Unihyökkäykset

sulla taitaa olla vähän stressiä?

Näin sanoi lääkäri minulle, kun menin valittelemaan samoista oireista. Useimmat eivät kykene erottamaan niitä ns. normaaleista unista, mutta toiset kykenevät. Tilahan on siis sellainen, että mieli on herännyt, mutta ruumis on vielä unessa. Yleensä kroppakin herää muutamien sekuntien tai minuuttien kuluttua. Unihalvaukset eivät ole hengenvaarallisia ja taitavat liittyä stressiin ja epäsäännölliseen vuorokausirytmiin. Minulla on ollut niitä n. 5 - 10 kertaa, ja viimeiset ovat sujuneet tämän lääkärin puhuttelun jälkeen hyvin. Tärkeää on kun, muistaa säilyttää maltin ja odottelee vain kropan heräämistä. Viimeisin unihalvaus mihin olen herännyt on ollut pari vuotta sitten.

mikäs tässä niin yliluonnollista oli?

lähes kaikki varmaan joskus kokevat vastaavaa. itsellänikin pariin otteeseen ollut unihalvaus ja useammin unihysteriaa eli tuo ahdistava pelko... ja erittäin usein nykyään valeheräämisiä, siis herää muttei oikeasti herää vaan unessa herää sängystään.

ja tuosta tärinästä, niin senkin olen kokenut...

www.hoyhensaaret.tk
tuo on lucid uniin liittyvä sivusto ja siellä foorumilla olemme monta kertaa myös näistä ilmiöistä keskustelleet..

kun sama tapahtuu niin älä missään nimessä liiku ja älä pelkää koska pelko kannustaa niitä ole tyyni ja yritä hokea että se on vain unta ja jos ne ei lopu niin häädä ne pirut ja pahat pois helevetin kuuseen sieltä mistä ne on tullu kiusaamaan meitä

..minulle on tapahtunut samantapaisia asioita kuin mitä sinä kuvailit, poikkeuksetta lähes joka yö (tai päivä).

Mutta nyt olen joutunut useaan otteeseen hyökkäyksen kohteeksi kuluneen kuukauden (ja etenkin kuluneen viikon) aikana. Muistiin painuvin hyökkäys tapahtui n. viikko sitten. Olin jo herännyt, ja aikeissa nousta ylös vuoteesta..mutta kun yritin nousta ylös, tajusinkin että joku painoi minua käsivarsista niin etten päässyt ylös. Kauhukseni tajusin siinä rimpuillessani, ettei se ollut mitään unta, että se todella tapahtui ja jokin näkymätön voima esti minua liikkumasta.

Aloin hädissäni huutaa Suojelijoitani apuun (minulla on vähän erilaiset jumal-käsitykset kuin Raamatussa olevat), mutta se ei auttanut yhtään mitään! (Tässä vaiheessa minä itse asiassa "näin" sen hyökkääjän. Minä aivan taatusti näin, että se VIRNUILI, kun minä huusin apua.) Kun vihdoin tajusin ettei siitä ollut mitään apua, minut valtasi entistä pahempi paniikki ja minusta tuntui yht äkkiä kuin olisin ollut kuin kani, joka pelosta jäykkänä vain istuu aloillaan ja tuijottaa lähestyviä auton valoja.

Jossain vaiheessa sain kuitenkin koottua itseäni sen verran, että ajattelin että tämän "painajaisen" on pakko päättyä. Sitten tapahtui jotain, mikä oli vielä kummallisempaa kuin se, että minua piteli paikoillaan jokin näkymätön olento.

Yht äkkiä minä keksin käyttää "sisäistä" voimaani olentoa vastaan sen sijaan, että yrittäisin konkreettisella voimalla siirtää sitä, sillä siitähän ei tuntunut olevan apua. Niinpä kuvittelin itseni tavallaan erilleen ruumiistani niin, että kuvittelin omaavani henkitason minän. Tämän henkitason minän avulla kuvittelin itsestäni lähtevän voiman, joka työntäisi olennon pois. (Tämä oli yksinkertaistettu selitys siitä, miten käytin kyseistä voimaa.) Suureksi hämmästyksekseni totesin sen toimivan! Minua pidellyt voima loittoni minusta, vaikka hemmetin raskasta sitä olikin ollut siirtää!

Olin vielä hieman pöllähtänyt tapahtuneesta (tarkemmin sanottuna minusta tuntui kuin olisin ollut horroksesta herännyt ampiainen, vaikka hetki sitten olin vielä täysin hereillä ja virkeä), ja olin päässyt hädintuskin istumaan, kun tunsin tämän olennon lähestyvän minua taas jostakin. Ja se kaatoi minut rajusti takaisin makuulleni käsivarsistani pidellen.

Yritin taas käyttää keksimääni kikkaa, mutta minusta tuntui, kuin minusta olisi imetty kaikki voimat pois. Vain hitunen oli sitä voimaa jäljellä, jolla olin viimeksi työntänyt sen olennon pois, mutta yritin silti. Se toimi taas, mutta lähinnä ehkä siksi, koska tuntui aivan kuin se olento olisi luovuttanut ja lähtenyt suosiolla pois...

Tämän tapauksen jälkeen olen alkanut näkemään omituisia asioita keskellä päivääkin, joita kutsun sen enempää empimättä hallusinaatioiksi. Jos tätä menoa jatkuu, niin minähän kävelen suosiolla hullujen huoneelle!

niin kun nuo ovat ihan normaaleja uneen liityyviä ilmiöitä.. tai "normaaleja", mutta ei kumminkaan mitään erikoista... itse kaikki mainitsemasi kokenut.. mikäs noissa kun ne kumminkin kaikki tapahtuu vain unessa.