Loistavaa työtä tehnyt ja kansainvälistäkin mainetta saavuttanut Tammisaaren synnytysosasto on taas lakkautusuhan alla. Koska pienemmät synnytyslaitokset eivät tuota tarpeeksi (mitä nyt vähän lapsia), niitä halutaan lakkauttaa. Asian estämiseksi järjestetään mielenosoitus eduskuntatalon edessä maanantaina 25.5.09 klo 17
Lisätietoja osoitteessa
http://bb.uplink.fi/
Ole ystävällinen ja levitä tietoa kaikille, joita voisit ajatella asian kiinnostavan.
Hyvää kevättä ja onnellista odotusta kaikille!
Jussi
Synnytykset loppuvat Tammisaaressa...
piakkoin
27919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mitä ihmettä? Mies tällaisella asialla? Hienoa :)
Jäi vaan niin uskomattoman onnellinen fiilis olosta Tammisaaren synnytysosaston perhehuoneessa, että uskon sen näkyvän ja kuuluvan edelleen siinä mitä vanhempina olemme. Saatiin olla rauhassa, ottaa ensimmäiset askeleemme perheenä ja opetella vanhemmuutta mukavassa ja viimeisen päälle asiantuntevassa ympäristössä. Siksi en voi hyväksyä ja tajuta suunnitelmaa kyseisen laitoksen lakkauttamisesta. Ja haastan myös kaikki mukaan mielenosoitukseen laitoksen puolesta ensi maanantaina! Jussi
Mukava lukea täältä suomi24-palstalta kerrankin fiksu kirjoitus. Oikein paljon onnea teille perheenlisäyksestä! Kyllähän se näin ei-synnyttäneenkin naisen korvaan kuulostaa juurikin inhimilliseltä paikalta synnyttää. Tuntuu, että muualla mennään aivan väärään suuntaan. Kauhistuttaa suorastaan tämä kehityskulku. Uskon, että moni olisi valmis jopa vähän maksamaan, jotta pääsisi mukavaan ja inhimilliseen paikkaan synnyttämään. On se kuitenkin sen verran suuri asia se lapsen syntymä ja sille on tärkeä saada hyvä alku. Ihan koko perheen kannalta.
Ei kaikkien synnytys ole pelkkää pallolla pyörimistä.
Enpä taida. Eli ketjun aloittajana totean, että eipä sitä oma puolisonikaan pyörinyt pallolla, kun Tammisaaressa päädyttiin sektioon vauvan perätilan takia. Nuo ovat hauskoja (tai ehkä enemmänkin tragikoomisia) nuo Tammisaaresta itse itseään ruokkivat ennakkoluulot. Tammisaaressa ei heilu poppamies jumppapallon päällä keräämässä chi-energiaa, jolla kukkaislapsi pullahtaa maailmaan. Jos synnyttäjä tahtoo kivunlievitystä, häntä ei pakoteta lootusasentoon hokemaan mantraa ja kampaamaan kipukammalla, jos tuntuu siltä että pitäisi saada epiduraalia ja saatanan äkkiä. Sairaalassa on myös jatkuva erikoislääkärivalmius ja muutenkin uskomattoman osaava ja mukava henkilökunta - kuten kaikissa suomalaisissa synnytyssairaaloissa. Onneksi näin. Ja mitä keskussairaaloiden kapasiteettiin tulee, luin Hesarista juuri Tammisaaressa synnyttämässä ollessamme (tai siis en nyt tietenkään juuri kyseisen toimituksen aikana...), että molemmissa Helsingin suurissa synnytyssairaaloissa oli jouduttu laittamaan lappua luukulle, kun synnyttäjiä pukkasi ovesta sisään kuin amerikkalaisnaiselle kahdeksikkoja. Ei harmittanut olla silloin siellä missä oltiin :)
Itse uskon vain olevani edelleen parempi ja onnellisempi isä sen ansiosta, että elämän ensiaskeleet olivat niin hienot, kiireettömät ja asiantuntijoiden tukemat. Ja tuskin siitä olosta rakas poikammekaan kärsii. Sen soisin muidenkin kokevan - Tammisaaressa tai ihan missä keskussairaalassa tahansa ;)
Ja se mielenosoitus Tammisaaren synnytysosaston puolesta on edelleen maanantaina 25.5. klo 17 eduskuntatalon edessä...
Jussi
Mutta ei se kaikilla ole sitäkään (en todellakaan soisi!), että liukuhihnalla mennään, ja päädytään osaston käytävälle, kun on niin täyttä. Ja henkilökunnan ammattitaito hukkuu happamien ilmeiden taakse.
...että noissa aiemmissa kirjoituksissa ei ole missään tapauksessa ollut tarkoitus mollata muita synnytysosastoja tai niiden henkilökunnan osaamista tai ystävällisyyttä. Eipä niillä ole synnytelty, mutta hienoa työtähän tehdään kaikilla synnytysosastoilla ja kaikkialta on ihmisillä hyviä ja toisilla huonoja kokemuksia. Ihmisiä kun kaikki ollaan. Mutta edelleenkään en voi kuin kiitollisuutta puhkua, että oma poikamme sai elämälleen niin onnellisen alun Tammisaaressa, jossa en joutunut yhtään hapanta ilmettä näkemään.
Jussi
Kerroit, että Tammisaaressa on jatkuva erikoislääkärivalmius. Tarkennatko vielä, millä viiveellä erikoislääkärit tulevat tarvittaessa hoitamaan homman, jos synnytys lähtee vikasuuntaan. Hätäsektiossahan jokainen sekunti on tarpeen...
sairaalan kotisivulla on teksti: Gynekologian, anestesiologian ja lastentautien erikoislääkärit päivystävät 24 tuntia vuorokaudessa ja oma kätilö on jatkuvasti läsnä synnyttäjän tukena omien tukijoukkojen lisäksi.
Oletan kuitenkin, että hätäsektiotapauksessa erikoislääkäri saapuu paikalle nopeammin kuin Tammisaaresta kestää ajaa seuraavaksi lähimpään synnytyssairaalaan, jos Tammisaaren osasto lakkautetaan ;)
Jussi (joka edelleenkin toivoo, että Tammisaaren synnytyssairaala säilytettäisiin)
No, minulla on kokemusta molemmista vaihtoehdoista, joista sen yliopistosairaalan ilmapiiristä jäi enimmäkseen mieleen kylmä, kiireinen ja hapan vaikutelma, täpötäydet osastot ja tunne, että vauva on sairaalan omaisuutta.
Toinen kokemus on pienestä aluesairaalasta, jonka synnytysosasto on jo lakkautettu. Vauva syntyi sektiolla, koska sydänäänet heikkenivät, ja päivä oli muuten sunnuntai. Loppuraskaudessa kohonnut verenpainekin humpsahti normaaliksi, kun yön siellä makoilin ennen kuin sektioon päädyttiin. Kaikessa avustettiin ja neuvottiin, ja henkilökunnan asenne oli täyden kympin arvoista joka suhteessa.
Ei minunkaan tarkoitukseni ole mollata muita, mutta äidin näkökulmasta arvioiden ero kahdella eri sairaalalla on huikea, eikä suinkaan yliopistosairaalan eduksi. Olen sitä mieltä, että henkilökunnan asenteella on hyvin suuri merkitys synnytyskokemuksissa. Jos asenne on ivallisen alentuva ja käsittely kovakouraista, niin eipä se kovin mukavia muistoja jätä. Siksi olen sitä mieltä, että synnytysten keskittäminen isoihin sairaaloihin on mittaamattoman suuri virhe, mikäli tuo asenne johtuu kiireestä ja henkilökunnan alimitoituksesta.
Päivystäähän voi monin tavoin, mutta synnytysten yhteydessä on oleellista kuinka nopeasti apu tulee, jos sellaista tarvitaan. Ja tutkimusten mukaan kiireellisistä keisarileikkauksista puolet tulee täysin puskasta, eli jälkeenpäinkään arvioiden ei tilanne ollut ennakoitavissa seurantatietojen perusteella. Pienet synnytyssairaalat eivät ole vastaavassa välittömässä keisarileikkausvalmiudessa kuin suuremmat, joissa koko orkesteri on passissa sairaalan seinien sisällä 24/7. Ja kiireisen keisarileikkauksen tarve on kaukana siitä, kun äiti pohtii kotona, ovatko supistukset jo sen verran voimakkaita ja säännöllisiä, että pitäisi pakata kamat kassiin ja suunnata laitokselle.
Pienillä synnytysyksiköillä on omat vahvuutensa, mutta on itsensä ja muiden pettämistä, jos sulkee silmänsä niiden heikkouksilta.
Mukava lukea , että teillä on ollut noin hyvä paikka synnyttää, itselläni on pari lasta ja omalta paikkakunnalta joitakin vuosia sitten lakkauttettiin synnäri, nyt täältä matkaa yliopistosairaalaan 100 km! Joten vauvoja on syntynyt matkallekin jonkin verran..sitten saatetaan äiti laittaa kotiin jos synnytys ei alakaan etenemään, joten 100 km takaisin ja puolen vuorokauden kuluttua taas 100 km yliopistosairaalaan...että tällain Pirkanmaalla.
Jotkut näköjään pelkäävät pidentyneitä synnytysreissuja, jos synnytyksiä keskitetään. Synnytyksiä on perheessä keskimäärin 2-3 koko elämän aikana. Itse kukin voi miettiä, kuinka monta kertaa on tullut käytyä vastaavan matkan päässä esim. kauppareissulla, teatterimatkalla tai muuten vaan, ja suhteuttaa se synnytyksiin. On myös hassua, että pelätään Tammisaarelaisten synnyttävän jatkossa matkalla Helsinkiin, mutta samassa yhteydessä muistetaan kehua, että Tammisaari on niin suosittu synnytyspaikka, että siellä synnyttää vuosittain satoja muualta tulleita. Ehkä pitäisi kysyä näiltä vieraspaikkakuntalaisilta, kuinka he onnistuivat pääsemään Tammisaareen asti onnellisesti vaikkapa Helsingistä ilman synnytystarvetta. Matka lienee sama molempiin suuntiin...
On kai synnyttämään meneminen HIEMAN eri asia kuin kauppareissulle tai teatteriin matkustaminen? :D Teatteriin mennessä harvoin kai alkaa vauva puskea kivuliaasti alapäästä ulos..? Synnytys saattaa alkaa ja edetä arvaamattomasti, että siksi ei ole kovin kiva matkustella satoja kilsoja sairaalaan. Voi hyvän tähden...
Oletkohan kenties mies? Kaikella kunnioituksella.
Mitenkäs nuo vieraspaikkakuntalaiset uskaltavat lähteä Tammisaareen asti synnyttämään? Tammisaaren sairaalan alueen laidoilta on yhtä pitkä matka Helsinkiin kuin Tammisaareenkin? Mitenkäs ne lappalaiset synnyttelevät satojen kilometrien päässä kotoaan? Kumpi on vaarallisempaa, lähteä synnyttämään puolen tunnin-tunnin verran pidemmän matkan päähän vai synnyttää paikassa, jossa ei ole alan lääkäripäivystystä eikä leikkaussalipäivystystä sairaalassa? Kumpi on tärkeämpää, synnyttää pienessä paikassa vai synnyttää turvallisemmassa paikassa? Tätäkin asiaa on syytä miettiä kaikista suunnista, eikä katsoa laput silmillä ruusunpunaisen putken läpi.
Jotkut vastustavat keskittämistä siitäkin syystä, että omaisille tulee pitkä matka käydä vierailulla laitoksella pari kertaa elämässä. Samat heput käyvät kerran viikossa katsomassa Jokereiden matsin hesassa...
siis minun kirjoituksessani ei ole kysymys siitä, että me pelkäämme 100 km synnytysreissua, vaan tosiasia on se , että lapsia syntyy matkalle, ei siinä pelkäämisen kanssa ole mitään tekemistä.
Ne vaikkapa Tammisaarelaiset lapset, jotka joudutaan hakemaan synnyttämällä Helsingissä, uhkaavat syntyä matkalla, mutta niillä, jotka tullaan synnyttämään Tammisaareen vielä kauempaa kuin Helsinki, ei ole näitä ongelmia?
kauempaa tulevat ovat järjestäneet itsensä Tammisaaren lähiseudulle hyvissä ajoin ennen LA-aikaa.
Aivan. Ja he ovat valmiita menemään jo reilusti ennakkoon Tammisaareen, koska saavat synnyttää itselleen mieleisessä paikassa. Se on siis tällöin oma valinta ja ennakkoon varautuminen katsotaan vaivan arvoiseksi, toisin kuin "tavissairaalan" paikkakunnalle meno viikkokausia aikaisemmin.
On paljon, paljon epätodennäköisempää, että hätäsektiotarve tulisi siinä vaiheessa, kun ollaan matkalla laitokselle säännöllisten supistusten kanssa vaikka matka olisi tunnin pitempi verrattuna siihen, että synnytys on edennyt niin pitkälle, että lapsi on laskeutunut synnytyskanavaan alemmaksi, jolloin riski napanuorakomplikaatioihin, verenvuotoihin, infektioihin jne kasvaa. Näitä tilanteita ei voi verrata toisiinsa alkuunkaan.
Valviran eli terveysasioita valvovan viranomaisen mukaan synnytysosastojen kotipäivystykset vaarantavat hätäsektiot. Tämähän on ihan selvä asia maalaisjärjelläkin ajatellen, eli jos lapsi pitää saada ulos kohdusta alle kymmenessä minuutissa, ei henkilökunta voi päivystää työpaikan ulkopuolelta. Itse kukin voi ottaa aikaa, kuinka kauan kestää nousta sängystä, vetää vaatteita päälle, tilata ja odottaa taksia tai vaihtoehtoisesti ruveta putsaamaan lunta auton tuulilasilta (jos on edes auto koko ajan käytössä), rynnätä leikkausosastolle, vaihtaa ulkovaatteet pois, jne, jonka jälkeen vasta ollaan siinä tilanteessa, josta työpaikalla päivystävät lähtisivät hommia tekemään, eli saamaan äiti leikkaustasolle, monitoroitua, anestesoitua jne.
On aika epätodennäköistä, että pienemmissä yksiköissä lähdettäisiin tiukentamaan päivystyssysteemiä, koska se tietäisi huomattavaa lisähenkilökunnan tarvetta sekä myös itse päivystyskorvausten nousua pelkästään sektiovalmiuden vuoksi. Siksi synnytykset tullaan keskittämään isompiin sairaaloihin.
Hassua muuten, että esimerkiksi lääkäreiden puhelinpäivystyssysteemissä tiukin mahdollinen korvausperuste työnantajan mielestä on velvoite saapua työpaikalle alle puolessa tunnissa...
http://www.kuntatyonantajat.fi/ -sopimukset, -lääkärit
Tammisaaren lähellä on Lohjan sairaala jossa käsittääkseni juuri synnytysten vuoksi talossa aktiivipäivystää ensiavun lääkäreiden lisäksi gynekologi ja anestesialääkäri. Eikö tätä mallia voitaisi noudattaa myös Tammisaaressa vai onko työvoimaa liian vähän?
Joka tapauksessa minkä tahansa erikoisalan aktiivipäivystys vaatinee vähintään seitsemän päivystäjää jolloin päivystysrasitus on 50 kertaa vuodessa eli huima määrä ja tässä ei edes huomioida lomia. Suuntaus näyttää olevan menossa kohti isompia päivystysyksiköitä joissa on mahdollisuus päivystysleikkauksiin heti eikä vasta puolen tunnin kuluttua. Tuntuu kummalliselta että edes kaikissa keskussairaaloissa ei ole talossa päivystystiimiä. Jos leikattavaa on niin vähän niin kannattaisiko pienemmät keskussairaalat lopettaa?
Synnytysten hoitoon tarvitaan siis kätilöiden lisäksi gynekologi, anestesialääkäri, lastenlääkäri ja ainakin kaksi leikkaussalihoitajaa. Lisäksi jotain siivousapua. EU-direktiivin mukaan kaikki sairaalassa vietettävä aika on työaikaa, myös varallaolo. Koti- tai puhelinpäivystys ei sitä ole. Siten jokaista päivystyspostia kohti tarvittaisiin se seitsemän päivystäjää ja lisäksi päivätöitä varten vielä normaali miehitys muihin hommiin. Monessa pienemmässä sairaalassa se tarkoittaisi lääkäreiden osalta porukan kaksin-kolminkertaistumista. Kyllä siinä päivystysaikaan tehdylle sektiolle tulee hintaa. On ihan varma, etteivät sairaanhoitopiirit lähde tähän leikkiin mukaan rahankaan takia, puhumattakaan sitä, että mistä löytyy ne ihmiset.
Ei hätäsektiovalmiuden lopettaminen tarkoita koko sairaalan lakkauttamista, vaikka synnytykset eivät toimisikaan. Kirurgista leikkauspäivystystä voi harrastaa pidemmälläkin viiveellä ja pistää lapun luukulle esim. yöksi ja viikonlopuiksi. Vähemmän kiireellisiä iltahommia riittää kyllä ennalta sovittujen päivätöiden lisäksi.
ikävä kyllä kokemusta siitä mitä on synnyttää isossa "turvallisessa" yliopistosairaalassa. Ainoa kivunlievitys mitä tarjottiin oli epiduraali, jolla minut saatiin toki kätevästi sidottua sänkyyn, jotta minusta olisi mahdollisimman vähän haittaa henkilökunnalle. Totta kai epiduraali vaati myös kalvojen puhkaisun ja oksitosiinitipan, joista minulle mainittiin vasta kun ko toimenpiteet oli tehty. Kun sitten tuli ponnistamisen aika niin jalkani nostettiin telineisiin eikä sängyn päätyä nostettu lainkaan. Lisäksi alusastia oli ja pysyi pepun alla, niin että ponnistin varmasti mahdollisimman hankalasti ylämäkeen. En tuntenut ponnistamisen tarvetta enkä supistuksia, pelkästään kipua.
Vauvani sydänäänet laskivat viimeiset puolituntia joka ikisellä ponnistuksella ja yleisöä riitti. Lopulta joku käski hakea imukupin, jossain vaiheessa minulle oli tehty episiotomiakin, ei siitäkään kukaan mitään puhunut. Kun vauva lopulta saatiin ulos hän oli sininen, sen kerkesin tajuta. Sitten ei vauvaa enää näkynyt.
Istukan synnyttyä kätilö tikkasi minua ilman puudutusta TUNNIN. Kerroin kyllä hänelle että tunnen langan vedot kudoksissani, mutta eipä häntä kiinnostanut puuduttaa enempää.
Sen jälkeen minun käskettiin mennä suihkuun ja jätettiin yksin saliin. Kun kätilö suvaitsi palata takaisin hän HUUSI minulle koska en ollutkaan kammennut itseäni omin voimin ylös sängystä ja suihkuun. Tässä vaiheessahan takana oli 24tuntia avautumisvaihetta ja 1,5tuntia ponnistusta, kuollut vauva ja tunti tikkausta.
Jossain vaiheessa viereeni sänkyyn tuotiin kapaloitu vauva ja minun käskettiin pysyä hereillä. Jäinpä sitten ihmettelemään että kenenköhän vauva minulle tuotiin ja miksi.
Vasta kotiin lähtiessä uskoin että vauva on minun. Vieläkään (1v3kk synnytyksestä) kätilö ei ole myöntänyt että minut jätettiin pimentoon vauvani voinnista syntymän jälkeen sekä synnytyksen kulusta ylipäätään. En myöskään tiedä miksi vauvani oli noin kolme tuntia syntymänsä jälkeen happikaapissa.
Kun ensisynnyttäjää kohdellaan siellä TURVALLISESSA YLIOPISTOSAIRAALASSA näin, herää kysymys: MIKSIKÖHÄN IHMISET VASTUSTAVAT PIENTEN YKSIKÖIDEN LAKKAUTTAMISTA??
Jos joku ei edelleenkään ymmärrä sitä, niin täytyy olla luetun ymmärtämisessä vikaa.
Kertomuksesi ja siitä tekemäsi johtopäätökset eivät mitenkään liity tietynlaisiin tai tietynkokoisiin synnytyslaitoksiin. Se ei myöskään millään tavalla vahvista tai kumoa minkään tyyppisen synnytyslaitoksen turvallisuutta. Se, mitä jutustasi voisi päätellä, on että pienemmässä yksikössä lopputulos lapsesi kannalta ei hyvin todennäköisesti olisi ollut yhtään parempi.
Epiduraalin laitto ei vaadi oksitosiinitippaa eikä kalvojen puhkaisua. Ei myöskään "sitomista sänkyyn"
Ilmeisesti epparin teko ei tuntunut ollenkaan, kun et sitä itse huomannut. Episiotomiahaavan tai repeämien puuduttaminen paikallispuudutteella täydellisesti ei aina onnistu ja riippuu tietysti puuduttajan kokemuksesta ja taidostakin. On myös tavallista, että puudutetulla alueella tuntuu työn tekeminen, mutta tärkeintä on kivun lievitys.
Tämäkin synnytyskertomus on hyvä esimerkki siitä, että synnytysjutut kumpuavat yksittäisistä asioista, joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kanssa. Sitten kun siihen lisätään väärinkäsitykset ja väärinymmärrykset (tahalliset tai tahattomat), muiden jutut, omat jutut, hämärät muistikuvat ja asioiden unohtuminen ja muuttuminen ajan mittaan, saadaankin keitettyä soppa, jolla on hyvä säikytellä kokemattomampia siskoja hiekkalaatikolla.
"Epiduraalin laitto ei vaadi oksitosiinitippaa eikä kalvojen puhkaisua. Ei myöskään "sitomista sänkyyn""
Mutta näin minun kohdallani toimittiin, samoin kuin useiden muiden, jotka ovat ko sairaalassa saaneet saman puudutuksen. Sängystä ei saa missään nimessä nousta ylös.
Jos olisin saanut jonkin muun puudutuksen/pystynyt liikkumaan, oksitosiinia ja kalvojen puhkaisua ei välttämättä olisi tarvittu. Lisäksi epiduraali ja kalvojen puhkaisu lisäävät riskiä vauvan hapenpuutteeseen. Oksitosiinitiputuksessakin on riskinsä. Lisäksi ilman epiduraalia olisin luultavasti tuntenut ponnistamisen tarpeen ja osannut ponnistaa ja sitä kautta lapseni olisi syntynyt aiemmin, eikä hänellä olisi välttämättä ollut hengitysvaikeuksia eikä hapenpuutetta ponnistusvaiheen aikana.
Myös jos minua ei olisi pakotettu ponnistamaan ylämäkeen lapseni olisi luultavasti syntynyt aiemmin.
Jos olisin ollut synnyttämässä saman hoitopiirin toisessa sairaalassa olisin luultavasti säästynyt siltä traumalta jonka sain hoitohenkilökunnan salailun vuoksi. Tämä siksi koska tuo toinen sairaala kannattaa luonnonmukaista synnytystä ja lievempiä kivunlievityksiä. Siellä ei myöskään kukaan ponnista selinmakuulta. Tämä toinen sairaala on pieni aluesairaala. Siellä henkilökunnalla on oikeasti aikaa synnyttäjille, asiakkaille, joita varten he siellä ovat.
"Ilmeisesti epparin teko ei tuntunut ollenkaan, kun et sitä itse huomannut. Episiotomiahaavan tai repeämien puuduttaminen paikallispuudutteella täydellisesti ei aina onnistu ja riippuu tietysti puuduttajan kokemuksesta ja taidostakin. On myös tavallista, että puudutetulla alueella tuntuu työn tekeminen, mutta tärkeintä on kivun lievitys."
En ymmärrä mitä väliä sillä on jos epparin teko ei tuntunut. Se tehdään sellaisessa vaiheessa, jossa kipua on muutenkin eikä sen leikkaaminen kestä tuntia.
Työn tekemisen tunteminen ja se että tuntee jokaikisen piston ja langan vedon on kaksi täysin eriasiaa. Miksi ihmeessä puudutetta ei voinut laittaa/lisätä?? Kuitenkin valitin kipua jo heti tikkauksen alkuvaiheessa ja eppari jota oltiin tikkaamassa oli suuri.
"Tämäkin synnytyskertomus on hyvä esimerkki siitä, että synnytysjutut kumpuavat yksittäisistä asioista, joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kanssa. Sitten kun siihen lisätään väärinkäsitykset ja väärinymmärrykset (tahalliset tai tahattomat), muiden jutut, omat jutut, hämärät muistikuvat ja asioiden unohtuminen ja muuttuminen ajan mittaan, saadaankin keitettyä soppa, jolla on hyvä säikytellä kokemattomampia siskoja hiekkalaatikolla."
Synnytyskertomukseni, se mitä siitä kerroin, perustuu omaan kokemukseeni, epikriiseihin ja siihen vähään mitä olen saanut hoitaneesta kätilöstä irti keskusteltuani hänen kanssaan useamman kerran synnytyksen jälkeen. Se ei todellakaan sisällä muiden juttuja eikä mitään keksittyä. Mielikuvani synnytyksestäni on muuttunut HIEMAN positiivisemmaksi luettuani epikriisit yms. On ihmeellistä että minua AINA syytetään pelottelusta kun kerron rehellisesti mitä synnytyksessä tapahtui.
Toivoisin, että kertoisit mitä ovat nämä "yksittäiset asiat, joilla ei ole mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa"??
epparin ompeluun että kipua ei lievitetty vaikka sitä valitin ja itkin.