Arvottomat hehtaarit

Metsämaan käyttäminen yhdyskuntarakenteen tarpeita palvelemaan,esimerkiksi rakennettaessa uusia johtoalueita on pois metsätalouskäytöstä.

Mykyinen käytäntö maanslunastus- ja korvaus menettelyssä pohjautuu rakennuslain 161 §

"Maankäyttö- ja rakennuslain 161 pykälä:
Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen
Kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa.
Kiinteistön omistajalla ja haltijalla on oikeus saada korvaus 1 momentissa tarkoitetun johdon tai muun laitteen sijoittamisesta aiheutuvasta haitasta ja vahingosta. Jollei korvauksesta sovita, asia ratkaistaan lunastuslain mukaisessa järjestyksessä."

siinä kaikki lyhykäisyydessään.


Maanomistajan edunvalvonta on kuitattu sanoin "ettei kiineteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa........ja ..on oikeus saada korvaus haitasta ja vahingosta.


Korvausperusteet ovat aiemmin nähtävästi kuuluneet "yhteisen edun nimissä määrätyin perustein"-korvauskäytäntöön,mikä on ollut kansantaloudelliseti järkevää silloin kun sähköyhtiöt toimivat yleishyödyllisin periaattein eikä niiltä edellyttetty voittoa.


Entäs nyt,kun energia- ja verkkoyhtiöt ovat liikelaitoksia ja niiden on tarkoitus tuottaa omistajilleen voittoa?

Onko maanomistajan edelleen taivuttava yleishyödyllisin perustein määrättyihin korvauksiin ja pakkolunastuksiin näiden vanhojen käytäntöjen perusteilla ?

Mielestäni ei ja vielä kerran ei.