luin juttuja

Lueskelin tämän palstan juttuja. Osa tarinoista on hauskoja, osa ei. Mutta varmasti jokaisen jutunkertojan mielestä omassa tarinassa on edes jotain hauskaa tai hätkähdyttävää, eihän niitä muuten tänne laitettaisi. Itsekkin ajattelin ensin laittaa poikamme letkautuksia tänne jakoon. Muutin mieleni. Tällaisten ihmisten kanssa, jotka näihin ovat vastanneet, en halua jakaa yhtään asiaa omasta elämästäni. Kovin surullista luettavaa nimittäin ovat monet vastaukset. Vittuilua, ilkeilyä, ivaa, tuomitsemista, arvostelua....Harva tarina saa positiivista palautetta. Olemmeko me ihmiset todella näin kusipäitä? Että pakko saada sanoa joku ilkeys, jos vähänkin toisen tarinassa joku asia särähtää. Sitä ei voi antaa olla, eikö? Jos joku juttu on ok, sitä ei ilmeisesti ole sitten tarpeen kommentoida? Kuinka moni teistä pikkukriitikoista olisi valmis sanomaan sanottavanne kasvotusten? Olen itse ottanut keskusteluissa sen linjan, etten sano täällä mitään sellaista, mitä en voisi toiselle ihmiselle sanoa omilla kasvoillani. Silloin pysytään edes jonkinlaisella tasolla. Minulle on hyödytöntä tähän vastata: en tule tänne enää.