joka ei pienistä ilman muutoksista liiemmälti säikähdä vaan kulkee omia polkujaan rinkka selässä ja ruuat tyhjiöpakatuissa pusseissa keittimien kanssa pohjoistuulta vastaan???
Osaako kukaan tarvittaessa tehdä leirin ja pystyykö selviytymään myöskin tämän kaltaisesta ilmasta terveenä ja huolehtimaan itsestään ja perheestään???
Olisin halukas kuulemaan teidän kommenttejanne erilaisista tapauksista luonnon keskellä.
Osaako kukaan tarvittaessa tehdä leirin ja pystyykö selviytymään myöskin tämän kaltaisesta ilmasta terveenä ja huolehtimaan itsestään ja perheestään???
Olisin halukas kuulemaan teidän kommenttejanne erilaisista tapauksista luonnon keskellä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Oltiin viettämässä juhannusta -82 vuonna sukulaisten mailla ja piti yöpyä teltassa, jonka isäntäväki oli meille hankkinut. Aattona lämmintä oli auringonpaisteessa lähes 28 astetta mutta kun juhannusaamu koitti, oli teltan päällä lunta ja maa valkoisena. Onneksi oli paksut ja kylmää kestävät makuupussit, muuten olisimme varmaan paleltuneet. Minä ainakin, kun viinahöyryissäni maata menin.
vuosia sitten. Patikkaretki ja veneen kanssa soutelua kosken alapuolella. Yövyttiin teltassa ja tietysti bongasin siellä yhden Ekin.
Onhan näitä ollut. Telttasaunottu on ja leirikirkossa harrastettu hartautta.
Leiri "olympialaisiinkin" olen osallistunut ja aina ikuinen kakkonen.
Paha juttu, kun ukkoni ei ole samaa kaliberia kanssani näissä luontoretki jutuissa.
myöskin. On niitä könkäitä tullut katsottua ja oulankajoen varsilla samoiltua.
Joskus olin jopa sitä mieltä, ettei parempaa ja kauniimpaa paikkaa olekaan kuin kuusamo.
en osaa sanoa. Sukulaiset pyysivät sinne asumaan, mutta hyvä, kun ei tullut lähdetyksi, vielä pitempi talvi, kun täällä.
jää unholaan. . . . .))))
Nuorena tuli sekoiltua ja joskus unohti olevansa aito kaupunkilainen.
Porukalla kävimme telttailemassa, joskaan emme juurikaan teittömien taipaleiden takana.
Norjasta muistan tuon kokemasi ilmiön joskin ilman lunta. Koiranäyttelyreissu tottakai ja teltan kanssa. Meitä oli kolme aikuista ja tietty koirat.
Illalla oli suht kiva ilma mennessämme nukkumaan ja aamulla herätessämme oli mittari nollan alapuolella. Pirun kylmää. Päivällä taas mittarissa yli 20 astetta.
se aito kaupunkilainen aina luontoon mennässeni.
Kaverit usein heittivätkin herjaa, että minun varusteeni painavat aivan liikaa, koska kannan rinkassani kaljakoria.
Kuiskaan sulle hiljaa salaisuuden.:
Mulla oli aina fölissä iso pussi papiljotteja:-DD
ja eripuolella lappia! =)
Etkö ymmärtänyt ?
** Olisin halukas kuulemaan teidän kommenttejanne erilaisista tapauksista luonnon keskellä **
hei bimboin, en haluukkaan kertoo! =)))))))))))))))))))
mutta eihän siihen kukaan pakottaakaan voi.
Paljon olen retkeillyt luonnossa, jo pikkupentuna olin aina kesäviikonloput isän mukana marja ja kalastusreissulla, ne oli ikimuistoisia retkiä mulle...isä laittoi aina illalla yöksi ison puurungon palamaan kalliolle vedenääreen, siinä paistettiin 'hiilikalaa' ja makkaraa, keitettiin kahvia/teetä....siinä me myös nukuttiin tulenäärellä ihan taivasalla...yhtään huonoja ilmoja en muista...
Sitte myöhemmin tuli telttaretkeilyt kavereiden kanssa...mukavia mekin...
Sitte vielä myöhemmin oman perheenkanssa, mutta sillon retkeiltiin enemmin asuntovaunulla...
kun tarpeeksi monta yötä palelin ja kastuin ja kyllästyin kuuntelemaan Justiinan napinaa ja lapsien kiukuttelua.
Sehän oli jo silloin luksusta, kun oli lämmin vaunu ja sateensuoja.
tulee mieleen. saaristossa kerran kastui teltat ja kaikki kun tuli rankkasade. pakkoa oli lähteä kotia. oli märkää porukkaa ;-)
nuorempana oltiin matkassa Norjassa ja Suomen/Ruotsin lapissa. kuski oli yhden kaverin äiti ja nukkui rattiin jatkuvasti siellä vuorillakin. koitettiin häntä pitää hereillä jatkuvasti. pussikeittoa joka paikassa. kesä oli ja niillä vuorilla käytiin laskemassa persmäkeä ;-))))
ja ne itikat. kaikesta selvisi huumorilla ja hyvällä mielellä.
kun olin liikkeellä yksin lapissa, puhkesi autosta rengas. Varapyörä oli mukana niinkuin pitääkin mutta tunkki puuttui.
Viisi tuntia istuin itikoiden syömänä tien varrella ja heitin kossupullon naamariin ennen ensimmäistäkään autoa.
Saksalainen matkailuauto sitten vihdoin saapui paikalle ja viisi äijänkörilästä nosti oman autoni takapäätä niin paljon, että sain vararenkaan heitettyä rikkonaisen tilalle.
tunkkis ja sitä rataa :)
http://www.youtube.com/watch?v=lS3b1EaTSwk
tehdä tarinasta aidon tuntuisen.
Että sil tappaa.
hirveesti kummeleista välitä mut tuo on hauska!
oikeen minuakaan sytytä, mutta Silvennoinen on loisto tyyppi. Se osaa nämä roolihahmonsa jotenkin niin aidosti näytellä.
Kuten Mauno Ahonen.
jo partion aikaan tuli samoiltua metsissä lapsuudessa, joko teltan kanssa tai laavussa. Aikonaan sain tarpeeksi kuumista säistä ja reppu selkään ja koirat messiin, nukuttiin luonnon helmassa ilman TELTTAA, toivoin kovasti ettei tule sadetta. Intterrail reissullakin oli teltta mukana, välillä nukuttiin teltassa vähän missä sattu. Eräässä koiranäyttelyssä SUOMESSA laitoin palolaitoksen pihalle teltan pystyyn. Ei se ole nokonuuka onko edes telta mukana, kun esim. partiossa jo luonnon helmassa oleilun oppii. Kait armeejassakin? jotain eräkäyntiä opetetaan, ken sen on käynnyt.
on mukavii paikkoja nukkua. Monilla kalastusreisulla ollaan yövytty niis. Ja monasti on yöt olleet jopa 0 alapuolella. Toki varusteet täytyy lapissa olla hyvät, eli makuupussin täytyy kestää (siis minulla ainakin) -20 koska se on niin mukavan lämmin.
Aamusin sitten keittään nuotiokahvit ja ihaileen joesta nousevaa usvaa...
Kyllä sitä on niin monta hienoo reissuu tehty ja lisää tulee tehtyä! =)
ajoittui pääasiassa kesään mutta autokomppaniassa ei onneksi tarvinnut pakkaukset selässä liiemmälti matkaa tehdä.
Rekkakortti siellä tuli ajettua ja sille tielle sitten jäinkin.
Noin 3 miljoonaa kilometriä kerran laskin maailmaa kiertäneeni.
talvesta talveen,ja rekkakortti jäi myös käteen :)
Meillä oli kyllä marssejakin ihan kauramoottorin voimin vaikka kuskeja tulikin.
keräsin vain sammuneita tien varresta kyytiin ja kuskasin muutamaa kapteenia paikasta toiseen.
varsinkin juuri tuolla Kuusamon seudulla ja niiden vaellusreiteillä. Polttopuita löytyy ympäri vuoden ja jopa rakovalkeeta pystyy ylläpitämään.
Kaikki on hyvin hoidettuja ja matkailijat otettu huomioon kaikin puolin.
harmaista tulee marssit mieleen,luonnossa liikkumista kimpsujen ja kampsujen kanssa.
En harrasta eräretkeilyä,mutta selviäisin kyllä teltta-ja patikointireissuista ja saattaisin jopa pitää niistä,ei vaan ole tullut harrastettua.
Penskana pystytin aina kesäisin pihalle teltan ja nukuin siellä.
teltan lähelle pääteitä ja yritin epätoivoisesti liftata eteenpäin.
Kerrakin pääsin kahden päivän aikana 250 km Tampereelta ja saman verran taisi aikaa kulua, että pääsin takaisin kotiin.
niin mikäs on pärjätessä. :) Minusta ne tyhjiöpusseihin pakatut retkeilymuonat on sitäpaitsi tosi hyvän makuisia ja täyttäviä.
Viimeksi nukuin teltassa viime kesänä kun oltiin palailemassa lomalta ja yövyttiin viimeinen yö Pohjois-Ruotsissa. Silloin oli kyllä kylmä. Kesämakuupussissa sanotaan että lämmintä pitäisi mielellään olla vähintään 17 astetta sitä käyttäessä, ja siellä oli aamulla herätessä nollassa ja auton ikkunat hyvässä huurussa.
Talvimakuupussissa on leijahiihtoretkillä yövytty tavallisessa teltassa, laavussa, autossa ja yhden kerran olin iglussa. :) En kyllä alkaisi rakentaa sitä yksin, vaikka meillä oli lainassa semmoinen "ice box" ja sillä se oli oikeasti tosi helppoa. Kesällä nukutaan teltassa usein, sekä retkeillessä täällä että joskus matkoilla kun yritetään säästää kustannuksissa. Teltassa on mukavaa. :) Haaveilen kyllä ostavani pienen asuntovaunun, tai tämmöinen pikkuinen "poletta" riittäisi, en tiedä mikä se on suomeksi. :D
http://gfx.dagbladet.no/pub/artikkel/5/54/542/542790/7_1218022497.jpg
Muistan kyllä hyvin ekan kerran kun yövyin laavussa, silloin taisi olla marraskuu ja sinä yönä satoi aika reippaasti lunta. Meitä oli kolme ja kaikki tietysti tyhmiä lantalaisia, ja olimme erittäin ylpeitä kun saimme sen laavun pystyyn. :) Siinä oli vielä armeijan käytössä ollut kamiina, joten siellä oli todella lämmintä ja mukavaa kun ruvettiin nukkumaan, kenellekään ei tietenkään tullut mieleen että jonkinlaista kipinää olisi hyvä pitää yllä yön yli... Aamulla oli parikymmentä astetta pakkasta, makuupussissa ei ollut kylmä mutta ketään ei huvittanut tulla ulos pussista, kaikki oli umpijäässä punkkua myöten. Riemu oli suunnaton kun kaivelin rinkan pohjalta vajaan brandy-pullon, ja se oli edelleen nestemäistä! :D Se oli ensimmäinen kerta, kun jokin niin ällöttävä aine maistui oikeasti hyvältä. Ja lämmitti.
Harvemmin sitä ulkoilmasta sairastuu, sisäilmasta ehkä pikemminkin...
pussiruoat ovatkin. Joskus kokkaan sellaisista ihan extempporee kotioloissakin, kun niitä on yli jäänyt.
Mutta pakkasessa en ole koskaan onneksi yöpymään joutunut. Asuntovaunussa useinkin, ei tosin tuollaisessa nakkikopissa, vaan reilumman kokoisessa luksusvaunussa, jossa on vermeet viimeisen päälle, jopa suihkuja myöten.
reissatessa oppinut että lämmintä vaatetta on tarpeeksi mukana.
Patikoinut en ole muuta kuin kalapaikoille, joskus olen Näätämöjoelle lähtenyt kävelemään Jänispään tunturin kupeelta illalla kymmenen aikaan, hiljaista valoisaa, olisi voinut olla mikä tahansa vuorokauden aika.
Joskus olen Kuusamon Kuusinkijoella ollut syksyllä viimeisenä viikonloppuna ennen rauhoitusta, silloin oli pakkasen puolella yöt, mutta kyllä siellä teltassa tarkenee, ja voi niitä aamuja, kuulasta ja kaunista.
Osaan tehdä leirin, tulen saan syttymään kelillä kuin kelillä, valmiita puitakaan en tarvitse, vaikkakin Metsähallituksen autiotuvilla ja laavuilla puuhuolto toimii oikein hyvin, parina viime vuonna on ollut joitakin laavuja joissa ei ole puita ollut, mutta se on harvinaista.
tuli rintaan oikeen iso kaipaus vuosia taaksepäin, jolloin se kaikki oli vielä mahdollista. Näen jopa sieluni silmin ne aamukasteet, joista mainitsit, ja joita minäkin olen ihastellut. Jo se hajukin tuntuu nenässäni.
Vaan ei enää sinne voi palata.
Kuten laulussakin sanotaan: Aika eilinen ei koskaan luokse palaa.
tämä ikä tehtäväänsä tekee, eikä se telttailukaan enää kovin kiehdo, minäkin olen tuollaista poksia katsellut kuin Ursakin, olisi katto pään päällä ja vähän lämpimämpää kuin teltassa.
Onneksi niitä vuokrakämppiä ainakin vielä on Metsähallituksella hyvillä kalapaikoilla ja aikalailla erämassakin, juhannuksena on tarkoitus kalastella Savukoskella.
ja ennenkaikkea kalaisa. Se reissu ei ainakaan voi mennä pieleen, jos siitä kalastamisesta pitää.
olen ollut useita kertoja aikaisemminkin samaisella joella, eli Kairijoella, Martista 40 kilometriä ei minnekkään.
Joskus olimme vanhalla Transiitilla siellä ja olimme ajaneet 30 kilometriä Martista tie oli erittäin huonossa kunnossa ja ajo oli melkoista rytyytystä ja sen seurauksena tankki tippui tielle ja ei muuta kuin osa porukkaa laittoi nuotion tienposkeen ja kahivin keittoon, osa sitten vain laittamaan tankkia takaisin paikalleen, meilläkin kävi hyvä tuuri kun Metsähallituksen mies tuli pelastavine kuormaliinoineen ja saimme tankin kiinnitettyä takaisin ja matka jatkui kahvin jälkeen.
olen usein saanut kaiken huomion lastenlapsilta, kun niitä kertoillut olen ja suuri ihmetyksen ilme on tänäkin päivänä sen kaiken tarinoinnin arvoinen.
Olemme siitten molemmat kokeneet aikas paljon, niin hyvää kuin pahaakin.
ikään sitä elämänkokemusta jo on ja tosiaankin niin hyvää kuin pahaakin, vaikka noita pieniä vastoinkäymisiä noilla reissuilla on ollut kaikki on ollut vaivan arvoista, elämyksinä ne ovat korvaavattomia.
Kuitenkaan kukaan meistä ei välty niiltä oikeilta ja todellisilta vastoinkäymisiltä ja suruilta, mutta ei muuta kuin eteenpäin.
no onhan sitä partiossa tuulut kaikenlaista koettua, vaan on kyllä jäänyt vähemmälle kun ei tuo metsäs liikkuminen nykysin oikeen luonaa...
vaikeaksi sitten mennyt???
Onko asuinpaikka keskellä kaupunkia vai mikä on syynä siihen metsässä kulkemisen vaikeuteen???