Ihan hullua sanoa omakotitaloasumiseksi sellaista, kun naapurit ovat 15 metrin päässä ja asvaltoidussa pihassa on 5 neliötä nurmikkoa.
Vain haja-asutus-okt on oikea okt
Jossain se raja kulkee
31253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sekoitat nyt keskenään okt-asumisen ja maalla asumisen.
Kyllä minusta on kivaa asua ok-talossa, niin että palvelut on kuitenkin kävelymatkan päässä, lapsilla lyhet koulumatka yms.
että meillä on varaa pitää autoa - jopa kahta sellaista.
Ja lapset kävelevät 50 m pysäkille ja siitä taksilla kouluun tai sitten polkupyörällä.
Eipä huvittaisi pistää lapsia aamulla pimeässä ja räntäsateessa kävelemään jonkin valtatien varrelle bussipysäkille.
Sekin olisi aika ankeaa jos pitäisi käydä kaikki asiat hoitamassa autolla... Jos olisi vaikka lauantaina "kurlannu XO:ta", niin joutuisi jäämään ilman pihvejä kun alkaisi yllättäen tekemään mieli. Nyt voi astella lähikauppaan ja menomatakalla käydä baarissa ottamasssa yhden oluen ;)
Eipä silti, kyllä minäkin varmaan viihtyisin maalla, mutta olen tyytyväinen nykyiseen asumismuotoon.
lapset ovat teini-iässä, eivätkä halua notkua kotona kaiken päivää.
Siinäpä sitä on vanhemmille puuhaa kun kustakataan lapsia harrastuksiin, kavereille ja ties minne, kun tuo joukkoliikennekin tuppaa toimimaan vaan taajamissa.
kuskaamiseen siis. Sitten alkaa tulla näitä "no ei tarvii tulla hakee, mä jään Kirsille yöksi, kun bussit ei enää kulje" puheluita.
Next step: vanhemmat ihmettelevät huolissaan illalla keittiön pöydän ääressä, kuin se Liisa-Petteri on tullut niin etäiseksi, ettei sitä näy juuri ollenkaan kotona ja koulumenestys laskee kuin lehmän häntä.
Tai sitten teini linnottautuu omaan ullakkohuoneeseen ja mököttää sielllä heviä kuunnellen ja lukien ylösalaisin olevaa raamattua. Pari kertaa vuodessa käy jossain festareilla hankkimassa muutaman tatuoinnin ja lävistyksen. Mustia kaapuja saa sentään kätevästi postimyynnistä.
Kyllä maalla on mukavaa...
Pienempänä natiaisena lapsi jaksoi vielä telmiä ulkona, potkia palloa ja juosta metsissä. Tällekin toiminnalle tulee teini-iässä loppu, ja viimeisetkin liikunnan rippeet unohtuvat. Näytön viereltä löytyy läjä tyhjiä Cola-pulloja ja Pringles-putkiloita. Kilot kertyvät vyötärölle ja itsetunto luhistuu. Huoneeseensa erakoituneen teinin sosiaalinen elämä rajoittuu irc-galleriaan, jonne hän hyväksymisen ja itsetunnon kohottamiseksi uploadaa kuvia itsestään koko kansan ihmeteltäväksi. On siinä sukulaiset tyytyväisiä, kun plösön kersan naamasta roikkuu uistimia kuin Rapalan kuvastossa.
Surullisinta tässä on tietysti se, että nämä lapset syyttävät pahasta olosta vanhempiaan, eivät vanhemmat ymmärrä, että he ihan oikeasti ovatkin siihen pahaan oloon syyllisiä. Ei osata ajatella, että se mikä tuntuu itsestä ihanalle (maaseudun rauha jne.) voi olla lapselle tietyssä kehitysvaiheessa helvetti.
Ainahan sitä voi mennä Suomi24 Asuntojen hinnat palstalle ja esittää varakasta vuokralaista, jolla on mojova omaisuus helposti realisoitavissa sijoituksissa, ihan vain odottomassa sitä kun velkamuulin selkäranka katkeaa ja viisas odottaja poimii kypsän hedelmän, kuin tikkarin lapselta.
Todellisuudessa tämä nuori niittinaama odottaa pelonsekaisin tuntein sitä hetkeä mikä on vääjäämättä edessä ja vanhemmat kieltytyävät eneää elättämästä häntä.
eli nuoresta tulee aikamiespoika tai -tyttö. Sellainen yksinkertainen ja kiltti mammanpoika, joka käyskentelee slipoverissa ja heinänkorsi suussa pelloilla lannalle haisten. Hyvin (tynnyrissä) kasvatettu "unelmavävy", joka vierailee salaa iltaisin naapurin navetassa lehmiä tervehtimässä...
Meillä on etupihalla nurmea 1,5 neliötä ja sekin lähee ja korvataan kivillä.
Etupihalle mahtuu kulkuväylät ja kaksi autoa. Takapihalla sentään on muutama sata neliötä nurmea ja tontti rajoittuu kahdelta sivulta puistoon (=umpimetsään).
Päättyvän kadun päässä, todella rauhallisella paikalla, kuitenkin lähellä palveluita.
Kadun päässä on kääntöpaikka, jolloin meillä on käytännössä "omalla pihalla" 13x30m asvalttikenttä, siinä on hyvä pelata sählyä lasten kanssa :)
Meillä on yhdessä suunnassa todellakin vain noin 15 metriä naapuriin. Takapihat ovat vastakkain ja välissä puustoa ja aita. Joskus saatetaan saunoa samaan aikaan ja nähdä toisistamme vilaus terassilla. Silloin otetaan jääkaapin keskihyllyltä otetut keskioluet kouraan ja nostetaan niitä merkiksi, että toinen on havaittu.
Mutta ei sitä kyllä jaksaisi ajaa yli 15 minuutin työmatkaa. Se on ihan maksimi, kun olisi tuota elämääkin elettävänä. Sillä aikaa kun stadista maalle matkustava heinähattu tuijottaa valvontakameran linssiä, meikäpoika jo istuu terassilla kalliissa rottinkituolissa XO-lasi kourassa ja katsoo, kuinka kaunis vaimo kattaa herkkuja pöytään mehevä pylly pyörien. Kyllä kelpaa!
Itse tulin tuossa vaihtaneeksi joku aika sitten työpaikkaa. Vaikka vaihdoin työpaikan naapurikaupungista kotikaupunkiin, niin työmatka piteni ja ajassa enemmän kuin matkassa. Ennen oli 10min, nyt on 20min... ja kyllä tuokin muutos tuntuu aika ärsyttävältä. Täytyy kyllä ihmetellä niitä jotka viitsii käyttää työmatkaan jopa tunnin suuntaansa päivässä... En kyllä tekisi tuollaista kuin tilapäisesti pakon edessä.
Juurikin näin. Tuntihan kuluu helposti, jos liikkuu julkisilla, vaikka matka olisi vain muutaman kilometrin mittainen. Mutta monilla työmatkaan kuluu helposti jopa puolitoista tuntia suuntaansa. Vaikka olisi mikä mersu alla, niin kyllähän se syö miestä.
ei kuitenkaan huvittaisi asua ihan duunipaikan naapurissa.
Itse asuin hetken niin että duunipaikka näkyi keittiön ikkunasta... työmatka oli lyhyt, mutta ei se niin hauskaa katsottavaa ollu viikonloppuisin :)
Suurin miinus oli se että joskus joku duunista soitti ja pyysi että käytkö tsekkaamassa että unohtuiko ovi laittaa lukkoon tai kahvinkeitin päälle...
Suomen suurimmat kaupungit ovat kuitenkin erämaakaupunkeja, metsää ympärillä rittää, ehkä helsinkiin on tukkoiset yhteydet, mutta muihin pääsee maalta 15 minuutissa.
Ok-savipelloille pakkautuneet eivät tiedä mitään oikeasta omakotitalo asumisesta, tietysti kerrostalosta muuttaneelle tämäkin voi olla aluksi jotain ihmeellistä, muuten kyllä huvittavan näköisiä nämä ok-talosavipellot. Siellä kerros, tai rivitaloslummeista muuttaneet kyttäävät toisiaan vastapäisten talojensa ikkunoista vanhaan tapaansa, lisänä on tullut vahtiminen, mitä naapurin savupiipusta tulee. Kyse on massojen asuttamisesta, ei ihmisten.
Vähintään 5000m2 tontti takaa jo omaa rauhaa ja mielummin ympäristöä korkeammalla mäellä, tai kumpareella, ei savipellon notkelmassa.
Lapsuuteni koti oli "haja-asutusalueella" tontti 1,7ha, naapureita kuitenkin noin 100m etäisyydellä kolmella suunnalla, neljännessä suunnassa oli vettä.
Ei se nyt oikein maaseudulta tuntunu, mutta sellaiselta harvaan asutulta taajamalta jossa oli siis hehtaari-tontit.
Lähimpään kauppaan oli matkaa 10km, sen älkeen kun kyläkauppa lopetti 80-luvun alussa, sinnekin tosin oli yli 3km.
Nyt asustellin omassa talossani taajamassa 1250 neliön tontilla ja meillä on ihan oikeasti rauhallisempaa kuin lapsuuden kodissani. Toistaiseksi kukaan naapureista ei ole tullu rajalle huutelemaan herjoja kuten lapsuuden kodissa :)
Mitä harvemmassa talot on sitä ahdasmielisempiä siellä ollaan. Kerrostalossa siedetään ihan kivutta se että naapuri soittaa musiikkia kovalla lauantai-iltana. Korpitilalla katsellaan kiikarikiväärin ristikon läpi että kuka kehtaa kävellä meidän pellon reunaa 600m päässä.
Oma taloni on alueen korkein, kalliorinteeseen rakennettu. Näkymät ikkkunasta avutuu laakoson muiden talojen yli. On muuten todella rauhoittavaa kun näkee ikkunasta horitsontin, eikä mitään pusikkoa.
alat haistattelemaan heti, jos joku kertoo mielipiteensä. Miksiköhän sinulla on ollut vaikea elämä?
Ai, että ihan oma talosi "alueen korkein" heh heh, sieltähän se totuus tuli ilmi, asut kerrostaloläävässä. :)) Tuollaisella mielikuvituksella se ikkunasta avautuva harmaa kerrostalonseinä muuttuu helposti rauhoittavaksi vuoristomaisemaksi.
No onhan tässä kaksi kerrosta... tai oikeastaan kellari ja yksi kerros, mutta kellari on kadunpuolelta maantasossa, eli näyttä ihan kaksikerroksiselta.
kertomisen ensin haistattelemalla, toivottavasti et ole töissä esimerkiksi kaupan kassalla. Se ei lisää sinun uskottavuutta missään, ei edes netissä.
Olen huomannut aikaisemminkin, että kerrotalossa asuvilla on huono itsetunto ja kokevat häpeää asumismuodostaan, kuten sinäkin. Voit toki sanoa että sinulla on kaksi kerrosta, yleensä sitä alinta kerrosta kyllä kutsutaan yhteiseksi polkupyörien säilytystilaksi. Jos sinulla on käytössäsi talon ullakolla kananverkkokoppi, sittenhän sinulla on jo kolme kerrosta!
Alkoi vain tympimään tuo kaikkiteitäväinen asenne.
Mulla on tosiaan kokemsusta kaikenlaisista asumismuodoista, joten kuvittelisin tietäväni mitä mieltä olen.
Minusta näyttää nyt että maalla-asuvalla on huono itse tunto ja yrittää päteä muita mollaamalla.
Tuu käymään niin saunotaan ainalämipimässä saunassa ja grillataan, kaasulla tai koivuklapeilla, säästä riippuen.
etten taida tulla köyhien luukkuun, tarttuu HAJU vaatteisiin.
Kateus on suomalaisten perisynti...
Hyi, miten epäekologista, kun pitää olla ne kaksi autoa ja lapset kuskataan taksilla kouluun. Häpeä, miten itsekästä! En ikimaailmassa muuttaisi haja-asutusalueelle. Sitä paitsi siellä on karhuja ja susia.
Raitiovaunun ääni ikkunan alla rauhoittaa. Muutenkin kaupungilla on turvallista kun on muita ihmisiä ympärillä. Metsästähän voi hyökätä mikä vankikarkuri vaan eikä kukaan tule auttamaan.
....vastapäisen ratikkapysäkin "kansainvälisestä" meiningistä. Ikinä ei tiedä, flaidaako spuget, vai onko menossa klaanien välinen sananvaihto.
Lähiöissä ei ole ratikkapysäkkejä. Näkemäsi klaanien välinen sananvaihto taisi tapahtua Vuosaaren metroaseman liepeillä Mogadishu avenuella, eikä keskustan ratikkapysäkillä?
Keskustassa tosin tietysti on niin paljon ja monenlaista rikasta elämää, joten monenlaista mahtuu sekaan. Sehän tässä niin ihanaa onkin.
Täällä sitä kirjoitellaan Liisankadulla ja mietitään, onko tämä kaikki sen arvoista.
Jos harrastaa metsästystä tai muuta luontoon liittyvää ja rakentaa talon itselle iäksi, niin silloin on parasta rakentaa jonnekkin korpeen. Saa tontin halvalla ja pääsee lähelle harrastuksiaan.
Mutta jos tuollaisen korpitalon joutuu myymään, niin tuskin saa omiaan pois.
Mutta jos on rakentanu talon taajamaan hyvälle paikalle, niin sen saa todennäköisesti myytyä ja vieläpä hyvällä voitolla.