Olen suuresti pettynyt Keski-Suomen keskussairaalan hoitomenelmiin. Lähiomaiseni vietiin ambulanssilla kyseiseen sairaalaan heikossa kunnossa ja hän oli vakavasti sydän sairas ollut jo kevät talvesta lähtien ja hänelle tehtiin vaikeita toimenpiteitä silloin keväällä ja hän selvisi niistä erinomaisen hyvin , kunnes nyt tuli uusia oireita sydänvaivoista mutta sairaalassa sanottiin vaan että kyseessä on sappitulehdus ja aloitettiin niiden tutkimus ja kokeet. Olisi pitänyt perehtyä hiukan tarkemmin ja huolellisemmin potilaan aikaisempaan sairaskertomukseen kun kysymyksessä oli sentään Keskussairaalan tasoinen sairaala kun kysymyksessä ei ollut sappi vaan sydän vaivat. Kaiken huippu oli kun ne ensimmäiset kokeet joutuivat hukkaan ja meni kauan ennenkuin se huomattiin ja potilaalle tultiin ilmoittamaan että tehdään uudet verikokeet ja niin labrasta tulikin jonkun ajan kuluttua henkilö ottamaan niitä kokeita , mutta hän joutui toteamaan potilaan luo tullessaan ,että potilas oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen tällä välin. Eikö tämä ole jo niin suuri tunarointi sairaalan taholta ja tämä hidastelun ja tunaroinnin joutui lähiomaiseni maksamaan HENGELLÄÄN, apu olisi vaivoihin mahdollisesti ehtinyt ajoissa jos potilas olisi viety suoraan sydänosastolle eikä kirurgiselle osastolle jossa ei ole näköjään edes ammattitaitoisia henkilöitä.
Vai onko tämä tarkoituksellista toimintaa ikäihmisten kohdalla.
Minä en anna koskaan anteeksi kyseisille henkilöille tätä tapausta sillä siinä meni arvokas ihmishenki tyhmyyden ja huolimattomuuden vuoksi.
Vai onko tämä tarkoituksellista toimintaa ikäihmisten kohdalla.
Minä en anna koskaan anteeksi kyseisille henkilöille tätä tapausta sillä siinä meni arvokas ihmishenki tyhmyyden ja huolimattomuuden vuoksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sairaalat ja niiden palvelut ovat nykyisin sitä sun tätä ja etenkin vanhusten kohdalla.
Paikallisissa terveyskeskuksissa hyysätään ja hoidetaan mieluummin jotain laitapuolen kulkijoita ja puliukkoja sekä hu.......ia , tämän olen tullut huomaamaan monen monta kertaa ja tässä mielipiteessäni pysyn niin kauan kuin minussa henki pysyy.
Vastata näihin viesteihin hoitohenkilökunnalla. Olen varma siitä että olette lukeneet näitä palstoja
Mistä sä kuvittelet, että ton aloittajan viestin lukee juuri joku kyseisellä osastolla ja kyseisessä työvuorossa ollut henkilö?
Ootko yhtään miettinyt kuinka monta terv.keskusta, aluesairaalaa, kaupunginsairaalaa, keskussairaalaa ja yliopistollista keskussairaalaa Suomessa on. Mietippä sitten kuinka monta osastoa niistä jokaisessa on. Jatka edelleen laskemista ja mieti kuinka monta ihmistä on töissä näillä osastoilla yhteensä.
Sitten voit miettiä kuinka moni ihminen lukee VAKITUISESTI tätä palstaa.
Prosentiksi tulee aika pieni luku kuule!
Suomen kaikista ihmisistä, jotka työskentelevät terveydenhuollossa lukee todella todella pieni prosentti tätä palstaa. Jotkut voivat katsoa silloin tällöin, kerran kuussa vaikka, joten se, että viesti osuu silmiin, ei ole kovin todennäköistä.
Sitä paitsi kenenkään ASIANOMAISEN ei kuulu ja tarvitse ottaa täällä mitään kantaa tapaukseen. Alkuperäinen kirjoittaja tehköön oikeaoppisesti valituksen potilasasiamiehelle, joka sitten on yhteydessä osaston esimiehiin yms.
Me muut terv.huollon ihmiset voimme tietenkin kommentoida tapahtunutta. Mutta faktat ja omaisen näkemys ja käsitys tilanteesta voi olla eriäviä. Virhe on varmasti vienyt tunteja, mutta siihen oliko k.o ihmisen päivät jo luetut eli olisiko mitään voitu tehdä sydänosastollakaan on täysin eri asia. Joskus täytyy osasta luopua ja hyväksyä tosiasiat. Potilasvahingot täytyy toki läpikäydä. Jos ihminen menee heikkoon kuntoon, niin kyllä apua saa joka osastolla. Moni sydänsairas saa vatsavaivan, joka hoidetaan vatsaosastolla, kyllä sielläkin sydänpotilaita kohdataan. Ihminen ei ole vain yksi osa, yksi vaiva, vaan KOKONAISUUS. Ensisijainen oletettu vaiva on kriteeri osaston valinnalle.
Järki hoi kuitenkin!
Ei ollut tarkoituskaan ,että juuri kyseisen sairaalan työntekijät sen lukee vaan ajatus oli se että mitä mieltä asiasta yleensä ollaan terveydenhoito puolella kun tällaisia huolimattomuuksia pääsee tulemaan keskus-sairaalan tasoisessa laitoksessa.
Miksei niinkin voi sanoa että "järki hoi" mutta kyllä minä sanoisin näin, "huolellisuus ja täsmällisyys hoi" pitää ajatella töissä ollessaan vain töitään eikä sitä mihin mennään taas viikonlopulla porukalla juhlimaan ja rellestämään. Näin homma hoituu oikein.
Ensinnäkin, olen sairaanhoitajana ollut yliopistosairaalassa lähes 20 vuotta ja tällä hetkellä olen muissa töissä.
Olen ollut itse lukuisia kertoja potilaana, mm.leikkauksissa. Samoin lähiomaiseni, lähinnä iäkkäät vanhempani, joista toinen on jo siirtynyt Taivaan kotiin.
Seka omalla kohdallani että vanhempieni kohdalla on sattunut lukuisia virheitä mm. kipulääkityksessä, pahoinvointilääkityksessä, niiden annostelussa jne. On tehty vääriä tutkimuksia kriittisellä hetkellä, näytteitä on kadonnut ja hoitovirheen ainakin osittaisena seurauksena omaiselleni tuli loppuelämän seuralainen, suoliavanne.
Huolellisuutta minäkin kaipaisin hoitajilta ja lääkäreiltä. Samoin kokonaistilanteeseen perehtymistä. Kuitenkin toisenkin puolen totuudesta nähneenä tiedän, että aikaa siihen ei useinkaan ole. Liian paljon asioita jää sattuman varaan. Kukaan ei kuitenkaan tee tahallaan hoitovirheitä (paitsi insuliinimurhaajat). Niitä sattuu ja jokainen niistä on liikaa.
Mitä olen oppinut? Kun itse joudun seuraavan kerran leikkaukseen, pyydän jonkun lähiomaiseni vierelleni valvomaan, että saan tarpeellisen kipu- ja phv-lääkityksen. Olkapääleikkauksen jälkeen olin niin kipeä, että tuntui kuin olkapäätäni olisi leikattu ilman puudutusta. Kauhu siitä reissusta jäi. Ja kun lähiomaiseni joutuu sairaalaan, otan palkatonta virkavapaata ja menen paikanpäälle. Ikäihmisiä ei kannata jättää sairaalaankaan "oman onnensa nojaan". Voi olla, että kenelläkään ei ole aikaa pitää ikäihmisten puolia hoito ym. päätöksissä.
Juhliminen ja rellestäminen ehkä selittää osan huolimattomuudesta, en tiedä. Suurimmaksi syyksi itse kuitenkin näkisin liiallisen kiireen, vähäisen henkilökuntamäärän, jatkuvat muutokset, tilanteiden ennakoimattomuuden, kankeat hierarkiset sairaalasysteemit ja kolmivuorotyöstä johtuvan väsymyksen.
Joka epäilee sairaalatyön olevan kevyttä ja helppoa, menköön kokeilemaan luettuaan ensin alan tutkinnon.
Osuit kirjoituksessasi aivan nappiin sillä tämä on minunkin ajatusmaailmani nykyterveyden huollosta. Vanhuksista ei suuremmin välitetä niin lääkäreiden kuin hoitohenkilökunnankin taholla , olen tässä joutunut seurailemaan sairaalan palveluita jo alun kolmattakymmentä vuotta ja kyllä minulle on jäänyt melko kitkerä maku siitä vanhusten hoidosta ja heidän huolehtimisestaan . Ainakin minä tulin sen näkemään että aina pitää olla lähiomaisten valvomassa omaisensa hoitoa . Ja aina parempi jos vanhus voisi asua kotona ja hänet hoidettaisiin kotona niin pitkään kuin mahdollista sillä se on jo sitä mielenterveyttäkin ajatellen paras ja silloin pysyy yleiskuntokin suht`koht`hyvänä.
Haluan ensin sanoa, että olen samaa mieltä hoitovirheisiin ja erityisesti vanhusteen liittyvästä hoidon laadusta kuten SH kirjoittaakin. Hoitovirheet tulisi minimoida ilman muuta ja kaikki inhimillinen kärsimys on pyrittävä lievittämään.
Silti mitä ihmettä muiden ulkopuolisten mielipiteillä on väliä aloittajan viestiin liityen??? Se on täysin turhaa spekulaatiota. Vain asianosaiset voisivat järkisyin ottaa keskusteluun kantaa.
Hoitovirheitä ja sekaannuksia tapahtuu kaiken tasoisissa sairaaloissa, mutta ne ratkotaan jossain ihan muualla kuin täällä. Keskustelun aloittaja voisi ottaa yhteyttä k.o sairaalaan ja alkaa selvittää vyyhtiä, silloin faktat selviää ja väärät uskomukset ratkotaan. Mahdollisesti tehtävä ruumiinavausraportti tuo lisävaloa olisiko henkilö ylipäätään voitu pelastaa toimimalla toisin vai olisiko kärsimykset vaan pitkittyneet, eli olisiko elinaikaa voitu pitkittää keinotekoisesti jne. Niistä täällä kellään ei ole hajuakaan, joten turhaa arvuuttelua. Hoitovirheistä ja siitä että ikäväksemme niitä tapahtuu, on toinen keskustelunaihe. Aloittaja tuntui selkeästi haluavan jonkilaista osviittaa onko virhe tapahtunut.
Pidin viestiäsi joten järjellisenä, kunnes kommentoit että "pitää ajatella töissä ollessaan vain töitään eikä sitä mihin mennään taas viikonlopulla porukalla juhlimaan ja rellestämään", kuule tämä pätee kaikkien alojen edustajiin ja tällainen yleistäminen on lapsellista ja typerää. Työssä täytyy puhua muutakin kun työasioita, johan muuten sitä joutuu lepolomalle. Työtehtävään tulee silti keskittyä, mutta on tällakin alalla oikeus puhua omista ja läheisten kuulumisista ja suunnitelmista, lomista yms. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä tehottumuuden tai virheiden sattumisen kannalta. Katsos, ei me mitään orjia olla!
Toiseksi "huolellisuus ja täsmällisyys" kunniaan, minusta tuokin oli sarjassamme typerä kommentti. Se pätee kaikilla elämänaloilla ja ammattialoilla. Siihen varmaan pyritään enemmän tai vähemmän, mutta ihminen on vaan ihminen. Minäkin voisin luetella pari alaa, mikä minusta ansaitsee kommentin "huolellisuus ja täsmällisyys kunniaan", insinöörit, elektroniikka-asentajat, sähkömiehet, bussikuskit, kaupan myyjät, kampaajat, kosmetologit. Tähän voi todeta, että nämä ammattikunnan edustajat eivät leiki ihmishengellä, mutta silti ihminen on erehtyväinen etenkin kiireessä, väsyneenä, jotain unohtuu ja sekoaa kun on liian monta rautaa tulessa.
En tiedä minkä alan ihminen olet, mutta varmasti kylmä ja kova, vain töitä töissä-tyyppi, joka ei silti välttämättä saa yhtään enempää aikaseksi kuin muut. Olet ehkä todennäköisemmin tuolla asenteella burn outin takia sairaslomalla kun muut tekevät työsi. Se taas altistaa virheille. Tässä tuli sitä spekulaatiota:)
virheetöntä ja työntäyteistä syksyä!
Kyllä meno nykypäivän hoitoloissa on niin kiihkeätempoista, että kun omat vanhempani joutuvat siihen oravanpyörään aion olla myös siellä valvomassa ja osallistumassa hoitoon. Siis paikkaamassa sitä aukkoa hoidon laadussa, joka tulee hoitajien kiireen vuoksi.
Arviosi meni täysin metsään minun kohdaltani , en ole kova ja kylmä ja tuo sana
BURN OUT on täysin vieras minun kohdallani ja sairaslomaa en ole pitänyt vielä tähän ikään 60 v mennessä päivääkään . Kyllä ne on sellaiset BURN OUTIT nyky ajan ihmisten heikko hermoisuutta sillä ne ei kestä sitä oikeaa työelämää ja näin ollen alkaa päänupissa heittää . Kyllä se niin on että työt on tehtävä just eikä melkein , kyllä siinä ei saa tulla vapaa ajan huvitukset mieleen ja jos ei tähän pysty niin kyllä suosittelen alan vaihtoa missä ei leikitä ihmisten terveydellä ja hengellä.
Olen sattuneesta syystä saanut seurata vanhemman väestön terveyden hoitoa jo pitemmältä ajalta melko läheisesti ja tiedän kyllä mistä kirjoitan ja puhun.
Kyseisetä aiheesta minulla on kyllä aineistoa vaikka kirjan kirjoittaisi siitä
Ja vielä työstäni sen verran että se on sanoisinko melko vaativa ja säännöllinen ja olen jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa ja jos minun työssäni tunaroi niin siinä tulee todella rumaa ja pahaa jälkeä nopeasti. Silti minun ei tarvitse kulkea missään kallonkutistajilla Burn outien vuoksi ja lopuksi totean vielä sen ,että minä en luota enää lääkäreihin eikä hoitohenkilökuntaan olen saanut heidän välinpitämättömyytensä kokea karvaasti.
Tekstini ei ollut kyllä sinulle tarkoitettu vaan sille joka tuossa totesi ,että töissä ei saisi puhua edes viikonlopusta, vain työasioista. Sinua nyt en epäilekään kylmäksi ja kovaksi yms.
Viestihän on vastauksena hänen viestiin, ei sinun viestiin.