Olkoon puolisoilla A ja B, jotka molemmat lapsettomia, avio-oikeus toistensa kaikkeen omaisuuteen ja olkoon A:n omaisuuden nettosäästö 0 ja B:n 500000. Heillä ei ole testamentteja. A kyllästyi köyhyyteensä ja juuri terveyskeskuksesta saamiinsa hullun papereihin, otti haulikon ja ampui B:tä kuolettavasti ja sen jälkeen välittömästi surmasi itsensä. B kuitenkin kuoli vasta vuorokauden myöhemmin tulematta enää tajuihinsa. Miten menee omaisuuden jako tässä tilanteessa? Oletetaan että A:n voidaan osoittaa olleen syyntakeeton.
Koska A kuoli ensin, hänen puolisonsa B peri hänet. B:nkin kuoltua on tehtävä PK 3-luvun mukainen pesänjako, jossa lähtökohtaisesti omaisuus puolitetaan sukuhaarojen kesken. Tähän jakoon sovelletaan myös osituksen määräyksiä, PK 3:5.2: "Muutoin on jakotoimituksesta soveltuvin osin voimassa, mitä osituksesta on säädetty." Tämän linkkisäännön löytämisen jälkeen huomataan että AL 59§ sanoo: "Jos puoliso on rikollisella teolla aiheuttanut toisen puolison kuoleman tai ollut osallinen sellaiseen rikokseen, älköön hänelle osituksessa avio-oikeuden nojalla annettako mitään vainajan omaisuudesta. Jos rikollisuus on vähäinen, harkitkoon kuitenkin oikeus, onko rikoksesta oleva sellaista seuraamusta." Ja taas PK 3:2.1: "Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä." ja näistä voitaisiin päätellä että A:lla ei kuitenkaan olisi avio-oikeutta B:n omaisuuteen ja siten pesänjaon jakosuhde määräytyisi niin että kumpikin pitäisi oman omaisuutensa. Kuitenkin ratkaisussa KKO 1992:99 oikeus toteaa ettei AL 59 §:n mukaista seuraamusta voida määrätä jos rikoksen tekijää ei puuttuneen syyntakeisuuden vuoksi olisi voitu tuomita teostaan rangaistukseen. Niinpä B:n sukuhaaran perilliset kiittävät ja kumartavat kun perivät mielisairaan murhaajasukulaisensa kautta puolet A:n omaisuudesta eli 250000 euroa. Onko päättelyni oikein?
Miten A voi varautua siihen että hän joutuu koomassa ollessaan vastaanottamaan arvottoman pakkoperinnön, jonka ainoa vaikutus on viedä puolet hänen omasta omaisuudestaan? Ainoaksi keinoksi näyttää jäävän kieltäytyminen perinnöstä ennakolta (kukapa tosin tälläistäkään osaisi ennakoida?). Kuitenkin PK 16:2.2 mukaan "perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin." mutta lainsäätäjä on ilmeisesti tässä kohti unohtanut että perinnön voi näköjään ottaa vastaan myös kuolemalla itse, eli oikeusjärjestyksessämme on eräänlainen pakkoperinnön käsite.
Koska A kuoli ensin, hänen puolisonsa B peri hänet. B:nkin kuoltua on tehtävä PK 3-luvun mukainen pesänjako, jossa lähtökohtaisesti omaisuus puolitetaan sukuhaarojen kesken. Tähän jakoon sovelletaan myös osituksen määräyksiä, PK 3:5.2: "Muutoin on jakotoimituksesta soveltuvin osin voimassa, mitä osituksesta on säädetty." Tämän linkkisäännön löytämisen jälkeen huomataan että AL 59§ sanoo: "Jos puoliso on rikollisella teolla aiheuttanut toisen puolison kuoleman tai ollut osallinen sellaiseen rikokseen, älköön hänelle osituksessa avio-oikeuden nojalla annettako mitään vainajan omaisuudesta. Jos rikollisuus on vähäinen, harkitkoon kuitenkin oikeus, onko rikoksesta oleva sellaista seuraamusta." Ja taas PK 3:2.1: "Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä." ja näistä voitaisiin päätellä että A:lla ei kuitenkaan olisi avio-oikeutta B:n omaisuuteen ja siten pesänjaon jakosuhde määräytyisi niin että kumpikin pitäisi oman omaisuutensa. Kuitenkin ratkaisussa KKO 1992:99 oikeus toteaa ettei AL 59 §:n mukaista seuraamusta voida määrätä jos rikoksen tekijää ei puuttuneen syyntakeisuuden vuoksi olisi voitu tuomita teostaan rangaistukseen. Niinpä B:n sukuhaaran perilliset kiittävät ja kumartavat kun perivät mielisairaan murhaajasukulaisensa kautta puolet A:n omaisuudesta eli 250000 euroa. Onko päättelyni oikein?
Miten A voi varautua siihen että hän joutuu koomassa ollessaan vastaanottamaan arvottoman pakkoperinnön, jonka ainoa vaikutus on viedä puolet hänen omasta omaisuudestaan? Ainoaksi keinoksi näyttää jäävän kieltäytyminen perinnöstä ennakolta (kukapa tosin tälläistäkään osaisi ennakoida?). Kuitenkin PK 16:2.2 mukaan "perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin." mutta lainsäätäjä on ilmeisesti tässä kohti unohtanut että perinnön voi näköjään ottaa vastaan myös kuolemalla itse, eli oikeusjärjestyksessämme on eräänlainen pakkoperinnön käsite.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>
Näissä lauseissa pitäisi A:n olla B ja päinvastoin. Valittelen sekaannusta.
B voi ottaa avioeron ja testamentata omaisuutensa omille lapsilleen. Saattaisi muuten pidentää elinikääkin huomattavasti tuo avioero.
Vaikka ei tekisi mitään niin jos B:n jälkeläiset riitauttaisi A:n perijöiden perintöoikeudet B:n omaisuuteen niin veikkaanpa että oikeus toteaisi jotenkin seuraavasti: A:lla ei ole ollut omaisuutta ja hänelle ei myöskään syntynyt perintöoikeutta B:n omaisuuteen koska B:n kuolema johtui A:n rikoksesta. A:n syyntakeettomuus ei vaikuta asiaan koska syyntakeettomanakaan A ei olisi perinyt B:tä koska B:n kuolema johtui A:n rikoksesta. Syyntakeettomankin henkirikos on henkirikos, siitä ei vain tuomita rangaistukseen. Itse teko ei kuitenkaan muuksi muutu. Siten A:n lapset eivät ole oikeutettuja B:n omaisuuteen.
Kuitenkin KKO 1992:99: "Avioliittolain 59 §:n mukaan, jos puoliso on rikollisella teolla aiheuttanut toisen puolison kuoleman, älköön hänelle osituksessa avio-oikeuden nojalla annettako mitään vainajan omaisuudesta. Tällaista seuraamusta ei tosin voida määrätä jos rikoksen tekijää ei puuttuneen syyntakeisuuden vuoksi olisi voitu tuomita teostaan rangaistukseen."
En tunne rikosoikeutta paljonkaan, mutta missäs välissä tämä KKO:n tässä ennakkoratkaisussa ilmoittama kanta olisi oikeuskäytännössä muuttunut?
Ja miksi yleensä henkilön kuollessa hänen presumoidaan ottaneen jonkun perinnön vastaan, vaikka hän ei ole eläissään ottanut pesää hoitoonsa tai osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muuten ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin? (vertaa PK 16:2.2) Vai menisikö jotain rikki perintökaaren systeemissä jos oikeudenomistajat saisivat käyttää vainajan oikeutta kieltäytyä perinnöstä? Missään ei ole säädetty, etteikö henkilöllä oleva kompetenssi tehdä PK 16:2.1 mukainen ilmoitus perinnön vastaanottamisesta tai oikeus perinnöstä luopumiseen voisi siirtyä hänen yleisseuraajilleen.
Ymmärtäisin että tämä palsta on niiden avuksi jotka todella tarvitsevat apua. Ei saivartelemiseen erikoistapauksista, mielisairaita puolisontappajia on kumminkin tosi vähän.
Nuo erikoistapaukset usein hoidetaan toisin ja oikeus ymmärtää.
Ihan hyvä ennakkotapaus oli se kun kaksi veljestä tappoi naisen ja kärsi tuomion. Kun pääsivät vapaaksi niin joku poltti ne elävältä kesämökillä. Tapetun naisen poika tyttöystävineen löydettiin ojaanajaneesta autosta mökkitieltä bensalle haisevina. Oikeus totesi ettei bensalle haiseminen ole rikos.
mihinkään kysymyksiini. Toisaalta minähän täällä useimmiten vastailen niihin hankaliinkin asioihin joten joskus kai saan jotain kysyäkin, vaikka harvat osaavatkaan kommentoida niitä tilanteita jotka ovat minulle epäselviä.
Jäämistöoikeudellisessa kirjallisuudessa esitetään usein iskulauseena, ettei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Mutta älä vain ota ja kuole ennen kuin olet kieltäytynyt ottamasta perintönä vastaan esim. hometaloa jonka purkukustannukset ovat suuremmat kuin tontin arvo.