Kuulas auringonpaiste valtasi Perähikiän sumuisen leirintäalueen. Kaikkialla oli hiljaista. Linnut olivat lähteneet. Rannan tuntumassa, leirintäalueen parhaassa paikassa numero 67 vaunusta kuului kolinaa. Vaunu oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Seinillä kasvoi sammalta molemmin puolin ja etuteltta roikkui ruostuneiden ja katkenneiden tukiputkien varassa. Aikanaan vaunu oli ollut luokkansa huippua, jota oli hieno vetää Moskvitsh Elitellä pitkin Perähikiän maanteitä. Nyttemmin vaunusta ovat kiinnostuneet vain ympäristöviranomaiset ja Ekokem. Kolina aiheutui refleksinomaisesta huitomisesta. Oliko kyse pikku-ukkojen vai kärpäsen tappamisesta. Vaunun seinän homeläikkien seasta on kärpästä vaikea havaita. Silmät verestäen Kausipaikkalainen antautuu uuteen aamuun. Tutkamainen katse kiertää vaunun sisustaa; vain tyhjiä juomapulloja. Alistuneena hän luo katseensa maahan. Haa…Kausipaikkalainen huomaa Ruokailuryhmästä tehdyn vuoteen alla olevan kaatuneen olutpullon, jossa on tilkka jäljellä. Jumala on sittenkin olemassa. Gepardin nopeudella ja notkeudella Kausipaikkalainen singahtaa aarteen luo ja nauttii elämän eliksiirin samantien. Mallasjuoman maahankaatumisriskiä ei voi ottaa. Pukeuduttuaan, vuosisataisen krapulan jo hieman löysätessä pään ympärille kierrettyä vannetta Kausipaikkalainen tuntee möyrintää sisuskaluissaan. Krapulapaska. Nopean, vatsankurinan säestämän tilannearvion jälkeen Kausipaikkalainen päätyi kahteen vaihtoehtoon: Vaunun kemssa vai huoltorakennuksen WC. Kemssa on täynnä. Sinne paskominen tekisi sanoinkuvaamattoman sotkun. Matkahuussi oli pitänyt eilen tyhjentää. Tyhjennys oli jäänyt tärkeämpien asioiden takia: Naapuri Kausipaikkalainen oli keksinyt hienon kiljunkäyttöpaikan. Primuksen vieressä oli ihannelämpö ja nyt panos oli valmis. Niin oli kemssa unohtunut ja kerran jo siirretty perunan nosto. Suolentyhjennys täytyy suorittaa huoltorakennuksessa. Siivousvuorossakin on Aina Impi Ellen Anna Sivelä, joten sotkusta ei ole väliä. Kuten ei muutenkaan. Luonnonlakeja uhmaten Kausipaikkalainen askeltaa varoen ulkoilmaan. Jalkojen alla notkahtava lattia auttaa maahanlaskeutumista. Yhdelle luonnonlaille, voittajalleen, hän on voimaton. Maan vetovoima kiskaisee matkalaisen maahan kuin omenan luonnontieteilijän päähän. Housujen takaosasta kuuluu pahaenteinen pärähdys. Tuliko? Helpotuksen huokaus kirkastaa päivää; vain pieru. Lähistöllä oleva sammakko kuolee kesken loikan. Vakoilusatelliitin ottamasta valokuvasta voisi paikkaa luulla taistelukentäksi. Taistelu on ollut ankara: liikkumattomaksi tuhottuja ajoneuvoja on useita ja yksinäinen taistelija raahautuu kohti komentopaikkaa. Vain taisteluajoneuvojen väritys ihmetyttää. Ehkä ajoneuvot on tuotu arktisilta alueilta, eikä suojaväritystä ole ehditty maalata. Maanpinnalla taistelija tekee järkähtämätöntä matkaansa toiverikkaana kohti huoltorakennusta, kunnes huomaa jotain valkoista reitin sivussa. Tovin tarkasteltuaan muovista esinettä Kausipaikkalainen havaitsee siinä tuttuja muotoja. Lasol-pullo. Voimansa äärimmilleen ponnistaen Kausipaikkalainen ulottuu pulloon. Voi ihme, puolet jäljellä. Varoen hän avaa korkin ja nostaa pullon huulilleen. Kirpeä neste solisee nielun kautta mahalaukkuun. Altiaa lämmöllä muistaen lämpö kohoaa huojentuneen miehen sisällä luoden onnentunnetta. Onnentunteessa unohtuu sulkijalihaksen jännitys. Haiseva ruskea neste alkaa lämmittää Kausipaikkalaisen housuja. Vielä toiset siivut vedettyään, paskan lämmitäessä ulkoisesti ja lasolin sisäisesti, juuri ennen sammumista hän toteaa: Tässä on hyvä olla.
Kausipaikkalaisen päivä Osa1
-juuei-
321748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kausipaikkalainen oli kuin pieni lapsi maaten sikiöasennossa kirkkaan auringonpaisteen suodessa lämmittäviä säteitään Perähikiän leirintäalueelle. Hän puristi Lasolpulloa rintaansa vasten. Aivan kuin oli puristanut uniriepua useita vuosikymmeniä sitten. Paskatkin olivat housussa, kuin taaperona.
Muistaen äidin antamat ohjeet Kausipaikkalainen alkoi riisumaan vaatteitaan. Muistoissa oli ne lukemattomat selkäsaunat, kun likaisia vaatteita ei oltu heti riisuttu pois. Selkäsaunaa äidiltä ei nyt pidä saada.
Kuoriuduttuaan vaatteistaan Kausipaikkalainen tunsi olonsa varmemmaksi, tänään ei piiska viuhahda.
Rasvoittunut, sykkivä maksa oli tehnyt työnsä. Suurin osa elimistöön tuodusta alkoholista oli poltettu. Kausipaikkalaisen elimistö hoitaa Lasolinkin myrkkyineen. Tottumattomalle se olisi ongelma.
Kausipaikkalainen tunsi olonsa varmemmaksi ja suunnisti raahustuksensa perse ruskeana kohti suihkua.
Matkailevat leiriytyjät komensivat lapset sisätiloihin, aamiainen kutistui kuvotuksen vuoksi aamukahviin. Lähtövalmistautuminen alkoi välittömästi. Muille kausipaikkalaisille tilanne ei ollut outo. Olivathan he itsekin olleet samanlaisessa tilassa.
Suihkuun päästyään Kausipaikkalainen aukoi hanoja ydinvoimalainsinöörin varmuudella: Vasen kaksi kierrosta ja oikea yksi. Koistinen oli hoitanut pumppuvuoronsa kunnialla koska vesi virtasi suihkusta vuolaana kuin niagaran putous. Peseytyminen tulisi suorittaa kylmällä. Lämmintä vettä ei tullut. Kausipaikan 62 Mirja-Antero oli kuluttanut kaikki 20 litraa kuumaa vettä. Vedenlämmitys tapahtuu yösähköllä, joten lämmintä suihkua ei nyt saa.
Takamuksensa kylmällä vedellä pestyään Kausipaikkalainen kulkee kohti vaunuaan. Varmoin, voisipa sanoa sotilaallisin askelin hän etenee kohti asumustaan. Lähellä isät peittävät lastensa silmät, herkemmät naiset pyörtyvät. Jossain huudetaan poliisia.
Jos vain on ollut kausipaikka-alueella, niin on nähnyt näitä "tapauksia" ihan livenä. Siitä on sitten helppo kirjoitella. Myönnettäköön, että kirjoitukset käsittelevät ääritapauksia. Suuri osahan vain istuu apaattisena etuteltassaan ja tuijotta lasittunein silmin eteensä. Mielentyhjennys on niin täydellistä, että Himalajan Hindutkin kahdehtivat.
vai tuommosta on elämä näillä alueilla.
Tosi hyvä kirjoitus, oletko muuten ajatellut kirjailijan uraa??
Lisää tarinoita....
Kirjoitellaan lisää kun ehditään. Tuossahan on vasta aamupäivä.
Välillä pitää paneutua ammattikoulun oppikirjoihin. Jonkunhan pitää kiukuttelijalle sapuskat laittaa ja auto huoltaa.
anna tulla lisää, , , ;))
mutta ettehän te sitä ymmärrä tehdä!
tuo kaikki ei voi olla kuin elävästä elämästä näillä nykyajan "leireillä":)
Taidan ensi kesänä kiertää nämä alueet kaukaa.
No mutta eihän lahjakkaiden ja tarkkasilmäisten tarvitse niitä ominaisuuksiaan hävetä. Minusta on hyvä dokumentoida näitä ihmiskohtaloita, niin surullisia kuin ne ovatkin.
Sen sijaan mietityttää kuinka paljon kausipaikkalaisten nuoret aikuiset lapset häpeävät vanhempiaan. Järjen valosta vapaaehtoisesti jo viisikymppisenä luopuneet ihmisraukat, jotka eivät enää välitä terveydestään eivätkä ihmisarvostaan. Ainoa toimiva vietti on ruokahalu. Luopumalla kaikesta toimeliaisuudesta ja antautumalla apatiaan he ovat ajaneet alas sen alkujaankin vähäisen kognitiivisten toimintojen tason. Surullista, niin surulista.
poikii! Mutta nämä surulliset tarinat joita jotkut heikkolahjaiset suoltavat eivät kerro mitään muuta kuin kirjoittajasta itsestään sekä heidän myötäilijöistään. Heidän elämänsä täytyy olla tyhjää ja sisällyksetöntä, muuten ei voi mitenkään ymmärtää tuollaista, ehkä jonkinlaista kompensaation hakua!
Tällaista sujuvaa kerrontaa saisi olla lisää, todellinen lukunautinto. Lukiessa tuli mieleen tapahtuma vuosien takaa. Oli juhannus eräällä länsisuomalaisella alueella, jääköön tarkempi paikka nyt mainitsematta.
Väki oli kokoontunut juhlimaan tätä keskikesän juhlaa ja juhlista ei puuttunut syömistä eikä varsinkaan juomista. Siinä illan edetessä kohti kokon polttoa väki alkoi kokoontua rantaan. Mukana oli myös eräs sangen epävarmasti kulkeva rouva valkoisessa housupuvussa. Hänen tasapainonsa alkoi horjua aika uhkaavasti joten hän otti tukea mistä muusta kuin suomalaisesta koivusta. Siinä koivua halatessa hän alkoi hokea ”perkele mulla on kusihätä”. Isäntä vieressä sanoi hänelle ”mene kuselle”. Mutta mihin tämä rouva siitä lähti kun jalat eivät enää kunnolla kantaneet ja vieressä oleva isäntä oli keskittynyt vain pulloonsa. Niin siinä sitten kävi että tälle rouvalle tuli pieni vahinko ja valkoinen housupuku alkoi värjäytyä kellertäväksi.
Lapset ovat yleensä tarkkasilmäisiä ja tässä tilanteessa se taas kerran nähtiin todeksi, silloin 3 ja 4 vuotiaat lapset alkoivat heti kysellä ”äiti miksi täti pissasi housunsa eikä mennyt vessaan?”. Siinä oli meille vanhemmille selittämistä, että aikuiset joskus juovat liikaa ja käyttäytyvät siksi ihan hölmösti.
Muuten tämä oli viimeinen juhannus jolloin meidän perhe vietti lasten kanssa perinteistä juhannusta sfc-alueella.
Tuli tässä minullekin mieleen eräs tapaus,Mieheni joka työskentelee Caravanliikkessä lähti hakemaan 15vuotiaan tyttäremme kanssa,eräältä tälläiseltä niinsanotulta pitkäaikais alueelta vaunua pois.Vanha pariskunta halusi myydä vaununsa pois,paikalle saavuttuaan selvisi että sekä mies ja vaimo olivat kumpikin kuuroja.No paikalle ilmaantui pariskunnan tytär,joka hoiti puhepuolen tässä vaiheessa kaikki sujuikin vielä aivan normaalisti.Mutta sitten paikalle saapuikin vanhan pariskunnan vaunu naapurit,tätä paria vaivasi pahanlaatuinen puheripuli.Juttua alkoi tulla yhtenä solkena,kukaan muu ei saanut suunvuoroa tämän jälkeen,ensin aloitti rouva joka selvitti koko 28vuotisen yhteiselon alueella,kertoen kukkaistutuksista,kaasupullojen tarkistuksista,aidan rakentamisista.Tytärtäni rupesi jo tässä vaiheessa niin paljon naurattamaan,että hän meni isän autoon nauramaan välillä.Kohteliaana ihmisenä mieheni ei halunnut keskeyttää tätä puhetulvaa,vaan yritti hitaasti saada vaunun lähtökuntoon ja auton perään koukkuun,tässä vaiheessa pariskunta vain lisäsi vauhtia.Rouva alkoi huolehtia vaunun kattokruunusta onko varmasti kiinnitetty,onko kaapin ovet lukittu,onko kahvinkeitin pakattu,onko jääkaapin auki vai kiinni,toistellen välillä 28vuotta on tässä oltu naapureita mukavia ihmisiä ovat,mutta kuuroja miehen myötäilessä taustalla,välillä pariskunta oli huolissaan osaako mieheni peruuttaa vaunun pois paikaltaan.Heillä oli vuoden vanha auto,jota piti erityisesti varoa.(Miehelläni on ollut,ensimmäinen vaunu jo 70-luvulla,lisäksi hän on kuljettanut Pekka-Niskalla raskasta kalustoa)No vihdoin pitkällisen piinan ja korvien jo mentyä tunnottomiksi,mieheni ja tyttäreni pääsivät tästä karmivasta tilanteesta poistumaan.Autossa repesivät ja päättelivät yhteistuumiin,että vanha pariskunta oli todennäköisesti itse puhkoneet korvansa,kukaan ei kykene kuuntelemaan 28vuotta tälläistä pariskuntaa.Vielä kotona tyttäreni nauroi vedet silmissä,kertoen minulle tätä vaunun haku reissua.Mieheni teki vakaan päätöksen että koskaan emme pysähdy kyseiselle alueella,eikä myöskään nouda yhtään vaunua enään alueelta vaikka ilman saisi.
Käsittämättömän tyhmää.
Krapulan teräsvanteen löysätessä otettaan Kausipaikkalaisen pään ympäriltä, kiitos Lasolin ja suihkun, karavaanari alkaa suunnitella päivän ohjelmaa. Tosin ensin on pukeuduttava.
Alkusyksyisestä päivästä näyttää tulevan lämmin ja kostea kuin kuin naapurintytön jalkoväli nuoruudenhaaveissa. Haaveissa tuo tyttö on vieläkin. Koistisen muija on kovasti samannäköinen. Pitäisiköhän yrittää…antaisiko…
Haaveista hän havahtui väkivaltaisesti reväistynä todellisuuteen. Lämpimiä vaatteita ei tarvita. Onneksi, sillä Kausipaikkalaisella ei niitä ole. On vain epämääräinen mytty tiskialtaassa. Keväällä mytty oli ollut erotettavissa vaatekappaleiksi. Nyt se on vain mytty, joka on muuttumassa osaksi luonnon suurta kiertokulkua.
Kaapin kätköistä löytyi uimahousut. Uimahousut oli Kausipaikkalainen ostanut joskus 60-luvulla, jolloin oli mini vaatemuotina ja kauden väri oli kirkkaankeltainen. Hieman housut kiristivät, olihan elintaso antanut muutaman kilon ylimääräistä hyvää. Kriittiset paikat peittyvät, karavaanarille tämä riittää. ”Rumat ne vaatteilla koreilee” oli yksi Kausipaikkalaisen järkkymättömistä elämänohjeista.
Pukeutumisasian ollessa hoidettu hän voi kiinnittää kaiken huomion päivän askareisiin. Mieleen kuitenkin palautuu aamullinen tapaus. Eihän toki tuo ainutkertaista ollut. Kuitenkaan järkytyksestä vääristyneiden, henkensä edestä pakoon juoksevien lasten kasvot eivät olleet kaunista katsottavaa.
Mikä oli käynnistänyt tuon aamun surkean tapahtumaketjun?
Onneksi Edison on keksinyt hehkulampun. Ydinpommin kuolemankirkas valo olisi ehkä liian voimakas kuvaamaan Kausipaikkalaisen päässä syntynyttä ideaa: ”Kemssa. Kemssa on syyllinen koko surkeaan tapahtumasarjaan. Jos kemssa olisi toiminut, ei mitään olisi tapahtunut".
Taakse väistyneen krapulan aiheuttaman mielihyvän voimalla Kausipaikkalainen ryhtyy matkavessan tyhjennykseen. Huussi ei ole mikään kasettiklosetti, ehei. Wanhanliiton mies pitäytyy vanhoissa, koetuissa ratkaisuissa. Vaunun saniteettinurkassa on porta-potti, kunnon matkavessa.
Karavaanikäymälän saattaminen ulos vie hieman aikaa. Saniteettitilaa on käytetty tyhjien pullojen varastona. Pullot on poistettava, ennen kuin potta on tyhjennettävissä. Taloudellisesti saniteettitilan tyhjennys on mainio ratkaisu huomista ajatellen.
Kausipaikkalainen on tehtäväluettelossaan järkähtämätön. Lidlin tarjousolutta ei noudeta, eikä alkossa käydä. Nämä toimet tehdään myöhemmin, tärkein ensin: Kemssa.
Aina Impi Ellen Anna Sivelä on hieno ihminen. Hänen siivousvälineistöstään luovuttama jätesäkki on erinomainen paikka tyhjille juoma-astioille. Lasten kauhistuneet ilmeet vain hieman mietityttivät Kausipaikkalaista. Ei jätesäkin noudossa mitään outoa tai vaarallista ole.
Saniteettitilan ollessa tyhjä sinne kuulumattomista esineistä, kemssan tyhjennys voi alkaa. Täysi matkavessa painaa. Useitten makkaraperunoiden ja einespitsojen maalliset jäännökset siellä lepäävät. Sitä ei jaksa kantaa, vaan eineksien viimeinen leposija on raahattava pitkin lattiaa. Ankarasti ponnistaen Kausipaikkalainen saa ulostesäiliön vietyä kohti ulkoilmaa. Oven kohdalla notkahtava lattia auttaa raatajaa. Potta on enää kiskaisun päässä ulkoilmasta.
odotan mielenkiinnolla jatkoa...:))))
jatkoa venttaillaan. ;))
löytyä materiaalia kirjaan,Karavaani Elämää Kausipaikalla!PS:Ei tosikoille!
Kirjasta ei tosin tule kovin paksu. Kausipaikkalaisen elämä on niin yksipuolista, ankeaa ja tapahtumaköyhää, ettei siitä juuri enempää saa kirjoitettua, kun täällä nyt on kirjoitettu.
Tietysti nämä alkoholista johtuvat hölömöilyt saattavat kirjaa vähän pidentää - tähän tapaan herra A:sta:
1. päivä: paskat tulivat housuun, sitten oksensi.
2. päivä: tuli oksennus ennen kuin ehti ulos ja samantien tuli paskat housuun.
3. päivä: pää pötössä oksentaessa pääsivät paskat housuun.
Herra B:n päivät taas menevät näin:
1. Päivä: istui ilmeettömän etuteltassa. Vaihtoi kerran asentoa
2. päivä: isui ilmeettömän etuteltassa. Haki iltapäivällä kastelukannulla vettä vaunulleen.
3. istui ilmeettömänä etuteltassa.
Niiltä alueilta joilla on oma ravintola saa tietysti vähän värikkäämpiä kertomuksia. Ja helposti, kun tilaa vaan poliisikuulustelupöytäkirjat ja kopioi sellaisenaan.
saanut kyhättyä täyspitkiä elokuvia,aiheesta jossa poltetaan tupakka tai pari,ja istutaan naama vastatusten kaksi tuntia puhumatta sanakaan.
siitä olen varma,harmi kun kuoli se oli ainoa valonpilkahdus Naurismäen tekeleissä.Martti Suosalokin olisi varteen otettava vaihtoehto,erittäin muuntautumis kykyinen näyttelijä,jolta vanhan rappioituneen koppihörhön rooli menis vaivatta.Joten lisää tekstiä tulemaan.
tylsempää ja passivoivampaa elämää ei tosiaan tada olla kuin kausipaikalla jököttäminen
”Mitä se Kausipaikkalainen touhuaa, tarttetko apua?” Kausipaikkalainen oli niin keskittynyt työhönsä, ettei ollenkaan kuullut Koistisen saapumista. Nyt piiloutuminen on mahdotonta. Mukava kaverihan Koistinen on, aina tarjoamassa apuaan. Viittilöi tulijalle peruutusohjeita, vaikka vaunu on jo irrotettu vetokoukusta. Innoissaan vain uusista leiriytyjistä, yhteisöllinen tyyppi kun on. Aina leiriytyjiä Koistinen saakin opastaa. Kaikki kävijät ovat alueella ensimmäistä kertaa. Omituista, että pois lähtiessään kuitenkin sanovat olleensa paikalla kahdesti. Ensimmäisen ja viimeisen.
Nyt onkin apu tarpeen.
”Joo…Huussia tyhjentelen. Viitsitkö kantaa sen tuonne tyhjennyspaikalle. Selkä ei ole oikein kunnossa ja pumppu reistaa, kyllähän sinä tiedät”.
Koistinen tarttui porta-potin kahvoista tiukalla painonnostajan otteella. Lihakset pullistuivat hihattoman paidan alla. Kausipaikkalainen luki Koistisen paidan tekstiä: Grand Canaria. Suomibaari 1987. ”Tulee retostelemaan ulkomaanmatkoillaan”, Kausipaikkalainen ajatteli kateellisena.
Matkavessa nousi kuin höyhen Koistisen otteessa. Kausipaikkalainen punastui harmistuksesta.
Koistisen kannettua potan tyhjennysaltaan reunalle ja Kausipaikkalaisen seurattua raatajaa seurakoiran lailla, voi varsinainen tyhjennys alkaa.
Rouva Koistinen oli antanut miehelleen vaunulletuloajan. Kello käy loputonta kulkuaan ja oli lähellä määräaikaa. Koistinen oli poistunut vaunulleen alistuneen näköisenä. Kausipaikkalaisen ajatukset häivähtivät lämpimänä Koistiskassa. Uimahousussa värähti.
Kompostoitumisen seurauksena vapautuu kaasuja. Suljetussa tilassa tapahtuva kompostoituminen aiheuttaa tilaansa painetta. Tätä Kausipaikkalainen ei tiennyt. Tyhjennysputken avattuaan hän ehti havaita ruskean suihkun kiitävän ammuksen lailla kohti kasvoja.
Kausipaikkalaisen refleksit ovat nopeat. Turhaan hän ei ollut nuoruudessa Takahikiän palloilijoiden varamaalivahtina kahta kautta. Kuten tunnettua, maalivahdeilla on reaktionopeus kohdallaan. Hän ehti väistää haisevan paineenpurkautumisen. Takana olleella, juuri paikalle saapuneella vierailijalla olisi väistönopeudessa korjattavaa. Väistöä ei edes yritetty.
Ilmeisesti Koistinen oli ehtinyt opastaa tulijan, koska hän osasi lähteä juoksemaan saunarakennuksen suuntaan. Saunamaksu on ulkopuolisilta 30€/kerta, Kausipaikkalainen myhäili mielessään. Tietäähän tuokin helpotusta kausipaikkamaksuun.
Kausipaikkalainen oli tyytyväinen, riehakaskin. Krapula oli poispyyhitty ja porta-potin tyhjennys oli sujunut kuin itsestään. Metsurin Humppaa vihellellen hän loikahteli kohti vaunuaan keventynyttä WC:tä kantaen. Vaunulle päästyään hän asetteli huolellisesti kemssan paikalleen ja istahti lepäämään.
Se tässä tarinassa kuitenkin on.Ei tosikoille vaan veitikoille.Meinas mennä kahvi väärään kurkkuun kun sitä luin.
Silmäluomet olivat raskaat. Pää retkahti taaksepäin pehmeään niskatuen syleilyyn, josta pelmahti sieni-itiöiden maustama pölypilvi. Kausipaikkalainen nukahti.
Ulkopuolisen silmin näky ei ole kaunis: Vatsa valuu yli keltaisten uimahousujen, joiden vyötärönauha on tehnyt uumalle ruoskanjälkeä muistuttavat juovat. Suusta valuu kuolavana viivähtäen lammikkona rinnalla, pudoten putouksen lailla kohti keltaista kangasta.
Kausipaikkalainen ei välitä ulkoisesta maailmasta leijaillessaan unien suloiseen ihmemaahan.
Hän palasi unessa aikaan, jolloin oli nuori ja kaikki mahdollista. Alla oli uudenkarhea Moskvitsh Elite ja perässä uusi asuntovaunu, sekin parasta mitä rahalla saa. Keinosiementäjälle ei mikään ole kallista. Auto vaunuineen kiiti maantietä kuin siivillä, kevyt isovarpaan hipaisu neuvostovalmisteisella kaasupolkimella ja nopeus oli jo 60 km/h.
…naapurintyttö hymyili raukeasti ruokailuryhmästä tehdyssä vuoteessa. Paidan alla näkyvät kukalliset rintaliivit. ”Rhododendron”, tiesi Kausipaikkalainen. Käsi hakeutui varoen hameen alle raottamaan puuterinvärisien pikkuhousujen kuminauhaa. Naapurintytön hengitys kiihtyi. Varoen, hyväksyvästi, hän levitti reisiään. Käsi tavoitti pehmeän mättään, tyttö huokaisi raskaasti…
Hehheh haahah hoo…jostain kaukaa kuului naurua.
”Ei kai Kausipaikkalainen nuku, nyt lähdetään juomaan kiljua, eilisestä jäi vielä”. Raaka naurunsekainen karjaisu, joka oli päättyvä keuhkot repivään yskään, repäisi väkivaltaisesti Kausipaikkalaisen julmaan maailmaan. Naapuri Kausipaikkalainen oli rynnännyt Kausipaikkalaisen vaunuun herättäen hänet. Huomattuaan unenjälkeisen tilansa kausipaikkalainen sieppasi likaisen pyyhkeen pöydältä peittämään menetetyn unen aiheuttaman reaktion. Peitto oli turha. Uimahousujen kireydestä johtuen reaktio oli tuskin havaittavissa.
Perunat jäivät nostamatta jälleen. Spanielimainen ilme kasvoillaan Kausipaikkalainen seurasi Naapuri Kausipaikkalaista kausipaikalle, joka käsitti paikalle raahatun työmaaparakin ja akseleitaan myöten maahan vajonneen valkoisen kopin, jota hyvällä mielikuvituksella voi sanoa asuntovaunuksi.
Sosiaalinen toiminta tapahtuu parakissa, vaunu on mallas- ja sokerivarastona. Laikukkaaksi tummuneella seinällä olevalla hyllyllä on kuivahiivapakkauksia. Vaunussa olevista teräsputkista ei Naapuri Kausipaikkalainen ollut koskaan halukas kertomaan.
Saatuaan ruskeaa lientä sisältävän mehukattipullon käteensä Kausipaikkalainen murheet olivat poispyyhityt. Keskeytetty kaunis unikin oli enää vain unta. Hän raastoi korkin auki, nosti mehukattipullon huulilleen ja joi ahnaasti. Kuin nälkäinen sylilapsi äitinsä rintaa.
tarina sopisi melkeinpä jokaiselle sfc ja leirintäalueelle jossa nämä nykyajan irtolaiset majailee. ennen puliukot rakentelivat "skoijia" kaatopaikkojen lähimetsiin, nyt öykkäröidään näillä alueilla.
Ei vaan meinaa naurusta tulla loppua.....
Elämä tuntuu Kausipaikkalaisen mielestä taas elämisen arvoiselta. Mehukattipullo on lähes tyhjä ja Naapuri kausipaikkalainenkin vaikuttaa mukavalta mieheltä.
Hyvin alkaneesta nousuhumalantäytteisestä iltapäivästä näyttäisi tulevan laskuhumalan synkkä, ahdistava pimeä syysyö. Kilju on loppunut
Naapuri kausipaikkalainen oli kuulemma ”kokkihommillaan” tehnyt hyvän tilin, joten rahoittaja lähi-Lidlin reissuun on selvillä. Makkaratkin olisivat sopivasti myynnissä alennetulla hinnalla.
Perähikiän taksiasemalla oli hiljaista. Oikeammin Perähikiän taksiasema on synkkä koppi osuuskaupan takahuoneessa. Tässä kopissa paikalliset taksiyrittäjät Ilmo Hilpinen ja Arvi Seuraavajärvi järjestävät asiakkaiden tarvitsemia kuljetuspalveluja.
Taksiaseman puhelin on paksun pölykerroksen peitossa; viikkoihin se ei ole soinut.
Puhelimen soidessa Perähikiän taksiyrittäjät katsovat toisiinsa epäuskoisina. Puhelin olikin kunnossa, eikä linjoja oltu katkaistu. Räjähtävällä lähtönopeudella Arvi Seuraavajärvi singahtaa vastaamaan kyytitilaukseen. Hartain mielin hän nostaa luurin ja vastaanottaa tilauksen. Taksiyrittäjän ilme vaihtuu uskonnollisen hartaasta tuskaiseen irvistykseen: Kuljetusta tarvitaan Perähikiän leirintäalueelle. Satunnaiset, aina vain harvinaisemmiksi käyvät liikkuvat kävijät eivät taksipalveluja käytä, joten kausipaikkalaiset kuljetusta tarvitsevat. Juuri nyt, kun pirssi on tullut huollosta edellisen kausipaikkalaiskyydin jälkeen. Huolto on väärä sana kuvaamaan auton korjauksen laajuutta. Auto oli pitänyt rakentaa lähes uudestaan, ainoastaan vaihteisto ja taka-akseli eivät olleet vaurioituneet. Sisustan purkamisessa asentajat käyttivät asbestipurkuvarustusta.
Taksin kaartaessa Perähikiän leirintäalueelle siellä odotti kyytiä kaksi toisiinsa nojaava pulleaa miestä. turpeilla kasvoillaan vähämielinen ilme. Keltaisiin stringeihin pukeutuneen roikkuvavatsaisen Arvi Seuraavajärvi muisti autonsa täystuhon aiheuttajaksi.
Takajouset parahtivat tuskallisesti ylikuorman alla kausipaikkalaisten ahtautuessa takapenkille. Penkkiin ilmestyi ruskea tahra, jonka kuljettaja huomasi kyynelten samentamalla katseella, samalla avaten ikkunoita tuulettaakseen takapenkkiläisistä erittyvän hienhajun.
Karavaanikaksikko horjahteli määrätietoisesti kohti Peräkylän Lidlin laajaa olutvalikoimaa. Kaksi kassanhoitajaa menetti tajuntansa, yksi oksensi ja myymäläpäällikkö juoksi asiakkaiden mukana ulos luullen myymälän joutuneen kaasuhyökkäyksen uhriksi. Myymälää ei kukaan ehtinyt sulkea, joten kausipaikkalaiset saivat suorittaa juomaostoksensa. Hieman he ihmettelivät äkillistä asiakas- ja henkilökuntakatoa. Eivät siitä kuitenkaan juomatäydennyksestä innostuneina piitanneet.
Tarjousolutta ja halpamakkaraa kantaen pulleat miehet kirmasivat innostuneena kohti ovet auki odottavaa taksia. Autossa oli haju hieman hälventynyt. Penkin tahrat eivät. Ilmoitettuaan kuljettajalle matkan jatkuvan kohti Perähikiän leirintäaluetta, Arvi Seuraavajärvi lähti masentuneena liikkeelle apaattisella katseella maantietä tuijottaen.
Pitkistä typeristä jaarituksista, omasta mielestään huumoria, muutaman samankaltaisen mielestä myös, enemmistön mielestä silkkaa sontaa! Huh huh, ja tällaiset 'kirjailijat' ovat keskuudessamme vapaalla jalalla.
Olet oikeassa. En itsekään pidä Kalle Päätaloa kummoisena kirjailijana. Taivalkosken sananikkarin tomumaja lepää Messukylän kirkon hautausmaassa, joten vapaaksi häntä ei voi sanoa.
odotellaan.... Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
vielä, on kulunut jo kaksi ja puolikuukautta edellisestä osasta, vai onko kelit estäneet olemisen ja kirjoittamisen. Mutta odotellaan.
kausipaikkalaisen päivä-jatko. Oletko talviunilla?
Hehehee, olipa kyllä loistoa tarinaa. Ja tämäkin kommentti sai repeämään:
A:sta:
1. päivä: paskat tulivat housuun, sitten oksensi.
2. päivä: tuli oksennus ennen kuin ehti ulos ja samantien tuli paskat housuun.
3. päivä: pää pötössä oksentaessa pääsivät paskat housuun.
Herra B:n päivät taas menevät näin:
1. Päivä: istui ilmeettömän etuteltassa. Vaihtoi kerran asentoa
2. päivä: isui ilmeettömän etuteltassa. Haki iltapäivällä kastelukannulla vettä vaunulleen.
3. istui ilmeettömänä etuteltassa.
Niiltä alueilta joilla on oma ravintola saa tietysti vähän värikkäämpiä kertomuksia. Ja helposti, kun tilaa vaan poliisikuulustelupöytäkirjat ja kopioi sellaisenaan.
Hauska tarina, onkohan jatkoa tulossa?