Kuinka usein teillä riidellään ?

Meillä miehen harrastus on työt kun pyörittää kahta tuottamatonta firmaa, jota tuen huomaamattani. Ostan säkit talous- ja wc-paperia, josta puolet häviää, ostin työkaluja, jotka nyt on kotikäytössä kun omansa vei firmoihinsa. Kotona/asunnossa rönsyilee hänen tavaroitaan lasteni huoneissa ja tietysti varastot myös, mutta ei riitä. Edelleen olohuone ja makuuhuonekin on nyt vallattu töillä. Ja tuo liitto muoto vaihtui yllättäen aikuisten oikeesti avoliitosta alivuokralaissuhteeksi kun hänelle se sopi.

Että näin meillä...kotityöt teen minä tai hänen sanojensa mukaan levitän persettäni sohvalla ja lihoan. No, näitä tavaroita ja keskeneräisiä projekteja väistellessä se onkin lähes mahdollinen tapa. Lenkkeilen kun hän on töissä, mutta yöllä kun hän tulee kotiin olen jo vaakatasossa ja linnoittautuu bb.tä katsomaan.

Eli ei seksiä, ei kotitöitä, ei mitään yhteistä. Vain kuukausittain tililleni tuleva muutama sata euroa tästä ylläpidosta. Pitäisiköhän etsiä uusi...tai oikeastaan toisenlainen.

Kotitöistä sen verran, että teen mielelläni kaikki perinteiset naisten hommat ja odotan, että toinen hoitaa ne miesten hommat. Mutta nyt menee minun piikkiin molemmat sekä laskut. Että lähtölaskun aika...

Tsemppiä teille, jos edelleen seksiä, keskustelua ja huumoriakin keskenänne. Tässä taloudessa niitä ei ole ollut pitkään aikaan.

Elän yhdessä ihmisen kanssa, joka ei halua riidellä, vaan pohtii mieluummin arjenkin asioita ja löytää niihin ratkaisun yhdessä kumppaninsa kanssa. On ollut sellainen alusta saakka ja vaatinut myös minua oppimaan ilmaisemaan mielipiteitäni niin, ettei niitä ohjaa aina pelkät tunneperäiset seikat.
Pirun vaikeata joskus kun joku asia oikein provosoi. Mies keskittyy asiaan ja minä saan höyrytä yksin tunnetilani ohi. Se on kyllä nerokasta: olla vaan menemättä toisen tunnekuohuun.
Tietysti siihen vaikuttaa myös se, etten minä syytä miestäni siitä tunnekuohustani. Olenpahan vain erilainen reagoimaan kuin hän ja sen hänkin ymmärtää ja hyväksyy.

Tietysti viikon työkiireiden jälkeen itse kukin kaipaa tehdä jotain ihan muuta ja saada myös tehdä mitä haluaa ilman, että joku sitä menemistä taaskin rajoittaa. En tiedä, mutta kuulosti siltä, että se voisi olla ainakin osasyy siihen miksi kumppanisi ei halua sinun kritisoivan hänen harrastuksissa juoksemista. Jostakin syystä se kotona oleminen vain jää aina vaihtoehdoissa kakkoseksi. Miksi niin on, sitä pitää kysyä siltä mieheltä ja sitten myös kuulla se mitä hän selittää syyksi.

Ehkä teillä ei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ehkä olette ihan erilaisia menemisinnonkin suhteen. Toinen tykkää touhuta koko ajan ja toinen haluais välillä vain löhötä jalat rakkaan sylissä.
Ei se ole mitenkään kummallista, koska kukaan meistä ei ole täysin samanlainen kuin joku toinen.

Mutta parisuhteessa täytyy saada sanoa ääneen myös se negatiivinen palaute jonka tuntee olevan tarpeellista ilmaista toiselle osapuolelle. Ja sen toisen on oltava valmis ottamaan vastaan myös puolison esittämä krittiikki. Sitten mietitään yhdessä miten ongelma selvitettäis niin, että molemmilla on taas hyvä olla.

Rahan- ja autonkäytöstäkin tulisi aikuisten voida keskustella ja sopia ihan normaalilla äänellä, joten olisi ehkä syytä miettiä sitä tapaa ja tilannetta jossa te niistäkin asioista "keskustelette ääneen", ja sitä millä asenteella te toisillenne niitä mielipiteitänne esitätte.

Ei ole tarpeen riidellä, kun ajatellaan asioista samalla tavalla. Minua ei kiinnosta ajaa autolla, joten emäntä saa huidella sillä työmatkansa jos siltä tuntuu.

Joskus olen saanut kuulla ajankäytöstäni napinaa, mutta riidaksi ei ole mennyt alkuvuosien jälkeen.
Yhdessä ollaan kohta 14. vuotta, joten kai meillä menee hyvin.

Meillä riidellään ehkä keskimäärin kerran vuodessa. Viimeksi muistaakseni mies vahingossa rikkoi jonkun esineen ja minä (vaimo siis) kommentoin asiaa turhan äkäisesti. Eli aika sopuisaa meillä on.

>>Kun viikko painetaan töitä ja ollaan enempi / vähempi väsyneitä niin naisena kuvitelisin että viikonloppuna voisi yhdessä puuhata kotihommia ja sitten vaan relata.>>

Oletko kysynyt ja kuunnellut mitä miehesi mielestä "voisi" tehdä, mikä olisi hänelle mukavin tapa rentoutua raskaan työviikon jälkeen? Ehkä hänen harrastuksensa on hänelle tärkeä henkireikä, josta hän saa voimia arkeen. Jos viikolla pomo käskyttää töissä ja viikonloppuna vaimo patistaa kotitöihin ja "vaan relaamiseen", niin ei ihme että mies ärtyy kun ei koskaan saa tehdä mitä itse haluaa.

Mikä sinun ongelmasi on: se ettette vietä miehesi kanssa tarpeeksi yhteistä aikaa, vai se että kotityöt jäävät sinun harteillesi? Jos sinäkin käyt töissä, niin miehen toki pitäisi tehdä kohtuullinen osuus kotitöistä, mutta jos tilanne on esimerkiksi sellainen että sinun mielestäsi matot pitää tampata joka lauantai ja se on mukavaa ajanvietettä, niin sinun pitää ymmärtää ettei miehesi välttämättä ole näistä asioista samaa mieltä.

Kuten tuossa jo toinen vastasi, niin rahan, ajan ja auton käytöstä pitää aikuisten ihmisten kyetä sopimaan ääntä korottamatta ja niin ettei samoista asioista tarvitse vääntää matsia joka toinen viikko. Voisitte myös myydä auton pois ja muuttaa omakotitalosta kerrostaloon, niin lumityöt ym. kotityöt vähenisivät kummasti.

Meidän avioliitossa ei juurikaan riidellä. Olisikohan vuosien yhdessäolon aikana edes kolmea kertaa riidelty. Oikeastaan meillä ei helposti riitelyä voi tullakaan, koska olemme perusasioista samaa mieltä eli vapaa-ajasta, rahasta, taloudenhoidosta ja kotitöistä, joten niistä ei riitaa tule. Nämä jutut ovat olleet alusta asti selviä.
Ainoa isompi sanaharkka tuli lomakohteen valitsemisesta, kun hän halusi eri maahan kuin minä, mutta sitten teimme kompromissin ja kävimme molemmissa ja jaoimme lomaviikot kahtia. Toinen vaihtoehto olisi ollut käydä ensin ekassa ja sitten seuraavan vuoden lomana toisessa kohteessa. Ei tuostakaan mitään oikeaa riitaa saatu aikaiseksi, koska saimme asian hoidetuksi puhumalla. Meillä hoidetaan kaikki asiat puhumalla. Eri mieltä saa olla, mutta aina mielipide pitää perustella kunnolla. Meillä on hyvä tahto toisiamme kohtaan ja olemme valmiita antamaan periksi, jos ollaan eri mieltä ja on pakko saada nopeasti joku ratkaisu, kuten loma-asiassa oli lentojen varaus edessä, joten teimme nopeasti päätöksen, että käydään molemmissa samalla reissulla ja lyhennetään perilläoloaikaa ekassa kohteessa.

Meidän elämä on siinä mielessä helppoa, koska ratkaisemme asiat järjellä. Sanoin kerran miehelle, että toivoisin mieheni vievän vaatteensa naulakkoon tai kaappiin eikä jättäisi niitä nojatuoliin. Mieheni osti huoneen nurkkaan kätevän avonaulakon, johon hän nyt voi jättää käytetyt vaatteet. Nojatuoli pysyy siistinä ja eipä tarvinnut asiasta riidellä kertaakaan. Tiedän, että esim. serkkuni riitelee juuri tuosta asiasta, kun hänen puolisonsa jättää vaatteita sohvalle. Sanoin heille, että tuo naulakkosysteemi on kiva, mutta hänen puolisonsa ei ollut välittänyt ratkaista asiaa. No omapa on heidän asiansa, jos haluavat noin tyhmästä asiasta kinata. Meillä aika käytetään rakastamiseen eikä riitelyyn ja niin sitä jaksaa töissäkin paremmin, kun kotona on asiat hyvin.

Meillä siis riidellään ja usein. Helpompi laskea päivät jolloin ei riidellä.

Tyypillisesti eka riita aamulla kun kasataan lapsia päiväkotiin. Siitä sitten lähden ove paukkuen päiväksi töihin. Ei paljoa pusuja eikä hyvää päivää toivoteta. Illalla töistä tullessa joko riita jatkuu saman tien tai sitten vasta myöhemmin. Päivä tai pari voi olla viikossa riidattomia päiviä ja silloinkin varmaan siksi että pyritään pysymään toisistamme erossa tai vaimo on iltatöissä.

Riidat aiheet on useimmiten raha (vaimolla tili pakkasella useamman kerran kuussa), koti/ansiotöiden tekeminen (teen töiden jälkeen ruuan perheelle ja aina siinä on jotain moitittavaa), lasten kasvatus (vaimo enemmän uhkailee, minä enemmän toteutan uhkauksiani) ja seksi (vaimo ei syty, minä en kestä toistuvaa torjumista).

Alkaa olla aika väsyttävää tämä jatkuva taistelu. Rakastan vaimoani yhä, mutta ei tahdo vaan jaksaa. Ei tämä ihan normaalia taida meilläkään olla...

Meillä ei riidellä vaikka eri mieltä ollaan monistakin asioista. Silloin väitellään, neuvotellaan ja tehdään sopimuksia, ja sen erottaa riidasta se että erimielisyydestä huolimatta ei olla vihaisia. Väitellessä ei huudeta vaan käytetään huumoria ja se voittaa jolla on paremmat perustelut. Tällainen asioitten vääntäminen saattaa olla hauskaakin, ja samanaikaisesti saatetaan olla myös helliä toisillemme tai ilmaista muuten hyväksyntää. Välillä jompikumpi saattaa hiiltyä ja hermostua mutta kun se ei tapahdu molemmille yhtä aikaa, pystyy toinen osapuoli johdattelemaan taas rauhan.

Eikä joka pikku asiasta kannata tehdä suurta numeroa, eihän kaikkien asioitten tarvitse sujua juuri oman mielen mukaan. Vuoron joustetaan siinä mikä milloinkin on jommalle kummalle helpompi antaa periksi

Vaimo vain laiskottelee himassa ja minä käyn töissä. Sitten kun tulen kotiin, niin kerran kuussa korkeitaan on pystytty tekemään ruokaa tai kokkaan koko päivän aikana. Sitten kun kerron että voisiko hän siivota vähän useammin kun on aikaa, niin valitan kuulemma AINA asioista. Mistään ei voi sanoa yhtään mitään kun kaikki asiallinen puhe on valitusta. Mitään hän ei myöskään harrasta, paitsi tietokoneella pelailua... Seksiäkään hän ei aina jaksa.

On se nyt kumma kun mihinkään ei pysty. Minä pystyn käymään töissä, urheilemaan joka päivä, kokkaan, siivoan, huollan auton, teen itseasissa 95% kaikestä ja hän sen 5%.

Arvatkaa mitä aijon tanään. Otan soppaa, niin ei ota kaaliin läheskään niin paljoa. Puhua asiasta ei voi kun hän suuttuu aina jos jostain mainitaan. Ei sitten maita, vaan ollaan hönössä ja lähden vaikka baariin.

Meillä riidellään/kiistellään/väitellään/nipotetaan/kinastellaan rahasta, mitkä laskut maksetaan vuokran yhteydessä, kumman rahoista käydään elokuvissa, syömässä, ostetaan kenkää takkia ym. Molemmilla vitun pieni työmarkkinatuki, jotka tulee peräviikottain. Muita asioita: hierominen, hölkällä käynti, nukkumaan meno samaan aikaan, toisen tuntitolkuton pelaaminen, meikäläisen levottomuus joka johtuu työttömyydestä, ettei ole harrastuksia, eikä ole tutustunut uusiin ihmisiin, ja se että välillä kyllästyttää samat seinät, arkirutiinit, sama fiilis herätessä viikosta toiseen. Olen impulsiivinen ihminen, tarvitsen vaihtelua. Tässä näitä aiheita. Ne vaihtelee viikottain, ne ei ilmene ketjureaktiona päivästä toiseen, vaan viikossa on yks selkeästi muita huonompi päivä, jolloin yksi listassa olevista asioista ottaa päähän.

Meillä ei oikeastaan riidellä. Ollaan kai sen suhteen aika samanlaisia, ettei pienistä asioista tarvitse kehittää turhaa draamaa. Luotetaan toisiimme, joten esim. mustasukkaisuuteen ei ole aihetta. Jos sukat unohtuu olohuoneen lattialle niin ei se nyt maailmaa kaada. Totta kai välillä harmittaa ja ottaa päähän, mutta silloinkin osataan aika hyvin erotella se, että ärsyttääkö tässä nyt varsinaisesti tuo puoliso vai joku ihan muu asia. Silloin harvoin kun se sattuu olemaan puoliso, selvitetään asiat juttelemalla eikä huudeta toisillemme.

Luulen, että meillä auttaa myös se, että en ole läheskään yhtä temperamenttinen kuin mieheni. Mies hermostuu helpommin, ei kylläkään yleensä minuun vaan esim. työhönsä, ja sitten saattaa itsekseen meuhkata vähän aikaa, kun kaikki vituttaa. Mutta koska en lähde siihen ollenkaan mukaan, ei se mene koskaan siihen, että huutaisimme toisillemme. Ja näiden vuosien varrella mieskin on selvästi rauhoittunut, hermostuu yhä harvemmin ja silloinkin rauhoittuu nopeasti. Ja vaikka hermostumisella ei ole ollut mitään tekemistä minun kanssani, saattaa hän silti pyytää anteeksi, jos aiheutti sillä minulle pahaa mieltä. :)

Olen seurannut lähietäisyydeltä muutamaakin myrskyistä suhdetta, ja olen kyllä tosi kiitollinen omasta miehestäni. Ihan olen jäänyt silmät pyöreinä katsomaan, miten toiselle huudetaan ja toista haukutaan. En vaan ymmärrä, miten parisuhteessa voi toista nimitellä ja loukata niin pahasti. Jos joskus riidan tuoksinnassa nimittelisin miestäni, niin kyllä varmasti hävettäisi. Samoin loukkaantuisin varmasti todella syvästi, jos mies haukkuisi minua lehmäksi tai huoraksi. Miten toisen kanssa voi jakaa elämänsä, jos se yhteiselo on niin kuluttavaa? Itse ainakin nautin siitä, että kotona on rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri. Jotkut sanovat, että riitely tarkoittaa vaan sitä, että suhteessa on intohimoa ja se sovintoseksi vasta onkin jotakin, mutta itse en jotenkin ymmärrä sitä. Meillä on rauhallista, mutta kyllä me rakastetaan toisiamme ja intohimoakin löytyy. Mieluummin itse ainakin kaadun sänkyyn miehen kanssa, jonka kanssa meillä on ollut mukava päivä, ja jonka sylissä on turvallinen ja rakastettu olo. Kyllä mulle ainakin tulee niistä harvoista riidoista niin paha mieli, ettei seksi ihan ensimmäisenä mielessä ole. No, kukin kai tavallaan.