Talvisodan alkamisen 70-vuotispäivänä

Ukin perseeseen ja mene muualle horisemaan aliupseeri-luuseri.

ja kuvia perkeleen rumista "naisen"mötköistäsi, vai lienevätkö miehiä? Ei mitään asiaa tollon avauksessa. Vittu jokainen tietää nuot asiat kymmeniin kertoihin. Kumma kun et laittanut rajaa uralille. Ei tämä linkkipelle osaa tosiaan kirjoittaa omasta kaalistaan mitään.Kaikki kopsattua.

Controlman kirjoitti:

ja kuvia perkeleen rumista "naisen"mötköistäsi, vai lienevätkö miehiä? Ei mitään asiaa tollon avauksessa. Vittu jokainen tietää nuot asiat kymmeniin kertoihin. Kumma kun et laittanut rajaa uralille. Ei tämä linkkipelle osaa tosiaan kirjoittaa omasta kaalistaan mitään.Kaikki kopsattua.

Lue lisää

Ja kopsaa, kun ei kansakoulupohjalta muuta osaa...:)

Controlman kirjoitti:

ja kuvia perkeleen rumista "naisen"mötköistäsi, vai lienevätkö miehiä? Ei mitään asiaa tollon avauksessa. Vittu jokainen tietää nuot asiat kymmeniin kertoihin. Kumma kun et laittanut rajaa uralille. Ei tämä linkkipelle osaa tosiaan kirjoittaa omasta kaalistaan mitään.Kaikki kopsattua.

Lue lisää

talvisodan alkamispäivää vetäsemällä ginipullosta perseet olalle ja
laulamalla puna-armeijan taistelulauluja.

Controlman kirjoitti:

ja kuvia perkeleen rumista "naisen"mötköistäsi, vai lienevätkö miehiä? Ei mitään asiaa tollon avauksessa. Vittu jokainen tietää nuot asiat kymmeniin kertoihin. Kumma kun et laittanut rajaa uralille. Ei tämä linkkipelle osaa tosiaan kirjoittaa omasta kaalistaan mitään.Kaikki kopsattua.

Lue lisää

Sonnimannista rotan lailla. Kalvaa ja kalvaa, yötä päivää... Jo vuodesta 2007;-)) Sonnari ei voi sietää sitä, että Kapi on niin paljon älykkäämpi. Sonnarilla on kaikki vanhan alkoholisten ikävimmät oireet, hermot ei kestä.

PS. Oletko nuorempa keitellyt pontikkaa? Se selittäisi paljon...

Controlman kirjoitti:

ja kuvia perkeleen rumista "naisen"mötköistäsi, vai lienevätkö miehiä? Ei mitään asiaa tollon avauksessa. Vittu jokainen tietää nuot asiat kymmeniin kertoihin. Kumma kun et laittanut rajaa uralille. Ei tämä linkkipelle osaa tosiaan kirjoittaa omasta kaalistaan mitään.Kaikki kopsattua.

Lue lisää

Heh-heh, taisi olla putkiasentajalla paha putki;-))) Olisit muuten kiitollinen jokaisesta raittista päivästä, mutta perkeleen Kapi vie elämänhalun ja ilon. Kaikessa paljon parempi, eikä ole edes entinen juoppo!

Ei kannata hurrata SonnimiesKäyttäjän viestit5.4.2007 11:43 Kyllä viina on tuonut ihmisille hirvittävän määrän kärsimyksiä.


Avioeroja, itsemurhia, rikoksia, avioeroja, listaa voisi jatkaa loputtomiin.


Itse olen nykyään melkolailla absolutisti. Ennen tuli otettua rajustikkin. Ja voin sanoa, että olen nauttinut jokaisesta selvästä päivästä.


Kyllä viina aiheuttaa tosiaan niin paljon pahaa, että en mokomaa laitosta onnittele.

Heh-heeeeh kirjoitti:

Heh-heh, taisi olla putkiasentajalla paha putki;-))) Olisit muuten kiitollinen jokaisesta raittista päivästä, mutta perkeleen Kapi vie elämänhalun ja ilon. Kaikessa paljon parempi, eikä ole edes entinen juoppo!

Ei kannata hurrata SonnimiesKäyttäjän viestit5.4.2007 11:43 Kyllä viina on tuonut ihmisille hirvittävän määrän kärsimyksiä.


Avioeroja, itsemurhia, rikoksia, avioeroja, listaa voisi jatkaa loputtomiin.


Itse olen nykyään melkolailla absolutisti. Ennen tuli otettua rajustikkin. Ja voin sanoa, että olen nauttinut jokaisesta selvästä päivästä.


Kyllä viina aiheuttaa tosiaan niin paljon pahaa, että en mokomaa laitosta onnittele.

Lue lisää

näkyy arkistoineen kaikki viestini.Se kertoo minusta jotain.

Controlman kirjoitti:

näkyy arkistoineen kaikki viestini.Se kertoo minusta jotain.

Muutamassa sekunnissa sinun viestit saa esille;-) Nopeammin, kuin sinä kirjoitat väärästä kirjoittajasta tänne;-))) Heh-heh taitaa kamiinat käydä kuumana ja alahuuli kuin pajatson kuppi;-))
Laita vielä hierrin nokkaasi, niin olisit vähän komeampi;-)))

Controlman kirjoitti:

ja kuvia perkeleen rumista "naisen"mötköistäsi, vai lienevätkö miehiä? Ei mitään asiaa tollon avauksessa. Vittu jokainen tietää nuot asiat kymmeniin kertoihin. Kumma kun et laittanut rajaa uralille. Ei tämä linkkipelle osaa tosiaan kirjoittaa omasta kaalistaan mitään.Kaikki kopsattua.

Lue lisää

mielesi muuttuu.... No siellä syöttiläsmaakunnassahan kuulee varmaan monenlaista. Montako Mannerheimristinritaria paskanaamat saivat Talvisodassa? Tykistöupseerin ei tarvitse ilmoittaa omiaan, varmaan syöttiläsalueen paskiaislehti Ilkka ne selvittää muiden totuuksien kanssa.

Etelä-Pohjanmaalla miesten palkat ovat alemmat kuin naisten palkat kokomaassa. Mistähän se johtuu että syöttiläspaskiaiset eivät saa edes naisten keskipalkkaa?

Juotuukohan se etelä-pohjalaisten täydellisestä typeryydestä. saamattomuudeta, tietämättömyydetä, uhoamisesta ja paskan naamaan levittämisestä? Kerro kun tiedät. Käy kirjastossa ja lue edes yksi kirja tai lehti, siis paskiasiänkyrälehdet pois lukien.

nyt väärään kurkkuun ;)

Paljastit taas päskiaisänkyröiden todellisen tiedontason, siis käsittämättömän tyhmyyden yhdessä täydellisen tietämättömyyden kanssa.
Eikö paskanaamat tiedä, että neuvottelijoina Moskovassa olivat Väinö Tanner ja J.K. Paasikivi. Syöttiläsalueella ei tietenkään lueta historiaa eikä mitään muutakaan kuin änkyrälehtiä ja paskiaisänkyrälehtiä.

Väinö Tanner oli Talvisodan ULKOMINISTERI. Mene kirjastoon mja launaa joku alkeiskirja Suomen historiasta. Aivan yksinkertainen. Sinä uskot Savupirtin pojan historian tulkintaan ja hänen täysin moraalittomaan luottomieheensä Eino S. Repoon ml/SKDL/kepu/ Komm. Taidat uskoa vieläkin Reporadion Sodan ja Rauhan miehiin?

Maalaisliiton mies Juho Niukkanen piti kesällä 1939 puheen, jssa hän sanoi, että on hyvä ettemme ole laittaneet rahojamme aseisiin, jota olisivatolleet turhia ja jo vanhentuneet.." Ettekö te paskanaamat tiedä mitään historiasta?

En ikänä olisi uskonut, että koko änkyräporukka on täysin tietämätön maamme historiasta. Te kepuänkyrälehdistöön uskovat olette kuin siitakesieniä, tietä pidetään pimeässä ja syötetään paskalla. Sonnimies kertoo aina silloin tällöin kuinka keskustalaiset vetävät ihmisulostetta kasvoihinsa.

ole 70-vuodessa mitään oppineet

http://www.youtube.com/watch?v=c72ctwuA1HA

mitään sanottavaa Tannerin petokseen???

No sen kyllä ymmärtää oikeinkin hyvin...

vain yksi ja sama palstasaasta se tässäkin on jokaisen vastineen takana. Sonnimies. Se kun on nyt poikkeuksellisesti tutkinut nettiä muualtakin kuin niiltä pornosivuilta joilta naisihanteittensa kuvia linkittelee, on törmännyt Suomenmaassa olleeseen Juho Niukkasesta kertovaan kirjoitukseen. Sitä se nyt lapsen lailla toistelee. Tässä ja muualla, jollain nikillään ja nikittömänä. Sonnimies kokee nyt pätevänsä miehen lailla. Hupaisa veikko tuo ääliö on, harmiton hömelö.

Luulen, että kirjoitti:

vain yksi ja sama palstasaasta se tässäkin on jokaisen vastineen takana. Sonnimies. Se kun on nyt poikkeuksellisesti tutkinut nettiä muualtakin kuin niiltä pornosivuilta joilta naisihanteittensa kuvia linkittelee, on törmännyt Suomenmaassa olleeseen Juho Niukkasesta kertovaan kirjoitukseen. Sitä se nyt lapsen lailla toistelee. Tässä ja muualla, jollain nikillään ja nikittömänä. Sonnimies kokee nyt pätevänsä miehen lailla. Hupaisa veikko tuo ääliö on, harmiton hömelö.

Lue lisää

rakas Helsingin Sanomat, joka taannoin kertoili näitä kauheita tarinoita Tannerin vässykästä. Niitä on nimittäin muitakin historian tutkijoita kuin K.Korhonen ;)

palstasaastat" taitavat nyt viedä rakasta Kapiamme noin 16 -0 ???

Onko jäänyt viikonlopun HS:t lukematta.

Otappa nyt vaan kantaa tuohon Tannerin toimintaan Talvisodan alla. Oliko sillä merkitystä sodan kulkuun, kun Tanner koetti kaikin keinoin estää armeijan materiaalin vahventamisen. Osaksi Tannerin vastarinnan vuoksi esim. Italiasta tilatut lentokoneet jäivät matkalle, ne eivät ehtineet maahan sodan jo sytyttyä ja Saksa sitten Molotov-Ribbentropp sopimuksen nojalla esti niiden kuljetukset Suomeen.

Onneksemme maalla oli tuolloin puolustusministeri joka kantoi huolta armeijan taistelukyvystä, jaj Tannerin valtiomoikeussyytteitä uhmaten teki itsenäisiä ratkaisuja edes jonkinmoisesta lisäsatsauksesta varustukseemme. Ja kuinka olisikaan käynyt jos Tannerin kaavailemat liikekannallepanon ("kertausharjoitusten") purkitoimet olisi toteutuneet. Siinäkin kohtaa puolustusministeri piti päänsä - ja rajalla puna-armeijaa vastassa oli Suomen armeija

Luulen, että kirjoitti:

vain yksi ja sama palstasaasta se tässäkin on jokaisen vastineen takana. Sonnimies. Se kun on nyt poikkeuksellisesti tutkinut nettiä muualtakin kuin niiltä pornosivuilta joilta naisihanteittensa kuvia linkittelee, on törmännyt Suomenmaassa olleeseen Juho Niukkasesta kertovaan kirjoitukseen. Sitä se nyt lapsen lailla toistelee. Tässä ja muualla, jollain nikillään ja nikittömänä. Sonnimies kokee nyt pätevänsä miehen lailla. Hupaisa veikko tuo ääliö on, harmiton hömelö.

Lue lisää

Niukkasen nimeä koskaan tälle saitille. Kapo-punikki hermostui tuosta videosta aivan vauhkouteen asti.

Talvisotaa edeltäneet tapahtumat myös osoittavat, kuinka sosialisteilla on aina solidaarisuutta toista sosialistia kohtaan, vaikka riistäjäporvari, tai mikä vielä pahempaa, maalainen ökyisäntä, olisi pystytänyt valtioiden välille lähes läpipääsemättömiä rajarakenteita ja sotilaslinnotteita.

Suomen sosialistien johtohahmo, Väinö Tanner, koetti avata tietä sosialismille maassamme jarruttamalla suojeluskunnista pohjanneen valkoarmeijamme varustautumista. Tanner koetti säästää meidät turhalta aseiden ja varusteiden hankkimiselta tietäen, että puna-armeija toisi aseita ja varusteita varmasti riittävästi - ja ilman että miedän niistä olisi tarvinnut maksaa.

Tannerin tiellä oli kuitenkin kantona maalaisliittolainen - kuinkas muuten - puolustusministeri Niukkanen, joka kaikkia sosialistien ohjeita ja määräyksiä uhmaten hankki tuolle suojeluskuntien rosvosakista kootulle armeijalle sen häpeällisessä taistelussa sosialimia vastaan käyttämiä tarvikkeita.

Ilman maalaisliittolaista petturia maamme olisi ollut paljon lähempänä sitä onnellista olotilaa jonka sosialismi meille olisi suonut

”Zeniitissä” (ministerinä Cajanderin hallituksessa 1937-39)

Suomen valtiollisen politiikan yleinen linja oli Kivimäen hallituksen aikana muotoutunut tavalla, jolle Tanner ja sosialidemokraatit olivat antaneet hyväksymisensä. Kivimäen hallituksen tukiryhmänä he itse olivat olleet sitä määräämässä.

Vuoteen 1937 tultaessa lapuanliikkeen seuraaja IKL ei ollut saavuttanut merkittävää asemaa maan politiikassa ja äärivasemmistolaisuus oli painettu maan alle; sen todelliset vaikutusmahdollisuudet olivat olemattomat. Tästä takeena eivät olleet vain armeija ja suojeluskunnat, vaan myös tannerilainen SDP, joka oli saanut oman ilmeensä Euroopan sosialidemokraattisten puolueiden joukossa sanoutumalla päättävästi irti kominternin ns. kansanrintamapolitiikasta.

SDP:n suunta oli pitkään eronnut Ruotsin veljespuolueen suunnasta siten, että Tanner oli torjunut ajatukset yhteistyöstä maalaisliiton kanssa, kun taas Ruotsissa sosialidemokraattinen puolue oli liittoutunut Bondeförbundetin kanssa. Vuoden 1936 lopulla alkanut sisäänajo punamulta-politiikkaan merkitsi muutosta tässä suhteessa.

Siirtymisellä ”punamultaan” oli suuri kokonaisvaikutus poliittisessa elämässä. Kahden keskeisen puolueen yhteisellä hallituksella oli suuri arvovalta. Tannerin julkisessa elämässä alkoi uusi kausi. Hän oli nyt virallisen hallitusvallan edustaja. Tannerin asema korostui siitä, että häntä täytyi pitää uuden sisäpoliittisen tilanteen keskeisimpänä arkkitehtinä, sen ”isänä”. Tannerin tavoite sellaisen hallituspolitiikan luomiseksi, jossa puna-valkoisen raja ylitettäisiin, oli nyt saavutettu.

Suuri osa siitä voimasta, tahdosta ja hillitystä itsetietoisuudesta, joka huokui ministeri Tannerista, rakentui siitä tunnosta, että hänen nimensä oli nyt lähtemättömästi liitetty aikakauteen. Tosiasiassa Tanner oli paljon enemmän kuin ministeri. Hallituksen muodostaminen olisi kaikella kohtuudella kuulunut Tannerille, ellei olisi ollut olemassa syitä, joista edellä oli puhetta. Tanner ei kuitenkaan näytä olleen katkera hallituksen syntytavasta.

Maalaisliiton ja sosialidemokraattien sovinto Cajanderin hallituksen muodossa ei ollut ongelmaton. Poliittinen yhteistyö maalaisliiton kanssa uhkasi kaventaa Tannerin mahdollisuuksia ruotsalaisten ja edistysläisten, hänen aikaisempien tukijoittensa kanssa. Eikä maalaisliitto ollut yhtenäinen, vaikka se oli ”suuri”. Maalaisliiton oikea laita oli jopa reaktionäärisempi kuin kokoomus, samalla kun vasen laita halusi yhteistyötä sosialidemokraattien kanssa. Myös maalaisliitossa esiintyvät aitosuomalaisuuspyrkimykset häiritsivät SDP:n sisäpolitiikkaa.

Liittolaisena maalaisliitto oli voimakas ja itsetietoinen. Kun maalaisliiton ”nouseva tähti” Urho Kekkonen puhui kansanvallan 11. hetkestä, hänellä oli voimakas hegemonia-ajatus maalaisliiton hyväksi, eli hän tarkoitti, että maalaisliiton tulisi päästä johtavaan asemaan suomalaisen kansanvallan pelastajana. Maalaisliiton voimakkuus pelotti Tanneria. Jos se olisi liittoutunut kokoomuksen kanssa, se olisi saattanut SDP:n mitä kiusallisimpaan oppositioasemaan.

Toisaalta myös maalaisliiton kannalta punamultayhteistyö oli suhteellisen tasapainoinen kauppa, sillä oikeistoyhteistyössä se olisi joutunut ristiriitoihin kansanvaltaisuusperiaatteittensa kanssa. Oikeistossa oli edelleen haluja Euroopan yleisen poliittisen kehityksen myötäilyyn, ja se kehitys kulki demokratiaa vastaan. Punamultakauden syntymisen perusedellytyksiin kuului siis myös muutos kansainvälisessä tilanteessa Hitlerin valtaantulon jälkeen.

Tannerin ensimmäisiä suuria tehtäviä valtiovarainministerinä oli vuoden 1938 talousarvion valmistaminen. Siinä hän ajoi verotuskysymystä siihen suuntaan, että välillisistä veroista siirryttäisiin laajemmin välittömiin veroihin. Toisaalta Tanner oli vastoin oikeistoa valtiontalouden laajentamisen kannalla. Hänen mielestään oli selvää, että valtio ei voinut jäädä ”polkemaan paikalleen”, vaan sen tehtävät laajenisivat.

Ennen sotaa Tanner ehti valmistaa kolme budjettia. Tannerin budjetit eivät olleet ”sosialidemokraattisia” muussa mielessä kuin siinä, että niissä oli lisätty sosiaalimenoja puolueen yleisen tavoiteohjelman hengessä. Kaikessa oleellisessa Tanner oli lojaali perinteistä budjettipolitiikkaa ja hallitusohjelmaa kohtaan.

Sosialidemokraattien ja Tannerin suhtautuminen maanpuolustukseen on yhä historiantutkimuksemme ongelmia. On yleensä lähdetty siitä, että suhtautuminen puolustusmenoihin on identtinen isänmaallisuuden ja puolustustahdon kanssa. Puolustusmenojen lisäämistä vastustavan ajatuskannan leimaaminen epäisänmaalliseksi on kuitenkin kestämätöntä. Jos vasemmisto ja myös siis Tanner eri perusteista käsin oli pienempien puolustuskulujen kannalla kuin oikeisto, se saattoi olla epäviisasta ja virheellistäkin, mutta ei epäeettistä, ts. epäisänmaallista.

Voitaneen sanoa, että vasemmisto ei katsonut idästä tulevaa sodan vaaraa samalla tavalla mahdolliseksi kuin oikeisto. Neuvostoliiton ei uskottu olevan sotilaallisesti tai materiaalisestikaan valmis sotaan, jossa sille voisi käydä huonosti. Sanoihan Tanner vielä kesällä 1939, että ”eivät Venäjän johtajat voi olla niin hulluja, että aloittaisivat sodan”.

Joka tapauksessa jo perushankintojen edellyttämä puolustusmenojen kasvu oli meillä suuri, mutta ei lainkaan riittävä esim. Mannerheimin mielestä, ja pianhan se nähtiin, että Mannerheim oli ollut oikeassa, kun monille talvisotaan joutuneelle sotilaallemme ei voitu antaa muuta sotilasasustetta kuin kokardi. Jonkinlainen ase sentään jokaiselle saatiin, mutta paino on tässäkin sanalla ”jonkinlainen”.

Kasvaneiden menojen peittämiseksi oli kolme vaihtoehtoa: 1) valtion muiden menojen vastaava vähennys, 2) valtion lainan ottaminen ja 3) lisäveron kantaminen. Vain kolmas vaihtoehto näistä voi Tannerin mielestä tulla kysymykseen. Mutta veronkorotus herätti vanhan riitakysymyksen, oliko korotettava kulutusveroja vai lisättävä tuloon ja omaisuuteen kohdistuvaa verotusta. Tanner oli luonnollisesti jälkimmäisen kannalla. Lopputulosta voidaan kai kutsua kompromissiksi, joskaan suuriin veronkorotuksiin missään muodossa ei päädytty, eikä se olisi ollut mahdollista enempää poliittisesti kuin kansan kestokyvyn puolesta.

Vaikka Kallio oli sanonut IKL:n Annalalle, että hallitus ei vaatisi IKL:n lakkauttamista, sisäministeriksi tullut Kekkonen oli jo maalaisliiton puoluekokouksessa 1936 vaatinut sitä. Syksyllä 1937 Kekkonen keräsi työryhmän IKL:n vastaisen aineiston kokoamiseksi, mutta työryhmä päätyi erimieliseen esitykseen. Hallituksen iltakoulu marraskuussa 1938 käsitteli asiaa kolme tuntia. Päätös IKL:n toiminnan kieltämisestä annettiin aamulla 22.11.38.

Tanner ja Kekkonen olivat tässä ja monessa muussakin asiassa hyvin yksimielisiä. Heidän suhteensa noina aikoina olivat niin läheiset, että ne ulottuivat perheiden keskeiseen seurusteluun saakka.

Vaikka IKL:n lakkautus meni läpi eduskunnassa, se kariutui siihen, että asia oli saatettava oikeuden vahvistettavaksi ja Helsingin raastuvanoikeus asian käsiteltyään päätti 29.11.38, että IKL:ää ei kielletä. Se oli raskas isku hallitukselle. Tanner piti Kotkassa puheen 11.12.38 vaatien oikeuslaitoksen tuuletusta, ettei tällaista voisi enää sattua. IKL teki tietysti kyselyn Tannerin puheen johdosta; suunnitteliko hallitus oikeuslaitoksen riippumattomuuden syrjäyttämistä, ja jos ei, niin mitä hallitus tekee Tannerin oikeuslaitosta loukkaavan puheen johdosta.

Hallitus antoi huhtikuussa 1938 esityksen suojelulaiksi, jossa presidentti sai valtuudet tietyissä oloissa antaa kansalais-, paino- ja kokoontumisvapautta rajoittavia asetuksia. IKL tietysti vastusti ankarasti esitystä, joka äänestettiin lepäämään yli vaalien, mutta hyväksyttiin sitten saman vuoden lokakuussa.

Kuten tunnettua IKL:n lakkauttaminen jäi talvisodan ja sen jälkeisen kehityksen takia toteuttamatta. On selvää, että IKL:n lakkauttamispyrkimykset koettiin Saksassa kielteisesti. IKL:n johtaja Salmiala oli käynyt Saksassa kesäkuussa 1938 ja hänelle oli annettu viesti Mannerheimille ilmoitettavaksi, että ennen vuoden 1939 loppua Euroopassa on sota, ja Neuvostoliitto todennäköisesti hyökkää Suomeen, mutta Saksa on valmis koko voimallaan tukemaan Suomea.

No, tuskinpa nuo IKL:n lakkauttamispyrkimykset meillä vaikuttivat kuitenkaan siihen, että Moskovassa 23.8.1939 solmitussa Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen aikanaan salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi Baltian maiden tavoin jätettiin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi. Saksahan teki niin kuin halusi, sillä se oli näyttänyt voimansa jo syyskuussa 1938, jolloin se oli Münchenin sopimuksella nöyryyttänyt länsivaltoja.

Tannerkin joutui sopeutumaan asiain kulkuun. Hallitus joutui marraskuussa 1938 erottamaan ulkoministeri Holstin, joka tunnettiin anglofiilinä ja kiihkeästi Hitler-vastaisena sekä Tannerin tavoin Kansainliiton puolustajana. Tanner joutui puolustelemaan myös ”omilleen” eli sosialidemokraateille hallituksen tekemisiä. Puolustusmäärärahojen korotuksia hän puolusti sillä perusteella, että puolustusmenot olisivat kaikkea diktatuuria vastaan.

Neuvostoliitto ryhtyi ensimmäiseen yritykseensä Suomen kohdalla pian Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen. Lähetystösihteeri Boris Jartsev otti 14.4.38 yhteyttä ulkoministeri Holstiin keskustellakseen Neuvostoliiton turvallisuustarpeista Suomen suunnalla. Holsti oli kuitenkin lähdössä lomalle, ja niin keskustelut jäivät aluksi pääministeri Cajanderin hoitoon. Cajander ei edes ilmoittanut asiasta presidentille, jonka terveys oli horjuva.

Cajander selosti Tannerille omia ja jo Holstinkin käymiä keskusteluja, ja sitten neuvottelut siirtyivät Tannerin hoidettaviksi. Tannerin ja Jartsevin ensitapaaminen oli 30.7. Yritettyään siirtää keskustelun kaupallisiin kysymyksiin Tanner pyysi Jartsevilta yksityiskohtaisempaa ehdotusta, minkä tämä lupasi laatia. Mutta kun herrat tapasivat 5.8. seuraavan kerran, ei sitä Jartsevilla ollut. Sen sijaan Jartsev esitti neuvottelujen aloittamista Moskovassa asian poliittisesta puolesta. Tanner piti Helsinkiä parempana neuvottelupaikkana, ja Jartsev lupasi tiedustella asiaa.

Kolmas kohtaaminen oli 10.8., mutta nytkään Jartsev ei tehnyt mitään ehdotusta. Neljännessä tapaamisessa 11.8. Jartsev jälleen esitti neuvottelupaikaksi Moskovaa. Tanner ei katsonut tarpeelliseksi neuvottelupaikan siirtämistä ja kertoi Jartseville, että Suomi piti kiinni ”pohjoismaisesta puolueettomuudesta”, eikä sallisi alueellisen koskemattomuutensa loukkausta miltään taholta. Mikään suurvalta ei siis saisi Suomesta jalansijaa hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.

Viidennessä kohtaamisessa 18.8. Jartsev saneli pitkän ehdotuksen, jonka avomielisyydelle Tanner sanoi hallituksen antavan arvoa, mutta joka tuskin tulisi hyväksytyksi. Jartsev oli ehdottanut joko puolustussopimusta tai Suomen kirjallista sitoumusta torjua mahdolliset hyökkäykset ja ottaa vastaan Neuvostoliiton sotilasapua. Neuvostoliitto lupasi puolestaan suhtautua myönteisesti Ahvenanmaan liinoittamiseen edellytyksellä, että se saisi tarkkailla työtä, ja saisi luvan rakentaa linnoituslaitteita Suursaarelle.

Kuudennessa tapaamisessa 29.8. Tanner antoi Jartseville Cajanderin muotoileman hallituksen kielteisen vastauksen. Jartsev toimitti vastauksen Moskovaan, mutta kävi jo 15.9. peräämässä tarkempaa vastausta. Tanner ei nähnyt Suomen vastauksessa mitään epäselvää, ja siirsi lähemmät selvitykset lomilta palanneelle ulkoministeri Holstille.

Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet minkäänlaiseen tulokseen. Hallitus ei katsonut suursodan vaaraa merkittäväksi, vielä vähemmän sen ulottumista Pohjolaan, vaikka Mannerheim syyskuussa Neuvostoliiton laivaston liikkeistä epäluuloisena vaati hallitukselta Ahvenanmaan sotilaallista turvaamista. Elettiin juuri Hitlerin ja länsivaltain kriisiä, joka sitten 29.9. laukesi Münchenin sopimukseen.

Mielenkiintoisen ja tärkeän lisän Tannerin poliittiseen rooliin antaa hänen kirjeenvaihtonsa Kallion ja Paasikiven kanssa. Paavolainen referoi tuota kirjeenvaihtoa laajasti, mutta minä joudun sen sivuuttamaan vain muutamilla näytteillä. Tuo kirjeenvaihto osoittaa Tannerin olleen hallituksessa paljon enemmän kuin hänen muodollinen asemansa valtiovarainministerinä olisi edellyttänyt. Näyttää siltä, että Tanner oli hallituksen vahvin ministeri. Presidentti Kallio kirjeessään 14.7.39 myöntääkin, että sosialidemokraateille kuuluisi vuoden 1939 vaalien jälkeen hallituksen johto.

Paavolainen toteaa, että Kallion ja Tannerin kirjeissä kohtaavat ”kaksi suurta”, joiden käsissä maan kohtalot näyttivät olevan. Heistä Tanner oli kuitenkin suurempi, sillä hänellä oli yhtenäinen puolue takanaan. Kallio joutuu puhumaan ”heikoista sieluista” puolueessaan. Tanner puolestaan kirjeessään 17.7. toteaa, että ”En uskonut maalaisliiton ryhmää niin hajanaiseksi ja oikeiston arvostelua niin arkailevaksi kuin mitä tapahtumat ovat osoittaneet.

Kukaan Suomessa ei näy tienneen, että Saksa oli jättänyt Suomen Neuvostoliiton etupiiriin. Siihen tuskin olisi tahdottu uskoa, vaikka se olisi tiedettykin. Ei haluttu kuunnella sitäkään, kun Moskovan lähettiläämme Yrjö-Koskinen välitti Saksan NL:n lähettilään von Schulengurgin välittämänä Saksan ylimmän johdon mielipiteen, että ”Neuvostoliiton vaatimukset ovat kohtuullisia, ja niihin olisi syytä suostua”.

Suomen puolustusbudjetin kehitys vuosina 1931-39 oli ollut varsin näyttävä. Vuoden 1938 budjetissa puolustusmenojen osuus valtion kokonaismenoista oli 26,7 % (verrattakoon sitä nykyiseen hieman yli 2 %:iin!). On kohtuutonta asettaa Tanneria enempää kuin muutakaan hallitusta syytteeseen siitä, että silti monet sotilaamme joutuivat talvisotaan ”malli Cajanderissa”. Maanpuolustushenki tuona aikana oli joka tapauksessa kohonnut enemmän kuin siihen käytetyt varat. Vuoden 1939 ilmapiirissä täytyi olla jotain erittäin arvokasta, kun suomalaiset taistelivat itsensä maailmankartalle olosuhteissa, joissa heidän sotilasajattelun mukaan piti olla tuhoon tuomittuja. Tuon hengen kohoamiseen myös työväen keskuudessa Väinö Tannerilla oli suurempi osuus kuin kenelläkään toisella.

Paasikivi oli ollut jo kerran neuvottelumatkalla Moskovassa. Toiselle matkalle lähtönsä edellytyksenä hän piti sitä, että joku valtioneuvoston jäsen olisi hänen mukanaan. Kumppanikseen hän halusi Tannerin paitsi tämän kielitaidon vuoksi myös heidän vanhan ystävyytensä vuoksi – Tartto ym. – ja että Paasikivi käsitti Tannerin Neuvostoliitolle mieluiseksi. Lisäksi Paasikivi tahtoi rinnalleen vaikutusvaltaisen miehen hälventämään niitä epäluuloja, joita häneen itseensä kohdistui vanhana ”suomettarelaisena” myöntyväisyysmiehenä.

Tanner, Paasikivi, lähettiläs Yrjö-Koskinen, eversti Paasonen ja osastopäällikkö Nykopp lähtivät Moskovaan 21.10. junalla klo 18.30. Tuhannet ihmiset saattoivat lähtijöitä kukkais- ja laulutervehdyksin. Noita tervehdyksiä tuli vielä matkan varrella ainakin Riihimäellä, Lahdessa ja Terijoella.

Ensimmäinen neuvottelu oli jo tulopäivän iltana klo 18.00. Heidät vietiin suureen neuvotteluhuoneeseen, jossa jo odottivat Stalin ja Molotov. Tuossa tilanteessa Tanner lausui nuo sanat ”minä olen menshevikki”, joista Stalin ja Molotov tuskin olivat hyvillään, he kun olivat hävittäneet nuo menshevikit Venäjältä. Vain Paasikivi on kertonut tästä episodista, mistä Tanner itse vaikenee muistelmissaan.

Kun Paasikivi oli lukenut Suomen vastauksen venäläisten ehdotuksiin, totesivat Stalin ja Molotov vastauksen epätyydyttäväksi. Tanner toteaa: ”Kun kumpikin puoli oli näin todennut vastapuolen ehdotukset mahdottomiksi hyväksyä ja keskustelu oli näin ollen päättynyt, valitimme puolestamme lopputulosta ja sanoimme hyvästit”.

Hallituksen kannanotot mukanaan neuvottelijat lähtivät jälleen Moskovaan myöhään illalla 31.10. Taas oli asemalla pimeässä illassa valtava kansanjoukko saattamassa lähtijöitä, ja laulut ja puheet seurasivat heitä yöllä ja varhain aamulla kaikilla suuremmilla asemilla.

Oikaisen neuvottelujen eri vaiheet tässä ja toistan vain Molotovin esittämän toteamuksen niiden päättyessä: ”Me siviilit emme näy voivan asialle enempää; nyt on sotilaspiirien vuoro sanoa sanansa”. Tanner toteaa, että sanojen tarkoitus jäi heille epäselväksi: tarkoittivatko ne aseellista ratkaisua vai sotilaiden mielipiteen kysymistä. Paasikivi ja Tanner pohtivat, että olivatko välit nyt poikki. He pohtivat Stalinin ystävällisen hymyn merkitystä ja päättivät toistaiseksi jäädä odottamaan.

Tasan vuorokautta myöhemmin eli 4.11. klo 18.00 suomalaiset olivatkin Kremlissä ja jälleen Stalinia ja Molotovia vastapäätä. Stalin oli äänessä ja todisti, että mikään muu Venäjän hallitus kuin neuvostohallitus ei olisi suvainnut itsenäistä Suomea, mutta sekin vaati turvallisuutensa takaamista. Siksi he eivät voi luopua vaatimuksistaan, joihin kuului rajan siirto Kannaksella ja myös Hanko. Suomi sai valita vuokrauksen, kaupan tai vaihdon Neuvostoliitosta saataviin alueisiin.

Neuvottelijoittemme Suomesta saama vastaus oli jyrkän kielteinen. Seuraava neuvottelu Stalinin ja Molotovin kanssa heillä oli 9.11. klo 18.00 ja se kesti vain tunnin. Neuvottelujen loppuvaiheessa Stalin sanoi kuin itsekseen: ”Ei sitten näy tulevan mitään, ei tule mitään”. Tanner ehdotti todettavaksi, että tällä kertaa ei synny sopimusta. Stalin oli valmis heti toteamaan saman tuloksen.

Tanner ja Paasikivi viipyivät kaksi viikkoa Moskovassa ja osallistuivat moniin tilaisuuksiin tavaten niissä muutakin NL:n johtoa. Heillä kaikilla oli suuri kunnioitus Suomen kansaa kohtaan. Mikojan sanoi, että Stalinilla georgialaisena on erityinen ymmärtämys pieniä kansoja kohtaan. Hän yltyi kehumaan Stalinia todeten, että ”Lenin oli lahjakas, mutta Stalin on nerokas”. Tanner seuraili venäläisiä lehtiä ja totesi, että ne alkoivat hyökkäillä Suomea vastaan 12.-13.11. Arvo ”Poika” Tuomista pyydettiin 13.11. jäseneksi tulevaan ”Kuusisen hallitukseen”.

Kun neuvostojoukot olivat ylittäneet rajan 30.11.39 kokoontui hallitus hätäistuntoon. Maa julistettiin sotatilaan ja Mannerheim ehdittiin nimittää ylipäälliköksi juuri ennen NL:n ilmahyökkäyksen alkamista. Kun ilmahälytys oli ohi ja hallitus käynyt läpi asialistansa Tanner ja presidentti Kallio jäivät keskustelemaan hallituksen vaihdoksesta. Erityisesti pää- ja ulkoministeri olisi vaihdettava, esitti Tanner Kalliolle. Kallio kuunteli rauhallisena esittämättä omaa ajatustaan.

Eduskunta kokoontui klo 20.00 pommitusten sytyttämien monien tulipalojen valaisemassa, muuten pimennetyssä Helsingissä istuntoonsa Vallilan työväentalolle. Hallitus kokoontui istunnon jälkeen erääseen työväentalon sivuhuoneeseen. Tanner ilmoitti pääministeri Cajanderille sosialidemokraattisten ministerien eroaikeista ja toivoi hallituksen eroa, mihin Cajander ilmoitti suostuvansa.

Tieto hallituksen erosta vietiin vielä samana iltana presidentti Kalliolle Munkkiniemen kyljessä olevaan Kuusisaareen, johon presidentti oli siirtynyt hänelle tarjottuun turvapaikkaan yksityiseen huvilaan. Kallio kuunteli jälleen rauhallisena ja lupasi hoitaa nopeasti vaihdoksen. Katsottiin, että hallituksen pohjan oli oltava laajempi kuin eroavalla hallituksella.

Heti 1.12. aamulla Tanner meni Suomen Pankkiin tapaamaan Risto Rytiä, jota hän piti sopivimpana pääministeriksi. Tannerin esittäessä asiaa sinne tuli myös presidentti Kallio. Ryti oli jyrkästi vastaan, mutta Kallio ja Tanner yhdessä vaativat vedoten, että Rytin on täytettävä kansalaisvelvollisuutensa isänmaan hädän hetkellä. Tanner kertoo: ”Kun keskustelu ei näyttänyt johtavan tulokseen, annoin elämäni luultavasti varomattomimman lupauksen mainiten, että jos Ryti suostuu tulemaan pääministeriksi, niin voisin minä väliaikaisesti ryhtyä toimimaan ulkoministerinä”. Tähän syöttiin Ryti tarttui. Vielä samana iltana Kallio nimitti uuden hallituksen. Vanhan hallituksen jäsenistä jäivät syrjään mm. Cajander, Erkko ja Kekkonen.

Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön Aaro Pakaslahden mukaan Tanner halusi ulkoministeriksi ollakseen varma, ettei mitään keinoa sodan lopettamiseksi jätetä käyttämättä. Hänestä uuden esimiehen päättäväisyys ja rauhallisuus olivat vertaansa vailla.

Ensi kokouksessaan hallitus määritteli tehtäväkseen rauhantilan palauttamisen ja päätti pyytää Ruotsin välitystä. Tanner kysyi puhelimitse pääministeri Hanssonilta Ahvenanmaan yhteisen puolustuksen mahdollisuutta. Hansson sanoi, että Ruotsi oli juuri tehnyt siitä kielteisen päätöksen. Tämän kuullessaan presidentti Kallio aivan lysähti kokoon. Mannerheim piti sitä luonnollisena arvellen, ettei Ruotsi sallisi kauttakuljetuksiakaan. Mannerheimin arvio osoittautui jälleen oikeaksi.

Hallitus lähetti myös Kansainliiton pääsihteeri Avenolille kirjelmän pyytäen tämän toimia Neuvostoliiton hyökkäyksen johdosta. Kansainliitto toimikin ripeästi, mutta ei saanut aikaan muuta kuin NL:n erottamisen KL:n jäsenyydestä. Suomen pyynnöstä Ruotsin ulkoministeri ehdotti NL:lle neuvottelujen jatkamista Suomen kanssa, mutta Molotov ilmoitti NL:n neuvottelevan vain Kuusisen johtaman Suomen Kansanhallituksen kanssa.


Neuvostoliiton ensimmäisissä reaktioissa neuvottelujen kariutumisen jälkeen oli syytetty siitä ”väärässä hengessä” neuvotteluja käynyttä Paasikiveä, mutta pian alettiin syyttä Tanneria, joka oli ”sitonut Paasikivenkin kädet”. Kuten Max Jakobson on todennut, Molotov ei ajatellut Tanneria ulkoministerinä vaan työväenjohtajana, joka oli pettänyt vallankumouksen.

Kun Paasikiveltä kysyttiin, miksi Moskovan radio hyökkää Tanneria vastaan ja jättää hänet rauhaan, Paasikivi arveli johtuvan sen siitä, että Tanner osasi heikommin venäjää, joten hänen vastauksensa neuvotteluissa olivat useimmin olleet ”njet”, mikä oli ärsyttänyt venäläisiä. Paavolainen toteaa: ”Kuten niin usein Paasikiven sanat ovat käyneet jälkimaailmalle jonkinlaisesta ”totuudesta”. Selitys sivuutti kuitenkin ilmiselvän poliittisen realiteetin: Tannerin aseman työväenjohtajana”.

pööt..stufff...

mennyt sekaisin, vaikka otettiin giniä kohtuullisesti. ( Pullot mieheen)

Tässä osassa valehtelen lisää Tannerista, joka oli helvetin viisas mies. Paitsi että oli punikki.

Uusi-kapi kirjoitti:

mennyt sekaisin, vaikka otettiin giniä kohtuullisesti. ( Pullot mieheen)

tuon sepustuksen perusteella selväksi. Hän ei siis vastustanut pahuuttaan Suomen puolustamista, vain silkkaa tyhmyyttään....

Mikä on kaksinverroin vakavampi juttu.

Jätät sanomatta kaiken oleellisimman vuoden 1939 puolustuksen kehittämisestä. Niukkanen vaati armeijan vahvistamista selvästi ja isoin satsauksin, tanner vastusti henkeen ja vereen. Uhkasi jopa Niukkasta valtakunnanoikeudella kun Niukkanen ymmärsi hankkia armeijalle sen kipeästi tarvitsemaa kalustoa Tannerin vastustuksesta huolimatta. Jopa Mannerheim kritikoi tannerin optimismia ja uhkasi erota tehtävistään, mutta Talvisodan syttyminen sai hänet tarttumaan ylipäällikkönä sodan johtoon.

Onneksi Niukkanen ei myöskään kotiuttanut ylimääräisiin harjoituksiin komennettua armeijaamme, vaan se oli rajan takana valmiina kun puna-armeija yritti tunkeutua maahamme.

Paljon olet kopioinut mutta oleellista Talvisotaan liittyvää olet jättänyt pois. Kuten vääristelijälle ja valehtijalle sopiikin

Mutta otappa nyt kantaa tuohon!

Osa 8 kirjoitti:

Tässä osassa valehtelen lisää Tannerista, joka oli helvetin viisas mies. Paitsi että oli punikki.

Mötkö lähti, käteen jäi vain ukin anustappi....

tuostakin kirjoitti:

Jätät sanomatta kaiken oleellisimman vuoden 1939 puolustuksen kehittämisestä. Niukkanen vaati armeijan vahvistamista selvästi ja isoin satsauksin, tanner vastusti henkeen ja vereen. Uhkasi jopa Niukkasta valtakunnanoikeudella kun Niukkanen ymmärsi hankkia armeijalle sen kipeästi tarvitsemaa kalustoa Tannerin vastustuksesta huolimatta. Jopa Mannerheim kritikoi tannerin optimismia ja uhkasi erota tehtävistään, mutta Talvisodan syttyminen sai hänet tarttumaan ylipäällikkönä sodan johtoon.

Onneksi Niukkanen ei myöskään kotiuttanut ylimääräisiin harjoituksiin komennettua armeijaamme, vaan se oli rajan takana valmiina kun puna-armeija yritti tunkeutua maahamme.

Paljon olet kopioinut mutta oleellista Talvisotaan liittyvää olet jättänyt pois. Kuten vääristelijälle ja valehtijalle sopiikin

Mutta otappa nyt kantaa tuohon!

Lue lisää

Luehan 2.osa ja siitä eteenpäin.

Kun olet löytänyt tuon Niukkas-artikkelin, olet siitä iloinen ja onnellinen kuin lapsi tikkarista, kun ilmeisesti uskot siinä olevan kaikn tiedon. Voi, poikaseni - hyvin paljon paljon valaisevampaa tietoa on esitetty muualla.

En ole koskaan ymmärtänyt vasemmistolaisten tyyliä toistaa samoja valheita, linkkailla omia tekeleitään ja väittää niitä tosiksi, kun itse niihin tarpeeksi viitannut. Kapin tapaus on vielä säälittävämpi, kun hän linkkailee pelkästään omiin valheisiinsa. Ei valhe toistamalla totuudeksi muutu muualla kuin yhteiskunnissa, joissa ainoastaan yksi ainoa totuus vallitsee. Kapihan onkin aina korostanut kertovansa yhtä ainoaa oikeaa totuutta. Eli joltain kannalta rehellinenkin on hän.

vanha-kapi kirjoitti:

Luehan 2.osa ja siitä eteenpäin.

Kun olet löytänyt tuon Niukkas-artikkelin, olet siitä iloinen ja onnellinen kuin lapsi tikkarista, kun ilmeisesti uskot siinä olevan kaikn tiedon. Voi, poikaseni - hyvin paljon paljon valaisevampaa tietoa on esitetty muualla.

Lue lisää

Kyllä puuttuu. Et kerro, kuinka Tanner jopa valtakunnanoikeudella uhaten koetti estää Niukkasta varustamasta armeijaa pahimman varalta.

Kun olet noin oiva kopioimaan niin laitappa se näkyviin

Voi vittujen kevät tuota rättivääpelin ja punikkiluuserin "tutkielmaa". Sinun taidot riittää korkeintan tutkimaan, onko housuissasi "nimismiehen niistämää". Hoh, hoh, hoooooooooo, kuolen nauruun tuon tutkijan takia.

rooli tulee kirjoitti:

tuon sepustuksen perusteella selväksi. Hän ei siis vastustanut pahuuttaan Suomen puolustamista, vain silkkaa tyhmyyttään....

Mikä on kaksinverroin vakavampi juttu.

Lue lisää

Muutama lisäys ja huomio, Mäntsäläm kapinasta oli kulunut vasta muutama vuosi. Kapina oli vuonna 1932 ja se oli suunnattu Valtiovaltaa, siis laillista Hallistusta vastaan ja sen kaatamiseksi ja hallitusmuotoa, siis perustuslakia vastaan sen kumoamiseksi. Suojeluskunnan ylin johto oli sekaantunut tähän vallankapausyritykseen, muiden muassa kenraali Wallenius, joka saikin vakneustuomion. Sosialidemokraateilla ola perusteltu pelko, että Valtion aseita käytettäisi jälleen omaa kansaa, Laillista Hallitusta ja hallitusmuotoa vastaan. Lapuan Liikkeen terrori vapauden riistot kyyditykset, pahoinpitelyt ja MURHAT olivat hyvin muistissa.

Eikö sinulla ole hajuakaan historiastamme ja poliittisesta historiasta puhumattakaan? Pieni esimerkki: Vuonna 1927 Reino Hallamaa, tuli esittelemään pääministeri Väinö Tannerille uutta tietoutta radiokuuntelusta. Pääministeri Väinö Tanner hetken kuunneltuaan sanoi: "Te kapteeni saatte kaiken minkä tarvitsette." Reino Hallamaa sai tarvitsemansa pätevät nuoret miehet ja parhaat laitteet mitä oli saatavana. Radiotiedustelulla oli merkittävä osuus Kannaksen torjuntataisteluissa jatkosodan kriittisimmillä hetkillä 1944.
Vanhemman upseeriston keskuudessa radiokuuntelua pidetiin lapsellisena. Eräskin korkea upseeri sanoi: "Ei kukaan hullu puhu radioon sodanaikana."
Ettekö te syöttiläät ja heidän edusmiehenne lue muuta kuin kepuänkyrätotuutta?

Ei Suomi ollut huonosti varustautunut, mutta jäljestä katsonen väärin. Meillä oli maailman huippuosaamista vaativia ja kalliita aseita muun muassa viisi kappaletta sukellusveneitä. koko Itämeren uudenaikaisimmat "automatisoidut" tykit Mäkiluodossa, siis tykkitornit olivat sähköistetyt sekä panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen.

Talvisodassa ei sukellusveneet ja panssarilaivat ole kovin tehokkaita. Silloinen puolustusvoimien johto ei pitänyt mahdollisena, että Neuvostoliitto hyökkäisi talvella.
Sukellusveneillä ja 305mm (12 tuman) tykeillä, 4kpl, 254 mm 16 kpl ja muutamilla pienemmillä 203 ja 152 mm, Suomenlahti voitiin sulkea. Sulku toimi täydellisesti koko jatkosodan ajan. Virolaisilla oli kaksi sukellusvenettä ja kohtuullinen rannikkotykistö. Suomen ja Viron puolustusvoimat harjoittelivat salaa. Merikaapeli oli rakemmettu Suomen ja Viron välille ja oli yhteinen kieli, tlo sovittu muum muassa siitä miten numerot alusutaan, ettei tule virheitä. Nämä kaikki pitäisi olla vähänkin asioita seutaavien tiedossa.

Mäkiluodon tykit, 2 kpl 305 mm, pystyivät ampumaan Viron rannikolle asti. Lue tohtori Jari Leskisen kirja Veljien valtiosalaisuus. Siinä syöttiläskin voisi oppia muuta kuin änkyrätotuutta.

Yhden sukellusveneen hinnalla olisi saanut pst. tykkejä ja muuta kalustoa käsittämättömän paljon. Samoin oli tilanne Ilmavoimien suhteen, vastoin Ilmavoimien nuorenpien upseerien näkemystä Suomeen hankittiin, taisi olla änkyrät asialla, jo vanhentuneita Fokkereita Hollannista. Koneet olivat vanhoja ja hitaita ja aivan ajastaan jäljessä. Saksasta olisi saanut, ennen Stalinin-Hitlerin sopimusta, Heinlel He koneita suunnilleen samaan hintaa ja niiden nopeus oli 725 km/ Fokkereiden 425.
Suomen Pystykorva m 39 7,62 kivääri oli malli 1891 hiukan sivistettynä. Ensimmäisen toimivan iteslataavan kaasumäntäkiväärin rakensi kapteeni Culoon 1900! Suonessä rakennettiin 39 vuotta myöhemmin vielä kallista ja monimutkaisen lukkokoneiston takia paljon koneistustyötä vaativaa "mallia 39". Sama tilanne oli konekiväärien kanssa. Kevyet ilmajäähdytteiset kk. olivat käytössä jo monissa maissa. Maxin oli suunniteltu ja otetu käyttöön 1800 luvulla.

Nämä totuudet olen lukenut useita kirjoista.

Otapa selvää kuka piti kesällä -39 puheen, jossa hän oli erityisen mielissään, "ettei rahaa ole haaskattu aseisiin, joita ei tarvita ja jotka jo nyt olisivat vanhanaikaisia". Puheenpitäjä oli juuri Juho Niukkanen. Hyvä paskiaisänkyrä. Oletko todella noin tyhmä ja tietämätön?

tuostakin kirjoitti:

Jätät sanomatta kaiken oleellisimman vuoden 1939 puolustuksen kehittämisestä. Niukkanen vaati armeijan vahvistamista selvästi ja isoin satsauksin, tanner vastusti henkeen ja vereen. Uhkasi jopa Niukkasta valtakunnanoikeudella kun Niukkanen ymmärsi hankkia armeijalle sen kipeästi tarvitsemaa kalustoa Tannerin vastustuksesta huolimatta. Jopa Mannerheim kritikoi tannerin optimismia ja uhkasi erota tehtävistään, mutta Talvisodan syttyminen sai hänet tarttumaan ylipäällikkönä sodan johtoon.

Onneksi Niukkanen ei myöskään kotiuttanut ylimääräisiin harjoituksiin komennettua armeijaamme, vaan se oli rajan takana valmiina kun puna-armeija yritti tunkeutua maahamme.

Paljon olet kopioinut mutta oleellista Talvisotaan liittyvää olet jättänyt pois. Kuten vääristelijälle ja valehtijalle sopiikin

Mutta otappa nyt kantaa tuohon!

Lue lisää

saanut?
Kirjoitin tuossa ylempänä Suomen varustautumisesta. Meillä oli erittäin kallista ja huippu-uudenaikaista asesisuta muun muassa 5 sukellusvenettä, kalsi panssarilaivaa, toinen rakenteilla, Itämeren uudenaikaisimmat rannikkotykit Mäkiluodossa, mutta niitä ei voinut käyttää Talvisodassa. Jatkosodassa ne sulkivat hienosti Suomenlahden ja Neuvostolaivasto pysyi tiukasti "pesuvadin pohjalla" kuten Stelin asian ilmoitti.

Kyllä Väyrysen, Ahon ja Jäätteenmäen vihankylvö ka Ilkan ja keskisuomalaisen vihan lietsonta on sokaissut teidät täysin.


Niukkanen juuri 1939 kesällä piti sen puheen jossa oli mielissään ettei "oltu pantu vähiä rahojamme turhiin ja nyt jo vanhoiksi käyneisiin aseisiin.." Löydät sen puheen jos haluat. olen lukenut sen , tai osia siitä monessa eiri yhteydessä viime vuosikymmenien aikana.
Lue mitä Osmiu 76 kirjoitti tuossa yllä "Pieni korjaus" ja kommentoi,..ota huomioon, että tiedän asioista jonkin verran. Tietoni eivät ole mistään yhdestä lähteestä.

c.c.c.p. kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt vasemmistolaisten tyyliä toistaa samoja valheita, linkkailla omia tekeleitään ja väittää niitä tosiksi, kun itse niihin tarpeeksi viitannut. Kapin tapaus on vielä säälittävämpi, kun hän linkkailee pelkästään omiin valheisiinsa. Ei valhe toistamalla totuudeksi muutu muualla kuin yhteiskunnissa, joissa ainoastaan yksi ainoa totuus vallitsee. Kapihan onkin aina korostanut kertovansa yhtä ainoaa oikeaa totuutta. Eli joltain kannalta rehellinenkin on hän.

Lue lisää

toistelette. Väitit minun valehdelleen kun kerroin Matti Ruokolan kes. toiminnasta Rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Joko nyt uskot vai laitanko lisää tämän Lääkintöhallituksen pääjohtajan kirjoituksia ja haastatteluja.

kävin Rauhanpuolustajien näyttelyssä viikon vaihteessa. Siellä oli varmasti toista sataa julistetta ja yhdessäkään ei arvosteltu Neuvostoliittoa, eikä kommunistikomentoa.

Laita korjaukset missä kohdin kapi on väärässä. Kirjoitin tuossa ylempana "Pieni korjaus" muistaakseni Suomen varustautumisesta. Siitä jäi tietysti paljon pois muun muassa se, että Suomen Hallitus (ja Eduskunta) yrittivät saada USA:ta suuren lainan varustautumista varten. mutta Senaatti ja Edustajainhuone ei rahaa muistaakesni 280 miljoonaa kultadollaria, antanut, koska USA pysytteli puolueettomana koko Euroopassa riehuvalle sodalle. USA liittyi sotaan paljon myöhemmin ja oli Neuvostoliiton liittolainen. Tämä pitäisi kyllä jopa kekkoslaisen änkyränkin tietää.

Te teete Tanerista syntipukkia sihen, että Suomen sodanjohto ja porvarillinen enemmistö Eduskunnassa ja Hallituksessa hankki hirmu kalliita sukellusneneitä, eikä tykistöä ja panssareita. Yhden sukellusveneen hinnalla saisi varmaan 1000 tykkiä. Lentokoneet ovivat auttamattomasti vanhentuneita jo tilattaessa jne. Ja te laitette kaiken Tannerin syyksi.

Aivan smaoin oli tässä tänä vuonna Rovaniemen kelkkatehtaan kanssa, ei sinne Kevan rahoja oltu laitettu ollenkaan , sitten kunKauppinen joutui eroamaan, niin kaikki oli pinikkien syytä, kyllä te änkyräy olette uskomattomia.

Vastaa siihen aikaisempaan. Katsotaan missä olen väärässä. Sitten mikään kepulehden yleisöosastokirjoitus riitä, vaan tutkijoiden tulos. Satusata Suomi on jo niin monesta kohtaa "jäänyt kiinni.." no katsotaan

Osmium 76 kirjoitti:

Muutama lisäys ja huomio, Mäntsäläm kapinasta oli kulunut vasta muutama vuosi. Kapina oli vuonna 1932 ja se oli suunnattu Valtiovaltaa, siis laillista Hallistusta vastaan ja sen kaatamiseksi ja hallitusmuotoa, siis perustuslakia vastaan sen kumoamiseksi. Suojeluskunnan ylin johto oli sekaantunut tähän vallankapausyritykseen, muiden muassa kenraali Wallenius, joka saikin vakneustuomion. Sosialidemokraateilla ola perusteltu pelko, että Valtion aseita käytettäisi jälleen omaa kansaa, Laillista Hallitusta ja hallitusmuotoa vastaan. Lapuan Liikkeen terrori vapauden riistot kyyditykset, pahoinpitelyt ja MURHAT olivat hyvin muistissa.

Eikö sinulla ole hajuakaan historiastamme ja poliittisesta historiasta puhumattakaan? Pieni esimerkki: Vuonna 1927 Reino Hallamaa, tuli esittelemään pääministeri Väinö Tannerille uutta tietoutta radiokuuntelusta. Pääministeri Väinö Tanner hetken kuunneltuaan sanoi: "Te kapteeni saatte kaiken minkä tarvitsette." Reino Hallamaa sai tarvitsemansa pätevät nuoret miehet ja parhaat laitteet mitä oli saatavana. Radiotiedustelulla oli merkittävä osuus Kannaksen torjuntataisteluissa jatkosodan kriittisimmillä hetkillä 1944.
Vanhemman upseeriston keskuudessa radiokuuntelua pidetiin lapsellisena. Eräskin korkea upseeri sanoi: "Ei kukaan hullu puhu radioon sodanaikana."
Ettekö te syöttiläät ja heidän edusmiehenne lue muuta kuin kepuänkyrätotuutta?

Ei Suomi ollut huonosti varustautunut, mutta jäljestä katsonen väärin. Meillä oli maailman huippuosaamista vaativia ja kalliita aseita muun muassa viisi kappaletta sukellusveneitä. koko Itämeren uudenaikaisimmat "automatisoidut" tykit Mäkiluodossa, siis tykkitornit olivat sähköistetyt sekä panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen.

Talvisodassa ei sukellusveneet ja panssarilaivat ole kovin tehokkaita. Silloinen puolustusvoimien johto ei pitänyt mahdollisena, että Neuvostoliitto hyökkäisi talvella.
Sukellusveneillä ja 305mm (12 tuman) tykeillä, 4kpl, 254 mm 16 kpl ja muutamilla pienemmillä 203 ja 152 mm, Suomenlahti voitiin sulkea. Sulku toimi täydellisesti koko jatkosodan ajan. Virolaisilla oli kaksi sukellusvenettä ja kohtuullinen rannikkotykistö. Suomen ja Viron puolustusvoimat harjoittelivat salaa. Merikaapeli oli rakemmettu Suomen ja Viron välille ja oli yhteinen kieli, tlo sovittu muum muassa siitä miten numerot alusutaan, ettei tule virheitä. Nämä kaikki pitäisi olla vähänkin asioita seutaavien tiedossa.

Mäkiluodon tykit, 2 kpl 305 mm, pystyivät ampumaan Viron rannikolle asti. Lue tohtori Jari Leskisen kirja Veljien valtiosalaisuus. Siinä syöttiläskin voisi oppia muuta kuin änkyrätotuutta.

Yhden sukellusveneen hinnalla olisi saanut pst. tykkejä ja muuta kalustoa käsittämättömän paljon. Samoin oli tilanne Ilmavoimien suhteen, vastoin Ilmavoimien nuorenpien upseerien näkemystä Suomeen hankittiin, taisi olla änkyrät asialla, jo vanhentuneita Fokkereita Hollannista. Koneet olivat vanhoja ja hitaita ja aivan ajastaan jäljessä. Saksasta olisi saanut, ennen Stalinin-Hitlerin sopimusta, Heinlel He koneita suunnilleen samaan hintaa ja niiden nopeus oli 725 km/ Fokkereiden 425.
Suomen Pystykorva m 39 7,62 kivääri oli malli 1891 hiukan sivistettynä. Ensimmäisen toimivan iteslataavan kaasumäntäkiväärin rakensi kapteeni Culoon 1900! Suonessä rakennettiin 39 vuotta myöhemmin vielä kallista ja monimutkaisen lukkokoneiston takia paljon koneistustyötä vaativaa "mallia 39". Sama tilanne oli konekiväärien kanssa. Kevyet ilmajäähdytteiset kk. olivat käytössä jo monissa maissa. Maxin oli suunniteltu ja otetu käyttöön 1800 luvulla.

Nämä totuudet olen lukenut useita kirjoista.

Otapa selvää kuka piti kesällä -39 puheen, jossa hän oli erityisen mielissään, "ettei rahaa ole haaskattu aseisiin, joita ei tarvita ja jotka jo nyt olisivat vanhanaikaisia". Puheenpitäjä oli juuri Juho Niukkanen. Hyvä paskiaisänkyrä. Oletko todella noin tyhmä ja tietämätön?

Lue lisää

Totta kaikki. Asialla näkyykin olevan nyt se oikea Osmium 76, eikä se pikkunilviäinen, joka on yrittänyt täällä esiintyä jokaisella vakavammin otettavan nikillä, mutta niin törkeästi ja onneksi myös niin avuttomasti, ettei kukaan ole voinut häntä nikin alkuperäiseksi käyttäjäksi uskoa.

Noinhan ne pääpiirteissään menivät nuokin asiat, mutta tuo Niukkasen suuhun panemasi lause taisi kyllä tulla pääministeri Cajanderilta. Kyllä Niukkanen yritti määräroja korkemmaksikin saada, mutta ei niillä suuremmillakaan määrärahoilla olisi voinut juurikaan olla vaikutusta sodan lopputulokseen; emme enää siinä vaiheessa olisi mistään ehtineet saada kovinkaan suuria määriä nykyaikaisia aseita ja muuta kalustoa, kun kaikkialla varustauduttiin sotaan ja kaikki halusivat pitää tavaransa itsellään. Emmekä olisi saanut lisää miehiä; niissä se suurin epäsuhta sittenkin oli viholliseen verrattuna.

Pelkkä koiraslotta ja surkea aliupseeri, jokaa rottakoulun käyneenä luulee olevansa sotilas.Olet sotulaan irvikuva ja onneksi nyt vanhana henkisesti sairaana et sitäkään...

Kyllä sinä olet punikki. Jos et kykene tunnustamaan edes noita Tannerin virheitä Talvisodan alla, tai SDP:n osuutta kansalaissotamme sytyttämiseen, niin mitä muuta johtopäätöstä siitä voi vetää?

Voi osoittaa olevasi sanojesi takana, siis isänmaallinen suomalainen sotilas, tunnustamalla edes nuo kaksi historian kiistatonta totuutta

kepulit lutkutakkaan kapin persettä?

No jopa on kummaa, pitäisihän tuollaisen neron jokainen viisaus poimia aarteena sydämeen. On nussinut niin helvetin montaa vosuakin, ettei lukua muista. Onhan se sankaruutta jos mikä. Ilman muuta...

edes se kirjoitti:

Kyllä sinä olet punikki. Jos et kykene tunnustamaan edes noita Tannerin virheitä Talvisodan alla, tai SDP:n osuutta kansalaissotamme sytyttämiseen, niin mitä muuta johtopäätöstä siitä voi vetää?

Voi osoittaa olevasi sanojesi takana, siis isänmaallinen suomalainen sotilas, tunnustamalla edes nuo kaksi historian kiistatonta totuutta

Lue lisää

Suomessa oli koko ajan 1920- 1945 porvarienemmistöinen eduskunta ja hallitus, lukuun ottamatta Väinö Tannerin Sosialidemokraatista vähemmistöhallisusta 1926-27.

Väinö Tanner ei osallistunut Kansalaissotaan vaan vastusti sille tielle lähtemistä. Tässä sinä paskanaamaänkyrä osoitat sen, ettet tiedä maamme historiasta mitään, sanot punikki, minä sanon paskanaama, täällähän ahkerin kepulainen kirjoittaja on usein kirjoitanut kuinka kepulaiset vetävät ihmisulostetta kasvoihinsa.

Miten Tanner voi vähemmistöstä käsin päättää miten tehdään? Eikö teillä ole pienintäkään käsitystä miten demokratia toimii? Ja nyt en tarkoita Kekkosen aikaista "demokratiaa".

Suomella oli huippunykyaikaista ja todella kallista asesitust mm. sukellusveneitä, mutta ei tykkejä pst-aseistista. Kirjoitin "Pieni Korjaus" tuossa ylempänä lue ja kirjoita korjaukset, jos löydät asiavirheitä.

Olet säälittävä punikkitollo. Kuin pystykirnussa kasvatettu. Ei mitää tapoja. Moukka, mikä moukka.

Controlman kirjoitti:

Olet säälittävä punikkitollo. Kuin pystykirnussa kasvatettu. Ei mitää tapoja. Moukka, mikä moukka.

Mutta todistitpahan arveluni oikeaksi, joten voisi poistaa kysymysmerkin edellisen viestini otsikon perästä.

Lisäksi halusit antaa näytteen kepukommarin käsityskyvystä, tavoista ja sivistyksestä. Kiitos!

Controlman kirjoitti:

Olet säälittävä punikkitollo. Kuin pystykirnussa kasvatettu. Ei mitää tapoja. Moukka, mikä moukka.

Haluatko sitten mieluummin ilmoittaa olevasi tyhmä. Jos duunari on kommunisti, ei siinä hävettävää ole. Mutta jos se on kepulainen, sille nauravat naurismaan aidatkin. Jos se vielä leikkii porvaria, se pitäisi saada hoitoon, se on seonnut.

Kummaa kirjoitti:

Haluatko sitten mieluummin ilmoittaa olevasi tyhmä. Jos duunari on kommunisti, ei siinä hävettävää ole. Mutta jos se on kepulainen, sille nauravat naurismaan aidatkin. Jos se vielä leikkii porvaria, se pitäisi saada hoitoon, se on seonnut.

Lue lisää

olla kovinkaan viisas, jos hän tieten tahtoen ryhtyy punikiksi?

Mielestäni ei todellakaan. Vapaaehtoisesti puolueen orjaksi???

…ja myös lukemaasi ajatellut, sen huomaa. Samojakin kirjoja olemme näköjään lukeneet, joskin sinä näyt painottavan niissä kerrotun merkityksiä hieman eri tavalla kuin minä.

En kiistä, etteikö olisi perusteita kaikkien noiden asioiden näkemiseksi siten kuin näet. Asioilla tosiaan on aina monia puolia, ja sama asia voidaan nähdä eri kulmista eri tavoin. Mutta mistään en kyllä ole päässyt sellaiseen käsitykseen, että suomalaiset olisivat hyväksyneet natsi-Saksan sodan tavoitteet sellaisina kuin ilmeisesti ymmärrät. Ei meillä ollut antisemitismiä ja arvovaltaisimmat johtajaamme – Ryti., Tanner ja Mannerheim – eivät olleet edes saksalaismielisiä, Ryti varsinkin oli tunnettu anglofiili.

Eri mieltä olen siitäkin, etteikö poliittisen johdon tekemisiin ratkaisevastikin vaikuttanut silloin ja vaikuttaa aina – pitääkin vaikuttaa – kansan halu siitä, mitä pitää tehdä. Sitä vartenhan me johtajiamme valitsemme, että he tekisivät niin kuin toivomme, niin kuin parhaaksi näemme.

Tietenkin uskoimme myös Saksan voittoon, sillä olihan sen mahti jo nähty ja siltähän se näytti heti sodan alussa, ja tietenkin myös toivoimme sitä, joskin meidän johtajamme – mm. Väinö Tanner – jo silloin kipuilivat siitä, miten sitten päästä eroon Saksan lieasta, kun Saksa on voittanut Neuvostoliiton ja me olemme saaneet menetyksemme takaisin. Tannerhan ei koskaan kannattanut ajatusta ottaa enemmän. Ja Saksan myötäsotijoita kyllä olimme, mutta sotamme oli erillissota, koska tavoitteemme olivat aivan toiset kuin saksalla.

Varmasti oli monia tekijöitä, jotka johtivat jatkosotaan, en niitä kiistä ja hyvin niitä luettelet, mutta tämän formaatin edellyttämän lyhyydenkin vuoksi keskityin siihen, mikä niistä mielestäni on tärkein. Eli että talvisodan epäoikeudenmukainen rauha oli jatkosodan perussyy. Kyllä suomalaiset sen jo silloin tiesivät, kun nimesivät sodankin jatkosodaksi, eli se oli välitöntä jatko talvisodalle.

vanha-kapi kirjoitti:

…ja myös lukemaasi ajatellut, sen huomaa. Samojakin kirjoja olemme näköjään lukeneet, joskin sinä näyt painottavan niissä kerrotun merkityksiä hieman eri tavalla kuin minä.

En kiistä, etteikö olisi perusteita kaikkien noiden asioiden näkemiseksi siten kuin näet. Asioilla tosiaan on aina monia puolia, ja sama asia voidaan nähdä eri kulmista eri tavoin. Mutta mistään en kyllä ole päässyt sellaiseen käsitykseen, että suomalaiset olisivat hyväksyneet natsi-Saksan sodan tavoitteet sellaisina kuin ilmeisesti ymmärrät. Ei meillä ollut antisemitismiä ja arvovaltaisimmat johtajaamme – Ryti., Tanner ja Mannerheim – eivät olleet edes saksalaismielisiä, Ryti varsinkin oli tunnettu anglofiili.

Eri mieltä olen siitäkin, etteikö poliittisen johdon tekemisiin ratkaisevastikin vaikuttanut silloin ja vaikuttaa aina – pitääkin vaikuttaa – kansan halu siitä, mitä pitää tehdä. Sitä vartenhan me johtajiamme valitsemme, että he tekisivät niin kuin toivomme, niin kuin parhaaksi näemme.

Tietenkin uskoimme myös Saksan voittoon, sillä olihan sen mahti jo nähty ja siltähän se näytti heti sodan alussa, ja tietenkin myös toivoimme sitä, joskin meidän johtajamme – mm. Väinö Tanner – jo silloin kipuilivat siitä, miten sitten päästä eroon Saksan lieasta, kun Saksa on voittanut Neuvostoliiton ja me olemme saaneet menetyksemme takaisin. Tannerhan ei koskaan kannattanut ajatusta ottaa enemmän. Ja Saksan myötäsotijoita kyllä olimme, mutta sotamme oli erillissota, koska tavoitteemme olivat aivan toiset kuin saksalla.

Varmasti oli monia tekijöitä, jotka johtivat jatkosotaan, en niitä kiistä ja hyvin niitä luettelet, mutta tämän formaatin edellyttämän lyhyydenkin vuoksi keskityin siihen, mikä niistä mielestäni on tärkein. Eli että talvisodan epäoikeudenmukainen rauha oli jatkosodan perussyy. Kyllä suomalaiset sen jo silloin tiesivät, kun nimesivät sodankin jatkosodaksi, eli se oli välitöntä jatko talvisodalle.

Lue lisää

Vaan rottkoulun pohjalta niitä tavannut.
Se on hidasta hommaa ja kun ei vielä ymmärrä tavaamansa, huomaa olevansa vain tyhmä aliupseeri ja entinen sekin...

vanha-kapi kirjoitti:

…ja myös lukemaasi ajatellut, sen huomaa. Samojakin kirjoja olemme näköjään lukeneet, joskin sinä näyt painottavan niissä kerrotun merkityksiä hieman eri tavalla kuin minä.

En kiistä, etteikö olisi perusteita kaikkien noiden asioiden näkemiseksi siten kuin näet. Asioilla tosiaan on aina monia puolia, ja sama asia voidaan nähdä eri kulmista eri tavoin. Mutta mistään en kyllä ole päässyt sellaiseen käsitykseen, että suomalaiset olisivat hyväksyneet natsi-Saksan sodan tavoitteet sellaisina kuin ilmeisesti ymmärrät. Ei meillä ollut antisemitismiä ja arvovaltaisimmat johtajaamme – Ryti., Tanner ja Mannerheim – eivät olleet edes saksalaismielisiä, Ryti varsinkin oli tunnettu anglofiili.

Eri mieltä olen siitäkin, etteikö poliittisen johdon tekemisiin ratkaisevastikin vaikuttanut silloin ja vaikuttaa aina – pitääkin vaikuttaa – kansan halu siitä, mitä pitää tehdä. Sitä vartenhan me johtajiamme valitsemme, että he tekisivät niin kuin toivomme, niin kuin parhaaksi näemme.

Tietenkin uskoimme myös Saksan voittoon, sillä olihan sen mahti jo nähty ja siltähän se näytti heti sodan alussa, ja tietenkin myös toivoimme sitä, joskin meidän johtajamme – mm. Väinö Tanner – jo silloin kipuilivat siitä, miten sitten päästä eroon Saksan lieasta, kun Saksa on voittanut Neuvostoliiton ja me olemme saaneet menetyksemme takaisin. Tannerhan ei koskaan kannattanut ajatusta ottaa enemmän. Ja Saksan myötäsotijoita kyllä olimme, mutta sotamme oli erillissota, koska tavoitteemme olivat aivan toiset kuin saksalla.

Varmasti oli monia tekijöitä, jotka johtivat jatkosotaan, en niitä kiistä ja hyvin niitä luettelet, mutta tämän formaatin edellyttämän lyhyydenkin vuoksi keskityin siihen, mikä niistä mielestäni on tärkein. Eli että talvisodan epäoikeudenmukainen rauha oli jatkosodan perussyy. Kyllä suomalaiset sen jo silloin tiesivät, kun nimesivät sodankin jatkosodaksi, eli se oli välitöntä jatko talvisodalle.

Lue lisää

Kun puhut natsi-Saksan tavoitteiden hyväksymisestä, niin eihän niitä tietenkään yleisesti Suomessa hyväksytty, mutta sateenkaaren kirjo ja harmaan kaikki sävyt olivat kyllä mukana siinä, missä määrin noita natsien tavoitteita haluttiin "ymmärtää" ja edistää Suomessakin.

Kaikenlainen kurin ja sotilaallisuuden ihannointihan nosti meillä päätään jo 30-luvulla ja sota-aikana oli varmaan kymmenissä prosenteissa laskettava joukko suomalaisia, joiden mielestä saksalaisten elämäntavassa oli paljon esimerkillistä. Hitleriä henkilönä ei varmaan yhtä paljoa arvostettu eikä ihailtu, mutta kuria ja järjestystä sitä enemmän.

Kun natsien todellinen luonne alkoi vähitellen paljastua, niin saksalaisuutta ihannoiva asenne alkoi hiipua, kun sodan jälkeen monella oli kiireellinen halu unohtaa olleensa saksalaisuuden kannattaja.

Tällä johdannolla halusin vain sanoa, että sinä ja MPP korostatte suomalaisen asenneskaalan kahta eri ääripäätä.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

Kun puhut natsi-Saksan tavoitteiden hyväksymisestä, niin eihän niitä tietenkään yleisesti Suomessa hyväksytty, mutta sateenkaaren kirjo ja harmaan kaikki sävyt olivat kyllä mukana siinä, missä määrin noita natsien tavoitteita haluttiin "ymmärtää" ja edistää Suomessakin.

Kaikenlainen kurin ja sotilaallisuuden ihannointihan nosti meillä päätään jo 30-luvulla ja sota-aikana oli varmaan kymmenissä prosenteissa laskettava joukko suomalaisia, joiden mielestä saksalaisten elämäntavassa oli paljon esimerkillistä. Hitleriä henkilönä ei varmaan yhtä paljoa arvostettu eikä ihailtu, mutta kuria ja järjestystä sitä enemmän.

Kun natsien todellinen luonne alkoi vähitellen paljastua, niin saksalaisuutta ihannoiva asenne alkoi hiipua, kun sodan jälkeen monella oli kiireellinen halu unohtaa olleensa saksalaisuuden kannattaja.

Tällä johdannolla halusin vain sanoa, että sinä ja MPP korostatte suomalaisen asenneskaalan kahta eri ääripäätä.

-Jäbä

Lue lisää

Jos puhutaan kansalaisitamme, heillä ei ollut varmaan mitään tietoa tai edes ennakkokäsitystä Saksan toiminnan päämääristä ja luonteesta. Mutta viranomaisilla oli siitä tieto ja viranomaiset osallistuivat eräiltä osin Saksan hirmutekojen avustamiseen ja täytäntöönpanoon. On hyvin vaikea kuvitella, etteikö poliittinen johtomme myös tiennyt tästä ja siunannut toiminnan hiljaisesti, koska siihen ei puututtu eikä sitä estetty.

Tätä suomalaisten osallisuutta on selvittänyt Oula Silvennoinen huolellisena työnä kiitetyssä väitöskirjassaan Aseveljet vuodelta 2008. Siinä hän osoittaa, että Etsivä keskuspoliisi ja sen seuraaja Valpo osallistuivat kiinni saatujen kommunistien ja juutalaisten kuulusteluihin ja teloituksiin. Yhteistyö oli tiivistä Suomeen sijoitetun Saksan Einsatz Kommandon kanssa. Tämä Saksan poliisiorganisaatio oli perustettu etnisiä (juutalaiset ja kommunistit) puhdistuksia varten. Mysö Päämajan Valvontaosasto osallistui näiden ihmisten kiinniottamiseen ja luovuttamiseen saksalaisille. Tämä on musta luku historiassamme, mistä on luonnollisesti haluttu vaieta. Kun Saksan tappio alkoi häämöttää, myös Valpo alkoi kääntää viisaasti takkiaan. Voi vain arvailla, miten paljon todistusaineisto pyrittiin siinä vaiheessa myös hävittämään.

Poliittisen johtomme hyväksymisen aste oli ainakin se, että Saksan päämääristä ja keinoista oltiin tietoisia. Lisäksi ainakin osa poliittista jotoamme oli varmasti tietoisia jo ennen sotaa alkaneesta poliisiyhteistyöstä ja sen luonteesta Saksan kanssa. Me siis liittouduimme Saksan kanssa tietoisina sen harjoittamista päämääristä ja julmista keinoista. Kansalaisilta tällainen tietysti pidettiin salassa ja asiasta tietysti vaiettiin tyystin sitten, kun Saksan sotamenestys alkoi hiipua. Kommunismin vastaisuus oli ainakin äärioikeistolaisissa piireissä meillä niin vahvaa, että kommunistien joukkotuhoamiseenkin suhtauduttiin osin suorasukaisen myönteisesti, osin välinpitämättömästi. Kyse ei siis ollut vain sotilaisiin kohdistuvasta väkivallasta vaan kommunistiseen kansanryhmään kohdistetusta joukkotuhonnasta. Tämä ei varmaankaan ollut mikään suomalainen keksintö, mutta me emme asettuneet mitenkään poikkiteloin näitä päämääriä vastustamaankaan. Villeimmät ajatukset Suur-Suomen perustamisesta saivat pontta nimenomaan Saksan tavoitteesta tuhota kommunistinen kansanryhmä juuriaan myöten.

Mielipidepankki kirjoitti:

Jos puhutaan kansalaisitamme, heillä ei ollut varmaan mitään tietoa tai edes ennakkokäsitystä Saksan toiminnan päämääristä ja luonteesta. Mutta viranomaisilla oli siitä tieto ja viranomaiset osallistuivat eräiltä osin Saksan hirmutekojen avustamiseen ja täytäntöönpanoon. On hyvin vaikea kuvitella, etteikö poliittinen johtomme myös tiennyt tästä ja siunannut toiminnan hiljaisesti, koska siihen ei puututtu eikä sitä estetty.

Tätä suomalaisten osallisuutta on selvittänyt Oula Silvennoinen huolellisena työnä kiitetyssä väitöskirjassaan Aseveljet vuodelta 2008. Siinä hän osoittaa, että Etsivä keskuspoliisi ja sen seuraaja Valpo osallistuivat kiinni saatujen kommunistien ja juutalaisten kuulusteluihin ja teloituksiin. Yhteistyö oli tiivistä Suomeen sijoitetun Saksan Einsatz Kommandon kanssa. Tämä Saksan poliisiorganisaatio oli perustettu etnisiä (juutalaiset ja kommunistit) puhdistuksia varten. Mysö Päämajan Valvontaosasto osallistui näiden ihmisten kiinniottamiseen ja luovuttamiseen saksalaisille. Tämä on musta luku historiassamme, mistä on luonnollisesti haluttu vaieta. Kun Saksan tappio alkoi häämöttää, myös Valpo alkoi kääntää viisaasti takkiaan. Voi vain arvailla, miten paljon todistusaineisto pyrittiin siinä vaiheessa myös hävittämään.

Poliittisen johtomme hyväksymisen aste oli ainakin se, että Saksan päämääristä ja keinoista oltiin tietoisia. Lisäksi ainakin osa poliittista jotoamme oli varmasti tietoisia jo ennen sotaa alkaneesta poliisiyhteistyöstä ja sen luonteesta Saksan kanssa. Me siis liittouduimme Saksan kanssa tietoisina sen harjoittamista päämääristä ja julmista keinoista. Kansalaisilta tällainen tietysti pidettiin salassa ja asiasta tietysti vaiettiin tyystin sitten, kun Saksan sotamenestys alkoi hiipua. Kommunismin vastaisuus oli ainakin äärioikeistolaisissa piireissä meillä niin vahvaa, että kommunistien joukkotuhoamiseenkin suhtauduttiin osin suorasukaisen myönteisesti, osin välinpitämättömästi. Kyse ei siis ollut vain sotilaisiin kohdistuvasta väkivallasta vaan kommunistiseen kansanryhmään kohdistetusta joukkotuhonnasta. Tämä ei varmaankaan ollut mikään suomalainen keksintö, mutta me emme asettuneet mitenkään poikkiteloin näitä päämääriä vastustamaankaan. Villeimmät ajatukset Suur-Suomen perustamisesta saivat pontta nimenomaan Saksan tavoitteesta tuhota kommunistinen kansanryhmä juuriaan myöten.

Lue lisää

Saksan tavoitteita palveltiin juuri tuolla tavalla. Silloin se nähtiin sotilaallisen littoutumisen sivujuonteeksi ja siten asiaan kuuluvaksi. Tuskin kukaan ajatteli tuolloisessa maailmassa, joka oli luonteeltaan hyvin paljon enemmän ääriasenteita sisältävä ja väkivaltainen, että esim. kommunistien tuhoamisessa olisi jotain väärää. Olivathan O.W.Kuusisen kommunistit ensimmäisessä puolueohjelmassaan asettaneet kommunistisen työväenliikkeen tavoitteeksi kapitalismin ja -listien tuhoamisen ja laskivat samaan kasaan myös sen osan työväestöä, joka kuvitteli, että vallankumousta edistettäisi järjestötoiminnan kautta puolueina parlamentissa, ammattiyhdistyksinä tai osuustoiminnan kautta.

Rajanveto oli jyrkkää ja asenteet sen mukaisia, mutta natsien tavoitteiden ihailijoita meillä ei paljoakaan ollut. Järjestyksen ja kurin ihailijoita kyllä riitti vielä sotien jälkeenkin, kun miesopettajat panivat ekaluokkalaiset ottamaan asentoa parijonossa koulun pihalla ennen kuin meidät päästettiin luokkiin.

Sota ja siihen ryhtyminen on sellaista, että osa on suunniteltua ja osa provosoitua tilanteen muuttuessa.

Venäjä pyrki saamaan aluevaihtoja neuvottelemalla 1939. Kun neuvottelut eivät johtaneet mihinkään, tämä saattoi olla se odottamaton tilanne, mikä johti nopeaan provosointiin. Asiat menivät pieleen senkin vuoksi, että Stalin uskoi osan suomalaista toivottavan venäläiset tervetulleiksi vapauttajina. Senkin vuoksi valmistautuminen oli huonoa. Parhaiten valmistautunut joukko olivat rajamme ensimmäisinä ylittäneet. Heillä oli soittopelit vireessä paraateja varten. Tämä on hyvin kuvaa niille virhekäsityksille, mikä Venäjällä oli. Panna nyt soittokunnat ylittämään rajan ensimmäisenä.

Toinen odottamaton yllätys tuli sitten talvella 1940, kun Venäjä oli tuskaisen ja paljon uhreja vaatineen väännön jälkeen vihdoin pääsemässä niskan päälle sille todella häpeälliseksi käyneessä sodassa, jossa Goljat oli Daavidia vastassa. Tuo odottamaton tilanne oli länsivaltojen avuntarjous, mikä pani NL:n taas provosoimaan vastoin käsikirjoitusta. Kun neukuille lisäksi kävi selväksi, että länsivallat suunnittelivat varsin totaalisia sotatoimia (mm. Bakun öljykenttien pommitus), heille tuli kiire päästä rajasodasta eroon. Länsikortti pelasti meidät täydeltä tuholta, vaikkemme sitten tuohon korttiin enemmälti tarttuneetkaan. NL ei halunnut sotaa länsivaltojen kanssa, koska se olisi tehnyt siitä Saksan liittolaisen. Stalin halusi poimia kypäsn hedelmän eli antaa Saksan ja länsivaltojen ensin tapella keskenään itsensä uuvuksiin. Sota länsivaltoja vastaan ei siis kuulunut käsikirjoitukseen, minkä takia käiskirjoitusta piti Suomen osalta muuttaa ja se tapahtui kuitenkin onneksemme, vaikka rauha koettiinkin raskaana. Omasta mielestäni se oli kuitenkin kelpo rauha siihen verrattuna, että NL olisi jatkanut sotaa siihen saakka, että koko maa olisi vallattu.

Mielipidepankki kirjoitti:

Sota ja siihen ryhtyminen on sellaista, että osa on suunniteltua ja osa provosoitua tilanteen muuttuessa.

Venäjä pyrki saamaan aluevaihtoja neuvottelemalla 1939. Kun neuvottelut eivät johtaneet mihinkään, tämä saattoi olla se odottamaton tilanne, mikä johti nopeaan provosointiin. Asiat menivät pieleen senkin vuoksi, että Stalin uskoi osan suomalaista toivottavan venäläiset tervetulleiksi vapauttajina. Senkin vuoksi valmistautuminen oli huonoa. Parhaiten valmistautunut joukko olivat rajamme ensimmäisinä ylittäneet. Heillä oli soittopelit vireessä paraateja varten. Tämä on hyvin kuvaa niille virhekäsityksille, mikä Venäjällä oli. Panna nyt soittokunnat ylittämään rajan ensimmäisenä.

Toinen odottamaton yllätys tuli sitten talvella 1940, kun Venäjä oli tuskaisen ja paljon uhreja vaatineen väännön jälkeen vihdoin pääsemässä niskan päälle sille todella häpeälliseksi käyneessä sodassa, jossa Goljat oli Daavidia vastassa. Tuo odottamaton tilanne oli länsivaltojen avuntarjous, mikä pani NL:n taas provosoimaan vastoin käsikirjoitusta. Kun neukuille lisäksi kävi selväksi, että länsivallat suunnittelivat varsin totaalisia sotatoimia (mm. Bakun öljykenttien pommitus), heille tuli kiire päästä rajasodasta eroon. Länsikortti pelasti meidät täydeltä tuholta, vaikkemme sitten tuohon korttiin enemmälti tarttuneetkaan. NL ei halunnut sotaa länsivaltojen kanssa, koska se olisi tehnyt siitä Saksan liittolaisen. Stalin halusi poimia kypäsn hedelmän eli antaa Saksan ja länsivaltojen ensin tapella keskenään itsensä uuvuksiin. Sota länsivaltoja vastaan ei siis kuulunut käsikirjoitukseen, minkä takia käiskirjoitusta piti Suomen osalta muuttaa ja se tapahtui kuitenkin onneksemme, vaikka rauha koettiinkin raskaana. Omasta mielestäni se oli kuitenkin kelpo rauha siihen verrattuna, että NL olisi jatkanut sotaa siihen saakka, että koko maa olisi vallattu.

Lue lisää

Historiaa tarkastellessa minulle tulee usein mieleen, että asiat vain kehittyvät hissukseen johonkin suuntaan, kunnes tapahtuu jotain, joka ikään kuin liipaisee asiat yllättävään ja uuteen tilanteeseen.

Tässä mielessä käsittelin edellä sitä yksityiskohtaa, jonka olen varmaan jostain lukenut tai kuullut, että Stalinille ja Molotoville ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin sotilaallinen hyökkäys sen jälkeen, kun Suomi kieltäytyi ML:on vaatimista aluevaihdoista. Tilanne NL:ossa, NKP:ssä ja politbyroossa oli sellainen, ettei vät Stalin ja Molotov voineet ottaa takkiinsa sellaista arvovaltatappiota, jonka Suomen kieltäytyminen heidän vaatimuksistaan olisi aiheuttanut, vaan Suomea oli rangaistava uppiniskaisuudestaan ihan esimerkiksi muulle maailmalle.

Siksi NL lähti sotaan, mihin päätökseen varmasti vaikuttivat ne asiat, jotka sinä toit esiin, eli Terijoen hallituksen uskottelu siitä, että suomalainen työväestö yhtyisi kapinaan ja tie olisi helposti auki Ouluun saakka, minkä jälkeen muu Suomi antautuisi.

Terijoen hallituksella ei varmaan ollut riittävästi tietoa siitäkään, että Suomi oli kouluttanut armejaansa hyvin aktiivisesti sisällissodasta saakka jääkäreiden ja entisten tsaarin upseereiden avulla, ja näissä joukoissa oli asevelvollisuutensa suorittanut myös moni punaisten puolella taistellut työmies ja vakaumuksellinen sosialidemokraatti.

Meidän työväesässämme ei 1939 ollut kovinkaan montaa sellaista, joka olisi halunnut itsenäisen Suomen liitettäväksi Stalinin Neuvostoliittoon. Niinpä Terijoen hallituksen ja maan alla toimineen SKP:n touhut saivat aikaan vain sen, että isänmaallinen työväki ja "herrat" löysivät toisensa yhteistä isänmaata puolustamasta ja tekemästä Stalinin aikeet tyhjiksi.

Ulkoisen vihollisen löytyminen on kumma liipasinreaktio sen suhteen, että se yhdistää erimieliset jokot toimimaan yhdessä uutta uhkaa vastaan.

-Jäbä

…myös noista asioista, sen kyllä huomaa, aivan toisella tavalla näet ja ymmärrät oleellista kuin nuo tässäkin parveilleet kepulaiset, joiden lukeneisuus tuosta asiasta taitaa rajoittua vain Suomenmaassa olleeseen artikkeliin Juho Niukkasesta!

Olet minunkin ymmärtääkseni oikeassa tuossa alkulähtökodassasi: ei kai NL:lla alun perin ollut aikomusta Suomen valloittamiseen, mutta kyllä se aikomus tuli siellä sodasta päätettäessä, sen todistavat heidän arkistoistan löytyneet lukuiset dokumentit karttoineen, joihin oli aikataulutettu se, milloin heidän piti olla Oulussa, milloin Helsingissä jne…

Talvisota tuli tosiaan yllätyksenä paitsi hallituksemme rauhanmiehille – Cajander, Tanner ja monet muut, mm. Erkko, joka loppuun saakka uskoi NL:n uhittelua vain bluffaamiseksi – myös sotilasjohdollemme ja lähes kaikille ylemmille upseereillemmekin, noista asioista olen saanut lukea mm. sotakouluissani. Eli hekin ajattelivat hieman niin kuin Väinö Tanner, että ”eivät Neuvostoliiton johtajat voi niin hulluja olla, että aloittaisivat sodan”. Mutta niin hulluja olivat. Ovatkohan nyky-Venäjän johtajat sitten niin viisaita, että voimme huoletta heittäytyä heidän hyväntahtoisuutensa varaan? Ymmärrät, mitä tarkoitan.

Jokseenkin samaa mieltä olen kanssasi kaikesta muustakin sanomastasi.

vanha-kapi kirjoitti:

…myös noista asioista, sen kyllä huomaa, aivan toisella tavalla näet ja ymmärrät oleellista kuin nuo tässäkin parveilleet kepulaiset, joiden lukeneisuus tuosta asiasta taitaa rajoittua vain Suomenmaassa olleeseen artikkeliin Juho Niukkasesta!

Olet minunkin ymmärtääkseni oikeassa tuossa alkulähtökodassasi: ei kai NL:lla alun perin ollut aikomusta Suomen valloittamiseen, mutta kyllä se aikomus tuli siellä sodasta päätettäessä, sen todistavat heidän arkistoistan löytyneet lukuiset dokumentit karttoineen, joihin oli aikataulutettu se, milloin heidän piti olla Oulussa, milloin Helsingissä jne…

Talvisota tuli tosiaan yllätyksenä paitsi hallituksemme rauhanmiehille – Cajander, Tanner ja monet muut, mm. Erkko, joka loppuun saakka uskoi NL:n uhittelua vain bluffaamiseksi – myös sotilasjohdollemme ja lähes kaikille ylemmille upseereillemmekin, noista asioista olen saanut lukea mm. sotakouluissani. Eli hekin ajattelivat hieman niin kuin Väinö Tanner, että ”eivät Neuvostoliiton johtajat voi niin hulluja olla, että aloittaisivat sodan”. Mutta niin hulluja olivat. Ovatkohan nyky-Venäjän johtajat sitten niin viisaita, että voimme huoletta heittäytyä heidän hyväntahtoisuutensa varaan? Ymmärrät, mitä tarkoitan.

Jokseenkin samaa mieltä olen kanssasi kaikesta muustakin sanomastasi.

Lue lisää

Kyllä Suomi edelleen tarvitsee sen verran uskottavan puolustuksen, ettemme olisi kenenkään mielestä helppo nakki vaikkapa terroristi-iskun kohteeksi.

Muistelen vaan vanhaa vitsiä aseistariisunnasta, jossa yhden maan johto keskusteli naapurimaansa aikeista toteuttaa aseistariisunta yksipuolisesti ja joku totesi siihen, että "nythän me voidaan hyökätä sinne ilman tappioita". ;-)

-Jäbä

vanha-kapi kirjoitti:

…myös noista asioista, sen kyllä huomaa, aivan toisella tavalla näet ja ymmärrät oleellista kuin nuo tässäkin parveilleet kepulaiset, joiden lukeneisuus tuosta asiasta taitaa rajoittua vain Suomenmaassa olleeseen artikkeliin Juho Niukkasesta!

Olet minunkin ymmärtääkseni oikeassa tuossa alkulähtökodassasi: ei kai NL:lla alun perin ollut aikomusta Suomen valloittamiseen, mutta kyllä se aikomus tuli siellä sodasta päätettäessä, sen todistavat heidän arkistoistan löytyneet lukuiset dokumentit karttoineen, joihin oli aikataulutettu se, milloin heidän piti olla Oulussa, milloin Helsingissä jne…

Talvisota tuli tosiaan yllätyksenä paitsi hallituksemme rauhanmiehille – Cajander, Tanner ja monet muut, mm. Erkko, joka loppuun saakka uskoi NL:n uhittelua vain bluffaamiseksi – myös sotilasjohdollemme ja lähes kaikille ylemmille upseereillemmekin, noista asioista olen saanut lukea mm. sotakouluissani. Eli hekin ajattelivat hieman niin kuin Väinö Tanner, että ”eivät Neuvostoliiton johtajat voi niin hulluja olla, että aloittaisivat sodan”. Mutta niin hulluja olivat. Ovatkohan nyky-Venäjän johtajat sitten niin viisaita, että voimme huoletta heittäytyä heidän hyväntahtoisuutensa varaan? Ymmärrät, mitä tarkoitan.

Jokseenkin samaa mieltä olen kanssasi kaikesta muustakin sanomastasi.

Lue lisää

sosialismista markkinatalouteen niin pitäisikin ryhtyä varustautumaan sitä vastaan?
Kyllä sinä punikki olet kun silloin ei olisi tarvinnut, mutta nyt pitää.

siirrytty.. kirjoitti:

sosialismista markkinatalouteen niin pitäisikin ryhtyä varustautumaan sitä vastaan?
Kyllä sinä punikki olet kun silloin ei olisi tarvinnut, mutta nyt pitää.

Poliittinen järjestelmä ei Venäjällä ole juurikaan muuttunut sitten Neuvostoaikojen. Yksi puolue hallitsee, sananvapautta rajoitetaan ja kansalaisvapauksissa on edelleen paljon rajoituksia.

Se, että tällainen valtio harrastaa markkinataloutta poimimalla rusinat pullasta, eli soveltamalla markkinataloutta omaksi hyödykseen, ei muuta sitä siinä mielessä, etteikä se voisi olla sotilaallinen uhka naapureilleen.

Kiina muuten menettelee samalla tavalla kuin Venäjä, vaikka on edelleen täysin kommunistinen yhden puolueen diktatuuri.

-Jäbä

Stalinin tavoitteet ja tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät keinot pitää erottaa toisistaan.

Stalinin tavoite oli varmasti sovjetisoida Suomi. Hän laski, että emme luottaisi sotilaalliseen voimaamme, ja siksi myöntyisimme paineen alla ilman taistelua. Ja jotta Suomi ei houkuttaisi Saksaa puolustamaan itseään, Stalin halusi molotov-Ribbentropp sopimuksessa Suomen etupiiriinsä. Näin emme saisi vahvaa suurvaltaa avuksemme. Stalinin tavoite oli luoda sotilaallisia tukikohtia Suomen kamaralle, ja vaikka ne olivat sinänsä varustautumista suurvaltasotaan, oli niiden avulla myös tarkoitus luoda poliittinen paine ja järjestää vallanvaihto Moskovan mieleiseen hallitukseen, nukkehallitukseen, tavalla tai toisella. Näin kävi Baltiassa 1940 ja sama kohtalo oli varattu meille.

Talvisodan alla suhtautumisemme Stalinin vaatimuksiin vaihteli. Paasikivi ja Mannerheim halusivat antaa jotain myönntyksiä, Paasikivo koska oli perusvarovainen ja tunsi Venäjää, hän halusi katsoa kehityksen suuntaa ilman jyrkkiä kärhistyksiä, Mannerheim taasen ymmärsi puolustuskykymme vajavaisuudet ja koetti saada aikaa kohentaa ameijaamme. Hallitus oli jyrkän taipumaton, mutta sekiin eri motiiveista. Erkko ja cajander pitivät kiinni suvereniteetistä, Tanner sosialistina ei uskonut Neuvostoliiton lähtevän sotilaalliseen toimintaan, olihan sosialismin idea julistanut rauhan aatetta ja hyökkäämättömyyspolitiikkaa. Hänessä oli aimo annos idealismia, joka selittää myös tiukan linjan puolustusmenojen kasvattamiseen - seikka joka osottautui isoksi virhearvioksi.

Stalin siis turvautui rankimpaan vaihtoehtoonsa, sotilaalliseen miehitykseen. Jo joukkojen ryhmitys ja operaation painopisteet osoittaa, että tarkoitus oli alusta pitäen koko maan täydellinen miehittäminen. Suomussalmen, Sallan ja Kuhmon seutujen massiiviset sotilasryhmittymät oli ajateltu etenevän parissa viikossa länsirannikolle ja katkaisevan maan, ja Kannaksen joukkojenkin laskettiin kerkeävän jouluksi Helsinkiin.

No, Stalin teki monia virhearvioita. Puolan itäosien miehityksen helppous loi mielikuvan modernista iskuvoimaisesta armeijasta. Stalinin esikunnan suomalaisten sosialidemokraattien - Otto Ville Kuusisen ja muiden - kansalaissodan sosialistisen propagandan mukaisen kuvan mukaan antama tieto Suomen kansan kahtiajakautuneisuudesta loi väärän mielikuvan kansamme taistelutahdosta, eikä olosuhteitakaan otettu kylliksi huomioon. Kömpelyys Mainilan laukauksissa ja Terijoen hallituksen nimittämisessä osoittivat koko hankkeen valheellisuuden ja nostivat entisestään suomalaisten taistelumoraalia.

Suomalaisten sitkeä vastarinta, maastoa ja metsää hyödyntävä kevyisiin liikkuviin osastoihin perustunut taktiikka, aiheutti Puna-armeijalle suuria tappioita, ja Stalinille arvovaltatappion kansainvälisessä suurvaltapolitiikassa. Kun hän oli lopulta vaarassa sotkea Britit ja Ranskan sotaan mukaan, ja kun sota oli vieläpä sitä kautta vaarassa levitä tärkeille Bakun öljykentille, katsoi hän parhaaksi luopua koko Suomen miehittämisestä.

Stalin oli siinä oikeassa, että Suomen aluelle tulee suursodassa joku suurvalta. Nyt se oli Saksa, vaikka Saksa oli itse jättänyt maamme ensin Neuvostoliitolle. Poliittinen tilanne johti 1940-41 saksalaiset Pohjois-Suomeen ja Suomen sotaan Saksan rinnalla, ennenkaikkea menetettyjen alueiden takaisin saamiseksi, mutta myös Suur-Suomi haaveiden siivittämänä.

-Jäbä kirjoitti:

Historiaa tarkastellessa minulle tulee usein mieleen, että asiat vain kehittyvät hissukseen johonkin suuntaan, kunnes tapahtuu jotain, joka ikään kuin liipaisee asiat yllättävään ja uuteen tilanteeseen.

Tässä mielessä käsittelin edellä sitä yksityiskohtaa, jonka olen varmaan jostain lukenut tai kuullut, että Stalinille ja Molotoville ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin sotilaallinen hyökkäys sen jälkeen, kun Suomi kieltäytyi ML:on vaatimista aluevaihdoista. Tilanne NL:ossa, NKP:ssä ja politbyroossa oli sellainen, ettei vät Stalin ja Molotov voineet ottaa takkiinsa sellaista arvovaltatappiota, jonka Suomen kieltäytyminen heidän vaatimuksistaan olisi aiheuttanut, vaan Suomea oli rangaistava uppiniskaisuudestaan ihan esimerkiksi muulle maailmalle.

Siksi NL lähti sotaan, mihin päätökseen varmasti vaikuttivat ne asiat, jotka sinä toit esiin, eli Terijoen hallituksen uskottelu siitä, että suomalainen työväestö yhtyisi kapinaan ja tie olisi helposti auki Ouluun saakka, minkä jälkeen muu Suomi antautuisi.

Terijoen hallituksella ei varmaan ollut riittävästi tietoa siitäkään, että Suomi oli kouluttanut armejaansa hyvin aktiivisesti sisällissodasta saakka jääkäreiden ja entisten tsaarin upseereiden avulla, ja näissä joukoissa oli asevelvollisuutensa suorittanut myös moni punaisten puolella taistellut työmies ja vakaumuksellinen sosialidemokraatti.

Meidän työväesässämme ei 1939 ollut kovinkaan montaa sellaista, joka olisi halunnut itsenäisen Suomen liitettäväksi Stalinin Neuvostoliittoon. Niinpä Terijoen hallituksen ja maan alla toimineen SKP:n touhut saivat aikaan vain sen, että isänmaallinen työväki ja "herrat" löysivät toisensa yhteistä isänmaata puolustamasta ja tekemästä Stalinin aikeet tyhjiksi.

Ulkoisen vihollisen löytyminen on kumma liipasinreaktio sen suhteen, että se yhdistää erimieliset jokot toimimaan yhdessä uutta uhkaa vastaan.

-Jäbä

Lue lisää

Suomen asemaa ei voi käsitellä erillisenä. kohtalomme oli osa isompaa eurooppalaista survaltapolitiikkaa, jossa vielä 1939 haettiin hyviä asemia ja varauduttiin tuleviin koitoksiin. Stalin tiesi, ettei puna-armeija ollut vielä valmis Saksaa vastaan, Hitler koetti välttää kahden rintaman sotaa jne. Suomi joutui tuossa hermopelissä NL:n etupiiriin.

Stalinin tavoite oli paitsi sotilaallinen, myös poliittinen. Vaikka olisimme myöntyneet elueluovutuksiin ja tukikohtien vuokraamiseen, olisi NL ennenpitkää hakenut itselleen suopeaa hallitusta, jo senkin vuoksi, ettei noihin tukikohtiin siirrettäviin sotilaisiin kohdistuisi mitään uhkaa. Siis olisimme joutuneet Moskovan alaisiksi tavalla tai toisella, tai ainakin Stalin olisi aloittanut voimakkaat painostustoimet siihen suuntaan, kuten itse asiassa kesällä ja syksylllä 1940 tapahtuikin, ja jonka vuoksi, ainakin osin, turvauduimme Saksaan.

Sota oli vain yksi keino saada Suomi omaan käskyvaltaan. Ankarin ja viimeisin keino niissä oloissa. Eikä sekään sitten lopulta onnistunut kun sotilaallinen hinta kävi liian kalliiksi ja sodan pitkittyminen olisi vaarantanut liiaksi Neuvostiliiton varautumista Saksan uhkaan.

Talvisota taasen laukaisi muita kehityskulkuja. Tanskan ja Norjan miehitys (Saksan suorittama) aikaistui varmasti koska Britit ja Ranska havittelivat jalansijaa Skandinaviassa Talvisodan verukkeella , Hitler sai pontta operaatio Barbarossaan kun havaitsi puna-armeijan heikkoudet, ja toisaalta Puna-armeijaa uudistettiin talvisodan kokemusten perusteella.

Moni asia siis vaikuttaa taistalla kun näitä liipaisinreaktioita tapahtuu, ja kun tulevaisuutta ei voi koskaan varmuudella ennustaa, niin monet reaktiot osoittautuvat jälkikäteen verheiksi. Kuten stalinin hyökkäys Suomeen - vai oliko se sittenkään virhe lopputuloksen kannalta - niin Neuvostoliiton kuin Suomen näkökulmasta?

tuohon kirjoitti:

Stalinin tavoitteet ja tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät keinot pitää erottaa toisistaan.

Stalinin tavoite oli varmasti sovjetisoida Suomi. Hän laski, että emme luottaisi sotilaalliseen voimaamme, ja siksi myöntyisimme paineen alla ilman taistelua. Ja jotta Suomi ei houkuttaisi Saksaa puolustamaan itseään, Stalin halusi molotov-Ribbentropp sopimuksessa Suomen etupiiriinsä. Näin emme saisi vahvaa suurvaltaa avuksemme. Stalinin tavoite oli luoda sotilaallisia tukikohtia Suomen kamaralle, ja vaikka ne olivat sinänsä varustautumista suurvaltasotaan, oli niiden avulla myös tarkoitus luoda poliittinen paine ja järjestää vallanvaihto Moskovan mieleiseen hallitukseen, nukkehallitukseen, tavalla tai toisella. Näin kävi Baltiassa 1940 ja sama kohtalo oli varattu meille.

Talvisodan alla suhtautumisemme Stalinin vaatimuksiin vaihteli. Paasikivi ja Mannerheim halusivat antaa jotain myönntyksiä, Paasikivo koska oli perusvarovainen ja tunsi Venäjää, hän halusi katsoa kehityksen suuntaa ilman jyrkkiä kärhistyksiä, Mannerheim taasen ymmärsi puolustuskykymme vajavaisuudet ja koetti saada aikaa kohentaa ameijaamme. Hallitus oli jyrkän taipumaton, mutta sekiin eri motiiveista. Erkko ja cajander pitivät kiinni suvereniteetistä, Tanner sosialistina ei uskonut Neuvostoliiton lähtevän sotilaalliseen toimintaan, olihan sosialismin idea julistanut rauhan aatetta ja hyökkäämättömyyspolitiikkaa. Hänessä oli aimo annos idealismia, joka selittää myös tiukan linjan puolustusmenojen kasvattamiseen - seikka joka osottautui isoksi virhearvioksi.

Stalin siis turvautui rankimpaan vaihtoehtoonsa, sotilaalliseen miehitykseen. Jo joukkojen ryhmitys ja operaation painopisteet osoittaa, että tarkoitus oli alusta pitäen koko maan täydellinen miehittäminen. Suomussalmen, Sallan ja Kuhmon seutujen massiiviset sotilasryhmittymät oli ajateltu etenevän parissa viikossa länsirannikolle ja katkaisevan maan, ja Kannaksen joukkojenkin laskettiin kerkeävän jouluksi Helsinkiin.

No, Stalin teki monia virhearvioita. Puolan itäosien miehityksen helppous loi mielikuvan modernista iskuvoimaisesta armeijasta. Stalinin esikunnan suomalaisten sosialidemokraattien - Otto Ville Kuusisen ja muiden - kansalaissodan sosialistisen propagandan mukaisen kuvan mukaan antama tieto Suomen kansan kahtiajakautuneisuudesta loi väärän mielikuvan kansamme taistelutahdosta, eikä olosuhteitakaan otettu kylliksi huomioon. Kömpelyys Mainilan laukauksissa ja Terijoen hallituksen nimittämisessä osoittivat koko hankkeen valheellisuuden ja nostivat entisestään suomalaisten taistelumoraalia.

Suomalaisten sitkeä vastarinta, maastoa ja metsää hyödyntävä kevyisiin liikkuviin osastoihin perustunut taktiikka, aiheutti Puna-armeijalle suuria tappioita, ja Stalinille arvovaltatappion kansainvälisessä suurvaltapolitiikassa. Kun hän oli lopulta vaarassa sotkea Britit ja Ranskan sotaan mukaan, ja kun sota oli vieläpä sitä kautta vaarassa levitä tärkeille Bakun öljykentille, katsoi hän parhaaksi luopua koko Suomen miehittämisestä.

Stalin oli siinä oikeassa, että Suomen aluelle tulee suursodassa joku suurvalta. Nyt se oli Saksa, vaikka Saksa oli itse jättänyt maamme ensin Neuvostoliitolle. Poliittinen tilanne johti 1940-41 saksalaiset Pohjois-Suomeen ja Suomen sotaan Saksan rinnalla, ennenkaikkea menetettyjen alueiden takaisin saamiseksi, mutta myös Suur-Suomi haaveiden siivittämänä.

Lue lisää

En usko, että aluevaihdoista olisi neuvoteltu niin pitkään ja yksityiskohtaisesti, ellei Stalin olisi todella tarkoittanut, mitä esitti. niinpä se, että Suomen hallitus sitten kieltäytyi vaihdosta, oli Stalinille ja molotoville paha takaisku.

Oman lukemiseni perusteella en nimittäin ole päässyt mitenkään siihen tulokseen, että Stalin olisi päävaihtoehtonaan kuvitellut miehittävänsä pinta-alaltaan aika isokokoisen Suomen, kun NL:on intressit olivat selvästi etelämpänä, siellä missä vilja kasvaa kaksi satoa vuodessa.

Suomesta Stalin tarvitsi ainoastaan turvan Suomenlahden pohjoisrannalle, ettei Leningradin meritietä päästäisi sulkemaan. Se olisi hänelle riittänyt, mutta Suomi kieltäytyi ja Stalinin oli pakko reagoida, jottei arvovalta menisi siellä, missä sitä tarvittiin.

Talvisota oli minun käsitykseni perusteella enemmän rankaisuretki ja voimannäyte kuin vakava valloitusyritys, vaikka toki se sitten sellaiseksikin muuttui, ainakin toiveissa, kun hyökkäystä ryhdyttiin suunnittelemaan ja terijokelaiset pääsivät "kannustamaan" Stalinia, koska Kuusisella ja kumppaneilla oli omaan revanssiinsa kovia haluja.

Muuten olen yksityiskohtaisesta ja faktapitoisesta kirjoituksestasi samaa mieltä.

-Jäbä

tuohon kirjoitti:

Stalinin tavoitteet ja tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät keinot pitää erottaa toisistaan.

Stalinin tavoite oli varmasti sovjetisoida Suomi. Hän laski, että emme luottaisi sotilaalliseen voimaamme, ja siksi myöntyisimme paineen alla ilman taistelua. Ja jotta Suomi ei houkuttaisi Saksaa puolustamaan itseään, Stalin halusi molotov-Ribbentropp sopimuksessa Suomen etupiiriinsä. Näin emme saisi vahvaa suurvaltaa avuksemme. Stalinin tavoite oli luoda sotilaallisia tukikohtia Suomen kamaralle, ja vaikka ne olivat sinänsä varustautumista suurvaltasotaan, oli niiden avulla myös tarkoitus luoda poliittinen paine ja järjestää vallanvaihto Moskovan mieleiseen hallitukseen, nukkehallitukseen, tavalla tai toisella. Näin kävi Baltiassa 1940 ja sama kohtalo oli varattu meille.

Talvisodan alla suhtautumisemme Stalinin vaatimuksiin vaihteli. Paasikivi ja Mannerheim halusivat antaa jotain myönntyksiä, Paasikivo koska oli perusvarovainen ja tunsi Venäjää, hän halusi katsoa kehityksen suuntaa ilman jyrkkiä kärhistyksiä, Mannerheim taasen ymmärsi puolustuskykymme vajavaisuudet ja koetti saada aikaa kohentaa ameijaamme. Hallitus oli jyrkän taipumaton, mutta sekiin eri motiiveista. Erkko ja cajander pitivät kiinni suvereniteetistä, Tanner sosialistina ei uskonut Neuvostoliiton lähtevän sotilaalliseen toimintaan, olihan sosialismin idea julistanut rauhan aatetta ja hyökkäämättömyyspolitiikkaa. Hänessä oli aimo annos idealismia, joka selittää myös tiukan linjan puolustusmenojen kasvattamiseen - seikka joka osottautui isoksi virhearvioksi.

Stalin siis turvautui rankimpaan vaihtoehtoonsa, sotilaalliseen miehitykseen. Jo joukkojen ryhmitys ja operaation painopisteet osoittaa, että tarkoitus oli alusta pitäen koko maan täydellinen miehittäminen. Suomussalmen, Sallan ja Kuhmon seutujen massiiviset sotilasryhmittymät oli ajateltu etenevän parissa viikossa länsirannikolle ja katkaisevan maan, ja Kannaksen joukkojenkin laskettiin kerkeävän jouluksi Helsinkiin.

No, Stalin teki monia virhearvioita. Puolan itäosien miehityksen helppous loi mielikuvan modernista iskuvoimaisesta armeijasta. Stalinin esikunnan suomalaisten sosialidemokraattien - Otto Ville Kuusisen ja muiden - kansalaissodan sosialistisen propagandan mukaisen kuvan mukaan antama tieto Suomen kansan kahtiajakautuneisuudesta loi väärän mielikuvan kansamme taistelutahdosta, eikä olosuhteitakaan otettu kylliksi huomioon. Kömpelyys Mainilan laukauksissa ja Terijoen hallituksen nimittämisessä osoittivat koko hankkeen valheellisuuden ja nostivat entisestään suomalaisten taistelumoraalia.

Suomalaisten sitkeä vastarinta, maastoa ja metsää hyödyntävä kevyisiin liikkuviin osastoihin perustunut taktiikka, aiheutti Puna-armeijalle suuria tappioita, ja Stalinille arvovaltatappion kansainvälisessä suurvaltapolitiikassa. Kun hän oli lopulta vaarassa sotkea Britit ja Ranskan sotaan mukaan, ja kun sota oli vieläpä sitä kautta vaarassa levitä tärkeille Bakun öljykentille, katsoi hän parhaaksi luopua koko Suomen miehittämisestä.

Stalin oli siinä oikeassa, että Suomen aluelle tulee suursodassa joku suurvalta. Nyt se oli Saksa, vaikka Saksa oli itse jättänyt maamme ensin Neuvostoliitolle. Poliittinen tilanne johti 1940-41 saksalaiset Pohjois-Suomeen ja Suomen sotaan Saksan rinnalla, ennenkaikkea menetettyjen alueiden takaisin saamiseksi, mutta myös Suur-Suomi haaveiden siivittämänä.

Lue lisää

Tuon haluan sanoa, vaikka Jäbälle nuo osoitatkin. Lukiessani pidin niitä ilman muuta Mielipidepankin kirjoittamina, mutta näkyy täällä olevan muitakin asioita tuntevia, niistä lukeneita ja niitä ajatelleita ihmisiä. Sellaisten kohtaaminen aina motivoi itseänikin tutkimaan lisää tietoa ja esittämään näkemyksiään täälläkin. Yksimielisyys ei ole hedelmällisen vuorovaikutuksen edellytys, pikemmin päinvastoin, mutta sivistynyt tapa esittää mielipiteitään on ainoa tulosta tuottava. Noin tyylikkäästi esitettyjä näkemyksiä ajattelee vakavasti ja ne saattavat murtaa omia, kenties joskus hieman luutuneita käsityksiä.

anti kapi kirjoitti:

Suomen asemaa ei voi käsitellä erillisenä. kohtalomme oli osa isompaa eurooppalaista survaltapolitiikkaa, jossa vielä 1939 haettiin hyviä asemia ja varauduttiin tuleviin koitoksiin. Stalin tiesi, ettei puna-armeija ollut vielä valmis Saksaa vastaan, Hitler koetti välttää kahden rintaman sotaa jne. Suomi joutui tuossa hermopelissä NL:n etupiiriin.

Stalinin tavoite oli paitsi sotilaallinen, myös poliittinen. Vaikka olisimme myöntyneet elueluovutuksiin ja tukikohtien vuokraamiseen, olisi NL ennenpitkää hakenut itselleen suopeaa hallitusta, jo senkin vuoksi, ettei noihin tukikohtiin siirrettäviin sotilaisiin kohdistuisi mitään uhkaa. Siis olisimme joutuneet Moskovan alaisiksi tavalla tai toisella, tai ainakin Stalin olisi aloittanut voimakkaat painostustoimet siihen suuntaan, kuten itse asiassa kesällä ja syksylllä 1940 tapahtuikin, ja jonka vuoksi, ainakin osin, turvauduimme Saksaan.

Sota oli vain yksi keino saada Suomi omaan käskyvaltaan. Ankarin ja viimeisin keino niissä oloissa. Eikä sekään sitten lopulta onnistunut kun sotilaallinen hinta kävi liian kalliiksi ja sodan pitkittyminen olisi vaarantanut liiaksi Neuvostiliiton varautumista Saksan uhkaan.

Talvisota taasen laukaisi muita kehityskulkuja. Tanskan ja Norjan miehitys (Saksan suorittama) aikaistui varmasti koska Britit ja Ranska havittelivat jalansijaa Skandinaviassa Talvisodan verukkeella , Hitler sai pontta operaatio Barbarossaan kun havaitsi puna-armeijan heikkoudet, ja toisaalta Puna-armeijaa uudistettiin talvisodan kokemusten perusteella.

Moni asia siis vaikuttaa taistalla kun näitä liipaisinreaktioita tapahtuu, ja kun tulevaisuutta ei voi koskaan varmuudella ennustaa, niin monet reaktiot osoittautuvat jälkikäteen verheiksi. Kuten stalinin hyökkäys Suomeen - vai oliko se sittenkään virhe lopputuloksen kannalta - niin Neuvostoliiton kuin Suomen näkökulmasta?

Lue lisää

"Mitä jos" -skenaariot ovat kiinostavia historian vaihtoehtojen arvioinnissa, sillä ne panevat punnitsemaan ja pohtimaan tapahtuneita tosiasioita monipuolisesti.

Minulla on toisaalta sellainen käsitys, että Stalin ja Molotov luottivat Paasikiveen. Jos siis alueluovutuuksiin olisi suostuttu, niin luulen kyllä, että NL olisi sen jälkeen keskittynyt muihin ilmansuuntiin kuin tänne Suomeen.

Eikös se, että NL jatkosodassa hellitti painetta Kannaksen suurhyökkäyksen jälkeen, kun sille tuli kiire ehtiä Berliiniin ennen länsiliittoutuneita, kerro myös jotain siitä, ettei Suomea niin kovin tärkeänä pidetty. Eniten Stalinia taisi huolestuttaa se, että Leningradin meriyhteys Atlantille olisi turvattu ja turvallinen venäläisille kauppalaivoille.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

"Mitä jos" -skenaariot ovat kiinostavia historian vaihtoehtojen arvioinnissa, sillä ne panevat punnitsemaan ja pohtimaan tapahtuneita tosiasioita monipuolisesti.

Minulla on toisaalta sellainen käsitys, että Stalin ja Molotov luottivat Paasikiveen. Jos siis alueluovutuuksiin olisi suostuttu, niin luulen kyllä, että NL olisi sen jälkeen keskittynyt muihin ilmansuuntiin kuin tänne Suomeen.

Eikös se, että NL jatkosodassa hellitti painetta Kannaksen suurhyökkäyksen jälkeen, kun sille tuli kiire ehtiä Berliiniin ennen länsiliittoutuneita, kerro myös jotain siitä, ettei Suomea niin kovin tärkeänä pidetty. Eniten Stalinia taisi huolestuttaa se, että Leningradin meriyhteys Atlantille olisi turvattu ja turvallinen venäläisille kauppalaivoille.

-Jäbä

Lue lisää

Stalinin tavoite oli saada Suomen suunta varmistettua, jotta täältä ei päästäsii uhkaamaan Leningradia. Keinoksi Stalin valitsi ensisijassa alueluovutukset ja sotilastukikohtien perustamisen näille alueille. Luonnollista on, että myös mahdollinen uhka näitä tukikohtia vastaan Suomen toimesta olisi pitänyt eliminoida. Siis saada maahan sellainen hallitus joka on Moskovalle täysin lojaali. 30/40 lukujen taitteessa Suomessa ei sellaista hallitusta olisi omatoimisesti syntynyt. Kun nuo tukikohta kaavailut eivät toteutuneet neuvottelutietä, Stalin otti käyttöön aseet ja ajatteli hoitaa asian miehittämällä koko maan.

Stalin nimenomaan halusi keskittyä muihin ilmansuuntiin, siksi Suomen kysymys olisi haluttu hoitaa alta pois vielä myöhemmin 1940-41, mutta Hitler oli jo aloittanut Barbarossan valmistelun eikä antanut Stalinille enää vapaita käsiä Suomen suhteen, itse asiassa Hitlerin strategiaan sopi hyvin Neuvostoliiton vastaisen rintaman venyttäminen Jäämerelle saakka. Talvisodalla Stalin siis aiheutti sen mitä sillä koetti estää.

Saksan asevoimien nopeasti luhistuessa 1944 kävi selväksi, ettei sen enenpää Saksa kuin Suomikaan yhdessä eikä erikseen enää suoraan uhkaa Pietaria tai muutakaan aluetta, joten Suomen rintamalta voitiin siirtää joukkoja Keski-Eurooppaan jotta päästäisiin mahdollisimman pitkälle Berliinin länsipuolle, eikä annettaisi länsiliittoutuneiden vallata koko Saksaa. Siinä Stalin onnistui niin hyvin, että vasta 1989 Neuvostoliitto aloitti vetäytymisen valtaamiltaan alueilta.

-Jäbä kirjoitti:

En usko, että aluevaihdoista olisi neuvoteltu niin pitkään ja yksityiskohtaisesti, ellei Stalin olisi todella tarkoittanut, mitä esitti. niinpä se, että Suomen hallitus sitten kieltäytyi vaihdosta, oli Stalinille ja molotoville paha takaisku.

Oman lukemiseni perusteella en nimittäin ole päässyt mitenkään siihen tulokseen, että Stalin olisi päävaihtoehtonaan kuvitellut miehittävänsä pinta-alaltaan aika isokokoisen Suomen, kun NL:on intressit olivat selvästi etelämpänä, siellä missä vilja kasvaa kaksi satoa vuodessa.

Suomesta Stalin tarvitsi ainoastaan turvan Suomenlahden pohjoisrannalle, ettei Leningradin meritietä päästäisi sulkemaan. Se olisi hänelle riittänyt, mutta Suomi kieltäytyi ja Stalinin oli pakko reagoida, jottei arvovalta menisi siellä, missä sitä tarvittiin.

Talvisota oli minun käsitykseni perusteella enemmän rankaisuretki ja voimannäyte kuin vakava valloitusyritys, vaikka toki se sitten sellaiseksikin muuttui, ainakin toiveissa, kun hyökkäystä ryhdyttiin suunnittelemaan ja terijokelaiset pääsivät "kannustamaan" Stalinia, koska Kuusisella ja kumppaneilla oli omaan revanssiinsa kovia haluja.

Muuten olen yksityiskohtaisesta ja faktapitoisesta kirjoituksestasi samaa mieltä.

-Jäbä

Lue lisää

Taas kerran pitää erottaa tavoitteet ja keinot.

Stalinin ensisijainen keino ei ollut miehittää Suomea, vaan saada aikaan tilanne, jossa poliittinen paine Suomea kohtaan saisi aikaan tänne hallituksen, tarvittaessa Moskovan avulla, joka sitten "sovjetisoisi" maan. Sotilastukikohdat oli tarkoitettu tottakai suurvaltasotaa (Saksaa vastaan) silmälläpitäen Neuvostoliiton eteentyönnetyksi puolustusjärjestelmäksi, ja kun ne olisi perustettu osin Suomen maaperälle, olisi niiden toimintakyky pitänyt varmistaa myös silloin kun Saksa aloittaisi hyökkäyksensä. Riski, että tukikohtiin hyökättäisiin myös suomalaisten toimesta olisi pitänyt eliminoida.

Tavoite oli siis saada Suomi Neuvostoliitolle 100% lojaaliksi. Ilman sosialistista ja täysin Moskovan ohjauksessa olevaa hallitusta se ei olisi ollut mahdollista. Kun neuvottelukeino ei tepsinyt sotilaat otettiin avuksi.

Se, että Talvisotakin epäonnistui, oli Stalinille hirvittävä järkytys ja hän aloittikin nopeasti armeijansa puutteiden korjaamisen. Niinpä viimeistään Stalingradin taistelujen loppuvaiheessa puna-armeija oli osaamiseltaan ja kalustukseltaan vahva.

Yksinkertainen Ritari ja poika on vielä yksinkertaisempi, ehkäpä kaksinverroin yksinkertaisempi.
Kerron tässä salaisuuden. Ei Sonnimiehen "isä" ole se joksi häntä luullaan. Se mies oli täysi impotentti kuten kaikki miehet Sonnimiehen suvussa ovat olleet jo kuuden sukupolven ajan. Koska tämän miehen vaimo, siis sonnimiehen äiti oli harvinaisen ruma jopa eteläpojalaiseksikin, ei hän saanut miesseuraa....sinänsä kovin surullusta, mutta totta.

Naapurissa oli komea oikein kantakirjaan merkitty karju, nimeltään Oskari. Tämän sian ja sonnimiehen äidin kesken syttyi lyhyt, mutta kiihkeä ja kaunis rakkaustarina. Tästä sonnimies sai alkunsa. Sonnimiehen kommunisti"isä" pahoipiteli "poikaansa", koska oli kateellinen sonnimiehen komeudesta. Oskari-sika periytti sukuun ennennäkemätöntä komeutta ja viisautta. Älä kerro tätä kenellekkään. Tämä on suuri salaisuus.

Et kyennyt kiistämään noita Tannerin kardinaallivirheita Talvisodan alla, ja kun MPP ja Jaba jättivät ne käsittelemättä, ylistät heitä.

Sinä osoitit taas kerran tietämätömyytesi historisata, tuo kopiosi jostain Tanner elämänkerrasta kertoo vain, ettet kykene itse ajattelmaan ja tekemään lukemastasi itsenäistä yhteenvetoa.

Kiitos siis siitä, että osoitit taas kerran olevasi juuri sellainen kouluttamaton, vajavaisin tiedoin varustettu jona valtaosa saitin lukijoista sinut on oppinut tuntemaan

Uskot siis löytäneesi helmen, kun olet lukenut tuon Suomenmaan artikkelin, johon noin janttaudut. Ymmärtänetköhän, millaista kuvaa sinusta se antaa ihmiselle, joka on lukenut noista asioista hieman enemmän ja monipuolisemmin?

Melkoisesti siis olen lukenut noista(kin) asioista, mutta en ainakaan muista missään kerrotun sellaista, mitä väität ilmeisesti tuon Niukkas-artikkelin perusteella. Tanner oli todellakin pihi valtiovarainministeri ja nihkeä kaikille valtion menojen korotuksille. Mutta kyllä edistyspuoluetta edustanut pääministeri Cajander oli Tanneriakin kovempi puolustusmäärärahojen korotusten vastustaja. Puolustusmenojen korotusten vastustajia oli paljon myös maalaisliitossa. Ja tietenkin sosialidemokraateissa, joille Tanner lopulta joutui voimakkaasti perustelemaan menojen korotuksen tarvetta.

Kyllä noitakin asioita tulee esille jo edellä kertomassani, josta pitänee laittaa pätkä tähän; jospa nyt sen lukisit:

- - -

Sosialidemokraattien ja Tannerin suhtautuminen maanpuolustukseen on yhä historiantutkimuksemme ongelmia. On yleensä lähdetty siitä, että suhtautuminen puolustusmenoihin on identtinen isänmaallisuuden ja puolustustahdon kanssa. Puolustusmenojen lisäämistä vastustavan ajatuskannan leimaaminen epäisänmaalliseksi on kuitenkin kestämätöntä. Jos vasemmisto ja myös siis Tanner eri perusteista käsin oli pienempien puolustuskulujen kannalla kuin oikeisto, se saattoi olla epäviisasta ja virheellistäkin, mutta ei epäeettistä, ts. epäisänmaallista.

Voitaneen sanoa, että vasemmisto ei katsonut idästä tulevaa sodan vaaraa samalla tavalla mahdolliseksi kuin oikeisto. Neuvostoliiton ei uskottu olevan sotilaallisesti tai materiaalisestikaan valmis sotaan, jossa sille voisi käydä huonosti. Sanoihan Tanner vielä kesällä 1939, että ”eivät Venäjän johtajat voi olla niin hulluja, että aloittaisivat sodan”.

Joka tapauksessa jo perushankintojen edellyttämä puolustusmenojen kasvu oli meillä suuri, mutta ei lainkaan riittävä esim. Mannerheimin mielestä, ja pianhan se nähtiin, että Mannerheim oli ollut oikeassa, kun monille talvisotaan joutuneelle sotilaallemme ei voitu antaa muuta sotilasasustetta kuin kokardi. Jonkinlainen ase sentään jokaiselle saatiin, mutta paino on tässäkin sanalla ”jonkinlainen”.

Kasvaneiden menojen peittämiseksi oli kolme vaihtoehtoa: 1) valtion muiden menojen vastaava vähennys, 2) valtion lainan ottaminen ja 3) lisäveron kantaminen. Vain kolmas vaihtoehto näistä voi Tannerin mielestä tulla kysymykseen. Mutta veronkorotus herätti vanhan riitakysymyksen, oliko korotettava kulutusveroja vai lisättävä tuloon ja omaisuuteen kohdistuvaa verotusta. Tanner oli luonnollisesti jälkimmäisen kannalla. Lopputulosta voidaan kai kutsua kompromissiksi, joskaan suuriin veronkorotuksiin missään muodossa ei päädytty, eikä se olisi ollut mahdollista enempää poliittisesti kuin kansan kestokyvyn puolesta.

Tannerkin joutui sopeutumaan asiain kulkuun. Hallitus joutui marraskuussa 1938 erottamaan ulkoministeri Holstin, joka tunnettiin anglofiilinä ja kiihkeästi Hitler-vastaisena sekä Tannerin tavoin Kansainliiton puolustajana. Tanner joutui puolustelemaan myös ”omilleen” eli sosialidemokraateille hallituksen tekemisiä. Puolustusmäärärahojen korotuksia hän puolusti sillä perusteella, että puolustusmenot olisivat kaikkea diktatuuria vastaan.

vanha-kapi kirjoitti:

Uskot siis löytäneesi helmen, kun olet lukenut tuon Suomenmaan artikkelin, johon noin janttaudut. Ymmärtänetköhän, millaista kuvaa sinusta se antaa ihmiselle, joka on lukenut noista asioista hieman enemmän ja monipuolisemmin?

Melkoisesti siis olen lukenut noista(kin) asioista, mutta en ainakaan muista missään kerrotun sellaista, mitä väität ilmeisesti tuon Niukkas-artikkelin perusteella. Tanner oli todellakin pihi valtiovarainministeri ja nihkeä kaikille valtion menojen korotuksille. Mutta kyllä edistyspuoluetta edustanut pääministeri Cajander oli Tanneriakin kovempi puolustusmäärärahojen korotusten vastustaja. Puolustusmenojen korotusten vastustajia oli paljon myös maalaisliitossa. Ja tietenkin sosialidemokraateissa, joille Tanner lopulta joutui voimakkaasti perustelemaan menojen korotuksen tarvetta.

Kyllä noitakin asioita tulee esille jo edellä kertomassani, josta pitänee laittaa pätkä tähän; jospa nyt sen lukisit:

- - -

Sosialidemokraattien ja Tannerin suhtautuminen maanpuolustukseen on yhä historiantutkimuksemme ongelmia. On yleensä lähdetty siitä, että suhtautuminen puolustusmenoihin on identtinen isänmaallisuuden ja puolustustahdon kanssa. Puolustusmenojen lisäämistä vastustavan ajatuskannan leimaaminen epäisänmaalliseksi on kuitenkin kestämätöntä. Jos vasemmisto ja myös siis Tanner eri perusteista käsin oli pienempien puolustuskulujen kannalla kuin oikeisto, se saattoi olla epäviisasta ja virheellistäkin, mutta ei epäeettistä, ts. epäisänmaallista.

Voitaneen sanoa, että vasemmisto ei katsonut idästä tulevaa sodan vaaraa samalla tavalla mahdolliseksi kuin oikeisto. Neuvostoliiton ei uskottu olevan sotilaallisesti tai materiaalisestikaan valmis sotaan, jossa sille voisi käydä huonosti. Sanoihan Tanner vielä kesällä 1939, että ”eivät Venäjän johtajat voi olla niin hulluja, että aloittaisivat sodan”.

Joka tapauksessa jo perushankintojen edellyttämä puolustusmenojen kasvu oli meillä suuri, mutta ei lainkaan riittävä esim. Mannerheimin mielestä, ja pianhan se nähtiin, että Mannerheim oli ollut oikeassa, kun monille talvisotaan joutuneelle sotilaallemme ei voitu antaa muuta sotilasasustetta kuin kokardi. Jonkinlainen ase sentään jokaiselle saatiin, mutta paino on tässäkin sanalla ”jonkinlainen”.

Kasvaneiden menojen peittämiseksi oli kolme vaihtoehtoa: 1) valtion muiden menojen vastaava vähennys, 2) valtion lainan ottaminen ja 3) lisäveron kantaminen. Vain kolmas vaihtoehto näistä voi Tannerin mielestä tulla kysymykseen. Mutta veronkorotus herätti vanhan riitakysymyksen, oliko korotettava kulutusveroja vai lisättävä tuloon ja omaisuuteen kohdistuvaa verotusta. Tanner oli luonnollisesti jälkimmäisen kannalla. Lopputulosta voidaan kai kutsua kompromissiksi, joskaan suuriin veronkorotuksiin missään muodossa ei päädytty, eikä se olisi ollut mahdollista enempää poliittisesti kuin kansan kestokyvyn puolesta.

Tannerkin joutui sopeutumaan asiain kulkuun. Hallitus joutui marraskuussa 1938 erottamaan ulkoministeri Holstin, joka tunnettiin anglofiilinä ja kiihkeästi Hitler-vastaisena sekä Tannerin tavoin Kansainliiton puolustajana. Tanner joutui puolustelemaan myös ”omilleen” eli sosialidemokraateille hallituksen tekemisiä. Puolustusmäärärahojen korotuksia hän puolusti sillä perusteella, että puolustusmenot olisivat kaikkea diktatuuria vastaan.

Lue lisää

Olet sinä kumma jäärä: Mikset reilusti myönnä sitä minkä voi lukea mistä tahansa Talvisotaa edeltänyttä aikaa käsittelevästä historian kirjasta.

Ei tuollaisiin aisioihin takertuminen saa aikaiseksi muuta kuin sen, että teet itsesi naurunalaiseksi ja annat näille kepulireppanoille kaikki aseet käsiin.

Myönnä siis faktat, se se pienimmän riesan tie, Tuntemattoman sotilaan Koskelan sanoja lainaten

jäärä... kirjoitti:

Olet sinä kumma jäärä: Mikset reilusti myönnä sitä minkä voi lukea mistä tahansa Talvisotaa edeltänyttä aikaa käsittelevästä historian kirjasta.

Ei tuollaisiin aisioihin takertuminen saa aikaiseksi muuta kuin sen, että teet itsesi naurunalaiseksi ja annat näille kepulireppanoille kaikki aseet käsiin.

Myönnä siis faktat, se se pienimmän riesan tie, Tuntemattoman sotilaan Koskelan sanoja lainaten

Lue lisää

Oletko hieman yksinkertainen, kun takerrut tuohon yhteen asiaan niin kuin se olisi oleellisin koko aiheessa? Kyllä minä sotilaana kannatan mahdollisimman suuria puolustusmäärärahoja, mutta ymmärrän myös sen, ettei niissäkään oloissa niitä voitu määrättömästi korottaa. Olivathan ne jo moninkertaiset prosentuaalisesti budjetista nykyisiin puolustusmäärärahoihin verrattuna.

Ja ymmärrän myös, että niin suuria määrärahoja ei olisi voinut olla olemassakaan, että niillä olisi pystytty varustamaan niin voimakas armeija, että se olisi pystynyt torjumaan Neuvostoliiton sotavoiman.

Määrärahoja paljon merkityksellisempi seikka oli pyrkimyksemme liittoutumiseen, ensiksi laajempaan ja sitten edes Ruotsin kanssa, sen hyvin ymmärsivät niin Tanner kuin muutkin liittoutumistamme ajaneet poliitikkomme, Mutta siitä ei tullut mitään, sillä mitään maata ei voida pakottaa liittoon toisen kanssa.

Luepa vaikka noita Mielipidepankin ja Jäbän vastineita, niin ehkä ymmärryksesi hieman laajenisi:

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8661221/41260508

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8661221/41260669

Erinomainen on myös tämä vastine, josta juuri äsken kiitin:

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8661221/41263094


Ei liene minulla aihetta enempään tästä asiasta, sillä minä en voi ymmärrystäsi laajentaa, jos tähänastinen elämäsi ei ole sellaiseen pystynyt.

jäärä... kirjoitti:

Olet sinä kumma jäärä: Mikset reilusti myönnä sitä minkä voi lukea mistä tahansa Talvisotaa edeltänyttä aikaa käsittelevästä historian kirjasta.

Ei tuollaisiin aisioihin takertuminen saa aikaiseksi muuta kuin sen, että teet itsesi naurunalaiseksi ja annat näille kepulireppanoille kaikki aseet käsiin.

Myönnä siis faktat, se se pienimmän riesan tie, Tuntemattoman sotilaan Koskelan sanoja lainaten

Lue lisää

ollut perustuslain hyväksymisestä lähtien (1920-1944) porvariedemmistoinen eduskunta ja hallitus lukuunottamatta Väino Tannerin vähemmistöhallisusta 1926- 27. Sen hallituksen nimitti lauri Kristian Relander ml.

Miten vähemmistössä oleva voi päättää kaikki asiat? No Kekkosen aikaan se kävi...

Suomi ei ollut huonosti tai halvasti aseistunut, vaan väärin Talvisotaa ajatellen. Meillä oli viisi huippukallista sukellusvenettä, kaksi panssarilaivaa Väinämöinen ja Ilmarinen, Itämeren uudenaikaisimmat automatisoidut 305 mm tykit. Tätä varustusta ei voitu käytää Talvisodassa. Kirjoitin tuossa ylhällä tarkemman selostuksen varustautumisestamme.

Itse voisit lukea jotakin muuta kuin keputotuutta tai kepuänkyrätotuutta.
Yhden sukellusveneen hinnalla saisi varmaan tuhat tykkia psttykkia ja kranaatinheitintä. Itse olet takertunut noihin iänikuisiin kepuvalheisiin.

vanha-kapi kirjoitti:

Uskot siis löytäneesi helmen, kun olet lukenut tuon Suomenmaan artikkelin, johon noin janttaudut. Ymmärtänetköhän, millaista kuvaa sinusta se antaa ihmiselle, joka on lukenut noista asioista hieman enemmän ja monipuolisemmin?

Melkoisesti siis olen lukenut noista(kin) asioista, mutta en ainakaan muista missään kerrotun sellaista, mitä väität ilmeisesti tuon Niukkas-artikkelin perusteella. Tanner oli todellakin pihi valtiovarainministeri ja nihkeä kaikille valtion menojen korotuksille. Mutta kyllä edistyspuoluetta edustanut pääministeri Cajander oli Tanneriakin kovempi puolustusmäärärahojen korotusten vastustaja. Puolustusmenojen korotusten vastustajia oli paljon myös maalaisliitossa. Ja tietenkin sosialidemokraateissa, joille Tanner lopulta joutui voimakkaasti perustelemaan menojen korotuksen tarvetta.

Kyllä noitakin asioita tulee esille jo edellä kertomassani, josta pitänee laittaa pätkä tähän; jospa nyt sen lukisit:

- - -

Sosialidemokraattien ja Tannerin suhtautuminen maanpuolustukseen on yhä historiantutkimuksemme ongelmia. On yleensä lähdetty siitä, että suhtautuminen puolustusmenoihin on identtinen isänmaallisuuden ja puolustustahdon kanssa. Puolustusmenojen lisäämistä vastustavan ajatuskannan leimaaminen epäisänmaalliseksi on kuitenkin kestämätöntä. Jos vasemmisto ja myös siis Tanner eri perusteista käsin oli pienempien puolustuskulujen kannalla kuin oikeisto, se saattoi olla epäviisasta ja virheellistäkin, mutta ei epäeettistä, ts. epäisänmaallista.

Voitaneen sanoa, että vasemmisto ei katsonut idästä tulevaa sodan vaaraa samalla tavalla mahdolliseksi kuin oikeisto. Neuvostoliiton ei uskottu olevan sotilaallisesti tai materiaalisestikaan valmis sotaan, jossa sille voisi käydä huonosti. Sanoihan Tanner vielä kesällä 1939, että ”eivät Venäjän johtajat voi olla niin hulluja, että aloittaisivat sodan”.

Joka tapauksessa jo perushankintojen edellyttämä puolustusmenojen kasvu oli meillä suuri, mutta ei lainkaan riittävä esim. Mannerheimin mielestä, ja pianhan se nähtiin, että Mannerheim oli ollut oikeassa, kun monille talvisotaan joutuneelle sotilaallemme ei voitu antaa muuta sotilasasustetta kuin kokardi. Jonkinlainen ase sentään jokaiselle saatiin, mutta paino on tässäkin sanalla ”jonkinlainen”.

Kasvaneiden menojen peittämiseksi oli kolme vaihtoehtoa: 1) valtion muiden menojen vastaava vähennys, 2) valtion lainan ottaminen ja 3) lisäveron kantaminen. Vain kolmas vaihtoehto näistä voi Tannerin mielestä tulla kysymykseen. Mutta veronkorotus herätti vanhan riitakysymyksen, oliko korotettava kulutusveroja vai lisättävä tuloon ja omaisuuteen kohdistuvaa verotusta. Tanner oli luonnollisesti jälkimmäisen kannalla. Lopputulosta voidaan kai kutsua kompromissiksi, joskaan suuriin veronkorotuksiin missään muodossa ei päädytty, eikä se olisi ollut mahdollista enempää poliittisesti kuin kansan kestokyvyn puolesta.

Tannerkin joutui sopeutumaan asiain kulkuun. Hallitus joutui marraskuussa 1938 erottamaan ulkoministeri Holstin, joka tunnettiin anglofiilinä ja kiihkeästi Hitler-vastaisena sekä Tannerin tavoin Kansainliiton puolustajana. Tanner joutui puolustelemaan myös ”omilleen” eli sosialidemokraateille hallituksen tekemisiä. Puolustusmäärärahojen korotuksia hän puolusti sillä perusteella, että puolustusmenot olisivat kaikkea diktatuuria vastaan.

Lue lisää

...toiminnasta ja kysyin...."ONKO NÄIN TAPAHTUNUT",mutta jäin vastausta vaille. Vaikeneminen on kaiketi tulkittava myöntämiseksi.
SAITTI-PUNIKI teki kuin pensas -neuvostoliittolainen. Pakeni tosiasiain edessä pusikkoon hätäpaskoja heitellen.Sitä se jakomielisyys teettää.

olisi yrittänyt maihinnousua jos olisi ollut kesä. Siksi kirjoitinkin, NÄIN JÄLJESTÄPÄIN KATSOTTUNA...ja lisäksi, että sulku toimi hyvin koko Jatkosodan ajan. Eikö paskanaama osaa lukea mitä punikki kirjoittaa! Taitaa järki mennä tukianomuksen tietoja väärentäessä. Oikeinko olet syöttilösmaakunnasta?

Kirjoittaisin mieluummin asiallisesti, mutta jatkuva haukkuminen saa minut joskus vastaamaan samalla mitalla.

No, paaskanaama, mitä valetta siinä on jos kerron, että meillä oli 5 sukellusvenettä, kaksi panssarilaivaa ja Itämeren uudenaikaisimmat tykit varustuksineen? Te paskanaamat olette merkillistä väkeä, jos joku kirjoittaa änkyrälehdessä vaikka minkälaisen valheen tai puolitotuuden, te otatte sen täydestä ilman mitään harkintaa, kuten tässä tapauksessa Tannerin "virheet" .

Tuskin Tanner päätti vähemmistöstä käsin kaikki Suomen asiat. Paskanaamat eivät ole tehneet yhtään virhettä, Tanner rakensi omin käsin sukellusveneet, panssarilaivat, tykkitornit ja Fokkerit Tampereella, muta tämä hullu punikki jätti panssaritorjuntatykit rakentamatta. Tällainen on änkyrätotuus.

Osmium 76 kirjoitti:

olisi yrittänyt maihinnousua jos olisi ollut kesä. Siksi kirjoitinkin, NÄIN JÄLJESTÄPÄIN KATSOTTUNA...ja lisäksi, että sulku toimi hyvin koko Jatkosodan ajan. Eikö paskanaama osaa lukea mitä punikki kirjoittaa! Taitaa järki mennä tukianomuksen tietoja väärentäessä. Oikeinko olet syöttilösmaakunnasta?

Kirjoittaisin mieluummin asiallisesti, mutta jatkuva haukkuminen saa minut joskus vastaamaan samalla mitalla.

No, paaskanaama, mitä valetta siinä on jos kerron, että meillä oli 5 sukellusvenettä, kaksi panssarilaivaa ja Itämeren uudenaikaisimmat tykit varustuksineen? Te paskanaamat olette merkillistä väkeä, jos joku kirjoittaa änkyrälehdessä vaikka minkälaisen valheen tai puolitotuuden, te otatte sen täydestä ilman mitään harkintaa, kuten tässä tapauksessa Tannerin "virheet" .

Tuskin Tanner päätti vähemmistöstä käsin kaikki Suomen asiat. Paskanaamat eivät ole tehneet yhtään virhettä, Tanner rakensi omin käsin sukellusveneet, panssarilaivat, tykkitornit ja Fokkerit Tampereella, muta tämä hullu punikki jätti panssaritorjuntatykit rakentamatta. Tällainen on änkyrätotuus.

Lue lisää

välillä. Se tekee elämän helpommaksi. Tosin ihmisen ajauduttua moiseen tilaan kuin sinä, mitään ei ole tehtävissä. Onneksi se ei kestä montaa vuotta ;)

Eipä niin, että jäätäisiin kaipaamaan...

Osmium 76 kirjoitti:

olisi yrittänyt maihinnousua jos olisi ollut kesä. Siksi kirjoitinkin, NÄIN JÄLJESTÄPÄIN KATSOTTUNA...ja lisäksi, että sulku toimi hyvin koko Jatkosodan ajan. Eikö paskanaama osaa lukea mitä punikki kirjoittaa! Taitaa järki mennä tukianomuksen tietoja väärentäessä. Oikeinko olet syöttilösmaakunnasta?

Kirjoittaisin mieluummin asiallisesti, mutta jatkuva haukkuminen saa minut joskus vastaamaan samalla mitalla.

No, paaskanaama, mitä valetta siinä on jos kerron, että meillä oli 5 sukellusvenettä, kaksi panssarilaivaa ja Itämeren uudenaikaisimmat tykit varustuksineen? Te paskanaamat olette merkillistä väkeä, jos joku kirjoittaa änkyrälehdessä vaikka minkälaisen valheen tai puolitotuuden, te otatte sen täydestä ilman mitään harkintaa, kuten tässä tapauksessa Tannerin "virheet" .

Tuskin Tanner päätti vähemmistöstä käsin kaikki Suomen asiat. Paskanaamat eivät ole tehneet yhtään virhettä, Tanner rakensi omin käsin sukellusveneet, panssarilaivat, tykkitornit ja Fokkerit Tampereella, muta tämä hullu punikki jätti panssaritorjuntatykit rakentamatta. Tällainen on änkyrätotuus.

Lue lisää

Järkytän kolmella sanalla Paloheinän valehtelijan hermoromahduksen partaalle.

Osmium 76 kirjoitti:

olisi yrittänyt maihinnousua jos olisi ollut kesä. Siksi kirjoitinkin, NÄIN JÄLJESTÄPÄIN KATSOTTUNA...ja lisäksi, että sulku toimi hyvin koko Jatkosodan ajan. Eikö paskanaama osaa lukea mitä punikki kirjoittaa! Taitaa järki mennä tukianomuksen tietoja väärentäessä. Oikeinko olet syöttilösmaakunnasta?

Kirjoittaisin mieluummin asiallisesti, mutta jatkuva haukkuminen saa minut joskus vastaamaan samalla mitalla.

No, paaskanaama, mitä valetta siinä on jos kerron, että meillä oli 5 sukellusvenettä, kaksi panssarilaivaa ja Itämeren uudenaikaisimmat tykit varustuksineen? Te paskanaamat olette merkillistä väkeä, jos joku kirjoittaa änkyrälehdessä vaikka minkälaisen valheen tai puolitotuuden, te otatte sen täydestä ilman mitään harkintaa, kuten tässä tapauksessa Tannerin "virheet" .

Tuskin Tanner päätti vähemmistöstä käsin kaikki Suomen asiat. Paskanaamat eivät ole tehneet yhtään virhettä, Tanner rakensi omin käsin sukellusveneet, panssarilaivat, tykkitornit ja Fokkerit Tampereella, muta tämä hullu punikki jätti panssaritorjuntatykit rakentamatta. Tällainen on änkyrätotuus.

Lue lisää

Kaiken laiset räkänokat täällä nikkejä varastekevat.
Minä ja kapi ollaan ässärykmentin kovimmat homot ja me kuulutaan samaan kiltaan.

Osmium 76 kirjoitti:

Kaiken laiset räkänokat täällä nikkejä varastekevat.
Minä ja kapi ollaan ässärykmentin kovimmat homot ja me kuulutaan samaan kiltaan.

killasta. Siellä kuulemma vedetään kessua oikein huolella?

Kuinka oln voinut ollakaan noin ymmärtämätön! Totta kai minun olisi pitänyt vain myönnellä noiden olevan oikeassa kaikessa. Ovathan he siis minua paljon lukeneempia, korkeammalle koulutettuja, kuten selvästi voidaan nähdä. Ja oikeita upseereita kaiken lisäksi. Nyt tulin hyvin nöyrälle mielelle. Kiitos huomautuksestasi! ;)

tosiaamkin vaadittaisiin enemmän ymmärrystä. Mutta eihän sitä tulenpalavalla punikilla ole muuhun kuin historian vääristelyyn.

Kapi ei ole ollut armaijassa muutakuin sabotointihommissa demareiden hyväksi. sille nuo jutunsa näyttävät.
Ei pysty demut btunustaman sitä tosiasiaa, että ei onnistunut punikkien vallankaappauyritys toisellakaan kertaa.
Demarithan tosiasiassa ovat pyytäneet Venäjän hyökkaystaä maahamme, sanoen ettei vastarintaa ole juuri nimreksikään odotettavissa.

Tuollainen helvetinmoinen kopsaaminen, ja asioiden vääristeleminen on kapin taholta vain osoitus "miehen" narsismista, sekä punaisuudesta. Eli suoraan sanottuna kapi on demariagitaattori, vaikkakin hyvin tyhmä sellaiseenkin hommaan, vaan sen verran jääräpäisenpi.
Kuitenkin tarpeeksi viisas kusettamaan palstademuja "tiedoillaan".

Hyvin on puolue-, ja palstauskollinen.

Sairas on päästään kapiressukka. Ja pahasti onkin. Suorastaan narsistinen hullu, joka kuvittelee olevansa suuri johtaja.

Oliskohan eräällä sukupulitaudilla osuutta asiaan, vai onko tuo ihan vain "luonollista laatua olevaa."

tietomies minäkin kirjoitti:

tosiaamkin vaadittaisiin enemmän ymmärrystä. Mutta eihän sitä tulenpalavalla punikilla ole muuhun kuin historian vääristelyyn.

Kapi ei ole ollut armaijassa muutakuin sabotointihommissa demareiden hyväksi. sille nuo jutunsa näyttävät.
Ei pysty demut btunustaman sitä tosiasiaa, että ei onnistunut punikkien vallankaappauyritys toisellakaan kertaa.
Demarithan tosiasiassa ovat pyytäneet Venäjän hyökkaystaä maahamme, sanoen ettei vastarintaa ole juuri nimreksikään odotettavissa.

Tuollainen helvetinmoinen kopsaaminen, ja asioiden vääristeleminen on kapin taholta vain osoitus "miehen" narsismista, sekä punaisuudesta. Eli suoraan sanottuna kapi on demariagitaattori, vaikkakin hyvin tyhmä sellaiseenkin hommaan, vaan sen verran jääräpäisenpi.
Kuitenkin tarpeeksi viisas kusettamaan palstademuja "tiedoillaan".

Hyvin on puolue-, ja palstauskollinen.

Sairas on päästään kapiressukka. Ja pahasti onkin. Suorastaan narsistinen hullu, joka kuvittelee olevansa suuri johtaja.

Oliskohan eräällä sukupulitaudilla osuutta asiaan, vai onko tuo ihan vain "luonollista laatua olevaa."

Lue lisää

Sinä varmaan olet enemmän kuin maisteri, kun saat aikaiseksi noin pitkän ja tyylikkään esityksen. Aivan erinomaisesti se kertoo laajoista tiedoistasi ja syvällisestä sivistyksestäsi, lähes joka toinen lause melkein virheetönkin. Olet varmaan ainakin tohtori. Ellet peräti professori. Tai piispa, tai kenraali, ehkä itse Napoleon. Ehkä peräti Jeesus Nasaretilainen. Niitä kaikkiahan on kai niissä laitoksissa, josta tuo kirjoitus tulee.

sinäkin! kirjoitti:

Sinä varmaan olet enemmän kuin maisteri, kun saat aikaiseksi noin pitkän ja tyylikkään esityksen. Aivan erinomaisesti se kertoo laajoista tiedoistasi ja syvällisestä sivistyksestäsi, lähes joka toinen lause melkein virheetönkin. Olet varmaan ainakin tohtori. Ellet peräti professori. Tai piispa, tai kenraali, ehkä itse Napoleon. Ehkä peräti Jeesus Nasaretilainen. Niitä kaikkiahan on kai niissä laitoksissa, josta tuo kirjoitus tulee.

Lue lisää

itse kapillekin noita virheitä, ja heti otsikossa.
Kiitos kuitenkin vastaustaksestasi, vaikka sen puskasta ruiskasitkin.

Joko mötkö on viimeinkin tullut järkiinsä, ja lähtenyt lätkimään, jottei sairastu narsistin kidutuksessa.
Ei hän kauaa kestä tuollaista vahtimista, ja itsekehua.

No jos on niin tollo ettei älyä lähteä, ennenkuin on myöhäistä, tai sitten rahanahneudessaan maksattaa kapilla kaiken, kuten olemme saaneet kirjoituksista ymmärtää.
Nyt kuitenkin näyttää kapin henkinen tila jälleen huonontuneen. On maanisuuus lisääntynyt, ja kohta on jälleen "palstanjättöitku" edessä.

entisestää, että sinä olet hullu ja homo.

Erkko oli kerta kaikkisen väärässä NL:n aikeista. Hänen asenteensa oli nimenomaan se, mikä johti sotaan kuten Mannerheim on todennut. Eivät myönnytykset olisi tarkoittaneet vielä mitään Baltian kohtaloa meille. Mannerhein näki NL:n vaatimukset sotilaana osin oikeutettuina. Lisäksi hän piti Suomen armeijaa huonosti valmistuneena, minkä vuoksi myönnytyksillä piti voittaa ainakin aikaa. Paasikivi ajatteli asioista samaan tapaan kuin Mannerheim, mutta ehkä hän poliitikkona ajatteli, että myönnytyksillä saavutetaan myös keskinäinen luottamus, mikä sitten olikin Paasikiven linjana tunnetun politiikan keskeinen ajatus myöhemminkin.

Suomi otti neuvotteluissa luonnolisesti huomioon omat puolustukselliset näkökohtansa. Sen vuoksi Hankoniemen vuokraaminen oli erityisen hankala kysymys. Stalin kuitenkin perääntyi koko ajan neuvottelussa ja esitti vaihtoehtoja, jotka olisivat paremmin sopineet suomalaisille. Stalin oli neuvotteluvaiheessa yllättävän joustava ja valmis hakemaan ratkaisua, joka Suomessakin voitaisiin hyväksyä. Kannaksen rajan siirron Stalin oli valmis korvaamaan kolme kertaa suuremman alueen luovuttamiselle Suomelle vaihtokauppana. Tietenkään alueet eivät kaikissa suhteissa olleet tasavertaisia, joten suuremman alueen luovutus oli oikeutettua meidän kannaltamme.

Mutta Erkko piti pintansa ja niin Stalin antoi asiat sitten sotilaiden ratkaistavaksi, kun neuvottelutie katkesi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Erkko oli kerta kaikkisen väärässä NL:n aikeista. Hänen asenteensa oli nimenomaan se, mikä johti sotaan kuten Mannerheim on todennut. Eivät myönnytykset olisi tarkoittaneet vielä mitään Baltian kohtaloa meille. Mannerhein näki NL:n vaatimukset sotilaana osin oikeutettuina. Lisäksi hän piti Suomen armeijaa huonosti valmistuneena, minkä vuoksi myönnytyksillä piti voittaa ainakin aikaa. Paasikivi ajatteli asioista samaan tapaan kuin Mannerheim, mutta ehkä hän poliitikkona ajatteli, että myönnytyksillä saavutetaan myös keskinäinen luottamus, mikä sitten olikin Paasikiven linjana tunnetun politiikan keskeinen ajatus myöhemminkin.

Suomi otti neuvotteluissa luonnolisesti huomioon omat puolustukselliset näkökohtansa. Sen vuoksi Hankoniemen vuokraaminen oli erityisen hankala kysymys. Stalin kuitenkin perääntyi koko ajan neuvottelussa ja esitti vaihtoehtoja, jotka olisivat paremmin sopineet suomalaisille. Stalin oli neuvotteluvaiheessa yllättävän joustava ja valmis hakemaan ratkaisua, joka Suomessakin voitaisiin hyväksyä. Kannaksen rajan siirron Stalin oli valmis korvaamaan kolme kertaa suuremman alueen luovuttamiselle Suomelle vaihtokauppana. Tietenkään alueet eivät kaikissa suhteissa olleet tasavertaisia, joten suuremman alueen luovutus oli oikeutettua meidän kannaltamme.

Mutta Erkko piti pintansa ja niin Stalin antoi asiat sitten sotilaiden ratkaistavaksi, kun neuvottelutie katkesi.

Lue lisää

Näemmä usksosi sosialismin puhtauteen aiheuttaa sinulle pahoja vääristymiä kerta toisensa jälkeen

Stalinin tavoite ei ollut miehittää Suomea sotilaallisesti. Hänen tavoitteensa oli saada tänne luotettava hallitus ja eteentyönnetty puolustusjärjestelmä Saksaa vastaan. Tottakai Mannerheim tsaarin armeijan upseerina ymmärsi Stalinin strategiset ja sotilaalliset tavoitteet. Mutta hän ei ymmärtänyt kaikkia Stalinin poliittisia tavoitteita. Erkko (ja muu hallitus) ei taas välttämättä ymmärtänyt kaikkia sotilaallisia nyansseja, mutta halusi loppuun saakka olla antamatta Stalinille tilaisuutta poliittisen paineen kasvattamiseen tuomalla sotilaitaan lähemmäs Helsinkiä.

Suomi olisi sovjetisoitu tavalla tai toisella viimeistää silloin kun Saksan ja Neuvostoliiton välillä sota leimahtaisi. Suomella oli edelleen sotilaallinen kyky sulkea Suomenlahti, ja sehän olisi tehnyt tyhjäksi (kuten tekikin Jatkosodassa) Leningradin turvaamiseksi tehdyt hankkeet. Ja tottakai Neuvostoliitto olisi varmistanut, ettei pohjoisen kautta koukata Leningradiin.

Noilla alueluovutuksilla Stalin pelasi samalla tavalla aikaa kuin Molotov-Ribbentropp sopimuksella. Hän halusi varmistaa Neuvostoliiton puolustusta työntämällä sotilaansa mahdollisimman kauas länteen ja hankkimalla NL:n puskurivaltioihin, joihin Suomikin salaisen lisäpöytäkirjan mukaan kuului, turvallisena pitämänsä hallitukset. Siis sovjetisoinut myös Suomen kuten teki Baltiassa.

Sosialismi on siitä mielenkiintoinen aate, että se julistaa paljon kaunista, mutta osoittaa huimaa kekseliäisyyttä toteuttaessaan noita kauniita julistuksia. Puolaan mentiin syyskuussa 39 auttamaan Saksan uhkan torjumisessa, Baltialle annettiin apua niiden "hallitusten" pyynnöstä kesällä 40 ja Suomeenkin tultiin vain koska valkosuomalaiset aloittivat sodan Mainilassa ja Kuusisen hallitus pyysi apua Suomen auttamiseksi pois tuon valkoarmeijan ikeestä.

Sinun kannattaa joskus jättää tuo sosialismin idealististen lasien läpi tuijottaminen niin et esiintyisi aina noin naiivina. Sosialistit, kuten Stalin, saattaa puhua kauniita mutta toteuttaa puheensa aika härkillä tavalla

Mielipidepankki kirjoitti:

Erkko oli kerta kaikkisen väärässä NL:n aikeista. Hänen asenteensa oli nimenomaan se, mikä johti sotaan kuten Mannerheim on todennut. Eivät myönnytykset olisi tarkoittaneet vielä mitään Baltian kohtaloa meille. Mannerhein näki NL:n vaatimukset sotilaana osin oikeutettuina. Lisäksi hän piti Suomen armeijaa huonosti valmistuneena, minkä vuoksi myönnytyksillä piti voittaa ainakin aikaa. Paasikivi ajatteli asioista samaan tapaan kuin Mannerheim, mutta ehkä hän poliitikkona ajatteli, että myönnytyksillä saavutetaan myös keskinäinen luottamus, mikä sitten olikin Paasikiven linjana tunnetun politiikan keskeinen ajatus myöhemminkin.

Suomi otti neuvotteluissa luonnolisesti huomioon omat puolustukselliset näkökohtansa. Sen vuoksi Hankoniemen vuokraaminen oli erityisen hankala kysymys. Stalin kuitenkin perääntyi koko ajan neuvottelussa ja esitti vaihtoehtoja, jotka olisivat paremmin sopineet suomalaisille. Stalin oli neuvotteluvaiheessa yllättävän joustava ja valmis hakemaan ratkaisua, joka Suomessakin voitaisiin hyväksyä. Kannaksen rajan siirron Stalin oli valmis korvaamaan kolme kertaa suuremman alueen luovuttamiselle Suomelle vaihtokauppana. Tietenkään alueet eivät kaikissa suhteissa olleet tasavertaisia, joten suuremman alueen luovutus oli oikeutettua meidän kannaltamme.

Mutta Erkko piti pintansa ja niin Stalin antoi asiat sitten sotilaiden ratkaistavaksi, kun neuvottelutie katkesi.

Lue lisää

Eli tämän:

Jaarikin toteaa, että Erkko oli väärässä siinä uskossaan, että neukut vain bluffaavat eivätkä aloita sotaa, mutta lopputuleman oslta Jaari sanoo englantilaisittain: ”He was right but for the wrong reasons” eli hän oli oikeassa, mutta väärästä syystä!

Palautan mieleesi tuon jo muutamaan kertaan aikaisemmin kertomani, sillä sitä mielestäni sopii ajatella:


>> Edelleen – toki entistä harvemmin – esitetään sellaisiakin mielipiteitä, että meidän ei olisi kannattanut ryhtyä taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, vaan olisimme päässeet vähemmällä suostumalla sen esittämiin vaatimuksiin. Viro teki niin. Vuoden 2000 syksyllä olin Helsingin Sinibarettien mukana tutustumassa Viron vapaustaistelijoiden museoon. Se on tutustumisen arvoinen paikka noin 15 kilometriä Tallinnasta kaakkoon. Museon johtaja, nyt jo vanha mies Johannes Törs, on koonnut ja kätkenyt museon runsaan esineistön Viron 50-vuotisen miehityksen aikana henkensä kaupalla, ja Viron uudelleen vapauduttua kaivanut esineistön esiin ja perustanut museon. Hän sanoi meille jotenkin näin: ”Monet virolaiset sanovat, että turha meidän olisi ollut ryhtyä taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, emme me kuitenkaan olisi pärjänneet. Minä olen sitä mieltä, että olisi pitänyt ainakin yrittää; ei siinä tämän huonommin olisi voinut käydä. Menetimme kolmannen osan kansastamme, taannuimme 50 vuotta kehityksessämme ja kadotimme sielumme. Mikä olisi Suomen tilanne nyt, jos suomalaiset olisivat ajatelleet samalla lailla syksyllä 1939?” Sitäpä sopii miettiä!

Osmium 76 kirjoitti:

entisestää, että sinä olet hullu ja homo.

on ottanut aikamiehen nimimerkin. Jos otat nimimerkkinin, niin ota myös tapani. Elämänkokemusta pikkulapsukaisella ei voi ollakkan tiedosta puhumattakaan...."oon ollu facessa jo ainaskii viis vuotta˙

Voi sinau lapsiraukka, pysyttele siellä syöttiläsalueella ja harkitse tarkkaan kannattaako tullla ihmisten ilmoille, ennen kuin on oppinut alkeellsimmat käytöstavat.

Oikea Osmium 76 kirjoitti:

on ottanut aikamiehen nimimerkin. Jos otat nimimerkkinin, niin ota myös tapani. Elämänkokemusta pikkulapsukaisella ei voi ollakkan tiedosta puhumattakaan...."oon ollu facessa jo ainaskii viis vuotta˙

Voi sinau lapsiraukka, pysyttele siellä syöttiläsalueella ja harkitse tarkkaan kannattaako tullla ihmisten ilmoille, ennen kuin on oppinut alkeellsimmat käytöstavat.

Lue lisää

kommetti. Ei häpeä yhtään sinun juttujesi rinnalla...

Mielipidepankki kirjoitti:

Erkko oli kerta kaikkisen väärässä NL:n aikeista. Hänen asenteensa oli nimenomaan se, mikä johti sotaan kuten Mannerheim on todennut. Eivät myönnytykset olisi tarkoittaneet vielä mitään Baltian kohtaloa meille. Mannerhein näki NL:n vaatimukset sotilaana osin oikeutettuina. Lisäksi hän piti Suomen armeijaa huonosti valmistuneena, minkä vuoksi myönnytyksillä piti voittaa ainakin aikaa. Paasikivi ajatteli asioista samaan tapaan kuin Mannerheim, mutta ehkä hän poliitikkona ajatteli, että myönnytyksillä saavutetaan myös keskinäinen luottamus, mikä sitten olikin Paasikiven linjana tunnetun politiikan keskeinen ajatus myöhemminkin.

Suomi otti neuvotteluissa luonnolisesti huomioon omat puolustukselliset näkökohtansa. Sen vuoksi Hankoniemen vuokraaminen oli erityisen hankala kysymys. Stalin kuitenkin perääntyi koko ajan neuvottelussa ja esitti vaihtoehtoja, jotka olisivat paremmin sopineet suomalaisille. Stalin oli neuvotteluvaiheessa yllättävän joustava ja valmis hakemaan ratkaisua, joka Suomessakin voitaisiin hyväksyä. Kannaksen rajan siirron Stalin oli valmis korvaamaan kolme kertaa suuremman alueen luovuttamiselle Suomelle vaihtokauppana. Tietenkään alueet eivät kaikissa suhteissa olleet tasavertaisia, joten suuremman alueen luovutus oli oikeutettua meidän kannaltamme.

Mutta Erkko piti pintansa ja niin Stalin antoi asiat sitten sotilaiden ratkaistavaksi, kun neuvottelutie katkesi.

Lue lisää

Kuvaat Stalinin toimintaa tarkasti. Minulle se antaa aiheen johtopäätökseen, että Stalin todella halusi neuvotteluratkaisun eikä sotaa. Kun Suomi sitten kieltäytyi - mm. Erkon vastustuksen vuoksi - niin ei Stalin sitä voinut niellä, koska sen hyväksyminen ilman vastatoimia olisi murentanut pahasti Stalinin arvovaltaa Baltiassa ja kaikkialla, missä hän pyrki vahvistamaan NL:on etupiiriä. Siksi Stalin käski hyökätä Suomeen.

Mitä siihen vaihtoehtoon tulee, että neuvotteluissa olisi päädytty sopuratkaisuun, niin olisimme saattaneet jäädä aika pahaan välikäteen, mikäli Saksa olisi alkanut itärintamansa osana kohdistaa toimia myös täällä oleviin venäläisjoukkoihin.

Mahdotonta ei ole sekään, että yhden myönnytyksen saatuaan Stalin olisi vaatinut lisää. Kun kerran oli suostuttu, niin toisen vaatimuksen epääminen olisi ollut jo isompi loukkaus ja sodan aihe sekin.

-Jäbä

taas kerran kirjoitti:

Näemmä usksosi sosialismin puhtauteen aiheuttaa sinulle pahoja vääristymiä kerta toisensa jälkeen

Stalinin tavoite ei ollut miehittää Suomea sotilaallisesti. Hänen tavoitteensa oli saada tänne luotettava hallitus ja eteentyönnetty puolustusjärjestelmä Saksaa vastaan. Tottakai Mannerheim tsaarin armeijan upseerina ymmärsi Stalinin strategiset ja sotilaalliset tavoitteet. Mutta hän ei ymmärtänyt kaikkia Stalinin poliittisia tavoitteita. Erkko (ja muu hallitus) ei taas välttämättä ymmärtänyt kaikkia sotilaallisia nyansseja, mutta halusi loppuun saakka olla antamatta Stalinille tilaisuutta poliittisen paineen kasvattamiseen tuomalla sotilaitaan lähemmäs Helsinkiä.

Suomi olisi sovjetisoitu tavalla tai toisella viimeistää silloin kun Saksan ja Neuvostoliiton välillä sota leimahtaisi. Suomella oli edelleen sotilaallinen kyky sulkea Suomenlahti, ja sehän olisi tehnyt tyhjäksi (kuten tekikin Jatkosodassa) Leningradin turvaamiseksi tehdyt hankkeet. Ja tottakai Neuvostoliitto olisi varmistanut, ettei pohjoisen kautta koukata Leningradiin.

Noilla alueluovutuksilla Stalin pelasi samalla tavalla aikaa kuin Molotov-Ribbentropp sopimuksella. Hän halusi varmistaa Neuvostoliiton puolustusta työntämällä sotilaansa mahdollisimman kauas länteen ja hankkimalla NL:n puskurivaltioihin, joihin Suomikin salaisen lisäpöytäkirjan mukaan kuului, turvallisena pitämänsä hallitukset. Siis sovjetisoinut myös Suomen kuten teki Baltiassa.

Sosialismi on siitä mielenkiintoinen aate, että se julistaa paljon kaunista, mutta osoittaa huimaa kekseliäisyyttä toteuttaessaan noita kauniita julistuksia. Puolaan mentiin syyskuussa 39 auttamaan Saksan uhkan torjumisessa, Baltialle annettiin apua niiden "hallitusten" pyynnöstä kesällä 40 ja Suomeenkin tultiin vain koska valkosuomalaiset aloittivat sodan Mainilassa ja Kuusisen hallitus pyysi apua Suomen auttamiseksi pois tuon valkoarmeijan ikeestä.

Sinun kannattaa joskus jättää tuo sosialismin idealististen lasien läpi tuijottaminen niin et esiintyisi aina noin naiivina. Sosialistit, kuten Stalin, saattaa puhua kauniita mutta toteuttaa puheensa aika härkillä tavalla

Lue lisää

Kirjoituksessani ei viitata millään lailla sosialismin puhtauteen. Tarkatselen asioita kokonaan niin, etten sekoita niihin elementtejä, jotka eivät niihin kuulu. Sosialismilla ja suurvaltapolitiikalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ne liittyvät yhteen vain siten, että sodan edellä NL ja sodan jälkeen useammat maat sovelsivat sosialismin oppeja ja liittoutivat osein sen perusteella samalle puolelle. Stalin sovelsi politiikkaansa suurvaltapolitiikan oppeja, ei sosialismia.

Siihen on vaikea ottaa kantaa, mitä Stalin olisi sen jälkeen tehnyt, jos aluevaihtoihin olisi suostuttu. Ehkä tavoite oli sovjetisoida Suomi kuten Baltian maat, ehkä ei. Sillä taas ei ole juurikaan merkitystä sen suhteen, miten Suomen hallitus toimi. Sen toiminnan perustana ei suinkaan ollut usko siitä, etteivät nämä alueluovutukset tulisi riittämään NL:lle. Perustana oli vain kieltäytyä aluevaihdoista uskoen, ettei NL voinut tehdä mitään, jos sanomme ei. Tämä käsitysten ero jakoi siis maan hallituksen yhteen leiriin ja toisessa olivat Paasikivi ja Mannerheim. jotka pitivät jyrkkää ei-linjaa typeryytenä. Ehkä sinä nyt kerrot muille lukijoille, että Mannerheimia ja Paasikiveä vaivasi tässä vain idealistinen usko sosialismin puhtauteen.

Tosiasiassa vastakkain olivat Suomen kannalta sota ja sodan väistäminen ainakin toistaiseksi. Jälkimmäistä linjaa ajoivat Mannerheim ja Paasikivi, koska he olivat nimenomaan niitä, jotka eivät luottaneet siihen sosialismin puhtauteen. He olivat niitä, jotka pitivät sotilaallista ratkaisua hyvin todennäköisenä vaarana. Hallitus sen sijaan uskoi sosialismin puhtauteen eli siihen, ettei NL hyökkää. Jälkeenpäin tiedämme, että Paasikivi ja Mannerheim olivat oikeassa. Jaa, että miksikö? No, siksi tietysti, että NL hyökkäsi ja teki sen vieläpä ilman mitään sodanjulistusta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kirjoituksessani ei viitata millään lailla sosialismin puhtauteen. Tarkatselen asioita kokonaan niin, etten sekoita niihin elementtejä, jotka eivät niihin kuulu. Sosialismilla ja suurvaltapolitiikalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ne liittyvät yhteen vain siten, että sodan edellä NL ja sodan jälkeen useammat maat sovelsivat sosialismin oppeja ja liittoutivat osein sen perusteella samalle puolelle. Stalin sovelsi politiikkaansa suurvaltapolitiikan oppeja, ei sosialismia.

Siihen on vaikea ottaa kantaa, mitä Stalin olisi sen jälkeen tehnyt, jos aluevaihtoihin olisi suostuttu. Ehkä tavoite oli sovjetisoida Suomi kuten Baltian maat, ehkä ei. Sillä taas ei ole juurikaan merkitystä sen suhteen, miten Suomen hallitus toimi. Sen toiminnan perustana ei suinkaan ollut usko siitä, etteivät nämä alueluovutukset tulisi riittämään NL:lle. Perustana oli vain kieltäytyä aluevaihdoista uskoen, ettei NL voinut tehdä mitään, jos sanomme ei. Tämä käsitysten ero jakoi siis maan hallituksen yhteen leiriin ja toisessa olivat Paasikivi ja Mannerheim. jotka pitivät jyrkkää ei-linjaa typeryytenä. Ehkä sinä nyt kerrot muille lukijoille, että Mannerheimia ja Paasikiveä vaivasi tässä vain idealistinen usko sosialismin puhtauteen.

Tosiasiassa vastakkain olivat Suomen kannalta sota ja sodan väistäminen ainakin toistaiseksi. Jälkimmäistä linjaa ajoivat Mannerheim ja Paasikivi, koska he olivat nimenomaan niitä, jotka eivät luottaneet siihen sosialismin puhtauteen. He olivat niitä, jotka pitivät sotilaallista ratkaisua hyvin todennäköisenä vaarana. Hallitus sen sijaan uskoi sosialismin puhtauteen eli siihen, ettei NL hyökkää. Jälkeenpäin tiedämme, että Paasikivi ja Mannerheim olivat oikeassa. Jaa, että miksikö? No, siksi tietysti, että NL hyökkäsi ja teki sen vieläpä ilman mitään sodanjulistusta.

Lue lisää

Entäs, jos aluevaihtoihin olisi suostuttu, NL olisi miehittänyt saamansa vuokra-alueet ja Saksa olisi hyökännyt NL:oon?

Olisiko oletettavissa, että tuolloin Stalin olisi vaatinut lisää alueita, ja jos niistä olisi kieltäydytty, niin käyttänyt vuokra-alueita sillanpääaseminaan SSuomen valtaamiseen?

Minusta tuo on täysin mahdollinen kauhuskenaario, vaikka sen toteutumisen todennäköisyys jää meiltä arvailun varaan.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

Kuvaat Stalinin toimintaa tarkasti. Minulle se antaa aiheen johtopäätökseen, että Stalin todella halusi neuvotteluratkaisun eikä sotaa. Kun Suomi sitten kieltäytyi - mm. Erkon vastustuksen vuoksi - niin ei Stalin sitä voinut niellä, koska sen hyväksyminen ilman vastatoimia olisi murentanut pahasti Stalinin arvovaltaa Baltiassa ja kaikkialla, missä hän pyrki vahvistamaan NL:on etupiiriä. Siksi Stalin käski hyökätä Suomeen.

Mitä siihen vaihtoehtoon tulee, että neuvotteluissa olisi päädytty sopuratkaisuun, niin olisimme saattaneet jäädä aika pahaan välikäteen, mikäli Saksa olisi alkanut itärintamansa osana kohdistaa toimia myös täällä oleviin venäläisjoukkoihin.

Mahdotonta ei ole sekään, että yhden myönnytyksen saatuaan Stalin olisi vaatinut lisää. Kun kerran oli suostuttu, niin toisen vaatimuksen epääminen olisi ollut jo isompi loukkaus ja sodan aihe sekin.

-Jäbä

Lue lisää

Stalin totesi neuvotteluissa kuultuaan suomalaisilta, että rajan muuttaminen täytyi hyväksyä eduskunnassa kahden kolmanneksen enemmistöllä: "Saatte enemmän kuin kaksi kolmannesta, ja lisäksi täytyy vielä laskea meidän äänemme."

Stalinilla oli siis selkeä käsitys siitä kuka Suomessa käskisi jatkossa. Tapa kuinka tuo käskytys toteutettaisiin oli tuolloin vielä auki. Sittemmin se tarkentui täysimittaiseksi sodaksi. Varmistaakseen, ettei Suomen armeija vetäydy kuten Suomen Sodassa maan halki Tornionjokilaaksoon ja Ruotsiin, Stalinille hyökkäyksen alkuvaiheessa erityinen silmäterä oli pohjoinen rintamaosuus. Pohjoisessa oli peräti 7 divisioonaa joista moni kohtasi loppunsa suomlaisten motissa. Sekin todistaa mistä loppujen lopuksi oli kyse

vanha-kapi kirjoitti:

Eli tämän:

Jaarikin toteaa, että Erkko oli väärässä siinä uskossaan, että neukut vain bluffaavat eivätkä aloita sotaa, mutta lopputuleman oslta Jaari sanoo englantilaisittain: ”He was right but for the wrong reasons” eli hän oli oikeassa, mutta väärästä syystä!

Palautan mieleesi tuon jo muutamaan kertaan aikaisemmin kertomani, sillä sitä mielestäni sopii ajatella:


>> Edelleen – toki entistä harvemmin – esitetään sellaisiakin mielipiteitä, että meidän ei olisi kannattanut ryhtyä taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, vaan olisimme päässeet vähemmällä suostumalla sen esittämiin vaatimuksiin. Viro teki niin. Vuoden 2000 syksyllä olin Helsingin Sinibarettien mukana tutustumassa Viron vapaustaistelijoiden museoon. Se on tutustumisen arvoinen paikka noin 15 kilometriä Tallinnasta kaakkoon. Museon johtaja, nyt jo vanha mies Johannes Törs, on koonnut ja kätkenyt museon runsaan esineistön Viron 50-vuotisen miehityksen aikana henkensä kaupalla, ja Viron uudelleen vapauduttua kaivanut esineistön esiin ja perustanut museon. Hän sanoi meille jotenkin näin: ”Monet virolaiset sanovat, että turha meidän olisi ollut ryhtyä taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, emme me kuitenkaan olisi pärjänneet. Minä olen sitä mieltä, että olisi pitänyt ainakin yrittää; ei siinä tämän huonommin olisi voinut käydä. Menetimme kolmannen osan kansastamme, taannuimme 50 vuotta kehityksessämme ja kadotimme sielumme. Mikä olisi Suomen tilanne nyt, jos suomalaiset olisivat ajatelleet samalla lailla syksyllä 1939?” Sitäpä sopii miettiä!

Lue lisää

Nyt asetat vastakkain vaihtoehtoja aivan väärin. Ei Suomi joutunut lainkaan sellaisen vaihtoehdon eteen, että meidän olisi tullut luovuttaa NL:n edessä ja sanoa, että sotimaan emme missään tapauksessa ala tuli mitä tuli. Vastakkain olivat marraskuussa ensinnäkin se vaihtoehto, että suostumme NL:n esittämiin aluevaihdoksiin tingityssä muodossa, ja toinen vaihtoehto, jossa emme anna periksi tippakaan. Viime mainitun seurauksista oltiin sitten kahta mieltä. Halitus uskoi NL:n vain bluffaavan eli Suomelle ei koituisi mitään seurauksia. Paasikivi ja Mannerheim taas uskoivat, ettei NL bluffaa ja Suomi joutuu sodan vaaraan.

Se, että olisi valittu Mannerheimin ja Paasikiven määrittelemä tie ei ole likimainkaan sama kuin Baltian maiden kohtalo. Neuvotteluissa Paasikivi pyrki koko ajan siihen, että mahdollinen sopimus ei vaarantaisi Suomen turvallisuuspoliittisia etuja. Erityisesti Hankoniemi rassasi tässä suhteessa. Stalin teki koko ajan myönnytksiä ja alettiin jo päästä lähelle sellaista sopimusta, minkä Paasivkivi ja Mannerhem olisivat varmaankin olleet valmiit hyväksymään. Paasikiven ja Mannerheimin mielessä ei ollut mikään Baltian maiden kohtalo, ei snnepäinkään. Mannerhein pelkäsi sotaa ja halusi aikaa varustautua siihen. Siksikin piti antaa vähän periksi, jotta vältettäisiin sota huonosti varastautuneena. Tämä Suomen vahventaminen oli se vaihtoehto. Se tarkoitti sekä aseellista vahvistumista että mahdollisuutta hakea liittolaisia. Suomalaisten järkytykseksi Saksa suhtautui tässä vaiheessa erittäin nyrpeästi suomalaisten avunpyyntöihin. Se olisi tarjonnut meille mahdollisuuden kuitenkin ajan kanssa etsiä pohjoismaista yhteistyötä taikka hakea länsiliittouman apua, joka olikin sitten myöhemmin innostunut tällaista apua tarjoamaan. Jos apua ei olisi saatu, olisimme kuitenkin ehtineet varustautua paremmin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kirjoituksessani ei viitata millään lailla sosialismin puhtauteen. Tarkatselen asioita kokonaan niin, etten sekoita niihin elementtejä, jotka eivät niihin kuulu. Sosialismilla ja suurvaltapolitiikalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ne liittyvät yhteen vain siten, että sodan edellä NL ja sodan jälkeen useammat maat sovelsivat sosialismin oppeja ja liittoutivat osein sen perusteella samalle puolelle. Stalin sovelsi politiikkaansa suurvaltapolitiikan oppeja, ei sosialismia.

Siihen on vaikea ottaa kantaa, mitä Stalin olisi sen jälkeen tehnyt, jos aluevaihtoihin olisi suostuttu. Ehkä tavoite oli sovjetisoida Suomi kuten Baltian maat, ehkä ei. Sillä taas ei ole juurikaan merkitystä sen suhteen, miten Suomen hallitus toimi. Sen toiminnan perustana ei suinkaan ollut usko siitä, etteivät nämä alueluovutukset tulisi riittämään NL:lle. Perustana oli vain kieltäytyä aluevaihdoista uskoen, ettei NL voinut tehdä mitään, jos sanomme ei. Tämä käsitysten ero jakoi siis maan hallituksen yhteen leiriin ja toisessa olivat Paasikivi ja Mannerheim. jotka pitivät jyrkkää ei-linjaa typeryytenä. Ehkä sinä nyt kerrot muille lukijoille, että Mannerheimia ja Paasikiveä vaivasi tässä vain idealistinen usko sosialismin puhtauteen.

Tosiasiassa vastakkain olivat Suomen kannalta sota ja sodan väistäminen ainakin toistaiseksi. Jälkimmäistä linjaa ajoivat Mannerheim ja Paasikivi, koska he olivat nimenomaan niitä, jotka eivät luottaneet siihen sosialismin puhtauteen. He olivat niitä, jotka pitivät sotilaallista ratkaisua hyvin todennäköisenä vaarana. Hallitus sen sijaan uskoi sosialismin puhtauteen eli siihen, ettei NL hyökkää. Jälkeenpäin tiedämme, että Paasikivi ja Mannerheim olivat oikeassa. Jaa, että miksikö? No, siksi tietysti, että NL hyökkäsi ja teki sen vieläpä ilman mitään sodanjulistusta.

Lue lisää

Minulla voi olla heikko ymmärryskyky. En ymmärrä miten voit pitää Stalinin puheita vain pienistä alueluovutuksista luotettavina, mutta Suomen johtajien arvioita Stalinin tarkoitusperistä virheellisinä. Sitähän tuo tarkoittaa kun väität, ettei Stalinilla ollut muuta tavoitetta kuin aluevaihdot.

Ymmärrän tuon niin, että ihalet edelleen sosialismia, ja uskot sosialistin, olkoonkin itse Stalin, puhuneen tuolloin totta. No, se taitaisi olla ainut kerta kun Stalin niin teki!!

Stalin halusi sovjetisoida Suomen. Siitähän oli tehty politbyroossa päätös ja suunnitelmat jo 30 luvulla. Sillooin keinona oli nukkehallitus joka nousee valtaan ja tekee yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Siis 1:1 Baltian tie. Kaikki todisteet voit lukea Juri Kilinin kirjasta "Suurvallan rajamaa: Neuvosto-Karjala Neuvostovaltion politiikassa 1920-1941", tai Vihavaisen Stalin -tutkimuksesta ja julkaistuhan on myös Voroshilovin suunnitelma Suomen valtaamiseksi. Myös Nevakiven Shdanov-tutkimuksessa on esitetty samat todisteet.

Talvisodassa NL propagandassaan puhui "valkosuomalaisista", ts. sisällissodan retoriikalla. Vapaussodan tulosta ei NL:ssa hyväksytty. Talvisota oli venäjälle myös Suomen sisällissodan viimeisiä näytöksiä, ei vielä suuren isänmaallisen sodan osa. Kuusisen ja muiden Moskovaan siirtyneiden sosialidemokraattien omaan kansalaissodan propagandaan perustuneiden kuiskutusten harhauttamana Stalin kuvitteli maamme olevan jakautuneenpi kuin oli.

-Jäbä kirjoitti:

Kuvaat Stalinin toimintaa tarkasti. Minulle se antaa aiheen johtopäätökseen, että Stalin todella halusi neuvotteluratkaisun eikä sotaa. Kun Suomi sitten kieltäytyi - mm. Erkon vastustuksen vuoksi - niin ei Stalin sitä voinut niellä, koska sen hyväksyminen ilman vastatoimia olisi murentanut pahasti Stalinin arvovaltaa Baltiassa ja kaikkialla, missä hän pyrki vahvistamaan NL:on etupiiriä. Siksi Stalin käski hyökätä Suomeen.

Mitä siihen vaihtoehtoon tulee, että neuvotteluissa olisi päädytty sopuratkaisuun, niin olisimme saattaneet jäädä aika pahaan välikäteen, mikäli Saksa olisi alkanut itärintamansa osana kohdistaa toimia myös täällä oleviin venäläisjoukkoihin.

Mahdotonta ei ole sekään, että yhden myönnytyksen saatuaan Stalin olisi vaatinut lisää. Kun kerran oli suostuttu, niin toisen vaatimuksen epääminen olisi ollut jo isompi loukkaus ja sodan aihe sekin.

-Jäbä

Lue lisää

Stalin ei varmaankaan halunnut sotaa tässä vaiheessa. Sota Suomea vastaan ei sinänsä ollut sille mikään riski. Mutta se mitä Stalin pelkäsi tässäkin sodassa oli suurvaltojen mahdollinen sekaantuminen. Stalinille oli varmasti suuri järkytys, kun hän sai tietää länsivaltojen tarjonneen Suomelle sotilaallista apua ja suunnittelevan Bakun öljykenttien pommitusta. Hänelle tuli kiire irtaantua sodasta mahdollisimman nopeasti. Sota länsivaltojen kanssa olisi tehnyt NL:sta Saksan vastentahtoisen liittolaisen tai sitten vaarana oli, että NL joutuu sotaan sekä länsivaltoja että Saksaa vastaan. Sehän oli Stalinille pahin mahdollinen kauhuskenario.

Stalin päätteli asiasta aivan yksinkertaisella logiikalla ja tämän Paasikivi, joka tunsi Stalinin parhaiten suomalaisista, on tuonut muistini mukaan esille muistelmissaan. Stalin laski niin, että Saksa ja länsivallat saavat tapella toisensa uuvuksiin ja NL korjaa sitten kypsät hedelmät. Sitä varten NL tarvitsi aikaa varustautua ja aikaa antaa tulevien vastustajien heiketä.

Sopuratkaisun seurauksista emme voi tietää varmasti. Ainakin Suomi olisi välttänyt sodan ja saanut lisäaikaa puolustuksen kuntoon saattamiseen. Tämä oli eritoten Mannerheimin ajatus. Saksa oli varmaankin kaikkein vähiten kiinnostunut pohjoisesta rintamasta. Sen hyökkäyksen pääpaino oli selvästi etelämpänä eli siellä, missä vastustajankin pääjoukot olivat. Suomen osallistumisen idea oli vain se, että Hitler ymmärsi Suomen kykenevän sitomaan merkittävät määrät neuvostojoukkoja pohjoiselle rintamalle. Ei tänne kovin suuria saksalaisjoukkoja lähetetty. Talvisodassa Suomi antoi Saksalle näytön siitä, että se kykenee sitomaan vastustajan joukkoja erittäin suuret määrät. Pohjoisen rintaman päätarkoitus näytti olevan voittopuolisesti juuri tämä eli venäläisjoukkojen sitominen pois eteläisiltä rintamilta, missä käytiin sodan ratkaisevat taistelut.

Voi olla, että vaatimuksia olisi tullut meille lisää. Eivät Mannerheim ja Paasikivi siihen luottaneetkaan, että vaatimukset jäisivät välttänättä siihen. Pääasia olisi ollut se, että Suomi olisi välttänyt sodan ja voittanut aikaa puolustuksensa kuntoon saattamiseen, jotta sitten olisi voitu lyödä uskottavammin njet-sanaa pöytään.

-Jäbä kirjoitti:

Entäs, jos aluevaihtoihin olisi suostuttu, NL olisi miehittänyt saamansa vuokra-alueet ja Saksa olisi hyökännyt NL:oon?

Olisiko oletettavissa, että tuolloin Stalin olisi vaatinut lisää alueita, ja jos niistä olisi kieltäydytty, niin käyttänyt vuokra-alueita sillanpääaseminaan SSuomen valtaamiseen?

Minusta tuo on täysin mahdollinen kauhuskenaario, vaikka sen toteutumisen todennäköisyys jää meiltä arvailun varaan.

-Jäbä

Lue lisää

NL olisi saanut osan Karjalan kannasta niin, että Lenigrad olisi jäänyt kauemmas rajastamme. Mannerheim ei ole näkemykseni mukaan vastustanut tätä ajatusta sen vuoksi, että se heikentäisi Suomen mahdollisuuksia puolustautua. Hangon saarien tukikohdat olisivat laivastotukikohtia, joista ei olisi ollut suurempaa vaaraa Suomelle. Stalinhan luopui Hankoniemen vuokraamisesta ja esitti eräiden saarien vuokraamista sen sijaan.

Saksa olisi joka tapauksessa hyökännyt Venäjälle. Mutta avoimeksi olisi silloin jäänyt se, miten Suomen olisi käynyt. Näytti siltä, että Saksan päähyökkäyssuunta kulki etelempänä, mikä oli panssarivaunuille paljon luontevampi kulkureitti kuin lähteä Suomen kautta sotaan. Salamasota olisi tyssännyt alkuunsa, kun olisi ensin pitänyt ylittää meri ja yrittää maihinnousua Suomeen. Hitler oli tietysti typerys, muttei hänkään ehkä näin typerä olisi ollut. Tuossa vaihtoehdossa meillä olisi ollut realistinen mahdollisuus välttää sota kokonaan. Jos Saksa olisi halunnut avata pakolla pohjoisen rintaman, se olisi tullut silloin Ruotsin kautta ja vetänyt myös Ruotsin sotaan mukaan.

Stalin lienee ollut sotilaallisessa ajattelussa Hitleriä monta astetta edellä. Kyllä Stalin ymmärsi sen, että puolustajankin etu on se, ettei sitä yritetä vallata usealta taholta ja saattaa siten sen puolustusjoukkoja hajalleen sidotuksi koko rajan pituudelta. Saksan näkövinkkelistä Suomen päätehtävä oli nimenomaan sitoa suuret määrät neuvostojoukkoja pois saksalaisten päähyökkäussuuntien tieltä. Tämä oli viisasta taktiikkaa Hitleriltä ja siinä hän kyllä onnistui täydellisesti. Pohjoinen rintama sitoi hyvin vähän saksalaisjoukkoja, mutta erittäin paljon neuvostojoukkoja.

Suomen valtaaminen olisi taas voinut olla riski Venäjälle avata sen kannalta epäedullinen pohjoinen rintama. Saksas intressihän oli turvata malmikuljetukset Ruotsista. Jos tämä olisi vaarantunut, silloin Saksa olisi tullut Ruotsiin joukkoineen ja vaara pohjoisesta rintamasodasta olisi kasvanut. Nyt riippuu tietysti paljon siitä, mikä olisi ollut Ruotsin ja Suomen asenne sellaisessa tilanteessa. Vaikea on kuvitella, että kumpikaan olisi ainakaan liittoutunut NL:n kanssa vastustamaan Saksan aikeita. NL:n etu olisi siis ollut minusta siinä, ettei provosoida Saksaa avaamaan pohjoista rintamaa, vaan keskitetään joukot etelämmäs, missä sodan painopiste joka tapauksessa tulisi olemaan.

Joskus tulee mieleen, että näitä asioita pohdittaessa käytetään pähkähullun logiikkaa. Usein vedotaan siihen, että meidän kohtalomme olisi ollut sama kuin Baltian maiden. Tämä on juuri sitä pähkähullun logiikkaa, kun ei kysytä edes sitä, mitä etua ja mitä haittaa Suomen miehitus olisi Venäjälle tuonut. Stalin oli varmaan suuri julmuri, mutta kyllä hänellä logiikka pelasi. Hän kykeni ajattelemaan selväjärkisesti sen, ettei Suomenlahtea ja Itämerta ylitettäisi panssarivaunulla edes talvella. Tämä mainio oivallus pelasti Suomen sitten jatkosodassa täystuholta.

noinkin kirjoitti:

Minulla voi olla heikko ymmärryskyky. En ymmärrä miten voit pitää Stalinin puheita vain pienistä alueluovutuksista luotettavina, mutta Suomen johtajien arvioita Stalinin tarkoitusperistä virheellisinä. Sitähän tuo tarkoittaa kun väität, ettei Stalinilla ollut muuta tavoitetta kuin aluevaihdot.

Ymmärrän tuon niin, että ihalet edelleen sosialismia, ja uskot sosialistin, olkoonkin itse Stalin, puhuneen tuolloin totta. No, se taitaisi olla ainut kerta kun Stalin niin teki!!

Stalin halusi sovjetisoida Suomen. Siitähän oli tehty politbyroossa päätös ja suunnitelmat jo 30 luvulla. Sillooin keinona oli nukkehallitus joka nousee valtaan ja tekee yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Siis 1:1 Baltian tie. Kaikki todisteet voit lukea Juri Kilinin kirjasta "Suurvallan rajamaa: Neuvosto-Karjala Neuvostovaltion politiikassa 1920-1941", tai Vihavaisen Stalin -tutkimuksesta ja julkaistuhan on myös Voroshilovin suunnitelma Suomen valtaamiseksi. Myös Nevakiven Shdanov-tutkimuksessa on esitetty samat todisteet.

Talvisodassa NL propagandassaan puhui "valkosuomalaisista", ts. sisällissodan retoriikalla. Vapaussodan tulosta ei NL:ssa hyväksytty. Talvisota oli venäjälle myös Suomen sisällissodan viimeisiä näytöksiä, ei vielä suuren isänmaallisen sodan osa. Kuusisen ja muiden Moskovaan siirtyneiden sosialidemokraattien omaan kansalaissodan propagandaan perustuneiden kuiskutusten harhauttamana Stalin kuvitteli maamme olevan jakautuneenpi kuin oli.

Lue lisää

vain arvailla omiasi.

En minä ole sellaista väittänyt, että Stalinilla ei olisi voinut olla muita tarkoituksia. Kyse oli vain siitä, mikä meidän suomalaisten kannalta oli viisasta siinä tilanteessa. Minusta se viisaus kyllä tiedettiin, mutta se oli niiden päässä, joilla ei ollut asiassa päätäntävaltaa eli Paasikiven ja Mannerheimin.

Suomalaiset päättäjät eivät tienneet vuonna 1939 mistään suunnitelmista sovjetisoida Suomea. Ei Erkko ja jallitus päätöksiä tehdessään mihinkään tällaiseen viitanneet. Voisi sanoa, että päinvastoin he luottivat siihen, ettei NL hyökkää.

Kun tarkastelee sitten myöhempää historiaa, voi asettaa tuollaiset mainitsemasi suunnitelmat omaan arvoonsa. Nimittäin juuri sellaisina hetkinä, kun nuo suunnitelmat olisi voitu sitten panna helpoimmin täytäntöön, siihen ei ryhdyttykään. Suomi oli romahtamassa 1940 maaliskuussa ja uudelleen kesällä 1944. Miksi sovjetisointeja ei silloin viety loppuun, kun se olisi ollut kaikkein helpointa. NL olisi voinut ajaa myös rauhanneuvotteluissa vielä jyrkempää kantaa ja vaatia koko Suomen itselleen. Eipä vaan vaatinut. Kyllä nyt pitäisi löyutyä hyvin uskottavia selityksiä siihen, miksi sovjetisoinnista siteen luovuttiinkin, kun sen toteuttaminen olisi ollut kaikkeien helpointa.

Mielipidepankki kirjoitti:

vain arvailla omiasi.

En minä ole sellaista väittänyt, että Stalinilla ei olisi voinut olla muita tarkoituksia. Kyse oli vain siitä, mikä meidän suomalaisten kannalta oli viisasta siinä tilanteessa. Minusta se viisaus kyllä tiedettiin, mutta se oli niiden päässä, joilla ei ollut asiassa päätäntävaltaa eli Paasikiven ja Mannerheimin.

Suomalaiset päättäjät eivät tienneet vuonna 1939 mistään suunnitelmista sovjetisoida Suomea. Ei Erkko ja jallitus päätöksiä tehdessään mihinkään tällaiseen viitanneet. Voisi sanoa, että päinvastoin he luottivat siihen, ettei NL hyökkää.

Kun tarkastelee sitten myöhempää historiaa, voi asettaa tuollaiset mainitsemasi suunnitelmat omaan arvoonsa. Nimittäin juuri sellaisina hetkinä, kun nuo suunnitelmat olisi voitu sitten panna helpoimmin täytäntöön, siihen ei ryhdyttykään. Suomi oli romahtamassa 1940 maaliskuussa ja uudelleen kesällä 1944. Miksi sovjetisointeja ei silloin viety loppuun, kun se olisi ollut kaikkein helpointa. NL olisi voinut ajaa myös rauhanneuvotteluissa vielä jyrkempää kantaa ja vaatia koko Suomen itselleen. Eipä vaan vaatinut. Kyllä nyt pitäisi löyutyä hyvin uskottavia selityksiä siihen, miksi sovjetisoinnista siteen luovuttiinkin, kun sen toteuttaminen olisi ollut kaikkeien helpointa.

Lue lisää

Sinähän ylistät Stalinia vielä kiihkeämmin kuin Kekkonen muistopuheessaan. Vaikea se on umpisosialistin näemmä myöntää, että bolsevikki diktaattorilla ei ollut ihan vilpittömät puheet Suomen suhteen 1939.

Kyllä ne Suomen herrat olivat tyhmiä kun eivät antaneet edes pikkusormea tuolle Isä Aurinkoiselle, vaikka tiesivät ettei koko käsi menisi! Olet sinä saatanan tyhmä mies, en muuta sano.

Tuossa sinulle lueteltiin todisteita varmasti riittävästi siitä mikä oli Stalinin tavoite. Se mitä keinoja hän käytti johtui kyllä suomalaisista, siis se ettei me menty Baltian tietä oli ihan Tannerin, Erkon ja Cajanderin aikaansaannos. Sillä varmaa on, että Paasikiven linja olisi meidät vienyt Moskovan sätkynykeksi viimeistään silloin, kun Saksa olisi lähtenyt liikkeelle. Ilman Tavisotaa se tosin olisi tapahtunut nyt toteutunutta myöhemmin. Tämä käy kiistatta ilmi noista neljästä opuksesta jos ne luet.

kuin Kekkonen kirjoitti:

Sinähän ylistät Stalinia vielä kiihkeämmin kuin Kekkonen muistopuheessaan. Vaikea se on umpisosialistin näemmä myöntää, että bolsevikki diktaattorilla ei ollut ihan vilpittömät puheet Suomen suhteen 1939.

Kyllä ne Suomen herrat olivat tyhmiä kun eivät antaneet edes pikkusormea tuolle Isä Aurinkoiselle, vaikka tiesivät ettei koko käsi menisi! Olet sinä saatanan tyhmä mies, en muuta sano.

Tuossa sinulle lueteltiin todisteita varmasti riittävästi siitä mikä oli Stalinin tavoite. Se mitä keinoja hän käytti johtui kyllä suomalaisista, siis se ettei me menty Baltian tietä oli ihan Tannerin, Erkon ja Cajanderin aikaansaannos. Sillä varmaa on, että Paasikiven linja olisi meidät vienyt Moskovan sätkynykeksi viimeistään silloin, kun Saksa olisi lähtenyt liikkeelle. Ilman Tavisotaa se tosin olisi tapahtunut nyt toteutunutta myöhemmin. Tämä käy kiistatta ilmi noista neljästä opuksesta jos ne luet.

Lue lisää

Se mitä kehun kirjoituksessani on Paasikiven ja Mannerheimin näkemykset. Kirjoituksestasi päätellen olet sitä mieltä, että he olivat saatanan tyhmiä miehiä, kun olisivat olleet valmiita antamaan sen pikkusormen, ettei menisi se koko käsi niin kuin meinasi sitten käydä. Mutta tämä kertoo paljon kaikille lukijoille näkemystesi taustoista. Kiitos siis siitä, että teit tämän selväksi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Se mitä kehun kirjoituksessani on Paasikiven ja Mannerheimin näkemykset. Kirjoituksestasi päätellen olet sitä mieltä, että he olivat saatanan tyhmiä miehiä, kun olisivat olleet valmiita antamaan sen pikkusormen, ettei menisi se koko käsi niin kuin meinasi sitten käydä. Mutta tämä kertoo paljon kaikille lukijoille näkemystesi taustoista. Kiitos siis siitä, että teit tämän selväksi.

Lue lisää

Äläs nyt taas venkoile. Stalinin tavoite oli selvä ja selkeä. Se ei ollut sen enenpää myöntyväisyyslinjaa tukeneiden Paasikiven ja Mannerheimin kuin tiukkaa linjaa suosineen hallituksen tiedossa, siksi aikanaan tehty ratkaisua on tarkasteltava historiallisten dokumettien ja sittemmin tapahtuneen valossa.

Stalinilla oli sekä voimapolittinen puoli että vallankumouksellinen puoli. Jossakin tilanteessa edellinen hallitsi, toisessa tllanteessa jälkimmäinen. Hänen johtoajatus oli, että maailmanvallankumous kehittyi eri aikaan eri maissa, mutta sosialismi ei voi levitä muuten kuin puna-armeijan suojissa. Jokainen siirto jonka Stalin teki tähtäsi sosialistisen järjestelmän levittämiseen. Niin Suomessakin. Kun tuo vallankumouksellinen Stalin ei onnistunut aatteen levittämisessä niin voimapoliittinen Stalin otti omat keinonsa käyttöön. Toki taustalla oli myös suurvallan sotilasstrategiset tavoitteet.

Molotov-Ribbentrop sopimukseen johtanut prosessi alkoi jo keväällä 39, siis ennen Munchenin sopimusta, kun NL:n lähetystö Berliinissä sai nimettömän kirjeen, jossa todettiin seuraavaa: 1) NL:n pyrkimys saada takaisin Venäjän vuoden 1914 rajat on tarkoituksenmukaista 2) on sovittava demarkaatiolinjasta, jota NL:n ja Sakan armeijat eivät saa ylittää. Siis paljon ennen Stalinin neuvottelukutsua ja jo ennen Saksalaisille tsekin sudeettialueet antanutta sopimusta Stalin oli ilmaissut tahtonsa saada Suomi osaksi valtakuntaansa, ja ideologiaansa. Mutta ei välttämättä sodalla, kehitys tapahtuisi asteettain. Mallina olivat Baltain maiden tukikohtasopimuset – tämä oli oikea tapa tuoda Suomi NL:n vaikutuspiiriin ja johtaa se "rauhanomaisestisesti" nukkehallituksen avulla sosialismiin. Oppi oli hahmotettu jo aiemmin 1930 luvulla, ja sitä toteutettiin kaikkialla mihin Stalin ja Neuvostoliitto sai otteen, aina Afganistaniin 1979 saakka.

Annan sinulle nyt vielä yhden kirjan lisää josta voit noita todisteita hakea, tosin englanniksi, mutta kait sitä osaat: Geoffrey Roberts'n kirja Stalin’s wars. Kun kahlaat kaikki nuo edellä jo luetelleet ja tuon Robertsin kirjan niin ehkä ymmärrät Kremlin ajattelua ilman tuota sinulle niin tyypillistä sosialismin ylistystä ja sen tekojen puolustelua joka vääristää jopa tätä keskusteluasi.

Antamasi linkin perusteella päävastuunkantajia olivat kylläkin Cajander ja Tanner. Niukkaseen siinä ei viitata mitenkään.

Historioitsijat ovat kylläkin sitä mieltä, että haukkumanimi "malli Cajander" syyllistää liikaakin Cajanderin hallitusta siinä mielessä, että se sentään kasvatti puolustusmäärärahoja toisin kuin edeltäjänsä. Eli kuten tuossa Wikipediankin artikkelissa todetaan "Cajanderin III hallitus (12. maaliskuuta 1937 – 1. joulukuuta 1939) pyrki varustelemaan, mutta maltillisesti".

Heikointa Suomen varustautuminen oli Svinhufvudin presidenttikaudella johtuen paitsi talouslaman vuosista 1930-luvun alussa myös Svinhufvudin ja Mannerheimin huonoista väleistä. Mannerheim joutuikin silloin lähes syrjään johtotehtävistä Suomen puolustusvoimissa. Sen sijaan Kyösti Kallion ja Mannerheimin välit olivat mainiot. Niinpä välittömästi Kallion tultua presidentiksi 1937 Mannerheim nostettiin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi seurauksella, että puolustusvoimille annettiin pitkästä aikaa lisämäärärahoja, joskaan ei riittävästi ja ennen kaikkea aika takavuosien rappion korjaamiseen ei riittänyt.

Kernaasti tietoviisaksi, mutta kansakoulu yhdistettynä rottakouluun ei anna kuitenkaan hyvää kaikupohjaa.
Kapi kertoo omistavansa hyllymetreittään kirjoja, mukan vaimovainajansa entiset oppikirjat sairaanhoitaja opistosta.
Sanoo lukeneensa paljon kirjoja, kehuu nimekkäillä puoli tutuillaan yms.
Tämä osoittaa vanhuksen sairautta. Itsensä nostaminen ilman perusteita osoittaa, että paljon vanhukselta puuttuu, eikä vähäisempänä itsekritiikki...:)

puskajusseja??

Mitä sinä mistään Ässärykmentistä hehkutat. Olen aivan äimän käkenä?

Korpikommunistilla on Ässärykmentin kanssa??? Ja minä luulen, että Erkki Nordberg on entisenä kadettikoulun opettajana tutumpi minulle kuin sinulle olemattomalle aliupseerille...:)
Uskon, että Erkki räväkkänä upseerina ei antanut laisellesi koiraslotalle mitään arvoa..:)

Kun Terijoen hallituksen pääministerinä oli O.W. Kuusinen, niin ymmärtää hyvin, että Leskisen ja Varjosen kaltaiset sosialidemokraatit katsoivat neukkuihin loikanneiden kommunistien varjohallituksen päävihollisekseen. olihan Kuusinen ensimmäisessä, Neuvostoliitossa perustetun Suomen kommunistisen työväenpuolueen ohjelmassaan tinnastanut sellaisen työväen, joka "haihatteli unelmoimaan, ettävallankumous voidaan tehdä eduskunnan, ammattiyhdistysten ja osuustoimintaliikkeen kautta" olevan samaa iljettävää sakkia kuin imerialistiset kapitalistit ja heidät tuli tuhota haittaamasta proletariaatin diktatuuria.

Lukemani perusteella alan tulla siihen käsitykseen, että OW. Kuusisen ilkeän jyrkkäsanainen propagandistinen tyyli yhdisti Suomessa toimivat sosialidemokraatit ja kommunisteja sympatisoivat vasemmistolaiset paljon tiiviimmin NL:on hyökkäystä vastaan kuin SStalinin pelko, josta täällä ei juurikaan tiedetty. Kuusisen kommunistiagenttien maanalainen työ (NKP:n rahoittama) oli ollut sisällissodan jälkeen sen verran aktiivista, että hänen jyrkkä propagandansa oli ajanut aiemmin radikaaleja vasemmistolaisia selkeämmin maltillisten sosialidemokraattien joukkoihin.

Olet varmaan lukenut Arvo "Poika" Tuomisen Sirpin ja vasaran tien, jossa nämä asiat tulevat aika selkeinä aikalaiskertomuksena esiin Tuomisen omakehun rivien välistä.

-Jäbä

Oikea upseeri kirjoitti:

Korpikommunistilla on Ässärykmentin kanssa??? Ja minä luulen, että Erkki Nordberg on entisenä kadettikoulun opettajana tutumpi minulle kuin sinulle olemattomalle aliupseerille...:)
Uskon, että Erkki räväkkänä upseerina ei antanut laisellesi koiraslotalle mitään arvoa..:)

Lue lisää

…ja maisteri kans varmaan olet ;) Erkki Nordberg kun on myös filosofian maisteri, siis ihan oikeasti.

Erkki tuli Kadettikoulusta 1968 valmistuttuaan UudJP:aan opetusupseeriksi – kouluttajaksi siis – josta lähtien olen hänet tuntenut Melko pian hänestä tuli komppanian päällikkö, ja hän palveli pataljoonassa lähemmäs kymmenen vuotta, ja siirtyi sitten lyhyeksi aikaa Kadettikoulun opetusupseeriksi. Tuli Pääesikuntaan hieman ennen minun lähtöäni eläkkeelle sieltä. PE:ssa hän sotilasuransa lopuksi palveli koulutusosaston päällikkönä, mutta sitä ennen oli taas tehnyt palvelusjakson vanhassa joukko-osastossaan, nimeltä muuttuneen Kaartin Jääkärirykmentin komentajana.

Olen tosiaan tavannut Erkki Nordbergin myös jossakin kiltamme tilaisuudessa ja ollut kuulemassa hänen yhden esityksensä Maanpuolustuskorkeakoulun yleisöluennoilla Pohjoisrannassa. Valitettavasti en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, joita hän on kai kirjoittanut jo useita.

Jos sinä todellisuudessa olisit upseeri, edes reservin upseeri, entisestä toimiupseerista tahi opistoupseerista puhumattakaan, niin minä olen Rooman paavi. Kukaan upseeri ei edes humalapäissään puhuisi tuollaisia, sillä upseerit ovat ihan oikeasti herrasmiehiä. Sinä olet vain kepulireppana, yksityhjäntoimittaja-mitättömyys heidän surkeassa joukossaan.

-Jäbä kirjoitti:

Kun Terijoen hallituksen pääministerinä oli O.W. Kuusinen, niin ymmärtää hyvin, että Leskisen ja Varjosen kaltaiset sosialidemokraatit katsoivat neukkuihin loikanneiden kommunistien varjohallituksen päävihollisekseen. olihan Kuusinen ensimmäisessä, Neuvostoliitossa perustetun Suomen kommunistisen työväenpuolueen ohjelmassaan tinnastanut sellaisen työväen, joka "haihatteli unelmoimaan, ettävallankumous voidaan tehdä eduskunnan, ammattiyhdistysten ja osuustoimintaliikkeen kautta" olevan samaa iljettävää sakkia kuin imerialistiset kapitalistit ja heidät tuli tuhota haittaamasta proletariaatin diktatuuria.

Lukemani perusteella alan tulla siihen käsitykseen, että OW. Kuusisen ilkeän jyrkkäsanainen propagandistinen tyyli yhdisti Suomessa toimivat sosialidemokraatit ja kommunisteja sympatisoivat vasemmistolaiset paljon tiiviimmin NL:on hyökkäystä vastaan kuin SStalinin pelko, josta täällä ei juurikaan tiedetty. Kuusisen kommunistiagenttien maanalainen työ (NKP:n rahoittama) oli ollut sisällissodan jälkeen sen verran aktiivista, että hänen jyrkkä propagandansa oli ajanut aiemmin radikaaleja vasemmistolaisia selkeämmin maltillisten sosialidemokraattien joukkoihin.

Olet varmaan lukenut Arvo "Poika" Tuomisen Sirpin ja vasaran tien, jossa nämä asiat tulevat aika selkeinä aikalaiskertomuksena esiin Tuomisen omakehun rivien välistä.

-Jäbä

Lue lisää

Ei kai noissa Ässärykmentin pojissa paljonkaan mitään tulipalokommareita ollut, mutta vasemmistolaisia kyllä enemmistöltään, työläiskotien poikia. Muutamat heistä olivat tosin päässeet jo opin tielle, kuten mm. Leskinen ja Varjonen, maisterismiehiä he oliva ja olivat vasemmistolistaustastaan huolimtta päässset RUK:uun jo 1930-luvulla. Väiski Leskinen ehkä myös kilpauimaritaustansa ansiosta - vaikka edustikin Helsingin Työväen Uimareita.

Mutta kyllä talvisodan alettua neukkumyönteisimpien vasemmistolaisimpienkin silmät auki rävähtivät, kuten jutussa todetaan. Jatkosodan sitten pitkittyessä äärivasemmistolaisuus taas alkoi nostaa päätään täällä Helsingissäkin ja oli varsin vahvaa pitkään sotien jälkeen, mutta eihän täällä sentään SLDL koskaan päässyt kannatuksessa demareiden ohi, kuten monilla teollisuuspaikkakunnilla ja eräiisä korpipitäjissäkin - mm. synnyinpitäjässäni Rautavaaralla - tapahtui. Eivät sielläkään kaikki olleet kommareita, ei sellaisia oltu lapsuuskodissanikaan, vaikka pieneläjiä olivatkin.

vanha-kapi kirjoitti:

…ja maisteri kans varmaan olet ;) Erkki Nordberg kun on myös filosofian maisteri, siis ihan oikeasti.

Erkki tuli Kadettikoulusta 1968 valmistuttuaan UudJP:aan opetusupseeriksi – kouluttajaksi siis – josta lähtien olen hänet tuntenut Melko pian hänestä tuli komppanian päällikkö, ja hän palveli pataljoonassa lähemmäs kymmenen vuotta, ja siirtyi sitten lyhyeksi aikaa Kadettikoulun opetusupseeriksi. Tuli Pääesikuntaan hieman ennen minun lähtöäni eläkkeelle sieltä. PE:ssa hän sotilasuransa lopuksi palveli koulutusosaston päällikkönä, mutta sitä ennen oli taas tehnyt palvelusjakson vanhassa joukko-osastossaan, nimeltä muuttuneen Kaartin Jääkärirykmentin komentajana.

Olen tosiaan tavannut Erkki Nordbergin myös jossakin kiltamme tilaisuudessa ja ollut kuulemassa hänen yhden esityksensä Maanpuolustuskorkeakoulun yleisöluennoilla Pohjoisrannassa. Valitettavasti en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, joita hän on kai kirjoittanut jo useita.

Jos sinä todellisuudessa olisit upseeri, edes reservin upseeri, entisestä toimiupseerista tahi opistoupseerista puhumattakaan, niin minä olen Rooman paavi. Kukaan upseeri ei edes humalapäissään puhuisi tuollaisia, sillä upseerit ovat ihan oikeasti herrasmiehiä. Sinä olet vain kepulireppana, yksityhjäntoimittaja-mitättömyys heidän surkeassa joukossaan.

Lue lisää

Omassa mielessäsi ei se ole keltään pois..:)
Oikeassa elämässä sinä olet vain eläkkeellä oleva entinen aliupseeri retku, joita me oikeat upseerit pidettiin sinunkin aikoinasi saunan lämmitäjinä ja oven avaajina.
Ja kyllä tietä "paaveja" on muitakin suljetut pullollaan...;)
Siinä olet oikeassa, että upseerit ovat herrasmiehiä, mutta sinä et.
Mutta sinähän oletkin vain aliupseeri reppana.

Oikea upseeri kirjoitti:

Omassa mielessäsi ei se ole keltään pois..:)
Oikeassa elämässä sinä olet vain eläkkeellä oleva entinen aliupseeri retku, joita me oikeat upseerit pidettiin sinunkin aikoinasi saunan lämmitäjinä ja oven avaajina.
Ja kyllä tietä "paaveja" on muitakin suljetut pullollaan...;)
Siinä olet oikeassa, että upseerit ovat herrasmiehiä, mutta sinä et.
Mutta sinähän oletkin vain aliupseeri reppana.

Lue lisää

Herrasmiehen puhettahan tuo on, kuten aina, jo sadat kerrat sinulta, saitilla jatkuvasti pöivystävä ja perässäni kulkeva oikea upseeri, jolta ei liene koskaan kuultu täällä yhtä sanaa muustakuin minusta.

Mistä moinen katkeruus? Ja nimenomaan aliupseereita kohtaan? Kävikö niin, että varsumiesaikainen joukkueenjohtajasi, joku ylikersantti tai vääpeli, ei pitänyt sinua sopivana aliupseerikouluun lähetettäväksi ja suunnittelemasi ali- tai toimiupseerin ura jäi haaveeksi, jonka toteutumattomuus yhä korventaa mieltäsi noin? Niinhän siinä taisi käydä, oikea upseeri.

vanha-kapi kirjoitti:

Herrasmiehen puhettahan tuo on, kuten aina, jo sadat kerrat sinulta, saitilla jatkuvasti pöivystävä ja perässäni kulkeva oikea upseeri, jolta ei liene koskaan kuultu täällä yhtä sanaa muustakuin minusta.

Mistä moinen katkeruus? Ja nimenomaan aliupseereita kohtaan? Kävikö niin, että varsumiesaikainen joukkueenjohtajasi, joku ylikersantti tai vääpeli, ei pitänyt sinua sopivana aliupseerikouluun lähetettäväksi ja suunnittelemasi ali- tai toimiupseerin ura jäi haaveeksi, jonka toteutumattomuus yhä korventaa mieltäsi noin? Niinhän siinä taisi käydä, oikea upseeri.

Lue lisää

Sinuahan ei esimiehet RUK:uun päästäneet, kun sinulla ei ollut kykyjä.
Arestissa kerroit kyllä istuneesi varusmieaikanasi, siellähän kävivät muutamat luonnevikaiset, eivät normaalit varusmiehet.
Vanhana kantakessuna itkemällä pääsit Ruk:uun. Tästä sankariteosta olet kait täällä ajoittain kertonutkin.
Minulle upseerinura on ollut itsestään selvä ja olen siitä ylpeä.
Mutta jatka sinä "Rooman paavina" omassa päässäsi se on hyvä virka vanhalle aliupseerille...;)

vanha-kapi kirjoitti:

Ei kai noissa Ässärykmentin pojissa paljonkaan mitään tulipalokommareita ollut, mutta vasemmistolaisia kyllä enemmistöltään, työläiskotien poikia. Muutamat heistä olivat tosin päässeet jo opin tielle, kuten mm. Leskinen ja Varjonen, maisterismiehiä he oliva ja olivat vasemmistolistaustastaan huolimtta päässset RUK:uun jo 1930-luvulla. Väiski Leskinen ehkä myös kilpauimaritaustansa ansiosta - vaikka edustikin Helsingin Työväen Uimareita.

Mutta kyllä talvisodan alettua neukkumyönteisimpien vasemmistolaisimpienkin silmät auki rävähtivät, kuten jutussa todetaan. Jatkosodan sitten pitkittyessä äärivasemmistolaisuus taas alkoi nostaa päätään täällä Helsingissäkin ja oli varsin vahvaa pitkään sotien jälkeen, mutta eihän täällä sentään SLDL koskaan päässyt kannatuksessa demareiden ohi, kuten monilla teollisuuspaikkakunnilla ja eräiisä korpipitäjissäkin - mm. synnyinpitäjässäni Rautavaaralla - tapahtui. Eivät sielläkään kaikki olleet kommareita, ei sellaisia oltu lapsuuskodissanikaan, vaikka pieneläjiä olivatkin.

Lue lisää

Ennen talvisotaa vasemmiston kahtiajako meni selvästi suhtautumisessa vallankumouksen jatkamiseen tai vallan hankkimiseen parlamentarismin ja avoimen puoluetyön kautta. SDP, eli ns. tannerilaiset sekä hyvin iso osa silloisen Sosialistisen työväenpuolueen ja maan alla toimineen SKP:nkin jäsenistä ei uskonut aseelliseen vallankumoukseen eikä bolshevistisesta Pietarista johdettuun maanalaiseen agenttitoimintaan eikä luottanut tuota agenttitoimintaa johtaneisiin Rahjan veljeksiin ja Manneriin. Kuusinen oli tuolloin jo kääntänyt kelkkansa aseellisesta vallankumouksesta avoimen toiminnan kannattajaksi.

Suomessa oli siis demareiden lisäksi hyvin paljon sellaista radikaalisti vasemmistolaista duunariporukkaa, joka katsoi, että työväki ottaa vallan - jos ottaa - itsenäisessä Suomessa eikä vie maata moskovan bolshevikkien vasalliksi. Stalinin karkoituksista ja suomalaisten kommunistien passittamisesta vankileireille nimittäin moni tiesi jo talvisodan alkaessa.

Tämä vaikutti siihen, että armejamme oli paljon yhtenäisempi kuin Terijoen hallitus uskoikaan, vaikka sillä olikin aika hyvät tiedot Suomesta. Luulen, että Kuusisella ja kumppaneilla oli enemmän omaa lehmää ojassa, jos he kaunistelivat valloituksen helppoutta Stalinille.

-Jäbä

-Jäbä kirjoitti:

Ennen talvisotaa vasemmiston kahtiajako meni selvästi suhtautumisessa vallankumouksen jatkamiseen tai vallan hankkimiseen parlamentarismin ja avoimen puoluetyön kautta. SDP, eli ns. tannerilaiset sekä hyvin iso osa silloisen Sosialistisen työväenpuolueen ja maan alla toimineen SKP:nkin jäsenistä ei uskonut aseelliseen vallankumoukseen eikä bolshevistisesta Pietarista johdettuun maanalaiseen agenttitoimintaan eikä luottanut tuota agenttitoimintaa johtaneisiin Rahjan veljeksiin ja Manneriin. Kuusinen oli tuolloin jo kääntänyt kelkkansa aseellisesta vallankumouksesta avoimen toiminnan kannattajaksi.

Suomessa oli siis demareiden lisäksi hyvin paljon sellaista radikaalisti vasemmistolaista duunariporukkaa, joka katsoi, että työväki ottaa vallan - jos ottaa - itsenäisessä Suomessa eikä vie maata moskovan bolshevikkien vasalliksi. Stalinin karkoituksista ja suomalaisten kommunistien passittamisesta vankileireille nimittäin moni tiesi jo talvisodan alkaessa.

Tämä vaikutti siihen, että armejamme oli paljon yhtenäisempi kuin Terijoen hallitus uskoikaan, vaikka sillä olikin aika hyvät tiedot Suomesta. Luulen, että Kuusisella ja kumppaneilla oli enemmän omaa lehmää ojassa, jos he kaunistelivat valloituksen helppoutta Stalinille.

-Jäbä

Lue lisää

Olet punikki niin kuin Mpp.

Seli seli kirjoitti:

Olet punikki niin kuin Mpp.

Kirjoitin edellä asioita, jotka luin 50-luvulla painetusta Arvo "Poika" Tuomisen kirjasta "Sirpin ja vasaran tie". Tuominen oli varhainen sosialidemokraatti ja kommunisti koko ikänsä ja kuvaa kirjassaan vasemmiston vaiheita oman elämänsä kannalta 1900 luvun taitteesta alkaen.

Vasemmiston sisäinen riitaisuus tulee kirjasta hyvin ilmi. Etenkin sisällissodan jälkeen bolshevistiselle Venäjölle paenneiden, SKP:n perustajien ja Suomeen jääneiden suhteet on tuotu selvästi esiin.

Miellä ei todellakaan talvisodan alkaessa ollut juuri lainkaan sellaisia kommunisteja, jotka olisivat halunneet Suomen häviävän ja joutuvan Stalinin Neuvostoliiton osavaltioksi. "Punakapinahan" ei alunperinkään ollut tarkoitettu muuttamaan Suomen autonomista asemaa ja itsenäistä, omaan eduskuntalaitokseen perustuvaa hallintoa.

-Jäbä

Niin täällä ainakin nuo kepulireppanat väittävät. Nuokin kirjoitukset silmäiltyään se kepulireppanoiden muka-porvarillisuus tulee entistäkin oudompaan valoon. Näkyy olevan Juhani Putkinekin samanlainen "punikki" kuin minäkin ja monet muut täällä noilta reppanoilta punikin leiman saaneet heistä taatusti paljon kauempana kommrimieltymyksistä olevat isänmaalliset kunnon suomalaiset.

Varmasti tuon kepulireppanoiden oudon käyttäytymisen ja muiden punikeiksi nimittelyn takana on vain epävarmuus omasta poliittisestakin identiteetistä. Kuten noiden homottelijoiden kohdalla on kysymys heidän oman seksuaalisen identiteettinsä epävarmuudesta tai kenties varmuudestakin, mutta sen häpeämisestä.

vanha-kapi kirjoitti:

Niin täällä ainakin nuo kepulireppanat väittävät. Nuokin kirjoitukset silmäiltyään se kepulireppanoiden muka-porvarillisuus tulee entistäkin oudompaan valoon. Näkyy olevan Juhani Putkinekin samanlainen "punikki" kuin minäkin ja monet muut täällä noilta reppanoilta punikin leiman saaneet heistä taatusti paljon kauempana kommrimieltymyksistä olevat isänmaalliset kunnon suomalaiset.

Varmasti tuon kepulireppanoiden oudon käyttäytymisen ja muiden punikeiksi nimittelyn takana on vain epävarmuus omasta poliittisestakin identiteetistä. Kuten noiden homottelijoiden kohdalla on kysymys heidän oman seksuaalisen identiteettinsä epävarmuudesta tai kenties varmuudestakin, mutta sen häpeämisestä.

Lue lisää

pahasti päälle?!

Jo toista päivää samaa jankkausta? Oletko jotenkin ajautunut ankaran vitutuksen valtaan vai mistä oikein on kysymys?

Jotenkin tässä on pienen pientä ristiriitaa tämän upseeri ja herrasmies tohinan kanssa ;)))

vanha-kapi kirjoitti:

Niin täällä ainakin nuo kepulireppanat väittävät. Nuokin kirjoitukset silmäiltyään se kepulireppanoiden muka-porvarillisuus tulee entistäkin oudompaan valoon. Näkyy olevan Juhani Putkinekin samanlainen "punikki" kuin minäkin ja monet muut täällä noilta reppanoilta punikin leiman saaneet heistä taatusti paljon kauempana kommrimieltymyksistä olevat isänmaalliset kunnon suomalaiset.

Varmasti tuon kepulireppanoiden oudon käyttäytymisen ja muiden punikeiksi nimittelyn takana on vain epävarmuus omasta poliittisestakin identiteetistä. Kuten noiden homottelijoiden kohdalla on kysymys heidän oman seksuaalisen identiteettinsä epävarmuudesta tai kenties varmuudestakin, mutta sen häpeämisestä.

Lue lisää

Eläköön sosialismi!


Me vallankumouksen uljaat soturit olemme ylpeitä punikkiudestamme ja homoudestamme. Heteroseksi on tylsää kunnon homosteluun verrattuna, jo muinaiset roomalaiset sen tiesivät, käyttääkseni erittäin hyvän ystäväni, toveri vanha-kapin useasti käyttämää ilmausta.

Punikki taas on kunnianimi esimerkiksi kepulaiseen verrattuna. Me punikit olemme masentuneita ainoastaan siitä, että Talvisota meni huonosti vallankumouksen kannalta. Sen tähden Tanner haukkui ruotsalaiset tässäkin ketjussa mainitussa puheessaan. Jos nimittäin ruotsalaiset olisivat tulleet apuun, niin varmasti olisimme hävinneet Talvisodan ja Ruotsistakin olisi tullut sosialistinen neuvostotasavalta. Se olisi ollut kerrassaan ihanaa, ruotsikin olisi päässyt osalliseksi proletariaatin diktatuurin mahdollistamasta onnesta, reaalisosialismista. Ah, kuinka ajatuskin saa ruumiini väpäjämään!

Vanha demari kirjoitti:

Eläköön sosialismi!


Me vallankumouksen uljaat soturit olemme ylpeitä punikkiudestamme ja homoudestamme. Heteroseksi on tylsää kunnon homosteluun verrattuna, jo muinaiset roomalaiset sen tiesivät, käyttääkseni erittäin hyvän ystäväni, toveri vanha-kapin useasti käyttämää ilmausta.

Punikki taas on kunnianimi esimerkiksi kepulaiseen verrattuna. Me punikit olemme masentuneita ainoastaan siitä, että Talvisota meni huonosti vallankumouksen kannalta. Sen tähden Tanner haukkui ruotsalaiset tässäkin ketjussa mainitussa puheessaan. Jos nimittäin ruotsalaiset olisivat tulleet apuun, niin varmasti olisimme hävinneet Talvisodan ja Ruotsistakin olisi tullut sosialistinen neuvostotasavalta. Se olisi ollut kerrassaan ihanaa, ruotsikin olisi päässyt osalliseksi proletariaatin diktatuurin mahdollistamasta onnesta, reaalisosialismista. Ah, kuinka ajatuskin saa ruumiini väpäjämään!

Lue lisää

Huomannet toveri vanha demari kuinka Toveri Mielipidepankki tässäkin ketjussa jaksaa puolustaa meitä valkosuomalaisen hallituksen ikeestä vapauttamaan tullutta generalissumus Stalinia. Mielipidepankki on oikeassa; kuinka meidän herrat olivatkaan tyhmiä kun päättivät sodalla puolustaa maatamme, eivätkä luovuttaneet siitä edes pientä palaa Hänen Vilpittömyydelleen Isä Aurinkoiselle.

On mieltä ylentävää nähdä tuollaista kunnioitusta kuin mitä MPP suo Stalinille

Uljas MPP kirjoitti:

Huomannet toveri vanha demari kuinka Toveri Mielipidepankki tässäkin ketjussa jaksaa puolustaa meitä valkosuomalaisen hallituksen ikeestä vapauttamaan tullutta generalissumus Stalinia. Mielipidepankki on oikeassa; kuinka meidän herrat olivatkaan tyhmiä kun päättivät sodalla puolustaa maatamme, eivätkä luovuttaneet siitä edes pientä palaa Hänen Vilpittömyydelleen Isä Aurinkoiselle.

On mieltä ylentävää nähdä tuollaista kunnioitusta kuin mitä MPP suo Stalinille

Lue lisää

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4 arkisto%2F01068_3

Uljas MPP kirjoitti:

Huomannet toveri vanha demari kuinka Toveri Mielipidepankki tässäkin ketjussa jaksaa puolustaa meitä valkosuomalaisen hallituksen ikeestä vapauttamaan tullutta generalissumus Stalinia. Mielipidepankki on oikeassa; kuinka meidän herrat olivatkaan tyhmiä kun päättivät sodalla puolustaa maatamme, eivätkä luovuttaneet siitä edes pientä palaa Hänen Vilpittömyydelleen Isä Aurinkoiselle.

On mieltä ylentävää nähdä tuollaista kunnioitusta kuin mitä MPP suo Stalinille

Lue lisää

Nyt on hyvä tarkentaa sen verran, etten suinkaan puolusta Stalinia vaan kahta muuta toveria. Nämä ovat Juho Kusti Paasikivi ja Carl Gustav Emil Mannerheim. Ilmeisesti pidät heitä suurina sosialisteina, kun mm. Mannerhein kutsui talsvisotaa Erkon sodaksi ja kehotti tätä menemään metsään ja ampumaan itsensä.

On tietysti hiukan hämmentynyt, että minua verrataan tässä asiassa toveri Mannerheimiin. Toisaalta ole kyllä otettu siitä. Kiitos.

kuin tämä: kirjoitti:

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4 arkisto%2F01068_3

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=tYZeVgfTZig