Noniin. Keksinpä sopivan otsikon.
Tässä tätä kaljuuntumistaistelua ja siihen liittyvää kaikenlaista spekulointia pidemmän aikaa sivusta seuranneena, ja itsekin viimeaikoina taisteluun ryhtyneenä, ajattelin kirjoitella muutamia ajatuksiani tästä finasteridin käyttöön liittyvästä valtavasta sivuvaikutuksien pelosta.
Pari faktaa ensialkuun, jottei kukaan vedä hernettä nenään tai ymmärrä asiaa väärin. Osa käyttäjistä todella saa sivuvaikutuksia, vakaviakin. Onko se yleisempää kuin sillä 2%:lla käyttäjistä, joka on tutkimuksissa todennettu? Todennäköisesti on suurempi. Kenties tuplat, 4%. Onko se yhtä suuri kuin mitä foorumikeskusteluista voisi laskea (kymmenejä prosentteja) - ei todellakaan.
Hypoteettinen tilanne: lääkkeen valmistaja ei olisi koskaan informoinut mm. impotenssin mahdollisuudesta yhtenä käytön sivuvaikutuksista. Fakta on se, että tällöin näillä foorumeilla olisi vain murto-osa tämän vaikutuksen oikeasti huomanneita lääkkeen käyttäjiä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Se lähtee pitkälti siitä, että kun mahdollisuuden tiedostaa, siitä huolestuu, sitä lähtee ajattelemaan ja pohtimaan, myös ja ehkä erityisesti silloin kun erektiolle olisi tilausta, ja tottakai tällä kaikella on oma vaikutuksensa erektioon. Samalla kun lukee jatkuvasti muiden vastaavia juttuja, niin homma vaan pahenee.
Tavallaanhan nämä käyttäjät ovat kuitenkin täysin oikeassa: lääkkeen käytöstähän ne kuvitellutkin vaivat johtuvat, koska ilman sitä tuoteselosteen ja kaikkien muiden kauhuraporttien lukemista vaivoja ei todennäköisesti olisi.
Siinä on myös valtava lumipallo-efekti, joka ruokkii koko ajan itseään. Pelon ilmapiiri voimistuu jatkuvasti. Prosenttiosuus käyttäjäkunnasta, jolle näitä sivuvaikutuksia ilmenee, kasvaa koko ajan, vaikka itse lääkkeen koostumus pysyy täysin identtisenä...
Mies ja miehen penis - eipä paljon herkempää kombinaatiota voi tässä ekosysteemissä olla. Koko miehuushan rakentuu pitkälti tuon elimen ja sen toimintaan liittyvien aktiviteettien ympärille. :) Sinänsä ei ihme, että siitä panikoidaan. Jos tuoteselosteessa raportoitu sivuvaiva olisi vaikkapa sierainten kutinan ja sen myötä nenänkaivuun dramaattinenkin kasvu (huom. nenänkaivuullahan on suora yhteys siihen, miten hyvin saa naisia ;)) jopa 50% kaikista käyttäjistä, niin eipä siitä juuri kukaan jaksaisi puhua foorumeilla. Ja se vaivan esiintyminen todellakin olisi se 50% ja se pysyisi vakiona kokoajan, koska ketään ei kiinnostaisi, eikä kukaan lietsoisi sitä mentaalitasolla.
Se, mikä hommassa myös vähän huvittaa, että paniikkiryhmässä on usein sellaisia 20-30 -vuotiaita miehiä, huolissaan erektiostaan, panohaluistaan jne, ja samalla ihan normikäyttäytymistä on mm. jatkuva alkoholin käyttö sillä tasolla, että tyyliin ei muisteta mitään känni-illasta seuraavana päivänä. Sitten pienen pillerin nappaaminen johtaa täysin ylimitoitettuun murehtimiseen, vaikutusten tarkkailuun, suorastaan syynäämiseen - ja sitä myötä myös niiden löytämiseen (tai ennemminkin syntymiseen). Tämä siksi, että kännäämisella on huomattavasti katu-uskottavampi status, se on äijätoimintaa, sivuvaikutuksista huolimatta. Miedot huumet ovat ihan arkipäivää nuorten aikuisten keskuudessa. 1mg finaa on kuitenkin jotain, mitä on syytä pelätä ihan tosissaan.
En sano sitä, etteikö finasteridin käyttäjän olisi syytä kuunnella kehoaan, vaan kaikkeen pitäisi silti osata suhtautua rationaalisesti ja objektiivisesti.
Esim. minä ite. Aloitin finasteridin käytön 7 kuukautta sitten. JOS olisin aloittanut sen jo 1,5 vuotta sitten, olisin kenties jo lopettanut sen, koska reilu vuosi sitten minulla oli todella outoja kipuja ja vaivoja, jotka olisin hyvinkin voinut liittää juuri finasteridin käyttöön (koska pelon ilmapiiri aktivoisi minut etsimään syytä juuri tältä alueelta, eikä kaikista niistä sadoista muista muuttujista, jotka elämässäni vaihtelevat vuodesta toiseen). En tiedä mistä ne oireet tulivat, lääkärit eivät siihen selitystä löytäneet, ja ne menivät lopulta itsestään ohi. Silloin en siis finaa tai mitään muutakaan lääkettä käyttänyt. Mutta jos olisin käyttänyt, olisin varmaan lähtenyt etsimään syytä juuri sieltä.
Pointti tässä on se, että ihmiskehossa tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista, fyysistä ja psyykkistä. Kaiken saa halutessaan liittymään vaikka mihin, jos niin on itselleen uskotellut. Tai jos muut ovat näin uskotelleet.
Olen huomioinut joitakin omassa kehossani tapahtuneita asioita viimeisen puolen vuoden aikana, jotka mahdollisesti voivat johtua finasteridin käytöstä - tai sitten melkeinpä mistä tahansa muusta. Enpä tiedä, enkä voi mitenkään tietää. En lähde uloskaan meteorikilven kanssa, vaikka ihan milloin vaan taivaalta voi sellainen päälleni tipahtaa. Turha sitä on ennalta pelätä.
Kaljuuntumistaistelu ja ennen kaikkea sivuvaikutuksista spekulointi on henkien hommaa. Se 4% kenties on ihan todellisia, selvästi objektiivisestikin tarkasteltuna huomattavia sivuvaikutuksia, mutta suurin osa on kyllä luokkaa "it's all in your head".
Tässä tätä kaljuuntumistaistelua ja siihen liittyvää kaikenlaista spekulointia pidemmän aikaa sivusta seuranneena, ja itsekin viimeaikoina taisteluun ryhtyneenä, ajattelin kirjoitella muutamia ajatuksiani tästä finasteridin käyttöön liittyvästä valtavasta sivuvaikutuksien pelosta.
Pari faktaa ensialkuun, jottei kukaan vedä hernettä nenään tai ymmärrä asiaa väärin. Osa käyttäjistä todella saa sivuvaikutuksia, vakaviakin. Onko se yleisempää kuin sillä 2%:lla käyttäjistä, joka on tutkimuksissa todennettu? Todennäköisesti on suurempi. Kenties tuplat, 4%. Onko se yhtä suuri kuin mitä foorumikeskusteluista voisi laskea (kymmenejä prosentteja) - ei todellakaan.
Hypoteettinen tilanne: lääkkeen valmistaja ei olisi koskaan informoinut mm. impotenssin mahdollisuudesta yhtenä käytön sivuvaikutuksista. Fakta on se, että tällöin näillä foorumeilla olisi vain murto-osa tämän vaikutuksen oikeasti huomanneita lääkkeen käyttäjiä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Se lähtee pitkälti siitä, että kun mahdollisuuden tiedostaa, siitä huolestuu, sitä lähtee ajattelemaan ja pohtimaan, myös ja ehkä erityisesti silloin kun erektiolle olisi tilausta, ja tottakai tällä kaikella on oma vaikutuksensa erektioon. Samalla kun lukee jatkuvasti muiden vastaavia juttuja, niin homma vaan pahenee.
Tavallaanhan nämä käyttäjät ovat kuitenkin täysin oikeassa: lääkkeen käytöstähän ne kuvitellutkin vaivat johtuvat, koska ilman sitä tuoteselosteen ja kaikkien muiden kauhuraporttien lukemista vaivoja ei todennäköisesti olisi.
Siinä on myös valtava lumipallo-efekti, joka ruokkii koko ajan itseään. Pelon ilmapiiri voimistuu jatkuvasti. Prosenttiosuus käyttäjäkunnasta, jolle näitä sivuvaikutuksia ilmenee, kasvaa koko ajan, vaikka itse lääkkeen koostumus pysyy täysin identtisenä...
Mies ja miehen penis - eipä paljon herkempää kombinaatiota voi tässä ekosysteemissä olla. Koko miehuushan rakentuu pitkälti tuon elimen ja sen toimintaan liittyvien aktiviteettien ympärille. :) Sinänsä ei ihme, että siitä panikoidaan. Jos tuoteselosteessa raportoitu sivuvaiva olisi vaikkapa sierainten kutinan ja sen myötä nenänkaivuun dramaattinenkin kasvu (huom. nenänkaivuullahan on suora yhteys siihen, miten hyvin saa naisia ;)) jopa 50% kaikista käyttäjistä, niin eipä siitä juuri kukaan jaksaisi puhua foorumeilla. Ja se vaivan esiintyminen todellakin olisi se 50% ja se pysyisi vakiona kokoajan, koska ketään ei kiinnostaisi, eikä kukaan lietsoisi sitä mentaalitasolla.
Se, mikä hommassa myös vähän huvittaa, että paniikkiryhmässä on usein sellaisia 20-30 -vuotiaita miehiä, huolissaan erektiostaan, panohaluistaan jne, ja samalla ihan normikäyttäytymistä on mm. jatkuva alkoholin käyttö sillä tasolla, että tyyliin ei muisteta mitään känni-illasta seuraavana päivänä. Sitten pienen pillerin nappaaminen johtaa täysin ylimitoitettuun murehtimiseen, vaikutusten tarkkailuun, suorastaan syynäämiseen - ja sitä myötä myös niiden löytämiseen (tai ennemminkin syntymiseen). Tämä siksi, että kännäämisella on huomattavasti katu-uskottavampi status, se on äijätoimintaa, sivuvaikutuksista huolimatta. Miedot huumet ovat ihan arkipäivää nuorten aikuisten keskuudessa. 1mg finaa on kuitenkin jotain, mitä on syytä pelätä ihan tosissaan.
En sano sitä, etteikö finasteridin käyttäjän olisi syytä kuunnella kehoaan, vaan kaikkeen pitäisi silti osata suhtautua rationaalisesti ja objektiivisesti.
Esim. minä ite. Aloitin finasteridin käytön 7 kuukautta sitten. JOS olisin aloittanut sen jo 1,5 vuotta sitten, olisin kenties jo lopettanut sen, koska reilu vuosi sitten minulla oli todella outoja kipuja ja vaivoja, jotka olisin hyvinkin voinut liittää juuri finasteridin käyttöön (koska pelon ilmapiiri aktivoisi minut etsimään syytä juuri tältä alueelta, eikä kaikista niistä sadoista muista muuttujista, jotka elämässäni vaihtelevat vuodesta toiseen). En tiedä mistä ne oireet tulivat, lääkärit eivät siihen selitystä löytäneet, ja ne menivät lopulta itsestään ohi. Silloin en siis finaa tai mitään muutakaan lääkettä käyttänyt. Mutta jos olisin käyttänyt, olisin varmaan lähtenyt etsimään syytä juuri sieltä.
Pointti tässä on se, että ihmiskehossa tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista, fyysistä ja psyykkistä. Kaiken saa halutessaan liittymään vaikka mihin, jos niin on itselleen uskotellut. Tai jos muut ovat näin uskotelleet.
Olen huomioinut joitakin omassa kehossani tapahtuneita asioita viimeisen puolen vuoden aikana, jotka mahdollisesti voivat johtua finasteridin käytöstä - tai sitten melkeinpä mistä tahansa muusta. Enpä tiedä, enkä voi mitenkään tietää. En lähde uloskaan meteorikilven kanssa, vaikka ihan milloin vaan taivaalta voi sellainen päälleni tipahtaa. Turha sitä on ennalta pelätä.
Kaljuuntumistaistelu ja ennen kaikkea sivuvaikutuksista spekulointi on henkien hommaa. Se 4% kenties on ihan todellisia, selvästi objektiivisestikin tarkasteltuna huomattavia sivuvaikutuksia, mutta suurin osa on kyllä luokkaa "it's all in your head".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.