Kun sait tietää, että ihastuksesi on myös ihastunut sinuun niin muuttuivatko tunteesi jotenkin?
Ajatteletko häntä enemmän? vai laantuiko oma ihastuksesi?
Ajatteletko häntä enemmän? vai laantuiko oma ihastuksesi?
Onko suhtautumisesi muuttunut jotenkin?
kuhan kyselen
371779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tuossa ei olisi mitään logiikkaa :) Tietysti ihastus syveni kun huomasin hänenkin tunteet.
pöhkö rakastuin, hän taas hiljeni ja kaikki loppui :/
Missä ikäluokassa liikutaan? Tiedätkö miksi sen toisen tunteet laantuivat?
2-kympin puolella, loppupuolellakin jo. Syytä en tiedä, kun mikään ei mennyt edes vikaan. Aikoinaan kyllä lupasin kaiken mahdollisen ajan antaa, joskaan en ihan tällaista hiljaisuutta tapahtuvaksi ajatellut. Lienee totta, mitä ujoista sanotaan: Eivät koskaan tee aloitetta, ja automaattisesti menettävät mielenkiintonsa, kun me sitten teemme :(
Pöhkö tyttö, oletko sinä mahdollisesti minä?! Oikeesti, täällä ollaan saman ikäisia ja tuntuu käyneen juuri samoin. :( Ujo mies haahuili kauan ihastuneen oloisena, sitten minäkin ihastuin ja rohkaisin itseni tekemään aloitteen (vaikka ujo olen minäkin), ja sitten - ei mitään. Ei vastausta, minkäänlaista. Pelkkä hiljaisuus.
Mitään ei ole tässäkään tapauksessa voinut mennä "vikaan", eikä edes tunneta niin hyvin, että miehelle olisi jotenkin selvinnyt minun persoonallisuudestani jotain häntä ärsyttäviä piirteitä tms. (Paitsi ehkä ujous, mutta se nyt on ollut selvää alusta alkaen!) Olen miettinyt tätä pääni puhki jo pari kuukautta enkä keksi mitään. Mietin sitäkin, että ehkei hän ollut kiinnostunut alunperinkään, mutta rehellisesti sanoen en usko. Kukaan ei käyttäydy niin erikoisesti ilman syytä... eikä kukaan ole minua katsonut niin ihmeellisellä tavalla. Olen epävarmuudestani ja nolosta olostani huolimatta edelleen ihan varma, että hän oli minuun ihastunut vielä juuri ennen minun "tunnustustani". Mihin se siis voi kadota noin vain?!
No joo, ei tässä viestissä muuta pointtia ole kuin se, että jotenkin hätkähdytti kuulla näin käyneen muillekin. "Eivät koskaan tee aloitetta, ja automaattisesti menettävät mielenkiintonsa, kun me sitten teemme"... onko se tosiaankin näin? :(
Ei, se varmaan näyttää kyllä vain siltä. Että muka menettää mielenkiintonsa kun jäätyy niin kun nainen tulee näyttämään mielenkiintonsa. Hui!
No mitä sen naisen sitten pitäisi tehdä ja mielenkiintonsa näyttää, jotta mies ei jäätyisi?
Niin siis tarkoittaako tuo jäätyminen, ettei mitään kiinnostusta koskaan ollutkaan? Vai...?
Kyllähän se on ymmärrettävää, että ihastunutkin ihminen menee hetkeksi lukkoon sellaisesta uutisesta... mutta pitempiaikainen "jäätyminen", sitä en osaa ihastuneessa käsittää. Siis että ihastuksen kohdetta tarjottaisiin hopeatarjottimella, mutta pelottaisi niin ettei voi tarttua tarjoukseen... ei mitään järkeä?? :-/
yleensä olekaan järkeä. Todella ujo voi käyttäytyä juuri noin, menee vaan liian lukkoon vaikka kuinka olisi ihastunut. On tavallaan jopa liian ihastunut.. :/
No, kyllä tässä tapauksessa siihen oli ehkä pari muutakin syytä lisäksi alitajunnassa. En aivan ymmärtänyt häntä, muutamasta itsestä riippumattomasta syystä. No onhan tässä peiliinkin katsottu. Tiesin kuitenkin erään asian, niin tiedän ja uskon että pieni tylyttäminen ei häntä haittaa. Tylyttämistähän se yhtäkkinen katoaminenkin on jos sellainen on tulossa. En ole nyt nähnyt häntä pitkään aikaan, ja olosuhteet menee siihen suuntaan etten näekkään, kenties koskaan. Kyllä mä kuitenkin välillä mietin häntä. Näin oli paras pelata kortit annetut kortit, vaikka värisuorakin olisi voinut tulla. Ja älkää nyt kuvitelko että tämä on just teille. Ei hän lue näitä foorumeja. Eli lyheysti; joko ujoutta tai muita syitä! Tai ehkä sitten näiden sekoitus.
Juu, tiedänhän minä ettei "hän" täällä kirjoittele etkä se ole sinä, mutta viestisi herättää kuitenkin ajatuksia. On tietysti paha kommentoida, kun ei tiedä tapauksen yksityiskohdista mitään, mutta tämä jäi vaivaamaan:
"Tiesin kuitenkin erään asian, niin tiedän ja uskon että pieni tylyttäminen ei häntä haittaa"
En osaa kuvitella mitään tilannetta, missä tylyttäminen ei haittaisi tai loukkaisi ihastunutta. Tai edes sellaista, missä toinen voisi "ansaita" sen, jos ei ole sinua huonosti kohdellut (vai?). Varsinkin, jos kyse on naisesta, josta pidät (jollain tasolla edes?) tai joskus pidit... etkä silti välitä hänen tunteistaan yhtään?
Kuten sanoin, en tiedä yksityiskohtia, joten voi olla ihan kaamea akka kyseessä... mutta näillä tiedoilla ei käy järkeen, sori.
("Muut alitajuiset syyt" sitten asia erikseen... vaikka en ymmärrä sitäkään, miksei niitä voisi ottaa käsittelyyn, jos toisesta on kuitenkin kiinnostunut. Niitä alitajuisia estoja on kuitenkin ihan jokaisella - jollain enemmän kuin toisilla - ja joskus ne on kuitenkin kohdattava.)
Ei hän kamala akka ollut. Vaikutti oikein mukavalta ja aika samantyyliseltä. Mutta maailma on ihmeellinen ja tällainenkin tilanne mahtuu tänne. Jos tietäisit, kaikki olisi selvää sinulle. Eipä ole aiemmin ollut näin erikoista ihastumista, eikä varmaan tule olemaankaan. Noilla alitajuisilla syillä tarkoitin että... no, ei ole kuitenkaan tavallaan minussa ne rajoitukset. Vielä joskus syksyllä olin sitä mieltä että parempi kun ei oltaisi ikinä kohdattu, mutta kai universumi yrittää opettaa minulle jotain :)
Joo-o, samaa olen itsekin pohdiskellut... että yrittääkö universumi opettaa jotain, kun olen jo toisen kerran elämässäni ihastunut samaan ihmiseen, eikä kummallakaan kerralla siitä tullut yhtään mitään. Kai se opetus on yksinkertaisesti, että joskus asioista vaan ei tule mitään. Kiitos, universumi, ikään kuin en tuota olisi itsekin tajunnut...
Minun tilanteessani syytä oli paljon itsessänikin ja omassa typerässä arkuudessa, mutta ajattelen silti, että olisin kuitenkin jonkinlaisen vastauksen ansainnut. No, c'est la vie. Kehotan silti sinuakin ajattelemaan, että josko tämä ei-kamala akka ansaitsisi jotain muuta kuin tylyttämistä. Vaikka ihan muutaman ystävällisen sanan, että näin kävi, mutta ei muistella pahalla. Hiljaisuus kun harmittaa aina eniten. :-/
"Jos tietäisit, kaikki olisi selvää sinulle"... hemmetti, nyt täytyy kyllä myöntää että vilkasta mielikuvitustani kiehtoo ihan täysillä tämä sinun "erikoinen ihastuksesi" :) Millaisestakohan tilanteesta mahtaa olla kyse?! Tässä on kai toinen mysteeri, joka ei selviä minulle koskaan... huoh.
Ei mun tunteet ainakaan laantuisi, olisin ikionnellinen!!! Ajattelisin häntä saman verran! Sit tietenkin tarvis miettiä jatkoa; ryhtyäkkö suhteeseen vai ei. Molempien elämäntilanne vaikuttaa asiaan, onko vapaa menneestä. Silloinhan varsinainen tutustuminen vasta alkaisi.
Täytyy myöntää että tietty varmuus tuo varmuutta ja selvyyttä myös omiin tunteisiin...
Tunteita on muuttanut vain ikävät asiat.
paitsi, että voiko tämän enempää enää? Luulen, että haluaisin puhua asiasta, selventää tilannetta mihin suuntaan lähdetään tunteiden kera.
Itsellä samoja kokemuksia ujoista. Eräs joka ihan taatusti oli kiinnostunut jäätyi totaalisesti kun tein aloitteen. Sitä seurasi äärimmäinen jäätävä tylytys. En tiedä onko hän niitä joiden mielenkiinto lakkaa tyystin ihastuksen kohteen osoitettua vastakaikua vai oliko kyseessä jonkinlainen ujon suojautumisreaktio. Piilottaa oma epävarmuutensa, pelkonsa ja totaalipaniikkitilansa tylytyksen naamion taakse? Tätä ennen oli vaikuttanut todella mukavalta tyypiltä johon olisin ollut kiinnostunut tutustumaan ihmisenä, kaverina ja katsomaan voisiko se johtaa enempään, joten kyllä harmitti. Mistä moinen reaktio johtui, who cares? Ainut mikä merkitsee on se, etten tuon tylytyksen jälkeen, jonka saattoi tulkita myös vastaansanomattoman selkeäksi osoitukseksi evvk -ei voisi vähempää kiinnostaa- mennyt enää koskaan tapaamaan häntä. Ihastuksesta, joka ei mikään maailmaakaatavan suuri sellainen onneksi ollut missään vaiheessa ollutkaan, vaan lähinnä sellainen positiivisen kiinnostunut ja utelias lievällä ihastuksella maustettuna, pääsin kohtalaisen nopeasti yli ja nykyään tuskin koskaan edes ajattelen häntä. Toki tarpeettoman tyly torjunta tuntui todella pahalta ja loukkasikin melko syvästi sekä painoi itsetuntoani alas parin kuukauden ajaksi, mutta siitä päästiin yli ja nyt on uusi, paljon ihanampi ihastus sydämessä ja kiikarissa. Ainut ongelma on se että hänkin vaikuttaa olevan ujo, joten en ole uskaltanut lähestyä häntä näistä aikaisemmista huonoista kokemuksista ujoista miehistä johtuen...
Toinen huono kokemus ujosta oli sellainen että kävin hänen kanssaan kahvilla ja viihdyimme yhdessä ensikertalaisiksi melko kauan, parin tunnin ajan. Mielestäni meillä synkkasi hyvin ja tyyppi ITSE ehdotti että voisi sitä vaikka tavata uudestaan ja halusi ottaa minusta vielä kännykamerallaan kuvankin! Kun hänestä ei kuitenkaan sitten kuulunut mitään lähetin hänelle tekstaria n. viikon kuluttua ehdottaen tapaamista, johon en saanut vastausta. Tästä viikon kuluttua soitin ja kerroin olevani edelleen kiinnostunut ja että mielestäni meillä synkkasi hyvin. Kuulosti siltä että hän jäätyi täysin ja meni ihan totaalipaniikkiin ja tokaisi että "täältäpäin ei ainakaan ole mitään kiinnostusta siihen suuntaan!" Eihän tuollaiseen täystyrmäykseen muuta voi sanoa kuin toivottaa hyvää jatkoa ja onnellista loppuelämää. Vaikka voisin vaikka vannoa, että hän oli kiinnostunut, viihtyi seurassani ja meillä synkkasi todella hyvin! Ehdottihan hän ihan itse että voisimme tavata uudestaan ja kysyi vielä saisiko ottaa minusta kuvan jonka sitten ottikin. Minusta hän pelkäsi tunteitaan!
Kaverilla tällä hetkellä päällä tilanne ettei voi edes lähestyä ujoa miestä. Kaikkensa on kyllä tehnyt ja yrittänyt, mutta kun mies juoksee heti karkuun kun hänelle vain yrittääkin puhua. Ei voi edes puhua hänen kanssaan kun mies juoksee heti pakoon! Ja kyseessä on sentään 50v. aikuinen mies!
Näistä olen oppinut että kannattaa harkita todella tarkkaan viitsiäkö edes yrittää lähestyä ujoa miestä. Juoksevat vain karkuun tai ajavat paniikissa pois luotaan.
Kuulostaa siltä että olet hirveä sotanorsu
"Eräs joka ihan taatusti oli kiinnostunut jäätyi totaalisesti kun tein aloitteen. Sitä seurasi äärimmäinen jäätävä tylytys..."
JUURI NÄIN. Täsmälleen sama kokemus. Ensin luulin, että mies oli vaan vähän outo, mutta se näkyy olevan siis yleistä :(
Vähiten ymmärrän sitä, että todella mukavan oloinen ihminen muuttuu kuin taikaiskusta tylyksi. Siis kyllä minä pakit ymmärtäisin - vaikka kiinnostus olikin niin selvää, että se näkyi kuuhun asti, niin se on tietysti hänen oma päätöksensä mitä sille haluaa tehdä - mutta tuota en ymmärrä, että pitää muuttua täysin jäätäväksi, kun ollaan ensin tultu oikein hyvin juttuun.
Harmittaa, kun tämä ei selviä koskaan :( Ja minä pääsin vielä ihastumaan aika syvästikin.
No en ole. Olen poikkeuksellisen kaunis nainen, vaikka itse sanonkin. En sano tätä itserakkaana kehuskellen, vaan totean vain olemassaolevan tosiasian. Eli ulkonäön hirveydestä torjunnat eivät varmasti johtuneet, kyse oli jostain muusta.
Olen kyllä kuullut juttua että ujoilla miehillä olisi tuollaisia täysin vammaisia suojautumiskeinoja. Kuullut myös että joitakin alkaa ahdistamaan niin paljon kun joku osoittaa kiinnostusta että se on pakko "ajaa pois." Ja sitten harmittaa jälkikäteen. Ja että jotkut ujot suojautuvat juuri tuollaisella jäätävyydellä ja heitä itseäänkin ihan harmittaa se kun eivät muuhun pysty. Kyse ehkä jonkinlaisesta traumasta ja sisäisistä haavoista?
Miehet - ota niistä selvää! Miehet ovat todellakin Marsilaisia!
Ehkä parempi näin. Ujojen on jäätävä yksin, jotta eivät pääsisi lisääntymään ja levittämään eteenpäin ujousgeeniä. Ujojen on kuoltava sukupuuttoon sillä ujous aiheuttaa suurta kärsimystä ujoihin ihastuville sekä heille itselleen. Toivottavasti ujous häviää maailmasta tulevaisuudessa tämän luonnonvalinnan ja ujojen itsensä parisuhdemarkkinoilla harjoittaman toiminnan johdosta!
Jep... täytyy tähän taas sanoa, että tutulta kuulostaa. En nyt ihan sanoisi itseäni "poikkeuksellisen kauniiksi", mutta kauniiksi on kehuttu ihan tarpeeksi usein, ja kovasti se ulkokuori tuntui tätä ujoa miestäkin kiinnostavan. Kuten sanoin, jos ei tunne vetoa niin ei tunne, ja kyllä minä ymmärrän vähälläkin, jos ei kiinnosta... mutta kun se kiinnostus tuli ensin todella vahvanoloisena juuri sieltä toisesta päästä!
Voiko tosiaan olla, että ujoilla miehillä olisi tällaisia "suojautumiskeinoja"? Itse olen kuitenkin myös aika ujo nainen, eikä ole koskaan tullut mieleenikään ajaa kiinnostavia ihmisiä pois. Ja toisaalta tällä minunkin ujolla miehelläni ON ollut tyttöystäviä (tai ainakin yhden tiedän), joten mikään täysin naisten kanssa avuton urpo hän ei voi olla. Joten mikä sitten tässä mahtoi mättää? Olisihan se imartelevaa ajatella, että minut olisi ajettu pois koska mies oli "liian ihastunut" tms., mutta samalla se tuntuu järjettömältä, surulliselta ja jotenkin epäuskottavaltakin.
Turha kai tätä toisaalta on pohtia... ei se koskaan taida selvitä :-/
Jäätävä,taas =Kerrotko jotain itsestäsi ? ;)
Minkälaista infoa kaipaat, Ujo/ihastunut?? Olen metrikuuskuus senttiä ja kuusi milliä pitkä, painan 48,5 kiloa, pidän koirista ja monenlaisesta musiikista, toivon maailmanrauhaa ja itselleni ikiomaa kirjastohuonetta... tämänkaltaistako? ;)
On aika epätodennäköistä, että sinä olisit juuri se minun ujo ihastukseni...! Mutta oletko sinä sitten tylyttänyt jotakuta johon olet ollut ihastunut? Jos olet, niin kerro toki mitä siinä tapahtui ja mikä meni mönkään! Meitä ihmetteleviä tuntuu olevan useampiakin :)
Kokosi ainakin täsmää :). Ei täältä kyllä etsimäänsä löydä, mutta itse olen pyrkinyt olemaan välinpitämätön ihastusta kohtaan, koska hän taitaa olla VIELLÄKIN varattuna. Enkä tahtoisi edes yrittää mennä heidän väliinsä. Hänen miehensä on kuin eri planeetalta verrattuna itseeni, huoliteltu,"komea", ja koulutettukkin. Lisäksi ihastuksellani ja minulla on aika iso ikäero--> hän on vanhempi. Uskoisin että nainen on kyllä myös hieman ihastunut minuun. Olisi kyllä kiva sanoa naiselle mitä oikeasti hänestä ajattelen, mutta en haluaisi hämmentää naista liikaa. Olemme samalla työpaikalla.
Hän on ainut hyvä asia meidän työpaikalla ;) haluaisin suudella häntä..
Minusta sen verran että hän tuskin uskoo minun käyvän täällä..
Näinhän se on että jos meinaa sukua jatkaa on ujoudesta päästävä irti. Se on kyllä ihan mahdollista. Tosin ujouskin on suhteellinen käsite, monien ulkomaalaisten ja varsinkin amerikkalaisten mielestä _kaikki_ suomalaiset ovat todella hiljaisia ja ujoja. Lienee sitten ujo suomalainen amerikkalaisten mielestä jo psykiatrista hoitoa vailla :)
epäilin, olisiko hän, mutta en ajatellut niin kauaa. Se siinä menikin mönkään.. Mutta noin yleensä varmasti sitä ajattelisi toista enemmän, ehkä haaveilisi jopa, eli ei se tosiaan laantuisi.
Mulla syveni tunteet HETI kun sain vastakaikua. Mies myös muuttui selvästi tietäessään mun tuntevan samoin, entinen ivaileva himokiusaaja rauhottui muuttuen lempeämmäksi mua kohtaan. Myös koskettelu tuli kuvioon kun tiesi toisen tykkäävän, uskalsi tehdä ja sanoa enemmän.
Eräs ystäväni, joka on entinen ujo -ujoudesta on mahdollista parantua!- kertoi muuttuneensa käytökseltään lähestymisyrityksiä tekeviä ihastuksiaan kohtaan täysin jäätäväksi kuin taikaiskusta. Hän kertoi sen johtuneen hylkäämisenpelosta. Tavallaan hän siis hylkäsi itse ennenkuin itse tulisi hylätyksi, koska lapsuudessa koetun hylkäämistrauman takia oli täysin varma että niin siinä kuitenkin kävisi. Ehkä tässä selitys pakastearkku-ujomies-ilmiöön.
Varmastikaan kaikki ujot eivät kuitenkaan käyttäydy näin äärimmäisesti ujouden puuskan iskiessä. Lievemmillä ujoilla ujous ilmenee ainoastaan alkuvaiheen mahdottomuutena lähestyä ihastusta. Kun jää on saatu murrettua ujous ei enää oireile ja ujo kykenee jo kommunikoimaan ihastuksensa kanssa normaalisti.
tunteet vähän laantuu jos tietää toisen oikeasti ja tosissaan ihastuneen.
Kivoin on se vaihe kun ei vielä varmaksi tiedä.
vaan taisivat herätä eloon. Ajattelen häntä koko ajan ja rakastan yhä enenmmän.
Olen mielestäni aika ujo, mutta enemmäkin ehkä epäsosiaalinen, mutta jos se tyttö, johon olen ihastunut, tulisi juttelemaan tai antaisi selkeän merkin kiinnostuksestaan, niin en mä nyt jääksi muuttuisi!
Tosin, mun kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa johtuu varmaan siitä etten ole koskaan ollut hyvä ilmaisemaan itseäni sanoin. Tykkään olla hiljaakin ihmisten seurassa. Ja joskus en vain löydä sopivia sanoja kertomaan mitä tunnen.
Minulla on myös kokemusta "jääksi muuttujasta". Eräs nuori mies, joka osoitti kovasti kiinnostusta kohtaani,
muuttui täysin sulkeutuneeksi, kun yritin häntä lähestyä. Niinpä en kyennyt/halunnut kertoa omista tunteistani häntä kohtaan..ja nyt ollaan umpikujassa. Taidan antaa asian olla, vaikka kaipaan häntä kovin.
Mun mielestä kannattaisi pistää kaikki likoon viimeiseen "iskuun", ja kertoa kaikki pois, jottei ainakaan myöhemmin sitten miettisi, että "mitä jos"... Aika outoa tuollanen käyttäytyminen on, mutta eihän sitä tiedä jos sille vaikka selityskin löytyis.
Niin, kyllä minä ainakin olen aina tehnyt kaikkeni, kaiken voitavani saadakseni sen, jonka haluan. Tietääpähän sitten ainakin yrittäneensä parhaansa eikä mahdollinen epäonnistuminen ole johtunut ainakaan oman yrityksen puutteesta. Siitä seuraa sisäinen rauha vaikka Häntä ei saisikaan.
Olis kiva jos kertoisit tästä nuoresta miehestä lisää...hän saattaa kokea ettet halua häntä. :/ siinä yksi syy miksi on sulkeutuneeksi muuttunut.
---->why?