Eromiehet nousevat teatterin lavalle

tosi heino juttu jos vaan asioiden viemistä eteenpäin auttaa ja tasaarvoa erotilanteissa kehittää

Tässä tasa-arvon luvatussa maassa eräät kun tuntuvat olevan tasa-arvoisempia kuin toiset.

asuisin lähellä kävisin oitis katsomassa. Mutta erittäin hienoa, että miehet ovat lähteneet rohkeasti tuomaan miesten tuntoja esille. Miten, jos miehet lähtevät jossain vaiheessa kiertämään ympäri suomea näytelmän kanssa, niin mahdollisimman moni näkee: sitä toivoa. Hieno juttu:)

Paha perhe -elokuva on toimiva kuvaus miehisen kunnian vääristymistä

Uusimmassa ohjaustyössään Aleksi Salmenperä käsittelee miehen velvollisuudentuntoa ja kunniaa kuten edellisessäkin elokuvassaan Miehen työ.

Miehen työssä liikuttiin työväenluokassa, mutta Pahassa perheessä ylemmässä keskiluokassa. Lakimies Mikael Lindgrenille on kunnia-asia hoitaa työnsä kunnolla ja saada asiat sujumaan mielensä mukaan myös kotona.

Avioeron jälkeen Mikaelin vaimo on muuttanut pariskunnan tyttären Tildan kanssa Kööpenhaminaan, poika Dani (Lauri Tilkanen) on jäänyt isän kanssa Suomeen. Nyt Mikael on toista kertaa naimisissa ja hänellä on Danin lisäksi pieni Milo-poika. Danin tulevaisuutta varten Mikaelilla on vakaat suunnitelmat, minkä vuoksi isän ja pojan välit ovat hieman kireät.

Kun ex-vaimo kuolee, Tilda tuo hänet haudattavaksi Suomeen. Isä ja tytär eivät ole tavanneet vuosikausiin, eivätkä sisarukset Tilda ja Dani oikeastaan koskaan. Isän ja tyttären kohtaaminen on vaikea, mutta veli ja sisar löytävät heti toisensa, paljon läheisemmin kuin Mikael suvaitsisi.



Paha perhe on suomalainen, mutta samalla myös yleiseurooppalainen elokuva, sillä sen teema ei mitenkään yksintein ole miellettävissä suomalaiseksi. Ennemminkin aiheesta ja sen kliinisestä käsittelytavasta tulevat mieleen belgialaisen Georges Simenonin psykologiset romaanit. Salmenperän tavassa kuvata henkilöitään on samantapaista viileää etäisyyttä ja pyrkimystä säilyttää objektiivisuus.

Osin tämä istuu hyvin Pahan perheen muuhun kokonaisuuteen (Tuomo Hutrin kuvaus, Ville Anselmi Tantun musiikki), mutta toisaalta se jättää henkilöt etäisiksi myös katsojalle. Vaikutelmaa korostaa se, ettei henkilöille anneta juuri minkäänlaista henkilökohtaista taustaa. He ovat sellaisia kuin me heidät ensi kertaa näemme, ja lopun saamme itse kuvitella.

Etenkin Pihla Viitalan Tildan kohdalla tämä painottuu. Tilda ei ole mitenkään täysipainoiseksi rakennettu henkilöhahmo, vaan eräänlainen katalysaattori, joka laukaisee Mikaelin ja Danin välillä pitkään kerääntyneen jännitteen. Mikaelille Tilda on varjo menneisyydestä, muistutus siitä, että jotain suurta olisi pitänyt tehdä toisin. Mutta kuka ja millainen Tilda todella on, se jää aika lailla arvoitukseksi.



Näiltä osin Paha perhe on hieman luurankomainen, mutta omista kunnia- ja soveliaisuuskäsitteistään lähes kouristuksenomaisesti kiinni pitävän keski-ikäisen miehen kuvauksena se toimii. Mikael on selkeästi sekä töissä että kotona vallankäyttäjä, jonka valtaa ei koskaan ole kyseenalaistettu. Kun niin käy, ja vielä täysin yllättäen, Mikael ei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä tai jättää tekemättä.

Salmenperä ja Mikaelia osuvan kireästi tulkitseva Ville Virtanen vievät Mikaelin johdonmukaisesti elokuvan alun kotidespootista loppukohtauksen kaiken menettäneeksi reppanaksi. Salmenperä näyttää draaman keinoin, että tällainen miehen malli ei enää toimi, että maailma on ajanut lopullisesti sen ohi.

Siinä on karulla tavalla tyylikkään Pahan perheen ydin.

http://www.hs.fi/kulttuuri/

Mielenkiintoinen ja luutuneita käsityksiä ravisteleva elokuva uutuus jälleen miehestä ja miehen kunniasta ja eronneen miehen ja lasten välisistä suhteista, ja todella hyvät näyttelijät! Kulttuurin kautta isyyden synnyinsijoille? ;))