Suomalaisugrilainen rotu ja

Suomalaisugrilaiset taitavat kuulua johonkin muuhun rotuun sillä ao. määrityksistä ei täsmää kuin vaaleus. Vaikuttaa siltä, että emme mahdu keski-eurooppalaisten määritysten mukaan rotujen eliittiin. Suomalaisugrilainen rotu on kuitenkin sisukas jopa lyöden muut rodut ainakin talvisissa olosuhteissa.

Saksalainen rotututkija Hans F. K. Günther määrittelee pohjoisen rodun seuraavasti:

Pohjoinen rotu on pitkää ja solakkaa. Vaikuttava pituus, joka miehillä on keskimäärin 1,74 metriä, on osaltaan pitkien jalkojen ansiota. Koko vartalon ja kaikkien raajojen sekä myös kaulan, kämmenien ja jalkaterien muoto kuvastaa voimaa yhdistettynä soreuteen.

Pohjoinen rotu on pitkäkalloista ja kapeakasvoista. Pohjoisen rodun iho on ruusuinen ja vaalea; se päästää veren kuultamaan läpi, joten se näyttää elävältä, usein hehkuvalta ja aina viileältä ja raikkaalta, ”kuin maito ja veri”. Verisuonet hohtavat ihon läpi (ainakin nuoruudessa) ja paljastavat ”sinisen veren”.

Hiukset ovat pehmeät ja rakenteeltaan suorat ti aaltoilevat, lapsuudessa ne saattavat olla kiharat. Yksittäiset hiukset ovat ohuita ja pehmeitä, usein ”silkkisiä”. Väriltään ne ovat vaaleat, ja olivatpa ne vaaleat tai tuhkanvaaleat, niissä on aina kultainen vivahde tai punainen sävy.

Pohjoinen silmä, siis sen iiris, on sininen, siniharmaa tai harmaa. Pohjoisen silmissä on usein jotakin loistavaa, jotakin hohtavaa.