Uudet pykälät 1.3.

Tännekin laitetaan joskus kysymyksiä riittävistä huostaanoton perusteista. Ne löytää jokainen googlettamalla sanan lastensuojelulaki, joten ei niistä sen enempää. Huomionarvoista on kuitenkin myös kaikkien huostahulluuteen höyrähtäneiden ottaa huomioon muutama tarkentava kommentti, joita Sirpa Taskinen esittää kirjassaan Lastensuojelulaki , Soveltamisopas:

"Mikään yksittäinen tekijä ei yksinään ole yleensä riittävä peruste lapsen huostaanottoon. Esim. koulunkäynnin laiminlyönnin lisäksi edellytetään, että lapsen muukin elämäntapa vahingoittaa hänen kehitystään tai että vanhemmat eivät huolehdi hänen opetuksestaan tai oppivelvollisuudestaan. Koulunkäynnin turvaaminen on ENSISIJAISESTI kouluviranomaisten vastuulla. Tutkimusten ja terapian järjestäminen lasten ja nuorten psyykkisiin häiriöiden kuuluvat TERVEYSKESKUKSELLE JA SAIRAANHOITOPIIREILLE."

Mitä noista soveltamisohjeista on käytännössä unohdettu? Teinejä kun on huostaanotettu yksittäistenkin päihdekokeilujen tapahduttua. Ja eräästäkin blogista on saatu lukea, miten vanhempia syytetään siitä, että eivät ole hakeneet lapselle riittävää hoitoa, vaikka sossujen tiedossa kyllä on, että sairaala on kieltäytynyt ottamaan vastaan lasta. Muuta hoitopaikkaa ei kerta kaikkiaan ole syömishäiriöön tarjolla ja sekin on nyt sitten käännetty vanhempien syyksi eli huostaanottoperusteeksi. Vaikka toisaalta todellinen syy sairaalan kieltäytymiseen lienee juuri se, että eivät hekään osaa auttaa, koska tavallisilla psykiatrian osastoilla ei ole Suomessa riittävää tieto-taitoa syömishäiriön hoitoon. Jos on kyse akuutista kriisistä, lapsi hoidetaan tavallisella sisätautiosastolla, kuten asiaan silloin kuuluukin.

Ja milloin opetusvastuu on lain mukaan siirtynyt vanhemmille, vaikka siitä muka ensisijaisesti vielä kouluviranomaisten olisi vastattavakin? Ennen kaikkea erityisopetus on poliitikkojen rahoituksen suhteen niin laiminlyötyä aluetta kuin olla voi ja esim. lapseni koulussa on tänä talvena ollut useita kuukausia, jolloin opettajan mukaan ei kerta kaikkiaan ole voitu opettaa. Noiden kuukausien aikana on opetus ollut käytännössä TÄYSIN ja PELKÄSTÄÄN vanhempien vastuulla ja niin ainakin meillä on tilanne myös hoidettu.

lainkohtia, joissa tarkoitus on hyvä, mutta mitenkähän käynee käytännön toteutuksen kanssa.
Tuo tarkoittaa vakavasti päihdeongelmaisen äidin lapsesta tehtyä ls-ilmoitusta ennen lapsen syntymää.
Kuka sen tekee? Neuvolako?

Vaikka lain valmistelussa käytettiin sanoja, että "on PERUSTELTUA syytä olettaa lapsen tarvitsevan ls-toimia heti syntymänsä jälkeen", niin KUKA PERUSTEET ESITTÄÄ?

Jos äiti ihan oikeasti todistetusti käyttää runsaasti päihteitä, niin eikö raskauden aikainen pakkohoitolaki olisi ollut järkevämpi kuin taas yksi tuollainen laintynkä, jonka toteuttaminen ja jatkotoimet jäävät vain sossun arvioinnin varaan. Siinä tulee ihan varmasti tapahtumaan taas vääriä arvioita ja jos jonkinlaisia ylilyöntejä, kuten kaikissa muissakin sossun toimissa.

Moni kansanedustaja kannatti uutta lakia ajatuksella, että on hyvä ajoissa päästä suunnittelemaan tukitoimia. Mitä hiton tukitoimia kun suurimmassa osassa kuntia ei ole olemassakaan tukitoimia!
Hesari kirjoitti jo kohta pari vuotta sitten, että kaupunki ei mielellään järjestä ostopalveluna päihdekuntoutusta kenellekään, niin en yhtään usko kaupungin halukkuuteen sen järjestämisessä päihdevanhemmillekaan. Tai siis, totta kai sitä järjestetään just sen verran muutama tapaus vuodessa, että päästäämään sanomaan, että sitä muka järjestetään ihan yleisesti kaikille tarvitseville.

Näyttäisi siltä, että järki on astumassa vihdoinkin Varpu ja Huoli ideologian ( Idiotismin) tilalle.

Helsingin Sanomat 7.2.2009.
OULU. Yksinhuoltajaperheet leimataan sosiaalihuollossa usein automaattisesti riskiryhmään. Samoin saattaa käydä tietyillä alueilla ja tietyissä osoitteissa asuville.

Tätä mieltä on sosiaalihuollon asiakastyypeistä Oulun yliopistossa perjantaina väitellyt Anna-Liisa Lämsä, joka tutki lasten ja nuorten syrjäytymistä sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Aineistoon kuului noin tuhat erilaista tarinaa, joiden pohjalta Lämsä hahmotteli yhdeksän erilaista sosiaalihuollon asiakastyyppiä.
Esimerkiksi pikkuasiakkaiksi luokitellut asiakkaat hakivat ajoissa itse apua ja myös selvisivät tilanteestaan hyvin. Avun tarve jäi kertaluonteiseksi.
"Pikkuasiakas saattoi olla vaikkapa yövalvomisiin väsynyt äiti tai toimeentulotukeen kertaluonteisesti turvautuva nuori", Lämsä kuvaa.
Äiti voidaan ohjata esimerkiksi ensi- ja turvakotiin.

Vakavassa syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden kohdalla ilmoitus sosiaalihuoltoon tuli perheen ulkopuolelta.
"Ilmoitus saattoi tulla päivähoidosta, koulusta tai vaikkapa ohikulkijalta, joka oli nähnyt äidin päihtyneenä lapsen kanssa kioskilla."

Asiakas jäi heti puolustuskannalle ja passiiviseksi toimenpiteiden kohteeksi. Esimerkiksi kodinhoitoapua ei haluttu ottaa vastaan, koska se koettiin kyttäämiseksi.
"Näiden asiakkaiden kanssa sosiaalityöntekijät olivat hyvin ongelmakeskeisiä. He hakivat varmuutta omalle näkemykselleen, ja pitivät aiempia ongelmia nykyisten selittäjinä."
Marginaaliin joutuneiden asiakkaiden ongelmat kasaantuivat ja pitkittyivät. Perheen tilannetta kuvasivat tyhjät ruokakaapit, maksamattomat vuokrat ja puutteellisesti varustellut asunnot.


Lämsä huomasi, että läheisiltä saatava tuki erotteli voimakkaasti eri asiakkuustyyppejä toisistaan. Syrjäytymisvaarassa olevia leimasi riippuvuus yhteiskunnan tuesta.
"Selviytyjäperheillä oli läheisiä, jotka kannattelivat: isovanhemmat ja vanhempien sisarukset, joilta sai arjen apua. Usein perheessä oli myös toinen palkansaaja."
Yksinhuoltajaperheen leimaaminen kriisiperheeksi oli Lämsän mielestä ymmärrettävää siksi, että noin 70 prosenttia avohuollon asiakkaista oli yksinhuoltajaperheitä.
"Tosin paljon nähtiin myös turhia peikkoja siellä, missä niitä ei ollut."

Kun Lämsä puhui asiakastyypeistä sosiaalityöntekijöiden kanssa, nämä tunnistivat turhan leimaamisen vaaran.
"Varsinkin lähellä syrjäytymispäätä asiakkaan ja työntekijän kannat törmäävät."
Lämsä myöntää, että asiakkaan sijoittaminen tiettyyn lokeroon voi tukea turhaa leimaamista. Malli on kuitenkin tarkoitettu turhien leimojen tunnistamiseen ja niistä eroon pääsemiseen.
"Varhainen tuki on tärkeintä. On pyrittävä eroon ongelmakeskeisyydestä ja maltettava kysyä, mikä on asiakkaan oma näkemys tilanteestaan."
Lämsän aineisto koostui sosiaalihuollon asiakkaista Oulussa vuosina 1992–97.

Lisää aiheesta:
POIMINTA Kun lapsi ei saa olla lapsi 7.2.2009.
*******************
PS. Tämä on vasta jäävuoren huippu, jonka juuret löytvät 70-80 luvun "noitavainoista", jotka levisivvät Jenkeistä Belgian "pedofiiliskandaalin", jälkeen Ruotsiin ja Suomeen.
**************
Muista katsoa tänään tiistaina 2.3.2010 TV2 klo 21.00 . Teema ilta Väkivaltainen Suomi.
Moni asia saattaa kirkastua, mikäli ohjelman juontajat eivä kuulu samaan "uskonlahkoon".

Noitien aika. kirjoitti:

Näyttäisi siltä, että järki on astumassa vihdoinkin Varpu ja Huoli ideologian ( Idiotismin) tilalle.

Helsingin Sanomat 7.2.2009.
OULU. Yksinhuoltajaperheet leimataan sosiaalihuollossa usein automaattisesti riskiryhmään. Samoin saattaa käydä tietyillä alueilla ja tietyissä osoitteissa asuville.

Tätä mieltä on sosiaalihuollon asiakastyypeistä Oulun yliopistossa perjantaina väitellyt Anna-Liisa Lämsä, joka tutki lasten ja nuorten syrjäytymistä sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Aineistoon kuului noin tuhat erilaista tarinaa, joiden pohjalta Lämsä hahmotteli yhdeksän erilaista sosiaalihuollon asiakastyyppiä.
Esimerkiksi pikkuasiakkaiksi luokitellut asiakkaat hakivat ajoissa itse apua ja myös selvisivät tilanteestaan hyvin. Avun tarve jäi kertaluonteiseksi.
"Pikkuasiakas saattoi olla vaikkapa yövalvomisiin väsynyt äiti tai toimeentulotukeen kertaluonteisesti turvautuva nuori", Lämsä kuvaa.
Äiti voidaan ohjata esimerkiksi ensi- ja turvakotiin.

Vakavassa syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden kohdalla ilmoitus sosiaalihuoltoon tuli perheen ulkopuolelta.
"Ilmoitus saattoi tulla päivähoidosta, koulusta tai vaikkapa ohikulkijalta, joka oli nähnyt äidin päihtyneenä lapsen kanssa kioskilla."

Asiakas jäi heti puolustuskannalle ja passiiviseksi toimenpiteiden kohteeksi. Esimerkiksi kodinhoitoapua ei haluttu ottaa vastaan, koska se koettiin kyttäämiseksi.
"Näiden asiakkaiden kanssa sosiaalityöntekijät olivat hyvin ongelmakeskeisiä. He hakivat varmuutta omalle näkemykselleen, ja pitivät aiempia ongelmia nykyisten selittäjinä."
Marginaaliin joutuneiden asiakkaiden ongelmat kasaantuivat ja pitkittyivät. Perheen tilannetta kuvasivat tyhjät ruokakaapit, maksamattomat vuokrat ja puutteellisesti varustellut asunnot.


Lämsä huomasi, että läheisiltä saatava tuki erotteli voimakkaasti eri asiakkuustyyppejä toisistaan. Syrjäytymisvaarassa olevia leimasi riippuvuus yhteiskunnan tuesta.
"Selviytyjäperheillä oli läheisiä, jotka kannattelivat: isovanhemmat ja vanhempien sisarukset, joilta sai arjen apua. Usein perheessä oli myös toinen palkansaaja."
Yksinhuoltajaperheen leimaaminen kriisiperheeksi oli Lämsän mielestä ymmärrettävää siksi, että noin 70 prosenttia avohuollon asiakkaista oli yksinhuoltajaperheitä.
"Tosin paljon nähtiin myös turhia peikkoja siellä, missä niitä ei ollut."

Kun Lämsä puhui asiakastyypeistä sosiaalityöntekijöiden kanssa, nämä tunnistivat turhan leimaamisen vaaran.
"Varsinkin lähellä syrjäytymispäätä asiakkaan ja työntekijän kannat törmäävät."
Lämsä myöntää, että asiakkaan sijoittaminen tiettyyn lokeroon voi tukea turhaa leimaamista. Malli on kuitenkin tarkoitettu turhien leimojen tunnistamiseen ja niistä eroon pääsemiseen.
"Varhainen tuki on tärkeintä. On pyrittävä eroon ongelmakeskeisyydestä ja maltettava kysyä, mikä on asiakkaan oma näkemys tilanteestaan."
Lämsän aineisto koostui sosiaalihuollon asiakkaista Oulussa vuosina 1992–97.

Lisää aiheesta:
POIMINTA Kun lapsi ei saa olla lapsi 7.2.2009.
*******************
PS. Tämä on vasta jäävuoren huippu, jonka juuret löytvät 70-80 luvun "noitavainoista", jotka levisivvät Jenkeistä Belgian "pedofiiliskandaalin", jälkeen Ruotsiin ja Suomeen.
**************
Muista katsoa tänään tiistaina 2.3.2010 TV2 klo 21.00 . Teema ilta Väkivaltainen Suomi.
Moni asia saattaa kirkastua, mikäli ohjelman juontajat eivä kuulu samaan "uskonlahkoon".

Lue lisää

Vakavassa syrjäytymisvaarassa olevat vastustavat lastensuojelutoimia todennäköisesti siksi, koska tietävät, että kunnat ovat vetäneet ongelmissa auttavat ja huostaanottoja ehkäisevät tuet pois. Sossulla ei siis ole välineitä auttamiseen, todellisuudessa ainoastaan harkitaan vain huostaanottoa, niin kyllä vanhemmat olisivat kovasti päästään sekaisin, jos eivät vastustaisi asiakkuuden aloittamista.

Insesti-hysteriat tulevat ja menevät, ne ovat kuin aaltoja, jotka lähtevät jostain ja päätyvät lopulta myös tänne pohjolan perukoille, kun ne siinä vaiheessa ovat jo muualla sillä kertaa laantuneet. Vähän aikaa on rauhallisempaa ja sitten alkaa taas uusi hysteria jossain päin maailmaa... jne.

Perheille tuhoisimmat seuraukset olivat tietysti silloin, kun ko. aalto tuli Suomeen pahimpien VARPU-höyryjen aikoihin.

Kaikkien pienemmässä syrjäytymisvaarassa olevien kurja kohtalo on nykyisin lastensuojelussa jäädä todennäköisesti ilman sitä tukea, jota laki heille lupaa. Miksi heitä sitten lastensuojelun asiakkuudessa roikotetaan? JOS tarjottu tuki on asiallista keskustelua ja tilanteiden pohtimista, ei siitä haittaakaan liene, mutta jos "tuki" onkin vainoa, epäilyä ja aiheetonta syyttelyä, se vähentää vanhempien voimavaroja entisestään.

LS-ASIAN VIREILLETULO ja ASIAKKUUDEN ALKAMINEN

Muuttuuko käytäntö niin, että perheitä ei enää laittomasti ohjata ls:n asiakkuuteen?
Miten nämä kaikki uudet pykälät saadaan äkkiä toteutumaan, kun koko lakia ei ole kunnissa noudatettu sen voimaantulosta aqsti?

Joka ikisen pykälän rikkomisesta pitäisi säätää kunnille uhkasakko, ei vain ilmoitusten tarkistamisen määräajan rikkomisesta.

oikeuskäsittelyä ei jätetä pois kokonaan kaikista huostaanottoihin liittyvistä asioista!

Sehän lainrikkomuksista vastuussa oleville kuntapoliitikoille vasta mannaa olisikin.
Ei hallinto-oikeus häävi instanssi ole ollenkaan yrittää saada lapselle ja itselleen jotain lainturvaa ja ihmisoikeuksia. Mutta on se nyt edes tyhjää parempi pelkkään sossujen mielivaltaan verrattuna.

En ole itse kokenut kiireellistä huostaanottoa, mutta hiuksia nostattavia tapauksia tiedän kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Ei ole kyse siitä, että olisi JOUDUTTU tekemään kiireellinen huostaanotto, vaan se on tehty esim. siksi, että

-joku aiheettoman ilmoituksen tekijä on saanut sossupäivystyksen uskomaan, että lapsen terveys on akuutissa vaarassa
-se on tehty sossun kostona esim. siitä, että vanhempi on puolustanut lastaan sossun aiheettomia uhkailuja vastaan
-tai psykiatrin kostona siitä, että vanhemmat ovat yrittäneet saada lasta pois onnettomasta hoidosta, joka on huonontanut lapsen vointia

Viime mainitussa tapauksessa hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto kohdistuu pahimmillaan sekä lapseen että myös vanhempaan, jolle suuttunut kallonkutistaja on kirjoittanut lähetteen mielisairaalaan. Terve vanhempi tietysti käännytetään pois sairaalasta, mutta pääsipähän kallonkutistaja käyttämään valtaansa, tapahtui se sitten miten rikollisesti ja täysin vailla lääkärin etiikkaa tahansa.

Nyt näiden tilanteiden jatkoksi asia ei saa enää edes oikeuskäsittelyä, vaan huostaanoton jatkosta on päätösoikeus siirretty tästä päivästä alkaen sossuille. Ja siirto tehtiin siksi, että hallinto-oikeudet eivät ruuhkan takia pysty käsittelemään pakkohuostanjatkoa lain vaatiman 30 päivän aikana. Tällä tavalla Suomessa hoidetaan asiat muodollisesti kansainväliset katseet kestäviksi, koska Suomi on saanut huomautuksia ylipitkistä oikeudenkäsittelyajoistaan.

Nyt siis lapsille järjestetään oikeutta poistamalla oikeuskäsittely heiltä kokonaan. Hienoa?

Lapsille oikeuttako? kirjoitti:

oikeuskäsittelyä ei jätetä pois kokonaan kaikista huostaanottoihin liittyvistä asioista!

Sehän lainrikkomuksista vastuussa oleville kuntapoliitikoille vasta mannaa olisikin.
Ei hallinto-oikeus häävi instanssi ole ollenkaan yrittää saada lapselle ja itselleen jotain lainturvaa ja ihmisoikeuksia. Mutta on se nyt edes tyhjää parempi pelkkään sossujen mielivaltaan verrattuna.

En ole itse kokenut kiireellistä huostaanottoa, mutta hiuksia nostattavia tapauksia tiedän kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Ei ole kyse siitä, että olisi JOUDUTTU tekemään kiireellinen huostaanotto, vaan se on tehty esim. siksi, että

-joku aiheettoman ilmoituksen tekijä on saanut sossupäivystyksen uskomaan, että lapsen terveys on akuutissa vaarassa
-se on tehty sossun kostona esim. siitä, että vanhempi on puolustanut lastaan sossun aiheettomia uhkailuja vastaan
-tai psykiatrin kostona siitä, että vanhemmat ovat yrittäneet saada lasta pois onnettomasta hoidosta, joka on huonontanut lapsen vointia

Viime mainitussa tapauksessa hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto kohdistuu pahimmillaan sekä lapseen että myös vanhempaan, jolle suuttunut kallonkutistaja on kirjoittanut lähetteen mielisairaalaan. Terve vanhempi tietysti käännytetään pois sairaalasta, mutta pääsipähän kallonkutistaja käyttämään valtaansa, tapahtui se sitten miten rikollisesti ja täysin vailla lääkärin etiikkaa tahansa.

Nyt näiden tilanteiden jatkoksi asia ei saa enää edes oikeuskäsittelyä, vaan huostaanoton jatkosta on päätösoikeus siirretty tästä päivästä alkaen sossuille. Ja siirto tehtiin siksi, että hallinto-oikeudet eivät ruuhkan takia pysty käsittelemään pakkohuostanjatkoa lain vaatiman 30 päivän aikana. Tällä tavalla Suomessa hoidetaan asiat muodollisesti kansainväliset katseet kestäviksi, koska Suomi on saanut huomautuksia ylipitkistä oikeudenkäsittelyajoistaan.

Nyt siis lapsille järjestetään oikeutta poistamalla oikeuskäsittely heiltä kokonaan. Hienoa?

Lue lisää

pois katukuvasta mahdollisemman helposti. Sitten ne lapsiraukat asuvat jatkuvan rakennuspölyn keskellä, kun sijaisperhe remontoi kymmeniä vuosia jatkuvasti. Ihmekös lapsi on koko ajan sairaana! Lapset siirretään tyhjentyneisiin navetoihin ja sikaloihin pois hienojen ihmisten silmistä. ja vanhemmistakaan ei ole enää sen jälkeen vaaraa, viehän tällainen mielivaltainen prosessi kaikki voimat.

siis huseeraavat nämä lain vastaisesti epäpätevät ja ties mitä kouluja käyneet lastensuojelun viranomaisena esiintyvät henkilöt.
Mikään ei muutu tässä maassa. Lakeja säädetään lliukuhihnalta, aina kiire saada uusi laki voimaan ja sitä ..... lakia sitten yritetään paikkailla kuten vuotavaa vesisaavia....
mutta Suomihan on kaiken hölmölä touhun mallimaa ja se on huomattu niin EIT:ssä kuin YK:ssakin.

... kirjoitti:

siis huseeraavat nämä lain vastaisesti epäpätevät ja ties mitä kouluja käyneet lastensuojelun viranomaisena esiintyvät henkilöt.
Mikään ei muutu tässä maassa. Lakeja säädetään lliukuhihnalta, aina kiire saada uusi laki voimaan ja sitä ..... lakia sitten yritetään paikkailla kuten vuotavaa vesisaavia....
mutta Suomihan on kaiken hölmölä touhun mallimaa ja se on huomattu niin EIT:ssä kuin YK:ssakin.

Lue lisää

Lastensuojelua Suomessa kehittävät sellaiset tyypit, jotka itse katsovat kuuluvansa suojattuun eliittiin, joten heidän mielestään lastensuojelu ei tule koskaan heitä itseään koskemaan.

Lastensuojeluun kantaa ottavat ja sillä ratsastavat "sosiaalitantat" ja muut "hyvän tekijät" ovat usein hämmästyttävän vieraantuneita niin itse lastensuojelun ongelmista kuin muusta ns. tavallisesta arjesta.

Niinpä lastensuojelulakikin saattaa olla paikoitellen epäilyttävä. Ja onhan laissa itsessään vikaa, jos lopputulos Suomessa on tämä, minkä itse näemme. Kohtuuttomuus ja epäoikeudenmukaisuus rehottavat.

Pervoimmasta päästä lainsäädännössä on se, että kunnnat ja kaupungit eivät saa valtiolta rahaa tekemäänsä "lastensuojelutyöhön" muuten kuin ottamalla mahdollisimman paljon lapsia huostaan.

Yleistietoa lastensuojelukustannusten laskemisesta ja lastensuojelukertoimesta:

http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;93889;93890;95254

Rahanjaossa, valtionavussa, vain sillä on merkitystä, paljonko kunta on ehtinyt ottaa lapsia huostaan. Kunnan kannalta on paras, jos lapsia on huostaanotettuna maksimimäärä loppuvuodesta, sillä kerroin lasketaan sen mukaan paljonko on päitä joulukuun lopussa.

On pikaisesti vaadittava lastensuojelukertoimelle radikaalisti uutta laskentatapaa!

Luulen, että sossut itse olisivat valmiita muuttamaan kertoimen laskentatapaa sen verran, että vuoden mittaan heidän käsiensä kautta kulkevat huostaanotot huomioitaisiin. Ettei tarvitsisi yrittää keskittää huostaanottoja loppuvuoteen.

Lastensuojelukerroin on ollut aivan käsittämättömän huono poliittinen päätös! Julma. Kammottava.