Olen 8rv raskaana ja tupakoin edelleen. Lapsi on toivottu. Olen polttanut kohta 7 vuotta ja olen myös yrittänyt lopettaa melkein kaikin mahdollisin keinoin, myös tämän raskauden aikana. Poltan nyt päivässä n. 10 tupakkia, ennen raskautta askin verran. Ja haluan todella lopettaa tämän ensimmäisen kolmanneksen aikana! Mutta ongelmana on se, ettei mulla ole tarpeeksi itsekuria. Poltan tupakan, päätän sen olevan viimeinen ja kiellän itseäni polttamasta enää seuraavan päivänä. Muutama tunti onnistuu heräämisestä, mutta sitten joku ääliö pääkopassani alkaa vähättelee tupakoinnin haittoja ja menen tupakille. Ja sitten kaduttaa vaikka mielihyvä nousi. Ja siitä sitten se jatkuu, välillä jopa unohdan raskauteni ja poltan.. En halua polttaa enää, mutten onnistu lopettamaankaan. Tiedän että ajattelette tyyliin että on tyhmä muija, helppoa ku mikä; sen ku päättää vaan ja lopettaa. Ei se ole. Ei auta nikotiinipurkat tai vastaavat... Se pirun tapa on niin pinttynyt että siitä on todella vaikea päästä irti..
Pyydän, antakaa vinkkejä joilla onnistuitte! Onko kohtalotovereita? Alan olemaan epätoivoinen mutta erittäin halukas lopettamaan.. Miten olette onnistuneet pitämään päänne?
En halua mitään ilkeitä kommenteja tupakoinnin vaaroista ja haitasta sikiön kasvuun, tiedän ne vallan hyvin itsekin. Toivon tukea ja apua enkä vittumaisia kommentteja ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan polttaneet tai kokeneet samaa kuin itse.
Tupakointi
42
806
Vastaukset
- Ninnaliinuska
jos keskustelisit neuvolassa tai lääkärin kanssa asiasta ja olisiko olemassa jotain korvaushoitoa, joka auttaisi todella vahvaan tupakan himoon ja täten auttaisi pääsemään eroon? Lääkärit ovat usein ymmärtäväisiä, jos itsellä vain on motivaatiota ja kiinnostusta ottaa apua vastaan. Se on jo paljon, että haluat aivan oikeasti vauvan parasta. Pidän sinulle peukkuja, että saisit apua lopettamiseen :).
- Tsemppiä!
Olen aina kiitellyt tuuriani siitä, että minulle tupakoinnin lopettaminen on ollut tosi helppoa raskauden alettua. Juju on ollut siinä, että minulla on alkanut pahoinvointi aina tosi aikaisin ja sen johdosta on tupakointi loppunut kuin seinään. Toivotaan siis sinullekin karmeaa pahoinvointia. :)
Minulla oli muuten joskus työkaveri joka poltti tosi paljon. Hän alkoi odottaa ja oli lääkärille jutellut siitä, että lopettaminen on käytännössä mahdotonta. Lääkäri oli sanonut hänelle, että jos pystyt vähentämään kymmeneen savukkeeseen päivässä, niin siitä on vauvalle vähemmän haittaa kuin hermorauniosta äidistä.
No, joka tapauksessa.. Tsemppiä sulle kamalasti. Älä ole kuitenkaan itsellesi liian ankara. Teet parhaasi ja ymmärrät tupakoinnin vaarat, siinä varmasti jo avaimet siihen, että saat tupakoinnin loppumaan. - RV40
Tsemppiä! kirjoitti:
Olen aina kiitellyt tuuriani siitä, että minulle tupakoinnin lopettaminen on ollut tosi helppoa raskauden alettua. Juju on ollut siinä, että minulla on alkanut pahoinvointi aina tosi aikaisin ja sen johdosta on tupakointi loppunut kuin seinään. Toivotaan siis sinullekin karmeaa pahoinvointia. :)
Minulla oli muuten joskus työkaveri joka poltti tosi paljon. Hän alkoi odottaa ja oli lääkärille jutellut siitä, että lopettaminen on käytännössä mahdotonta. Lääkäri oli sanonut hänelle, että jos pystyt vähentämään kymmeneen savukkeeseen päivässä, niin siitä on vauvalle vähemmän haittaa kuin hermorauniosta äidistä.
No, joka tapauksessa.. Tsemppiä sulle kamalasti. Älä ole kuitenkaan itsellesi liian ankara. Teet parhaasi ja ymmärrät tupakoinnin vaarat, siinä varmasti jo avaimet siihen, että saat tupakoinnin loppumaan.Mulle raskaaksi tulo on ollut niin ihana asia, että tupakoinnin lopettaminen kävi vaivatta! Kun ajattelen miten paljon hallaa ja haittaa aiheuttaisin lapselle polttaessa, tulee hirveä olo ja tupakka ällöttää! Tupakoinnissa piilee myös riski saada keskenmeno, joka motivoi myös suuresti lopettamaan. Tiedän, että jos olisin keskenmenon saanut olisin takuulla syyttänyt itseäni!!! Nykyään pidätän jopa hengitystäni jos joku tupakoiva kävelee ohitseni! Itse pääsin tupakasta siis helposti irti. Kannattaa siis miettiä lopettamisen hyvät puolet, kirjoittaa vaikka paperille ja kun alkaa tehdä mieli lue lista läpi. Keksi myös joku palkinto jolla itseäsi palkitset tupakoimattomuudesta...
- hjcghjfjdfhj
no itellä toimi kyllä ihantarpeeks hyvänä motivaationa se vauva. aina kun oikein kiukutti ja teki mieli kessua niin ajattelin vatsassa kasvavaa uutta elämää, enkä tahtonu missään nimessä myrkyttää sitä. en vaan pystyis siihen.
- 000000
Lue kirja nimeltä Stumppaa tähän. Kirjoittaja on Allen Carr. Itse poltin 12 vuotta, lopetin yli vuosi sitten, ja edelleen tiedän että en enää ikinä elämässäni polta yhtäkään tupakkaa. Ton kirjan avulla pystyy muuttamaan omaa ajattelutapaansa, nimittäin siitä se lopettaminen oikeasti on kiinni :) Kyllä se onnistuu kunhan vaan luet ton kirjan :) Mars kirjastoon/kauppaan!
- savutonolo
Lue todella tuo yllämainittu stumppaa tähän kirja.. Jos siis todella haluat lopettaa :) Itse poltin 15vuotta sekä ensimmäisen raskausaikani, toki yritin päivittäin tosissani lopettaa mutta ikinä en siihen pystynyt. vasta lapsen ollessa parivuotias luin lopulta tuon kyseisen kirjan ja siihen loppui kerta heitosta :)
- TätäMieltä...
Tupakointiriippuvuus ei ole tapa vaan sairaus. Itse olen lopettanut yhteensä neljä kertaa ja aina aloittanut uudestaan. Olin kaksi ensimmäistä raskautta polttamatta, nyt olen raskaana, viikkoja jo 38 5, tässä raskaudessa en ole pystynyt lopettamaan tupakointia, menee vähintään se 10 päivässä...:/! Moralisoijia ja "itse täydellisyyksiä" riittää... Jos ei pysty, niin ei pysty. Luulin, että pystyn, olinhan edelliset raskaudet polttamatta ja senkin lisäksi pari kertaa lopettanut. Kovasti olen pohtinut pitkin raskautta, että miksi en nyt ole onnistunut ja totta kai olen tuntenut syyllisyyttä yms. , mutta päätin, että lopetan turhan itseni syyllistämisen ja asiasta stressaamisen, se kun ei mitään auta! Tietysti pelottaa, että olenko aiheuttanut paljonkin pahaa tulevalle vauvalle. Lopettaminen ei ole yksinkertaista. Niitä riittää, jotka toitottavat, että "sen kun vaan päätät, itse poltin 15v. askin päivässä ja kun plussaa näytti ei ollut ongelmia lopettamisen kanssa..." Oma elämäntilanne ja niin, niin monet asiat vaikuttavat siihen, pystyykö lopettamaan. Poltin minäkin askin päivässä ja tuolloin 7 ja 10v. sitten lopetin seinään, kun testi näytti plussaa...
En halua puolustella tupakointia varsinkaan raskausaikana, mutta sen haluan sanoa, että turha stressata liikaa asiasta. Tietysti savuton raskaus on parasta vauvalle, mutta on niitä pahempiakin asioita. Ja nykyään raskaudesta hyvin harva osaa nauttia, koska melkeen kaikki on kiellettyä ja ollaan niin jumalattomassa syynissä koko odotusajan ja niin monet tulevat äidit ovat stressaantuneita ja pelko perseessä koko ajan kaikesta..."onko kaikki hyvin, olenko tehnyt jotakin väärin, entä jos sitä ja entä jos tätä..."
40-50-luvulla ei juurikaan tiedetty tupakoinnin haitoista ja joka paikassa poltettiin sisällä. Tämän perusteella niitä allergisia ja astmaatikkoja pitäisi olla valtaosa juuri tuohon aikaan syntyneistä, mutta kas kummaa, pienten lasten allergiat sun muut ovatkin nykyajan vitsaus...! Tottahan se on,että tupakointi altistaa sille ja tälle ja tuolle, se on RISKI, mutta uskon, että murto-osa allergioista johtuu aivan muusta kuin raskaudenaikaisesta tupakoinnista.
Jos pystyt lopettamaan, niin se on hyvä, mutta jos et pysty, niin silloin et pysty, eikä asiaa auta itsensä ruoskiminen yms. Jokainen tekee omat valintansa, joista kenenkään on turha tulla arvostelemaan. Kukaan ei ole täydellinen ja saarnaaminen ei auta lopettamisessa. Tiedän, että moni hyökkää kimppuuni tämän viestin luettuaan, hyökätköön.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja odotukseesi :)- *****
"uskon, että murto-osa allergioista johtuu aivan muusta kuin raskaudenaikaisesta tupakoinnista."
Siis ei murto-osa vaan suurin osa...!!
- tsemppiä!
Minun taustani oli reilu 10 vuotta tupakointia, viimevuosina poltin n. 7-15 tupakkaa päivässä eli en nyt ihan mahdottomasti. Lopetusyrityksiä oli lukuisia, turhia kaikki.
Kun raskaustesti näytti positiivista poltin vielä seuraavana päivänä yhden tupakan tuskissani, kunnes minuun iski ihan hirveä morkkis. Kävelin apteekkiin hakemaan nikotiinipurkkaa ja nakkasin ohikulkiessani täyden tupakka-askini roskakoriin ja mietin, etten voi tehdä lapselleni sitä, kiduttaa häntä hapenpuutteessa. En antanut itselleni enää vaihtoehtoa. Söin kaksi päivää purkkaa ja sitten alkoi raskauspahoinvointi, joka osaltaan helpotti tupakoinnin lopettamista. Siihen jäi koko homma, nyt 2 vuotta olen ollut polttamatta. En olisi uskonut, että se voi loppua seinään, olin yrittänyt miljoonia kertoja lopettaa, mutta pisin aika oli ollut viikon ilman tupakkaa. Olin kokeillut kaikki nikotiinikorvausjutut yms. kommervenkit, mutta se ei ollut onnistunut. Mutta kun raskaustesti näytti positiivista en enää voinut keksiä tekosyitä miksi se olisi hyväksi minulle. Pelkäsin myös sitä itsesyytöksien määrää jos vauvalle tulisi jotain ongelmia ja minä polttaisin, en olisi ikinä voinut antaa itselleni sellaista anteeksi. Tuskat oli niinä kahtena päivänä kovat, mutta kun mietti päämäärää ne yllättäin helpottivat.
Ja täytyy vielä sanoa, että parasta tässä kaikessa on mielestäni ollut se, ettei minun enää tarvitse kärsiä vieroitusoireista ja hermoilla sen vuoksi (raivota pää punasena turhasta) ja toinen suurin plussa on se, ettei joka paikassa tarvitse etsiä tupakkapaikkaa ja miettiä milloin pääsisi tupakalle. Kaikki terveysvaikutukset yms. on tietty hyvä juttu, mutta nuo on olleet niin konkreettisia ilonaiheita :) - stumpannut
Olen polttanut 10 vuotta noin askin päivässä. Sitten sain tietää olevani raskaana ja mä vaan oikeasti lopetin sen tupakan polton, kuin seinään. Luin netistä kaikenlaista tupakan ja sikiön jutuista, että päätin olla polttamatta... Ei ole ollut helppoa, mutta on ollut kuitenkin yllättävän helppoa, kun kummasti motivoi toi maha-asukki :) Mies polttaa edelleen ja minusta jo hajuki ällöttää kun hän tulee tupakalta sisälle. Toivon, etten aloita myöhemminkään uudestaan enään. nyt menossa rv 36 ja yhtään tupakkaa en ole polttanut enkä polta nyt raskauden aikana. Mielestäni mitkään päihteet eli huumeet, alkoholi ja tupakka ei ole sallittua raskaana oleville. Minun ystävä ei ole pystynyt lopettamaan tupakanpolttoa ja minusta se on ikävää ja mielestäni semmoinen ihminen on liian itsekäs... Pystyinhän minäkin ihan tahdon voimalla lopettamaan tupakoinnin, ihan yhtälailla kuin saunaoluen juonninkin, ei se sen kummoisempaa ole. Ystäväni yrittää kyllä selitellä ja puolustella että kyllä muutkin on tupakoinut raskaana jne, mutta minusta on ihan täyttä paskapuhetta ja omien tekojen puolustamista.
Toivon sinun voivan lopettaa. Unohda nikotiinipurkat sun muut. Lopetat vaan sen tupakoinnin, viikonpäästä ei tee yhtään enään mielikään, usko mua vaan puhun kokemuksen äänellä.
Tsemppiä!- ....
''Lopetat vaan sen tupakoinnin, viikonpäästä ei tee yhtään enään mielikään, usko mua vaan puhun kokemuksen äänellä.''
Ei se ihan noin mee kaikilla.. Varsinkaan toi ''viikonpäästä ei tee yhtään enään mielikään''
Minä olen ollut polttamatta reilu 3 kk ja tekee niin he***tisti mieli tupakkaa (pari kertaa olen repsahtanutkin)
Varsinkin kun aina tupakalla korvasin kaikki asiat ja muutenkin oli todella paha tapa aina polttaa jos oli paha mieli/hyvä mieli, jännitti, pelotti, oli nälkä, syömisen ja kahvittelun jälkeen jne.
Minäkin suosittelen enemmän sitä että yrittää parhaansa olla polttamatta tai yrittää polttaa mahdollisimman vähän mutta ei kannata alkaa liikaa stressaa sitä. En minäkään puolusta raskauden aikana tupakointia mutta taitaa tuo stressi olla paljon pahempaa..
Ystävälleni kävi niin että hän stressasi sitä tupakan lopettamista niin paljon että hänen verenpaineensa nousi taivaisiin. Hän ehti olla vajaa 4 viikkoa polttamatta kunnes repsahti ja päätti lopettaa sen asian stressaamisen ja yrittää polttaa mahdollisimman vähän ja yllätys yllätys verenpainekkin laski.. - stumppasin
.... kirjoitti:
''Lopetat vaan sen tupakoinnin, viikonpäästä ei tee yhtään enään mielikään, usko mua vaan puhun kokemuksen äänellä.''
Ei se ihan noin mee kaikilla.. Varsinkaan toi ''viikonpäästä ei tee yhtään enään mielikään''
Minä olen ollut polttamatta reilu 3 kk ja tekee niin he***tisti mieli tupakkaa (pari kertaa olen repsahtanutkin)
Varsinkin kun aina tupakalla korvasin kaikki asiat ja muutenkin oli todella paha tapa aina polttaa jos oli paha mieli/hyvä mieli, jännitti, pelotti, oli nälkä, syömisen ja kahvittelun jälkeen jne.
Minäkin suosittelen enemmän sitä että yrittää parhaansa olla polttamatta tai yrittää polttaa mahdollisimman vähän mutta ei kannata alkaa liikaa stressaa sitä. En minäkään puolusta raskauden aikana tupakointia mutta taitaa tuo stressi olla paljon pahempaa..
Ystävälleni kävi niin että hän stressasi sitä tupakan lopettamista niin paljon että hänen verenpaineensa nousi taivaisiin. Hän ehti olla vajaa 4 viikkoa polttamatta kunnes repsahti ja päätti lopettaa sen asian stressaamisen ja yrittää polttaa mahdollisimman vähän ja yllätys yllätys verenpainekkin laski..No kyllä se mulla ainakin oli ihan helppoa... En mä ymmärrä miten se mukamas on joillaki niin vaikeeta, en vaan ymmärrä. Vai enkö mukamas ookkaan ollut edes itse nikotiiniriippuvainen vaikka poltin 10 vuotta sen askin päivässä... Tosin täytynee myöntää, se tupakointi mulla on ollut enemmän seuratupakointia tai jos oon kävellyt bussille tms...
Jos lopettaa ei mukamas pysty mitenkään... Niin vähentää pitää ainaki todella rutkasti.
Mä olen sitten vissiin onnellisessa asemassa, kun motivaatiolla lopetin tuosta vaan, ilman selittelyitä jne verenpaineiden nousua. - äiti87lapset-07ja-09
stumppasin kirjoitti:
No kyllä se mulla ainakin oli ihan helppoa... En mä ymmärrä miten se mukamas on joillaki niin vaikeeta, en vaan ymmärrä. Vai enkö mukamas ookkaan ollut edes itse nikotiiniriippuvainen vaikka poltin 10 vuotta sen askin päivässä... Tosin täytynee myöntää, se tupakointi mulla on ollut enemmän seuratupakointia tai jos oon kävellyt bussille tms...
Jos lopettaa ei mukamas pysty mitenkään... Niin vähentää pitää ainaki todella rutkasti.
Mä olen sitten vissiin onnellisessa asemassa, kun motivaatiolla lopetin tuosta vaan, ilman selittelyitä jne verenpaineiden nousua.Ihan vain vinkkinä, jos et ole huomannut. Ihmiset eivät ole samanlaisia. Eli et voi mennä toiselle sanomaan että no ku määkin niin miksi ihmeessä et sinäkin? Ja koskee montaa asiaa.
Mieheni on nyt ollut polttamatta 2 vuotta ja vieläkin satunnaisesti puhuu että voi kun saisi sen tupakin. Eli ei se ihan noin vain unohdu kaikilta.
- ,,,,,
En tarkoita tätä pahalla tai mitenkään vittuiluna, mutta mielenkiinnon vuoksi vaan kysyisin, että miksi olet edes aloittanut tupakoimaan? Ja mikset ole / oletko yrittänyt päästä tavastasi eroon jo silloin kun yrititte lasta?
Voisitko keksiä tilalle jonkun toisen korvaavan tavan niinkuin joku jo ehdottikin?- stumppasin
No niin justiisa.
Itse tulin raskaaksi vähän niinkun yllättäen joten en ollut miettinyt lopettamista koska en suunnitellut mitään... Ja tupakan lopetinkin heti niinkun tuolta ylempää ainakin selviää.. Onneksi.
Joo korvaavan tavan... No mä itse en ainakaan keksinyt mitään enkä ole myöskään lihonnut herkuttelusta.
Ja ap ei halunnut just mitään tämän kaltaisia viestejä tänne mitä tuo ,,,,, on kirjoittanut vaikkei muka tarkota vittuilla. - ,,,,,
stumppasin kirjoitti:
No niin justiisa.
Itse tulin raskaaksi vähän niinkun yllättäen joten en ollut miettinyt lopettamista koska en suunnitellut mitään... Ja tupakan lopetinkin heti niinkun tuolta ylempää ainakin selviää.. Onneksi.
Joo korvaavan tavan... No mä itse en ainakaan keksinyt mitään enkä ole myöskään lihonnut herkuttelusta.
Ja ap ei halunnut just mitään tämän kaltaisia viestejä tänne mitä tuo ,,,,, on kirjoittanut vaikkei muka tarkota vittuilla.Viestini olikin tarkoitettu ap:lle.. Hän sanoi lapsen olevan toivottu.. Kyse siis ei ole ollut sinun yllätysraskaudestasi..
Kuten sanoin, että tarkoitukseni ei ole vittuilla.. MIELENKIINNOSTA kysyin.. En ole kertaakaan sanonut mitään negatiivista hänen tai muiden polttamisesta.. Jos olisin alkanut saarnaamaan, olisin tällöin vittuillut.. Minulla ei ole tarve vittuilla sellaiselle joka tarvitsee apua.. Jos otit viestini vittuiluna, en voi sille mitään, jos et osaa lukea.. En aio ruveta kanssasi riitelemään asiasta, sillä olen sanonut niinkuin asiat ovat.
Olen samaa mieltä mitä muutkin ovat sanoneet, että parempi polttaa se 10 savuketta päivässä kuin stressata.. Stressaaminen ei tee vauvalle hyvää myöskään.. Joten en todellakaan ole pahalla kysynyt! - stumppasin
,,,,, kirjoitti:
Viestini olikin tarkoitettu ap:lle.. Hän sanoi lapsen olevan toivottu.. Kyse siis ei ole ollut sinun yllätysraskaudestasi..
Kuten sanoin, että tarkoitukseni ei ole vittuilla.. MIELENKIINNOSTA kysyin.. En ole kertaakaan sanonut mitään negatiivista hänen tai muiden polttamisesta.. Jos olisin alkanut saarnaamaan, olisin tällöin vittuillut.. Minulla ei ole tarve vittuilla sellaiselle joka tarvitsee apua.. Jos otit viestini vittuiluna, en voi sille mitään, jos et osaa lukea.. En aio ruveta kanssasi riitelemään asiasta, sillä olen sanonut niinkuin asiat ovat.
Olen samaa mieltä mitä muutkin ovat sanoneet, että parempi polttaa se 10 savuketta päivässä kuin stressata.. Stressaaminen ei tee vauvalle hyvää myöskään.. Joten en todellakaan ole pahalla kysynyt!Ymmärsin kyllä ihan vallan hyvin että viestinne oli ap:lle tarkoitettu.......
Kirjoitinpahan vaan siitä mitä itselleni tapahtui. joten ei kaikki pysty lopettamaan tupakointia ennen raskaaksi tuloaan jos et sitä ymmärtänyt kun se oli minun pointti. - surupusero
Lapsuudessani vanhempani polttivat sisällä sekä aina autossa. En nyt tietenkään heitä ole syyttämässä mutta uskon että he olivat mallina minulle (piti kokeilunhalussa pölliä tupakkaa ja mennä nurkan taakse sauhuttelemaan). Koko peruskouluajan, varsinkin ala-asteella kaikki luokallani tiesivät (ja haistoivat) että meillä tupakoidaan. Pilkka mitä tuli alensi itsetuntoani. Yläasteelle siirryttyä monet luokkailaiseni aloittuvat polttamaan ja kun olimme vasta 12-13 vuotiaita, harva sai hankittua tupakkia mistään, joten minulta kysyttiin voinko vasrastaa vanhemmiltani. Tottakai sitä typeryyksissäni varastin ja muka leuhkana piilossa poltimme yhdessä. Oliha se keino mun saada itsetunto takaisin kun hyväksyttiin joukkoon, vaikka ei ollut mikään hyvä keino. Tuon ikäisenä sitä tekee vaikka ja mitä että hyväksytään. Siitä se sitten lähti... koko tänä aikana olen ollut polttamatta viikon putkeen ja sekin oli silloin joskus kun olin sairaana ja täysin vuoteen omana.
Suunnittelimme puolisoni kanssa lasta ja jätimme ehkäisyn pois. Yritin lopettaa alussa mutta yllätys yllätys, tuloksetta. Päätin että kun testi näyttää plussaa, lopetan. Ei onnistunut. Puolisoni tupakoi myös ja hälle on vaikeeta edes ajatella lopettamista, vaikka olen puhunut että yhdessä olis helpompaa kun ei tarvitse katsoa kun toinen käy tupakilla. Ehkä hänellä on luottamus tuon suhteen hävinnyt, sillä aina kun olen luvannut lopettaa, epäonnistun.
Korvaava tapa olisi muuten hyvä, mutta kun tupakoin melkein kaikkialla: töihin kävellessä, töissä tauoilla, ruoan jälkeen, autolla ajaessa, kotona mainoskatkojen aikaan, ennen nukkumaanmenoa, seksin jälkeen... melkein joka välissä, mutta en kuitenkaan koko ajan. Ja erityisesti poltan silloin kun ei ole mitään tekemistä! olen kokeilllut neulomista, että käsille olisi tekemistä mutta se alkaa jo vituttaa kun ei onnistu mikään. Ja autolla ajaessa neulominen ei onnistu, eikä nyt oikeastaan missään muuallakaan. olen myös kokeillut veden juomista kun tekee mieli tupakkia mutta tuloksetta...
Hitmu iso kiitos kuitenkin kaikille jotka ovat vastanneet ja antaneet vinkkejä, käyn huomenna kirjastossa pyörähtämässä ja luen sen kirjan. Ja keskustelen ensi viikolla neuvolaasa asiasta. on jotenkin hirmu helpottavaa lukea kun tiedän etten ole ainoa ja että muilla on ollut samankaltainen tilanne. Kiitos hirveästi! :) - ..M..
surupusero kirjoitti:
Lapsuudessani vanhempani polttivat sisällä sekä aina autossa. En nyt tietenkään heitä ole syyttämässä mutta uskon että he olivat mallina minulle (piti kokeilunhalussa pölliä tupakkaa ja mennä nurkan taakse sauhuttelemaan). Koko peruskouluajan, varsinkin ala-asteella kaikki luokallani tiesivät (ja haistoivat) että meillä tupakoidaan. Pilkka mitä tuli alensi itsetuntoani. Yläasteelle siirryttyä monet luokkailaiseni aloittuvat polttamaan ja kun olimme vasta 12-13 vuotiaita, harva sai hankittua tupakkia mistään, joten minulta kysyttiin voinko vasrastaa vanhemmiltani. Tottakai sitä typeryyksissäni varastin ja muka leuhkana piilossa poltimme yhdessä. Oliha se keino mun saada itsetunto takaisin kun hyväksyttiin joukkoon, vaikka ei ollut mikään hyvä keino. Tuon ikäisenä sitä tekee vaikka ja mitä että hyväksytään. Siitä se sitten lähti... koko tänä aikana olen ollut polttamatta viikon putkeen ja sekin oli silloin joskus kun olin sairaana ja täysin vuoteen omana.
Suunnittelimme puolisoni kanssa lasta ja jätimme ehkäisyn pois. Yritin lopettaa alussa mutta yllätys yllätys, tuloksetta. Päätin että kun testi näyttää plussaa, lopetan. Ei onnistunut. Puolisoni tupakoi myös ja hälle on vaikeeta edes ajatella lopettamista, vaikka olen puhunut että yhdessä olis helpompaa kun ei tarvitse katsoa kun toinen käy tupakilla. Ehkä hänellä on luottamus tuon suhteen hävinnyt, sillä aina kun olen luvannut lopettaa, epäonnistun.
Korvaava tapa olisi muuten hyvä, mutta kun tupakoin melkein kaikkialla: töihin kävellessä, töissä tauoilla, ruoan jälkeen, autolla ajaessa, kotona mainoskatkojen aikaan, ennen nukkumaanmenoa, seksin jälkeen... melkein joka välissä, mutta en kuitenkaan koko ajan. Ja erityisesti poltan silloin kun ei ole mitään tekemistä! olen kokeilllut neulomista, että käsille olisi tekemistä mutta se alkaa jo vituttaa kun ei onnistu mikään. Ja autolla ajaessa neulominen ei onnistu, eikä nyt oikeastaan missään muuallakaan. olen myös kokeillut veden juomista kun tekee mieli tupakkia mutta tuloksetta...
Hitmu iso kiitos kuitenkin kaikille jotka ovat vastanneet ja antaneet vinkkejä, käyn huomenna kirjastossa pyörähtämässä ja luen sen kirjan. Ja keskustelen ensi viikolla neuvolaasa asiasta. on jotenkin hirmu helpottavaa lukea kun tiedän etten ole ainoa ja että muilla on ollut samankaltainen tilanne. Kiitos hirveästi! :)Ei kannata kauheasti välittää kaikista kommenteista.. :) Kuten sanotaan ''kaikki töppää tyylillään'' ja et todellakaan ole ainoa jolla tupakanpolton lopettaminen on vaikeeta.. Minulla myös vanhemmat aina polttivat sisällä ja autossa ja jopa silloin kun istuttiin sylissä.. En minäkään heitä syytä, itse tupakoinnin aloitin.
Meitä on moneksi joka asiassa.. He jotka ylpeilevät täällä ylimielisesti että saivat lopetettua tupakoinnin niin eivät he kaikessa täydellisiä ole :) Muutenkin kannattaa itse vain tehdä parhaansa kaikessa ja unohtaa mitä mieltä muut ovat.
Täällä pidetään kumminkin peukkuja että saisit sen tahdonvoiman :)
- watwat
kannata kirjotella tupakasta, mä kirjotin et lopetin ja kyselin muilta heidän kokemuksistaan ja keinoistaan tupakoinnin lopettamisesta, sain pelkkiä haukkumisia ja syytöksiä siitä miks en lopettanu aikasemmin... Täällä kaikki on kiellettyä, jos oot raskaana eikä sillon saa eikä voi elää normaalia elämää koska se vaarantaa sikiön... Pitää olla superextrahypervarovainen kaiken suhteen ja kysyä aina lupa lääkäriltä voitko nyt varmasti syödä yhden vaalean leivän ilman et tuleva lapsesi kärsii siitä mitenkään... Mut tsemppiä sulle ap, kyllä sä pystyt lopettamaan jos itse niin haluat!!! Minäkin pystyin :)
- kylläsevieläonnistuu
jos vielä ideoita kaipaat, niin kokeile ihmeessä hypnoterapiaa. minulla useampi tuttu siinä onnistunut ja jopa "paatunut" miehenikin. homma oli silleen et oli kolme noin 1,5 h istuntoa ja koko homma maksoi 150€, eikä kukaan niistä ole sen jälkeen yhtäkään polttanut. 150€ mun mielestä pieni hinta jos sillä voi vaikuttaa sikiön hyvinvointiin. tsemppiä sinulle!
- minä myös
pääasia että tahdot lopettaa, ja kun oikeasti tahdot niin jonain päivänä ehkä huomaat tahtovasi sitä ihan oikeasti, ja silloin jätät sytyttämättä sitä "viimeistäkään tupakkaa". Sekavaa, mutta noin se vaan menee.
Se, että pidät lopettamisen mielessä kokoa ajan, joka päivä, podet kauheaa morkkista jokaisen "viimeisen tupakan" jälkeen auttaa sinua pääsemään lähemmäs loppua. Ruoski itseäsi sillä morkkiksella, mieti oikeasti kuinka lapsesi hengittää jokaisen henkäyksen savua kuin pitäisit itse savuista pussia pienokaisesi suulla kiinni. Kuvittele jokaisella imetyllä hengenvedolla, kuinka pieni vauvasi alkaa sätkiä ja lopulta lamaantuu nikotiinin vaukutuksesta, pienenä ja raukkana. Lue näitä asioita yhä uudestaan ja uudestaan ja ruoski itseäsi sillä morklkiksella- sillä sori vaan, millään muulla et todennäköisesti löydä sitä todellista halua lopettaa ja oikeasti lopeta. Pystyt kyllä siihen, muutkin ovat pystyneet, etkä ole meitä muita huonompi- usko itse siihen.
Sitten kun olet lopettanut, kokonaan tai ainakin melkein, välttele alkuun tilanteita joissa olet tottunut sytyttämään sen tupakin ja luovi niistä läpi itseäsi haastaen. Käy kaikessa rauhassa omaa kaksintaisteluasi tyhmää himoasi vastaan ja haasta itsesi voittamaan itsesi- ja palkitse itseäsi jokaisesta onnistumisseen yltävästä ylityksestä. Ihan oikeasti, osta itsellesi ja vauvallesi jotain, jota ostaessasi "merkkaat" ostoksen mielessäsi palkinnoksi savuttomuudestasi, lopulliseen sellaiseen pyrkimisestä. Minulla auttoi, hipelöin näitä "palkintojani" aina silloin tällöin miettien, että oliin "ansainnut" ne voittamalla enkä voisi huijata. Hieman typerää kenties, mutta toimivaa kotipsykologiaa. Säti, ja palkitse, itseäsi siis. Siinäpä se. Onnistut kyllä, kun uskot itse siihen. Onnea!- rv 12+4
Itse poltin 10 vuotta, sain tietää että olen raskaana pystyin ihme kyllä lopettamaan kuin seinään, vaikka ennen raskautta yritin lopettaa monta kertaa onnistumatta. Ihmeellistä miten vauvan alku voi auttaa noin paljon lopettamiseen. Ja kaikista erikoisinta on, ettei ole tehnyt tänä aikana edes mieli polttaa :)
- kyllä pystyy
rv 12+4 kirjoitti:
Itse poltin 10 vuotta, sain tietää että olen raskaana pystyin ihme kyllä lopettamaan kuin seinään, vaikka ennen raskautta yritin lopettaa monta kertaa onnistumatta. Ihmeellistä miten vauvan alku voi auttaa noin paljon lopettamiseen. Ja kaikista erikoisinta on, ettei ole tehnyt tänä aikana edes mieli polttaa :)
Kyllä se röökin vetäminen loppuu jos haluaa sen tosissaan oikeesti lopettaa. Jos ei pysty voi katsoa peiliin. Toivottavasti saatte hirveet oman tunnon tuskat kun ette pysty lopettamaan MUKAMAS! Lopetin myös itse tupakoinnin kun seinään tultuani raskaaksi, kyllä se kummasti motivoi... Mutta jotkut on itsekkäitä ja eivät muka pysty ja kessuttelee sen 5-10 tupakkaa niin sanotusti hyvällä omallatunnolla, kun muut ihmiset sen sallivat, mutta lapsesi varmaan valitsisi itse toisin...
- näinmulla
rv 12+4 kirjoitti:
Itse poltin 10 vuotta, sain tietää että olen raskaana pystyin ihme kyllä lopettamaan kuin seinään, vaikka ennen raskautta yritin lopettaa monta kertaa onnistumatta. Ihmeellistä miten vauvan alku voi auttaa noin paljon lopettamiseen. Ja kaikista erikoisinta on, ettei ole tehnyt tänä aikana edes mieli polttaa :)
mulla vähän sama juttu..pitkään polttaneena aloin syksyllä hieman tupakanpolttoa vähentämään, mutten lopettanut kun ei ollut tietoa ja toivoa et raskaaksi tulisin. saman tien kun plussasin,päätin etten yhtäkään polta ja se on pitänyt. mulla oli kyllä jo viikko pari ennen plussaa silleen et ei oikein tupakki maistunut. alussa meinasi olla aina vanhasta tottumuksesta pukemassa takkia ylle ja lähdössä tupakille esim ruokailun jälkeen mut ei siks et olis tehny mieli vaan se oli totuttu kuvio. mulle ei hankala juttu ollut lopettaminen, mut en sano et se ei olis muillekaan. jokainen ollaan yksilöitä.
- monimutkaista...
kyllä pystyy kirjoitti:
Kyllä se röökin vetäminen loppuu jos haluaa sen tosissaan oikeesti lopettaa. Jos ei pysty voi katsoa peiliin. Toivottavasti saatte hirveet oman tunnon tuskat kun ette pysty lopettamaan MUKAMAS! Lopetin myös itse tupakoinnin kun seinään tultuani raskaaksi, kyllä se kummasti motivoi... Mutta jotkut on itsekkäitä ja eivät muka pysty ja kessuttelee sen 5-10 tupakkaa niin sanotusti hyvällä omallatunnolla, kun muut ihmiset sen sallivat, mutta lapsesi varmaan valitsisi itse toisin...
Niinhän sitä luulisi... Ja juuri noin meni mun lopetukset kahessa ekassa raskaudessa, kolmas olikin sit toinen juttu...miksi? Sitä olen itsekin kovasti miettinyt!
- Kauris74
lopettamisessa se sellainen apteekista saatava inhalaattori, koska mullekin tupakointi oli enimmäkseen tapa ja seurustelujuttu. Onhan siinäkin nikotiinia, mutta kuitenkin mulle auttoi lopettamaan. Toinen tärkeä oli tuki, jota sain avomieheltä, ilman sitä ei olis tullut mitään, vanhemmat ja sisarukset savuttelee yhä. On hyvä jos löytää jonkun aktiivisen tukijan jostakin omasta lähipiiristä. Itse muutaman kerran repsahdin yleensä bileissä tms. mutta kun ei jatka, se repsahtelukin vähenee ja loppuu sitte kokonaan. Salmiakkipastilleja tms kantsii kans koittaa. Tottahan sitä tekee mieli ja näkee unia, mutta sekin vähenee koko ajan, usko pois. Tsemppiä!!
- huhhhuuu
Repsahditko niissä bileissäsi myös alkoholiinkin? Tuskinpa, mutta miten ihmeessä ystäväsi antoivat sinun edes polttaa, jos tiesivät sinun olevan raskaana ja olet lopettanut tai ainaki yrittänyt.
Ihme touhua.
En myöskään suosittele salmiakkipastilleja kovasti paljon naposteltaviksi ainakaan koska ne nostattavat verenpainetta.
Toivon ap:lla olevan parempia ystäviä jotka tukee eikä anna repsahtaa edes bileissä.... - Kauris74
huhhhuuu kirjoitti:
Repsahditko niissä bileissäsi myös alkoholiinkin? Tuskinpa, mutta miten ihmeessä ystäväsi antoivat sinun edes polttaa, jos tiesivät sinun olevan raskaana ja olet lopettanut tai ainaki yrittänyt.
Ihme touhua.
En myöskään suosittele salmiakkipastilleja kovasti paljon naposteltaviksi ainakaan koska ne nostattavat verenpainetta.
Toivon ap:lla olevan parempia ystäviä jotka tukee eikä anna repsahtaa edes bileissä....toivoisin. Kyllä join alkoholia myöskin. Ja kaverit ei estelleet kumpaakaan. Raskaaksi olen tullut vasta paljon myöhemmin. Tämä minunkin pieni tekstini vaan kannustukseksi aloittajalle, lopettaminen on vaikeaa muttei mahdotonta.
- voivoi...
huhhhuuu kirjoitti:
Repsahditko niissä bileissäsi myös alkoholiinkin? Tuskinpa, mutta miten ihmeessä ystäväsi antoivat sinun edes polttaa, jos tiesivät sinun olevan raskaana ja olet lopettanut tai ainaki yrittänyt.
Ihme touhua.
En myöskään suosittele salmiakkipastilleja kovasti paljon naposteltaviksi ainakaan koska ne nostattavat verenpainetta.
Toivon ap:lla olevan parempia ystäviä jotka tukee eikä anna repsahtaa edes bileissä....Sun lapsesta taitaa tulla aika häiriintyny kun suhtaudut tollee ja stressaat jostain salmiakistakin noin älyttömästi...
Suosittelen suvaitsevaisuutta niin itseäsi kuin kanssaihmisiäkin kohtaan. Niin ja missä kohtaa Kauris74 sanoi,että on juossut bileissä dokaamassa raskausaikana??!
- jo lopettanut546
Minä lopetin 10 vuoden polttamisen jälkeen heti saatuani tietää raskaudesta kuin seinään mutta se nyt taitaa olla ihmisestä kiinni kelle tehoo mikäkin keino joillekkin tehoo vähentäminen ensiks..minulle sattu paras keino olemaan ihan tosta noin vaan ilman purkkia tai laastareita.. enkä oikeestaan edes usko että ne purkat ja laastarit ole muuta kun rahastusta jos nikotiinia vähentämällä haluaa kokeilla lopettamista niin miksei sitten vain vähennä tupakoinnin määrää :D Mutta siis minulla on myös todella monta tuttua jotka on polttanut koko raskauden ajan ja aivan normaaleja lapsia saanut ja kun missään nimessä ei saisi myöskään stressata niin kannattaa miettiä myös ettei se lopettaminen tuota sinulle älyttömästi stressiä..ja ainakin minulla edelleen tekee mieli sillon tällön vieläkin vaikka nyt olen jo ihan loppusuoralla raskaudesta mutta menen silloin näpertämään jotain (tai syömään) :D että menisi ohi ja niin se yleensä meneeki hetken päästä tosin olen minä kyllä muutamaan otteeseen raskauden aikana "maistanut" tupakkaa jos ihan älyttömästi tehnyt mieli mutta ei se kovin hyvälle enää maistu :D ja poltin myös kerran kokonaisen tupakan ja tuli niin tajuttoman huono olo ja tuskanhiki sen jälkeen että kyllä tosissaan kadutti eikä ole sen jälkeen huvittanut kokeilla :D
Onnea yritykseen toivottavasti- milamaria
Minullekin paras keino on ollut seinään vaan raskauduttuani (olin polttanut 7 v)! Olen tosin ennen raskauttakin yrittänyt 2 kertaa lopettaa. Ensimmäisellä kerralla en tainnut vielä olla valmis, tai siis "kypsyttänyt" ajatusta lopetuksesta, koska röökinhimo oli aivan suunnaton ja lihoin 7 kiloa nopeasti. Toisella kerralla nikotiinipurkat ajoivat minut koko ajan maistelemaan tupakkaa, eli söin siis varmuudeksi 4 mg purkkaa (yhdessä tupakassa 0,5 mg tjtn, jos en väärin muista?) ja poltin tupakkaa vielä siihen päälle ja kärsin päänsäryistä, yllätys :D
Sitten kun tammikuussa tuli viivat raskaustestiin, niin se oli suora stoppi! Ja oli helppoa.
Jos sitä lopettamista ajattelee ja ajattelee, niin varmasti koko ajan tekee mieli.
Ja se tapa kyllä unohtuu, jos pelkäät ettei niin ala vaikka tekemään käsikoruja tai neulomaan kun rupeaa tekemään mieli tupakkaa. USKOT itse liikaa sen tavan olevan pinttynyt sinuun.
Se on aikalailla myös päivittäinen valinta. Tietenkin on nikotiiniin syntynyt riippuvuus, muttei se vaihe lopettamisessa kestä hirveitä aikoja kun se sitten alkaa häviämään.
Minulla itselläni oli paha pakollinen tapa aina suuttuessa, surullisena tai stressaantuneena mennä parvekkeelle ja sytyttää tupakka. Koin että olin ansainnut sen tupakan silloin. Huomasin sitten sisäisen kiukuttelevan lapsen, joka menee sinne parvekkeelle osoittamaan mieltään maailmalle ;)) Kun pääsin tuosta "vihatupakasta" eroon, niin lopettaminen oli minulle helpompaa.
Tsempit sinulle lähetän! - öpoimhygft
mun mielestä normaalia suhtautumista, ei skitsoominen vaahtominen syyllistäminen tms. Hyvä et oot onnistunu olee noin hyvin ilman tupakka, koska ainahan se parempi on mut kyl mäkin tiiän raskausajan polttaneita joiden lapsissa ei ole vikaa (myöskin jo aikuisia jos joku nyt saa päähänsä huudella et ne viat ilmenee myöhemmin)
- NON SMOKING BABY
..YOUTUBE.COM JA SIELLÄ HAKUSANAKSI SMOKING AND PREGNANCY. VIDEOITA RIITTÄÄ. EI VOI TEHDÄ TÄN JÄLKEEN MIELI MENNÄ TUPAKALLE!!! ITKU TULI SILMÄÄN. TSEMPPIÄ KAIKILLE TUPAKOITSIJOILLE LOPETTAMISEEN!!!
- taistelee myös
Surupusero:
Tekstiäsi lukiessasi tuli ihan sellainen olo kuin olisi omia ajatuksia lukenut. Itse olen nyt rv 5 2. Olen tupakoinut 13 vuotta onnistumatta kertaakaan lopettamaan. Olen nyt viikon ajan vähentänyt reilusti ja tänään polttanut vain kaksi tupakkaa. Helppoa ei ole ja tupakka on mielessä koko ajan. Sain päivällä miehelleni itkupaskaraivarit ihan syyttä ja kasasin sen jälkeen hermojani puunaten kiukulla keittiön kaappeja.
Olen aiemmin ollut raskaana jolloin raskaus päätyi keskenmenoon. En saanut tuolloin lopetettua kokonaan, poltin noin 5 tupakkaa päivässä. Tuolloin myös stressasin suunnattomasti lopettamista. Keskenmenon jälkeen sitten syyttelin itseäni tupakoinnista ja stressistä.
Nyt on stressi tupakoimisesta, sen lopettamisesta ja stressaa vielä sekin, että stressaa koko ajan. Haluan kovasti lopettaa, enkä voisi antaa itselleni anteeksi jos saankin keskenmenon ja olen tupakoinut. Pelottaa kuitenkin, että aiheutanko keskenmenon stressaamalla tupakoinnin lopettamista ylettömästi.
Edellä joku sanoi, että tupakoinnin lopettamisen vaikeus on ennemminkin psyykkistä kuin fyysistä. Itse olen samaa mieltä. Jos vain onnistuisi käännettyä jonkin viisarin aivoissa niin, että saisi hoettua itselleen, ettei tarvitse tupakkaa ja oikeasti vielä uskoisi siihen niin olis varmasti helpompaa. Aivot kun eivät tunnu hyväksyvän kieltosanaa esim. "et saa tupakkaa, en mene tupakalle." vaan ajatukset pyörii kahta kauheammin tupakassa. Kun niille sanoo että "jos et polta saat terveen lapsen." Sekään ei toimi, koska mikään ei silti takaa tervettä lasta, antaa tosin ehkä paremmat edellytykset. No tuon lauseen sisäistäminen on siksikin vaikeaa koska koko raskaus on vielä niin epäuskoiselta tuntuva asia. Itselläni on ihan pikkuisen nytkäyttänyt ja auttanut eteenpäin sen kaltaiset lauseet kuin "jos pystyt nyt olla tupakoimatta, saat kiukuta miehelle". (Mies yrittää kovasti olla tukena ja lähtemättä mun tupakkakiukkuihin mukaan.)
En tiedä oliko tästä tuskan paatostamisesta juurikaan apua mutta toivon, että saamme ajatusmaailmamme käännettyä jollain keinoin niin, että pääsisimme tuosta pahaisesta tervakääryleestä kokonaan eroon. Voimme toivoa myös pian alkavaksi kamalaakin kamalammat pahoinvoinnit.
- ei röökille
lopetin viikolla 13. Olin polttanut yli 16 vuotta ja röökiä meni 10-20 päivässä. Heti kun sain tietää raskaudestani viikolla 6 vähensin n.4 röökiin päivässä ja viimein poltin enää 1-3 päivässä. Sitten vain lopetin ja mieskin lopetti. Röökiä ei ollut enää kotona niin sitä ei tarvinnut polttaa eikä töissäkään ole ollut vaikeaa olla polttamatta. Olen ollut nyt polttamatta kohta 7 viikkoa.
Lopettaminen oli loppujen lopuksi todella helppoa. ihan hävettää, ettei sitä aikaisemmin lopettanut...
Välillä tekee mieli, mutta lähinnä ne on tiettyjä tilanteita, missä on ennen "palkinnut" itseänsä röökillä. Tällä hetkellä en pelkää repsahdusta, koska tuntisin itseni todella luuseriksi jos repeäisin polttamaan edes yhdet savut. Tulevaisuudessa saatan kyllä repsahtaa juhliessa, mutta toivon, että olen siihen mennessä sen verran vierottunut tupakasta, etten sitä enää ikinä ala polttamaan ainakaan vakituisesti. Toki nyt yritän, että ne tammikuussa vedetyt viimeiset savut olivat todellakin tämän elämän viimeiset.
Toivon sulle paljon voimia lopettamiseen ja voin kertoo, että tunnet itsesi huomattavasti terveemmäksi ja muutenkin paremmaksi ihmiseksi kun lopetat ;) - MinäVaanTäällä
Itse olen tehnyt niin, että olen muuttanut päivärutiinejani. Yleensä poltin juuri aamukahvin jälkeen, ruoan päälle ymsyms. Ja sitten tylsyyshetkinä. Mutta muutin rutiineja. En yhtäkkiä juonutkaan sitä aamukahvia, ruoan jälkeen kiskasin jälkkärin naamaan --> suklaapala. Muutkin hetket sitten jotenkin täytin. Esimerkkinä pelasin paljon pleikkarilla. Kun alkoi tekemään mieli tupakkia, avasin pelikoneen ja niin sain käsille tekemistä.
Tsemppiä :) Vaikeaa se on!! - Nellimaria81
Minä lopetin tupakoinnin samalla viikolla kuin sain plussan. Mulle niin kuin nähtävästi muutamalle muullekin oli apuna raskauspahoinvointi, joka vei tupakanhimot oikeastaan kokonaan. Tupakka siis olikin yht äkkiä yksi ällötyksistä ja jos niin ei oisi käynyt en usko, että olisin onnistunut lopettamaan kokonaan pelkällä tahdonvoimalla.
Nyt olen samaa mieltä siitä, että tupakkariippuvuus on enemmän psyykkinen kuin fyysinen. Aiemmin ajattelin sen toisin, mutta poltin ilman katkoja yli 15 vuotta ja kun nyt lopetin kerralla eikä minulle tullut kerta kaikkiaan minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita. Se ihmetyttää minua edelleen kyllä.
Raskauspahoinvoinnin loputtua viimein joskus viikolla 20 tupakkakin tuli taas mieleen ja mitä enemmän sitä ajatteli sitä enemmän tupakkaa halutti. en kuitenkaan ole sortunut kertaakaan ja ainakin itselle on auttanut se, että pakolla vie ajatukset muualle. Alkaa tekemään jotain vaikka nyt sitten siivoamaan, leipomaan, pelaamaan.. tai ajattelemaan muuta kuten esim. suunnittelemaan vauva juttuja kuten mitä vauvalle pitää hankkia ja selailee vaikka netistä niitä.
Mä aloin vaikka ottamaan selvää vaunuviidakosta. Siihen saa aikaa kulumaan hyvin ja tupakka unohtuu. Kannattaa myös välttää tilanteita, joissa joku polttaa. Jos olet vaikka jonkun kaverin kanssa kaupungilla joka polttaa niin älä lähde hänen seuraksi tupakalle. Eikä myöskään kannata vatvoa tupakanpolttoa esim.ystävien kanssa, se vaan lisää tupakanhimoa mun mielestä.
tsemppiä lopetukseen kaikille, jotka asian kanssa kamppailee!! voi kun voisin taikoa teille samanlaisen pahoinvoinnin kuin itselläni oli - titttti
Mitä jos lukisit kertomuksia sellaisien äitien lapsista jotka polttivat tupakkaa koko raskauden ajan, saisiko se jotenkin sinut jotenki ajattelemaan että vahingoitat omaa lastasi joka tupakalla?
Ja mieti pystytkö elämään sen asian kanssa loppuelämän, että saat olet itse satuttanut lastasi jo kohdussa pysyvästi?
Itsellä lähipiirissä kaksi tapausta joissa äiti polttanut surutta koko raskauden ajan, molemmat lapset saivat siitä osakseen sellaisia vauriota, jotka seuraavat heitä läpi elämän; toinen menossa pian leikkaukseen ja toinen lääkityksellä varmaan koko elämänsä.
Itse olen raskaana, ja lopetin polttamisen puoli vuotta ennen raskaaksi tuloa juurikin siitä syystä kun nämä varoittavat esimerkit ovat niin lähellä.
Tsemppiä lopettamiseen ja onnellista odotusaikaa !- loikkiskoikkis
perheessä äiti poltti kun odotti mua ja kahta veljeäni, kaikki ollaan pärjätty hyvin elämässä ja oltu terveitä et kyllä niihin "vikoihin" vaikuttaa hyvin pitkälti muutkin asiat... Ei sillä ettäkö silti puolustelisin tupakoitsijoita, mut näin se vaan on... ite poltin muutaman per päivä ekaa odottaessa ja toista oottaessa lopetin kokonaan enkä toivottavasti repsahda enää ikinä!
- nalkissako?
loikkiskoikkis kirjoitti:
perheessä äiti poltti kun odotti mua ja kahta veljeäni, kaikki ollaan pärjätty hyvin elämässä ja oltu terveitä et kyllä niihin "vikoihin" vaikuttaa hyvin pitkälti muutkin asiat... Ei sillä ettäkö silti puolustelisin tupakoitsijoita, mut näin se vaan on... ite poltin muutaman per päivä ekaa odottaessa ja toista oottaessa lopetin kokonaan enkä toivottavasti repsahda enää ikinä!
rv 6 käynnissä ja tiistaista olen ollut ilman tupakkaa. Hermot menee, mutta pe*kele menköön. Olen ollut samassa tilanteessa kaksi kertaa aikaisemminkin ja silloin ei ollut mitään ongelmaa lopettaa. Nyt tekee tiukkaa. Korvaushoitona olen käyttänyt miniporkkanoita ja vishyä.
Ja olen ylpeä, että olen ollut nyt 1,5 vrk:ta täysin savuton. stemppiä kaikille samasta ongelmasta kärsiville! Jos ei kokonaan voi lopettaa ( tulee kova stressi alkio/sikiö käsii ) niin silloin on parempi vähentää ja polttaa se pari tupakkaa päivässä.
Minulle se on tosin niin, että kaikki tai ei mitään :) - mahorkka
nalkissako? kirjoitti:
rv 6 käynnissä ja tiistaista olen ollut ilman tupakkaa. Hermot menee, mutta pe*kele menköön. Olen ollut samassa tilanteessa kaksi kertaa aikaisemminkin ja silloin ei ollut mitään ongelmaa lopettaa. Nyt tekee tiukkaa. Korvaushoitona olen käyttänyt miniporkkanoita ja vishyä.
Ja olen ylpeä, että olen ollut nyt 1,5 vrk:ta täysin savuton. stemppiä kaikille samasta ongelmasta kärsiville! Jos ei kokonaan voi lopettaa ( tulee kova stressi alkio/sikiö käsii ) niin silloin on parempi vähentää ja polttaa se pari tupakkaa päivässä.
Minulle se on tosin niin, että kaikki tai ei mitään :)Yritin lopettaa heti plussattuani, mutta sorruin yhä uudelleen ja uudelleen, elämästä hävisi ilo tupakantuskan ja stressaamisen vuoksi. Poltin lopulta noin yhden savukkeen päivässä, muutama henkonen kerrallaan, valtavia omantunnon tuskia kärsien. Ennen raskautta poltin n. 25 savuketta päivässä 13 vuoden ajan.
Luin tupakan vaikutuksista vauvaan, ja yritin psyykata itseäni lopettamaan, siinä onnistumatta. Tilannetta vaikeutti vielä se, ettei raskauden aikana ole ollut lainkaan pahoinvointia, joka tuntuu auttaneen joitain äitejä lopettamaan. Kävin ensimmäisessä ultrassa viikolla 12, ja nähtyäni omin silmin pikku sätkiäisen tupakoinnin jatkaminen muuttui mahdottomaksi. En ole kyennyt enää tupakoimaan kun vauvasta on tullut "todellinen". Tupakantuska on silti mielettömän kova ja jokainen päivä on uusi taistelu itseni kanssa. Nyt on viikko 17 menossa, tupakkaa kaipaan kovasti, ja pelkäänkin aloittavani uudelleen raskauden jälkeen. Hirvittävä riippuvuus. Tsemppiä kaikille! !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k1544015On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole402436Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi742417Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732322Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.522083Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl211805Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma801643- 791576
Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?721122Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?581101