Kirjoitan tämän lähinnä terapiakseni, sillä olen ajatellut sinua usein Anne. Oikeastaan liiankin usein, ehkä tässä on se syy, miksi kirjoitan nyt.
Parikymmentä vuotta sitten Joulun aikaan, kysyit minulta "Pitäisikö meidän mennä kihloihin?". Lopetin suhteemme siihen paikkaan, enkä palannut enää. Olet varmasti miettinyt mikä sai minut toimimaan niin. Tuskinpa tätä koskaan satut lukemaan, mutta kerronpa kuitenkin kuinka asiat etenivät.
Olimme seurustelleet seitsemän vuotta, poislukien muutamat kuukaudet jotka vietimme erillämme. Tunsin sinut pitkältä ajalta, olimmehan asuneet toistemme lähellä vuosikaudet, jo pitkään ennen kuin aloimme seurustelemaan. Olit kaupungin kaunein nuori nainen, eikä kyseessä ollut vain minun mielipiteeni. Kerran eräänä talvi-iltana päätin soittaa sinulle ja ehdotin, josko kertaisimme hieman yhdessä "Ruotsin kokeisiin" ja siitä se sitten alkoi...
Asuimme pienehkössä kaupungissa ja sinulla olivat urasuunnitelmat valmiina perheyrityksessä, minulla perusopinnot takana ja jatko-opinnot toisella paikkakunnalla. Reilun vuoden ehdimme asustaa kotikaupungissamme yhdessä. Viimeisen vuoden elimmekin jo sitten niin, että minulla oli koti uudella opiskelupaikkakunnallani ja sinä kävit luonani pari kertaa kuukaudessa, kuten minäkin yritin käydä sinun luonasi vanhassa kotikaupungissamme.
Ehdottelin sinulle useasti, josko muuttaisit kanssani uudelle paikkakunnalle ja aloittaisimme ensimmäistä kertaa todellisen yhteisen elämän, ihan puhtaalta pöydältä. Sitä askelta et koskaan uskaltanut ottaa. Olimme eläneet vahvojen vanhepiemme varjossa, sillä niin tiivistä yhteydenpito ja yhdessäolo heidän kanssaan oli, puhumattakaan siitä, että työsi piti sinut heihin sidoksissa vielä tiukemmin. Sinä olit sidottu, ymmärrän sen, mutta minun oil pakko päästä pois. Ahdistukseni oli valtava ja halusin nousta omille siivilleni, en olla vanhempieni varjossa. Olin kärsinyt vuosikausia pikkukaupungin ahdistavasta ilmapiiristä, perättömistä juoruista ja kaiken kalvavasta kateudesta, eikä minulla olisi ollut juurikaan ammatillista tulevaisuutta teollisuuskaupungissa, jossa silloisen laman kourissa kärisittiin raskaasti.
Tuona Jouluna jouduin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Läksin pois. Voi vain todeta, että ihmeellisesti elämä heittelee, sillä tapasin parin viikon kuluttua erostamme nykyisen vaimoni ja suhde hänen kanssaan eteni kuin pikajuoksu. Ihastuimme, olimme molemmat valmiita perheen perustamiseen ja ajatusmaailmamme yhtenevät eikä aikaakaan kun olimme naimisissa, hankkineet lapsia, omakotitalon ja molemmille hienot työurat. No niin, tavallinen tarina siis...
Kun hyppäsin joitain vuosia sitten pois uraputkelaisten oravanpyörästä, niin jouduin katsomaan itseäni ja tekemisiäni kerrankin kiireettä. Monia hienoja asioita oli tullut tehtyä, mutta myös asioita joita kadun yhä edelleen. Yksi niistä on se, että läksin silloin luotasi pois oikeastaan sanomatta sanaakaan. En tiedä, olisimmeko koskaan pystyneet rakentamaan yhteistä elämää niissä olosuhteissa, mutta kadun syvästi sitä, että olin niin tahditon. Olisit ansainnut ainakin paremman selityksen, et sitä nöyryytystä.
Eräs tuttuni kertoi muutama vuosi sitten, että olet sanonut hänen vaimolleen minun olleen "elämäsi rakkaus". Tiedä se, että minäkin rakastin sinua. Ajatuksissani olet yhä, vaikka saavuttamattomissa oletkin.
Anne mielessä vielä 20 vuoden jälkeen...
10
923
Vastaukset
- Onni tulee eläen
Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa yhteyttä ja selvittää asiat. Minä sain yhteyden yli 30 vuotta sitten eroon päättyneen monen vuoden seurustelusuhteen toiseen osapuoleen. Sattumoisin laitoin hänelle viestin. Ja sain nopean paluuviestin. Emme ole kuulleet mitään toisistamme näiden vuosikymmenten aikana, emme pitäneet minkäänlaista yhteyttä. Mutta ehkä olemme ajatelleet toisiamme, ainakin joskus. Molemmat olemme eronneita, hyvin toimeentulevia, samassa kaupungissa asuvia, itsestämme huolta pitäviä. Vaikka olenkin nainen, olen ehkä ollut se, joka on enemmän seikkailut, etsinyt itseään ja lyönyt päätään seinään. Nyt en tiedä mitä tästä tulee. Mutta tämäkin on jo hieno asia. Silti minulla on pilke silmäkulmassa ja varmuutta ottaa vastaan mitä vaan. Onko kehä sulkeutumassa? Kaikki muistot tulvivat mieleeni. Selkeinä, värikkäinä, hauskoina, riipaisevinakin. Vaikka takanani on useita suhteita, niin tämä suhde on ollut se vahvin ja voimakkain. Silloin en ollut valmis, vaan olin kypsymätön arvostamaan tätä toista.
- Kurppa61
On varmasti hienoa kuulla vanhasta rakkaastaan vuosikymmenten takaa,kukapa ei haluaisi ainakin tunnin verran rupatella kuulumisia ja muistella menneitä,kukapa ei...
Tavallaan sellaisessa nostalgisuutta hipovassa tapaamisessa ,toisen kasvoilta luettavista elämän jättämistä jäljistä voi päätellä sen että elämä on kulkenut,eikä mikään ole kuin ennen.
Vastaavanlaisia jälleen näkemisiä olen kuullut paljonkin tapahtuneen,valitettavasti alun innostuksen jälkeen ne ovat päättyneet lähes kaikki sulaan mahdottomuutensa, niin se vaan on - elämän vierivät vuodet jättävät myös ikääntymisen merkkien lisäksi muutoksia persoonaan.
Henkilö jonka tunsit 80-luvulla,on nykyisin aivan eri kuin ennen, vaikkei sitä kukaan koskaan haluaisi myöntää .
Tästä syystä hyvin monet lankeavatkin esittämään sitä vanhaa samaa kaveria kuin ennen,muttei kukaan jaksa näytellä nuorempaa painostaan kovinkaan pitkään..
Silti toivon onnea tapaamiseenne. - mainospätkä
Kurppa61 kirjoitti:
On varmasti hienoa kuulla vanhasta rakkaastaan vuosikymmenten takaa,kukapa ei haluaisi ainakin tunnin verran rupatella kuulumisia ja muistella menneitä,kukapa ei...
Tavallaan sellaisessa nostalgisuutta hipovassa tapaamisessa ,toisen kasvoilta luettavista elämän jättämistä jäljistä voi päätellä sen että elämä on kulkenut,eikä mikään ole kuin ennen.
Vastaavanlaisia jälleen näkemisiä olen kuullut paljonkin tapahtuneen,valitettavasti alun innostuksen jälkeen ne ovat päättyneet lähes kaikki sulaan mahdottomuutensa, niin se vaan on - elämän vierivät vuodet jättävät myös ikääntymisen merkkien lisäksi muutoksia persoonaan.
Henkilö jonka tunsit 80-luvulla,on nykyisin aivan eri kuin ennen, vaikkei sitä kukaan koskaan haluaisi myöntää .
Tästä syystä hyvin monet lankeavatkin esittämään sitä vanhaa samaa kaveria kuin ennen,muttei kukaan jaksa näytellä nuorempaa painostaan kovinkaan pitkään..
Silti toivon onnea tapaamiseenne.Tapaamisesta, jossa nainen söi sovittuna tunnisteena olleen rintaneilikkansa.
- Paikalta poistunut
mainospätkä kirjoitti:
Tapaamisesta, jossa nainen söi sovittuna tunnisteena olleen rintaneilikkansa.
Toisia vuodet kohtelevat hellästi, myös ulkonäön suhteen. Olen nähnyt kuvan hänestä eräässä lehdessä ja vielä yli 40 vuoden ikäisenäkin hän on henkeäsalpaava kaunotar eli neilikkaa ei tarvitsisi syödä hänet nähdessään. Kuten ei myöskään minut nähdessään, sillä olen pitänyt itseni todella hyvässä kunnossa ja nuorekkaana. Naisten huomion tai ihailun puute eivät ole rasittaneet elämääni koskaan, joten sitä en kaipaa enää yhtään lisää tässäkään tapauksessa. Eivätkä ulkoiset tunnusmerkit ole päällimmäisenä mielessäni, kuitenkaan. Ne sanomattomat sanat, kertomattomat selitykset painavat. Ehkä nämä ovat niitä oireita "keski-iän kriisistä", tiedä häntä.
Kuten tuossa edellinen jo totesikin, niin 20 vuotta elämänkokemusta jättää syvemmät jäljet kuin rypyt kasvoille. Niitä ei voi, eikä pidä pyyhkiä pois ja ainakin itse olen monessa suhteessa täysin erilainen ihminen kuin "silloin ennen". Enkä päivääkään vaihtaisi pois elämästäni, sillä suuret onnen tunteet ovat olleet kanssani näinä vuosina.
Hän soitti minulle kerran, muutama vuosi sitten. Valitettavasti vain vappuaattona ja keskellä yötä, eikä yhtään vähempää kuin tyttäreni puhelimeen. Sen verran olin viihtyneessä tilassa, etten heti tajunnut kuka soittaa vaan läimäisin luurin kiinni erittäin tylysti, eikä siinä vieraiden läsnäollessa muutenkaan olisi voinut mitään kummempia puhua. Seuraavana aamuna hieman harmitti... Itse laitoin hänelle sähköpostia toissa vuonna ja tokihan hän siihen vastasikin, mutta eipä siitä sen kummempaa syntynyt. Varpaillamme olimme niissä keskusteluissa molemmat.
Varmaan hänkin on varattu tahollaan, enkä halua hänen suhdettaan rikkoa tai vaikeuttaa, kuten en myös omaa avioliittoanikaan, joten ajatuksen asteelle tämä pohdintani hänestä jää. Helpotti kylläkin, kun kirjoitin aiheesta. Kiitos vastanneille. - Rupsahti
Paikalta poistunut kirjoitti:
Toisia vuodet kohtelevat hellästi, myös ulkonäön suhteen. Olen nähnyt kuvan hänestä eräässä lehdessä ja vielä yli 40 vuoden ikäisenäkin hän on henkeäsalpaava kaunotar eli neilikkaa ei tarvitsisi syödä hänet nähdessään. Kuten ei myöskään minut nähdessään, sillä olen pitänyt itseni todella hyvässä kunnossa ja nuorekkaana. Naisten huomion tai ihailun puute eivät ole rasittaneet elämääni koskaan, joten sitä en kaipaa enää yhtään lisää tässäkään tapauksessa. Eivätkä ulkoiset tunnusmerkit ole päällimmäisenä mielessäni, kuitenkaan. Ne sanomattomat sanat, kertomattomat selitykset painavat. Ehkä nämä ovat niitä oireita "keski-iän kriisistä", tiedä häntä.
Kuten tuossa edellinen jo totesikin, niin 20 vuotta elämänkokemusta jättää syvemmät jäljet kuin rypyt kasvoille. Niitä ei voi, eikä pidä pyyhkiä pois ja ainakin itse olen monessa suhteessa täysin erilainen ihminen kuin "silloin ennen". Enkä päivääkään vaihtaisi pois elämästäni, sillä suuret onnen tunteet ovat olleet kanssani näinä vuosina.
Hän soitti minulle kerran, muutama vuosi sitten. Valitettavasti vain vappuaattona ja keskellä yötä, eikä yhtään vähempää kuin tyttäreni puhelimeen. Sen verran olin viihtyneessä tilassa, etten heti tajunnut kuka soittaa vaan läimäisin luurin kiinni erittäin tylysti, eikä siinä vieraiden läsnäollessa muutenkaan olisi voinut mitään kummempia puhua. Seuraavana aamuna hieman harmitti... Itse laitoin hänelle sähköpostia toissa vuonna ja tokihan hän siihen vastasikin, mutta eipä siitä sen kummempaa syntynyt. Varpaillamme olimme niissä keskusteluissa molemmat.
Varmaan hänkin on varattu tahollaan, enkä halua hänen suhdettaan rikkoa tai vaikeuttaa, kuten en myös omaa avioliittoanikaan, joten ajatuksen asteelle tämä pohdintani hänestä jää. Helpotti kylläkin, kun kirjoitin aiheesta. Kiitos vastanneille.Rupsahdetaan hauskasti. Miksi yrittää olla ikuisesti nuori?
Minusta on hauskaa kun ukkini leikkii tekareilla, lumpsauttaa huomaamattaan tekohampaat ulos suusta. Ukki kampaa tukan mitä sitä on jäljellä kaljun peitoksi ja on melkoinen naisten naurattaja edelleen. Ukki käy tanssimassa ja naiset tykkäävät ukista kovasti. Ukki on humoristinen mies, ei yritä olla muuta kuin on. - Täysiä elävä
Paikalta poistunut kirjoitti:
Toisia vuodet kohtelevat hellästi, myös ulkonäön suhteen. Olen nähnyt kuvan hänestä eräässä lehdessä ja vielä yli 40 vuoden ikäisenäkin hän on henkeäsalpaava kaunotar eli neilikkaa ei tarvitsisi syödä hänet nähdessään. Kuten ei myöskään minut nähdessään, sillä olen pitänyt itseni todella hyvässä kunnossa ja nuorekkaana. Naisten huomion tai ihailun puute eivät ole rasittaneet elämääni koskaan, joten sitä en kaipaa enää yhtään lisää tässäkään tapauksessa. Eivätkä ulkoiset tunnusmerkit ole päällimmäisenä mielessäni, kuitenkaan. Ne sanomattomat sanat, kertomattomat selitykset painavat. Ehkä nämä ovat niitä oireita "keski-iän kriisistä", tiedä häntä.
Kuten tuossa edellinen jo totesikin, niin 20 vuotta elämänkokemusta jättää syvemmät jäljet kuin rypyt kasvoille. Niitä ei voi, eikä pidä pyyhkiä pois ja ainakin itse olen monessa suhteessa täysin erilainen ihminen kuin "silloin ennen". Enkä päivääkään vaihtaisi pois elämästäni, sillä suuret onnen tunteet ovat olleet kanssani näinä vuosina.
Hän soitti minulle kerran, muutama vuosi sitten. Valitettavasti vain vappuaattona ja keskellä yötä, eikä yhtään vähempää kuin tyttäreni puhelimeen. Sen verran olin viihtyneessä tilassa, etten heti tajunnut kuka soittaa vaan läimäisin luurin kiinni erittäin tylysti, eikä siinä vieraiden läsnäollessa muutenkaan olisi voinut mitään kummempia puhua. Seuraavana aamuna hieman harmitti... Itse laitoin hänelle sähköpostia toissa vuonna ja tokihan hän siihen vastasikin, mutta eipä siitä sen kummempaa syntynyt. Varpaillamme olimme niissä keskusteluissa molemmat.
Varmaan hänkin on varattu tahollaan, enkä halua hänen suhdettaan rikkoa tai vaikeuttaa, kuten en myös omaa avioliittoanikaan, joten ajatuksen asteelle tämä pohdintani hänestä jää. Helpotti kylläkin, kun kirjoitin aiheesta. Kiitos vastanneille.Toivon todella, että tämä Anne ei vaikuta nykyiseen liittoosi. Nimittäin viistainta olisi tehdä tilit selväksi menneisyyden kanssa, jos haluaa nykyisessä suhteessa jatkaa.
Itse en tehnyt missään vaiheessa, ja karille karahti sitten se perhe. Olin tyytymätön ja sen täytyi näkyä. Kirjoituksesi rivien välistä voi lukea hieman samaa.
Tosin itse en kadu mitään. En olisi pystynyt elämään puolinaista elämää sitten kuitenkaan. Vanhaa rakkautta en ole kohdannut silmästä silmään, mutta ei ole tarviskaan. sen ansiosta tiedän, että oikeaa sielujen sympatiaa on olemassa. - Paikalta poistunut
Täysiä elävä kirjoitti:
Toivon todella, että tämä Anne ei vaikuta nykyiseen liittoosi. Nimittäin viistainta olisi tehdä tilit selväksi menneisyyden kanssa, jos haluaa nykyisessä suhteessa jatkaa.
Itse en tehnyt missään vaiheessa, ja karille karahti sitten se perhe. Olin tyytymätön ja sen täytyi näkyä. Kirjoituksesi rivien välistä voi lukea hieman samaa.
Tosin itse en kadu mitään. En olisi pystynyt elämään puolinaista elämää sitten kuitenkaan. Vanhaa rakkautta en ole kohdannut silmästä silmään, mutta ei ole tarviskaan. sen ansiosta tiedän, että oikeaa sielujen sympatiaa on olemassa.No eipä se millään tavalla vaikuta, suuntaan tai toiseen. Eikä minulla ole mitään tarkoitustakaan tahi tarvettakaan lähteä kävelemään nykyisestä liitosta. Ihmisen mieli on vaan niin erikoinen, että mitä vanhemmaksi tulee, sen useammin lapsuuden ja nuoruuden muistot ponnahtelevat pinnalle. Itselleni olen asian selvittänyt - miksi näin kävi - joten kaipa sitä on turha katua menneitä törttöilyjä.
- etkö häpeä
mua ei mikään suututa enemmän kuin tällaiset. Sadan vuoden päästä tullaan ruinailemaan elämän rakkauksista sen nöyryytyksen päälle. Kehtaakin. Mitä sitä oikein kuvittelee? Että olikin täydellinen? Ja että kellään enää kiinnostaisi. Menee just samaan sarjaan kuin kännimiesten ikuiset lupaukset turhista.
Ehkä Anne löysi jonkun uuden ja haukkui sut ystävilleen ja eli eteenpäin elämässä onnellisena. - erään Annen mietteit
Monenlaisia mielipiteitä ja vastauksia olet sinä saanut. Kaikki varmaan oikeassa, omalta kantiltaan. Ja omalta kantiltaanhan jokainen tätä elämmänsä elää ja katsoo.
Joskus olen itsekkin muistellut ja muistanut sitä suurta ensimmäistä "oikeaa tunnetta" joka aikoinaan sitten haihtui ilmaan monista syistä, ja hyvä niin, oltiinhan toki kovin nuoria silloin.
Siitä huolimatta olisi mukava ikäänkuin törmätä häneen, kertoilla kuulumisia puolin ja toisin, "kuinka elämä on kohdellut kuljiaa".... jne...
Olisiko siitä sitten mitään iloa, sitähän ei tiedä kukaan.
Hassua muuten, että usein voidaan asua samassa kaupungissakin,kuitenkaan näkemättä toista vuosikausiin.- ei ne ole sokeita
näkemättä ja "näkemättä".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k1283954On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole402436Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi742407Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732302Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.522083Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl181783Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma801643- 791576
Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?711107Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?581091