Nainen rahtarina?

Kyllä tällä alalla tarvitaan niitä motivoituneita ja ennen kaikkea tämän työn iloista nauttivia ihmisiä, ja ainahan ne naispuoliset kaunistavat alaa. Moni mies on lillunut alalle armeijan kouluttajan tyhmillä sanoilla "nythän teillä on yksi uusi ammatti" ku kärrikortti on ansaittu. Ei mee niin, tästä herkusta ei kaikki nauti eikä liikenteessä osaa toimia / kehittää itseään jos ei homma kiinnosta kuin palkan ansaitsemisen verran, eikä ammattitaidon tae ole ajokortti ja puukengät. Pittää osata kehittää itteesä ja pitää löytää itsestään se ennakoija joka jää miettimään että mitä minun tulisi tehdä toisin jotta kaikilla olisi hyvä olla.

Valitettavasti pientä sukupuolirasismia on havaittavissa aloilla joissa on niitä vanhoja jäyhiä mutta vähänki fiksummat isännät jo tietää että monasti nainen on parempi valinta kuin mies koska suuremmalla todennäköisyydellä miehellä on se motivaation puute kuin naisella.

Työhän ei itsessään ole niin raskasta etteikö se sopisi kelle vaan, kunhan osaa vapaa-ajalle keksiä vastapainoa istumiselle.. Maantiede kyllä tulee tutuksi, valtatiellä on kiva kiitää ja vastaantulevat kuskit tervehtivät. Kyllä hävettää kuitata viel palkkaakin kun saa ajella päivät pitkät isolla, kalliilla autolla ku viel virma piffaa löpötkin!

Onnea autokouluun ja tervetuloa alalle!

Ei ole oikeasti väliä kumpaa sukupuolta edustaa ja nykyään kun ei ole enää niin harvinaisuus, niin ei kait sitä niin pitkään enää edes katsota.

Mutta totta kai yhtä lailla naisille kuin miehillekin täytyy muistuttaa, ettei kannata pitää liian suuria ennakko-odotuksia työnkuvasta. Joku yläpuolella sanoi, että hävettää kuitata vielä palkkaakin kun saa vain ajella isolla autolla.. Oli varmaan huumoriheitto, mutta ei se työhön lähteminen sen enempää juhlaa ole kuin muuhunkaan työhön lähteminen.

Kaikki hommat mitä itse olen tehnyt, on fyysisesti raskasta ja lastaamista ja kuormankäsittelyä on enemmän kuin sitä ajamista. Aikataulut painaa ja jonkinlaista pientä ressiäkin on silloin tällöin päivän aikana havaittavissa. Mutta se hyvä on että kun päivä on ohi niin työtkin on ohi, eikä niitä enää tarvitse mietiskellä. Aina ei kaikki voi mennä nappiin (myöhästyy aikatauluista, kuormalava kaatuu,..), mutta kaikesta selviää.

Jos ei oleta, että töihin mennään vain ajelemaan, istumaan kahvilla ja moikkailemaan vastaantulijoille, niin varmasti pärjää, oli mies tai nainen.

Jos olet lesbo, lievästi ylipainoinen, omaat lyhyet hiukset ja olet "äijämäinen" niin miks ei?

Onko kuljetusalalla paljon väärinkäytöksiä? http://blogit.yle.fi/mot/konkurssikeinottelun-kaantopuoli

valmis elämään sen asian kanssa että urasi aikana yksi tai useampikin tällää autonsa rekkasi keulaan päättääkseen elämänsä niin mikäs siinä. Kaikki kuskit ei pysty enää sen jälkeen nousemaan rekan kabiiniin.

Minä olen kuule kans miettiny samaa jo kauan. Veri vetää tienpäälle mutta rohkeus ei ole vielä riittäny lähteä ajaa korttia. Ja tilipussiki ei oikein anna periksi.
Ja nyt näin perheellisenä naisena on miettiny miten kaikki saisi järjestettyä jos kuitenkin tulee jossain vaiheessa ajettua kortti ja lähdettyä tienpäälle.
Naisethan on aika harvinaisia rekan ratin takana mutta toisaalta jos on hyvä ja tunnollinen kuski luulisi näin maalaisjärjellä ajateltuna että pääsis paremmin ajamaankin. Ja olishan se tietenki firmallekin vähän etua kun olisi nainenkin töissä. Ettei ainakaan saisi syrjivän firman mainetta. Tai ainaki näin minä ajattelen :)

Itse ajelin montavuotta rekkaa työkseni, lasten myötä oli vaihdettava alaa. Nyt lasten ollessa isoja, ajatellut palaavansa tienpäälle takaisin. Nykyisin teillä liikkuu niin paljon erilaisia kuljetuksia, että varmasti löytyy sellainen työpaikka jossa ei tuota raskasta fyysistä osuutta ole. Kun työn ottaa työnä, ilman romanttisia kuvitelmia, niin, itse ainakin viihdyin pitkillä linjoilla, ja ulkomaanajossa. Toki venäjän jonot joskus tökki, mutta kulkeepa koko suku vieläkin villasukissa :) Tsemppiä sinulle.

Jos tosiaan kiinnostusta löytyy niin mikä ettei. Autolevana naisena voin kertoa että työ on pääasiassa mukavaa mutta raskasta. Ajan keskisuuressa kuljetusyrityksessä jossa muut työkaverini ovat miehiä, kuljetamme pääasiassa elintarvikkeita. Kauppoihin tavaran vienti ei ole kovin raskasta, paitsi talvisaikaan jos lunta tupruttaa öiseen aikaan paljon tällöin rullakoita on todella raskasta vetää hangessa. Pienempiin marketteihin on hankala viedä tavaraa koska tilat on ahtaita, terminaalilla lastatessa täytyy tietää paikat joihin mahtuu vain nupilla. Tällöin kärri pitää jättää tienvarteen joka taas vie aikaa. Aikataulut ovat tiukkoja ja se kiristää hermoja. Jos on paljon kaljan vientiä kapakoihin niin pöntöt ovat raskaita, vaikka onkin työntökärrit on hankalaa taistella niiden kanssa esim. portaissa, kaikissa pikkupaikoissa kun ei ole hissiä tms. Sitten on tämä inhottavin asia, eli vessojen puute, purkupaikoilla ei yleensä ole wc-tiloja niin että ne olisivat kuljettajan käytettävissä. Yöaikaan ja etenkin talvella aika nakertava asia, ainakin täällä keskisuomessa jossa ei kauheasti ole 24h auki olevia huoltoasemia, tai ne eivät satu kohdalle reittiä suunnitellessa. Joku jo mainitsi tuon teollisuus alueilla odottelun, se on kyllä hanurista, etenkin talvisaikaan kun on kylmä. Vaikka kalusto on suht uutta mikä on käytössä meilläkin, niin etenkin ivecoissa on pirun kylmä talvella, etenkin tänä talvena on ollu paljon ongelmia niiden kanssa.. kun webasto ei toimi ja pakkasta on lähemmäs -30c niin kyllä sitä silloin toivoisi olevansa jossain muualla kuin rekankopissa. Tietysti noin kovilla pakkasilla on isompi mahdollisuus muihinkin teknisiin ongelmiin kalustossa, ja silloin apua saa odotella jos ei itse osaa/pysty mitään tekemään. Renkaitakin puhkeilee ajoittain, ja iso apu on siitä että itse osaa vaihtaa uuden tilalle, tai muuten taas joutuu pitkän tovin odottamaan. Kylmillä ilmoilla vaan ei meinaa työkalut kädessä pysyä ja sauna on pitänyt lämmittää heti kun on kotiin päässyt. Työpäivät on yleensä tosi pitkiä 12-18 tuntiin ainakin tässä jakoliikenne hommassa, ja jos tulee ongelmia niin menee pidempään. Vuoroja on 3-4 viikossa, riipuen tietysti siitä paljonko on ukkoja töissä, "sairaslomat" on aika yleisiä tällä alalla joten lyhyelläkin varoitusajalla on oltava valmis lähtemään töihin tuuraamaan. Paras tietysti on ottaa "suojakännit" vapaapäivänä niin ei tarvitse töihin lähteä. Tämä työ tuntuu kyllä joskus todella raskaalta ja se syö sosiaalisia suhteita koska aina on töissä ja kun on vapaalla ei jaksa oikein mitään tehdä päivisin kun rytmi on sekaisin. Mutta kauniit kesäyöt tienpäällä ovat ihania, vielä kun ottaa poikakaverin matkaan mukaan niin voi taukopaikalla hyödyntää kopin punkkaa.. ;P
Kyllä tämä työ vaatii niin mieheltä kuin naiseltakin jonkinlaista kutsumusta, pelkän rahan takia tätä hommaa ei kannata tehdä ainakaan toisen renkinä. Jos kielitaitoa riittää niin suosittelen jenkkeihin lähtemistä, maisemat ovat upeita, kalusto vielä upeampaa.. parempi palkka, matkat ajetaan kahteen pekkaan, ei lastaus/purkuhommia, paremmat lomaedut ja pääasiassa hyvä sää! Mahdollisuus myös ajaa pelkästään suomalaisten kanssa.. käy katsomassa www.usvaaputkeen.com tutun ylläpitämät sivustot amerikkalaisesta rekkahommasta.. :-)

selän takana naureskeluun ja perättömiin juttuihin voi olla viisasta varautua. Miehet saa kokea täysin samaa, paitti tuota sukupuolirasismia. Sen verran paljon on ns. punaniskaidiootteja alalle änkeytynyt, monet heistähän kun on niitä kaikkien alojen asiantuntijoita joille itselleen ei ikinä mitään tapahdu, vahinkoja etenkään, ja jos joskus (eli melko usein) tapahtuukin, niin aina on ollut äärimmäisen vaikea tilanne ja lieventäviä asianhaaroja nousuveden korkeudesta ja tähtien asennoista lähtien.

Mutta mikäli olet silleen terveellä tavalla edes vähän kovanahkainen ja välinpitämätön tuollaiselle, ja osaat laskea jutut, mikäli niitä kuulet tai havaitset puhuttavan, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin eikun vain. Ja on alalla paljon (ehkä pääosa kuitenkin) sellaisiakin ei-vittumaisia luonteita, niin nuorissa kuin vanhemmissakin, jotka ei niin ole sorsimassa uusia tulokkaita eikä naisia.

Työn saamisesta, niin voi löytyä hyvällä tuurilla hetikin, tai voi mennä pitempäänkin. Eikä välttämättä ole kiinni sukupuolesta, vaan siitä, mikä asenne autoilijalla on harjoittelijoihin. Toki naisten kohdalla se sukupuolikin voi näytellä omaa osaansa.

Työn sitovuudesta ja vaikutuksista siviilielämään en sano mitään, kenellä vaikuttaa enemmän ja kenellä vähemmän. Onhan se omasta päästäkin kiinni.

Että niin. Ajaahan monet muutkin naiset, niin mikset sinäkin? Kokeilee ainakin, ei se mielenkiinto muuten taida hävitä.

Jos sinulla on kuvitelma, että istut peililasit päässä ja ns. puukengät jaloissa ja vain ajat ja ajat, niin voinet silloin unohtaa koko homman. Etenkin jos saa vielä ajettavakseen paskan auton joka leviää tien poskeen vähän väliä, niin ei ole hurraamista. Harva loppujen lopuksi pääsee ajamaan viimeisen päälle olevaa Scaniaa (Volvo kun oli tehty nääs, niistä Scanian lastuista vaan) ja sen, kun istuu ja ajaa. Suurimmassa osassa hommaa saa raataa niska limassa ja palkka on, mitä on. Kelloa saa kyttää, että ehtiikö nyt sitten sinne ja tänne ja vielä sinnekin. Muut vielä yöllä nukkuvat, kun itse saa herää noin 2- 3-4 aikaan ja lähteä baanalle. Ei mukavaa, kun sattuu liukas talvinen pyrykeli. Eli tuohan on yhtä juhlaa, kokeile vaan niin näet.

Terveisin, Ex-rekkanainen ja rekakkuskin vaimo.

naisia nimenomaan rekkakuskeiksi. Teidän erään pitkäaikais työttömän kouluttautuneen
vaarallisten nesteiden kuljettajaksi. Lopulta muutti asuun tehtaan kupeelle jotta oli pian saatavana rekan kanssa liikenteeseen. Hyvin on jo muutama vuosi kulunut jopa keskieurooppa on tullu tutuksi. Nykyajan reket on niin automatisoitu ettei niitä tarvi kuin rattia pyöritellä ,että pysyy paanalla. Rohkeasti vaan rekan hyttiin!

ei sovi raskas työ se on enemmän kehon rakenteesta kuin sukupuolesta.
nainen saa nopeammin selänkipeeksi ja pian potkut jos ei kestä fyysisesti.

Hei, en tiedä onko sillä väliä ajaako nainen rekkaa tai kuorma-autoa. Itse kuorma-autoa ajaessa olen kokenut miespuolisten seuraavan ajotaitoani, esim. pakittaessa tms. lastia purkaessa. On tultu huomauttelemaan tyyliin sunnuntain hesari oli väliä vain autooni, tai kuinka noin pieni nainen voi ajaa isoa autoa. Eli positiivinen asenne mukaan ja eikun ajamaan.

Nykyisillä autoilla ajaa kaikki yhtä hyvin ja jos mulla olis kuljetusliike, niin mulla ei olisi ainoastaan naisia töissä kuskeina.Naiset huolehtii autosta paremmin,on kohteliaampia asiakkaille ja ei turhia rutise.Mutta kun on vielä suurin osa pomoista miehiä,niin kun mäkin,mutta ne ei uskalla palkata naisia.Ne palkkaa jonkun pojanpalikan joka luulee että kun on firman nimi kapellissa,voi ajaa miten vaan ja näytellä keskisormea muille.Älä sure HANSU 6767 .Maailma muuttuu.

Jos homma kiinnostaa, mene ihmeessä rekkakuskiksi. Meneene naisetkin muusikkoona pitkin suomen maata. Koulutus ja kokemus, perinne jne.. . Trukit lastaa ja purkaa , kunhan vaan jaksat ajaa?

Itse noin vuoden verran ajaneena, kokemukset olleet suurimmalta osin vain positiivisia. Tehtailla, joissa käyn päivittäin, vastaanotto on ollut mitä parhain. Ehkä piristän kovin miesvaltaista työilmapiiriä sopivasti:) Ainakaan minkäänlaista halveksuntaa tai vähättelyä en ole vielä havainnut.

Oma työni ei edellytä kuorman tekemistä /purkamista konkreettisesti itse, vaan sen tekevät tehtaiden omat työntekijät, mutta olen toki avussa koko ajan. Onhan se melkoista hyppimistä kuorman päälle ja taas alas, mutta ei mitään ylivoimaista ponnistelua.
Teen päivätyötä eli siinä mielessä pääsen aika "kevyellä" työllä.

Omasta mielestäni olen hoitanut työni ok enkä ole jäänyt mieskuskien varjoon työnsuorittamisessa.
Ainoa heikkous mikä tosin saattaa olla kyllä joillain miehilläkin, on tekniikan huono tuntemus, korjaukset ym. fixaukset eivät välttämäti onnistu:)

Tietysti riippuu täysin ajon luonteesta miten fyysistä työ on. Mulla kävi tuuri:)

Hei. Olet emansipoitumisen jäljillä. Lähde tielle, joka kutsuu sinua, välittämättä siitä, minkä
sukupuolen edustaja on sitä työtä pääsääntöisesti tehnyt. Olen itse kutsumuksesta tehnyt
sairaanhoitajan töitä 20 vuotta, mutta kouluttauduin kuorma-autonkuljettajaksi siksi,
koska huomasin, että kutsumukseni työhön oli mahdollisuus hyväksikäyttöön eli
työnantaja vähensi 11 tunnin yövuoron kahdesta vaivaisesta hoitajasta yhteen ja
puolikkaaseen hoitajaan työntekijöitä niin, että fyysinen ja henkinen työturvallisuus
vaarantuivat. Nyt ajan kuorma-autoa päivätyönä, entisen kolmivuorotyön sijaan, ja
keskituntiansioni ovat paremmat, saan syödä lounaani rauhassa ilman potilaiden kellonsoittoja
tai samassa tilassa olevaa opiskelija-arviointia tai omaisten läsnäoloa tai tekemättömien töiden
muistitaakkaa, joka on ympäri vuorokauden päässä estäen nukkumasta jne.
Nyt minulla on stressitön työ, jota teen kutsumuksella, sillä samalla kutsumuksella,
joka oli sairaanhoitajan työssä eli asiakaspalvelua, erilaisilla välineillä vaan.
Vielä ainakin viisi vuotta sitten minun oli omasta mielestäni ennakkoluulojeni vuoksi
vaikea saada työpaikkaa sen vuoksi, että olin yli 40 -vuotias ja nainen.
Sanoisin, että sukupuoli voi olla joko esteenä että myös eduksi työpaikan saamiseksi.
Valitettavsti. Minun kohdallani olisi työpaikka jäänyt saamatta, koska torjuin miesesimiehen lähentelyn,
mutta kyseisen henkilön lomallaollessa toiset ihmiset päättivät asiasta. Tarinaa ei tarkkaan ole minulle
kerrottu, mutta vakinaiseksi kuitenkin pääsin.
Pitkiä keikkoja en ole kuorma-autolla tehnyt, mutta tällä kokemuksella voin sanoa, että
rankkaa työtä on. Ja itse pitää huolehtia omasta kunnosta ja siitä, mikä on kohtuullista.

Hei heitä hetkex mieli vapaal ja kerron mitä 10 vuoden kokemus mulle on tuonut. Mä lähdin homman vähän vahingos ja opin kantapään kautta mitä se on. Rakastuin työhön ja monta vuotta sain kuulla et tyttöjen kuuluu men sihteeriopistoon ei ratin taa. En ottanut opiksi vaan jatkoin työtä mikä vei ajan, elämän ja minut.Paljon paskaa niskaan tuli mutta edelleen jatkoin kun tiesin mitä halusin ja osasin.Enkä kadu päivääkään vaikka mitä satoi niskaan, yleensä sitä itseään.
Aloitin tuhatluvun vaihteessa ja kyykytettiin sillon täysil, simputettiin jos armeijatermejä lainataan. Välillä halusin luovuttaa mutta hey, perix ei anneta, suomalainen luonne. Päivistä loppui tunnit, kiire paino niskaan ja nivelet sano et ny loppu ja pää räjähti lukemattomia kertoja! Mut veri vei, halu oli kovempi ku järki. Riippuu hommasta mitä tekee, voi olla fyysisesti ja henkisestikkin helppoa ,mut paskanjauhantaan saa varautua. Hakata aamuyöstä horteisia jarruja auki, tapella pressujen kanssa keskellä maantietä, vaihtaa renkaita ojassa, korjata jarruja metsätiellä, ja jos eurooppaan haluu niin, osata viittoa niin pal et keskellä valkovenäjää kysyä pellolla tietä ja odottaa 7 päivää et kuorma ilmaantuu tehtaalle,olla insinööri ja aasi samassa paketissa. Mutta kaikki tämä ei selviä ennenkuin kokeilet.
Tsemppia ja usko vaan että pidä peukkuja, tätösiä tarvitaan!

no naispuolinen kamuni on rekkakuski.ainahan sillä hommia on piisannu...

kun itse kävin koulutuksen rekan rattiin. Olin kurssini ainoa likka ja loistavasti minut otettiin vastaan jo siellä ja niin töissäkin. Tuosta on nyt reilut 10v aikaa tuskin asiat on sen koommin muuttuneet :)

Töissä olen saanut melko pienenä ja hentona naisena kyllä kuulla päivittäin mutta yleensä kommentit on olleet hyväntahtoisia ja moni tunkee auttavia käsiään vaikka kieltäydyn ja sanon pärjääväni. Kappaletavara-ajossa olen touhunnut vaikka moni sitä usein epäilee ettei pieni ja hento voi pärjätä.. blablablaa. Ihan se on itsestä kiinni se pärjääminen.

Sattuuhan niitä idioottejakin tien päälle joille nainen ratissa on ongelma. Joskus käy niin että jos useasti tapaa niistä saakin ystäviä kun osaa sanansa haukkutilanteessa valita.. joskus vaan päästää toisesta korvasta ulos samantien rumat kommentit. Kyllähän siellä saa sietää kaikenlaista huulen heittoa mutta huumorilla on menty ja hyvin pärjätty. Tiukkapipo on turha alkaa olemaan..

Onnea vaan uravalinnalle! Töitä tekijöille riittää ja kun osaa olla itsevarma sopivalla tavalla töitäkin saa. En itse ole törmännyt vielä siihen että joku ei töihin ottaisi naiskuljettajaa. Emmä nyt tiedä onko se mulle ollu kutsumus tai toivottu elämäntapa mutta viihtynyt olen.. tosiaan kun en voi kuvitellakaan itseäni vaippoja vanhuksille vaihtamaan. Nostan hattua niille jotka taas siihen pystyy..

Kuorma-autohommat aloitin -96, jo tuolloin sain kuulla, että mitä tuollainen tytönhuitukka kuorma-auton ratissa tekee, ja ikää oli kuitenkin jo 27 vuotta...

2000-luvun alussa kävin rekkakurssin ja meidän kurssillamme oli peräti neljä naista.

Heti kurssin jälkeen pääsin töihin samaan firmaan, jossa tein kurssiaikaisen työharjoittelun. Siellä meni kuusi vuotta. Ajettiin kaikkea mahdollista mitä avovehkeillä vain voi ajaa, erikoiskuljetuksiakin aika paljon. Viikot asuin autossa, eli käytännössä töihin lähdettiin sunnuntaina tai maanantaiaamuna ja kotiin pääsi perjantaina tai lauantaiaamuna. Joskus saattoi käydä että keskellä viikkoa pääsi käymään yön kotona tai sitten vain kotipaikkakunnalla kuormanvaihdolla. Joskus saattoi olla jopa vapaapäivä keskellä viikkoa, joka kyllä käytännössä saattoi mennä huoltoa tehden. Vanhemmat ajokkini nimittäin huolsin itse, öljynvaihdot, sähköhommia jne pikkujuttuja.

Seuraavakin työpaikka oli autossa asumista se viikko kerrallaan, eli oikeastaan "päivätyöstä" rekkahommissa minulla ei ole mitään kokemusta.

Tällähetkellä valitettavasti olen työttömänä, ja tuntuu aika mahdottomalta töitä saadakaan kun on lama ja itse on nainen. Toki paljon on miehiäkin työttömänä mutta silti...

Paskanpuhumiseen ja aliarvioimiseen saat tottua. Samoin siihen, että aika herkästi löytyy yleisöä kun peruuttelet jonnekin laituriin. Jos töppäät, saat kuulla siitä aika kauan tyyliin: " Ei ne nuo naiset osaa". Kun mies töppää, niin "tekevälle sattuu". Kun soitat asiakkaalle, että olen tuomassa teille sitä ja tätä, asiakas vastaa, että "sano sille kuskille..." Selitä siinä sitten että MINÄ olen se kuski. Usein kyllä sanoinkin että minäpä kerron sille kuskille, ja odotin millainen ilme asiakkaalla on kun se puhelu ei tullutkaan juitsarin toimistosta.
Näistä väärinkäsityksistä minulla olisi tarina jos toinenkin kerrottavana :D

Anna mennä vaan ja näytä miehille ! Kyllä nainenkin osaa ja pystyy ! Sinulla helppo sinäänsä, koska teitä
maanteiden "prinsessoja" on jo paljon ! Sinulla on oikea asenne, työ kun työ kunhan se vaan hoidetaan
kunnolla. Minä tiedän ,että miesten asenteet on muuttuneet, tässä vuosien varrella. Kun työantajatkin
ovat huomanneet,että naiset ovat tunnollisempia.. työntekijöitä .Jaksaa painaa pitkää päivää !!!
Minulla oli tosi kankea alku, kun aloitin jo 30v.sitten. silloin olin "IHME" teillä:)
Tosin siitä oli silloin, jotain hyötyäkin, kun rengas paukahti keskellä yötä ja tulipalo pakkasessa. Kyllä Rekkamies pysähtyi ja auttoi !!! Minusta tuntuu ,ettei enää ole näitä sukupuoli eroja niin paljon ole.
Rekkamiehille KIITOS olette hienoa porukkaa. Kahvit tarjoaisin, vaan "perskeles" eläke ei riitä :(
Jaksamisia teille työssä oleville ja työhön tuleville ! !!
Tämä työ on "kutsumus" jos sinua heti alkaa "hatuttaa".....mene pois :-)) Vaatii tietynlaista "hulluutta""hanaa"

Moikka olen tulossa konkreettisesti alalle ja ajamaan "nuppi autoa" c- kortillisena. Mutta mitä tuohon kysymykseen tulee, niin tervetuloa vaan alalle. Samallalailla se auto pyörii naisen kuin miehenkin hanskassa ja tuleehan sitä vähän pirteyttä ja silmän ruokaa tähän mies valtaiseen ammatti kuntaan.

akka ratissa heh mikä VITSI!

Tervetuloa alalle! Itse naisena aloitin opinnot ilman mitään kokemusta aikuiskoulutuksen kautta. Sitä kautta ammattipätevyys ja CE kortti hyvinkin edullisesti.
Työssäoppimispaikalta ensimmäinen 'työkokemus' ja talossa minut otettiin erittäin hyvin vastaan. Asiakkaat ja muut työpaikkani ulkopuoliset kuljettajat ovat suhtautuneet positiivisin mielin minuun. Kannustavia kommentteja on tullut paljon ja osalle olen aiheuttanut kummastusta pienen kokoni vuoksi.Oma asenne riippuu pitkälti myös muiden asenteesta sinua kohtaan!
Minua on neuvottu ja opastettu riittävästi työpaikallani ja yllätyin itse siitä kuinka ulkopuolisetkin kuljettajat neuvovat ja opastavat.He ymmärtävät sen, että jostain on alotettava.

Eilen yhtä naikkosta yritin jeesata kun ei raukka saanut kärriä kytkettyä... Kysyin"eikö osu" ja tarjouduin kattomaan että menee...Hyppäs puikoista kysymään "onks sul joku ongelma!!??" eli perinteinen miestenvihaaja.Toivottavasti itse et ole kiukuttelija?

ite opiskelen puutavara-auton kuljettajaksi ja hyvin olen pärjännyt vaikka apua ei aina ole ollut. kiinni ollaan oltu, eiku kettinkejä laittamaan ja meneehän ne sinne ja vieläpä rivakammin ku monella miehellä. kuormat teen ite ja viikonlopputöissä teen 14 h päivää. tätä pitää rakastaa että tätä jaksaa. en oo paksu enkä lesbo enkä lyhythiuksinen, enkä varsinkaan miestenvihaaja. aisaan ja nostuuriin peruutan ite ja aina on osunu. renkaat jaksan vaihtaa. oon melko pieni nainen enkämikään bodarikaan ole. salilla en käy enkä muutenkaan treenaa. ne jotka vähättelee ettei nainen jaksa nii ei oo nähny niitä tiukkoja paikkoja että miten me niistä selvitään.