Äiti- tai isäpuoli kasvattaa lasta, hoitaa häntä kuin omaansa, vaatettaa, syöttää, rakastaa, hellii, leikkii, kuten kuka tahansa rakastava vanhempi, mutta kun tulee kysymys siitä, että tapaava vanhempi haluaakin lapsen luokseen esim. sellaisena aikana kun perhe on sopinut muita menoja, eli ei tapaamissopimuksen mukaisena aikana.
Äiti- tai isäpuoli sanoo lähivanhemmalle ettei se vaan nyt sovi koska meillä on muita menoja, ja lähivanhempi kertoo tapaavalle vanhemmalle, että olemme sopineet menoja siihen ajankohtaan. Tästä tuohtuneena tapaava vanhempi nostaa mahtavan metelin ettei sillä äiti- tai isäpuolella ole tähän asiaan mitään sananvaltaa eikä mielipideoikeutta koska vanhemmat sopivat lapsen tapaamisasioista. No, totta se on, mutta jos on tapaamissopimus, ei ole minkäänlaista velvollisuutta antaa lasta tapaavalle vanhemmalle muina aikoina.
Pyytäisin jonkinlaista kunnioitusta tapaavalta vanhemmalta omaa lastansa hoitavalle ja kasvattavalle äiti- tai isäpuolelle. Hän nimittäin elää siinä perheessä yhtenä osana lapsen elämää ja perhe täytyy ottaa kokonaisuutena eikä niin, että tapaavasta vanhemmasta tulee perheen elämän määrittelijä ja määrääjä.
Äiti- tai isäpuoli sanoo lähivanhemmalle ettei se vaan nyt sovi koska meillä on muita menoja, ja lähivanhempi kertoo tapaavalle vanhemmalle, että olemme sopineet menoja siihen ajankohtaan. Tästä tuohtuneena tapaava vanhempi nostaa mahtavan metelin ettei sillä äiti- tai isäpuolella ole tähän asiaan mitään sananvaltaa eikä mielipideoikeutta koska vanhemmat sopivat lapsen tapaamisasioista. No, totta se on, mutta jos on tapaamissopimus, ei ole minkäänlaista velvollisuutta antaa lasta tapaavalle vanhemmalle muina aikoina.
Pyytäisin jonkinlaista kunnioitusta tapaavalta vanhemmalta omaa lastansa hoitavalle ja kasvattavalle äiti- tai isäpuolelle. Hän nimittäin elää siinä perheessä yhtenä osana lapsen elämää ja perhe täytyy ottaa kokonaisuutena eikä niin, että tapaavasta vanhemmasta tulee perheen elämän määrittelijä ja määrääjä.
Vastaukset 301
Vanhimmat
tapaava vanhempi on alun alkaenkin ollut jotenkin epäonnistunut. Hän jatkaa samaa rataa. kannattaa pitää kiinni sopimuksista.
Minun mielestäni jos lasten vanhempien välit ovat hyvät eikä katkeruutta esiinny kummankaan nykyisistä puolisoista, niin terveellä pohjalla oleva ihminen hyväksyy ja kunnioittaa sitä ihmistä joka hänen lastaan kasvattaa.
Ei pidä kunnioittaa. Vaan sinun pitää olla nöyrä lapsen äidin edessä. Biologinen äiti on aina ensin, vasta sitten sinä. Sinulla ei ole omia lapsia, vaan yrität viedä lapsen äidiltä. Miksi sellaista ihmistä kutsutaan?
Luulet tietäväsi onko minulla omia lapsia, on ja he asuvat kanssamme, joten minulla ei ole mitään tarvetta omia toisten lapsia eikä minun tarvitse nöyristellä ihmistä joka ei kunnioita eikä hyväksy, että kasvatan hänen lastaan. Näin se vain on.
Miksi ihmeessä sen toisen vanhemman pitäisi sinua kunnioittaa? Vallanhimoinen paskiainen olet. Vai oikein tapaava vanhempi - siinä jo käy ilmi asenteesi. Kaikki myötätunto etävanhemmalle ja lapselle jotka ovat joutuneet tuollaisen kynsiin.
Kyllä minä ainakin kunnioitan sellaisia ihmisiä jotka kasvattavat toisten ihmisten lapsia jos kerran vanhemmista itsestään ei siihen ole eikä sillä ole mitään tekemistä vallanhimon kanssa.
Perheemme oli sopinut lähtevänsä lasten kanssa huvipuistoon ja lapset siitä innoissaan. Mieheni lapsi kertoi tulevasta reissusta äidilleen, jolloin äiti soittaa ja sanoo tahtovansa lapsen just sinä viikonloppuna luokseen. Sanoin miehelleni ettei ole reilua lasta kohtaan enkä hyväksy sellaista, koska lapsi reissua innoissaan odottaa. Mieheni kertoi lapsen äidille ettei nyt ole tapaamissopimuksen mukainen viikonloppu eikä näinollen hyväksy äidin tahtoa ja siitäkös äiti sai raivarin ja alkoi uhkailemaan yhdellä sun toisella asialla ja määräämään meitä ettemme saa lähteä huvipuistoon hänen lapsensa kanssa. Siitäkös me mitään välitettiin ja meillä oli oikein hauskaa huvipuistossa.
Olisiko sinun mielestä pitänyt taipua äidin määräykseen?
Miksi teet suuren numeron pienestä asiasta?
Te teette miten olette sopineet ja sen puitteissa kun tapaamissopimus antaa myöden.
Muu on paskanjauhantaa ja pätemistä nettipalstalla.
Unohda jo, te olette suunnitelleet teidän ohjelmanne kuten olette tehneet ja toteuttaneet ne etävanhemman puheista huolimatta. Mitä siitä enää vinkumaan täällä ja kehottamaan muita äitejä kunnioittamaan lasten äitipuolen kasvatustyötä, voi vine. Oletpas tyhmä
Joillakin on tarve käyttäytyä ilkeästi nettipalstoilla ja käyttää epäasiallista kieltä, se jos mikä on tyhmää. Ei kannattaisi osallistua keskusteluun jos ei pysty olemaan asialinjalla.
Jos sinulla on lapsi isä-tai äitipuolen kasvattamana, et ilmeisesti kunnioita häntä joka tekee kasvatustyön puolestasi.
No en tietenkään kunnioita, ventovieras ihminen enkä ole halunnut häntä lapseni kasvattajaksi. Kasvatan oman lapseni ja isä samoin, jos isä jakaa kasvatusvastuun puolisonsa kanssa niin se on hänen asiansa. Paskanakki mutta minkäs teet. Onneksi se ämmä on älynnyt pysyä poissa silmistäni ja lapset inhoaa hänet sydämensä kyllyydestä. Porukalla nauretaan hänen tempauksille :D
Ikävää ettei lapset pidä isän uudesta puolisosta, mutta mielestäni sinun ei pitäisi osallistua lasten kanssa porukalla 'nauramiseen'. Se kuvastaa omaa epävarmuuttasi ja suhtautumistasi expuolisosi uuteen kumppaniin.
Miksi minun nyt pitäisi suhtautua mitenkään johonkin ventovieraaseen ihmiseen. Mutta toki nauran lasteni mukana kun kertovat kuinka se nainen nauraa kuin hevonen ja onnistuu jopa polttamaan perunat kattilaan :D :D :D No, lapset viihtyvätkin nyt enemmän minun luonani ja isä tapailee heitä sitten muualla.
Huomaatko miten ristiriitaisia viestejä annat?
No minä saattaisin taipua etävanhemman toiveeseen juuri sen vuoksi että hän on etä. Hän näkee lasta harvemmin. minä saan asua lapsen kanssa. Pyrin aina sallimaan lapsen menon etävanhemman luokse oli ajankohta minkä tahansa, ainoa toive minulla on ollut että pikkasen ennakolta ilmoitus. Jos suunnittelen menoa lapsen kanssa, niin mainitsen siitä etävanhemmalle etukäteen että silloin ja silloin lapsi on sitten varattu. Meillä on periaatteessa tapaamisajat säännölliset mutta joustoa on ja jos etä haluaa tavata lasta enemmän niin mahdollistan sen. Etä on tässä altavastaajan asemessa. Siksi on mielestäni väärin jos lähi laittaa kapuloita rattaisiin lapsen tapaamisessa. Mutta nyt on siis kyse normaalista luotettavasta etävanhemmasta.
Tuolla aiemmin mainitsin että lapsi tapaa äitiään tapaamissopimuksen mukaisesti ja muulloinkin, eli joustoa on meilläkin. Miksi lähivanhemman täytyisi ilmoittaa tapaavalle vanhemmalle kaikki vapaa-ajan suunnitelmat? Miksi sen etän pitäisi tietää kaikki perheestämme, mitä milloinkin teemme, ei todellakaan tarvitse.
Me suunnittelemme menomme tapaamissopimuksen ulkopuolelle ja jos etällä on niihin tarvetta puuttua, niin me teemme kyllä selväksi ettei käy, varsinkaan jos lapsi ei halua äitinsä luokse kun tietää, että muut tekevät jotain kivaa sillä aikaa. Jos emme ole suunnitelleet mitään reissuja tai muita menoja, niin toki lapsi saa mennä äitinsä luokse.
En kaipaa kenenkään kunnioitusta siitä työstä, jota teen lasten parissa, lasten välittäminen ja hyvä olo riittää kiitokseksi.
Kirjoiti asiani edelliseen viestiini; mitä vingut, tee niin kuin parhaimmaksi koet ja se siitä.
Kiitoksen kerjääminen on jotenkin nöyryyttävää.
Kyllä minä kunnioitan työtäni niin paljon, että odotan myös muiden kunnioittavan tekemääni työtä, mutta nyt ei keskustella lasten parissa työskentelystä.
Olen sijaisäiti, enkä odota kenenkään kunnioittavan minua siitä. Olen itse osani valinnut.
itsetunnosta ei kunnioita itseään eikä työtään.
mieleiseksi. Mikä kismittää, sekö että jäät yksin kunnioituksen hakuinesi. Minulla on useampi vieras lapsi huollettavana, eikä tulisi mieleenikään vaatia tai odottaa lasten vanhemmilta kunnioitusta. Kyllä sinä olet hieman väärillä jäljillä roolissasi. Pyyteetön rakkaus ei odota kunnioittamista tai palkintoa.
En kaipaa kenenkään kunnioitusta siitä mitä teen, lasten hyvinvointi riittää kiitokseksi.
"Sehän kertoo huonosta itsetunnosta ei kunnioita itseään eikä työtään."
Itsekunnioitus ei ole sama asia kuin työntekemisen ilo tai lähimmäisenrakkaus, sinä olet aivan pihalla kunnioituksinesi.
Ilmeisesti osoitit vastauksesi toiselle ihmiselle, mutta tekstistäsi voin lukea, että se on kohdistettu minulle.
Roolini perheessä on yhtälailla huolehtia omista lapsistani ja puolisoni lapsesta, me olemme perhe. Jos et sitä ymmärrä, en voi sille mitään. Ei minun tarvitse kuunnella eikä hyväksyä kenenkään perheeni ulkopuolisen ihmisen määräilyä mitä perheeni tekee tapaamissopimuksen ulkopuolella olevalla ajalla. Jos lapsen äiti ei sitä hyväksy, ei voi mitään, mutta hän ei todellakaan määrää perheeni elämää. Tapaamissopimuksen mukaan hän tapaa lastaan ja joskus muulloinkin, mutta emme ole hänelle tilivelvollisia joka asiasta.
Kunnioitusta on monenlaista, nyt emme keskustele työn kunnioittamisesta.
Miksi teet suuren numeron pienestä asiasta?
Te teette miten olette sopineet ja sen puitteissa kun tapaamissopimus antaa myöden.
Muu on paskanjauhantaa ja pätemistä nettipalstalla.
Unohda jo, te olette suunnitelleet teidän ohjelmanne kuten olette tehneet ja toteuttaneet ne etävanhemman puheista huolimatta. Mitä siitä enää vinkumaan täällä ja kehottamaan muita äitejä kunnioittamaan lasten äitipuolen kasvatustyötä, voi vine. Oletpas tyhmä
Onko keskustelun aihe sinulle kovin henkilökohtainen kun et voi keskustella siitä asiallisesti?
Miten etä-äiti konkreettisesti pompottaa teidän perhe-elämäänne?
Hänellä on tapaamisoikeus, jonka puitteissa hänellä on oikeus tavata lastaan, muihin yhteydenottoihin sinun tai lapsen isän ei tarvitse vaivautua vastaamaan.
Jos tätä et ymmärrä, sinulle on aivan turha vastata yhtään mitään.
Toistan asiallisen kysymykseni:
Millä tavoin etä-äiti konkreettisesti pompottaa teidän perhe-elämäänne?
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9027563/43854154
"Me siitä mitään välitetty, lapsen äiti ei määrää mitä me teemme lapsiemme kanssa silloin kun äidillä ei ole tapaamisaika."
Tätä ketjua en ymmärrä, koska itsekin kai ymmärrät, mitä kirjoitat. Vastaus/ratkaisu oli jo aloituksessasi!
Te ette välitä mitä etä-äiti riehuu, ette ota vastaan puheluita, ette kommunikoi häirikön kanssa, vaan teette kuten olette suunnitelleet. Muu on riitelyä. Tämän saman vastauksen saatte asianajajlta.
Te reagoitte etä-äidin haasteeseen ja alatte räkyttää takaisin, eli olette ihan tyhtä riidanhaluisia kuin kertomuksesi etä-äiti!
Sinä olet taitava laittamaan 'sanoja suuhuni'.
Voin kertoa sinulle, että aikoinaan lakimiehemme sekä lastenvalvoja sanoi meille ettei lapsen äidin kanssa tarvitse kommunikoida sellaisessa tilanteessa jossa hän räyhää tai laittaa törkyviestejä, ja olemme puolisoni kanssa samaa mieltä näiden tahojen kanssa. Jos äiti ei pysty keskustelemaan lapsensa asioista asiallisesti, ei meidän tarvitse hänen kanssaan puhua yhtään mitään.
Puolisoni vastaa hänen puheluihin, mutta jos sieltä kuuluu vain räyhäämistä, puolisoni kehoittaa soittamaan uudestaan kunnes äiti rauhoittuu. Totta on, että teemme omalla vapaa-ajallamme mitä haluamme ja äiti voi tehdä sitten omalla tapaamisajallaan lapsen kanssa omia juttujaan.
En ole laittanut sanoja suuhusi, olen lainannut sanomaasi.
Lapsen isän ei ole mikään pakko puhua lapsen äidin kanssa, mutta jos hän haluaa jatkaa riitelyä niin vastatkoot. Ei ole asiaa, jota ei voisi hoitaa tekstiviestillä, joten itsepä valitsette.
En ymmärrä, miksi jatkat j ajatkat keskusteluketjua vaikke sinulla ole mitään aihetta jatkaa. Vaikutat hyvin riitelynhakuiselta ihmiseltä ja olen edelleen ja ehkä vakuuttuneempi päivä päivältä siitä, että sinä olet kolmikostanne vaikein ihminen ja mies on kahden naisen riitelyn välissä kuin pieru piukoissa kalsareissa.
En ymmärrä mitä sinä jankkaat etä-äidistä, jos et kommunikoi hänen kanssaan ja lapsen isäkin laittaa puhelimen kiinni, mikäli lapsen äiti käyttäytyy epäasiallisesti. Sinulla on tarve jatkaa miehesi exästä kirjoittelua, vaikkei sinulla ole liiemmälti asiaa hänestä.
Rauhoitu jo, te teette miten olette perheenne kesken suunnitelleet, jos et ymmärrä sitä, mieti kenellä viiraa eniten. Lasta on turha sekoittaa kahden naisen riitaan, älkääkö kertoko lapselle viikkoja ennen lähtöä huvipuistoon, että olette menossa. Odottavan aika on muutenkin pitkä. Mutta kirjoituksista päätellen löydät jonkun pätevän syyn, että sinulla on oikeus kertoa lapselle mitä haluat huolimatta siitä että etä-äiti reagoi niihin puheisiin, koska sinä olet lähihuoltajan kumppani, sinulla on oikeuksia olla välittämättä lapsen tunteista.
Neuvot teidän tilanteeseen ovat hyvin selkeät ja yksinkertaiset, mutta sinä jatkat jankkaamista aiheesta jota ei ole.
Sanot minun sanoneen ettemme ota puheluita vastaan, vääristelet sanomaani. Tottakai puolisoni vastaa puhelimeen, mutta jos toisessa päässä huudetaan, ei sitä ole pakko kuunnella.
Lainaan lausettasi, 'sinulla on oikeuksia olla välittämättä lapsen tunteista.' Valitettavasti en ole tunteeton lasta kohtaan, hän on minulle yhtä rakas kuin omat lapseni, olenhan kasvattanut häntä vuosia.
Lapsen äiti on tunteeton jos vaatii ettei lapsi saa viettää esim. huvipuistoaikaa kanssamme.
Sinä voit milloin tahansa lopettaa omalta osalta keskustelun.
En oikein tajua mikä asiasi pointti on.
Sanot: "Tottakai puolisoni vastaa puhelimeen, mutta jos toisessa päässä huudetaan, ei sitä ole pakko kuunnella."
Johon minä sanon: "Lapsen isän ei ole mikään pakko puhua lapsen äidin kanssa, mutta jos hän haluaa jatkaa riitelyä niin vastatkoot. Ei ole asiaa, jota ei voisi hoitaa tekstiviestillä, joten itsepä valitsette."
Siinä kiteytettynä kaikki.
Sanoiko asianajajanne että saatte sanktion, mikäli ette vastaa äidin puheluihin vaan hoidatte asioinnin tekstiviesteillä? Yleinen tapa rauhoittaa hankala vanhempi on kommunikoida hänen kanssaan mahdollisimman vähän, mutta jos te nimenomaan haluatte soitella ja puhella kivoja niin se on teidän asianne :D
Te miehesi kanssa ylläpidätte riitatilannetta akuuttina touhuamalla typerästi ja sitten valitat täällä.
Saut jo täysin pätevät neuvot, joilla muut riitatilanteet on saatu päättymään, teillä (sinulla) ei taida olla haluja lopettaa niiä. Kuten keskusteluhierarkiasta on nähtävissä.
Sinä et ole lapsen äiti, olet lapsen isän puoliso, muista se. Ehkä yhteiset lapsenne ovat lapselle sisarpuolia, mutta sinä et biologisesti ole mitään.
Mistä ihmeestä kehität kaikki nuo ajatuksesi ja sekoitat eri asiayhteydet toisiinsa?
Pointti on siinä ettei lapsen äidillä ole oikeutta sotkea meidän perheen vapaa-aikaa tahtomalla lasta luokseen kun olemme lähdössä reissuun. Soittaa miehelleni ja huutaa hänelle, sitä ei ole pakko kuunnella.
Neuvoja en ole tänne hakemaan. Tuskin olemme ainoa perhe joka on samankaltaisessa tilanteessa.
Olen mieheni puoliso, lasteni äiti ja mieheni lapsen kasvattiäiti, äitipuoli.
...aviomiehen toiseksi vaimoksi. Ensimmäinen vaimo on jättänyt jälkeensä lapsen/lapsia, joita vaimo nro 2 hoitakoon kuin omiaan sillä erolla vain, että biologinen äiti voi koska tahansa hakea jälkikasvunsa luokseen.
Lasten osoittaessa mieltään biologinen äiti tietenkin on vakuuttunut siitä, että äitipuoli on puhunut pahaa ja manipuloinut lapset omaa äitiään vastaan.
Oma äiti ei suostu kasvattamaan lapsiaan kunnioittamaan perhettään, vaan yrittää kääntää lapset äitipuolta ja isää vastaan. He eivät saa kiintyä muihin kuin äitiin.
Olipa kypsää puhetta.
Uusioperheet ovat ongelmalliset kaikille, ei yksin sille eka vaimolle, joka ei enää koko perheeseen kuulukaan.
Lasten pitää tulla toimeen, elää, kasvaa ja kehittyä perheessä, jonka äitiä saa porukalla nauraa ihan luvan kanssa.
Millainen maailmankuva lapsille syntyy?
Sanot, 'Ensimmäinen vaimo on jättänyt jälkeensä lapsen/lapsia, joita vaimo nro 2 hoitakoon kuin omiaan sillä erolla vain, että biologinen äiti voi koska tahansa hakea jälkikasvunsa luokseen.'
Heititkö totena vai huulena, kumpi tahansa, se ei pidä paikkaansa. Biologinen äiti tai isä ei voi koska tahansa hakea jälkikasvuaan luokseen. Sen määrää tapaamissopimus, joka on minimisopimus, muuhun ei välttämättä tarvitse suostua.
Ei ole meidän vika että isän uusi puoliso on tyhmä kuin saapas, nauraa kuin hevonen ja epävarma kuin mikä. Mutta ihan kelpo vaimo hän on, pyykkää lasteni vaatteita kiltisti ja kokkaa ruokaa joka päivä. Tosin lapset eivät kyllä pidä sen ruoistakaan.
Mitä olen sekoittanut?
Olen joutunut lopettamaan epätoivotun henkilön puhelinhäiriköinnin ja tiedän, että se loppuu (kuten satojen muidenkin saman kokeneiden kohdalla). Jos et ymmärrä, kun sinulle kerrotaan miten homma toimii, ongelma olet sinä - ja miehesi. Pointti on se, että haluat jauhaa paskaa etä-äidistä, et lopettaa häiriökäyttäytymistä. Olet yhtä heilahtanut kuin morkkaamasi etä-äiti.
Ole tyytyväinen, että olet anonyymi, muussa tapauksessa tekisin sinusta lastensuojeluilmoituksen. Teidän perheessänne on ongelma - sinä.
Et tosiaankaan tullut hakemaan neuvoja, sen olemme jo huomanneet. Haluat, että etä-äiti jatkaa häiriköimistä, että saat päteä ja riidellä, kiillottaa kasvattiäidin krunuasi. Niin saat hyvitystä, koska etä-äiti ei kunnioita sinua. Vaikutat narsistiselta persoonalta ja kirjoituksesi kertovat sinusta kaiken oleellisen.
PS. mieti miten puhut ei-biologisen lapsesi kuullen hänen äidistään ja miten puhut lapsen isälle tämän exästä. Olen 100% varma, että koet olevasi oikeutettu osoittamaan kaikille, kuinka raskasta sinulla on "sen naisen" takia.
Toisaalta ei oikein voi estää jos lapset vaan päättävät tulla etävanhemman luo. Nyt tuo poika on tullut etävanhemmalle ja ollut pari vuotta täällä "tapaamassa" etävanhempaansa :D Ei siinä auta vaikka kuinka lähi tai sen puoliso vingu ...
Nyt sinä kyllä puhut täyttä puppua.
Minä en puhu lapsen äidin kanssa lapsen asioista enkä muustakaan. Puolisoni vastaa lapsen äidin puheluihin, mutta keskeyttää puhelun jos äiti huutaa eikä puhu asiallisesti. Miten sinä väännät selkeän asian minun häiriökäyttäytymiseksi?
Väität minun haluvan, että lapsen äiti jatkaisi häiriköimistä. En tosiaan sellaista halua, mutta jos meillä ei ole tarpeeksi todisteita, emme mahda sille mitään. Ainoa vaihtoehto on ettemme ota vastaan räyhäpuheluita emmekä vastaa törkyviesteihin.
Emme keskustele mieheni kanssa lapsen äidistä lapsen kuullen.
Lapsi otettu huostaan vai ja sijoitettu teille jos kerran väität olevasi kasvattiäiti?
Ei tietenkään voi estää jos lapsilla on mahdollisuus ja ovat sen ikäisiä, että voivat itsenäisesti kulkea vanhempiensa luona.
'Tapaamassa' etävanhempaa, käytännössä tuo tarkoittaa lapsen muuttaneen luoksesi ja silloin puhutaan eri tilanteesta kuin keskustelussa.
Oletteko muuten tehneet uuden sopimuksen lapsen lähivanhemmuuden muuttumisesta?
Lasta ei ole otettu huostaan, mutta lapsen mielestä olen hänen kasvattiäitinsä ja niinhän se on.
Älä tuo mitään termejä, sillä jos lapsi näin sanoo, niin se on ja olen ylpeä siitä.
Jos ette ota puheluita vastaan, miten etä-äiti hallitsee elämäänne?
Jos kommunikoitte etä-äidin kanssa vain tekstiviestein, teillä on oikeuden kestävät todisteet.
Eikö lapsen sanavalinta riitä sinulle kiitokseksi, tarvitsetko sen lisäksi etä-äidin kunnioittamista?
Oikeuden kautta haettiin sitten elarit kun k-pää-lähi ei suostunut niistä luopumaan. Muutenhan ei olisi edes tarvittu mitään uutta sopimusta. Kyllä teilläkin lapsi kasvaa ja voi sitten äänestää jaloilla jos ei tykkää lähin puolison päsmäröinnistä, näin meillä kävi :)
ihmiset tekevät aloittajan kirjoituksista hyvin erilaisen profiilin aloittajasta.
Minä en tunnista hänessä paskan jauhajaa, enkä heilahtanutta,
enkä syitä lastensuojelu ilmoitukseenkaan, saatikka narsistia?
Vaan aidon, rehdin ja välittävän ihmisen, joka ei anna ulkopuolisten pyörittää omaa arkeaan ja elämäänsä.
Hän kirjoitti asiasta mikä on yleistä uusperheessä.
Lyhyesti sanottuna se, että biologinen äiti on valmis tekemään vaikka mitä,
jotta voi häiritä up-perheen elämää.
Ja tässä tapauksessa se oli että, äiti halusi lapset itselleen juuri sinä viikonloppuna jolloin up oli lähdössä huvipuistoon. Lapset tiesivät jo reissusta ja oli isä viikonlopun vuoro.
Äiti oli valmis kieltämään lapsilta hauskan reissun, vain siksi, ettei näillä saisi olla hauskaa äitipuolen kanssa.
Tämä on yksi esimerkki biologisen vanhemman sabotoimis-yrityksistä.
Lasten kuullen ei puhuta kaikkea, mutta puolisoiden keskenään pitää puhua avoimesti asioista.
Mitä pitää miettiä siitä, miten puhuu miehelleen tämän exästä? Ei se exä ole enään tärkeä lasten isälle, on vain lasten äiti, pakollinen paha, jota joutuu sietämään.
Minä sanon ainakin mielipiteeni rehellisesti.
Meillä ainakin puhutaan totta, mieheni ei siedä exäänsä, eikä käytä kovinkaan ystävällisiä ilmaisuja tästä.
Missä sanon ettei puolisoni ota puheluita vastaan?
Missä sanon puolisoni kommunikoineen vain tekstiviestein?
Tätä olen juuri tarkoittanut, mutta ilmeisesti avauksen aihe on kolahtanut monen kirjoittajan mieleen ja siitä kaikki ihmeellinen vääntäminen.
Useimmille etävanhemmille on tosi vaikeaa kunnioittaa ihmistä joka kasvattaa hänen lastaan. Ei siinä kiitoksesta ole kysymys, mutta fiksulta etävanhemmalta kuulee kiitoksen sanankin.
Miksi etävanhemman on vaikeaa myöntää tosiasia, että exän puoliso huolehtii hänen lapsestaan hyvin? Voisitteko kertoa?
Tarkoitat ettei lähivanhempi luopunut elatusmaksuista? Puhut täyttä puppua. Sinä ne elatusmaksut olet maksanut ja tietenkin olet joutunut maksamaan kun et ole huolehtinut muuttaa itseäsi etävanhemmasta lähivanhemmaksi.
Jos lapsi on mielipiteensä sanonut, että haluaa asuaa luonasi, olisit heti ensi hetkestä vaatinut itsellesi lähivanhemmuutta ja näin välttynyt maksamasta elatusmaksuja. Lapsi on niin kauan kirjoilla lähivanhemman luona kun se muutetaan.
Tein muuttoilmoituksen mutta k-pää-exä vastusti, tappelin sitten maistraatin kanssa ja sain kirjat vaihdettua. K-pää-exä vaati kuitenkin edelleen elareita ja jouduin sitten viemään oikeuteen. Minulle tuli sitten puolentoista vuodet elarit lapsilisät :D
Meillä ei käytetä sellaisia termejä kuin lähi- tai etävanhempia. Lapsilla on isä ja äiti ja sillä siisti.
Miten etä-vanhempi pyörittää uusperheen elämään, jos kukaan ei vastaa hänen puheluihinsa ja tekstiviestit tallennetaan ja annetaan asianajajan hoidettavaksi?
Tapaamisten haku-ja noutoprosessiinkin on saatavissa helpotusta, mikäli hakija käyttätyy epäasiallisesti.
Jos on keinot lopettaa häiriköinti, miksei niitä käytetä?
Mitä kohtaa et ymmärrä. Kerro niin selvennän.
Puolisosi EI PIDÄ vastata puheluihin vaan kommunikoida tekstiviestein.
Mitä kohtaa et ymmärrä. Kerro niin selvennän.
Puolisosi on kommunikoitava etävanemman kanssa VAIN tekstiviestein.
Toki hän huolehtii mutta se ei tarkoita että hän lastani kasvattaisi. Miksi minun pitäisi osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan? En ole pyytänyt häntä huolehtimaan lapsesta vaan hän on ihan itse sen tehnyt. Me vanhemmat kasvatamme lapsemme ja uudet puolisot ovat siinä sivussa mukana. Miksi et osoita kunnioitusta sitten lapsen äitiä kohtaan? Sanot hänet etävanhemmaksi ja biologiseksi äidiksi. Mikä oikeus sinulla on häntä haukkua?
Hyvä, että ymmärsit viedä asian oikeuteen, muutenhan se ei olisi ollut oikea. Niin, jostain kumman syystä tuo raha tahtoo nousta päällimmäiseksi asiaksi eikä lapsen etu.
Jos jokainen lähi alkaisi vaatia etävanhemmalta kiitosta ja kunnioitusta lasten kasvattamisesta ja hoidosta niin melkoiset markkinat olisi tällä palstalla.
Hyvän itsetunnon omaava lähi tietää olevansa lapselle tärkeä kenenkään erityisemmin häntä kiittelemättä tai kunnioittamatta.
Tottakai hän vastaa puheluihin, näin saadaan todisteita esim. miten paljon lapsen äiti häiriköi puheluillaan. Tosin on hänellä välillä asiaakin.
Puolisoni ei pidä vastata tekstiviesteillä, varsinkaan törkyviesteihin.
Kuka niin määrää?
Nauhoitatteko puhelut? Vai miten puhelut on todisteena? Nauhoitteet eivät ole laillisia todisteita, sen kai asianajaja teille kertoi?
Kikki asiat voi hoitaa ja sopia tekstiviestein, silloin niistä jää todiste.
Kuka on pyytänyt vastaamaan törkyviesteihin? Asiallisiin viesteihin vastataan ja törkyviestit tallennetaan todisteiksi.
Eli et tosiaankaan tajua.
Sinä tarkoitat, että äiti- tai isäpuolen pitäisi olla ulkopuolinen perheessä joka ei saa puuttua kasvatukseen lainkaan?
Perheessä huolehditaan toisista kysymättä keneltäkään siihen lupaa ja kasvatetaan lapsia oli ne sitten omia tai ei.
Klisee 'me vanhemmat kasvatamme' ja äiti- ja isäpuolet siinä sivussa on täyttä puppua.
Pakko laittaa tähän hymiö :D
Sovitaanko, että luet kaiken kirjoittamani ja teet sitten kysymyksesi uudestaan.
Ei ulkopuolinen mutta päävastuu lapsista on lapsen vanhemmilla. Toki isän puoliso saa pyykätä pojan vaatteita ja komentaa ruokapöydässä mutta varsinainen kasvatus on pojan vanhemmilla. Mutta minulla ei ole tarvetta haukkua lapsen toista vanhempaa kuten sinulla näyttää olevan.
Tämä keskustelu saa taas yllättäviä käänteitä. Täällä puhutaan jo lähi- ja etävanhempien kiitoksista. Lukekaa koko avaus ketjuineen niin tiedätte mistä puhutaan.
Eli sä et tajua.
Kukaan ei MÄÄRÄÄ mitään, mutta jos te haluatte jatkaa tyhjää räyhäämistä puhelimitse, niin jatkaaa vain. Puhelut eivät käy todisteeksi mihinkään. Tekstiviestit kyllä.
Suosittelen, että seuraavan kerran kun etä-äiti soittaa, ette vastaa puheluun, vaan laitatte hänelle tekstiviestin "Mitä asiaa, kirjoita tekstiviestinä" Ymmärrätkö sinä, mitä tarkoitan? Ette ruoki etä-äidin häiriökäyttäytymistä vaan teette sille lopun, kuten tekisistte lapsen kohdallakin. Eli ette huomio negatiivista toimintaa (puheluja) vaan ohjaatte hänet kommunikoimaan tekstiviestein. Joko?
Te ruokitte äidin vihamielisyyttä vastaamalla puheluihin. Kommunikoikaa hänen kanssaan tekstiviestein.
Sinun mielestä pyykkääminen on kasvatusta, hmm. Eikö ruokapöydässä 'komentaminen' ole mielestäsi kasvatusta Minusta se on, nimenomaan hyvien pöytätapojen kasvatusta.
myönnä nyt jo että sinä se tässä puhut täyttä puppua! Lapsella ei tarvitse olla 3-4 vanhempaa, vaan ne kaksi OIKEAA vanhempaa! Sinä olet lapsen elämässä oleellisena osana mukana, mutta et ole lapsen pääasiallinen kasvattaja koska et ole edes verisukua hänelle! Mietitäänpä asiaa niin, että sinä ja lapsen isä eroatte. Isä löytää uuden ja taas sama rumba edessä. Isä sanoo että nyt tätä naista sitten kuunnellaan ja pidetään yhtenä kasvattajana. Oletko miettinyt itse mitä tällainen tekee lapselle? Tuskinpa vain olet, oma napa on se tärkein.
Olen lukenut kaikki enkä ymmärrä mikä ongelmasi on.
Toisessa viestissä kerrot kuinka etä-äiti pompottaa elämäänne puheluin ja tekstiviestein ja toisessa viestissä kerrot kuinka ette vastaa puheluihin ja törkytekstiviesteihin. Kolmannessa kerrot kuinka miehesi vastaa puheluihin ja sulkee puhelimen jos puhelu on epäasiallinen ja neljännessä ihmettelet kuka määrää teitä olemana puhumatta etä-äidin kanssa... jne.
Etä-äiti ei pompota elämäänne yhtään sen enempää kuin te hyppäätte.
Minua ei ole pitkään aikaan enää hymyilyttänyt kirjoituksesi, et selvästikään tajua mikä osuus teillä on häiriköinnissä.
Kaikki hänen puhelunsa saadaan operaattorilta tarvittaessa, kaikkine tietoineen. Tässä tapauksessa tekstiviestit vain ruokkivat äitiä enemmän, joten niihin mieheni ei vastaa.
Törkyviesteihin ei tarvitse vastata ja jos puhelimessa räyhää miehelleni, hän keskeyttää puhelun. Tämä on ainoa keino jolla on näkyvissä tuloksia.
Ymmärrätkö?
LÄHIKÄÄN ei kaipaa kunnioitusta tai kiitosta etävanhemmalta. Joten miksi sitä pitäisi sinulle antaa? Kukaan ei pakota sinua huoltamaan toisen naisen lasta, teet sen hyvästä sydämestä. Hyvästä sydämestä tehdyistä teoista ei kaivata kunnioitusta tai kiitosta.
ihminen ja tahallaan kiusaa biologista äitiä.
Ja muka lapsen etu, phah. Oma napa on sinulle rakkain.
Meidän osuutemme on saada lapsen äiti ymmärtämään ettei hän saavuta mitään huutamalla puhelimeen eikä lähettämällä törkyviestejä, ja se on alkanut tuottamaan tuloksia.
Kerro sinä mikä osuutemme on äidin häiriköinnissä? Sekö, että emme hyväksy hänen törkyviestejään emmekä katso tarpeelliseksi vastata niihin tai että emme hyväksy hänen huutamalla esittävän lapseensa liittyviä asioita. Jos äiti ei voi asiallisesti hoitaa vanhemmuuttaan, niin ongelma on hänessä.
Miksi olisi vaikeaa sanoa exälle esim, että kiitos kun veit lapsemme katsomaan jalkapalloa.
Kyllä minä teen selväksi exälleni miten paljon kunnioitan hänen vanhemmuuttaan ja huolehtivaisuuttaan lapsiamme kohtaan ja kiitän kun on kiitoksen aihetta. Ei se ole minulta pois jos näin teen. Suosittelen sitä muillekin.
Mistä tiedät ettei lähivanhempi kaipaa kunnioitusta tai kiitosta? Pidät sitä ehkä itsestäänselvyytenä, mutta kyllä kaikkien ihmisten perusluonteeseen kuuluu saada hyväksyntää, joihin nämä kunnioitus ja kiitos kuuluu. Näet asian kovin mustavalkoisena, etkä esim. tunnetasolla.
Mitä ihmettä sä selität?
Kysypä asianajajaltanne mikä merkitys operaattorin listalla on. WC-paperi on arvokkaampi.
Nyt alan olla sillä kannalla, että et halua ymmärtää selvää suomea, eli kusetat.
Kirjoitan nyt viimeisen viestin.
Kun etä-äiti soittaa, miehesi ei tulisi vastata puheluun vaan vastaamisen sijaan lähettää lapsen äidille viesti, jossa kysyy miksi äiti ottaa yhteyttä. Jos tekstiviestin vastaus on epäasiallinen, siihen ei tietenkään pidä vastata. Jos tekstiviesti on asiallinen, siihen vastataan asianmukaisella tavalla. Kaikki tekstiviestit tallennetaan puhelimen muistikortille. Silloin käy ilmi myös lähi-vanhemman viestittely. Kun epäasiallisia viestejä on asianajajan mielestä riittävästi, viette asian oikeuteen ja tuomari antaa etä-äidille sanktion.
Jos miehesi ei kykene tekemään kuten neuvoin, hän HALUAA itse pitää yllä "puhelinterroria".
Hyvää kevättä.
lähivanhempi onkin isä, et sinä. Sinä et ole lapsen vanhempi. Sinulle kuitenkin pitäisi kunnioitusta ja kiitosta antaa.
Ajattelisit itse asiat myös muutenkin kuin tunnetasolla, vaikkapa esim. järjellä. Koska terve järjenkäyttö on sallittua myös sinulle.
Viranomainen pyytää operaattorilta esim. mieheni puhelierittelyn sekä lapsen äidin puhelinerittelyn joista käy ilmi kuinka monta kertaa äiti on esim. soittanut vaikka saman illan aikana ja mihin aikaan. Pätevä todiste.
Kaikki äidin törkyviestit ovat tallessa.
En ole väittänyt, ettei mieheni vastaa asiallisiin viesteihin, nyt oli kyse törkyviesteistä. Samoin myös puheluiden osalta.
Jos olisit lukenut kaiken kirjoittamani, et väittäisi.
Hyvää kevättä.
Näin nimenomaan teen, ajattelen myös tunnetasolla, mutta näyttää siltä ettei monikaan etävanhempi pysty samaan.
nyt sivuutit yhden lauseen tuosta. Jos huomasit, kirjoitin että isä on lähivanhempi, et sinä. Ja vastaat vain että ajattelet järjellä. No, sitten sinulta terve järki taitaapi puuttua kokonaan. Sinua ei kenenkään tarvitse kiitellä ja kumarrella. Hyvä jos sinä nuolet exäsi ja mahdollisesti tämän uuden naisystävän persettä ja kiittelet heitä siitä, että lapsen mieli sekoitetaan turhilla lisäkasvattajilla. Minä en ainakaan ketään ulkopuolista mielistele vain siksi että hän kokisi olevansa jotenkin etuoikeutettu kasvattamaan lastani.
Ja minä olen ihan lähivanhempi, mutta pistää silti vihaksi tuollaiset päällepäsmäri äitipuolet, jotka tunkevat nokkansa asioihin jotka eivät heille kuulu.
Pitääkö olla verisukulainen ollakseen kasvattaja? Oletko tosissasi?
Toki lapsella on vanhemmat, niin myös omilla lapsillani, mutta heillä on myös äitipuoli joka heitä kasvattaa. Ottaa syliin kun itkettää, suukottelee ja hellii. Olen tosi tyytyväinen, että miehelläni on puoliso joka jaksaa välittää lapsistani ja osoittaa heille hellyyttä ja rakkautta enkä koe sitä millään tavalla uhaksi.
Sinun oikeutesi on olla hyväksymättä ajatuksiani ja tekemisiäni.
Ehkä oma asennoitumisesi johtuu siitä, että exälläsi on uusi kumppani jota et hyväksy.
Joka tapauksessa sinäkään et pääse siitä mihinkään, että äiti- ja isäpuolet kasvattavat myös puolisoidensa lapsia.
No se on sinun typerä mielipiteesi. Olet vain päättänyt että asia on niin, niin sinä toimit sitten sen mukaisesti. Et edes tajua kuinka itsekeskeisen kuvan annat itsestäsi. Viet toiselta lapsen ja varmaan myös tahallisesti kiusaat äitiä, nautit varmaan oikein siitä kun vierestä katsot isän ja äidin riitelevän. Lopputulokseksi tietenkin toivot, että heidän välinsä lopullisesti katkeaisivat. Tiedätkö millaisiksi sinunkaltaisiasi ihmisiä kutsutaan? Ei ainakaan kasvattajiksi, pikemminkin noita-akoiksi.
En ole päättänyt mitään, se on itsestäänselvyys perheessämme, että molemmat kasvattavat molempien lapsia. En minä lasta äidiltään ole vienyt, hän asuu luonamme eikä vanhemmat riitele, koska isä ei suostu riitelemään äidin kanssa.
Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että lapsella on muitakin välittäviä ihmisiä elämässään kuin äiti ja isä? Pelkäätkö ehkä, että siitä 'noita-akasta' tuleekin kivempi äiti kuin sinusta?
Pidin minäkin naapurintätiä pienenä kivana ihmisenä, mutten kuitenkaan äitinä. Sinä yrität selvästi viedä äidin paikan lapsen elämässä, koska olet koko ajan jauhamassa että olet välittävä ihminen. Juu on niitä välittäviä ihmisiä moniakin, muttei kuitenkaan äidin tai isän paikkaa vie kukaan.
En vie lapsen äidin paikkaa, siihen ei ole mitään syytä.
Sekoitat nyt äidin, äitipuolen ja naapurin tädin.
"Pelkäätkö ehkä, että siitä 'noita-akasta' tuleekin kivempi äiti kuin sinusta?" Mieti sitten kahteen kertaan miten sanasi lauseeseen laitat. Tuosta ei voi käsittää muuta kuin sen, että olet hänen paikkansa viemässä kun sanot, että äitipuolesta tuleekin kivempi äiti. Eikö ajatus oikein laukkaa vai mikä?
En tiedä sanoitko sinä vai joku muu, että äitipuolet ovat noita-akkoja. Kysyin tältä kirjoittajalta pelkääkö hän sitä, että noita-akasta tuleekin kivempi äiti kuin hänestä? Tarkoitan tuolla sitä, että pelkääkö kirjoittaja, että noita-akasta saattaakin tulla hänen lapselleen äiti äidin sijaan, kivempi ja mukavampi kuin oma äiti.
nää on taas näitä provonpoikasia.... olet oikeessa, puolikkailla ei ole mitään sanomista lasten asiohin. Jos äiti päättää niin se on niin. Älä ole siitä katkera, hanki elämä.
Luultavasti et tiedä mitä voi elävässä elämässä tapahtua.
Kun luen kirjoituksiasi, voin vain huokaista, että exäni on ottanut itselleen fiksun naisen, jolla ei ole tarvetta ylikävellä minua, biologista äitiä. Et ole lasten äiti, joten olet toissijainen nainen lasten elämässä. Vaikka äiti olisi etä-äiti, hän on aina ykkössijalla. Tätä sinun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää.
En puutu vanhempien päätöksiin, mutta en myöskään ymmärrä miksi tapaava vanhempi haluaa jatkuvasti sekoittaa lähivanhemman perheen vapaa-ajan määräämällä, että haluaa just silloin lapsen luokseen. Minusta se on kiusantekoa.
Lapsella on vanhemmat, näin on aina ollut ja tulee olemaan eikä se ole minulle ongelma.
"Jos äiti päättää niin se on niin. Älä ole siitä katkera, hanki elämä." Yhdyn tohon.
Sä et sille voi mitään, koska kyseinen lapsi on äidin ikioma eikä sun. Ymmärrän tapaavaa äitiä, ettei hän pidä siitä ollenkaan, että kosket hänen omaa lastaan.
Ei siis mitään oikeuksia, äly hoi.
Lapsen asioista ei päätä vain lapsen äiti vaan myös lapsen isä. Eli molemmat vanhemmat. Jompi kumpi heistä saattaa ottaa päätöksessään huomioon myös muun perheensä (eli uuden puolisonsa ja mahdolliset uudet lapsensa). Näin ollen myös se uusi puoliso vaikuttaa päätökseen, vaikka päätöksen tekeekin lapsen biologiset vanhemmat. Ja etävanhempi ei voi muuta kuin hyväksyä sen, että jos erotaan, astuu kuvioon muitakin ihmisiä.
Uskoisin, että enemmänkin on kysymys siitä ettei tapaava vanhempi hyväksy äiti- tai isäpuolta. Miksi tapaava vanhempi ei taistele tai taistellut lapsen itselleen saamiseksi, siksi kun mahdollisesti ei viitsi itse kasvattaa, mutta määräillä voisi miten tahtojaan. Sekään ei onneksi onnistu tapaamissopimukseen vedoten.
Näin se vaan on. Jos tapaava vanhempi jatkuvasti yrittää pilata lähivanhemman vapaa-ajan suunnitelmat vaatimalla lasta luoksensa milloin tahansa, niin kyllä hän yrittää edelleenkin vaikuttaa määräävästi lähivanhemman elämään. Epäkypsää toimintaa ja yksinkertaisesti tapaava vanhempi ei ole pystynyt käsittelemään eroa loppuun asti.
Olisi onnellinen, että lapsella on koti jossa hänestä huolehditaan ja rakastetaan, jos ei itse pysty sitä täysipainoisesti tekemään.
Olet vahingoniloinen ja luulet että sinulla on jotain oikeuksia lapseen. Varo vain, ei ole ja olet hataralla pohjalla kun lähdet tielle, jossa mollaat lapsen äitiä. Nettikirjoittelun jälkeen on vuorossa lapsen isä, joka kuuntelee aikansa mutta jos hän on fiksu mies alkaa miettiä puheitasi...
Kirjoitustesi perusteella, ihan vain kieliopin tai sen puutteen takia oletan ettei mies voi kovin fiksu olla.
sinäkään kovin tasapainoiselta vaikuta.
Tiedän ettei minulla ole oikeuksia lapseen, mutta onneksi lapsen isä on fiksu, hän ottaa myös minun mielipiteeni huomioon asioissa jotka koskettavat koko perhettä ja tekee päätöksen sen mukaan eikä anna tapaavan vanhemman pompottaa elämäänsä miten vaan.
olevani tasapainoisempi kuin tapaava vanhempi tässä asiassa.
Olet jäävi.
Kaikissa en ole jäävi. Minullakin on oikeuteni sanoa mielipiteeni koko perhettä koskevissa asioissa.
Kuten on jo käynyt ilmi, etävanhemmalla ei ole oikeutta kuin sovittuihin tapaamisiin. Mutta se, mitä sinä kerrot ajatuksistasi ja oikeuksistasi toisen naisen lapseen tällä palstalla viestittää omaehtoisuutta ja ylemmyyttä, jota koet lapsen etä-äidin rinnalla. Se on väärä asenne. Myös etä-äiti kokee samoin kuin me lukijat joten ei ole lainkaan outoa, että etä-äiti on ns k**** otsassa.
En väitäkään, että minulla on oikeuksia toisen lapseen, mutta minulla on oikeus sanoa mielipiteeni asioissa jotka koskettavat koko perhettä. Ei tapaava vanhempi voi alkaa määräilemään perheemme elämää. Hän tapaa lastaan sovittuina aikoina ja joskus muulloinkin, mutta jos hän selkeästi puuttuu esim. perheemme matkoihin vaatimalla lastaan just silloin luokseen, takuuvarmasti sanon mielipiteeni siihen. Onneksi mieheni ei anna äidin määrätä perheemme elämää ja kuuntelee myös minuakin. Muutenhan perhe-elämästämme ei tulisi mitään jos ulkopuolinen pompottaisi elämäämme miten tahtoo.
että äitipuoli67 vaikuttaa ERITTÄIN tasapainoiselta ja vastuuntuntoiselta äidiltä. Hän on kasvatusvastuullinen puolisonsa kanssa tämän lapsista, kun kerran lapset asuvat isänsä luona, heidän yhteisessä kodissa.
On varmasti painavat syyt siihen että biologinen äiti on etä, minua se ei kiinnosta että miksi.
Mutta lasten vakituinen koti on isänsä koti ja näin ollen isä ja isän puoliso päättävät ensisijaisesti mitä heidän luonaan tapahtuu ja milloin tapahtuu. Etä-äiti ei voi määritellä toisten perhe-elämää, eikä sanella siihen sääntöjä, eikä tehdä muutiksia tapaamissopimuksee omavaltaisesti.
Hänellä on "valta" lapsiin silloin kun on hänen tapaamisvuoronsa.
Kiitos sinulle sanoistasi.
"kyseinen lapsi on äidin ikioma eikä sun.......ettei hän pidä siitä että kosket (mitähän tämäkin tarkoittaa????) hänen omaa lastaan???"
Miksiköhän äiti on etä? Varmaankin siksi ettei ole kykenevä huolehtimaan omastaan?
Joten äidillä ei ole varaa huudella toisille sääntöjä, kun ei pysyt edes lastaan pitämään luonaan.
Niin makaa, kuin petaa.
Miksi haastaa etävanhempaa, miksei lapsen lähivanhempi keskustele lapsen etävanhemman kanssa, miksi sinä haluat mennä siihen väliin ja haluat kunnioitusta? Haluat kunnioitusta, mistä? Siitä että huollat toisen äidin lasta? Sillä lapsella on isä, keskustele tästä asista hänen kanssaan.
"jonkinlaista kunnioitusta omaa lasta kasvattavalle äiti-/isäpuolelle"?
Minusta sinä vaikutat riidanhaastajalta, joka yrittää omia toisen lapsen. Minäkin suuttuisin, vaikkei olisikaan oikein vaatia tapaamisia silloi kun ei niihin ole oikeutta. Mutta eipä ole sinullakaan oikeutta sotkea lapsen vanhempien ja lapsen ja etävanhemman välejä. Sinä voit aina muuttaa muualle, jos tilanne ei miellytä sinua. Teet tikusta asiaa, mitä sen on väliä, mitä etävanhempi sanoo, tilanne on niin kuin tapaamissopimuksessa lekee, sinä vaan teet kärpäsestä härkäsen etä ansaitse yhtään enempää kunnioitusta kuin saat.
Ajattele, jos sinun lapsesi joku omisi sinulta pois!
Sinun mielestä minun pitäisi elää omaa elämää tässä perheessä välittämättä yhtään mitään puolisoni lapsesta, sanoa lapselle joka kerta kun hän kysyy jotain, että kysy isältä tai äidiltä, hoitaisin ja rakastaisin perheessäni vain omia lapsiani, suunnittelisin vapaa-aikaa vain omien lasteni kanssa, välittämättä isästä ja hänen lapsestaan.....jos näin ajattelet, et ymmärrä uusperheiden arkea ja elämää.
Asiat ovat niinkuin tapaamissopimuksessa ovat, kuten sanot, olen siitä kanssasi samaa mieltä, joten minulla on oikeus sanoa mielipiteeni ettei tapaavan vanhemman sen nojalla tarvitse aina sotkea perheemme vapaa-aikaa.
ihmettelen, et mitä ihmeen kunnioitusta vieraalle ihmiselle pitää antaa, joka rikkooo toisten perheen? Katkeruutta ja pelkoa moinen ihminen täynnä. Hui hai...jos jotain arvostaa ja kunnioittaa pitää se on lapsen omat vanhemmat, ei kukaan ulkopuolinen jolla ei ole mitään osuutta toisten lapsissa.
mutta sen vaan sanon, että kyllä sinä voit lapselle puhua ja olla läsnä tämän elämässä mutta et sinä toisen lasta kavata se on saletti. Olet siis sellainen ihminen että kaikki tai ei mitään. Että jos et lasta saa kasvattaa kuin omaasi niin sitten on oksat pois. Mieti vähän mitä puhut.
mulla juuri sellainen tilanne, että exän uusi naikkonen kävi latelemaan MINULLE käskyjä siitä, kuinka hän tulee olemaan oleellinen osa lapseni elämää. Pyh ja pah. Hän on lapsen isän uusi nainen, ei minun lapseni sijaisäiti. Tehkööt omia lapsia sitten jos haluavat kerta perhettä yhdessä leikkiä!
Ja lapsen isä vielä sanoi että ei minulla ole mitään sanavaltaa asiaan, joopa joo. Sehän nähdään. Minulta ei mikään muu nainen vie omaa lasta!
oon samaa mieltä jos lapsi on niinkuin meillä 24päivää 28stä niin miksi pitäs olettaa että äiti kasvattaa vain joka toisena viikonloppuna.jos sen voi tehdä joku toinen hoivamalli. oma lapsi kun kysyy mehua niin sille annetaan mutta jos lapsipuoli niin täytyykö luvan kysyä äitiltä.
entäs äidit jotka rikkoo sen perheen? ei kunnioitusta vieraalle ihmselle vaikka äiti käväisi lasta katsomassa vain kerran kuussa. mitä tapahtuu lapselle jolla ei ole mitään äidin mallia?
eri asia!!!!! Nyt puhuttiin äiti tai isäPUOLISTA. Tottakai asia on eri jos äiti käy katsomassa harvoin jne, mutta esim. se että äiti joka kasvattaa omaa lastaan 24/7 ja silloin kun isää mennään katsomaan niin siellä on toinen nainen sanomassa aivan toista mitä oma äiti opettaa. Menet aivan asian sivuun kommentillasi.
Yli kymmenen vuotta sitten kun mieheni kanssa muutettiin yhteen teimme pelisäännöt kuinka asiat hoidetaan eli kohtelemme kaikkia lapsiamme tasavertaisesti. Omat lapseni eikä hänen lapsensa saa tietyissä asioissa erivapauksia eikä kohtelua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsemme eivät kävele meidän ylitsemme.
Puolisoni ja lapsen äiti päättävät tietyistä asioista keskenään, mutta meidän normaalia perhe-elämää ei äiti määrää ja se tarkoittaa esim. käytännössä sitä, että puolisoni ja minä voimme kasvattaa lapsia tasavertaisesti omassa kodissamme.
Tai jos puolisoni lapsi tekee jotain mitä ei saa tehdä, niin häntä ei siitä toruttaisi ja minun lapsiani toruttaisiin samasta asiasta. En todellakaan kysy siihen lupaa lapsen äidiltä.
eli toisin sanoen te olette siis päättäneet, että sinäkin toimit lapsen kasvattajana. No onhan se hyvä että lapsella on niitä äitejä ja isiä pitkin kaupunkeja, tuleepahan monipuolinen kasvatus!
Menet asioiden edelle ja teet omia johtopäätöksiä. Meidän tapauksessamme äiti jätti lapsen isälle ja lähti eikä tahtonut häntä luokseen asumaan, mutta tahtoi tapaamissopimuksen.
Olen paljon lasten kanssa kotona, joten on ymmärrettävää, että osallistun kasvatukseen. Mikäli en osallistu, niin isä joutuisi viemään lapsen päiväkotiin. Siellä niitä kasvattajia riittä useampiakin.
"Kyllä minä ainakin kunnioitan sellaisia ihmisiä jotka kasvattavat toisten ihmisten lapsia jos kerran vanhemmista itsestään ei siihen ole eikä sillä ole mitään tekemistä vallanhimon kanssa."
No asiahanj on täysin eri, jos äiti ei ole kykeneväinen huolehtimaan omasta lapsestaan. Mutta jos hän on, pysy sinä poissa siitä. Kasvata ne omat lapsesi ja anna muiden kasvattaa omansa. Mitä jos sinulta joku veisi omat lapset, sanoisi että on hänellä oikeus puuttua kasvatukseen niinkuin itse parhaaksi näkee? Hmm, ei kuulosta yhtään vallanhimoiselta, ei todellakaan.
Varmaan ollut raskas päätös, eron myötä toisesta tulee aina etävanhempi ja äidille hatunnosto siitä ettei lähtenyt riitelemään lapsesta. Eihän voinut tietää että isän elämään tulee sitten tuollainen riivinrauta. Ja sitten äidin pitäisi vielä osoittaa kunnioitusta tätä riivinrautaa kohtaan?
Kerrotko miten käytännössä arkielämässä tapahtuu lapsen kasvatus molemmilta vanhemmilta yhdessä kun vanhemmat asuvat eri osoitteissa?
Kukaan ei vie kenenkään lasta, mutta käytännössä on aivan mahdotonta, että tapaava vanhempi kasvattaisi lasta tasavertaisesti lähivanhemman kanssa. Ei sellaiseen pysty eri osoitteista. Kuitenkin molemmilla vanhemmilla voi olla paljonkin erilaisia näkökulmia kasvatukseen nähden ja jos se toteutuisi oikein, niin molempien vanhempien pitäisi sitoutua kasvattamaan lasta lapsen kotona sekä tapaavan vanhemman kotona samalla tavalla. Ihannetilanne, mutta ikävä kyllä kovin harvinaista.
Kun tunnut tietävän tarkemmin, niin tarkennan vielä, että äiti se vasta oikeudessa riitelikin.
lähivanhemman,
yleensä lasten äidin, kannattaa laittaa lapset vahvaan metalliseen laatikkoon,
ettei kukaan muu ihminen maailmassa pääse mitenkään vaikuttamaan lasten ajatuksiin,
ei kannata päästää niitä kouluunkaan, jolloin omistat ne 100%
Sulje ne ulkomaailmasta, niin ei ole väliä minkälainen itse olet heitä kohtaan, kun eivät tiedä muusta, eivät voi verrata mihinkään.
Täytyy kyllä sanoa, että eihän tuollainen kiukkuinen asenne ainakaan mitenkään paranna tilannetta. Ja siis ihan vanhempipuolena itsekin. Jos sä kunnioitusta halajat, niin mikset hae sitä lähivanhemmalta, koska hänen aikanaanhan sinä lasta hoidat ja kasvatat. Oli sinua siinä tai ei, niin jokatapauksessa lähivanhemman VASTUU olisi hoitaa lasta, eikä siitä tarvitse edes kiitellä ja kumartaa. Sinä olet vapaahetoisesti lähtenyt kimppaan ja ottanut vastuuta lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ja sitä toivottavasti puolisosi arvostaa. Mutta musta on nyt vähän turhaa hakea jotain kunnioitusta tämän vuoksi tapaajavanhemmalta. Ja se nyt on vaan fakta, että mitä enemmän sä lähdet kumppanisi sijaan keskustelemaan ja sopimaan asioista etän kanssa, niin sitä enemmän ne piikit kohdistuu myös suhun ja se voi provosoida sitä etävanhempaa.
Sopuisa ja asiallinen suhtautuminen kaikkien osapuolten välillä on ehdoton hatunnosto ja pitäisin jopa vaatimuksena. Ja silloinkin vaikka vanhempipuolet ei osallistuisi niin paljon lapsen hoitamiseen ja kasvatukseen kuin teillä. Mutta sellanen kunnioitusten kerjääminen ja vaatiminen nyt vaan johtaa lähinnä muuhun. Jos sun puoliso arvostaa ja kunnioittaa sua, niin mitä sä sen exän kunnioituksilla teet. Teillä on huonot ja riitaisat välit, mitä enemmän sä luovutat miehellesi sen homman, että hän keskustelee lapsiin liittyvät asiat ja sitä ennen olette sopineet yhteisen kannan YHDESSÄ, niin sen parempi. Eli että kumppanisi ei mene perustelemaan asioita sillä, että kun se äitipuoli67 nyt sanoi näin. Musta mieheltäsikin aika pönttömäistä, koska selväähän se oli, että sulle siitä haukut tulee.
Tottakai sä saat mielipiteesi sanoa, mutta miksi sun on päästävä se sanomaan miehen exälle? Eikö riitä, että saat toisena aikuisena päättää teidän talon asioista miehesi kanssa yhdessä ja mies sitten sen kannan kanssa toimii suhteessa exään? Eikö tuollainen riitaa lietsova tyyli ole rasittavaa, kun voisi ilmankin olla.
Itselleni riittää hyvin se, että oma puolisoni arvostaa mua. Ja kunnioittaa. Ja mä saan sanoa mielipiteeni täysivaltaisesti aikuisena ihmisenä. Mies sitten hoitakoot exän suuntaan asiat ja sumplivat yhdessä kompromisseja. Mä suhtaudun asiallisesti exään ja exä muhun. Ei sen kummemmin kumpikaan olla kumarreltu toisillemme, että voi kiitos kun sinä nyt teit aamupuuroja omalle lapsellesi tai voi kiitos kun sinä autoit lapsipuoltasi läksyjen teossa. Se puolestaan lämmittää sydäntä, että mies huomaa tuollaiset asiat ja antaa niille arvoa.
Ja varmasti teillä se exäkin toiminut joissakin kohdissa väärin. Mutta silti mä luulen, että olisi parempi että arvostusta lähtisit hakemaan mielummin puolisoltasi kuin puolisosi exältä.
Tottakai mieheni kunnioittaa ja arvostaa sitä, että pidän hänen lastaan tasavertaisena perheen jäsenenä, kuten hän minun lapsiani.
En keskustele lapsen äidin kanssa lapsen asioista, ei äiti siihen suostuisikaan. Jos äiti yrittää sekoittaa perheen suunnitelmia, keskustelemme niistä mieheni kanssa yhdessä ja hän kertoo lapsen äidille asiasta, mutta jos asiat eivät ole äidin mieleen, niin riita siitä tulee vaikka mieheni ei mainitse sanallakaan minusta mitään. Lapsen äiti suuttuu ja laittaa minulle törkyviestejä, mutta en vastaa koskaan niihin. Mieheni asia on selvittää äidille, että hän ei hyväksy äidin toimintaa. Mielestäni tällä äidillä ei ole oikeutta puuttua perhe-elämäämme eikä vapaa-aikaamme vaikka hän kuinka yrittäisi.
Sehän on tietenkin jokaisen oma asia kunnioittaako ketään, mutta itse ainakin kunnioitan exäni nykyistä vaimoa, että hän hoitaa hyvin lapsiani silloin kun he isän luona ovat.
lapset ovat lähi ja etävanhemman lapsia ja puolikkaat pitää turpansa kiinni kun lapsista keskustellaan.
minä en hyväksy ollenkaan muiden selittelyjä lapsiini liittyen. he ovat kuitenkin vain isän ja äidin lapsia, muut ovat siinä kuviossa ulkopuolisia.
Kun tämä vanhemman lapsi asuu yhteisessä kodissamme, niin tämän toisen vanhemman määräykset eivät ulotu sinne.
häkkiin vaan. Ovat sitten ihan sun omia.
haluttiin taas saada ärsytystä aikaan, ja onnistui. Nyksät ne osaa...heh.. pelkkää tarinaa...
Kyllä tämä ihan elävää elämää on.
hakea kunnioitusta ja nostaa itsensä esille, kun muuten eivät ole onnistuneet.
Äidit sen sijaan keskittyvät muuhun kun on itsestään selvää se suuri kunnioitus heitä kohtaan. Mut mitä kunnioitusta ne nysksät oikein haluu, eihän he ole tehneet sen asian eteen mitään...
Huomaa tuo katkeruus mikä kumpuaa kun pitää yrittää nousta näkyville...provo selvästi...
Niinkuin tässä meidän tapauksessamme äiti keskittyy elämään boheemia elämää ja me kasvatamme hänen lastaan.
Kyllä se katkeruus useimmiten kumpuaa siitä etävanhemmasta kun hän huomaa, että lapsellaan on rakastava lähivanhempi ja kasvattiäiti tai -isä.
;))) itsetuntosi on todella pohjassa...;))) voi sua
Arvonsa kullakin, mutta jos ei pysty keskustelemaan asiasta asiana, niin ehkä kannattaisi olla kommentoimatta.
mutta en provoista!
Onko vaikeaa suhtautua äiti- tai isäpuoleen ja lähivanhempaan, jotka eivät anna etävanhempien pompottaa omaa perhe-elämää ja vapaa-aikaa?
mielikuvillesi. Kukaan äiti ja isä omia lapsia pompota... kyllä se pompottaja on joku muu kuin lapsen läheinen.
Et nyt taida käsittää mistä tässä keskustelussa on kysymys. Kukaan ei ole puhunut lasten pompottamisesta, vaan etävanhemman lähivanhemman perheeseen ja vapaa-aikaan kohdistuvasta pompottamisesta sekä äiti- tai isäpuolen mielipideoikeudesta. Kannattaa lukea ja varsinkin ymmärtää ensin mistä on kyse ennenkuin tekee johtopäätöksiä.
En ymmärrä, miten lapsen etävanhempi pomottaa äitipuolta, koska lapsen vanhemmat ovat tehneet tapaamissopimuksen koskien yhteistä lastaan ja sitä noudatetaan siltä osin kuin etävanhempi on halukas. Muu pompottelupuhe on paskanjauhantaa. Sinun ei kuulu asioida lapsen etävanhemman kanssa missään asiassa, lapsen lähihuoltaja sopii etävanhemman kanssa poikkeuksista ja joustoista tapaamissopimukseen, joihin on halukas, sinä et kommunikoi lapsen etävanhemman kanssa lainkaan, tajuatko tämän?
Sinä olet se, joka aiheuttaa suurempaa vahinkoa tapaamissopimukselle ja sitä kautta lapselle kuin mikään tai kukaan muu.
Jos sinulla on jotain lisäkysyttävää aiheesta, kysy se asianajajalta, hän kertoo jo yllä kerrotun sinulle korvausta vastaan.
Ja vinkki lopuksi; lopeta länkyttäminen ja palaa liveen täältä nettipalstalta helvetin tyhmä ihmisenaihio.
Edelleenkin kehoitan lukemaan keskustelun uudestaan. En sano missään vaiheessa keskustelevani lapsen äidin kanssa, vaan isän kanssa siitä ettei lapsen äiti voi sotkea perhe-elämäämme. En ole missään vaiheessa lapsen äidin kanssa tekemisessä, koska se on täysin mahdotonta äidin asenteen vuoksi.
Äiti yrittää pompottaa perhettämme omilla päätöksillä ja määräyksillä. Hän tapaa lasta tapaamissopimuksen mukaan, muulloin sopimuksen mukaan. Valitettavasti kun se määräysvalta ja omistamisen halu ei tehoa mieheeni, eikä minuun.
Onko aihe sinulle kipeä?
Miten etä-äiti konkreettisesti määrää teidän perhe-elämäänne?
Olen tämän osittain kertonut, mutta toistan vielä.
Esimerkiksi vaikka tämä; Kun lapsen äiti kuuli lapseltaan, että perheemme lähtee huvipuistoon, niin äiti siitä määräämään ettei lapsensa lähde mukaamme, vaan hän haluaa lapsen luokseen eikä anna lupaa viedä lasta huvipuistoon. Puolisoni, lapsen isä ei siihen suostunut, joten äiti sai siitä raivarin, haukkui lapsen isän puhelimessa ja minut tekstiviestillä. Hän, siis lapsen äiti voi kuulemma sanojensa mukaan määrätä mihin hänen lastaan viedään, uhkaili lastensuojeluviranomaisilla ja poliisilla jos viemme lapsen huvipuistoon. Me siitä mitään välitetty, lapsen äiti ei määrää mitä me teemme lapsiemme kanssa silloin kun äidillä ei ole tapaamisaika.
Kelpaako?
"Me siitä mitään välitetty, lapsen äiti ei määrää mitä me teemme lapsiemme kanssa silloin kun äidillä ei ole tapaamisaika."
Tätä ketjua en ymmärrä, koska itsekin kai ymmärrät, mitä kirjoitat. Vastaus/ratkaisu oli jo aloituksessasi!
Te ette välitä mitä etä-äiti riehuu, ette ota vastaan puheluita, ette kommunikoi häirikön kanssa, vaan teette kuten olette suunnitelleet. Muu on riitelyä. Tämän saman vastauksen saatte asianajajlta.
Te reagoitte etä-äidin haasteeseen ja alatte räkyttää takaisin, eli olette ihan tyhtä riidanhaluisia kuin kertomuksesi etä-äiti!
Erittäin paljon kielteistä suhtautumista siihen, että toinen nainen tai mies kasvattaa omia lapsia. Kuitenkaan edes omia lapsia ei voi omistaa, saati entistä puolisoaan. Onko niin, että jos ei ole omaa eroprosessiaan käynyt läpi, ei silloin voi hyväksyä äiti- tai isäpuolen tuloa lapsen elämään?
Eikö tärkeintä ole lapsen etu ja hyvinvointi, kuin katkeruus exän uuden puolison mielipiteitä ja kasvatusta kohtaan?
Minusta hiukan tuntuu, että sinä olet teidän triangeli-draaman alullepanija ja ongelma.
Aika outoa käytöstä naiselta, joka sanoo itsekin olevansa äiti. yrittää omia 100% toisen naisen lapsen itselleen ja sitten vielä ihmettelee miksi biologinen äiti on kärtsy!
Jospa sinä et sanoisi yhtään mitään lapsen äidille, jospa sinä pysyisit mahdollisimman etäällä hänestä ja jättäisit lapsen asioiden hoitamisen lapsen vanhemmille. Mutta tuskinpa sinä jätät, koska olet riidankylväjä, joka käy ilmi selvästi tästäkin ketjusta, jota olet päivittänyt kaksi vuorokautta jatkuvalla syötöllä. Luojan kiitos et ole exäni uusi valinta, meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia lapseni isän aknssa, koska hänen nyksänsä ymmärtää, että lapsella on vanhemmat, jotka päättävät lapsen asioista.
Et ansaitse äitipuoli-nimitystä, olet lapsen elämässä ongelman aiheuttaja. Olisit varmasti tyytyväinen kun lapsen biologinen äiti häviäisi näyttämöltä. Tai jopa lapsi, jotta saisit omille lapsillesi kaiken, mitä herrasta irtoaa.
Ongelman ydin on se, että äiti saa hepulin kun isä kertoo ettei suostu antamaan lasta äidin luokse kun olemme suunnitelleet esim. huvipuistoreissun ja joka ei ole äidin tapaamisviikonloppuna. Minä en sano mitään lapsen äidille, en mitään lasta koskevaa, mieheni tekee sen, tosin keskustelemme asiasta ensin yhdessä, koska mieheni kunnioittaa ja arvostaa minua lapsensa kasvattajana. Mieheni on fiksu, ei hän mainitse minusta mitään keskustellessaan lapsen äidin kanssa.
Joidenkin on vaikea ymmärtää ettei joku anna kolmannen ihmisen sekoittaa elämäänsä.
Siis sanoiko tässä tilanteessa lähivanhempi toiselle, että kun tämä äiti/isäpuoli kieltää?? Vai miksi tämä tapaajavanhempi alkoi vanhempipuolelle läyhäämään?
Meillä nuo jutut menee aina niin, että pariskunta keskenään keskustelee (en kyllä muista milloin olisi ollut erimielisyyksiä) ja tästä muodostuu yhteinen mielipide: Ei vanhempipuolen tai vanhemman vaan koko huushollin aikuisten mielipide ja sillä menee. Ja näin varmasti toimitaan toisessakin päässä. Teillä vaikuttaa vieläpä olevan aika ärhäkät välit muutenkin niin musta oli aika provosoivaa lähivanhemmalta lähteä ilmoittamaan tapaajalle, että "mutku se kielsi" tyyliin eikä vaan sanottu, että "asia on nyt näin täällä päässä ja pahoittelen, mutta järkätään aikaa sitten kun tää pakollinen meno on hoidettu jooko?"
Asialliset ja sopuisat suhtautumiset ehdottomasti - oli sitten lähi/etä, vanhempi tai kumppani. Hulluahan se olis tahalteen tehdä omasta tai lapsen toisen pään elosta hankalaa!
Mieheni ei koskaan mainitse meidän keskustelleen asiasta ensin. Lapsen äiti räyhää sen vuoksi kun ei saa tahtoaan läpi. Mies saa kuulla livenä ja minä törkyviestien muodossa.
Mukavaa se olisi jos kaikki osapuolet voisivat keskustella tietyistä asioista keskenään, ja ajatella lapsen parasta, mutta aina se ei näin mene.
En oikeasti voi ymmärtää osaa näistä viesteistä.
Lapsen elämään mahtuu useampiakin aikuisia kuin vain äiti ja isä. Meillä ainkain muihin läheisiin aikuisiin kuuluu mm. mummita ja ukit, kummit, tädit ja sedät...Toisten kanssa lapsilla synkkaa paremmin kuin toisten, eräät edellämianituista aikuisista ovat lapsille hyvinkin tärkeitä. En äitinä mitenkään näe että jos laspellani synkkaa jonkun muun aikuisen kanssa, että se olisi minulta pois. Tiedän äitinä, että minulle on varattu lasten elämässä oma erityinen paikkani. Itseasiassa minusta lapsille on pikemminkin rikkaus, että heillä on välittäviä aikuisia ympärillään.
Ja entäpä jos äitipuoli kuuluisikin noihin läheisiin aikuisiin? Rikkaus lapsilleni sekin olisi.
Silloin kun lapset ovat isällään - he osallistuvat sen perheen rutiineihin, sääntöihin ja omaavat samat oikeudet/velvolisuudet kuin muutkin siinä perheessä. Meillä vastaavasti tottakai. Lapset eivät mene rikki siitä, että eri kodeissa on hieman erilaiset tavat tai käytännöt.
Heidän on itseasiassa paljon helpompi sopeutua siihen, että säännöt muuttuvat kodin mukaan eikä niin, että säännöt muuttuvat sen mukaan kuka on kotona- Itsellläni on tästä siinä mielessä kokemusta, että aikoinaan lasteni siä kävi tapaamisviikonloppuina meillä tapaamassa lapasiaan. Minä lähdin kotoani evakkoon siksi aikaa. Lasten sopeutuminen "minun tapoihini" oli vaikeaa, kun paikka pysyi samana ja vastuullinen aikuinen vain vaihtui.
"...säännöt muuttuvat sen mukaan kuka on kotona- Itsellläni on tästä siinä mielessä kokemusta, että aikoinaan lasteni siä kävi tapaamisviikonloppuina meillä tapaamassa lapasiaan.."
Isä kyllä kävi ihan tapaamassa lapsiaan eikä lapasiaan. ;)
Olen samaa mieltä.
Kun vien lapsiani isän luokse, tuntuu hyvälle kun exän puoliso ottaa lapset halaten vastaan ja voin turvallisin mielin jättää lapset heille. Ei se minulta vie äitiyttä jos exäni halaa ja hoitaa lapsiani. Jos miehelleni ja minulle tulee menoja, voin reilusti kysyä exältäni, että onko 'teillä' mahdollisuutta ottaa vaikkei olekaan tapaamissopimuksen mukainen tapaaminen. En koskaan kysy exältäni, että onko 'sinulla', otan myös huomioon hänen puolisonsa.
Minä ymmärrän kyllä, jos äiti kerta lapset jätti isälle. Joten tilanne on täysin eri. Mutta sellaisia akkoja en tajua, että jos äiti on huoltaja ja isän tapaamisiin pitää tunkea mukaan.. Siinä vaiheessa sanon vaan että tehkööt omaia lapsia keskenään ja leikkiköön sitten perhettä, minä olen äiti 24/7!
Miksi lapsi ei saisi tutustua isän uuteen kumppaniin?
Tiedän monia pareja jotka aikansa tapaavat lasta ilman uuden kumppanin läsnäoloa. Jossain vaiheessa kuitenkin uusi kumppani astuu kuvaan mukaan, pikkuhiljaa tutustumalla.
ettei ko. henkilö ole hyväksi lapselleni. Mitä tuota touhua katsoo vierestä niin eipä jää paljon epäselvää. Ja tulevaisuudessa asia onkin luultavasti eri, mutta isän tuntien niin on nainenkin. Miksi minä tutustuttaisin lapseni johonkin ihmiseen joka ei ehkä olekaan kuvioissa jonkin ajan kuluttua..
En nyt ymmärrä mitä tekemistä ja miksi sinä olet mukana lapsen ja isän tapaamisessa?
ja sinuna en spekuloisi kun et tiedä tilanteesta mitään.
Spekulointia ei ehkä olisi syntynyt jos olisit maininnut kyseessä olevan vauva. Toisaalta miksei isäkin osaisi yksin hoitaa vauvaa, mutta jos imetät, niin asia onkin toinen.
ja en ikimaailmassa, isän taustat tuntien antaisi lasta yksin tälle hoitoon.
Mukavaa, että lapsi saa kuitenkin pienestä pitäen tavata isäänsä, sillä lapset ei voi valita biologisia vanhempiaan, olivat he sitten millaisia hyvänsä.
en halua lapselta isää riistää..
Koskaan ei tiedä jos hän vielä viisastuu ja haluaa olla kunnon isä ja seistä sanojensa takana. Siihen asti minä kyllä vahdin lastani haukan silmin.
Olet selvästi tasapainoinen ja sinut itsesi kanssa.
Et pelkää omaa asemaasi lastesi elämässä, eli olet hoitanut äitiytesi mielestäsi hyvin, kun ei ole pelättävää.
Tulin todella hyvälle tuulelle kun luin kirjoituksesi.
Ihanaa on sekin, kun et ole pahoillasi siitä, että lapsillasi on mukavaa myös muiden ihmisten kanssa.
Kiitos lastesi puolesta, olet hyvä äiti, vaikka tiesit sen varmasti jo!
provoja!!! Että oikke kunnioitusta!!! Heh heee... kuika paljon ydinperheen äiti saa kunnioitusta ylipäätään!!! Äidit e i liioin sitä edes osota, koska on itsestään selvyys, että lapset hoidetaan jos niitä kerran on! Varsinkin sillonk un erotaan ja uusio tulee määräämäämään miehen elämää, niin siinä jää lapset ja suku ja exät on maailman huonompia äitejä yhdesä yössä!!!
Katkeruus velloo ja velloo.
Mut kävi tosi h´pahasti silmään tämä katkera lause; Pyytäisin jonkinlaista kunnioitusta tapaavalta vanhemmalta omaa lastansa hoitavalle ja kasvattavalle äiti- tai isäpuolelle. Tämän katkerampaa ei voi olla.
On olemassa ihmisiä jotka kunnioittavat toisiaan. Minäkin odotan lapsen äidiltä hiukka kunnioitusta siitä, että hoidan hänen lastaan koska hänestä ei itsestään siihen ole kuin tiettyinä aikoina.
Kyllä katkeruus tulee sieltä etävanhemman puolelta eikä minusta.
Olen itse kokenut aikoinaan vanhempieni eron ja kuvioihin tulleet uudet puolisot ja minua ainakin loukkaa täälläkin monien "äitien" sanat, ettei uusista ole mihinkään. Nämä "uudet" puolisot ovat olleet elämääni jo 15 vuotta ja minulle lähes yhtä rakkaita kuin omat vanhempani. Isän puoliso on jopa tunnetasolla enemmän äiti minulle kuin biologinen... mutta silti äiti on äiti, enkä häntä luonnollisesti halua menettää. Sain häneltä sen mihin oma äitini ei kyennyt. He ovat perheeni.
Tarkoitan vain sitä, ettei se ole biologiselta äidiltä pois, jos joku muukin aidosti lapsesta välittää. Lapsen elämässä on aina paikka äidille, eikä kukaan voi sitä häneltä viedä.
Äidillä ei myöskään ole oikeutta riistää lapsen elämästä ihmisiä, joista ei itse välitä.
Itse ainakin arvostan näitä vanhempieni kumppaneita ihmisinä, heillä ei ole koskaan ollut tarvetta arvostella minulle biologisia vanhempiani, vaikka aihetta toisinaan olisi ollutkin.
Tosin, eipä ole vanhemmatkaan koskaan toisiaan minun kuullen arvostellut.
jatka vain samaan malliin, lapsi kiittää sinua vielä joskus :)
Turha välittää arvosteluista, rakkaus on myös rajoja, eikä kaiken tarvitse aina olla kivaa.
Mitä lapsien kertomuksiin tulee, niin he ovat lojaaleja vanhemmilleen... se mitä lapsi kertoo esim. uusista puolisoista, ei välttämättä ole niin mustavalkoista. Lapsi ymmärtää myös suojella vanhempaa tiedolta, joka häntä loukkaisi.
Ei voi vaatia kunnioitusta toiselta, jos siihen ei itsekään ole valmis.
lapsen rakas äiti ole varmaan koskaan sua pyytänyt hoitamaan hänen lastaan. Isälle se kuuluu automaattisesti. Joten mistä asiasta sä sitä kunnioitusta odotat? Miten kunnioitat miehen exää?
Katkera oot hyvin hyivnkatkera.. ei muuten kukaan tuollasta kirjoittaisi.
Onko siis niin ettei äiti ole halukas itse huolehtimaan lapsestaan? Eihän se tarkoita että jos on etävanhempi että olisit jotenkin huonompi vanhempi. Miksi hänen pitäisi antaa sinulle kunnioitusta siitä ettei hän saa itse elää lapsensa kanssa?
Puolisoni lapsi pitää minua kasvattiäitinä, kutsuu etunimeltä ja pitää äitiään omana äitinä, ja se on hyvä.
Nyt kun lapsi alkaa ymmärtämään tätä kuviota, hän on alkanut laittamaan äitinsä koville esim. siitä miksi äiti ei kasvata häntä. Siinäpä äidillä miettimistä miten kertoa se lapselle.
Ja joskus koittaa päivä milloin lapsi sen minulta tai isältään kysyy.
Tottakai se on selvää ettei lapsen äiti ole pyytänyt hoitamaan, mutta eihän elämän kuviot niin menekään kuten sinä ehkä ajattelet tuolla lauseellasi. Vastauksestasi välittyy myös epätietoisuus siitä miten uusperhe perustetaan tai miten uusperheen elämää mahdollisesti vietetään.
Kunnioitan mieheni exää esim. siinä että hän ottaa lapsen luokseen muulloinkin kuin tapaamissopimusaikoina, koska on paljon äitejä/isiä jotka eivät tapaa lastaan edes sovittuina aikoina eikä niiden ulkopuolella.
Äiti haluaa lapsen asuvan isän luona, koska haluaa elää vapaata elämää ja tavata lasta sovittuina aikoina ja välillä muulloinkin. Kovasti kyllä puuttuu meidän elämäämme.
en osaa ajatella tätä siltä kannalta kuten biologinen äiti ajattelee, kai. Minä en koskaan pystyisi luopumaan lapsestani, siksi koen sen niin että hänellä olisi oikeus ottaa yhteyttä muulloinkin.. Mutta toisaalta, koska hän on antanut huoltajuuden isälle.. Hmmph.. Jospa häntä on ruennut kaduttamaan se, että on halunnut itselleen vain tapaamisoikeuden..
Eihän äiti lapsestaan ole luopunut jos hän ei halua lapsen asuvan luonaan. Lapsi ja äiti pitävät toisiinsa yhteyttä puhelimilla sekä lisäksi tapaamiset.
Voi olla, että äidin tunteet ovat heränneet vuosien jälkeen, mutta ei se räyhäämisellä parane.
Sanoit että olette tapelleet oikeudessa siitä asumisesta. Onko siis äiti oma-aloitteisesti halunnut että lapsi asuu isänsä luona vai onko oikeus näin päättänyt? Joka tapauksessa ikävä tilanne sekä lapselle että äidille.
Äiti tahtoi lapsen asuvan isän luona, oli näin pyytänyt oikeudenkäynnin aikana eikä nytkään vaadi lasta asumaan luokseen, mutta silti on uskomaton halu hallita elämäämme.
Tuskin halu hallita elämäänne vaan halu olla lapsen kanssa. Hatunnosto että kuitenkin pystyi siihen että suostui etävanhemmaksi. Onko mahdollista laajentaa tapaamisia?
Kyllä halu hallita on suurempi kuin esim. olla lapsen kanssa enemmän.
Vai okiko kyse sinun halusta hallita?
sitä, että äiti antaa tietoisesti lapsensa toisen huollettavaksi. Itse en siihen pystyisi. Sinä suhtaudut mielestäni vihamielisesti viesteihin joita saat. Nytkin jos minä satuin käyttämään "väärää ilmaisua" viilaat heti..
Ja tuo vihamielisyys ja räyhääminen äidiltä on melko epäkypsää, mutta minkäs teet. Suosittelisin hoitamaan asiat siellä päässä kuntoon, ei sinua kukaan voi täällä auttaa.
Aiheen tarkoitus on herättää keskustelua. Jos apua tarvitsemme, ne tahot löytyvät muualta kuin keskustelupalstalta.
Sellaiseen ei ole tarvetta.
tarkoitin. Tätä tuskin voi kutsua keskusteluksi, kun sinä olet jo valmiiksi sitä mieltä että vain oma mielipiteesi on oikea. Opettelisit ensin keskustelemaan, ennen kuin vetoat siihen.
sinä jos ne tahot tiedät, kannattaisí jo ryhtyä tuumasta toimeen. Hae apua jos on noin paha olla. Tiesitkö, että se heijastuu sinusta lapsiin.
Muutama kysymys. Miksi teette johtopäätöksiä sellaisista asioista joista en ole maininnut mitään, esim. että hakisin apua täältä tai että minulla on paha olla?
Miksi ette keskity itse asiaan? Ehkäpä siksi ettei teillä ei saata olla kykyä keskustella asiasta rakentavasti, vaan provosoitte kaikella mahdollisella mistä ei ole ollut puhetta.
Voin tietysti keskustella asiasta pelkillä johtopäätöksien johtopäätöksillä eikä se tarkoita että suhtaudun teihin vihamielisesti, ennemmin se tunne latautuu sieltä suunnasta.
kyllä sinulla ilmeisesti on paha olla, kun selität täällä kuinka biologinjen äiti ei kunnioita sinua. Mistä muusta siinä on kyse?
pakkomielle tehdä kanssa siasarista sairaita....haeppa itse omaan pahaan oloosi apu pika pikaa...
no kyllä teillä on päässä vikaa jos asiat pitää niin tosissaan netissä ottaa! Minusta myöskin tuossa on vain ja ainoastaan kyse pahasta olosta, miksi kukaan muuten edes vaivaisi päätään tuollaisella asialla jos se ei olisi ko. hemilölle ongelma. Turha sitä on kiistää, kun on jo tänne eksynyt itkemään.
Tiesittekös, tämä palsta on lähinnä tarkoitettu kai hieman erilaiselle keskustelulle, kuin tähän että äitipuolet selittävät haluavansa jonkinlaista kunnioitusta lapsien omimisesta. Te kanssasisaret, kannattaa tosiaan vaikka perustaa joku kerho missä voitte tavata tietyin aikavälein, purkamassa huonoa oloa siitä, ettei teitä jostain kumman syystä kunnioiteta.
Keskustelun tuloksena biologiset etävanhemmat saavat määrätä lähivanhemman elämää,
biologisille etävanhemmille kaikki muu on tärkeämpää kuin lapsen etu,
äitipuoli ei saa sanoa mielipiteitä, varmasti saa sanoa,
äitipuolella ei ole mitään oikeuksia lapseen, joka ei pidä paikkaansa,
useimmat kirjoittajat eivät ymmärrä mikä on perhe ja miten perheessä toimitaan ja eletään,
biologisten etävanhempien ei tarvitse kunnioittaa äiti- eikä isäpuolia, mutta äiti- isäpuolien täytyy kunnioittaa esim. huutavaa ja törkyviestejä lähettävää biologista etävanhempaa,
biologinen etävanhempi on ainoa ja oikea kasvattaja 24/7, joka on täyttä puppua,
tapaamissopimus on minimisopimus ja muusta sovitaan erikseen, näin on,
puhelimessa huutavaa biologista etävanhempaa on kuunneltava, muuten äiti- tai isäpuoli itse haastaa riitaa, ei todellakaan tarvitse kuunnella jos aikuinen ihminen ei osaa käyttäytyä,
lähivanhempi ei saa kuunnella eikä ottaa huomioon äiti- tai isäpuolen mielipiteitä, vaan lähivanhemman tulee toimia täysin kylmäverisesti oman pään mukaan, elävässä elämässä toisiaan kunnioittavat ihmiset ottavat toisen mielipiteen huomioon,
ja paljon muita mielenkiintoisia havaintoja jotka kuvastavat kuinka epäkypsiä biologiset etävanhemmat voivat olla lapsen edun ja lähivanhemman uuden perheen suhteen. Purnausta siitä, että tämä avaus pitäisi olla uusperhepalstalla, mutta tässäkin avauksessa on kyse yksin- tai yhteishuoltajuudesta. Näkökulma tulee äitipuolen kirjoittamana, jota tietenkään varsinkaan epäkypsät biologiset etävanhemmat ei siedä ollenkaan, että vieras ihminen hoitaa ja kasvattaa heidän lapsiaan.
Mikä ihmeen tarve sinulla on haukkua lapsen toista vanhempaa? Sanot että hän on pelkästään lapsen biologinen vanhempi, onko hän tosiaan antannut lapsen teille adoptoitavaksi vai miksi ajattelet että hän on vain biologinen vanhempi? Sanot että hän on etävanhempi, onko etävanhempi jotenkin vähemmän vanhempi kuin lähivanhempi? Onko etävanhemmalla jotenkin erilainen suhde lapseen kuin lähivanhemmalla?
Eihän kukaan ole sanonut ettei vanhempien puolisoilla saisi olla mielipiteitä. Mutta pitääkö päästä rääkymään palstoille siitä? Ei tietenkään tarvitse kuunnella räyhäämistä mutta pitääkö ottaa tuollainen marttyyriasenne? On kai ihan luonnollista että etävanhempi kipuilee kun ei saa olla lapsensa kanssa.
Jos olet lukenut koko keskusteluhistorian, huomaat, että puhun välillä yleisellä tasolla tarkoittaen ketä tahansa biologista vanhempaa tai äiti- tai isäpuolta.
Kyllä, etävanhempi on vähemmän vanhempi kuin lähivanhempi, eihän etävanhempi näe lasta kuin kerran kuukaudessa tai ehkä joskus toisenkin kerran. Hän on biologinen vanhempi, mutta ei lapsen kasvattaja.
Toki esim. tässä meidän tapauksessamme äiti saa kipuilla, mutta silloin pitää hakea apua muualta kuin että huutaa meille ja yrittää kaikinpuolin sekoittaa lapsensa ja perheen elämän.
Ei tässä marttyyriasemaa tarvita. Tämä koko keskustelu on ollut omiaan näyttämään toteen miten biologiset vanhemmat suhtautuvat omalla määräämis- ja omistusoikeudella omiin lapsiin ja heidän uusiin äiti- tai isäpuoliin.
Ja paskanmarjat. Etävanhempi kasvattaa lastaan siinä missä lähivanhempikin, älä yleistä :( Etävanhempi ei ole biovanhempi (se on termi jolla tarkoitetaan vanhempaa joka on antanut lapsensa adoptoitavaksi tai sijoitettavaksi) vaan vanhempi siinä missä lähi- tai ydinperheen vanhempi.
En tiedä miksi teillä on noin vähän tapaamisia, on hyvin poikkeuksellista. Yleensähän lapsi asuu kummankin vanhemman luona ja näin ollen elää etävanhemman kanssa 30-50% ajasta. Lapsi ei välitä siitä mitä väestörekisterissä lukee vaan hänellä on edelleen isä ja äiti vaikka onkin kirjoilla sen toisen vanhemman luona.
Olet tosiaan hyvä esimerkki miten isän uusi puoliso lähtee omimaan lasta ja riekkumaan exälle. Sääliksi käy lapsia ja vanhempia kun ovat joutuneet tuollaisen pirttihirmun kohteeksi.
Lapsen pääasiallinen kasvatus tapahtuu lähivanhemman luona, sitä et edes sinä voi muuttaa miksikään. Etävanhempi kasvattaa pari päivää kuukaudesta eli ei 'siinä missä lähivanhempikin', kuten sanot.
Lue oikein, en puhu mistään biovanhemmista vaan biologisista vanhemmista.
Huomaan ettet ole lukenut koko keskusteluhistoriaa.
Ehkä teidän tapauksessa kasvatus tapahtuu pelkästään lähivanhemman luona mutta se onkin kovin harvinaista. On hyvin loukkaavaa että yleistät tuolla tavoin. Lapseni isä ei ole pelkästään biologinen vanhempi (hän ei ole antanut lapsensa adoptioon) ja hän kasvattaa poikaamme siinä missä minäkin. Oilsi parempi jos sanoisit että teidän tapauksessa (miksi lapsi on niin vähän äidillä?) että lapsen kasvatus tapahtuu enimmkseen isän luona. Mikä ihmeen oikeus sinulla on loukata kaikkia erovanhempia noilla kirjoituksillasi?
Sinulla on vähän termit hukassa:
Biologinen vanhempi = synnyttänyt(siittänyt lapsen
Juridinen vanhempi = isyys tunnustettu, adoptio tai "tavallinen" vanhempi, siis perintöoikeus, elatusvelvollisuus
Psykologinen vanhempi = vahva tunneside lapseen
Sosiaalinen vanhempi= hoitaa lasta arjessa
Etävanhempi on siis biologinen, juridinen ja psykologinen vanhempi - välillä myös sosiaalinen vanhempi. Ja sinulla on sitten otsaa mitätöidä kaikkia etävanhempia sanomalla että ovat pelkästään biologisia vanhempia? Äiti/isäpuolen rooli on sitten tuo sosiaalinen vanhemmuus. Ei ole juridisia oikeuksia, ei (paitsi aniharvoin) tunnesidettä jne.
Sinun mielestä minun pitäisi puhua oikeilla termeillä, hmmm. Niin teenkin, puhun biologisista vanhemmista enkä erottele heitä tuon sinun termistösi mukaisesti, sillä kaikilla biologisilla vanhemmilla on nuo sinun termistösi 'kriteerit' tai osa niistä. Jos tarkoittaisin adoptiovanhempia, puhuisin adoptiovanhemmista. Adoptiotapauksissakin toinen vanhempi voi olla etävanhempi.
Sinun täytyy osata erottaa tästä keskustelusta se osa kokonaan, että on myös olemassa biologisia vanhempia jotka osaavat hoitaa ja kasvattaa lasta hyvässä yhteisymmärryksessä. Tässä keskustelussa on keskusteltu nimenomaan niistä biologisista etävanhemmista jotka tekevät melkein mitä tahansa sotkeakseen lähivanhemman ja lapsen perheen elämän.
Valitettavasti varsin yleistä on, että lähivanhempi kasvattaa lasta suurimman osan kuukaudesta ja etävanhempi tapaa lasta kerran kuukaudessa.
- "Olet tosiaan hyvä esimerkki miten isän uusi puoliso lähtee omimaan lasta ja riekkumaan exälle. Sääliksi käy lapsia ja vanhempia kun ovat joutuneet tuollaisen pirttihirmun kohteeksi."
Sinulla kyllä termit ihan hukassa. Biologisella vanhemmalla tarkoitetaan äitiä tai isää jotka ovat luovuttaneet lapsensa adoptioon tai sijoitettavaksi. Silloinhan vanhemmuus (juridinen, psykologoinen, sosiaalinen) on adoptio/sijaisvanhemmilla ja biologisen vanhemman rooli on ainoastaan tuo biologisuus. Erotilanteessa on ihan toisin. Eihän lapsista erota vaan vanhemmuus jatkuu edelleen eikä siinä (yleensä) luovuta lasta toisten kasvatettavaksi. Erotapauksissa lapsilla on edelleen isä ja äiti - miksi puhua biologisista vanhemmista tällaisissa tapauksissa?
Nythän yleistät ja sanot että etävanhemmat eivät kasvata lapsiaan. Mikä ihmeen tarve sinulla on loukata muita ja osoittaa typeryytesi? Kasvattahaan se etä myös silloin kun lapsi on tapaamassa lähivanhempaansa, eihän se tunneside katkea vaikka lapsi vierailee siellä toisessa kodissa välllä.
Miksi lapsi on niin vähän etävanhemman luona? Lähi-isällä noussut kusi päähän tai jotain?
Tämän ketjun aloittaja on hyvin tyypillinen esimerkki henkilöstä, jonka tarkoitus on saada lähi- ja etävanhempien välit lopullisesti poikki varmistaakseen oman asemansa. Lapsi on kärsijä, mutta sillä ei ole merkitystä.
äitipuoli67 väittää, ettei biologinen äiti välitä lapsen eduista. Mitäs sinä sitten teet?? Mene nyt hyvä ihminen itseesi! Yo-landa on aivan oikeassa sanoessaan, että SINÄ se riitapukari tässä olet. SINÄ se varmaan lapsen isääkin määräät sanomaan ettei käy! Juuri tuollaiset ihmiset minua ärsyttävät.
SINÄ ET OLE LAPSEN BIOLOGINEN ÄITI, JOTEN OPETTELE KÄYTTÄYTYMÄÄN ASEMASI MUKAISESTI! SILLÄ EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ ONKO ÄITI ETÄVANHEMPI VAIKO EI, MUTTA _SINÄ ET OLE LAPSEN ÄITI_
On se kumma kun ei mene päähän, kasvata omat lapsesi itse. Isän homma se kasvatus tuossa tilanteessa on automaattisesti kun on lähi, mutta sínä et ole lapsen kasvattaja. Olet vain lapsen isän uusi vaimo, ymmärrä paikkasi.
Täällä nämä tapaavat vanhemmat eli äidit ja isät korostavat biologista vanhemmuuttaan ja oikeuksiaan sotkea lähivanhemman perhe-elämää ja vaatimalla lasta milloin tahansa luokseen, pitävä niitä oikeuksinaan.
Voi esittää lakitermejäsi, mutta käytännön elämässä keskusteluja käydään biologisista vanhemmista erittelemättä heitä mitenkään ovatko he sosiaalisia, psykologisia tai juridisia vanhempia. Erotilanteessakin voidaan puhua biologisesta vanhemmuudesta tarkoittamatta sitä, että lapsi olisi adoptoitu. Keskusteluja voidaan käydä myös tapaavista vanhemmista, lähi- ja etävanhemmista. Jos keskustelu koskisi adoptiovanhemmuutta, puhuihin siitä.
Tarkennusta vielä, että adoptiovanhempi voi olla myös tapaava vanhempi, etävanhempi ja hänellä myös oikeuksia lapseen, mutta hän ei ole biologinen vanhempi.
Etävanhempi ei kasvata lasta samassa mittakaavassa kuin lähivanhempi, siitä et pääse mihinkään.
Jos olisit lukenut kaiken kirjoittamani, olisit huomannut miksi lapsi on vähän äitinsä luona.
tämä on sinulle. Tajuatkohan itsekään miten typerän kuvan itsestäsi annat, kun ryntäät joka keskusteluun selittämään, että biologiset vanhemmat vain pelkäävät omaa paikkaansa lapsen elämässä kun eivät halua äitipuolien tunkevan nenäänsä asioihin, jotka eivät heille kuulu?
Ei kuule minua ainakaan ihmetä yhtään, jos saat vihat jos toisetkin niskaasi. Juuri tuollaiset itsekeskeiset ihmiset kuten sinä, saastuttavat lapsen ajatukset. Säälin oikeasti niitä lapsia jotka tuon manipulointisi ja itsekeskeisyytesi keskuudessa joutuvat elämäänsä elämään. Onneksi minun ei tarvitse vakuutella vanhemmuuttani netissä aloittamalla tällaisia keskusteluja, sinähän se epävarma tässä olet ei kukaan muu. Mene itseesi.
Olet nyt ihan pihalla, sorry vaan ... Biologisista vanhemmista puhutaan silloin jos vanhemmat ovat luovuttaneet lapsen sijoitettavaksi adoptio/sijaisvanhemmille. Ei siis näissä erokuvioissa. Toki adoptiovanhemmatkin voivat erota mutta se ei nyt liity tähän. Miksi sitten puhut biologisista vanhemmista jos et kerran puhu adoptiotilanteista?
Miten kehtaatkin väittää ettei lapseni isä kasvata poikaansa siinä missä minäkin? Jos teidän tapauksessa on toisin niin mikä oikeus sinulla on sitten yleistää?
"Etävanhempi ei kasvata lasta samassa mittakaavassa kuin lähivanhempi, siitä et pääse mihinkään."
HUHHUH mitä väitteitä! Voi olla, että suurimman osan kohdalla asia onkin noin, mutta älä nyt viitsi yleistää! Sinä se et sitten asioista mitään tiedä, etkä osaa katsoa asioita omaa napaasi pidemmälle. Ajatusmaailmasi on niin kapeakatseinen että miten tuollaisen ihmisen hoteisiin voi kukaan oman lapsensa kasvatusta ensisijaisesti antaa. Aikuisen ihmisen luulisi tietävän vähän paremmin.
Olemme perhe ja olen yksi lapsen kasvattajista, siitä ette pääse mihinkään. Vanhemmat luovat perustat lapsen kasvatukselle ja minä toteutan niitä ottaen huomioon myös omat kasvatukselliset periaatteet.
Olen isän uusi vaimo, mutta olen myös lapsen äitipuoli, kasvattaja, arjessa lapsesta huolehtija, sillekään ette te etävanhemmat mahda mitään.
Minun asemani on tasavertainen perheenjäsen, joka tarkoittaa sitä, että keskustelemme mieheni kanssa kaikkien lasten kasvatuksesta ja huolehdimme yhdessä heidän arjestaan.
Miksi teidän etävanhempien on vaikea hyväksyä, että äiti- tai isäpuoli voi rakastaa toisen lasta kuin omaansa? Onko se pelkoa ja katkeruutta, että joku toinen ihminen tuntee lastanne kohtaan samoja tunteita kuin te itse?
mistähän sinä päättelit että olen etävanhempi? Juu, toisen lapsen rakastaminen kuin omansa on juurikin sitä omimista. Eli sinä asetat itsesi yhtä korkealle kuin lapsen biologiset vanhemmat? Olet ehkä perheenjäsen, muttet edelleenkään samassa asemassa kuin lapsen OIKEAT vanhemmat. Mikä se on niin vaikea tajuta?
ja peloissasi siinä olotilassasi. Mikä on pielessä? Eikö mies olekkaan sellainen kun halusit, vaan rakastaa lapsiaan ja jättää sinut toiseksi. Se on täysin oikein. Et kuulu lapsen sukuun joten älä kiusaa lasta.
Olenko sanonut olevani samassa asemassa kuin lapsen biologiset vanhemmat, en. Silti olen samassa asemassa kuin lapsen isä, en biologisena vanhempana, mutta perheenjäsenenä ja kasvattajana.
En omi lasta itselleni jos rakastan häntä, osoitan vain rakkautta, hellyyttä ja turvallisuudentunnetta jota OIKEA äiti ei voi sillä hetkellä antaa. Sinun mielestä ilmeisesti minun pitäisi torjua itkevä lapsi ja sanoa, että mene OIKEAN äitisi luokse itkemään.
Sinä et ymmärrä.
Olet nyt n satakunta viestiä kirjoittanut ja haukkunut lapsen äitiä. Koetko että tällä tavalla saat itsellesi paremman olon. Parisuhdeko rakoilee, kateellinen lapsen äidille vai mistä tuo käytös johtuu? Hakeudu vaikka terapiaan jos se auttaisi saavuttamaan mielenrauhaa.
hel-vetin hyvin kommentoitu!
Olen täysin samaa mieltä ja samanlaisia ajatuksia on ap:n kirjoitukset herännyt itsellenikin.
Äiti on aina äiti. Oikea ja se ainoa äiti. Muut äidit on muita äitejä.
Ihmettelen aloittajan ajatusta, että hän voisi koskaan ohittaa lapsen äitiä millään tasolla.
Järkyttävää, että aloittajalla on ikää jo yli 40 vuotta ja ajatus toimii 15 vuotiaan tasolla.
Sinäpä sen sanoit. Luulisi aikuisen ihmisen tietävän paremmin.
Luulen, että olen osoittanut tällä avauksella etävanhempien mustavalkoisen ajattelutavan joka ei millään tavalla aja ainakaan lapsen etua. Tärkeintä on ollut, ettei kukaan muu saa kasvattaa 'minun' lastani kuin minä itse vaikkei edes asu lapsen kanssa. Toiseksi tulee esiin ettei exällä saisi olla uutta kumppania, sekin koetaan omaa vanhemmuutta uhkaavaksi.
Olen kahden lapsen äiti, kasvattanut heitä ja lisäksi kasvattanut mieheni lasta kohta yli 10 vuotta, joten tiedän mistä puhun silloin kun lapsen etua ajatellaan.
Eihän noihin äitipuoli67:n viesteihin viitsi edes vastata. Jossain kohdassa hän väittää tätä keskusteluksi. Kerro mikä tästä tekee keskutelun, että sinä tyrmäät kaikkien muiden mielipiteet, koska vain sinun on oikea. Ja vain sinä teet oikein käärmeilemällä tiesi lapsien elämään, vaikket sinne kuulu muuta kuin isän uutena vaimona. Jos sinulla on omia lapsia, hoitaisit heidät ominasi jätä muiden lapset heidän hoidettavikseen kenen he ovat. On surullista, että olet noin itsekeskeinen ja manipuloiva ihminen. Et anna äidin tavata lastaan muuta kuin sovittuina tapaamisaikoina. Eikö se juuri kerro äidin välittävän lapsestaan, kerta haluaa tätä tavata useamminkin. Mutta ethän sinä välitä, haukut hänet vain välinpitämättömäksi ihmiseksi täällä, joka on mielestäni todella epäkypsää. Sinulla se ongelma tässä on, ei kenelläkään muulla ja vain sinä ne ongelmat tuohonkin tilanteeseen aiheutat vallanhimoisella käytökselläsi.
Väitätkö todella, että on lapsen edunmukaista kieltää häntä tapaamasta äitiään muulloinkin kuin tapaamisaikoina? Onhan se sinusta, koska omit toisen lapsen! Ja äidillä on täysi oikeus ajatella, ettei sinulla ole mitään oikeutta hänen lastaan kasvattaa, oli hän sitten etä tai ei! Sinä vetoat kylmäkiskoisesti noihin asioihin jotka ovat täysin toissijaisia, hän on kuitenkin lapsen oikea äiti, et sinä!
Lapsi on lojaali vanhemmilleen, mutta silti hän voi pitää myös äitipuolta äitinä.
Tällä elämänkokemuksella voin kertoa, että kun saavutatte aikuisen iän ja kokemuksen vanhempana elämisestä kuin itselläni, ymmärrätte mistä puhun.
eihän -67 niin sanonut ettei äiti saa tavata lapsia muinakuin sovittuna ajankohtina? He (aloittaja ja lasten isä) eivät antaneet äidin tavat lapsiaan sinä YHTENÄ kertana kun oli sovittu lasten kanssa meno huvipuistoon. Joten älä nyt ihan puskasta vedä ajatuksia.
Miksiköhän äidin teki meile tavat lapsensa juuri sinä viikonloppuna kun olivat menossa huvipuistoon?
Siihen lienee aika selkeä syy....
Aika "vihamielisiä" vastuksia ja alas ampumista saa aloittaja, mutta sehän kertoo siitä "ne koirat älähtää, johon kalikka kalahtaa"
En kiellä lasta tapaamasta äitiään, minulla ei ole siihen oikeutta. Jos lapsi haluaa lähteä ennemmin kanssamme huvipuistoon kuin äitinsä luokse, lapsen isällä on oikeus kieltäytyä.
Tottakai minulla on oikeus kasvattaa lasta, kasvattaa lasta vanhempien periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon myös omat kasvatusperiaatteet. Mikä tässä asiassa on vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä?
Vastaisitko tähän, lapsi tekee naapurin autoon viiltoja naulalla ja huomaan sen. Annanko lapsen tehdä niin vai kiellänkö?
Eli mielestäsi on ok, jos lapsella on äitejä vähän siellä sun täällä. Melko sekava kasvatusmetodi.
En näe miten se olisi lapsen edun mukaista että isän puoliso roikkuu palstoilla haukkumassa lapsen äitiä. Ilmeisesti on aikoinaan vieraannuttanut omat lapsensa isältään ja nyt haluaa tehdä saman tempun puolisonsa lapsen osalta.
Tässä kuviossa on äiti ja äitipuoli jos et sitä vielä ole huomannut.
Niinpä. Äitipuoli67:lle tuli aiemminkin samanlainen viesti, että on melko epäkypsää sinun ikäiseltäsi ihmiseltä kuluttaa päivänsä haukkumassa lapsen äitiä netissä. Olet kuin 15-vuotias pahainen kakara, lapsen etu on tuosta touhustasi melko kaukana. Ja siinä varmaan on tarpeeksi syytä siihen, miksi sinua tuskin tarvitsee kunnioittaa sen enempää kuin sinäkään kunnioitat lapsen äitiä. Olet kerran jos toisenkin haukkunut häntä välinpitämättömäksi jne.
Etkö muuta keksinyt.
Tainnut mennä kasvatus huonosti jos lapsi tekee ilkivaltaa. Niin siinä käy kun ulkopuoliset puuttuu asioihin. Keksin minä vaikka mitä, mutta sinä se pidät itseäsi vähän turhan korkeassa asemassa. Ja tuohan on täysin totta, voitko kieltää ettet olisi puhunut pahaa lapsen äidistä? Mikä pakko sinulla on purkaa omaa turhautumistasi täällä, mene terapeutille hyvä ihminen.
Minä taisin osua oikeaan ;)
Mutta tosiaan, hae apua muualta jos on noin paha olo. Älä kaada sitä pahaa oloa lapsen niskaan tuolla tavalla.
Kerrotko kuinka monta viestiä löydät jossa haukun lapsen äitiä?
Jos nyt ajatellaan näin, että teidän mielestänne on epäkypsää viettää aikaa netissä haukkumassa lapsen äitiä, niinkuin väitätte, niin miten te ette sitten ole hoitamassa omia lapsianne?
Mitä pahaa oloa lapsen niskaan? Kyllä te osaatte vääntää asian kuin asian, mutta suon sen teille anteeksi sillä uskon keskustelevani lasten kanssa.
Sanot häntä välinpitämättömäksi, kyvyttömäksi (joka on mielestäni todella naurettavaa, vain siksi että hän on etä). Sanot että hän on katkera jne. Eihän sinussa ole mitään vikaa, ei laisinkaan. Olet mitä täydellisin ihminen päällä maan. Katsoisit itseäsi peiliin. Mikähän luulet olevinasi? Maailmanparantaja kun kasvatat toisen lasta ja kaipaat siitä kiitoksia ja kumarruksia.
Miksi sitten koet tarpeelliseksi haukkua lapsen äitiä ja etävanhempia noin yleensä - satoja viestiä kai sinulta tullut tässä ketjussa?
Niin, kiellänkö vai annanko tehdä? Puhutaan siis esimerkistä jos lapsi viiltää naapurin autoa. Odotan vastausta.
Onhan sinulla ilmiselvästi paha olla, kun tuollaisen itkuvirren kirjoitit? Vai huvikseenko sinä potaskaa täällä puhut? Ja jos meidän taso on sinulle liian alhainen, miksi sitten edes vaivaudut?
Jos lapsen äiti on tehnyt selväksi että ei halua lasta luokseen asumaan, vaan tahtoo elää vapaata elämää, niin osoittaa se jonkinlaista välinpitämättömyyttä ja kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta.
Kyllä, pidän itseäni vastuullisena ihmisenä.
Lue koko avaus ketjuineen niin tiedät mistä puhutaan.
Minulla ei ole tarvetta ajankulukseni haukkua netissä tai muuallakaan lasteni etävanhempaa tai mieheni lasten etä-äitiä, vaikka he eivät toimikaan kuten minä haluaisin. Ongelmia esiintyy jokaisessa ihmisuhteessa joskus, mutta tässä tapauksessa vaikutelma on se, että sinä olet ongelma. Olet tärkeilevä ja omaehtoinen ja teet kärpäsestä härkäsen. Pompottamis-esimerkiksi annoit vain yhden huvipuistokäynnin, joka sekin sujui niin kuten olitte suunnitelleet. En näe etä-äitiä pompottelemassa ketään, koska hänellä ei ole siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia, ellette niitä anna. Miten voit käsittää tekstiviestit pompotteluksi? Ala jo hyvä ihminen kymmenen vuoden jälkeen elää omaa elämääsi ja anna piut paut tekstiviesteille. Haukkuva koira ei pure ja haukku ei haavaa tee, sinä olet jo iso tyttö.
Isän homma on kieltää ja kasvattaa ja opettaa ja rakastaa. Hän pistää lapsen arestiin vaikkapa naapurin auton naarmuttamisesta, et sinä. Hän asettaa lapselle rajat, et sinä. Minä olen eroperheestä ja äitini uusi miesystävä ei ollut missään asemassa minua komentamaan. Kyllähän hän niin teki, joka oli väärin ja minä rupesin tietyn ajan kuluttua protestoimaan häntä vastaan. Hän ei ollut minun vanhempani, vaan minulla on ainoastaan yksi isä ja yksi äiti. Niin se menee jokaisen kohdalla.
Tämä avaus ketjuineen on omiaan kertomaan siitä miten jotkut vanhemmat suhtautuvat lapsen uuteen perheeseen ja tuo suhtautuminen on ala-arvoista eikä lapsen etua kunnioittavaa.
Haluaisitko, että lapsi siirtyisi etä-äitinsä huostaan?
Tämä avaus ketjuineen on omiaan kertomaan siitä miten eräs uusioperheen äiti suhtautuu lapsen etävanhempaan ja tuo suhtautuminen on ala-arvoista eikä lapsen etua kunnioittavaa.
On on. Mutta suhtautumisesta edelleen ajaudumme vain siihen, että miten sinä oletat että äidin pitäisi sinuun suhtautua? Et sinä voi mitenkään pakottaa äitiä pitämään sinusta / haluamaan sinua kasvattamaan hänen lastaan. Lapsen etua ei myöskään kunnioita se, että lapsen mieli saastutetaan ajatuksella kahdesta äidistä. Se ei ole biologisesti mahdollista, eikä järjellisesti. Sinähän olisit onnen omiasi jos lapsi unohtaisi vuosien saatossa oikean äitinsä sinun sijaan, kun muutenkin oma asennoitumisesi on omistushaluisen tapaista ja itsekeskeistä. Puhut koko ajan teidän perheestä ja teidän siitä ja teidän tästä. Unohdat siis oikeastaan äidin kokonaan. Hän on vain sivupersoona lapsen elämässä, niinkö?
Onhan se lapsi myös etävanhemman perhettä ja etävanhempi lapsen perhettä.
Tässä ketjussa olet ollut yksin (tai kai siinä oli joku "sinun" puolella) ja olet palautetta siitä miten suhtaudut erovanhemmuuteen ja eron jälkeiseen elämään. Kaipaat kunnioitusta - mitä jos katselisit puolisosi kanssa peiliin ...
Muista sanomasi jos naapuriinne muuttaa perhe jossa on äitipuoli ja sieltä lapsi tulee naarmuttamaan autoasi. Äitipuoli siellä sivussa odottaa, että isä tulee kotiin kieltämään ettei naapurin tädin autoa saa naarmuttaa.
Kyllä se oikeasti menee niin, että se äitipuoli komentaa lasta ettei niin tehdä. Se on sitä kasvatusta.
Huomaa, että olet vielä aika sinivalkoinen näissä asioissa.
Jos olet ollut osana tätä uusioperhettä jo kymmenen vuoden ajan, miten sinun ja etä-äidin suhde voi olla edelleen noin tulehtunut ja miten voit väittää että sinulla ei olisi asiaan mitään vaikutusta. Miehesi on täysin nolla ja kahden naisen välissä.
Miksi en halua? Siksi koska äitinsä ei halua lasta asumaan luokseen, mutta lapsen asumisen päättää vanhemmat, en minä.
Ehkä lapsen muutto etä-äidilleen olisi parasta teille kaikille.
Mutta sinulla on tarve kuitenkin käydä lukemassa netin keskustelupalstoja.
Antamani muutamat esimerkit ovat lukuisasta joukosta esimerkit jotka otin esiin. Minä elän omaa elämää, perheeni ja lasten elämää ja ennenkaikkea hyvää sellaista elämää. Lapsen äiti menee siinä sivussa.
Suhtautuminen perustuu lapsen äidin suhtautumisesta lapseen ja lapsen perheeseen.
Lukemassa ja kommentoimassa, kyllä. Ja sinun kirjoituksesi ovat todella karua luettavaa. Et kykene näkemään omia virheitäsi, vaan vaadit lapsen äitiä muuttamaan tapansa. Paras tapa muuttaa tilanne on aloittaa muutos itsestään. Syyt ovat teissä molemmissa, ja molemmat puolustautuvat lapsen parhaalla.
Sanotte, että äiti on äiti. Näin on, mutta äiti ei asu perheessämme.
Lapsi sanoo pitävänsä minua kasvatusäitinä, mutta kutsuu etunimellä koska en hyväksy hänen kutsuvan minua äidiksi, sillä hänellä on äiti.
En voi pakottaa äitiä pitämään minusta tai haluamaan kasvattamaan hänen lastaan, mutta näin se vain, että kasvatan hänen lastaan.
Ensin lapsella on äiti, sitten vasta sinä. Koita nyt vain niellä tämä fakta.
Katsoppa, vaikka sinä lähtisit siitä uusioperheestä, äiti on ja pysyy.
Aina tulee uusia isän uusioita ja muita väliaikaishoitajia, mutta äiti on aina ykkönen.
Sinun mielipiteesi lapsen äidistä ja hänen tapaansa hoitaa äitiyttään on sivuseikka.
Tärkeintä on lapsen ja äidin suhde.
Miten isä voi harkita asiaa kun äiti on ilmoittanut ettei ota lasta luokseen asumaan?
Äiti on äiti, minä lapsen äitipuoli ja yksi kasvattajista, sekin on yksi fakta.
Lapselle äiti on tärkeä, mutta onko lapsi äidille tärkeä vai onko äidin tärkeämpää tehdä kiusaa exälle? Sitäkin kannattaa miettiä.
Totta, että odottaisin lapsen äidiltä hiukan kunnioitusta, että minä kasvatan hänen lastaan koska itse ei sitä halua tehdä eikä halua lasta luokseen asumaan, vaan ennemmin yrittää kaikin keinoin häiritä ja pompottaa lapsensa perhettä.
Miksi hän ei yksinkertaisesti hyväksy sitä tosiasiaa ettei hänestä ole kokoaikaiseksi lapsen kasvattajaksi ja tukisi mieluummin lasta ja lapsen perhettä häiriköinnin sijasta?
En keskustele lapsen äidin kanssa, lapsen isä hoitaa sen puolen. En ota mihinkään muuhun kantaa kuin kasvatuskysymyksiin kaikkien lapsien osalta sekä vapaa-aikaan jolloin äiti yrittää sekoittaa suunnitelmamme. Keskustelemme mieheni kanssa siitä jos äiti yrittää sotkea vapaa-ajan suunnitelmamme ja mieheni hoitaa keskustelun äidin kanssa. Mieheni on fiksu eikä anna exänsä pompottaa meitä miten haluaa.
Ihmisillä on erilaisia tarpeita, niin sinullakin ja yksi voi olla tarve kirjoittaa keskustelupalstalla aikansa kuluksi.
Jos äiti ei osaa käyttäytyä asiallisesti, niin kyllä lapsen isällä ja minulla on oikeus vaatia häntä käyttäytymään asiallisesti, muussa tapauksessa hänen kanssaan ei tarvitse kommunikoida ollenkaan. Silloin kun hän on asiallisella tuulella, isä voi sopia ja keskustella lapsen äidin kanssa mitä tahansa.
Ja sitten kun äiti ottaisi lapsen luokseen niin sinun pitää päästä näpäyttämään ja osoittamaan valtaa. Sellaisellako käytöksellä sitä kunnioitusta saadaan?
Lapsen äiti pitää lasta luonaan tapaamisviikonloppuina sekä myös muinakin sovittuina aikoina. Tottakai sanon mielipiteeni lapsen isälle jos äiti yrittää sotkea vaatimalla lapsen luokseen meidän vapaa-ajalla ja varsinkin kun lapsi haluaa mukaamme eikä äidin luokse. Ei tuo ole äidin puolelta lasta kohtaan kunnioittavaa käytöstä jos väkisin yrittää lasta luokseen silloin kun muun perheen kanssa on tiedossa hauska reissu. Tajuaisi itse mitä on tekemässä lapselleen.
Teki se äiti niin tai näin niin aina väärinpäin. Ensin hän antaa lapsen asua isänsä luona ja tällä tavalla antaa isän olla mukana lapsen elämässä - ja sinä haukut häntä siitä vastuuttomaksi. Olisiko parempi että äiti pitäisi kynsin hampain kiinni lähivanhemmuudesta eikä antaisi isälle mahdollisuuden? Sitten kun äiti omalta osaltaan yrittää hoitaa lastaan niin sitten rääväsuu tulee väliin väittämällä että äiti sotkee heidän elämäänsä. Ei kyllä ole helppoa tuolla etä-äidilläkään. Mutta niinhän se on, etävanhempia voi aina syyttää vaikka mistä. He joutuvat kuitenkin elämään ilman lastaan pitkiä aikoja ja suru varmaan valtava. Jos joku sitä kunnioitusta kaipaa niin ovat juuri nämä etävanhemmat jotka etänä kasvattavat lapsiaan ja joutuvat elämään arjensa ilman lastaan.
Pitäisi perustaa sellainen etävanhempien päivä - äitien ja isäpäivän rinnalle. :)
Jospa hillitset itsesi ja luet ensin missä keskustelussa mennään ennenkuin kirjoitat mitään. Missä vaiheessa lapsi muutti äitinsä luokse ja äidistä tuli lähivanhempi? Lapsi asuu edelleenkin isän ja minun luona eikä äiti ole lähivanhempi.
Tuskin tällä äidillä on suru puserossa, itse ei halua lasta asumaan luokseen. Huomioi, että on kyse halusta eikä siitä ettei äiti mahdollisesti saisi lasta luokseen asumaan.
tarkoittaa, ettei äiti välitä ja rakasta? Eli siis muistakaa, jos jompikumpi vanhemmista on etä, hän ei rakasta lastaan eikä koskaan ikävöi tätä. Näin ajattelee tämä suomi24.fi julkkis, äitipuoli jonka halu hallita on sanoinkuvailematonta.
Jos äiti ei lapsestaan välittäisi / tätä rakastaisi, mietipä miksi ihmeessä hän olisi sitten edes tapaamisia halunnut. Sinä se et paljon asioita ajattele muuten kuin todella yksinkertaisella tavalla. Surullista.
Väännät sanojani jälleen kerran. Ei tietenkään tarkoita ettei äiti välitä eikä rakasta, mutta ei hän kyllä murehdi sitäkään ettei lapsi asu luonaan, itse niin tahtonut.
Näin ne asiat väännetään ja käännetään kun napsitaan sieltä sun täältä keskustelua joku kohta johon aletaan vastaamaan. Yksinkertaista ja nopeaa tulkintaa, mutta ah niin ulalla olevaa.
Itse nyt sekoilet pahemman kerran. Missä olen sanonut viestissä että lapsi muuttanut äidille? Puhuin siitä kuinka haastavaa se on kasvattaa lastaan etänä. Onko sinulla muuten kokemuksesta etävanhempana olemisesta?
'Olisiko parempi että äiti pitäisi kynsin hampain kiinni lähivanhemmuudesta eikä antaisi isälle mahdollisuuden?'
Niin, missä vaiheessa lapsi ehti muuttamaan äidin luokse ja äidistä tuli lähivanhempi?
Kai lapsi asui äidin ja isän kanssa ennen eroa?
toimit jonkinlaisena luvanantajana?
Etävanhempi ei pysty sekoittamaan millään tavalla vapaa-ajansuunnitelmianne mikäli teillä on tapaamissopimus ja noudatatte sitä.
Hakeeko hän lapsen ovien läpi luokseen kun olette lähdössä vaikkei ole hänen tapaamisviikonloppunsa?
Puhkooko hän autonrenkaanne jos lähdette vaikka hän kieltää?
Makaako hän auton alla ja estää näin lähtönne?
Tekeekö hän teistä poliisille ilmoituksen jos menette huvipuistoon vastoin hänen tahtoaan?
Läpi ketjun on kulkenut yhtenä kantavana aiheena tämä outo pompottaminen, jota nyt ei olekaan, koska miehesi on fiksu? Olet palstatrolli.
Toimin tasavertaisena perheenjäsenenä jonka kanssa keskustellaan asioista.
Ei tietenkään pysty sekoittamaan suunnitelmiamme, mutta kovasti kyllä yrittää, tulemalla vaikka ovellemme huutamaan. Voisin kertoa monta muuta esimerkkiä pompottamisesta, mutta parempi olla kertomatta.
Onko vaikeaa huomata, että oikeassa elämässä tapahtuu tämmöistä? Ettei kaikki ole niin siloteltua kuin kuvitellaan. Etävanhempaa, varsinkin äitiä pidetään suurinpiirtein uhrin asemassa vaikka useimmiten niissä tapauksissa joissa äiti on etänä, on taustalla jotain sellaista ettei äiti ole sovelias lähivanhemmaksi.
Joku oli sanonut, että miksei lapsi muuttaisi etävanhemmalle ja kaikki olisi helpompaa. Sinä sanoit, ettei äiti tätä halua. Mieli voi muuttua. Mitä jos äiti haluaakin olla lapsensa kanssa oikeasti enemmän ja haluaa olla läsnä tämän elämässä enemmän, onko se väärin? Kuitenkin sinä vaan vietät aikasi täällä selittelemässä hölyn pölyjä lapsen äidistä. Melko kypsää käytöstä.
Lapsen äiti ei halua lasta luokseen. Isä hyväksyy, että lapsi tapaa äitiään muulloinkin kuin tapaamissopimuksen aikoina, mutta ei hyväksy tapaamisia jos perheellämme on omia sovittuja menoja.
Jos pidät tätä kaikkea hölynpölynä, niin miksi vaivaudut viettämään aikaa tämän avauksen parissa?
Olet viikon ajan käynyt päivittämässä aloitustasi hyvin ahkerasti.
On epätodennäköistä että tällaisella ajanhallinnalla olisit yhdenkään 0-12 vuotiaan äiti/äitipuoli/kasvattiäiti yms. Vaikutelmaa tasapainoisesta ja elämäänsä tyytyväisestä ihmisestä ei myöskään synny.
Näin se vain on.
Mieheni, hänen lapsensa ja exäni lapsiemme kanssa ovat tällä hetkellä 'miesten lomareissulla', joten aikaa on.
Joopa joo.. Johan sinulle on sanottu että katso peiliin sen ukkosi kanssa. Kuvittelet varmaan, ettei äidillä ole paha olla ollenkaan, koska hän ei lapsestaan välitä. Se, että hän on etävanhempi ei tee hänestä sen huonompaa ja minusta (tekstiesi perusteella) vaikuttaa vain siltä, että itse haluat haastaa riitaa jos vedät herneet nenään kun etä vauhkoaa siitä, että haluaa nähdä lapsensa tapaamisaikojen ulkopuolella. Sinusta se epävarmuus huokuu, tuskin kenestäkään muusta. Etkö todellakaan ole ajatellut asiaa niin, että ehkä sinunkin toiminnassasi saattaa olla jotain vikaa? Ei, kun etä-äitihän se ainut paha on. Tiesit varmaan myös, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi osapuolta. Joten sehän jo todistaa, ettei hän riitele yksin. Jotenkin sitä haastamista saadaan lietsottua, varmasti myös sinunkin puolelta.
Piiti kirjoittaa, että kuvittelet varmaan ettei äidillä ole paha olla, koska ajattelet ettei hän lapsestaan välitä antaessaan huoltajuuden exälle..
Lapsen isä päättää antaako lapsen äidille tapaamisaikojen ulkopuolella vai ei, en minä. Saatan sanoa tietyissä tilanteissa mielipiteeni, mutta mieheni on se joka viimekädessä päättää miten toimii.
Ehkä lapsen äitiä sapettaa kun en ala riitelemään hänen kanssaan vaikka kuinka lähettää törkyviestejä puhelimeeni. Minulla ei ole mitään tarvetta kommunikoida hänen kanssaan niin kauan kun hän toimii noin, ei minkäänlaista. Jos joskus koittaa päivä, että lapsen äiti pyytää minua keskustelemaan kanssaan asioista, niin sitten ehkä, muussa tapauksessa en puhu hänen kanssaan yhtään mitään. Riidelköön yksin.
eli sehän on kai jo kaikille selvää, mikä se sinun "joissain tilanteissa" ilmenevä mielipiteesi mahtaakaan olla. Tuskin sinä avokätisesti olet lapsen äidin toiveita puoltamassakaan, kerta hän sinulle laittelee törkyviestejä joihin et siis koskaan vastaa. Enpä ole ennen sellaiseen riitapukariin törmännyt, joka laittaisi törkyviestejä ilman syytä jatkuvasti vaikkei kukaan sanojesi mukaan niitä noteeraa mihinkään päin.
Minä ainakin olisin jo tehnyt rikosilmoituksen ahdistelusta, tai ainakin olisin vaihtanut numeroni.
Jos lapsen äiti on ilmaissut tahtonsa ettei halua lasta luokseen asumaan koska haluaa viettää vapaata elämää, niin tuskin hän siellä kotona itkee pahaa oloaan. Tottakai hän välittää lapsesta, osoittaa sen joka tapaamisviikonloppu ja muulloinkin, mutta jos haluatte kääntää ja vääntää asioita, niin mikäs siinä.
Lapsen äiti saa aina lapsen luokseen silloin jos meillä ei ole mitään omia suunnitelmia. Ei tunnu riittävän, koska haluaa juuri silloinkin kun meillä on omia menoja. Jos siitä suuttuu ettei silloin saa lasta luokseen ja siitä törkyviestin lähettää, niin oma on ongelmansa.
En viitsi vaivautua rikosilmoitukseen asti, parempi vaan kun ei noteeraa mitenkään.
Kuitenkin olet noteeraannut sen verran että olet haukkunut lapsen äitiä näinkin monessa viestissä :D Taitaa hän sittenkin olla tärkeä ihminen sinulle.
On toki minulle tärkeä ihminen, hän on sentään lapsen äiti, mutta silti en hyväksy hänen toimintaa perhettämme kohtaan. Onhan exä lasteni isä enkä lähetä hänen vaimolleen törkyviestejä jos he eivät suostu ottamaan lapsia omalla vapaa-ajallaan.
''Mieheni, hänen lapsensa ja exäni lapsiemme kanssa''
Omituinen lause, mikäli teillä oli myös yhteisiä lapsia...
Kysyin tuolla jos lapsi naarmuttaa naulalla naapurin autoa, kiellänkö vai annanko naarmuttaa, niin eräs kirjoittaja sanoi että isä kieltää ja antaa arestia. Miten mustavalkoista ajattelua.
Tuossa jo yksi esimerkki, että äitipuoli on myös kasvattaja, kieltää lasta tekemästä naapurin autolle vahinkoa eikä jää odottamaan isän kieltoa, vaikka isä olisi kotona.
Etävanhemmilla on uskomaton tarve päteä omaa vanhemmuuttaan vaikka eivät mahdollisesti näe lasta kuin kerran kuukaudessa eivätkä hyväksy jos heidän lastaan kasvattaa äitipuoli. Kaikki tuo kuvastaa lähivanhemman epäkypsyyttä vanhemmuuteen jos ei siedä eikä kestä sitä, että lapsella on hyvä olla lähivanhemman luona.
Vaikka vääntäisitte miten, niin äiti- tai isäpuoli on yksi lapsenne kasvattajista, halusitte tai ette. Suljetaan kuitenkin pois sellaiset äiti- ja isäpuolet jotka eivät välttämättä ole hyväksi lapsen kasvulle, eihän monista biologisista vanhemmistakaan ole kasvattajiksi.
Minkä takia puhut jatkuvasti aivan kuin kaikki meistä sinulle vastanneista olisimme etävanhempia? Itse olen lähivanhempi mutta vastustan tuota kasvatusjuttua ihan molemmin puolin. Odotapa vain kun miehesi lapsi tulee teini-ikään, voi olla että hän ei ajattele niin iloisesti sinun käskemisestäsi ja kasvattamisestasi.
Ja vain siksi, että sinä ilmaiset asian noin, että halusitte tai ette äiti-/isäpuolet tulevat kasvattamaan lapsianne, saat entistä enemmän vihaisia kommentteja. Jospa vain antaisit olla, jokainen on kai jo tajunnut sinun pointtisi asiaan ja se on sinun mielipiteesi. Minulla on oikeus omaani, etkä sinä päätä todellakaan kasvattaako exäni nykyinen minun lastani millään muotoa koska vastaus on ei.
Käytän esimerkkiäni tässä.
Sinä siis tahdot ettei lapsesi äitipuoli kiellä lastasi naarmuttamasta naapurin autoa vaikka tämä olisi siinä vieressä ja isää ei näy missään? Hyväksyisitkö sen jos lapsen isä kertoisi ettei äitipuoli puuttunut asiaan kun sinä olet kieltänyt kasvattamasta lasta ja nyt naapurin auto on lunastuskunnossa? Uskallatko vastata rehellisesti?
Niin, ja meillä ei käsketä eikä käskytetä, vaan puhutaan asioista.
kuka tahansa voi kieltää lasta tekemästä pahojaan, jopa tuntematon jos näkee. Sehän nyt on ilmiselvää, eikä sitä kutsuta kasvattamiseksi. Kasvatus on hieman jotain muuta kuin tuota kuvailemaasi kieltämistä lapsen tehdessä ilkivaltaa. Olin minäkin pienenä tyttönä naapurien luona kylässä, useinkin. Jos tein pahojani he komensivat minua mutta eivät he minua kasvattaneet. Sen tekivät omat vanhempani / toinen vanhemmista. Koskaan en ole tarvinnut isäni paikalle ketään minua kasvattamaan.
Jos olet sama kirjoittaja, niin et vastannut kysymykseeni.
Jos olet eri kirjoittaja, voin sanoa sinulle, että kieltäminenkin on kasvatusta. Kuten myös oikean ja väärän opettaminen.
että lasta voi kyllä kieltää. Mutta minä koen kasvattamisen eri mittakaavassa. Koen sen juuri sellaisena, että lapsen asioihin, menemisiin ja tulemisiin puuttuu ns. puolivanhempi. Ja esimerkistäsi viis, koska kuitenkin asia on niin että sinä omalla tasollasi puutut lapsen kasvatukseen joka ensisijaisesti on lähivanhemman velvollisuus, sinä et ole lapsen lähivanhempi, ainoastaan lapsen isän uusi vaimo.
Ja eiköhän tässä ollut koko ajan enemmänkin kyse siitä, että kaipaat kunnioitusta äidiltä siitä, että sinä kasvatat lasta jne. Niinhän sinä olet hokenut puoleen väliin asti tätä keskustelua, ennen kuin siirryit tuohon esimerkkiisi auton naarmuttamisesta. Kuitenkin se pääpointti oli se kiitos ja kunnioitus, jota sinä et edelleenkään voi äidiltä vaatia. Olet vain päättänyt, että kasvatat hänen lastaan, miksi hän sinua siitä kiittäisi.
Et uskalla vastata kysymykseen koska tiedät minun olevan oikeassa, että tottakai äitipuoli puuttuu asiaan eikä odota isän tulevan ja sanovan ettei noin saa tehdä vaikka kuinka vängäisit ettei sinun lastasi saa kasvattaa kukaan muu kuin sinä ja lapsen toinen vanhempi.
Täytyyhän perheessä olla kasvatukselliset periaatteet eikä niin, että tuon lapset saa tehdä ja tuon lapset eivät saa tehdä samaa asiaa. Väkisin siinä kasvattaa myös toisen lasta, kuten mieheni minun lapsia, muutenhan perhe-elämästä ei tule mitään.
Jos tarkkaan luet avauksen, siellä lukee 'pyytäisin jonkinlaista kunnioitusta', en vaadi, mutta kaiken lukemani perusteella ainakaan tähän keskusteluun kielteisesti kirjoittaneet eivät kunnioita omien lapsiensa kasvattajia, siis äiti- ja isäpuolia. He kuitenkin elävät lastenne kanssa ja kasvattavat lapsianne 24/7, kunnioititte tai ei.
Siis mitä ihmettä? Mitä sinä haluat minun vastaavan?? Sinä kysyit, saatko kieltää lasta, sanoin että saat. Mutta minä en koe sitä niin, että se olisi suuri osa kasvatusta. Koska totesin jo, että jos näkisin kenen tahansa lapsen tekemässä pahojaan minä kieltäisin kyllä.
'Hyväksyisitkö sen jos lapsen isä kertoisi ettei äitipuoli puuttunut asiaan kun sinä olet kieltänyt kasvattamasta lasta ja nyt naapurin auto on lunastuskunnossa?'
Tähän et ole vastannut.
Koko stoori on niin värikkään jankkaava ja tehdyn oloinen ettei voi kuin ihastellen lukea aloittajan luovimista kirjoituksesta toiseen. Jonkin verran esiintyy tietenkin toistoa, mutta näin pitkän ketjun aikaansaamiseksi se on usein välttämätöntä. Muutaman kerran aloittaja on pudonnut itse kaivamaansa kuoppaan mutta pelastautuu sangen nokkelasti viemällä keskustelijat takaisin kuka määrää ketäkin-keskusteluun.
Kömmähdyksiä ideoinnissa on sattunut mm. kun otetaan huomioon, että äitipuoli67 on jo toistakymmentä vuotta huoltanut tätä toisen äidin lasta, on aika outoa, että etä-äiti riitelisi edelleen aktiivisesti yksin. Sinnikäs etä, oikein hattua pitää nostaa.
Parissa kohtaa aloittaja olisi voinut olla täsmällisempi. Kuten koska tämä etä-äidin "exänsä kiusaaminen" on alkanut ja oliko tällä etä-äidin pompotettavalla pariskunnalla (jota ei etä-äiti - kiitois aloittajan fiksun puolison, pompottele) niitä yhteisiä lapsia vai ei.
Lukijan mielenkiintoa olisi lisännyt huomattavasti muutama pikkuseikka - mausteeksi matkan varrella, kiihdyttämään uteliaisuutta, kuten mikä osuus tällä ihastuttavalla äitipuolella on ollut eroon, missä tilanteessa etä-äidistä on tehty etähuoltaja ja mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että äiti on halunnut luopua lähihuoltajuudesta ja minkä ikäinen etä-äidin ja aloittajan puolison yhteinen lapsi on. Ei nyt niin tähdellistä tietoa, mutta kiihdykkeeksi ja viihdykkeeksi.
Arvosanaksi antaisin sisällölle 8, juonesta 7 ja keskustelun nosteesta huimat 9½
Voisihan sitä huonomminkin viikon vapaapäivänsä viettää, kuin istumalla koneella ja antaa mielikuvituksensa laukata :)
Äitipuoli67 mainitsee lähes jokaisessa viestissään, että jos äiti ei hyväksy sitä että toinenkin nainen kasvattaa hänen lastaan, on hän joko peloissaan, epäluuloinen tai katkera. Taitaa vain nyt olla niin, että ko. henkilö itse pelkää ettei saa hallittua perhettä enää ja että äiti haluaisikin mahdollisesti lapsen asumaan luokseen. Ja itsehän sanoit, ettei siihen ollut mitään syytä miksei äiti voisi lastaan luokseen ottaa. Eli toisin sanoen jos hän joskus rupeaakin vaatimaan jotain, on hyvin mahdollista että isä menettää lähivanhemmuuden. Oletko sitten ylpeä saavutuksestasi, kun olet saanut lapsen savustettua ulos isänsä luota omalla itsekeskeisyydelläsi?
Kuten jo mainittu, melko sinnikäs äiti on tosiaan kyseessä jos vuositolkulla on yhteyttä ottanut teihin saamatta koskaan vastausta sieltä suunnalta. Enpä menisi ihan uskomaan. Sinä vain esität pyhimystä.
Mitä syytä minulla olisi savustaa lasta ulos? Ihmeellisiä johtopäätöksiä.
Sanon seuraavan koskien kaikkia äitejä. Jos äiti tahtoo lapsen parasta, niin eikö äiti tekisi kaikkensa, että lapsella on hyvä olla? Ei äiti silloin ajattele oman navan ympärillä, että voi voi kun äitipuoli kasvattaa minun lasta, hellii, hoitaa ja rakastaa. Luulisi äidin olevan onnellinen, että hänen lapsellaan on asiat hyvin ja välittävät aikuiset lähellään. Kertokaa äidit, miksi se äitipuoli on teille uhka?
On olemassa äiti- ja isäpuolia jotka voivat olla lapselle uhka, mutta pysytään nyt tässä tilanteessa.
'Kuten jo mainittu, melko sinnikäs äiti on tosiaan kyseessä jos vuositolkulla on yhteyttä ottanut teihin saamatta koskaan vastausta sieltä suunnalta.'
Hatustako vetäisit tuon ajatuksen? Jos lukisit tarkemmin, huomaisit ettei asia ole noin.
Olen otettu, että olet vaivautunut tekemään avauksestani ja sen sisällöstä oman tutkielman ja yhteenvedon. Kiitos. :D
'on aika outoa, että etä-äiti riitelisi edelleen aktiivisesti yksin. Sinnikäs etä, oikein hattua pitää nostaa.'
Minäkin nostan hattua lapsen äidin sinnikkyydelle, joskin en ole siitä ilahtunut, että hän ei vuosien kuluttua ole ymmärtänyt ettei saa tahtoaan läpi silloin kun yrittää sotkea vapaa-aikamme. Nostan hattua myös hänen sitkeälle riitelylleen, joka johtuu suurimmaksi osaksi siitä kun ei saa tahtoaan läpi. Jos äiti ei ymmärrä, että riitelee yksin, niin ei voi mitään vaikka olemme kehoittaneet häntä keskustelemaan asiallisesti eikä räyhäämällä. Jotakin on vialla, jos äiti ei ymmärrä riitelevänsä yksin.
Uskomatonta, mutta täysin totta.
Tuskin minun tarvitsee enempää kertoa, sillä viihdykettä ja kiihtyvyyttä on kuin formuloissa.
tunnistaa siitä, että uhka yritetään savustaa pois, kuten tässä tapauksessa.
Hölmökö sinä olet vai esitätkö vain? Lapsen ulos savustamisella tarkoitetaan sitä, ettet sinä edes huomaa että niin voi mahdollisesti käydä kun keskityt vain niin kovin äidin mollaamiseen. Ja tosiaan, aloitetuksessasi mainitsin vain tuon yhden kerran, jolloin äiti halusi lapsensa luokseen ja se ei teille käynyt ja motkotat siitä kuin se olisi sinulta pois. Saitte kuitenkin reissun tehtyä, joten miksi kitiset? Et edes huomaa kuinka tuollainen käytös jota sinä harjoitat, voi olla haitallista.
Sehän on vain yksi esimerkki monista muista.
Keskityn äidin mollaamiseen? Etkö vielä tähän viestiin asti ole ymmärtänyt etten mollaa äitiä lapselle? Mitä vahinkoa tuotan lapselle keskustelemalla keskustelupalstalla?
Tiedätkö mitä tarkoittaa sanonta ettei lapset voi valita vanhempiaan?
Minusta tuntuu kitinää kuuluvan enemmän monista muista suista kuin omasta. Tiedätkö mistä se johtuu?
että mollaat äitiä lapselle? En. Sanoin vain, että yleisesti ottaen sinulla on jokin ongelma asian kanssa kun epäsuorasti koko ajan puhut äidistä pahaa TÄÄLLÄ. Kerro missä kohtaa sanoin, että puhut lapselle.
Tiedän, ettei lapsi voi valita vanhempiaan. Mutta tiedät sinäkin varmaan sen, että tuo paha olosi välittyy lapseen, eikä lapsi voi valita myöskään sitä oletko sinä hänen elämässään vaiko et. Olethan lähivanhemman uusi puoliso, hänen on kestettävä mitä hänelle annetaan.
Ja kyllä sinulta tuota kitinää näyttää tulevan ihan riittämiin. Jotenkin epäuskottavalta kuulostaa, ettet olisi koskaan lietsonut äidin kiukkuilua omalta osaltasi millään muotoa.
Kerro miten isä voisi menettää lähihuoltajuuden minun toimista johtuen tai miten tämä nettikeskustelu aiheuttaisi sen?
Annoit tuolla aiemmin ymmärtää, että tekisin hallaa lapselle mollatessani äitiä täällä ja siitä johtuen isä voi menettää lähihuoltajuuden.
Ei minulla ole paha olo, päinvastoin.
Tällä omalla tarinalla sain selkeän kuvan mitä 'oikeat' äidit ajattelevat äitipuolista, huolimatta ovatko äidit lähi- vai etä-äitejä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Olen itsekin äiti, mutta ajatusmaailmani on aivan erilainen kuin valtaosan tähän avaukseen kirjoittajien ajatusmaailma. Suljen pois tästä sellaiset vanhemmat jotka eivät ole hyväksi lapsilleen.
Äitien mielestä heidän lapsensa ovat heidän omaisuutta eikä heitä saa rakastaa, helliä eikä hoivata muut kuin he itse.
Äitien mielestä kieltojen, oikean ja väärän opettaminen ei ole kasvatusta, varsinkaan jos sen tekee äitipuoli.
Äidit ovat itsekkäitä ajatellessaan, että ajattelevat lapsen parasta kieltäessään äitipuolelta huolenpidon ja kasvatuksen.
Äidit eivät osaa kohteliaisuuksia, kuten kiitoksen sanaa ja varsinkaan eivät osaa kunnioittaa äitipuolta joka ajattelee lapsen parasta.
Äidit ovat aina oikeassa ja enkeleitä törkyviestejä lähettäessäänkin tai väärässä ollessaankin.
Äidit ovat mielestään oikeutettuja vaatimaan lasta milloin tahansa luokseen ja jos eivät saa, niin heillä on lupa riidellä vaikka tietävät mahdollisesti ettei aika sovi, ja varsinkin jos lapselle on luvassa jotain kivaa perheen kanssa.
Äidit eivät suo exälleen, lapsen lähihuoltajalle minkäänlaista apua arjen keskelle, esim. äitipuolta jakamaan arkea lasten kasvattamisesta ja huolenpidosta, mutta saattavat hyväksyä kunnallisen kodinhoitajan, mutta silloinkin on vaara, että kodinhoitaja opettaa oikeaa ja väärää, siis kasvatusta, joten exä hoitakoon itse ja äiti määrää sivussa.
Äidit eivät ymmärrä sitä, että he eivät oikeasti voi määrätä miten lähi elää uuden puolison kanssa elämää. Äiti voi kieltää ettei äitipuoli saa kasvattaa hänen lastaan, mutta käytännössä se on vain sananhelinää, joka tulee koskemaan enemmän äidin korvaan kun hän sen joskus ymmärtää. Sitten kun hän ymmärtää mikä on perhe ja miten perheessä aikuiset toimivat lasten hyväksi, saa kymmenen pistettä ja papukaijan merkin.
Äidin elämään saapuu mies, lapselle isäpuoli, niin jakaako äiti perheen kahtia, äiti ja lapsi ja isäpuoli. Äiti ja lapsi elävät omaa elämää perheessä eikä isäpuoli saa puuttua lapsen elämään, varsinkaan kasvatukseen. Tätä mallia äidit täällä pätevät, päteekö se sitten kun omaan elämään astuu mies josta tulee lapsen isäpuoli. Tuskin, sillä muuten suhde loppuu ennenkuin se on kunnolla ehtinyt alkaa.
Äidit, te ette oikeasti voi mitään sille, että äitipuolet kasvattavat lapsianne itsenne ja lasten isän lisäksi. Siitä voitte vääntää kättä vaikka kuinka, mutta näin se on, joten yrittäkää totutella ajatukseen.
unestasi! Mikä sinä olet arvostelemaan kenenkään lasten äitejä??? Pidä huoli omista jos sulla sellaisia on!
Yleistät asioita jotka kuuluu sun ongelmiin, puhu niistä älä muiden.
Se mikä tulee äiteihin, jokainen äiti on paras lapselleen, sitä ei korvaa puolikkaat eikä neljäsosat, eikä mitkään muutkaan.
Mutta katkeruus teettaa sulle moisia ajatuksia, jos lasket itsei katkeruudesta ja kateellisuuden verkosta, voit elää itsesi kanssa, muuten hae apua, sitä on tarjolla aivan varmasti.
Kalikat kalahtavat!
Mene itseesi hieman. Luulet olevasi korkeassakin asemassa äitipuolena, kun voit ohimennen haukkua kaikki lapsilleen OIKEAT ÄIDIT! Mikä ihmeen tarve sinulla on polkea muita alas? Ettet vain itse olisi nyt se katkera ja epävarma asemastasi, kukaan muu ei tuollaista sontaa suustaan syötä.
Minusta on sääli, että sinunkin ikäisesi nainen kuluttaa aikansa täällä, eikä saa edes mitään hyödyllistä sanottavaa aikaiseksi. Pönkität omaa itsetuntoasi täällä, puhumassa pahaa lapsen biologisesta äidistä ja siinä samassa kaikista muista, koska nostat itsesi palkintojakkaralle. Voi kuule, pokaalin sinä typeryydestä ja itsekeskeisyydestä ansaitsisit saadakin. Syvä katsaus sinne peiliin ja suu suppuun.
--------------------------------------------
= 296 kirjoitusta joista aloittajan on 136kpl ja vain yhdeksässä päivässä.
Se tekee ka. 15 viestiä vuorokaudessa, eli viesti kerran tunnissa norm. unilla.
Addikti?
Välillä muutakin elämää tällä palstalla ku elarit. =)
Ja asiaa vielä :))