Minulla(päälle 20vuotias) on jo yksi lapsi (reilun vuoden) ja olen yksinhuoltaja ja olen taas raskaana vaikka syön pillereitä..ja mikä pahinta,samalle miehelle mille edellinenkin..olimme jo eronneet ennen esikoisen syntymää mutta silti olemme puuhastelleet aina silloin tällöin ihan ystävinä..en vielä ole uskaltanut kertoa asiasta miehelle kun en itsekään tiedä mitä ajattelen asiasta..eniten minua huolestuttaa että pärjäänkö kahden lapsen kanssa yksin kun tiedän ettei miehestä ole perheenisäksi ja tuskin sitä haluaa kun ei tähänkään mennessä ole halunnut muuta kuin riidellä ajoittain asiasta(varmaan joku persoonallisuus häiriö,koska ikinä ei tiedä millä päällä mikäkin päivä on)..ensimmäinenkin oli vahinko mutta sen kohdalla en harkinnutkaan aborttia mutta nyt minua pelottaa mitä muut ajattelevat teen puolin tai toisin..tiedän ettei muiden mielipiteiden pitäisi haitata mutta se sattuu jos joku sanoo pahasti koska olen suht herkkä ihminen..toisaalta en haluaisi lopettaa viattoman "lapsen" elämää mutta en tiedä jaksanko vaikka mietin kyllä sitäkin että sen abortin kanssa on elettävä myös koko loppuelämä..ensimmäisen kohtaa kun ajattelen niin olen onnellinen että tein lapsen koska siitä on niin paljon iloa..nyt toivoisin että auttaisitte ja jos jollain olisi vastaavaa kokemusta niin olisi aivan mahtavaa kuulla kanssasisarilta kommentteja..KIITOS jo etukäteen!!
Toinen lapsi vai abortti??!
---
171424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
voi olla fyysisesti rankempaa kahden pikkuisen kanssa, mutta tuskin se on mitään verrattuna abortin aiheuttamaan henkiseen taakkaan, joka kestää useimmiten loppuelämän. Tulisit varmaan aina miettimään minkä ikäinen sisarus lapsellasi milloinkin olisi, miltä hän näyttäisi jne. Lapsesihan on jo parivuotias kun sisarus syntyisi, eli ei enää niin pienikään. Heillehän tulisi mitä ihanteellisin ikäero! Kun heistä on myöhemmin seuraa toisilleen, helpottu oma urakkasi. Et voi myöskään koskaan tietää, vaikka tämä olisi ainoa mahdollisuutesi saada toinen lapsi ja esikollesi sisarus.
Kerro miehelle, mutta varaudu siihen että hän saattaa järkytyksessään jopa aluksi painostaa sinua aborttiin. Tämä asenne on tavallista alkuvaiheessa, ja se kuitenkin yleensä muuttuu ajan kanssa kun raskautta jatketaan ja mies tottuu ajatukseen. Jos ei, niin se on hänen ongelmansa, ja jatkossa löydät varmasti parempaakin seuraa.
Joidenkin kuukausien kuluttua jos ja kun pitelet pikkuista tuhisevaa nyytiä sylissäsi, sinua saattaa kauhistuttaa ajatukset, kuinka edes harkitsit hänen surmaamistaan.
Lapsellasi on jo ainutkertainen elämä ja tämä on hänen ainoa mahdollisuutensa elää sitä tulevaisuudessakin. Anna hänen pitää se, hän tarvii sinua ja vain sinä voit tällä hetkellä auttaa lastasi!
Toivottavasti päätöksesi on lapsenkin elämän kannalta myönteinen.
Onnea odotukseen!
Lapsesi elää jo omaa elämäänsä. Kun sanot itsekin huomanneesi, millaisen taakan ja ehkä loppumattoman kuolemansurun itsellesikin lapsen suramuttaminen toisi, pääset itsekin helpommalla, kun et vie lapsesi henkeä. Sinulla on jo niin paljon elämänkokemusta, että olet huomannut laspen tuoman ilon ja merkityksen. Tämä toinen on siinä suhteessa ihan samanlainen.
Aikuset saavat asiansa selvittyä. Lapset ovat elämä itse joka kasvaa onneen.
Sinulla on vaihtoehtoja:
1. abortti
2. Sisarus ensimmäiselle lapselle
Mutta näyttää siltä että tällä hetkellä kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto, ja nyt on kiire päättä abortista. Älä tee aborttia sillä se on peruuttamaton ja jos jo nyt epäröit sitä niin millainen olosi on mahdollisen abortin jälkeen?
Tässä sinulle toiset vaihtoehdot:
1. Pitää lapsi
2. Antaa se adoptioon, voit päätyä tähän jos et lapsen synnyttyäkään ole saanut asioita sille tasolle että uuden lapsen saaminen tuntuu sinusta hyvälle vaihtoehdolle. Tämä vaihtoehto antaa sinulle paljon lisää miettimisaikaa.
Eniten minua mietittyttää mitä muut sanovat kun teen lapsen, jo toisen lapsen "ilman" isää ja vielä samalle miehelle..sain jo ensimmäisestäkin niin paljon mulkoilevia katseita ja paska puheita joten en tiedä jaksanko niiden kanssa, vaikka tiedän että ei pitäisi muiden puheista välittää ja ne ovat vain kateellisia tms en oikein keksi sopivaa sanaa mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan..
Mutta tiedän myös sen että tulen miettimään lopun elämääni jos teen abortin koska silloin se on kerrasta poikki..varmaan ne vaihtoehdot sitten ovat ne että pidän lapsen ja jos en jaksa molempien kanssa niin annan sitten adoptioon tai joku muu ratkaisu..kun vain nyt rohkaistuisin ja kertoisin asiasta läheisilleni sillä tiedän niidenkin reaktion jo tai ainakin voin kuvitella, mutta ne ovat oikeastaan ainuita jotka voivat kunnolla tukea..lasten isästä ei ole mitään apua koska hän ei ole kiinnostunut enää edes ensimmäisestä joten turha odottaa häneltä mitään tukea tämän tilanteen kanssa..
En tiedä onko tästä mitään apua, mutta silti..
Voisithan muuttaa omaa ajatusmaailmaasi ja lähteä siitä näkökulmasta, että lapsesi on saamassa sisaruksen.
Eli älä lähde ollenkaan esittämään asiaasi läheisillesi siltä säälittävältä näkökulmalta, että olet yksinhuoltajaäiti ja olet saamassa toisen yksinhuollettavan, vaan ihan alusta asti lähdet esittämään asiaa heille siitä, että lapsesi saa siskon tai veljen. Eli painota sitä sisaruspuolta, älä omaa osaasi raskaana olevana. Kukaan tuskin pitää säälittävänä sitä, että lapsella on sisarus. Aivan taatusti sinun tilanteesikin nousee mieleen ihmisillä, jotka varmasti aivan todella ovat huolissaan sinun jaksamisestasi ja pärjäämisestäsi, mutta yritä silti painottaa enemmän sitä lasten osuutta asiassa.
"Lapseni saa sisaruksen" ei kuulosta ollenkaan niin rankalta kuin se "olen taas raskaana yksin"...
Sinullekin tuo tulevan lapsen merkitys on selvästi suurempi kuin oma jaksamisesi. Ja koska edes mietit raskauden jatkamista, selvästi tiedät, että tulet pärjäämään myös kahden kanssa. Läheisillesi varmasti sinä olet rakkaampi kuin alkio, joten ymmärrä sitäkin, että he ovat huolissaan sinusta, älä suotta ota sitä loukkaavana.
Olisko eri isälle sitten mmuka parempi, ovatpa ainakin täyssisaruksia..
Ei _Aborttia.!!
itse painin ajatuksen kanssa keväällä..Jaksanko kahden lapsen kanssa? entententtasin ja loppu tulos on se että aborttiin en kyennyt..harkitsin ja harkitsin..ja monet itkut itkin.
Nyt sitten on jo puoliväli ylitetty ja pikku hiljaa osaa ajatella että kaikesta selviää..
Ajattele asioita ja punnitse. Kyllä se päätös sieltä syntyy, suuntaan jos toiseen..
Ja se on sinun päätöksesi ja asiasi teetkä abortin vai et, eikä kukaan meistä ole oikeassasanomaan kumpi on oikein..
voisitkokirjoittaa minulle sähköpostiintästä asiasta? en tosin halua laittaa s-posti osoitetta tähän. onnistuuko yhteydenotto ellen ilmoita s-postiani?
Savumerkkejä voit tietysti lähettää. Perusta hyvä ihminen jokin epävirallinen postiosoite tätä tarkoitusta varten.
Heh. Niin vähän arvelinkin... Laiskiainen kun olen, ja mulla on jo pari s-postia (ja lähellä omaa nimeä tietty) Eli tähän os. voi kirjoittaa aiheesta [email protected]
En päätynyt aborttiin ja nyt olen lähellä puolta väliä..mielessäni pyörii vähän väliä tulenko pärjäämään lasten kanssa ja en saa mielestäni millään sitä että mitä muut minusta ajattelevat koska ensimmäinen lapsenikaan ei ollut kovin hyvin vastaanotettu alkuun ja siksi en ole edes uskaltanut kertoa kovin monelle koska pelkään ihmisten reaktioita ja olen jo joiltakin saanut hieman tyrmääviä vastauksia ja minusta tuntuu että pilaan muiden elämän tällä kaikella...
onnea eteenpäin! Minusta tuohon ei olisi ollut, mutta koska olet päätynyt ratkaisuusi, toivon kaikkea hyvää ja lapsillesi sekä sinulle hyvää elämää!
että teit oikean ratkaisun joka huomioi lapsesikin elämän! Abortilla olisit saattaanut pilata monen muunkin (omasi mukaanlukien) kuin tämän syntyvän lapsesi elämän!
Elämä kantaa, luota tulevaisuuteen ja itseesi niin kaikki käy hyvin! :)
Molempien päätöksien kanssa tulet elämään lopun elämää. Kahden pienen lapsen kanssa on varmasti rankkaa, mutta mitä aijot tehdä sitten kun tulee niitä "pahoja päiviä"?. Kysymys kuuluu, onko sinulla tukiverkostoa tarpeeksi, että selviät arjen tuomista ongelmista?
Tottakai jos on mahdollista pitää ja varsinkin että apua löytyy tarvittaessa niin eikös se olisi ihanaa saada pikku kakkonen.
Itse en ole pyhimys puhumaan kun ensimmäinen raskauteni n. vuosi sitten päätyi keskeytykseen. Nyt olen jälleen raskaana ja olen suunnitellut pitää, mutta mutkia on tullut jo niin paljon matkaan, että suunnittelin jo keskeytystä jälleen. Molemmat ovat vaikeita päätöksiä, mutta kun tässä menee jo oma järki. Itselläni oli käytössä e-rengas. Tämän raskauden jälkeen (pidin tai en), aijon ottaa e-implantin.
Itselläni luovutus ei tule kysymykseenkään. Joten vaihtoehtoni ovat: Pidän tai abortti. Omalla kohdalla kysymys kuuluu: Onko minulla tarpeeksi tukiverkkoja, että selviän arjesta turvallisesti perheen kannalta.
Taloudelliset kysymykset, terveydelliset tekijät, rukiverkkokysymykset, opintokysymykset (ei niin oleellisia mutta kumminkin) ja kaikki muu. Pystyykö tälle lapselle luomaan kehitystä tukevan ja turvallisen kasvuympäristön? Itse ainakin pohdin sitä nyt hyvin tarkkaan.
Tämä on kaikkea muuta kuin pelleilyä. Kirjoittaessani "mutkia matkaan", on koko luokaltaan paljon suurempia kuin "voi ei, kynsi katkes, ripsi irtos, en taida jaksaa tätä nyt sittenkään ja..". Tuo on aika hirveetä tekstiä. Ei lasta tänne voi synnyttää maanpäälliseen helvettiin. ihmiselävä on kumminkin hyvin pieni solukko. Tottakai pidän lapsen jos se on lapselle turvallista. Lapsi on aina etusijalla. Tietenkin näin alkuviikoista se on kiinni päätöksestäni. Ja päätökseni on mahdollisimman hyvä meille kaikille. Perheelleni, lapsen isälle, lapselle ja minulle.
abortteja ei tehdä vielä siinä vaiheessa kun lapsi on 'vain hyvin pieni solukko'! Vai oletko itse mielestäsi joku pelkkä 'iso solukko'?? :D Useimmilla (kaikilla?) aborteissa surmattavilla lapsilla on jo mm. sykkivä sydän (rv5 1 lähtien)!!!
Arvioi itse (ei sisällä aborttikuvia!!)
http://www.ehd.org/prenatal-images-index.php
Joo mutta sykkivä sydän ei vielä kanna pitkälle. Tarvitaan vielä paljon muutakin..