Auttakaa, neuvoja?

Tarinani on seuraava : kohta 4 v sitten synnytin ihanan poikavauvan, sitä edeltävä raskaus oli kauhea, sillä kukaan ei tukenut minua, poikaystävä sääti kaikkea muuta, minä jouduin yksin hoitamaan kaikki käytännön asiat käymään yksin tutkimuksissakin... Vauva joutui teho-osastolle hoitovirheen vuoksi eikä 5 päivään tiennyt, että selviääkö hengissä... Itse olin erittäin huonossa kunnossa. :( Vauva selvisi ja pääsimme kotiin, mutta olin jatkuvasti peloissani ja itse kipeänä... Vauva sairasti paljon, ja pelkäsin kokoajan hänen henkensä puolesta. Astma sitten todettiin, ja sairasti pari pahaa kuivumistakin, minä olin se, joka ramppas sairaalassa, koska isä ei saanut itseään pedistä ylös... Manitaan nyt tässä vaiheessa myös se, että lapsen isä on sairaalollisen läheinen vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa, ja laittaa heidät kaiken muun edelle, ja perheessä on psyykkisiä ongelmia... Lapset kasvatettu sillälailla, että lässytetty ja annettu tehdä mitä huvittaa. Kys. pikkusisko on henkisesti erittäin epäterve, tällä hetkelläkin vielä alaikäinen...
Jouduin elämään jatkuvassa pelossa, että kenen kanssa seuraava riita (pikkusiskonsa sitä haastoi... usein.) ja olin todella yksin, ystäviä lukuunottamatta...
Lopulta sitten romahdin, aloin saada paniikkikohtauksia, ja romahdin täysin... minusta ei ollut enää äidiksi, mutta sen jakson aikanakin minua jaksettiin syyllistää yms... Olin vielä enemmän yksin...
En juonut, en mtn, mutta jouduin turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin ja terapiaan... tiedän romahdukseni syy olleen se perhe ja huono parisuhde, missä minä olin kokoajan antavana osapuolena... tunsin itseni niin huonoksi... Lopulta eräänä iltana kun olimme kaverini kanssa kaupungilla, eräs ulkomaalainen mies kävi liiankin lähelle... kokemuksesta kun kerroin anopilleni vahingossa, alkoi syyllistämään minua ja sanoi kaikenlaista provoisoivasta pukeutumisesta (vaikken niin ole koskaan tehnyt!) ja että oma vika, etten saa ilmoittaa asiasta mihinkään, koska heille tulisi ongelmia ja haukkui vanhempani ja kaiken lisäksi minut äitinä... Olin niin maassa että uskoin kaiken, ja koska samoihin aikoihin tapasin nyk. avomieheni, lähdin tilannetta ja kaikkea, karkuun... Minua painostettiin allekirjoittamaan exälle yksinhuoltajuussopimus, tosin se ei ollut oikeuden määräys, vaan itsekin katsoin sen silloin huonossa itsetunnossa hyväksi ja koska olin muuttamassa eri puolelle suomea... kuten sanoin, minut iskettiin maahan... mulle jäi rajattomat tapaamisoikeudet... se siitä.
Sain nyk mieheni kanssa lapsen ja muutimme takaisin samale paikkakunnalle missä eksä asuu, sillä haluaisin olla esikoiseni kanssa. Nykyään olen kunnossa, kiitos ihanan mieheni yms, terapian...
Kuitenkin, eksä on laimiinlyönyt tapaamisoikeuksia, ei ole koskaan "aikaa" ja jos on, niin pikkusiskonsa, joka on ongelmatapaus, sotkeentuu asiaan, ja tulee mukaan... olen nähnyt lapseni 3 kertaa parin vuoden aikana, ja hänelle ei ole kerrottu, kuka on äiti... meidän perheellä menee hyvin, toisin kuin exällä joka ei kyennyt asumaan lapsen kanssa kahdestaan, vaan muutti takaisin vanhempiensa luokse... sen lisäksi exä harrastaa erittäin raakaa ja väkivaltaista vapaapainia, esittelee videoita ja luulenpa että lapsikin niitä nähnyt. Olen joutunut menemään kokoajan heidän ehdoilla ja yritin alussa olla ystävä, nyt pari päivää sitten laitoin välit poikki, ja kerroin, että vien asian oikeuteen... haluan yhteishuoltajuuden takaisin... viimeinen niitti oli se, kun eksän pikkusisko soitti, ja sivussa kertoi että lapsi sairaana, mutta eksä lähti silti juomaan... itse taas en juo, rakastan lapsia, ikävöin esikoista jokaikinen päivä, mutta koko heidän perhe on niin vihoissaan ja katkera, ettei antais mitään sellaista tapahtua... lista on pitkä... kys. pikkusiskon taholta ollut häiriköintiä tekstiviestein ja muutenkin, eksä pomppii pikkusiskon mukaan ( :o ) ja on saamaton. lupaili ja lupaili kaikenlaista, perheneuvolaankaan ei suostunut... minun äiti-lapsi suhdetta ei ole siltä taholta tuettu ja tapaamisoikeuksiakin on laimiinlyöty ja lista niistä asioista on vielä pitkä... että minut on mustamaalattu monien silmissä... ollaan täysin normaali perhe... en tiedä mitä tehdä enää... elokuussa on aika lastenvalvojalle ja alustavasti juttelin puhelimessa muttei voi kuulemma mitään jos eksä ei itse suostu allekirjoittamaan papaereita, vaan minun pitää haastaa sitten oikeuteen... miten tästä eteenpäin??? ja se on täysin varma, että siinä perheessä lapsi kasvatetaan "kieroon"... en ole koskaan tavannut enkä tule tapamaan niin henk. sairasta porukkaa... nyt olen sen ymmärtänyt... oli sekava tarina ja on vielä paljon, mitä en viittinyt tähän laittaa, mutta kuitenkin... neuvoja?