Saimme viime kesänä sekarotuisen hirvi/akrhukoira-uroksen (nyt 2-vuotias) ja se ei vain yksinkertaisesti tottele ulkona YHTÄÄN.
Sisällä koira on todella "mallikoira". Ei hauku, sisäsiisti, kiltti, lapsirakas, erittäin tottelevainen sekä todella ihmisrakas. Häntä heiluu aina, ja todella rakastettava koira. Myös suojelevainen omistajia (minua ja naisystävääni) kohtaan.
Sitten... kun mennään taas lenkille, koira peittää korvansa kaikelta. Se ei reagoi mihinkään, mitä sille sanoo. Koira haukkuu jokaiselle vastaantulevalle koiralle, jäniksille, autoille, rekoille, varsinkin mopoille, sekä kaikelle muulle sille tuntemattomalle (esim. siilit, oravat yms.)
Koira vetää koko voimallaan, niin että rupeaa kuulostamaan jo vaaralliselta, kun kurkku vain rohisee. Siinä vaiheessa tietenkin pysähdyn itse, ja niin pysähtyy koirakin, mutta matka jatkuu, niin jatkuu vetäminenkin. Olen hankkinut kuonopannan, joka toimii vetämiseen, mutta ei todellakaan saa koiraa kulkemaan nätisti. Se rimpuilee, eikä keskity mihinkään muuhun, kuin kuonopannan poistamiseen kiehnäämällä maata vasten sekä jalkoja vasten. Ainoa mikä saa sen keskittymisen muualle, on jokin yllämainituista "haukkumakohteista" vastaantuleva.
Olemme kokeilleet huomion vientiä muualle makupaloilla, mutta ei... Suunnan kääntäminen onnistuu, mutta ei sekään auta, jos koiramme on huomannut vastaantulevan koiran... Kuristuspannasta ei mitään hyötyä...
Olen kuullut, että sumutin voisi tehota haukkumatilanteissa, että koira tajuaa(isi) tehneensä "väärin".
En tosiaankaan tiedä, mitä tehdä?? Ei vain koiran ulkoiluttaminen tunnu enään mukavalta näiden ongelmien takia. Haluaisin takaisin ne samanlaiset lenkit, kuin vuosi sitten. Ja emme ole missään nimessä koirasta luopumassa.
Ihan minkä vinkin/avun otan avoimin mielin vastaan.
Sisällä koira on todella "mallikoira". Ei hauku, sisäsiisti, kiltti, lapsirakas, erittäin tottelevainen sekä todella ihmisrakas. Häntä heiluu aina, ja todella rakastettava koira. Myös suojelevainen omistajia (minua ja naisystävääni) kohtaan.
Sitten... kun mennään taas lenkille, koira peittää korvansa kaikelta. Se ei reagoi mihinkään, mitä sille sanoo. Koira haukkuu jokaiselle vastaantulevalle koiralle, jäniksille, autoille, rekoille, varsinkin mopoille, sekä kaikelle muulle sille tuntemattomalle (esim. siilit, oravat yms.)
Koira vetää koko voimallaan, niin että rupeaa kuulostamaan jo vaaralliselta, kun kurkku vain rohisee. Siinä vaiheessa tietenkin pysähdyn itse, ja niin pysähtyy koirakin, mutta matka jatkuu, niin jatkuu vetäminenkin. Olen hankkinut kuonopannan, joka toimii vetämiseen, mutta ei todellakaan saa koiraa kulkemaan nätisti. Se rimpuilee, eikä keskity mihinkään muuhun, kuin kuonopannan poistamiseen kiehnäämällä maata vasten sekä jalkoja vasten. Ainoa mikä saa sen keskittymisen muualle, on jokin yllämainituista "haukkumakohteista" vastaantuleva.
Olemme kokeilleet huomion vientiä muualle makupaloilla, mutta ei... Suunnan kääntäminen onnistuu, mutta ei sekään auta, jos koiramme on huomannut vastaantulevan koiran... Kuristuspannasta ei mitään hyötyä...
Olen kuullut, että sumutin voisi tehota haukkumatilanteissa, että koira tajuaa(isi) tehneensä "väärin".
En tosiaankaan tiedä, mitä tehdä?? Ei vain koiran ulkoiluttaminen tunnu enään mukavalta näiden ongelmien takia. Haluaisin takaisin ne samanlaiset lenkit, kuin vuosi sitten. Ja emme ole missään nimessä koirasta luopumassa.
Ihan minkä vinkin/avun otan avoimin mielin vastaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Rodut koiranne taustalla ovat asia, joka vaikuttaa. Saako koira millään tavoin toteuttaa luontaisia, rodunomaisia taipumuksiaan. Miettikää aina niitä ROTUJA, kun otatte koiran. Tuollaiselle miksille ei riitä pelkkä lenkkeily, ymmärrät varmasti, kun luet ko roduista?
Järjestäkää niin, että se pääsee edes metsään juoksemaan vapaana, turvallisesti tottakai, tutkimaan hajuja ja purkamaan energiaa.
Mitä kaikkea olette opettaneet koiralle? Miten onnistuitte? Millä metodein? Miksi ihmeessä käytitte kuristuspantaa? Miten luulette kivun tuottamisen auttavan asiassa, koirahan silloin vain pyrkii pois pannasta?
Käyttäkää päätänne.
pelkkä lenkkeily, kunhan sitä on riittävästi. Lisäksi ne lenkit on syytä tehdä koiran halujen ja tarpeiden mukaan.
Jos lenkkeilette pelkästään asfalttiteillä, niin kannattaa siirtyä käyttämään metsäpolkuja. Niistä nämä metsästyskoirat nauttivat. Ja jos luoksetulo ja käskyjen kuunteleminen ei ole ongelma(kuten nyt on), mikään ei estäisi päästämästä silloin vapaaksikin. Mutta pitkä fleksi on kuitenkin metsästäjä-veturin paras apu.
Tärkeintä on että koira saa vähintään 10 kilometriä liikuntaa päivässä, neljällä eri lenkillä.
Itselläni on erittäin metsäviettinen pystykorva, josta parisen vuotta sitten olisin voinut sanoa aivan samaa. Ja osittain vielä nykyäänkin. Koira on sisällä kuin palvelualttein sakemanni, mutta ulkona taas itsepäisin muuli ikinä. Muuttui vähän 2-vuotispäivänsä jälkeen nykyiseksi enkeliksi, joka kuuntelee myös ulkona(paikoissa joissa edellytän ehdotonta tottelevaisuutta). Joten toivottavasti sinulla ap käy myös näin, eli koirasi aikuistuu.
Laitan tähän tärkeimpiä huomioita omastani, niistä voi olla apua myös sinulle:
- Vähintään 10 kilometrin lenkit, joka päivä ja mahdollisimman paljon metsissä ja poluilla.
- Koira saa noilla poluilla haistella mitä huvittaa, kaivaa myyriä, etsiä lintuja ja jäniksiä ja hirviä sun muita, itse oikein innostan sitä bongaamaan noita.
- Kuljemme 8-metrisellä fleksillä, nauhamallisella kestävyyden maksimoimiseksi rynniessä kanin perään.
- Kun tullaan nk. ihmisten ilmoille, koira siirtyy puolelle jonka määrään, oikea tai vasen(tuntee nimeltä), ja pysyy siellä eikä rynni minkään perään. Seuranta on jatkuvaa ja oikaisu samoin. Vieläkin.
- Risteykseen saavuttessa ilmoitan etukäteen minne olemme menossa, oikeaLLE tai vaseMMALLE(huomaa painotus) tai suoraan.
- Suojatietä ja risteyksiä ylipäätään ylitettäessä tulee istua ja lähtö vasta luvan kanssa.
- Nartunpissejä saa haistaa mutta ei maistaa. Se on koiralle kuin juhannusjuoma sinulle. Eilen juuri seurasin kuinka käy, kun annoin lenkillä nuolla edellä menneen herkkupepun hunajaa. Ja niinhän siinä kävi että kun tultiin alueelle jossa koiria taas oli enemmänkin niin joka ikiselle urokselle piti äristä.
- Käskyt ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, tarvittaessa käytän ääntä kuin armeijan alikersantti.
- Koiran vetämisen saat loppumaan siten että otat koiran lyhyelle(tässä opetusvaiheessa tavallinen hihna on parempi), siis aivan viereesi, ja otat todellakin kaikki löysät pois. Nyt lähdet etenemään ja aina kun koira alkaa kiirehtiä, nykäiset ylöspäin. Pieni kevyt nyppäys riittää, ja sanot myös "sivu". Toista tätä käskysanaa ajoittain, äläkä välitä protesteista. Kun matka on jatkunut hetken kunnolla, niin annat kierroksen-parin verran hihnaa kädestäsi ja ilmoita että pysyy edelleen sivulla, eikä vedä. Kun vetäminen kuitenkin alkaa, niin sinäkin otat löysät taas pois ja ilmoitat että "luottamus on vapauden avain, älä siis vedä". Todennäköisesti jo ensimmäisellä lenkillä asian perusidea menee perille, mutta jatka tätä niin kauan että olet varma siitä että koira kulkee sivullasi tai vähän edellä tai takana kunnolla. Viikko riittänee hyvin. Kun oppi on perillä, se toimii myös fleksin kanssa, ensin lyhyemmän ajan mutta parin kertausjakson jälkeen koira huomaa että parempi on kulkea siististi myös fleksillä.
Koiran haukkuessa toista koiraa, sinun itsesi tulee olla jäätävän rauhallinen. Hihna lyhyelle ja suoraan ohi. Lähestyessä kerrot koiralle että siinä on kaveri lenkillä, me ohitamme heidät hiljaisuuden vallitessa ja koiran yrittäessä irtiottoa tai juuri haukahtamishetkellä nyppäät hihnasta ylöspäin ja tokaiset ei tai shh.
Tuo toisille äriseminen on vain nuoren koiran epävarmuutta, sitä voi pyrkiä poistamaan sopivan kiltimmän oloisen ohitustilanteessa antamalla koirien moikata. Kysy lupa, ja jos toisen omistajalle sopii niin sitten kirsukosketus. Jos koirat ärähtää vedä hetkeksi kauemmas ja yritä uudelleen. Jos ei mitään rähinää synny niin tilanne on rauhoittunut. Tilanteessa vain olet itse jäätävän rauhallinen ja varot ettei hihnat sotkeennu(tulee todennäköisesti hammasta ja lujaa), siitä koirat hermostuu.
Nämä metsästyskoirat vaan ovat niin omilla aivoillaan ajattelevia että ne vaatii poikkeuksellisia luovia keinoja. Ei riitä pelkkä rakkaus ja nakit saati kolinapurkit taikka suihkepullot, jotka näyttävät olevan koiranomistajien peruskauraa.
"Sisällä koira on todella "mallikoira". Ei hauku, sisäsiisti, kiltti, lapsirakas, erittäin tottelevainen sekä todella ihmisrakas. Häntä heiluu aina, ja todella rakastettava koira. Myös suojelevainen omistajia (minua ja naisystävääni) kohtaan."
"Sitten... kun mennään taas lenkille, koira peittää korvansa kaikelta. Se ei reagoi mihinkään,"
Tyypillinen "pystärimixi" sekä em.käytös ja hankala korjata ja tämä tilanne voi vaikeutua ellei asiaan panosta.
Harvoin riistaverinen koira on "hihnakoira", mutta sekin onnistuu, jos pääpaino ulkoilussa keskittyy, jonkinlaiseen mieluisaan tekemiseen. Se asia teidän on vain haettava mutta voi olla hankalaa ja työlästä. (aluksi), sillä asia vaatii yleensä vapaana pitoa (soveltuvaa paikkaa). Pääasia, että koira pääsisi purkamaan energiaansa ja tämän tekeminen ja sen kokeminen olisi yhteistä.
Itse ehdottomasti tiputtaisin "kuulat" pois. Se rauhoittaa asiaa hieman, varsinkin myöhemmällä iällä.
Tarkista myös ruokinnan mahdollinen liika energiapitoisuus.
ne saattavat joillakin koirilla auttaa hetkeksi (koira hämmentyy, pelästyy, alistuu), mutta ajanmyötä ongelmakäytös palaa, joko samanlaisena tai toisenlaisena. Miksikö? Siksi, että sumutin ei poista SYYTÄ, se yrittää toimia (vaihtelevalla mensetyksellä) seuraukseen.
Veikkaan, että koirasi käytöksen syy on turhautuminen. Onko sillä muuta virikettä kuin lenkkeily? Jos, ei niin noi´n aktiivisen taustan omaava koira purkaaa stressiään tuollaisella käytöksellä. Kehittäkää koiralle mieluisaa aktivointia. Esim metsäjälki voisi olla yksi, nenäkäyttö on monille koirille mieluisaa ja ennenkaikkea se on rauhoittavaa.
Ja varmistakaa terveys, pienetkin vaivat voivat saada koiran ärsytyskynnyksen nousemaan. Selkäjumit esim ovat hyvin tavallisia ja omistaja harvoin näkee niitä, kun hänen mielestää koira oli vuosi sitten rokotuskäynnilä normaali, syö ja juoksee. Nuohan eivät kerro siitä, etteikö koira voisi olla kivulias. Ongelmakäytös puolestaan monesti kertoo juuri siitä.
Kyllä, kyllä! Metsissä käydään, juuri tuon rodun takia. Piilotellaan luita ja jahtaamme kaneja kallioilla. Vapaana en missään nimessä pidä, koska joku paukapää oli jättänyt kerran koiratarhan toisen portin auki, ja koko ilta siinä koiraa yritettiin saada kiinni mm. leikeillä sekä namipaloilla. Lopulta onneksi kaikki selvisi. Ja muutenkin metsät tässä lähellä todella pieniä, ja autotiet ihan vieressä, jotka melko liikennerikkaita.
Kaksi 8m fleksiä mennyt rikki koiran liiallisen vetämisen takia. Ja tosiaas tuo kuristuspanta ostettiin eläinkaupasta myyjän opastuksella, ja tottatosiaan, huomasin, että koiraani sattuu, joten pölyttymässä kaapissa. En suosittele.
Olemme opettaneet vain muutamia trikkejä, kuten istua, maahan (vaikeaa) sekä kyljelleen makuulle (melko turha). Saan kyllä koirani istumaan ulkona, jos vaikka olemme iltalenkillä, jolloin rauhallista, mutta ei mitään muuta. Istuu nätisti ennen tien ylitystä, sekä kun itse pysähdyn.
Isoittelua on koitettu saada kuriin rauhallisella olemuksella, ja sanomalla että nii-in, siinä se toinen menee nätisti. Äidilläni todella tottelevainen Russeli, jonka kanssa kokeiltu ohituksia, mutta meidän koira aloittaa isoittelemisen alituiseen. "Kuulien" poistaminen on niin monesti käynyt mielessä, mutta se on se vihoviimeinen ratkaisu. Ja sumuttimesta kuullut myös tuonkin version, joten sen jätän mielihyvin käyttämättä.
Eli lisään nyt yhden metsäkerran päivään (aikaisemmin 2-3 kertaa viikossa) aina iltaisin.
Olen todella kiitollinen vastauksistanne, niistä on todella paljon uusia kokeilemattomia asioita, joita aion todellakin käyttää naisystäväni kanssa ulkoilettaessa koiraamme. Kiitosss
Lisääkin saa laittaa, jos mieleen juolahtaa! :P
"Kuulien" poistaminen on niin monesti käynyt mielessä, mutta se on se vihoviimeinen ratkaisu."
Jos et ajattele asiaa miehen tunteella, niin kulkusten poisto olisi todella viisas ja toimiva osaratkaisu jo koirankin kannalta.
"Kaksi 8m fleksiä mennyt rikki koiran liiallisen vetämisen takia."
Mielenkiintoista kuulla että noita fleksejä on muillakin mennyt, mutta vähällä olet selvinnyt jos koira on ollut vuoden ja vasta kaksi mennyt. Meillä tuon ongelmavuoden saldo oli neljä 50 kilosen fleksiä vaikka koira painaa itse vain 16 kiloo. Ne oli kaikki narumalleja, mutta nyt on ollut viime joulusta saakka nauhamalli, joka edelleen kestää vaikka räikkä välillä ryskyy... Paras kerta oli se eka, kun koira kevättalvesta syöksyi sorsalampeen ja tipahti avantoon kun jää petti ;) Oli juuri perssulasta saamassa kiinni kun siima loppui ja samantien naps sekä koissu jordaniin. Pakkasta toistakymmentä astetta...
Pari asiaa tuli mieleen vielä tuohon ylempänä olevaan luettelooni hyödyllisistä havainnoista, eli kun lähdette lenkille, niin pyri lähtemään sellaisella hetkellä että koira on rauhallinen. Mieluiten herännyt nokosilta, jos mahdollista. Tämä oli yksi tärkeä havainto ja vähentää vetohaluja kummasti. Toinen samaan aiheeseen liittyvä oli että lenkit kannattaa tehdä vähän eri aikoina, niin ettei synny sisäistä kelloa tyyliin "jippii, kello löi jo kuusi, haukun lenkki alkoi juuri, joko mennään... mennään jo... pian nyt"
Samoin tuossa haukkumista koskevassa osiossa haluaisin täsmentää vielä että koirakon lähestyessä, se luokseotto pitäisi onnistua tehdä niin että koira ei edes itse tajua sitä ennen kuin on myöhäistä. Meillä ainakin jos koira havaitsi että vedin luokse, niin katsoi että tuossa on nyt jotain epäilyttävää ja alkoi siksi riehua kahta enemmän.
Ne mopoille ja autoille sekä ihmisille haukkumiset menee pois ihan miltei itsestään. Nyt vain joudut ennakoimaan ja estämään vahingot.
Ja vielä yksi vinkki omastani huomattu: kun palaat lenkiltä niin silloin koira on, ainakin meillä, sellaisessa mielentilassa että kotona kaikenlainen uuden opettelu menee helposti perille. Siispä opeta lenkin päätteeksi koiralle uusia asioita, vaikka nostamaan esineitä lattialta, noutamaan vaikka kenkiä tai viemään takaisin paikalleen, oikean ja vasemman opettaminen tassua antamalla tai nameista valitsemalla jne.
Lopuksi oman kokemani perusteella uskallan sanoa että puolen vuoden sisään sulla on jo ihan eri koira, et edes tunnista sitä käytöksen perusteella samaksi. Meillä muutos oli ainakin aika dramaattinen, kuin pahaa unta aika entinen.
Tuo oli hyvä idea tuo rauhallisen hetken jälkeinen ulkoilu! Sitä täytyypi kokeilla.
Huomasin ulkona, kun tein pidemmän lenkin, että hauveli vetää asvalttiteillä, kun sitä täytyy pitää hieman tiukemmalla, mutta kun päästään sellaiselle rauhalliselle alueelle, jossa voi pitää pidemmällä (kaksi tavallista remmiä peräkkäin) niin eihän se vedä yhtään!! Olin todella iloinen naiseni kanssa huomatessamme tämän asian! Ehkäpä tämäkin johtuu juuri siitä, että riistakoira haluaa RAUHASSA haistella kaikkea mahdollista, mihin nenä vie :P Nyt vain täytyy opetella tuota lyhyellä pitämistä vetämättä, sekä muille koirille isottelua...
Kyllähän tämä aikaa vie, mutta hauvalla vielä koko elämä edessään meidän kanssa! Kiitokset sulle, ja syksyn odotusta!
Kyllähän ne varmasti jossain vaiheessa muutenkin lähtevät :( Ja kyllä, miehen tunteella JUURI ajattelen
tosin se ei aina auta kaikkia koiria, mutta ehkä kannattaa tässä tapauksessa kokeilla.
puuhaa vain koiran kanssa enemmän ja juuri tuota metsäulkoilua ja temppuja, ne rauhoittavat koiraa. älä kuitenkaan ala liikuttaa ja treenata liikaa, ettei ala käymään siitä kierroksilla.
onko siellä liikkeellä juoksuisia narttuja? pelästyikö koira ukkosmyrskyjä?
Kun ei illalla tahdo ajatus aina kulkea niin jotain aina jää väliin. Liittyy tuohon kulkusjuttuun, josta muut ovat puhuneet, ja siitä johtuvaan reuhaamiseen.
Ei niitä kulkusia välttämättä tarvitse poistaa, mutta jos koiralla on kotona ja muualla tapana, kuten usein nuorilla koirilla on, että haluaa "raiskata" kaiken mahdollisen alkaen peitoista, tyynyistä ja mollamaijasta alkaen naapurin tenaviin asti, niin se kannattaa vain yksinkertaisesti kieltää. "Hammastelun" uhallakin.
Kertakaikkinen totaalikielto kaikkinaiseen nylkyttämiseen vähentää tuota toisille koirille ärisemisen tarvetta kummasti. Samalla rentouttaa lenkkejä muutenkin.
On kulkusilla ja sen poistolla muukin merkitys, kuin "nylkyttäminen" tai sen tarve.
Kyse on hormoni (liika) tuotannosta ja sen tasapainosta, joka tuo helposti esille muitakin ylikorostuneita viettejä.
niin sitä nylkytystä hillitsemällä(=totaalikielto) saadaan aikaan itsehillintää myös muilla osa-alueilla.
Myönnän, itselläkin se oli sillä hilkulla että en siihen ratkaisuun aikanaan päätynyt, mutta koira on niin hieno tyyppi, varsinkin nyt kun nuoruuden ongelmat on voitettu, että haluaisin antaa sille mahdollisuuden jatkaa geenejään. Todellinen extreme-metsästäjä, harmi että vähän paukkuarka.
Pallien poisto muutenkin tuntuu vievän ainakin niiden ongelmien lisäksi mennessään myös puolet luonteesta. Mitä olen noita seurannut joilta ne on viety. Muuttuvat ihan neitimäisiksi ja lihovat muodottomiksi.
"Pallien poisto muutenkin tuntuu vievän ainakin niiden ongelmien lisäksi mennessään myös puolet luonteesta. Mitä olen noita seurannut joilta ne on viety. Muuttuvat ihan neitimäisiksi ja lihovat muodottomiksi."
Näin usein käy, jos tilalle ei tuo mitään korvaavaa toimintaa, kuin mitä menetetään.
Samoin lihovat, kun pidetään ruoka-annos samana. Aineen vaihdunta kun siinä pallinpoistossa hidastuu. Vietikkäälle kotikoiralle jees juttu, mutta ei käyttökoiralle.
Joo, itekin oon nähny noita karhu- ja hirvikoiria. Ne osaa jotkut kyllä olla niiin jästipäisiä. Niillä vaan hajut kiinnostaa ja on sitä energiaa. Kyllähän sen ymmärtää kun oikeassa käytössä nuo juoksee ja haukkuu kilometri ja tuntitolkulla pitkin mettiä elikoitten perässä. Mutta on ne yleensä jos hyvin pidetään niin hyviä perhekoiria. Semmosia suoria ja "simppeleitä"... miten sen selittäis. Ja niinkuin teilläkin kuulostaa kotosalla menevän hyvin.
Pallit: Joillakin voi auttaa johonkin pallien leikkaus, jotkut koirat taas saattavat leikkauttamisen jälkeen tulla äkäisemmiksi (ne tulee tavallaan epävarmemmiksi itsestään kun toiset koiratkaan ei tajua hajusta enää että ovat uroksia) ja voivat lihoa.
Minustakin tuo olisi hyvä idea että lenkin jälkeen koulutustuokio. Ei sen pitkä pidä olla, varsinkaan aluksi. Yksi mitä mietin, niin VERIJÄLKEÄ voi opettaa. Ohjeita löytyy kirjoista ja netistä. Siitähän voi olla pidemmänpäälle "ihan oikeaakin hyötyä" jos koiraa käytetään syksyisin metsällä ja jos sattuu haavakko tulemaan. Miksei muitakin jälkiä. Oma koirani ainakin etsii vaikkapa omaa leluaan jos sen piilottaa maastoon..
Jäljestyksessä koira pääsee käyttämään kuonoaan rakentavalla tavalla. Kannattaa varmaan tosin tehdä niitä jälkiä vähän väljemmille vesille, missä vähemmän kulkijoita, ettei narttujen hajut vie voittoa. Ja koiraa pidetään siis liekassa jäljestyksen ajan. Jäljen voi itselleen merkata vaikka pyykkipojilla puuhun, niin näkee miten koira pysyy jäljellä.