Poika syntyi sunnuntaina 22.8, raskausviikkoja 24 4. Mitat 700 g ja 30 cm.
Alkuun tilanne oli vakaa. Koska synnytys oli äidille "helppo", olihan vauva niin kovin pikkuinen, hänet kotiutettiin jo maanantaina. Kuitenkin jo samana iltana saimme kutsun sairaalaan, pojan kunto oli romahtamassa. Pappi suoritti kasteen pienoiselle.
Oliver menehtyi tiistaina 24.8, noin 15 minuuttia tehohoidon lopettamisen jälkeen. Hoidon aikaiset lihaskrapit loppuivat, ja lopulta kuolema oli rauhallinen.
Oliver nukahti hoitajan syliin. Olimme paikalla kasteessa, mutta kunto ei riittänyt lähteä saattamaan viimeiselle matkalle. Lyhyestä elämästä jäi vanhemmille vain muistot.
Oliveria muistaen, isi ja äiti sekä isovanhemmat ja muu suku.
Alkuun tilanne oli vakaa. Koska synnytys oli äidille "helppo", olihan vauva niin kovin pikkuinen, hänet kotiutettiin jo maanantaina. Kuitenkin jo samana iltana saimme kutsun sairaalaan, pojan kunto oli romahtamassa. Pappi suoritti kasteen pienoiselle.
Oliver menehtyi tiistaina 24.8, noin 15 minuuttia tehohoidon lopettamisen jälkeen. Hoidon aikaiset lihaskrapit loppuivat, ja lopulta kuolema oli rauhallinen.
Oliver nukahti hoitajan syliin. Olimme paikalla kasteessa, mutta kunto ei riittänyt lähteä saattamaan viimeiselle matkalle. Lyhyestä elämästä jäi vanhemmille vain muistot.
Oliveria muistaen, isi ja äiti sekä isovanhemmat ja muu suku.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Syvä osanotto teidän suureen suruun.
ihan hirmuisesti jaksuja teille, elämä antaa ja ottaa välillä niin paljon :(
itsellämme myöskin keskonen ja joka päivä kiitän jotain suurempaa että arpa onni suosi meitä ja me olemme saaneet pitää omamme...
otan osaa, todella syvästi :(
Kiitoksia tuesta. Tässä täytyy vaan jatkaa elämässä eteenpäin. Itkuja tulee vielä ja siunaustilaisuus luultavasti on se pahin paikka. Ei vanhemman kuuluisi laskea lastaan hautaan. Onneksi tukevia olkapäitä hädän hetkellä on yllättävän paljon löytynyt.
Syvä osanottoni ja Jumalan siunausta.
t. kahden pienen keskospojan isä kyyneleet silmissä
Niin koskettavasti kirjoitit pienestä pojastanne..Syvä osanottoni suruunne ja voimia jatkaa eteenpäin!
Pahoitteluni suuresta menetyksestänne :(
Poika syntyi sunnuntaina 22.8, raskausviikkoja 24 4. Mitat 700 g ja 30 cm.
Alkuun tilanne oli vakaa. Koska synnytys oli äidille "helppo", olihan vauva niin kovin pikkuinen, hänet kotiutettiin jo maanantaina.
Minun keskoseni kotiutettiin toisen sairaalan kautta teholta, vasta kun painoa oli, 1700kg ja kävimme kontrolleissa. Kuinka alle kilon painoinen kotiutetaan? Uskomatonta.
Tuossa sanottiin että ÄITI kotiutettiin, koska hän oli hyväkuntoinen helpon synnytyksen takia, ei vauva. Opettele lukemaan.
Osanottoni ja kuinka nopeasti lapsesi paino nousi 1700 kilogrammaan niinkuin itse kirjoitit?
Anteeksi, minäkin ymmärsin väärin tuon kirjoituksen. Ilmeisesti siis isä on tuon kirjoittanut, Minäkin ymärsin niin että lapsi kotiutettiin, koska luki että "hänet kotutettiin jo maanantaina" Nyt kun luin sen uudestaan, niin tajusin että isä on sen kirjoittanut ja tarkoittaa "hänellä" lapsen äitiä. Olen pahoillani tästä ymmärrys virheestä :)
Voimia ja jaksuja edelleen. Oman lapsen menetys on aina rankka kokemus.Itse olen myös menettänyt kaksi lastani. Ensimmäiseni kuoli vuorokauden ikäisenä satuaan pöpön keuhkoihinsa sairaalassa (oli myös keskonen) ja toisen menetin vuosi sitten 26v ikäisenä
Miten nopeasti pieni keskonen 700 g kasvaa? Ei ole oma vauva, sukulaiseni.
Monesti keskoslapsi on sairaalassa vähintään siihen saakka, kun oikea laskettu aika olisi ollut, jopa pidempäänkin.
Tunnen tapauksen jossa lapsi oli 800g syntyessään. Oli sairaala hoidossa muistaakseni kolmisen kuukautta.Pari kiloisena pääsi pois.
Aikaahan se vie, mutta kannattaa kyllä. Suomessa keskoslasten hoito on huippua ja kaikille niille hoitajille ja lääkäreille ympäri suomea iso kiitos arvokkaasta työstä.
Oma poikani syntyi vähän yki kiloisena.
Oli sairaalassa reilun kuukauden.
Lämmin kiitos Joensuun keskussairaalan LasE3:lle.
Upeaa hoitotyötä.
Meidän keskospoikamme kotiutettiin kun rv olisi ollut 35 0, eli jo joitakin viikkoja ennen laskettua aikaa. Ainahan tuo vauvan kunnosta riippuu.
Ensimmäiset 4 kk oli melko rankkaa aikaa, mutta kyllä tuo kaikki oli sen arvoista, kun nyt katselen poikamme touhuamista isosiskonsa kanssa. Ja kahden viikon kuluttua tuo pikkuinen täyttää jo vuoden!!!
Voimia teille edelleenkin, mutta jäin miettimään tuota että MIKSI he päästivät vauvan kotiin?? Eihän noin pieni voi millään pärjätä kotona?? Olen ihan kysymysmerkkinä???
Oma poikani syntyi v.80 rv.25 painoi 960g ja oli 36cm pitkä. Hän oli sairaalassa 4kk kasvamassa ja pääsi kotiin kun painoa oli 2500g
Etkö vieläkään tajua että ÄITI PÄÄSTETTIIN KOTIIN, EI LAPSI.
iso itku tuli. kirjoituksesta jo jonkin aikaa toivottavasti olet jaksanut eteenpäin. itsellä 6vuotta sitten kuollut lapsi kohtuun, josta tatuointi muistona kädessä Angels dont kill (children of bodom). nyt keskospojan äiti, poika syntyi rv 33 1
siunausta ja voimia tulevaan.. onneksi pikkunen on taivaassa ja on teitä vastassa siellä... Jumala voi yksin parantaa nuo haavat edes osittain, koskaa eij varmaan poistu kokonaan... ihan itken hysteerisenäiyekki