AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Mitä tehdä kun on yksin

Mitä tehdä kun on yksin

22 Vastausta 2 303 Lukukertaa
Monet tällä kirjoittavat että yksinäisyys rajoittaa heidän elämää, eikä voi käydä missään kun ei ole kavereita.
Mielestäni yksinäisyyden takia ei pitäisi jättää asioita tekemättä vaan melkein kaiken mitä voi tehdä ryhmässä voi tehdä myös yksin. Ennemminkin päin vastoin, yksinäisenä voi tehdä mitä vaan kun ei tarvitse ottaa huomioon muiden mielipiteitä.

Kuinka pitkään olet miettinyt jälkeenpäin kaupungilla näkemääsi ihmistä, joka on esim. pukeutunut hassusti? Kuinka pitkään mietit jälkeenpäin penkille sammunutta miestä?
Arvaan ettet kovinkaan pitkään. Pointtini on se, että vaikka joku huomaisikin että olet yksin, ei se sitä pitkään mieti ja tee siitä suurta numeroa. Ihmiset ovat yleensä keskittyneet johonkin muuhun etteivät edes noteeraa mitään niin huomaamatonta kuin yksinäisyys.

Käyn itse yksin ravintoloissa syömässä, kaupoissa shoppailemassa ja elokuvissa eikä se menoa haittaa. Ravintoloissa istun yleensä ikkunan vieressä ja katselen syödessä ulkona liikkuvia ihmisiä. Annan ihmisten ajatella minun yksinäisyydestä mitä haluavat, en näe niitä uudestaan ja vaikka näkisinkin, emme muista kuitenkaan toisiamme.


Päätin avautua tänne kun törmäsin netissä loistavaan videoon yksinäisyydestä ja mitä tehdä kun on yksin.
http://www.wimp.com/howalone/
Tuota joo...

En tiedä mitä sanoa mutta yksin kulkeminen ei ole sama asia.
Oma kaveripiiri on pienentynyt ja olen muutenkin erakoitumiseen taipuvainen.

Ero yksin olon ja sopivan henkilön kanssa olemisen välillä on kuin yöllä ja päivällä.

Tokihan yksinkin voi tehdä asioita, mikään ei sinällään estä, mutta todellinen yksinäisyys tulee siitä kun tajuaa että se olisi jotain muuta jonkun toisen seurassa ei yksin olosta sinällään.

Sopivien ihmisten löytäminen vain on vaikeaa varsinkin Suomessa koska kenen kanssa tahansa ei tunne sellaista yhdessäoloa jota molemmin puolin voisi jakaa.

Sen takia moni haikailee parisuhteenkin perään koska todellakin joku toinen vierellä niin monet asiat tuntuvat todellakin erilaisilta.

Samoin esimerkiksi baariin/ravintolaan meneminen tulkitaan aikamoiseksi luuseriudeksi yksin ellet sitten helposti siellä ala tutustumaan toisiin. Sitä kautta on vaikea löytää lisää seuraa.

Tietysti jos haluaa olla yksin niin sittenhän on turha välittää kenenkään mielipiteistä.

Ihan hyvä

pointti. Yksinkin voi mennä, paitsi tuo opetusvideo ei näkynyt.
Jotkut ei haluais olla yksin, mut joutuvat olemaan syystä tai toisesta.. joskus toisinaan... eikun usein...
tai jos ei jaksa muuta. Kaikki muu onnistuu, mutta tuo elokuvissa käynti. Vois kai sitäkin uudestaan kokeilla.
Sopivassa kännissä onnistuu kyllä liikkua missä vaan, ihmiset ovat kuin esineitä silloin, voit työnnellä niitä vain sivuun, mikään puhe tai ele ei satuta. Maailma ympärillä on kuin sumua, olo on todella kevyt. Mutta selvinpäin liikkuessa pälyilen ympärilleni ja pienikin nauru kuuluu joltain niin mietin heti että miksi se minulle nauraa, vaikka nauru ei varmasti liittynyt edes minuun. Olen kyllä vitun sairas päästäni, siinäpä se syy yksinäisyyteeni taitaa olla.
Totta puhut. Yksi pahimmista virheistä jonka yksinäisenä voi tehdä on jäädä kotiin pyörittelemään peukaloita, kun ei ole ketään jonka kanssa tekisi sitä mitä tahtoisi tehdä. Kotona syrjäytyy helposti kaikesta ja menettää otteensa elämään, kun kaikki pyörii vaan neljän seinän sisällä.

234234

Valokuvaaminen (albumi), Uiminen, käveleminen, aktiivinen treffi-ilmoitusten selailu ja vastaileminen, polkupyöräily, rullaluistelu, luisteleminen, hiihtäminen, laskettelu, sarjojen katteleminen, keskusteleminen keskustelupalstoilla, pelaaminen, kuntosalilla käyminen, lukeminen, kerääminen, soitteleminen, sisustaminen, yhdistystoiminta....

Aktiivisuus kannattaa

Tuollainen asioiden tekeminen yksin auttaa myös muihin tutustumisessa. Tapahtumarikas elämä on mielenkiintoinen, ja muille täytyy tutustuessa kertoa omasta elämästään ja siitä mitä vapaa-ajallaan tekee. Jos joku nysvää kaikki päivät kotonaan, se on kaukana normaalista. Muut ajattelee helposti, eikö se halua kavereita vai miksei se hakeudu enemmän ihmisten seuraan? Onko sillä pahoja mielenterveysongelmia tai muita luurankoja kaapissa? Sitä ei tarvitse mainostaa, että kävi leffassa, shoppailemassa, museossa ja sienestämässä ilman seuraa. Sellaiset asiat tulee harvoin puheeksi, joten aktiivisen ihmisen yksinäisyys ei paista läpi.

Mitä siis halusin sanoa? Moni löytää elämälleen mielekkyyden ilman ystäviäkin, mutta vaikkei itse pystyisi siihen, kannattaa silti olla aktiivinen ja tehdä erilaisia asioita.
Joo, en mäkään ymmärrä miksi yksinäisyys pakottaisi jäämään kotiin. Ne asiat on harvassa, joihin oikeesti tarvitaan joku kaveri omasta takaa. Yksin ei voi jutella muiden kanssa, mutta melkeen mihin tahansa harrastukseen tai tapahtumaan pääsee ihan yksinkin. Ja miten kukaan meinaa päästä eroon yksinäisyydestään, jos ei mene mihinkään jossa muihin voisi tutustua? Moni ajattelee ettei esim. leffaan kannata mennä, kun siellä ei kuitenkaan jutella muiden kanssa. Yksi kerta ei varmaan johdakaan mihinkään, mutta kun niitä kertoja tulee kymmeniä tai satoja, mitä tahansa voi tapahtua... Joskus leffassa voi bongata jonkun tutun naaman tai huomata, että siinä vieressä istuu toinen joka on yksin ja näyttää suht saman ikäseltä. Siitä sitten vaan juttelemaan, mistä sitä tietää mihin se johtaa?
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut tarvitsee elokuvissa käymiseen kaverin. Elokuvan aikana istutaan kuitenkin hiljaa, joten mitä väliä sillä on istuuko viereisellä penkillä kaveri, tuntematon vai pelkkää ilmaa? Voisiko joku kertoa, mikä tekee yksin elokuviin menemisestä niin kamalaa?
Varmaanki se et tyypillisest kukaa muu ei oo yksin elokuvis. Erotut siis joukost ja ajattelet et muut katselee sua pilkallisest.

tylsää on yksin

Kävin kerran yksin elokuvissa, enkä kyllä toiste mene. Tuntui vaan niin tyhmältä istua yksin ja lähteä pois yksin, kun näki miten muut menivät jatkoille kahvilaan tai muuten vaan juttelivat leffasta. Yritin ennen leffan alkua näprätä kännykkää, ihan kuin minulle olisi tulossa seuraa, mutta sitten se olisikin perunnut tapaamisen, teen tota aika useasti useissa tilanteissa, se jotenkin "rauhoittaa", vaikka tuskin muut edes kiinnittää huomiota.

Ei tuo shoppailukaan tunnu kivalta kun on yksin. Kaikilla muilla ikäisilläni on aina oma kaveriporukka tai edes yksi ystävä mukana kun lähtevät kaupoille. Tuntuu ahdistavalta liikuskella yksin pitkin kauppoja kun ei voi kysellä kenenkään mielipidettä tai yleisesti jutustella. Myyjätkin tuntuvat aina kyyläävän mua, aivan kuin yrittäisin varastaa jotain!

Kesäkin meni harakoille, kun en pystynyt kauan olemaan millään rannalla. Aina oli jotain vanhoja luokkalaisia (kiusaajia) siellä pyörimässä. "Voi, toi on edelleen ihan yksin".
Elokuvan jälkeen voi jäädä viivyttelemään ja kuuntelemaan mitä muut sanoo. Useimmat puhuu paikalta poistuessaan siitä elokuvasta. Joku porukka voi miettiä vaikka muumielokuvan jälkeen, onko muumien ulkomuoto saanut vaikutteita virtahevoista, ja jos kukaan niistä ei tiedä mutta sinä tiedät... tadaa! Mikään kirjoittamaton sääntö ei käske olla hiljaa, jos on tullut paikalle yksin. Jos menee rohkeasti mukaan keskusteluihin, ennemmin tai myöhemmin löytyy porukka jonka kanssa on luontevaa mennä jatkoille.

Shoppaillessa voi kysyä ohimennen tuntemattomien mielipiteitä jostain vaatteesta yms. Moni ilahtuu siitä, koska se kertoo niille että ne vaikuttaa sellaisilta ihmisiltä joiden makuun voi luottaa. Tässäkin on niin, että kun vaan jaksaa yrittää, ennemmin tai myöhemmin huomaa jutun jatkuvan kuin itsekseen.

Ujoille tällaiset asiat on tietysti vaikeita. Ujous ei kuitenkaan vähene kotona istumalla, vaan itsensä täytyy altistaa tilanteille jotka mahdollistaa positiivisen kehityksen. Matka voi olla pitkä, mutta täytyy vaan pitää päämäärä mielessä ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Ujojen kannattaa miettiä, mikä olisi omaan tilanteeseen sopiva välitavoite matkalla kohti päämäärää, ja lähteä siitä liikkeelle.
Yritin tuossa aloitusviestissä tuoda esiin sitä, että miksi yksinäisiin kiinnitettäisiin huomiota pelkästään sen takia että on yksin? Harva siihen kiinnittää huomiota, etenkään muut kaveriporukat jos ne juttelevat keskenään. Kysyisin lähinnä MIKSI yksinäiset olisi niin kiinnostavia että niistä saisi kaveriporukassa jonkun jutunaiheen aikaiseksi?
En tiedä, mutta luulen, että tämä liittyy jotenkin huonoon omaan itsetuntoon, että ajattelee muiden supistessa/nauraessa tms. että minustahan ne puhuu kun olen yksinäinen. Olen siis sitä mieltä että se että muut jotenkin kiinnitävät huomiota negatiivisessä mielessä yksinäisiin/ujoihin on pelkästään ko. henkilön omassa päässä, kun hänestä tuntuu että on jotenkin niin erilainen ja silmiinpistävä.
Ehkä yksinäinen tunnistaa toisen yksinäisen hän ajattelee asiaa yksinäisen näkökulmasta, mutta en usko että kukaan ventovieras ajattelee muista että "voivoi, onkohan tuo nyt yksinäinen" kun se on juuri tällähetkellä yksin.
En minä ainakaan kiinnitä huomiota ihmisiin jotka on yksin jossain, eikä edes ujoja esim edes tunnista väkijoukosta.

Meillä on töissä yksi Ylen toimittaja joka kärsi nuorena hirvestä ujoudesta, eikä voinut esim kävellä torin poikki kun luuli että kaikki tuijottavat. Se tajusi kuitenkin jossain vaiheessa että ei ketään kiinnosta täysin tuntematon ihminen joka kävelee torilla ja nyt ko. henkilö lukee uutisia iltasin Ylellä.

Jos leffassa haluaa käydä eikä kestä sitä että muut kiinnittävät huomiota, niin menee sen verran myöhässä että trailerit on jo menossa ja kaikki tuijottaa niitä. Siinä välissä voi vaihvihkaa istua sitten yksikseen muiden keskelle.

Jos makutuomaria haluaa niin ainakin Sokoksella ja Stockmannilla on ihmisiä tätä varten jotka suunnittelevat asukokonaisuuksia ihmisille. H&M on muistaakseni kans. Myyjältä voi myös aina kysyä mielipidettä, sitä vartenhan ne on siellä. Ja edelleen, myyjät tapaavat satoja ihmisiä päivässä, eivät ne sinua yksinäisyytesi takia mietti lähtösi jälkeen.
Tuo on myös hyvä idea että kysyy joltain muulta joka sattuu olemaan ostoksilla siinä vieressä.

Tässä vielä muuten Youtuben linkki tuohon alotusviestini videoon, jos se ei jollain näy:


Jos joku haluaa niin minusta saa shoppailu-, leffa- ja ravintolaseuraa Helsinkiin (ja salillekkin jos joku Elixiassa tai Motivuksesa käy). Baareissa en käy, joten sinne mua ei saa :)
Olen 27v mies ja käyn päivisin töissä, mnavna ät hotmail.com. Iällä tai sukupuolella ei väliä.

menen leffaan mielelläni yksin

Taidat asua jossain pienellä paikkakunnalla. Helsingissä ainakin voi mennä ihan rauhassa yksin leffaan, kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Itse käyn todella usein yksin leffassa ja olen huomannut, että niin käyvät monet muutkin. Mitä väliä? Minäkään en ymmärrä, miksei leffassa voisi käydä yksin. Voithan varmaan katsoa kotonasi televisiotakin yksin. Itse en ainakaan halua jättää mielenkiintoisia elokuvia näkemättä vain siksi, etten ole saanut leffaseuraa. Aivan älytöntä.
Helppoahan se on Helsingissä, jossa voi sulautua tuntemattomana tuntemattomista koostuvaan massaan. Toista se on täällä missä kaikki tuntee kaikki, tai ainakin jonkun joka tuntee... Maine seuraa mukana kaikkialle ja juorut leviää kulovalkean tavoin. Jos pukeutuu hassusti tai sammuu penkille, sitä ei niin vaan unohdeta.

Parasta Helsingissä

"Helppoahan se on Helsingissä, jossa voi sulautua tuntemattomana tuntemattomista koostuvaan massaan. Toista se on täällä missä kaikki tuntee kaikki, tai ainakin jonkun joka tuntee... Maine seuraa mukana kaikkialle ja juorut leviää kulovalkean tavoin. Jos pukeutuu hassusti tai sammuu penkille, sitä ei niin vaan unohdeta. "

Helsingissä onkin just se hyä puoli, että täällä voi elää käytännössä tuntemattomana ja sulautua ihmismassaan, kun ihmiset eivät tunne samalla tavalla kaikki toisiaan niin kun näissä pienemmillä paikkakunnilla. Itse pyrin tätä nykyä melkein välttämään kaikkea liikkumista vanhalla kotipaikkakunnalla, kun olen saanut siitä niin totaalisen tarpeekseni, enkä halua nähdä ollenkaan ketään entisiä koulukavereita, työkavereita ja muita kotiseutuni ihmisiä.
Jos maaseudulla ei voi elää elämäänsä kunnolla, kannattaa muuttaa muualle. Siinähän tulee ennen pitkää hulluksi, jos tahtoo tehdä vaikka mitä mutta joutuu häpeän takia pysyttelemään neljän seinän sisällä.

yksinolo...

yksinolo, ainakin minua lamaannuttaa niin täysin (koska en siihe koskaan ole tottunut), etten näe mitään järkeä tässä omassa seurassa toiminnassa.
Yksinolo on outo asia, jopa telkkarin katselu tuntuu vähäpätöisemmältä sekä vieläkin turhemmalta kuin se jo muutenkin on, jos yksinään ruutua tuijjottaa.
Yksin kun kävelee ja huomioi jotain, siitä ei voi kertoa kellekkään, pahinta on että mielestäni mikään ei ole mitään jos sit jonkunkanssa ei pysty jakamaan. Aivan kuin mitään ei koskaan olisikaan tapahtunut, kuin mitään et olisi koskaan tuntenut, kuin mitään ei olisi koskaan edes ollut, jos joku ei ole kanssasi ollut.
YKSIN? ei niin voi elää.. Yksin et ole oma itsesi, et ole mitään, jos kukaan ei tiedä mitä olet.

jooh

onhan se kamalaa, mielenkiinolla kuuntelee miten toisset järjestää kavereilleen juttuja kun itsellee ei oo järjestetty mitään...
Millaista elämää oikein elät, jos et koskaan saa tilaisuuksia jakaa muille edes pinnallisia kuulumisia? Hanki nyt ihmeessä joku sosiaalinen harrastus tai edes mailikaveri, niin saat jonkun jolle olet muutakin kuin pelkkää ilmaa. Mitä kauemmin olet yksin, sitä vaikeammaksi muutoksen tekeminen tulee. Muista että kukaan ei tule hakemaan yksinäistä kotoa... Tahdot kai kuitenkin kavereita, vai kuinka?

mua

olen nuori ihminen ainakin iän puolesta ja kyl se mua häiritsee kun olen yksin vaikka ravintolassa, jonne hyvin harvoin uskaltaudun, ja etenkin jos ja kun kaikilla muilla on seuraa, kavereita jne. siellä. tulee vaan sellainen olo, että en kuulu tänne, en kuulu mihinkään, kun olen yksin ihan joka paikassa, minne menen. omaan eristäytymisen tunteeseen kun liittyy se käsitys, useimmiten oikea, että muut ajattelevat yksinäisen olevan outo, niin se tekee kokonaistunteesta ja tilanteesta vieläkin vaikeamman kestää. en uskalla useinkaan katsella ympärilleni, koska tiedän kokemuksesta millaisia reaktioita muut antavat. minua katsotaan, kuin jotakin hullua- tyyliin. joskus olostani tulee niin kapinallinen, että haluan vain tuijottaa takaisin. mutta en haluaisi elää tässäkään ristiriidassa koko elämääni. oikeastaan en haluaisi välillä elää ollenkaan.
yksinäisyys on sielun hidasta kuolemista :( liian hyvin tiedän yksinäisyyden tunteen ja siitä seuranneen masennuksen, erakoitumisen.. ehkä joku päivä saan ystävän
Olen onnellisesti aviossa, ystäviä on 4, kavereita 6. Ainut ongelma on että vain kaksi näistä on 100km sisällä, toinen kotiäiti joka on aina kiinni perheessään, toinen uraohjus joka on aina töissä. Toki heitä aina silloin tällöin kahvitellessa näkee ja yritän aina käydä kotiäidin luona kun heille sopii. Olen aika erakko, pelkään ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Uusia ihmisiä kohtaan olen agressiivinen koska olen niin paskapaniikissa. Kyllä, olen yksinäinen. Suurimman osan ajasta nautin siitä että olen yksin, mutta silloin tällöin kaipaa juttuseuraa ja että olisi joku jonka kanssa vaikka istua järven rannalla ja katsella maailmaa sanomatta mitään. Mieheni ei ole samalla aaltopituudella näissä asioissa kanssani joten hän on huonoa seuraa omiin harrastuksiini. Ja koska olen vaikea ja pelokas en tutustu uusiin ihmisiin helposti. Miehiin tutustun helpommin koska he oavt suorempia ja helpommin ymmärrettäviä kuin naiset, mutta mieheni ei taas ole niin ihastunut siihen että käyn muiden miesten luona tai heidän kanssaan kävelyillä tai harrastuksissa.

Tapaan silloin tällöin urheillessa ihmisiä joihin tutustun mutta yleensä he ovat kiireisiä ja tapaamiset ja yhteydenotot jäävät minun kontolle ja muutaman kerran jälkeen luen tämän ainaisen "katellaan" vastauksen siksi ettei heitä kiinnosta. En oikein tiedä mitä tehdä tälle yksinäisyydelle. Joskus se on vain kaunista kaipausta, välistä tuntee itsensä vain hylkiöksi ja epäonnistujaksi ja outolinnuksi (ja siitäkin sitten paniikkikohtauksen).
 /   /  /  / Mitä tehdä kun on yksin

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta