paukku arkuus

koirani ei todellakaan ole kuuro vaan paukkuarka ja hrvet kiinnostaa edelleen mutta autas kun pamahtaa kerrankin niin homma loppuu siltäpäivältä siihen paikkaan ja kyseessä on nimen omaan lopetus laukauksesta aiheutuneen pamauksen tuoma kipu koira luulee pamauksen tultua että nyt tulee taas korville olen ammuskellut ilmakiväärillä ja piekkarilla useita satoja kertoja mutta arkuus tuntuu pysyvän sääli oli kyse nimittäin todella lahjakaasta koirasta joka vielä periytti haukku lahjaansa jälkeläisiinsä että pistähän metsämies ne kuulo suojat omiisi korviisi olisin varmaan kyllä huomannut jos omistamani koira kuuro olisi

paukkuarkuus kirjoitti:

koirani ei todellakaan ole kuuro vaan paukkuarka ja hrvet kiinnostaa edelleen mutta autas kun pamahtaa kerrankin niin homma loppuu siltäpäivältä siihen paikkaan ja kyseessä on nimen omaan lopetus laukauksesta aiheutuneen pamauksen tuoma kipu koira luulee pamauksen tultua että nyt tulee taas korville olen ammuskellut ilmakiväärillä ja piekkarilla useita satoja kertoja mutta arkuus tuntuu pysyvän sääli oli kyse nimittäin todella lahjakaasta koirasta joka vielä periytti haukku lahjaansa jälkeläisiinsä että pistähän metsämies ne kuulo suojat omiisi korviisi olisin varmaan kyllä huomannut jos omistamani koira kuuro olisi

Lue lisää

Aloita piekkarilla,pistä joku muu ampumaan ja aina kun laukaus lähtee anna nakkipala. Vaatii toistoja ja voi mennä muutama kilo nakkeja mutta uskoisin lieventävän pelkoa.

Näkyy aina löytyvän joku jolle asian ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia,kas kun et esittänyt kasapanosta korvaan. On se kummaa kun asiallisiikin kysymyksiin ja vastauksiin jotkut viherpiiperöt sekaantuvat,kait se niin on, että mitä vähemmän ymmärrystä sen aktiivisempia ovat. Sopisivat hyvin wc:n alusien putsauksiin..

Kyllähän se on pojat niin, että koira pitää totuttaa laukauksen ääneen jo pienestä pitäen. Itse koulutin norjanharmaahirvikoirani näin; koiran ollessa 3 kk:n ikäinen niin kaverini ammuskeli hiekkamontulla pienoiskiväärillä ja itse kävelin 300 metrin päästä koira hihnassa katselemaan kaverin ammuskelua. Koira ei reagoinut mitenkään pienen heppoiseen laukauksen ääneen. Seuraavalla kerralla olikin jo 308 W mukana ja aloitin koiran kanssa varovaisen lähestymisen noin 500 metrin päästä, kaikki meni taaskin ihan hyvin ja koirani tottui laukauksiin. Olimme koirani kanssa noin 5 metrin päässä ampujan takana kun hän ampui hirvikuvioon viisi laukausta putkeen. Syksyllä sitten otin koirani mukaan teerijahtiin ja siellähän se sitten haeskeli hirviä sillä aikaa kun minä olin latvalintuja jahtaamassa. Aina kun ammuin teeren, niin koirani tuli katsomaan, että mitäs täällä ammuskelet. Syksy pari meni näin ja kolmantena syksynä menin sitten koiran kanssa hirvijahtiin. Aikaisempina syksyinä olin vasta kouluttanut koiraani hirvihommiin.

Sinun taas kannattaisi hieman ottaa selvää koirien kuulon suojaamisesta hirvimetsällä. Koirilla on todella herkkä kuulo, joka vaurioituu pahasti jo ensimmäisestä laukauksesta!

Koira käyttää jäljityksessä sekä haju- että kuuloaistia ja toisen puuttuessa ei koira osaa enää toimia kuten ennen. Kuulo on sille ihan yhtä tärkeä aisti kuin hajuaistikin.

Näitä tapauksia on harmittavan usein, jolloin hyvän innokkaan hirvikoiran ura pilataan tuhoamalla sen kuulo. Pitäisi nyt olla itsestään selvyys, että koiran paikalla ollessa ei ammuta armonlaukauksia. Jo hirven kaatava laukaus saattaa vaurioittaa koiran kuuloa, jos se sattuu olemaan lähettyvillä.

Ja mitä näihin "sooloilukirjoituksiin" tulee, niin jos et asiasta näytä yhtään mitään tietävän, niin ole mielummin hiljaa kuin että tulet tänne antamaan olemattomia neuvojasi. Me kaikki olemme siten paljon tyytyväisempiä!

Metsämies kirjoitti:

Sinun taas kannattaisi hieman ottaa selvää koirien kuulon suojaamisesta hirvimetsällä. Koirilla on todella herkkä kuulo, joka vaurioituu pahasti jo ensimmäisestä laukauksesta!

Koira käyttää jäljityksessä sekä haju- että kuuloaistia ja toisen puuttuessa ei koira osaa enää toimia kuten ennen. Kuulo on sille ihan yhtä tärkeä aisti kuin hajuaistikin.

Näitä tapauksia on harmittavan usein, jolloin hyvän innokkaan hirvikoiran ura pilataan tuhoamalla sen kuulo. Pitäisi nyt olla itsestään selvyys, että koiran paikalla ollessa ei ammuta armonlaukauksia. Jo hirven kaatava laukaus saattaa vaurioittaa koiran kuuloa, jos se sattuu olemaan lähettyvillä.

Ja mitä näihin "sooloilukirjoituksiin" tulee, niin jos et asiasta näytä yhtään mitään tietävän, niin ole mielummin hiljaa kuin että tulet tänne antamaan olemattomia neuvojasi. Me kaikki olemme siten paljon tyytyväisempiä!

Lue lisää

sinähän se vasta asiantuntija olet! koiralla on herkät korvat se kyllä tiedetään mutta on aika paksua väittää paukkupelkoista koiraa kuuroksi!. veikkaisin paukkupelon johtuvan siitä kivusta minkä kova ääni on koiralle joskus aiheuttanut. eli siinä armonlaukaustilanteessa tässä tapauksessa. koira yhdistää laukauksen kokemaansa kipuun ja pyrkii välttämään sen kokemisen uudelleen.
siinä olet oikeassa että kuulovaurioita taatusti syntyy jo yhdestä kerrasta, mutta ei se sitä tarkoita että koira siitä kertaheitolla kuuroutuisi. ja kyllähän omistaja sen olisi huomannut, eikä täällä kyselisi millä paukkupelosta pääsee eroon.
niin millä siitä sitten pääsee eroon? ongelma on todella kiusallinen paukkupelkoa´on erittäin vaikea kitkeä pois. jotkut koirat eivät toivu siitä koskaan. ainoa keino mikä itellä tulee mieleen on aloittaa totuttaminen uudelleen varovasti, impparilla, pienarilla sitten pikkuhiljaa isompiin ääniin...

Pystis kirjoitti:

sinähän se vasta asiantuntija olet! koiralla on herkät korvat se kyllä tiedetään mutta on aika paksua väittää paukkupelkoista koiraa kuuroksi!. veikkaisin paukkupelon johtuvan siitä kivusta minkä kova ääni on koiralle joskus aiheuttanut. eli siinä armonlaukaustilanteessa tässä tapauksessa. koira yhdistää laukauksen kokemaansa kipuun ja pyrkii välttämään sen kokemisen uudelleen.
siinä olet oikeassa että kuulovaurioita taatusti syntyy jo yhdestä kerrasta, mutta ei se sitä tarkoita että koira siitä kertaheitolla kuuroutuisi. ja kyllähän omistaja sen olisi huomannut, eikä täällä kyselisi millä paukkupelosta pääsee eroon.
niin millä siitä sitten pääsee eroon? ongelma on todella kiusallinen paukkupelkoa´on erittäin vaikea kitkeä pois. jotkut koirat eivät toivu siitä koskaan. ainoa keino mikä itellä tulee mieleen on aloittaa totuttaminen uudelleen varovasti, impparilla, pienarilla sitten pikkuhiljaa isompiin ääniin...

Lue lisää

Näinhän se päälisin puolin on. Koiran korvia säästäisi myös äänenvaimentaja kiväärissä,myös silloin kun varsinainen kaatolaukaus suoritetaan. Toinen missä pilataan koiran kuuloa ja tehdään koirasta arempi on se,että ammutaan koiran yli sen ollessa haukkumassa hirveä. Koiran haukulta ammuttaessa koiran PITÄÄ olla hirven etupuolella tai peräpäässä. Lopetuslaukauksesn ammun,jos sellaista tarvitaan ,yleensä piippu nahassa kiinni. Ampukaa hyvät metsästäjät hirveä aina keuhkoille, jos suinkin mahdollista,ei tarvitse lopetuslaukausta. Uskoisin koiran vielä tottuvan ampumiseen kunhan sen varovasti aloitat,mikäli kyse ei ole luontaisesta arkuudesta. t koiramies

Metsämies kirjoitti:

Sinun taas kannattaisi hieman ottaa selvää koirien kuulon suojaamisesta hirvimetsällä. Koirilla on todella herkkä kuulo, joka vaurioituu pahasti jo ensimmäisestä laukauksesta!

Koira käyttää jäljityksessä sekä haju- että kuuloaistia ja toisen puuttuessa ei koira osaa enää toimia kuten ennen. Kuulo on sille ihan yhtä tärkeä aisti kuin hajuaistikin.

Näitä tapauksia on harmittavan usein, jolloin hyvän innokkaan hirvikoiran ura pilataan tuhoamalla sen kuulo. Pitäisi nyt olla itsestään selvyys, että koiran paikalla ollessa ei ammuta armonlaukauksia. Jo hirven kaatava laukaus saattaa vaurioittaa koiran kuuloa, jos se sattuu olemaan lähettyvillä.

Ja mitä näihin "sooloilukirjoituksiin" tulee, niin jos et asiasta näytä yhtään mitään tietävän, niin ole mielummin hiljaa kuin että tulet tänne antamaan olemattomia neuvojasi. Me kaikki olemme siten paljon tyytyväisempiä!

Lue lisää

No jos se koira kuuro olisi niin eihän se osaisi paukahdustakaan pelätä koska ei se kuule sitä, voi tätä viisautta joka useasti esiintyy täällä.

Jepjep kirjoitti:

No jos se koira kuuro olisi niin eihän se osaisi paukahdustakaan pelätä koska ei se kuule sitä, voi tätä viisautta joka useasti esiintyy täällä.

Varmasti on koiran kuulo ainakin heikentynyt!
Jos koiran vieressä ammutaan armonlaukaus, eikä kukaan ole suojaamassa koiran korvia painevaikutukselta, on aivan varmaa, että koiralle tulee jonkintasoinen kuulovaurio.

Näin käy myös ihmiselle mutta koiralla vaikutus on paljon tuhoavampi niiden herkän kuuloaistin takia.

Suurin osa hirvikoirista ovat täysin kuuroja vanhoilla päivillään. Myös meidän seuramme vanhimmat koirat ovat hyvin heikkokuuloisia ja yksi on täysin kuuro 7 vuoden jahtauksen jälkeen.

Muuten on ehkä vaikeaa estää koiraa altistumasta laukauksen äänelle, yleensähän koira on hirveä ammuttaessa piipunsuun etupuolella mutta sitä en pysyt ymmärtämään, että joku menee ampumaan armonlaukauksen suojaamatta koiran kuuloa!

Luulisi jokaisen hirvenmetsästäjän tietävän, että näin ei tehdä!

paukku arkuuteen ei ole auttanut pikku kalipereilla naskuttelu eikä makupalat joita koira ei suostu ottamaan kun on niin peloissaan enkä toki ole itse aiheuttanut koiran paukku arkuutta vaan seuran muu jäsen kas kun näitä idiotteja löytyy lähes joka seuroista jos kyse olisi edes keskinkertaisesta koirasta en jaksaisi vaivoitella asian kanssa vaan lopettaisin koiran mutta koira on ollut mielestäni erittäin hyvä josta koe tulokset puhuu puolestani

just kirjoitti:

paukku arkuuteen ei ole auttanut pikku kalipereilla naskuttelu eikä makupalat joita koira ei suostu ottamaan kun on niin peloissaan enkä toki ole itse aiheuttanut koiran paukku arkuutta vaan seuran muu jäsen kas kun näitä idiotteja löytyy lähes joka seuroista jos kyse olisi edes keskinkertaisesta koirasta en jaksaisi vaivoitella asian kanssa vaan lopettaisin koiran mutta koira on ollut mielestäni erittäin hyvä josta koe tulokset puhuu puolestani

Lue lisää

Kokeilisin ,mitä koira tuumii.. Ota se autoon ja menkää noin kilometrin päähän ampumaradasta ,jossa ammutaan kiekkoja/pahvihirveä. Talutat koiraa aivan kun lenkittäessä kohti pauketta ,siinä vaiheessa ku huomaat että koira aristaa ääntä ,pysähdyt rauhottelet ei kannata mennä lähemmäs. Vaan luovit takas autolle. Parin päivän pääst homma uusiks. Näin toistaen auttoi ainankin minun koiralle. Neljännellä kerralla katselimme 20m ampujien takaa ammuntaa. Hankala juttu

kokeilla kirjoitti:

Kokeilisin ,mitä koira tuumii.. Ota se autoon ja menkää noin kilometrin päähän ampumaradasta ,jossa ammutaan kiekkoja/pahvihirveä. Talutat koiraa aivan kun lenkittäessä kohti pauketta ,siinä vaiheessa ku huomaat että koira aristaa ääntä ,pysähdyt rauhottelet ei kannata mennä lähemmäs. Vaan luovit takas autolle. Parin päivän pääst homma uusiks. Näin toistaen auttoi ainankin minun koiralle. Neljännellä kerralla katselimme 20m ampujien takaa ammuntaa. Hankala juttu

Lue lisää

olen kyllä miettinyt samaa mielessäni täytynee kokeilla

kiitti kirjoitti:

olen kyllä miettinyt samaa mielessäni täytynee kokeilla

Vai viekäkö koira pelkää pauketta?

kiitti kirjoitti:

olen kyllä miettinyt samaa mielessäni täytynee kokeilla

Mä tein vastaavaa, mutta rakensin homman siten, että se pamahdus tarkoitti aina fasaania, joka siis oli koiralle se ykköshaluttu asia. Tavallaan ehdollistin siihen lintuun sen. Eli ensin kauempana ja vähemmän pamauksia, pamaus=fasaani lyhyt nouto. Tätä tein pari kertaa viikossa, alkuun tosi lyhyitä sessioita. pikku hiljaa ampumaradalla lähemmäs, ja samaa harjoittelua. Jos koira stressaantui, niin pikkusen takapakkia harjoittelussa, mutta sinnikkäästi sitten taas eteenpäin. Kahdessa kuukaudessa homma oli hoidettu siten, että koira kykeni jäljestämään keskittyneesti laahausjälkeä hyvin lähellä rataa, ja jatkuvammassa paukkeessakin. , ja koira ei ole enää siis paukkuarka. Ihan on kokeissakin asia vahvistettu. Joskin tarvinnee vielä sellaista "vahvistamista", ja pysyn tarkkana, että huonoja kokemuksia ei tähän kohtaan enää pääse syntymään. .

Näin hoidin siis sellaisen "itseaiheutetun" paukkuarkuuden. Tiesin, että koira ei sitä synnynnäisesti ollut, vaan arkuus johtui juuri yhdestä huonosta kokemuksesta. Ja meillä siis koira on tuollainen noutava ja ylösajava lintukoira, joten siksi sen fasaanin kanssa oli helppoa ehdollistaa, koska suhtautuminen siihen oli ilman pauketta todella intohimoinen. Toimisko hirvikoiralla sitten hirvenkinttu taikka jotain paremmin? Ei kai sillä ole merkitystä, mikä se asia on, mutta en välttämättä usko pelkkään namiin. Ainakin meillä se ei toiminut lainkaan, mutta koira muutenkin sellainen nirsomman puoleinen, jolla ei makupala koulutus ole toiminut muussakaan kovinkaan hyvin.