Valehteliko Kuhlmey-lentäjät?

Stieglitz

Viime aikoina minua on alkanut epäillyttää eräät Osasto Kuhlmeyn ilmoittamat luvut tuhotusta vihollisen sotakalustosta. Nimittäin...

Britannian ja USA:n ilmavoimien maataistelukoneiden lentäjät antoivat aikoinaan tietoja jonka mukaan ne olisivat tuhonneet Normandian operaation aikana jopa toistatuhatta saksalaipanssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Mutta niin briteillä kuin amerikkalaisilla on eräs pieni yksikkö jonka nimi oli "Research and Analysis" joka kartoitti tuhoutuneiden saksalaisten hyökkäysvaunujen tuhoutumisia (tai vaurioitumisia).

Tutkimukset olivat murskaavia mm. amerikkalaisille P-47-lentäjille ja brittiläisille Typhoon-lentäjille. Paljastui että vain 3-4% mm. Operaatio Goodwoodin ja Mortainin hyökkäysten aikana ilmoittamista panssarien tuhoamisista piti paikkaansa. Lentäjät olivat valehdelleet niin että korvat heiluivat.

Ja tässä ei kaikki. NL:n IL-2-lentäjät valehtelivat minkä ehtivät tuhonneessa jopa yksittäisissä puolen tunnin tai kahden tunnin iskuissa satoja saksalaispanssareita, vaikka todellisuudessa saksalaisten omista sotapäiväkirjoista ei näy mitään merkkejäkään ilmaiskuissa menetetyistä vaunuista. Lähes kaikki esim. Kurskin taisteluissa tuhotuneista saksalaisvaunuista johtui venäläispanssareista, pst-aseista, miinoista jne...

Mutta myös saksalaiset syyllistyivät Kurskin taisteluissa melkoisiin liioitteluihin. Eräässä iskussa saksalaiset väittivät tuhonneensa ilmaiskuilla 50 venäläistankkia. Todellisuudessa venäläiset menettivät kyllä suurinpiirtein tuon verran mutta yli 95%:sti muiden syiden kuin ilmaiskujen takia. Venäläiset tutkivat myöhemmin Kurskissa tuhoutuneet omat tankit ja havaitsivat vain 2-5% tuhoutuneen ilmaiskuissa. Täysin vertailukelpoinen tulos saksalaisten menetyksiin Normandiassa.

Nyt onkin kiinnostavaa tietää TUHOSIKO OSASTO KUHLMEY TODELLAKIN N. 200 VENÄLÄISPANSSARIA Kannaksen taisteluissa v. 1944. Minä epäilen noiden yllämainittujen faktatietojen perusteella että Kurt Kuhlmeynin pojat eivät puhu totta. Asia on nimittäin niin, että II maailmansodan aikaisilla maataistelukoneilla oli erittäin vaikea tuhota yksittäistä kohdetta, erityisesti liikkuvaa, ja vielä vähemmän jos se on lujasti panssaroitu.

Osasto Kuhlmeyn on varmaankin tuhonnut melkoisesti liikkumattomia, aika suurikokoisia maaleja. Mutta vihollispanssarien tuhoamisen suhteen uskon että osaston ilmoittamat luvut 200 tuhotusta puna-armeijan hyökkäysvaunusta on täyttä roskaa.

477

9485

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sodan eka uhri?

      tuhoutuneina tai vaurioituneina n. 720-750 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Jos jakauma on sama kuin Kurskissa eli 2-5% niin siinä tapauksessa suomalaiset pommikoneet ja saksalaiset syöksypommittajat tuhosivat maksimissaan n. 40 vihollisen hyökkäyvaunua tai määrä on myös voinut jäädä jopa vain 15:een.

      Olisi nimittäin aika kiinnostavaa tietää menettivätkö NL:n panssarvoimat missään huomattavassa taisteluissa hyökkäysvaunuistaan vihollisen ilmaiskuilla n. 30%. Minä esitän myös suuret epäilyni. Ja olen jokseenkin varma että yli 90% Kannaksen panssareista tuhottiin pst-tykeillä, panssarinyrkeillä, panssarikauhuilla, suomalaisilla panssarivaunuilla, tykistönkeskityksillä, miinoilla ja/tai kasapanoksilla tai sitten näiden eri yhdistelmillä.

      Kuhlmeynin pojat taisivat panna omiaan?

      • ja mitä

        Esim. Viipurinlahden operaatiossa oli käytössä noin 1500 Itämerenlaivaston ja Ilma-armeijan konetta. Kuhlmayn koneita oli vain muutama kymmenen käytössä kerrallaan.


      • eliitti hehe divisio
        ja mitä kirjoitti:

        Esim. Viipurinlahden operaatiossa oli käytössä noin 1500 Itämerenlaivaston ja Ilma-armeijan konetta. Kuhlmayn koneita oli vain muutama kymmenen käytössä kerrallaan.

        Ei kovin paljoa koska tavoitetta Suomen valtaamiseksi ei saavutettu.


      • V.A. Koskenniemi
        ja mitä kirjoitti:

        Esim. Viipurinlahden operaatiossa oli käytössä noin 1500 Itämerenlaivaston ja Ilma-armeijan konetta. Kuhlmayn koneita oli vain muutama kymmenen käytössä kerrallaan.

        itärintamalla vain parituhatta saksalaispanssaria (mukaan laskettu kaikki telalavettiset tykitkin) koko II maailmansodan aikana ilmahyökkäyksillä. Näistä huomattava osa siinä vaiheessa kun saksalaisten polttoaine loppui ja panssarikalusto täytyi käytännössä hylätä. Esim. Kurskin taisteluissa huolimatta yli tuhannesta IL-2 koneesta eivät venäläiset kyenneet tuhoamaan kuin muutamia yksittäisiä saksalaispanssareita. Saksa menetti hieman yli 300 panssaria tuhoutuneena. Saksalaiset tuhosivat ilma-aseella noista yli 1600 venäläispanssarista venäläisten tutkimusten mukaan vain n. 2-5%. Kyseessä ei ole mikään propagandajuttu vaan venäläisten omaan sisäiseen käyttöön tehty selvitys jotta panssarivaunujen suunnittelussa osattaisiin ottaa tiettyjä asioita huomioon (mm. päällyspanssarilevyjen rakenne ja paksuus).

        Kaikkiaan näyttää siis siltä että suurinpiirtein n. 5% II maailmansodan panssareista tuhottiin ilma-aseella. Noistakin osa massapommituksilla joissa käytettiin raskaita ja keskiraskaita pommikoneita. Rynnäkkökoneiden ja syöksypommittajien menestys oli väitteisiin nähden sittenkin aika vaatimatonta.


      • buuuhaaaa

        Minä uskon siihen, että Saksan sodanjohdolla oli melkoisen tarkka käsitys siitä mihin Stukat kykenee tankkeja vastaan ja mihin ei. Ei niitä olisi sellaiseen käytetty enää -44 jos homma olisi ollut tuloksetonta eli yhtä tyhjän kanssa ja pelkkää pommien tuhlausta.

        Huvittaa hieman kun nyt lähes 70 v sodan jälkeen löytyy "asiantuntijoita", jotka tietävät asiat paljon paremmin kuin aikalaiset, jotka olivat nähneet Stukien työn tuloksia kymmeniäkin kertoja hyökkäyksissään.


      • _tic_
        buuuhaaaa kirjoitti:

        Minä uskon siihen, että Saksan sodanjohdolla oli melkoisen tarkka käsitys siitä mihin Stukat kykenee tankkeja vastaan ja mihin ei. Ei niitä olisi sellaiseen käytetty enää -44 jos homma olisi ollut tuloksetonta eli yhtä tyhjän kanssa ja pelkkää pommien tuhlausta.

        Huvittaa hieman kun nyt lähes 70 v sodan jälkeen löytyy "asiantuntijoita", jotka tietävät asiat paljon paremmin kuin aikalaiset, jotka olivat nähneet Stukien työn tuloksia kymmeniäkin kertoja hyökkäyksissään.

        Varmasti Saksan sotilaat näkivät livenä luonnossa kannattaako Stukia käyttää tankkeja vastaan vai eikö. Ei liene järkevää yrittää alkaa näin jälkikäteen lähes 100 v kuluttua ruveta heitä opettaan miten tankkeja voi tuhota.


    • voi voi

      Ja sinun neuvostosankarisi eivät tietenkään valehdelleet mistään. Eikös "marsalkka" pankki rosvo koba väittänyt Barbarosan alussa saksalaisten kärsineen kymmenen miljoonan miehen tappio vaikka oikea luku oli jotain 200 000.

    • 22

      Suuri osa osaston koneista oli syöksypommittajia. Ameriikkalaisilla ja briteillä ei ollut maasodan syöksypommitukseen soveltuvaa konetyyppiä kun mustangistakin tuli sitten hävittäjä.

      • Stroganov

        Sielläkin Luftwaffella oli runsaasti Stukia mutta tulokset vaatimattomia. Vain 2-5% venäläisten tankeista tuhoutui ilmaiskuissa. Stukat ja Jabot olivat epätarkkoja iskuissaan pieniä kohdemaaleja vastaan siinä kuin IL-2 kuin Typhoonkin.


      • rudel esujalkar
        Stroganov kirjoitti:

        Sielläkin Luftwaffella oli runsaasti Stukia mutta tulokset vaatimattomia. Vain 2-5% venäläisten tankeista tuhoutui ilmaiskuissa. Stukat ja Jabot olivat epätarkkoja iskuissaan pieniä kohdemaaleja vastaan siinä kuin IL-2 kuin Typhoonkin.

        Kuka on kiistänytkään Stukan ongelmia.


      • v....v....v....v....v

        No mistä johtui että esim osasto Kuhlmey itse luopui Stukien käytöstä kokonaan Kannaksen taistelujen jälkeen? Luftwaffessa oli muutenkin menossa muutosprosessi jossa FW-190 koneet oli korvaamassa istuvaksi ankaksi mielletyn Stukan. Osasto Kuhlmey menetti suhteellisen paljon juuri Stukia Kannaksen taisteluissa. Lisäksi on otettava huomioon että yleensä konekannasta vain keskim 70% oli lentokunnossa. Tarkistin tämän esim. itärintaman saksalaisesta raportista kesäkuun 26.päivä 1944. Silloin esim Valko-Venäjällä Operaatio Bagration oli vasta alkanut ja Ukrainan rintamalla sekä Baltiassa ei vielä taisteltu menossa. Silti noin suuri osa lentokoneista korjaamolla.

        Käytännössä Kuhlmeylla ei koskaan ollut lentokunnossa 50 konetta enempää. Veikkaan määräksi 25-35 konetta/päivä. Toisaalta ei venäläisetkään lentäneet ensi päivien jälkeen kuin 600 - 800 koneella korkeintaan.


    • ilyflfcuö

      Ei Kuhlmeylla ollut maataistelukoneita. Osastoon kuului pääasiassa Ju-87 Stukia ja Focke-Wulf-190:a. Ensimmäinen syöksypommittaja ja jälkimmäinen hävittäjä/hävittäjäpommittaja. Eivät ne panssarivaunutkaan aina liiku. Eiköhän ne enimmäkseen ole paikallaan...

      • Stieglitz

        20-30 Stukaa ja saman verran Focke-Fulw 190 F Jaboja. Siis jälkimmäisiä samoin kuin Kurskissakin. Ja vaikka tuossa Kurskin tutkimuksissa ei erikseen mainita mitään Stukista, niin kyllä niitä tuossa suurtaistelussa oli. Oli pakko.

        Ja koska Kurskissa venäläiset havaitsivat, että menetetyistä 1600 panssarista vain 2-5%, siis maksimissaan 80 oli tuhoutunut ilmaiskuissa, niin kyllä herää epäilys, että Kuhlmeyn osaston tiedonannoissa noista tuhotuista vihollisvaunoista on rutosti ilmaa välissä. Vai uskotko että suhteellisen vähälukuiset Kuhlmeynin syöksypommitus- ja rynnäkkökoneet olivat suorituneet vähintäin 2,5 kertaa paremmin kuin huomattavasti voimakkaammat Luftwaffen osastot Kurskissa?

        Otetaan nyt sitten venäläis-saksalais-länsiittoutuneiden esimerkin nojalla lähtökohdaksi se, että alle 5% Kannaksen venäläistankeista tuhottiin ilmapommituksilla ja syöksypommittajilla.


      • ftjsryjsryj
        Stieglitz kirjoitti:

        20-30 Stukaa ja saman verran Focke-Fulw 190 F Jaboja. Siis jälkimmäisiä samoin kuin Kurskissakin. Ja vaikka tuossa Kurskin tutkimuksissa ei erikseen mainita mitään Stukista, niin kyllä niitä tuossa suurtaistelussa oli. Oli pakko.

        Ja koska Kurskissa venäläiset havaitsivat, että menetetyistä 1600 panssarista vain 2-5%, siis maksimissaan 80 oli tuhoutunut ilmaiskuissa, niin kyllä herää epäilys, että Kuhlmeyn osaston tiedonannoissa noista tuhotuista vihollisvaunoista on rutosti ilmaa välissä. Vai uskotko että suhteellisen vähälukuiset Kuhlmeynin syöksypommitus- ja rynnäkkökoneet olivat suorituneet vähintäin 2,5 kertaa paremmin kuin huomattavasti voimakkaammat Luftwaffen osastot Kurskissa?

        Otetaan nyt sitten venäläis-saksalais-länsiittoutuneiden esimerkin nojalla lähtökohdaksi se, että alle 5% Kannaksen venäläistankeista tuhottiin ilmapommituksilla ja syöksypommittajilla.

        Kyllä kai noita johtopäätöksiä pitäisi tehdä venäläisten tappioilmoituksista eikä Ylikangas-metodilla arvaamalla. Osasto teki 1242 taistelulentoa. En pidä ilmoitettua lukumäärää tuhotuista panssareista mahdottomana, mutta toisaalta ilmasta on vaikea arvioida mikä on osuman vaikutus maalissa. Ehkäpä joku on tätäkin tutkinut ihan oikeasti.


      • Stieglitz
        ftjsryjsryj kirjoitti:

        Kyllä kai noita johtopäätöksiä pitäisi tehdä venäläisten tappioilmoituksista eikä Ylikangas-metodilla arvaamalla. Osasto teki 1242 taistelulentoa. En pidä ilmoitettua lukumäärää tuhotuista panssareista mahdottomana, mutta toisaalta ilmasta on vaikea arvioida mikä on osuman vaikutus maalissa. Ehkäpä joku on tätäkin tutkinut ihan oikeasti.

        Samansuuntainen oli tieto myös Normandiasta. Saksa menetti Normandian operaatiossa kesä-elokuussa yhteensä n. 1500 panssarivaunua, rynnäkkötykkiä ja panssarintuhoajavaunua. Niistä vain 7%:ssa todettiin tuhoutumisen tai vaurioitumisen syy olleen ilmahyökkäys, siis pommikoneet ja nämä tankintuhoajat Hawker Typhoon, A-47 Thunderbolt jne. Eli vain n. 100 saksalaista hyökkäysvaunu/rynnäkkötykki/panssarintuhoajavaunua tuhoutui ilmatoiminnan ansiosta. Onko se paljon? Ota huomioon että pelkästään briteillä oli 26 laivastoa (ilmeisesti yli 500) näitä "tankintuhoajia". Jenkeillä saman verran. Itseasissa britit ja jenkit menettivät enemmän näitä "tankintuhoajalentokoneita" kuin mitä saksalaiset yhteensä panssarivaunuja.

        Ja huomioitakaan eräs yksityiskohta. Kaikkiaan vain 13 Tiikeri-tankki tuhottiin ilmaiskuilla ja näistä 7 tuhoutui pelkästään yhden päivän raskaitten pommikoneiden massapommituksella. Eli korkeintain vain 6 Tiikeriä on voitu ylipäätänsä tuhota näillä lentävillä "tankintuhoajilla", siis Typhoon, A-47 jne...

        Voin jo suoraan sanoa, että Kuhlmeynin osaston n. 20-30 Focke-Wulf 190F Jaboa ole voinut tehdä kovin kummia hyvin panssaroiduille venäläistankeille. Stukat on eri asia. Mutta jos ne olisivat kyenneet ratkaisevasti parempaan niin ne olisivat tehneet sen jo Kurskissa.

        Kuhlmeynin osasto sai paljon tuhoa venäläisten keskityksille sekä eteenkin silloille sekä lautoille ja maihinnousulaivoille. Sen sijaan panssarivaunujen suhteen olen erittäin skeptinen. Eivät ole taatusti tuhonneet 200 venäläispanssaria. Hyvä jos edes neljättäosaa tuosta. Jos saksalaiset arvioivat roimasti yläkanttiin suorituksensa Kurskissa niin miksi Kuhlmeyn osasto olisi ollut arvioissaan tarkempi?


      • Stieglitz
        ftjsryjsryj kirjoitti:

        Kyllä kai noita johtopäätöksiä pitäisi tehdä venäläisten tappioilmoituksista eikä Ylikangas-metodilla arvaamalla. Osasto teki 1242 taistelulentoa. En pidä ilmoitettua lukumäärää tuhotuista panssareista mahdottomana, mutta toisaalta ilmasta on vaikea arvioida mikä on osuman vaikutus maalissa. Ehkäpä joku on tätäkin tutkinut ihan oikeasti.

        http://www.youtube.com/watch?v=4CLx_PG51J0

        BBC:n ohjelman mukaan II maailmansodan massiivisin maavoimia tukeva hyökkäys 18.päivä heinäkuuta 1944 noin 2000 raskasta ja keskiraskansta pommikonetta hyökkäsi Caenin ympäristöön. Tuossa hyökkäyksessä tuhoutui 7 saksalaista Tiikeri-panssarivaunua. Enemmän kuin kaikissa muissa rynnäkkökoneiden, hävittäjäpommittajien tsm. hyökkäyksissaä Tiikereitä vastaan.

        Tämä antaa jonkinlaisen kuvan siitä miten tavattoman vaikeaa millä tahansa lentävällä "tankintuhoajalla" oli osua panssarivaunuun. Umpimähkään tuhansia tonneja pommeja samoille seuduille pudottaneet liittoutuneiden koneet osuivat kuin osuvatkin sitten (vahingossa tai tilastollisen todennäköisyyden mukaisesti) Tiikereiden lisäksi ehkä muutamiin kymmeniin saksalaispanssariin. Ehkä alue oli tiedusteltu kohtuullisen hyvin. Tarkkuuspommituksen kanssahan tuollakaan operaatiolla ei ollut mitään tekemistä.


      • iygfpfypf
        Stieglitz kirjoitti:

        Samansuuntainen oli tieto myös Normandiasta. Saksa menetti Normandian operaatiossa kesä-elokuussa yhteensä n. 1500 panssarivaunua, rynnäkkötykkiä ja panssarintuhoajavaunua. Niistä vain 7%:ssa todettiin tuhoutumisen tai vaurioitumisen syy olleen ilmahyökkäys, siis pommikoneet ja nämä tankintuhoajat Hawker Typhoon, A-47 Thunderbolt jne. Eli vain n. 100 saksalaista hyökkäysvaunu/rynnäkkötykki/panssarintuhoajavaunua tuhoutui ilmatoiminnan ansiosta. Onko se paljon? Ota huomioon että pelkästään briteillä oli 26 laivastoa (ilmeisesti yli 500) näitä "tankintuhoajia". Jenkeillä saman verran. Itseasissa britit ja jenkit menettivät enemmän näitä "tankintuhoajalentokoneita" kuin mitä saksalaiset yhteensä panssarivaunuja.

        Ja huomioitakaan eräs yksityiskohta. Kaikkiaan vain 13 Tiikeri-tankki tuhottiin ilmaiskuilla ja näistä 7 tuhoutui pelkästään yhden päivän raskaitten pommikoneiden massapommituksella. Eli korkeintain vain 6 Tiikeriä on voitu ylipäätänsä tuhota näillä lentävillä "tankintuhoajilla", siis Typhoon, A-47 jne...

        Voin jo suoraan sanoa, että Kuhlmeynin osaston n. 20-30 Focke-Wulf 190F Jaboa ole voinut tehdä kovin kummia hyvin panssaroiduille venäläistankeille. Stukat on eri asia. Mutta jos ne olisivat kyenneet ratkaisevasti parempaan niin ne olisivat tehneet sen jo Kurskissa.

        Kuhlmeynin osasto sai paljon tuhoa venäläisten keskityksille sekä eteenkin silloille sekä lautoille ja maihinnousulaivoille. Sen sijaan panssarivaunujen suhteen olen erittäin skeptinen. Eivät ole taatusti tuhonneet 200 venäläispanssaria. Hyvä jos edes neljättäosaa tuosta. Jos saksalaiset arvioivat roimasti yläkanttiin suorituksensa Kurskissa niin miksi Kuhlmeyn osasto olisi ollut arvioissaan tarkempi?

        Aina skeptinen saa olla. Mutta yritin sanoa, että tuolla Ylikangas-metodilla eli arvaamalla ei mitään vastausta saada. Pitäisi tutkia venäläisten tappioilmoituksia.

        Sinänsä en näe paljon yhteistä Normandialla ja liittoutuneiden tunaroinnilla ja Saksan eliitti-ilmayksiköllä, joka toimi venäläisiä vastaan.

        Kun puhut venäläisten keskityksille aiheutetuista tuhoista, oletko tullut ajatelleeksi, että niissä keskityksissä on ollut panssareita?

        Oletko tullut ajatelleeksi, että panssarit ovat olleet Kannaksen maastossa enemmän riippuvaisia teistä kuin Kurskissa ja Normandiassa ja näin ollen parempia maaleja?

        Selittäviä tekijöitä voi olla useampia. Edelleenkin luotettava tieto on venäläisissä asiakirjoissa. Arvailemalla ei pääse mihinkään.


      • Stroganov
        iygfpfypf kirjoitti:

        Aina skeptinen saa olla. Mutta yritin sanoa, että tuolla Ylikangas-metodilla eli arvaamalla ei mitään vastausta saada. Pitäisi tutkia venäläisten tappioilmoituksia.

        Sinänsä en näe paljon yhteistä Normandialla ja liittoutuneiden tunaroinnilla ja Saksan eliitti-ilmayksiköllä, joka toimi venäläisiä vastaan.

        Kun puhut venäläisten keskityksille aiheutetuista tuhoista, oletko tullut ajatelleeksi, että niissä keskityksissä on ollut panssareita?

        Oletko tullut ajatelleeksi, että panssarit ovat olleet Kannaksen maastossa enemmän riippuvaisia teistä kuin Kurskissa ja Normandiassa ja näin ollen parempia maaleja?

        Selittäviä tekijöitä voi olla useampia. Edelleenkin luotettava tieto on venäläisissä asiakirjoissa. Arvailemalla ei pääse mihinkään.

        "Oletko tullut ajatelleeksi, että panssarit ovat olleet Kannaksen maastossa enemmän riippuvaisia teistä kuin Kurskissa ja Normandiassa ja näin ollen parempia maaleja?"

        Oletko itse huomioinut, että Kannaksella oli huomattavasti parempia paikkoja panssareille myös naamioitua kuin Normandiassa ja eteenkin Kurskissa? Ja peitteinen maasto muodosti suuren ongelman saksalaislentäjille havaita kohteita kuin jollakin "aavikolla".

        Sitäpaitsi - Kurskissa oli saksalaisilla kohteita huomattavasti runsaammin kuin Kannaksella. Silti korkeintaan 80 panssari tuhoutui ilmaiskuissa.


      • fyjkdtukduk
        Stroganov kirjoitti:

        "Oletko tullut ajatelleeksi, että panssarit ovat olleet Kannaksen maastossa enemmän riippuvaisia teistä kuin Kurskissa ja Normandiassa ja näin ollen parempia maaleja?"

        Oletko itse huomioinut, että Kannaksella oli huomattavasti parempia paikkoja panssareille myös naamioitua kuin Normandiassa ja eteenkin Kurskissa? Ja peitteinen maasto muodosti suuren ongelman saksalaislentäjille havaita kohteita kuin jollakin "aavikolla".

        Sitäpaitsi - Kurskissa oli saksalaisilla kohteita huomattavasti runsaammin kuin Kannaksella. Silti korkeintaan 80 panssari tuhoutui ilmaiskuissa.

        Kurskissa tilaa oli enemmän. Kuhlmeyn pommitustehtävät olivat suurelta osin hyökkäysryhmityksiä ja nimenomaan panssariryhmityksiä vastaan, samoin panssarikolonnia vastaan. Maalit oli usein kuvattu etukäteen. Tuollaisia tiiviitä ryhmityksiä pommitettaessa järeillä ilmapommeilla, on osuminen todennäköistä.


      • Res.ylilnt
        Stieglitz kirjoitti:

        20-30 Stukaa ja saman verran Focke-Fulw 190 F Jaboja. Siis jälkimmäisiä samoin kuin Kurskissakin. Ja vaikka tuossa Kurskin tutkimuksissa ei erikseen mainita mitään Stukista, niin kyllä niitä tuossa suurtaistelussa oli. Oli pakko.

        Ja koska Kurskissa venäläiset havaitsivat, että menetetyistä 1600 panssarista vain 2-5%, siis maksimissaan 80 oli tuhoutunut ilmaiskuissa, niin kyllä herää epäilys, että Kuhlmeyn osaston tiedonannoissa noista tuhotuista vihollisvaunoista on rutosti ilmaa välissä. Vai uskotko että suhteellisen vähälukuiset Kuhlmeynin syöksypommitus- ja rynnäkkökoneet olivat suorituneet vähintäin 2,5 kertaa paremmin kuin huomattavasti voimakkaammat Luftwaffen osastot Kurskissa?

        Otetaan nyt sitten venäläis-saksalais-länsiittoutuneiden esimerkin nojalla lähtökohdaksi se, että alle 5% Kannaksen venäläistankeista tuhottiin ilmapommituksilla ja syöksypommittajilla.

        Kpuka jaksaa pitää toveri venäläisen julkaisemia tilastoja totuudenmukaisna..? Se on kuin bravda-lehti ... Totuus josta ei totuutta todellakaan löytynyt... Oli niin tai näin se tosiasia kuitenkin on fakta että sanasota saatu apu ja aseistusta vaikutti ratkaisevasti ihantalan ja muihinkin kannaksen lopputaisteluihin... Ja siten Suomen itsenäisyyteen... T. Res.ylilnt.


      • zxcvbnmk
        Stieglitz kirjoitti:

        Samansuuntainen oli tieto myös Normandiasta. Saksa menetti Normandian operaatiossa kesä-elokuussa yhteensä n. 1500 panssarivaunua, rynnäkkötykkiä ja panssarintuhoajavaunua. Niistä vain 7%:ssa todettiin tuhoutumisen tai vaurioitumisen syy olleen ilmahyökkäys, siis pommikoneet ja nämä tankintuhoajat Hawker Typhoon, A-47 Thunderbolt jne. Eli vain n. 100 saksalaista hyökkäysvaunu/rynnäkkötykki/panssarintuhoajavaunua tuhoutui ilmatoiminnan ansiosta. Onko se paljon? Ota huomioon että pelkästään briteillä oli 26 laivastoa (ilmeisesti yli 500) näitä "tankintuhoajia". Jenkeillä saman verran. Itseasissa britit ja jenkit menettivät enemmän näitä "tankintuhoajalentokoneita" kuin mitä saksalaiset yhteensä panssarivaunuja.

        Ja huomioitakaan eräs yksityiskohta. Kaikkiaan vain 13 Tiikeri-tankki tuhottiin ilmaiskuilla ja näistä 7 tuhoutui pelkästään yhden päivän raskaitten pommikoneiden massapommituksella. Eli korkeintain vain 6 Tiikeriä on voitu ylipäätänsä tuhota näillä lentävillä "tankintuhoajilla", siis Typhoon, A-47 jne...

        Voin jo suoraan sanoa, että Kuhlmeynin osaston n. 20-30 Focke-Wulf 190F Jaboa ole voinut tehdä kovin kummia hyvin panssaroiduille venäläistankeille. Stukat on eri asia. Mutta jos ne olisivat kyenneet ratkaisevasti parempaan niin ne olisivat tehneet sen jo Kurskissa.

        Kuhlmeynin osasto sai paljon tuhoa venäläisten keskityksille sekä eteenkin silloille sekä lautoille ja maihinnousulaivoille. Sen sijaan panssarivaunujen suhteen olen erittäin skeptinen. Eivät ole taatusti tuhonneet 200 venäläispanssaria. Hyvä jos edes neljättäosaa tuosta. Jos saksalaiset arvioivat roimasti yläkanttiin suorituksensa Kurskissa niin miksi Kuhlmeyn osasto olisi ollut arvioissaan tarkempi?

        Ranskan 1940 operaatio kesti 40 päivää siihen osallistui 350 Stukaa ja ainakin 1 200 pommikonetta. Luftwaffen tilille tuli 2% tuhotuista noin 1750 ranskalaistankista. Siis noin 35 vaunua. Se on yksi tankki 10 Stukaa kohti. Osasto Kuhlmey oli Kannaksella 35 päivää.


      • Hitleriähaukkuvatkaikki
        Stroganov kirjoitti:

        "Oletko tullut ajatelleeksi, että panssarit ovat olleet Kannaksen maastossa enemmän riippuvaisia teistä kuin Kurskissa ja Normandiassa ja näin ollen parempia maaleja?"

        Oletko itse huomioinut, että Kannaksella oli huomattavasti parempia paikkoja panssareille myös naamioitua kuin Normandiassa ja eteenkin Kurskissa? Ja peitteinen maasto muodosti suuren ongelman saksalaislentäjille havaita kohteita kuin jollakin "aavikolla".

        Sitäpaitsi - Kurskissa oli saksalaisilla kohteita huomattavasti runsaammin kuin Kannaksella. Silti korkeintaan 80 panssari tuhoutui ilmaiskuissa.

        Kurskissa paljon tappioita tuli Saksan uusien ja ylivoimaisten panssarien vuoksi. Muutenkin tykkitulen ja panssarien. Suhteellinne osuus jäi ilma-aseella pieneksi.

        Kyllä ilmavimat ovat tehokas ase. Sen vuoksi alkoi Bagrationkin hyytyä, kun siirrettiin ilmalaivastot Ranskasta ja muualta itään. Lopullinen niitti tietenkin Modelin vastahyökkäyksellä Weikselin luona


    • Yks mie vaan

      maataistelukoneita vaan syöksypommittajia. Neukkuhan keräsi läpimurtoa varten linjojen taakse ns. panssarimakkaran ja siihen melko tiheään joukkoon ei Stukilla ollut vaikeaa osua. Kyllä siinä jälkeä syntyi kun 30 Stukaa kävi munimassa siihen jonoon munansa.

      Ei Saksa olisi Stukia käyttänyt sellaiseen toimintaan vuosikausia jos se olisi tiedetty turhaksi. Eikä vihollisen tappiotiedot olleet yksin Stuka-lentäjien juttujen varassa. Kyllä onnistuneissa (vasta)hyökkäyksissä maavoimat pääsivät näkemään mitä jälkeä pommitus oli aiheuttanut.

      • Stieglitz

        Tuollaisia "panssarimakkaroita" oli ties missä II maailmansodan aikaan ja siitä huolimatta niin saksalaiset, venäläiset, britit kuin amerikkalaisetkin eivät kyenneet tuhoamaan rynnäkkökoneilla, hävittäjä-pommittajilla kuin syöksypommittajillakaan kovinkaan suurta osaa vihollisen panssareista, puhumattakaan sodan loppupuolella yleistyneistä keskiraskaista ja raskaista panssarivaunuista. Suurinpiirtein vain n. 5% /- 2% panssarivaunuista tuhoutui ilmaiskuissa eikä niissäkään rynnäkkökoneet, syöksypommittajat ja varta vasten kehitetyt "tankintuhoajat" aiheuttaneet niitä vaan usein umpimähkään keskitettyjä pommituksia suorittaneet pommikoneet onnistuivat kuin vahingossa silloin tällöin tuhoamaan raskaitakin panssareita.

        Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Normandiassa nimittäin tutkittiin 87 tuhotusta saksalaisesta APC:stä eli (Armoured personnel carrier) panssaroidusta joukkojenkuljetusvaunuista tuhoamisen syyt. Nyt siis piti olla kohde vähän helpompi kuin jonkun Pzkw IV:n, rynnäkkötykin, Pantherin tai Tiikerin tuhoaminen. Mutta mitä vielä. Vain 3:ssa 87:stä oli merkkejä hävittäjäpommittajan/rynnäkkökoneet osumista. Eli 3,5%. Tulos oli täysi fiasko, sillä brittiläiset Typhoon ja amerikkalaiset P-47 Thunderbolt koneiden pilotit kertoivat uskomattomia lukuja muka tuhotuista APC-kohteista.

        Eli jälleen tuli täyttää skeidaa, jonka The Office of Research and Analysis paljasti.

        Miettikääpä nyt hieman. Jos 26 brittilaivuetta ja vähintäin saman verran amerikkalaisia kovasta yrityksestä, hyvästä ammushuollosta ym. huolimatta kykenivät kolmessa kuukaudessa tuhoamaan Normandiassa vain korkeintaan 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, tankintuhoajavaunua tai telatykkiä niin millä ihmeellä kuvittelisitte että Kuhlmeynin 40 hävittäjäpommittajaa tai syöksypommittajaa olisi kuukaudessa kyennyt tuhoamaan kaksinkertaisen määrän venäläistankkeja Kannaksella. Huomioikaapa yksi asia - Suomen maasto, metsäpeiteen tarjoama suoja sekä Kuhlmeyn osaston rajalliset resurssit ammustenkin suhteen.

        Kyllä nyt kansainvälisten tutkimusten mukaan on syytä vahvasti epäillä näitä Osasto Kuhlmeyn tuhoamislukuja - ainakin panssarivaunujen suhteen. En yhtään ihmettelisi vaikka 80-90% noista ilmoitetusti määristä tuhottuja panssareita olisi täyttä puppua.

        Tuokaa tutkimuksellista tietoa joka osoittaisi vanhojen Stuka-koneiden olleen tässä suhteessa paljon parempia. Ja ihmetellä täytyy että jos Stuka olisi tuhonnut kymmenkertaisesti panssareita Focke Wulf 190F:ään tai Henschel 129-B1:een verrattuna, niin miksei se onnistunut Stukilta Kurskissa?


      • Stieglitz

        "In July 1943 the German Citadel Offensive (battle of Kursk) was supported by several types of apparently highly effective ground attack aircraft, two of which were specialist tank killing machines. The first was the Henschel 129B-1/2. Made in modest numbers (only 870 of all types) it was specifically designed for the anti-tank and close support mission. The second was the Ju87G-1, armed with two 37mm cannon also specifically designed to kill armour. These aircraft, along with Fw-190Fs, were first employed en masse in the Schlachtgeschwader units supporting Operation Citadel."

        Eli todellakin - Kurskissa saksalaiset käyttivät tankintuhoamiseen Ju87G-1:tä, kovasti kehuttua Henschel 129 B1 tai B2:ta sekä Focke Wulf 190F eli Jaboa. Ja tulokset eivät olleet hääppöisiä.

        Venäläiset analysoivat omia menetettyjä panssareitaan (1614 tuhoutui) ja havaitsivat että vain 2-5%:ssa tuhon syynä oli saksalaisten ilmaiskut. Kun tiedämme että myös vaakapommituksessa (esim. Ju-88 koneet) on jokunen vaunu tuhoutunut ehkä, niin silloin päädytään siihen, että maksimäärä hyökkäysvaunuja minkä saksalaiset olisivat kuukauden suuroffensiivissa tuhonneet olisi ollut 80 vaunua mutta minimiarvion mukaan vain n. 30.

        Kurskissa saksalaisilla oli joka vaiheessa ainakin 10 kertaa enemmän tankintuhoamiseen valmistettuja lentokoneita kuin Osasto Kuhlmeyllä, joten tässäkin suhteessa on syytä epäillä Kuhlmey-porukan väitteitä tuhotuista 200 panssarista ja rynnäkkötykistä Kannaksella ajalta 17.6-18.7.44.

        Uskomatonta miten kritiikittömästi Osasto Kuhlmeyn saavutuksiin on sinänsä tähän asti suhtauduttu.


      • Late vaan
        Stieglitz kirjoitti:

        Tuollaisia "panssarimakkaroita" oli ties missä II maailmansodan aikaan ja siitä huolimatta niin saksalaiset, venäläiset, britit kuin amerikkalaisetkin eivät kyenneet tuhoamaan rynnäkkökoneilla, hävittäjä-pommittajilla kuin syöksypommittajillakaan kovinkaan suurta osaa vihollisen panssareista, puhumattakaan sodan loppupuolella yleistyneistä keskiraskaista ja raskaista panssarivaunuista. Suurinpiirtein vain n. 5% /- 2% panssarivaunuista tuhoutui ilmaiskuissa eikä niissäkään rynnäkkökoneet, syöksypommittajat ja varta vasten kehitetyt "tankintuhoajat" aiheuttaneet niitä vaan usein umpimähkään keskitettyjä pommituksia suorittaneet pommikoneet onnistuivat kuin vahingossa silloin tällöin tuhoamaan raskaitakin panssareita.

        Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Normandiassa nimittäin tutkittiin 87 tuhotusta saksalaisesta APC:stä eli (Armoured personnel carrier) panssaroidusta joukkojenkuljetusvaunuista tuhoamisen syyt. Nyt siis piti olla kohde vähän helpompi kuin jonkun Pzkw IV:n, rynnäkkötykin, Pantherin tai Tiikerin tuhoaminen. Mutta mitä vielä. Vain 3:ssa 87:stä oli merkkejä hävittäjäpommittajan/rynnäkkökoneet osumista. Eli 3,5%. Tulos oli täysi fiasko, sillä brittiläiset Typhoon ja amerikkalaiset P-47 Thunderbolt koneiden pilotit kertoivat uskomattomia lukuja muka tuhotuista APC-kohteista.

        Eli jälleen tuli täyttää skeidaa, jonka The Office of Research and Analysis paljasti.

        Miettikääpä nyt hieman. Jos 26 brittilaivuetta ja vähintäin saman verran amerikkalaisia kovasta yrityksestä, hyvästä ammushuollosta ym. huolimatta kykenivät kolmessa kuukaudessa tuhoamaan Normandiassa vain korkeintaan 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, tankintuhoajavaunua tai telatykkiä niin millä ihmeellä kuvittelisitte että Kuhlmeynin 40 hävittäjäpommittajaa tai syöksypommittajaa olisi kuukaudessa kyennyt tuhoamaan kaksinkertaisen määrän venäläistankkeja Kannaksella. Huomioikaapa yksi asia - Suomen maasto, metsäpeiteen tarjoama suoja sekä Kuhlmeyn osaston rajalliset resurssit ammustenkin suhteen.

        Kyllä nyt kansainvälisten tutkimusten mukaan on syytä vahvasti epäillä näitä Osasto Kuhlmeyn tuhoamislukuja - ainakin panssarivaunujen suhteen. En yhtään ihmettelisi vaikka 80-90% noista ilmoitetusti määristä tuhottuja panssareita olisi täyttä puppua.

        Tuokaa tutkimuksellista tietoa joka osoittaisi vanhojen Stuka-koneiden olleen tässä suhteessa paljon parempia. Ja ihmetellä täytyy että jos Stuka olisi tuhonnut kymmenkertaisesti panssareita Focke Wulf 190F:ään tai Henschel 129-B1:een verrattuna, niin miksei se onnistunut Stukilta Kurskissa?

        ,,,,Kuhlmeyn osaston rajalliset resurssit ammustenkin suhteen,,,,,

        kuin 1-2 pommia?


      • Late vaan
        Stieglitz kirjoitti:

        "In July 1943 the German Citadel Offensive (battle of Kursk) was supported by several types of apparently highly effective ground attack aircraft, two of which were specialist tank killing machines. The first was the Henschel 129B-1/2. Made in modest numbers (only 870 of all types) it was specifically designed for the anti-tank and close support mission. The second was the Ju87G-1, armed with two 37mm cannon also specifically designed to kill armour. These aircraft, along with Fw-190Fs, were first employed en masse in the Schlachtgeschwader units supporting Operation Citadel."

        Eli todellakin - Kurskissa saksalaiset käyttivät tankintuhoamiseen Ju87G-1:tä, kovasti kehuttua Henschel 129 B1 tai B2:ta sekä Focke Wulf 190F eli Jaboa. Ja tulokset eivät olleet hääppöisiä.

        Venäläiset analysoivat omia menetettyjä panssareitaan (1614 tuhoutui) ja havaitsivat että vain 2-5%:ssa tuhon syynä oli saksalaisten ilmaiskut. Kun tiedämme että myös vaakapommituksessa (esim. Ju-88 koneet) on jokunen vaunu tuhoutunut ehkä, niin silloin päädytään siihen, että maksimäärä hyökkäysvaunuja minkä saksalaiset olisivat kuukauden suuroffensiivissa tuhonneet olisi ollut 80 vaunua mutta minimiarvion mukaan vain n. 30.

        Kurskissa saksalaisilla oli joka vaiheessa ainakin 10 kertaa enemmän tankintuhoamiseen valmistettuja lentokoneita kuin Osasto Kuhlmeyllä, joten tässäkin suhteessa on syytä epäillä Kuhlmey-porukan väitteitä tuhotuista 200 panssarista ja rynnäkkötykistä Kannaksella ajalta 17.6-18.7.44.

        Uskomatonta miten kritiikittömästi Osasto Kuhlmeyn saavutuksiin on sinänsä tähän asti suhtauduttu.

        tietysti yläkanttiin leuhkittu mutta tuskin Saksa olisi enää -44 käyttänyt Stukia tankkikeskityksiä vastaan jos käytäntö olisi osoittanut sen olevan yhtä tyhjän kanssa. Kyllä heillä tasan tarkkaan tietoa oli siitä saavatko ne mitään aikaan. Kyllähän he etenemisessään näkivät mitä Stukat olivat saaneet aikaan vai olivatko mitään.


      • rstjeyk
        Stieglitz kirjoitti:

        Tuollaisia "panssarimakkaroita" oli ties missä II maailmansodan aikaan ja siitä huolimatta niin saksalaiset, venäläiset, britit kuin amerikkalaisetkin eivät kyenneet tuhoamaan rynnäkkökoneilla, hävittäjä-pommittajilla kuin syöksypommittajillakaan kovinkaan suurta osaa vihollisen panssareista, puhumattakaan sodan loppupuolella yleistyneistä keskiraskaista ja raskaista panssarivaunuista. Suurinpiirtein vain n. 5% /- 2% panssarivaunuista tuhoutui ilmaiskuissa eikä niissäkään rynnäkkökoneet, syöksypommittajat ja varta vasten kehitetyt "tankintuhoajat" aiheuttaneet niitä vaan usein umpimähkään keskitettyjä pommituksia suorittaneet pommikoneet onnistuivat kuin vahingossa silloin tällöin tuhoamaan raskaitakin panssareita.

        Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Normandiassa nimittäin tutkittiin 87 tuhotusta saksalaisesta APC:stä eli (Armoured personnel carrier) panssaroidusta joukkojenkuljetusvaunuista tuhoamisen syyt. Nyt siis piti olla kohde vähän helpompi kuin jonkun Pzkw IV:n, rynnäkkötykin, Pantherin tai Tiikerin tuhoaminen. Mutta mitä vielä. Vain 3:ssa 87:stä oli merkkejä hävittäjäpommittajan/rynnäkkökoneet osumista. Eli 3,5%. Tulos oli täysi fiasko, sillä brittiläiset Typhoon ja amerikkalaiset P-47 Thunderbolt koneiden pilotit kertoivat uskomattomia lukuja muka tuhotuista APC-kohteista.

        Eli jälleen tuli täyttää skeidaa, jonka The Office of Research and Analysis paljasti.

        Miettikääpä nyt hieman. Jos 26 brittilaivuetta ja vähintäin saman verran amerikkalaisia kovasta yrityksestä, hyvästä ammushuollosta ym. huolimatta kykenivät kolmessa kuukaudessa tuhoamaan Normandiassa vain korkeintaan 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, tankintuhoajavaunua tai telatykkiä niin millä ihmeellä kuvittelisitte että Kuhlmeynin 40 hävittäjäpommittajaa tai syöksypommittajaa olisi kuukaudessa kyennyt tuhoamaan kaksinkertaisen määrän venäläistankkeja Kannaksella. Huomioikaapa yksi asia - Suomen maasto, metsäpeiteen tarjoama suoja sekä Kuhlmeyn osaston rajalliset resurssit ammustenkin suhteen.

        Kyllä nyt kansainvälisten tutkimusten mukaan on syytä vahvasti epäillä näitä Osasto Kuhlmeyn tuhoamislukuja - ainakin panssarivaunujen suhteen. En yhtään ihmettelisi vaikka 80-90% noista ilmoitetusti määristä tuhottuja panssareita olisi täyttä puppua.

        Tuokaa tutkimuksellista tietoa joka osoittaisi vanhojen Stuka-koneiden olleen tässä suhteessa paljon parempia. Ja ihmetellä täytyy että jos Stuka olisi tuhonnut kymmenkertaisesti panssareita Focke Wulf 190F:ään tai Henschel 129-B1:een verrattuna, niin miksei se onnistunut Stukilta Kurskissa?

        Tuota meille tutkittua tietoa noista Kuhlmeyn luvuista, niin ei tarvitse puhua mistään illuusioista. Nythän sinä arvailet. Ylikankaan tapaan.


      • srtjtrykj
        Stieglitz kirjoitti:

        "In July 1943 the German Citadel Offensive (battle of Kursk) was supported by several types of apparently highly effective ground attack aircraft, two of which were specialist tank killing machines. The first was the Henschel 129B-1/2. Made in modest numbers (only 870 of all types) it was specifically designed for the anti-tank and close support mission. The second was the Ju87G-1, armed with two 37mm cannon also specifically designed to kill armour. These aircraft, along with Fw-190Fs, were first employed en masse in the Schlachtgeschwader units supporting Operation Citadel."

        Eli todellakin - Kurskissa saksalaiset käyttivät tankintuhoamiseen Ju87G-1:tä, kovasti kehuttua Henschel 129 B1 tai B2:ta sekä Focke Wulf 190F eli Jaboa. Ja tulokset eivät olleet hääppöisiä.

        Venäläiset analysoivat omia menetettyjä panssareitaan (1614 tuhoutui) ja havaitsivat että vain 2-5%:ssa tuhon syynä oli saksalaisten ilmaiskut. Kun tiedämme että myös vaakapommituksessa (esim. Ju-88 koneet) on jokunen vaunu tuhoutunut ehkä, niin silloin päädytään siihen, että maksimäärä hyökkäysvaunuja minkä saksalaiset olisivat kuukauden suuroffensiivissa tuhonneet olisi ollut 80 vaunua mutta minimiarvion mukaan vain n. 30.

        Kurskissa saksalaisilla oli joka vaiheessa ainakin 10 kertaa enemmän tankintuhoamiseen valmistettuja lentokoneita kuin Osasto Kuhlmeyllä, joten tässäkin suhteessa on syytä epäillä Kuhlmey-porukan väitteitä tuhotuista 200 panssarista ja rynnäkkötykistä Kannaksella ajalta 17.6-18.7.44.

        Uskomatonta miten kritiikittömästi Osasto Kuhlmeyn saavutuksiin on sinänsä tähän asti suhtauduttu.

        Ei sinun epäilyilläsi ole mitään virkaa ilman tietoa. Tietoa sinulla ei ole Kuhlmeyn suorituksista. Ei se asia näistä sinun illuusioistasi mihinkään muutu.


      • Stieglitz
        srtjtrykj kirjoitti:

        Ei sinun epäilyilläsi ole mitään virkaa ilman tietoa. Tietoa sinulla ei ole Kuhlmeyn suorituksista. Ei se asia näistä sinun illuusioistasi mihinkään muutu.

        "Tietoa sinulla ei ole Kuhlmeyn suorituksista"

        Mitä muuta tietoa sinulla on kuin tuo Kuhlmey-osaston väitetty 200 panssarin tuhoaminen? Tuo luku on saattanut sitäpaitsi tulla historiankirjoihin pelkän propagandaheiton seurauksena. Niitähän on sotahistoria täynnä.


      • p9uhpuh
        Stieglitz kirjoitti:

        "Tietoa sinulla ei ole Kuhlmeyn suorituksista"

        Mitä muuta tietoa sinulla on kuin tuo Kuhlmey-osaston väitetty 200 panssarin tuhoaminen? Tuo luku on saattanut sitäpaitsi tulla historiankirjoihin pelkän propagandaheiton seurauksena. Niitähän on sotahistoria täynnä.

        Se on nykyinen tieto. Sinun arvauksesi ei riitä kumoamaan sitä.


      • Penna Tervo
        Late vaan kirjoitti:

        tietysti yläkanttiin leuhkittu mutta tuskin Saksa olisi enää -44 käyttänyt Stukia tankkikeskityksiä vastaan jos käytäntö olisi osoittanut sen olevan yhtä tyhjän kanssa. Kyllä heillä tasan tarkkaan tietoa oli siitä saavatko ne mitään aikaan. Kyllähän he etenemisessään näkivät mitä Stukat olivat saaneet aikaan vai olivatko mitään.

        ...ja Saksa oli siirtymässä Henscheleihin sekä Jaboihin. Tiettävästi Kuhlmeyn porukka oli juuri käymässä tätä siirtymävaihetta.


      • Me Again
        Late vaan kirjoitti:

        tietysti yläkanttiin leuhkittu mutta tuskin Saksa olisi enää -44 käyttänyt Stukia tankkikeskityksiä vastaan jos käytäntö olisi osoittanut sen olevan yhtä tyhjän kanssa. Kyllä heillä tasan tarkkaan tietoa oli siitä saavatko ne mitään aikaan. Kyllähän he etenemisessään näkivät mitä Stukat olivat saaneet aikaan vai olivatko mitään.

        "tietysti yläkanttiin leuhkittu mutta tuskin Saksa olisi enää -44 käyttänyt Stukia tankkikeskityksiä vastaan jos käytäntö olisi osoittanut sen olevan yhtä tyhjän kanssa."

        Suunnilleen samaa argumenttia on koettettu myös liittoutuneiden maataistelukoneiden heikkouksien puolustamiseen; että tuskin niiden käyttöä olisi jatkettu mikäli ne olisivat todella epäonnistuneet panssarien tuhoamisessa niin totaalisesti.

        Kuitenkin kyseisten koneiden käyttö jatkui vielä senkin jälkeen kun epäonnistuminen oli kentällä todettu


      • ghjkvccj
        rstjeyk kirjoitti:

        Tuota meille tutkittua tietoa noista Kuhlmeyn luvuista, niin ei tarvitse puhua mistään illuusioista. Nythän sinä arvailet. Ylikankaan tapaan.

        Kenttätykistö eteenkin ratkaisutaisteluissa Talissa, Ihantalassa sekä Äyräpäässä tuhosi suuremman osan vihollispanssareista kuin on aiemmin luultu.


    • saattaa olla niinkin

      enpä ole asiaa sen kummemmin tutkinut ja ainahan voittoilmoitukset ovat liioiteltuja. Mutta tulipa vaan mieleen jo aikaa sitten edesmenneen naapurin vaarin kertomukset sodasta. Hän kertoi monta kertaa kuinka kyyristelivät suojissaan ja odottivat venäläisten panssarirynnäkköä, kun vihollinen keskitti kalustoaan sitä varten. Sanoi ajatelleensa että loppu tulee aivan varmasti, sellaiset määrät vastustaja kokosi panssareita iskuaan varten. Mutta sitten paikalle iskivät Kuhlmeyn Stukat ja tuhosivat ison osan vaunuista ja hyökkäysvalmistelut loppuivat siihen. Tunnin kuluttua tuli uusi Stukien isku mutta pienemmällä joukolla. Pikku hutikassa vaari jaksoi aina mainita että ne Stukat hänen henkensä pelasti...

      • Stieglitz

        Minä olen niin monen vaarin kertovan muiden juttuja ominaan etten aina jaksa suhtautua niihin kovin vakavasti.

        Jokaisen kannattaa miettiä asioita realistiselta pohjalta, esim. näin:

        1. Briteillä ja amerikkalaisilla oli n. 1000 ground-attack-konetta toiminnassa Normandian operaation aikana. He ovat onnistuneet tutkimuksen mukaan tuhoamaan niillä korkeintaan 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä tai telalavettitykkiä - kolmessa kuukaudessa!!!

        2. Saksalaiset onnistuivat 400-500 Stukalla, Jabolla tai Henschellillä tuhoamaan korkeintaan 80 venäläistä hyökkäysvaunua Kurskin kuukauden suurtaistelussa, jossa Luftwaffella oli käytössä käytännössä 2/3 koko itärintaman lentovoimasta.

        Kertokaan nyt ihmeessä mikä Kannaksen taistelussa olisi loksahtanut niin kohdalleen että vaivaiset 40-50 Kuhlmeyn Stukaa tai Jaboa olisi pystynyt 4 viikossa nuijimaan 200 panssaria.


      • Penna Tervo
        Stieglitz kirjoitti:

        Minä olen niin monen vaarin kertovan muiden juttuja ominaan etten aina jaksa suhtautua niihin kovin vakavasti.

        Jokaisen kannattaa miettiä asioita realistiselta pohjalta, esim. näin:

        1. Briteillä ja amerikkalaisilla oli n. 1000 ground-attack-konetta toiminnassa Normandian operaation aikana. He ovat onnistuneet tutkimuksen mukaan tuhoamaan niillä korkeintaan 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä tai telalavettitykkiä - kolmessa kuukaudessa!!!

        2. Saksalaiset onnistuivat 400-500 Stukalla, Jabolla tai Henschellillä tuhoamaan korkeintaan 80 venäläistä hyökkäysvaunua Kurskin kuukauden suurtaistelussa, jossa Luftwaffella oli käytössä käytännössä 2/3 koko itärintaman lentovoimasta.

        Kertokaan nyt ihmeessä mikä Kannaksen taistelussa olisi loksahtanut niin kohdalleen että vaivaiset 40-50 Kuhlmeyn Stukaa tai Jaboa olisi pystynyt 4 viikossa nuijimaan 200 panssaria.

        Jos sakemanneilla oli Kurskissa 400 syöksypommittajaa ja ne tuhosivat 80 panssaria kuukaudessa niin mitä ilmeisemmin Kuhlmeyn 40 syöksypommittajaa ovat samassa ajassa tuhonneet Kannaksella siten 8 panssaria.

        8 panssaria ilmoitetusta 200 panssarista on 4%. Eli se on yhtä pieni osuus kuin englesmanneilla ja jenkeillä Normandiassa. Tällaista tietoa löytyi netistä ainakin Operaatio Goodwoodista. Sakemannien ilmoittamat määrät tuhotuista venäläispanssareista Kurskissa olivat myös niin suuria että todellisuudessa kai melkein kaikki venäläisten tappiot olisi pitänyt tulla ilmaiskuissa. Näinhän ei tietenkään ollut kuten venäläiset itsekin analysoivat tuloksiaan. Niinhän sinä väitit?

        Lisäksi on mahdollista tietenkin että joku noista Kannaksen 8 tankista olisikin tuhoutunut suomalaisten vaakapommittajien toimesta.


      • Stieglitz
        Penna Tervo kirjoitti:

        Jos sakemanneilla oli Kurskissa 400 syöksypommittajaa ja ne tuhosivat 80 panssaria kuukaudessa niin mitä ilmeisemmin Kuhlmeyn 40 syöksypommittajaa ovat samassa ajassa tuhonneet Kannaksella siten 8 panssaria.

        8 panssaria ilmoitetusta 200 panssarista on 4%. Eli se on yhtä pieni osuus kuin englesmanneilla ja jenkeillä Normandiassa. Tällaista tietoa löytyi netistä ainakin Operaatio Goodwoodista. Sakemannien ilmoittamat määrät tuhotuista venäläispanssareista Kurskissa olivat myös niin suuria että todellisuudessa kai melkein kaikki venäläisten tappiot olisi pitänyt tulla ilmaiskuissa. Näinhän ei tietenkään ollut kuten venäläiset itsekin analysoivat tuloksiaan. Niinhän sinä väitit?

        Lisäksi on mahdollista tietenkin että joku noista Kannaksen 8 tankista olisikin tuhoutunut suomalaisten vaakapommittajien toimesta.

        ...ei löydy. Sen sijaan on joitakin yksittäisiä esimerkkejä kuten tämä:

        " On 8th July 1941, Hs 129s are credited with destroying 50
        T-34s in the 2nd Guards Tank Corps in less than an hour. There is some evidence that 2nd Guards Tank Corps took heavy casualties on 8th July, but 50 tanks appears to exceed their total losses form all causes.

        In fact total Soviet tank losses in operation Citadel amounted to 1 614 tanks totally destroyed, the vast majority to German tanks and assault guns. Further detailed research has shown air power only accounted for 2-5% of Soviet tanks destroyed in the battle of Kursk. This equates to at most around 80 tanks. Again, even if this is a low estimate, where are the hundreds of tanks destroyed by German ground attack aircraft? "

        -------
        Eli yhtenä päivänä Henschel-lentäjät ilmoittivat tuhonneensa 50 venäläistankkia iskussa 2. Kaartin Panssariarmeijakuntaa vastaan. Panssariarmeijakunta kyllä menetti tuona kyseisenä päivänä suurinpiirtein tuon verran panssareita, mutta lähes kaikki menetyksest tulivat saksalaisia panssarivaunuja sekä pst-tykkejä vastaan. Kaikkiaan Kurskin taistelussa NL menetti 1614 tuhoutunutta tankkia (määrä uskottava, Saksa menetti 323 tuhoutuneena) ja noista NL:n tappioista tuli siis vain 2-5% ilmaiskuissa. Saksa menetti vain muutamia panssareita NL:n ilmaiskuilla.

        ------

        Lähdetiedot:22) M. Healy, Kursk 1943, Osprey Military, London, 1993, p. 66.

        (23) D. M. Glantz, J.M. House, The Battle of Kursk, Ian Allan Publishing Ltd, Surrey, UK, 1999, p. 276. According to Glantz and House, these are admitted Soviet tanks totally destroyed but the number is probably higher. In addition a similar number were probably recovered as repairable.

        (24) Tank Forces in Defense of the Kursk Bridgehead, Journal of Slavic Military Studies, Volume 7, No 1, March 1994, p. 114.


      • Late vaan
        Stieglitz kirjoitti:

        Minä olen niin monen vaarin kertovan muiden juttuja ominaan etten aina jaksa suhtautua niihin kovin vakavasti.

        Jokaisen kannattaa miettiä asioita realistiselta pohjalta, esim. näin:

        1. Briteillä ja amerikkalaisilla oli n. 1000 ground-attack-konetta toiminnassa Normandian operaation aikana. He ovat onnistuneet tutkimuksen mukaan tuhoamaan niillä korkeintaan 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä tai telalavettitykkiä - kolmessa kuukaudessa!!!

        2. Saksalaiset onnistuivat 400-500 Stukalla, Jabolla tai Henschellillä tuhoamaan korkeintaan 80 venäläistä hyökkäysvaunua Kurskin kuukauden suurtaistelussa, jossa Luftwaffella oli käytössä käytännössä 2/3 koko itärintaman lentovoimasta.

        Kertokaan nyt ihmeessä mikä Kannaksen taistelussa olisi loksahtanut niin kohdalleen että vaivaiset 40-50 Kuhlmeyn Stukaa tai Jaboa olisi pystynyt 4 viikossa nuijimaan 200 panssaria.

        Ihantalassa ne olivat taajana ryhmityksenä keskitetty läpimurtoa varten panssarimakkaroiksi harvoille teille. Normandiassa ja Kurskissa ne olivat hajallaan puolustuksessa, maahan kaivettuina ja naamioituina.


      • fdtyjsrykj
        Stieglitz kirjoitti:

        Minä olen niin monen vaarin kertovan muiden juttuja ominaan etten aina jaksa suhtautua niihin kovin vakavasti.

        Jokaisen kannattaa miettiä asioita realistiselta pohjalta, esim. näin:

        1. Briteillä ja amerikkalaisilla oli n. 1000 ground-attack-konetta toiminnassa Normandian operaation aikana. He ovat onnistuneet tutkimuksen mukaan tuhoamaan niillä korkeintaan 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä tai telalavettitykkiä - kolmessa kuukaudessa!!!

        2. Saksalaiset onnistuivat 400-500 Stukalla, Jabolla tai Henschellillä tuhoamaan korkeintaan 80 venäläistä hyökkäysvaunua Kurskin kuukauden suurtaistelussa, jossa Luftwaffella oli käytössä käytännössä 2/3 koko itärintaman lentovoimasta.

        Kertokaan nyt ihmeessä mikä Kannaksen taistelussa olisi loksahtanut niin kohdalleen että vaivaiset 40-50 Kuhlmeyn Stukaa tai Jaboa olisi pystynyt 4 viikossa nuijimaan 200 panssaria.

        Fakta on se, että sinulla ei ole mitään faktaa Kuhlmeyn aiheuttamista tappioista. Se siitä. Voit aivan rauhassa jutella mukavia Normandiasta, Kurkista tai vaikka Waterloon taistelusta, mutta tässä on kysymys Ihantalasta. Kerro meille siis Ihantalan taisteluista tutkimustietoa tai lopeta jankuttaminen.


      • se, että
        fdtyjsrykj kirjoitti:

        Fakta on se, että sinulla ei ole mitään faktaa Kuhlmeyn aiheuttamista tappioista. Se siitä. Voit aivan rauhassa jutella mukavia Normandiasta, Kurkista tai vaikka Waterloon taistelusta, mutta tässä on kysymys Ihantalasta. Kerro meille siis Ihantalan taisteluista tutkimustietoa tai lopeta jankuttaminen.

        Ihantalassa hyökkäysten pysäyttäminen oli myös stukien ansiota, Näin ovat monet veteraanit kertoneet Ihantalassa käydessämme.Mitä kaikkea ne tuhosivat, on sittenkin sivuseikka. Vaikea on esittää todisteita, sillä ryssät korjasivat romunsa.


      • Stieglitz
        fdtyjsrykj kirjoitti:

        Fakta on se, että sinulla ei ole mitään faktaa Kuhlmeyn aiheuttamista tappioista. Se siitä. Voit aivan rauhassa jutella mukavia Normandiasta, Kurkista tai vaikka Waterloon taistelusta, mutta tässä on kysymys Ihantalasta. Kerro meille siis Ihantalan taisteluista tutkimustietoa tai lopeta jankuttaminen.

        mitään muuta kuin tuo Kuhlmeyn osaston ilmeisesti täysin yliampuva tilasto 200 tuhotusta panssarista. Kerro minulle tutkimustieto joka vahvistaisi nuo tiedot oikeiksi. Onko esim. Neuvostoliiton asevoimien analyysi siitä mikä osuus tuhoutuneista panssareista aiheutui ilmahyökkäyksistä?

        Minulla ei ole tuota tietoa mutta minulla on esittää kolme suurtaistelua jotka osoittavat mitä vaikeuksia näillä "ground-attack"-lentokoneilla oli panssarien tuhoamisessa.

        1. Liittoutuneet Normandiassa
        2. Saksalaiset Kurskissa
        3. Neuvostoliiton ilmavoimat Kurskissa

        Nuo kolme mainittua osoittavat että taisteluissa yleensä tuhoutuneista panssareista about 5% tuhoutuivat ilmaiskuissa.

        Kerro millä perusteella Kuhlmeynin lentäjät olisivat onnistuneet 10-20 kertaa paremmin kuin esim. Saksan Stuka- ja FW-190-lentäjät Kurskin taistelussa. Perustelut jollakin "panssarimakkaralla" ovat luvalla sanoen aika kaukaa haettua. Kerronpa miksi?

        Samanlainen, mutta paljon suurempi ja tiheämpi panssarimakkara oli Mortainissa Normandian taistelun loppuvaiheessa. Tutkippa karttaa. Silloin jenkeille ja briteille avautui ennennäkemätön mahdollisuus tuhota suuria määriä saksalaispanssareita ilmaiskuilla, mutta niin vain poskelleen meni tuokin.

        TANKIT TUHOTTIIN LÄHES YKSINOMAAN PANSSAREILLA JA PST-TYKEILLÄ!!!

        "The story at Mortain was even worse. It turns out that only 177 German tanks and assault guns participated in the attack, which is 75 less tanks than claimed as destroyed! Of these 177 tanks, 46 were lost and only 9 were lost to aircraft attack.(6) This is again around 4% of those claimed. When the results of the various Normandy operations are compiled, it turns out that no more than 100 German tanks were lost in the entire campaign from hits by aircraft launched ordnance. "


      • Stieglitz
        Late vaan kirjoitti:

        Ihantalassa ne olivat taajana ryhmityksenä keskitetty läpimurtoa varten panssarimakkaroiksi harvoille teille. Normandiassa ja Kurskissa ne olivat hajallaan puolustuksessa, maahan kaivettuina ja naamioituina.

        "Ihantalassa ne olivat taajana ryhmityksenä keskitetty läpimurtoa varten panssarimakkaroiksi harvoille teille. "

        Mortainissa, Normandiassa oli vastaava tilanne. Todellisessa panssarimakkarassa oli paljon saksalaistankkeja jotka yrittivät vastaiskua. Länsiliittoutuneet tekivät erittäin voimakkaita ilmaiskuja ja kuvittelivat tuhonneensa 252 panssaria. Myöhemmin todettiin että saksalaiset menettivät ilmaiskujen takia vain 9 panssaria. Eli valhe oli 96%:nen.

        Saksalaiset pilotit syyllistyivät vastaaviin täysin yliampuviin väitteisiin Kurskissa.

        Väite:
        " During the German counterattack at Mortain (7th to 10th August) the 2nd Tactical Air Force and 9th USAAF claimed to have destroyed 140 and 112 tanks, respectively."

        Totuus:
        "The story at Mortain was even worse. It turns out that only 177 German tanks and assault guns participated in the attack, which is 75 less tanks than claimed as destroyed! Of these 177 tanks, 46 were lost and only 9 were lost to aircraft attack.(6) This is again around 4% of those claimed. "


      • 19
        Stieglitz kirjoitti:

        "Ihantalassa ne olivat taajana ryhmityksenä keskitetty läpimurtoa varten panssarimakkaroiksi harvoille teille. "

        Mortainissa, Normandiassa oli vastaava tilanne. Todellisessa panssarimakkarassa oli paljon saksalaistankkeja jotka yrittivät vastaiskua. Länsiliittoutuneet tekivät erittäin voimakkaita ilmaiskuja ja kuvittelivat tuhonneensa 252 panssaria. Myöhemmin todettiin että saksalaiset menettivät ilmaiskujen takia vain 9 panssaria. Eli valhe oli 96%:nen.

        Saksalaiset pilotit syyllistyivät vastaaviin täysin yliampuviin väitteisiin Kurskissa.

        Väite:
        " During the German counterattack at Mortain (7th to 10th August) the 2nd Tactical Air Force and 9th USAAF claimed to have destroyed 140 and 112 tanks, respectively."

        Totuus:
        "The story at Mortain was even worse. It turns out that only 177 German tanks and assault guns participated in the attack, which is 75 less tanks than claimed as destroyed! Of these 177 tanks, 46 were lost and only 9 were lost to aircraft attack.(6) This is again around 4% of those claimed. "

        Kai tuolla syöksypommituksella jotakin etuja oli. Miksi muuten syöksypommittajia olisi aikanaan rakennettu?


      • dtyjdtykjt
        Stieglitz kirjoitti:

        mitään muuta kuin tuo Kuhlmeyn osaston ilmeisesti täysin yliampuva tilasto 200 tuhotusta panssarista. Kerro minulle tutkimustieto joka vahvistaisi nuo tiedot oikeiksi. Onko esim. Neuvostoliiton asevoimien analyysi siitä mikä osuus tuhoutuneista panssareista aiheutui ilmahyökkäyksistä?

        Minulla ei ole tuota tietoa mutta minulla on esittää kolme suurtaistelua jotka osoittavat mitä vaikeuksia näillä "ground-attack"-lentokoneilla oli panssarien tuhoamisessa.

        1. Liittoutuneet Normandiassa
        2. Saksalaiset Kurskissa
        3. Neuvostoliiton ilmavoimat Kurskissa

        Nuo kolme mainittua osoittavat että taisteluissa yleensä tuhoutuneista panssareista about 5% tuhoutuivat ilmaiskuissa.

        Kerro millä perusteella Kuhlmeynin lentäjät olisivat onnistuneet 10-20 kertaa paremmin kuin esim. Saksan Stuka- ja FW-190-lentäjät Kurskin taistelussa. Perustelut jollakin "panssarimakkaralla" ovat luvalla sanoen aika kaukaa haettua. Kerronpa miksi?

        Samanlainen, mutta paljon suurempi ja tiheämpi panssarimakkara oli Mortainissa Normandian taistelun loppuvaiheessa. Tutkippa karttaa. Silloin jenkeille ja briteille avautui ennennäkemätön mahdollisuus tuhota suuria määriä saksalaispanssareita ilmaiskuilla, mutta niin vain poskelleen meni tuokin.

        TANKIT TUHOTTIIN LÄHES YKSINOMAAN PANSSAREILLA JA PST-TYKEILLÄ!!!

        "The story at Mortain was even worse. It turns out that only 177 German tanks and assault guns participated in the attack, which is 75 less tanks than claimed as destroyed! Of these 177 tanks, 46 were lost and only 9 were lost to aircraft attack.(6) This is again around 4% of those claimed. When the results of the various Normandy operations are compiled, it turns out that no more than 100 German tanks were lost in the entire campaign from hits by aircraft launched ordnance. "

        Sotahistoria nyt kertoo noista 200 tuhotusta panssarista. Sotahistoriaa on tapana muuttaa tutkimalla, ei arvaamalla. Estradi on sinun.


      • Penna Tervo
        dtyjdtykjt kirjoitti:

        Sotahistoria nyt kertoo noista 200 tuhotusta panssarista. Sotahistoriaa on tapana muuttaa tutkimalla, ei arvaamalla. Estradi on sinun.

        Eipä silti niinkauan kun ei ole venäläisten omia analyysejä Kannaksen taisteluissa tuhoutuneista tankeista eli mikä aiheutti tuhoutumisen on oltu siinä käsityksessä että Osasto Kuhlmey jopa yli 30% hyökkääjän panssarikalustosta. Jos näin on ollut, sopii kyllä kysyä miksi muut saksalaiset lento-osastot itärintamalla eivät ole onnistuneet yhtä hyvin.

        Ehkä syy on varsin yksinkertainen. Kaikki muutkin Kuhlmeyn osaston kaltaiset yksiköt itärintamalla uskottelivat tuhonneensa paljon panssareita eikä kukaan niiden perään tarkemmin kysellyt. Viime kädessähän vasta tarkat analyysit panssariromuista kertovat totuuden. Ainakaan brittien ja amerikkalaisten tutkimukset Normandiassa eivät tue käsitystä että hävittäjä-pommittajat Typhoon ja P-47 Thunderbold olisivat todellisuudessa menestyneet. Mutta jos viitsitte vilkaista Wikipediaa niin sieltäkin löytyy tekstiä joka väittää että noilla hyökkäyksillä tuhottiin hyvinkin paljon panssarikalustoa.


      • Penna Tervo
        19 kirjoitti:

        Kai tuolla syöksypommituksella jotakin etuja oli. Miksi muuten syöksypommittajia olisi aikanaan rakennettu?

        kun vihollinen oli heikoilla eli ilmatorjuntaa ei juuri enää ollut samoin ei hävittäjiä. Mutta kuten "Taistelu Englannissa" jo osoitti Stukat olivat aika onnettomia jos torjunta pelasi.


      • Stieglitz
        dtyjdtykjt kirjoitti:

        Sotahistoria nyt kertoo noista 200 tuhotusta panssarista. Sotahistoriaa on tapana muuttaa tutkimalla, ei arvaamalla. Estradi on sinun.

        "Sotahistoria nyt kertoo noista 200 tuhotusta panssarista. Sotahistoriaa on tapana muuttaa tutkimalla, ei arvaamalla. Estradi on sinun."

        Minua kiinnostaisi tietää onko olemassa venäläisten tutkimusta Kannaksella tuhoutuneista omista hyökkäysvaunuista. Kurskissa he tekivät analyysin saatuaan taistelukentän haltuunsa ja totesivat että 95-98% tuhoutuneista 1614 venäläishyökkäysvaunuista tuhoutui muulla tavalla kuin ilmaiskuissa. 2-5% johtui ilmaiskuista, joissa on myös mukana muitakin kuin vain syöksypommittajien ja hävittäjäpommitajien tuhoamia tankkeja. Mm. keskiraskaita pommikoneita kuten Junkers 88.

        Olisi kiinnostavaa tietää onko olemassa mitään tarkkoja saksalaisia päiväkirjoja, jotta asiaa voitaisiin tarkemmin ja yksilöidyimmin tutkia.


      • Stieglitz
        Penna Tervo kirjoitti:

        kun vihollinen oli heikoilla eli ilmatorjuntaa ei juuri enää ollut samoin ei hävittäjiä. Mutta kuten "Taistelu Englannissa" jo osoitti Stukat olivat aika onnettomia jos torjunta pelasi.

        Kannaksen venäläistä ilmatorjuntaa erikoisen voimakkaana. Tämäkin sulkee sen mahdollisuuden, että Kuhlmeyn lentäjät olisivat päässeet Kurskia helpommalla tuhoamaan venäläispanssareita.

        Ts. ei löydy mitään konkreettista tietoa siitä, että Kuhlmeyn lentäjät olisivat suhteessa onnistuneet Kurskin lentäjiin verrattuna 20-kertaa tehokkaammin.

        Monet tällä kirjoittajat elävät täysin samassa valheessa kuin ne britit ja amerikkalaiset jotka vilpittömästi uskoivat Typhoon- ja P-47-lentäjien kertomuksiin valtavista määristä ilmahyökkäyksillä tuhotuista saksalaispanssareista.

        SODAN ENSIMMÄINEN UHRI ON TOTUUS. Ja niin se on myös tässä Kuhlmeynin tankintuhoamisessakin.


      • dsthjsj
        Penna Tervo kirjoitti:

        Eipä silti niinkauan kun ei ole venäläisten omia analyysejä Kannaksen taisteluissa tuhoutuneista tankeista eli mikä aiheutti tuhoutumisen on oltu siinä käsityksessä että Osasto Kuhlmey jopa yli 30% hyökkääjän panssarikalustosta. Jos näin on ollut, sopii kyllä kysyä miksi muut saksalaiset lento-osastot itärintamalla eivät ole onnistuneet yhtä hyvin.

        Ehkä syy on varsin yksinkertainen. Kaikki muutkin Kuhlmeyn osaston kaltaiset yksiköt itärintamalla uskottelivat tuhonneensa paljon panssareita eikä kukaan niiden perään tarkemmin kysellyt. Viime kädessähän vasta tarkat analyysit panssariromuista kertovat totuuden. Ainakaan brittien ja amerikkalaisten tutkimukset Normandiassa eivät tue käsitystä että hävittäjä-pommittajat Typhoon ja P-47 Thunderbold olisivat todellisuudessa menestyneet. Mutta jos viitsitte vilkaista Wikipediaa niin sieltäkin löytyy tekstiä joka väittää että noilla hyökkäyksillä tuhottiin hyvinkin paljon panssarikalustoa.

        Ei kaikki sotahistoria ole totta. Yhtään sotahistorian tietoa ei kuitenkaan arvaamalla ole kumottu eikä kumota.


      • fgjdkhdhk
        Stieglitz kirjoitti:

        Kannaksen venäläistä ilmatorjuntaa erikoisen voimakkaana. Tämäkin sulkee sen mahdollisuuden, että Kuhlmeyn lentäjät olisivat päässeet Kurskia helpommalla tuhoamaan venäläispanssareita.

        Ts. ei löydy mitään konkreettista tietoa siitä, että Kuhlmeyn lentäjät olisivat suhteessa onnistuneet Kurskin lentäjiin verrattuna 20-kertaa tehokkaammin.

        Monet tällä kirjoittajat elävät täysin samassa valheessa kuin ne britit ja amerikkalaiset jotka vilpittömästi uskoivat Typhoon- ja P-47-lentäjien kertomuksiin valtavista määristä ilmahyökkäyksillä tuhotuista saksalaispanssareista.

        SODAN ENSIMMÄINEN UHRI ON TOTUUS. Ja niin se on myös tässä Kuhlmeynin tankintuhoamisessakin.

        Valitettavasti ei voi arvauksilla kumota yhtään mitään. VOI olla, että luvut ovat yläkanttiin, ei sitä kukaan kiellä, mutta ilman tutkimusta niitä ei ole mahdollista kumota. Arvaamalla historiaa tekee vain Ylikangas.


      • fxgjdfhk
        Stieglitz kirjoitti:

        "Sotahistoria nyt kertoo noista 200 tuhotusta panssarista. Sotahistoriaa on tapana muuttaa tutkimalla, ei arvaamalla. Estradi on sinun."

        Minua kiinnostaisi tietää onko olemassa venäläisten tutkimusta Kannaksella tuhoutuneista omista hyökkäysvaunuista. Kurskissa he tekivät analyysin saatuaan taistelukentän haltuunsa ja totesivat että 95-98% tuhoutuneista 1614 venäläishyökkäysvaunuista tuhoutui muulla tavalla kuin ilmaiskuissa. 2-5% johtui ilmaiskuista, joissa on myös mukana muitakin kuin vain syöksypommittajien ja hävittäjäpommitajien tuhoamia tankkeja. Mm. keskiraskaita pommikoneita kuten Junkers 88.

        Olisi kiinnostavaa tietää onko olemassa mitään tarkkoja saksalaisia päiväkirjoja, jotta asiaa voitaisiin tarkemmin ja yksilöidyimmin tutkia.

        Tämä olisi mielenkiintoista. Jos TUTKIMUS osoittaa luvut liiotelluiksi, niin sittenhän asia niin on. Sitä odotellessa...


      • sodan aikana
        19 kirjoitti:

        Kai tuolla syöksypommituksella jotakin etuja oli. Miksi muuten syöksypommittajia olisi aikanaan rakennettu?

        Syöksypommitus oli käytännössä ainoa KK-streiffausta järeämpi rynnäköintikeino ennenkuin lentsikoissa alkoi yleistyä järeämmät tykit (20-40mm) sekä raketit (3P, HVAR jne). Stuka oli useimpien kaltaistensa tyyliin 30-luvun tuote, joka vanheni jo sodan aikana. Sodan loppuvuosina ei enää uusia syöksypommareita kehitetty Helldiveria lukuunottamatta, vaan niiden sijaan kehiteltiin kiivaasti tykein sekä raketein aseistettuja jaboja sekä varsinaisia rynnäkkökoneita.

        Tokihan jonkinasteinen syöksypommitus säilyi taktiikoissa vielä pitkään kun sitä käyttivät jabot, mutta varsinaiset syöksypommituskoneet olivat menneen talven lumia.


      • P. Ropaganda
        Stieglitz kirjoitti:

        "Sotahistoria nyt kertoo noista 200 tuhotusta panssarista. Sotahistoriaa on tapana muuttaa tutkimalla, ei arvaamalla. Estradi on sinun."

        Minua kiinnostaisi tietää onko olemassa venäläisten tutkimusta Kannaksella tuhoutuneista omista hyökkäysvaunuista. Kurskissa he tekivät analyysin saatuaan taistelukentän haltuunsa ja totesivat että 95-98% tuhoutuneista 1614 venäläishyökkäysvaunuista tuhoutui muulla tavalla kuin ilmaiskuissa. 2-5% johtui ilmaiskuista, joissa on myös mukana muitakin kuin vain syöksypommittajien ja hävittäjäpommitajien tuhoamia tankkeja. Mm. keskiraskaita pommikoneita kuten Junkers 88.

        Olisi kiinnostavaa tietää onko olemassa mitään tarkkoja saksalaisia päiväkirjoja, jotta asiaa voitaisiin tarkemmin ja yksilöidyimmin tutkia.

        Everstiluutnantti Jarmo Nieminen Maanpuolustuskorkeakoulusta on joskus todennut että noihin tietoihin viime sodissa tuhotuista vihollislentokoneista ja panssareista kannattaa aina suhtautua hyvin kriittisesti. Oikeastaan hyvä vertailukohta on saksalaisten ja länsiliittoutuneiden keskinäiset luvut. Ne osoittavat aika vakuuttavalla tavalla että onhan sitä ollut ilmaa välissä erityisesti näissä panssarien tuhoamisissa.

        Tästä tullaan tietysti vetämään myös johtopäätökset että totalitaristiset valtiot natsi-Saksa ja Neuvostoliitto käyttivät "ässälentäjien" tuloksia härskisti hyväksi ja lukuja hilattiin epäilemättä ylöspäin. Mutta jos britit ja jenkitkin ovat noin pahasti yliarvioineet omat tankintuhoamisensa niin miten voidaan olettaa että saksalaiset ja venäläiset itärintamalla olisi analysoineet omat saavutuksensa jotenkin paremmin.


      • ryjdtkhdt
        P. Ropaganda kirjoitti:

        Everstiluutnantti Jarmo Nieminen Maanpuolustuskorkeakoulusta on joskus todennut että noihin tietoihin viime sodissa tuhotuista vihollislentokoneista ja panssareista kannattaa aina suhtautua hyvin kriittisesti. Oikeastaan hyvä vertailukohta on saksalaisten ja länsiliittoutuneiden keskinäiset luvut. Ne osoittavat aika vakuuttavalla tavalla että onhan sitä ollut ilmaa välissä erityisesti näissä panssarien tuhoamisissa.

        Tästä tullaan tietysti vetämään myös johtopäätökset että totalitaristiset valtiot natsi-Saksa ja Neuvostoliitto käyttivät "ässälentäjien" tuloksia härskisti hyväksi ja lukuja hilattiin epäilemättä ylöspäin. Mutta jos britit ja jenkitkin ovat noin pahasti yliarvioineet omat tankintuhoamisensa niin miten voidaan olettaa että saksalaiset ja venäläiset itärintamalla olisi analysoineet omat saavutuksensa jotenkin paremmin.

        Ongelma tässä keskustelussa on, että kenelläkään ei ole tietoa siitä, mihin nuo luvut edes perustuvat. Perustuvastko ne saksalaisten ilmoituksiin vai maajoukkojen ilmoituksiin vai mihin? Todellisista venäläisten panssaritappioista ei ole kukaan esittänyt tietoja eikä laskenut suomalaisten tuhoamislukuja. Ei tältä pohjalta nyt paljon voi asiasta sanoa, jos ei halua lähteä arvailemaan.

        Ymmärtääkseni ilmavoitoissa saksalaisten vahvistussysteemi oli tiukempi kuin liittoutuneilla, joiden väitteissä oli todella paljon ilmaa. Olisivat väitettyjen voittojen perusteella kaiketi tuhonneet Luftwaffen useampaankin kertaan kokonaan.


      • Jamppa-Imppa
        P. Ropaganda kirjoitti:

        Everstiluutnantti Jarmo Nieminen Maanpuolustuskorkeakoulusta on joskus todennut että noihin tietoihin viime sodissa tuhotuista vihollislentokoneista ja panssareista kannattaa aina suhtautua hyvin kriittisesti. Oikeastaan hyvä vertailukohta on saksalaisten ja länsiliittoutuneiden keskinäiset luvut. Ne osoittavat aika vakuuttavalla tavalla että onhan sitä ollut ilmaa välissä erityisesti näissä panssarien tuhoamisissa.

        Tästä tullaan tietysti vetämään myös johtopäätökset että totalitaristiset valtiot natsi-Saksa ja Neuvostoliitto käyttivät "ässälentäjien" tuloksia härskisti hyväksi ja lukuja hilattiin epäilemättä ylöspäin. Mutta jos britit ja jenkitkin ovat noin pahasti yliarvioineet omat tankintuhoamisensa niin miten voidaan olettaa että saksalaiset ja venäläiset itärintamalla olisi analysoineet omat saavutuksensa jotenkin paremmin.

        Tämä tosin liittyy Jatkosodan alkuun, mutta Jamppa on asialla ja aihepiiri on Luftwaffe Suomessa kesäkuussa 1941


        Luftwaffe Suomessa kesäkuussa 1941
        5.12.2010 20:11 Jarmo Nieminen

        http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54065-luftwaffe-suomessa-kesakuussa-1944


      • 17
        sodan aikana kirjoitti:

        Syöksypommitus oli käytännössä ainoa KK-streiffausta järeämpi rynnäköintikeino ennenkuin lentsikoissa alkoi yleistyä järeämmät tykit (20-40mm) sekä raketit (3P, HVAR jne). Stuka oli useimpien kaltaistensa tyyliin 30-luvun tuote, joka vanheni jo sodan aikana. Sodan loppuvuosina ei enää uusia syöksypommareita kehitetty Helldiveria lukuunottamatta, vaan niiden sijaan kehiteltiin kiivaasti tykein sekä raketein aseistettuja jaboja sekä varsinaisia rynnäkkökoneita.

        Tokihan jonkinasteinen syöksypommitus säilyi taktiikoissa vielä pitkään kun sitä käyttivät jabot, mutta varsinaiset syöksypommituskoneet olivat menneen talven lumia.

        Syöksypommitus yhdessä raskaan kanuunan kanssa oli kuitenkin tehokkain ilmasta pieniä maaleja vastaan. Ohjaamaton raketti panssareita vastaan on historiaa. Rakettien tehottomuuta ja epätarkkuuttahan on todisteltu mm. Normandiassa saavutetuilla kyseenalaisilla tuloksilla. Länsiliittoutuneet taisivat vetää tästä johtopäätöksensä. Syöksypommittajia ei tarvita nykyään kun on ohjukset. Sensijaan ameriikkalaisilla on panssareiden tuhoamiseen kone jossa on mahdollismman tulivoimainen kanuuna ja joka lentää kuin stuka. Niin tuo amerikkalaiskone kuin sodanaikaiset syöksypommittajat ovat riippuvaisia oman puolen ilmaherruudesta. Amerikkalaisilla ilmaherruus ei vaan ole ollut ongelma. Jossain väitettiin Rudelin ja stukan inspiroineen tuon tankintuhoojan kehitystyötä. Taistelussa englantilaisia vastaan stukien tappiot olivat sietämättömät. Kyllä pommi meni maaliin jos kohteen yläpuolelle päästiin mutta usein ei päästy ja paluu oli vielä yhtä epävarmaa. Tämä johtui vihollisen hävittäjätoiminnasta. Olivatko stukien tappiot Kannaksella sitten sietämättömiä tai joutuivatko ne kääntymään takaisin vihollisen hävittäjän ahdistamana? Näin ei tainnut olla. Suomalaiset jotka olivat nähneet stukien toimintaa ihailivat lentäjien silmitöntä taistelutahtoa joka ilmeni siinä että pommittajat syöksyivät päin tiheää ilmatorjuntatulta. IT ei estänyt tarkkaa pommitusta mutta aiheutti tappioita pommittajille. Toisaalta jos ei olisi syöksynyt edessä olisi ollut ilmeisesti sotaoikeus.
        Kannas taisi olla panssareille epäedullisempaa toimintamaastoa kuin Kursk. Tästä johtuen maaleja saattoi olla tiheämmässä teillä tai niiden varsilla kuin jossakin arolla jossa on paremmat mahdollisuudet välttää pakkautumista pienelle alalle ilmahyökkäyksen aikana. Kyllä toisen maailmansodan aikanakin ilmavoimalla oli merkitystä rintamasodassa.


      • huono maasto
        17 kirjoitti:

        Syöksypommitus yhdessä raskaan kanuunan kanssa oli kuitenkin tehokkain ilmasta pieniä maaleja vastaan. Ohjaamaton raketti panssareita vastaan on historiaa. Rakettien tehottomuuta ja epätarkkuuttahan on todisteltu mm. Normandiassa saavutetuilla kyseenalaisilla tuloksilla. Länsiliittoutuneet taisivat vetää tästä johtopäätöksensä. Syöksypommittajia ei tarvita nykyään kun on ohjukset. Sensijaan ameriikkalaisilla on panssareiden tuhoamiseen kone jossa on mahdollismman tulivoimainen kanuuna ja joka lentää kuin stuka. Niin tuo amerikkalaiskone kuin sodanaikaiset syöksypommittajat ovat riippuvaisia oman puolen ilmaherruudesta. Amerikkalaisilla ilmaherruus ei vaan ole ollut ongelma. Jossain väitettiin Rudelin ja stukan inspiroineen tuon tankintuhoojan kehitystyötä. Taistelussa englantilaisia vastaan stukien tappiot olivat sietämättömät. Kyllä pommi meni maaliin jos kohteen yläpuolelle päästiin mutta usein ei päästy ja paluu oli vielä yhtä epävarmaa. Tämä johtui vihollisen hävittäjätoiminnasta. Olivatko stukien tappiot Kannaksella sitten sietämättömiä tai joutuivatko ne kääntymään takaisin vihollisen hävittäjän ahdistamana? Näin ei tainnut olla. Suomalaiset jotka olivat nähneet stukien toimintaa ihailivat lentäjien silmitöntä taistelutahtoa joka ilmeni siinä että pommittajat syöksyivät päin tiheää ilmatorjuntatulta. IT ei estänyt tarkkaa pommitusta mutta aiheutti tappioita pommittajille. Toisaalta jos ei olisi syöksynyt edessä olisi ollut ilmeisesti sotaoikeus.
        Kannas taisi olla panssareille epäedullisempaa toimintamaastoa kuin Kursk. Tästä johtuen maaleja saattoi olla tiheämmässä teillä tai niiden varsilla kuin jossakin arolla jossa on paremmat mahdollisuudet välttää pakkautumista pienelle alalle ilmahyökkäyksen aikana. Kyllä toisen maailmansodan aikanakin ilmavoimalla oli merkitystä rintamasodassa.

        "Kannas taisi olla panssareille epäedullisempaa toimintamaastoa kuin Kursk. Tästä johtuen maaleja saattoi olla tiheämmässä teillä tai niiden varsilla kuin jossakin arolla jossa on paremmat mahdollisuudet välttää pakkautumista pienelle alalle ilmahyökkäyksen aikana"

        Juurikin Kannaksen maasto tarjosi tankeille ja muille monta kertaa parempaa suojaa ilmaiskuja vastaan, kuin laakeat arot! Tankit möyrivät metsään piiloon, kuormurit ym kevyet ajoneuvot jäivät tielle pommien saaliiksi. Todistelu maaston surkeudesta vain lisää epäilyjä Kuhlmeyn lukemia kohtaan: jos kollegat ympäri Eurooppaa eivät saaneet muutaman prosentin lukuja kummempia tuloksia avoimissakaan maastoissa, niin eipä sitä jaksa uskoa Kuhlmeyn porskutelleen peittoisassa maastossa monin verroin paremmin.

        Täsmälleen sama kuvio toistuu vielä nykyaikanakin, siis täsmäase- ja lämpökameroiden aikakaudella.


      • 13
        huono maasto kirjoitti:

        "Kannas taisi olla panssareille epäedullisempaa toimintamaastoa kuin Kursk. Tästä johtuen maaleja saattoi olla tiheämmässä teillä tai niiden varsilla kuin jossakin arolla jossa on paremmat mahdollisuudet välttää pakkautumista pienelle alalle ilmahyökkäyksen aikana"

        Juurikin Kannaksen maasto tarjosi tankeille ja muille monta kertaa parempaa suojaa ilmaiskuja vastaan, kuin laakeat arot! Tankit möyrivät metsään piiloon, kuormurit ym kevyet ajoneuvot jäivät tielle pommien saaliiksi. Todistelu maaston surkeudesta vain lisää epäilyjä Kuhlmeyn lukemia kohtaan: jos kollegat ympäri Eurooppaa eivät saaneet muutaman prosentin lukuja kummempia tuloksia avoimissakaan maastoissa, niin eipä sitä jaksa uskoa Kuhlmeyn porskutelleen peittoisassa maastossa monin verroin paremmin.

        Täsmälleen sama kuvio toistuu vielä nykyaikanakin, siis täsmäase- ja lämpökameroiden aikakaudella.

        Snne näkyy tosi hyvin mitä alapuolella on. Panssarivaunulla ei pääse kiven alle piiloon.


      • syntikaatti
        Late vaan kirjoitti:

        Ihantalassa ne olivat taajana ryhmityksenä keskitetty läpimurtoa varten panssarimakkaroiksi harvoille teille. Normandiassa ja Kurskissa ne olivat hajallaan puolustuksessa, maahan kaivettuina ja naamioituina.

        Liki vuorokautta ennen panssarihyökkäyksen alkua Ihantalassa,radiotiedustelu sai
        selville hyökkäyksen paikan ja alkamis ajankohdan venäläisten radiosähkötykseltä. Näin saatiin aikaa keskittää noin 240 putkea ryhmitysalueelle ja avata niiden yhtäaikainen tuli hetkeä ennen hyökkäyksen alkua.

        Jokainen ymmärtää, että niillä joukoilla ja panssareilla ei sen rytäkän älkee hyökätä
        koskaan.


      • Hitleriähaukkuvatkaikki
        Penna Tervo kirjoitti:

        Jos sakemanneilla oli Kurskissa 400 syöksypommittajaa ja ne tuhosivat 80 panssaria kuukaudessa niin mitä ilmeisemmin Kuhlmeyn 40 syöksypommittajaa ovat samassa ajassa tuhonneet Kannaksella siten 8 panssaria.

        8 panssaria ilmoitetusta 200 panssarista on 4%. Eli se on yhtä pieni osuus kuin englesmanneilla ja jenkeillä Normandiassa. Tällaista tietoa löytyi netistä ainakin Operaatio Goodwoodista. Sakemannien ilmoittamat määrät tuhotuista venäläispanssareista Kurskissa olivat myös niin suuria että todellisuudessa kai melkein kaikki venäläisten tappiot olisi pitänyt tulla ilmaiskuissa. Näinhän ei tietenkään ollut kuten venäläiset itsekin analysoivat tuloksiaan. Niinhän sinä väitit?

        Lisäksi on mahdollista tietenkin että joku noista Kannaksen 8 tankista olisikin tuhoutunut suomalaisten vaakapommittajien toimesta.

        Oikea tuholuku lienee suurempi kuin 80


    • edesottamuksia

      Täyttä potaskaahan tuo 200 tuhottua tankkia on, se on päivän selvä asia. Samaten haiskahtaa potaskalle myös nuo suomalaisten ilmoittamat tankkituhot Kannaksella.

      Taistelukenttähän jäi Kannaksella neukkujen haltuun, joten Suomella ja Kuhlmeyllä ei ollut mitään mahdollisuutta todentaa aiheutettuja tappioita; kaikki perustuu sotilaiden "havaintoihin". Liittoutuneet pääsivät sentään tutkimaan aiheuttamiaan tappioita konkreettisesti moneen otteeseen, joten kyllähän nuo Suomen rintaman väitteet ovat täyttä huuhaata niihin verrattuna.

      Mutta niinhän se täällä Suomessa menee: saksalaisia palvotaan niin paljon että ollaan valmiita uskomaan ihan kaikki, mitä pyhä saku sanoo... naurettavinta lienee Rudelin ja Omahan Pedon täysin sokea sankaripalvonta, vaikka luvut eivät kelpaisi edes satukirjaan.

      Fanipojat huh huijaa.

      • Stieglitz

        Tässä on nyt sellainen juttu, että kyse ei välttämättä ole edes tietoisesta valehtelemisesta. Tankin tuhoaminen oli äärimmäisen vaikeaa, sillä tankki saattoi pysyä tähtäimessä vain sekunnin murto-osan. Pilotti saattoi osua hyvinkin viereen näki jossain räjähdyksen ja luuli tuhonneensa tankin.

        Kun Kuhlmeyn pilotit myös vahvistivat, samoin suomalaislentäjät ilmatorjunnan rajuuden Kannaksella vähentää tämäkin mahdollisuutta että tankkeja olisi tuhottu roppakaupalla ilmahyökkäyksin. Nimittäin asia on niin, että armeijat suojasivat ilmatorjunnalla aina voimakkaimmin juuri panssarijoukot. Tästä on esimerkkejä niin Normandiasta kuin Kurskistakin. Normandiassa liittoutuneiden rynnäkkökoneita tuhoutui peräti yli 1700 kolmessa kuukaudessa. Nämä rynnäkkökoneet tuhosivat siis korkeintaan 100 panssaria. Kun tiedämme että länsiliittoutuneiden lentäjien taso oli hyvä ja ammushuolto ym huolto toimi, koneet aikansa parhaimmistoa, ei ole mitään syytä kuvitella että Kuhlmeyn osasto olisi tehnyt jotain ihmeitä Kannaksella.

        Johtopäätökseni on, ennenkuin konkreettista tietoa saadaan, että Osasto Kuhlmey on todellisuudessa tuhonnut vain pienen murto-osan vihollispanssareista kuin mitä se ilmoitti (siis 200 kpl).


      • Stieglitz

        ...on todellakin nähtävä juuri tässä tutkimuksen valossa. Kuten olen jo aiemmin todennut suuret liikkumattomat maalit, varsinkin jos niitä ei ole suojattu tehokkaalla ilmatorjunnalla on tietysti ollut helpompi tuhota. Kaikkein vaikeinta on tuhota juuri panssarivaunuja, varsinkin ryhmää jolla on jokseenkin aika voimakas It suojanaan. Panssarivaunu on pieni kohde, ei tuhoudu jollain 20-30 mm. tykillä tuosta vain eteenkin pitkältä etäisyydeltä. Itseasiassa se tarvitsee täydellisen osuman vaunun haavoittuvampaan osaan. Tehtävä on ollut II maailmansodan aikana suorastaan mahdottoman vaikea sillä itseohjautuvia pommeja ja ohjuksia ei tietenkään tuolloin vielä ollut.


      • Penna Tervo
        Stieglitz kirjoitti:

        ...on todellakin nähtävä juuri tässä tutkimuksen valossa. Kuten olen jo aiemmin todennut suuret liikkumattomat maalit, varsinkin jos niitä ei ole suojattu tehokkaalla ilmatorjunnalla on tietysti ollut helpompi tuhota. Kaikkein vaikeinta on tuhota juuri panssarivaunuja, varsinkin ryhmää jolla on jokseenkin aika voimakas It suojanaan. Panssarivaunu on pieni kohde, ei tuhoudu jollain 20-30 mm. tykillä tuosta vain eteenkin pitkältä etäisyydeltä. Itseasiassa se tarvitsee täydellisen osuman vaunun haavoittuvampaan osaan. Tehtävä on ollut II maailmansodan aikana suorastaan mahdottoman vaikea sillä itseohjautuvia pommeja ja ohjuksia ei tietenkään tuolloin vielä ollut.

        Muistan joskus lukeneeni, että pieni maamaali pysyi yleensä vain sekunnin murto-osan lentäjän tähtäimessä ja vaikka olisi pysynytkin lentokoneen liike aiheutti ammuksen, tykin tai raketin virheellisyyden. Nuo rynnäkkölentäjät olisivat tietysti tarvinneet modernin ohjautuvan raketin, tsm. ohjuksen. Mutta jopa noilla itseohjautuvilla ammuksilla on todettu modernissa sodankäynnissä olevan usein vaikeuksia tavoittaa maali kuten mm. Jugoslavian sotakin osoitti.

        Sodassa propaganda näyttelee merkittävää osaa. Myös lento-osastot pyrkivät hierarkian ylätasolle osoittamaan oman olemassaolonsa tärkeyden. Tuskin nämä maataistelu-,rynnäkkö- ja hävittäjä-pommittaja osastot erosivat tuossa suhteessa muista vähemmän. Pikemminkin päinvastoin. Nehän saattoivat väittää tehneensä vaikka mitä ihmeitä kun ei ollut usein ketään joka kävisi tutkimassa tulokset.

        Mutta usein myöhemmin asiat tutkittiin ja havaittiin ettei tulokset olletkaan väitteisiin nähden kovin kummoisia.


      • dfyjdthkjdh
        Stieglitz kirjoitti:

        Tässä on nyt sellainen juttu, että kyse ei välttämättä ole edes tietoisesta valehtelemisesta. Tankin tuhoaminen oli äärimmäisen vaikeaa, sillä tankki saattoi pysyä tähtäimessä vain sekunnin murto-osan. Pilotti saattoi osua hyvinkin viereen näki jossain räjähdyksen ja luuli tuhonneensa tankin.

        Kun Kuhlmeyn pilotit myös vahvistivat, samoin suomalaislentäjät ilmatorjunnan rajuuden Kannaksella vähentää tämäkin mahdollisuutta että tankkeja olisi tuhottu roppakaupalla ilmahyökkäyksin. Nimittäin asia on niin, että armeijat suojasivat ilmatorjunnalla aina voimakkaimmin juuri panssarijoukot. Tästä on esimerkkejä niin Normandiasta kuin Kurskistakin. Normandiassa liittoutuneiden rynnäkkökoneita tuhoutui peräti yli 1700 kolmessa kuukaudessa. Nämä rynnäkkökoneet tuhosivat siis korkeintaan 100 panssaria. Kun tiedämme että länsiliittoutuneiden lentäjien taso oli hyvä ja ammushuolto ym huolto toimi, koneet aikansa parhaimmistoa, ei ole mitään syytä kuvitella että Kuhlmeyn osasto olisi tehnyt jotain ihmeitä Kannaksella.

        Johtopäätökseni on, ennenkuin konkreettista tietoa saadaan, että Osasto Kuhlmey on todellisuudessa tuhonnut vain pienen murto-osan vihollispanssareista kuin mitä se ilmoitti (siis 200 kpl).

        Nyt on hieman erikoista päättelyä. Liikkuvaan tankkiin on vaikea osua, se on totta. Liikkuva tankki on joko siirtymässä tai taistelussa. Kummassakaan sitä ei suojaa ilmatorjunta. Taistelukentällä ei ole liikkuvaa ilmatorjuntaa ja siirtymisreittien varrella ilmatorjuntaa voi olla vain paikoitellen. Paikallaan oleva tankki on helppo kohde syöksypommittajalle. Hyökkäysryhmityksiä on jo kertomustenkin perusteella suojannut vahva ilmatorjunta. Hyökkäyksen tuossa vaiheessa ryhmityksiä vastaan hyökättiin tappioista välittämättä. Pommit vietiin maaliin kävi miten kävi. Kuukauden taisteluiden tappiot kertovat Kuhlmeyn osalta omaa kieltään.

        Eli: Liikkeessä olevien tankkien kohdalla it:llä ei ole ollut juurikaan merkitystä ja paikallaan olevia tankkeja on pommitettu it:stä huolimatta.

        Se ei tarkoita, etteikö noissa luvuissa olisi ilmaa, mutta edelleen: asia pitäisi tutkia ja tehdä johtopäätökset tutkimuksen pohjalta.


      • dtykdtuk
        Stieglitz kirjoitti:

        ...on todellakin nähtävä juuri tässä tutkimuksen valossa. Kuten olen jo aiemmin todennut suuret liikkumattomat maalit, varsinkin jos niitä ei ole suojattu tehokkaalla ilmatorjunnalla on tietysti ollut helpompi tuhota. Kaikkein vaikeinta on tuhota juuri panssarivaunuja, varsinkin ryhmää jolla on jokseenkin aika voimakas It suojanaan. Panssarivaunu on pieni kohde, ei tuhoudu jollain 20-30 mm. tykillä tuosta vain eteenkin pitkältä etäisyydeltä. Itseasiassa se tarvitsee täydellisen osuman vaunun haavoittuvampaan osaan. Tehtävä on ollut II maailmansodan aikana suorastaan mahdottoman vaikea sillä itseohjautuvia pommeja ja ohjuksia ei tietenkään tuolloin vielä ollut.

        Rudel hyökkäsi vaunuja vastaan vihollisen puolelta niiden takaa, juuri haavoittuvimpaa osaa vastaan. Stukan tykeissä (37mm) käytettiin volframiammuksia, jotka kyllä läpäisivät venäläiset panssarit.


      • P. Ropaganda
        dtykdtuk kirjoitti:

        Rudel hyökkäsi vaunuja vastaan vihollisen puolelta niiden takaa, juuri haavoittuvimpaa osaa vastaan. Stukan tykeissä (37mm) käytettiin volframiammuksia, jotka kyllä läpäisivät venäläiset panssarit.

        ...ongelma olikin se kuinka saada täysosuma kun kohde saattoi parhaimmillaankin pysyä tähtäimessä 0,1-0,2 sekunttia. Se mikä onnistui maassa 37mm:n pst-tykillä ei onnistunut lainkaan niin helposti lentokoneesta.

        Minua ei yllättäisi jos suuri osa Rudelin väitetyistä tuhotuista tankeista ei todellisuudessa tuhoutuneetkaan.


      • P. Ropaganda
        dfyjdthkjdh kirjoitti:

        Nyt on hieman erikoista päättelyä. Liikkuvaan tankkiin on vaikea osua, se on totta. Liikkuva tankki on joko siirtymässä tai taistelussa. Kummassakaan sitä ei suojaa ilmatorjunta. Taistelukentällä ei ole liikkuvaa ilmatorjuntaa ja siirtymisreittien varrella ilmatorjuntaa voi olla vain paikoitellen. Paikallaan oleva tankki on helppo kohde syöksypommittajalle. Hyökkäysryhmityksiä on jo kertomustenkin perusteella suojannut vahva ilmatorjunta. Hyökkäyksen tuossa vaiheessa ryhmityksiä vastaan hyökättiin tappioista välittämättä. Pommit vietiin maaliin kävi miten kävi. Kuukauden taisteluiden tappiot kertovat Kuhlmeyn osalta omaa kieltään.

        Eli: Liikkeessä olevien tankkien kohdalla it:llä ei ole ollut juurikaan merkitystä ja paikallaan olevia tankkeja on pommitettu it:stä huolimatta.

        Se ei tarkoita, etteikö noissa luvuissa olisi ilmaa, mutta edelleen: asia pitäisi tutkia ja tehdä johtopäätökset tutkimuksen pohjalta.

        "Se ei tarkoita, etteikö noissa luvuissa olisi ilmaa, mutta edelleen: asia pitäisi tutkia ja tehdä johtopäätökset tutkimuksen pohjalta"

        Asiaa on näköjään tutkittu Normandiassa ja ainakin Kurskissa. Tulokset ovat tiedossa - ei hääppöinen menestys tankintuhoajilla.


      • xfghjktd
        P. Ropaganda kirjoitti:

        ...ongelma olikin se kuinka saada täysosuma kun kohde saattoi parhaimmillaankin pysyä tähtäimessä 0,1-0,2 sekunttia. Se mikä onnistui maassa 37mm:n pst-tykillä ei onnistunut lainkaan niin helposti lentokoneesta.

        Minua ei yllättäisi jos suuri osa Rudelin väitetyistä tuhotuista tankeista ei todellisuudessa tuhoutuneetkaan.

        Mistä sinä tuon 0,1-0,2 sekuntia keksit? Tuolla Rudelin taktiikalla maali pysyy tähtäimessä kyllä pitempään kun taistellaan venäläisellä arolla, jossa näkösuojaa ei ole.


      • gjtyjytk
        P. Ropaganda kirjoitti:

        "Se ei tarkoita, etteikö noissa luvuissa olisi ilmaa, mutta edelleen: asia pitäisi tutkia ja tehdä johtopäätökset tutkimuksen pohjalta"

        Asiaa on näköjään tutkittu Normandiassa ja ainakin Kurskissa. Tulokset ovat tiedossa - ei hääppöinen menestys tankintuhoajilla.

        Onko tutkittu Ihantalassa? Ei ole. Se siitä. Edelleenkään arvaaminen ei ole tutkimista.


      • suojataan myös
        dfyjdthkjdh kirjoitti:

        Nyt on hieman erikoista päättelyä. Liikkuvaan tankkiin on vaikea osua, se on totta. Liikkuva tankki on joko siirtymässä tai taistelussa. Kummassakaan sitä ei suojaa ilmatorjunta. Taistelukentällä ei ole liikkuvaa ilmatorjuntaa ja siirtymisreittien varrella ilmatorjuntaa voi olla vain paikoitellen. Paikallaan oleva tankki on helppo kohde syöksypommittajalle. Hyökkäysryhmityksiä on jo kertomustenkin perusteella suojannut vahva ilmatorjunta. Hyökkäyksen tuossa vaiheessa ryhmityksiä vastaan hyökättiin tappioista välittämättä. Pommit vietiin maaliin kävi miten kävi. Kuukauden taisteluiden tappiot kertovat Kuhlmeyn osalta omaa kieltään.

        Eli: Liikkeessä olevien tankkien kohdalla it:llä ei ole ollut juurikaan merkitystä ja paikallaan olevia tankkeja on pommitettu it:stä huolimatta.

        Se ei tarkoita, etteikö noissa luvuissa olisi ilmaa, mutta edelleen: asia pitäisi tutkia ja tehdä johtopäätökset tutkimuksen pohjalta.

        "Liikkuva tankki on joko siirtymässä tai taistelussa. Kummassakaan sitä ei suojaa ilmatorjunta. Taistelukentällä ei ole liikkuvaa ilmatorjuntaa ja siirtymisreittien varrella ilmatorjuntaa voi olla vain paikoitellen"

        No sillä lailla. Et ole kuullut siitä, että kevyet 20-40mm IT-tykit tai IT-konekiväärit liikkuivat suojattavien kohteiden mukana joko vedettyinä tai sitten jopa lavetille, esim. tela-alustalle tai kuormurin lavalle nostettuna; muu toimintahan olisi sulaa hulluutta koska nimenomaan marsseilla ja taistelussakin tankit ovat suojattomimmillaan ilmauhkaa vastaan!! Ei metsässä tai muualla naamionnin alla kykkivä vaunu tarvitse lainkaan samaa IT-tykistön suojaa.

        Sakuillahan oli jopa ihan it-panssarivaunujakin juuri ps-muodostelmia suojaamaan sekä taistelussa että marsseillakin.


      • pari seikkaa
        P. Ropaganda kirjoitti:

        ...ongelma olikin se kuinka saada täysosuma kun kohde saattoi parhaimmillaankin pysyä tähtäimessä 0,1-0,2 sekunttia. Se mikä onnistui maassa 37mm:n pst-tykillä ei onnistunut lainkaan niin helposti lentokoneesta.

        Minua ei yllättäisi jos suuri osa Rudelin väitetyistä tuhotuista tankeista ei todellisuudessa tuhoutuneetkaan.

        Stukien 37mm tykeissä oli 6 ammusta per putki; tykit ampuivat yhteislaakeja eli yrityksiä oli vain 6 per lento.

        37mm tykkien laukaisu oli lentäjien mukaan kuin olisi seinää päin lentänyt, eli tuskinpa nopea korjauslaukaus oli kovinkaan mahdollinen tai ainakaan tarkka. Kuinka paljon sitten saatiin aikaan OIKEASTI tähdättyjä laakeja puhumattakaan sellaisista mitkä osuivat pienen maalin juuri oikeaan kohtaan?

        Niinpä niin.


      • fyjdtykdtk
        suojataan myös kirjoitti:

        "Liikkuva tankki on joko siirtymässä tai taistelussa. Kummassakaan sitä ei suojaa ilmatorjunta. Taistelukentällä ei ole liikkuvaa ilmatorjuntaa ja siirtymisreittien varrella ilmatorjuntaa voi olla vain paikoitellen"

        No sillä lailla. Et ole kuullut siitä, että kevyet 20-40mm IT-tykit tai IT-konekiväärit liikkuivat suojattavien kohteiden mukana joko vedettyinä tai sitten jopa lavetille, esim. tela-alustalle tai kuormurin lavalle nostettuna; muu toimintahan olisi sulaa hulluutta koska nimenomaan marsseilla ja taistelussakin tankit ovat suojattomimmillaan ilmauhkaa vastaan!! Ei metsässä tai muualla naamionnin alla kykkivä vaunu tarvitse lainkaan samaa IT-tykistön suojaa.

        Sakuillahan oli jopa ihan it-panssarivaunujakin juuri ps-muodostelmia suojaamaan sekä taistelussa että marsseillakin.

        Ja mikäköhän näiden hernepyssyjen teho mahtoi olla? Olihan siellä vaununjohtajalla varmasti Nagan-revolverikin taskussa...


      • mitä mahtoi olla
        fyjdtykdtk kirjoitti:

        Ja mikäköhän näiden hernepyssyjen teho mahtoi olla? Olihan siellä vaununjohtajalla varmasti Nagan-revolverikin taskussa...

        Aika pirun hyviä ne olivat varsinkin sen aikaisia koneita vastaan, joiden nopeus ja lentokorkeus ei kovin suuri ollut.

        Niitä samoja aseita kun käytettiin jopa suihkareita vastaan seuraavien vuosikymmenten sodissa. Vielä Persianlahden sodassa 1991 aiheutti Irakin 23mm tykit varsin alkeellisine laskimineen (Suomen vieläkin käyttämä ZU-23-2 Sergei) suuren osan liittouman kymmenien koneiden tappioista.

        Että sellaisia hernepyssyjä ne oli.


      • dfyjtyk
        pari seikkaa kirjoitti:

        Stukien 37mm tykeissä oli 6 ammusta per putki; tykit ampuivat yhteislaakeja eli yrityksiä oli vain 6 per lento.

        37mm tykkien laukaisu oli lentäjien mukaan kuin olisi seinää päin lentänyt, eli tuskinpa nopea korjauslaukaus oli kovinkaan mahdollinen tai ainakaan tarkka. Kuinka paljon sitten saatiin aikaan OIKEASTI tähdättyjä laakeja puhumattakaan sellaisista mitkä osuivat pienen maalin juuri oikeaan kohtaan?

        Niinpä niin.

        Katso tuosta omin silmin:

        http://www.youtube.com/watch?v=XLPchQ2AbUo


      • dfyjdtk
        mitä mahtoi olla kirjoitti:

        Aika pirun hyviä ne olivat varsinkin sen aikaisia koneita vastaan, joiden nopeus ja lentokorkeus ei kovin suuri ollut.

        Niitä samoja aseita kun käytettiin jopa suihkareita vastaan seuraavien vuosikymmenten sodissa. Vielä Persianlahden sodassa 1991 aiheutti Irakin 23mm tykit varsin alkeellisine laskimineen (Suomen vieläkin käyttämä ZU-23-2 Sergei) suuren osan liittouman kymmenien koneiden tappioista.

        Että sellaisia hernepyssyjä ne oli.

        No kumma etteivät ne sitten tuhonneet 1242 lentosuoritusta tehnyttä Kuhlmeyta kokonaan kun niin kovia tappokoneita olivat...


      • siitä vaan tutkimaan
        dfyjdtk kirjoitti:

        No kumma etteivät ne sitten tuhonneet 1242 lentosuoritusta tehnyttä Kuhlmeyta kokonaan kun niin kovia tappokoneita olivat...

        jos asia kiinnostaa.


      • vaikeaa on
        dfyjtyk kirjoitti:

        Katso tuosta omin silmin:

        http://www.youtube.com/watch?v=XLPchQ2AbUo

        Ampuvat useimmissa vedoissa 2-3 yhteislaukausta paikallaan nököttäviin panssaroimattomiin jokiveneisiin(?) ainakin vesipatsaista päätellen; ensin yli, sitten monesti ali ja kolmas vasta kohti. Ei oikein vakuuta, jos tuolla tavoin ampuivat myös taistelukentän savun kätköissä liikkuvia ja kiemurtelevia panssaroituja tankkeja joita ei pelkällä melkein osuin-laakilla tuhottu.


      • tshterhth
        vaikeaa on kirjoitti:

        Ampuvat useimmissa vedoissa 2-3 yhteislaukausta paikallaan nököttäviin panssaroimattomiin jokiveneisiin(?) ainakin vesipatsaista päätellen; ensin yli, sitten monesti ali ja kolmas vasta kohti. Ei oikein vakuuta, jos tuolla tavoin ampuivat myös taistelukentän savun kätköissä liikkuvia ja kiemurtelevia panssaroituja tankkeja joita ei pelkällä melkein osuin-laakilla tuhottu.

        Eli toisin kuin sanoit, laukaukset seuraavat toisiaan varsin nopeasti, kyseessähän on konetykki. Ja ilmeisesti katsoit hieman valikoivasti, laukauksethan osuvat pienen hakemisen jälkeen. Yhdessäkin vedossa ammutaan neljä paria, joten kyllä maali on hiton paljon kauemmin tähtäimessä kuin sekunnin murto-osan...

        Ainakin Rudel ampui tankkeja matalalennosta.

        Eikä tankki muuten pahemmin kiemurtele... Eihän tankista edes nähdä, että joku tulee takaapäin.


      • srtjrtjrstj
        siitä vaan tutkimaan kirjoitti:

        jos asia kiinnostaa.

        Ei tarvitse, Kuhlmeyn tappiot ovat tiedossa, vaikka lensivät hyvinkin tiheään ilmatorjuntaan. Toivoisin pikemminkin, että joku tutkisi tämän ketjun varsinaista aihetta. Saisi siihenkin muuta kuin arvauksia.


      • merrymacs
        tshterhth kirjoitti:

        Eli toisin kuin sanoit, laukaukset seuraavat toisiaan varsin nopeasti, kyseessähän on konetykki. Ja ilmeisesti katsoit hieman valikoivasti, laukauksethan osuvat pienen hakemisen jälkeen. Yhdessäkin vedossa ammutaan neljä paria, joten kyllä maali on hiton paljon kauemmin tähtäimessä kuin sekunnin murto-osan...

        Ainakin Rudel ampui tankkeja matalalennosta.

        Eikä tankki muuten pahemmin kiemurtele... Eihän tankista edes nähdä, että joku tulee takaapäin.

        jossa pommikoneen kk-ampuja yrittää osua sivulta pyyhältävää hävittäjäkonetta. Yritys on tuomittu epäonnistumaan. II maailmansodan aikana länsiliittoutuneiden pommikoneiden kk-ampujat tuhosivat tosiasiallisesti äärimmäisen harvoin saksalaisia hävittäjäkoneita vaikka aikoinaan propaganda puhui jopa "lentävistä linnoituksista". Vaikka koneessa saattoi olla 8 kk-ampujaa oli tulokset surkeita.

        Samassa sodassa rynnäköinen hävittäjä-pommittajien tulokset lienevät myös olleet kauttaaltaan surkeammat kuin mitä pilotit luulivat. Ensinnäkin vihollislentokoneen ampuminen alas todettiin paljon, paljon selvemmin kuin maassa olleen pienen kohteen, esim. panssarin, tuhoutuminen. Toiseksi - panssarointi ja tulitus kaukaan mahdollisti sen ettei edes osuma tuhonnut läheskään aina vaunua. Kolmanneksi - ilmatorjunta teki hyökkäykset erittäin vaarallisiksi rynnäkkökoneille, sillä panssariosastoilla oli aina paras mahdollinen it-suoja.

        Jopa suomalaiset upseerit ja sotilaat havaitsivat suurista puheista huolimatta ettei NL:n IL-2 rynnäkkökoneet aiheuttaneet kovinkaan merkittäviä tappioita suomalaisten kalustolle. Mitä ilmeisemmin rynnäkkökoneiden käytön lisääntyminen johtui suurista odotuksista. Todellisia tuloksia (ne lienevät olleet aika heikot) peiteltiin sillä sodassa yleensäkin valhe voittaa totuuden ja kansakunnan taistelumoraalia ylläpidetään myyttisillä kertomuksiaa ilmaiskuista joissa pyyhkäistiin kokonaisia vihollisen panssarimuodostelmia pelkäksi romuksi.


      • samaa uskon mäkin
        merrymacs kirjoitti:

        jossa pommikoneen kk-ampuja yrittää osua sivulta pyyhältävää hävittäjäkonetta. Yritys on tuomittu epäonnistumaan. II maailmansodan aikana länsiliittoutuneiden pommikoneiden kk-ampujat tuhosivat tosiasiallisesti äärimmäisen harvoin saksalaisia hävittäjäkoneita vaikka aikoinaan propaganda puhui jopa "lentävistä linnoituksista". Vaikka koneessa saattoi olla 8 kk-ampujaa oli tulokset surkeita.

        Samassa sodassa rynnäköinen hävittäjä-pommittajien tulokset lienevät myös olleet kauttaaltaan surkeammat kuin mitä pilotit luulivat. Ensinnäkin vihollislentokoneen ampuminen alas todettiin paljon, paljon selvemmin kuin maassa olleen pienen kohteen, esim. panssarin, tuhoutuminen. Toiseksi - panssarointi ja tulitus kaukaan mahdollisti sen ettei edes osuma tuhonnut läheskään aina vaunua. Kolmanneksi - ilmatorjunta teki hyökkäykset erittäin vaarallisiksi rynnäkkökoneille, sillä panssariosastoilla oli aina paras mahdollinen it-suoja.

        Jopa suomalaiset upseerit ja sotilaat havaitsivat suurista puheista huolimatta ettei NL:n IL-2 rynnäkkökoneet aiheuttaneet kovinkaan merkittäviä tappioita suomalaisten kalustolle. Mitä ilmeisemmin rynnäkkökoneiden käytön lisääntyminen johtui suurista odotuksista. Todellisia tuloksia (ne lienevät olleet aika heikot) peiteltiin sillä sodassa yleensäkin valhe voittaa totuuden ja kansakunnan taistelumoraalia ylläpidetään myyttisillä kertomuksiaa ilmaiskuista joissa pyyhkäistiin kokonaisia vihollisen panssarimuodostelmia pelkäksi romuksi.

        "ja kansakunnan taistelumoraalia ylläpidetään myyttisillä kertomuksiaa ilmaiskuista joissa pyyhkäistiin kokonaisia vihollisen panssarimuodostelmia pelkäksi romuksi. "

        Aivan! Jos Stukan G-malli oli tosiaan niin jumalainen pst-ase kuin väitetään, on outoa ettei siitä ole kunnon propagandamateriaalia tykkikamerakuvan muodossa. Löytyy ainoastaan ihmeellisiä koosteita jossa yhdessä kuvassa Stuka ampuu ja toisessa kuvassa tankki räjähtää tai sitten tuo linkitetty Kubanin maihinnousuveneiden tulittaminen.

        Mikseivät laittaneet Rudelin Stukaan kameroita kun tiesivät että kaveri "tuhoaa" sadoittain tankkeja? Propagandassahan se olisi ollut loistavaa materiaalia! Liekö totuus kuitenkin ollut eri asia kuin väitetyt tuho-orgiat...


      • Tankin tuhoojaa
        samaa uskon mäkin kirjoitti:

        "ja kansakunnan taistelumoraalia ylläpidetään myyttisillä kertomuksiaa ilmaiskuista joissa pyyhkäistiin kokonaisia vihollisen panssarimuodostelmia pelkäksi romuksi. "

        Aivan! Jos Stukan G-malli oli tosiaan niin jumalainen pst-ase kuin väitetään, on outoa ettei siitä ole kunnon propagandamateriaalia tykkikamerakuvan muodossa. Löytyy ainoastaan ihmeellisiä koosteita jossa yhdessä kuvassa Stuka ampuu ja toisessa kuvassa tankki räjähtää tai sitten tuo linkitetty Kubanin maihinnousuveneiden tulittaminen.

        Mikseivät laittaneet Rudelin Stukaan kameroita kun tiesivät että kaveri "tuhoaa" sadoittain tankkeja? Propagandassahan se olisi ollut loistavaa materiaalia! Liekö totuus kuitenkin ollut eri asia kuin väitetyt tuho-orgiat...

        Vaan Ju 87 D-5 Stuka.


      • ei ollut ei
        Tankin tuhoojaa kirjoitti:

        Vaan Ju 87 D-5 Stuka.

        Eikä siellä ollut Rudelkaan.

        Kyse olikin noin niinkuin yleisesti asiasta.


      • drtykdtuoki
        merrymacs kirjoitti:

        jossa pommikoneen kk-ampuja yrittää osua sivulta pyyhältävää hävittäjäkonetta. Yritys on tuomittu epäonnistumaan. II maailmansodan aikana länsiliittoutuneiden pommikoneiden kk-ampujat tuhosivat tosiasiallisesti äärimmäisen harvoin saksalaisia hävittäjäkoneita vaikka aikoinaan propaganda puhui jopa "lentävistä linnoituksista". Vaikka koneessa saattoi olla 8 kk-ampujaa oli tulokset surkeita.

        Samassa sodassa rynnäköinen hävittäjä-pommittajien tulokset lienevät myös olleet kauttaaltaan surkeammat kuin mitä pilotit luulivat. Ensinnäkin vihollislentokoneen ampuminen alas todettiin paljon, paljon selvemmin kuin maassa olleen pienen kohteen, esim. panssarin, tuhoutuminen. Toiseksi - panssarointi ja tulitus kaukaan mahdollisti sen ettei edes osuma tuhonnut läheskään aina vaunua. Kolmanneksi - ilmatorjunta teki hyökkäykset erittäin vaarallisiksi rynnäkkökoneille, sillä panssariosastoilla oli aina paras mahdollinen it-suoja.

        Jopa suomalaiset upseerit ja sotilaat havaitsivat suurista puheista huolimatta ettei NL:n IL-2 rynnäkkökoneet aiheuttaneet kovinkaan merkittäviä tappioita suomalaisten kalustolle. Mitä ilmeisemmin rynnäkkökoneiden käytön lisääntyminen johtui suurista odotuksista. Todellisia tuloksia (ne lienevät olleet aika heikot) peiteltiin sillä sodassa yleensäkin valhe voittaa totuuden ja kansakunnan taistelumoraalia ylläpidetään myyttisillä kertomuksiaa ilmaiskuista joissa pyyhkäistiin kokonaisia vihollisen panssarimuodostelmia pelkäksi romuksi.

        "Panssariosastoilla oli aina paras mahdollinen it-suoja". Eihän ollut. Miten niitä keskellä taistelukenttää olisi suojattu? Parhaalla mahdollisella it-suojalla? Ei mitenkään. Paras mahdollinen it-suoja olisi ollut esim. hyökkäysryhmityksen ympärillä, johon olisi voitu keskittää kevyttä ja raskasta putkea minkä sielu sietää. Ei liikkeessä olevalla osastolla voi koskaan olla paras mahdollinen it-suoja.

        Tässä muuten vähän nauhaa:

        http://www.youtube.com/watch?v=ccOXrfBZoLE


      • Turha kysymys
        ei ollut ei kirjoitti:

        Eikä siellä ollut Rudelkaan.

        Kyse olikin noin niinkuin yleisesti asiasta.

        Sillä vain ja ainoastaan tykit mahdollistivat takakannen panssarinläpäisyn. Valitan etten jaksa lukea kaikkia jaarituksia.


      • Stieglitz
        srtjrtjrstj kirjoitti:

        Ei tarvitse, Kuhlmeyn tappiot ovat tiedossa, vaikka lensivät hyvinkin tiheään ilmatorjuntaan. Toivoisin pikemminkin, että joku tutkisi tämän ketjun varsinaista aihetta. Saisi siihenkin muuta kuin arvauksia.

        Länsiliittoutuneet menettivät hyökkäyksissä maakohteita vastaan 1726 lentokonetta, lähes kaikki Typhoon ja P-47 Thunderbolt-koneita.

        Rynnäkkökoneiden pilotit eivät voineet tuhota kuin korkeintaan 100 panssarivaunua (huomioitava on vielä sekin että 13 ilmaiskulla tuhotusta Tiikeri-tankista 7 tuhoutui strategisilla pommikoneilla suoritetussa "mattopommituksessa", Operaatio Goodwoodissa)

        Hyötysuhde oli siis todella surkea "tankintuhoaja"-lentokoneille - 1:17. Yhtä tuhottua panssari kohti menetettiin 17 ground-attack-maataistelukonetta.

        Osasto Kuhlmey menetti tiettävästi n. 20 Stukaa ja Jaboa ja väitti tuhonneensa 200 vihollispanssaria eli nyt asetelma kääntyikin Normandiaan verrattuna aivan päälaelleen. Yhtä menetettyä syöksy/hävittäjä-pommittajaa kohden väitettiin tuhotun 10 panssaria.

        Ts. KUHLMEY LENTÄJÄT VÄITTIVÄT OLLEENSA 170 KERTAA TEHOKKAAMPIA KUIN LÄNSILIITTOUTUNEIDEN KOLLEEGAT NORMANDIASSA!!!


      • P. Ropaganda
        Stieglitz kirjoitti:

        Länsiliittoutuneet menettivät hyökkäyksissä maakohteita vastaan 1726 lentokonetta, lähes kaikki Typhoon ja P-47 Thunderbolt-koneita.

        Rynnäkkökoneiden pilotit eivät voineet tuhota kuin korkeintaan 100 panssarivaunua (huomioitava on vielä sekin että 13 ilmaiskulla tuhotusta Tiikeri-tankista 7 tuhoutui strategisilla pommikoneilla suoritetussa "mattopommituksessa", Operaatio Goodwoodissa)

        Hyötysuhde oli siis todella surkea "tankintuhoaja"-lentokoneille - 1:17. Yhtä tuhottua panssari kohti menetettiin 17 ground-attack-maataistelukonetta.

        Osasto Kuhlmey menetti tiettävästi n. 20 Stukaa ja Jaboa ja väitti tuhonneensa 200 vihollispanssaria eli nyt asetelma kääntyikin Normandiaan verrattuna aivan päälaelleen. Yhtä menetettyä syöksy/hävittäjä-pommittajaa kohden väitettiin tuhotun 10 panssaria.

        Ts. KUHLMEY LENTÄJÄT VÄITTIVÄT OLLEENSA 170 KERTAA TEHOKKAAMPIA KUIN LÄNSILIITTOUTUNEIDEN KOLLEEGAT NORMANDIASSA!!!

        sillä ei edes venäläisten heikkotasoisuus voisi selittää noin valtavaa eroa. Yksinkertaisesti Stukat ja Jabot eivät sen aikaisella aseistuksella voineet noin vain tuhota satoja panssareita. Panssaritorjutamiehillä oli maataisteluissa aina saatavilla runsaasti aseistusta ja sitä oli kaikilla rintamalohkoilla. Lentäjä sen sijaan etsii valtavalta alueelta suhteellisen rajoitetun ajan puitteessa maalia ja jos sen näkee tekee korkeintaan yhden yrityksen. Syöksypommittajien tulitus oli todella epätarkkaa ja lentäjällä piti olla suorastaan uskomaton tuuri täysosuman saadakseen.

        Liittoutuneiden lentäjistä vain joka kymmenes on saanut tuhottua yhden panssarin kolmen kuukauden yrityksen jälkeen. Kuhlmeyn porukka sen sijaan olisi tuhonnut kuukaudessa 4 vaunua per ukko.

        Siis aivan täyttä roskaa tuollainen teoria 200 tuhotusta vihollistankista.


      • dtyukjdtyikj
        Stieglitz kirjoitti:

        Länsiliittoutuneet menettivät hyökkäyksissä maakohteita vastaan 1726 lentokonetta, lähes kaikki Typhoon ja P-47 Thunderbolt-koneita.

        Rynnäkkökoneiden pilotit eivät voineet tuhota kuin korkeintaan 100 panssarivaunua (huomioitava on vielä sekin että 13 ilmaiskulla tuhotusta Tiikeri-tankista 7 tuhoutui strategisilla pommikoneilla suoritetussa "mattopommituksessa", Operaatio Goodwoodissa)

        Hyötysuhde oli siis todella surkea "tankintuhoaja"-lentokoneille - 1:17. Yhtä tuhottua panssari kohti menetettiin 17 ground-attack-maataistelukonetta.

        Osasto Kuhlmey menetti tiettävästi n. 20 Stukaa ja Jaboa ja väitti tuhonneensa 200 vihollispanssaria eli nyt asetelma kääntyikin Normandiaan verrattuna aivan päälaelleen. Yhtä menetettyä syöksy/hävittäjä-pommittajaa kohden väitettiin tuhotun 10 panssaria.

        Ts. KUHLMEY LENTÄJÄT VÄITTIVÄT OLLEENSA 170 KERTAA TEHOKKAAMPIA KUIN LÄNSILIITTOUTUNEIDEN KOLLEEGAT NORMANDIASSA!!!

        Kuhlmey tuhosi tankkeja syöksypommituksilla hyökkäysmuodostelmiin. Ei siis mitään yhteistä Normandian touhuihin.

        Eli sinulla siis ei ollut mitään tietoa Kuhlmeyn tuhoamista panssareista, se on tullut nyt jo selväksi, ei sinun tarvitse toistaa sitä enää. Nuo sinun arvailusi on jo luettu moneen kertaan.


      • öigiöfyf
        P. Ropaganda kirjoitti:

        sillä ei edes venäläisten heikkotasoisuus voisi selittää noin valtavaa eroa. Yksinkertaisesti Stukat ja Jabot eivät sen aikaisella aseistuksella voineet noin vain tuhota satoja panssareita. Panssaritorjutamiehillä oli maataisteluissa aina saatavilla runsaasti aseistusta ja sitä oli kaikilla rintamalohkoilla. Lentäjä sen sijaan etsii valtavalta alueelta suhteellisen rajoitetun ajan puitteessa maalia ja jos sen näkee tekee korkeintaan yhden yrityksen. Syöksypommittajien tulitus oli todella epätarkkaa ja lentäjällä piti olla suorastaan uskomaton tuuri täysosuman saadakseen.

        Liittoutuneiden lentäjistä vain joka kymmenes on saanut tuhottua yhden panssarin kolmen kuukauden yrityksen jälkeen. Kuhlmeyn porukka sen sijaan olisi tuhonnut kuukaudessa 4 vaunua per ukko.

        Siis aivan täyttä roskaa tuollainen teoria 200 tuhotusta vihollistankista.

        Aivan täyttä roskaahan on tuo sinun kirjoituksesi. Eihän niitä tankkeja etsitty laajalta alueelta. Stukat hyökkäsivät hyökkäysmuodostelmiin tai ilmoitettuihin panssariryhmittymiin. Vain pieni osa lennoista oli ns. frei jagd -lentoja. Syöksypommittajien pommitus ei ollut "todella epätarkkaa". Mistä sinä tuonkin keksit?


      • Himohessu.
        dtyukjdtyikj kirjoitti:

        Kuhlmey tuhosi tankkeja syöksypommituksilla hyökkäysmuodostelmiin. Ei siis mitään yhteistä Normandian touhuihin.

        Eli sinulla siis ei ollut mitään tietoa Kuhlmeyn tuhoamista panssareista, se on tullut nyt jo selväksi, ei sinun tarvitse toistaa sitä enää. Nuo sinun arvailusi on jo luettu moneen kertaan.

        Kuhlmey kohdisti pommituksiansa mm talin asemalle, joka oli junien purkauspaikka. siellä oli sotatarviketta niin paljon että väkisinkin osui johonkin. Ohi ei voinut pommittaa.


      • huuhaa setä
        P. Ropaganda kirjoitti:

        ...ongelma olikin se kuinka saada täysosuma kun kohde saattoi parhaimmillaankin pysyä tähtäimessä 0,1-0,2 sekunttia. Se mikä onnistui maassa 37mm:n pst-tykillä ei onnistunut lainkaan niin helposti lentokoneesta.

        Minua ei yllättäisi jos suuri osa Rudelin väitetyistä tuhotuista tankeista ei todellisuudessa tuhoutuneetkaan.

        ottaen huomioon Stukan huippunopeuden, siinä ei silmissä villissyt kuin oma elämä kuvanauhana. Kyllä alle 300m (vrt. nykyajan Formula) pystyy reagoimaan panssarivaunun kokoiseen esineeseen ja jopa osumaan siihen. Eikä ne suomalaisten polttopullot, kasapanokset ja koivuhalot tuhonneet vaunun panssarointia sillä saatiin aikaan se että miehistön oli pakko poistua vaunusta, sitten ne eliminoitiin. Ja nämähän on niitä "tuhottuja" vaunuja ja suomalaisia sankartekoja. Vaikka se Rubel taisi olla aika itseriittoinen ihminen, selvisi se joka tapauksessa sodasta hengissä ja teki työnsä. Kaikki kunnia siitä, oli ne tuhotut yli tai alle 500.


      • Penna Tervo
        Tankin tuhoojaa kirjoitti:

        Vaan Ju 87 D-5 Stuka.

        "The D-5 was also fitted with a 20 mm MG 151/20 cannon in each wing. Both magazines had a capacity of 180 rounds. The radio operator/gunner operated 7.92 mm (.312 in) MG 81Z. "

        20 mm:n tykeillä näytti siis Kuhlmeynin Stukat lentäneen tankintuhoamiseen. Ase oli suhteellisen heikko tuhoamaan esim. T-34:n, IS-2:n tai ISU-rynnäkkötykkien päälykantta. Eli tässäkin suhteessa näyttäisi olevan asiat heikolla tolalla. Mutta ei Stukan G-mallin 37mm tykkikään osottautunut taistelussa erinomaiseksi, sillä tulituksessa hajonta oli melkoisen paha.

        Stukalla oli näihin muihin koneisiin verrattuna se etu että se saattoi syöksyä lähes pystyssä kohdetta kohti. Jabot lähestyivät taas 30-60 asteen kulmassa jolloin 20 mm:n tykit olivat aivan onnettomat panssaria vastaan. Stukia Kuhlmeyllä oli maksimissaan vain 33 ja niitä menetettiin aika paljon, joten onnistumismahdollisuudet olivat tässäkin mielessä aika heikot.


      • sdfgjsfyjdfk
        Penna Tervo kirjoitti:

        "The D-5 was also fitted with a 20 mm MG 151/20 cannon in each wing. Both magazines had a capacity of 180 rounds. The radio operator/gunner operated 7.92 mm (.312 in) MG 81Z. "

        20 mm:n tykeillä näytti siis Kuhlmeynin Stukat lentäneen tankintuhoamiseen. Ase oli suhteellisen heikko tuhoamaan esim. T-34:n, IS-2:n tai ISU-rynnäkkötykkien päälykantta. Eli tässäkin suhteessa näyttäisi olevan asiat heikolla tolalla. Mutta ei Stukan G-mallin 37mm tykkikään osottautunut taistelussa erinomaiseksi, sillä tulituksessa hajonta oli melkoisen paha.

        Stukalla oli näihin muihin koneisiin verrattuna se etu että se saattoi syöksyä lähes pystyssä kohdetta kohti. Jabot lähestyivät taas 30-60 asteen kulmassa jolloin 20 mm:n tykit olivat aivan onnettomat panssaria vastaan. Stukia Kuhlmeyllä oli maksimissaan vain 33 ja niitä menetettiin aika paljon, joten onnistumismahdollisuudet olivat tässäkin mielessä aika heikot.

        Ei noilla 20mm tykeillä mihinkään tankintuhoamiseen lähdetty. Kyllä pommit olivat Stukan ase tankkeja vastaan. Tosin Rudelin ajatus 37mm tykin asentamisesta syntyi kun hän saavutti menestystä tankkeja vastaan 20mm tykein.

        Konekivääreiden vaihtaminen tykkeihin näyttäisi olevan osa yleistä kehitystä, jossa aseistusta muutettiin raskaammaksi. Tämä sama kehitys oli tapahtunut hävittäjissä. Muutos toteutettiin taistelun Englannista jälkeen eikä tässä taistelussa ymmärtääkseni ongelma ollut panssarit.

        37mm tykeillä ei voitu syöksyä pystysuoraan läheskään eikä se ollut myöskään saksalaisten taktiikka. Panssareita tulitettiin matalalennossa, jolloin saatiin suotuisa tulokulma.


      • SA/Int.

        Paljonko neuvostoliittolaisilla oli taistelupanssarivaunuja, ja mille rintamalohkoille ne olivat jakautuneina? Varmaankin kannattaisi aloittaa mekasinoidun divisioonan ja jalkaväkidivisioonan kokoonpanoista eli siitä, miten paljon taistelupanssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja yleensä saattoi olla olemassa.


      • Hitleriähaukkuvatkaikki

        Niin ampuivathan ne siltoja ja muitakin maaleja kuin tankkeja


    • Mahtava saavutus

      Läsnäolon ja lentojen määrien perusteella muutama tehtävä panssaroituja joukkoja vastaan ei aiheuta tuollaisia tappioita. Kolme tehtävistä oli kohdistettu panssareita vastaan 21.6. ... 5.7.1944. Pääosa hyökkäyksistä tehtiin punatykistön tuliasemia vastaan ja Ihantalan alueelle, mutta tuskin sielläkään on ollut suuria määriä panssareita.

      • Himohessu

        Talin asema oli pullollaan panssarivaunuja. siihen saattoi posottaa liki summassa ja aina osui johonkin. Onhan tappiot todennettu tiedustelu lennoinkin. Ei se lentäjien ilmoituksen varaan jäänyt.


      • Tienoille
        Himohessu kirjoitti:

        Talin asema oli pullollaan panssarivaunuja. siihen saattoi posottaa liki summassa ja aina osui johonkin. Onhan tappiot todennettu tiedustelu lennoinkin. Ei se lentäjien ilmoituksen varaan jäänyt.

        Yhteensä n. 60 kpl 250 kg pommia.


      • Kanuunavoogeli
        Tienoille kirjoitti:

        Yhteensä n. 60 kpl 250 kg pommia.

        Mikäli kaikki panssareita kohti pudotetut parisataa pommia olisivat osuneet, niin kyllä.


      • dghsrgjhrjn
        Kanuunavoogeli kirjoitti:

        Mikäli kaikki panssareita kohti pudotetut parisataa pommia olisivat osuneet, niin kyllä.

        Kuhlmey pudotti yhteensä 577 tonnia pommeja. Taitaa laskelmat mennä remonttiin.


      • P. Ropaganda
        dghsrgjhrjn kirjoitti:

        Kuhlmey pudotti yhteensä 577 tonnia pommeja. Taitaa laskelmat mennä remonttiin.

        Ei paljon kun ottaa huomioon että syöksypommittajia ja Jaboja oli käytössä jatkuvasti vähintäin 400 (0,2 tuhottua tankkia/lentokone). Kuhlmeyllä oli keskimäärin 40 konetta käytössä kuukauden aikana ja hänen osastonsa olisi muka tuhonnut 200 tankkia (muka 5 tuhottua tankkia/lentokone).

        Kysytään nyt vielä kerran että oletteko todellakin sitä mieltä, että Kuhlmeyn osasto oli 25 kertaa tehokkaampi kuin saksalaiset vuotta aiemmin Kurskissa.


      • drtjsryjsyt
        P. Ropaganda kirjoitti:

        Ei paljon kun ottaa huomioon että syöksypommittajia ja Jaboja oli käytössä jatkuvasti vähintäin 400 (0,2 tuhottua tankkia/lentokone). Kuhlmeyllä oli keskimäärin 40 konetta käytössä kuukauden aikana ja hänen osastonsa olisi muka tuhonnut 200 tankkia (muka 5 tuhottua tankkia/lentokone).

        Kysytään nyt vielä kerran että oletteko todellakin sitä mieltä, että Kuhlmeyn osasto oli 25 kertaa tehokkaampi kuin saksalaiset vuotta aiemmin Kurskissa.

        Kysytään nyt vielä kerran, että onko sinulla tutkimustietoa Ihantalan taisteluiden osalta? Ai, ei ole? No se on tullut ilmi kyllä jo varsin selvästi. Arvailuita kyllä riittää. Täällä on varsin moneen kertaan esitetty eroavia tekijöitä, joiden perusteella voidaan väittää Kurskin ja Ihantalan taisteiluiden eroavan toisistaan, joten en ala niitä toistelemaan.


      • Kannisen Topi
        drtjsryjsyt kirjoitti:

        Kysytään nyt vielä kerran, että onko sinulla tutkimustietoa Ihantalan taisteluiden osalta? Ai, ei ole? No se on tullut ilmi kyllä jo varsin selvästi. Arvailuita kyllä riittää. Täällä on varsin moneen kertaan esitetty eroavia tekijöitä, joiden perusteella voidaan väittää Kurskin ja Ihantalan taisteiluiden eroavan toisistaan, joten en ala niitä toistelemaan.

        "Täällä on varsin moneen kertaan esitetty eroavia tekijöitä, joiden perusteella voidaan väittää Kurskin ja Ihantalan taisteiluiden eroavan toisistaan, joten en ala niitä toistelemaan."

        Kurskissa oli saksalaisilla maalitauluja moninverroin enemmän kuin Kannaksella. Lisäksi maastokin oli avonaisempaa eikä tankit päässeet metsikköihin niin vain piiloon. Joten Kurskissa olisi pitänyt tulla tulosta kun vielä syöksypommittajia ja hävittäjä-pommittajiakin oli kai kymmenkertaisesti Kannaksen Kuhlmey-koneisiin verrattuna.

        Ja kuitenkin tulos oli aika heikko. Vain korkeintaan siis 80 tuhottua tankkia. Länsiliittouneet kolmessa kuukaudessa tuhosivat korkeintaan 100 tankkia.

        Siis oletko sinä todellakin noin naiivi että kuvittelet Kuhlmeyn joukon tuhonneen noin vähäisellä konemäärällä 200 panssaria?


      • H. Pallonen
        Himohessu kirjoitti:

        Talin asema oli pullollaan panssarivaunuja. siihen saattoi posottaa liki summassa ja aina osui johonkin. Onhan tappiot todennettu tiedustelu lennoinkin. Ei se lentäjien ilmoituksen varaan jäänyt.

        Jos asema on pullollaan panssareita niitä vastaan kannattaisi käyttää massiivista pommitusta ja tykistötulta samaan aikaan. Näin ei kuitenkaan käynyt sillä Kuhlmeyllä ei ollut mitään lentäviä linnoituksia kuten länsiliittoutuneilla jotka massapommituksillakaan eivät kyenneet tuhoamaan kuin parikymmentä saksalaispanssaria koko Normandiassa.

        Kuhlmeyn osaston väitteet ovat olleet pääosin humpuukia noiden panssareiden osalta. Sen sijaan isot kohteet kuten sillat olivat siinä mielessä parempia kohteita että niitä vastaan hyökättiin keskitetysti pommein. Yksi pommi riitti katkaisemaan sillan. Liikkuva pienempi panssarivaunu oli vaikea kohde. Ne hakeutuivat myös piiloon ilmahyökkäyksissä.


    • sdfgsdf

      auttoi suomalaisia, loi uskoa että Suomi ei ole yksin mutta panssarien tuhoamisessa yksikkö ei onnistunut todellisuudessa niin hyvin kuin mitä lentäjien ilmoitukset väittivät.

      • dfyjdtykjdyk

        Hyvä tietää. Viittaatko vielä tutkimukseen, jossa tuo todetaan.


      • sdfgsdf
        dfyjdtykjdyk kirjoitti:

        Hyvä tietää. Viittaatko vielä tutkimukseen, jossa tuo todetaan.

        vai luuletko että Kannaksella kaikki olisi käynyt monikymmenkertaisesti paremmin?

        Perusteleppa sinä mikä olisi Kannaksen taistelut tehnyt sellaiseksi että stukat ja jabot olisivat siellä onnistuneet Kurskia paremmin. Pelkät kliseet panssarimakkaroista eivät kyllä ole uskottavia.


      • lljfvlulluj
        sdfgsdf kirjoitti:

        vai luuletko että Kannaksella kaikki olisi käynyt monikymmenkertaisesti paremmin?

        Perusteleppa sinä mikä olisi Kannaksen taistelut tehnyt sellaiseksi että stukat ja jabot olisivat siellä onnistuneet Kurskia paremmin. Pelkät kliseet panssarimakkaroista eivät kyllä ole uskottavia.

        Niin eli sinulla ei ollut tutkimustietoa Ihantalasta. Tämä on tullut jo monta kertaa selväksi, ei tarvitse toistaa. Kiitos.


      • oöugiöuf
        lljfvlulluj kirjoitti:

        Niin eli sinulla ei ollut tutkimustietoa Ihantalasta. Tämä on tullut jo monta kertaa selväksi, ei tarvitse toistaa. Kiitos.

        Juuri näin, joudumme siis käyttämään niitä lukuja, jotka on tiedossa, koska muuta informaatiota ei ole. Informaatioksi en siis lue jonkun pölvästin arvailuita.


    • Hölmöläisille

      Kun tämä virke käännetään oikeellisesti, niin se tarkoittaa suurin piirtein sitä, että yhteensä noin montaa (n. 200 kpl) hökötystä vaurioitettiin. Kyllä te olette naiveja koko porukka.


      an die 200 Panzer sowie Brücken und Versorgungstransporte zerstört.

    • Penna Tervo

      Wikipediasta poimittua: "Osasto teki 1242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja. "

      Jaaha. Samaisen Wikipedian mukaan osastolla olisi ollut kuitenkin käytössä yleensä koko lentokalustosta ainakin 2/3 muita kuin Stukia. Joten Stukat olisivat lentäneet ehkä n. 400 taistelulentoa. Ju 87 D-5:n pommikuorma oli yleensä 500-1200 kg. Mitä lyhempi matka kohteeseen sitä enemmän mahdollista ottaa pommeja. Joten Stukat olisivat periaatteessa lentäneet silloin aina pommikuormassa, vieläpä aivan maksimissaan. Tuo ei tunnu uskottavalta sillä koneet lensivät muuallakin kuin Ihantalassa. Vuosalmelle ja Viipurinlahdelle ei ole lennetty 1200 kg:n pommikuormassa.

      Onkohan tässä käynyt nyt niin, että myös pommien määrässä ei kaikkia ole kohdallaan vai olisiko mahdollisesti Jabotkin ottaneet pommikuormia.

      • kalustosta

        oli stukia. Ne lensivät keskimäärin viisi lentoa päivittäin. Lähes toinen puoli oli jaboja. Niidenkin ykköstehtävä oli pommittaminen ja rynnäköinti. Kun et tunne edes kaluston pääpiirteistä jakoa ja tehtäviä, niin olet aika löysällä pohjalla.


      • ligföföf

        Ju-87 D-sarjan pommikuorma oli 1.800kg, ei 1.200kg. Syytä ottaa huomioon.


      • Kentiltä

      • sfgjsryjkstk
        Kentiltä kirjoitti:

        Suomessa ei tainnut olla edes Kannaksella ainuttakaan kunnon kiitorataa. Immolassakin liian lyhyt.

        http://www.worldlingo.com/ma/dewiki/en/Junkers_Ju_87#Technische_Daten_.28Ju_87_B_und_D.29

        Tuossa linkissä ei puhuttu mitään kiitoradoista. Tarkoitus oli vain todeta, että 1.200kg ei ollut mikään maksimimäärä pommeja, vaan tyypillinen pommimäärä. Poikkeuksellista olisi ollut lähteä 1.800kg:n lastissa, 1.200kg:n pommilasti taas oli normaalia. Eli perustelusi ontuu.


      • Poventsaan
        sfgjsryjkstk kirjoitti:

        Tuossa linkissä ei puhuttu mitään kiitoradoista. Tarkoitus oli vain todeta, että 1.200kg ei ollut mikään maksimimäärä pommeja, vaan tyypillinen pommimäärä. Poikkeuksellista olisi ollut lähteä 1.800kg:n lastissa, 1.200kg:n pommilasti taas oli normaalia. Eli perustelusi ontuu.

        Koneet menevät metsään liian suurella kuormalla.

        Lyhyt kiitorata, vanhuuttaan epävarmat moottorit ja raskas pommikuorma vain tahtoivat pimeän ohella tehdä näistä varhaisista lentoonlähdöistämme vaarallisia.


      • gfhmk,jghg
        Poventsaan kirjoitti:

        Koneet menevät metsään liian suurella kuormalla.

        Lyhyt kiitorata, vanhuuttaan epävarmat moottorit ja raskas pommikuorma vain tahtoivat pimeän ohella tehdä näistä varhaisista lentoonlähdöistämme vaarallisia.

        Kerro mieluummin Immolan kentän pituus ja Stukan lähtökiidot eri kuormilla. Voisi tulla jotain tolkkua...


      • 475 m
        gfhmk,jghg kirjoitti:

        Kerro mieluummin Immolan kentän pituus ja Stukan lähtökiidot eri kuormilla. Voisi tulla jotain tolkkua...

        Mahtava nousu.

        http://www.youtube.com/watch?v=isA_hg1i_FI

        Vanha sotaratsumme syöksähti moottorit ulvoen pitkin kiitorataa kosteaan pimeyteen. Tehtävän suoritus tapahtui useimmiten juuri päivän sarastaessa, jolloin näkyvyys jo oli riittävän hyvä. Lyhyt kiitorata, vanhuuttaan epävarmat moottorit ja raskas pommikuorma vain tahtoivat pimeän ohella tehdä näistä varhaisista lentoonlähdöistämme vaarallisia.

        Kone jyrräsi raskaasti pompahdellen kuoppaisella kiitoradalla. Kiitorata päättyisi pian, vaikka edessä olevaa metsänreunaa ei pimeydessä juuri erottanut.

        - Nyt ylös ja äkkiä, ohjaaja huudahti kiskaisten koneen väkisin ilmaan. Se nousi raskaasti vaappuen. Tällainen lentoonlähtö saattoi päättyä onnettomasti, jos kone vajaanopeuden takia menetti ohjattavuutensa. Laivueessamme oli sattunut useita tuhoisia starttivaurioita. Kolmisen viikkoa sitten oli muuan koneistamme syöksynyt heti lentoonlähdön jälkeen metsään. Se paloi romuksi, pommit räjähtivät alla.


      • dsfgsdfM7
        kalustosta kirjoitti:

        oli stukia. Ne lensivät keskimäärin viisi lentoa päivittäin. Lähes toinen puoli oli jaboja. Niidenkin ykköstehtävä oli pommittaminen ja rynnäköinti. Kun et tunne edes kaluston pääpiirteistä jakoa ja tehtäviä, niin olet aika löysällä pohjalla.

        /SG 3: 33 kpl Junkers Ju 87 D-5 Stuka -syöksypommittajia
        II/JG 54: 29–62 kpl Focke-Wulf Fw 190 A-6 -hävittäjiä
        I/SG 5: 16 kpl Focke-Wulf Fw 190 F-3 - ja F-8 -hävittäjäpommittajia Alakurtista.
        I/NaGr 5: 1–8 kpl Messerschmitt Bf 109 G-8 -tiedustelukoneita

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Lento-osasto_Kuhlmey


      • 18

        Se bo siinä jabossa tarkoittaa pommitusta. Totta ihmeessä ne oli ottaneet kuorman täyteen. Tarpeen tullen lastin on saattanut joutua hylkäämään ennen kohdetta mutta ei niillä tyhjänä olisi ollut mitään mieltä lentää.


      • Stroganov

        kirjan Torjunta ilmasta kesällä 1944 (Ahti Saarinen) mukaan ajalla 21.6. - 18.7.44 lento-osasto Kuhlmeyn Stukat pudottivat 547 tonnia/ 1214 lentoa ja Jabot 212 tonnia/ 422 lentoa, eli Stukat 450 kg/reissu ja Jabot 500 kg/reissu.

        Eli eri lähteistä tulee hyvin erillaista tietoa.

        Wikipedia:

        "Osasto teki 1242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja."

        (Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944.)


      • dfgjdsfkdk
        475 m kirjoitti:

        Mahtava nousu.

        http://www.youtube.com/watch?v=isA_hg1i_FI

        Vanha sotaratsumme syöksähti moottorit ulvoen pitkin kiitorataa kosteaan pimeyteen. Tehtävän suoritus tapahtui useimmiten juuri päivän sarastaessa, jolloin näkyvyys jo oli riittävän hyvä. Lyhyt kiitorata, vanhuuttaan epävarmat moottorit ja raskas pommikuorma vain tahtoivat pimeän ohella tehdä näistä varhaisista lentoonlähdöistämme vaarallisia.

        Kone jyrräsi raskaasti pompahdellen kuoppaisella kiitoradalla. Kiitorata päättyisi pian, vaikka edessä olevaa metsänreunaa ei pimeydessä juuri erottanut.

        - Nyt ylös ja äkkiä, ohjaaja huudahti kiskaisten koneen väkisin ilmaan. Se nousi raskaasti vaappuen. Tällainen lentoonlähtö saattoi päättyä onnettomasti, jos kone vajaanopeuden takia menetti ohjattavuutensa. Laivueessamme oli sattunut useita tuhoisia starttivaurioita. Kolmisen viikkoa sitten oli muuan koneistamme syöksynyt heti lentoonlähdön jälkeen metsään. Se paloi romuksi, pommit räjähtivät alla.

        Kiitos. Immolassa on nykyään 1.100m:n ja 1.600m:n kiitoradat.


      • xfgjdfhkdhk
        18 kirjoitti:

        Se bo siinä jabossa tarkoittaa pommitusta. Totta ihmeessä ne oli ottaneet kuorman täyteen. Tarpeen tullen lastin on saattanut joutua hylkäämään ennen kohdetta mutta ei niillä tyhjänä olisi ollut mitään mieltä lentää.

        FW-jaboja käytettiin myös saattohävittäjinä. Silloin taas ei ole mitään mieltä ottaa pommilastia.


      • ..tietäjät..
        Stroganov kirjoitti:

        kirjan Torjunta ilmasta kesällä 1944 (Ahti Saarinen) mukaan ajalla 21.6. - 18.7.44 lento-osasto Kuhlmeyn Stukat pudottivat 547 tonnia/ 1214 lentoa ja Jabot 212 tonnia/ 422 lentoa, eli Stukat 450 kg/reissu ja Jabot 500 kg/reissu.

        Eli eri lähteistä tulee hyvin erillaista tietoa.

        Wikipedia:

        "Osasto teki 1242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja."

        (Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944.)

        Ketkä toimivat lakilentäjinä (suoja) osastossa G6 hävittäjillä?


      • 24
        xfgjdfhkdhk kirjoitti:

        FW-jaboja käytettiin myös saattohävittäjinä. Silloin taas ei ole mitään mieltä ottaa pommilastia.

        Pommit pudotettiin ennen kohdetta jos vihollistilanne vaati toimimista saattohävittäjänä.


      • iughpiug
        24 kirjoitti:

        Pommit pudotettiin ennen kohdetta jos vihollistilanne vaati toimimista saattohävittäjänä.

        Pudotettiin? Mahdollisesti siis Suomen puolelle rintamaa? Tuskin. Pommitustehtävä on pommitustehtävä ja saattotehtävä on saattotehtävä. Ei niitä arvota.


      • 13
        iughpiug kirjoitti:

        Pudotettiin? Mahdollisesti siis Suomen puolelle rintamaa? Tuskin. Pommitustehtävä on pommitustehtävä ja saattotehtävä on saattotehtävä. Ei niitä arvota.

        Kun nyt epäillään ettei tähdätyssä pommituksessakaan mihinkään osuisi niin suht pieni riski on pudottaa pommi summanmutikassa tai vähän katsoen että mitä siellä etualhaalla on. Ei siellä nyt sentään ihan joka aarilla omaa miestä ole. Kun vielä katselee menoreitin sellaiseksi ettei kokomatkaa tien tai asemien päällä lennä.
        Kyllä niitä pommeja kannattaa mukaan ottaa jos ei ole aivan varma että vastaan tulee vihollishävittäjiä.


      • fghjkh
        13 kirjoitti:

        Kun nyt epäillään ettei tähdätyssä pommituksessakaan mihinkään osuisi niin suht pieni riski on pudottaa pommi summanmutikassa tai vähän katsoen että mitä siellä etualhaalla on. Ei siellä nyt sentään ihan joka aarilla omaa miestä ole. Kun vielä katselee menoreitin sellaiseksi ettei kokomatkaa tien tai asemien päällä lennä.
        Kyllä niitä pommeja kannattaa mukaan ottaa jos ei ole aivan varma että vastaan tulee vihollishävittäjiä.

        Voi pyhä sylvi... Jos on saattotehtävä, niin mitään järkeä ei ole ottaa pommeja mukaan, koska niistä on vain haittaa. Ja ei sitä paikkaa saa itse valita, missä vihollinen kohdataan, joten alla voi aivan hyvin olla vaikka mitä. Käytä nyt edes vähän järkeä.


      • 19
        fghjkh kirjoitti:

        Voi pyhä sylvi... Jos on saattotehtävä, niin mitään järkeä ei ole ottaa pommeja mukaan, koska niistä on vain haittaa. Ja ei sitä paikkaa saa itse valita, missä vihollinen kohdataan, joten alla voi aivan hyvin olla vaikka mitä. Käytä nyt edes vähän järkeä.

        Mistä sen sitten tietää ettei tällä kertaa varmaan tule vihollisen hävittäjiä vastaan? Kai sen voi kuitenkin valita mitä kautta kohteeseen lentää? Selitäppä tyhmemmälle.


      • gdfhkghj
        19 kirjoitti:

        Mistä sen sitten tietää ettei tällä kertaa varmaan tule vihollisen hävittäjiä vastaan? Kai sen voi kuitenkin valita mitä kautta kohteeseen lentää? Selitäppä tyhmemmälle.

        Eihän sitä voi tietää. Pommeja otetaan silloin kun on pommitustehtävä. Kun on saattotehtävä, silloin ei TIETENKÄÄN oteta pommeja mukaan.


      • fdhjtyjr
        ..tietäjät.. kirjoitti:

        Ketkä toimivat lakilentäjinä (suoja) osastossa G6 hävittäjillä?

        Kuhlmeylla ei ollut G6:a. Puhut siis suomalaisista.


      • Immolan kentältä

        Eiköhän pommimäärillä tarkoiteta suomalaisten ja saksalaisten yhteistä pommimäärää kaikilla koneilla.
        Junkkers Ju 88 keskiraskas pommitus ja syöksypomittaja kantoi enimmillään 2800 kiloa pommeja.
        Näitäkin koneita oli saksalaisilla käytössä Kannaksella.


      • sdfgsdfgsdfg
        Immolan kentältä kirjoitti:

        Eiköhän pommimäärillä tarkoiteta suomalaisten ja saksalaisten yhteistä pommimäärää kaikilla koneilla.
        Junkkers Ju 88 keskiraskas pommitus ja syöksypomittaja kantoi enimmillään 2800 kiloa pommeja.
        Näitäkin koneita oli saksalaisilla käytössä Kannaksella.

        vain 13 Tiikeri-tankkia tuhottiin ilmaiskuilla Normandian 3 kuukauden operaatiossa. Näistä 7 tuhoutui 18.7.44 suoritetun maailmanhistorian suurimman maasotatoimia tukeneen pommituksen ansioista. Noin 2000 länsiliittoutuneiden raskasta ja keskiraskasta pommikonetta suoritti Operaatio Goodwoodin yhteydessä mattopommitukset saksalaisjoukkojen keskityksiä vastaan.

        Mitä ilmeisemmin siis noista noin sadasta ilmaiskulla kesä-elokuussa tuhotusta saksalaispanssarista merkittävä osa tuhottiin muilla kuin näillä rynnäkkökoneilla. Ei ole poissuljettu että Kannaksella ilmaiskuissa tuhottu todennäköisen vähäinen määrä venäläispanssareita ei kaikki mene siis Kuhlmeyn piikkiin.


      • Fantasioissasi

      • dhykdtk
        Fantasioissasi kirjoitti:

        Tuossa on lopussa kerrottu, miten siinä käy. Kone ei ole hallittavissa.

        http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?f=69&t=63946

        Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, hänen kysymykseensä ei ketjussa vastattu ja hän itse arvailee ilman faktoja. Tuo 1.800kg on maksimimäärä ja edellytti, että maali oli lähellä, koska polttoainetta ei voitu ottaa paljon mukaan. Ja koska 1.800kg on maksimimäärä ei voida sanoa, että 1.200kg olisi tavatonta.


      • P. Ropanganda
        dsfgsdfM7 kirjoitti:

        /SG 3: 33 kpl Junkers Ju 87 D-5 Stuka -syöksypommittajia
        II/JG 54: 29–62 kpl Focke-Wulf Fw 190 A-6 -hävittäjiä
        I/SG 5: 16 kpl Focke-Wulf Fw 190 F-3 - ja F-8 -hävittäjäpommittajia Alakurtista.
        I/NaGr 5: 1–8 kpl Messerschmitt Bf 109 G-8 -tiedustelukoneita

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Lento-osasto_Kuhlmey

        että pommitustehtävissä oli kaikkiaan 33 Stukaa, josta suuri osa tuhoutui. Hävittäjätoiminnassa oli 29-62 FW 190-konetta. Ja loput "susista" eli Jabot (16 kpl) pommittivat.

        Ts. käytössä oli kaikkiaan tuon Wikipedian mukaan vain 49 syöksypommitajaa tai hävittäjä-pommittajaa. Määrä ei ole hääppöinen. JG54 toimi hävittäjätehtävissä ja väitti ampuneensa alas 100 viholliskonetta. Määrä on aika uskottava, sillä suomalaiset ampuivat pelkästään kesäkuussa (30 päivää) oman ilmoituksensa mukaan yli 350 viholliskonetta kahdella Me-109-laivueella.


    • yryowowq

      ei tietoisesti mutta luuli jokaisen räjähdyksen tarkoittaneen panssarihyökkäyksessä tankin tuhoutumista.

      • youtube-katsoja 228

      • sethserth

        1000kg:n pommi tekee tuommoisen halkaisijaltaan 15m:n kuopan. Ehkä sillä ei tarvitse ihan torninluukusta sisään osua.


      • mutta tuskinpa
        sethserth kirjoitti:

        1000kg:n pommi tekee tuommoisen halkaisijaltaan 15m:n kuopan. Ehkä sillä ei tarvitse ihan torninluukusta sisään osua.

        Vähän veikkaisin ettei kukaan pommitellut 1000 kilon pommeilla tankkeja, samaa epäilen myös 500 kilon pommien kohdalla.

        Stukalla lienee pääsääntöinen close air support-pommikuorma ollut 4 x 50 tai 100 kg pommi siivissä 1 x 250 kilon pommi rungon alla. Isompien jytkyjen käyttö rynnäköintiin ei ollut kannattavaa tai kustannustehokasta, kun ottaa huomioon niiden aiheuttaman turhan lisärasituksen liikuntakyvylle sekä toimintasäteelle. Isot jytkyt oli enemmän elementissään vahvistettujen asemien, laivojen ja rakennelmien pommituksessa missä niiden tehoa todella tarvittiin.


      • ryhmitysalueelle
        mutta tuskinpa kirjoitti:

        Vähän veikkaisin ettei kukaan pommitellut 1000 kilon pommeilla tankkeja, samaa epäilen myös 500 kilon pommien kohdalla.

        Stukalla lienee pääsääntöinen close air support-pommikuorma ollut 4 x 50 tai 100 kg pommi siivissä 1 x 250 kilon pommi rungon alla. Isompien jytkyjen käyttö rynnäköintiin ei ollut kannattavaa tai kustannustehokasta, kun ottaa huomioon niiden aiheuttaman turhan lisärasituksen liikuntakyvylle sekä toimintasäteelle. Isot jytkyt oli enemmän elementissään vahvistettujen asemien, laivojen ja rakennelmien pommituksessa missä niiden tehoa todella tarvittiin.

        Saksalaiset tuhosivat vaunuja jo hyökkäys ryhmitysalueelle. Radiotiedustelun ja lentotiedustelun ansiosta hyökkäykset tyrehdytettiin jo alkuunsa. Tykistön ja Stukien moukaroinnin jälkeen oli hyökkäykseltä paras terä jo viety.


      • tilastojen valossa
        ryhmitysalueelle kirjoitti:

        Saksalaiset tuhosivat vaunuja jo hyökkäys ryhmitysalueelle. Radiotiedustelun ja lentotiedustelun ansiosta hyökkäykset tyrehdytettiin jo alkuunsa. Tykistön ja Stukien moukaroinnin jälkeen oli hyökkäykseltä paras terä jo viety.

        Tuo ei vaan pidä paikkaansa: kuten tuossa ylempänä joku kirjoittelee, oli Stukien laskennallinen asekuormakeskiarvo 450 kilon luokkaa eli juurikin tuon 4x50kg 1x250kg paikkehilla. Eli vähintäänkin ylivoimainen enemmistö pommeista oli juurikin pieniä 50-250 kilon murkuloita.

        Isojen pommien käyttö rintamakohteisiin ei vaan ole järkevää, koska suurin osa niiden latingista menee hukkaan. Sen sijaan ne ovat omiaan rakennusten yms tuhoamiseen.


      • T - 28
        youtube-katsoja 228 kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=UiiUiHRSInA&NR=1
        - tässä esim. suurin osa talvisodassa knokatuista t-28 tankeista pystyttiin korjaamaan, jopa useaan kertaan

        Nyt Kubinkassa on vain yksi T-28 jäljellä, muta meillä Suomessa, Parolassa, niitä on ainakin 3 kpl. Muualla päin maailmaa niitä ei sitten olekaan.

        Todellinen harvinaisuus onkin siis kyseessä, vaikka tuota katsoessa ei niin luulisikaan...

        http://www.youtube.com/watch?v=UiiUiHRSInA&NR=1

        Toinen harvinaisuus on nämä Parolan T-50 ja T-70 vaunut


      • fgjdtjkytj
        tilastojen valossa kirjoitti:

        Tuo ei vaan pidä paikkaansa: kuten tuossa ylempänä joku kirjoittelee, oli Stukien laskennallinen asekuormakeskiarvo 450 kilon luokkaa eli juurikin tuon 4x50kg 1x250kg paikkehilla. Eli vähintäänkin ylivoimainen enemmistö pommeista oli juurikin pieniä 50-250 kilon murkuloita.

        Isojen pommien käyttö rintamakohteisiin ei vaan ole järkevää, koska suurin osa niiden latingista menee hukkaan. Sen sijaan ne ovat omiaan rakennusten yms tuhoamiseen.

        Stukien laskennallinen asekuormakeskiarvo? Ja mistä sinä tuon keksit. Kun nimenomaan on todettu, että normaali pommilasti oli 500-1.200kg. Eihän nuo ammattimiehet niin pölvästejä olleet, että olisivat viskoneet pikkupommeja panssareiden niskaan. Suomalaiset pudottivat hyökkäysryhmityksiin Ju-88:lla 1.000kg:n pommeja. Miksi saksalaiset olisivat olleet hölmöjä?


      • silmä käteenL
        fgjdtjkytj kirjoitti:

        Stukien laskennallinen asekuormakeskiarvo? Ja mistä sinä tuon keksit. Kun nimenomaan on todettu, että normaali pommilasti oli 500-1.200kg. Eihän nuo ammattimiehet niin pölvästejä olleet, että olisivat viskoneet pikkupommeja panssareiden niskaan. Suomalaiset pudottivat hyökkäysryhmityksiin Ju-88:lla 1.000kg:n pommeja. Miksi saksalaiset olisivat olleet hölmöjä?

        Lainataan toista kirjoittajaa:

        "kirjan Torjunta ilmasta kesällä 1944 (Ahti Saarinen) mukaan ajalla 21.6. - 18.7.44 lento-osasto Kuhlmeyn Stukat pudottivat 547 tonnia/ 1214 lentoa ja Jabot 212 tonnia/ 422 lentoa, eli Stukat 450 kg/reissu ja Jabot 500 kg/reissu."


        Et sillai.


      • pigtgöi
        silmä käteenL kirjoitti:

        Lainataan toista kirjoittajaa:

        "kirjan Torjunta ilmasta kesällä 1944 (Ahti Saarinen) mukaan ajalla 21.6. - 18.7.44 lento-osasto Kuhlmeyn Stukat pudottivat 547 tonnia/ 1214 lentoa ja Jabot 212 tonnia/ 422 lentoa, eli Stukat 450 kg/reissu ja Jabot 500 kg/reissu."


        Et sillai.

        Jos uskoo noita lukuja. Lukuja nimittäin on useampia. Karhunen taas kirjoittaa: "Mainittakoon, että 30.6.-5.7. tehtiin nimenomaan näitä pommihyökkäyksiä 413 konekohtaista suoritusta. Se vastasi n. 400.000 kg räjähteitä tarkoin valittuihin tärkeimpiin kohteisiin". Eli tonni per reissu.


      • missä lukemat?
        silmä käteenL kirjoitti:

        Lainataan toista kirjoittajaa:

        "kirjan Torjunta ilmasta kesällä 1944 (Ahti Saarinen) mukaan ajalla 21.6. - 18.7.44 lento-osasto Kuhlmeyn Stukat pudottivat 547 tonnia/ 1214 lentoa ja Jabot 212 tonnia/ 422 lentoa, eli Stukat 450 kg/reissu ja Jabot 500 kg/reissu."


        Et sillai.

        Saksalaisilla oli toki myös Kannaksella Junkkerssin isoja syöksypommittajia jotka ottivat jopa yli kolmen tonnin pommikuorman.


      • Stroganov
        missä lukemat? kirjoitti:

        Saksalaisilla oli toki myös Kannaksella Junkkerssin isoja syöksypommittajia jotka ottivat jopa yli kolmen tonnin pommikuorman.

        en kylläkään ole löytänyt tietoja että Kuhlmey olisi käyttänyt Ju88, vaan Ju87, Jaboja sekä Me-109-koneita tiedusteluun. Taisi olla joku kuljetuskone, joka toi yksikölle Saksasta tai jostain muualta varaosia ym. materiaalia. Pommitukseen saksalaiset tuskin Ju88 käyttivät Kannaksella. Vai olenko täysin väärässä?


      • Stroganov
        ryhmitysalueelle kirjoitti:

        Saksalaiset tuhosivat vaunuja jo hyökkäys ryhmitysalueelle. Radiotiedustelun ja lentotiedustelun ansiosta hyökkäykset tyrehdytettiin jo alkuunsa. Tykistön ja Stukien moukaroinnin jälkeen oli hyökkäykseltä paras terä jo viety.

        Kas kummaa kun samat "isot pommit" eivät pystyneet samaan tuhotyöhön Kurskissa. Liekö sytyttimet unohtuneet pois?

        Mikähän lienee mättänyt? Et kai vain jälleen turvaudu viimeiseen oljenkorteen eli tuohon "panssarimakkaraan"? ;)


      • srtstytky
        Stroganov kirjoitti:

        Kas kummaa kun samat "isot pommit" eivät pystyneet samaan tuhotyöhön Kurskissa. Liekö sytyttimet unohtuneet pois?

        Mikähän lienee mättänyt? Et kai vain jälleen turvaudu viimeiseen oljenkorteen eli tuohon "panssarimakkaraan"? ;)

        Missä tietosi Ihantalasta? Ai, niitä ei ollut, selvä juttu. Eli et tiedä aiheesta mitään, tämä selvä!


      • Junkersilla sotaan
        Stroganov kirjoitti:

        en kylläkään ole löytänyt tietoja että Kuhlmey olisi käyttänyt Ju88, vaan Ju87, Jaboja sekä Me-109-koneita tiedusteluun. Taisi olla joku kuljetuskone, joka toi yksikölle Saksasta tai jostain muualta varaosia ym. materiaalia. Pommitukseen saksalaiset tuskin Ju88 käyttivät Kannaksella. Vai olenko täysin väärässä?

        Lapin saksalaiset lento-osastot olivat ensihädässä Kannaksella ennen Khulmeytä. Mitäs koneita heillä oli? Saatat olla oikeassa tulkittuani tarkemmin teoksen Ratkaisun kesä kuvia ja tekstiä. Junkers 88 on ilmeisesti "saksalainen keskiraskas pommituskone ja syöksypommittaja" Immolassa joka onkin suomalainen. Haavoittunut tähystäjä kapiinissa, (saanut it. sirpaleita kasvoihinsa) pakkolaskun tehnyt syöksypommittaja pudottanut kuomunsa laskuvarjohypyn varalta -Junkkers Ju 88.


      • Stroganov
        srtstytky kirjoitti:

        Missä tietosi Ihantalasta? Ai, niitä ei ollut, selvä juttu. Eli et tiedä aiheesta mitään, tämä selvä!

        tässä ketjussa on lähdekriittistä materiaalia joka asettaa kyseenalaistaa tuon Kuhlmey-osaston suorituksen. Sitä et voi esim. Kurskin kokemuksien mukaan kiistää. Kursk ei ole tietenkään Kannas paitsi että sielläkin saksalaiset yrittivät suurinpiirtein samalla kalustolla tuhota suurinpiirtein samantapaisia maaleja.

        Johtopäätös: Kuhlmeyn väitteisiin 200 tuhotusta hyökkäysvaunusta Kannaksella on esitetty hyvin perusteltuja epäilyksiä.

        Sinulla puolestasi ei ole esittää mitään tarkempaa analyysiä Kuhlmeyn suorituksesta muuta kuin tuo jostakin tempaista arvio 200 hyökkäysvaunusta.


      • rytjsryjyj
        Stroganov kirjoitti:

        tässä ketjussa on lähdekriittistä materiaalia joka asettaa kyseenalaistaa tuon Kuhlmey-osaston suorituksen. Sitä et voi esim. Kurskin kokemuksien mukaan kiistää. Kursk ei ole tietenkään Kannas paitsi että sielläkin saksalaiset yrittivät suurinpiirtein samalla kalustolla tuhota suurinpiirtein samantapaisia maaleja.

        Johtopäätös: Kuhlmeyn väitteisiin 200 tuhotusta hyökkäysvaunusta Kannaksella on esitetty hyvin perusteltuja epäilyksiä.

        Sinulla puolestasi ei ole esittää mitään tarkempaa analyysiä Kuhlmeyn suorituksesta muuta kuin tuo jostakin tempaista arvio 200 hyökkäysvaunusta.

        On esitetty merkittäviä eroja Kurskin ja Kannaksen välillä. Ryhmityksille oli Kannaksella vähemmän tilaa. Myös siirtyvillä panssareilla oli enemmän tilaa hajaantua. Enkä tiedä päästiinkö Kurskissa ryhmityksiä edes pommittamaan, vai pyrittiinkö tankkeja tuhoamaan taistelukentällä. Nämähän ovat niitä asioita, jotka jäävät näissä kriitikoiden arvailuissa ilman vastausta.

        En muuten ole missään vaiheessa sanonut, että tuo 200 olisi ehdoton totuus. Voi olla, että se ei pidä paikkaansa. Mutta täällä tehtiin varmoja johtopäätöksiä asiasta ja siihen ei ole perusteita. Näin ollen se tieto, joka on olemassa, on 200. Muu on arvailua.


    • Kursk

      Veit sitten jutun tuonnekin?

      23.12.2010 13:01 tarkkailijavm-59 (nimimerkki)

      http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54065-luftwaffe-suomessa-kesakuussa-1944

      Aloituksessa kirjoitetaan näin: "Venäläiset tutkivat myöhemmin Kurskissa tuhoutuneet omat tankit ja havaitsivat vain 2-5% tuhoutuneen ilmaiskuissa"


      Jampan blogissa taas näin: "Myöhempi venäläisten suorittama analyysi osoitti että vain 2-5% omista panssaritappioista tuli ilmaiskujen takia."

      Minä kommentoin asiaa näin:

      Myöhempi LÄNSIMAIDEN suorittama analyysi osoitti, että VENÄLÄISET OVAT PUHUNEET TÄYTTÄ PASKAA omista panssaritappioistaan! Ne oli aivan valtavat kuten saksalaiset itse raportoivatkin aikoinaan.

      Hyvät sivut aiheesta.

      http://dspace.dial.pipex.com/town/avenue/vy75/

      Battle of Kursk: Germany's Lost Victory in World War II

      http://www.historynet.com/battle-of-kursk-germanys-lost-victory-in-world-war-ii.htm

      (Huomaa 4 eri sivua)

      Venäläisversio valtavista määristä tuhottuja saksalaispanssareita paljastuikin propagandavalheeksi, tosin vasta kymmeniä vuosia tapahtuneen jälkeen. Vasta tässä kirjassa vuodelta 2003 on asioita tarkasteltu ilman venäläispropagandan valheita. Toki saksalaiset julkaisivat jo aikoinaan oikeansuuntaisia lukumääriä tuhotuista venäläsipanssarien määristä, mutta niitä ei haluttu uskoa kun lopputulos oli mikä oli.

      Tässä koko juttu yhtenä pötkönä:

      http://www.historynet.com/battle-of-kursk-germanys-lost-victory-in-world-war-ii.htm/print/

      Tämä kirja on hyvin mielenkiintoinen:

      KURSKIN TAISTELU
      Kirjoittaja: Frankson, Anders - Zetterling, Niklas
      Kustantaja: WSOY
      Julkaisuvuosi: 2003

      http://www.booky.fi/kirjailija/Frankson Anders - Zetterling Niklas

      • Stroganov

        "In fact total Soviet tank losses in operation Citadel amounted to 1 614 tanks totally destroyed, the vast majority to German tanks and assault guns.(23) Further detailed research has shown air power only accounted for 2-5% of Soviet tanks destroyed in the battle of Kursk.(24) This equates to at most around 80 tanks. Again, even if this is a low estimate, where are the hundreds of tanks destroyed by German ground attack aircraft?"

        Lähde:
        (23)D. M. Glantz, J.M. House, The Battle of Kursk, Ian Allan Publishing Ltd, Surrey, UK, 1999, p. 276. According to Glantz and House, these are admitted Soviet tanks totally destroyed but the number is probably higher. In addition a similar number were probably recovered as repairable.

        (24) Tank Forces in Defense of the Kursk Bridgehead, Journal of Slavic Military Studies, Volume 7, No 1, March 1994, p. 114.

        --------------------------------------

        Aika luotettavat lukemat:

        NL - 1614 tuhoutunutta panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä
        Saksa - 323 tuhoutunutta panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, panssarintuhoajaa, telatykkiä.


    • P. Öhkiäinen

      Ehkä hieman mutta todennäköisemmin virhe johtui siitä, että he luulivat joka ainoan räjähdyksen merkinneet panssarivaunun tuhoutumista, mitä se ei tietenkään ollut. Olisi kiinnostavaa tietää tiesivätkö lentäjät edes hyökätessään pistemaaleja vastaan, että nyt hyökkäämme panssareita, nyt autokolonnaa, nyt tykistöasemia, nyt siltoja jne vastaan. Luulen että useimmiten kyseessä oli vain hyökkäys joukkojenkeskityksiä vastaan tai sitten ponttoonisiltoja vastaan. Lentäjät tekivät todennäköisesti hyvin karkean arvion tuhoista. Panssarivaunun tuhoaminen ei ole ollut helppoa tuon aikakauden koneilla ja aseille kun se ei tahdo olla nykyisinkään vaikka on kuinka itseohjautuvat pommit ja ohjukset kyseessä. Taisi Jugoslavian pommituksetkin 1990-luvulla paljastua panssarivaunuja vastaan paljon vaatimattomimmaksi kuin mitä aluksi julistettiin?

      • Messerssmitillä

        Kohteet tiedusteltiin ja kuvattiin ennen ja jälkeen pommitusten. Ei Stukapilotit tiedottaneet osumistaan.


      • ei vakuuta
        Messerssmitillä kirjoitti:

        Kohteet tiedusteltiin ja kuvattiin ennen ja jälkeen pommitusten. Ei Stukapilotit tiedottaneet osumistaan.

        Ja tuota tiedustelua eivät käyttäneet esimerkiksi liittoutuneet ennen ja jälkeen Normandian rynnäköiden?

        Ei siis kelpaa selitykseksi.


      • tai olettamus

        "Taisi Jugoslavian pommituksetkin 1990-luvulla paljastua panssarivaunuja vastaan paljon vaatimattomimmaksi kuin mitä aluksi julistettiin? "

        Jugojen pommitustuhoista puhuttaessa jää jostain ihmeen syystä aina huomioimatta, että NATO tosiaan tuhosi pommeillaan ja ohjuksillaan runsaasti maaleja; ongelma oli vaan se, että kyseessä oli suurilta osin valemaalit ja oikeat kohteet kykkivät paljolti vahvan naamioinnin alla piilossa. Tähän serbeillä oli varaa, koska maasotaa ei käyty; maasodan riehuessa ympärillä ei kaluston makuuttaminen piilossa olisi enää onnistunutkaan jos olisivat halunneet sotaakin käydä.

        Eli kyllä se NATO sai runsaasti osumia kovaa ja korkealla lentämisestä huolimatta.


      • Messerschmitt 109
        ei vakuuta kirjoitti:

        Ja tuota tiedustelua eivät käyttäneet esimerkiksi liittoutuneet ennen ja jälkeen Normandian rynnäköiden?

        Ei siis kelpaa selitykseksi.

        Sinun kelpaa selittää mitä tarkoitat liitoutuneiden tiedustelulla? Normandian rannikko kuvattiin perusteellisesti ennen, operaatiovaiheessa ja jälkeen maihinnousun. Siitä oli vasta oikein tv-dokkari joka toi esiin lentotiedustelu keinoin lentopommitusten epäonnistumisen. Kuhlmaylla oli taktiikkana valokuvata kohteet ennen ja jälkeen pommitusten.


      • mitäs muutakaan
        Messerschmitt 109 kirjoitti:

        Sinun kelpaa selittää mitä tarkoitat liitoutuneiden tiedustelulla? Normandian rannikko kuvattiin perusteellisesti ennen, operaatiovaiheessa ja jälkeen maihinnousun. Siitä oli vasta oikein tv-dokkari joka toi esiin lentotiedustelu keinoin lentopommitusten epäonnistumisen. Kuhlmaylla oli taktiikkana valokuvata kohteet ennen ja jälkeen pommitusten.

        Eli liittoutuneet tekivät aivan samaa tiedustelua ilmasta käsin kuin Kuhlmeykin, itse asiassa jopa enemmänkin: heillähän oli jopa varsinaisia Forward Observer-koneita ilmassa jatkuvasti tähystämässä maamaaleja ja koordinoimassa rynnäköintiä.

        Siltikin arviot ilmasta tuhottujen tankkien osalta eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa. Eli eipä auttanut ilmakuvaus ja muu havainnointi kalustotuhojen tarkkaan määrittelyyn tst-kentän olosuhteissa.


      • Focke Wulf 190
        mitäs muutakaan kirjoitti:

        Eli liittoutuneet tekivät aivan samaa tiedustelua ilmasta käsin kuin Kuhlmeykin, itse asiassa jopa enemmänkin: heillähän oli jopa varsinaisia Forward Observer-koneita ilmassa jatkuvasti tähystämässä maamaaleja ja koordinoimassa rynnäköintiä.

        Siltikin arviot ilmasta tuhottujen tankkien osalta eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa. Eli eipä auttanut ilmakuvaus ja muu havainnointi kalustotuhojen tarkkaan määrittelyyn tst-kentän olosuhteissa.

        Kerron van kuinka yhteistyö eri koneiden kesken pelasi Lento-osasto Kuhlmayssa saksalaiskoneiden kesken. Messerscmitit tiedustelivat kameroineen kohteet. Jabot toimivat pomminsa pudotettuaan hävittäjinä tulittaen raketein ja tykein it-asemia kun Stukat syöksyivät panssari ja jalkaväki keskityksiin. Koneet iskivät pansari ja jalkaväkikeskityksiin vain minuutteja ennen H-hetkeä jonka radiotiedustelumme oli selvittänyt. Kuumimpina taistelupäivinä Stuka saattoi tehdä jopa kuusi ilmaiskua. Lähitorjuntamiehet hoitivat loput liikkeelle päässeet tankit pst-tykeillä ja panssarinyrkeillä.


      • dghsryjyj
        ei vakuuta kirjoitti:

        Ja tuota tiedustelua eivät käyttäneet esimerkiksi liittoutuneet ennen ja jälkeen Normandian rynnäköiden?

        Ei siis kelpaa selitykseksi.

        Tuossahan kirjoittaja vain osoitti virheelliseksi väitteesi, että stuka-lentäjät eivät tienneet mitä menivät pommittamaan. Kuhlmeylla oli tiedustelua varten Messerschmit-hävittäjiä, jotka kuvasivat maalin hetkeä ennen hyökkäystä. Pommittajat siis tiesivät täsmälleen mitä menivät pommittamaan. Samoin maalit kuvattiin iskujen jälkeen. Ammattimiehiä.


      • Mortensen
        dghsryjyj kirjoitti:

        Tuossahan kirjoittaja vain osoitti virheelliseksi väitteesi, että stuka-lentäjät eivät tienneet mitä menivät pommittamaan. Kuhlmeylla oli tiedustelua varten Messerschmit-hävittäjiä, jotka kuvasivat maalin hetkeä ennen hyökkäystä. Pommittajat siis tiesivät täsmälleen mitä menivät pommittamaan. Samoin maalit kuvattiin iskujen jälkeen. Ammattimiehiä.

        "Kuhlmeylla oli tiedustelua varten Messerschmit-hävittäjiä, jotka kuvasivat maalin hetkeä ennen hyökkäystä"

        Joo. Kuvasivat kohteen - esim panssarit. Lensivät tukikohtaan (meni aikaa parikymmentä minuttia tai melkein tunti). Kuvat kehitettiin ja analysoitiin. Laadittiin suunnitelma (menikö tunti?). Lähdettiin toteuttamaan (menikö yhteensä 20-60 minuuttia?). Mitä teki panssarit sillä aikaa? Pysyikö ne paikoillaan vai siirtyivätkö kenties kilometri pari jonnekin?

        Suoraan sanottuna - todella naiiivia kuvitella että "tieto" kulki reaaliajassa. Toimintaan lähdettiin kuvausten jälkeen usein muuten vasta seuraavana päivänä, mikäli lentosää salli.


      • lyuföuyföl
        Mortensen kirjoitti:

        "Kuhlmeylla oli tiedustelua varten Messerschmit-hävittäjiä, jotka kuvasivat maalin hetkeä ennen hyökkäystä"

        Joo. Kuvasivat kohteen - esim panssarit. Lensivät tukikohtaan (meni aikaa parikymmentä minuttia tai melkein tunti). Kuvat kehitettiin ja analysoitiin. Laadittiin suunnitelma (menikö tunti?). Lähdettiin toteuttamaan (menikö yhteensä 20-60 minuuttia?). Mitä teki panssarit sillä aikaa? Pysyikö ne paikoillaan vai siirtyivätkö kenties kilometri pari jonnekin?

        Suoraan sanottuna - todella naiiivia kuvitella että "tieto" kulki reaaliajassa. Toimintaan lähdettiin kuvausten jälkeen usein muuten vasta seuraavana päivänä, mikäli lentosää salli.

        Hyökkäysryhmityksessä olevat panssarit nyt eivät pahemmin liiku ennen kuin hyökkäävät. Immolasta Ihantalaan lienee n. 50km, Messerschmit kulkee reilut 600km/h. Siinä sinulle matka-ajan laskemista varten tekijöitä...

        "Suunnitelman" tekemiseen Kuhlmeylla meni noin minuutti. Tästä on J. Karhusen kuvaus tilanteesta, jossa puhelin soi kesken keskustelun ja Kuhlmey antoi käskyn suoraan puhelimessa.

        On todella naivia yrittää selittää, että toimittiin edellisen päivän ilmakuvien perusteella, kun kuvauksesta pommittamiseen saattoi kulua alle tunti.

        Näin Karhunen:

        "Lisäksi osaston kuusi Messerschmitt-hävittäjää oli varustettu valokuvaustiedustelua varten pysty- ja sivukuvakameroin. Näiden tiedustelevien Messerschmittien lentäjät olivat tavallaan Lento-osasto Kuhlmeyn silminä ja tuntosarvina. He etsivät pommitusmaalit ja valokuvasivat ne. Filmit kehitettiin osaston pikalaboratoriossa nokkelasti, tutkittiin ja suorituskäsky perustui aina konkreettisiin tietoihin ja selkeisiin maalinjakoihin. Juuri nopeus oli mallikkaiden toimintojen ydin."

        Usko jo: ammattimiehiä.


      • Mortensen
        lyuföuyföl kirjoitti:

        Hyökkäysryhmityksessä olevat panssarit nyt eivät pahemmin liiku ennen kuin hyökkäävät. Immolasta Ihantalaan lienee n. 50km, Messerschmit kulkee reilut 600km/h. Siinä sinulle matka-ajan laskemista varten tekijöitä...

        "Suunnitelman" tekemiseen Kuhlmeylla meni noin minuutti. Tästä on J. Karhusen kuvaus tilanteesta, jossa puhelin soi kesken keskustelun ja Kuhlmey antoi käskyn suoraan puhelimessa.

        On todella naivia yrittää selittää, että toimittiin edellisen päivän ilmakuvien perusteella, kun kuvauksesta pommittamiseen saattoi kulua alle tunti.

        Näin Karhunen:

        "Lisäksi osaston kuusi Messerschmitt-hävittäjää oli varustettu valokuvaustiedustelua varten pysty- ja sivukuvakameroin. Näiden tiedustelevien Messerschmittien lentäjät olivat tavallaan Lento-osasto Kuhlmeyn silminä ja tuntosarvina. He etsivät pommitusmaalit ja valokuvasivat ne. Filmit kehitettiin osaston pikalaboratoriossa nokkelasti, tutkittiin ja suorituskäsky perustui aina konkreettisiin tietoihin ja selkeisiin maalinjakoihin. Juuri nopeus oli mallikkaiden toimintojen ydin."

        Usko jo: ammattimiehiä.

        Kuinka pitkän aikaa meni siitä kun kohde kuvattiin siihen kun kuva oli analysoitu ja sen perusteella saatu syöksypommittajat ja hävittäjä-pommittajat paikalle? Luuletko että venäläiset pysyttelivät koko ajan samoissa puskissa vartoomassa omaa tappamistaan?

        Joppe Karhusen kirjojen historiallinen relevanttius on vähän niin ja näin. Nyt kaivattaisiin todellista faktatietoa siitä, miten helppoa ja vaikeaa jonkin pienen pistemaalin kuten panssarin tuhoaminen oikeastaan oli. Ainakaan länsiliittoutuneille se ei näyttänyt olleen helppoa. Olivatko saksalaiset yli-ihmisiä? Ilmeisesti tällaista ubermensch-ajattelua täällä yhäkin uskotaan.


      • Mortensen
        Focke Wulf 190 kirjoitti:

        Kerron van kuinka yhteistyö eri koneiden kesken pelasi Lento-osasto Kuhlmayssa saksalaiskoneiden kesken. Messerscmitit tiedustelivat kameroineen kohteet. Jabot toimivat pomminsa pudotettuaan hävittäjinä tulittaen raketein ja tykein it-asemia kun Stukat syöksyivät panssari ja jalkaväki keskityksiin. Koneet iskivät pansari ja jalkaväkikeskityksiin vain minuutteja ennen H-hetkeä jonka radiotiedustelumme oli selvittänyt. Kuumimpina taistelupäivinä Stuka saattoi tehdä jopa kuusi ilmaiskua. Lähitorjuntamiehet hoitivat loput liikkeelle päässeet tankit pst-tykeillä ja panssarinyrkeillä.

        C'mon, c'mon mennään Kurt Kuhlmeytä kumartamaan, c'mon mennään Kurt Kuhlmeytä kumartamaan...

        (mukailtu Eppu Normaalin Bob Dylan-biisistä)


      • faktaa on
        Mortensen kirjoitti:

        Kuinka pitkän aikaa meni siitä kun kohde kuvattiin siihen kun kuva oli analysoitu ja sen perusteella saatu syöksypommittajat ja hävittäjä-pommittajat paikalle? Luuletko että venäläiset pysyttelivät koko ajan samoissa puskissa vartoomassa omaa tappamistaan?

        Joppe Karhusen kirjojen historiallinen relevanttius on vähän niin ja näin. Nyt kaivattaisiin todellista faktatietoa siitä, miten helppoa ja vaikeaa jonkin pienen pistemaalin kuten panssarin tuhoaminen oikeastaan oli. Ainakaan länsiliittoutuneille se ei näyttänyt olleen helppoa. Olivatko saksalaiset yli-ihmisiä? Ilmeisesti tällaista ubermensch-ajattelua täällä yhäkin uskotaan.

        Ei ollut mitään venäläisiä panssareita, sitäkö tarkoitat?
        Sinä puhut pistemaalista ja minä ja muut panssarmuodostelmista joita järjesteltiin kohta alkavaan hyökkäykseen. Näihin hyökkäysosastoihin ilmavoimat ja tykistö iskivät juuri ennen hyökkäyksen alkamista.


      • fsgjsfhksk
        Mortensen kirjoitti:

        Kuinka pitkän aikaa meni siitä kun kohde kuvattiin siihen kun kuva oli analysoitu ja sen perusteella saatu syöksypommittajat ja hävittäjä-pommittajat paikalle? Luuletko että venäläiset pysyttelivät koko ajan samoissa puskissa vartoomassa omaa tappamistaan?

        Joppe Karhusen kirjojen historiallinen relevanttius on vähän niin ja näin. Nyt kaivattaisiin todellista faktatietoa siitä, miten helppoa ja vaikeaa jonkin pienen pistemaalin kuten panssarin tuhoaminen oikeastaan oli. Ainakaan länsiliittoutuneille se ei näyttänyt olleen helppoa. Olivatko saksalaiset yli-ihmisiä? Ilmeisesti tällaista ubermensch-ajattelua täällä yhäkin uskotaan.

        Eivät olleet yli-ihmisiä, päteviä ammattimiehiä tässä tapauksessa kyllä. Ei sinun tarvitse uskoa sellaisten ihmisten todistuksia, jotka olivat itse paikalla. Joppe Karhunen on kirjoittanut monenlaista. Osa on viihteellisempää ja osa taas vakavampaa. Lainaamani teos "Torjuntavoitto Kannaksella 1944" on tuota vakavampaa tutkimuksellista osastoa. Sen voi toki leimata propagandaksi kun ei ole mitään muita vastaväitteitä. Oletko muuten lukenut sen kun osaat noin arvostella? Ethän sinä tiedä tästä aiheesta mitään. Karhunen on itse ollut tapaamassa Kuhlmeyta hänen komentopaikallaan, mitä sinä olet tehnyt?

        Jos lentomatka maalialueelle on alle kymmenen minuuttia, kuvien kehittäminen ja analysointi nopeaa, voivat pommittajat olla matkalla kohteeseensa tunnin kuluttua siitä kun kuvausmatkalle on lähdetty. On mahdollista, että ryhmitys on sinä aikana muuttunut, kaikkihan on MAHDOLLISTA, mutta on turha väittää, että se olisi välttämätöntä.


      • Stroganov
        fsgjsfhksk kirjoitti:

        Eivät olleet yli-ihmisiä, päteviä ammattimiehiä tässä tapauksessa kyllä. Ei sinun tarvitse uskoa sellaisten ihmisten todistuksia, jotka olivat itse paikalla. Joppe Karhunen on kirjoittanut monenlaista. Osa on viihteellisempää ja osa taas vakavampaa. Lainaamani teos "Torjuntavoitto Kannaksella 1944" on tuota vakavampaa tutkimuksellista osastoa. Sen voi toki leimata propagandaksi kun ei ole mitään muita vastaväitteitä. Oletko muuten lukenut sen kun osaat noin arvostella? Ethän sinä tiedä tästä aiheesta mitään. Karhunen on itse ollut tapaamassa Kuhlmeyta hänen komentopaikallaan, mitä sinä olet tehnyt?

        Jos lentomatka maalialueelle on alle kymmenen minuuttia, kuvien kehittäminen ja analysointi nopeaa, voivat pommittajat olla matkalla kohteeseensa tunnin kuluttua siitä kun kuvausmatkalle on lähdetty. On mahdollista, että ryhmitys on sinä aikana muuttunut, kaikkihan on MAHDOLLISTA, mutta on turha väittää, että se olisi välttämätöntä.

        on vihjaillut siihen malliin että eräät "tunnetut lentäjät" kuluivat niihin joista sanottiin "ilmassa korvaamattomia, maassa sietämättömiä". Samoin eräästä ässälentäjästä hän mainitsi että hän oli Joensuun poliisin jatkuva tuttu ja putkan kuluttaja.

        Monet ovat arvuutelleet keitä hän tarkoitti. Mutta Kemppinen ei suostu paljastamaan. Hänen enonsa oli Kyösti Karhila, viimeinen keskuudestamme poistunut hävittäjä-ässä. Kemppinen suvussa oli myös pommituslaivueen miehiä, joten tuo ilmasota on hänelle siinäkin mielessä tuttua. Hän tietää yhtä sun toista kanssapuheiden perusteella mistä me muut voimme vain aavistella.


      • Stroganov
        faktaa on kirjoitti:

        Ei ollut mitään venäläisiä panssareita, sitäkö tarkoitat?
        Sinä puhut pistemaalista ja minä ja muut panssarmuodostelmista joita järjesteltiin kohta alkavaan hyökkäykseen. Näihin hyökkäysosastoihin ilmavoimat ja tykistö iskivät juuri ennen hyökkäyksen alkamista.

        Panssariliikenne Viipurin pohjoisipuolelle oli suurempaa kuin pois sieltä aina 12.7.44 asti. Varsinaisesti poismenoliikennettä alkoi näkyä partioiden ilmoitusten mukaan vasta 17.7.44.

        Venäläinen yritti loppuun asti mutta lähitorjunta ja tykistö pysäytti panssarivyöryn. Toki Kuhlmey-osastokin on joitakin vaunuja tuhonnut.


      • pgpigpgp
        Stroganov kirjoitti:

        Panssariliikenne Viipurin pohjoisipuolelle oli suurempaa kuin pois sieltä aina 12.7.44 asti. Varsinaisesti poismenoliikennettä alkoi näkyä partioiden ilmoitusten mukaan vasta 17.7.44.

        Venäläinen yritti loppuun asti mutta lähitorjunta ja tykistö pysäytti panssarivyöryn. Toki Kuhlmey-osastokin on joitakin vaunuja tuhonnut.

        Sitähän tuo kirjoittaja juuri tarkoitti. Eli panssarit eivät tiheässä ryhmityksessä ole pistemaaleja, vaan tiheää ryhmitystä pommitettaessa jokainen arpa voittaa. (no ei ehkä jokainen, mutta osumatodennäköisyys on suurempi kuin yksittäisiä pistemaaleja pommitettaessa)


    • Jacob Söderman

      ...toisen maailmansodan aikana ennakko-odotuksiin ja propagandistisiin väitteisiin nähden, kuten olettaa saattaakin.

      Jos siis viholliselle aiheutettujen tappioiden määrää paisuteltiin ties mistäkin syystä, niin ei kai se ole yllätys muille kuin idealisteilla?

    • propelli

      mutta ylioptimistista heitä voi ehkä syyttää. En jaksa kahlata kaikkia näiden loistavien asiantuntijoiden ja historioitsijoiden viestejä läpi, joten on ehkä aika hieman tiivistaää. Osasto Kuhlmeystä löytyy paljon kirjoituksia mm. yllä mainitun Joppe Karhusen kirjoista ja tietenkin Hannu Valtosen kirjasta. Stuka-aselajia on myös tutkittu runsaasti useammankin tutkijan toimesta kuten Weal, Spick, Obermaier.

      Kun lähdet rinnastamaan itärintaman ja länsirintaman toimintaa ja tuloksia keskenään teet juuri sen virheen josta monet tutkijat varoittavat. Niitä ei voi vertailla keskenään. Niin paljon olosuhteet erosivat toisistaan. Ensinnäkin maaleja saksalaisten ei tarvinnut idässä juuri etsiä, niitä oli yllin kyllin. Maatasitelulentäjät saivat maavoimilta paljon enemmän tukipyyntöjä kun pystyivät suorittamaan. Toisekseen NL:n hävittäjävoimien ilmeisen kehno taso mahdollisti myös tehtävien suorittamien. Tuo tutkimus noista 2-5 % tappioista ilmaiskujen vuoksi on ilmeisesti peräisin David Glantzilta, ja jota kukaan muu länsimainen tutkija päässyt näkemään. Kun tämä vielä sekoitetaan sopivasti Kurskin taisteluihin saadaankin aikaan jo melko hämmentävää "tutkimusta". Yksistään tuo haarukka 2-5 % on jo sellainen että venäläiseksi hehtaaritutkimuksesksi sen voi kyllä uskoakin, mutta että venäläiset suorittvat tälläisen tutkimuksen pelkästään Kurskistakin ja päätyivät samaan tulokseen? Nyt kyllä satuilee joku muukin kuin Kuhlmeyn pojat ja vielä paksummin. Yleiseti tutkijat sanovat että itärintaman voitot ja tappiot ovat vaikeita, ellei mahdottomia tutkia neuvostolähteiden epäluotettavuuden vuoksi. Esim keväällä -44 Romaniassa Jassyn liepeillä SG2 tuhosi 30 vaunua ja runsaasti muita ajoneuvoja läpimurtoon päässeestä panssariosastosta. Murtokohta saatiin tukittua, venäläiset jäivät mottiin ja tuhottiin. Silti tätäkään ei voida vahvistaa neuvostolähteistä.

      Ilmoitetut voittolukemat ovat yleisesti aina liian suuria, johtuen milloin mistäkin syystä. Yksi syy on kuolleen näytteleminen; venäläispanssarit käyttivät savukranaatteja tähän hommaan ja varmastikin onnistuivat hämäämään ainakin kokemattomampia lentäjiä. Pian myös todettiin että Hs 129 30mm tykit eivät oikein riittäneet tuohoamaan venäläispanssareita, lähinnä vaurioittamaan. Mutta näin vaurioitettu panssari saattoi olla helpompaa riistaa maavoimille. Mutta aina eivät lukemat ole välttämättä liioiteltuja. Barbarossan alussa Luftwaffen ilmoitukset maahan tuhotuista lentokoneista, ajoneuvoista ja panssareista olivat niin poskettomat, ettei edes Göring uskonut näitä, vaan määräsi tehtäväksi asiasta selvityksen. Parin viikon kuluttua kun alueet oli vallattu paljastui että lukemat olivat pikemminkin konservatiivisia kuin liioittelua. Ja tämä tieto löytyy muiltakin kuin John Wealilta.

      Liittoutuneiden lentävät tankin tuhoojat olivat mainittuja Typhooneja ja Thundebolteja jotka olivat itse asiassa hävittäjiä varustettuna pommein ja raketein. Molemmat erittäin epätarkkoja vehkeitä yksittäisiä panssareita vastaan, mutta soveltuivat kyllä hyvin pehmeämpiä maaleja vastaan tehtyihin hyökkäyksiin. IL-2 koneet olivat taas sellaisia hehtaaripyssyjä että niillä nyt ei oikein osunut mihinkään. Kone oli vaikea lentää ja tähtäimet huonot, aseet ja heikot raketit eivät soveltuneet tankintorjuntaan. Ainoastaan pommein ne saattoivat panssareita tuhota, mutta koska osuminen koneella oli vaikeaa tarvittiin paljon tankkeja ja paljon Sturmovikkeja ennen kuin oli mitään toivoa saada osumia. Saksalaiset saivat saaliiksi runsaasti näitä lentäviä tankkeja ja siunailivat että kuinka ketään oikein voi näillä laittaa lentämään. Ja NL:n il-2 ohjaajien ilmoitukset olivat varmasti samaa sontaa kuin kaikkien muidenkin aselajien.

      • propelli

        Mutta Stuka oli pommitustarkkuudeltaan ylivoimainen. Tämä havaittiin jo Espanjassa, jonka jälkeen syöksypommitusominaisuuksia alettiin älyttömästi vaatia myös raskaamipiinkin koneisiin. Koneen heikkous oli vaatimaton nopeus ja liiallinen vakaus kaikkien akseleidensa suhteen, eli se lähti kaartoon liian hitaasti pärjätäkseeen moderneille hävittäjille. Paitsi tietysti ITÄrintamalla missä sitä käytettiin jopa hävittäjätehtävissä paremman puutteessa. Tässäkään tapauksessa vertailu idän ja lännen välillä ei onnistu. Syksyllä 1943 tehtiin päätös korvata Ju 87 Fw190 F koneilla, vaikka tiedettiin että tarkkuus heikkenee. Siitä huolimatta Ju 87 pysyi palveluksessa aina sodan loppuun asti FW 190 rinnalla. Yksinkertaisesti tarkempaa vaihtoehtoa ei ollut. Mutta niin tarkka kuin Ju87 olikin ei sekään soveltunut laajalle alueelle levittäytyneiden yksittäisten tankkien jahtaamiseen. Välittömästi rintamalinjan takana olevissa panssariryhmittymissä It oli murhaavaa ja liikkeellä olevien hajaantuneiden tankkien pommittaminen oli resursseja tuhlaavaa. Tämän vuoksi tuli Ju87G, tykki-Stuka. Sillä saattoi jahdata matalalla lentäen yksittäisiä vaunuja ja sillä pystyi myös ampumaan tarkasti. Ensimmäiset taistelukokemukset tulivat juuri Kurskista, mutta vastoin yleistä luuloa siellä oli vain 1 panssarintorjuntalentue Ju87:ja 10./SG2, joka oli alistettu Rudelin komentoon. Mutta tämä ei liity suoranaisesti aloitusviestiin joten se siitä.

        Osasto Kuhlmey oli siis tilapäinen sekaosasto joka oli muodostettu I/SG3 ympärille joista koneita oli lähes puolet. Toinen puolikas muodostui II/JG54 FW 190A ja I/SG5 FW 190F Jaboista. Tärkeä osa oli myös lähitiedustelulaivueen I/NaGr5:n valokuvaus Messerschmittit. Lisäksi vielä kaukokotiedustelulaivue A.Gr22 suoritti tiedustelua ja kuvausta Kuhlmeyn pyynnöstä. lisäksi osastolle oli alistettu runsaasti kuljetuskoneita.

        Työnjako osastolla oli melko selvä. I/NaGr hoiti tiedustelun ja kuvauksen joiden perusteella valittiin maalit, Stukat pommittivat, Jabot pommittivat, rynnäköivät ja lensivät suojauslentoja ja JG54 lensi suojauslentoja. Aikalaiskertomuksien mukaan ainakin suomalaisten mielestä erittäin ammattimainen ja tehokas porukka. Kyösti Karhilakin kuuluu todenneen että "oltiin vähän niinkuin harrastelijoita niihin verrattuna". Kuhmey oli kuitenkin itsenäinen osasto joka valitsi itse maalinsa ensisijaisina kohteinaan NL:n joukkojen huoltoyhteydet ja taistelukeskittymät, mutta suoritti kyllä tehtäviä runsaasti myös suomalaisten pyynnöstä. Iskun jälkeen kohde tiedusteltiin ja kuvattiin mistä pääteltiin saavutetut tulokset ja tarvitaanko uusi isku kohteeseen vai pommitetaanko toista kohdetta. Eli ei tulosten arviointi ollut yksistään Stukamiesten vastuulla.

        Ennen kuin lähdet kirjoittamaan historiaa uudestaan sinulla täytyy olla jotain muita lähteitä kuin Glantzin epämääräiset neuvostotutkimukset ja niiden vertaaminen länsirintaman tapahtumiin, koska niitä ei voi verrata keskenään. Tuhosiko sitten Kuhlmeyn osasto 200 panssaria kannaksella? Ehkä ei mutta sen verran he uskoivat tuhonneensa tai paremminkin saattaneensa pois taistelukunnosta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tarkempaa tutkimustasi aiheesta, mutta toistaiseksi täytyy vielä uskoa Hannu Valtosta ja hänen tutkimuksiaan.


      • fhjdthkdtk
        propelli kirjoitti:

        Mutta Stuka oli pommitustarkkuudeltaan ylivoimainen. Tämä havaittiin jo Espanjassa, jonka jälkeen syöksypommitusominaisuuksia alettiin älyttömästi vaatia myös raskaamipiinkin koneisiin. Koneen heikkous oli vaatimaton nopeus ja liiallinen vakaus kaikkien akseleidensa suhteen, eli se lähti kaartoon liian hitaasti pärjätäkseeen moderneille hävittäjille. Paitsi tietysti ITÄrintamalla missä sitä käytettiin jopa hävittäjätehtävissä paremman puutteessa. Tässäkään tapauksessa vertailu idän ja lännen välillä ei onnistu. Syksyllä 1943 tehtiin päätös korvata Ju 87 Fw190 F koneilla, vaikka tiedettiin että tarkkuus heikkenee. Siitä huolimatta Ju 87 pysyi palveluksessa aina sodan loppuun asti FW 190 rinnalla. Yksinkertaisesti tarkempaa vaihtoehtoa ei ollut. Mutta niin tarkka kuin Ju87 olikin ei sekään soveltunut laajalle alueelle levittäytyneiden yksittäisten tankkien jahtaamiseen. Välittömästi rintamalinjan takana olevissa panssariryhmittymissä It oli murhaavaa ja liikkeellä olevien hajaantuneiden tankkien pommittaminen oli resursseja tuhlaavaa. Tämän vuoksi tuli Ju87G, tykki-Stuka. Sillä saattoi jahdata matalalla lentäen yksittäisiä vaunuja ja sillä pystyi myös ampumaan tarkasti. Ensimmäiset taistelukokemukset tulivat juuri Kurskista, mutta vastoin yleistä luuloa siellä oli vain 1 panssarintorjuntalentue Ju87:ja 10./SG2, joka oli alistettu Rudelin komentoon. Mutta tämä ei liity suoranaisesti aloitusviestiin joten se siitä.

        Osasto Kuhlmey oli siis tilapäinen sekaosasto joka oli muodostettu I/SG3 ympärille joista koneita oli lähes puolet. Toinen puolikas muodostui II/JG54 FW 190A ja I/SG5 FW 190F Jaboista. Tärkeä osa oli myös lähitiedustelulaivueen I/NaGr5:n valokuvaus Messerschmittit. Lisäksi vielä kaukokotiedustelulaivue A.Gr22 suoritti tiedustelua ja kuvausta Kuhlmeyn pyynnöstä. lisäksi osastolle oli alistettu runsaasti kuljetuskoneita.

        Työnjako osastolla oli melko selvä. I/NaGr hoiti tiedustelun ja kuvauksen joiden perusteella valittiin maalit, Stukat pommittivat, Jabot pommittivat, rynnäköivät ja lensivät suojauslentoja ja JG54 lensi suojauslentoja. Aikalaiskertomuksien mukaan ainakin suomalaisten mielestä erittäin ammattimainen ja tehokas porukka. Kyösti Karhilakin kuuluu todenneen että "oltiin vähän niinkuin harrastelijoita niihin verrattuna". Kuhmey oli kuitenkin itsenäinen osasto joka valitsi itse maalinsa ensisijaisina kohteinaan NL:n joukkojen huoltoyhteydet ja taistelukeskittymät, mutta suoritti kyllä tehtäviä runsaasti myös suomalaisten pyynnöstä. Iskun jälkeen kohde tiedusteltiin ja kuvattiin mistä pääteltiin saavutetut tulokset ja tarvitaanko uusi isku kohteeseen vai pommitetaanko toista kohdetta. Eli ei tulosten arviointi ollut yksistään Stukamiesten vastuulla.

        Ennen kuin lähdet kirjoittamaan historiaa uudestaan sinulla täytyy olla jotain muita lähteitä kuin Glantzin epämääräiset neuvostotutkimukset ja niiden vertaaminen länsirintaman tapahtumiin, koska niitä ei voi verrata keskenään. Tuhosiko sitten Kuhlmeyn osasto 200 panssaria kannaksella? Ehkä ei mutta sen verran he uskoivat tuhonneensa tai paremminkin saattaneensa pois taistelukunnosta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tarkempaa tutkimustasi aiheesta, mutta toistaiseksi täytyy vielä uskoa Hannu Valtosta ja hänen tutkimuksiaan.

        Olipas asiallinen kirjoitus, kiitokset! Minua on tässä keskustelussa askarruttanut se, mistä lähteistä tuo n. 200 tuhoamisluku on saatu. Onko kyseessä Kuhlmeyn ilmoitukset vai onko mukana maajoukkojen ilmoituksia? Hyökkäysryhmitysten pommitusten tuloksiahan on voitu hyvin tähystää esim. tj-paikoilta yms. Ja onko panssareiden tuhoamisia voitu vahvistaa ilmakuvauksella? Näihin vastauksia ei liene saatavissa. Ilmeisesti venäläisten omia ilmoituksia ei ole käytössä. Tiihonen on päätynyt operaation panssaritappioissa n. 730:een, mutta en tiedä mistä hän on lukunsa koonnut.

        Joka tapauksessa kaikki viittaa siihen, että kyseessä oli asiansa erinomaisesti hallitseva ja taistelumoraaliltaan ensiluokkainen joukko. Kiitokset heille.


      • M
        fhjdthkdtk kirjoitti:

        Olipas asiallinen kirjoitus, kiitokset! Minua on tässä keskustelussa askarruttanut se, mistä lähteistä tuo n. 200 tuhoamisluku on saatu. Onko kyseessä Kuhlmeyn ilmoitukset vai onko mukana maajoukkojen ilmoituksia? Hyökkäysryhmitysten pommitusten tuloksiahan on voitu hyvin tähystää esim. tj-paikoilta yms. Ja onko panssareiden tuhoamisia voitu vahvistaa ilmakuvauksella? Näihin vastauksia ei liene saatavissa. Ilmeisesti venäläisten omia ilmoituksia ei ole käytössä. Tiihonen on päätynyt operaation panssaritappioissa n. 730:een, mutta en tiedä mistä hän on lukunsa koonnut.

        Joka tapauksessa kaikki viittaa siihen, että kyseessä oli asiansa erinomaisesti hallitseva ja taistelumoraaliltaan ensiluokkainen joukko. Kiitokset heille.

        http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3598915

        No 2140. 6.7.[1944]. Ilmav.yht.ups. Saksalaiset lentojoukot ovat aiheuttaneet vih:lle 5.7.44 mennessä seuraavat tappiot sekä omat tappiot.
        1) tuhottu
        111 psv:ua
        107 lentokonetta
        70 k.autoa
        2) omat tappiot
        - 10 Ju 87
        - 12 FW 190
        3) henkilötappiot
        8 kaatunutta 10 haavoittunutta


      • mutta luotettavuus?
        M kirjoitti:

        http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3598915

        No 2140. 6.7.[1944]. Ilmav.yht.ups. Saksalaiset lentojoukot ovat aiheuttaneet vih:lle 5.7.44 mennessä seuraavat tappiot sekä omat tappiot.
        1) tuhottu
        111 psv:ua
        107 lentokonetta
        70 k.autoa
        2) omat tappiot
        - 10 Ju 87
        - 12 FW 190
        3) henkilötappiot
        8 kaatunutta 10 haavoittunutta

        Mihin nuo muistiinpanot perustuvat?

        Onko kyseessä perinteinen rintamajoukkojen MUTU-pohjalta suoritettu arviointi joka lähes aina liioittelee vihollisen tappiot, vai onko pohjalla tarkempaa analyysiä. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.


      • dfgjdfhkjdhk
        M kirjoitti:

        http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=3598915

        No 2140. 6.7.[1944]. Ilmav.yht.ups. Saksalaiset lentojoukot ovat aiheuttaneet vih:lle 5.7.44 mennessä seuraavat tappiot sekä omat tappiot.
        1) tuhottu
        111 psv:ua
        107 lentokonetta
        70 k.autoa
        2) omat tappiot
        - 10 Ju 87
        - 12 FW 190
        3) henkilötappiot
        8 kaatunutta 10 haavoittunutta

        Olen tietoinen näistä LTT:n ja PMSP:n luvuista, mutta kysymys kuuluikin mihin tämä luku 200 perustuu. Perustuuko se LTT:n ja PMSP:n lukuihin ja jos, mihin ne perustuvat: Kuhlmeyn pommittajien omiin ilmoituksiin, ilmavalokuvaukseen vai maatähystykseen vai kaikkiin mainittuihin?


      • Penna Tervo
        propelli kirjoitti:

        Mutta Stuka oli pommitustarkkuudeltaan ylivoimainen. Tämä havaittiin jo Espanjassa, jonka jälkeen syöksypommitusominaisuuksia alettiin älyttömästi vaatia myös raskaamipiinkin koneisiin. Koneen heikkous oli vaatimaton nopeus ja liiallinen vakaus kaikkien akseleidensa suhteen, eli se lähti kaartoon liian hitaasti pärjätäkseeen moderneille hävittäjille. Paitsi tietysti ITÄrintamalla missä sitä käytettiin jopa hävittäjätehtävissä paremman puutteessa. Tässäkään tapauksessa vertailu idän ja lännen välillä ei onnistu. Syksyllä 1943 tehtiin päätös korvata Ju 87 Fw190 F koneilla, vaikka tiedettiin että tarkkuus heikkenee. Siitä huolimatta Ju 87 pysyi palveluksessa aina sodan loppuun asti FW 190 rinnalla. Yksinkertaisesti tarkempaa vaihtoehtoa ei ollut. Mutta niin tarkka kuin Ju87 olikin ei sekään soveltunut laajalle alueelle levittäytyneiden yksittäisten tankkien jahtaamiseen. Välittömästi rintamalinjan takana olevissa panssariryhmittymissä It oli murhaavaa ja liikkeellä olevien hajaantuneiden tankkien pommittaminen oli resursseja tuhlaavaa. Tämän vuoksi tuli Ju87G, tykki-Stuka. Sillä saattoi jahdata matalalla lentäen yksittäisiä vaunuja ja sillä pystyi myös ampumaan tarkasti. Ensimmäiset taistelukokemukset tulivat juuri Kurskista, mutta vastoin yleistä luuloa siellä oli vain 1 panssarintorjuntalentue Ju87:ja 10./SG2, joka oli alistettu Rudelin komentoon. Mutta tämä ei liity suoranaisesti aloitusviestiin joten se siitä.

        Osasto Kuhlmey oli siis tilapäinen sekaosasto joka oli muodostettu I/SG3 ympärille joista koneita oli lähes puolet. Toinen puolikas muodostui II/JG54 FW 190A ja I/SG5 FW 190F Jaboista. Tärkeä osa oli myös lähitiedustelulaivueen I/NaGr5:n valokuvaus Messerschmittit. Lisäksi vielä kaukokotiedustelulaivue A.Gr22 suoritti tiedustelua ja kuvausta Kuhlmeyn pyynnöstä. lisäksi osastolle oli alistettu runsaasti kuljetuskoneita.

        Työnjako osastolla oli melko selvä. I/NaGr hoiti tiedustelun ja kuvauksen joiden perusteella valittiin maalit, Stukat pommittivat, Jabot pommittivat, rynnäköivät ja lensivät suojauslentoja ja JG54 lensi suojauslentoja. Aikalaiskertomuksien mukaan ainakin suomalaisten mielestä erittäin ammattimainen ja tehokas porukka. Kyösti Karhilakin kuuluu todenneen että "oltiin vähän niinkuin harrastelijoita niihin verrattuna". Kuhmey oli kuitenkin itsenäinen osasto joka valitsi itse maalinsa ensisijaisina kohteinaan NL:n joukkojen huoltoyhteydet ja taistelukeskittymät, mutta suoritti kyllä tehtäviä runsaasti myös suomalaisten pyynnöstä. Iskun jälkeen kohde tiedusteltiin ja kuvattiin mistä pääteltiin saavutetut tulokset ja tarvitaanko uusi isku kohteeseen vai pommitetaanko toista kohdetta. Eli ei tulosten arviointi ollut yksistään Stukamiesten vastuulla.

        Ennen kuin lähdet kirjoittamaan historiaa uudestaan sinulla täytyy olla jotain muita lähteitä kuin Glantzin epämääräiset neuvostotutkimukset ja niiden vertaaminen länsirintaman tapahtumiin, koska niitä ei voi verrata keskenään. Tuhosiko sitten Kuhlmeyn osasto 200 panssaria kannaksella? Ehkä ei mutta sen verran he uskoivat tuhonneensa tai paremminkin saattaneensa pois taistelukunnosta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tarkempaa tutkimustasi aiheesta, mutta toistaiseksi täytyy vielä uskoa Hannu Valtosta ja hänen tutkimuksiaan.

        ...miksei se ollut hyvä Kurskin taistelussa tässä tankintuhoamisoperaatiossa? Ja minä luulen, että venäläiset - jos kohta saattoivat piiloitella panssaritappioitaan jonkin verran (ilm. 1614 tuhoutunutta - lienevät analysoineet aika hyvin nuo tuhoutuneet panssarinsa. Tuo tietohan (jakauma syihin jotka tuhosivat panssarit) oli tarkoitettu sisäiseen käyttöö analysoimaan mahdolliset virheellisyydet. Tuon Kurskin taistelun perusteella ilmaiskut eivät näyttäneet olevan sen paremmin venäläisten panssarivaunumiesten kuin eteenkään saksalaisten ongelma. Suurin vaara tuli aina vihollisen panssareista ja panssaritorjunta-aseistuksesta.

        Sotalaitos oli kuitenkin täynnä byrokratiaa ja oman reviirin suojelua. Kuten Bomber Command Sir Arthur Harris myös kaikkien ilmavoimien ground-attack-komentaja pyrkivät laajentamaan oman aselajinsa merkitystä ja sille tarkoitettuja toimituksia. Faktaksi taitaa kuitenkin jäädä ettei vielä II maailmansodassa ilmasta tapahtuva panssarien tuhoaminen tainnut näytellä kovin merkittävää osaa. Tarvittiin uutta teknologiaa, itseohjautuvia pommeja ja ohjuksia, sekä eteenkin taisteluhelikopterit jotka ovatkin sitten aika petoja tässä hommassa.


      • Westland Lysander
        Penna Tervo kirjoitti:

        ...miksei se ollut hyvä Kurskin taistelussa tässä tankintuhoamisoperaatiossa? Ja minä luulen, että venäläiset - jos kohta saattoivat piiloitella panssaritappioitaan jonkin verran (ilm. 1614 tuhoutunutta - lienevät analysoineet aika hyvin nuo tuhoutuneet panssarinsa. Tuo tietohan (jakauma syihin jotka tuhosivat panssarit) oli tarkoitettu sisäiseen käyttöö analysoimaan mahdolliset virheellisyydet. Tuon Kurskin taistelun perusteella ilmaiskut eivät näyttäneet olevan sen paremmin venäläisten panssarivaunumiesten kuin eteenkään saksalaisten ongelma. Suurin vaara tuli aina vihollisen panssareista ja panssaritorjunta-aseistuksesta.

        Sotalaitos oli kuitenkin täynnä byrokratiaa ja oman reviirin suojelua. Kuten Bomber Command Sir Arthur Harris myös kaikkien ilmavoimien ground-attack-komentaja pyrkivät laajentamaan oman aselajinsa merkitystä ja sille tarkoitettuja toimituksia. Faktaksi taitaa kuitenkin jäädä ettei vielä II maailmansodassa ilmasta tapahtuva panssarien tuhoaminen tainnut näytellä kovin merkittävää osaa. Tarvittiin uutta teknologiaa, itseohjautuvia pommeja ja ohjuksia, sekä eteenkin taisteluhelikopterit jotka ovatkin sitten aika petoja tässä hommassa.

        Nousi metsäaukiolta kuin Harrier, ja kahden tonnin pommikuormassa kuin tyhjää. Tiputti pommit Talin asemalle, ja kaikki tippuivat panssareiden avoimista torniluukuista. Räjähtäessään ne silpoivat panssarin, ja kaikki vanjat kaatuivat kilometrin säteellä.


      • Stieglitz
        Westland Lysander kirjoitti:

        Nousi metsäaukiolta kuin Harrier, ja kahden tonnin pommikuormassa kuin tyhjää. Tiputti pommit Talin asemalle, ja kaikki tippuivat panssareiden avoimista torniluukuista. Räjähtäessään ne silpoivat panssarin, ja kaikki vanjat kaatuivat kilometrin säteellä.

        "ja kaikki tippuivat panssareiden avoimista torniluukuista"

        Hienosti sanottu. Joppe Karhunenkaan ei olisi kyennyt sitä ilmaisemaan mukavammin.


      • propelli
        Penna Tervo kirjoitti:

        ...miksei se ollut hyvä Kurskin taistelussa tässä tankintuhoamisoperaatiossa? Ja minä luulen, että venäläiset - jos kohta saattoivat piiloitella panssaritappioitaan jonkin verran (ilm. 1614 tuhoutunutta - lienevät analysoineet aika hyvin nuo tuhoutuneet panssarinsa. Tuo tietohan (jakauma syihin jotka tuhosivat panssarit) oli tarkoitettu sisäiseen käyttöö analysoimaan mahdolliset virheellisyydet. Tuon Kurskin taistelun perusteella ilmaiskut eivät näyttäneet olevan sen paremmin venäläisten panssarivaunumiesten kuin eteenkään saksalaisten ongelma. Suurin vaara tuli aina vihollisen panssareista ja panssaritorjunta-aseistuksesta.

        Sotalaitos oli kuitenkin täynnä byrokratiaa ja oman reviirin suojelua. Kuten Bomber Command Sir Arthur Harris myös kaikkien ilmavoimien ground-attack-komentaja pyrkivät laajentamaan oman aselajinsa merkitystä ja sille tarkoitettuja toimituksia. Faktaksi taitaa kuitenkin jäädä ettei vielä II maailmansodassa ilmasta tapahtuva panssarien tuhoaminen tainnut näytellä kovin merkittävää osaa. Tarvittiin uutta teknologiaa, itseohjautuvia pommeja ja ohjuksia, sekä eteenkin taisteluhelikopterit jotka ovatkin sitten aika petoja tässä hommassa.

        nimenomaan tuossa Kurskin taistelussa? Lähteet joihin täällä on viitattu ovat David Glantzin kirjoittamia ja hänen lähteenä ovat NL:n salaiset asiakirjat. Toinen lähde johon viitataan on "Journal of Slavic Military Studies" jonka päätoimittajana on toiminut.....David Glantz, ja joissa lähdeviitteeksi annetaan David Glantz joka taas antaa lähteekseen... jne. Kaikki lähteet viittaavat lopulta NL:n salaisiin arkistoihin joita on päässyt tutkimaan vain David Glantz. Koska kukaan muu ei ole niitä päässyt näkemään, niin varmaan yhtä luotettavana lähteenä voidaan pitää Viktor Suvorovia (Vladimir Rezun), joka sanomansa mukaan on myös arkistot tutkinut tai sitten vaikka Erkki Hautamäkeä ja hänen kirjoituksiaan S-32 kansiosta. Kaikki heistä eivät voi olla oikeassa. En kiellä etteikö Glantz voisi olla oikeassa mutta koska varsinaiset ilmailuhistorian tutkijat eivät tiedä näistä mitään, niin en oikein pidä Glantzia 100% luotettavana lähteenä.

        Jos jaksoit lukea kirjoitukseni tarkasti, niin totesin että tarkkuudestaan huolimatta Stukakaan ei oikein soveltunut laajemmalle hajaantuneiden panssarien metsästykseen. Pommeja kului paljon. Kun lasti oli pudotettu ei välttämättä oltu saatu toivottavaa vaikutusta yksittäiseen vaunuun piti lähteä hakemaan uusi lasti. Tämän vuoksi tuli juuri Ju87G. Sillä saattoi hyökätä 6 kertaa ennenkuin paukut olivat loppu. Jos joka laaki osui hyvin niin 6 romua, noin niinkuin teoriassa. Kurskissa tankit olivat taistelussa laajalla alueella eivätkä pommi-Stukat olleet näin ollen se paras vaihtoehto. Kurskissa kokeiltiin ensimmäisen kerran Stukan G-mallia ja siitä alkoi kehittyä 10pz./SG2:n maine. KUhlmey taasen hyökkäsi raporttiensa mukaan lähinnä panssarikolonnia, panssarikeskityksiä ja huoltovarikoita vastaan. Siis silloin kun panssareiden tiheys oli verrattain suuri, hajallaan olevia panssareita he eivät metsästäneet. Se olisi ollut tuhlausta. Maaston vuoksi panssaritiheys lienee kannaksella korkeampi kuin Kurskin aroilla.

        Niin, jos panssarit eivät olleet jonossa tai muuten lähekkäin II Ms:n aikana paras keino tuhota niitä ilmasta oli varmasti massiivinen mattopommitus kellä siihen oli resursseja. Mutta tarkin tapa lienee oli ampua niitä Ju87G:llä. No olihan toki Briteilläkin Hurricane II D varustettuna 40mm tykeillä ja saatiinhan sillä jonkilaista menestystäkin, mutta oli myös melko haavoittuva kun vastassa Afrikassa oli taitava Luftwaffe. Ja edelleenkin USA:lla on käytössä A-10 Thundebird II, perustuen pitkälle samaan kaavaan kuin Ju87G. Legenda kertoo että Rudelin suoritusten innoittamana tämä olisi kehitetty, mutta tiedä sitten...


      • fjtkdtukuk
        Stieglitz kirjoitti:

        "ja kaikki tippuivat panssareiden avoimista torniluukuista"

        Hienosti sanottu. Joppe Karhunenkaan ei olisi kyennyt sitä ilmaisemaan mukavammin.

        Uskottavuutesi ei näistä heitoista ainakaan parane... Tosin ei sille enää paljon vahinkoakaan voi tulla.


      • Tuuri Heporauta
        propelli kirjoitti:

        nimenomaan tuossa Kurskin taistelussa? Lähteet joihin täällä on viitattu ovat David Glantzin kirjoittamia ja hänen lähteenä ovat NL:n salaiset asiakirjat. Toinen lähde johon viitataan on "Journal of Slavic Military Studies" jonka päätoimittajana on toiminut.....David Glantz, ja joissa lähdeviitteeksi annetaan David Glantz joka taas antaa lähteekseen... jne. Kaikki lähteet viittaavat lopulta NL:n salaisiin arkistoihin joita on päässyt tutkimaan vain David Glantz. Koska kukaan muu ei ole niitä päässyt näkemään, niin varmaan yhtä luotettavana lähteenä voidaan pitää Viktor Suvorovia (Vladimir Rezun), joka sanomansa mukaan on myös arkistot tutkinut tai sitten vaikka Erkki Hautamäkeä ja hänen kirjoituksiaan S-32 kansiosta. Kaikki heistä eivät voi olla oikeassa. En kiellä etteikö Glantz voisi olla oikeassa mutta koska varsinaiset ilmailuhistorian tutkijat eivät tiedä näistä mitään, niin en oikein pidä Glantzia 100% luotettavana lähteenä.

        Jos jaksoit lukea kirjoitukseni tarkasti, niin totesin että tarkkuudestaan huolimatta Stukakaan ei oikein soveltunut laajemmalle hajaantuneiden panssarien metsästykseen. Pommeja kului paljon. Kun lasti oli pudotettu ei välttämättä oltu saatu toivottavaa vaikutusta yksittäiseen vaunuun piti lähteä hakemaan uusi lasti. Tämän vuoksi tuli juuri Ju87G. Sillä saattoi hyökätä 6 kertaa ennenkuin paukut olivat loppu. Jos joka laaki osui hyvin niin 6 romua, noin niinkuin teoriassa. Kurskissa tankit olivat taistelussa laajalla alueella eivätkä pommi-Stukat olleet näin ollen se paras vaihtoehto. Kurskissa kokeiltiin ensimmäisen kerran Stukan G-mallia ja siitä alkoi kehittyä 10pz./SG2:n maine. KUhlmey taasen hyökkäsi raporttiensa mukaan lähinnä panssarikolonnia, panssarikeskityksiä ja huoltovarikoita vastaan. Siis silloin kun panssareiden tiheys oli verrattain suuri, hajallaan olevia panssareita he eivät metsästäneet. Se olisi ollut tuhlausta. Maaston vuoksi panssaritiheys lienee kannaksella korkeampi kuin Kurskin aroilla.

        Niin, jos panssarit eivät olleet jonossa tai muuten lähekkäin II Ms:n aikana paras keino tuhota niitä ilmasta oli varmasti massiivinen mattopommitus kellä siihen oli resursseja. Mutta tarkin tapa lienee oli ampua niitä Ju87G:llä. No olihan toki Briteilläkin Hurricane II D varustettuna 40mm tykeillä ja saatiinhan sillä jonkilaista menestystäkin, mutta oli myös melko haavoittuva kun vastassa Afrikassa oli taitava Luftwaffe. Ja edelleenkin USA:lla on käytössä A-10 Thundebird II, perustuen pitkälle samaan kaavaan kuin Ju87G. Legenda kertoo että Rudelin suoritusten innoittamana tämä olisi kehitetty, mutta tiedä sitten...

        Sanoo, että Stuka oli jumalten keinu.


      • Jumalten keinusta
        Tuuri Heporauta kirjoitti:

        Sanoo, että Stuka oli jumalten keinu.

        Sotataivaan sankarit -kirjassa on hyvä kuvaus kuinka Rantala tuhosi Ju-88 syöksypommittajalla kaksi polttoainerekkaa 30.6.1944. Suomalaisten Ju-88:t pommitti venäläistä panssaridivisioonaa, joka oli matkalla Talista Portinhoikkaan ja suomalaisten lentokoneet havaitessaan pakeni tien kahtapuolen metsiin.
        Peräti nelisenkymmentä erilaista pommikonetta oli matkalla samaan kohteeseen eri lentokentiltä. Rantalan Ju-88:ssa oli lastina 2*250 kg 2* 500 kg pommeja. Koska panssarit ehtivät tien kahtapuolen metsän suojiin, niin Rantala jatkoi tien suuntaan eteenpäin ja havaitsi isot polttoainerekat pysähtyneenä perätysten. Tulipalo oli valtava ja se näkyi kauas. Siitä on kuvauksia useissa muissakin kirjoissa, joissa se kuvataan isona mustana savupilvenä, joka kohosi korkealle.


        Tulimyrskyn tuttavana : lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1981, 2. painos 2008
        Syöksypommittaja : lentomestari ’Otso’ Rantalan muisteluja. Karisto 1982, 3. painos 2007
        Kun taivas oli helvetti: lentomestari "Otso" Rantalan ja hänen kumppaniensa hätkähdyttävimpiä hetkiä sotataivaalla. Karisto 1984, 2. painos 2008
        Jumalten keinu: lentomestari Osmo "Otso" Rantalan valikoimia sotataivaan lentäjien huimimpia seikkailuja. Karisto 1989
        Sotataivaan sankarit: lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1995


      • dfsdfgsdfgsdf
        Jumalten keinusta kirjoitti:

        Sotataivaan sankarit -kirjassa on hyvä kuvaus kuinka Rantala tuhosi Ju-88 syöksypommittajalla kaksi polttoainerekkaa 30.6.1944. Suomalaisten Ju-88:t pommitti venäläistä panssaridivisioonaa, joka oli matkalla Talista Portinhoikkaan ja suomalaisten lentokoneet havaitessaan pakeni tien kahtapuolen metsiin.
        Peräti nelisenkymmentä erilaista pommikonetta oli matkalla samaan kohteeseen eri lentokentiltä. Rantalan Ju-88:ssa oli lastina 2*250 kg 2* 500 kg pommeja. Koska panssarit ehtivät tien kahtapuolen metsän suojiin, niin Rantala jatkoi tien suuntaan eteenpäin ja havaitsi isot polttoainerekat pysähtyneenä perätysten. Tulipalo oli valtava ja se näkyi kauas. Siitä on kuvauksia useissa muissakin kirjoissa, joissa se kuvataan isona mustana savupilvenä, joka kohosi korkealle.


        Tulimyrskyn tuttavana : lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1981, 2. painos 2008
        Syöksypommittaja : lentomestari ’Otso’ Rantalan muisteluja. Karisto 1982, 3. painos 2007
        Kun taivas oli helvetti: lentomestari "Otso" Rantalan ja hänen kumppaniensa hätkähdyttävimpiä hetkiä sotataivaalla. Karisto 1984, 2. painos 2008
        Jumalten keinu: lentomestari Osmo "Otso" Rantalan valikoimia sotataivaan lentäjien huimimpia seikkailuja. Karisto 1989
        Sotataivaan sankarit: lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1995

        vai maistissa kirjoitettua?


      • Jumalten keinusta
        dfsdfgsdfgsdf kirjoitti:

        vai maistissa kirjoitettua?

        Tuon kuvan teksti on mitä on, mutta kaksi savuavaa kohdetta on lähekkäin ja valtavat savut nousee.

        http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Rintama/cwdata/4407KannasV%E4ijytysOnnistuu.html

        "Vihollisen panssari on tuhottu ja tankintuhoojapartio siirtyy uuteen asemaan
        Kannaksella heinäkuussa 1944."

        Näissä kuvateksteissä on niin kova heitto, että itse en luota niihin laisinkaan, ellei sitten sama teksti ole useammassa teoksessa. Tekstejä väsättiin propagandatarkoituksessa melkoisen vapaasti.

        Tämäkin kuva lienee oikeasti otettu Ilomantsin suunnalta 1944 elokuussa

        http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Rintama/cwdata/4406PST-TykkiAsemissaKannaksella.html

        Kas tässähän se on toimestani kerrottu:

        http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/4024538/44238011

        Toim. evl. Taavi Patoharju SUOMI TAHTOI ELÄÄ elää II, 1958

        Sivu 390: Panssarintorjuntatykki asemissa Ontrosenvaaran taistelujen aikana.

        http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Rintama/4406PST-TykkiAsemissaKannaksella.jpg

        http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Rintama/cwdata/4406PST-TykkiAsemissaKannaksella.html

        "Panssarintorjuntatykki valmiina torjumaan vihollisen tankkeja Kannaksella. Kesä 1944."

        Kuvat on samoja mutta kuvatekstit vaihtelee paljonkin.


      • sodan ensi uhri...

        Kurskin osalta on sanottava että avonaisempi maasto pikemminkin suosi panssarivaunujen tuhoamista rynnäkkökoneilla Kannakseen metsäiseen maastoon verrattuna. Mutta edes Kurskissa saksalaisten rynnäkkökoneiden tulos ei ollut hääppöinen panssareita vastaan.

        Oma veikkaukseni on että Kuhlmeyn porukka tuhosia ehkä korkeintaan 20-30 panssarivaunua Kannaksella.


    • Hieman vertailua

      Taitaa Talin Portinhoikan aukeat olla samanveroisia Kurskin valtavien arojen kanssa kun seuraa näitä Stuka-asiantuntijoita. Kuinka monta kymmentä panssaria saattoi vyöryä rinta-rinnan ja perätysten Portinhoikkaa kohti? Entäpä Kurskissa? Käyttikö Stuka laivueet molemmissa taisteluissa samaa taktikkaa?

      • zdtgjsfyk

        Niinpä. Puhumattakaan Vuosalmen sillanpäästä...


      • pikkuteistä,
        zdtgjsfyk kirjoitti:

        Niinpä. Puhumattakaan Vuosalmen sillanpäästä...

        joilla liittoutuneiden jabot väittivät tuhonneensa satoja hyökkääviä/puolustavia/marssivia panssarivaunuja.

        Kuinkas sitten kävikään, kun asiaa tutkittiin kosketusetäisyydeltä.


      • Stieglitz

        noista venäläispanssareista hyvin pieni osa tuhottiin ilmaiskuilla. Maksimissaan 10% ja luulen että Kurskin lukema 5% voi olla myös lähellä totuutta. Kuhlmeyn lukemista saadaan huoletta ottaa 3/4 pois.

        Ei millään pahalla, enkä väitä etteikö Kuhlmeyn porukka olisi muuten tehnyt erinomaista jälkeä taistelukentällä.


      • Talin taisteluhin?
        Stieglitz kirjoitti:

        noista venäläispanssareista hyvin pieni osa tuhottiin ilmaiskuilla. Maksimissaan 10% ja luulen että Kurskin lukema 5% voi olla myös lähellä totuutta. Kuhlmeyn lukemista saadaan huoletta ottaa 3/4 pois.

        Ei millään pahalla, enkä väitä etteikö Kuhlmeyn porukka olisi muuten tehnyt erinomaista jälkeä taistelukentällä.

        Kurskin aroilla oli panssareilla tilaa rajattomasti joita Stkat metsästivät kanuunoillaan. Talin kapeikoissa ja hyökkäysryhmityksissä olevat panssarit olivat taas kohteina Talin taisteluissa, joita Stukat etupäässä pommittivat ryhmiin. En lähtisi vertaamaan Talin olosuhteissa käytyjä taisteluja El Alameinin tai Kurskin panssaritaisteluihin.


      • kokemukset?
        Talin taisteluhin? kirjoitti:

        Kurskin aroilla oli panssareilla tilaa rajattomasti joita Stkat metsästivät kanuunoillaan. Talin kapeikoissa ja hyökkäysryhmityksissä olevat panssarit olivat taas kohteina Talin taisteluissa, joita Stukat etupäässä pommittivat ryhmiin. En lähtisi vertaamaan Talin olosuhteissa käytyjä taisteluja El Alameinin tai Kurskin panssaritaisteluihin.

        Liittoutuneiden väitteet sadoista tuhotuista tankeista etenkin Ardennien surkeassa tankkimaastossa osoittautuivat vääriksi, kun asiaa tutkittiin tarkemmin. Samaa tapahtui myös Ranskan bogace-maastossa, jossa todella tiheät pensaikot kanavoivat liikkeen huomattavasti kapeammille sektoreille. Ei sillä suunnalla täysin vapaasti porhalleltu pitkin laakeita aroja, vaan operoitiin paljolti tieverkon tuntumassa.

        Eipä siis tiheät ryhmitykset mitään auttaneet ja maastokin oli kaikenlisäksi avoimempaa kuin Suomessa, mikä luonnollisesti helpotti lentäjien työtä.


      • sfdhjmdfhmj
        pikkuteistä, kirjoitti:

        joilla liittoutuneiden jabot väittivät tuhonneensa satoja hyökkääviä/puolustavia/marssivia panssarivaunuja.

        Kuinkas sitten kävikään, kun asiaa tutkittiin kosketusetäisyydeltä.

        Jaboilla, ei syöksypommittajilla. Sitäpaitsi liittoutuneiden lentäjien koulutus oli heikompaa kuin saksalaisten, mutta ei siitä sen enempää. Sitäpaitsi liittoutuneiden pudotusväitteetkin riittivät Luftwaffen tuhoamiseen moninkertaisesti...


      • xfyjdthkdtkh
        Stieglitz kirjoitti:

        noista venäläispanssareista hyvin pieni osa tuhottiin ilmaiskuilla. Maksimissaan 10% ja luulen että Kurskin lukema 5% voi olla myös lähellä totuutta. Kuhlmeyn lukemista saadaan huoletta ottaa 3/4 pois.

        Ei millään pahalla, enkä väitä etteikö Kuhlmeyn porukka olisi muuten tehnyt erinomaista jälkeä taistelukentällä.

        Ei millään pahalla, mutta sinun arvauksesi eivät riitä noiden lukujen kumoamiseen, vaikka toistaisit ne tuhat kertaa.


      • dryjdyjtyj
        kokemukset? kirjoitti:

        Liittoutuneiden väitteet sadoista tuhotuista tankeista etenkin Ardennien surkeassa tankkimaastossa osoittautuivat vääriksi, kun asiaa tutkittiin tarkemmin. Samaa tapahtui myös Ranskan bogace-maastossa, jossa todella tiheät pensaikot kanavoivat liikkeen huomattavasti kapeammille sektoreille. Ei sillä suunnalla täysin vapaasti porhalleltu pitkin laakeita aroja, vaan operoitiin paljolti tieverkon tuntumassa.

        Eipä siis tiheät ryhmitykset mitään auttaneet ja maastokin oli kaikenlisäksi avoimempaa kuin Suomessa, mikä luonnollisesti helpotti lentäjien työtä.

        Normandiassahan saksalaiset piiloutuivat näihin pensasaitoihin, jotka eivät kyllä raskaan panssarin kulkua estä, sen varmasti ymmärrät itsekin. Ardenneilla lentosää oli enimmäkseen niin huono, että liittoutuneiden ilmaherruus ei päässyt oikeuksiinsa. Lisäksi tosiaan liittoutuneet pyrkivät tuhoamaan tankkeja hävittäjien kuljettamilla pommeilla, joiden tarkkuus on heikohko ja raketeilla, joiden tarkkuus oli niinikään kehno.


      • se on tärkeintä!
        xfyjdthkdtkh kirjoitti:

        Ei millään pahalla, mutta sinun arvauksesi eivät riitä noiden lukujen kumoamiseen, vaikka toistaisit ne tuhat kertaa.

        Muihin vertailemalla saadaan kuitenkin todella selvästi esille Kuhlmeyn väitteiden ja muiden TUTKITUN todellisuuden erot. Ne ovat valtavat ja suoraan sanoen uskomattomat, kuten on voitu nähdä. Näin jopa Saksan omien asevoimien sisäisessä vertailussa.

        Varsinainen kumoaminenhan ei onnistu, ellei Venäjä ystävällisesti postaa tälle palstalle analyysejä tankkitappioistaan ja tuhotumisen syistä. Niitä nimittäin todella tehtiin, jos ei muuten niin ainakin aseteollisuuden ja taktisen suunnittelun tarpeisiin.

        Mutta siltikin ihmeen kovasti näkyy porukka noihin Kuhlmeyn lukuihin uskovan, etenkin kun se luku 200 vain tuntuu toistuvan joka paikassa eikä kukaan taida loppujen lopuksi tietää edes sen alkuperää tai lähdettä.


      • MA
        se on tärkeintä! kirjoitti:

        Muihin vertailemalla saadaan kuitenkin todella selvästi esille Kuhlmeyn väitteiden ja muiden TUTKITUN todellisuuden erot. Ne ovat valtavat ja suoraan sanoen uskomattomat, kuten on voitu nähdä. Näin jopa Saksan omien asevoimien sisäisessä vertailussa.

        Varsinainen kumoaminenhan ei onnistu, ellei Venäjä ystävällisesti postaa tälle palstalle analyysejä tankkitappioistaan ja tuhotumisen syistä. Niitä nimittäin todella tehtiin, jos ei muuten niin ainakin aseteollisuuden ja taktisen suunnittelun tarpeisiin.

        Mutta siltikin ihmeen kovasti näkyy porukka noihin Kuhlmeyn lukuihin uskovan, etenkin kun se luku 200 vain tuntuu toistuvan joka paikassa eikä kukaan taida loppujen lopuksi tietää edes sen alkuperää tai lähdettä.

        Yksittäiset taistelut ja saavutetut voitot ei merkitse mitään lopullisen voiton ja häviön määriitelyssä, sen ratkaisevat poliitikot

        Siis tyhjää jauhamista koko juttu ja spekulointi


      • fykdtydtk
        se on tärkeintä! kirjoitti:

        Muihin vertailemalla saadaan kuitenkin todella selvästi esille Kuhlmeyn väitteiden ja muiden TUTKITUN todellisuuden erot. Ne ovat valtavat ja suoraan sanoen uskomattomat, kuten on voitu nähdä. Näin jopa Saksan omien asevoimien sisäisessä vertailussa.

        Varsinainen kumoaminenhan ei onnistu, ellei Venäjä ystävällisesti postaa tälle palstalle analyysejä tankkitappioistaan ja tuhotumisen syistä. Niitä nimittäin todella tehtiin, jos ei muuten niin ainakin aseteollisuuden ja taktisen suunnittelun tarpeisiin.

        Mutta siltikin ihmeen kovasti näkyy porukka noihin Kuhlmeyn lukuihin uskovan, etenkin kun se luku 200 vain tuntuu toistuvan joka paikassa eikä kukaan taida loppujen lopuksi tietää edes sen alkuperää tai lähdettä.

        Eli kuten itse sanoitkin, kumoaminen ei onnistu. Kiitos, keskutelu voidaan siis päättää.


      • ja Ranskassa esteitä
        dryjdyjtyj kirjoitti:

        Normandiassahan saksalaiset piiloutuivat näihin pensasaitoihin, jotka eivät kyllä raskaan panssarin kulkua estä, sen varmasti ymmärrät itsekin. Ardenneilla lentosää oli enimmäkseen niin huono, että liittoutuneiden ilmaherruus ei päässyt oikeuksiinsa. Lisäksi tosiaan liittoutuneet pyrkivät tuhoamaan tankkeja hävittäjien kuljettamilla pommeilla, joiden tarkkuus on heikohko ja raketeilla, joiden tarkkuus oli niinikään kehno.

        Ranskassa oli suurin osa tankeista keskiraskaita Stugeja ja Panzer nelosia, joita pensaikot haittasivat suuresti. Samasta syystä liittoutuneet varustivat saman painoisia Shermaneitaan erityisillä bocage-leikkureilla ja puskuterillä.

        Ardenneilla taas lentosää parani alkuvaiheen jälkeen ja liittoutuneet rynnäköivät innokkaasti saksalaisten tankki- ja huoltokolonnia vastaan, jotka olivat tiheissä rykelmissä huonokulkuisessa maastossa; kyseessä siis melkeinpä ihannemaali. Siltikin sakujen tankkitappiot Ardenneilla koostui suurilta osin bensan loppumisen vuoksi hylätyistä/itsetuhotuista vaunuista. Lentsikat tuhosi huoltokolonnia kiitettävästi, mutta itse tankkeja tuhosivat sitten jotkut muut.


      • sfghsfrj
        ja Ranskassa esteitä kirjoitti:

        Ranskassa oli suurin osa tankeista keskiraskaita Stugeja ja Panzer nelosia, joita pensaikot haittasivat suuresti. Samasta syystä liittoutuneet varustivat saman painoisia Shermaneitaan erityisillä bocage-leikkureilla ja puskuterillä.

        Ardenneilla taas lentosää parani alkuvaiheen jälkeen ja liittoutuneet rynnäköivät innokkaasti saksalaisten tankki- ja huoltokolonnia vastaan, jotka olivat tiheissä rykelmissä huonokulkuisessa maastossa; kyseessä siis melkeinpä ihannemaali. Siltikin sakujen tankkitappiot Ardenneilla koostui suurilta osin bensan loppumisen vuoksi hylätyistä/itsetuhotuista vaunuista. Lentsikat tuhosi huoltokolonnia kiitettävästi, mutta itse tankkeja tuhosivat sitten jotkut muut.

        Tuo leikkuri tuli kuvioihin sen takia, että Shermanit kiivetessään pensasaidan ylitse paljasti mahansa panssarintorjunta-aseille, ei sen takia, etteivät ne olisi yli päässeet.

        Kuten sanottu, nuo jenkkien "jabot" olivat hävittäjiä, joihin oli kiinnitetty pommeja, eivät pommittajia, eivätkä varsinkaan syöksypommittajia.


      • älähän nyt
        fykdtydtk kirjoitti:

        Eli kuten itse sanoitkin, kumoaminen ei onnistu. Kiitos, keskutelu voidaan siis päättää.

        Tämä homma jatkuu vielä, niin kauan kuin näitä kuhlmey-uskovaisia on olemassa. Asiahan alkaa todella kiinnostaa, kun moisia peittely-yrityksiä esiintyy. Voisi melkein luulla, että itse Kuhlmeyn haamuko se siellä yrittää epätoivoisesti pitää kulisseja yllä.

        Jos noin olisi toimittu ammoisina aikoina, luultaisiin varmaan vieläkin että maa on litteä ja aurinko kiertää sitä. Eihän niin kuulemma voinut kertakaikkiaan olla!!!! xD


      • tutkittu juttu"
        ja Ranskassa esteitä kirjoitti:

        Ranskassa oli suurin osa tankeista keskiraskaita Stugeja ja Panzer nelosia, joita pensaikot haittasivat suuresti. Samasta syystä liittoutuneet varustivat saman painoisia Shermaneitaan erityisillä bocage-leikkureilla ja puskuterillä.

        Ardenneilla taas lentosää parani alkuvaiheen jälkeen ja liittoutuneet rynnäköivät innokkaasti saksalaisten tankki- ja huoltokolonnia vastaan, jotka olivat tiheissä rykelmissä huonokulkuisessa maastossa; kyseessä siis melkeinpä ihannemaali. Siltikin sakujen tankkitappiot Ardenneilla koostui suurilta osin bensan loppumisen vuoksi hylätyistä/itsetuhotuista vaunuista. Lentsikat tuhosi huoltokolonnia kiitettävästi, mutta itse tankkeja tuhosivat sitten jotkut muut.

        "The Allied tactical air operations in the main were directed against armored fighting vehicles, motor transport, and large troop concentrations... The IX, XIX, and XXIX Tactical Air Commands and 2d Tactical Air Force (British) claimed the destruction of 413 enemy armored vehicles. But a sample ground count of stricken German armor sets the number of kills inflicted by air attack at about a tenth the number claimed by the fighter-bomber pilots."

        http://www.history.army.mil/books/wwii/7-8/7-8_25.htm#p660

        Tutkimus näkyisi olevan US Armyn virallisia tutkimuksia, tai sinne linkin .mil - pääte ainakin viittaa.

        Eli kaikenkaikkiaan panssaroituja ajoneuvoja tuhottiin ilmasta n. 10 % ilmoitetusta; luku pitää sisällään myös todella kevyesti panssaroituja telatykkejä, panssariautoja ja puoliteloja. Varsinaisten tankkien osuus on siis pienempi kuin tuo 10%. Ilmaiskuista suureen osaan käytettiin myös pommeja, mm. B-25 ja B-26 pommareista pudotettuina ( P-47, P-51 ym).

        Tuo Ardennien taistelu onkin muuten todella hyvä vertailupohja Suomen suuntaa ajatellen: alue vaikeakulkuista, sekä liittoutuneet että suomalaiset puolustamassa, vihollisella ylivoima jne.


      • dfgjdkdhk
        älähän nyt kirjoitti:

        Tämä homma jatkuu vielä, niin kauan kuin näitä kuhlmey-uskovaisia on olemassa. Asiahan alkaa todella kiinnostaa, kun moisia peittely-yrityksiä esiintyy. Voisi melkein luulla, että itse Kuhlmeyn haamuko se siellä yrittää epätoivoisesti pitää kulisseja yllä.

        Jos noin olisi toimittu ammoisina aikoina, luultaisiin varmaan vieläkin että maa on litteä ja aurinko kiertää sitä. Eihän niin kuulemma voinut kertakaikkiaan olla!!!! xD

        Kaikin mokomin, kyllä tälle palstalle arvailuja mahtuu, eivät ne minua hetkauta. Mutta kun kerran itse toteat, että mitään ei voida kumota, niin ihmettelen tuota hinkua kirjoittaa huttua.

        "Peittely-yrityksiä"? Onkohan nyt vähän mopo lähtenyt käpälästä? Taidat olla niitä Huhtiniemi-uskovaisia kun on foliopipo noin syvällä korvilla... :D

        Sekin, että maa todettiin pyöreäksi, oli tutkimuksen, ei arvailun tulosta. Esitä tutkimus noista Kuhlmeyn luvuista, niin uskon kyllä suosiolla. Antaa tulla.


      • fdgjdfhjhj
        tutkittu juttu" kirjoitti:

        "The Allied tactical air operations in the main were directed against armored fighting vehicles, motor transport, and large troop concentrations... The IX, XIX, and XXIX Tactical Air Commands and 2d Tactical Air Force (British) claimed the destruction of 413 enemy armored vehicles. But a sample ground count of stricken German armor sets the number of kills inflicted by air attack at about a tenth the number claimed by the fighter-bomber pilots."

        http://www.history.army.mil/books/wwii/7-8/7-8_25.htm#p660

        Tutkimus näkyisi olevan US Armyn virallisia tutkimuksia, tai sinne linkin .mil - pääte ainakin viittaa.

        Eli kaikenkaikkiaan panssaroituja ajoneuvoja tuhottiin ilmasta n. 10 % ilmoitetusta; luku pitää sisällään myös todella kevyesti panssaroituja telatykkejä, panssariautoja ja puoliteloja. Varsinaisten tankkien osuus on siis pienempi kuin tuo 10%. Ilmaiskuista suureen osaan käytettiin myös pommeja, mm. B-25 ja B-26 pommareista pudotettuina ( P-47, P-51 ym).

        Tuo Ardennien taistelu onkin muuten todella hyvä vertailupohja Suomen suuntaa ajatellen: alue vaikeakulkuista, sekä liittoutuneet että suomalaiset puolustamassa, vihollisella ylivoima jne.

        Hyvä vertailupohja? Kauniisti sanottuna kuulostaa "hieman" tarkoitushakuiselta kun vertailupohjana käytetään taistelua, jossa vertailukelvottomalla materiaalilla pyritään tuhoamaan vertailukelvotonta materiaalia vertailukelvottomassa ympäristössä. Onnea vaan...


      • hups kun jäi pois
        tutkittu juttu" kirjoitti:

        "The Allied tactical air operations in the main were directed against armored fighting vehicles, motor transport, and large troop concentrations... The IX, XIX, and XXIX Tactical Air Commands and 2d Tactical Air Force (British) claimed the destruction of 413 enemy armored vehicles. But a sample ground count of stricken German armor sets the number of kills inflicted by air attack at about a tenth the number claimed by the fighter-bomber pilots."

        http://www.history.army.mil/books/wwii/7-8/7-8_25.htm#p660

        Tutkimus näkyisi olevan US Armyn virallisia tutkimuksia, tai sinne linkin .mil - pääte ainakin viittaa.

        Eli kaikenkaikkiaan panssaroituja ajoneuvoja tuhottiin ilmasta n. 10 % ilmoitetusta; luku pitää sisällään myös todella kevyesti panssaroituja telatykkejä, panssariautoja ja puoliteloja. Varsinaisten tankkien osuus on siis pienempi kuin tuo 10%. Ilmaiskuista suureen osaan käytettiin myös pommeja, mm. B-25 ja B-26 pommareista pudotettuina ( P-47, P-51 ym).

        Tuo Ardennien taistelu onkin muuten todella hyvä vertailupohja Suomen suuntaa ajatellen: alue vaikeakulkuista, sekä liittoutuneet että suomalaiset puolustamassa, vihollisella ylivoima jne.

        Eli koko lainaus piti laittaa:

        "The thin-skinned supply vehicles which lacked tracks to carry them off the narrow, winding roads presented an easy target. German tanks were another matter. The IX, XIX, and XXIX Tactical Air Commands and 2d Tactical Air Force (British) claimed the destruction of 413 enemy armored vehicles. But a sample ground count of stricken German armor sets the number of kills inflicted by air attack at about a tenth the number claimed by the fighter-bomber pilots."

        Tanks were different matter... niinpä niin. Ei ollut helppoa, kuten numerot näyttääkin. Mutta Kuhlmeytähän ei muiden ongelmat koske, hän kun näyttää olevan joidenkin mielestä Chuck Norrisiin verrattavissa oleva supermies ; )


      • fsgjdyjdjk
        hups kun jäi pois kirjoitti:

        Eli koko lainaus piti laittaa:

        "The thin-skinned supply vehicles which lacked tracks to carry them off the narrow, winding roads presented an easy target. German tanks were another matter. The IX, XIX, and XXIX Tactical Air Commands and 2d Tactical Air Force (British) claimed the destruction of 413 enemy armored vehicles. But a sample ground count of stricken German armor sets the number of kills inflicted by air attack at about a tenth the number claimed by the fighter-bomber pilots."

        Tanks were different matter... niinpä niin. Ei ollut helppoa, kuten numerot näyttääkin. Mutta Kuhlmeytähän ei muiden ongelmat koske, hän kun näyttää olevan joidenkin mielestä Chuck Norrisiin verrattavissa oleva supermies ; )

        Tuossahan todetaan, että huoltoajoneuvot eivät päässeet teiltä pois. Tankit pääsivät ja hajautettuina ne olivat tietenkin vaikeampi kohde, etenkin kun yritettiin vaakapommituksilla tai raketeilla.

        Kannaksella tankkeja tuhottiin hyökkäysryhmityksiin, joka on täysin eri tilanne, joten olet oikeassa, nuo ongelmat eivät koskeneet Kuhlmeyta ja hyvä niin.


      • sdfgsdfgsdf
        se on tärkeintä! kirjoitti:

        Muihin vertailemalla saadaan kuitenkin todella selvästi esille Kuhlmeyn väitteiden ja muiden TUTKITUN todellisuuden erot. Ne ovat valtavat ja suoraan sanoen uskomattomat, kuten on voitu nähdä. Näin jopa Saksan omien asevoimien sisäisessä vertailussa.

        Varsinainen kumoaminenhan ei onnistu, ellei Venäjä ystävällisesti postaa tälle palstalle analyysejä tankkitappioistaan ja tuhotumisen syistä. Niitä nimittäin todella tehtiin, jos ei muuten niin ainakin aseteollisuuden ja taktisen suunnittelun tarpeisiin.

        Mutta siltikin ihmeen kovasti näkyy porukka noihin Kuhlmeyn lukuihin uskovan, etenkin kun se luku 200 vain tuntuu toistuvan joka paikassa eikä kukaan taida loppujen lopuksi tietää edes sen alkuperää tai lähdettä.

        Huhtiniemen ympärillä velloneet huhut useista sadoista ammutuista karkureista ja eteenkin "noin 250 teloitetusta" on ymmärrettävä sillä, kuten Jukka Lindstedt on totennut:

        "eri yhteyksissä on usein käytetty koko sodan ajan teloitusten virheellistä lukumäärää 248...Välikäsien kautta kulkeneena ja luultavasti terminologisten epätarkkuuksien vuoksi koko sota-aikaa koskemaan tarkoitettu luku on saattanut (Allan) Sandtrömin tulkinnassa muuttua koskemaan kesän 1944 karkureita."

        (teloitukset käsittävät pääasiassa vakoilijoita, desantteja jne eli valtaosaltaan Neuvostoliiton kansalaisia). Luku 248 on virheellinen sillä kaikkiaan sota-aikana kuolemanrangaistukseen ja teloitukseen johtaneita rikoksia oli 528. Pääesikunnan virheellinen luku 248 alkoi kuitenkin elää omaa elämäänsä aina meidän päiviimme asti (Heikki Ylikangas).

        Osasto Kuhlmeyn osalta - tuhotut panssarivaunut n. 200 - lienee syntyhistoriansa osalta hieman samankaltainen. Ilmeisesti jossain vaiheessa on julkaistu luku joka on siirtynyt Kuhlmeyn osaston suorituksiin.


      • Me Again
        ja Ranskassa esteitä kirjoitti:

        Ranskassa oli suurin osa tankeista keskiraskaita Stugeja ja Panzer nelosia, joita pensaikot haittasivat suuresti. Samasta syystä liittoutuneet varustivat saman painoisia Shermaneitaan erityisillä bocage-leikkureilla ja puskuterillä.

        Ardenneilla taas lentosää parani alkuvaiheen jälkeen ja liittoutuneet rynnäköivät innokkaasti saksalaisten tankki- ja huoltokolonnia vastaan, jotka olivat tiheissä rykelmissä huonokulkuisessa maastossa; kyseessä siis melkeinpä ihannemaali. Siltikin sakujen tankkitappiot Ardenneilla koostui suurilta osin bensan loppumisen vuoksi hylätyistä/itsetuhotuista vaunuista. Lentsikat tuhosi huoltokolonnia kiitettävästi, mutta itse tankkeja tuhosivat sitten jotkut muut.

        "Ranskassa oli suurin osa tankeista keskiraskaita Stugeja ja Panzer nelosia, joita pensaikot haittasivat suuresti."

        P-IV ja Pantteri olisivat oikeastaan ne korrektimmat vaunutyypit, koska ne muodostivat divisioonien päätyypit. Pantterista ainakin valitettiin, että se ei pärjännyt pensasaidoissa kaksisesti.

        "Siltikin sakujen tankkitappiot Ardenneilla koostui suurilta osin bensan loppumisen vuoksi hylätyistä/itsetuhotuista vaunuista. Lentsikat tuhosi huoltokolonnia kiitettävästi, mutta itse tankkeja tuhosivat sitten jotkut muut. "

        Saksalaisten panssaritappiot olivat sitten vetäytymisvaiheessa paljolti hylättyjä vaunuja liittoutuneiden ilmavoimien rampauttaessa logistiikan ja polttoainepulan iskemänä kuten saattaa odottaa.


      • Länsi=Rauha?
        Me Again kirjoitti:

        "Ranskassa oli suurin osa tankeista keskiraskaita Stugeja ja Panzer nelosia, joita pensaikot haittasivat suuresti."

        P-IV ja Pantteri olisivat oikeastaan ne korrektimmat vaunutyypit, koska ne muodostivat divisioonien päätyypit. Pantterista ainakin valitettiin, että se ei pärjännyt pensasaidoissa kaksisesti.

        "Siltikin sakujen tankkitappiot Ardenneilla koostui suurilta osin bensan loppumisen vuoksi hylätyistä/itsetuhotuista vaunuista. Lentsikat tuhosi huoltokolonnia kiitettävästi, mutta itse tankkeja tuhosivat sitten jotkut muut. "

        Saksalaisten panssaritappiot olivat sitten vetäytymisvaiheessa paljolti hylättyjä vaunuja liittoutuneiden ilmavoimien rampauttaessa logistiikan ja polttoainepulan iskemänä kuten saattaa odottaa.

        Saksan bensiipula johtui siitä, että Romanian öljykentät jäivät puna-armeijan haltuun elokuussa 1944. Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla.


      • Länsi=Rauha?
        tutkittu juttu" kirjoitti:

        "The Allied tactical air operations in the main were directed against armored fighting vehicles, motor transport, and large troop concentrations... The IX, XIX, and XXIX Tactical Air Commands and 2d Tactical Air Force (British) claimed the destruction of 413 enemy armored vehicles. But a sample ground count of stricken German armor sets the number of kills inflicted by air attack at about a tenth the number claimed by the fighter-bomber pilots."

        http://www.history.army.mil/books/wwii/7-8/7-8_25.htm#p660

        Tutkimus näkyisi olevan US Armyn virallisia tutkimuksia, tai sinne linkin .mil - pääte ainakin viittaa.

        Eli kaikenkaikkiaan panssaroituja ajoneuvoja tuhottiin ilmasta n. 10 % ilmoitetusta; luku pitää sisällään myös todella kevyesti panssaroituja telatykkejä, panssariautoja ja puoliteloja. Varsinaisten tankkien osuus on siis pienempi kuin tuo 10%. Ilmaiskuista suureen osaan käytettiin myös pommeja, mm. B-25 ja B-26 pommareista pudotettuina ( P-47, P-51 ym).

        Tuo Ardennien taistelu onkin muuten todella hyvä vertailupohja Suomen suuntaa ajatellen: alue vaikeakulkuista, sekä liittoutuneet että suomalaiset puolustamassa, vihollisella ylivoima jne.

        ja länsiliittoutuneilla oli valtavat ilmavoimat. Mitä ilmeisemmin Ardeneilla liikuttiin samoissa mittasuhteissa. Ts. ilmasodankäynnillä ei kyllä aiheutettu ratkaisevia tuhoja Saksan sen paremmin kuin muiden maiden panssarikalustolle. Tämä alleviivaa sitä kriittisyyttä millä Kuhlmeynkin suorituksiin Kannaksella on syytä varautua.


      • dgykdglkil
        Länsi=Rauha? kirjoitti:

        ja länsiliittoutuneilla oli valtavat ilmavoimat. Mitä ilmeisemmin Ardeneilla liikuttiin samoissa mittasuhteissa. Ts. ilmasodankäynnillä ei kyllä aiheutettu ratkaisevia tuhoja Saksan sen paremmin kuin muiden maiden panssarikalustolle. Tämä alleviivaa sitä kriittisyyttä millä Kuhlmeynkin suorituksiin Kannaksella on syytä varautua.

        Normandia ja Ardennit = eri panssarit, eri lentokoneet, eri maasto, eri osapuolet. Eli se siitä.


      • Me Again
        dgykdglkil kirjoitti:

        Normandia ja Ardennit = eri panssarit, eri lentokoneet, eri maasto, eri osapuolet. Eli se siitä.

        Ei kait Ardenneilla ollut mitään sen erikoisempaa kalustoa kuin Normandiassakaan? Panssarikalusto molemmilla puolilla pitkälti samaa tavaraa eikä lentokoneiden puolellakaanmerkittäviä muutoksia


      • Me Again
        Länsi=Rauha? kirjoitti:

        Saksan bensiipula johtui siitä, että Romanian öljykentät jäivät puna-armeijan haltuun elokuussa 1944. Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla.

        Saksalaisetko kuljettivat kulien selässä polttoaineen rintamalle jolloin ajoneuvoja ei tarvittu?

        "Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla. "

        Sinun olisi kannattanut lukea ensin. En sanonut mitään polttoaineteollisuudesta...


      • sfgdghkdgk
        Me Again kirjoitti:

        Ei kait Ardenneilla ollut mitään sen erikoisempaa kalustoa kuin Normandiassakaan? Panssarikalusto molemmilla puolilla pitkälti samaa tavaraa eikä lentokoneiden puolellakaanmerkittäviä muutoksia

        Siis verrattuna Kannakseen tietenkin...


      • Länsi=Rauha?
        Me Again kirjoitti:

        Saksalaisetko kuljettivat kulien selässä polttoaineen rintamalle jolloin ajoneuvoja ei tarvittu?

        "Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla. "

        Sinun olisi kannattanut lukea ensin. En sanonut mitään polttoaineteollisuudesta...

        liittoutuneet rampauttivat logistiikan? Jos kerran tuotanto jatkui Saksassa hämmästyttävän korkealla tasolla niin on logistiikan täytynyt toimia. Muutenhan ei tuotantokaan olisi pelannut. Taidat uskoa vain näihin sodan myytteihin kuten pommitusten tehokkuuteen? Minä taas epäilen niiden tehoa suuresti. Niiden merkitys oli siinä, että ne sitoivat saksalaisia kotirintamalle suojelemaan kaupunkeja, siltoja jne. Arviolta 20 000 it-tykkiä miehistöineen ja huoltomuodostelmineen.


      • Me Again
        Länsi=Rauha? kirjoitti:

        liittoutuneet rampauttivat logistiikan? Jos kerran tuotanto jatkui Saksassa hämmästyttävän korkealla tasolla niin on logistiikan täytynyt toimia. Muutenhan ei tuotantokaan olisi pelannut. Taidat uskoa vain näihin sodan myytteihin kuten pommitusten tehokkuuteen? Minä taas epäilen niiden tehoa suuresti. Niiden merkitys oli siinä, että ne sitoivat saksalaisia kotirintamalle suojelemaan kaupunkeja, siltoja jne. Arviolta 20 000 it-tykkiä miehistöineen ja huoltomuodostelmineen.

        "Kerro nyt millä tavalla liittoutuneet rampauttivat logistiikan?"

        Eikö sen pitäisi olla aika ilmeistä? Korkeapaineen myötä seljenneet taivaat mahdollistivat liittoutuneiden ilmavoimien toimia vapaasti Ardennien rintaman yläpuolella ja saksalaisten välittömässä selustassa. Vaikka sään tarjoama "hyvä aika" tässä tapauksessa olikin lyhyt, ilmavoimat siitäkin huolimatta näyttelivät tärkeää osaa supistaessaan saksalaisten yritykset laajentaa pullistumaa.

        "Jos kerran tuotanto jatkui Saksassa hämmästyttävän korkealla tasolla niin on logistiikan täytynyt toimia."

        Tuotanto Saksassa on eri asia kuin käyttökelpoiset vaunut rintamalla. Saksalaisten vaunutuotanto vuoden -44 toisella puoliskolla oli suurimmillaan koskaan, mutta vaunujen määrä rintamajoukoissa pienimmillään siitäkin huolimatta, että saksalaiset lähettivät pääosan uudesta kalustostaan länteen. Mutta tämä ei ole edes se pointti, josta nyt puhuttiin. Vihollispanssareiden tuhoaminen suorin hyökkäyksin on tehotonta, mutta iskut selustan logistiikka-ketjua vastaan ovat eri juttu.

        "Taidat uskoa vain näihin sodan myytteihin kuten pommitusten tehokkuuteen?"

        No, jos olet lukenut yhtään kirjoituksiani, niin sinun pitäisi tietää...


      • Penna Tervo
        dfgjdkdhk kirjoitti:

        Kaikin mokomin, kyllä tälle palstalle arvailuja mahtuu, eivät ne minua hetkauta. Mutta kun kerran itse toteat, että mitään ei voida kumota, niin ihmettelen tuota hinkua kirjoittaa huttua.

        "Peittely-yrityksiä"? Onkohan nyt vähän mopo lähtenyt käpälästä? Taidat olla niitä Huhtiniemi-uskovaisia kun on foliopipo noin syvällä korvilla... :D

        Sekin, että maa todettiin pyöreäksi, oli tutkimuksen, ei arvailun tulosta. Esitä tutkimus noista Kuhlmeyn luvuista, niin uskon kyllä suosiolla. Antaa tulla.

        jos on tieteellisesti kyetty osoittamaan ettei ilma-aseella tuhottu kovinkaan merkittävästi panssarivaunuja. Todisteita on siis nyt paitsi Normandiasta ja Kurskista myös Ardenneilta. Ja testattu on niin RAF, USAF, Luftwaffe kuin Neuvostoliiton todistetusti muutenkin heikkotasoiset ilmavoimat.

        Ja eipä ne Suomen ilmavoimatkaan ole tuhonneet noilla n. 50 pommikoneella kuin ehkä muutaman tai korkeintaan kymmenkunta vihollisen panssaria koko sodan aikana. Faktat puhuvat kyllä siihen suuntaan. Fiktioissa voidaan puhua taas mitä tahansa. Paras tankintuhoaja sodan alussa oli panssaritorjuntatykki ja panssarivaunu. Sodan loppupuolella tankin tuhoamisessa näytteli merkittävää osaa myös panssarinyrkit, panssarikauhut ja erityyppiset bazookat. Panssarimiina oli tuollaisen vaunun pysäyttämisessä myös erittäin tehokas väline. Samoin kovan luokan keskitetty tykistötuli, varsinkin jos mukana iskussa oli 6-tuuman tykkejä.


      • ilyfoyufl
        Penna Tervo kirjoitti:

        jos on tieteellisesti kyetty osoittamaan ettei ilma-aseella tuhottu kovinkaan merkittävästi panssarivaunuja. Todisteita on siis nyt paitsi Normandiasta ja Kurskista myös Ardenneilta. Ja testattu on niin RAF, USAF, Luftwaffe kuin Neuvostoliiton todistetusti muutenkin heikkotasoiset ilmavoimat.

        Ja eipä ne Suomen ilmavoimatkaan ole tuhonneet noilla n. 50 pommikoneella kuin ehkä muutaman tai korkeintaan kymmenkunta vihollisen panssaria koko sodan aikana. Faktat puhuvat kyllä siihen suuntaan. Fiktioissa voidaan puhua taas mitä tahansa. Paras tankintuhoaja sodan alussa oli panssaritorjuntatykki ja panssarivaunu. Sodan loppupuolella tankin tuhoamisessa näytteli merkittävää osaa myös panssarinyrkit, panssarikauhut ja erityyppiset bazookat. Panssarimiina oli tuollaisen vaunun pysäyttämisessä myös erittäin tehokas väline. Samoin kovan luokan keskitetty tykistötuli, varsinkin jos mukana iskussa oli 6-tuuman tykkejä.

        Arvailua se on kun kirjoitellaan ilman mitään tietoa itse kirjoituksen kohteena olevasta aiheesta. Mistä tieto Suomen ilmavoimien tuhoamista panssareista? Oliko Suomen ilmavoimilla pommittajia, joilla tehtiin syöksypommitusta?

        Tämä koko ketju on "kriitikoiden" osalta pelkkää arvailua, jossa vertailukohtana käytetään milloin mitäkin vertailukelvotonta taistelua.


      • sdfgsdfgs
        MA kirjoitti:

        Yksittäiset taistelut ja saavutetut voitot ei merkitse mitään lopullisen voiton ja häviön määriitelyssä, sen ratkaisevat poliitikot

        Siis tyhjää jauhamista koko juttu ja spekulointi

        kuoli turhaan. Suorat hyökkäykset panssarimuodostelmia vastaan muodostuivat kalliiksi ground-attack laivueille.


      • Penna Tervo
        ilyfoyufl kirjoitti:

        Arvailua se on kun kirjoitellaan ilman mitään tietoa itse kirjoituksen kohteena olevasta aiheesta. Mistä tieto Suomen ilmavoimien tuhoamista panssareista? Oliko Suomen ilmavoimilla pommittajia, joilla tehtiin syöksypommitusta?

        Tämä koko ketju on "kriitikoiden" osalta pelkkää arvailua, jossa vertailukohtana käytetään milloin mitäkin vertailukelvotonta taistelua.

        ...kuinka monta panssarivaunua ilmavoimat ja Kuhlmey-osasto tuhosivat. Meillä on vain kaksi tietoa jotka edes jollain tavalla ovat kohtuullisen luotettavia vaikka niissäkin on olemassa mahdollisuus selviin virheellisyyksiin:

        1. Panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoonan ilmoitus - 87 tuhottua vihollisen hyökkkäysvaunua

        2. Päämajan palkitut panssarintuhoajat (merkit ja nauhat) - 494 tuhottua vihollisen panssarivaunua.

        Epävirallisia lukemia on lisäksi panssarien tuhoamisista joita ei merkeillä palkittu. Niitä on arviolta vajaa 100 vaunua.

        Sen sijaan kaikki muut ovat täysin arvioita, tykistön, ilmavoimien, pioneerien sulutukset (miinat). Dokumenteista on lisäksi luettavissa että Mustamäellä venäläiset kävivät keskenään panssaritaisteluja joissa tiettävästi tuhoutui tai vaurioitui yli 10 vihollisen omaa hyökkäysvaunua.


      • Penna Tervo
        ilyfoyufl kirjoitti:

        Arvailua se on kun kirjoitellaan ilman mitään tietoa itse kirjoituksen kohteena olevasta aiheesta. Mistä tieto Suomen ilmavoimien tuhoamista panssareista? Oliko Suomen ilmavoimilla pommittajia, joilla tehtiin syöksypommitusta?

        Tämä koko ketju on "kriitikoiden" osalta pelkkää arvailua, jossa vertailukohtana käytetään milloin mitäkin vertailukelvotonta taistelua.

        on täysin hypoteesi ja perustuu Kurskin tilastoihin. Sen mukaan Kuhlmey ja Suomen ilmavoimat tuhosivat korkeintaan 50 vihollisen panssarivaunua.


      • fgjdfhkk
        Penna Tervo kirjoitti:

        on täysin hypoteesi ja perustuu Kurskin tilastoihin. Sen mukaan Kuhlmey ja Suomen ilmavoimat tuhosivat korkeintaan 50 vihollisen panssarivaunua.

        No onneksi et kirjoita tuon pohjalta kirjaa, pääsisit Ylikankaan kanssa samaan sakkiin.


      • Aron tst. Talinmylly
        Penna Tervo kirjoitti:

        on täysin hypoteesi ja perustuu Kurskin tilastoihin. Sen mukaan Kuhlmey ja Suomen ilmavoimat tuhosivat korkeintaan 50 vihollisen panssarivaunua.

        Oiva mutta vaikea yhtälö verrattavaksi. Stukan kanunaversiot eivät olleet Khulmeilla käytössä Kannaksella.
        Kannattaa lukea keskusteluketju.


      • Selitys löytyy
        pikkuteistä, kirjoitti:

        joilla liittoutuneiden jabot väittivät tuhonneensa satoja hyökkääviä/puolustavia/marssivia panssarivaunuja.

        Kuinkas sitten kävikään, kun asiaa tutkittiin kosketusetäisyydeltä.

        >Kuinkas sitten kävikään, kun asiaa tutkittiin kosketusetäisyydeltä.<

        Saksalaisten panssarimenetyksistä, ainakin länsirintamalla, 3/4 osaa oli itse tuhottuja joko teknisen vian tai polttoaineen ja / tai ammuksien loppumisen takia.

        Matalalla makaavia Tiikereitä ja Panttereita löytyy kuvista paljonkin ja niissä on aina telat löysällä, jos vaunut on ensinkään siis ehjiä ulkoisesti. Jousitukseen sijoitettu itsetuhopanos katkaisi vääntötankojouset ja vaunu lysähti napaansa myöten maahan. Toinen panos tuhosi vaunun tykin.

        Olisikohan tuokin sellainen "istuva ankka"? Ei ole takaosan telapyörissä jouston varaa liki 20 senttiä kuten normaalisti pitäisi olla, vaan takimainen telan kiristys- ja kääntöpyörä on liki maassa kiinni..

        http://www.militarymodelling.com/news/article.asp?a=4656

        http://www.normandybattlefields.com/mapphotos/25-tiger_tank.jpg

        http://www.militarymodelling.com/sites/1/images/member_albums/42220/vimoutiers (64).jpg


      • käytössä2
        älähän nyt kirjoitti:

        Tämä homma jatkuu vielä, niin kauan kuin näitä kuhlmey-uskovaisia on olemassa. Asiahan alkaa todella kiinnostaa, kun moisia peittely-yrityksiä esiintyy. Voisi melkein luulla, että itse Kuhlmeyn haamuko se siellä yrittää epätoivoisesti pitää kulisseja yllä.

        Jos noin olisi toimittu ammoisina aikoina, luultaisiin varmaan vieläkin että maa on litteä ja aurinko kiertää sitä. Eihän niin kuulemma voinut kertakaikkiaan olla!!!! xD

        Tosta paniikkinappula:

        Emergency Panic Button with Key
        Price: $2.10 EUR 1.54 (for reference)
        http://www.dealextreme.com/details.dx/sku.54295~r.34774240

        Ultra Loud Bicycle Air Horn - Truck Siren Sound (120dB)
        Price: $13.43 EUR 9.87 (for reference)
        http://www.dealextreme.com/details.dx/sku.23681~r.34774240


      • Jäitä hattuun poeka
        Me Again kirjoitti:

        "Kerro nyt millä tavalla liittoutuneet rampauttivat logistiikan?"

        Eikö sen pitäisi olla aika ilmeistä? Korkeapaineen myötä seljenneet taivaat mahdollistivat liittoutuneiden ilmavoimien toimia vapaasti Ardennien rintaman yläpuolella ja saksalaisten välittömässä selustassa. Vaikka sään tarjoama "hyvä aika" tässä tapauksessa olikin lyhyt, ilmavoimat siitäkin huolimatta näyttelivät tärkeää osaa supistaessaan saksalaisten yritykset laajentaa pullistumaa.

        "Jos kerran tuotanto jatkui Saksassa hämmästyttävän korkealla tasolla niin on logistiikan täytynyt toimia."

        Tuotanto Saksassa on eri asia kuin käyttökelpoiset vaunut rintamalla. Saksalaisten vaunutuotanto vuoden -44 toisella puoliskolla oli suurimmillaan koskaan, mutta vaunujen määrä rintamajoukoissa pienimmillään siitäkin huolimatta, että saksalaiset lähettivät pääosan uudesta kalustostaan länteen. Mutta tämä ei ole edes se pointti, josta nyt puhuttiin. Vihollispanssareiden tuhoaminen suorin hyökkäyksin on tehotonta, mutta iskut selustan logistiikka-ketjua vastaan ovat eri juttu.

        "Taidat uskoa vain näihin sodan myytteihin kuten pommitusten tehokkuuteen?"

        No, jos olet lukenut yhtään kirjoituksiani, niin sinun pitäisi tietää...

        No, sinun kirjoituksesi eivät välttämättä ole se ensisijainen lähde johon kannattaisi luottaa. Onhan näistä asioista tietoa ihan oikeissa professorien laatimissa kirjoissakin, eikä niistä kaikki ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi.


      • happea aivoille!!!
        Länsi=Rauha? kirjoitti:

        ja länsiliittoutuneilla oli valtavat ilmavoimat. Mitä ilmeisemmin Ardeneilla liikuttiin samoissa mittasuhteissa. Ts. ilmasodankäynnillä ei kyllä aiheutettu ratkaisevia tuhoja Saksan sen paremmin kuin muiden maiden panssarikalustolle. Tämä alleviivaa sitä kriittisyyttä millä Kuhlmeynkin suorituksiin Kannaksella on syytä varautua.

        Länsiliittoutuneiden 2000 maataistelukoneesta huolimatta korkeintaan 80 saksalaista panssarivaunua tuhoutui ilmaiskuissa. Ja niistäkin osan tuhosivat strategiset raskaat pommikoneet mattopommituksilla. Ja kaikki tämä yli kahden kuukauden operaatiossa.

        Miettikää nyt hieman sentään miten Kuhlmey keskimäärin 30-40 lentokuntoisella Stukalla tai Jabolla olisi 4 viikossa tuhonnut 200 vihollistankkia. Hieman järkeä päähän siellä, hoi!


      • Polttoainepula syynä
        Länsi=Rauha? kirjoitti:

        Saksan bensiipula johtui siitä, että Romanian öljykentät jäivät puna-armeijan haltuun elokuussa 1944. Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla.

        Toinen maailmansota olisi kenties jatkunut Saksan suunnalla, JOS Saksa oli saanut jostain "ihmehanasta" polttoainetta! Mitä tehdä panssareilla tai lentokoneilla kun ei ollut polttoainetta. Tuhansia lentokoneita tuhottiin kentille ja tehokkaimmista Tiikeri- ja Pantteripanssareista 3/4 osaa tuhosi oma miehistö kun polttoaine loppui ei täydennystä ollut saatavissa.

        Tuosta synteettisten Fisher-Tropsch -menetelmällä toimivien tuotantolaitosten tuhosta alkoi raju alamäki ja se oli Saksan tuhon eräs tärkein yksittäinen syy.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Fischer%E2%80%93Tropsch-menetelm%C3%A4

        Menetelmä keksittiin Saksassa 1920-luvulla nestemäisten polttoaineiden tuottamiseksi. Saksalla oli paljon hiiltä, mutta vain vähän öljyä. Saksa ja Japani käyttivät menetelmää toisen maailmansodan aikana vaihtoehtoisten polttoaineiden tuottamiseen. Saksan vuosittainen synteettisen polttoaineen tuotanto saavutti yli 124 000 barrelia päivässä eli noin 6,5 miljoonaa tonnia vuoden 1944 alussa.

        Sodan loppupuolella koko Saksan teollisuus valjastettiin sotatarviketuotantoon. Sodan alkaessa näin ei vielä ollut, mutta kun huomattiin, ettei sodan loppu olekaan pikainen, niin Speerin johtamana sotatarviketuotanto nostettiin ennennäkemättömiin lukemiin ja vuoden 1944 syksyllä Saksan sotatarviketuotanto oli maksimissaan.

        Koko Saksan sota lässähti keväällä 1944 kivihiilestä valmistettavan polttoainetuotannon tuhoutumiseen massiivisissa pommituksissa. Tuotanto romahti 5%:iin suurimmasta määrästään ja ei tainnut enää nousta lähellekään riittävää määrää. Eipä siis ihme, että Saksalta riitti lentokoneita Suomellekin annettavaksi...

        http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4221


      • Polttoainepula syynä
        Länsi=Rauha? kirjoitti:

        Saksan bensiipula johtui siitä, että Romanian öljykentät jäivät puna-armeijan haltuun elokuussa 1944. Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla.

        Keväällä 1944 Saksan synteettinen polttoainetuotanto pommitettiin noin 10%:iin siitä mitä se oli maksimissaan. Siitä se ei toipunut enää sodan loppuun mennessä.



        Keväällä 1944 Saksan nestemäisten polttoaineiden tuotannosta pommitettiin suurin osa pois pelistä ihan pysyvästi. Eräs Saksan tappion perussyy kuuluukin: EI ollut bensiiniä.

        Pitää muistaa, että Saksan panssarit ja pääosin muukin kalusto kulki bensiinillä, aivan kuten jenkeillä ja briteilläkin. Vain NL:n panssarit käytti dieseliä. Toki osa Saksan käyttämistä kuorma-autoista käytti diesel -moottoreita, olihan se saksalainen keksintö.

        Saksan ase- ja sotataloustuotanto nostettiin kesällä 1944 huippuunsa, sillä vasta tuolloin oli suoritettu täysmobilisaatio. Panssareita sekä lentokoneita valmistui ennätysvauhtia. "Tammikuussa 1944 Saksa tuotti 1759 hävittäjäkonetta - syyskuussa samana vuonna 4314 kpl.", (Valtonen s.16-17) Saksan polttoainepula aiheutti sen, että lentokoneita riitti JOPA pienelle Suomellekin annettavaksi. Suomessa oli näet aika isot polttoainevarastot.
        Suomen Lapissa olleilla Saksan joukoilla oli varmaankin noin puolen vuoden varastot kaikkea sotamateriaalia, myös bensiiniä. Pitää muistaa kuinka kesän 1944 torjuntataisteluiden aikana osasto Kuhlmayn Focke-Wulf -koneiden korkeaoktaaninen, (C3 eli 93 -oktaaninen), polttoainehuolto saatiin Saksan Lapin joukoilta. Aluksi sitä tuotiin Immolaan Nurmoilasta ja Äänislinnasta, jonne sitä oli varastoitu Saksan Ju 188 kaukotiedustelukoneita varten. (Valtonen s. 108)

        "16.6.1944 ilmoitti yhteysupseeri majuri Pauli Ervi Saksasta, että Suomen vientiin on vapautettu mm. 242 kpl BF 109 -koneita sekä 180 moottoria edellämainittuihin." (Valtonen s. 16-17)

        Vuoden 1944 kevään pommitusten jälkeen Saksan polttoainetuotanto romahti 5%:n tasolle siitä, mitä se oli huhtikuun 1944 tasosta eli parhaimmillaan. Saksalaisilla ei ollut polttoainetta edes koelentoihin. (Valtonen s. 16-17)

        Lähteenä: Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6.

        Tilanne oli lentokoneiden osalta niin hyvä, että Suomessa oli sodan loputtua NL:a vastaan syksyllä 1944 102 kpl lentokuntoista Me 109 konetta.
        Lentokonetilannne oli tällainen Suomen ilmasodan pikkujättiläisen mukaan, (s. 388).

        Samoin oli muunkin sotamateriaalin laita, sillä Suomen armeija oli vahvimmillaan syksyllä 1944 ja sillä oli materiaalia, aseita ja ammuksia puolen vuoden täysimittaista sotaa varten. (lähteenä Suomen sota 1941-1945, osa 11, Sotatalous)

        Suomen sota 1941-1945. 11. osa: Sotatalous / E. O. Tirronen /toimittanut Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto. Porvoo: WSOY, 1975 

        Saksan asetuotantoluvuista saa jonkinlaisen käsityksen tuolta:

        Statistics, numbers and losses

        http://www.feldgrau.com/stats.html

        Production Stats on German AFVs 1938-1945

        http://www.feldgrau.com/afvstats.html

        Production Stats on German Tube-fired Weapons 1939-1945

        http://www.feldgrau.com/weaprod.html


      • kamelikaravaani
        Me Again kirjoitti:

        Saksalaisetko kuljettivat kulien selässä polttoaineen rintamalle jolloin ajoneuvoja ei tarvittu?

        "Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla. "

        Sinun olisi kannattanut lukea ensin. En sanonut mitään polttoaineteollisuudesta...

        Saksalaiset käyttivät Kaukasuksella kameli- ja muulikaravaaneja polttoainekuljetuksiin. Yhtä litraa kohden rintamalle toimitettuna tarvittiin todella monta litraa pitkien kuljetusmatkojen takia. Onhan tuo aika erikoinen juttu kun panssareiden bebsiini kulkee kanistereissa kamelien selässä.

        Kuli on kantaja...


      • totuus ja harha
        Aron tst. Talinmylly kirjoitti:

        Oiva mutta vaikea yhtälö verrattavaksi. Stukan kanunaversiot eivät olleet Khulmeilla käytössä Kannaksella.
        Kannattaa lukea keskusteluketju.

        Stukan kanuunaversio ei osoittautunut erityisen tehokkaaksi tankin tuhoamiseen epätarkkuuden ja vähäisen ammusmäärän vuoksi.

        Tankkien tuhoaminen yleensäkin II maailmansodan lentokalustolla ei ollut helppoa. Kurskissa Luftwaffe onnistui tuhoamaan korkeintaan 80 vihollistankkia rynnäkkö- ja syksypommittajakonemäärällä joka oli monikymmenkertainen Osasto Kuhlmeyhin verrattuna. Myös maaleja avomaastossa oli 6-kertainen määrä.

        Minun on vaikea uskoa että Kuhlmeyn osasto olisi ollut 50-kertaa tehokkaampi kuin Luftwaffe Kurskin taistelussa. Kannaksella NL menetti tiettävästi 550 hyökkäysvaunua. 2-5% osuus merkitsisi silloin että Kuhlmey ja suomalaiset lentokoneet tuhosivat siten niistä vain 11-28 vaunua. 7%:n osuus tarkoittaisi 39 vaunua.

        Tapio Tiihosen mukaan osa hyökkääjän vaunutappioista oli vaurioituneita ei varsinaisesti tuhoutuneita hyökkäysvaunuja.

        Realistinen arvio Osasto Kuhlmeyn saldoksi lienee 20-30 tuhoutunutta tai vaurioitunutta hyökkäysvaunua.


      • GHJKLL
        Länsi=Rauha? kirjoitti:

        Saksan bensiipula johtui siitä, että Romanian öljykentät jäivät puna-armeijan haltuun elokuussa 1944. Liitoutuneiden ilmaiskuilla polttonesteteollisuutta vastaan ei ollut kovinkaan suurta merkitystä Ploestin öljykenttien menettämisen rinnalla.

        Toisessa maailmansodassa vain 2% panssareista tuhottiin ilma-aseella.


    • Ju-88

      Sille typerykselle, joka väittää ettei Ju-88 ollut syöksypommittaja tai juuri sellaiseksi suunniteltu:

      Sotataivaan sankarit -kirjassa on hyvä kuvaus kuinka Rantala tuhosi Ju-88 syöksypommittajalla kaksi polttoainerekkaa 30.6.1944.

      Suomalaisten Ju-88:t pommitti venäläistä panssaridivisioonaa, joka oli matkalla Talista Portinhoikkaan ja suomalaisten lentokoneet havaitessaan pakeni tien kahtapuolen metsiin.
      Peräti nelisenkymmentä erilaista pommikonetta oli matkalla samaan kohteeseen eri lentokentiltä. Rantalan Ju-88:ssa oli lastina 2*250 kg 2* 500 kg pommeja. Koska panssarit ehtivät tien kahtapuolen metsän suojiin, niin Rantala jatkoi tien suuntaan eteenpäin ja havaitsi isot polttoainerekat pysähtyneenä perätysten. Tulipalo oli valtava ja se näkyi kauas. Siitä on kuvauksia useissa muissakin kirjoissa, joissa se kuvataan isona mustana savupilvenä, joka kohosi korkealle.

      Tulimyrskyn tuttavana : lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1981, 2. painos 2008
      Syöksypommittaja : lentomestari ’Otso’ Rantalan muisteluja. Karisto 1982, 3. painos 2007
      Kun taivas oli helvetti: lentomestari "Otso" Rantalan ja hänen kumppaniensa hätkähdyttävimpiä hetkiä sotataivaalla. Karisto 1984, 2. painos 2008
      Jumalten keinu: lentomestari Osmo "Otso" Rantalan valikoimia sotataivaan lentäjien huimimpia seikkailuja. Karisto 1989
      Sotataivaan sankarit: lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1995

      Aiheesta enemmän:
      http://keskustelu.suomi24.fi/node/9549225


      Putkinen kirjoittaa ihan kummallisia juttuja Ju-88 koneista:

      Taavetti Heikkisen päiväkirjan arviointia Putkisen taholta:

      http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/58061-nyt-se-on-sitten-luettu-jarmo-nieminen


      15.1.2011 11:15 Juhani Putkinen

      "Se on totta, että Ju-88 suunniteltiin syöksypommittajaksi - mutta sitten huomattiin, että syksyttäessä pommitettaessa pommikuilusta pudotettavat pommit TUHOSIVAT koneet, niin syöksypommitus kiellettiin Ju-88:lla."

      Kyllä on Jussilla jäänyt nuo kirjat lukematta! Noissa kirjoissa kerrotaan yksityiskohtaisesti kuinka Ju-88:lla mentiin (likimain) aina pommitettaessa nimen omaan syöksypommitukseen, kovaa ja korkealta alas! Kesän 1944 tapahtumista on hurjia kuvauksia mm. Kannaksen pommituslennoilta.

      • sotket termit

        Suomalaisia Ju-88 ei käytetty enää 1944 varsinaiseen lähes pystysuoreaan syöksypommitukseen. Syynä oli se, että vuotta aiemmin oli havaittu koneissa vakavia tämän toiminnan aiheuttamia rasittumia siivissä.

        Päätettiin siirtyä sitten loivaan pommitukseen jabojen tyyliin, kulmana max. 45 astetta. Tällä tavoin saatiin myös tuo hehkuttamasi upea suurvoitto kahdesta polttoainerekasta.

        Huom. muuten, miten tuossakin mainitaan se ettei tankkeja meinannut saada tähtäimiin kun mokomat kykenivät siirtymään näppärästi ilmasuojaan, toisin kuin rekat ja muut ajoneuvot. Aivan niinkuin tässäkin ketjussa on jo sanottu.


      • voi voi jussia

        No Putkinen on kyllä yllättäen taas niin pihalla kuin olla ja voi.

        Ju-88 oli syöksypommitusta varten ulkopuoliset pommiripustimet, johon sai kiinni max 4kpl 250-500kg pommia. Edes sakut eivät olleet niin idiootteja, että olisivat syöksypommitelleet pommikuiluista pudotettavilla pommeilla.


    • valhetta vainen...

      Toisen maailmansodan aikana sotilaat valehtivat minkä ehtivät sotasaavutuksillaan ja niin he tekivät myös esim. Vietnamin sodan aikaan. Ei noita tietoja tuhotuista vihollispanssareista tai vihollisjoukoista tai lentokoneista kannata ottaa kovinkaan vakavasti. Ne tiedot olivat aika paljon osa sotapropagandaa.

      • Ei myöskään

        sinun sepustelujasi kannata ottaa vakavasti. Tavan mukaan et tiedä mitään aiheesta. Kunhan höpiset.


    • Kuhlmey dokumentti

      Näin pari vuotta sitten dokumentin Kuhlmey-osastosta.
      Suomalaiset veteraanit todistivat siinä pommitusten tehon.
      Monet heistä uskoivat että ryssien tankit olisi päässeet läpi
      puolustuksesta ilman stukien apua .
      Kiinnostaisi nähdä ohjelma uudelleen, en löydä sitä mistään.

      • punainenpilvi

        Taas kerran joku naivisti uskoo sota-ajan lukuja, joissa ilmoitetaan kuinka paljon vastustajan kalustoa on tuhottu. Hälytyskellojen pitäisi soida jo siitä kun ilmoitetaan joku tasaluku kuten 200.

        Suomalaisen kaukopartion tuhoamisretki Petrovski Jamin tukikohtaan aiheutti partion ilmoituksen mukaan viholliselle 500 miehen tappiot. Olisi nyt pantu edes 493 niin joku voisi jopa uskoa.

        Suomalaiset lentäjät ilmoittivat jatkosodassa upottaneensa 10 venäläistä sukellusvenettä. Myöhemmin on asian tutkimusten tuloksena saatu selville että oikea määrä on 1. Sukellusvene oli joutunut nousemaan pintaan saatuaan vaurioita miinan räjähdyksessä. Tässä tilanteessa suomalainen lentokone upotti veneen.

        Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Aina.


      • Merilentäjät
        punainenpilvi kirjoitti:

        Taas kerran joku naivisti uskoo sota-ajan lukuja, joissa ilmoitetaan kuinka paljon vastustajan kalustoa on tuhottu. Hälytyskellojen pitäisi soida jo siitä kun ilmoitetaan joku tasaluku kuten 200.

        Suomalaisen kaukopartion tuhoamisretki Petrovski Jamin tukikohtaan aiheutti partion ilmoituksen mukaan viholliselle 500 miehen tappiot. Olisi nyt pantu edes 493 niin joku voisi jopa uskoa.

        Suomalaiset lentäjät ilmoittivat jatkosodassa upottaneensa 10 venäläistä sukellusvenettä. Myöhemmin on asian tutkimusten tuloksena saatu selville että oikea määrä on 1. Sukellusvene oli joutunut nousemaan pintaan saatuaan vaurioita miinan räjähdyksessä. Tässä tilanteessa suomalainen lentokone upotti veneen.

        Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Aina.

        》Suomalaiset lentäjät ilmoittivat jatkosodassa upottaneensa 10 venäläistä sukellusvenettä. Myöhemmin on asian tutkimusten tuloksena saatu selville että oikea määrä on 1. 《

        Suomalaiset keksivät ensimäisinä syvyyspommien käytön sukellusveneitä vastaan tehdyissä lentopommituksissa. Lukisit vaikkapa Joppe Karhusen Merilentäjät -kirjan niin tietäisit asiasta jotain. On aivan sama mitä ryssät nykyisin lukemiksi satuilevat.


      • Merilentäjät
        Merilentäjät kirjoitti:

        》Suomalaiset lentäjät ilmoittivat jatkosodassa upottaneensa 10 venäläistä sukellusvenettä. Myöhemmin on asian tutkimusten tuloksena saatu selville että oikea määrä on 1. 《

        Suomalaiset keksivät ensimäisinä syvyyspommien käytön sukellusveneitä vastaan tehdyissä lentopommituksissa. Lukisit vaikkapa Joppe Karhusen Merilentäjät -kirjan niin tietäisit asiasta jotain. On aivan sama mitä ryssät nykyisin lukemiksi satuilevat.

        Karhunen Joppe Merilentäjät sodan taivaalla
        Otava, 1980, 348 s., painos: 1

        Tästä kirjasta on siis kyse.


      • Valehtelet taas!!
        Merilentäjät kirjoitti:

        》Suomalaiset lentäjät ilmoittivat jatkosodassa upottaneensa 10 venäläistä sukellusvenettä. Myöhemmin on asian tutkimusten tuloksena saatu selville että oikea määrä on 1. 《

        Suomalaiset keksivät ensimäisinä syvyyspommien käytön sukellusveneitä vastaan tehdyissä lentopommituksissa. Lukisit vaikkapa Joppe Karhusen Merilentäjät -kirjan niin tietäisit asiasta jotain. On aivan sama mitä ryssät nykyisin lukemiksi satuilevat.

        "Suomalaiset keksivät ensimäisinä syvyyspommien käytön sukellusveneitä vastaan tehdyissä lentopommituksissa"

        Britit keksivät idean ensin jo syksyllä 1939. Suomalaiset toki käyttivät vekotinta ensimmäisinä sotatoimissa, mutta keksimiskunnia menee nokkelille briteille, noille sumuisten saarten taisteleville leijonille.


      • Das boot
        Valehtelet taas!! kirjoitti:

        "Suomalaiset keksivät ensimäisinä syvyyspommien käytön sukellusveneitä vastaan tehdyissä lentopommituksissa"

        Britit keksivät idean ensin jo syksyllä 1939. Suomalaiset toki käyttivät vekotinta ensimmäisinä sotatoimissa, mutta keksimiskunnia menee nokkelille briteille, noille sumuisten saarten taisteleville leijonille.

        Ja sitten tietenkin vedät sen lähteesi tänne kaikkien saataville tai juttusi on pelkkää brittipaskoa. :-D

        Kyllä se oli suomalaisten idea. Syvyyspommit piti vaan pudottaa tosi matalalta sillä muuten ne hajosi veteen iskeytyessään.
        Pudotuskorkeus oli jotain 30m ja ne ajastettiin räjähtämään valmiiksi eri syvyyksille ettei pintaräjähdys pudottaisi liki aaltoja lentävää konetta.
        Tuloksena olikin useita varmoja upotuksia jopa samoille miehistöille. Laivaston laivat varmistivat upotukset käymällä paikalla.


      • Merilentäjät
        Merilentäjät kirjoitti:

        Karhunen Joppe Merilentäjät sodan taivaalla
        Otava, 1980, 348 s., painos: 1

        Tästä kirjasta on siis kyse.

        Karhunen Joppe Merilentäjät sodan taivaalla
        Otava, 1980, 348 s., painos: 1

        Sivulla 179 kerrotaan mm. kuinka jo 1. MS:n aikana olisi syvyyspommeja kokeiltu pudottaa lentokoneesta ja 3 sukellusvenettä olisi upotettukin.

        Ev. J. Moilanen mainitsee SKK:n Merisotaosasto 2:n diplomityössään 1937 merilentäjien aseistuksena sukellusveneentorjunnassa syvyyspommit.

        Talvisodan aikana Suomess varudtettiin muutama Ripon kone 90 ja 60 kg syvyyspommeilla.

        Jatkosodan aikana alettiin kokeilla 200kg pommeja sotasaaliiksi saaduilla SB-koneilla ja erityisesti keväällä 1942 jäiden lähdettyä aikaisin oli NL:n sukellusveneitä paljon liikkeellä ja useita niistä upotettiin syvyyspommeilla lentokoneesta pudotettuna.

        Sama kirja kertoo luvussa Lentävää sukellusveneen torjuntaa parhaimmillaan (s.331-348) kuinka syvyyspommien pudotusripustimia asennettiin SB, Dornier ja NK -koneisiinkin.


      • Merilentäjät
        Merilentäjät kirjoitti:

        Karhunen Joppe Merilentäjät sodan taivaalla
        Otava, 1980, 348 s., painos: 1

        Sivulla 179 kerrotaan mm. kuinka jo 1. MS:n aikana olisi syvyyspommeja kokeiltu pudottaa lentokoneesta ja 3 sukellusvenettä olisi upotettukin.

        Ev. J. Moilanen mainitsee SKK:n Merisotaosasto 2:n diplomityössään 1937 merilentäjien aseistuksena sukellusveneentorjunnassa syvyyspommit.

        Talvisodan aikana Suomess varudtettiin muutama Ripon kone 90 ja 60 kg syvyyspommeilla.

        Jatkosodan aikana alettiin kokeilla 200kg pommeja sotasaaliiksi saaduilla SB-koneilla ja erityisesti keväällä 1942 jäiden lähdettyä aikaisin oli NL:n sukellusveneitä paljon liikkeellä ja useita niistä upotettiin syvyyspommeilla lentokoneesta pudotettuna.

        Sama kirja kertoo luvussa Lentävää sukellusveneen torjuntaa parhaimmillaan (s.331-348) kuinka syvyyspommien pudotusripustimia asennettiin SB, Dornier ja NK -koneisiinkin.

        S. 348: "Haastattelumatkani päättyessä Gran Canarialla ojensi Birger Ek minulla sotamuistonaan säilyttämänsä merikartan, johon Niko Halla oli tehnyt merkintänsä jokaisen merilennon jälkeen sotavuosina 1942-44. Siihen saakka kartta oli maannut Birger Ekin erään laatikon pohjalla. Nyt hän teki päätöksen lähettää arvokkaan sotamuistonsa sota-arkistoon tai uuteen ilmailumuseoon. Tänäkin päivänä siinä on nähtävissä kaikkiaan kymmenen punaveneen upotuspaikka ja -aika sekä lisäksi muutaman epävarman tuhoamispaikka. "

        Siis vielä samasta Joppe Karhusen Merilentäjät -kirjasta...

        Montako sukellusvenettä tuhosi suomalaiset sukellusveneet tai laivasto? Entäs saksalaisten osuus ja miinakentät?

        Varmaa on että neukut menetti kaikkiaan kymmeniä sukellusveneitä Itämerellä, etenkin Suomenlahdella.


      • X-Parooni

        Suomalaiset veteraanit toistavat uskomuksia mitä ovat muilta kuulleet. Kuinka monen vihollistankin he näkivät osasto Kuhlmeyn tuhoavan? Tuskin yhdenkään.


    • Voix de raison

      Aivan. Monta hyvää kommenttia, ja liittoutuneiden Research and Analysis Office oli varmaan oikeassa analyysissaan. Panssarivaunuja tuhottiin suoraan ilmasta suhteellisen pieniä määriä. On kumminkin varsin turhaa pohtia esim. Falaisen motin tai Mortainin todella rikkiammuttujen vaunujen määrää (ks. Beevor). Parempi vertailukohta löytyy niiden vaunujen määrästä, jotka saksalaiset toivat Seinen yli hävityn Normandian taistelun jälkeen. Useimpien panssaridivisioonien vaunuvahvuus vaihteli nollasta noin 25 panssarivaunuun (ke Hastings: Overlord).

      Useimmissa tapauksissa polttoaine ei loppunut (siihenkin viitataan usein), sillä raskaalla kalustolla oli polttoaineeseen aina suurempi prioriteetti kuin Wehrmahctin "mukavuuskalustolla" kuten kuorma-autoilla tai puolitelavaunuilla. "Jalkaväki kävelköön" (OKW/WFSt KTB). Ja jos polttoaine todella loppui, niin eiköhän siinäkin syynä ollut RAF:n ja USAAF:n ilmaiskut polttoainerekkoja vastaan.

      Useammasta kuin yhdestä lähteestä ilmenee, että Falaisen-Chambois'n tai Mortainin taisteluissa oli saksalaisten panssarimiehistöjen pahin pelko juuri ilmahyökkäys, ja näitä koettiin päivässä useita, hyvin useita. Aina kun vaunu palasi tien sivusta, ehkä metsästä tielle päivänvalossa, kimpussa olivat rynnäkkökoneet. Liittoutuneiden lentäjät puolestaan eivät varmaankaan tieten tahtoen "panneet omiaan"; he näkivät maalin peittyvän pommien, rakettien tai 20-millisten tykkien iskemien heittämään savuun. Lopputulos oli kumminkin sama: kymmenet panssarit jäivät sille tielle, olipa kyljessä raketinreikää tai ei.

      Näyttää todennäköiseltä, että näissä Ranskan suurissa taisteluissa iso osa saksalaisista vaunumiehistöistä jätti jopa ehjän vaununsa motolla: "Minua ette teräksiseen ruumisarkkuun tapa. Ennemmin etsiydyn Seinen yli jalkamiehenä".

      Siten oikea kysymys ei mielestäni kuulu, "panivatko liittoutuneiden lentäjät omiaan?" vaan ehkä ennemminkin, "pettikö (ymmärrettävästi) saksalaisten vaunumiehistöjen moraali?" Kuten sanoin, vain pieni murto-osa kaikista Pohjois- ja Länsi-Ranskan saksalaispanssareista palasi takaisin taistelemaan toisena päivänä. Siihen täytyy olla syy. Kuten sanottu, kokemus ilmahyökkäyksistä on toistuva, eikä polttoainepula voinut olla ainoa oikea syy. Aiemmin mainittu Research and Analysis -yksikkö löysi myös verraten ehjiä mutta hylättyjä vaunuja polttoainesäiliöt täytenä.

      • Ehkä

        sotakorvauksista voidaan löytää lähelle luotettava arvio tuhotuista vaunuista. Suomen piti korvata tuhat tuhottua vaunua.


      • Erkki Käkelän
        Ehkä kirjoitti:

        sotakorvauksista voidaan löytää lähelle luotettava arvio tuhotuista vaunuista. Suomen piti korvata tuhat tuhottua vaunua.

        tutkimus Suomen panssarintorjunnasta kertoo jatkosodassa tuhotun 960 neuvostopanssaria.

        Lentäjät kertoivat sen, minkä näkivät tai uskoivat nähneensä. Ei siinä ollut kyse valehtelusta.


      • Näin se käy
        Erkki Käkelän kirjoitti:

        tutkimus Suomen panssarintorjunnasta kertoo jatkosodassa tuhotun 960 neuvostopanssaria.

        Lentäjät kertoivat sen, minkä näkivät tai uskoivat nähneensä. Ei siinä ollut kyse valehtelusta.

        Kaikissa lentäjien ilmoituksissa on aina toivorikasta liioittelua. Ilmavoitot ovat tietenkin tavallaan helpompi juttu, sillä siinä koneita oikeasti poutoaa, mutta käytäntö on osoittanut, että usein moni lentäjä tulitti ohimennen samaa kohdetta, joka sitten putosi ja useampi teki voittoilmoituksen.

        Euroopassa amerikkalainen pommituslentäjien B-17 koneiden (=Lentävä linnoitus) iso lautta tulitti saksalaisia hävittäjiä ja kk-ampujat tekivät ilmoituksen 52 pudotetusta hävittäjästä. Todellisuudessa koneita putosi VAIN KAKSI!

        Maataistelukoneilla tuloksen ilmoittaminen oli vielä hankalampaa. Jos lätkäisit pommin ps-vaunua kohti ja se jäi paikoilleen niin lentäjä saattoi toivorikkaasti katsoa kohteen tuhotuksi. Todellisuudessa se ei välttämättä ollut lainkaan vaurioitunut.

        Yleensä kyse ei silloin ollut tietoisesta valehtelusta vaan omasta näkemyksestä.

        Asiaa voi havainnollistaa yhdellä ilmataistelulla, josta harvinaista kyllä, on tarkat tiedot molemmilta osapuolilta:

        Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.

        Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:

        Vahvuudet
        Neuvostoliiton lento-osasto (todellinen):
        7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalaisten käsitys eli havainto:
        7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä

        Suomalainen lento-osasto (todellinen)
        8 kpl Brewster-hävittäjiä

        Venäläisten käsitys eli havainto
        9 kpl Brewstereitä

        Ilmataistelun tappiot:
        Neuvostoliiton lento-osasto (todellinen):
        1 kpl SB, 6 kpl Hurricane

        Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
        2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane

        Suomen lento-osasto (todellinen):
        - (ei tappioita)

        Venäläisten väittämät ilmavoitot:
        7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Bresteria maassa

        Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.

        Tiedot: Suomen ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997


      • punainenpilvi
        Ehkä kirjoitti:

        sotakorvauksista voidaan löytää lähelle luotettava arvio tuhotuista vaunuista. Suomen piti korvata tuhat tuhottua vaunua.

        Kuinkahan tämä liittyy osasto Kuhlmeyn tuhoamien panssarivaunujen määrään?


      • punainenpilvi
        punainenpilvi kirjoitti:

        Kuinkahan tämä liittyy osasto Kuhlmeyn tuhoamien panssarivaunujen määrään?

        Edellinen oli kommentti nimimerkille "Ehkä"


      • millä perusteilla?
        Erkki Käkelän kirjoitti:

        tutkimus Suomen panssarintorjunnasta kertoo jatkosodassa tuhotun 960 neuvostopanssaria.

        Lentäjät kertoivat sen, minkä näkivät tai uskoivat nähneensä. Ei siinä ollut kyse valehtelusta.

        MIllä perusteilla Mr Käkelä päätyy 960 tuhottuun vaunuun? Suomalaisten väite 750 tuhotusta vaunusta pelkästään Kannaksella kesällä 1944 on aivan mielipuolinen, koska taistelukenttähän ei edes missään vaiheessa jäänyt suomalaisten haltuun.

        Mikäli tutkimus perustuu näihin pst-miesten, lentäjien tai pahimmassa tapauksessa toimistorottien arvioihin, ei sillä valitettavasti juuri ole todisteluarvoa.


      • Tutkimus perustuu
        millä perusteilla? kirjoitti:

        MIllä perusteilla Mr Käkelä päätyy 960 tuhottuun vaunuun? Suomalaisten väite 750 tuhotusta vaunusta pelkästään Kannaksella kesällä 1944 on aivan mielipuolinen, koska taistelukenttähän ei edes missään vaiheessa jäänyt suomalaisten haltuun.

        Mikäli tutkimus perustuu näihin pst-miesten, lentäjien tai pahimmassa tapauksessa toimistorottien arvioihin, ei sillä valitettavasti juuri ole todisteluarvoa.

        yleensä asiakirjoihin ja haastatteluihin.
        Taistelukertomuksissa on yleensä tuhotut panssari lueteltu hyvin tarkkaan.

        Kyse on siis koko jatkosodasta.


      • Kuhlmey-myytti
        millä perusteilla? kirjoitti:

        MIllä perusteilla Mr Käkelä päätyy 960 tuhottuun vaunuun? Suomalaisten väite 750 tuhotusta vaunusta pelkästään Kannaksella kesällä 1944 on aivan mielipuolinen, koska taistelukenttähän ei edes missään vaiheessa jäänyt suomalaisten haltuun.

        Mikäli tutkimus perustuu näihin pst-miesten, lentäjien tai pahimmassa tapauksessa toimistorottien arvioihin, ei sillä valitettavasti juuri ole todisteluarvoa.

        Tapio Tiihosen mukaan hyökkääjä menetti Kannaksella noin 500 panssaria. Niistä valtaosa tuli suomalaisten lähitorjuntamiesten tuhoamiksi. Hyvin harva tuhottiin pelkästään ilmaiskulla tai kenttätykistöllä. Panssaridivisioona taisi ilmoittaa rynnäkkötykkien tuhonneen Kannaksen taisteluissa yhteensä 88 vaunua.


      • Kuuleppas
        millä perusteilla? kirjoitti:

        MIllä perusteilla Mr Käkelä päätyy 960 tuhottuun vaunuun? Suomalaisten väite 750 tuhotusta vaunusta pelkästään Kannaksella kesällä 1944 on aivan mielipuolinen, koska taistelukenttähän ei edes missään vaiheessa jäänyt suomalaisten haltuun.

        Mikäli tutkimus perustuu näihin pst-miesten, lentäjien tai pahimmassa tapauksessa toimistorottien arvioihin, ei sillä valitettavasti juuri ole todisteluarvoa.

        "Millä perusteilla"?

        Neuvostoliitto vaati sotakorvauksia tuhannesta tuhotusta vaunusta, siinäpä hyvä arviointiperuste sinulle.


    • Kiitos vähästäkin

      Aloitukseen vastaten uskon että n.30-50 vaunua tuhosivat. Sodassa puutaan paljon paskaa..se kuuluu asiaan. Omia menestyksiä liioitellaan ja vastustajaa vähätellään.

      • Kuhlmey-myytti

        Neuvostoliittolaiset tutkivat omat panssaritappionsa Kurskissa ja totesivat että tuhotuista tankeista 2-5% johtui saksalaisten ilmatoiminnasta. Saksalla on Kannaksella suhteessa venäläisten määrään nähden selvästi vähemmän lentokoneita kuin Kurskissa. Näin ollen on melkoisen varmaa ettei edes 5% Kannaksella tuhotuista tankeista suorittaneet Kuhlmeynin lentäjät.

        Oma arvioni on: 10-20. Sekin on huomattava kun ottaa huomioon etteivät länsiliittoutuneet kyenneet Normandiassa yli kahden kuukauden valtavan lentotoiminnan jälkeenkään tuhoamaan kuin korkeintaan 80 saksalaista panssari n. 2 000 maataistelukoneellaan.


      • pro-pelli
        Kuhlmey-myytti kirjoitti:

        Neuvostoliittolaiset tutkivat omat panssaritappionsa Kurskissa ja totesivat että tuhotuista tankeista 2-5% johtui saksalaisten ilmatoiminnasta. Saksalla on Kannaksella suhteessa venäläisten määrään nähden selvästi vähemmän lentokoneita kuin Kurskissa. Näin ollen on melkoisen varmaa ettei edes 5% Kannaksella tuhotuista tankeista suorittaneet Kuhlmeynin lentäjät.

        Oma arvioni on: 10-20. Sekin on huomattava kun ottaa huomioon etteivät länsiliittoutuneet kyenneet Normandiassa yli kahden kuukauden valtavan lentotoiminnan jälkeenkään tuhoamaan kuin korkeintaan 80 saksalaista panssari n. 2 000 maataistelukoneellaan.

        Toistelet itse koko ajan myyttejä venäläisten tutkimuksista. Lähde tutkimukseen? Historiaa ei silti tehdä mutu-tuntumalla, mutta jos luulet olevasi oikeassa julkaise tutkimus. En jaksa kaikkea kirjoittaa uudestaan mutta luepa tuolta mitä olen kirjoittanut joskus http://keskustelu.suomi24.fi/node/9549225#comment-47398021


    • omat pommit

      Sotapäiväkirjoja lukemalla huomaa kuinka Tali-Ihantalassa aika usein suomalaiset joukot saivat osan omista pommeista niskaansa. Hieman ihmetyttää se tarkkuus jos omia joukkoja pommitetaan.

      • Olisko lähdettä?

        Voisitko mainita lähteitä tuolle omien pommittamiselle?


      • yleinen tieto
        Olisko lähdettä? kirjoitti:

        Voisitko mainita lähteitä tuolle omien pommittamiselle?

        nimim. 'Olisko lähdettä'

        Jokaisen sotaa käyvän maan kohdalla oma tykistö on joskus aiheuttanut tappioita omille joukoilleen. Joskus tarkoituksellisesti niin että tietyllä taistelualueella on vähän omiakin joukkoja mutta tykistökeskitys on välttämätön kokonaistilanteen takia.


      • Puhe oli pommeista
        yleinen tieto kirjoitti:

        nimim. 'Olisko lähdettä'

        Jokaisen sotaa käyvän maan kohdalla oma tykistö on joskus aiheuttanut tappioita omille joukoilleen. Joskus tarkoituksellisesti niin että tietyllä taistelualueella on vähän omiakin joukkoja mutta tykistökeskitys on välttämätön kokonaistilanteen takia.

        Väitettiin ilmavoimien pommittaneen Tali-Ihantalassa aika usein omia joukkoja. Tälle "tiedolle" kyselin lähdettä. Olisko Olginon sotapäiväkirjoissa tuo mainittu?


    • Kuhlmey-myytti

      Vieläkin jaksetaan uskoa myytteihin siitä että Kuhlmeyn lentäjät olisivat tuhonneet 200 vihollispanssaria. Kyllä osaa olla suomalaiset sitten naiiveja.

      • hiljainen tieto

        Niin. Sotahistoria on täynnä myyttejä ja surastaan uskomattomia valheita.


    • sotavalheet

      Niinpä niin. Missään II maailmansodan taistelussa ei hyvin suurta osaa tankeista tuhottu ilmasta käsin. Koko sodan aikana tehdyt tutkimukset viittaavat vain muutamaan prosenttiin eikä niissäkään yksistään lentokoneen pommi tai raketti ollut ainut tekijä. Osa tuhoutuneista tankeista oli nimittäin polttoaineen loppumisen tai teknisten syiden vuoksi hylättynä. Kannaksella tuhoutui ilmaoperaatioissa todennäköisesti aika vähän (alle 30?) näitä venäläisten vahvasti panssaroituja hyökkäysvaunuja. Mikäli maataistelukoneet olisivat olleet todella tehokkaita olisi sota loppunut jo syyskuussa 1944 liittoutuneiden täydellisen ilmaylivoiman vuoksi. Nyt liittoutuneiden oli kuitenkin taisteltava saksalaisia panssariyhtymiä vastaan aina kevääseen 1945 asti ja tuhottava ne etupäässä maavoimien pst-aseilla ja omilla tankeilla. Sitäpaitsi sodan loppuvaiheessa saksalaisten tappioissa näytteli polttoainepula ja tekniset huolto-ongelmat itseasiassa pääosaa.

      • Liittutuneiden syöks

        Mikä olikaan liittoutuneiden syöksypommituskone jota käytettiin länsirintamalla? Oliko siihen saatavissa myös kanuuna joka pystyi saksalaistankkien yläpanssarointiin?

        Helpompi saksalaistenkin olis ollut ampuilla raketteja pitkin aroja mutta siitä ei olisi ollut venäläisille haittaa toisin kuin syöksypommituksesta tai tähdätystä kanuunatulesta. Nykyaikaisessa maataistelukoneessa on myös kanuuna tai ohjuksia panssaroituja kohteita vastaan.


      • Varsinaista
        Liittutuneiden syöks kirjoitti:

        Mikä olikaan liittoutuneiden syöksypommituskone jota käytettiin länsirintamalla? Oliko siihen saatavissa myös kanuuna joka pystyi saksalaistankkien yläpanssarointiin?

        Helpompi saksalaistenkin olis ollut ampuilla raketteja pitkin aroja mutta siitä ei olisi ollut venäläisille haittaa toisin kuin syöksypommituksesta tai tähdätystä kanuunatulesta. Nykyaikaisessa maataistelukoneessa on myös kanuuna tai ohjuksia panssaroituja kohteita vastaan.

        syöksypommituskonetta ei ollut. Käytössä oli hävittäjäkoneita kuten Thunderbolt ja Typhoon. Niissä oli yleensä konekiväärit, raketit ja pommit.

        Jo -42 oli mm. Hurricanessa 40 mm kanuuna.

        Venäläisillä oli syöksypommitta PE-2.


      • Hurricane v 44?
        Varsinaista kirjoitti:

        syöksypommituskonetta ei ollut. Käytössä oli hävittäjäkoneita kuten Thunderbolt ja Typhoon. Niissä oli yleensä konekiväärit, raketit ja pommit.

        Jo -42 oli mm. Hurricanessa 40 mm kanuuna.

        Venäläisillä oli syöksypommitta PE-2.

        Hurricane ei tainnut olla käytössä Normandian maihinnousun jälkeen. Länsiliittoutuneilla ei ollut taistelupanssareiden tuhoamiseen yhtä hyvin soveltuvia lentokoneita mitä saksalaisilla oli itärintamalla. Kuitenkin Ardennien hyökkäys oli saksalaisten ajoitettava lentokelvottoman sään aikaan ja lentokelin parantuminen viimeistään tuomitsi operaation epäonnistuneeksi.


      • ei osuneet tankkiin
        Varsinaista kirjoitti:

        syöksypommituskonetta ei ollut. Käytössä oli hävittäjäkoneita kuten Thunderbolt ja Typhoon. Niissä oli yleensä konekiväärit, raketit ja pommit.

        Jo -42 oli mm. Hurricanessa 40 mm kanuuna.

        Venäläisillä oli syöksypommitta PE-2.

        "syöksypommituskonetta ei ollut"

        Eikä syöksypommituskone kuten pommi-stuka liity millään tapaa panssarintorjuntaan, koska se on siihen huono väline.

        Syöksypommituskone soveltui mainiosti kiinteiden kohteiden tuhoamiseen (sillat, rakennukset jne) sekä merisotaan koska laivat ovat isoja maaleja. Sen sijaan muutaman neliömetrin kokoinen liikkuva ja luikerteleva tankki on epäedullinen maali, koska konetta ei syöksyssä juurikaan voi ohjata vastaamaan maalin liikkeitä.


      • Tankista ei näy ylös
        ei osuneet tankkiin kirjoitti:

        "syöksypommituskonetta ei ollut"

        Eikä syöksypommituskone kuten pommi-stuka liity millään tapaa panssarintorjuntaan, koska se on siihen huono väline.

        Syöksypommituskone soveltui mainiosti kiinteiden kohteiden tuhoamiseen (sillat, rakennukset jne) sekä merisotaan koska laivat ovat isoja maaleja. Sen sijaan muutaman neliömetrin kokoinen liikkuva ja luikerteleva tankki on epäedullinen maali, koska konetta ei syöksyssä juurikaan voi ohjata vastaamaan maalin liikkeitä.

        Toisen maailmansodanaikaisesta taistelupanssarivaunusta ei näy ylös jos tornin luukku on kiinni ja ja jos luukku on auki niin ei komentaja saa ruuhkassa ja kivien välissä kovinkaan suurta väistelyä komennettua. Kannaksella suurhyökkäyksen aikaan olosuhteet olivat panssareille vähemmän optimaaliset kuin aroilla.


      • ei merkitystä
        Tankista ei näy ylös kirjoitti:

        Toisen maailmansodanaikaisesta taistelupanssarivaunusta ei näy ylös jos tornin luukku on kiinni ja ja jos luukku on auki niin ei komentaja saa ruuhkassa ja kivien välissä kovinkaan suurta väistelyä komennettua. Kannaksella suurhyökkäyksen aikaan olosuhteet olivat panssareille vähemmän optimaaliset kuin aroilla.

        Syöksypommittajien käyttö pst-aseena oli surkea ajatus, koska tarkkuus ei siihen puuhaan riittänyt.

        Syöksypommittajilla saatiin hyviä tuloksia kiinteitä pistemaaleja (rakennukset, sillat jne) sekä pehmeitä maaleja (kolonnat, jalkaväki jne) vastaan. Taloihin oli helppo osua ja pehmeisiin maaleihin riitti osuma "sinnepäin".

        Tankki oli liian pieni maali ja vaati myös täysosuman, koska lähellä räjähtänyt pommi ei yleensä riittänyt vaunua hetkauttamaan.


      • Räjähdysainetta
        ei merkitystä kirjoitti:

        Syöksypommittajien käyttö pst-aseena oli surkea ajatus, koska tarkkuus ei siihen puuhaan riittänyt.

        Syöksypommittajilla saatiin hyviä tuloksia kiinteitä pistemaaleja (rakennukset, sillat jne) sekä pehmeitä maaleja (kolonnat, jalkaväki jne) vastaan. Taloihin oli helppo osua ja pehmeisiin maaleihin riitti osuma "sinnepäin".

        Tankki oli liian pieni maali ja vaati myös täysosuman, koska lähellä räjähtänyt pommi ei yleensä riittänyt vaunua hetkauttamaan.

        Ei 250 kg pommi ollut kivi jonka olisi pitänyt osua luukusta sisälle tai takakannelle tuhotakseen panssarin vaan vieressä räjähtäväkin laskettiin. Pienin täysosuman vaativa ammus olisi ollut ontelokranaatti ja niitä olisi koneet kantaneet tosi monta mahdollistaen useita hyökkäyksiä tai useita maaleja per syöksy. Pommilla voitiin hyökätä ainoastaan yhtä maalia tai keskittymää vastaan lennollaan ja piti mennä it:n lähelle riittävän osuman varmistamiseksi joten sen takia pommeista siirryttiin automaattikanuunoihin.


      • Me Again
        Hurricane v 44? kirjoitti:

        Hurricane ei tainnut olla käytössä Normandian maihinnousun jälkeen. Länsiliittoutuneilla ei ollut taistelupanssareiden tuhoamiseen yhtä hyvin soveltuvia lentokoneita mitä saksalaisilla oli itärintamalla. Kuitenkin Ardennien hyökkäys oli saksalaisten ajoitettava lentokelvottoman sään aikaan ja lentokelin parantuminen viimeistään tuomitsi operaation epäonnistuneeksi.

        A-36 oli oikeastaan ainoa syöksypommittaja liittoutuneiden käytössä Euroopan rintamalla, mutta vähäisissä määrissä. Pst-hommissa se tosin ei ollut tiettävästi yhtään ihmeellisempi kuin muutkaan koneet.

        "Kuitenkin Ardennien hyökkäys oli saksalaisten ajoitettava lentokelvottoman sään aikaan ja lentokelin parantuminen viimeistään tuomitsi operaation epäonnistuneeksi."

        Lentokeli ei maagisesti parantunut missään vaiheessa taistelun kestäessä, lukuunottamatta muutamia selkeitä päiviä jolloin taktiset koneet saattoivat toimia. Merkittävämpi vaikutus oli logistiikkakeskusten pommituksilla kaukana selustassa.


      • täysosuma tarvis
        Räjähdysainetta kirjoitti:

        Ei 250 kg pommi ollut kivi jonka olisi pitänyt osua luukusta sisälle tai takakannelle tuhotakseen panssarin vaan vieressä räjähtäväkin laskettiin. Pienin täysosuman vaativa ammus olisi ollut ontelokranaatti ja niitä olisi koneet kantaneet tosi monta mahdollistaen useita hyökkäyksiä tai useita maaleja per syöksy. Pommilla voitiin hyökätä ainoastaan yhtä maalia tai keskittymää vastaan lennollaan ja piti mennä it:n lähelle riittävän osuman varmistamiseksi joten sen takia pommeista siirryttiin automaattikanuunoihin.

        "Ei 250 kg pommi ollut kivi jonka olisi pitänyt osua luukusta sisälle tai takakannelle tuhotakseen panssarin vaan vieressä räjähtäväkin laskettiin."

        Vieressä räjähtävä pommi tehosi ainoastaan kevyihin panssareihin. Keskiraskaat ja raskaat vaunut tarvitsi sen täysosuman.

        Tämän vuoksi syöksypommarit soveltuivat kiinteiden maalien ja pehmeiden maalien tuhoamiseen: rakennukset oli isoja helppoja maaleja, ja jalkaväkeen tai kuorma-autokolonnaan riitti osuma siihen viereen, jolloin paine- ja sirpalevaikutus riitti hyvin eikä tarvinnut täysosumaa.


      • Jos noin
        täysosuma tarvis kirjoitti:

        "Ei 250 kg pommi ollut kivi jonka olisi pitänyt osua luukusta sisälle tai takakannelle tuhotakseen panssarin vaan vieressä räjähtäväkin laskettiin."

        Vieressä räjähtävä pommi tehosi ainoastaan kevyihin panssareihin. Keskiraskaat ja raskaat vaunut tarvitsi sen täysosuman.

        Tämän vuoksi syöksypommarit soveltuivat kiinteiden maalien ja pehmeiden maalien tuhoamiseen: rakennukset oli isoja helppoja maaleja, ja jalkaväkeen tai kuorma-autokolonnaan riitti osuma siihen viereen, jolloin paine- ja sirpalevaikutus riitti hyvin eikä tarvinnut täysosumaa.

        Kai se 250 kg pitää saada tornin luukusta sisään jotta osumaksi lasketaan. Jos noin niin miksi eivät käyttäneet ontelokranaatteja joita stuka olisi kantanut aika monta? Niillä täysosuman mahdollisuus olisi ollut sama per ammus mutta ammusten määrä moninkertainen. Miten arvelet tilanteen eroavan painevaikutuksen osalta jos 250kg pommi räjähtää 5 m päässä maassa tai osuu tornin viereen? Ensimmäinen osuma ainakin kaataa tankin ja täräyttää miehistön hengiltä. Räjähdyskraateri on arviolta 8m halkaisijaltaan ja 3 m syvä.

        155 mm kanuunaan ei ole panssarikranaatteja sillä sirpalekranaattti suorasuuntauksella kuulema riittää nykyisten taistelupanssarien masentamiseen.


      • pommi ja kranu
        Jos noin kirjoitti:

        Kai se 250 kg pitää saada tornin luukusta sisään jotta osumaksi lasketaan. Jos noin niin miksi eivät käyttäneet ontelokranaatteja joita stuka olisi kantanut aika monta? Niillä täysosuman mahdollisuus olisi ollut sama per ammus mutta ammusten määrä moninkertainen. Miten arvelet tilanteen eroavan painevaikutuksen osalta jos 250kg pommi räjähtää 5 m päässä maassa tai osuu tornin viereen? Ensimmäinen osuma ainakin kaataa tankin ja täräyttää miehistön hengiltä. Räjähdyskraateri on arviolta 8m halkaisijaltaan ja 3 m syvä.

        155 mm kanuunaan ei ole panssarikranaatteja sillä sirpalekranaattti suorasuuntauksella kuulema riittää nykyisten taistelupanssarien masentamiseen.

        "Miten arvelet tilanteen eroavan painevaikutuksen osalta jos 250kg pommi räjähtää 5 m päässä maassa tai osuu tornin viereen?"

        Eroaa erittäin suuresti. Torniin osuva 250 kilon mötkäle tekee tuhoa, 5m päähän osuva ei juurikaan (paitsi tuhoaa antenneja, ulkoisia konareita ja vaunuun kiinnitettyä irtoroinaa).

        "155 mm kanuunaan ei ole panssarikranaatteja sillä sirpalekranaattti suorasuuntauksella kuulema riittää nykyisten taistelupanssarien masentamiseen."

        Ja siitä syystä, että suora-ammunnassa suurella nopeudella (yli 800m/s) vasten tankkia iskeytyvä muutaman kymmenen kilon jötikkä omaa itsessään jo niin suuren iskuenergian että se riittää yhdessä räjähdelatauksen kanssa iskemään tankin tornin irti liitoksistaan ja tyrmäämään tai sirpaloittamaan miehistön, vaikkei läpäisyä tulisikaan. Epäsuorassa ammunnassahan ps-kranuja ei tykistössä käytetä, koska osuminen on mahdotonta.


      • TM testaa taas
        pommi ja kranu kirjoitti:

        "Miten arvelet tilanteen eroavan painevaikutuksen osalta jos 250kg pommi räjähtää 5 m päässä maassa tai osuu tornin viereen?"

        Eroaa erittäin suuresti. Torniin osuva 250 kilon mötkäle tekee tuhoa, 5m päähän osuva ei juurikaan (paitsi tuhoaa antenneja, ulkoisia konareita ja vaunuun kiinnitettyä irtoroinaa).

        "155 mm kanuunaan ei ole panssarikranaatteja sillä sirpalekranaattti suorasuuntauksella kuulema riittää nykyisten taistelupanssarien masentamiseen."

        Ja siitä syystä, että suora-ammunnassa suurella nopeudella (yli 800m/s) vasten tankkia iskeytyvä muutaman kymmenen kilon jötikkä omaa itsessään jo niin suuren iskuenergian että se riittää yhdessä räjähdelatauksen kanssa iskemään tankin tornin irti liitoksistaan ja tyrmäämään tai sirpaloittamaan miehistön, vaikkei läpäisyä tulisikaan. Epäsuorassa ammunnassahan ps-kranuja ei tykistössä käytetä, koska osuminen on mahdotonta.

        Bombs used: SC-250
        Effect on T-34: remains intact at distance of 3 meters (9.7 feet) animals inside tank killed, diesel fuel set aflame. 3 metristä miehistö hengiltä ja tankki tulessa. Kuulostaa siltä ettei tuo tankki osallistu taisteluun kuin korkeintaan varikkokunnostuksen jälkeen uuden miehistön kera.


      • Me Again
        TM testaa taas kirjoitti:

        Bombs used: SC-250
        Effect on T-34: remains intact at distance of 3 meters (9.7 feet) animals inside tank killed, diesel fuel set aflame. 3 metristä miehistö hengiltä ja tankki tulessa. Kuulostaa siltä ettei tuo tankki osallistu taisteluun kuin korkeintaan varikkokunnostuksen jälkeen uuden miehistön kera.

        Sherman sen sijaan sanoo toista:

        Effect on Sherman tank: remains intact at distance 3 meters, animals inside killed.

        Panssarin miehistön neutraloiminen siis kysyy todella lähiosumaa, puhumattakaan edes vaunun tuhoamisesta.


      • juurikin näin!
        Me Again kirjoitti:

        Sherman sen sijaan sanoo toista:

        Effect on Sherman tank: remains intact at distance 3 meters, animals inside killed.

        Panssarin miehistön neutraloiminen siis kysyy todella lähiosumaa, puhumattakaan edes vaunun tuhoamisesta.

        "Panssarin miehistön neutraloiminen siis kysyy todella lähiosumaa, puhumattakaan edes vaunun tuhoamisesta."

        Erittäin haastavaa ja suorastaan tuuripeliä se oli ja etenkin, kun tuon fanipoikien hehkuttaman "supertarkan" Stukankin pommitustarkkuus oli luokkaa 30m CEP(Circular Error Probability).... eli pommit osuivat jonnekin 30 metrin säteisen ympyrän alueelle maalista. Ei suinkaan 3 metrin.


      • Ulkona taistelusta1
        Me Again kirjoitti:

        Sherman sen sijaan sanoo toista:

        Effect on Sherman tank: remains intact at distance 3 meters, animals inside killed.

        Panssarin miehistön neutraloiminen siis kysyy todella lähiosumaa, puhumattakaan edes vaunun tuhoamisesta.

        Kuitenkin lähelle osunut pommi poisti tankin taisteluvahvuudesta. Shermanneja Kannaksella oli kai aika vähän.

        Onko muuten luotettavaa lähdettä tuolle väitetylle huonolle pommitustarkkuudelle seisovaan maaliin? Uskoakseni testi on tehty silmälläpitäen stukan 250 kg pommin vaikutusta panssariin jolloin vähän kokeneemmalla porukalla on ollut tarkkuudesta käsitys että on realistista olettaa riittävän usein osuttavan kolmen metrin etäisyydelle tai alle sen. Saksan muut aselajit havainnoivat kai ilmavoimien pommituksen tehoa ja jos sitä ei olisi ollut niin ei kai sinne turhaan olisi soiteltu.


      • Me Again
        Ulkona taistelusta1 kirjoitti:

        Kuitenkin lähelle osunut pommi poisti tankin taisteluvahvuudesta. Shermanneja Kannaksella oli kai aika vähän.

        Onko muuten luotettavaa lähdettä tuolle väitetylle huonolle pommitustarkkuudelle seisovaan maaliin? Uskoakseni testi on tehty silmälläpitäen stukan 250 kg pommin vaikutusta panssariin jolloin vähän kokeneemmalla porukalla on ollut tarkkuudesta käsitys että on realistista olettaa riittävän usein osuttavan kolmen metrin etäisyydelle tai alle sen. Saksan muut aselajit havainnoivat kai ilmavoimien pommituksen tehoa ja jos sitä ei olisi ollut niin ei kai sinne turhaan olisi soiteltu.

        "Kuitenkin lähelle osunut pommi poisti tankin taisteluvahvuudesta."

        Hyvällä tuurilla tilapäisesti. Eri asia on sitten pystytäänkö vihollista estämään vaunujen uudelleen miehittäminen tai evakuoiminen.

        "Onko muuten luotettavaa lähdettä tuolle väitetylle huonolle pommitustarkkuudelle seisovaan maaliin?"

        No, testit itsessään ovat melko hyvä lähde ottaen huomioon, että kyseessä olivat sentään optimiolosuhteet, eikä kukaan ampunut takaisin. Esmes kohteena ollut pikkuinen P-I ei ollut moksiskaan lähiosumista (5-10 m) 50 kg pommeilla.

        "Saksan muut aselajit havainnoivat kai ilmavoimien pommituksen tehoa ja jos sitä ei olisi ollut niin ei kai sinne turhaan olisi soiteltu."

        Hieman samanlainen argumentti on esitetty raketeistakin. Liittoutuneiden maajoukot jatkoivat hävittäjäpommittajien kutsumista senkin jälkeen kun kenttätutkimus osoitti niiden epäonnistumisen panssareita vastaan Normandiassa. Selvästi jotkut siis vieläkin uskoivat niiden tehoon panssareita vastaan.


      • Testiä
        Me Again kirjoitti:

        "Kuitenkin lähelle osunut pommi poisti tankin taisteluvahvuudesta."

        Hyvällä tuurilla tilapäisesti. Eri asia on sitten pystytäänkö vihollista estämään vaunujen uudelleen miehittäminen tai evakuoiminen.

        "Onko muuten luotettavaa lähdettä tuolle väitetylle huonolle pommitustarkkuudelle seisovaan maaliin?"

        No, testit itsessään ovat melko hyvä lähde ottaen huomioon, että kyseessä olivat sentään optimiolosuhteet, eikä kukaan ampunut takaisin. Esmes kohteena ollut pikkuinen P-I ei ollut moksiskaan lähiosumista (5-10 m) 50 kg pommeilla.

        "Saksan muut aselajit havainnoivat kai ilmavoimien pommituksen tehoa ja jos sitä ei olisi ollut niin ei kai sinne turhaan olisi soiteltu."

        Hieman samanlainen argumentti on esitetty raketeistakin. Liittoutuneiden maajoukot jatkoivat hävittäjäpommittajien kutsumista senkin jälkeen kun kenttätutkimus osoitti niiden epäonnistumisen panssareita vastaan Normandiassa. Selvästi jotkut siis vieläkin uskoivat niiden tehoon panssareita vastaan.

        Testit tehtiin jäljittelemällä kenttäolosuhteita räjäyttämällä pommi maassa eikä pommittamalla ilmasta. Tutkittiin tiedetyn pommitustarkkuuden vaikutusta eri maaleihin. Jos pommi menee 5 m ohi kapealla tiellä ruuhkassa olevasta vaunusta niin se on pirun lähellä edellä tai takana olevaa vaunua.

        On mahdollista evakoida vaunu lähiosuman jälkeen mutta ei se vaunu ole taistelukuntoinen ihan heti.


      • lähempänä 30m
        Testiä kirjoitti:

        Testit tehtiin jäljittelemällä kenttäolosuhteita räjäyttämällä pommi maassa eikä pommittamalla ilmasta. Tutkittiin tiedetyn pommitustarkkuuden vaikutusta eri maaleihin. Jos pommi menee 5 m ohi kapealla tiellä ruuhkassa olevasta vaunusta niin se on pirun lähellä edellä tai takana olevaa vaunua.

        On mahdollista evakoida vaunu lähiosuman jälkeen mutta ei se vaunu ole taistelukuntoinen ihan heti.

        "Jos pommi menee 5 m"

        Todennäköisemmin se meni < 30m ohi. 5m pommitustarkkuuteen kun päästään juuri ja juuri nykyaikaisilla GPS-ohjatuilla JDAM-pommeilla tai laserohjautuvilla pommeilla. Toisessa maailmansodasta moisesta tarkkuudesta ei voitu kuin uneksia.


      • miksi muka huono?
        Ulkona taistelusta1 kirjoitti:

        Kuitenkin lähelle osunut pommi poisti tankin taisteluvahvuudesta. Shermanneja Kannaksella oli kai aika vähän.

        Onko muuten luotettavaa lähdettä tuolle väitetylle huonolle pommitustarkkuudelle seisovaan maaliin? Uskoakseni testi on tehty silmälläpitäen stukan 250 kg pommin vaikutusta panssariin jolloin vähän kokeneemmalla porukalla on ollut tarkkuudesta käsitys että on realistista olettaa riittävän usein osuttavan kolmen metrin etäisyydelle tai alle sen. Saksan muut aselajit havainnoivat kai ilmavoimien pommituksen tehoa ja jos sitä ei olisi ollut niin ei kai sinne turhaan olisi soiteltu.

        "Onko muuten luotettavaa lähdettä tuolle väitetylle huonolle pommitustarkkuudelle seisovaan maaliin?"

        Miten niin huonolle? Stukan CEP 30m oli tuona aikana tarkkaa pommitusta. Parempaan ei sen aikaisilla aseilla pystytty.

        Alle viiden metrin tarkkuuteen päästiin vasta Vietnamissa ja Aavikkomyrskyssä, kun täsmäaseita alettiin käyttää tositoimissa.


      • 10 metrin säteelle k
        lähempänä 30m kirjoitti:

        "Jos pommi menee 5 m"

        Todennäköisemmin se meni < 30m ohi. 5m pommitustarkkuuteen kun päästään juuri ja juuri nykyaikaisilla GPS-ohjatuilla JDAM-pommeilla tai laserohjautuvilla pommeilla. Toisessa maailmansodasta moisesta tarkkuudesta ei voitu kuin uneksia.

        10 metrin säteiseen ympyrään maalin keskiöstä osunut pommi katsottiin hyväksyttäväksi suoritukseksi. Jos ei alkanut osua niin ainahan maavoimilla oli miehille käyttöä.

        http://www.allworldwars.com/Conversations-with-a-Stuka-Pilot-Paul-Werner-Hozzel.html


      • Me Again
        Testiä kirjoitti:

        Testit tehtiin jäljittelemällä kenttäolosuhteita räjäyttämällä pommi maassa eikä pommittamalla ilmasta. Tutkittiin tiedetyn pommitustarkkuuden vaikutusta eri maaleihin. Jos pommi menee 5 m ohi kapealla tiellä ruuhkassa olevasta vaunusta niin se on pirun lähellä edellä tai takana olevaa vaunua.

        On mahdollista evakoida vaunu lähiosuman jälkeen mutta ei se vaunu ole taistelukuntoinen ihan heti.

        "Testit tehtiin jäljittelemällä kenttäolosuhteita räjäyttämällä pommi maassa eikä pommittamalla ilmasta."

        Sinä tarkoitat tässä jälkimmäistä koetta, jossa he tekivät noin.

        "Jos pommi menee 5 m ohi kapealla tiellä ruuhkassa olevasta vaunusta niin se on pirun lähellä edellä tai takana olevaa vaunua."

        Olettaen tietysti, että pommi voi liikkua vain yhdellä suunta-akselilla eli kolonnan pituisesti :)

        "On mahdollista evakoida vaunu lähiosuman jälkeen mutta ei se vaunu ole taistelukuntoinen ihan heti."

        Se riippuu siitä kuinka lähelle tuo osuma on tullut. Miehistö saattaa hylätä täysin taistelukuntoisen vaunun ja palata takaisin, jos mitään vakavaa vauriota ei ole syntynyt.


      • Me Again
        10 metrin säteelle k kirjoitti:

        10 metrin säteiseen ympyrään maalin keskiöstä osunut pommi katsottiin hyväksyttäväksi suoritukseksi. Jos ei alkanut osua niin ainahan maavoimilla oli miehille käyttöä.

        http://www.allworldwars.com/Conversations-with-a-Stuka-Pilot-Paul-Werner-Hozzel.html

        "10 metrin säteiseen ympyrään maalin keskiöstä osunut pommi katsottiin hyväksyttäväksi suoritukseksi."

        Tietystikin harjoitusolosuhteissa:

        "In the first time of training, our scores were very poor. Most of the bombs were 20 to 30 meters from the center of the circle. What we aimed at was to achieve hits in a circle with a radius of 10 meters from the center. The mass of our pilots achieved this in the last training period before the war. But you can imagine a difference diving with accuracy and hitting the target without anyone shooting at you from the ground. When you get fire in your face it is quite another situation."


      • juurikin näin taas!
        Me Again kirjoitti:

        "10 metrin säteiseen ympyrään maalin keskiöstä osunut pommi katsottiin hyväksyttäväksi suoritukseksi."

        Tietystikin harjoitusolosuhteissa:

        "In the first time of training, our scores were very poor. Most of the bombs were 20 to 30 meters from the center of the circle. What we aimed at was to achieve hits in a circle with a radius of 10 meters from the center. The mass of our pilots achieved this in the last training period before the war. But you can imagine a difference diving with accuracy and hitting the target without anyone shooting at you from the ground. When you get fire in your face it is quite another situation."

        "Tietystikin harjoitusolosuhteissa:"

        Tosielämässä homma olikin huomattavasti vaikeampaa. Esimerkkinä vaikkapa US Navyn Dauntless-lentäjien hyökkäys Japanin tukialusta vastaan Midwayn taistelussa: 29 Dauntless-syöksypommaria hyökkäsi hyvissä näkyvyysoloissa optimikorkeudelta ja -suunnalta, ei torjuntahävittäjiä ja vain heikko ilmatorjuntatulitus vastassa, maalina 250m pitkä ja 30 metriä leveä lentotukialus... tuloksena 5 osumaa ja 24 hutia. US Navyn lentäjät olivat vieläpä taitavaa sakkia ja SBD Dauntless koneena erinomainen.

        Kehtaako joku tosissaan väittää, että homma toimisi paremmin 4-5 metriä pitkiä ja 2 metriä leveitä tankkeja vastaan.


      • Kapeita on sinun tan
        juurikin näin taas! kirjoitti:

        "Tietystikin harjoitusolosuhteissa:"

        Tosielämässä homma olikin huomattavasti vaikeampaa. Esimerkkinä vaikkapa US Navyn Dauntless-lentäjien hyökkäys Japanin tukialusta vastaan Midwayn taistelussa: 29 Dauntless-syöksypommaria hyökkäsi hyvissä näkyvyysoloissa optimikorkeudelta ja -suunnalta, ei torjuntahävittäjiä ja vain heikko ilmatorjuntatulitus vastassa, maalina 250m pitkä ja 30 metriä leveä lentotukialus... tuloksena 5 osumaa ja 24 hutia. US Navyn lentäjät olivat vieläpä taitavaa sakkia ja SBD Dauntless koneena erinomainen.

        Kehtaako joku tosissaan väittää, että homma toimisi paremmin 4-5 metriä pitkiä ja 2 metriä leveitä tankkeja vastaan.

        Nissan micrallako ne naapurit ajo?


      • Harjoitus auttaa
        Me Again kirjoitti:

        "10 metrin säteiseen ympyrään maalin keskiöstä osunut pommi katsottiin hyväksyttäväksi suoritukseksi."

        Tietystikin harjoitusolosuhteissa:

        "In the first time of training, our scores were very poor. Most of the bombs were 20 to 30 meters from the center of the circle. What we aimed at was to achieve hits in a circle with a radius of 10 meters from the center. The mass of our pilots achieved this in the last training period before the war. But you can imagine a difference diving with accuracy and hitting the target without anyone shooting at you from the ground. When you get fire in your face it is quite another situation."

        Tuo 10 m säteelle osuminen oli rutiinia peruskoulutuksen jälkeen. -44 tuon osaston porukalla oli ehkäpä eniten kokemusta syöksypommituksesta koko maailmassa. Harjoitus tekee mestareita. Rudelkaan ei aluksi kelvannut taisteleviin laivueisiin vaan sai lentää töydennyskoneita rintamalle. Ilmatorjunta ei estä tarkkaa pommitusta vaikka ei se suoritusta paranna.

        Jos vaikkapa 80% pommeista osuu 10 m säteiseen ympyrään niin kuinka suuri osuus pummeista osuu riittävän lähelle jotta mielestäsi taistelupanssarivaunu tuhoutuu? Osumia on kuitenkin tiheimmässä maalin keskiössä. Tuossapa tilastomatematiikan laskuharjoitus. .


      • Todellisuus rajoitus
        Harjoitus auttaa kirjoitti:

        Tuo 10 m säteelle osuminen oli rutiinia peruskoulutuksen jälkeen. -44 tuon osaston porukalla oli ehkäpä eniten kokemusta syöksypommituksesta koko maailmassa. Harjoitus tekee mestareita. Rudelkaan ei aluksi kelvannut taisteleviin laivueisiin vaan sai lentää töydennyskoneita rintamalle. Ilmatorjunta ei estä tarkkaa pommitusta vaikka ei se suoritusta paranna.

        Jos vaikkapa 80% pommeista osuu 10 m säteiseen ympyrään niin kuinka suuri osuus pummeista osuu riittävän lähelle jotta mielestäsi taistelupanssarivaunu tuhoutuu? Osumia on kuitenkin tiheimmässä maalin keskiössä. Tuossapa tilastomatematiikan laskuharjoitus. .

        "Jos vaikkapa 80% pommeista osuu 10 m säteiseen ympyrään"

        Ja lukemathan oli todellisuudessa 50% ja 30-50m. Sakuilla kun ei ollut käytössä GPS- tai laserohjautuvia pommeja, vaan tyhmää rautaa.

        Muistelisin, että laskennallisesti tarvittiin noin 40 lentoa pommistukalla per tuhottu tankki. Kuhlmey lensi KAIKILLA koneillaan yhteensä 1200 lentoa (hävittäjä, tiedustelu, pommi), joten on täysin selvää että 200 "tuhottua" tankkia on höpö-höpöä.


      • Eri kone ja miehet
        juurikin näin taas! kirjoitti:

        "Tietystikin harjoitusolosuhteissa:"

        Tosielämässä homma olikin huomattavasti vaikeampaa. Esimerkkinä vaikkapa US Navyn Dauntless-lentäjien hyökkäys Japanin tukialusta vastaan Midwayn taistelussa: 29 Dauntless-syöksypommaria hyökkäsi hyvissä näkyvyysoloissa optimikorkeudelta ja -suunnalta, ei torjuntahävittäjiä ja vain heikko ilmatorjuntatulitus vastassa, maalina 250m pitkä ja 30 metriä leveä lentotukialus... tuloksena 5 osumaa ja 24 hutia. US Navyn lentäjät olivat vieläpä taitavaa sakkia ja SBD Dauntless koneena erinomainen.

        Kehtaako joku tosissaan väittää, että homma toimisi paremmin 4-5 metriä pitkiä ja 2 metriä leveitä tankkeja vastaan.

        Eri kone, eri maali, eri miehet. Dauntlesin lentäjät lensivät huonommilla koneilla kovempaan ilmatorjuntaan ensimmäistä kertaa vihollista vastaan. Saattoi olla osa lentäjistä hermona. Lisäksi maali oli liikkuva. Saksalaisessa osastossa ei pitkään katseltu lentäjiä jotka eivät pystyneet hyökkäämään tehokkaasti ilmatorjunnasta huolimatta. Ehkäpä nuo amerikkalaisetkin sadannen taistelulennon jälkeen olisivat jo alkaneet osua tai sitten ne olisi käsketty toisiin hommiin. Keskimääräisellä stuka-pilotilla oli jo - 44 runsaasti kokemusta syöksypommituksesta ja vihollisen it-tulesta.

        Lisäksi Stuka oli parempi syöksypommittajana kun tarkkuudesta puhutaan.


      • kauaksi meni pommi
        Todellisuus rajoitus kirjoitti:

        "Jos vaikkapa 80% pommeista osuu 10 m säteiseen ympyrään"

        Ja lukemathan oli todellisuudessa 50% ja 30-50m. Sakuilla kun ei ollut käytössä GPS- tai laserohjautuvia pommeja, vaan tyhmää rautaa.

        Muistelisin, että laskennallisesti tarvittiin noin 40 lentoa pommistukalla per tuhottu tankki. Kuhlmey lensi KAIKILLA koneillaan yhteensä 1200 lentoa (hävittäjä, tiedustelu, pommi), joten on täysin selvää että 200 "tuhottua" tankkia on höpö-höpöä.

        Stukan CEP oli 30-50m.

        CEP:n sääntöhän menee:

        - 50% pommeista putoaa 30-50 metrin päähän kohteesta
        - 93% pommeista putoaa 60-100 metrin päähän kohteesta
        - 99,8% pommeista putoaa 90-150 metrin päähän kohteesta

        Siitä voi sitten alkaa hahmotella, montako pommia saattoi ehkäpä osua 3 metrin päähän kohteesta. Stuka sai mukaansa yhden 250-500 kilon pommin, joten aika monta lentoa sai lentäjä tosiaan tehdä ennenkuin riittävän tarkka osuma saatiin aikaiseksi.

        Kuhlmeyn tilastot ovatkin tuhoamislukujen osalta täyttä pötyä. Tämä ei toki ole yllätys kuin fanipojille.


      • Ei ne huvikseen
        miksi muka huono? kirjoitti:

        "Onko muuten luotettavaa lähdettä tuolle väitetylle huonolle pommitustarkkuudelle seisovaan maaliin?"

        Miten niin huonolle? Stukan CEP 30m oli tuona aikana tarkkaa pommitusta. Parempaan ei sen aikaisilla aseilla pystytty.

        Alle viiden metrin tarkkuuteen päästiin vasta Vietnamissa ja Aavikkomyrskyssä, kun täsmäaseita alettiin käyttää tositoimissa.

        Kyllä syöksypommituksella oli tarkoituksensa. Oli tarkoitus saada ja saatiin pommit tarkasti maaliin. Lentäjlle tuo oli riskihomma mutta tulosta tuli.


      • CEP 50 m?
        kauaksi meni pommi kirjoitti:

        Stukan CEP oli 30-50m.

        CEP:n sääntöhän menee:

        - 50% pommeista putoaa 30-50 metrin päähän kohteesta
        - 93% pommeista putoaa 60-100 metrin päähän kohteesta
        - 99,8% pommeista putoaa 90-150 metrin päähän kohteesta

        Siitä voi sitten alkaa hahmotella, montako pommia saattoi ehkäpä osua 3 metrin päähän kohteesta. Stuka sai mukaansa yhden 250-500 kilon pommin, joten aika monta lentoa sai lentäjä tosiaan tehdä ennenkuin riittävän tarkka osuma saatiin aikaiseksi.

        Kuhlmeyn tilastot ovatkin tuhoamislukujen osalta täyttä pötyä. Tämä ei toki ole yllätys kuin fanipojille.

        Löytyykö tuolle väitteelle luotettavaa lähdettä? Naton kenraali sanoo haastattelussaan että koulutuksen lopussa osuttiin 10 m säteelle maalista ja kokeneemmat lentäjät syöksyivät jyrkemmin ja alemmas jolloin tarkkuus parani vielä.


      • Naton kenraali?
        CEP 50 m? kirjoitti:

        Löytyykö tuolle väitteelle luotettavaa lähdettä? Naton kenraali sanoo haastattelussaan että koulutuksen lopussa osuttiin 10 m säteelle maalista ja kokeneemmat lentäjät syöksyivät jyrkemmin ja alemmas jolloin tarkkuus parani vielä.

        Miten Naton kenraali liittyy Luftwaffeen 1939-1945?


      • Syöksy kotiin
        Me Again kirjoitti:

        "Testit tehtiin jäljittelemällä kenttäolosuhteita räjäyttämällä pommi maassa eikä pommittamalla ilmasta."

        Sinä tarkoitat tässä jälkimmäistä koetta, jossa he tekivät noin.

        "Jos pommi menee 5 m ohi kapealla tiellä ruuhkassa olevasta vaunusta niin se on pirun lähellä edellä tai takana olevaa vaunua."

        Olettaen tietysti, että pommi voi liikkua vain yhdellä suunta-akselilla eli kolonnan pituisesti :)

        "On mahdollista evakoida vaunu lähiosuman jälkeen mutta ei se vaunu ole taistelukuntoinen ihan heti."

        Se riippuu siitä kuinka lähelle tuo osuma on tullut. Miehistö saattaa hylätä täysin taistelukuntoisen vaunun ja palata takaisin, jos mitään vakavaa vauriota ei ole syntynyt.

        Kannattaa syöksyä siten että keula on kotiinpäin ja tietysti tien tai pitkänomaisen maalin suuntaisesti. Tällöin ollaan oikaisun jälkeen omilla linjoilla tai ainakin lähempänä. Osumakuvio on soikea syöksyn suunnassa.


      • 10m utopiaa ja silti
        CEP 50 m? kirjoitti:

        Löytyykö tuolle väitteelle luotettavaa lähdettä? Naton kenraali sanoo haastattelussaan että koulutuksen lopussa osuttiin 10 m säteelle maalista ja kokeneemmat lentäjät syöksyivät jyrkemmin ja alemmas jolloin tarkkuus parani vielä.

        " 10 m säteelle"

        Ja vaikka tämän olettaisi jossain mielenhäiriössä olevan totta taistelutilanteessa, tarkoittaisi se silti että vain joka toinen pommi olisi osunut 10 metrin säteelle maalista, 93 prosenttia 20 metrin säteelle ja 99,8 prosenttia 30 metrin säteelle. Eli karkeasti arvioiden Stuka olisi osunut alle kolmen metrin päähän vain alle 10% todennäköisyydellä (3%?). Eli kerran per 10-30 lentoa.

        Eli toiveajettelua moiset 200 tankin tuhoamiset 1200 lennolla, mikä pitää sisällään vieläpä fighter escortit ja fighter sweepit sekä muut pommitus- sekä tiedustelutehtävät.


      • Oli silloin Stukalen

      • tarkoitusperät
        Ei ne huvikseen kirjoitti:

        Kyllä syöksypommituksella oli tarkoituksensa. Oli tarkoitus saada ja saatiin pommit tarkasti maaliin. Lentäjlle tuo oli riskihomma mutta tulosta tuli.

        "Kyllä syöksypommituksella oli tarkoituksensa."

        Niin oli, siksi sitä tehtiin. Mutta oli todella haastavaa saada pommi maaliin saakka, kuten lentotukialusesimerkkikin jo kertoo: todella suuri maali, täysin tarjottimella ja osaaminen sekä kalusto vieläpä huippuluokkaa. Silti tiukkaa tekee. Maastossa möyrivä pienen pieni tankkeroinen on vielä siitäkin monta astetta hankalampi osuttava.


      • Me Again
        CEP 50 m? kirjoitti:

        Löytyykö tuolle väitteelle luotettavaa lähdettä? Naton kenraali sanoo haastattelussaan että koulutuksen lopussa osuttiin 10 m säteelle maalista ja kokeneemmat lentäjät syöksyivät jyrkemmin ja alemmas jolloin tarkkuus parani vielä.

        "Naton kenraali sanoo haastattelussaan että koulutuksen lopussa osuttiin 10 m säteelle maalista..."

        Lähteessä väitetään, että he saavuttivat tuon tuloksen harjoitusmaaleihin ja taistelutilanteessa asiat olivat hyvin eri tavalla.


      • Me Again
        Harjoitus auttaa kirjoitti:

        Tuo 10 m säteelle osuminen oli rutiinia peruskoulutuksen jälkeen. -44 tuon osaston porukalla oli ehkäpä eniten kokemusta syöksypommituksesta koko maailmassa. Harjoitus tekee mestareita. Rudelkaan ei aluksi kelvannut taisteleviin laivueisiin vaan sai lentää töydennyskoneita rintamalle. Ilmatorjunta ei estä tarkkaa pommitusta vaikka ei se suoritusta paranna.

        Jos vaikkapa 80% pommeista osuu 10 m säteiseen ympyrään niin kuinka suuri osuus pummeista osuu riittävän lähelle jotta mielestäsi taistelupanssarivaunu tuhoutuu? Osumia on kuitenkin tiheimmässä maalin keskiössä. Tuossapa tilastomatematiikan laskuharjoitus. .

        "Ilmatorjunta ei estä tarkkaa pommitusta vaikka ei se suoritusta paranna."

        Kenraali itse sanoi tuossa toista. Tarkkuus kärsi kovastikin jos pilotin hermot eivät kestäneet.


      • Me Again
        Syöksy kotiin kirjoitti:

        Kannattaa syöksyä siten että keula on kotiinpäin ja tietysti tien tai pitkänomaisen maalin suuntaisesti. Tällöin ollaan oikaisun jälkeen omilla linjoilla tai ainakin lähempänä. Osumakuvio on soikea syöksyn suunnassa.

        Kiitos ohjeista, mutta en aio syöksyä Luftwaffen syöksypommitusohjelmaan mukaan ,)


      • Me Again
        Ei ne huvikseen kirjoitti:

        Kyllä syöksypommituksella oli tarkoituksensa. Oli tarkoitus saada ja saatiin pommit tarkasti maaliin. Lentäjlle tuo oli riskihomma mutta tulosta tuli.

        Kuten oli raketteja räiskivillä hävittäjäpommittajillakin, vaikka nekään eivät toimineet aivan sillä tavalla kuin oli odotettu.


      • Ei pommiteta pesäpal
        10m utopiaa ja silti kirjoitti:

        " 10 m säteelle"

        Ja vaikka tämän olettaisi jossain mielenhäiriössä olevan totta taistelutilanteessa, tarkoittaisi se silti että vain joka toinen pommi olisi osunut 10 metrin säteelle maalista, 93 prosenttia 20 metrin säteelle ja 99,8 prosenttia 30 metrin säteelle. Eli karkeasti arvioiden Stuka olisi osunut alle kolmen metrin päähän vain alle 10% todennäköisyydellä (3%?). Eli kerran per 10-30 lentoa.

        Eli toiveajettelua moiset 200 tankin tuhoamiset 1200 lennolla, mikä pitää sisällään vieläpä fighter escortit ja fighter sweepit sekä muut pommitus- sekä tiedustelutehtävät.

        Nyt maali ei ole pesäpallo vaan panssarivaunu jolla on leveyttä 3 m ja pituutta 6.7 m. Kolme metriä tuohon säteenä tarkoittaa n. 4.5x 6.5 säteistä elliptistä maalia. Pommit osuivat kenraalin mukaan keltanokalta rutiininomaisesti 10 m säteiseen ympyrään. Ei puhuta mitään CEP:stä vaan siitä ettei pommeja juuri ympyrän ulkopuolelle mennyt. Lisäksi osumien tiheys on suurimmillaan maalin keskellä. Olisko niin että joka kolmas taistelupanssaria kohden tähdätty pommi olisi ainakin surmannut miehistön.


    • Einar Vihma

      Puna-armeijan hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä (10.6.44) sen tykistö ampui hengiltä noin tuhat omaa sotilastaan. Systeemi oli sellainen että puna-armeijan sotilaan oli juostava eteenpäin koska oma tykkituli etene myös eteenpäin suunnitelman mukaisesti uudellaan aallolla. Jos jv-mies jäi ensimmäiseen saavutettuun asemaan maastotutaan sai hän oman tykistö raskaan keskityksen niskaansa.

      Ryssät ei paljon välittäneet omista tappioistaan.

      • järjetön höpinä

        Creeping barrage kulki kuules niin, että ensin ammuttin vihollisen etulinjaa ja sitten siirryttiin siitä toiselle linjalle jne. Näin saadaan pidettyä vihollisen vastahyökkäykset kurissa, samalla kun otetaan haltuun voitettua maastoa.

        Olet ymmärtänyt koko homman täysin päin honkia.


      • ime sinä
        järjetön höpinä kirjoitti:

        Creeping barrage kulki kuules niin, että ensin ammuttin vihollisen etulinjaa ja sitten siirryttiin siitä toiselle linjalle jne. Näin saadaan pidettyä vihollisen vastahyökkäykset kurissa, samalla kun otetaan haltuun voitettua maastoa.

        Olet ymmärtänyt koko homman täysin päin honkia.

        Govorov oli talonpoika jonka tavoitteena oli murskata suomalaisten asemat valtavalla ylivoimalla. Täysin naurettavaa ajatella, että joku mussikka toimi jonkun järjestelmällisen strategian mukaisesti. Motitus oli ainoa asia jonka venäläiset osasivat siinä missä suomalaiset ja saksalaisetkin.


      • Govorov oli
        ime sinä kirjoitti:

        Govorov oli talonpoika jonka tavoitteena oli murskata suomalaisten asemat valtavalla ylivoimalla. Täysin naurettavaa ajatella, että joku mussikka toimi jonkun järjestelmällisen strategian mukaisesti. Motitus oli ainoa asia jonka venäläiset osasivat siinä missä suomalaiset ja saksalaisetkin.

        pätevä sotapäällikkö, joka hallitsi hyvin neuvostojoukkojen käyttämän strategian ja taktiikan. Onneksi suomalaiset pystyivät pysäyttämään hyökkäyksen torjuntavoitoillaan.


    • tulenjohtaja1

      Einar Vihma, arvostettu strategi tietää, että kun hyökkäys etenee niin neuvostotykistö alkaa ampua lähemmäs. Muiden armeijoiden tykistö ampuu tietysti aina kauemmas sitä mukaa kuin hyökkäys etenee. Suomi varmaan sai tulenjohtoon omia miehiään jotka alkoivat ammuttaa rintaman omalle puolelle. Tämä on ainakin minulle uutta tietoa.

      • Sekavampaa höpinää

        ei juuri voi olla.
        Neuvostotykistö ampui saattotulta hyökkäyksen etenemisen mukaan.

        Suomalaiset tulenjohtajat johtivat tietysti vain oman tykistön tulta.


    • Anni Huttila

      Kaikki muut paitsi venäläiset ja juutalaiset piippalakit valehtelivat.

    • sotavalheet

      Kuhlmey-osasto menetti omia koneitaan enemmän kuin tuhosi vihollisen tankkeja. Se on ilman muuta fakta. Näin kävi kaikilla muillakin rintamalohkolla puhukoot Rudel-fanit mitä tahansa.

      • sotajurpo

        "sotavalheet"

        Sinulla on varmaan lähdeaineistoa tuon asiantuntijakommenttisi perusteeksi.
        Voinet antaa muutamia niistä, kiitos :)

        Ettet vain puhuisi hieman fiilispohjalta?


      • Menetykset olivat
        sotajurpo kirjoitti:

        "sotavalheet"

        Sinulla on varmaan lähdeaineistoa tuon asiantuntijakommenttisi perusteeksi.
        Voinet antaa muutamia niistä, kiitos :)

        Ettet vain puhuisi hieman fiilispohjalta?

        17 Focke-Wulfia ja 23 Stukaa. Tuhottujen tankkien määrää en tiedä. FW:t pudottivat 126 konetta.


      • Tarkkis-valeet!

        Taas aitoa tarkkis-tuubaa! Kerropa, että mikä on näyttösi väittämäsi suhteen? Ellei ole niin kyseessä on ilmiselvä vale!


    • ghjkkll

      An often asked question is about the effect of indirect artillery fire on tanks. One example helps, in 1944 the German IX Corps in Italy reported that artillery fire was the largest single cause of its tanks losses, it seems that this was usually from medium and heavy guns controlled by air OPs. The second largest source was German destruction of damaged or broken-down tanks to prevent their capture (mechanical reliability was not a feature of German tanks - but perhaps some of this was due to the Special Operations Executive's campaign of insaisissable sabotage). Other tanks, anti-tank, air attack and mines were well below the first two as the causes of tank losses. "
      http://nigelef.tripod.com/wt_of_fire.htm

      Siinä faktatietoa että TYKISTÖ TUHOSI TANKIT.

    • A.E. Martola

      Olisi kiinnostavaa tietää ilmoittiko osasto Kuhlmey ylipäätänsä mitään tarkkoja omia arvioitaan tuhotuista vihollisen panssareista vai oliko tuo luku 200 vain tiettynä aikana yleisen sotapropagandan heittämä lukema kohottamaan taistelumielialaa.

      Sekin olisi syytä ottaa esille ampuiko etupäässä maataisteluun erikoistunut Focke Wulf-laivue sekä puolentusinsa tiedusteluun keskittynyttä Bf-109 konetta peräti 151 vihollisen lentokonetta noin lyhyen operointiajan sisällä.

      Niin. Kumpa olisi mahdollista tietää mitkä olivat rehelliset lukemat Neuvostoliiton kokonaismenetyksistä Kannaksella sekä Laatokan Karjalassa kesällä 1944. NL kun itse pyrki piiloittelemaan omia tappiolukemiaan niin lukemattomissa taisteluissa ja eniten silloin kun taistelu heidän kannaltaan ei lopulta ollutkaan niin menestyksellinen.

      Kuhlmeyn osastolla oli epäilemättä suurta käytännön mutta ehkä vielä enemmän symboliarvoa suomalaisille. Se tiedetään ainakin että saksalainen 303. Panssariprikaati, joka saapui Virosta kesäkuun lopussa Ihantalaan selustaan reserviksi tuhosi vain yhden vihollispanssarin ja juuri tuosta tankista otettiin se kuuluisa kuva. Muuten prikaati oli selvä pettymys suomalaisille, sillä siinä oli todellisuudessa vain n. 20 rynnäkkötykkiä ja sotilaiden taso ei ollut hääppöinen.

      Enemmän tulitukea antoi Viipurinlahdella niin ikään reservinä olleen saksalaisdivisioonan (noin 8000 miestä) tykistö. Saksalaisten panos Kannaksella Kuhlmeyn osastoa lukuunottamatta oli vaatimaton. Eniten merkitystä oli aseavulla joka sekin alkoi virrata suuremmassa mittakaavassa vasta sitten kun hyökkäys oli jo pysäytetty. Niillä uusilla aseilla luotiin uskottavuutta syksyn rauhantekoa ajatellen.

      • Focke-Wulfeista oli

        oli hävittäjiä 34 kpl. Lisäksi oli 10 jaboa eli rynnäkkökonetta.

        "Sekin olisi syytä ottaa esille ampuiko etupäässä maataisteluun erikoistunut Focke Wulf-laivue sekä puolentusinsa tiedusteluun keskittynyttä Bf-109 konetta peräti 151 vihollisen lentokonetta noin lyhyen operointiajan sisällä."

        Et näy tietävän tästäkään mitään.

        FW oli Saksan paras hävittäjä. Yksin 18.6. ne ampuivat alas 24 viholliskonetta menettäen itse kaksi. Kaikkiaan saldoksi tuli 126.


    • rthdfghdfg

      Tässä ne on osasto Kuhlmeyn lentäjien ilmavoitot Suomessa. Rudorffer 5 ja siipimies Tangermann 2. Yhtä 7 ja nekin sillä edellytyksellä että väitteet pitävät paikkaansa. Sopii epäillä muuten. Rudorfer ampuu muka 3 minuutissa 5 IL-2 alas ja siipimes kaksi konetta 2 minuutissa. Höpö höpö. Kaikenlaisia huijareita sitä sota vetääkin puoleensa.

      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 294: at 200 m. 07.06
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 297: at 200 m. 07.07
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 298: at 200 m. 07.08
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 433: at 200 m. 07.09
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 434: at 200 m. 07.10
      03.07.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Il-2  81 297: at 200 m. 07.07
      03.07.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Pe-2  81 298: at 400 m. 07.09

      Liittoutuneiden haltuun jääneet asiakirjat jotka mikrofilmattu ja avattiin yleiseen tietoon. Mitään muuta Immolaan sijoitettujen osastojen lentäjien ilmavoittoesityksiä listassa ei näy. Kuka ääliö se on sitten esittänyt suomalaisille että osasto ampui alas toistasataa ryssän konetta kolmessa/neljässä viikossa?

    • rthdfghdfg

      Tässä ne on osasto Kuhlmeyn lentäjien ilmavoitot Suomessa. Rudorffer 5 ja siipimies Tangermann 2. Yhtä 7 ja nekin sillä edellytyksellä että väitteet pitävät paikkaansa. Sopii epäillä muuten. Rudorfer ampuu muka 3 minuutissa 5 IL-2 alas ja siipimes kaksi konetta 2 minuutissa. Höpö höpö. Kaikenlaisia huijareita sitä sota vetääkin puoleensa.

      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 294: at 200 m. 07.06
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 297: at 200 m. 07.07
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 298: at 200 m. 07.08
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 433: at 200 m. 07.09
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2  81 434: at 200 m. 07.10
      03.07.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Il-2  81 297: at 200 m. 07.07
      03.07.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Pe-2  81 298: at 400 m. 07.09

      Liittoutuneiden haltuun jääneet asiakirjat jotka mikrofilmattu ja avattiin yleiseen tietoon. Mitään muuta Immolaan sijoitettujen osastojen lentäjien ilmavoittoesityksiä listassa ei näy. Kuka ääliö se on sitten esittänyt suomalaisille että osasto ampui alas toistasataa ryssän konetta kolmessa/neljässä viikossa?

      • hyvä.listaus

        Mielenkiintoista. Näin tosiaan on, ja kun koko JG54/Stab II pudotuslista löytyy täältä: http://www.cieldegloire.com/jg_054j.php , voi asian tarkistaa kuka tahansa.

        Eli näin ne myytit murtuu: väitetään ammutun alas 150 konetta, mutta oikeasti ammuttiinkin vain 7. Ja nekin kömpelöitä rynnäkkökoneita.

        Täytyy olla todellinen lipfertti, että tuon jälkeen voi enää uskoa vanhan kansan höpinöihin.


    • SopiiYrittää

      "Rudorfer ampuu muka 3 minuutissa 5 IL-2 alas ja siipimes kaksi konetta 2 minuutissa. Höpö höpö. Kaikenlaisia huijareita sitä sota vetääkin puoleensa."

      Vaikeata sanoa! Kannattaa kuitenkin muistaa, että Rudorffer Focke Wulfissa oli 4 kpl 20 mm:n tykkiä 2 kpl 13 mm:n kk:ta eli tuntuvasti enemmän kuin mersulla! Sellainen
      aseistus saattoi pian heikottaa myös IL-2:ta!

      "Kuka ääliö se on sitten esittänyt suomalaisille että osasto ampui alas toistasataa ryssän konetta kolmessa/neljässä viikossa?"

      Osaston ilmoitetut ilmavoitot tuona aikana! Ja sinäkö yrität niitä kumota pelkällä mielipiteellä?

      Tarkkispojalla on yhä suuri tuska torjuntavoitoista ja Puna-armeijan tappioista?

    • v....v....v....v....v

      No tässä sitten kyseisen 3.heinäkuuta 1944 väitteet suomalaisten lentäjien osalta. Ensin hävittäjälentolaivue 24:n ilmoitukset:

      06.10–07.00 Viipuri Ylik Emil Vesa MT-460 Il-4
      06.10–07.10 Ihantala ja Tammisuo Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Jak-9
      10.50–11.30 Ihantala Ylik Paavo Koskela MT-456 Jak-9
      10.50–11.50 Portinhoikka Ltm Viktor Pyötsiä MT-235 Il-2
      11.50–12.35 Mannikkala Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Il-2
      11.50–12.40 Portinhoikka Luutn Kyösti Karhila MT-461 Il-2
      11.50–12.40 Kärstilä Vääp Jouko Huotari MT-440 La-5
      11.50–12.50 Myllyjärvi Kers Kosti Koskinen MT-436 La-5
      19.40–20.10 Noskuanselkä Ylik Tapio Järvi MT-463 Pe-2

      Ja hävittäjälentolaivue 34:n ilmoitukset samalta päivältä:

      6.10–7.20 Juustila Luutn H. Salomies MT-415 Il-4
      6.10–7.20 Tali-Juustila Ylik Klaus Alakoski MT-445 2 x Il-4
      6.15–7.25 Ihantala Kapt Olli Puhakka MT-468 Jak-9
      6.30–7.40 Tali Vääp L. Aaltonen MT-458 Jak-9
      10.55–12.05 Juustila Luutn Paavo Myllylä MT-445 Il-2
      11.05–12.20 Tammisuo ja Uuras Maj Eino Luukkanen MT-415 Pe-2 ja Il-2
      11.05–12.20 Viipuri Kers M. Durchman MT-416 Il-2
      11.05–12.20 Ihantala Ltm Ilmari Juutilainen MT-457 Jak-9

      Yhteensä 21 konetta joista seitsämän IL-2 koneita.

      Karhilaa haastateltiin radiossa joitakin vuosia ennen hänen kuolemaansa (muistaakseni loppuvuodesta 2007 tuli nauhalta ja juttukaverina hänellä oli Karhilan sisarenpoika professori Jukka Kemppinen). Karhila sanoi haastattelussa että syy miksi hän onnistui ampumaan useita IL-2 koneita alas Kannaksella oli että useimmiten niissä ei ollut paluulennolla enää juuri ammuksia joten ne olivat puolustuskyvyttömiä.

    • v....v....v....v....v

      No tässä sitten kyseisen 3.heinäkuuta 1944 väitteet suomalaisten lentäjien osalta. Ensin hävittäjälentolaivue 24:n ilmoitukset:

      06.10–07.00 Viipuri Ylik Emil Vesa MT-460 Il-4
      06.10–07.10 Ihantala ja Tammisuo Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Jak-9
      10.50–11.30 Ihantala Ylik Paavo Koskela MT-456 Jak-9
      10.50–11.50 Portinhoikka Ltm Viktor Pyötsiä MT-235 Il-2
      11.50–12.35 Mannikkala Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Il-2
      11.50–12.40 Portinhoikka Luutn Kyösti Karhila MT-461 Il-2
      11.50–12.40 Kärstilä Vääp Jouko Huotari MT-440 La-5
      11.50–12.50 Myllyjärvi Kers Kosti Koskinen MT-436 La-5
      19.40–20.10 Noskuanselkä Ylik Tapio Järvi MT-463 Pe-2

      Ja hävittäjälentolaivue 34:n ilmoitukset samalta päivältä:

      6.10–7.20 Juustila Luutn H. Salomies MT-415 Il-4
      6.10–7.20 Tali-Juustila Ylik Klaus Alakoski MT-445 2 x Il-4
      6.15–7.25 Ihantala Kapt Olli Puhakka MT-468 Jak-9
      6.30–7.40 Tali Vääp L. Aaltonen MT-458 Jak-9
      10.55–12.05 Juustila Luutn Paavo Myllylä MT-445 Il-2
      11.05–12.20 Tammisuo ja Uuras Maj Eino Luukkanen MT-415 Pe-2 ja Il-2
      11.05–12.20 Viipuri Kers M. Durchman MT-416 Il-2
      11.05–12.20 Ihantala Ltm Ilmari Juutilainen MT-457 Jak-9

      Yhteensä 21 konetta joista seitsämän IL-2 koneita.

      Karhilaa haastateltiin radiossa joitakin vuosia ennen hänen kuolemaansa (muistaakseni loppuvuodesta 2007 tuli nauhalta ja juttukaverina hänellä oli Karhilan sisarenpoika professori Jukka Kemppinen). Karhila sanoi haastattelussa että syy miksi hän onnistui ampumaan useita IL-2 koneita alas Kannaksella oli että useimmiten niissä ei ollut paluulennolla enää juuri ammuksia joten ne olivat puolustuskyvyttömiä.

    • v....v....v....v....v

      No tässä sitten kyseisen 3.heinäkuuta 1944 väitteet suomalaisten lentäjien osalta. Ensin hävittäjälentolaivue 24:n ilmoitukset:

      06.10–07.00 Viipuri Ylik Emil Vesa MT-460 Il-4
      06.10–07.10 Ihantala ja Tammisuo Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Jak-9
      10.50–11.30 Ihantala Ylik Paavo Koskela MT-456 Jak-9
      10.50–11.50 Portinhoikka Ltm Viktor Pyötsiä MT-235 Il-2
      11.50–12.35 Mannikkala Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Il-2
      11.50–12.40 Portinhoikka Luutn Kyösti Karhila MT-461 Il-2
      11.50–12.40 Kärstilä Vääp Jouko Huotari MT-440 La-5
      11.50–12.50 Myllyjärvi Kers Kosti Koskinen MT-436 La-5
      19.40–20.10 Noskuanselkä Ylik Tapio Järvi MT-463 Pe-2

      Ja hävittäjälentolaivue 34:n ilmoitukset samalta päivältä:

      6.10–7.20 Juustila Luutn H. Salomies MT-415 Il-4
      6.10–7.20 Tali-Juustila Ylik Klaus Alakoski MT-445 2 x Il-4
      6.15–7.25 Ihantala Kapt Olli Puhakka MT-468 Jak-9
      6.30–7.40 Tali Vääp L. Aaltonen MT-458 Jak-9
      10.55–12.05 Juustila Luutn Paavo Myllylä MT-445 Il-2
      11.05–12.20 Tammisuo ja Uuras Maj Eino Luukkanen MT-415 Pe-2 ja Il-2
      11.05–12.20 Viipuri Kers M. Durchman MT-416 Il-2
      11.05–12.20 Ihantala Ltm Ilmari Juutilainen MT-457 Jak-9

      Yhteensä 21 konetta joista seitsämän IL-2 koneita.

      Karhilaa haastateltiin radiossa joitakin vuosia ennen hänen kuolemaansa (muistaakseni loppuvuodesta 2007 tuli nauhalta ja juttukaverina hänellä oli Karhilan sisarenpoika professori Jukka Kemppinen). Karhila sanoi haastattelussa että syy miksi hän onnistui ampumaan useita IL-2 koneita alas Kannaksella oli että useimmiten niissä ei ollut paluulennolla enää juuri ammuksia joten ne olivat puolustuskyvyttömiä.

    • v....v....v....v....v

      No tässä sitten kyseisen 3.heinäkuuta 1944 väitteet suomalaisten lentäjien osalta. Ensin hävittäjälentolaivue 24:n ilmoitukset:

      06.10–07.00 Viipuri Ylik Emil Vesa MT-460 Il-4
      06.10–07.10 Ihantala ja Tammisuo Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Jak-9
      10.50–11.30 Ihantala Ylik Paavo Koskela MT-456 Jak-9
      10.50–11.50 Portinhoikka Ltm Viktor Pyötsiä MT-235 Il-2
      11.50–12.35 Mannikkala Vääp Nils Katajainen MT-462 2 x Il-2
      11.50–12.40 Portinhoikka Luutn Kyösti Karhila MT-461 Il-2
      11.50–12.40 Kärstilä Vääp Jouko Huotari MT-440 La-5
      11.50–12.50 Myllyjärvi Kers Kosti Koskinen MT-436 La-5
      19.40–20.10 Noskuanselkä Ylik Tapio Järvi MT-463 Pe-2

      Ja hävittäjälentolaivue 34:n ilmoitukset samalta päivältä:

      6.10–7.20 Juustila Luutn H. Salomies MT-415 Il-4
      6.10–7.20 Tali-Juustila Ylik Klaus Alakoski MT-445 2 x Il-4
      6.15–7.25 Ihantala Kapt Olli Puhakka MT-468 Jak-9
      6.30–7.40 Tali Vääp L. Aaltonen MT-458 Jak-9
      10.55–12.05 Juustila Luutn Paavo Myllylä MT-445 Il-2
      11.05–12.20 Tammisuo ja Uuras Maj Eino Luukkanen MT-415 Pe-2 ja Il-2
      11.05–12.20 Viipuri Kers M. Durchman MT-416 Il-2
      11.05–12.20 Ihantala Ltm Ilmari Juutilainen MT-457 Jak-9

      Yhteensä 21 konetta joista seitsämän IL-2 koneita.

      Karhilaa haastateltiin radiossa joitakin vuosia ennen hänen kuolemaansa (muistaakseni loppuvuodesta 2007 tuli nauhalta ja juttukaverina hänellä oli Karhilan sisarenpoika professori Jukka Kemppinen). Karhila sanoi haastattelussa että syy miksi hän onnistui ampumaan useita IL-2 koneita alas Kannaksella oli että useimmiten niissä ei ollut paluulennolla enää juuri ammuksia joten ne olivat puolustuskyvyttömiä.

      • v....v....v....v....v

        Sorry, tuli vähän moneen kertaa viestitetty mutta johtuu S24:n lagittamisesta. Ei lähetä viestiä, kysyy vain uutta numeroa kenttään ja antaa ymmärtää ettei viestin lähettäminen onnistunut.


    • historian-faktat

      Laitan huomenna listauksen osasto Kuhlmeyn väitteistä koskien alasammuttuja viholliskoneita Kannaksella alkaen 17.6.44. Kyseessä ei siis historiallinen totuusmitä ilmassa tapahtui vaan osaston kolmen laivueen ja Stab II./JG 54 väitteet

    • historian-faktat

      Lista tulee tässä. Päivämäärä, lentäjä, yksikkö, pudotettu kone, sijainti, kelloaika.
      Mukana myös muutaman menetetyn lentäjän tiedot.

      OSA 1 (51 väitettä)

      17.06.44 Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 IL-2 91 543: at 100 m. 13.23
      17.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 91 545: at 200 m. 13.24
      17.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 91 545: at 200 m. 13.25
      17.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 81 664: at 10 m. 13.40
      17.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2 81 556: at 10 m. 13.20
      17.06.44 Hptm. Herbert Aloé 4./JG 54 Il-2 91 874: at 500 m. 13.36
      17.06.44 Hptm. Herbert Aloé 4./JG 54 Il-2 91 147: at 300 m. 13.37
      17.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 91 545: at 200 m. 13.38
      17.06.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 Yak-9 91 382: at 500 m. 17.40
      17.06.44 Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 Airacobra 81 494: at 500 m. 17.52
      17.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Airacobra 01 384: at 300 m. 17.55
      17.06.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Pe-2 81 262: at 1.500 m. 11.35

      18.06.44 Uffz. Knäbel 5./JG 54 La-5 91 289: at 1.000 m. 08.28
      18.06.44 Uffz. Knäbel 5./JG 54 Airacobra 91 392: at 1.500 m. 08.30
      18.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 La-5 91 369L at 1.600 m. 08.28
      18.06.44 Maj. Erich Rudorfffer Stab II./JG 54 Il-2 91 581: at 1.100 m. 08.35
      18.06.44 Maj. Erich Rudorfffer Stab II./JG 54 Il-2 91 557: at 400 m. 08.36
      18.06.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Airacobra91 553: at 400 m. 08.37

      19.06.44 Ofw. Ulrich Wernitz 5./JG 54 Il-2 81 484: at 100 m. 12.10
      19.06.44 Uffz. Gerhard Frädich 4./JG 54 Il-2 81 484: at 20 m. 14.45
      19.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 91 533: at 30 m. 18.45
      19.06.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 91 176: at 400 m. 18.00
      19.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2 81 495: at 400 m. 17.15

    • historian-faktat

      Lista tulee tässä. Päivämäärä, lentäjä, yksikkö, pudotettu kone, sijainti, kelloaika.
      Mukana myös muutaman menetetyn lentäjän tiedot.

      OSA 1 (18 väitettä)

      17.06.44 Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 IL-2 91 543: at 100 m. 13.23
      17.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 91 545: at 200 m. 13.24
      17.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 91 545: at 200 m. 13.25
      17.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 81 664: at 10 m. 13.40
      17.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2 81 556: at 10 m. 13.20
      17.06.44 Hptm. Herbert Aloé 4./JG 54 Il-2 91 874: at 500 m. 13.36
      17.06.44 Hptm. Herbert Aloé 4./JG 54 Il-2 91 147: at 300 m. 13.37
      17.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 91 545: at 200 m. 13.38
      17.06.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 Yak-9 91 382: at 500 m. 17.40
      17.06.44 Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 Airacobra 81 494: at 500 m. 17.52
      17.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Airacobra 01 384: at 300 m. 17.55
      17.06.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Pe-2 81 262: at 1.500 m. 11.35

      18.06.44 Uffz. Knäbel 5./JG 54 La-5 91 289: at 1.000 m. 08.28
      18.06.44 Uffz. Knäbel 5./JG 54 Airacobra 91 392: at 1.500 m. 08.30
      18.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 La-5 91 369L at 1.600 m. 08.28
      18.06.44 Maj. Erich Rudorfffer Stab II./JG 54 Il-2 91 581: at 1.100 m. 08.35
      18.06.44 Maj. Erich Rudorfffer Stab II./JG 54 Il-2 91 557: at 400 m. 08.36
      18.06.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Airacobra91 553: at 400 m. 08.37

    • historian-faktat

      Kuhlmey osaston väitteet: 19.6.44 (24 alasammuttua viholliskonetta)

      19.06.44 Ofw. Ulrich Wernitz 5./JG 54 Il-2 81 484: at 100 m. 12.10
      19.06.44 Uffz. Gerhard Frädich 4./JG 54 Il-2 81 484: at 20 m. 14.45
      19.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 91 533: at 30 m. 18.45
      19.06.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 91 176: at 400 m. 18.00
      19.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2 81 495: at 400 m. 17.15
      19.06.44 Uffz. Gerhard Frädich 4./JG 54 Il-2 81 495: at 200 m. 17.05
      19.06.44 Uffz. Gerhard Frädich 4./JG 54 Il-2 91 313: at 100 m. 17.10
      19.06.44 Uffz. Heinrich Schlomann 4./JG 54 La-5 81 497: at 600 m. 17.11
      19.06.44 Uffz. Heinrich Schlomann 4./JG 54 Il-2 91 184: at 200 m. 17.43
      19.06.44 Hptm. Herbert Aloé 4./JG 54 Airacobra 91 381: at 400 m. 17.44
      19.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 91 381: at 400 m. 17.46
      19.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 81 623: at 2.200 m. 20.01
      19.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Airacobra 81 626: at 1.200 m. 20.10
      19.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Airacobra 81 415: at 800 m. 20.22
      19.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 La-5  81 247: at 1.500 m. 20.05
      19.06.44 Uffz. Jakob Assmann 4./JG 54 Airacobra 81 463: at 400 m. 12.40
      19.06.44 Uffz. Gerhard Frädich 4./JG 54 Airacobra 81 491: at 800 m. 20.15
      19.06.44 Uffz. Gerhard Frädich 4./JG 54 Pe-2 91 373: at 1.500 m. 20.25
      19.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Airacobra 81 833: at 3.000 m. 20.25
      19.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Airacobra 81 462: at 500 m. 12.48
      19.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 81 467: at 400 m. 12.53
      19.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 81 497: at 200 m. 12.56
      19.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 91 377: at 200 m. 17.07
      19.06.44 Ltn. Helmut Grollmuß 4./JG 54 Il-2 91 381: at 200 m. 17.42

    • historian-faktat

      Kuhlmey osaston väitteet: 20.6.44 (9 alasammuttua viholliskonetta)

      20.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Yak-9 91 412: at 3.500 m. 12.55
      20.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Airacobra 81 290: at 3.800 m. 13.10
      20.06.44 Ltn. Dieter Arnecke 5./JG 54 Airacobra91 322: at 5.000 m. 15.40
      20.06.44 Uffz. Heinrich Schlomann 4./JG 54Airacobra 91 151: at 1.100 m. 17.35
      20.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Airacobra91 323: at 500 m. 17.35
      20.06.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 Airacobra 91 353: at 400 m. 17.47
      20.06.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 81 456: at 1.000 m. 16.22
      20.06.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 81 462: at 1.000 m. 16.24
      20.06.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Airacobra 81 466: at 1.600 m. 15.36

    • historian-faktat

      Kuhlmey osaston väitteet: 21.6.1944 (12 alasammuttua konetta)

      21.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 La-5  81 575: at 2.000 m. 09.20
      21.06.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 La-5  81 574: at 2.000 m. 09.25
      21.06.44 Uffz. Knäbel 5./JG 54 Il-2  81 392: at 100 m. 09.30
      21.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 LaGG-3  81 543: at 1.000 m. 09.22
      21.06.44 Uffz. Jakob Assmann 4./JG 54 Il-2  81 259: at 50 m. 13.11
      21.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2  81 277: at 20 m. 13.50
      21.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2  81 414: at 10 m. 12.50
      21.06.44 Uffz. Heinrich Schlomann 4./JG 54 Il-2  81 289: at 50 m. 13.37
      21.06.44 Hptm. Herbert Aloé 4./JG 54 Il-2  81 288: at 100 m. 08.22
      21.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2  81 289: at 150 m. 13.35
      21.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2  81 289: at 10 m. 13.36
      21.06.44 Uffz. Gerhard Frädich 4./JG 54 Il-2  81 289: at 100 m. 13.37

      Menetys:
      21.06.44 Hptm. Herbert Aloé: DK: 31 4./JG 54 verm. FW 190A-5 WNr. 1214 Weiss 2 Luftkampf: Raum

      (Kyseisenä päivänä pelkästään Neuvostoliiton Itämeren laivaston Suomen suunnalla operoineen osaston lentäjät väittivät ampuneensa 7 konetta alas)

    • historian-faktat

      Kuhlmey osaston väitteet: 23-26.6.1944 (12 alasammuttua konetta)

      23.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 81 426: at 3.500 m. 12.22
      23.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 La-5 91 122: at 600 m. 14.12
      23.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 81 283: at 800 m. 13.25
      23.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 81 412: at 500 m. 13.28
      23.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 81 339: at 200 m. 13.30
      23.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2 81 283: at 300 m. 13.26
      23.06.44 Fw. Werner Huss 4./JG 54 Il-2 81 417: at 300 m. 13.29

      26.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 La-5 3 km. S. Vupuri: at 800 m. 13.42
      26.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 La-5 Location: 50 m. 13.47
      26.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 La-5 81 209: at 800 m. 13.48
      26.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 81 423: at 20 m. 13.12
      26.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 4 km. ostw. Vupuri: at 400 m. 18.15

    • historian-faktat

      Kuhlmey osaston väitteet: 28-30.6.1944 (22 alasammuttua konetta)

      28.06.44 Ltn. Heinrich Sterr 6./JG 54 Yak-1 94 782: at 3.000 m. 08.00
      28.06.44 Ltn. Carl Resch 6./JG 54 Yak-9 97 781: at 100 m. 18.57
      28.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 91 315: at 3.000 m. 09.25
      28.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Yak-9 91 243: at 4.000 m. 09.40
      28.06.44 Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 Yak-9 81 425: at 3.000 m. 18.19
      28.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 La-5 81 437: at 4.000 m. 20.45
      28.06.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 La-5 91 172: at 4.000 m. 20.50

      29.06.44 Fw. Lüneburg 6./JG 54 Boston III 84 459: at 5.800 m. 11.35
      29.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 81 433: at 100 m. 19.32
      29.06.44 Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 Il-2 81 256: at 100 m. 19.38
      29.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 DB-3F 91 265: at 4.500 m. 08.05
      29.06.44 Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 Yak-9 81 352: at 4.500 m. 08.10
      29.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Airacobra 91 349: at 2.500 m. 08.16
      29.06.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 Pe-2 91 322: at 1.000 m. 08.17
      29.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 21 447: at 200 m. 07.03

      30.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Douglas 81 413: at 5.000 m. 09.23
      30.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 La-5 91 345: at 600 m. 12.16
      30.06.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 81 289: at 100 m. 19.22
      30.06.44 Uffz. Heinrich Schlomann 4./JG 54 Il-2 81 251: at 200 m. 19.32
      30.06.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 81 297: at 4.600 m. 20.44
      30.06.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 81 298: at 800 m. 20.23

    • historian-faktat

      Koottuna KESÄKUUN väitteet Kuhlmey osastolta alasammutuista viholliskoneista:

      17.6.1944 - 12 (Suomalaiset HävLv 24 ja 34 : 11 10 = 21)
      18.6.1944 - 6 ( Suomalaiset: 1 5 = 6)
      19.6.1944 - 24 ( Suomalaiset 6 13 = 19)
      20.6.1944 - 9 ( Suomalaiset 31 18 = 49)
      21.6.1944 - 12 ( Suomalaiset 7 3 = 10)
      22.6.1944 - 0 (Suomalaiset 9 5 = 14)
      23.6.1944 - 7 ( Suomalaiset 25 5 = 30)
      26.6.1944 - 5 ( Suomalaiset 19 6 = 25)
      28.6.1944 - 7 ( Suomalaiset 33 11 = 44)
      29.6.1944 - 8 ( Suomalaiset 7 4 = 11)
      30.6.1944 - 6 ( Suomalaiset 8 11 = 19)

      yhteensä: Kuhlmey 96 - suomalaiset hävittäjälaivueet samoina päivinä(Kannaksella) 248.

    • historian-faktat

      Kuhlmey osaston väitteet 1.7-21.7.1944:

      01.07.44 Uffz. Richard Adler 6./JG 54 Il-2 74 785: at 400 m. 13.12
      01.07.44 Oblt. Rudolf Hofmann 6./JG 54 Il-2 73 131: at 50 m. 13.16
      01.07.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 Yak-9 81 298: at 2.000 m. 05.30
      01.07.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 La-5 91 345: at 4.200 m. 08.00
      01.07.44 Uffz. Gerhard Frädisch 5./JG 54 Yak-9 81 281: at 5.500 m. 10.28
      01.07.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Airacobra 81 434: at 2.800 m. 13.22

      02.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Airacobra 81 432: at 4.000 m. 10.44
      02.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 82 698: at 100 m. 20.32
      02.07.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Airacobra 91 175: at 800 m. 06.51

      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 81 294: at 200 m. 07.06
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 81 297: at 200 m. 07.07
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 81 298: at 200 m. 07.08
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 81 433: at 200 m. 07.09
      03.07.44 Maj. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Il-2 81 434: at 200 m. 07.10
      03.07.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Il-2 81 297: at 200 m. 07.07
      03.07.44 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Pe-2 81 298: at 400 m. 07.09
      03.07.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 81 464: at 3.500 m. 11.37

      04.07.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 81 474: at 3.000 m. 08.05
      04.07.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Airacobra 81 467: at 100 m. 08.25

      06.07.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 91 277: at 800 m. 12.09
      06.07.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 81 422: at 1.000 m. 15.40

      07.07.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 91 464: at 3.800 m. 06.44
      07.07.44 Uffz. Gerhard Frädisch 5./JG 54 Yak-9 91 467: at 2.000 m. 06.50

      08.07.44 Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 81 431: at 2.500 m. 06.30
      08.07.44 Uffz. Gerhard Frädisch 5./JG 54 Yak-9 91 342: at 2.500 m. 07.41
      08.07.44 Uffz. Gerhard Frädisch 5./JG 54 Yak-9 91 318: at 3.000 m. 19.48

      09.07.44 Ltn. Heinrich Sterr 6./JG 54 Curtiss P-40 41 165: at 4.200 m. 09.39
      09.07.44 Ltn. Gerhard Thyben 5./JG 54 Yak-9 91 273: at 3.000 m. 09.16
      09.07.44 Fw. Heinz Wernicke 6./JG 54 Yak-9 91 418: at 2.000 m. 12.12
      09.07.44 Fw. Heinz Wernicke 6./JG 54 Yak-9 91 199: at 1.900 m. 21.03

      11.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Yak-9 91 274: at 1.500 m. 13.30

      13.07.44 Oblt. Rudolf Hofmann 6./JG 54 Il-2 41 623: at 400 m. 17.25
      13.07.44 Uffz. Lehmann 6./JG 54 Yak-9 41 631: at 600 m. 17.25
      13.07.44 Oblt. Rudolf Hofmann 6./JG 54 Il-2 41 633 M. 17.27

      14.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Yak-9 91 717: at 4.000 m. 10.25
      14.07.44 Obfhr. Dörner 4./JG 54 Yak-9 91 412: at 1.500 m. 14.05
      14.07.44 Fw. Artur Lüneburg 6./JG 54 Il-2 41 431: at 800 m. 06.37
      14.07.44 Fw. Artur Lüneburg 6./JG 54 Il-2 41 475: at 200-300 m. 11.40
      14.07.44 Fw. Heinz Wernicke 6./JG 54 Yak-9 91 415: at 3.700 m. 10.32
      14.07.44 Fw. Heinz Wernicke 6./JG 54 Yak-9 91 415: at 3.700 m. 10.32

      (Menetys:
      14.07.44 Fw. Artur Lüneburg (kuoli) 6./JG 54 FW 190A-8 WNr. 172686)


      17.07.44 Oblt. Rudolf Hofmann 6./JG 54 Il-2 40 286: at 20 m. 18.09

      xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx (ei varmuutta oliko kaikki Kannaksella)

      19.07.44 Ltn. Carl Resch 6./JG 54 Il-2 W. Mosur 42 771: at 40 m. [Kaluga]19.29
      19.07.44 Ltn. Carl Resch 6./JG 54 Yak-9  32 866: at 400 m. 19.35


      21.07.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 Yak-9 88 773: at 800 m. 15.50
      21.07.44 Ltn. Dieter Arnecke 5./JG 54 Yak-9 78 267: at 800 m. 20.52
      21.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 88 351: at 300 m. 19.25
      21.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 88 341: at 200 m. 19.30
      21.07.44 Fw. Erich Hesse 4./JG 54 Il-2 88 555: at 200 m. 19.27
      21.07.44 Ltn. Karl Thaler 4./JG 54 Il-2 88 388: at 200 m. 19.28
      21.07.44 Uffz. Heinrich Schlömann 4./JG 54 Yak-9 20 294: at 1.000 m. 20.40
      21.07.44 Ltn. Heinrich Sterr 4./JG 54 Yak-9 32 68: at 3.400 m. 04.15

    • historian-faktat

      Koottuna HEINÄKUUN (1-22.7.1944) väitteet Kuhlmey osastolta alasammutuista viholliskoneista:

      01.07.1944 - 6 (Suomalaiset HävLv 24 ja 34 : 4 11 = 15)
      02.07.1944 - 3 ( Suomalaiset:5 12 = 17)
      03.07.1944 - 8 ( Suomalaiset 11 10 = 21 )
      04.07.1944 - 2 ( Suomalaiset 3 3 = 6)
      05.07.1944 - 0 ( Suomalaiset 7 7 = 14)
      06.07.1944 - 2 (Suomalaiset 1 1 = 2)
      07.07.1944 - 2 ( Suomalaiset 1 0 = 1 )
      08.07.1944 - 3 ( Suomalaiset 2 1 = 3)
      09.07.1944 - 4 ( Suomalaiset 6 4 = 10)
      10.07.1944 - 0 ( Suomalaiset 13 0 =13 )
      11.07.1944 - 1 ( Suomalaiset 3 1 = 4)
      12.071944 - 0 ( Suomalaiset 0 0 = 0)
      13.071944 - 3 ( Suomalaiset 0 0 =0 )
      14.07.1944 - 6 ( Suomalaiset 0 0 =0)
      15.071944 - 0 ( Suomalaiset 5 7= 12)
      16.07.1944 - 0( Suomalaiset 2 1 = 3)
      17.071944 - 1 ( Suomalaiset 0 0 = 0)
      18.07.1944 - 0 ( Suomalaiset 2 2 = 4)
      19.07.1944 - 2?* ( Suomalaiset 4 0 =4 ) * Kuhlmey-lentäjälle merkintä: [Kaluga]
      20.071944 - 0 ( Suomalaiset 3 0 = 3)
      21.07.1944 - 8*? ( Suomalaiset 0 0 = 0) * onko Suomessa?
      22.071944 - 0 ( Suomalaiset 2 0 =2 )
      ----------------------------------------------

      Yhteensä:
      Kuhlmey: 39 ( 10 jos tapahtuneet Suomessa)
      Suomalaiset: 134 ( 10 heinäkuun 23-25.päivä)


      Kaikkiaan Kuhmey väitteet (17.kesäkuuta - 22.heinäkuuta 1944): 135 ( 10 epäselvyys onko ammuttu Suomessa)

      Suomalaisilla HävLv 24 ja 34 (sama aika) : 382
      Yhteensä suomalaiset ja saksalaiset: 517 (tai 527). Kuhlmeyn osuus väitteistä 26,1% (tai 27,5%).




      .

    • v....v....v....v....v

      Jospa tuo Staffel 6 eli 6./JG 54 siirrettiin ennen muita pois Kannakselta? Tietääkseni Gruppe 2:n laivueet olivat 4, 5 ja 6 sitten tuo Stab II./JG 54 johon kuului vain muutama kone (Rudorffer ja Tangermann).

      • historian-faktat

        Voi olla mahdollista. Silloin Suomessa olleille yksiköille olisi tullut 143 väitettä pudotuksista ja viimeiset pudotukset merkittiin 21.7 todellakin vain 4./JG 5:lle ja 5./JG 54:lle. Suomalaisille tuli lisäksi 9-16.kesäkuuta 52 väitettä pudotuksista. 16.6.44 ilmeisesti tuhraantui myös Hävittäjälentolaivue 24:ltä "majanmuutosta" kun Kuhlmeylle piti tehdä tilaa Immolassa. Yhtään ainutta pudostusta yksikölle ei sinä päivänä tullut mutta heti seuraavana 11. Menikö näin?

        Noiden lentäjien väitteiden perusteella Kannaksen hävittäjätorjunnasta päävastuun kantoivat suomalaiset (73%) sinäkin aikana kun Kuhlmeyn hävittäjä lennostot olivat Suomessa (Stab II, Staffel 4, 5 ja 6). I/SG 5:lle ei ole merkitty yhtään pudotusta noiden mikrofilmattujen asiakirjojen mukaan kesä-heinäkuussa 1944.


      • Dortmund

        Ts. väite jonka mukaan Osasto Kuhlmey tuplasi Kannaksen hävittäjätorjunnan ei pidä paikkaansa. He noite väitetilastojen perusteella lisäsivät - ei 100%:lla vaan vajaalla 40%:lla.

        Tämä voi viitata myös siihen että Kuhlmeyn porukalla ei ollutkaan hävittäjätorjunnassa koneita käytössä niin paljon kuin on uskoteltu tai sitten sen lentäjät eivät olleet parhaimpia lukuunottamatta HävLv 24:n ja 34:n pilottien tasoisia. En usko että suomalaiset olivat liioitelleet pudotuslukemia yhtään enemmän kuin saksalaiset. Liioittelu on ollut luokkaa 1:2 tai 1:3 (todellinen pudotus vs väite).


    • TattisVaanTiedoista

      No siinä kun jaatte Kuhlmey-lentäjien väitteen kolmella ja suomalaisten 2.2:lla niin alatte pääsemään realistisempiin lukemiin kuinka monta ryssän konetta oikeasti tuli hävittäjälentäjien pyssyistä alasammuttua.

      Joitain alta 50 sakemanneille ja 180 suomalaisille. Suomalaiset menettivät ilmataisteluissa 14 hävittäjää, muutaman kentälle tuhottuna ja muutaman ilmatorjunnan takia. Lisäksi Nissinen kuoli kun Sarjamon koneesta irronnut kappale tuhosi sen. Se oli kyllä sen kesän hävittäjälentäjien osalta traagillisen tapahtuma.

      Hävittäjä vs. hävittäjä ilmataisteluissa suomalaiset ottivat voiton todennäköisesti lähes 1:10. En luokittele IL-2:ta hävittäjäkoneeksi vaikka se tiettävästi yhden suomalaiskoneen onkin ampunut alas (Pekuri jäi vangiksi).

      • SiinäLisätietoa

        "En luokittele IL-2:ta hävittäjäkoneeksi vaikka se tiettävästi yhden suomalaiskoneen onkin ampunut alas (Pekuri jäi vangiksi)."

        Pekurin BW-koneeseen saivat osumia venäläiset Hurricanet.


      • tarkistappa_tästä

      • TeoriaJaKäytäntö

        Samantekevää! Pekuri ITSE kertoo tapauksen toisin!


      • minulla-ei-muuta
        TeoriaJaKäytäntö kirjoitti:

        Samantekevää! Pekuri ITSE kertoo tapauksen toisin!

        Oliko Pekuri niin sekaisin ettei muistanut että hän lensi kesällä 1944 mersuilla eikä brewstereillä?


    • historian-faktat

      Ensimmäinen tapaus jossa I/SG 5:n lentäjä ampui lentokoneen kesällä 1944 tapahtui ilmoitusten perusteella vasta 14.elokuuta.....

      14.08.44 Ofw. Roediger 3./SG 5 Il-2 6828 at 50 m.

    • zffggfgg

      Ranska 1940. Ranskan 1 750 menetetystä tuhotusta panssarista vai 2% eli 35 tuhosi Luftwaffe. Oliko se paljon 350 Stukalta ja 1 200 pommikoneelta?
      Ranska 1940, Kursk 1943, Normandian 1944 ja Ardennes 1944-45. Niin ja Britit P-Afrikassa, alle 1% tankeista menetettiin ilmaiskuissa. Kuhlmey on tyrmätty.

    • TarkkispojanEpätoivo

      Ei riitä Kuhlmeyn tyrmäykseen. Tali-Ihantalassa oli ps-vaunuja tiheästi ja niihin oli helppo osua.

      Vuodi 1940 ei kelpaa esimerkiksi laisinkaan. Normandiassa ja Aedenneilla ei saksalaiskoneita juuri ilmassa ollut!

      Tarkkispojan yrityksetvaluvat jatkuvasti hiekkaan!

      • minulla-ei-muuta

        Brittien panssaritappioista Italiassa vain alle 2% koostui muista kuin pst-aseiden, miinojen, sinkojen, tankkien vaikutuksesta. Tuo alle 2% ei välittämättä ole edes ilmaiskut. Muistaakseni eräissä Italian taistelujen amerikkalaisraporteissa mainittiin myös että 1% panssarimenetyksistä johtui Saksan Luftwaffen ilmatoiminnasta.

        Kuhlmey-fanit täyttävät kaikki fanaatikon tuntomerkit. Inttivät idolinsa puolesta vaikka tosiasiat ovat heitä vastaan: Ranska, Pohjois-Afrikka, Italia, Kursk, Normandia, Ardennit... näissä ja monissa muissakin taisteluissa ilmavoimat aiheuttivat hyvin vähäiset tappiot vihollisen panssarivoimille. Keskimäärin 2-5%. Saksan osalta liikutaan pikemmin lähempänä tuota 2%:a.


      • SyöksyPommittaja
        minulla-ei-muuta kirjoitti:

        Brittien panssaritappioista Italiassa vain alle 2% koostui muista kuin pst-aseiden, miinojen, sinkojen, tankkien vaikutuksesta. Tuo alle 2% ei välittämättä ole edes ilmaiskut. Muistaakseni eräissä Italian taistelujen amerikkalaisraporteissa mainittiin myös että 1% panssarimenetyksistä johtui Saksan Luftwaffen ilmatoiminnasta.

        Kuhlmey-fanit täyttävät kaikki fanaatikon tuntomerkit. Inttivät idolinsa puolesta vaikka tosiasiat ovat heitä vastaan: Ranska, Pohjois-Afrikka, Italia, Kursk, Normandia, Ardennit... näissä ja monissa muissakin taisteluissa ilmavoimat aiheuttivat hyvin vähäiset tappiot vihollisen panssarivoimille. Keskimäärin 2-5%. Saksan osalta liikutaan pikemmin lähempänä tuota 2%:a.

        " Ranska, Pohjois-Afrikka, Italia, Kursk, Normandia, Ardennit... näissä ja monissa muissakin taisteluissa ilmavoimat aiheuttivat hyvin vähäiset tappiot vihollisen panssarivoimille. "

        Heti huomaa, ettet tunne lainkaan sotahistoriaa Karjalan kannaksen suurtaisteluista. Stukat tuhosivat panssareita hyökkäysryhmityksiin isoilla pommeilla eikä Stukan tykeillä kuten mainitsemissa taisteluissa tapahtui.


      • lopullinen-totuus

        Sinä ole parantumattomasti hurahtanut mantraan jonka valehtelun ja liioittelun tielle lähtenyt Luftwaffe syötti. Se tempoi hatusta mielikuvituksellisen väitteen 200 tuhotusta vihollispanssarista. Samat Stukat ja Jabot pystyivät pommikoneiden kanssa tuhoamaan kuitenkin reilusti alle sata tankkia Kurskin suurtaistelussa johon otti osaa sentää itärintamalla olleista Luftwaffen koneista noin 70%, siis yli kymmenkertainen määrä Kuhlmey-osastoon vaikka pommikoneitakaan ei laskettaisi mukaan.

        Kerro nyt millä perusteella Kuhlmeyn noin keskimäärin 40-50 koneen keskivahvuus olisi ollut 15 kertaa tehokkaampi kuin Luftwaffe Kurskissa vuotta aiemmin. Älä ala kertoilemaan ikävystyttäviä satuja "panssarimakkaroista". Keksi jotain vähän parempaa.


    • MinullaOnTämä

      Ei edelleenkään vakuuta! Olosuhteet ps-vaunujen tuomiselle ovat kovin erilaiset laajassa autiomaassa, Kurskissa ja Ardenneilla.

      Tali-Ihantalassa oli pieneen tilaan puristunut isoja ps-vaunu esiintymiä, joita saksalaiset kutsuivat nimellä panssarimakkara.

      Kun panssarivaunun kanteen tömähtää 250 tai 500 kg:n pommi niin on sisällä oleva miehitö poissa pelistä!

      Ei ole olennaista se, että tuhoutuiko ps-vaunuja juuri 200 tai vähemmän. Osasto Kuhlmey aiheutti hyökkääjälle suurta tuhoa ja antoi erinomaisen henkisen boostin puolustajille. Lentoja tapahtui useita kertoja päivissä ja etulinja iloitsi nähdessään valtavat räjähdyspilvet hyökkääjien seassa!

      • MeAgain

        "Tali-Ihantalassa oli pieneen tilaan puristunut isoja ps-vaunu esiintymiä, joita saksalaiset kutsuivat nimellä panssarimakkara."

        Pitkälti juuri sellaiset olosuhteet syntyivät Normandiassa saksalaisten yrittäessä pusertaa mottiin jääviä yksiköitä kapeaa pelastuskäytävää pitkin ulos kohti Seineä. Taktisille ilmavoimille tilanne oli epäilemättä ihanteellinen ja vastaavaa tilaisuutta ei oikeastaan enää sittemmin tullut. Normandian loppunäytöksessä taktiset ilmavoimat varmaankin antoivat niin hyvän esityksen kuin käytännössä oli mahdollista.


      • VerratinderNormandie

        Niin teoriassa. Toisaalta Normandiassa kenraaleilla oli käynnissä oikein petoksen orgia, joten tahallista saamattomuuttakin oli. Erityisesti vastarintaliike oli vallannut Luftwaffen


    • minulla-ei-muuta

      Ranska 1940: vain 2% (35 tankkia) tuhottu Luftwaffen 350 Stukalla ja 1 200 pommikoneelle.

      P-Afrikka: brittien tankkimenetyksistä vain 2% oli muita kuin tykkien, miinojen ja tankkien aiheuttamia. Eli maksimissaan vain 2% on ylipäätänsä voinut olla Luftwaffen suorituksia.

      Italia: britit ja amerikkalaiset tuskin menettivät edes prosenttia panssarikalustostaan Luftwaffen ilmaiskuilla.

      Kursk: vain 2-5% venäläisten tutkimista tankeista on voinut olla seurausta yli 400 Luftwaffen maataistelukoneen ja lähes tuhannen pommikoneen suorituksista. Saksalaisten oman arvion mukaan aniharva heidän tankeistaan menetettiin Neuvostoliiton IL-2 ja Pe-2 koneiden hyökkäyksissä.

      Normandia: maksimissaan 1 500 tuhotusta saksalaistankista vain 100 on voinut olla RAF:n ja USAF:n noin 1500- 1700 maataistelukoneen tai parintuhannen pommikoneen tuhoamia.

      Ardennit: arvioit tuhansien liittoutuneiden tuhoaminen saksalaistankkien määrästä ja osuudesta kokonaistappioista vaihtelevat 2-8:% välillä. Suurin osa Saksan panssarikalustosta itseasiassa hylättiin polttoaine, huolto-ongelmien vuoksi.

      Yleinen arvio itärintamalla on päätynyt siihen että vain 2% panssarikalustosta menetettiin ilmaiskuissa.

      Kuhlmey-fanit puolestaan uskovat että Kannaksella 5 viikossa osasto Kuhlmey olisi aiheuttanut lähes 40% puna-armeijan panssaritappiosta ja että 40 Stukalla olisi muka tuhottu noin 200 vihollistankkia. OLETTEKO TE HULLUJA?

    • KatkeruuttaRiittää

      Jopas on Tarkkispojalla hirttänyt levy kiinni?

      "Kuhlmey-fanit puolestaan uskovat että Kannaksella 5 viikossa osasto Kuhlmey olisi aiheuttanut lähes 40% puna-armeijan panssaritappiosta ja että 40 Stukalla olisi muka tuhottu noin 200 vihollistankkia. OLETTEKO TE HULLUJA?"

      Kerrataanko muutama tosiasia:

      - Tali-Ihantalassa oli tiheitä ps-keskittymiä (makkaroita)

      - hyökkäyksiin osallistuivat Stukat ja suuri määrä Jaboja

      - iskuja tehtiin mointa kertaa päivässä

      - myös Jabon alla oli tuhoamiseen riittävä pommi

      - Tali-Ihantalan jälkeen iskettiin Äyräpäähän

      - tarkka tuhottujen ps-vaunujen ei ole olennainen, sillä apu oli valtaisa näinkin

      Tarkkispoika ei edelleenkään pääse yli katkeruutensa aiheinta, jotka ovat:

      - Suomen torjuntavoitot

      - Suomen itsenäisyys

      - Puna-armeijan rökäletappiot

      - Viron uusi itsenäisyys

      - Viron menestyminen

      - Neukkulandia romahdus 1991

    • Kaarle-Martel

      Enemmän luotan Kuhlmey-lentäjien ilmavoittoväitteisiin kuin tankin tuhoamisväitteisiin.

      Luftwaffen historiikissa mainitaan sen tehneen Operaatio Zitadellen aikana peräti 33 000 taistelulentoa, siis yli kymmenkertainen määrä kuin osasto Kuhlmeyllä. Saldona siis 40-100 tuhottua tankkia (1 956:sta. Lähde Friesser, Erickson, Zaloga).

      Tuolla perusteella Kuhlmeyn osasto on tuhonnut Kannaksella 4-10 vihollisen panssarivaunua kun Suomen ilmavoimien noin 50 pommikonetta jätetään laskuista pois. Todennäköisesti suomalaiset lentokoneet eivät ole tuhonneet ensimmäistäkään ellei joku ihan onnenkantamoinen 250 kg tai 500 kg:n pommi ole pudonnut tankin välittömään läheisyyteen (muutaman metrin päähän).

      1:2 sapluunaa käyttäen saksalaiset hävittäjäkoneet ovat ampuneet alas n. 70 viholliskonetta. Suomalaiset samalla laskumenettelyllä n. 250 ilmatorjunta päälle.

      • Totuus-nousee-esille

        Hannu Valtosen mukaan korkeintaan kolmasosa osasto Kuhlmeyn ilmavoittoväitteistä pitää paikkaansa. Hän on myös skeptinen suhteessa suomalaisten väitteisiin ja toteaa että suomalaisten osalta lähestytään samaa 1:3 todennäköisyyttä, totuuden ja ilmavoittoväitteiden välillä. Neuvostoliittolaiset raportit omista menetyksistä ovat nämä:

        "Neuvostoarkistojen perusteella esim. 9.6-30.6.44 Leningradin Rintaman tappiot olivat: 89 hävittäjien pudottamaa, 35 ilmatorjunnan pudottamaa ja 36 kadonnutta. Itämeren Laivaston Ilmavoimien tappiot olivat 48 lentokonetta mutta käsittää kesäkuun lisäksi myös heinäkuun ja Baltian alueella tapahtuneet menetykset. Suomalaisten lentäjien ja Osasto Kuhlmeyn lentäjien ilmavoittoväittet ajalta 9.-30.6.44 olivat sen sijaan 397. "

        Noista neuvostotappioista voidaan päätellä miten pahasti sekä Osasto Kuhlmey, HävLV 24 ja 26 ovat liioitelleet ilmavoittojaan. Samoin ilmatorjunta. 170 lentokonemenetystä noin 20 Itämeren laivaston menetystä kesäkuulle tietää n. 190 konetta. Ja niistä hävittäjille tai tuntemattomilla syille on sälytetty yhteensä vain n. 130-140. Melkolailla kolmasosa lentäjien väitteistä.


      • KaikillahanNeHeitti

        On jo kauan ollut yleisesti tiedossa, että vain osa ilmoitetuista ilmavoitoista piti paikkansa. Useimmilla 'ässillä' olivat todelliset pudotukset vain max, 60 % väitetyistä! Isoimmat poikkeukset tuli USA:n pommikoneiden kk-ampujien ilmoitukset, joista vähemmän kuin yksi kymmenestä piti paikkansa.

        Neuvostoliiton lentäjillä Valtonen totesi, että noin 1 kahdestakymmenestä väitetystä piti paikkansa!

        Maataistelukoneiden tuhoväittämät heittivät toki aina ja se oli ymmärrettävää. Vaikka jonkinlaisen osuman totesikin niin tuhon määrää oli ilmasta mahdotonta arvioida!


    • totuus.tulee.selville

      Keksivät hatusta mielikuvituksellisia lukemia tuhotuista vihollistankkimääristä ja alasammutuista viholliskoneista. Tämä asia on loppuunkäsitelty ja vain natsipellet hypettävät enään Kuhlmey-osastoa.

    • TarkkispojanTurhake

      Ei palstalla ole natsipellejä ja tosiasi on se, että lento-osasto Kuhlmeystä oli kesäsodan 1944 ratkaisuhetkillä markittävä apu Suomen puolustukselle. Ja tuolla hetkellä tarvitsimme kaiken mahdollisen lisäavun!

      Siitä olemme osastolle kiitollisia. Se, että tuhosiko tarkalleen ottaen jonkun tietyn lukumäärän, on vaikeata pitää kovin relevanttina!

      Tarkkispoikaa nyppii yhä:
      - Suomen torjuntavoitot
      - säilynyt itsenäisyys

      ja niiden alakohtina saksalaisten panos ja menestys!

      Siksi hän jaksaa vuodesta toiseen avata aina uudelleen tämänkin ketjun!

    • ghghjhjhvv

      Huijareita olivat

    • zxcvbnmk

      Kursk eli operaatio Zitadellen kahden ensimmäisen viikon aikana Luftwaffe lensi taistelualueella 27 221 lentosuoritusta. NL menetti 1 956 panssaria joista 2-5% tuhoutui ilmahyökkäyksissä. Näin ollen yhtä tuhottua tankkia kohden tarvittiin vähintäin 300 lentoa (tai jopa 700). Luftwaffen lennoista ainakin puolet oli rynnäkkö- tai pimmituslentoja.

    • MustaKylkiKummallakin

      Ei se matikka ihan noin kulje! Valtaosa lennoista oli tavallisia hävittäjä- ja pommituslentoja eikä kaikissa rynnäkkölennoissa olölut suinkaan kohteena ps-vaunut vaan vihollisen elävä voima!

      Kun itse tempaisee hatusta lukuja ja niiden välisiä suhteita saa tulokseksi täysin mielivaltaisia keksintöjä! Melkoista liioittelua oli myös venäläisten IL-2-lentäjien OMAT ilmoitukset saavutuksisista!

    • Videot.puhuis.toista

      Näistä videoista nähtynä,Stugan osumatarkkuus on ollut varsin hyvä,tosin noissa videoissa käytettiin ilmeisesti jotain raketteja,ei pommeja.Mutta todennäköisesti niitä on ollut kesällä v-44 käytössä myös täällä Suomessa. Ja sitä ei kai tiedetä valehtelivatko sakut sitten tankkien osumistaan vai ei.

      https://www.youtube.com/watch?v=cU6OK1zSxKg

      • MeAgain

        Tuossa videossa? Ei kyllä taatusti ainakaan raketteja sillä muuten huteja olisi tullut vielä paljon enemmän. Enemmänkin näyttäisivät olevan tykki-Stukia. Tykkikoneilla yleensä ottaen oli toisen maailmansodan päivinä parhaat osumamahdollisuudet, mutta niinikään rajallinen ammuskapasiteetti.


      • JU87G

        Mielestäni filmillä on selkeästi sotimassa tykki-Stukat. Koneissa oli 2 kpl 37 mm:n tykkejä, joissa kummassakin oli pieni (muiustaakseni 5 kpl) ammusmäärä.

        Tulla varustuksella kone ei pystynyt enää kuljettamaan pommeja eikä liioin jyrkkiin pystysyöksyihin. Rudellin kirjasta sai mielikuvan, että ampuminen olisi ollut tarkempaa ja silloin yritettiin osua tankin takaosaan, jossa panssaroisti oli heikoin!


    • IsoApuSuomelle

      Tuskinpa Stuka-lentäjät valehtelivat vaan kertoivat sen, milktä omaan silmään tulokset näyttivät! Tietty toivorikkaus tulosten suhteen on ymmä'rrettävää ja sitä esiintyi kaikkien maailman armeijoiden piirissä!

      • tehthetheh

        Stuka ässillä vain sitten koneet kärsivät kun rajattu määrä ammuksia ja ampumiset lähietäisyydeltä jolloin räjähdys repi konetta.Loppua kohti myös hyvä hävittäjäsuoja piti olla Amerikakkalaisia koneita kohtaan.


      • MinneMeneeKustaTulee

        Ja höpö höpö.

        Yleensä tykin osumista (moottoritilaan... muualle ei kannattanut ampua) ps-vaunu syttyi tuleen eikä heti räjähtänyt!

        Kesän 1944 jälkeen Stukat vaihdettiin Focke Wulff 190 koneisiin!

        Lännessä ei Stukalla ollut asiaa sotalentoihin jo pariin vuoteen!


    • historian-faktat

      On todennäköisempää lähteä siitä että Kuhlmeyn lentäjien ilmavoittoväitteessä on 70-80% ilmaa välissä ja että panssarien tuhoamisessa liioitteluprosentti voi olla hyvinkin yli 95.

      Sokea usko osaston lentäjien väitteisiin ei ole mikään tiedon väärtti. Osasto Kuhlmeyn roolin realistisempi kuva vaatii selvästi uutta lähdekriittistä historiantutkimusta.

    • Penna-Tervo

      Karl Heinz Frieseri mukaan Neuvostoliitto menetti Kurskin taistelussa (Operaatio Zitadelle) 1 956 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Venäläiset tutkivat omat menettämänsä panssarit jotta saisivat selville syyt tuhoutumiseen (ja korjatakseen mahdolliset puutteet). Heillä ei ollut siis mitään hyötyä valehdelle julkisuuteen tutkimustuloksia. Tieto oli sisäiseen käyttöön tarkoitettua (esim taktiikka, panssarien suunnittelu ja valmistus jne). Tutkimuksen mukaan varmuudella 2% tuhoutui saksalaisten ilmaiskuissa. Ylin arvio oli 5% joka saattaa sisältää epävarmat tapaukset joissa ei selvyyttä tuhosiko tankin lentokoneen tykki, pommi vai pst-aseistus vai tykin kranaatin räjähdys. On myös ollut tapauksia jossa tankkiin on osunut sekä pst-aseistus että lentokoneen tykki/pommi eikä ole selvyyttä mikä oli alkuperäinen syy tuhoon. Jos käyttää keskiarvoa 3.5% ja menetettyjen vaunumäärä tiedetään (Frieserin 1 956 lukemalla) päädytään siihen että noin 400-500 Luftwaffen maataistelu- ja syöksypommittajaa sekä lähes tuhat keskiraskasta pommikonetta tuhosi 68 neuvostoliittolaista panssaria ja rynnäkkötykkiä Kurskin taistelussa. Mikäli niistä ylivoimainen enemmistö, esim 60 oli juuri maataistelu- ja syöksypommittajien tuhoamisia päästään kokonaistulokseen jossa yhtä tuhottua panssari kohden jouduttiin käyttämään noin 6½ maataistelukonetta. Siis 1:6.5. Tämä siis reilussa kahdessa viikossa.

      Jos Kannaksen taistelut noudattavat samaa tuloksellisuutta ja huomioimme sen että Kuhlmey operoi siellä noin 4 viikkoa eli tuplasti pitemmän ajan päästää tulokseen 1:3.25 mikä tarkoittaisi että noin 50 maataistelu- ja syöksypommittajentokonetta olisi tuhonnut 15 vihollispanssaria tai rynnäkkötykkiä. Tämä tietysti edellyttäisi että taistelujen intensiivisyystaso Luftwaffen osastoilla Kurskin kahden viikon ja Kannaksen neljän viikon aikana olisi ollut sama. Tosiasiassa kuitenkin Kannaksen taistelujen intensiivisyys laski heinäkuun ensimmäisen viikon jälkeen ja jatkui kiivaana heinäkuun 18.päivään asti enää vain Vuosalmen alueella.

      Niinpä esitän oman arvioni jonka mukaan OSASTO KUHLMEY TUHOSI KANNAKSEN TAISTELUISSA VAIN NOIN KYMMENEN VIHOLLISEN PANSSARIVAUNUA TAI RYNNÄKKÖTYKKIÄ.

      • Hyihyihyy

        Puna-armeijalla on aina ollut tärkeää valehdella kaikki jälkipolville. Sisäiset jutut pannaan uusiksi. Todellisuudessahan noista tappioista Kurskissa 1000 saattoi tulla jo yhdessä päivässä ja ihan viimeisimmän tieteen tuotosten mukaan eikä ole revari edes


    • TodellisetFaktat

      Tarkkispoika on aina yhtä katkera silloin, kun asia koskee Muna-armeijan tappiota! Kaikissa voittoilmoituksissa on mukana tiettyä toivorikkautta ja yleensä ei ole kyse tietoisesta valehtelusta. Yleensä liittoutuneiden ja Saksan ilmavoitoista oli todellisuudessa toteutunut n. 60 %. Puna-armeijalla vastaava luku on huomattavasti pienempi ja vivahtaa jopa tahalliselta!

      Voi olla, että osasto Kuhlmeyn ps-vaunuilmoituksissa on hieman ilmaa, mutta tuskin noin törkeästi, mitä Tarkkis kauppaa!

      Lisäksi sopii muistaa, että osasto pommitti enimmäkseen jotakin tärkeämpää, kuin ps-vaunuja.

      Osasto katkaisi useamman kerran ne pioneerien rakentamat sillat, joita puna-armeija käytti joukkojensa ja panssarikärkensä huollossa!

    • jkhlklkhklkl

      Enpä usko että olisi olut mitään syytä syöttää palturia. Nuo raportoinnin tuhotuista kohteista ja joukko määristä on ylen tarpeellista tietoa sodan johdolle. Kyseisellä lento osastola oli ratkaiseva merkitys itärintamalla Karjalankannaksella suurhyökkäyksen torjumisessa.Ilman sen tukea läpimurto olisi ollut lähes varma.Joukko osasto oli mittapuultaan suhteelisen suuri Suomen ilmavoimiin verrattuna.Noin 1/3 Suomen ilmavoimista.

      Perimätiedon mukaan mm. Suomen ilmavoimissa oli perin erillainen yksilöllinen suhteutuminen mm. ilmvoittojen ilmoittamiseen. Pelättiin sodan lopputulosta ja jotkut olivat kaukonäköisiä tuon suhteen ja jättivät tuhottuja ilmoittamatta jotkut taasen röyhistelivät asiaa sen enenmpää puntaroimatta.Sikäli sanoisin,että pidetyty tilastot ovat lähinnä suuntaa antavia ja enneminkin varovaisia Suomen sodan osalta kuin liioittelevia.

    • von.Mynchausen

      Vertailuna tappioilmoitusten ja todellisuuden suhteesta voi mainita että suomalaiset lentäjät ilmoittivat jatkosodassa upottaneensa yhteensä 10 sujellusvenettä. Totuus on että upotuksia oli yksi. Neuvostovene oli vaurioitunut ilmeisesti miinaan ajossa niin että se joutui ajamaan pinnassa. Muutaman yrityksen jälkeen suomalainen lentäjä upotti veneen. Tästä voi tehdä arviota 200 panssarivaunun tuhoamisesta. Mistähän lentäjä toteaa vaunun tuhoutuneen kun koko tapahtuma kestää vain muutaman sekunnin.

      • TurhaaUrputusta

        Tarkkispoika yrittää yhä voittaa toista maailmansotaa uudelleen!

        Ei rynnäköinnissä mitään "todeta" vaan arvioidaan pommien osumat ja niiden vaikutukset. Lento-osasto Kuhlmey edusti Suomelle Tali-Ihantalana taistelussa valtaisaa (ellei ratkaisevaa) apua eikä ole kovin olennaista se, että oliko tuhottuja vaunuja tarkalleen 200! Osasto tuhosi jatkuvasti myös Tali-Ihantalassa vastustajan huoltosiltoja, tykistöasemai ja hyökkäysvalmiita joukkoja!

        Suuri vaikutus osastolla oli myös henkisesti!

        Lähde: Heikki Valtonen: Lento-osasto Kuhlmey

        Aake Jermo: Thermanin (lääkintäkapteeni) saapuminen oli sen päivän toinen suuri myönteinen yllätys, joka valoi luottamusta siihen, että vielä tässä pärjätään. Ensimmäinen oli Stukien hyökkäys sillanpäähän. Venäläisten ilmaherruus oli siihen asti ollut ehdoton. Nyt lähestyi takaapäin selvästikin ison lentolaivueen jylinä. Esikunnan väki hakeutui kuka mihinkin ojaan, mutta laivue painuikin hirveästi vonkuen ohitse. Hetken päästä kuultiin syöksyt ja pommitukset Äyräpään harjulla. Mitään ennakkotietoa asiasta ei ollut, mutta joku hoksasi huutaa:

        Ne on Stukia, ne on Stukia!

        Siitä puhkesi mieletön riemu. Isot miehet, karskit soturit, nousivat kuopistaan, hurrasivat ja heittelivät lakkejaan ilmaan. Sama näytelmä esitettiin melkein kaikkialla suomalaisten linjoilla. Tilanne tuntui valjenneen yhdessä hetkessä: me pommitamme vihollista, me olemmekin niskan päällä!

        Paitsi huomattavaa moraalista tukea ja turvallisuutta luovaa tietoisuutta siitä, että Suomi ei ole yksin taistelemassa perivihollista vastaan, on osasto Kuhlmeyn suoranainen merkitys.


        Suomen ilmavoimat osallistui yhdessä saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin, ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston osallistuminen taisteluihin oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta. Erityisesti lento-osaston merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä. Kaikkiaan Suomen ilmavoimat ja lento-osasto Kuhlmey suorittivat alueelle 22. kesäkuuta ja 6. heinäkuuta 1944 välisenä aikana yhteensä 1020 pommituslentoa, joiden yhteydessä pudotettiin 765 tonnia lentopommeja. Lento-osasto Kuhlmeyn osuus pudotetuista pommeista oli yli 63 prosenttia.


      • miksei.tasan.tuhat
        TurhaaUrputusta kirjoitti:

        Tarkkispoika yrittää yhä voittaa toista maailmansotaa uudelleen!

        Ei rynnäköinnissä mitään "todeta" vaan arvioidaan pommien osumat ja niiden vaikutukset. Lento-osasto Kuhlmey edusti Suomelle Tali-Ihantalana taistelussa valtaisaa (ellei ratkaisevaa) apua eikä ole kovin olennaista se, että oliko tuhottuja vaunuja tarkalleen 200! Osasto tuhosi jatkuvasti myös Tali-Ihantalassa vastustajan huoltosiltoja, tykistöasemai ja hyökkäysvalmiita joukkoja!

        Suuri vaikutus osastolla oli myös henkisesti!

        Lähde: Heikki Valtonen: Lento-osasto Kuhlmey

        Aake Jermo: Thermanin (lääkintäkapteeni) saapuminen oli sen päivän toinen suuri myönteinen yllätys, joka valoi luottamusta siihen, että vielä tässä pärjätään. Ensimmäinen oli Stukien hyökkäys sillanpäähän. Venäläisten ilmaherruus oli siihen asti ollut ehdoton. Nyt lähestyi takaapäin selvästikin ison lentolaivueen jylinä. Esikunnan väki hakeutui kuka mihinkin ojaan, mutta laivue painuikin hirveästi vonkuen ohitse. Hetken päästä kuultiin syöksyt ja pommitukset Äyräpään harjulla. Mitään ennakkotietoa asiasta ei ollut, mutta joku hoksasi huutaa:

        Ne on Stukia, ne on Stukia!

        Siitä puhkesi mieletön riemu. Isot miehet, karskit soturit, nousivat kuopistaan, hurrasivat ja heittelivät lakkejaan ilmaan. Sama näytelmä esitettiin melkein kaikkialla suomalaisten linjoilla. Tilanne tuntui valjenneen yhdessä hetkessä: me pommitamme vihollista, me olemmekin niskan päällä!

        Paitsi huomattavaa moraalista tukea ja turvallisuutta luovaa tietoisuutta siitä, että Suomi ei ole yksin taistelemassa perivihollista vastaan, on osasto Kuhlmeyn suoranainen merkitys.


        Suomen ilmavoimat osallistui yhdessä saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin, ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston osallistuminen taisteluihin oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta. Erityisesti lento-osaston merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä. Kaikkiaan Suomen ilmavoimat ja lento-osasto Kuhlmey suorittivat alueelle 22. kesäkuuta ja 6. heinäkuuta 1944 välisenä aikana yhteensä 1020 pommituslentoa, joiden yhteydessä pudotettiin 765 tonnia lentopommeja. Lento-osasto Kuhlmeyn osuus pudotetuista pommeista oli yli 63 prosenttia.

        On sillä tuhottujen tankkien määrällä se merkitys että pidetäänkö kymmenkertaista liioittelua totuutena koska se kuulostaa hyvältä.
        Samalla lailla suomalaisen sissiporukan tuhottua Itä-Karjalassa suuren venäläisen huoltokeskuksen niin raporttiin oli heitetty 500 tapettua vihollista niin siitä on näillä palstoilla tullut absoluuttinen totuus.


      • stallarin_tuska
        miksei.tasan.tuhat kirjoitti:

        On sillä tuhottujen tankkien määrällä se merkitys että pidetäänkö kymmenkertaista liioittelua totuutena koska se kuulostaa hyvältä.
        Samalla lailla suomalaisen sissiporukan tuhottua Itä-Karjalassa suuren venäläisen huoltokeskuksen niin raporttiin oli heitetty 500 tapettua vihollista niin siitä on näillä palstoilla tullut absoluuttinen totuus.

        Voi kun meitin pikku-stallaria niin riipii, kun fanittamansa muna-armeija sai kuokkaan. No, paljonko niitä ryssiä tapettiin huoltokeskuksessa? Mihin perustat väitteen?


    • ..valtavat menetykset pakoittivat Puna-armeijan pysähtymään Tali-Ihantalassa. Johonkin ne tankit ja muu kalusto katosi.
      Ai niin, Stalin oli niin hyvä ihminen että; "noo, suomalaisilla on varmaan nyt kurja olo, minäpä en enää hyökkää tuone suomeen vaan pidän heitä suurina ystävinä"......

    • historian-faktat

      Toisen maailmansodan rintamilla näyttää ilma-ase näytelleen vain noin reilun 2%:n osuutta panssarivaunujen tuhoutumisessa. Esim. miinoilla pystyttiin tuhoamaan 5-10 kertaa suurempia määriä panssareita. Osasto Kuhlmey toimi Kannaksella ajankohtana jolloin Luftwaffe oli siirtynyt jo villin propagandan tasolle. Esim. ilmavoitoissa näkyi tutkija kirjailija Valtosen mukaan kesään 1944 mennessä jo 85-90%:n osuus pelkkänä "ilmana". Siis vain 10-15% ilmavoittoväitteistä itärintamalla piti enää paikkaansa. Osasto Kuhlmeyn osalta se tarkoittaa että osasto ampui ilmataisteluissa alas lopulta vain 10-20 vihollisen lentokonetta alas, ei yli 100 kuten se väitti (eräs lista puhuu yli 120 koneesta).

      • VaikkaVoissaPaistais

        Ilmoitettu luku saattaa toki heittää, mutta vielä epävarmempi on katkeran Tarkkispojan hatusta tempaava "vaihtoehtoinen totuus"!


    • AseetPuhuvat

      Ju-87 Stuka oli erittäin tarkka pommittaja, sillä pystyi taitava ohjaaja pudottamaan pommin laivan savupiipusta sisään. Yleensä käytettiin 500 kg. Pommia joka tuhosi raskaimmankin panssarivaunun vaikka ei osunut edes kohteeseen vaan viereen. Panssaritappajassa jolla esim. Hans-Ulrik Rudel lensi oli kaksi flak 37 mm. Tykkiä ja niihin kumpaankin 8 ammusta joissa valojuovaperä. Ju-87 oli kuitenkin erittäin haavoittuva vihollisen hävittäjäkoneita vastaan ja siksi se vaihdettiin sodan lopulla FW-190 jaboihin. Nämä kykenivät ottamaan saman pommilastin kuin stukat, mutta pommitus tapahtui loivassa syöksyssä joten se oli merkittävästi epätarkempaa. Paras tankintappaja oli FW-190 varustettuna 30mm MK-103 https://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=https://en.wikipedia.org/wiki/MK_103_cannon&prev=search tykillä jolla oli erinomaiset panssarin lävistys arvot wolframiammuksilla.

    • Veljmies

      Stukat ja pommikoneet onnistuivat Ranskan sotaretkellä 1940 tuhoamaan selvästä ilmaherruudesta huolimatta 1½ kuukaudessa vain noin 40 ranskalaista panssaria. Kurskissa 600 maataistelukonetta ja syöksypommittajaa sekä noin tuhat pommikonetta pystyivät tuhoamaan 2 viikossa vain 40-100 venäläistä panssaria.

      Millä perusteella keskimäärin 50 Stukaa ja rynnäkkökonetta olisi Kannaksella muka tuhonnut sitten 200 panssaria? Kuhlmey-osasto syyllistyi massiiviseen liioitteluun ja tietoiseen valehteluun. Osaston saldo on jäänyt korkeintaan vain 10-15 tuhottuun tai vakavasti vaurioitettuun panssariin. Ilmataistelujen III/JG 5:n valehteluprosentti (85-90%) viittaa Kuhlmey-osaston tapauksessa (se oli osa samaa epidemiaa) vain alle 20 alasammuttuun viholliskoneeseen.

      • Hitleriähaukkuvatkaikki

        Jospa tuolla sotaretkellä niitä käytettiin muihin maaleihin enemmän? Ranskalaisista panssareista ei ollut niin suurta harmia tipoittain käytettyinä ja muutenkin sota oli nuori ja tehtäviä paljon. Lähdeviitteitäkin kaipailen


      • tai-jospa-ei
        Hitleriähaukkuvatkaikki kirjoitti:

        Jospa tuolla sotaretkellä niitä käytettiin muihin maaleihin enemmän? Ranskalaisista panssareista ei ollut niin suurta harmia tipoittain käytettyinä ja muutenkin sota oli nuori ja tehtäviä paljon. Lähdeviitteitäkin kaipailen

        "Jospa tuolla sotaretkellä niitä käytettiin muihin maaleihin enemmän? Ranskalaisista panssareista ei ollut niin suurta harmia tipoittain käytettyinä "

        Tai kuule jospa ei. Etenkin ranskalaisten ja brittien raskaat vaunut tuottivat sakuille suuria vaikeuksia, kun niitä ei oikein meinattu saada tuhotuksi sakuvaunujen kevyillä tykeillä. Char B ja muut olivat lähestulkoon liikkuvia bunkkereita ja siten oivallisia maaleja ilmavoimille. Ja siltikin niihin osuttiin vain aniharvoin.

        Eli turha selitellä näin selvässä asiassa. Kuhlmeyn lukemat on täyttä potaskaa.

        "Esimerkiksi 16. toukokuuta 1940 Eure väijytti ja tuhosi 13 saksalaista vaunua, ml. malleja Panzerkampfwagen III ja Panzerkampfwagen IV, Stonnessa ja vetäytyi saatuaan 140 osumaa, jotka eivät läpäisseet vaunun panssarointia."

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Renault_Char_B1


      • MeAgain

        "Jospa tuolla sotaretkellä niitä käytettiin muihin maaleihin enemmän?"

        Yksi tärkeimpiä tehtäviä läpimurron jälkeen Saksan ilmavoimille oli häiritä ja lamauttaa ranskalaisten yritykset kerätä omat panssarinsa vastaiskuun panssarikäytävää vastaan.

        "Ranskalaisista panssareista ei ollut niin suurta harmia tipoittain käytettyinä..."

        Ottaen huomioon liittoutuneiden keränneen neljä panssaridivisioonaa vastahyökkäysyritykseen, tuokaan idea ei oikein toimi. Ilmaiskut epäilemättä paljolti sotkivat kokonaisuutta kuitenkin.


    • StallarinSyväKatkeruus

      Toistele sinä vaan! Voi olla, että voittoilmoituksissa on ilmaa, mutta vielä enemmän on sinun hatusta tempaamissa "veikkauksia"!

      Miksi asia on sinulle niin tärkeä. Apahtumasta on kulunut jo 72 vuotta!

    • VkvVkvbn

      II MAAILMANSODAN maataistaistelupilotit olivat suurimpi huijareita.

    • Stieglitz

      Hannu Valtosen tutkimus Luftwaffen lentäjien ilmavoittojen liitoittelusta vuonna 1944 viittaa epidemian tavoin kasvaneeseen tarpeeseen liioitella alas ammuttujen viholliskoneiden määriä Suomen rintamalla. Valtonen havaitsi että vain 10-15% hävittäjälentäjien väitteistä piti paikkaansa. Kuhlmey osalta se viittaa siihen että 120 alasammutun koneen sijasta osasto olisi ampunut alas vain 12-18 viholliskonetta.

      Panssarivaunujen suhteen on olemassa Kurskin taistelujen tulokset: NL menetti heinäkuun puoliväliin mennessä 1 956 hyökkäysvaunua (Karl Heinz Frieser). Sitten on olemassa NL: n oma tekninen tutkimus menetettyjen panssarivaunujen tuhoutumissyistä. Tuon tutkimuksen mukaan vainuista vain 2-5% menetettiin lentokoneen takia. Eli määrä vastaa siis 39-98 panssaria tai rynnäkkötykkiä. Maataistelukoneita Luftwaffella oli tähän operaatioon lähes 600 (stukat, jabot ja heinschelit). Lisäksi käytössä oli yli 800 pommikonetta. Yli 2/3 Lufwaffen operatiivisesti voimasta itärintamalla oli alistettu Kurskin operaatioon.

      Verrattuna osasto Kuhlmeyn vahvuuteen oli Kursissa käytössä 12-20 kertaa suuremmat ilmavoimat. Tämä viittaa siihen että Osasto Kuhlmey on onnistunut tuhoamaan Kannaksella kesällä 1944 neljässä viikossa tuskin enempää kuin 10-20 panssaria. On mahdollista että tuhottuja panssareita on ollut alle 10.

    • minulla-ei-muuta

      1) Ranskan sotaretki 1940: Saksan ilmavoimat onnistuu tuhoamaan täydellisestä ilmaherruudesta huolimatta vain 40 ranskalaista panssarivaunua (2% 1950:stä). Stukia käytössä yli 500. Sota kestää noin 6 viikkoa.

      2) Kursk 1943: NL menettää 1956 panssarivaunua, niistä 2-5% Luftwaffen hyökkäysten tuloksena. määrä siis noin 40-100. Saksalla käytössä tähän hommaan lähes 2 000 erityyppistä lentokonetta joista yli 600 luokiteltu syöksypommittajaksi tai maataistelukoneeksi.

      3) Normandia 1944: kolmen kuukauden taistelujen jälkeen liittoutuneiden noin 1 800 maataistelukonetta sekä lähes yhtä paljon keskiraskaita ja raskaita pommikonetta pystyvät tuhoamaan alle 100 saksalaista panssarivaunua, rynnäkkötykkiä, panssarintuhoajavanua tai telatykkiä. Maataistelukoneiden osuus on jäänyt todennäköisesti alle 80 panssarin.


      Yksikään ylläolevasta tapauksesta ei osoita että edes yhtä panssarivaunua 10 maataistelukonetta kohden olisi tuhottu esim. 4 viikon taisteluperiodilla minkä Kannaksen taistelu Kuhlmey-osastolle kesti. Kurskin keskiarvolukema 70 ja siihen käytössä olleet 600 maataistelukonetta ja vielä suurempi määrä pommikoneita. Viittaisi siihen että osasto Kulhlmey tuhosi Karjalan Kannakselle tuskin edes 10 puna-armeijan hyökkäysvaunua.

    • jkljklj

      Tapio Tiihosen mukaan NL menetti Kannaksen taisteluissa todennäköisesti hieman yli 500 panssarivaunuja tuhoutuneina tai pahasti vaurioituneina. Tiihosen mukaan lukema 750 on liian iso ja sisältää teknisiä korjattavissa olevia vaurioituneita vaunuja. Yleensä normijakauman mukaan II maailmansodassa noin 20-25% tuhoutui miinoituksessa, siis yli 100 panssariavaunua tai rynnäkkötykkiä Kannaksella. Suomalaisia pst-miehiä palkittiin lähes 350 vihollispanssarin tuhoamisesta nyrkeillä tai pst-tykeillä. Miinoilla tuhoamisesta ei annettu merkkiä ilman erityistä syytä. Miinoituksen hoitivat useimmiten pioneerit. Suomalaiset rynnäkkötykkimiehistöt ilmoittivat tuhonneensa 87 vihollisvaunua. Sitten on olemassa suomalaisen kenttätykistön tuli-iskujen vaikutukset. Näitäkin tietoja vastaan kaventuu mahdollisuudet että osasto Kuhlmey olisi tuhonnut tuhonnut kovinkaan paljon venäläispanssareita.

    • R.R.Ryynänen

      Natsi-Saksan asevoimissa erityisesti Stalingradin jälkeen lisääntyi propaganda. Ilmavoittoja liioiteltiin. Näitä tapauksia on viime vuosina voitu verrata vastustajan todellisiin menetyksiin. Ilmataisteluissa saksalaisten väitteistä vain hyvin pieni osa, jopa alle 10% piti paikkaansa. Stuka-lentäjien väitteet panssareiden tuhoamisista olivat samoin suurta huuhaata. Jo kohteen löytäminen oli ongelma sinänsä. Kohteen tuhoaminen ei ollut helppo. Kohde saattoi olla kuorma-auto, tykki, rakennus, polttoainesäiliö, ammus, jne. Koneiden ammuslasti oli rajallinen, samoin toimintasäde ja aika.

      Sodassa ensimmäinen uhri on aina totuus. Saksa diktatuurimaana oli altis valehtelukulttuurille. Historioitsijoiden ei kannattaisi juuri luottaa Natsi-Saksan sotilaiden väitteisiin. Luftwaffe oli kaikista aselajeista kaikkein natsimielisin. Tämäkin olisi syytä muistaa.

    • IlmaaIlmasodassa

      "Jo kohteen löytäminen oli ongelma sinänsä. Kohteen tuhoaminen ei ollut helppo. Kohde saattoi olla kuorma-auto, tykki, rakennus, polttoainesäiliö, ammus, jne. Koneiden ammuslasti oli rajallinen, samoin toimintasäde ja aika. "

      Asiasta toki sopii keskustella, mutta vuosina 1943-1945 ei saksalaisella lentäjällä ollut TODELLAKAAN vaikeuksia löytää neukkups-vaunuja! Hyökkäys tehtiin yleensä vaunun takaa ja kohteena oli yläviistosta tankin moottoritil, jossa panssarointi oli ohuin! Tankkimiehet yrittivät välttää tuhoa ajamalla vaunu jonkun rakennuksen sisään. Myöskin käytettiin savupanoksia markkeraamaan osumaa ja palavaa vaunua. Ei 37 mm:n tykillä kannattanut ampua rakennuksia tai polttoainesäiliöitä tai tykkejä. Ammuslasti Stukan tykkiversiossa oli todellakin rajallinen. Sen sijaan koneen toimintasäde riitti mainiosti tankkien löytämiseen.

      Luftwaffessa kiellettiin tekemästä pudotuksista voittoilmoituta ilman silminnäkijää tai vahvistusta maajoukoilta. Silti kurvitaisteluissa oli ilmoituksissa runsaasti ilaa. Liittoutuneiden vastaavastista ilmoituksista piti paikkansa yleensä vain n. 60 %. Venäläisten ilmoitukset puolestaan olivat satukirjatasoa!

      Eniten ilmaa oli USA:n pommikoneiden kk-ampujilla:

      Adolf Galland:

      He eivät hävenneet tunnustaa tätä koskevia erehdyksiään sodan jälkeen julkisesti, kuten virallinen selvitys hyökkäyksestä Lilleä vastaan lokakuussa 1942 todistaa. Tällöin olivat lentävät linnoitukset muka ampuneet alas 102 saksalaista hävittäjää. Amerikkalaisten haltuun sodan päättyessä joutuneet saksalaiset asiakirjat todistavat kuitenkin, ettei tuona päivänä sotatoimissa menetetty enempää kuin k a k s i saksalaista hävittäjäkonetta! Amerikkalaisten selvitys käyttää tätä esimerkkiä todistuksena siitä, kuinka mahdotonta on tarkistaa pommikoneiden ilmoituksia alasammutuista viholliskoneista. Jokainen konekivääriampuja, joka on tähdännyt viholliskonetta ja sitten näkee sen syöksyvän palavana alas. ottaa voiton omalle tililleen. Sehän on täysin inhimillistä. Ja kukapa voi todistaa myöskään päinvastaista?

      • MeAgain

        "Hyökkäys tehtiin yleensä vaunun takaa ja kohteena oli yläviistosta tankin moottoritil, jossa panssarointi oli ohuin! "

        Ja vastaavasti osumat tuohon panssarointiin tulivat huomattavassa kulmassa, mikä heikensi läpäisytodennäköisyyttä.

        "Myöskin käytettiin savupanoksia markkeraamaan osumaa ja palavaa vaunua."

        Vaunumiehistöt muuten keksivät itsekin käyttää savupanoksia hämäystekniikkana joko leikkiessään kuollutta tai muuten vain pilatakseen näkyvyyden maataistelukoneilta ;)


    • pro.pelli

      Sama soopa vain jatkuu vuodesta toiseen. Otetaan tutkimus sieltä ja toinen täältä, sitten vielä jostain muualta netistä tehty "tutkimus" ja vielä omasta päästä kehitetty "tutkimus" ja liitetään yhteen ja todetaan että asia ei voi olla näin. No nythän se vastaakin omaa agendaa.

      Kohta varmaan esitätte että Jorma Sarvanto ei voinut pudottaa 6 pommaria, koska "tutkimukset" osoittavat että ilmavoitoissa on ilmaa 70% niin Sarvanto pudottikin vain yhden ja vaurioitti toista. Eli Sarvanto valehtelee, silminnäkijät valehtelevat ja ilmavoimat valehtelee. Romut olikin vanerista tehtyjä propagandaa varten. Case closed.

      Sanotaan nyt taas kerran että Kuhlmeyn lentäjien ilmoituksiin eivät tulokset perustuneet kuin ilmavoittojen osalta. Pommituskohteet tiedusteltiin ja kuvattiin iskun jälkeen ja kuvista pääteltiin tulokset. Tätä hommaa tekivät saksalaiset itse Bf109G-8 koneillaan ja myös suomalaiset saksalaisten pyynnöstä. Ainakin Lentomestari Ville Salminen lensi näitä lentoja useasti. Saattajina toimivat myös JG54:n Fw190 koneet. Ei kai Kuhlmey kokeneena lentäjänä luottanut kaiken sen hullunmyllyn keskellä lentäjät pystyisivät antamaan luotettavia tietoja tuloksista. Totta kai kohteet kuvataan ja tiedustellaan jälkikäteen, ei hommaa kannata kesken jättää.

      Toisekseen eivät he eritelleet oliko kyseessä panssarivaunu, rynnäkkötykki telahaupitsi vai mikä lie. Pääasia että se oli ainakin poissa vahvuudesta jonkin aikaa Tuhotuksi luultu vaunu saatetaan hyvinkin korjata, ja taas päinvastoin vaurioitetuksi luultu hyvinkin poistaa vahvuudesta. Osaston suurin anti oli että pystyi lamauttamaan NL:n huollon ja reservin rintaman takana.

      Mutta ei siinä mitään , jatkakaa.

      • kysynpähän.vaan

        Sinä saat luvan esittää teoria siitä miksi Osasto Kuhlmey keskimäärin noin 40 lentokelpoisella maataistelukoneella olisi tuhonnut Kannaksen taistelussa 1944 2-5 kertaa enemmän neuvostoliittolaisia panssarivaunuja kuin Luftwaffe Kurskin taisteluissa 600 syöksypommittajalla ja rynnäkkökoneella sekä 800 pommikoneella. Millä perusteella Kuhlmeyn lentäjät olivat olleet 15-20 kertaa tehokkaampia? Kurskissa ja Kannaksella oli käytössä samanlainen lentokalusto.


    • Gruntvik

      Osasto Kuhlmeyn väite 200 tuhotusta venäläistankista on korkeintaan 5%:n osalta totta ja vähintäin 95%:n osalta puppua. Tuhottujen panssarien määrä on todennäköisemmin alle kymmenen.

      • StallareitaKorpeeYhä

        Osassto Kuhlmeystä en tiedä sanoa, mutta pidän selviönä sitä, että nimimerkki "Gruntvikin" sanomisista on korkeintaan 5%:n osalta totta ja vähintäin 95%:n osalta puppua. Totuudenmukaisten sanojen määrä on todennäköisemmin alle kymmenen.


      • Gruntvik
        StallareitaKorpeeYhä kirjoitti:

        Osassto Kuhlmeystä en tiedä sanoa, mutta pidän selviönä sitä, että nimimerkki "Gruntvikin" sanomisista on korkeintaan 5%:n osalta totta ja vähintäin 95%:n osalta puppua. Totuudenmukaisten sanojen määrä on todennäköisemmin alle kymmenen.

        Natsien fanit repivät pelihousunsa kun totuus maistuu heille karvaalta.


    • MinneMeneeKustaTulee

      Ei täällä ole kuin neukkufaneja ja totuutta joutuu miettimään vasta sitten, kun joku Tiltu sellaisen edes kerrasn esittää!

      • H.M.S.Moilanen

        Nyt sitten itse kukin voi miettiä keskuudessaan mitä osasto Kuhlmey 577 tonnilla pommeja ja 20-30 mm:n tykkitulella sai aikaan jos taistelutilanteessa tarvitaan keskimäärin 800 rakettia tai 3 500 pommia jotta osutaan panssarivaunun kokoiseen kohteeseen. Voitte aloittaa laskelman esim niin että keskimäärin 200 kilon pommeja Kuhlmey osasto on voinut pudottaa yhteensä 2 885 kpl. Tosin osa pommeista ei koskaan pudotettu kun kone ammuttiin alas.

        Mitä taas 37 mm:n tykkiin Stuka-koneessa tulee niin siihen riitti vain 6 kpl ammuksia per tykki. Surkea määrä ammuksiaja erittäin epätarkka ase. Maksimipommikuormaksi on Stukalla esitetty 1 800 kiloa. Jos lähdetään siitä että todellinen keskiarvo oli pommituksissa ollut vajaa 1 000 kiloa niin pommituslentoja on ollut noin 577. Fw 190 F-8/U1 Jabot pystyivät kuljettamaan 3x250 kg pommeja.

        Kaikkiaan Kuhlmey osastolla määrävahvuisena olisi ollut 33 Stukaa ja 16 Jaboa. Tuskin se koskaan pääsi yhteismäärissä lähellekään 40 maataistelukonetta ehkä paria ensi päivää lukuunottamatta. Kuhlmey osasto on siis maataistelukoneiden suhteen ollut aika vaatimattoman kokoinen osasto jolla oli hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa taistelujen kulkuun Kannakselle. Perspektiiviharha on siinä että Suomella oli moderneja lentokoneita tuona kesänä käytössä yhteensä tuskin edes 80 kpl:tta (Ju-88 ja Bf-109 G) .


    • historian-faktat

      Ranskan panssarivaunumenetykset vuoden 1940 sodassa Saksaa vastaan (Taistelu Ranskasta) olivat 1 749 panssarivaunua joista 2% menetettiin Luftwaffen ilmahyökkäyksissä. Siis Luftwaffe tuhosi täydellisestä ilmaherruudesta huolimatta vain 35 ranskalaista panssarivaunua (tai oikeastaan tuhosi tai vakavasti vaurioitti).

    • Dragutinovic

      Kaikkiaan itärintaman taisteluissa sekä Neuvostoliiton että Saksan panssarivaunumenetyksissä (tuhoutuneet vaunut) näytteli ilmavoimat tuskin edes 2%:n osuutta suurempaa siivua. Miinat ovat tuhonneet todennäköisemmin joka viidennnen vaunun, panssarivaunut noin 12-15%, rynnäkkötykit noin 25%, lähitorjuntaaseet 7-9% ja loput noin 1/3 ovat hoidelleet panssaritorjuntatykit sekä kenttätykit.

      Neuvostoliitto menetti noin 100 000 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sodassa joista puolet tuhotuivat taisteluissa. Saksan Lufwaffe on tuskin siis tuhonnut taistelukentillä enempää kuin reilun tuhat neuvostopanssaria. Ylipäätänsäkin monet "tuhotuiksi" luokitellut vain hajosivat teknisistä syistä ja kun tehtaat puskivat uutta tuoretta tilalle ei noita vaunuja edes viitsitty korjata. Länsiliittoutuneiden panssaritappioisakin puolet luokiteltiin korjauskelpoisiksi vaunuiksi. Vain Suomen tapaiset pikkuvaltiot korjasivat ja rassasivat vaurioituneita käyttökuntoon.

      • Dragutinovic

        Rynnäkkötykkien osuus kasvoi jonnekin 20-25% joskus vuodesta 1943 lähtien. 1941-42 niiden osuus on ollut hyvin paljon pienempi. Lisäksi Neuvostoliitolla ei koskaan ollut niin suurta osuutta rynnäkkötykeissä itärintamalla kuin Saksalla. Saksan rynnäkkötykkimiehistöt ovat hyvinkin voineet tuhota taisteluissa jopa 15 000 neuvostoliittolaista panssaria. Sen sijaan puheet lähes 30 000 vaunusta eivät pidä paikkaansa.


      • MeAgain

        "Länsiliittoutuneiden panssaritappioisakin puolet luokiteltiin korjauskelpoisiksi vaunuiksi. Vain Suomen tapaiset pikkuvaltiot korjasivat ja rassasivat vaurioituneita käyttökuntoon."

        Valitettavasti tuo teoria on menee täysin metsään taas, kuten aiemminkin. Varsinaisissa taistelukertomuksissa ja taisteluanalyyseissä esmes länsiliittoutuneiden puolella yritetään useimmiten tehdä erotus vaunutappioiden ja varsinaisesti poiskirjattujen tai selustaan korjattavksi lähetettyjen hylkyjen välillä. Saksalaisille divisioonille oli vielä tärkempää roikkua kiinni jokaisessa vaunussa, koska heidän tuotntonsa ei mitenkään kattanut valtaisan armeijan tarpeita.

        Käsi sydämellä; minkä ihmeen takia jokainen ps-divisioona olisi varustettu verstasyksiköllä ja raskaalla hinauslaitteistolla, jos vaurioituneet vaunut vain jätettiin maastoon? Vielä parempaa; mikä ihmisjärki pystyisi saamaan itsensä uskomaan, että on jotenkin helpompaa korvata kaikki korjattavissa olevat vaunut tuomalla valtameren takaa uusia kuin pistää kuntoon jo valmiiksi sotanäyttämöllä olevat korjauskelpoiset? Taatusti liittoutuneilla ei sellainen yhtälö toiminut, koska heillä oli syystalvella -44 jopa pulaa täydennysvaunuista.

        Mikäli tahdot olla uraauurtava sotateoreetikko, niin suosittelisin vahvasti palaamaan piirustuspöydän ääreen tämän jutun kanssa ;)


      • näin-on-näreet

        Kyllä se niin on että tuhoutuneen ja vaurioituneen panssarivaunun välinen raja on kuin veteenpiirretty viiva. Suurin osa ns. knock out panssarivaunuista oli korjauskelpoisia. Ylipäätänsä panssarivaunujen "tappiot" olivat hieman samansuuntaisia kuin miehistötappiot joissa kaatuneiden osuus oli yleensä noin 20%, haavoittuneet 70% ja sairastuneet 10%. Haavoittuneista yleensä 3/4 palasi palvelukseen osa tosin ei enää taistelujoukkoihin mutta suurin osa palasi.

        Panssarien "tappioista" suurin osa oli vaurioitumisia joista suurin osa korjattiin melkoisen nopeasti. Varsinaiset tuhoutumiset edustivat selvää vähemmistöä. Esim operaatio Citadellen panssarivaunutappiot Saksalle olivat:

        - 323 panssaria, rynnäkkötykkiä ja panssarituhoamisvaunua sekä telatykkiä menetetty LOPULLISESTI ( TUHOHTUNEET NIIN PAHOIN ETTEI NIITÄ VOINUT ENÄÄ KORJATA)

        - 600 vaunua vaurioitunut ja otettu korjattavaksi. Suurin osa korjattiin nopeasti kuntoon.

        Suomalaiset (ja saksalaiset) eivät ole tuhonneet Kannaksen taisteluissa 750 puna-armeijan panssarivaunua. Jopa Tapio Tiihonen arvio ettei NL menetti PYSYVÄSTI noin 500 vaunua. Niistä vain kymmenkunta on TUHONNUT Osasto Kuhlmey. Jos sitäkään.


    • Kaarle-Martel

      Länsiliitto

    • v....v....v....v....v

      Tässä tulee eräs älyttömimmistä Kuhlmey-osaston väitteestä (30.6.1944):

      "Saksalaiset osallistuivat päivän torjuntataisteluihin hyökkäämällä yhteensä 58 Stuka-koneella Ihantalan eteläpuolella panssari- ja marssikolonnia vastaan. Hävittäjäpommittajat hyökkäsivät kuutena aaltona 34 koneella Porttihoikan-Marjamäen alueella olevia panssari- ja joukkokeskityksiä vastaan tuhoten omien havaintojensa mukaan 15-20 panssarivaunua."

      Tämä tarkoittaa siis sitä että yhteensä kolmessa hyökkäyksessä oli 58 Stukaa (keskim 19 per hyökkäys). FW-190 koneet 20 mm tykeillä (ja pommeilla?) hyökkäsivät keskimäärin 6 koneen alloilla 6 kertaa. Yhteensä 92 lentokonehyökkäyksessä muka tuhottiin 15-20 panssarivaunua. Jos II maailmansodassa joka neljäs rynnäkköhyökkäys olisi johtanut yhden panssarivaunun tuhoon olisi panssaritorjuntamiehet maavoimissa olleet täysin tarpeettomia.

      On aivan käsittämätöntä millaista paskaa II maailmansodan maataistelukoneiden lentäjät väittivät panssarien tuhoamisesta. Siellä Ihantalassa kesä-heinäkuun vaihteessa 1944 sen panssarien tuhoamisen hoitivat kyllä suomalaiset maavoimat eteenkin pst-tykit ja lähitorjunta. Tykistö onnistui yhdessä isossa iskussa hajottamaan ja vaurioittamaan erästä parinkymmen tankin osastoa.

      • Dragutinovic

        Niinpä. Luftwaffella oli Kurskin taisteluissa lähes 600 maataistelukonetta ja suurinpiirtein saman verran pommikoneita, siis yli 1 000 konetta kylvämään pommeja puna-armeijan panssarien niskaan. Siltä yli kahden viikon operaatiossa onnistuttiin tuhoamaan vain 40-100 panssarivaunua eli 2-5% 1 956 panssarista. Tarvittiin vähintäin 10-25 maataistelukonetta ja pommikonetta tuhoamaan kahdessa viikossa yksi panssari. Kannaksella taisteluja käytiin käytännössä 100 maataistelukoneen/pommikoneen voimin 2-3 viikkoa. Eikö jo tuo viittaa siihen ettei niissä ilmahyökkäyksissä ole tuhottu kuin 5-15 vihollisen panssaria?

        Länsiliittoutuneilla oli kokonaista 3 kuukautta aikaa tuhota 1600-1800 maataistelukoneella jota lensivät hyvin koulutetut pilot saksalaisia panssareita ja rynnäkkötykkejä Normandiassa. Tietyissä vaiheissa otettiin käyttöön jopa lähes 2 000 keskisarkasta ja raskasta pommikonetta mattopommituksiin (kuten Caenissa). Siitä huolimatta tuo voima onnistui tuhoamaan kesä-elokuussa 1944 lopulta alle 100 saksalaista hyökkäysvaunua. Noin panssari päivää kohden.

        Normandiaan verrattuna suomalaiset pommikoneet ja osasto Kuhlmey olivat kuin itikan pisto. Hyvä jos 2-3% tuosta iskuvoimasta.


    • v....v....v....v....v

      LeR 4:n sotapäiväkirjojen mukaan se suoritti hieman yli 700 pommituslentoa Kannaksella ja hieman yli 300 Laatokan pohjoispuolella kesällä 1944. Lopputuloshan on se mikä tiedetään. Laatokan pohjoispuolella ei ollut Kuhlmeyn osastoa apuna ja siitä huolimatta suomalaiset saivat siellä pitkän vetäytymisreissun jälkeen hyökkäyksen pysäytettyä U-linjalla ja Ilomantsissa. Tästä kuvastuu se että mitä pitemmälle puna-armeija eteni sitä vaivalloisemmaksi sen huoltaminen kävi joten sen liike suomalaisista ja saksalaisista huolimatta hidastui logistisista syistä.

    • KaksiEriAsiaa

      Tilanne oli kovasti erilainen Laatokan Karjalassa ja Tali-Ihantalan taistelukentällä, jossa osasto Kuhlmey teki Suomelle suurimmat palveluksensa.

      Kuhlmey katkaisi useita kertoja neukkupioneerien rakentamat sillat, joita pitkin kärkijoukkojen huolto tapahtui. Stukat sopivat erityisen hyvin tällaisten pistemaalien pommittamiseen! Paremmin, kuin Suomen vaakapommittajat!

      Lisäksi osasto Kuhlmeyn psykologinen merkitys oli todella suuri!

      Lähde: Heikki Valtonen: Lento-osasto Kuhlmey

      Aake Jermo: Thermanin (lääkintäkapteeni) saapuminen oli sen päivän toinen suuri myönteinen yllätys, joka valoi luottamusta siihen, että vielä tässä pärjätään. Ensimmäinen oli Stukien hyökkäys sillanpäähän. Venäläisten ilmaherruus oli siihen asti ollut ehdoton. Nyt lähestyi takaapäin selvästikin ison lentolaivueen jylinä. Esikunnan väki hakeutui kuka mihinkin ojaan, mutta laivue painuikin hirveästi vonkuen ohitse. Hetken päästä kuultiin syöksyt ja pommitukset Äyräpään harjulla. Mitään ennakkotietoa asiasta ei ollut, mutta joku hoksasi huutaa:

      Ne on Stukia, ne on Stukia!

      Siitä puhkesi mieletön riemu. Isot miehet, karskit soturit, nousivat kuopistaan, hurrasivat ja heittelivät lakkejaan ilmaan. Sama näytelmä esitettiin melkein kaikkialla suomalaisten linjoilla. Tilanne tuntui valjenneen yhdessä hetkessä: me pommitamme vihollista, me olemmekin niskan päällä!

      Paitsi huomattavaa moraalista tukea ja turvallisuutta luovaa tietoisuutta siitä, että Suomi ei ole yksin taistelemassa perivihollista vastaan, on osasto Kuhlmeyn suoranainen merkitys.

    • H.M.S.Moilanen

      Tässä tulee tietoa Kuhlmey-osastoon kuuluneiden pilottien Rudorfferin ja Tagermannin väitteistä lokakuussa 1944 Libaussa (siis kolme kuukautta Suomesta poistumisen jälkeen):

      Libau 28. lokakuuta 1944

      Noin 12:00, oli 47 kpl:tta ShAP KBF: n ja 8 GvShAP KBF: n Il-2 maataistelukoneen hyökkäys (yht. siis 55 konetta)
      Näyttää siltä, ​​että 47 ShAP teki hyökkäyksensä luoteeseena Libausta, kun taas 8 GvShAP-yksikön koneen - luoteeseen Libausta.

      8 GvShAP menetti YHDEN Il-2 miehistön :

      Pilotti Gv. Ml. L-t Viktor N. Karev (kadonnut taistelussa)
      tykkiampuja Gv. St. Krasnfl. Petr I. Gavrilov (kadonnut taistelussa)

      Tämä miehistö "ei ole palannut taistelutoimesta", menetyksen sijaintia ei tunneta. Tämä tapaus on melkein varmasti Hugo Brochille, joka väitti, että tämä ja vielä toinen Il-2 hän ampui alas. Toista väitettä ei ole vahvistanut VVS: n tappiolista, mutta pois ei ole mahdollisuus että tämä toinen kone olisi mahdollisesti voinut vaurioitua.

      47 ShAP menetti 2 miehistöä:

      Pilotti Ml. Fedor V. Turin (tai Gurin), kaatunut taisteluissa
      Gunner Ml. S-t. Vasili S. Pikanin, kaatunut taisteluissa

      Pilotti Ml. Lt Vladimir I. Zakharov, kaatunut taisteluissa
      Gunner Ml. S-t Ivan I. Pryakhin, kaatunut taisteluissa

      47 ShAp-lokikirjassa sanotaan:

      "8 Il-2 joutui 8 Fw190: n hyökkäyksen kohteeksi ja menetti 2. Molemmat Il-2 ammuttiin taistelijoineen, ja ne putosivat liekeissä meressä 8-9 km lounaaseen Libausta. Molemmat miehistöt kuolivat.

      Nämä kaksi tappiota olivat lähes varmasti (Stab II./JG54) uhreja -

      Väitteet 11: 46-11: 48, ~ 10 km lounaaseen Libausta, sekä Rudorffer että Tangermann väittivät 2 Il-2: ta ammutun alas lähes samanaikaisesta sijainnista. Niinpä voitiin jakaa voittoja molemmille lentäjille tai 2 vahvistettua Tangermannille (ja 0 Rudorfferille) tai 2: lle Rudorfferille (ja 0: lle Tangermannille).

      Tämän jälkeen Rudorffer ja Tangermann jatkoivat Il-2-muodostelman ja väittivät, että 9 muuta Il-2 ammuttiin alas, tosiasiallinen tappio = 0 (vahingoittuneen Il-2: n määrä on tuntematon), mutta joitakin Il-2: n vahingoittivat ilmatorjuntatykit. Joten kaikki nämä 9 vaatimusta ovat puhtaita väitteitä.

      Klo 11:54 (kun Rudorffer väitti hänen lähes viimeisen voitonsa) luutnantti Thyben väitti Il-2: n ensimmäisten Tangermann Rudorfferin väittämien sijainnissa. Mutta se on pelkkä ylivalinta, sillä tiedämme, että molemmat Il-2 menettivät ensimmäisen osallistujansa aikana.

      Ludwig Böes 2./JG54:stä väitti ampuneensa alas 2 Il-2, puoli tuntia myöhemmin ja kaukana länteen ilmataistelupaikasta paikasta. Böesin väitteille ei löydy totuuspohjaa , kuka niitä oli Il-2 lensi (ei muita tappioita tai jopa muita toimia tällä alueella tuona päivänä). Joten näyttää siltä, ​​että molemmat Böesin väitteet ovat puhtaita väitteitä vailla perää.


      --------------
      -Siis Tagermann ja Rudorffer väittivät ampuneensa aluksi yhteensä 4 (todellisuudessa ampuivat alas 2 Il-2:ta). Sen jälkeen väittivät ampuneensa alas 9 (todellisuudessa ei yhtään, ovat voineet vaurioitaa, mutta kaikki nuo muut yksiköstä palasivat tukikohtaan).

      -Hugo Broch väitti ampuneensa alas 2 Il-2:ta (todellisuudessa ampui alas yhden)
      - Ludwig Böes väitti ampuneensa alas 2 Il-2:ta. Todellisuudessa ei ampunut yhtään.
      --------

      -Saksalaisten ilmavoittoväitteet Libaun taistelusta 28.10.1944: 17 Il-2-konetta
      - todellisuudessa 3 Il-2 konetta jäi palaamatta taistelulennolta.

    • H.M.S.Moilanen

      Tuo esimerkki murskaa jälleen väitteet että jopa kokeneet lentäjät Rudorffer ja Tagerman olisivat FW-190 koneillaan ampuneet juuri niin monta konetta alas kuin väittivät. Molemmat miehet syyllistyivät Libaun ilmataistelussa väitteeseen ampuneensa alas 13 konetta vaikka ampuivat todellisuudessa alas 2 konetta. Kolmannen tappionsa VVS koki tuossa kahakassa kun Hugo Broch ampui alas Il-2 koneen (hänkin väitti ampuneensa toisenkin, väite ei pidä paikkaansa). Ludwig Böes väitti ampuneensa alas 2 (todellisuudessa ei yhtään).

      Tässä liikutaan liioittelusuhteessa about 1:6. Osasto II./JG 54 on tuollaisella liioittelulla paljastanut että Kannaksella se on 120 viholliskoneen sijasta ampunut alas noin 20. Hannu Valtosen keräämä aineisto kautta linjan vahvistaa Luftwaffen liioittelun ilmavoitoista karanneen 1944 täysin käsistä.

    • H.M.S.Moilanen

      Ja tässä Rudorfferin ja Tagermannin väitteitä Kiovan taistelujen ajalta: 6.marraskuuta 1943.

      Rudorffer ja Tagermann operoivat silloin Shitormirin alueella. Vastakkain seuraavat yksiköt:

      Luftwaffe

      - II./JG52 (Bf109G, Uman)
      - II./JG54 (Fw190A, Shitomir) (Rudorfferin ja Tagermannin yksikkö)
      - Stab/St.G.77 (Wasilkov, Ju87D)
      - II./SG77 (Kalinowka, Fw190A/F, ex-I./Sch.G.1)
      - III./SG77 (Kalinowka, Ju87D, ex-III./St.G.77)
      - III./SG10 (Wasilkov, Ju87D, ex-II./St.G.77)

      VVS

      -256 IAD (menetys 1 Jak-häivittäjä Kolesnichenko, kaatunut)
      - 728 IAP (menetys 1 Jak-hävittäjä, vaurioitunut, lentäjä Khalatjan tekee pakkolaskun, palaa yksikköön)
      - 91 IAP ( 3 Jak-hävittäjää, Romanenko (sen ampuu alas ilmatorjunta, todennäköisesti oma), Grevtzov, Shilov.
      - - 32 IAP (ei menetyksiä)

      VVS: menetyksiä yhteensä 5 Jak-hävittäjää (lukuisista eri syistä, it-tuli, hävittäjät, Stukan kk-ampujat). Niistä korkeintaan 4 ampui alas saksalainen hävittäjä.

      Rudorffer väittää ampuneensa alas yhdellä lennolla 13 viholliskonetta ja Tagermann 5. Siis yhteensä 18. Molempien liioittelut vähintäin luokkaa 1:4.5 vaikka olisivat olleet juuri ne lentäjät jotka ampuivat alas nuo 4 Jak-hävittäjää.

      Myös VVS totutulla tavalla liioitteli:

      728 IAP ( väitti ampuneensa alas 12 konetta, todellisuudessa vain 1 Heinkel-111 menetetty)
      32 IAP: 1 väitetty Bf109 (vahvistettu - Bf109G W.Nr.410082 yksiköstä 6./JG52, s/d, ampunut alas luutnantti A.N.Konyaev)

      VVS:n liioittelu 1:6.5

    • H.M.S.Moilanen

      Rudorfferin ja Tagermannin liioittelut listattuna:

      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 582: at 150 m. 13.00
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 583: at 200 m. 13.01
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 583: at 100 m. 13.03
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-7  01 584: at 100 m. 13.03
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-7  01 584: at 120 m. 13.04
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 50 m. 13.04
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 100 m. 13.05
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-9  01 591: at 120 m. 13.06
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-9  01 563: at 100 m. 13.07
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 582: at 120 m. 13.07
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 150 m. 13.08
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 120 m. 13.09
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-9  01 582: at 150 m. 13.10
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 591: at 150 m. 13.11
      06.11.43 Oblt. Fritz Loose 4./JG 54 Curtiss P-40  96 233: at 1.200 m. 13.20
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 591: at 100 m. 13.13
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 594: at 150 m. 13.15
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 592: at 100 m. 13.17
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 722: at 600 m. 13.19

      Lisäksi siis yliluutantti Fritz Loose väittää ampuneen Curtis P-40 koneen. Tässä on siis 19 väitettä joista korkeintaan 4 voi pitää paikkaansa. Niistäkin yksi on lievästi vaurioitunut pakkolaskun tehnyt Jak-5.

      Koko operatsiooni tapahtunut 20 minuutin sisällä.

    • H.M.S.Moilanen

      Rudorfferin ja Tagermannin liioittelut listattuna:

      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 582: at 150 m. 13.00
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 583: at 200 m. 13.01
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 583: at 100 m. 13.03
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-7  01 584: at 100 m. 13.03
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-7  01 584: at 120 m. 13.04
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 50 m. 13.04
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 100 m. 13.05
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-9  01 591: at 120 m. 13.06
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-9  01 563: at 100 m. 13.07
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 582: at 120 m. 13.07
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 150 m. 13.08
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-9  01 554: at 120 m. 13.09
      06.11.43 Uffz. Kurt Tangermann Stab II./JG 54 Yak-9  01 582: at 150 m. 13.10
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 591: at 150 m. 13.11
      06.11.43 Oblt. Fritz Loose 4./JG 54 Curtiss P-40  96 233: at 1.200 m. 13.20
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 591: at 100 m. 13.13
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 594: at 150 m. 13.15
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 592: at 100 m. 13.17
      06.11.43 Hptm. Erich Rudorffer Stab II./JG 54 Yak-7  01 722: at 600 m. 13.19

      Lisäksi siis yliluutantti Fritz Loose väittää ampuneen Curtis P-40 koneen. Tässä on siis 19 väitettä joista korkeintaan 4 voi pitää paikkaansa. Niistäkin yksi on lievästi vaurioitunut pakkolaskun tehnyt Jak-5.

      Koko operatsiooni tapahtunut 20 minuutin sisällä.

      • Stieglitz

        Rudorffer yhdessä Nowotnyn ja Hartmannin kanssa on eräs pahiten ilmavoittojaan paisutellut Luftwaffe-ässä. Hänen liioittelunsa näkyi selvästi jo Afrika-kaudella. 9 helmikuuta 1943 Erich Rudorffer väitti ampuneensa alas 8 lentokonetta (6 P-40 ja 2 P-38). Amerikkalaisista dokumenteista ei löydy mitään merkintää tuona päivänä menetetyistä 6 P-40 koneesta. P-38-koneista ei puolestaan löydy varmistettua tietoa menetyksistä tai siitä onko niitä menetetty missä ja miten paljon.

        Vakavien liioittelujen päivät olivat 9. helmikuuta, 14. helmikuuta, 15. helmikuuta ja 12. maaliskuuta 1943. Näinä päivinä II./J.G. 2 kirjasi 44 ilmavoittoa, joista on vain kuusi menetystä voidaan vahvistaa tapahtuneen (ml ilmatorjunta, onnettomuudet ym).


      • v....v....v....v....v

        Hannu Valtosen mielestä sodan toisella puoliskolla Luftwaffen ilmavoittoväitteet karkasivat käsistä ja kesällä 1944 oltiin jo tasolla jossa vain 10-15% väitteistä voitiin katsoa pitävän enää paikkaansa.


    • we-want-more

      Nyt tulee jatkuvasti niin tiukkaa tutkimusanalyysiä että huh! Keep up the good work!

    • YouGetMore

      Ketä asia kiinnostaa ja kieli taitaa englannille:

      Dispute over claims

      Some serious discrepancies between Allied squadron records and German claims have caused some historians and Allied veterans to question the accuracy of Marseille's official victories, in addition to those of JG 27 as a whole. Attention is often focused on the 26 claims made by JG 27 on 1 September 1942, of which 17 were claimed by Marseille alone. Another biographer, Franz Kurowski, claims that 24 of the 26 victories were verified through Allied records after the war. A USAF historian, Major Robert Tate states: "[f]or years, many British historians and militarists refused to admit that they had lost any aircraft that day in North Africa. Careful review of records however do show that the British [and South Africans] did lose more than 17 aircraft that day, and in the area that Marseille operated." Tate also reveals 20 RAF single-engined fighters and one twin engined fighter were destroyed and several others severely damaged, as well as a further USAAF P-40 shot down. However, overall Tate reveals that Marseille's kill total comes close to 65–70 percent corroboration, indicating as many as 50 of his claims may not have been actually kills. Tate also compares Marseilles rate of corroboration with the top six P-40 pilots. While only the Canadian James Francis Edwards' records shows a verification of 100 percent other aces like Clive Caldwell (50% to 60% corroboration), Billy Drake (70% to 80% corroboration), John Lloyd Waddy (70% to 80% corroboration) and Andrew Barr (60% to 70% corroboration) are at the same order of magnitude as Marseille's claims. Christopher Shores and Hans Ring also support Tate's conclusions. British historian Stephen Bungay gives a figure of 20 Allied losses that day.

      However, the claims for 15 September 1942 are in serious doubt, following the first detailed scrutiny of the records of individual Allied squadrons by Australian historian Russell Brown. Moreover, Brown lists three occasions on which Marseille could not have downed as many aircraft as claimed.

      Stephan Bungay has pointed out the low military value of shooting down DAF fighters, rather than the bombers that, by mid-1942, were having a highly damaging effect on Axis ground units and convoy routes. Referring to 1 September 1942, Bungay points out that even if Marseille shot down 15 of the 17 he claimed that day, "the rest of the 100 or so German fighter pilots between them only got five. The British [sic] lost no bombers at all... During this period the DAF lost only a few bombers, but all fell to anti-aircraft defences and evidence shows that Rommel was forced onto the defensive because of the losses inflicted by bombers.

      Victories

      One Soviet historian, Dimitri Khazanov, has attempted to prove that Hartmann did not score anywhere near 352 victories. Khazanov quoted Hartmann having shot down 70-80 Soviet aircraft. However, Khazanov has been heavily criticised by aviation historians such as Jean-Yves Lorant and Hans Ring for faulty research. Ring and Lorant both point out that the missions that Khazanov tried to use to prove Hartmann's claims false were riddled with false and misleading information. For example, Khazanov claimed that on a mission on 20 August 1943, Hartmann claimed two victories west of Millerovo but not a single Soviet aircraft was lost. German records show not a single claim was made in that area. Hartmann's victories were recorded east of Kuteinikowo, some 160 kilometres away. On 29 May 1944, Khazanov claimed Hartmann reported three La-5s shot down over Roman, Romania. This was also false. Hartmann claimed a single P-39 over Iaşi. Hans Ring said

    • V.P.Lehto

      Pitäisi kertakaikkisesti tajuta miten heikossa hapessa Luftwaffe ylipäätänsä alkoi olla vuonna 1944. Kuinkahan moni edes tajuaa että koko valtavan pitkällä itärintamalla Petsomo-Kirkenäsistä aina Mustanmeren rannalle Ukrainaan ulottuvalla alueella on vain reilu 300 Luftwaffen hävittäjälentokonetta vastassaan VVS:n noin 14 000 lentokonetta ( huomattava osa varattu toki reservissä oleville lentodivisioonille)

      Tuossa lista tilanteesta maaliskuulle 1944 siirryttäessä. Luftwaffella vain 263 toimintavalmiudessa olevaa päivähävittäjää. Niistäkin Jäämeren lähellä 22 ja Helsingin Malmilla 9.

      Fighter & Ground-Attack Units: Eastern Front
      29. February 1944

      Day-Fighter: Stab/JG 5 Me 109G 2 [2] Alakurrti -
      II./JG 5 Me 109G 17 [10] Pleskau-Süd Dno: Dorpat: Idrizza
      III./JG 5 Me 109G 28 [20] Petsamo Kirkenes

      Stab/JG 51 Me 109G 16 [15] Bobruisk
      I./JG 51 Me 109G 15 [11] Bobruisk
      III./JG 51 Me 109G 35 [28] Polozk - Bobruisk
      IV./JG 51 Me 109G 34 [24] Uman - Orscha
      15.[Spain]/JG 51 Me 109G - [-] Bobruisk - Madrid

      Stab/JG 52 Me 109G 1 [1] Nikolayev
      I./JG 52 Me 109G 38 [24] Uman
      II./JG 52 Me 109G 43 [25] Grammitovo
      III./JG 52 Me 109G 38 [30] Uman
      15.[Kroat]/JG 52 Me 109G 15 [2] Karankut

      Stab/JG 54 FW 190 5 [5] Dorpat
      I./JG 54 FW 190 24 [17] Wesenberg
      II./JG 54 FW 190 31 [24] Uman
      IV./JG 54 - 12./JG 54 Me 109G: FW 190 23 [18] Dorpat
      12./JG 54 FW 190 - [-] Uman

      1./JG 302 Me 109G 12 [9] Malmi-Helsinki Jafü Ostland

      Night-Fighter: I./NJG 100 Ju 88: Do 217 - [-]
      II./NJG 100 Ju 88 - [-]
      I./NJG 200 Me 110 - [-] Focsani
      5./NJG 200 Me 110 - [-] Focsani

      • Burlakov

        Tuo Geschwaderin ryhmä, esim myöhemmin osasto Kuhlmeyhin kuulunut II./JG 54 käsittää määrävahvuisena yleensä noin 30-36 lentokonetta (joillakin annettu valmiiksi uusia koneita ehkä poistettavien/ vaihdettavien tilalle jolloin koneita voi olla jopa yli 40). Umanissa helmi-maaliskuussa 1944 tuolla osastolla on ollut koneita 31 joista 24 tomintavalmiina (ei korjattavana) .


    • Wetterhoff

      Todelliseksi saldoksi Kuhlmey-osastolle jää siis se että

      - tuhosi vain 10 panssarivaunua
      - ampui alas 12-18 lentokonetta
      -menetti itse 27 lentokonetta tuhoutuneena ja 30 vaurioituneena.

      Miettikää nyt sitten itse onko Kuhlmey-osasto sen hypetyksen väärtti mitä nojatuolikenraalit Suomessa ovat viime vuosina harjoittaneet.

    • H.M.S.Moilanen

      Tietääkseni osasto Kuhlmeyn taistelutoiminta Suomessa alkoi vasta 19.6.1944 joten nuo 17. -18.6.44 tilastot ovat aika outoja. Ainakin Stukilla ja Jaboilla hyökkäykset alkoivat 19.kesäkuuta. Ja niin ne ovat alkaneet kirjojen mukaan myös suojahävittäjillä. Mistään Kuhlmey-osaston ilmavoitoista ei edes puhuttu 17. ja 18. kesäkuuta Suomessa.

      • Kaarle-Martel

        "Tietääkseni osasto Kuhlmeyn taistelutoiminta Suomessa alkoi vasta 19.6.1944"

        Pitää paikkaansa. Näin kirjoittaa "Suomen Sota 1941-45" (s. 309) kirjoittaessaan 19.kesäkuuta 1944 tapahtumista:

        "Saksalaiset hävittäjät ilmoittivat ampuneensa ensimmäisenä toimintapäivänään 24 viholliskonetta."

        Siksi Kuhlmey osaston kesäkuun väitteet ilmavoitosta ovat 79. Ylläolevassa kirjassa mainitaan myös että osasto Kuhlmey sai 21.heinäkuuta 1944 määräyksen siirtyä muualle Suomesta. Ennen 21.heinäkuuta oli osasto väitteet heinäkuulle 41 ilmavoittoa. Nämä seuraavat on tapahtuneet samana päivänä.....

        21.07.44 Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 Yak-9 88 773: at 800 m. 15.50
        21.07.44 Ltn. Dieter Arnecke 5./JG 54 Yak-9 78 267: at 800 m. 20.52
        21.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 88 351: at 300 m. 19.25
        21.07.44 Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Il-2 88 341: at 200 m. 19.30
        21.07.44 Fw. Erich Hesse 4./JG 54 Il-2 88 555: at 200 m. 19.27
        21.07.44 Ltn. Karl Thaler 4./JG 54 Il-2 88 388: at 200 m. 19.28
        21.07.44 Uffz. Heinrich Schlömann 4./JG 54 Yak-9 20 294: at 1.000 m. 20.40
        21.07.44 Ltn. Heinrich Sterr 4./JG 54 Yak-9 32 68: at 3.400 m. 04.15

        ... joten nuo on sekavat. 6./JG 54 Reschillä kaksi väitettä (paikat Kaluga, Mosur) ja eri lukemat ammutun (?) koneen perässä kuin Suomessa olevilla. 21.heinäkuuta suomalaisilla ei ollut yhtään ilmavoittoväitettä Kannaksella jossa ilmatoiminta laantui lähes täysin. Todennäköisesti siis Kuhlmey-osaston väitteet ovat nuo:

        kesäkuu: 79
        heinäkuu: 41
        yhtä ............120


    • Totuus-nousee-esille

      Uutta tutkimustietoa. Saksan Freemde Ostin dokumentoitu raportti perustuen kaapattuihin Neuvostoliiton tietoihin johti siihen että Freemde Ost kirjasi Neuvostoliiton panssarivaunutappioksi vuonna 1944 peräti 32 257 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Samalla Freemde Ost teki kuitenkin uuden tarkistuksen ja VÄHENSI 50%:lla Luftwaffen väitteitä tuhotuista vihollispanssareista. Kun Luftwaffe väitti 2 180 panssaria ja rynnäkkötykkiä kirjasi Freemde Ost uudeksi lukemaksi vuodelle 1944 puolet vähemmän eli 1 090.

      Mitä tämä tarkoittaa? Freemde Ostin mukaan siis vain 3.3% Neuvostoliiton panssarivaunutappioista vuonna 1944 johtui Luftwaffen toiminnasta ( pommikoneet, maataistelukoneet, syöksypommittajat). Koska Kurskin taisteluista on olemassa venäläisten oma tutkimus syistä miksi neuvostoliittolainen panssari oli menetetty (tuhoutuneena) he päätyivät arvioon ilmaiskun olleen syynä 2%:iin ja korkeintaan 5%:iin menetyksistä.

      Tuhoutuiko tosiasiassa 32 257 neuvostoliittolaista panssarivaunua vuonna 1944? Ei. Tästä on tarkemmat tiedot olemassa. Varsinaisia panssareiden poiskirjauksia oli 23 900. Sen sijaan neuvostoliittolaisista dokumenteistä selviää että yli 30 000 panssarivaunua olisi jouduttu korjaamaan (osa useaan kertaan) vuoden aikana. Osa ns. poiskirjauksistakin oli tankkeja joita ei oltu tuhottu vaan niitä purettiin ja käytettiin varaosina. Varsinaisten tuhottujen hyökkäysvaunujen määrä on jäänyt runsaasti alle 20 000:n.

      Ja näistä tuhotuista siis Freemde Ostin, saksalaisten oman organisaation mukaan Luftwaffe vastasi vain 3.3%:n osuudelle. Esim. Luftwaffen itärintamalla olleiden maataisteluyksiköiden keskivahvuus oli hieman yli 500 Stukaa tai FW-190 maataistelukonetta. Yhtä tällaista konetta kohden on "tuhottu" VUODESSA vain 2 vihollisen hyökkäysvaunua. Korkeimmakksi määräksi vuonna 1944 arvio Freemde Ost heinäkuun lukema 210. Se on yhteensä sama kuin mitä Osasto Kuhlmey väitti Kannaksella tuhonneensa. Kesäkuun lukema oli muuten niinkin matala kuin 20.

      Olisi kiinnostavaa tietää mitä Freemde Ostin raportin laatineet olisivat tuumanneet osasto Kuhlmey väitteistä. Tuo osastohan muodosti tuskin edes 8% koko itärintaman maataisteluosastosta.

    • Minä.Kysyn.Vaan

      Ei mitään uutta kuin että se että dokumentti paljastaa ettei edes Saksan sodanjohto uskonut Luftwaffen lukemiin ja korjasi niitä alaspäin. Luftwaffe puolestaan vähensi lentäjien väitteitä jo etukäteen mikä olikin aiheellista. Niin älyttömiä väitteitä nämä sankarit esittivät. Kuten muidenkin maiden lentäjäsankarit. Paisutteluilla ei ollut mitään rajaa.

    • Quist-Mark

      Tämä yli 7 vuotta vanha keskustelu on syytä kiteyttää niin että vain kymmenesosa II maailmansodan maataistelulentäjien väitteistä tuhotuista tankeista pitää paikkaansa. Näin vaikka käsitettä "tuhottu tankki" jatkettaisiin merkitsemään myös vain korjaamolle rahdattavia vaurioituneita tapauksia.

      Kannaksen taisteluissa Neuvostoliiton hyökkääjien suurin ongelma ei ollut saksalais-suomalaiset lentäjät vaan heidän oma nopea etenemisensä joka hankaloitti logistista ketjua kun huolto ei kyennyt riittävän nopeasti tuomaan ammuksia ja muuta materiaalia ennenkuin alueelle oli rakennettu uusi varikkojärjestelmä. Ennen kuin sitä oli ryhdytty laajentamaan seuraavaa ryntäystä varten heitti Suomi viisaasti pyyhkeen kehään syyskuussa 1944 ja sota päättyi siihen.

      Käykää nyt ihmeessä katsomassa niitä SA-kuvia jossa suomalaiset menevät kohtaamaan neuvostoliittolaiset valkoisten lippujensa kanssa tulitauon alettua.

      • NäinSeOikeastiMeni

        Taas tuttua Tiltu-legendaa?

        "Ennen kuin sitä oli ryhdytty laajentamaan seuraavaa ryntäystä varten heitti Suomi viisaasti pyyhkeen kehään syyskuussa 1944 ja sota päättyi siihen. "

        Syksyllä 1944 ei ollut luvassa mitään "seuraavaa ryntäystä" vaan neukku rynnisti tukka suorana kohti Berliiniä! Tuolloin Suomen armeija oli vahvimmillaan ja torjuntavoitoilla saatiin myös Jooseppi luopumaan Viipurin jälkeisestä ehdottoman antautumisen (=miehitys) vaatimuksesta!

        MUTTA oli selviö, ettei sota enää ollut voitettavissa ja SIKSI päädyttiin rauhanneuvotteluihin ja aselepoon!

        Puheet "pyyhkeen kehään heitosta" on taas tyypillisytä trollausta!

        "Käykää nyt ihmeessä katsomassa niitä SA-kuvia jossa suomalaiset menevät kohtaamaan neuvostoliittolaiset valkoisten lippujensa kanssa tulitauon alettua."

        MIKÄ ei suinkaan merkinnyt antautumista vaan rauhanteon jälkeen silmäiltiin puolin ja toisin vastapuolta ja vaihdettiin tupakkeja! Tiltun toivorikas tulkinta taaskin!


    • minulla-ei-muuta

      Joka ainoa veteraani jota jututin 1970-luvulta lähtien tunnusti keskusteluissa suoraan että Suomi hävisi jatkosodan. Ei sinne Itä-Karjalaan hyökkätty vuonna 1941 jotta saavuttaisiin parisataa kilomoteriä lännenpänä sitten 3 vuotta myöhemmin "torjuntavoitto".

      On paljon rehellisempää lukea niitä upseereiden, komentajien ja sotilaiden katkeria ja pettyneitä kommentteja kesältä 1944 kuin luottaa näihin jälkijättöisiin ajan kultaamin muistoin ja etupäässä kaempana rintamalta toimineiden veteraanien vanhuuden höpinöihin joita vielä on ryydittänyt viimeiset 26 vuotta jankutettu torjuntavoittomantra.

      Eikös suomalaiset ole ennen olleet rehellisiä ja myöntäneet tosiasiat? Miksi nyt on lähdetty tälle naurettavalle selittelyjen linjalle?

      • TiltunKatkeruusKasvaa

        Onko sinulla vaikeuksia luetun ymmärtämisessä? Kaikki ovat toistuvasti tunnustaneet sen, että Suomi HÄVISI sotansa!

        Sen sijaan juuri Neuvostoliittoa vastaan sodittaessa on olennaista se, että MILLÄ TAVALLA HÄVISI!

        Tapahtuiko ns ehdoton antautuminen, joka olisi johtanut miehitykseen, massaraiskauksiin ja sovjetisointiin!

        TAI tapahtuiko ( torjuntavoittojen ansiosta) VAIN SE, että solmittiin rauhansopimus ja aselepo, jolloin maa säilyi vapaana ja itsenäisenä!

        Olisit sinäkin rehellinen edes itsellesi ja myöntäisit, että jälkimmäinen vaihtoehto toteutui ja se suuresti sinua yhä kyrsii!

        Kiitos asiasta lankeaa Suomen sotaveteraaneille!


    • nmvbmvbn

      Kurskin taisteluissa (Citadel) Luftwaffella oli 27 000 taistelulentoa joista valtaosa oli maataistelu- ja syöksypommittajien tekemiä. Lentomäärä on ollut noin 20 kertaa suurempi kuin Osasto Kuhlmeyllä Kannaksella. Kuitenkin Osasto väitti tuhonneensa 3-4 kertaa enemmän panssareita Kannaksella kuin Lufwaffen osastot Kurskin taistelussa. En tiedä kukaa enää kehtaa uskoa noita lukemia: 200 tuhottua panssarivaunua?

      Eiköhän olisi realistisempaa pohtia sitä tuhosiko osasto vähemmän vai enemmän kuin 10 hyökkääjän panssarivaunua.

    • A.E.Martola

      1-20 siinä on se haarukka jonka sisältä totuus löytyy.

    • Kainalniemen-Hiki

      Fremde Ostin raportin mukaan vuonna 1944 Luftwaffen lentäjille oli arvioitu panssarien tuhoamisia itärintamalla seuraavasti:

      Kesäkuu: 20 panssaria
      Heinäkuu: 210 panssaria
      Elokuu: 130 panssaria

      Vaikka kuvittelisimme että Luftwaffe idässä olisi kolmessa kuukaudessa tuhonnut (pääasiassa maataistelu- ja syöksypommittajilla joita lähes 600) 360 panssaria ja rynnäkkötykkiä, siis 120 kpl per kuukausi merkitsee se kuukaudessa vain yhtä tuhottua (tai vaurioitettua?) panssaria viittä maataistelu- ja syöksypommituskonetta kohden.

      Osasto Kuhlmeyn tapauksessa tuo tarkoittaa siis samalla keskiarvolaskelmalla 10 tuhottua (tai vaurioitettua) panssarivaunua tai rynnäkkötykkiä

      Koska varsin uskottava lukema tuhotuista tai vaurioitetuista puna-armeijan panssareista Kannaksella on n. 500 on Osasto Kuhlmeyn osuus ollut niistä vain 2%. Siis erittäin lähellä sitä keskiarvoa mikä yleisesti vastasi itärintaman tutkimuksissa havaittua jakaumaa.

      • Kainalniemen-Hiki

        Ja tässä on nyt otettava huomioon se asia että Fremde Ostin antama arvio saattaa sekin olla yläkantissa. Sen raportti kuitenkin paljastaa sen ettei se itsekään uskonut maataistelukoneiden kovinkaan suureen panssarien tuhoamismääriin. Sillä olikin siihen hyvät perusteet. On sillä ollut tiedossa todellista tietoa mm. Ranskan sotaretkestä 1940.


    • Frantisek

      Luftwaffen kokonaisvahvuus toukokuussa 1944 itärintamalla:

      - hävittäjät 390
      -yöhävittäjät 104
      -keskiraskaat pommikoneet 427
      -maataistelukoneet/syöksypommittajat 650
      - yöhärintäkoneet 276
      -rannikkovartiosto 30
      -tiedustelukoneet 324
      -kuljetus 182

      Taistelukoneet yhteensä: 1 847
      Lentokoneet yhteensä: 2 383

      http://chris-intel-corner.blogspot.fi/2012/04/eastern-front-aircraft-strength-and.html

      Tilastot osoittavat että parhaimpana kuukautena maataisteluosastot kykenivät siis Fremde Osten (optimistisen) arvion mukaantuhoamaan yhden panssarin kolmea lentokonetta kohden itärintamalla. Ja koko vuoden saldo oli vain kolme panssaria kahta maataistelukonetta kohden.

      Aika murhaavaa tilastofaktaa esim. Osasto Kuhlmeyn väitteitä vastaan.

      • TiltuSeLähtiSaunaan

        Mitkä ihmeen tilastot!

        Murhaavaa on vain se,, että jankkaat loputtomiin yhtä ja samaa asiaa? Mitä ihmeen merkitystä tuolla nyt on?


      • Frantisek

        Joko siis alat lopulta tunnustaa että väitteet Osasto Kuhlmeyn ratkaisevasta osuudesta Kannaksella on aika kumota?


    • Stieglitz

      Reilu 7 vuotta sitten avasin keskustelun tästä aiheesta ja silloin otin maltillisen kannan ja arvioin että Osasto Kuhlmeyn väitteistä vain 10-20% voisi olla totta mitä tulee vihollispanssareiden tuhoamiseen. Minulla ei ole edelleenkään mitään syytä muuttaa näkemystä paitsi että Osasto Kuhlmeyn todellinen saldo on voinut olla hyvinkin alle tuon 10%:n, siis vähemmän kuin 20 tuhottua tai vaurioitettua puna-armeijan panssaria. Siihen viittaa nuo esille tuodut Fremde Ostinkin raportit eli saksalaisen arviot Luftwaffen suorituksista kesällä 1944.

    • Stankovic

      Osasto Kuhmeyhin kuuluneiden yksiköiden tappiot (Suomessa ja muualla) ovat olleet kesä-heinäkuussa 1944 seuraavat:

      - 1./NAGr5: 4 taisteluissa ja 6 muuten menetettyä Bf-109 G-tiedustelukonetta

      - II./JG54: 20 taistelussa ja 18 muuten menetettyä FW-190 hävittäjäkonetta

      - I./SG5: 5 taisteluissa ja 9 muuten menetettyä FW-190 hävittäjäpommittajaa

      - I./SG3: 22 taisteluissa ja 7 muuten menetettyä Stuka-syöksypommittajaa

      Suurin osa noista poiskirjauksista (91 lentokonetta) on tapahtunut Suomessa olo aikana. Osasto menetti paljon koneita neuvostoliittolaisten suorittamassa ilmahyökkäyksessä 2. heinäkuuta kun se ei suomalaisten varoituksista huolimatta kyennyt turvaamaan omaa tukikohtaansa. Kaikkiaan 10 osaston konetta tuhottiin kentälle ja peräti 24 vaurioitui. Millainen vaikutus tällä oli Kannaksen taisteluihin? Ei juuri minkäänlaista. Osaston taisteluvahvuus laski tietenkin merkittävästi vähäksi aikaa mutta suomalaiset pysäyttivät puna-armeijan hyökkäyksen Ihantalan rintamalla eikä läpimurrot onnistuneet enää Äyräpäässäkään. Osasto Kuhlmey ei osallistunut millään tavalla Laatokan Karjalan taisteluihin jotka nekin päättyivät torjuntavoittoihin heinäkuun puolivälissä U-linjalla ja Ilomantsissa elokuun alussa.

      • Stankovic

        1./NAGr5:n tappiot lienevät kokonaisuudessa tapahtuneet muualla kuin Suomessa. Tosin yhden koneen osalta voi olla tapahtumapaikka Suomi. Muiden yksiköiden osalta suurin osa viittaa Suomeen. Mutta tosin eivät kaikki Kannaksen taisteluihin. Osasto on menettänyt joka tapauksessa peräti 45% koneista (40) taistelukentän ulkopuolella eteenkin onnettomuuksissa. Lentäjien taidoissa näyttää olleen toivomisen varaa.


    • V.P.Lehto

      Dokumentoitu asiakirja Kurskin taisteluista paljastaa että Neuvostoliiton 1.Panssariarmeija menetti 648 panssarivaunua ja 82 jouduttiin vaurioitumisten takia viemään korjattavaksi. Saksan ilmavoimat tuhosivat noista vain 11. Siis vain 2%.

    • R.R.Ryynänen

      Natsismin olemukseen kuului sankarikultti ja sankaruuden palvonta. Tämä touhu mädännytti erityisesti Luftwaffen mutta loi myös myyttejä panssarivaunujohtajista jotka tuhosivat kymmenittäin vihollistankkeja. In retrospect näitä poskettomia väitteitä on alettu purkamaan osaksi. Tässä materiaalia jossa paljastuu myös eräiden Osasto Kuhlmey-lentäjien kuten Rudorfferin ja Tangermanin ilmavoittoliioittelut.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Confirmation_and_overclaiming_of_aerial_victories_during_World_War_II

      "28 October 1944 Luftwaffe II./JG54 and 2./JG54 vs Soviet Air Force 8 GvShAP/47 ShAP in Libau Pilots of II./JG54 Broch, Rudorffer, Tangermann and Thyben claimed 14 Il-2 shot down at 11.44-11.56 and Ludwig Böes of 2./JG54 two other Il-2 (half hour later). Soviet losses of that day in Libau area where just three Il-2. Two Il-2 of 47 ShAp were shot down more likely by Rudorffer or Tangermann or both (or one by Thyben). 8 GvShAP lost one Il-2 and most likely shot down by Broch. None of claims of Ludwig Böes can be found on Soviet loss data of that day. Total German claims were 16 Il-2. Soviet confirmed losses of 3 Il-2. 47 ShAp logbook states: "8 Il-2 came under attack of 8 Fw190 and lost 2 a/c. Both Il-2 were shot up by fighters, and crashed in flames in the sea 8-9 km SW from Libau. Both crew killed.""

    • R.R.Ryynänen

      Entä tässä tapaus Kiovan länsipuolella marraskuun 6.päivänä 1943. Mukana jälleen veijarimme Rudorffer ja Tangerman. Ja poskettomissa ilmavoittoväitteissä löytyy:

      "6 November 1943 Luftwaffe On this date Soviet army pushed retreating Germans to the west from city of Kiev
      Luftwaffe tried to hold the line, and Yak fighters of 256 iad were ordered to patrol west from Kiev. Erich Rudorffer of II./JG54 claimed 13 and his wingman Tangermann 5 near in city of Kiev. Soviet data is suggesting total loss of 5 Yak-fighters of which one by AA-fire and one Yak-1 of l-t Khalatjan, slightly damaged on c/m and bellylanded on friendly territory, pilot returned home"

      Rudorffer ja Tangerman siis väittivät ampuneensa alas 18 konetta. Todellisuudessa alueella silloin operoineet 256.hävittäjärykmentin laivueet menettivät 5 Jak-hävittäjää joista yhden ampui alas ilmatorjunta ja yksi lievemmin vaurioitunut joutui tekemään pakkolaskun omalle puolelleen. Vain kolme Jak-1 hävittäjää voidaan otaksua tulleen saksalaisten alasampumiksi.

    • VuoroinVieraissa

      Hannu Valtonen arvioi että Neuvostoliiton hävittäjälentäjien väitteet ilmavoitoista pitivät Suomen rintamalla vain 1/16 osalta paikkaansa. Keskimäärin 100 väitteestä vain 6-7 piti paikkaansa. Tässä siis liikutaan jo selvästi fantasioiden maailmassa jos 1:2 ja 1:3 oli vielä normaali taistelutilanteen hektinen väärä luulo ilmavoitosta. Usein kyse oli myös venäläisessä tapauksessa kärsittyjen tappioiden "kuittaamisella". Venäläisten maataistelulentäjien älyttömät väitteet tuhotuista vihollistankeista olivatkin jo sitten huumoriosaston tuotetta.


      Ilmeisesti NL:n johtava hävittäjä-ässä Ivan Kozhedub, (62 ilmavoittoa) saavutti todellisuudessa peräti 4 ilmavoittoa!

    • Kaarle-Martel

      Lappeenrantaa ja Immolaa pommittamassa 2.heinäkuuta 1944 olleet IL-2 ja Pe-2 koneet kärsivät tappioiita jotka olivat vain 1/3 niistä väitteistä jotka esittävät suomalaiset hävittäjälentäjät ml. Kyösti Karvonen joka väitti ampuneensa alas 5 konetta.

      Hannu Valtosen käymän aineiston perusteella kesän 1944 ilmasodassa vain ehkä 1/3 suomalaisten ilmavoittoväitteistä pitänee paikkaansa. Myös suomalaisten ilmatorjunnan väitteisiin on suhtauduttava hyvin suurella varauksella.

    • Drupal

      Brittien väitteet ilmavoitoista italialaisia vastaan on osoittautuneet olleen myös kolminkertaiset todellisuuteen nähden. Italialaisilla sama. Joten kaipa tuosta 1:3 mittarista on lähdettävä tutkimaan myös suomalaisten saavutuksia. Saksalaisten suhteen vuonna 1944 on syytä epäillä todellisuuden olleen vain ehkä viideosan ilmavoittoväitteistä. Hannu Valtonen, Rune Rautio ja Juri Rybin tutkivat tapauksen III./JG 5 Lapissa ja Norjassa. Sen osaston hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteistä vain 10-15% näytti pitäneen kutakuinkin paikkaansa. Esim. 4. heinäkuuta klo 18.59-19.30 III./JG5 väitti ampuneensa alas 26 konetta. Rune Rautio ja Juri Rybin löysivät vain 2 konetappiota 7.Ilma-armeijalle. Kyseinen ilma-armeija oli valtaosan koneistaan siirtänyt suomalaisia vastaan Syvärin-Petroskoin offensiivia varten eikä pohjoisessa ollut kovinkaan paljon hävittäjävoimaa alasammuttavaksi.

      Rautio ja Rybin ovat muuten 95%:n varmoja neuvostotilastojen paikkaansapitävyydestä juuri 7.ilma-armeijan osalta. Se näet piti hyvin luotettavaa kirjaa vahvuuksista, menetyksistä ja uusita koneista. Vain Murmanskin alueen laivaston Pe-2 koneet puuttuvat listauksesta muuten se olisi 100%:n täydellinen.

    • Görlitz

      Liittoutuneiden analyysejä. Sisältää myös ilmavoimien hyökkäyksiä saksalaisia panssariyksiköitä vastaan. Sivulla 206 mainitaan että maataisteluyksiköiden hyökkäyksillä ei juuri aiheutettu merkittäviä tappioita suoraan saksalaisille panssarijoukoilla. Ilmavoimien käyttö vaikutti sotaan välillisesti heikentäen ja hidastaen saksalaisten huoltoa.

      Tutkimus paljasti konkreettisesti miten huomattava osa, jopa 75% saksalaisten panssaritappioista ei johtunut siitä että vihollinen olisi hyökkäysvaunut tuhonnut taistelukentällä vaan että saksalaiset vaunumiehistöt tuhosivat tai hylkäsivät vaunut logistisista syistä. Artikkelissa haastatellut saksalaiset kertovat tapauksista jossa alle 10 metrin päähän panssarivaunusta pudonneet pommit eivät kyenneet edes vaurioittamaan vaunua vähäisessäkään määrin. Saksalainen panssarikorjaamalla työskennellyt sotilas kertoi kuinka kaikki muut vaunut paitsi palaneet kyettiin yleensä korjaamaan käyttökuntoon. Muut 12 haastateltua panssariyhtymien sotilasta eivät juuri olleet nähneet tapauksia jossa vihollisen lentokone olisi tuhonnut panssarin tai rynnäkkötykin.

      http://lmharchive.ca/wp-content/uploads/2014/02/The-Full-Monty2.pdf

    • Görlitz

      Seinen yli elokuussa 1944 paetessaan saksalaiset jättivät jälkeensä 301 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä liittoutuneiden organsiaation ORS:n tutkittavaksi samoin kuin 87 panssarikuljetusajoneuvoa. Näistä vain 10 panssaria/rynnäkkötykkiä voitiin katsoa tulleen tuhotuksia ilmaiskuilla ja vain vain kolme noista 87 panssariajoneuvoista. Pelkästään Typhoon lentäjät väittivät tuhonneensa kokonaista 222 saksalaista panssariajoneuvoa.

      Siis lentäjien väitteistä vain korkeintaan 5% saattoi pitää paikkaansa (P-47 lentäjien väitteet puuttuvat).

    • Görlitz

      Falaisen taskussa RAF:n pilotit tekivät kaikkiaan 9 900 lentosuoritusta. He väittivät tuhonneensa 257 panssariajoneuvoa. USA:n maataistelulaivueet suorittivat 2 900 lentosuoritusta ja väittivät tuhonneensa 134 panssariajoneuvoa. USAAF:n ja RAF:n yhteisväite: 391 panssariajoneuvoa. Mikä oli Falaisen operaation todellinen saldo?

      ORS tutki alueen ja totesi vain 133 panssariajoneuvon löytyneen alueelta. Niistä 33 voitiin katsoa tulleen tuhotuksi tai vakavasti vaurioituneeksi ilmaiskuissa. Lentäjien väitteistä vain 8.5% piti paikkaansa. Falaisen "tasku" oli lisäksi kaikkein ihanteellisin iskukohde RAF:lle ja USAAF:lle ja sen taktisille lentojoukoille.

      Saksalaisten vastahyökkäksessä Mortainiisa (7-10. elokuuta 1944 t) RAF:n lentäjät ja 9. USAAF väittivät tuhonneensa 140 ja 112 panssaria, yhteensä siis 252. Totuus oli aivan jotain toista. Saksalla oli alueella vain 177 panssarivaunua. Niistä saksalaiset menettivät 46 ja vain 9 niistä ilmahyökkäyksissa. Alle 4% lentäjien väitteistä piti paikkaansa.

    • T.M.Kivimäki

      Ja Kurskin taistelussa puna-armeijan 1. Panssariarmeijan noin 650 menettämästä panssarivaunuista vain 11 oli Luftwaffen tuhoamia. Kuitenkin yksi ainoa noin 40-50 koneen (stukat, henschelit) osasto väitti tunnissa tuhonneensa 7.heinäkuuta noin 50 puna-armeijan panssaria. Saksalaiset, neuvostoliittolaiset ja länsiliittoutuneiden lentäjät luulivat aivan liikoja noista panssarivaunujen tuhoamisista.

      Ehkä vieläkin yllättävämäpää oli että Normandiassa maataistelulentäjien väittää pehmeämpien maalien eli moottoriajoneuvojen tuhoamisista Falaise Pocketissa eivät nekään menneet väitteiden mukaisesti. Vain 5.5% väitteistä piti paikkaansa.

      II maailmansodan suurimmat kalavalheet lähtivätkin kaikkien maiden lentäjien suista.

      • SuurimmatValeet

        Kovimpia liioittelijoita olivat USA:n pommikonelauttojen kk=miehet! Adolf Galland kertoi kirjassaan tapauksen, jossa kk-ampujat tekivät pommituslennolla 52 ilmavoittoilmoitusta. Todellisuudessa saksalaiskoneita putosi kaksi kpl!

        Totuussuhteena 1:26 on vielä pahempi kuin alan mestareiden eli N-Liiton punalentäjien totuussuhde 1:16!


    • Franken

      Kauaksi eivät jääneet maataistelukoneiden ja stukien lentäjätkään. Väitteissä oli 95% ilmaa välissä.

      • UteliasKysyy

        Perustuen mihin? Lentävien linnoitusten tapauksessa on taustalla selkeät luvut eli 52 väitettyä ja 2 oikeasti pudotettua!

        Mihin perustuu sinun väittämäsi?


    • historian-faktat

      Luftwaffen lentäjien lentotaidon alamäestä yksi uskottava mittari on sen taistelukenttien ulkopuolella menettämien lentokoneiden osuus sen hetkisestä vahvuudesta puolivuosittain ja miten nämä menetykset suhteellisesti lisääntyivät:

      1941: tammi-kesäkuu..............18.1%
      1941: heinä-joulukuu..............22.1%
      1942: tammi-kesäkuu.............23.1%
      1942: heinä-joulukuu..............26.0%
      1943: tammi-kesäkuu.............41.4%
      1943: heinä-joulukuu..............49.3%
      1944: tammi-kesäkuu..............50.1%

      Kuten havaitsemme, vuoden 1941 alkupuoliskolla näillä muilla kuin taistelulennoilla Luftwaffen lentäjät tärvelivät 18.1% lentokonekannastaan. Vuotta myöhemmin vastaavalla ajanjaksolla 23.1%. Sitten tapahtuu dramaattinen lentotaidon yleinen heikkeneminen kun vuoden 1943 alkupuolella tärvellään jo 41.4% konekannasta ja vuoden 1944 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana jo yli puolet.

      Luftwaffen lentäjien taitotaso kiistatta putosi sodan aikana. Dramaattisin muutos tapahtui vuoden 1942 aikana. Vuodesta 1943 lähtien Luftwaffea ei voinut enää pitää lentäjien taidon osalta minään erityisen tasokkaana ilmavoimana.

    • Anonyymi

      Panssarivaunujen tuhosmisväitteet olivat erittäin rankkaan liioittelua. 200 sijasta osastti tuhosi 5-10.

      Leningradin Rintaman menetti kesällä 1944 Kannaksella kaikkiaan 294 panssaria ja rynnökkltykkiä. Näistä alle 5% ilmahyökkäysten vuoksi. Pääosa tuhottiin past-aseilla ja maavoimien löhitorjunta-aseilla.

      Ilmataisteluissa FW-190 pilotit sen sijaan esittivät paljon uskottavammat pudotusväitteet kuin aika älyttömiin liioitteluihin hurahtaneet suomalaiset hävittäjälentöjät. Leningradin Rintaman ja Itämeren Laivaston konetsspuot Kannaksella olivat noin 260 lentokonetta. Niistä 30% ilmatorjunnan vuoksi. Lopuista noin puolet ampui alas saksalaislentäjät. Ennen saksalaisten tuloa olivat suomalaiset aivan statisteja. Vain kymmenkunta pudotusta 9.6-16.6.1944.

      • Anonyymi

        ” Panssarivaunujen tuhosmisväitteet olivat erittäin rankkaan liioittelua. 200 sijasta osastti tuhosi 5-10.”

        Mistä väitteestä sinulla ei ole näyttöäö! Ja turha vedota enää ainakaan Hannu Valtoseen!

        ”!Leningradin Rintaman menetti kesällä 1944 Kannaksella kaikkiaan 294 panssaria ja rynnökkltykkiä. Näistä alle 5% ilmahyökkäysten vuoksi. Pääosa tuhottiin past-aseilla ja maavoimien löhitorjunta-aseilla. ”

        Ja mihin perustat väitteesi?

        ”Ilmataisteluissa FW-190 pilotit sen sijaan esittivät paljon uskottavammat pudotusväitteet kuin aika älyttömiin liioitteluihin hurahtaneet suomalaiset hävittäjälentöjät. Leningradin Rintaman ja Itämeren Laivaston konetsspuot Kannaksella olivat noin 260 lentokonetta. Niistä 30% ilmatorjunnan vuoksi. Lopuista noin puolet ampui alas saksalaislentäjät. Ennen saksalaisten tuloa olivat suomalaiset aivan statisteja. Vain kymmenkunta pudotusta 9.6-16.6.1944.”

        Me emme tiedä sitä, kuka ampui ja kuinka paljon! Tiedämme ainoastaan sen, että kaikkien maiden ilmavoittoväitteissä oli eniten ”ilmaa”! Vallan erityisen paljon sitä oli punalentäjillä!


    • Anonyymi

      Ukraina valehtelee omia tappioita sodassa ja muutenkin antanut väärää tietoa.

      • Anonyymi

        Mites sen Venäjän kolmen päivän Kiovan valtauksen kanssa kävi?


      • Anonyymi

        Hannu Valtosen mukaan ainoastaan 1/16 Ukrainan punalentäjien väitteistä pitää paikkansa!


      • Anonyymi

        Venäjä valehtelee vielä enemmän!


    • Anonyymi

      Kuhlmeystä. Tuhotun tankin ja hetkellisen toimintakyvyttömyyden ero on suuri.
      Tuhottu kelpaa pienin osin varaosiksi, toimintakyvytön korjattiin jonkinlaiseen taisteelukykyyn.

      • Anonyymi

        Isompi juttu tässä on se, että vain murto-osaan niistä tankeista ylipäätänsä osuttiin. Kun tuon ajan tankitkin joutui silloisine huippuluokan optiikoineen ja vakauksineen pysähtymään ampumista varten, on erittäin epätodennäköistä että 200-300km/h lentävä lentsikka osuisi yhtään mihinkään muutaman sadan metrin päähän. Laivoistakin ammuttiin ohi, joten siitä voi päätellä miten helppo oli osua huomattavasti pienemmän maalin muodostavaan tankkiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Isompi juttu tässä on se, että vain murto-osaan niistä tankeista ylipäätänsä osuttiin. Kun tuon ajan tankitkin joutui silloisine huippuluokan optiikoineen ja vakauksineen pysähtymään ampumista varten, on erittäin epätodennäköistä että 200-300km/h lentävä lentsikka osuisi yhtään mihinkään muutaman sadan metrin päähän. Laivoistakin ammuttiin ohi, joten siitä voi päätellä miten helppo oli osua huomattavasti pienemmän maalin muodostavaan tankkiin.

        Eikös ilmataistelussakin ampumaetäisyydet olleet yleensä kymmeniä metrejä. Osuminen sen kauemmas oli aikamoista tuuripeliä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Isompi juttu tässä on se, että vain murto-osaan niistä tankeista ylipäätänsä osuttiin. Kun tuon ajan tankitkin joutui silloisine huippuluokan optiikoineen ja vakauksineen pysähtymään ampumista varten, on erittäin epätodennäköistä että 200-300km/h lentävä lentsikka osuisi yhtään mihinkään muutaman sadan metrin päähän. Laivoistakin ammuttiin ohi, joten siitä voi päätellä miten helppo oli osua huomattavasti pienemmän maalin muodostavaan tankkiin.

        Ensimmäinen neukkutankki, jonka tykkiin tuli vakauttaja, oli T-54 ja sen valmistus alkoi vasta 50-luvulla!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensimmäinen neukkutankki, jonka tykkiin tuli vakauttaja, oli T-54 ja sen valmistus alkoi vasta 50-luvulla!

        Lähes kaikissa made in USA-tankeissa oli jonkinlainen vakaaja. Noita tankkeja vietiin pilvin pimein lend leasena myös Neukkulaan.


    • Anonyymi

      Ilmataisteluissa II. /JG54 paremmilla hävittäjillä kuin mersuilla oli tehokkaampi kuin suomalaiset. Mutta stukat ja jabot eivät olleet menestyksellisiä panssarien tuhoamisessa. Tämä sakki tuli Lapista eikä sillä ollut edellytyksiä mihinkään "panssarien lahtaamisen". Stukat olivat ajastaan jäljessä ja Luftwaffe oli jo pitemmän aikaa ollut halukas luopumaan niistä mm koneiden hitauden vuoksi. Ne sitoivat liikaa saattohävittäjiä.

    • Anonyymi

      Tässä esimerkki todellisuudessa tapahtuneesta ilmataistelusta ja senb tuloksesta:

      Tiiksjärvi 6.4.1942

      Hyvänä esimerkkinä punalentäjien (ja osin suomalaistenkin) 'ilmavoitoista' kerrataan vielä Tiiksjärven ilmataistelu:

      Hyvä esimerkki ilmataistelun havaintojen sekavuudesta on 6.4.1942 Tiiksjärvellä käyty ilmataistelu. Siinä Neuvostoliitto lähetti saattohävittäjillä varustetun pommikoneryhmän pommittamaan Suomen asemia ja niitä torjumaan nousi joukko suomalaisia hävittäjiä. Tästä yksittäisestä taistelusta löytyy tiedot molemmilta osapuolilta, mikä lienee harvinaista.

      Seuraavassa taistelu pähkinänkuoressa:

      Vahvuudet
      Neuvostoliiton lento-osasto:
      7 kpl SB, 7 kpl PE-2 10 kpl Hurricane ja 2 kpl Lagg-3 hävittäjiä

      Suomalaisten käsitys eli havainto:
      7 kpl DB-3, 7 kpl PE-2 18 kpl Hurricane ja Lagg-3 hävittäjiä

      Suomalainen lento-osasto
      8 kpl Brewster-hävittäjiä

      Venäläisten käsitys eli havainto
      9 kpl Brewstereitä

      Ilmataistelun tappiot:
      Neuvostoliiton lento-osasto (todelliset):
      1 kpl SB, 6 kpl Hurricane

      Suomalaisten väittämät ilmavoitot:
      2 kpl DB-3 ja 12 kpl Hurricane

      Suomen lento-osasto (todelliset):
      - (ei tappioita)

      Venäläisten väittämät ilmavoitot:
      7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Brewsteria maassa

      Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon.

      Tiedot: Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti 4/1997

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla

      Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e
      Pirkanmaa
      318
      8170
    2. Jos yhdistät nimikirjaimet

      Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne
      Ikävä
      100
      6418
    3. Jos olisit täällä

      Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä
      Ihastuminen
      174
      3693
    4. Oletko katkera kun

      Et saanut kaivattuasi
      Ikävä
      73
      2622
    5. Kyllä se taitaa olla nyt näin

      Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee
      Ikävä
      40
      2500
    6. Paljon niitä puheita

      susta liikkuu. 🤮
      Tunteet
      45
      2363
    7. Odotan että sanot

      Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san
      Ikävä
      22
      2206
    8. Mitä haluat sanoa tällä hetkellä

      Hänelle 🫶 ⬇️
      Ikävä
      112
      2082
    9. Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea

      Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.
      Maailman menoa
      196
      2024
    10. Olet kiva

      Olet kiva :)
      Ikävä
      48
      1595
    Aihe