Tutkimuksen mukaan Suomessa on tylyimmät soisiaalityöntekijät.Markus JokelaJulkaistu: 28.12.2010 08:09 Kommentteja ()
Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asenteet köyhiä kohtaan ovat tutkimuksen mukaan Pohjoismaiden tylyimmät.
He syyttävät köyhyydestä asiakkaita itseään monin verroin yleisemmin kuin muiden maiden sosiaalityöntekijät, ilmenee Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Sen sijaan norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset sosiaalityöntekijät eivät näe ihmisissä itsessään juuri lainkaan syytä vähävaraisuuteen.
Enemmistö Pohjoismaiden sosiaalityöntekijöistä, myös suomalaisista, uskoo, että köyhyys johtuu yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta.
Pohjoismaiden välillä on kuitenkin eroja. Esimerkiksi Tanskassa ajatellaan yleisesti, että vähäosaisilla on ollut vain epäonnea ja sattumanvaraiset olosuhteet ovat ajaneet osan ihmisistä heikoille.
Kokemus tuo ymmärrystä
Asenteisiin näyttää vaikuttavan paljon se, kuinka kauan ja kuinka paljon köyhyyttä sosiaalityöntekijä on nähnyt työuransa aikana. Kokemus auttaa ymmärtämään asioiden monimutkaisuuden.
Myös koulutus vaikuttaa asenteisiin. Vastaajat, joilla on sosiaalityöntekijän koulutus, syyttivät harvemmin köyhiä itseään kuin vailla koulutusta olevat.
Koulutetut syyttivät sen sijaan epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa. Tätä tutkijat pitävät ymmärrettävänäkin, koska koulutukseen liittyy opintoja yhteiskunnallisista rakenteista.
Tutkimuksen ovat tehneet Helena Blomberg, Johanna Kallio ja Christian Kroll. He arvioivat, että sosiaalityöntekijöiden mielipiteet voivat vaikuttaa siihen, millaisia palveluja he tarjoavat, keitä he auttavat aktiivisemmin ja miten he suhtautuvat asiakkaisiinsa eri tilanteissa.
Tutkijoiden mukaan hyvinvointivaltio näkyy palvelujen tarpeessa oleville ihmisille usein juuri sosiaalityöntekijöiden kautta. He tekevät päätöksiä, valikoivat asiakkaita ja käyttävät tässä tietyissä rajoissa myös omaa harkintaansa.
STT
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Tutkimus Sosiaalityöntekijät tylyimpiä Suomessa/art-1288358812540.html#comments-anchor
Asiasta kommendoidaan ja lähde sinäkin oman sanasi kirjoittamaan.
Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asenteet köyhiä kohtaan ovat tutkimuksen mukaan Pohjoismaiden tylyimmät.
He syyttävät köyhyydestä asiakkaita itseään monin verroin yleisemmin kuin muiden maiden sosiaalityöntekijät, ilmenee Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Sen sijaan norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset sosiaalityöntekijät eivät näe ihmisissä itsessään juuri lainkaan syytä vähävaraisuuteen.
Enemmistö Pohjoismaiden sosiaalityöntekijöistä, myös suomalaisista, uskoo, että köyhyys johtuu yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta.
Pohjoismaiden välillä on kuitenkin eroja. Esimerkiksi Tanskassa ajatellaan yleisesti, että vähäosaisilla on ollut vain epäonnea ja sattumanvaraiset olosuhteet ovat ajaneet osan ihmisistä heikoille.
Kokemus tuo ymmärrystä
Asenteisiin näyttää vaikuttavan paljon se, kuinka kauan ja kuinka paljon köyhyyttä sosiaalityöntekijä on nähnyt työuransa aikana. Kokemus auttaa ymmärtämään asioiden monimutkaisuuden.
Myös koulutus vaikuttaa asenteisiin. Vastaajat, joilla on sosiaalityöntekijän koulutus, syyttivät harvemmin köyhiä itseään kuin vailla koulutusta olevat.
Koulutetut syyttivät sen sijaan epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa. Tätä tutkijat pitävät ymmärrettävänäkin, koska koulutukseen liittyy opintoja yhteiskunnallisista rakenteista.
Tutkimuksen ovat tehneet Helena Blomberg, Johanna Kallio ja Christian Kroll. He arvioivat, että sosiaalityöntekijöiden mielipiteet voivat vaikuttaa siihen, millaisia palveluja he tarjoavat, keitä he auttavat aktiivisemmin ja miten he suhtautuvat asiakkaisiinsa eri tilanteissa.
Tutkijoiden mukaan hyvinvointivaltio näkyy palvelujen tarpeessa oleville ihmisille usein juuri sosiaalityöntekijöiden kautta. He tekevät päätöksiä, valikoivat asiakkaita ja käyttävät tässä tietyissä rajoissa myös omaa harkintaansa.
STT
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Tutkimus Sosiaalityöntekijät tylyimpiä Suomessa/art-1288358812540.html#comments-anchor
Asiasta kommendoidaan ja lähde sinäkin oman sanasi kirjoittamaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
YLE uutiset 28.12.2010. Suomalainen sosiaalityöntekijä syyttää köyhyydestä köyhää itseään.
Lue kommentit. Kommentoi.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/suomalainen_sosiaalityontekija_syyttaa_koyhyydesta_koyhaa_itseaan_2248199.html
---
Tämä alkaa käydä mielenkiintoisesksi.
MTV3:ssa keskustelun aiheet:
Sosiaalityöntekijöitä pitäisi tukea kakin tavoin.
Suomen sosiaalityöntekijöiden tylyt asenteet asiakkaita kohtaan.
Kommentit 51 kpl.
Kerro kokemuksesi MTV 3:n facebookissa.
Katso muut aiheeseen liittyvät.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2010/12/1247680/sosiaalityota-pitaisi-nyt-tukea-kaikin-tavoin
---
YLE uutiset. Suomalainen sosiaalityöntekijä syyttää köyhyydestä köyhää itseään.
Laitoin kaksi kommennttia, mutta kumpaakaan ei julkaistu. Harmi, kune en ottanut varmuuskopiota lähettämistäni kommenteista jotka oli julkaistu muissa tiedotusvälineissä.
Ylellä on todella tiukka sensuuri. Mitään ei julkaista ennenkuin " valvontakomissio" on tarkistanut kirjoituksen.
Kysymyksessä on suuri yhteiskunnallinen ongelma, en ymmärrä miksi sana- ja ilmaisuvapautta rajoitetaan?
Linkki uutiseen, jossa muutama kymmenen "tarkastettua" kommenttia.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/suomalainen_sosiaalityontekija_syyttaa_koyhyydesta_koyhaa_itseaan_2248199.html
---
Laitoin Ylen keskusteluun tänään 29.12. 2010 klo 07.40 Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasasen artikkelin. Täytyy katsoa läpäiseekö se "valvontakomission"?
Tekoja, ei taivastelua
27.12.2010 00:01
Inkeri Pasanen
Kirjoittajan kolumnit
Järjestöjen rahapula helpottuu
Lääkäreitä rantatonteilla
Armeijasta tippuminen kipeä asia
Nuorilla on oikeus äänestää
Järjestöissä vetovoimaa
Päättyvä uutisvuosi nosti otsikoihin kaksi hätkähdyttävää teemaa: Suomi ei olekaan enää hyvinvointiyhteiskunta ja suomalaisista nuorista 30 000 elää vakavan syrjäytymisuhan alla.
Keskuudessamme on monia, joita raflaavat otsikot suomalaisesta köyhyydestä tai nuorten syrjäytymisestä eivät yllättäneet. Heihin kuuluvat muiden muassa monet yhteiskuntatieteilijät, tutkijat ja sosiaalityöntekijät. Taloudellisen kasvun vauhdin huumassa heitä ei ole kuunneltu, olisihan sanoma ikävästi latistanut illuusiota unelmayhteiskunnasta.
Hyvä, että vihdoin on herätty! Mutta se ei vielä riitä muutokseen. Nyt tarvitaan tekoja taivastelun sijasta - ja nopeasti.
Yksi syrjäytynyt nuori maksaa suomalaiselle kansantaloudelle reilut miljoona euroa. Arvio perustuu synkimpään mahdolliseen skenaarioon: työttömyys alkaa alle 25-vuotiaana ja jatkuu 60 ikävuoteen saakka.
SYRJÄYTYNEIDEN sijasta pitäisi puhua syrjäytetyistä. Nuorista, joista kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut, tai joita kukaan ei nykyisin pysty auttamaan. Nuorista, joille ovet eivät aukea, ja jotka riittävän monen pettymyksen jälkeen eivät jaksa yrittää.
On helppo ummistaa silmänsä yksittäisten nuorten kohtalolta, varsinkin kun heistä suurin osa elää huomaamattomasti. Suomessa ei ole toistaiseksi nähty suuria nuorisomellakoita; pikemminkin vaarana taitaa olla kyynisen passiivisuuden pesiytyminen pysyväksi olotilaksi.
Vaikka inhimillinen hätä ei koskettaisi, taloudellisista tosiseikoista on syytä huolestua. Mikäli syrjäytymiskierrettä ei katkaista, puolen ikäluokan kokoinen pudonneiden joukko tuottaa ennen eläkeikäänsä meille veronmaksajille 30- 40 miljardin euron kulut.
Siihen meillä ei ole varaa samaan aikaan, kun väestöllinen huoltosuhde heikkenee. Kun nyt Suomessa on sataa työikäistä kohden 51 lasta ja eläkeikäistä, 50 vuoden kuluttua heitä on peräti 80.
KUINKA NÄITÄ nuoria voi auttaa? Yksinkertaisesti järjestämällä heille työtä ja koulutusta. Jatko-opintoihin pääsy on viime vuosina vaikeutunut vuosi vuodelta. Lähes joka kymmenes hakija jäi ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen, ja uusista ylioppilaista liki 60 prosenttia ei jatkanut samana vuonna opiskeluaan.
Koulutustarjontaa pitäisi olla paljon nykyistä enemmän, varsinkin kasvukeskuksissa. Tutkintoon johtavia koulutuksia pitäisi aloittaa useammin kuin kerran vuodessa; nyt syksyn yhteishaku tarjoaa hirvittävän vähän vaihtoehtoja. Koulutuksensa keskeyttäviä on tuettava etsimään aktiivisesti uutta väylää.
Koulutuksen ulkopuolelle jääville pitää aktiivisesti tarjota työtä, edes työharjoittelua. Nyt riittää, että nuori silloin tällöin tunnollisesti ilmoittautuu "työkkäriin". Virkailijalla ei ole aikaa perehtyä yksittäisen nuoren ongelmiin, kun jonossa on tuhansia muita.
Entäpä jos aluksi lisättäisiin työ- ja elinkeinotoimistoihin sen verran henkilökuntaa, että jokaisen nuoren työttömän kanssa voitaisiin käydä perusteelliset keskustelut tulevaisuuden suunnasta? Säästyisi kenties muutama miljoona euroa.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.
Minunkin oli pakko käydä kopioimassa kirjastossa tuo median uutisoinnin lähteenä oleva tutkimus Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä (6/2010).
Yhteiskuntapolitiikan jutussa kirjoitetaan sen johdannossa:
"Sosiaalityöntekijät ovat hyvinvointivaltion ja erityisesti sosiaalipalvelujen sekä sosiaalisten ongelmien asiantuntijoita, joilla on ensikäden tietoa järjestelmän puutteista, haasteista sekä sosiaalisten ongelmien yleisyydestä ja paikantumisesta. [...] Nähdäksemme hyvinvointivaltio realisoituu palvelujen tarpeessa oleville kansalaisille asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden kautta [...]"(s. 589)
Tuossa tutkijat Helena Blomberg, Johanna Kallio ja Christian Kroll haluavat korostaa, kuinka merkittävässä asemassa sosiaalityöntekijät ovat yhteiskunnallisten epäkohtien tunnistajina ja esiinnostajina. Tällainen kriittisyys ja valppaus kuuluu heidän työhönsä, mutta niinpä näyttävät tutkijatkin olevan sitä mieltä, että sosiaalityöntekijät vetäytyvät erittäin mielellään tuollaisesta vastuusta.
Sosiaalityöntekijän työhön (siihen, josta hänelle veronmaksajat maksavat palkankin) kuuluu se, että hän puhuu vähä-äänisten puolesta. Niiden, jotka eivät itse jaksa ja pysty. Näin ei Suomessa kuitenkaan tämänkään tutkimuksen mukaan tapahdu. Niinpä sosiaali- ja terveysministeriö on joutunut käynnistämään jopa kalliin Kaste-hankkeen sosiaalipalveluiden kehittämiseksi. Sosiaalityöntekijät kun eivät osaa ja halua tuoda viestiä asiakkailtaan ja kehittää siten yhteiskuntaa paremmaksi ja toimivammaksi.
Jos sosiaalityöntekijät tekisivät työnsä niin, kuten ammatin sisältö vaatisi, he voisivat tuntuvasti kehittää yhteiskuntaa ja karsia siten veronmaksajille kalliiksi käyviä epäkohtia. Ihmisten kärsimys nimittäin maksaa, aina, tuli se vastaan missä muodossa tahansa. Kun poistetaan kärsimystä, se tervehdyttää myös taloutta.
Mutta talouttakin tärkeämpää on inhimillisen kärsimyksen vähentäminen, eikä siihen näytä olevan nykyiset sosiaalityöntekijämme edes halukkaita. He kun haluavat olla muttereita koneiston rattaissa, tietyn roolin pelaajia, jotka eivät aiheuta eliitissä pelkoa.
On käsittämätöntä, että sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää _erillisen_ hankkeen (Kaste), jotta ministeriö saisi vihdoinkin kuulla, mikä sosiaalityössä on vialla.
http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste;jsessionid=8f3c9a8971c1d62f98ac5597aeac
No miksipä ei käynnistäisi. Nyt tässä keskustelussa esillä oleva tutkimus kertoo siitä, että Suomessa sosiaalityöntekijät ovat ottaneet oikeudekseen ummistaa silmänsä sosiaaliongelmilta ja siten näiden ongelmien vaatimilta kehittämistoimilta.
Olen mukana Kaste-hankkeessa ns. kehittäjäasiakkaana (tai mikä se nimitys virallisesti lienee...), ja olen jo alusta saakka osannut hämmästellä juuri tätä sosiaalihallinnon kieroutta. Että tarvitaan erillinen Kaste-hanke, jotta asiakkaiden ääntä kuultaisiin!!!!! Tämä EI VOI OLLA TOTTA! Olen jo monta kertaa huokaillut tätä ristiriitaa ääneen, isoon ääneen, kun olen täkäläisiä Kaste-hankkeen vetäjiä tavannut.
Ja olenpa avannut suuni myös Helsingistä saapuneelle hankerouvalle, joka tietysti lensi kaupunkiimme lentokoneella. Hänellä olikin kiire takaisin paluulennolleen.
J-lauta, miten järjetöntä touhua!!! Minusta on äärettömän epämiellyttävää ja epäilyttävää olla mukana tässä hankkeessa. Tämä tutkimus vain vahvisti käsityksiäni sosiaalityön laadusta ja sisällöstä, sen asennemaailmasta, Suomessa.
Kääk. Hirveää.
Virkamiehet ja julkishallinto saavat näköjään puuhailla ihan mitä vain.
Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistu artikkeli
Helena Blomberg & Johanna Kallio & Christian Kroll: Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet köyhyyden syistä Pohjoismaissa
löytyy täältä:
http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/88529A5B-C56F-45B9-B7C6-88B34E5514CB/0/blomberg.pdf
Jee! Hienoa, että se on netissä tarjolla.
Tutkimuksessa kerrotaan seuraavaa:
"Oman profession aseman parantamisesta
ja oman ammatillisen erityisosaamisen näkyväksi
tekemisestä voi seurata se, että sosiaalityöntekijät
alkavat samaistua yhteiskunnalliseen
eliittiin (esim. kuntien päättäjiin, jotka ovat vastuussa
kunnan taloudesta) ja täten vieraantuvat
asiakkaidensa tilanteista ja preferensseistä." (sivu 591)
YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 75 (2010):6
Niin. Mielestäni sosiaalityöntekijän työssä on ollut nähtävissä se, että meneillään on juuri tuollainen "kasvojen kohotus" eli oman profession selkiyttäminen. Ja millä ehdoin! Huh, huh! Tästä aseman pönkittämisestä on seurannut Suomessa pahaa jälkeä, suomalaisille ja yhteiskunnalle.
Lastensuojelussa on nähtävissä hyvin se, että siellä rakennetaan Uutta Uljasta Rouvaa, kaikille naisille konservatiiviseksi ihanteeksi. Vastenmielistä. 50-luku elettiin jo.
Voisin hyvin kuvitella, että sosiaalityöntekijät voisivat liittyä yhdysvaltalaiseen teekutsu-liikkeeseen. Johonkin sen kaltaiseen.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/mika-synnytti-teekutsu-liikkeen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teekutsuliike
Tällainen liike on ihan uutta. Pitää tutustua ajan kanssa.
kyseinen tietopaketti löytyisi varmaan netistä, puuttuneet siihen että peruspalveluita järjestetään ja ylläpidetään kaiken maailman "kasterahoilla"!
Kun valtion rahoilla ja varoilla kustannettujen projektien ja pilottien tehtävä
ei valtion tilintarkastajien mielestä ole todellakaan ylläpitää ja järjestää mitään peruspalveluita
vaan että kaikenmaailman (valtiolta siis tulevien) "kasterahojen" ja muidenkin pilottirahojen tarkoituksena on nimenomaan kokeilla jotain uutta ja innovatiivista toimintamallia tms,
unohtamatta kuitenkaan
että peruspalvelu on oltava kuntalaisten saatavilla ja verovarojen kautta lain säädäntömme mukaisesti.
Mutta mikäänhän tässä maassa ei ole niin viisas kuin
se pikkukuntapäättäjä sekä sen kaveri siellä viranomaispenkillä .........
Lainsäädäntömme on ainutlaatuisimpia maailmassa, siis se että paikallisviranomaiset saavat touhuilla rauhassa ja mistään piittaamatta ja välittämättä
ja tekemään ja toimimaan ja päättämään, mitä itse kullakin paikkakunnalla
nyt satutaan näiden pikkupäättäjien ja -viranomaisten pääkopassa milläkin hetkellä tuumaamaan.
Esimerkiksi YK:n Lapsen Oikeuksien komitea on Suomea moittinut nimenomaan tämän systeemin vuoksi siitä
että lapset ja nuoret joutuvat tälläisessa valvomattomassa systeemissä, järjestelmässä
erittäin eriarvoiseen asemaan palveluiden tarjoamisten, saannin ja järjestämisen suhteen.
Olemme menossa kohti yhteiskuntaa jossa jokainen on oman onnensa seppä.
Järjestelmät käyttävät näissä omissa puuhasteluissaan ja puhinoissaan sen verorahan
mikä on tarkoitettu lain säädännössä säädettyjen palveluiden järjestämiseen ja tarjoamiseen.
Koko ajan mietitään komiteoissa, palavereissa, jne
että miten saataisiin luukuilta pois väkeä että verorahat säästyisivät
= pikkupuuhastelua ja mietintää viranomaisten kesken siitä
että miten tämä organisaatio tukehtuisi ja vieläpä ihan itse ja omatoimisesti
tähän mahdottomaan tilanteeseensa.
Yllä nimimerkki kirjoittaa:
"Lainsäädäntömme on ainutlaatuisimpia maailmassa, siis se että paikallisviranomaiset saavat touhuilla rauhassa ja mistään piittaamatta ja välittämättä"
Totta. Suomessa on todellakin kansainvälisesti tarkasteltuna erikoinen hallinto, jossa on vahva ja omat verotulonsa keräävä paikallis- eli kunnallishallinto, sitten on maakuntahallinto ja vielä valtion hallinto. Jokainen taistelee tässä koneistossa olemassaolostaan ja arvovallastaan.
Sosiaalityöntekijät pääsevät kehittämään "professiotaan" siinä suojassa, jonka kunnallishallinto antaa. Ja lainsäädäntö, joka suo kunnallishallinnolle laajat tulkintavaltuudet.
Lastensuojelu on parhaita esimerkkejä kunnallishallinnon hämmästyttävän laajoista toimi- ja tulkintavaltuuksista. Ja muuallakin sosiaalityössä sosiaalityöntekijät ja sosiaalitoimiston muut työntekijät kokeilevat koko ajan kepillä jäätä, että voisiko näin kaventaa ja riisua asiakkaan etuja ja heikentää kuntalaisen asemaa...
Kunnallishallinto pelottaa kansalaisia. Niin ei saisi olla.