"2000-luvun broilerintuotanto Suomessa pyrkii äärimmäiseen tehokkuuteen
ja lintujen nopeaan kasvuun. Suomalainen kuluttaja haluaa broilerinsa
vaaleana rintafileenä tai suikaleina, joten vastaus kysyntään on
amerikkalaisen Aviagen-yhtiön kehittämä Ross 508 broilerihybridi.
Broilerihybridi on kehitelty tarkasti suomalaiskuluttajan vaatimuksiin: se kasvaa nopeasti ja oikeista paikoista. Ross 508 –hybridiä syötetään kasvattamossa jatkuvasti. Lintujen yön pituus tehdään keinovalolla muutaman tunnin mittaiseksi, jotta ne söisivät suuren osan vuorokaudesta. Kuudessa viikossa Ross 508 on kasvanut 1.7kg painoiseksi, jolloin se on valmis teurastettavaksi. Sen ruumis on suunniteltu nimenomaan paloittelua varten; rintalihakset ovat Ross 508:n suurin ruumiinosa, joten niistä riittää fileitä ja suikaleita.
Kovin paljon kuutta viikkoa pidempään Ross 508 ei eläisikään, ellei sen ruuan määrää rajoitettaisi ja liikuntaa lisättäisi. 1970 ja -80 -luvuilla broilereiden jalostaminen johti ylisuuriin rintalihaksiin, mikä vaikeutti lintujen pystyssä pysymistä."
Asiasta lisää osoitteessa: http://beta.yle.fi/ross508/
Ross 508:n jäljille johdatti Hesarin ruokasivun tämänpäiväinen kolumni: http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Syö mieluummin isoa eläintä/1135263006557
Mitä enemmän lukee ruuaksi kasvatettavien eläinten tehotuotannosta ja teuraseläinten pitkistä, kiduttavista kuljetuksista jopa maista toisiin, sitä tekopyhemmältä kuulostavat esimerkiksi turkiseläinten kasvattamista kritisoivat tahot. Mutta koska turkiksia ei syödä, sitä elinkeinoa on hyväksyttyä, jopa toivottavaa, arvostella.
ja lintujen nopeaan kasvuun. Suomalainen kuluttaja haluaa broilerinsa
vaaleana rintafileenä tai suikaleina, joten vastaus kysyntään on
amerikkalaisen Aviagen-yhtiön kehittämä Ross 508 broilerihybridi.
Broilerihybridi on kehitelty tarkasti suomalaiskuluttajan vaatimuksiin: se kasvaa nopeasti ja oikeista paikoista. Ross 508 –hybridiä syötetään kasvattamossa jatkuvasti. Lintujen yön pituus tehdään keinovalolla muutaman tunnin mittaiseksi, jotta ne söisivät suuren osan vuorokaudesta. Kuudessa viikossa Ross 508 on kasvanut 1.7kg painoiseksi, jolloin se on valmis teurastettavaksi. Sen ruumis on suunniteltu nimenomaan paloittelua varten; rintalihakset ovat Ross 508:n suurin ruumiinosa, joten niistä riittää fileitä ja suikaleita.
Kovin paljon kuutta viikkoa pidempään Ross 508 ei eläisikään, ellei sen ruuan määrää rajoitettaisi ja liikuntaa lisättäisi. 1970 ja -80 -luvuilla broilereiden jalostaminen johti ylisuuriin rintalihaksiin, mikä vaikeutti lintujen pystyssä pysymistä."
Asiasta lisää osoitteessa: http://beta.yle.fi/ross508/
Ross 508:n jäljille johdatti Hesarin ruokasivun tämänpäiväinen kolumni: http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Syö mieluummin isoa eläintä/1135263006557
Mitä enemmän lukee ruuaksi kasvatettavien eläinten tehotuotannosta ja teuraseläinten pitkistä, kiduttavista kuljetuksista jopa maista toisiin, sitä tekopyhemmältä kuulostavat esimerkiksi turkiseläinten kasvattamista kritisoivat tahot. Mutta koska turkiksia ei syödä, sitä elinkeinoa on hyväksyttyä, jopa toivottavaa, arvostella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa tehokkaalta ja hyvältä tuotekehitykseltä!
"Kuulostaa tehokkaalta ja hyvältä tuotekehitykseltä!"
Muut kitajaa ja ovat huolissaan terveydestään.
Viime viikolla olin paistanut pannulla maustamattomia kanan rintafileitä kuten lukemattomat kerrat ennenkin. Tälä kertaa niissä tuntui olevan outo, mutta jotenkin tuttu sivumaku, jonka hetken päästä tunnistin fairyksi. Siis astianpesuaineeksi. Koska havainto oli absurdi, selitin itselleni, että ehkä veitsestä jostain muusta koneesta oli tuotteseen tullut pesuaineen makua.
Tänään en ollut uskoa silmiäni, kun Hesarin yleisönosastolla sattui silmiini otsikko
"Miksi kanafileessäni on pesuainetta?"
Alotuksessa mainitun kolumnin havahduttamana kirjoituksen tekijä oli lukenut Kariniemen minuuttipihvipakkauksen tuoteselosteen. Sen mukaan fileissä oli lihaa vain 85%, joista vettä yli 5%, koska muuten kuulemma sitä ei olisi tarvinnut ilmoittaa, sekä lisäaineita. Kirjoittaja oli sitten googlannut tuotteen ilmoitetut lisäaineet ja saanut niille seuraavia selityksiä.
tetrakaliumfosfaatti on "emäksinen puhdistusaine"
dinatriumdifosfaatti on "nostatusaine"
pentanatriumtrifosfaatti "vahashampoo henkilöautojen pesuun"
pentakaliumtrifosfaatti "koneastianpesuaine"
ksantaanikumi "biopolymeeri, joka muodostaa sitkeitä liuoksia, joilla on pseudoplastiset ominaisuudet" ja että se on "hyvä sakeuttamisaine ja stabilaattori, kun hiukkaset halutaan saada leijumaan vesiliuoksessa".
Maataloustuottajien kaappaama elintarvikevirasto pysyy hiljaa kun kansaa myrkytetään hitaasti hengiltä tehotuotannon kurimuksessa. Hesarikin herkuttelee pääsivuillaan kokkisodilla mutta sentään julkaisee tuollaisen tiedon yleisönosastokirjoituksena.
Edellistä kirjoittaessani muistui mieleni toinen outo makukokemus, joka kyseisessä yhteydessä vaikutti yhtä absurdilta kuin fairy kanassa. Maistoin nimittäin liivatteen maun kuohuviinissä. Kuten kanan kohdalla - as fate would have it - tuli tähänkin vastaus ihan pian. Jostain eteen sattumalta osuneesta jutusta luin, että viiniä kirkastetaan mm. liivatteella. Viininvalmistajat eivät ole ilmoitusvelvollisia.
Joku aika takaperin join ittekseni pikkupullon espanjalaista kuohuviiniä. Sattui toisen kerran, että liivatteen maku tuli läpi. Harmitti.
luin päivän lehdestä eduskuntavaaliehdokkaan mielipidekirjoituksen "Puhdas ruoka ei ole itsestäänselvyys", mutta ei siitä joutunut kuin hämmästymään. Pitkä ainekirjoitus, jonka terävin viesti on otsikossa. Karua kertomaa, että kirjoittaja on kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas ja Ilmajoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Kuvaa katsoessa tulee selväksi, mihin avuihin tässä turvataan. Ei ainakaan ajattelukykyyn, kirjoituskykyyn eikä tietoon.
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=558988
Tieto on toissijaista kunhan on vaan riittävästi hämääviä käsitteitä käytössä: usko, toivo ja rakkaus.
(Jos avais vielä yhden napin, lisääntyiskö äänimäärä!)