Palstaa kun lukee niin joka keskustelussa joku etä valittaa kun joutuu "elättämään" exänsä maksamalla elatusmaksuja.
Olen lähivanhempi ja joutunut kuuntelemaan milloin mitäkin kettuilua siitä kun ex mukamas maksaa meidän elämisen ja matkustelut. Olen sanonut että voit ottaa lapset sun luokse asumaan ja minä maksan mielelläni ne minimielarit (hän maksaa tällä hetkellä alle minimin, enkä saa edes kelasta erostusta koska 10 vuotta vanhassa sopimuksessa on summa 120 e/lapsi mutta ei lue mihin se perustuu, siinä kun pitäisi lukea perusteluna hänen raha-asiansa, huom summa on tuon ajan minimi oikeuden päätökseen ei ole kirjattu mitään indeksikorotuksista, eli olkaa tarkkoja kun teette sopimuksia). Vastaus, no enhän mä niitä voi ottaa. Ei siis siitäkään huolimatta että sitten voisi elellä kuin mikäkin miljonääri kuten hän luulee meidän elävän hänen maksamillaan elatusmaksuilla.
Luulen että moni lähi olisi valmis luopumaan elatusmaksusta ja maksamaan ko summan toiselle ( luonnollisesti lapsilisät lähivanhemmalle) jos toinen ottaisi taloudellisen vastuun lapsista. Vaatteet, harrastukset ja ruoka ei ole ilmaista, mutta kiinnostaako se... ei taida. Ja ainahan on helpompi valittaa että niin se lapsen äiti vaan ryyppää ja rällää ne rahat ja juoksee miehissä ym, mutta jos oikeesti olisit huolisassasi lapsen arjesta ja se olisi oikeasti tuollaista niin tyydytkö tosiaan vain valittamaan täällä?
Ainainen valittaja: katso joskus peiliin ja ota vastuu teoista, siis siitä että olet lapsen/lapset saattanut tähän maailmaan ja osallistua lasten elämään ilman eron aiheuttamaa katkeruutta (ja olla pilaamatta sillä katkeruudella välejä lapsiisi).
Olen lähivanhempi ja joutunut kuuntelemaan milloin mitäkin kettuilua siitä kun ex mukamas maksaa meidän elämisen ja matkustelut. Olen sanonut että voit ottaa lapset sun luokse asumaan ja minä maksan mielelläni ne minimielarit (hän maksaa tällä hetkellä alle minimin, enkä saa edes kelasta erostusta koska 10 vuotta vanhassa sopimuksessa on summa 120 e/lapsi mutta ei lue mihin se perustuu, siinä kun pitäisi lukea perusteluna hänen raha-asiansa, huom summa on tuon ajan minimi oikeuden päätökseen ei ole kirjattu mitään indeksikorotuksista, eli olkaa tarkkoja kun teette sopimuksia). Vastaus, no enhän mä niitä voi ottaa. Ei siis siitäkään huolimatta että sitten voisi elellä kuin mikäkin miljonääri kuten hän luulee meidän elävän hänen maksamillaan elatusmaksuilla.
Luulen että moni lähi olisi valmis luopumaan elatusmaksusta ja maksamaan ko summan toiselle ( luonnollisesti lapsilisät lähivanhemmalle) jos toinen ottaisi taloudellisen vastuun lapsista. Vaatteet, harrastukset ja ruoka ei ole ilmaista, mutta kiinnostaako se... ei taida. Ja ainahan on helpompi valittaa että niin se lapsen äiti vaan ryyppää ja rällää ne rahat ja juoksee miehissä ym, mutta jos oikeesti olisit huolisassasi lapsen arjesta ja se olisi oikeasti tuollaista niin tyydytkö tosiaan vain valittamaan täällä?
Ainainen valittaja: katso joskus peiliin ja ota vastuu teoista, siis siitä että olet lapsen/lapset saattanut tähän maailmaan ja osallistua lasten elämään ilman eron aiheuttamaa katkeruutta (ja olla pilaamatta sillä katkeruudella välejä lapsiisi).
Vastaukset 147
Vanhimmat
Voi kuinka moni etä isä olisikaan paljon mielummin lähi jos se olisi hänen päätettävissään! Sä ruikutat ja ruikutat mutta jos eläisit etän elämää niin vaihtaisit sen milloin vain lähin elämäksi!
Te saatanan ruikuttajat valitatte aina rahasta mutta mieti itsekäs paskaläjä millaista olisi se sun autuas etän elämä kun tietäisit ettet ikinä, siis ET IKINÄ pystyisi olemaan lapsellesi oikea vanhempi!!
Mieti saatanan putkinäköinen luuseri mitä voisikaan olla se "ihana" etän elämäs kun näkisit lastas KAKSI kertaa kk kokonaista NELJÄ päivää YHTEENSÄ!!! Ole siinä nyt sitten lapsesi kasvattaja ja mieti helvetti kuinka menetät käytännössä kokonaan sen että olisit lähes aina lapsesi lähellä kun lapsi kasvaa ja kehittyy!!!!
Mieti ny saatana mitä menettäisit jos olisit etä?????
Isä ja äiti ei todellakaan ole missään nimessä samalla lähtöviivalla kun sossu valitsee sen lähin!
"jos oikeesti olisit huolisassasi lapsen arjesta ja se olisi oikeasti tuollaista niin tyydytkö tosiaan vain valittamaan täällä?"
Kuulehan ruikuttaja! Etä isillä kun ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tippaakaan siihen miten se äippä "hoitaa" lapsiaan! Et kuule tajua tippaakaan miten sossujen ja yhteiskunnan eri tukiverkoissa asioita käsitellään kun isä alkaa puolustamaan lastaan! Voit kuule satavarmasti uskoa sen että isä leimataan välittömästi hankalaksi yhteistyökyvyttömäksi ja kiusantekijäksi äitiä kohtaan kun isä perää vaikkapa vuorohuoltoa johon isällä on TEORIASSA yhtä suuri oikeus kuin äipälläkin. Tuohon lapsesta erossa olemiseen kun ynnätään etän kohdalla lisäksi taloudellinen ahdinko jotka ne "mitättömät" elarit sun muut lasten tuomat vkl kulut ovat niin kannattaa muistaa että etä isän on ensin tienattava se raha ja vaikka se elari rapsahtaakin lähin tilille puhtaana verottomana käteen niin kyllä se etä isä on paiskinut töitä sen eteen ja maksanut myös verot korkeimman mukaan sillä eihän verotuksessa lasketa äipän luona asuvia lapsia etän verohuojennukseksi!!!
Ei muutakuin kokeilemaan sitä etän elämää koko loppuelämäksi niin aivan takuuvarmasti vaihtaisitte sen etän osan lähin osaksi jos se olisi mahdollista. Meille etä isille sellaista vaihtoehtoa kun ei anneta vaikka jotkut yhäriruikuttajat täällä muka yrittävät sanoa muuta!!!!!
Ja näin ruikuttajakuningas antaa tyylinäytteen. Asiallisesti kirjoitettuun viestiin hän kommentoi mm. "Te saatanan ruikuttajat valitatte aina rahasta mutta mieti itsekäs paskaläjä millaista olisi se sun autuas etän elämä kun tietäisit ettet ikinä, siis ET IKINÄ pystyisi olemaan lapsellesi oikea vanhempi!!" ja "Mieti saatanan putkinäköinen luuseri mitä voisikaan olla se "ihana" etän elämäs kun näkisit lastas KAKSI kertaa kk kokonaista NELJÄ päivää YHTEENSÄ!!!"
Ap:n teksti oli asiallinen, ruikuttajamestari vastasi ruikuttamalla. Kaikki ruikutuksen peruselementit toki mukana, ruikuttajan hokeminen, lapsellinen nimittely, huutomerkkinäppäimen raivokas paukutus ja tottakai sossujen manaaminen sekä syyttäminen. Mitään uutta hänellä ei ollut sanottavana. Ruikuttajakuningas hokee mantraansa, nimittelee heitä jotka eivät ole samaa mieltä ja kun huomaa nolanneensa itsensä ( miten se elatustukijuttu Kelan sivulla menikään? Oliko sillä jotain tekemistä elatusavun kanssa vaiko ei= :D) hän vaikenee.
Ruikuttajakuninkaan tämänkertaisesta purkauksesta voinee vetää johtopäätöksen että ap:n teksti kolahti melkoisen kovaa siellä suunnassa.
Tuota toista etäisää.Hän jaksaa kertoa kuinka asiat oikeasti ovat.Yhäriruikuttajat todellakin ovat vain vailla lisätienestejä ja etäisältähän niitä yritetään vedättää kakaroiden avulla.Koeta jaksaa....sinä toinen etäisä.....puolustaa meitä muita etäisejä.
ei ole yksi mielipide se että miehet niin väittää. Kyllä suurin osa elarien maksajista valittaa että elarit on liian pinet tai exä ne käyttää!!!!
Mitään ei mies maksaisi enää kun on perheensä hylännyt. Ei ainakaan suosiolla.
Meillä on kolme opiskelijaa, joista kaksi ei saa muuta kuin opintotuen. Mies ei halua edes avustaa lapsiaan opiskeluissa, kun ei ole pakko! Vaikka voisi suoraan antaa lapsille rahaa, ilman että mun tarvii siitä tietää edes, niiin ei avusta.
Ei kun ei ole pakko. Mutta jos äiti heittää lapset pihalle, kun ei ole 18 v pakko elättää ja asuttaa, niin voi hirvitys, siitä se sota syttyisi.
Äidin on pakko mutta isän ei ole pakko!
Miten se lapsi ei kuluta äitinsä luona juuri mitään,mutta jos hän sinun luonasi 4 päivää kuukaudessa,siitä tuleekin ylitsepääsemätön summa?
Ja mikäli nyt jaksaisit riehumiseltasi lukea aloittajan tekstin uudestaan,toteat että hän on tarjonnut lähihuoltajuutta lasten isälle.
Kuten minäkin tarjosin 50/50 huoltajuutta oman lapsen isälle.Ei olisi tarvinnut elatusmaksuja maksaa.Hän valitsi etähuoltajuuden,joka toinen viikonloppu,itsekkäistä syistä,ja maksaa mukisematta elatuksen.
Sinä taidat vain olla mies,joka haluaa lapsensa luokseen vain siksi,ettei tarvitse maksaa?
Voi voi..minä olen tällä viikolla(poikkeuksellisesti) maksanut lapsen kuluja lähes 500 euroa.Summa ei sisällä ruokia eikä asumisia eikä muita pakollisia menoja,vaan ihan lapsen hyvän mielen hyväksi raha meni.
Minulla on siihen varaa.Lapsen isällä on varaa ja halua siihen,ettei lapsen ylimääräiset kustannukset kaadu yksin minun harteilleni. Hän on valinnut osansa ja kantaa osaltaan vastuunsa.
Hän on etäisä,eikä mikään ruikuttava runkkari..
Kun tuota tekstiä lukee niin en yhtää ihmettele että näkemistä on rajoitettu. Mahtaa lapsistakin huokua sulla vietytyn viikonlopun jälkeen sellainen katkeruus että oksat pois.
Isillä on mahdollisuus vaikuttaa lasten elämään lähes poikkeuksetta kun käyttäytyvät asiallisesti. Usein homma vaan menee niin että vit**aan, kettuillaan ja tehdään lähivanhemman elämä mahdollisimman hankalaksi.
En halua yleistää mutta kyllä elämä on näyttänyt että suurin osa etävanhemmista haluaisi nähdä lapsia silloin kun sille sopii eikä silloin kun on sovittu, olla ottamatta kun ei sovi ja peruuttaa tapaamisia kuten haluttaa (siihenhän heillä on oikeus) ja näin olla hankaloittamassa lähivanhemman ja lasten elämää. Kyse ei saisi olla siis mistään rahasta vaan aidosta kiinnostuksesta lasta kohtaan. Ruikutuksen vielä ymmärrän mikäli lapsi on syntynyt "yhden illan jutusta" ja tuosta ketuttaa maksaa mutta en näitä ruikutuksia kun lapsi on syntynyt yhteisestä toiveesta.
Ja kun siitä rahasta puhutaan niin oliko lasten elämä ilmaista kun pari oli yhdessä? tuskin, kuka silloin maksoi kaiken? se ruikuttaja varmaa... tai eihän se voinut koska nyt tämä maksaminen ei olisi niin hankalaa.... Ja sitä voi laskea paljonko maksaa lasten harrastukset, vaatteet, polkupyörät ym pihalelut, ne maksoi ennen ja maksaa jatkossakin.
Ja tuolle nopeimmalle ruikuttajalle tiedoksi että etävanhempi saa vähentää elatusmaksut verotuksessa. Ja tiedoksi että myös lähivanhemman tekemää työtä veroitetaan yhtä paljon.
p.s sä kieltämättä kuulostat ihan mun exältä. Kaikille se puhuu että hänet on hylätty eikä voi vaikuttaa mihinkään lasten elämässä, maksaa vaan elatusmaksut eikä silti kuulemma saa oikeuksia lasten suhteen. Tosiasiassa ei ole kertaakaan käynyt esim. lasten kevät/joulujuhlissa vaikka niistä on ilmoitettu, ei vanhempainilloissa, eikä missään "virallisessa" lapsiin liittyvissä jutuissa eikä ole kiinnostanut ottaa lapsia sinne asumaan vaikka olen sitäkin tarjonnut heikkona hetkenä kun kyllästyin kuuntelemaan puhetta elatusmaksuista. Helpompi olla valittaja kuin tehdä asioiden eteen jotain.
Ehkä kannattaisi ajoissa ottaa selvää parisuhteen laadusta, ennen kuin on tilanteessa, jossa etänä ikävöi lapsiaan ja vaan epäilee lähin lapsenhoitotaitoja vanhemman asemassa A-Ö:hön, ja rahankäyttötaitoa (lue: etän maksamat elarit) Ö-A:han... Valitettavasti se jälkikäteen jatkuva ylimielinen "mä oon uhri, sä veit multa lapsen/lapset", ja nyt vielä ryöväät rahat, olisi useinkin ollut vältettävissä sen parisuhteen aikana jo.. panostamalla siihen ja ottamalla ne laput pois silmilta ja pumpulit korvista, ja nostamalla sen katseensa edes kerran useammin sieltä oman navan seutuvilta.... Mutta kun ei niin ei, ja siitähän se ilo irtoaa sitten, erityisesti sille lapselle.
Kuka olikaan se katkera? Paistaa läpi tekstin...
Tähän kyllä sanon, että olen itse etävanhempi ja meidän elatussopimuksessa lukee tapaamiset sopimuksen mukaan. Lapsi on minulla siis puolet joka kuukaudesta sen mukaan, miten työt menevät. Kouluun lähdön nurkilla tästä pitää käydä uusi keskustelu, mutta nyt mennään näin. Etäisät, jotka eivät mielestään näe lapsiaan tarpeeksi usein, taistelkaa tapaamisoikeudestanne! Lapsella on oikeasti oikeus myös isään. Ratkaisut löytyvät kyllä, toiset hyvällä, toiset pahalla.
Ymmärrän etäisiä täydellisesti, silloin kun on aihetta olla suuttunut omasta kohtalostaan sekä harvoista tapaamisista lapsen kanssa. Suosittelen kyllä kaikille etäisille silti itsehillintää, koska haukkuminen harvoin tuo mitään muuta kuin torjuntaa miltä tahansa suunnalta. Asiansa saa esitettyä ilman haukkumistakin.
"En halua yleistää"
Yleistit jo.
Mikä on tämä ainainen saikkaaminen elatuksista? Ei niitä summia hatusta vedetä vaan niihin on ihan selkeät kaavat ja maksajan taloudellinen tilanne määrittää maksut. Itselläni ei tällähetkellä ole töitä ja maksan minimin 37e per lapsi ja kela maksaa loput. Eli yhteensä jotain reilu 600 euroa kuussa saa lähi elatuksia neljästä lapsesta, lisäksi hänellä asuntolainat ja muut menot eikä ole koskaan vaatinut lisää rahaa... Itse ostan lapsille kaiken tarpeellisen omaan kotiini elatusten lisäksi.
Kyllä kaikkien etien sekä lähien pitäisi tulla toimeen nykyisillä maksuilla. Jos valitat että et saa tarpeeksi elareita, sinun pitäisi opetella rahankäyttöä ja jos etä väittää että maksaa liikaa niin voisi mennä itseensä ja miettiä lapsiaan...
tai sen vähyydestä vaan siitä kun sen maksajat valittavat aina että pitää maksaa ja elättää toiset, mukamas.
Elämässä mikään ei ole ilmaista ja jos lapsen elämään on osallistunut yhdessäolon aikanakin niin miksi eron jälkeen koetaan että lapsi ei kulutakaan rahaa vaan kaikki rahat meneekin yhtä-äkkiä exälle eikä lapsi enää kulutakaan vaatteita, ei syö jne.
Pikkuhiljaa alkaa aukee mistä tuo katkeruus kumpuaa, lompakostahan se. Kyse ei siis ole mistään muusta kun rahasta ja siitä että joutuu maksamaan elatusmaksuja. En vaan ymmärrä miksi niiden maksaminen on niin katkeruutta aiheuttavaa kun ei se eläminen ole ennenkään ollut lasten kohdalla ilmaista.
Tuossa toisessa ketjussa keskusteltiin kuinka yksi ex estää passin anomisen ja siihen katkera etä (varmaan sama joka tässäkin ketjussa haukkui kaikki naiset maanrakoon) vastas että ihan oikein, voi lähi kuulemma vielä lapsen vaikka johonkin vaaralliseen paikkaan juoppojen keskelle. Parin kommentin jälkeen siellä luki ihan selvästi: jos minä joskus saan rahaa niin matkustan... eli kyse ei ole siitä että lasta vietäisiin vaaralliseen paikkaan vaan katkeruudesta että lähi on onnistunut säästämään palkasta rahaa jopa matkan verran.
Näkeekö kukaan katkeruuden läpi lapsen pararasta, eikö voisi nauttia esim siitä että lapsi pääsee sentään matkalle (ja sitä paitsi siinähän säästyisi omat rahat kun toinen vie) sen sijaan että pilataan lapsen ilo ja saadaan lapsikin mahdollisesti tulevaisuudessa yhtä katkeraksi elämälle kuin itse on.
Toivoisin että katkeruuden keskellä etävanhemmat voisi joskus ajatella lapsen parasta mutta se lienee liikaa pyydetty. Ja lapsen paras ei ole se että lähivanhempi sanoo suorin sanoin ettei halua osallistua lapsen elämään sentilläkään. Kyse ei saisi olla rahasta vaan yhdessä vietetystä ajasta.
parasta,mutta useimmiten se lähi laittaa ne etän antamat ylimääräiset rahat ITSENSÄ HUVITUKSIIN.
Mitkä helvetin ylimääräiset rahat. Mulla ei ainakaan ole lanttiakaan ylimääräistä. Itseni olen "unohtanut"niin vaate kun huvitustenkin suhteen. Mutta lapselleni ostan, sitä ei ainakaan koulussa kiusata huonojen vaatteiden vuoksi. En osta kallista mutta uutta ostan, koska murkkuikäinen ei edes pitäisi kirpputorivaatteita. Pätkätyöläisenä ja joskus työttömänäkin ei todellakaan jää elämiseen pakollisten laskujen jälkeen muutakun kädestä suuhun eläminen. Jos joskus lantti jäisikin niin sen laittaisin lapseni tilille, joka huutaa tyhjyyttään.....
"Parin kommentin jälkeen siellä luki ihan selvästi: jos minä joskus saan rahaa niin matkustan... eli kyse ei ole siitä että lasta vietäisiin vaaralliseen paikkaan vaan katkeruudesta että lähi on onnistunut säästämään palkasta rahaa jopa matkan verran."
Pitääkö sinulle vähä-älyisyyden ilmentymälle vääntää kaikki rautalangasta?
Väännetään sitten, kirjoitin näin siihen keskusteluun: "Niin ja tiedoksi sinulle yhäriruikuttaja että minä olen absolutisti, eli jos vielä joskus rikastun niin paljon että pääsen käymään ihan ulkomaillakin asti niin baareissa en todellakaan notku!"
Kyllä kuule meillä olisi rahaa nytkin niin että päästäisiin koko perhe lomamatkalle oitis mutta yritä ruikuttaja tajuta jo se tosi asia että me jotkut ihmiset käytämme rahan niihin kohteisiin jotka ovat tärkeämpiä kuin vaikkapa matkustaminen!
Paljon tärkeämpää on esim. maksaa omistusasunnon lainaa & talon käyttökuluja, ostaa perheelle ruokaa, vaattetta, harrastusvälineitä & harrastekuluja yms. normaalin elämän kannalta olennaista kuin että matkusteltaisiin ja asuttaisiin vuokralla makaroonilaatikkoa syöden!
Huomaatko ruikuttaja että vaikka kyse siinä toisessa keskustelussa oli pelkästään passin myöntämisestä lapselle niin sinä ruikuttaja keksit vaikka mitä aasinsiltoja jotta pääsit taas lempiaiheeseesi eli RAHAAN, ja sitä rahaa verukkeena käyttäen sitten yrität surkuhupaisesti päästä haukkumaan ja mollaamaan isiä!
Minä perustelin juuri aiemmin miksi esim. me ei käytetä rahaa matkusteluun vaikka se ei tuohon passi-aiheeseen liittynyt yhtään mutta tein sen siksi koska sinä ruikuttaja olet niin saatanan TYHMÄ ettet näytä tajuavan ettei kaikki ole todellakaan kiinni rahasta!
- "sinä ruikuttaja olet niin saatanan TYHMÄ ettet näytä tajuavan ettei kaikki ole todellakaan kiinni rahasta!"
Miksi sitten AINA kirjoitat rahasta?
Mä en missään vaiheessa ole valittanut elatusmaksun vähyydestä, vai olenko? Sanoin paljon saan ja mielelläni haluaisin sen "kelan mitoittaman minimin", mutta mun tapauksessa se ei onnistu ilman uutta oikeudenkäyntiä johon mulla ei tällä hetkellä ole halua kun pärjätään näinkin (huom, mun tapauksessa ex ei siis osallitu rahallisesti, eikä nykyisin muutenkaan, edes minimirahalla joten voit miettiä kuka maksaa ja mitä).
Mitä tulee tän superkatkeran jatkuvaan nimittelyyn ja haukkumiseen niin sanoisin olevan hieman alatyylistä, tosin hieman virkistävää koska sun katkeruuden tilityksiä lukemalla vaikuttaa oma elämä todella loistokkaalta koska ei tarvitse tulla tänne nimettömänä haukkumaan kaikkia.
Ja jotenkin arvelinkin että sinä olit kommentoinut myös tuossa toisessa ketjussa, käytät meinaa samoja "yhäriruikuttaja" ym sanoja ilman että kukaan on mitään ruikuttanut. Niin, mitä siihen passiasiaan tulee niin siellä sanoit ihan selvästi: jos minä joskus saan rahaa... nyt sanot että kyllä sitä rahaa olisi, siis on vai ei?
Ja mitä rahaan tulee niin nimeomaan, jokainen päättää mihin sen rahansa laittaa ja jos joku katsoo matkustamisen tärkeämmäksi ja iloatuottavammaksi kuin jonkun rähjäisen omakotitalon jatkuva ylläpitäminen niin mitä hittoa se sulle kuuluu. Eikä se vuokralla asuminen ilmaista ole jos niin luulet, päin vastoin taitaa osalla olla jopa paljon kalliimpaa koska siitä ei saa verovähennyksi mutta toisaalta vuokralla asuminen on huolettomampaa, ei tarvitse pinna kireenä miettiä lainoja, olenko 65 vai 85 kun olen saanut ne maksettua... mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle ja kuten sanottu, jokainen päättää omista rahoista ja siitä mihin ne laittaa eikä se tosiaan liity lapsen etänä/lähivanhempana olemiseen.
En vaan ymmärrä yhtä juttua: haukut täällä kaikki yksinhuoltajat pataluhaksi ja tässä tekstissä sanoit että "päästäisiin koko perhe" niin onko tosiaan niin että sulla on "onnellinen perhe kasassa" tällä hetkellä? Ymmärtäisin jotenkuten tän sun ylenpalttisen katkeruuden jos olet etä joka maksaa elareita mutta en tuota että sulla on vaimo ja lapsia, siitä huolimatta et käytä aikaasi heidän kanssaan vaan täällä nimettömänä kirjoittelet ja haukut ihan kaikki.
p.s en missään välissä haukkunut isiä, vai haukuinko? sanoin etten ymmärrä sitä miten etävanhempi ei ymmärrä että lapsi kuluttaa ja syö myös eron jälkeen enkä sitä että esim. kielletään mitättömistä syistä lapselta mahdollinen matka josta olisi varmaan iloa pitkäksi aikaa.
vuoden -99 sopimusten mukaan (637mk joihin on tullut indekskorotukset viranpuolesta muttei huoltajan osuutta). Etä ei suostunut tarkistuttamaan -99 sovittua summaa (ind. korotuksin 124e) ja vein elatussopimuspaperit oikeusaputoimiston lakimiehelle ja hän toimitti sopimukset käräjäoikeudelle tarkastettavaksi. Etähuoltajalta pyydettiin tulotositteet joiden perusteella elatusmaksut määrättiin Kelan elatustuen suuruisiksi. Sain taannehtivasti uuden elatustuen ja maksetun elatustuen välisen erotuksen puolelta vuodelta 3kk käsittelyajalta. Minun ei tarvinnut maksaa oikeusaputoimiston avusta mitään, koska kyse on lapsen elatuksesta.
Koko prosessiin meni kolmisen kuukautta, en tavannut exää missään vaiheessa eikä minua tarvittu missään kertomassa kenellekään yhtään mitään. Päätös oli kansliapäätös, ei mikään jurymäinen oikeudenkäynti.
Kumma kun etät jaksaa huutaa tuota. Mun lasten isä on samaa laulua huutanu jo vuosia - onneksi kohta lapset täysi-ikäisiä - ja kun olen kysynyt et näytä missä ne minun omat huvitukse ovat. Niin eipä olekaan esittää mitään konkreettista. Kun niitä ei ole, menee kyllä lapsiin kaikki asumiskuluilta ja ruuasta liikenevät sentit. Ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän ne kuluttavat. Elatusmaksut ei silti nouse senttiäkään käräjäoikeuden päätöksestä. Itse kuljen vanhoissa vaatteissa ja kirjasto on huvitus, mutta lapsille laitan mitä tarvitsevat. Tulee todella paha mieli kun tätäkin palstaa lukee. Lopetan lukemisen siis tähän, riittää että exää saa kuunnella vielä pari vuotta.
Onko pieneen päähäsi pälkähtänyt, että etä halaa laittaa rahansa suoraan lapseen, eikä kierrättää sitä exän tilille??? Kivahan se on exän hehkuttaa lapsille, että "äiti osti teille uuden pleikkarin!" vaikka todellisuudessa senkin on kustantanut isukki. Jos etä joutuu maksumieheksi koko ajan, ei pienipalkkaisella ole varaa ostaa lapsilleen itse juuri mitään. Siis kyllä, lapsiin halutaan panostaa. Mutta kun saavat äipällä kallista herkkuruokaa ja ulkomaanmatkoja ja isukin luona hernekeittoa, kun äippä tyhjentää isukin tilin aina palkkapäivänä eikä lapsilisiäkään tule, tilanne ei ole järin reilu.
Eikö lapsilla pitäisi olla mahdollisuus mukavaan tekemiseen, siisteihin vaatteisiin ja hyvään ruokaan (joka joskus kyllä maksaa) isänkin luona? Mietipä sitä.
miksi ei pälkähtänyt. Isä ei ole ostanut lapsille mitään, ei yhtään mitään. En ole pyytänyt, enkä ole katkera ettei ole ostanut vaikka tiedän hänellä olevan rahaa. Minä en tuossa valittanut mistään rahan määrästä (osaako täällä vielä joku lukea?) vaan siitä että hän kuvittelee rahan menevän minun elättämiseen.
Niin että jos herkkuruokaa syödään ja reissataan niin rahat tulevat MUN tilipussin takia, ei etän tilin tyhjentämisen ansiosta, hänen rahat menevät tasan häneen itsensään.
Ja pieni vinkki pienipalkkaisille, käykää tekemässä uusi elatussopimus, saattaa olla että teidän maksamisen osuus pienenee työttömyyden ym. takia, lähi saa kyllä minimin, kela maksaa sitten erotuksen, ainakin heidän sivuilla olevien neuvojen mukaan, mutta teidän ei tarvitse maksaa niin paljon. Ei aina kannata valittaa vaan tehdä asian eteen jotain, tarkistuttaa maksaako liikaa vai ei.
ja muutama kohta pisti silmääni ja jäin mietttimään niitä.
A) Miksi et ole pyytänyt uutta sopimusta, jos kerran vanha ei ole pätevä mielestäsi.
Tilanteen uudelleen kartoitus.
B) Minä en ainakaan vaihtaisi lähivanhemmuuttani etävanhemmuudeksi rahan takia. Lapseni on minulle rakas ja hoitaisin hänet vaikka ilman elatusmaksuja. Enkä usko että moni muukaan olisi valmis siihen pelkästään rahan takia.
Uskon kyllä että, moni etä-isä olisi valmis ottamaan lapset itselleen, jos se lähi-äiti vain suostuisi siihen.
C) Ei se mies yksin ole lapsia maailmaan saattanut, vaan lapsen saaminen on kahden kauppa. Vanhemmuuden pitäisi aina olla molemminpuolisesti haluttu asia.
D) Jokainen täällä tuntuu valittavan, oli sitten lähi tai etä. Lähi valittaa ettei saa tarpeeksi rahaa etältä ja etä valittaa että joutuu maksamaan liikaa, eikä saa tavata lapsia riittävästi? Jossain tämä yhtälö ei toimi, miksi? Siksi että valitetaan valittamisen ilosta.
Joillakin lähivanhemmilla (äideillä) tuntuu olevan ajatus että sen eksän pitäisi kantaa koko tilipussinsa heille. Mikään maksettu summa ei tunnu olevan riittävä, ja äidin omasta pussista ei saisi mennä penniäkään lasten kuluihin. Vaaditaan ihan kohtuuttomisa summia (jopa 500€/kk/ lapsi)?
Unohdetaan sellainen asia että onhan sen etä-isänkin elettävä ja maksettava asuntonsa ja ruokansa ja laskunsa.
Bravo! Ensimmäinen järjen valo :) Yhteen kohtaan joudun vähän kommentoimaan:
"Lähi valittaa ettei saa tarpeeksi rahaa etältä ja etä valittaa että joutuu maksamaan liikaa, eikä saa tavata lapsia riittävästi? Jossain tämä yhtälö ei toimi, miksi? Siksi että valitetaan valittamisen ilosta."
Ei siksi, että valitetaan valittamisen ilosta, vaan siksi, että tätä tekstiä tulee joka tuubasta ja suusta ja joka Suomen suunnalta. Se tarkoittaa sitä, että systeemi ei silloin toimi. Eronneilla ihmisillä on yleensä syy eroamiseen ja ne syyt aiheuttavast riitoja, jolloin lastenvalvoja tekee, mitä yleensä pystyy, eli laskee elarit ja sopii tapaamiset joka toiseen viikonloppuun. Tähän asiaan pitäisi mielestäni valtion ja viranomaisten kiinnittää huomionsa, koska molemminpuolinen katkeruus johtaa uusiin riitoihin ja lapsihan siitä eniten kärsii...
Tästä jotenkin paistaa läpi sellainen harha että mitä isompi elatusapu sitä enemmän elatusta lapsi saisi ja näinhän ei ole. Voi olla että käy niin että jos elatusapu nousee satasella niin lapsen saama elatus laskee, ainoastaan lähivanhemman osuus pienenee.
Etävanhemman osa on raskas ja joskus se johtaa sitten katkeruuteen. Fiksu etävanhempi pyrkii minimoimaan elatusavun suuruutta että jää enemmän rahaa sitten perheelle (siis lapselle). Fiksu lähivanhempi pyrkii myös minimoimaan elatusavun suuruutta että etävanhempi voi elättää lapsensa suoraan.
Etäisä ei tapaa lastaan ja vanhaa sossun sopimusta (10v sitten tehty) ei pysty muuttamaan vaikka silloinen lastenvalvoja ei ammattitaidottomuuttaan kysellytkään tulotietoja vaan kun isä sanoi ettei ole varaa niin sitten kirjoitettiin minimi. Koskaan ei ole isä osallistunut mihinkään kustannuksiin valittaa vain ja ruikuttaa. Ei suostu ottamaan tyttöä luokseen kun ei ole sänkyä eikä mitään muutakaan lapselle. On myynyt kaikki lelutkin kirpparilla. Tekstaa pari kertaa vuodessa tytölle mitä kuuluu! En jaksa välittää Ostan kaiken itse lapselle tukehtukoon moinen mulkku itsekkyyteensä yksin!
Mun exä minimoi elatusapunsa nollaan ja haluaa mielummin oikeuteen kuin maksaa lapsilleen mitään. Miten sä sen selität? Eihän lapsia halua kuitenkaan tavatakaan, eikä anna lkäyttörahaakaan heille. Hänen mielestään hän on velvollisuutensa tehnyt kun hän maksaa veroja.
Kerro nyt jotain lisää tästä fiksusta exästä.
Millaista ihmistä kohtaan tunnet empatiaa?
Eihän elatusapu makseta lapselle vaan se maksetaan exälle. On kai aika luonnollista ettei halua antaa ex-puolisolle rahaa. Kuinka paljon sinä haluat maksaa exällesi? Sitä en ymmärrä miksi ei halua asua lastensa kanssa mutta kai hänellä on siihen omat syynsä.
Ne etäisät ei halua kai siksi antaa sille lapsellekaan rahaa kun ainakin minun ex sanoo että mä siltikin käyttäisin sen rahan omaan humpuukiin (siis siinäkin tapauksessa että hän antais sen mun tietämättä lapselle)... Eli on loppujen lopuksi aivan samperin sama mille tilille taikka kenen kouraan se hikinen elari menee kun sen exän mielestä mä käytän sen kuitenkin itseeni... Eli siis puimme täällä ikuista mysteeriä joka ei koskaan ratkea :)
Mielestäni on luonnotonta, ettei etävanhempi halua antaa lapsesta huolehtivalle huoltajalle ruokarahaa.
"Et ymmärrä ettei halua asua lasten kanssa"? Minun exäni? Salli mun nauraa. Ei hän edes tapaa heitä.
Mistä sinun loppumaton empatiasi etäisiä kohtaan kumpuaa? Voitko hairahtuneessa mielessäsi edes kuvitella, että osa heistä on kusipäitä sanan varsinaisessa merkityksessä? Kusipäisyys antaa osviittaa olemassaolostaan usein vasta lasten synnyttyä, joten on vaikeaa havannoida mahdollista kusipäisyyttä ennen perhesuunnittelua.
Saatko kiksit kun vähättelet yh-äitejä ja puolustat kusipäitä?
No, kai se on helpompaa asua lastensa kanssa kuin tavata heitä? Meillä ei siis tapaamisia edes harrasteta (älytön ajatus) vaan lapsi asuu kummankin luona.
Toki ymmärrän että kusipäitä on olemassa - yhtälailla etien kuin lähien keskuudessa. Mutta tuo että elatusapu on sellainen raha menisi lapselle on ihan vääränlainen ajatusmalli. Jos exäni maksaisi minulle vaikkapa 100 euroa enemmän elatusapua se tarkoittaisi:
- lapsen elatus pysyisi samana (tai heikkenisi)
- oma taloudellinen tilanne paranisi kun osuutemme lasten elatuksesta pienenisi
- exän taloudellinen tilanne huononisi ja hänellä olisi vähemmän rahaa itselle/lapselle
Meillä isää ei kiinnosta lapset, ymmärrätkö, he ovat kuin ilmaa.
Isä ei halua tavata eikä asua lastensa kanssa. lapset asuvat minun kanssani.
- "Mutta tuo että elatusapu on sellainen raha menisi lapselle on ihan vääränlainen ajatusmalli."
Mihin sinä luulet minun kuluttavan lapsille tarkoitetun elatustuen?
Ymmärrätkö sinä kuinka paljon neljä nuorta kuluttaa?
Jos exäni maksaisi minulle vaikkapa 100 euroa enemmän elatusapua se tarkoittaisi:
- lapsen elatus paranisi jokaisen lapsen kohdalla 25e.
- oma taloudellinen tilateeni pysyisi entisellään ja kaikki liikenevä menisi lapsiin jokatapauksessa
- exän taloudellinen tilanne huononisi satasella kukaudessa ja hänellä olisi vähemmän rahaa itselle
(huom. ITSELLE) nyt se etän osuus menee minun pussistani.
Voi tosiaan käydä niin ettei lapsi saa yhtään enempää vaikka elatusmaksu nousisi, kaikkihan on mahdollista. Yleensä siinä vaan kyllä käy niin että mitä enemmän lähivanhemmalla on rahaa, sitä enemmän sitä sijoitetaan lapsiin.
Tunnen jonkun verran henkilöitä jotka saavat elatusapua enkä ole kenekään kuullut sanovan että lapsen etä maksaa jotain ylimääräistä ihan vain sen takia kun ei tarvii maksaa minimiä enempää, kuten harrastusta vaan ex katsoo että sillä elatusmaksulla katetaan kaikki lapsen kulut. Ja todellisuudessahan näin on, johtuen ainoastaan siitä että lähivanhempi sijoittaa lapsiin enemmän rahaa kuin etävanhempi. Poikkeuksia on, enkä tunne kaikkia niin en yleistä mutta se että etä sijoittaisi lapseen vapaa-ehtoisesti jotain rahaa tapahtuu harvoin.
Jos nyt lasketaan kummankin maksama minimielari lapsilisä saadaan summaksi 380 e (140 140 100) joka tekee viikkoa kohden 95 e. Sen summan siis pitäisi riittää lapsen ruokaan (koululaisilla aamupala, välipala, päivällinen ja iltapala, jo pelkkään maitoon menee helposti 10 e viikossa), harrastuksiin (mikä tahansa harrastus maksaa 60-100 lukukausi eli 120-200 e per vuosi, luistimet, polkupyörä, kypärät näihin jne), vaatteisiin ympäri vuoden (esim talvitakki saattaa maksaa 100 e, talvikengät 60 e ja näitä pitäisi olla peri per talvi jotta olisi varalla vaate jos toinen kastuu, mitä isompi lapsi sitä kalliimmat vaatteet) niin ei taida nämä kummankin maksamat minimit ihan riittää? Taitaa melkein missä tapauksessa tahansa lähivanhempi joutua maksamaan enemmän kuin tuon minimin, varsinkin jos lapsi harrastaa eikä halua ostaa kaikkea kirpparilta, työssäkäyvillä kun ei välttämättä ole edes aikaa ja energiaa juosta kirppareilla.
Kirjoitit että etävanhemman osa on joskus raskas ja johtaa katkeruuteen. Niin, sen tiedän että saattaa johtaa katkeruuteen mutta miksi? Usemmissa tapauksissa etävanhemmilla on mahdollisuus nähdä lasta niin usein kun haluaa joten siihen voi harva vedota. Eikä mielestäni voi vedota oikein elatusmaksujen maksamiseen koska lapsen menoja on maksanut silloin kun vanhemmat oli yhdessä, nyt tuo rahan kulumisen vain näkee konkreettisemmin kun se on eritelty. Niin että mikä se syy siihen katkeruuteen on?
Etävanhemman osa on siinä mielessä raskas että yleensä ainoa mitä hänelle jää on elatusavun maksaminen ja mahdollisesti tapaamisia. Onneksi nykyään on yhä yleisempää että etävanhempikin saa elää lapsen kanssa mutta paljon on vielä vanhempia jotka menettävät lapsiaan eron myötä. Totta että ehkä saavat ehkä tavata mutta siitä on vanhemmuus kaukana. Siinä on nämä kaksi sanaa - "saa" ja "tavata". Siis luvanvaraista toimintaa joka sitten kiinni exän hyvästä tahdosta - ja sitten tuo "tapaaminen", ihan kuin omia lapsia voisi tavata. En ole ikinä kuullut että opettajat sanovat koulupäivän päättyessä lapsille että nyt voitte mennä tapaamaan vanhempianne. Siis ihan epäluonnollinen kuvio.
Miten on, haluaisitko mieluummin olla etä- vai lähivanhempi?
Jos minun exäni maksaisi enemmän elareita lapsi ei saisi senttiäkään lisää elatusta mutta tosiaan oma taloudellinen tilanteeni helpottuisi. Ja voi olla että lapsi saisi vielä vähemmän elatusta silloin kun isä ei silloin enää haluaisi panostaa lapseensa suoraan. Parhaiten lapsen elatus sujuu jos ei ole elatusapuja ollenkaan. Ainahan se ei ole mahdollista mutta pitäisi pyrkiä järjestelyihin missä vanhemmat saavat elää lastensa kanssa ja hoitaa heidän elatuksensa normaalisti kuten muutkin vanhemmat.
ja varsinkin eron jälkeisen elämän sekä sen miten se vaikuttaa lapsiin.
Miksi ihmeessä etävanhemman pitäisi eron jälkeen erota myös lapsesta? Miksi siihen pitää suhtautua niin negatiivisesti ettei asu samassa osoitteessa? Selvää on ettei yhteiselo vanhempien välllä suju mutta ei se saisi vaikuttaa lapseen ja lapsen väleihin kumpaankaan vanhempaan. Harva etävanhempi on osallistunut lasten elämään 24/7 ennen eroakaan niin miksi koetaan yhtä-äkkiä eron jälkeen että jos siihen ei ole mahdollisuutta niin maailma romahtaa?
Siihen haluaisinko olla lähi- vai etävanhempi, vaihto-ehtoja ei ole ollut mutta voisin hyvinkin olla etävanhempi, minulle riittäisi kunhan lapsilla on kaikki hyvin ja arki pyörii tasapainoisesti. Ajatuksena että en ole se "ilkeä" vanhempi joka aina mäkättää siivouksesta ja läksyjen teosta, ei olisi pakko tehdä ruokaa ihan joka päivä ja pyykkiäkin olisi vähemmän, maksaisin vain tietyn summan rahaa ja kaikki lasten pakolliset menot olisi kuitattu sillä, ei tulisi ylimääräisiä vaate/harrastuskuluja kun yhtä-äkkiä kallis talvitakki hajoaa, ei tarvitsisi juosta joka päivä töistä kauhealla kiireellä kotiin vaan voisi joskun poiketa kahville kavereiden kanssa, olisi jotain omaakin aikaa jota voisi käyttää vaikka johonkin uuteen harrastukseen ei kuulosta mun mielestä mitenkään paskalta ja kaiken tämän jälkeen olisi taatusti virkeämpi lapsia nähdessä kuin lähivanhempi joka pyörittää arkea. Ja ei, en halua tuota enkä ole kenellekään kateellinen mutta pakkohan ajatuksella oli leikkiä ja hyvinkin tuli esille positiivisiakin puolia.
Jos eron myötä ei katkeroidu toiselle osapuolelle, saa varmasti sovittua näkemiset niin ettei etäkään jää mistään paitsi. Monesti neuvottelut ja sitämyöten tapaamiset menee solmuun koska katkeroidutaan (etä mistä? siitä että maksaa oman lapsensa kuluja?) ja käytetään kaikki energia toisen elämisen hankaloittamiseen ja tätä en ymmärrä.
Niin, en ymmärrä miksi tarvitaan jotain etä- tai lähivanhempia eron jälkeen? Miksei lapsi voisi asua kummankin luona ja kumpikin huolehtii lapsen arjesta ja kuluista? Jotenkin aika pöhköä ajatella että voisi olla täyspainoinen vanhempi jos et saa huolehtia lapsestasi - ainoastaan maksaa exälle rahaa ja saada joskus (jos exä suo) lapset kylään.
Lasten menettäminen on monille kova isku (sen lisäksi että menettää parisuhteensa) ja sen takia tietysti katkeruus on yleistä. Sen takia olisi tärkeää että unohdettaisi tämä jako etä- ja lähivanhempiin ja annettaisi vanhempien elää erosta huolimatta lastensa kanssa. Yhteistyökin vanhempien kanssa paranee kun molemmat vanhemmat ovat tasavertaisessa asemassa lapsen elämässä.
etään ja lähiin mutta sen ymmärrän että vain harva eronnut pariskunta on yhtämieltä lapsen kuluista ja vaatehankinnoista. Monesti näissä "hankitaan kaikki puoliksi" käy niin että toinen ostaa sukkahousut ja olettaa että toinen ostaa toppahousut ja siinähän on riita taas valmiina joten onhan se huomattavasti helpompaa kun kaikki perustarvikkeet hankkii toinen ja mikäli toisella on enemmän rahaa niin sitten ostaa jotain extraa/kivaa lapselle.
Useissa tapauksissahan lapsi voi/voisi asua kummankin luona mutta omista syistä toinen on kuitenkin mielummin etä kuin 50/50 lapsen elämässä. Tuo 50/50 toimii toisille mutta kun aattelee että lapsen pitää olla jatkuvasti reppuselässä vailla vakinaista kiintopaikkaa niin se ei sovi kaikille lapsille. Tilannetta voisi verrata asunnottomaan, yöpaikkoja varmaan löytyy mutta mitään vakituista ei ole. Tuossa tulee äkkiä tunne ettei ole tarpeeksi hyvä kun ei sovi mihinkään vaan jatkuvasti pallotellaan eestaas, onko se lapsen etu? Ja kun lapsi kasvaa, menee kouluu ja saa kavereita jotka on tärkeitä niin lapsille kuin aikuisille alkaa yhden kiintopaikan tärkeys kasvaa ja tuo 50/50 ei välttämättä enää toimi jos halutaan että lapsella olisi edes jotain pysyvää elämässä. Lapsille, kuten myös aikuisille on kuitenkin tärkeää että arjessa on rutiineja eikä se ole mitenkään mukavaa että tarvii koulun jälkeen aina pohtia oliko suunta tänään tänne vai tuonne.
Kuten sanoin, mun mielestä eroon ei pidä suhtautua niin että pitäisi erota myös lapsista. Erosta voi toki olla katkera mutta eroa tuskin tulisi jos elämä olisi ollut täydellistä tai edes kelvollista, eikä siitä kannata katkeroitua loppuelämäksi. Eroon on yleensä syyt ja siihen voi suhtautua positiivisenakin asiana, arki ei ole enää yhtä riitelyä jne, miksi katkeroitua siitä että riidat on loppu? Toki ero ottaa koville mutta tarviiko sitä murehtia koko loppuelämä, mielestäni ei. Miksi pitäisi ajatella että menetti parisuhteen, eihän toista voi pakottaa olemaan itsensä kanssa eikä sellaisen kanssa kannata olla jonka kanssa elämä on liian hankalaa, eikö pahimman surun jälkeen voi ajatella että kivaa oli, muuttu muuksi ja nyt suunta eteenpäin.
Minkä ihmeen takia se etävanhempi sana on toisten mielestä kuin kirosana? Ketjussa oli kyse mistä se katkeruus kumpuaa? Raha tulee aina vaan esille. Rahaa on varmaan eron jälkeen vähemmän kun kumpikin joutuu maksamaan erikseen asumis ym kulut omasta pussista, mutta tarviiko sen etän ajatella että hänellä olisi jotenkin enemmän kuluja, lähi joutuu maksamaan ihan samanlailla ne normaalit elämisen kulut.
Joutuuhan se lapsi vielä enemmän elämään reppu selässä jos on perinteinen lähi-etä-jako tapaamisineen. Ja lapselle on rankempaa olla jatkuvasti kyläilemässä. Vuoroasumisessa hänellä on kaksi kotia varusteineen eikä tarvitse liikutella mitään reppuja tai vaatekasseja sinne, tänne. Jos haluaa ettei lapsella olisi siirtymisiä kodista toiseen niin miksi sitten tapaamisia? Suhde lapseen kyllä heikkenee jos et ole vastuussa hänestä tai hänen kasvatuksesta ja näet lasta vain 4 pv/kk.
Kulut lapsista menee pakostikin puoliksi ja voihan niitä isompia vakimaksuja jyvittää tyyliin toinen maksaa vakuutukset, toinen ph-maksun jne. Onhan sekin täyttä vanhemmuutta että ostelee niitä vaatteita lapselle. Miksi lähin pitäisi juosta hiki hatussa ostelemassa noita kun sitä hankintavastuuta voi jakaa toisen kanssa.
Lapsen menettäminen on vaan monille niin kova pala että jää sitten ikuisesti katkeriksi. Tietysti helppo sanoa kun ei ole itse kokenut tuon että pitäisi vaan ryhdistäytyä ja katsoa tulevaisuuteen.
siis se kuinka paljon se lapsi joutuu reppuselässä matkustamaan ja muutenkin on eri asia ottaa tavarat mukaan tietyksi ajaksi kun miettiä mitä mahdan tarvita koko ensi viikoksi, tuskin niissä kahdessa kodissa on kuitenkaan täysi varustus vaan aina jää jotain tarpeellista toiseen kotiin, koulussa luistelua, missä luistimet, no tietenkin toisessa paikassa jne. Itse vastaavaan 50/50 tilanteeseen joutuessa tekisin kuitenkin varmaan mielummin niin että lapsella olisi yksi koti jossa vanhemmat sitten juoksisi vuoropäivin/viikoin. Itse en haluaisi "muuttaa" viikon välein niin en haluaisi sitä myöskään lapsilleni. Tai sitten antaisin lasten asua toisen vanhemman luona, vaikea sanoa kun ei tarvitse moista oikeesti miettiä, lasten etu ja hyvinvointi menisi kuitenkin oman navan ja mitä mä haluan ajattelun edelle. Mun mielestä vanhemmuus ei ole siitä kiinni missä lapset asuu vaan siitä miten itse pitää yhteyttä lapsiin ja osallistuu niiden elämään eikä eripaikassa asumisen tarvitse vaikuttaa siihen. Mutta kuten sanoin, se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Mitä tulee etän luona kyläilyyn niin se on kyläilyä jos etä niin päättää, asiat voi hoitaa niinkin että lapset tietää sen olevan toinen koti johon on aina tervetullut jne jolloin se ei ole mitään kyläilyä vaan toisen vanhemman luona olemista. Lapset kyllä ymmärtää ettei vanhempien yhteiselo sujunut mutta ei sitä että asioista riidellään vielä eronkin jälkeen.
Sulla näyttää olevan täydellisesti hoidettu ero, tai sitten sitä ei ole vielä tullut kun on noinkin utopistisia ajatuksia että kulut menisi jotenkin "pakostikin puoliksi". Juu, voihan niitä jyvitellä ja jakaa, mutta eihän niitä ole pakko maksaa kuin sen kenen nimi laskussa milloinkin sattuu olemaan. Olen kyllä kuullut näistä "täydellisistä" eroista mutta ennemmin tai myöhemmin se katkeruus nostaa jostain päätänsä jonka jälkeen asiat on solmussa eikä mistää aikaisemmin sovituista pidetä enää kiinni. En kyllä ymmärrä miten vaatteiden ostaminen on osa täyttä vanhemmuutta mutta ihana ajatus että hankintavastuuta voi jakaa ja vielä ihanempaahan se olisi jos se käytännössä vielä toteutuisikin, monesti niin ei vaan käy.
Lapsen menettää usein omalla käytöksellä ja nimenomaan sillä katkeruudella, harvoin syy oikeesti on se että asuu eri paikassa.
asua isossa ja kalliissa perheasunnossa ja hankkia molempiin koteihin kaikki lasten tarvitsemat varusteet?
Jos lapsi kokee että etän koti on hänen kotinsa niin hän sitten joutuu muuttamaan sinne monta kertaa kuukaudessa? Miksi ei siis ole rasittavaa lapselle jos kyse on "tapaamisesta" mutta jos kyse vuoroasumisesta niin sitten se onkin yhtäkkiä kovin raskasta ...
Juu, ei ole pakko maksaa ja näin ollen vaikka maksat täyttä elareita ei ole mitään keinoja pakottaa toista huolehtimaan esimerkiksi vaateostoksista. Voi olla että etävanhempi joutuu sitten maksamaan tuplaelatusta, ensin elarit ja sen päälle lapsen vaate- ja muita kuluja. Sen takia fiksu etä minimoi sen elarin osuuden että jää sitten rahaa lapsen elättämiseen.
Vanhemmuus on paljon erilaisia asioita - vaatteiden ostaminen nyt yksi osa monien muiden joukossa. Etävanhemmuus on paljon muutakin kuin "tapaamisia".
Jos ei ole varaa isoon asuntoon niin sitten asutaan pienemmässä. Jos ei ole varaa hankkia varusteita hankitaan vähemmän, ostetaan kirppikselta, anotaan toimeentulotukea jne.
Ja silti etäisin olisi pitänyt hoitaa kaikki kakaroitten kulut.Niin tapahtuikin aikansa,Kaiken hommasi tuo etäisi kakaroille ja antoi usein myös rahaa heille.Kakaroitten kerrottua isille.kuinka äityli ottaa heiltä nuo rahat,lopetti etäisi ex-perheen hyysäämisen.SITÄ SAI,MITÄ TILASI tuo exfrouva ja SE SIITÄ ja loput SEN kestävyydestä.
Ettei vaan pannut palamaan taloa tässä taannoin se fiksu etäisi.....
Lapsella voi olla vain yksi virallinen osoite ja vain se vanhemmista joka asuu lapsen kanssa samassa osoitteessa on pienituloisena oikeutettu asumistukeen ja mahdollisesti toimeentulotukeen, joten...
Miten käytännössä lapsiperhe elää pienissä tiloissa ja köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloilla sinun epärealistisen mallisi mukaan? Käytännössä, ei mielikuvituksessa.
Neljä murrosikäistä nuorta kaksiossa vanhempansa kanssa, kirpputorivatteissa ilman tietokoneita tai muutakaan viihdettä? Yritän kirjoittaa tätä ilme peruslukemilla siinä huonosti onnistuen.
Etävanhempi on kyllä oikeutettu toimeentulotukeen jos lapset asuvat myös hänen luonaan. Kun elareita ei maksella ja hän saa toimeentulotukea niin eiköhän hän pärjää. Miettiä sopii myös että miten kaksi pienituloista hankkii neljä lasta jos ei riitä rahkeita heidän elättämiseen? Ja miten tuo sujuisi paremmin jos vielä suljetaan se etävanhempi pois lasten elämästä?
Eli kun paperilla on sovittu vuorohuolto niin molemmat saavat ilman muuta automaattisesti sinun tietojesi mukaan lasten pääluvun mukaan asumistuen ja toimeentulotuen? O-letk-o ai-van var-ma.
Ehkä kaksi ei ollut pienituloisia suunnitellessaan neljää lasta?
Elät todella pienessä kuplassa jos et tiedä missä maa makaa, ja oletan niin myös siksi koska luulet sosiaalitoimen ja kelan rahoittavan kuvitteellisesti ihan mitä vain.
Pienituloinen etä saa helpotuksen elatusmaksuihin ja lähi saa elatustuen, eikä elatusmaksu sulje etävanhempaa pois lapsen elämästä, siinä olet hakoteillä ja edellämainitun hokemisen takia uskoisin sinun olevan etäisä-pimpom ;)
Vuorohuolto ei lasta autuaaksi tee.
Toimeentulotukea saa, ei siis asumistukea. Millä tavalla se raha lisääntyisi että pienituloinen etä kantaisi olemattomia rahoja exälleen ja lapset menettäisivät toisen vanhempansa? Jos etävanhempi ei voi asua lastensa kanssa niin millä tavalla hän voi olla heidän vanhempansa? Siis huolehtia heidän kasvatuksesta, arjesta, vaateostoksista jne. Vanhemmuus ei ole sitä että käydään kerran viikossa puistossa/kahvilassa lasten kanssa. Vuorohuolto on parempi lapselle sen takia silloin heillä on kaksi vanhempaa huolehtimassa heistä. Vanhemmuutta ei voi hoitaa tapailemalla lapsia.
Fiksua minimoida elarit jotta voi osallistua lapsen elättämiseen paremmin... kuulostaa oudolta. En ymmärrä miten ajatellaan että minimielareista tosiaan jäisi jotain ylimääräistä lähivanhemmalle. Toki on perheitä jossa se raha menee väärään käyttöön, silloin ymmärrän tuon mutta siinä tapauksessa etä varmaan haluaisi myös lapsen luokseen asumaan jos on epäilyjä että lähi oikeesti rällään ja ryyppää ne rahat, eikö vain? Pelkkä musta tuntuu että näin se tekee aina kun sillä on ihan liikaa vapaata ei riitä epäilyksi, ja saahan lähivanhempi tehdä omalla ajalla mitä haluaa.
En ymmärrä että halutaan lapsi 50/50 asumiseen vain elatusmaksujen takia, eli taas palataan rahaan. Ja jossain mainittiin että pitäisi olla 3 asuntoa jos lapsi asuisi yhdessä paikassa, ei tarvitse olla kuin 2, lapsi asuu yhdessä aina ja vanhemmat palloittelee sen toisen kämpän kanssa asuen vuoroviikot siellä.
En edelleenkään ymmärrä tuota yleistä valitusta ettei voisi osallistua lapsen elämään etänä. Moni vanhempi osallistuu etänä lapsen elämään usein jopa enemmän kuin vanhempien yhdessä asuessa jos hoitaa lastaan edes joka toinen viikonloppu, lapsi kun yleensä jää sille ketä sitä arkea on pyörittänyt ennenkin toisen ollessa milloin töissä tai harrastuksissa ja nyt etänä pitää/saa/voi olla lapsen kanssa välillä jopa monta peräkkäistä päivää. Eikö etä voi ajatella että nyt on vihdoin kunnolla sitä aikaa olla lapsen kanssa kun kotona olo aika ei mene exän kanssa riidellessä ja nauttia siitä? Ja ottamalla vetovastuun esim. lapsen harrastuksesta viemällä lasta sinne, saa siitä etän ja lapsen oman jutun. En usko että monikaan lähivanhempi vastustaisi tuota tai muitakaan tapaamisia jos niitä vain sovittaisiin etukäteen ja pidettäisiin sopimuksista kiinni. En tarkoita että pitäisi nähdä harvoin lasta vaan jos eroon ja sitäkautta etävanhempana olemiseen päätyy niin miksi pitää ajatella että se olisi myös ero lapsesta? Asenteesta ja omasta käytöksestä se on kiinni eikä siitä onko lähi vai etä. Usein on vaan niin että etä ei halua eikä kykene sitoutumaan siihen lapseen olemalla sen kanssa tiettyinä etukäteen sovittuina aikoina koska näin lähi saa liikaa vapaata aikaa ja etänkin pitää miettiä miten järjestää harrastukset ym kun ei enää olekaan kotona vakituista lastenhoitajaa kuten oli vanhempien yhdessä ollessa.
Etävanhemman on mahdollista saada harkinnanvarainen toimeentulotuki kertaluontoisesti max. kaksi, mutta lakisääteisesti ei - vaikka etähuoltaja olisi vuorohuoltaja.
Mikäli etävanhempi haluaa menettää lapsensa, hänellä on oikeus siihen. Muulla tavoin hän ei lapsiaan menetä, ellei sitten ryssi tapaamisia niin etteivät lapset halua sosiaalitoimen painostuksesta huolimatta olla tapaamatta etähuoltajaansa. Miten työssä käyvä etävanhempi, oletetaan nyt tässä että hän on isä, osallistui lastensa elämään työelämän puristuksissa ennen eroa? Kuinka usein isä kävi lastensa kanssa ostoksilla tai keitti puuroa aamuisin, kuinka usein isä kävi lastensa kanssa pulkkamäessä ja kirjastossa? Ennen eroa monen lapsen isän elämä oli nimenomaan kerran viikossa lasten kanssa puistossa tai uimahallissa tai mummolassa käymistä, miksi erotessa isän pitäisi löytää enemmän aikaa olla isä?
Vanhemmuutta ei voi toteuttaa jos tekee pitää työpäivää tai on poissa kotoa muista syistä.
Jos kaikki isät muuttuisivat erossa halukkaiksi olemaan lastensa vuorohuoltoisiä tai aktiivisia isiä, eikö silloin kaikkien pariskuntien kannattaisi erota?
Sinun mallisi pohjautuu siihen että vuorohuoltovanhemmuus on taloudellisesti kannattavampaa elatusvelvollisenvanhemman kannalta, ei lapsen parhaaseen tai reliteetteihin.
Kyllä etävanhempi on oikeutettu saamaan toimeentulotukea säännöllisesti jos hänellä on vahvistettu sopimus tapaamisista.
Ei se että saa tavata lapsia poista sitä tosiseikkaa että olet menettänyt lapsiasi. Jos on yhteishuoltajuus, laajoja tapaamisia/vuoroasumista, suoraa elatusta jne niin asia on toinen. Mutta yleensä etävanhemmalle ei jää kuin elareiden maksamista ja tapaamisia. Onko se sitten lapsen paras että hän menettää toisen vanhempansa?
toista vanhempaansa ellei toinen vanhempi itse katoa lapsen elämästä. Mikäli etävanhempi haluaa kadottaa lapsen elämästään, hänellä on oikeus tehdä niin, muuten hän saa olla osallistuva vanhempi siinä kuin ennenkin.... Sulla on omituinen suhtautuminen rahaan ja ihmisten tulotasoon. Ihan kuin olisit joku kokematon ökyrikkaan isin pikkuteiniprinsessa, joka on päättänyt olla miesten puolella kun se nyt on niin kivaa ja ekstroverttia. Sun väitteesi ovat ns. huuhaata ja sä olet hyvin omituinen, etkä pysty perustelemaan edes "suoran elaruksen" väitettäsi.
Tapaajavanhempi saa avutusta toimeentulotukena tapaamismatkoihin ja lasten ruokailuun. En ole kuullut etähuoltajan koskaan vielä saaneen toimeentulotukea esim. perheasunnon kuluhin tt-luukulta. Edelleenkin etähuoltaja on se, jonka lapset asuvat virallisesti lähihuoltajan osoitteessa. Suomessa ei edelleenkään eroperheiden lapset asu virallisesti kahdessa eri osoitteessa. Harkinnanvarainen tt-tuki ei ole tuki, jolla ylläpidetään vuorohuoltoasumista, eikä tt-tuki ole lisärahoitus Kelan maksamalle asumistuelle perheasuntoon, jossa virallisesti asuu vain yksi ihminen.
Suora elatus on juuri se että voi osallistua lasten elämään kuten siihenkin saakka. Siis hankkimalla lapselle vaatteita, asumista, ruokaa, harrastuksia, viikorahoja jne ilman että raha kierrätetään jonkun toisen tilin kautta. Samoin jos haluaa osallistua niin silloin on elettävä saman katon alla lapsen kanssa. Ei niin että lapsi tulee joskus kylään. Lapsi pitää olla osana etävanhemman perhettä, on kotitöitä ja rutiineja, lapsella vaatteita ja paikka siellä kodissaan. Sukulaislapset ovat sitten erikseen, heitä voi tavata ja he voivat tulla kylään. Mutta ajatus että tapaisi omia lapsia on ihan absurdi.
Asumiskuluihin ei saa tt-tukea mutta muuhun elämiseen kyllä. Jos molemmat ovat pienituloisia niin sitten jaetaan se vähän mitä on ja eletään sitten ahtaasti. Jaetaan vaikka lapset siten että osa toisen luona, osa toisen luona niin ei tarvita mitään isoa perheasuntoa.
Maailma on muuttumassa, varmaan lainsäädäntö muutetaan siten että lapsella on oikeus asua virallisestikin kummankin vanhemman luona.
Ahaa, että lapsen etu on se että sisarukset erotetaan toiistaan että etä saa maksaa suoraa elatusta lapsille, joo-o.
Jos lapset ovat välillä osa isän luona ja osa äidin luona niin heidät on sitten erotettu ... Jep, jep. Tuolla logiikalla ero tarkoittaa että lapset on erotettu isästään ja äidistään kun ovat välillä siellä toisessa kodissa.
Kyse on siitä että lapsi tarvitsee vanhempiaan ja sen takia pitää järjestää asiat niin että kumpikin voi olla vanhempia lapselle. Rahamielessä on samantekevää maksetaanko epäsuora vai suoraa elatusta paitsi että suora elatus joustaa paremmin. Mutta suora elatus vahvistaa lapsen ja etävanhemman suhdetta.
jos he eivät saa elää samassa taloudessa normaalia arkea. SINÄ laitat aikuisen tarpeet lapsen tarpeiden edelle hinnasta viis. Se on sairasta.
Lapsilla on tarve saada elää vanhempiensa kanssa. Jos vanhemmilla niin pienet asunnot etteivät mahdu yhtaikaa niin sitten varmaan parempi että ovat eri aikoina ja vuorotellen siten että sisarukset saavat olla yhdessä ja toisaalta että lapset saavat olla vanhempiensa kanssa. Tuo malli että etävanhempi ulkoistetaan lasten elämästä ei kyllä ole lapsen tarpeista lähtöisin.
ulkoistaa itse itsensä haluamalla kaiken tai ei mitään, minkäänlaista lapsen parhaaksi tehtyä kompromissia hän ei halua. Hyvä etävanhempi ymmärtää kodin merkityksen lapselle ja osallistuu lapsen elämään ajallisesti niissä puitteissa, kunnes lapsi on tarpeeksi iso kulkemaan itse etävanhempansa luokse tapaamisiin kuten haluaa. Miten toimii vuorovanhemmuus, jos vanhempien asuntojen välissä on kymmeniä kilometrejä ja lapsen päivähoito/koulu on vaikka naapurikunnassa? Luen mielelläni sinun käytännön ratkaisuja näiden teoreettisten mallien tueksi.
Kokemukseni mukaan vuorohuolto onnistuu vain jos vanhemmat asuvat hyvin lähellä toisiaan, jolloin lapsen koulu sekä ystäväpiiri pysyvät entisenlaisena. Jos toinen vanhemmista muuttaa pois tästä n. neliökilometrin alueelta, lapsen sosiaalinen elämä kärsii huomattavasti, ja harvoin lapsi saa enää uusia kavereita muuttaneen vanhemman asunnon läheltä. Vielä vaikeammaksi ystävystyminen käy, mikäli lapsi on teini-ikää lähestyvä. Kun otetaan huomioon lasten erilaisuus ja se, että kaikki lapset eivät ole yltiösosiaalisia ja -rohkeita, on todella väärin, että vanhemman suoran elatuksen tahdon takia lapsi vieroitetaan ystävistään, jotka ovat lapselle tärkeämpiä, kuin asuminen molempien vanhempien kodissa vuoroviikoin.
Hyvä, että teillä puolivanhemmuus toimii. Meillä se ei koskaan voisi toimia, koska etävanhempi ei halua olla osana lasten arkea tai juhlaa, ei harrastuksia tai kasvamista, ei maksaa Kelan elatustuensuuruista elatusmaksua, eikä näin ollen kustantaa lapsilleen mitään ylimääräistäkään, vaikka varallisuutta olisi. Lapsillani on vain yksi vanhempi ja he tietävät ettei muuta vaihtoa edes ole. Minäkin tiedän sen ja joskus mietin, mitä tapahtuu lapsilleni jos minä menehdyn ennen oletettua 75 vuoden ikää. Sama tilanne on monilla yh-perheillä.
Hyvä etävanempi tosiaan ymmärtää kodin merkityksen ja luo lapselle kodin luonaan. Sehän nyt on itsestäänselvää että erovanhempien pitää asua lähellä toisiaan. 10 km (riippuen kulkuyhteyksistä) vielä OK mutta ei sis kymmeniä/satoja kilometrejä. Mutta vanhemmat voivat yleensä vapaasti päättää missä asuvat ja näin ollen kuka hitossa nyt muuttaisi kauaksi ex-puolisostaan. En ymmärrä ollenkaan tuota kommenttia että jos on useita lapsia niin jaettu vanhemmuus/vuoroasuminen ei onnistuisi. Toki silloin olisi ehkä vielä tärkeämpi että elatus ja hoitovastuu jaettaisiin vanhempien kesken.
Meillä ei ole mitään puolivanhemmuutta vaan kumpikin on 100% vanhempia 24/7. Ei ole tapaamisia, elareita ja muuta potaskaa.
etäisyys on liian pitkä matka vuorokotilapsen kaveruussuhteiden kannalta. Ja seuraava kommentti onkin taas tseeusmaista höpöhöpöä: "kuka hitossa nyt muuttaisi kauaksi ex-puolisostaan". Koska exäsi jäi naapuriin asumaan, niin oletat että kaikilla muilla on samoin... Useiden lasten viikottaista muuttoa kohteesta toiseen et varmaan voikaan yhden lapsen etävanhempana ymmärtää. Joten ei takerruta siihen sen enempää. "Tapaamiset, elatusapu ja -tuki ja muu potaska" on meille yksinhuoltajille ihan tavallista arkea, johon sinä et jostain syystä osaa suhtautua normaalisti.
10 km ei ole ongelma sen takia että julkinen liikenne pelaa ja vanhemmat halukkaita kuskaamaan. Ja kuka on sanonut että minulla on vain yksi lapsi ;) Vanhemmat voivat tosiaan vapaasti valita asuinpaikkansa ja jos vanhemmilla on lapsen etu tärkeä niin tietysti eivät muutakaan kauaksi.
Se on totta että on olemassa tapauksia missä ei ole hyviä vaihtoehtoja ja silloin tietty elarit, tapaamiset jne on tarpeen. Ikävä juttu mutta minkäs teet. Ei kuitenkaan lapselle kovin hyvä ratkaisu. Pitää kuitenkin pyrkiä parempiin ratkaisuihin missä ei ole elareita, tapaamisia jne - lapsen takia.
kuitenkin sanonut olevasi yhden lapsen vuorohuoltovanhempi, ja vuorohuoltoon päädyitte isän kiristyksen kautta ;)
En ole koskaan sanonut että olisimme päätyneet vuoroasumiseen isän kiristyksen kautta :O. Enkä ole myös kai maininnut lasten lukumäärää vaikka enimmäkseen puhunut tästä nuorimmaisesta. Ja termi vuorohuolto on älytön, autoja huolletaan, ei lapsia :D
Hyvin avoimesti olet kertonut hyvin nuoren lapsesi siirtymisestä isän vuorohuoltoon, ja kuinka sinua alussa kismitti kun elarit jäivät tulematta. Sittemmin huomasit kuinka mukava systeemi tämä vuorohuoltajuus on ja aloit vatkaamaan sitä ainoana vaihtoehtona tällä palstalla.
Sinulta siis lähtee useampi lapsi isilleen joka toinen viikko asumaan? No HUH HUH, vai eikö vuorohuolto onnistukaan niiden muiden lasten kohdalla. Mikäs vika sinussa on ettei vuorohuolto onnistu kaikkien lastesi kohdalla?........
Toisaalta monilapsisuus selittäisi väitteesi (tietosi) vuorohuoltajan toimeentulotuesta mutta se ei taas nappaa yksiin sen kanssa että sekä sinä että exäsi olette vauraita. Varakkaille nääs harvemmin annetaan toimeentulotukea.
Itsensä pussiinpuhuminen on taitolaji sekin, hiukan noloa puhujalleen kuitenkin mutta ehkä itseriittoisen Tseeuksen valikoimissa ei sellaista tunnetta ole...diudiu
Norjassa juuri yksi isätön vesseli teurasti noin 70 ihmistä. Jos hän olisi kasvanut isänsä luona, niin veikkaapa ettei tuollaista olisi koskaan tapahtunut. Taisi tulla äitimyytille pieni särö...
Tunnen kusipäisiä lähiäippiä, joskin fiksuja ja reilujakin; onneksi :-) Jostain syystä tuntemani harvat etäisät laittavat kyllä lapset omien etujensa edelle, samaa ei valitettavasti voi sanoa aina heidän ex-puolisoistaan.
Ei se kusipäisyys ole mitenkään genitaaleista kiinni, kuten ei ole hyvä vanhemmuuskaan.
Ja itse maksan yhteensä 480 elareita kahdesta pienestä lapsesta 1700 nettotuloilla, mikä on kyllä hemmetin paljon (aivan liikaa). Noiden kohtuullistaminen vaatisi käräjille menon, mutta saattaisin saada sielläkin takkiini, koska sopimuksia ei kuulemma yleensä muuteta kuin väliaikaisesti.
Jos se rahan siirtäminen on niin vaikeaa hänelle, niin miten olisi reissu lasten kanssa vaate- tai kenkäkauppaan? Lelukauppaan? Ruokakauppaan? Hän itse ostaa sen tavaran heille, mitä he sitten haluavat/tarvitsevat? Luulisi, ettei se enää sitten ole "sinun humpuukiin" käytetty. Taitaakin olla viimeisen päälle epäluuloinen mies...
Suomessa ollaankin kivikaudella tämän asian suhteen. Ruotsissa asia on toisin ja varmaan pian täälläkin, kun yhä useammat eroavat; muuten roiskuu paska kohta kunnolla.
Lähivanhempi voi hyvinkin olla henkisesti sairas ja pelata tarkoituksella niin, että lapset etääntyvät etävanhemmastaan (ns. etäännyttämis eli PA-syndrooma).
Pahimmillaan lapsia käytetään törkesti pelinappuloina ja niillä rääkätään exää (siis useimmiten juuri miestä) mennen tullen.
Kyllä Tseeus sen jo ymmärsi, eikä ole sinun exääsi puolustanutkaan. Vaikka exäsi ei lapsiaan haluakaan nähdä, niin velvollisuuksia se ei häneltä silti poista. Vie exäsi käräjille, jo alkaa tapahtua ;)
"Norjassa juuri yksi isätön vesseli teurasti noin 70 ihmistä. Jos hän olisi kasvanut isänsä luona, niin veikkaapa ettei tuollaista olisi koskaan tapahtunut. Taisi tulla äitimyytille pieni särö..."
Vähän jo odottelinkin milloin Norjan massamurha sysätään yhärien vastuulle :D
Norjan murhaajalla oli isäpuoli ja sisaruksia ei ollut yh kasvattamana ainakaan lapsuuttaan/nuoruuttaan. Ja isällisethan ei koskaan tee mitään pahaa, eihän....
exni sanoi juuri noin, eli hän ei halua maksaa elaria kun rahat tulee mulle. No kertokaapas kuinka 1v lapsi menee kauppaan ostamaan itselleen ruuat ja vaatteet;)...
mulla kokemus että se etä on henkisesti sairas...eli ei kannata yleistää että lähi olisi sairas
Teet tarvelistan mitä lapsi on vaille ja isä menee sen kanssa ostoksille. Näin hän tietää kenelle elarinsa maksaa. Jos siis elarit on jo sovittu eron jälkeen.
Kertoisitko minulle, mitä tarkoittaa "lapsen elättäminen suoraan". Tuleeko se etävanhempio esimerkiksi tekmään ruoan lapselle ja tuoko vessapaperin tullessaan pyyhkimään lapsen pyllyn? Kyllähän se vaan niin on että lähivanhempi sen lapsen elättää. Taitaa nimittäin olla todella harvassa ne etävanhemmat jotka maksaisivat mitään muita lapsen kuluja kuin lakisääteisen elatusmaksun.
Ja elatusmaksuhan on tarkoitettu nimenomaan siihen ettei lapsen elintaso erossa laskisi verrattuna avioliittoon. Kysynpä vaan kuinka se lähivanhempi sen yksin pystyisi säilyttämään. Toki rakkaudesta lapseen lähivanhemmat ovat usein valmiit tinkimään omista menoistaan - mutta ovatko etävanhemmat.
aikaansaannosta luulen niin. He manipuloivat miehen ja uskottelevat, että alarit on liian suuret ja exät käyttää ne itse! Ei mies muuten itse sitä keksisi, uusikot ne pelkää ettei pysty elää miehen siivellä, jos mies maksaa elareita.
kaikkien kommentteja lukea mutta pakko vastata, että olen kanssa huomannut tämän, että etä ottaisi lapset vain silloi kun hänelle sopii, valitetaan kun joudutaan maksamaan (eräskin ,kahdesta lapsesta 300e maksava huokaili kun joutuu maksamaan exälleen 1/3 lasten ja exän vuokrastam joka on siis 900...)..hietaan kuinka rakastetaan lapsia mutta kun lähi kysyy milloin lapset voisi tulla niin ikinä ei käy päivät, tapaamisia perutaan ja aikoinaan kun ehdotettiin 50/50 tapaamisia niin ei käynyt nekään...Voisin olla ottamatta elareita jos lapset olis tasan kummallakin ja kumpikin osallistuisi lasten kuluihin samoilla summilla..mutta ei..ei käy koska pitäähän etällä olla sitä omaa aikaa herranjumala... ja jos erehdyn sanomaan että voisitko nyt ottaa helvetti vaikka viikonlopuksi kun olen väsynyt, lapset kyselee kun ei ole nähneet toista kuukauteen niin vastataan "itse olet päätökses tehnyt, elä sen kanssa" njahas, selvä....
ja eiköhän kaikki lähit olisi valmiita antamaan etälle enempi aikaa olla lastensa kanssa..ja jos noin jurppii etää, niin eikun soitto lastenvalvojalle ja selvittämään tapaamiset uudestaan paperille ja siellä sitten puolensa pitämään... kyllä ne tapaamisasiat saa sovittua uudestaan jos toinen sitä haluaa...
Olisit vaatinut sen etän rillumarei -osaan silloin erotessa niin olisit päässyt haukuttavan rooliin!
Nytkin voi huoletta sanoa että sinun katkeruutesi kumpuaa..... mistäpä muusta kuin rahasta!
Etän osuus elatuksesta on sinun mielestäsi ihan mitätön ja plussana pääsi vielä eroon lapsistaan!
Mitä sinä kadehdit RUIKUTTAJA??????
Kadehditko että JOUDUT olemaan lapsiesi kanssa ja se lasten isä ei?????????
Näyttää siltä että lapset ovat sinulle rasite niin miksi vitussa et sitten anna niitä pois?????????????????????
Kyllä on leppiskerttis pihalla:
> ja eiköhän kaikki lähit olisi valmiita antamaan etälle enempi aikaa olla lastensa kanssa..ja jos noin jurppii
> etää, niin eikun soitto lastenvalvojalle ja selvittämään tapaamiset uudestaan paperille ja siellä sitten
> puolensa pitämään... kyllä ne tapaamisasiat saa sovittua uudestaan jos toinen sitä haluaa...
Eiköhän ne katkerat lähiäidit halua vieroittaa etäisät lapsistaan. Etäisät haluavat kyllä mahdollisimman laajoja tapaamisoikeuksia, mutta eipä niitä saa. Turha sinne lastenvalvojalle on asioita mennä vatkaamaan.
En usko että tapaamisoikeuksia ilman syytä alkaisi kukaan rajoittamaan. Mitä lähi siitä hyötyisi?
Kauanpa kesti se onni siellä "omassa kodissa oman perheen" kanssa. Taitaakin olla niin että SÄ olet katkera yksinhuoltajille jotka pärjää elämässä ihan omilla avuilla.
Vieraannuttaminen on aika yleistä. Taustalla on katkeruus erosta, mustasukkaisuus (jos etä löytänyt uuden kumppanin), takertuminen lapseen eikä kestetä olla erossa. Tämä sitten ilmenee että halutaan pitää tapaamiset minimissä, halutaan rajoittaa etävanhemman päätäntävaltaa, kontrolloidaan etävanhemman elämää, haetaan yksinhuoltajuutta, ei haluta suoraa elatusta jne.
Koska minun tuntemissani tapauksissa tapamiset sujuu niinkuin etä haluaa niiden sujuvan. On vuorohuoltajuutta,on viikonlopputapaamiset,on tavataan kun jaksetaan-tapaamisia.
Suurin osa lähihuoltajista on tyytyväisiä tapaamisten toimivuuteen,osa toivoisi että etä näkisi lapsiaan enemmän.
Oman lapseni isä olisi saanut vuorohuoltajuuden,ei kelvannut. Saneli itse lastenvalvojalla millaiset tapaamiset haluaa ja ne kirjattiin ylös. Poistuessamme LV:n luota ilmoitti samantien ettei seuraavat 3 sovittua viikonloppua hänelle sovi. On vaikea sääliä isää,joka haluaa olla erossa lapsestaan!
Elarit sovittiin myös hänen ehtojensa mukaan.Maksaa ne valittamatta.
Etä ei hoitanut yhtäkään lapsen asiaa naimisissa ollessamme,miten hän nytkään haluaisi niistä vastuuta ottaa,vaikka lapsi olisi isompi?
Joten minä hankin kaikki lapselle tarvittavan ja maksan harrastukset.Hankin myös isänsä luo vaatteet ja harrastusvälineitä,jotta olisi mahdollisimman helppo sujahtaa isän luo ihan ex-tempore.
Nämä tapaamiset sujuvat meillä miten sattuu.Välillä tulee pitkiä aikoja ettei ehdi tapaamaan,välillä taas halutaan jopa ylimääräinen loma muksun kanssa.
Minulle on aivan sama,milloin tapaa,kunhan tapaa.Lapselle isä on tärkeä. Täytyy toki sanoa,että helpompi minulle olisi että tapaamiset olisivat säännölliset,sillä olen joka toinen viikonloppu töissä,mutta sekin on onnistunut ystävien ja sukulaisten avulla.
Silti tuntuu väärältä olla aina pyytämässä apua muilta,kun lapsella on toinenkin huoltaja..
Olin pari vuotta sitten vielä hoitovapaalla ja pyysin ensimmäisen lapseni isää auttamaan lapsen harrastuskustannuksissa. Vastaukseksi sain pelkkää ivaa ja nöyryyttämistä olet tollanen säälittävä ja köyhä ku kirkonrotta! Eikä aikonut maksaa latiakaan koska ei edes pidä lapsensa harrastuksesta. No kituutin ja maksoin sitten itse...
Tilanne nyt pari vuotta myöhemmin olen palannut töihin ja saan ihan kivasti palkkaa niin että joskus on jopa varaa johonkin ylimääräiseen. Nyt isä lomautettuna ja kun lapsi joskus harvoin pyytää (kerran vuodessa) isältään esim. rahaa johonkin vastaus on että pyydä siltä äidiltäs sillä sitä rahaa on!
Eli jos olen YH enkä käy töissä olen ruikuttava yhäri joka imee exän kuiviin, jos käyn töissä olen liian rikas paskaiainen kun mulla on työ.
Lisättäköön vielä että eikö ole kuitenkin ihan normaalia jos teini-ikäinen lapsi uskaltaa kysyä vanhemmiltaan rahaa johonkin?
Vieraannuttaminen - "ei haluta suoraa elatusta".
Kun elatus tulee elatustukena yhteiskunnan kukkarosta voidaan siis poisssulkea vieraannuttaminen?
Isyys muuttuu erossa vain juridisesti säädellyksi, velvollisuudeksi maksaa elatusmaksuja. Mutta kuitenkin isälle satelee vaateita, maksa osa lapsen harrastuksista, maksa lapsen vaatteita ja jopa maksa osa päivähoitomaksuista, joita isä ei tarvitse lainkaan. Se, että sinulle on syntynyt toinenkin huolettava, näin ollen "tahallisesti" tehty tulojen aleminen ei oikeuta, sinua esittämään näitä vaateita.
Ei teini-ikä ole automaattisesti peruste kysyä rahaa vanhemmilta. Jos lapsi on kasvatettu vastuullisiseen rahan käyttöön, hänellä on käytettävissä edes osa hänelle tarkoitetuista etuuksista ja hänen perustarpeistaan huolehtii se vanhempi, jolla on oikeus näihin perhetukiin.
Nämä yhteiskunnan tuethan ovat siis niin käsittämätömän suuret???? Kuinkahan moni tähän vedotessaan oikeasti tietää että ne tuet ei oikeasti ole niin suuret. Nämä tuet ovat olleet suuret silloin kun minä olen ollut lapsi eli yli 30vuotta sitten...
Pitää vaan tehdä enemmän töitä niin isukki voi pian hakea vapautusta elatusmaksuihin kun äitillä on varaa hoitaa kaikki :)
Isi voi sitten taas ensi kesänä ostaa uuden veneen,moottoripyörän ja auton niinkuin joka vuosi , autetaan näin sitten kätevästi poloista hädässä ettei minimielarin maksaminen vie konkurssiin.
ja se katkeruus sitten tarttuu etään jonka takia hänen ei tee mieli maksaa mitään oman lapsen elämästä?
Uskon että ilman pätevää syytä (toisen mielenterveys, juominen, väkivalta) ei kukaan lähi halua vieroittaa lastaan etävanhemmasta, ei ainakaan jos vähääkään ajattelee lasta. Usein se vaan menee niin että etä voisi nähdä lapsia vaikka kuinka paljon kunhan niistä sovitaan etukäteen eikä lähin tarvitse sen takia peruutella ja muutella hänen ja lapsen jo sovittuja menoja, tai päivystää kotona että koskakohan se etä mahtaisi haluta tavata lasta ja sitten jos silloin extempore ei lähivanhemmalle käy niin herne vedetään nenään ja nostetaan meteli kuinka toinen yrittää vain hankaloittaa hänen ja lapsen näkemisiä. Onneksi on myös niitä etiä jotka oikeesti välittää ja sitoutuu lapseen myös eron jälkeen.
Kyse ei nyt kuitenkaan ollut siitä kuka haluaa vieroittaa ketä vaan miksi ihmeessä etä luulee että ne minimielarit riittää lapsen elämisen lisäksi myös lähivanhemman elämän rahoittamiseen.
Kyllä vieraannuttaminen on yleistä vaikka taustalla ei olisi mitään päihde/mt-ongelmia. Yleisin syy on kai mustasukkaisuus tai ettei osaa olla lapsista erossa. Taustalla voi myös olla ihan väärinymmärrys, ei ymmärretä että etävanhemmuus on paljon muutakin kun etävanhemman ja lapsen välistä yhdessäoloa. Ei siis olla valmiita jakamaan vanhemmuutta, halutaan vaan että lapsi tapaa etävanhempaansa. Jaettu vanhemmuus tarkoittaa myös mm että elatusapu on pienempi/ei makseta ollenkaan elatusapua.
Nytkin tällä sivustolla on useita tapauksia:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9600626
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9582372
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9595406
Riittääkö tässä tila,jos alkaisimme kaivaa linkit jokaiseen keskusteluun,missä lähivanhempi TOIVOISI että etä tapaisi lapsiaan enemmän?
Sinä väität että vieraannuttaminen on yleistä. Minä väitän että itsekkääseen elämään tyytyväinen ja jokatoinen-viikonloppuetä on yleisempää..
Varmaan moni etävanhempi saa tavata lapsiaan - toisaalta moni ei edes saa sitäkään. Kyllä varmaan jotkut lähivanhemmat toivovat että etävanhempi TAPAISI lapsiaan enemmän mutta eivät ole valmiita jakamaan vanhemmuutta. Vedotaan siihen että lapsella pitää olla yksi koti, rahaliikenne vain lähivanhemmalle päin jne ja sitten ihmetellään mihin se etävanhempi katoaa.
väität,että syy siihen,ettei etä tapaa lapsiaan,on se etteivät saa olla lähivanhempia? Ei voi olla missään tapauksessa se,ettei vaan kiinnosta?
Olet vähän samanlainen kirjoittaja kun tuo ruikuttajakuningas,jonka kokemus asioista on ainoa oikea totuus!
Se on varmaan yleisin syy, toki on muitakin syitä. Tapaajavanhemmuus on aika älytön ja keinotekoinen asetelma ja aika harva onnistuu siinä. Riittävän laajat tapaamiset/vuoroasuminen, yhteishuolto ja ainakin osittain suora elatus niin kuvio toimii paremmin. Lapsihan ei tarvitse etävanhempaa tai tapaamisia vaan täyspainoista vanhemmuutta. Sitten toitotetaan että lapsesta ei saa erota - silti vaaditaan yksinhuoltajuutta, täyttä elaria, lapsella pitää olla yksi koti jne. Aika ristiriitaista ...
On muuten jännä tuo että halutaan että lapsi asuu luonaan mutta sitten että tapaa toista paljon. Yksi koti pitää kuitenkin olla :D. Mitä eroa on muuten tapaamisella ja asumisella?
kirjoituksia. Mielestäni ei ole mitenkään ihmeellistä, että äidit jotka tuntevat henkilökohtaisesti nuo kirjoittajat ja ovat asuneet heidän kanssaan, yrittävät kaikin tavoin pitää miehet poissa kuvasta lapsen normaalin kehityksen takia.
Mutta niihin ketjuihin sinä et otakaan kantaa. Sinä hyppäät jokaiseen ketjuun jossa sinun mielestäsi äidissä on vikaa ja alat jargoniasi vieraannutamisesta ja suorasta elatuksesta ja jaetusta vanhemmuudesta.
Jaat ehdottomasti pimeimmän tällä palstalla kirjoittavan arvonimen - sen yhden isoilla ja yhäriruikuttajasta hokijan kanssa.
"Kun faktat loppuvat, siirrytään arvostelemaan kirjoittajan persoonaa" Se ei tällä kertaa pidä kutinsa, koska olen lukenut tarinaasi jo niin kauan ettei voi sanoa enää muuta.
Tapaaminen voi tapahtua myös harrastusten parissa, ei tarvitse aina "muuttaa" etän kotiin tavatakseen. Tämä arkitapaamiset harrastusten parissa olisikin yksi oiva keino saada isän ja lapsen välejä tiiviimmäksi, sieltä kun puuttuvat ne lapsia häiritsevät uudet kumppanit kokonaan. Mutta jostain syystä mies ei koe olevansa isä lapsen harrastuksen parissa, hän kokee olevansa isä vain kun saa jättää elatusmaksut maksamatta lähille ja olemalla isä omassa kotona.
Mielestäni "jaettu vanhemmuus jossa kumpikn maksaa suoraa elatusta lapselleen" toimisi oikein hienosti, jos molempien tulot kasataan yhteen kekoon ja jaetaan puoliksi ja sitten kumpikin elättää suoraan lasta niin kuin haluaa. Niinhän se alunperin oli tarkoitus ja kaikki talouteen tuleva valuutta oli yhteistä josta elätettiin lasta huoltajina yhteisesti ;)
Kuka tai ketä on sinusta yhteiskunta? Mitä enemmän isi kuluttaa, sitä enemmän vastikkeettomalla pakkoperinnällä hän maksaa yhteiskunnalle veroja, jolla sitten sinunkin kullannuppusi koulutetaan jne...Yhteiskunnantuki on niin paljon laajempi käsite, kuin vain ne eurot, jotka sinunkin tilille joka kuukausi tipahtaa.
Isomman lapsen kanssa voi onnistua että yhteiselo on osittain kodin ulkopuolella. Mutta varsinkin pienet lapset tarvitsevat tuttuja rutiineja ja tuskin jaksaavat loputtomiin hengailla jossain kirjastossa/uimahallissa jne.
Tuosta elatuksesta niin jos toinen on isompituloisempi niin hän sitten maksaa isomman osuuden lapsen elatuksesta. Hänen kontolle sitten vaikkapa vakuutus/harrastusmaksut jne. Pienituloisempi voi sitten saada lapsilisän. Tällä tavalla lain henki toteutuu (kumpikin elättää lapsensa elatuskyvyn mukaan) ilman turhia rahansiirtoja.
naiivi. Isompituloinen ei todellakaan maksa senttiäkään enempää lasten kuluja kuin on pakko, ja koska vuorohuollossa ei useimmiten suoran elatuksen lisäksi isompituloista määrätä maksamaan mitään, on pienempituloisen palkkataso mikä tahansa, puusilmäinen mallisi ei voi toimia.
Pienemmät lapset tarvitsevat - aivan oikein, tuttuja rutiineja, ei suinkaan viikon välein vaihtuvaa kotia. Lapsen lähimuisti on kehittymätön ja muutto viikon välein on pienelle lapselle aina uusi tilanne.
Ps. "Isomman lapsen kanssa voi onnistua..." On se vaan niin helppoa pohtia näitä uusia mallinnuksia yhden lapsen vanhemman kantilta. Mutta jostain syystä yhden lapsen vuorovanhemmat eli ½-vanhemmat ovat huomattavasti stressaantuneempia lapsensa arkielämän pyörittämisestä kun monilapsinen yh. gradua siitä tuskin saa väsättyä, mutta joninlaista lähipiirin tilastointia kyllä.
Kyllä se on helppo laittaa isompituloinen maksamaan enemmän. Hänelle ph-maksut, vakuutukset jne ja pienituloisempi saa lapsilisän. Tämä järjestely on toiminut meillä hyvin jo monta vuotta. On naurettavaa puhua jostain muutosta kun kyse on siitä että lapsi tulee omaan kotiinsa missä tutut tavarat, rutiinit jne. Paljon stressaavampaa se on lapselle käydä monta kerta kuukaudessa kyläilemässä.
edellisessä viestissäsi joka on mahdollisesti totta - ja ehkä onkin, on se jossa kerrot että mainitsemasi järjestely on toiminut teillä hyvin jo monta vuotta.
Kuten tällä palstalla on satoja ellei tuhansia kertoja toistettu; mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella, toinen etä toimii toisella tavalla kuin toinen etä, toinen lähi toimii toisella tavalla kuin toinen, toinen lapsi toimii toisella tavalla kuin toinen, jopa sosiaali- ja oikeustoimet toimivat toisistaan poikkeavalla tavalla.
Kultainen neuvo elämässä kuten keskustelupalstallakin; Älä yleistä omien kokemustesi kautta!
Älä sitten yleistä väittämällä ettei isompituloinen maksaisi. Jujuna tuossa on että jos varmistetaan että kumpikin on edelleen täyspainoinen vanhempi eikä ole mitään elareita sotkemassa kuviota niin lapsi saa luultavasti paljon enemmän elatusta vanhemmiltaan.
sellaisia perheitä, joissa kaikki sujuu noin hienosti. Voisin sanoa että kadehdittavan upeasti!
En yleistäkään. Uskon että on vanhempia jotka pystyvät toimimaan "teidän mallinne" mukaan, mutta et voi olettaa että se toimisi kaikkien kohdalla. Suora elatus ei voi onnistua, jos vanhempi ei edes halua tavata säännöllisesti lapsiaan. Suora elatus ja vuorohuolto ei useinkaan onnistu jos lapsia on enemmän kuin kaksi. Vuorohuolto ja suora elatus, niin kauniita ajatuksia, ei useinkaan onnistu jos toinen vanhemmista muuttaa maantieteellisesti kauas toisesta vanhemmasta. Vuorovanhemuus ja suora elatus ei sovi kaikille lapsille. Lapsillakin on sananvaltaa omaan elämäänsä.
Olisi jättehienoa jos yhteiskunta rakennuttaisi kommuuneja joissa kaikki etä-, lähi- ja vuorovanehmmat, uudet kumppanit ja uudet lapset ja vanhat kumppanit uusine kumppaneineen, lapsineen ja exineen voisivat elää sulassa sovussa keskenään kunnes lapset olisivat täysi-ikäisiä. Se vasta olisi isovanhempien ja lasten onnellista sekamelskaa, mutta todellisuus ja realiteetit ovat usein este hienoille ideologioille.
Ei muuten pidä paikkansa. Ei kaikki etät halua laajoja tapaamisoikeuksia. Minunkin etäni KIELTÄYTYI tapaamasta lapsiaan muutakuin yhtenä viikonloppuna kuukaudessa vedoten työkiireisiin.
TAlvilomalla lapsi soitti koska olisi mennyt isälleen käymään, mutta isän oli tärkeämpää mennä pilkille kuin tavata oma lapsensa. Joten kyllä on leppiskerttis ihan oikeassa.
Lähivanhempana oleminen on rankkaa - mutta sitähän etävanhemmaat eivät toki tiedä saati ymmärrä. Olisi lastenkin kannalta hyvä, jos lähivanhempi saisi joskus levätä. Ja toki ensimmäisenä apuna järkevälle lähivanhemmalle tulee mieleen "tarjota" lapsia toiselle vanhemmalleen hoitoon joksikin aikaa. Mutta yleensä etävanhemmat ovat niin itsekeskeisiä etteivät kykene näkemään tilannetta lähivanhemman positiivisena huomionosoituksena saati lasten edun kannalta. Sitä pidetään siis vain lähivanhemman laiskuutena, jos joskus tarvitsisi lepoa. Kyllähän avioliitossakin olevat vanhemmat vuorottelevat lastenhoidossa tukeakseen toisiaan ja edesauttaakseen lasten hyvinvointia.
että milla muulla tavoin mies pääsisi yhtä halvalla elämisestään kuin eroomalla ja maksamalla elarit, jotka on niin pienet, ettei ne voi yhden ihmisen taloutta kaataa??? Ja niistäkin kehtaa vielä ruikuttaa. Noilla elareilla ei edes lapsi elä, saatikka että exä maksaisi omat kulunsa!!! Ihan utopiaa.
Se on säälin keräämistä ja yrittämistä luistaa velvollisuuksista. Tapamisvelvollisuuttahan ei ole, isä saa tapaa jos itse sitä haluaa, mutta ei ole pakko.
Jos ja kun mies löytää sen armaan taas, niin miehen kulut puolittuu taas, ja taasen jää enemmän rahaa omaan käyttöön kun elarit ei nouse kun euron per naama monen vuoden välein.
Ja tästäkin pitää taas valittaa ja tehdä suuri numero.
Mies ei maksaisi lapsistaan mutta ei ole innokas heitä tapaamaankaan, mutta valittaa hän osaa.
Noinko vähän lapset todella merkitsevät, että kirjoitatte, että voit hyvin ottaa lapset, maksan mieluimmin elatusmaksut. Ajatelkaa tuota lausetta, mitä samalla sanotte.
Lapset ovat vain esineitä, ja elatusmaksut tärkeämpiä. Hirveää luettavaa.
Kuka suojelisi näitä lapsia noin hirvittäviltä vanhemmilta.
Mitä järkyttävää on sanoa lasten toiselle vanhemmalle, että on sinun vuorosi huoltaa lasten arki, minä vuorostani maksan sinulle siitä? Eikö molemmat vanhemmat olleetkaan yhtä päteviä ja kykeneviä ja rakastavia? Eikö äitikin voi leikitellä ajatuksella, että mies kantaisi kasvatusvastuunsa? Sanoiko äiti lapsille, että en halua teitä?
Hellou, etköhän nyt hieman ylireagoi.
Tekeekö naisen sanominen siitä järkyttävää, koska kuitenkin suurin osa miehistä tekee samooin sanomatta sitä ääneen.
Kirjoitin (aloitin keskustelun, salasanat oli vaan kadoksissa) että tarjosin exälle mahdollisuutta ottaa lapset hänen luokseen asumaan ja tarjouduin maksamaan elatusmaksut hänelle koska hän koki elatusmaksujen maksamisen niin että elättää myös minut, eli olisin sitten "elättänyt" vuorostaan hänet. Ex hoiti lapset hyvin kun oltiin yhdessä enkä epäillyt hänen taitojaan pärjätä lasten kanssa eron jälkeenkään niin mikä siinä on niin hirveää? En ollut hylkäämässä lapsia minkään hirviön luokse, tosin tiesin hänen kieltäytyvän tästä, enkä kirjoittanut että maksaisin mielummin jollekin lasten hoitamisesta (lue teksti uudestaan).
Lapset ei nimenomaan ole mitään esineitä eikä aloituskirjoituksessa puhuttu mitään että elatusmaksut olisi tärkeämpiä, luitko edes tuota tekstiä? Kysyin minkä takia etävanhemmat kokevat elatusmaksujen olevan exän elättämistä eikä lapsen.
Ja jos joku nyt tosissaan sanoisi että maksaisi mielummin ne kuuluisat elatusmaksut ja jättäisi lapsen huollon nykyiselle etävanhemmalle niin mitä sitten, eikös se ole vain oikeus ja kohtuus että myös se etä ottaisi osan vastuuta lapsestaan? Niin että jos lähivanhempi joskus väsymyksen keskellä noin aattelisi niin hän on se paha, ei se etä joka ei ota vastuuta lapsestaan? Outoa puhetta.
Valitettavasti asia ei ole läheskään aina näin. Haluaisin lapsen vaikka kokonaan itselleni, mutta exä ei anna, vaan haluaa olla lähi, koska saa silloin paremmat tulot. Harrastukset ym. maksetaan puoliksi ja lapset ovat vuoroviikoin molempien luona. Siitä huolimatta maksan elaraita!!!!!!!! Lapsilisätkin menevät lähille. Minkä helvetin takia? Tuloni eivät ole järin suuret, joten ketuttaa. Vaikea on ostaa tähän kotiin lapsille muuta kuin aivan pakolliset vaatteet ja leluja juhlapäivinä. Exä vei kaikki lasten vaatteet, lelut ja huonekalutkin, joten nollasta on pitänyt täällä lähteä. Silti maksan elareita... Ei helvetti kun sapettaa.
Joten puhu omasta tapauksestasi vain. Älä viitsi yleistää. Etä isistä iso osa on miehiä, jotka haluavat laittaa rahansa LAPSIIN, ei exän uusiin vaatteisiin. Niin, kyllä, exälläni on koko ajan jotain uutta itselleen, mutta lapsille hän ei koskaan osta mitään, vaikka saa monta sataa euroa kuussa rahaa lapsia varten.
Niin että äidit pitää lapset vaan sentakia että saa paremmat tulot!!! Kyllä olet tyhmä, mutta olethan mies ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu...köyhä miesrehveli joka haluaisi lapset itsellen että hän saisi paremmat tulot, kuultaa kirjoituksen läpi sun ainoa motiivi pitää lapsias on RAHA....toivottavasti et koskaan saa lapsiasi...
Väärin. Olen sanonut exälleni, että jos saan olla lähihuoltaja, en halua häneltä penniäkään elareita. Vain lapsilisät, ja sillä pärjään taatusti.
Haluan lapset luokseni, koska äidin luona lasten elämä on vain pleikkarilla pelaamista kun äippä juoruaa parvekkeella tupakalla ollessaan puhelimessa ja nukkuu 3 tunnin päiväunia. Viikonloppuisi heittää lapset punaviiniä lipittävälle äidilleen hoitoon. Siksi haluan lapset minun luokseni. Rakastan lapsiani.
Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, koska näet isyydessä ja äitiydessä vain sukupuolet, et yksilöitä.
ja vielä useampia?
Hyvä kysymys. Virheeni oli, että uskoin hänen valheisiinsa. Väitti nuorempana olevansa jotain aivan muuta. Alle vuoden yhdessä olon jälkeen odotimme jo ensimmäistä. Toinen tuli pian putkeen. Lasten takia sinnittelimme yhdessä 10 vuotta, vaikka jo parin vuoden jälkeen olin luopunut toivosta, että olisi osallistuva ja reipas vaimo. Rankkaa oli.
Johan on kummaa puhetta, eihän sun ex yksin sitä päätä mitä sinä maksat elatusmaksuja tai kuka on lähi ja kuka etä. Jos mielestäsi maksat liikaa niin sitten pitänee tehdä uusi elatussopimus muuttuneiden syiden takia, jos lapset on sulla puolet ajasta niin kyllähän sen pitää näkyä myös maksuissa...
Lukeeko kukaan muuten tuota tekstiä ylipäätänsä vai aletaanko heti vetää johtopäätöksiä että siinä taas yksi yh vinkuu elatusmaksun vähyydestä? Minkä ihmeen takia on yleinen käsitys että nuo elatusmaksut menee lähivanhemman omiin menoihin. Jos lähivanhempi tuhlaa elatusmaksut omiin menoihin niin kuka kuka maksaa lasten kulut? Ai niin, eihän ne kuluta enää eron jälkeen....
Ja jos lähivanhempi käy töissä niin miksi se ei saisi ostaa itselleen jotain kivaa omalla palkallaan?
Ei tuohon noin vaan saada muutosta. Oikeusministeriön elatusapuohje on siinä mielessä ongelmallinen että vuoroasumisessa katsotaan kumpi vanhemmmista on "lähivanhempi" ja hänelle pitää sitten maksaa täydet elarit (luonapitovähennys on vain 20-50 euron luokkaa). "Lähivanhempi" saa siis lapsilisät elarit ja "etävanhempi ei saa lapsilisää ja joutuu vielä maksamaan elatusapua. Lähivanhempi saa siis luokkaa 300-400 euroa enemmän vaikka hänellä on yhtä paljon kuluja lapsista kuin etävanhemmalla. Tai voi käydä jopa niin että "etävanhempi" vastaa pääosin lapsen elatuksesta, sen lisäksi maksaa elatusapua eikä saa lapsilisää. Oikeudenmukaista?
Niin, sanon samaa kuin Tseeus. Eli siis lähivanhemmuutta ei noin vain muuteta. Aluksikaan minulta ei sitä kysytty. Exä pakkasi kamansa kun löysi kämpän ja ilmoitti minulle lasten uuden osoitteen. Lastenvalvoja sanoi, että lähihuoltajaksi on merkattu lasten äiti. Minulta ei missään vaiheessa kysytty mitään. Nyt lähivanhemmuuden muuttaminen vaatisi lasten äidin suostumuksen tai erittäin pitävät todisteet lasten laiminlyönnistä lähivanhemmalla tms.
Elareita joudun maksamaan, koska lähi vaatii. Nykyinen systeemi on 70-luvulta, eikä luonapitoa juurikaan huomioida, vaikka se olisi puolet kuusta.
Hyvä uutinen on vain se, että yhden uuden oikeuden ennakkopäätöksen mukaan tästä systeemistä ollaan pääsemässä pois.
Ja niin, se käsitys että lähi käyttää elarit omiin menoihinsa johtuu juuri siitä, että lähi saa rahaa paljon enemmän kuin etä. Ei ole lapsilla niin paljon menoja, kuin lähillä on lapsista tuloja, kun huomioidaan vielä hänen omakin elatusvastuu.
Eli tulemme taas vanhaan tuttuun kaunaiseen, katkeraan, kateuteen lähin suurista tuloista...ah kumpa minä etä reppana saisin huoltajuuden, niin kyllä olisin rikas.....
... sen eteen? Nykyinen systeemi on juuri niin kankea kun sen antaa olla. Mä en ymmärrä miten sanotaan että elareita joutuu maksamaan koska lähi vaatii, pelkällä vaatimuksella ei tarvii kyllä mitään maksaa, sen summan pitää perustua johonkin. Eihän se etä voi vaatia muuta kun yhteisille lapsille elatusta ja jos se summa on teidän mielestä kohtuuton niin miksi ette tee jotain asian eteen? Mars mars lastenvalvojan juttusille ja jos on näyttää että lapset on teidän luona puolet se varmaan huomioidaan siinä. Tuota juuri en ymmärrä, lapset vaan vietiin ja mulle ilmoitettiin... kyllä minä ainakin tekisin asian eteen jotain muutakin kun tyytyisin valittamaan, ainakin siinä tapauksessa jos haluaisin tilanteen oikeasti muuttuvan.
Onhan se hieno että tässäkin ketjussa on moni etä (näissä tapauksissa isä) ilmoittanut että haluaisi lapsen luokseen mutta suurimmalla osalla näyttää olevan syynä se, että pääsisi elatusmaksujen maksamisesta. No, perustelu sekin, vaikkakin mielummin kuulisi perusteluksi jotain muuta.
No onpas naivia tekstiä. Lastenvalvoja ei voi muutta elareita ja jos menee oikeuteen niin silloin käytetään om:n kaavaa missä tosiaan vuoroasumistilanteessa maksetaan ihan täydet elarit (vähennetään vain luonapitovähennys joka on luokkaa 20-50 e). Toki ap voi viedä oikeuteen, tulee muutama tuhat euroa oikeuskulua ja tilanne ei muutu miksikään.
Ootko ollut yhteydessä lastenvalvojaan? Ei noita elatusmaksujen summia hatusta vedetä, kyllä se lapsen eläminen maksaa ja elatusmaksuthan perustuu pitkälti lapsen kuluihin ja vanhempien tuloihin.
Kävin kurkkaa noita om:n sivuja ja tosiaan aika vähän näyttää olevan tuo luonapitovähennys jos on 50/50 hoitomuoto. Noiden lukujen mukaan lapsi ei syö etän luona muuta kun kaurapuuroa niin en ihmettele jos 50/50 hoitomuodossa "etää" ketuttaa elatusmaksuja jos summa on minimi tai enemmän. Tuon laskelman mukaan lapsi syö maksimissaan 100 eurolla kuukaudessa, olisi kyllä kiva nähdä se kuukauden ruokatarjonta joka tuolla on tarkoitus kattaa.... Eli osan katkeruus saattaa olla ihan aiheellistakin, pienen osan mutta osan kuitenkin. Lapsi kyllä kuluttaa ja ne elämiseen tarkoitetut laskelmat on aika kohdillaan niin voi vaan ihmetellä kuka tämän 50 e kahdessa viikossa ruokaa on laskenut...
"Ei ole lapsilla niin paljon menoja, kuin lähillä on lapsista tuloja, kun huomioidaan vielä hänen omakin elatusvastuu. "
Mitkä sinä lasket lapsen menoiksi? Osuus asumiskuluista, vakuutukset, harrastukset, ruoka, vaatteet, lääkkeet, vakuutukset..? Ja näihin menee mielestäsi niin vähän että lähi voi tuhlailla elarit itseensä? Asutko Utopiassa?
Niin, yhtä lailla etävanhempi maksaa asumiskuluja, vakuutuksia, harrastuksia, ruokaa, vaatteita, lääkkeitä lapsille. Hän vaan saa ehkä n 400-500 euroa vähemmän rahaa. Jos esimerkiksi vanhempien tulot samat (esim 1500), elatusmaksu 150 niin etävanhemmalla on käytettävissä 1350 euroa ja lähivanhemmalla 1500 150 100 (lapsilisä) = 1750. Ero siis 400 euroa vaikka kummallakin on saman verran kuluja lapsista.
Tseeuksesta en tiedä, mutta itse olen ollut lastenvalvojaan yhteydessä moneen kertaan. Asiasta on käyty myös keskustelua perheneuvolassa, jotta oltais päästy yhteisymmärrykseen, mutta ei. Olen myös pununut lasten asioista sosiaaliviranomaisten kanssa, jotka suosittelevat ns. ilmoituksen tekemistä, jos asiat eivät äidin suunnalla muutu. (Tässä yhteydessä tarkoitan muita asioita kuin elareita.)
En todellakaan ole istunut tumput suorina tekemättä mitään. Kankea on vain tämä maa, toiminta täällä. Uusi lastenvalvoja aikakin on varattu.
Hyvä että otit asioista selvää. Ymmärtänet varmaankin nyt paremmin, miksi ketuttaa. Siihen kun lisätään se, että exä yrittää jatkuvasti huijata tulojaan sekä liioitella lasten menoja. (Keksii mm. hankintoja, joita hän ei tee, tai ottaa omiin nimiinsä hankinnat, joista olen itse maksanut puolet.) Lisäksi kun mietin, että olen joutunut ostamaan lapsille eron jälkeen kaikki huonekalut, vaatteet ja lelut... Kyllä, olen katkera. Enkä ilman syytä. En myöskään istu tekemättä mitään.
Ja ei, tärkeintä ei todellakaan ole raha, vaan lapset. Mutta kun ei minulla ole varaa huolehtia lapsista, kun rahani menevät exän vaatekaappiin.
Lasken tietysti kaiken tuon. Lapset ovat puolet kuusta minun luonani, joten taatusti tiedän, mitä lasten kulut ovat.
Esimerkiksi: Lähi saa lapsilisiä vaikkapa kahdesta lapsesta n. 300e. Elareita tulee toisen vajaa 300e. Koska lapset ovat isällään puolet kuusta, järjen mukaanhan isäkin käyttää siis lapsiin vielä elareiden lisäksi omassa huushollissaan tuon saman summan, eli 600e. (Vaikka ei kyllä käytä... Mutta tällä laskuopilla pitäisi käyttää.) Ja kun äidin elatusvastuu on sama kuin isän ja isähän maksaa 600 300e=900e/kk, niin äidinkin pitäisi käyttää se sama summa. Yhteensä siis lapsiin kuluisi 1800e/Kk!!!!!!!! Järjetöntö matikkaa. Mutta tällä systeemillähän äiti ja isä maksaisi saman summan.
Vaikka vähän laskemme maltillisemmin, esimerkiksi siis lähi saa lapsilisät 300e ja elarit 300e. Ja koska lapset asuvat isän luona täysin ilmaiseksi (he eivät syö, juo, pukeudu, harrasta, kulje bussilla tms...) Täten äidinkin elatusvastuu on vain 300e, eli sama minkä isä maksaa elareita. Tällöin lapsiin kuluu äidin luona kuukaudessa, tai tarkemmin sanottuna kahdessa viikossa kiinteät kulut, 900e/kk. Melko paljon sekin. Eikä tämä matikka ota huomioon pätkääkään sitä, että todellisuudessa lapset kuluttavat isän luona tasan sen saman summan kuin äidillään.
En usko, että kaksi lastani kahdessa viikossa äitinsä luona kuluttavat 900e/kk. Ei vaikka huomioisin kaikki menot. Lääkkeet, vaatteet, harrastukset ja puhelinlaskut maksamme puoliksi. Vakuutukset maksan minä. Asumiskuluja tulee molemmille yhtä paljon, samoin ruokakuluja. Matkakuluja tulee minulle huomattavasti enemmän, koska lasten koulumatka minun luotani on paljon pidempi.
Siis en asu utopiassa. Asutko sinä? Ja miljooniako lapsiin kuussa tuhlaat? Minulla ei miljoonia ole, ja haluaisin vähät rahani oikeasti laittaa lapsiini, en exääni.
ja vaatteet ja lääkket ja 22 päivän ruoat enemmän kuin ETÄvanhempi, ison asunnon jne. sillä 400 eurolla kuukaudessa?
Tässä tapauksessahan lapsi oli 50-50 vanhempiensa luona.
Siis mitkä 22 päivää? Lapset ovat puolet ajastaan äidillään, puolet minulla. Tasan menee päivät, kuten monella muullakin "etällä" ja lähillä. En ymmärrä koko etä vanhemman termiä. Miten minä muka olen etäisempi kuin lasten äiti? Töideni puolesta minulla on täysin vapaata lähes aina lasten ollessa luonani, joten tulevat koulustakin kotiin niin, että olen paikalla. Määrällisesti vietän lasten kanssa muutenkin enemmän aikaa kuin exä, koska hän kiikuttaa lapsia usein hoitoon sukulaisiin. Hänen kustannettavaksi päiviä kuukaudessa jää siis todellisuudessa vähemmän kuin minulle.
Ja vakuutuslaskut tulevat minulle. Puhelinlaskuista toinen äidille ja toinen minulle. Lääkemenot, vaatteet ja kaikki muukin puoliksi. Ja eiköhän me saman verran tilaa lapsille molemmissa kodeissa tarvita? Miksi vain lähi tarvitsisi lapsille tilaa??
Puhut ihan asiaa, teillä on nää jutut täysin epäoikeudenmukaisia.
Veit sanat suustani. Ainaista jankutusta elareista ja herjaamista, että hän maksaa meidän lainat.
Täys kylähullu tyyppi.
Meille sosku ehdotteli että minä olisin osalistunut lasten kulujen maksamiseen ostamalla tarvittavia tavaroita yhdessä ex:n kanssa,tämähän olisi ollut ihan mukava vaihtoehto mutta ex ei suostunut. Nyt sitten maksan ja oletan että lapselle hankitaan,mitä tarvii ja sen verran v:mäinen saatan olla että käyn vaikka hakemassa ex:n kauppareissulle jos ei ala polkupyörää ja uusia suksia näkymään kun niitä lapsi tarvii,luulis eka kerran jälkeen jatkossa homman toimivan,jos ei toimi heti alussa... Aikaisemmin meillä siis 50/50 eikä elareita,mikä on ihan oikeus ja kohtuus,vaikka olinkin se äiti ja köyhempi osapuoli. itse olisin kyllä valmis ottamaan lapsen itselle ja vähän välittäisin elareista jos etä osallistuisi puolella summalla tavaroiden hankintaan ostelemalla niitä tarpeen mukaan,kyllä minä lapselleni ruuat pystyn hankkimaan ja katon päänpäälle,ja näin minun mielestäni olisi kohtuullista jokaiselle vanhemmalle oli niitä sitten yksi tai kaksi...työpaikathan on keksitty ja vaikak itse en mikään johtotason henkilö ole perusduunari ja toisinaan opiskelijakin vain niin eipä ole mitään koskaan puuttunut ja juhlintaakaan ei ole tarvinnut minimiin jättää,että kai sitä sitten jostain on jäänyt paitsi kun rahat on saatu riittämään...
Hirveää tappelua. Kuinka te oikein jaksatte?
Kirjoituksesi on jo vanha, mutta kommentoin silti...
Ensinnäkin meidän perhe on valittanut asiasta myös lastenvalvojalle, ja heidän esimiehelleen. Olemme kysyneet apua lakimieheltä, sekä elatusvelvollisten liitosta. Emme siis tyydy "vain valittamaan täällä". Mutta tietysti netti on yksi paikka, jossa voi mahdollisesti myös auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia, ja hyvällä onnella avata jonkun omaa napaa tuijottavan lähivanhemman silmät, näkemään asian jokaisen reunan.
Tässä meidän lähtökohdat: Olemme uusperhe. Miehellä on kaksi lasta aiemmasta liitostaan. Minulla on yksi lapsi aiemmasta liitosta. Meillä on myös yksi yhteinen lapsi.
Itse en halua elareita exältä, mutta hän maksaa puolet lapsen isoista menoista, ja lapsi viettää hänen luonaan vähintään 10 päivää kuukaudessa. Lapsilisä tulee minulle, joten se kattaa erotuksen kuluissa. Molemmissa kodeissa on lapselle vaatteet, lelut jne, joten kulut on siltä osin molemmille samat. Ihan turha tapella.
Mutta miehen exä... Hän haluaa kaiken, mitä irti lähtee. Lapset ovat puolet kuusta meillä, miehen exälle menee elatusmaksut.
Myös miehen exä on "uudessa" (ei enää niin uusi, tätä tilannetta on jatkunut jo vuosia) suhteessa. Heidän perheessään on siis kaksi lasta kaksi viikkoa kuussa. Heidän talouden käteen jäävät tulot ovat noin 4200e. Meidän perheessä on neljä lasta. Yksi aina, yksi noin 20 päivää kuussa, ja kaksi kaksi viikkoa kuussa. Meidän yhteen lasketut tulot ovat noin 2500e.
Kuka teistä voi sanoa, että on oikeudenmukaista, että minun mieheni maksaa elareita exälleen???? He maksavat puoliksi lasten harrastusmenot, vaatteet ja lelut on molemmissa kodeissa jne. Tästä huolimatta mieheni joutuu syytämään exälleen 200e joka kuukausi.
Kyllä tässä katkeraksi tulee. Miehen exä valittaa ihan koko ajan, kun hänellä ei rahat riitä. Kumma juttu... Mitenköhän me pysytään hengissä! Tiukkaa tekee.
Pitäisikö vain olla hiljaa? Mikä on se lasten etu? Keneltä se tässä tilanteessa unohtuu? Eikö olisi melko tärkeää, että lapsilla on molemmissa kodeissa taloudellisesti kohtuulliset oltavat?
Onko asia puitu käräjillä, ja tuomio oli tollasissa olosuhteissa tollanen? Kuullostaa vähä uskomattomalta.
Oma syysi, kun veit toisen miehen
hohhhoijaa... He olivat jo eronneet, ennen kuin tapasimme.
Tämä ketju niin helvatan pitkä et en jaksa kaikkea lukea, eikä edes viitsi. Aikuiset ihmiset kinaa kun pienet lapset! Haluan vain herättää kysymyksellä ja lyhyesti kuvata omaa tilannetta.
Ihmisellä vain yksi lyhyt elämä, onko mitään järkeä laittaa näin paljon aikaa ja eneriaa vihaan ja katkeruuteen?
Minullakin on exä. Lapseni isä osallistuu taloudellisesti lapsensa hyvinvointiin milloin mitenkin mutta pitää loppujenlopuksi sovitusta kiinni. Toki myös meillä edelleen joskus sanaharkaa ja erimielisyyksiä. Aikuisina me sovimme asiat ja menemme eteenpäin kunnes taas..jne. Hyvin mennään näillä ja ihan hyviä ystäviä siinä välissä. Lapsen tekemisistä sovitaan aina yhdessä joskus väännetään kättä mutta molemmat nimenomaan haluavat olla sovussa.
No kerronpa minäkin tilanteeni..eli exä ilmoitti jo elatussopimusta allekirjoittaessaan, että hän ei maksa penniäkään. En rupee tappeleen vaan olen Kelasta hakenu elatustukea, saapii Kela sit periä exältä, jos luulevat saavansa :) Tapaamisia on lapsen kanssa muutama vuodessa, kun ei häntä hirveesti kiinnosta. Siitä olen surullinen, ei oo reilua lasta kohtaan, että toinen vanhempi katkaisee välit niin pahasti...jakaisin mielelläni tätä hoitovastuuta lapsen isällekki, mutta hyvin me pärjätään ilmanki :)
Sinua näyttää kiinnostavan enemmän raha ja hoitovastuun jakaminen (=isä on vain satunnainen lapsenvahti) kuin lapsen ja isän välinen suhde. Olet sairas.
No milloin se isän ja lapsen välinen suhde kehittyy ellei tapaamisten aikana´? Ja silloinhan se isä on vastuussa lapsestaan, eikö?
Vai mitä vittua sitä pitäisi tehdä? Itketään miten ei saa tavata tarpeeksi ja kun saa, niin piipitetään että joudutaan lapsenvahdeiksi. Miten olisi hyvä? Mikä arvon etäruikuttajille oikein kelpaisi?
Katkeruudesta huutelevat lähit voisivat leikkiä mielessään ajatuksella (jos he tähän edes kykenevät), että miltä heistä tuntuisi, jos näkisivät lastaan vain joka toinen viikonloppu ja saisivat vielä maksaa tästä "ilosta".
Itse asiassa ei olisi ollenkaan huonompi ajatus, että jokainen lähi joutuisi kokeilemaan etän elämää vaikkapa puoli vuotta. Voisi ääni äkkiä muuttua kälättävässä kellossa.
Minä olen nykyinen lähivanhempi, entinen etä. Eli tiedän molemmat puolet. Meidän tapauksessa minä maksoin kaikki lapsen harrastukset, vaatteet, matkat yms. oli tilanne mikä hyvänsä. Nyt on tilanne sellainen, että isä ei edes tapaa lastaan, ei puhu edes puhelimessa sen kanssa. Olenkin pohtinut ulkomaille menoa, koska ei tuosta ihmisestä isäksi kyllä ole ja tämä isä-lapsi suhde on ainut syy, miksi olen täällä. Lapsi yrittää soittaa hänelle aina silloin tällöin ja ihmettelee, kun isä ei ole vastannut hänelle puhelimeeen kohta puoleen vuoteen. Ja sitten tämä samainen mies vielä valittaa, kun ei näe lastaan.... just. Mutta siis pointtina vaan, että isien tilanne on tunnetusti huono, kun on kyse huoltajuudesta, mutta on näitäkin, ketkä ei oikeasti tee mitään sen huoltajuuden eteen. Mutta sympatiani kaikille isille, ketkä on tässä loukussa sen ex-naisen kanssa, joka vie kaikki rahat ja saa olla lasten kanssa eniten. Itsekin aikoinaan etävanhempana muistan sen tuskan aina, kun lapsi lähti pois. Se on kamalaa.
Lapsen poislähteminen viikonlopun jälkeen on etälle vain se koko kamaluuden huipentuma.
Etänä tietää ja tuskallisen hyvin tietääkin että lapsi tai lapset ovat etän (siis melkeen aina isän) elämästä "poistuneet" melkeen kokonaan.. (tota "poistumista" ei voi tajuta se joka ei itse joudu etäksi)
Vaik kaksnelosen tällä palstalla on vakituisten 24/7 paikallaolijoiden keskuudessa hyvinki kova "tietämys" kuinka helppoa ja huoletonta etän elämä onkaan niin tuo "tietämys" on luotu sitä varten että 24/7 paikallaolijat tuntisivat olevansa kovinkin huonossa jamassa kun etä vaan rallattelee....
En valitettavasti yhteiskuntamme äitimyytin vuoksi ole voinut kokea miten rankkaa ja raskasta lähin elämä todellisuudessa on mutta kun tuumailee asiaa vaikka realistisesti siitä lähtökohdasta että ei lähillä kuin ei etälläkään ole useinkaan kovin rapiat edellytykset mihinkää taloudelliseen menestykseen niin jotenkin, jotenkin tuntuu silti että lähillä olisi "hieman" valoisampi elämä koska oma lapsi on siinä lähellä. (välissä toki tuomassa surujakin mutta kuitenkin pääsääntöisesti tuomassa iloa ja sitä elämänsisältöä vanhemmalleen)
Etä ei saa kokea noita "aina" paikalla olevan vanhemman iloja ja surujakin vaan on pakko purra hammasta vaikka kuinka veetuttaa sen taloudellisen tilanteen lisäksi se että ei kertakaikkisesti saa olla lapselleen se mitä lapsi tarvitsisi ja itsekki kaipais.
Tämän palstan 24/7 paikallaolijoiden mielestä se etän elämä on kuitenki kadehdittavaa ja ihmettelen aivan älyttömästi että kun se heidän mielestä on niin kadehdittavaa niin mistä käsittämättömästä syystä he eivät yksinkertaisesti ala etävanhemmiksi?
Ymmärrän sen että joistakin etävanhemmista ei olisi lähivanhemmaksi ja sillon tilanne on se mikä on mutta mitä tässä on tullu lueskeltua näitä 24/7 paikallaolijoiden jutusteluja niin kaikille on yhteistä se että heillä se lapsen etä ei olisi useidenkin "syiden" mukaan halua/kykyä lähiksi.
Kovasti jää ihmetyttämään se että miksi ylipääten semmosen kumppanin kanssa on pitäny alkaa yhteiseloon ja vieläpä jälkikasvun tekoon kun hän ei ole kyvykäs lapsen kanssa elämiseen?
Noita 24/7 paikallaolijoiden jutusteluja lueskelleena jutusteluista ilmenee kuinka se kumppani muuttui jo yhteiselämässä (ja tietenki eron jälkeen) aivan toisenlaiseksi ja kun tuommosia "perusteluja" eroon/eron jälkeiseen lapsen lähihuoltajuuteen jutustellaan niin ymmyrkäisenä ihmettelen että miksi se kumppani muuttui ja jos oikeasti muuttui niin vaikuttiko muuttumiseen se että toinen kumppani pysyi stabiilina vai olisko se toinen kumppani muuttunu?
Olipa asia miten yksinkertainen tai monimutkainen niin veemäisesti tosi useassa 24/7 paikallaolijan jutustelussa löytyy rivien välistä jos ei aivan suoraanki se surullinen asia että lapsi on otettu koston välineeksi.
Etänä tiedän että monella etällä ei kertakaikkisesti oo huonon taloudellisen tilanteen vuoksi mahdollisuutta ees siihen kaks kertaa kuukaudessa tapaamiseen lapsen kanssa ja se suoraansanoen veetuttaa kun se valjastetaan etän "ei välittämiseksi/hummailuhalukkuudeksi".
Lähdet siis olettamuksesta että jokainen etä olisi kykenevä lähin rooliin kun tuollaista ehdotat? Et siis lainkaan käsitä että jotkut ovat yksinhuoltajia ihan siitä syystä että se toinen vanhempi on täysin kykenemätön vastuunkantajaksi.
Etkä sinä lasten tapaamisesta maksa, vaan osallistut heidän elatukseensa. Mikä siinä on ongelmana? Eikö sinun mielestäsi kuuluisi osallistua vaiko mitä?
"Etänä tiedän että monella etällä ei kertakaikkisesti oo huonon taloudellisen tilanteen vuoksi mahdollisuutta ees siihen kaks kertaa kuukaudessa tapaamiseen lapsen kanssa ja se suoraansanoen veetuttaa kun se valjastetaan etän "ei välittämiseksi/hummailuhalukkuudeksi". "
Miten ei muka ole varaa tavata lastaan? Paskanjauhantaa. Jos joku on oikeasti niin helvetin köyhä ettei ole varaa ottaa muksua luokseen viikonlpuksi, niin siihen voi hakea toimeentulotukea. Ja sitä saa jos on todellakin tarpeeksi persaukinen. Että se siitä selittelystä.
Ja 24/7 täällä päivystävät nämä etäiskät joiden mielestä yhärit on luusereita ja elarit epiksiä.
Joopa joo.. Yks 24/7 paikallaolija putkahti jutustelemaan sitä "tietoaan".
24/7 paikallaolija pitää itsestään selvyytenä että etä vois lähin tavoin porhaltaa soskuun..(veetuttaa varmaan sua muttaku se ei täällä etän elämässä onnistu sormen napsautuksella ja kyynelkanavien aukasemisella se soskutätien pöydän kautta kassalle, raha tilille ja baila bailaa..)
Me etät ku ei olla erityisasemassa vaan meille harkinnanvaraisen avustuksen sijaan jutustellaan: "näin tämä nyt menee, määrärahat on miinuksella mutta voithan kysyä vaikka seurakunnalta josko se voisi auttaa mutta ei, taseet on näin ja täältä ei tipu senttiäkään.."
Oisippa lukenu tuon kirjoitukseni ilman sitä 24/7 paikallaolijan "etä luuseri/lähi paras" -tarkoitushakuisuuttas niin et ois munannu itseä tässä jutustelussa enempää mut.....
Etpä olis pystyny selvemmin todistamaan sitä että 24/7 paikallaolijat etsivät kirjoituksista vaan ne kohdat jotka haluuvatki ja sitten alkaa se syyttely/puolustelu.
Oisit vaan lukenu ilman 24/7 paikallaolijan "etä luuseri/lähi paras" -tarkoitushakuisuuttas niin olisit tajunnu että minä puhuin myös tuosta vanhemman kykenemättömyydestä lähiksi.
Mutta ei, pakko sinun oli 24/7 paikallaolijana todistaa se että puhun totta siinä että 24/7 paikallaolija ei hae ku omaa "oikiassa olemistaan" ja mitään muuta ei voi nähdä..
Pitää nyt kysyä vielä lisäksi että ku sinä 24/7 paikallaolijana otit tietenki asiakses kaivaa kirjoituksestani esille tuon rahaan liittyvän asian niin eikö sulla lapsen lähinä oo muuta kommentoitavaa kirjoituksestani? (vaikka ihmisten "muuttumisesta" tai vanhempien eriarvoisesta asemasta itse lapsen elämän kannalta?)
Näitä 24/7 paikallaolijoiden jutusteluja lukiessa tuo sinun toimintamallis "raha ratkasee kaiken" veemäisesti nousee melekeen joka ainoassa jutustelussa päällimmäiseksi aiheeksi ja suoraansanoen 24/7 paikallaolijoiden yhteisössä veetut välitetään siitä mikä on tärkein, eli lapsi! (aina lapsen edusta ja parhaasta jutustellessa se 24/7 paikallaolijoiden toimesta aletaan laskemaan rahassa joka ikunen asia mikä viittaakaan lapseen)
Heh heh... Puhut niin täyttä asiaa kuin vain olla ja voi mutta sinulla ei ole ilmeisesti kohtuu uutena palstavierailijana ole täysin selvillä miten täällä kannattaa toimia niin ettei keskustelu tyrehdy ;)
Ensinnäkin noita kutsumiasi 24/7 paikallaolijoita kutsutaan täällä suoraan nimellä eli yhäriruikuttajina ;) ;)
Toiseksi, noille yhäriruikuttajaäipille ei kannata lyödä heti kättelyssä jauhoja suuhun kertomalla faktoja niinkuin ne käytännössä ovat vaan täällä on meillä tapana tietoisesti jättää ns. mato koukkuun!!! (toimii aina uusille palstan yhäriruikuttajille kuten myös niille monille monille päivä/ilta/aamu kännisille ruikuttajille ;)
Vinkkinä: kannattaa olla puheissaan ensin ns. tietämättömänä jostakin selvääkin selvemmästä fakta-asiasta ja noille yhäriruikuttajille pitää antaa sellainen "AHAA" nytpäs pääsen pätemään" -elämys ....ja avot!
Sieltä se ja hyvin usein NE yhäriruikuttajien ahaa -elämykset tulevat ja sitten onkin pirun mukava nakella jauhopussit suuhun noille ruikuttajille ;) ;) ;)
Tottakai ne säälittävyyksien ruumiillistumat yrittävät normityyliinsä kompata omia höpötyksiään niillä niiden kymmenillä ellei sadoilla eri "nimimerkeillään" mutta se on noiden säälittävyyksien ominaisuus.... ;)
Itse en ole aikoihin kommentoinut mitään tänne yhäriruikuttajaäippien valtaamalle foorumille koska tämä homma on nähty ettei niistä säälinkerjääjistä ole muuhun kuin siihen itsekeskeiseen shitinjauhamiseen joilla ne surkuhupaisuuden huipentumat nolaavat kerrasta toiseen itsensä äärettömyyksiin asti mutta nyt kun huomasin sinun kirjoituksesi niin oli pakko kirjoitella sinulle vähän foorumin menosta....
(ja voit sitten satavarmasti uskoa että nämä sinun ja minun kirjoitukset tullaan foorumin vakiruikuttajien toimesta niputtamaan yhden ja saman ihmisen kirjoituksiksi mutta se on niiden perusmättöä ettei noiden yhäriruikuttajien "kehumista" voi harrastaa kuin vain yksi ihminen)
Niin ja muuten, todennäköisesti tämä minun kirjoitukseni kuten myös sinun kirjoitukset tullaan poistamaan ylläpidon toimesta sillä yhäriruikuttajan ruikuttaja -sana on tullut osaltaan myös siitä että nuo luuserit ruikuttaa ylläpidolle kaikista kirjoituksista jotka ovat "asiattomia" ( siis kirjoitukset joissa kerrotaan faktat faktoina! )
Kylläpä kyllä joo.
Aloittelija oon ite palstalle jutustelussa niin eikai sitä kaikkia jippoja hoksaa käyttää.
Oonhan mä lukenu jo jonku aikaa ohimennen näitä palstan jutusteluja ja onhan tuo yhäriruikuttaja termi tullu esiin monessa jutustelussa mutta en viittiny heti sohasta suoraan kusiaispesään sanomalla yhäriruikuttajaksi.
Tuo 24/7 paikallaolija on mun vastine yhäriruikuttaja käsitteelle ja näyttihän tuoki mun termi osuvan heti (SHFFR)
Tuli sitä vissiin lyötyä aikalailla liikaa niitä jauhoja 24/7 yhäriruikuttajien suuhun tuolla mun eka jutustelulla ku tämä jutustelu tyrehty heti aika pikkuseksi parin vissiin justiinsa kännisen yhäriruikuttajan älyvappaasta jutustelusta huolimati.
Oon mä sen verran kauan käyny lukemassa näitä jutusteluja että tiijän tuon että niitä faktajutusteluja poistuu ylläpidon toimesta ja nämä 24/7 yhäriruikuttajat on niistä ruikuttanu ku ne jutustelut on semmosia joitten takia monen 24/7 yhäriruikuttajan korvat punottaa ku paloauto ;)
Kiitoksia vinkeistä niin saa pidettyä jutustelua käynnissä ku ei heti heitä koko jauhosäkkiä 24/7 yhäriruikuttajien suihin nii pääsevät tosiaan välissä siihen ahaa -elämykseen ;)