Olen seurustellut mieheni kanssa jo 3,5 vuotta ja emme ole vieläkään kihloissa. Asia hermostuttaa minua. Olen väsynyt odottamaan ja toivomaan kihlausta. Kun aloimme seurustelemaan, niin mieheni sanoi, että mitäs sanot jos mentäisin naimisiin jo ensi kesänä. Hänen heittonsa ei ollut kuitenkaan kosinta, vaan kokeilu, että miten reagoin asiaan. Nauroin asialle ja sanoin, että taitaa olla hiukan liian aikaisin. Olemme rakentaneet suhdetta usean vuoden ajan. Olemme käyneet paljon läpi henkisellä tasolla, koska kummallakin omat kipunsa aikaisemmista suhteista. Minun on ollut hyvin vaikea oppia luottamaan, koska aiempia suhteita on paljon. Mieheni taas oli avoliitossa narsistisen persoonallisuushäiriöisen kanssa 16 vuotta.
Tiedän, että mieheni rakastaa minua paljon. Hän tarjoaa minulle hyvän taloudellisen turvan, vie syömään, elokuviin ja mukaville reissuille. Teemme yhdessä mukavia asioita ja viihdymme loistavasti yhdessä. Meillä on paljon aikaa toisillemme. Halailu, suukottelu ja lähellä olo on joka päiväistä. Rakkautemmme on hellää ja syvää. Omasta mielestäni osoitan paljon rakkautta miehelleni, muun muassa pidän kodin siistinä, teen ruokaa ja hieron häntä.
Kosintaa ei vain kuuluu. Olen tehnyt hänelle moneen otteeseen selväksi, että en aio loputtomiin olla avoliitossa. Koen sen loukkaavaksi minun naiseuttani kohtaan. Haluan, että rakkaus sidetöidään avioliitolla, koska vain se asia voi auttaa minua päästämään irti siitä varautuneisuudesta mitä minussa yhä on. En kykene yksinkertaisesti antamaan kaikkea rakkautta, jollen tiedä tämän kestävän ja kantavan. En tiedä kauanko vielä odotan. Tämä asia on minulle niin iso, että olen mielessäni useita kertoja jo ajatellut lähteväni koko suhteesta ja olen tämän varmaan miehelleni sanonutkin. Tiedän, että myös omalla käytökselläni luo jonkinlaista epävarmuutta miehelleni. Miehen logiikka kun on tämä, että ensin kaikki rakkaus ja sitten kosinta ja avioliitto. MInä en vain pysty antamaan kaikkea, jos mies ei vie suhdetta päätepisteeseen. Minä en kosi. Se asia on täysin varmaa. Mies on sanonut, että avioliitto on myös hänen ajatuksensa ja että prosessi käy. Minun kärsimättömyyteni ja epäilyni mukamas pitkittää asioita. Minusta ihan täysi tekosyy. Aiempien pettymysteni vuoksi minussa on sisäänrakennettu selviytymismalli, jolla tipun jaloilleni ja pystyn jälleen järjestämään elämäni. Tämä malli on takaportti, joka suojelee minua.
MIksi mies rakastaa, mutta ei kosi?
26
10599
Vastaukset
- hopearenkula
mielestäni sinulla on ihan terve asenne, en ainakaan itse pidä sellaisesta suhteen roikuttamisesta, jota miehet tuppaavat harrastamaan
- juuz12
miehen näkökulmasta sanoisin että se johtuu siittä kun nauroit ja sanoit että liian aikaista..koska miehesi taisi olla jo valmis silloin viedä sinut vihille mutta perääntyi koska pelästyi
- ei käskystä kosita
En tiedä, kuinka usein olet mieheltäsi kosintaa kärttänyt. Nyt päätät jonkun kuukausirajan, jona aikana et kertaakaan aloita puhetta naimisiinmenosta. Ota riittävän pitkä aika, jotta avokkisi ehtii herätä ja kosia. Jos ei kosi, niin lähde sitten.
- turhautunut30
Kiitos vastauksestasi! Olet aivan oikeassa siinä mitä sanot. Yritän olla kärsivällinen ja kokeilla, että mitä tapahtuu, kun olen puhumatta asiasta.
- ninaco
turhautunut30 kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi! Olet aivan oikeassa siinä mitä sanot. Yritän olla kärsivällinen ja kokeilla, että mitä tapahtuu, kun olen puhumatta asiasta.
Kannattaisi puhua miehen kanssa ihan rauhassa asiasta ja kysyä mitä hän on mieltä suhteenne etenemisestä... Vihjailut ja ym eivät toimi. Ja yhdyn miehen näkökulmaan vaikka en olekaan mies, miehesi luultavasti pelästyi kun nauroit ensin koko asialle. Nyt taas olet puhunut kosimisesta joten voi olla ettei miehesi oikein tiedä mitä todellisuudessa haluat koska aluksi sanoit että oli liian aikaista (vaikka oli yli 3vuotta sitten, miehet eivät tätä ajattele) Puhu nyt miehesi kanssa asiasta, silloin tiedät mitä mieltä hän on suhteestanne.
Itse olen ollut parisuhteessa jo viisi vuotta, esikoista odotan eikä kummallakaan ole kiire kosia. Mitä se muuttaisi? Olemme asuneet yhdessä koko tämän ajan, ja lapsen syntyminen täyttää rakkautemme, oli meillä sormukset sormessa tai ei. Tiedän että joillekkin on todella tärkeää kihloihin meno, mm ystäväni joka jätti miehensä monen vuoden jälkeen ihan siitä syystä ettei mies kosinut. Kun ystäväni lähti, mies oli ihan ymmällään, hän ei ollut tajunnu ystäväni vihlailuja tilanteesta. Vaikka ystäväni oli sanonut että suhde loppuu jos kosintaa ei kuulu. Niin se vaan on, miehet ovat hömppiä jokka eivät tajua kun keskustelemalla kunnolla asiasta. :) - Turhautunut33
ninaco kirjoitti:
Kannattaisi puhua miehen kanssa ihan rauhassa asiasta ja kysyä mitä hän on mieltä suhteenne etenemisestä... Vihjailut ja ym eivät toimi. Ja yhdyn miehen näkökulmaan vaikka en olekaan mies, miehesi luultavasti pelästyi kun nauroit ensin koko asialle. Nyt taas olet puhunut kosimisesta joten voi olla ettei miehesi oikein tiedä mitä todellisuudessa haluat koska aluksi sanoit että oli liian aikaista (vaikka oli yli 3vuotta sitten, miehet eivät tätä ajattele) Puhu nyt miehesi kanssa asiasta, silloin tiedät mitä mieltä hän on suhteestanne.
Itse olen ollut parisuhteessa jo viisi vuotta, esikoista odotan eikä kummallakaan ole kiire kosia. Mitä se muuttaisi? Olemme asuneet yhdessä koko tämän ajan, ja lapsen syntyminen täyttää rakkautemme, oli meillä sormukset sormessa tai ei. Tiedän että joillekkin on todella tärkeää kihloihin meno, mm ystäväni joka jätti miehensä monen vuoden jälkeen ihan siitä syystä ettei mies kosinut. Kun ystäväni lähti, mies oli ihan ymmällään, hän ei ollut tajunnu ystäväni vihlailuja tilanteesta. Vaikka ystäväni oli sanonut että suhde loppuu jos kosintaa ei kuulu. Niin se vaan on, miehet ovat hömppiä jokka eivät tajua kun keskustelemalla kunnolla asiasta. :)Jos kaksi ihmistä rakastavat toisiaan, niin eihän siihen välttämättä mitään sormuksia tarvita. Ymmärrän hyvin sinun näkökantasi, koska itsekin ajattelen toisinaan myös noin.
Luulen, että perheeni arvoilla on myös merkitystä miten suhtaudun sitoutumisasioihin. Lapsuuden perheessäni arvostetaan suuresti avioliittoa. Tunnen tavallaan häpeää siitä, että olen avoliitossa. Tiedän, että äitini ja sisarukseni puhuvat asiasta selän takana. He ihmettelevät, että miksi mieheni ei kosi minua. Koen olevani jotenkin toisen luokan kansalainen, kun en ole naimisissa.
Mieheni oli edellisen kumppaninsa kanssa 15 vuotta. He eivät olleet kihloissa, eivätkä naimisissa. Se ei kuulemma ollut kummallekaan heistä tärkeää. Itse olen tehnyt heti suhteen alussa selväksi, että avioliitto on hyvin tärkeä asia minulle. Mieheni oli silloin samaa mieltä.
Keskustelimme asiasta ja hän on edelleenkin sitä mieltä, että avioliitto kuuluu kuvioon. Mutta ihmettelee mikä kiire asialla on. Kiire?? En voi käsittää häntä.. olemmehan olleet yhdessä jo 3,5 vuotta. Se on ikuisuus kenelle naiselle tahansa.
Eikö miehet tajua avioliiton merkitystä naiselle? Kun luen tätä sivustoa, niin voi havaita, että kuinka naiset toivovat ja odottavat kosintaa. Kun sitä ei kuulu, niin nainen alkaa epäilemään miehen rakkautta. Nainen tulee epävarmaksi ja alkaa sulkeutua. Miksi antaa rakkautensa miehelle, joka haluaa pitää naisen epävarmuudessa? Miksi haluaisin miehen, joka ei halua minua "omakseen"? Pitääkö nykyajan miehet naisia niin itsestäänselvinä, etteivät vaivaudu viemään naista vihille?
Olen pettynyt rakkaudessa monta kertaa. Miten voisin tietää, ettei nyt käy niin? Minä en voi hyväksyä sitä, että eläisin loputtomiin avoliitossa. Miten tässä käy, jos odotan ja odotan.. ja lopulta petyn. Katkeroidun ja tulen vihaiseksi, ja lopetan suhteen. En voi antaa kaikkea rakkauttani, koska senkään antaminen ei takaa, että mieheni kosisi minua. Olen kuullut sanottavan, että mies ei kosi, koska mies kokee saavansa naiselta jo nyt kaiken tarvitsemansa.
Huomaan seksuaalisten halujeni vähentyneen tämän asian myötä. Hellyyttä ja läheisyytä on, mutta seksuaalisuuteni on alkanut sulkeutua. Miten pystyisin avautumaan ja antamaan kaikkeni, jos minua hän ei kuitenkaan rakasta minua täydestä sydämestään. Jos rakastaisi, niin tuskin antaisi minun enää odottaa. Kyllä mies on epävarma tunteistaan, jos hän ei kosi naista:(
Ps. Nimimerkille "Ei se ollut kokeilu" ... Minulle avioliitto on vakava asia. Jos se heitetään puoliksi huumorilla, kun ollaan vasta tutustuttu muutamia kuukausia, niin sitä on vaikea ottaa tosissaan. - tasapainoinen
Turhautunut33 kirjoitti:
Jos kaksi ihmistä rakastavat toisiaan, niin eihän siihen välttämättä mitään sormuksia tarvita. Ymmärrän hyvin sinun näkökantasi, koska itsekin ajattelen toisinaan myös noin.
Luulen, että perheeni arvoilla on myös merkitystä miten suhtaudun sitoutumisasioihin. Lapsuuden perheessäni arvostetaan suuresti avioliittoa. Tunnen tavallaan häpeää siitä, että olen avoliitossa. Tiedän, että äitini ja sisarukseni puhuvat asiasta selän takana. He ihmettelevät, että miksi mieheni ei kosi minua. Koen olevani jotenkin toisen luokan kansalainen, kun en ole naimisissa.
Mieheni oli edellisen kumppaninsa kanssa 15 vuotta. He eivät olleet kihloissa, eivätkä naimisissa. Se ei kuulemma ollut kummallekaan heistä tärkeää. Itse olen tehnyt heti suhteen alussa selväksi, että avioliitto on hyvin tärkeä asia minulle. Mieheni oli silloin samaa mieltä.
Keskustelimme asiasta ja hän on edelleenkin sitä mieltä, että avioliitto kuuluu kuvioon. Mutta ihmettelee mikä kiire asialla on. Kiire?? En voi käsittää häntä.. olemmehan olleet yhdessä jo 3,5 vuotta. Se on ikuisuus kenelle naiselle tahansa.
Eikö miehet tajua avioliiton merkitystä naiselle? Kun luen tätä sivustoa, niin voi havaita, että kuinka naiset toivovat ja odottavat kosintaa. Kun sitä ei kuulu, niin nainen alkaa epäilemään miehen rakkautta. Nainen tulee epävarmaksi ja alkaa sulkeutua. Miksi antaa rakkautensa miehelle, joka haluaa pitää naisen epävarmuudessa? Miksi haluaisin miehen, joka ei halua minua "omakseen"? Pitääkö nykyajan miehet naisia niin itsestäänselvinä, etteivät vaivaudu viemään naista vihille?
Olen pettynyt rakkaudessa monta kertaa. Miten voisin tietää, ettei nyt käy niin? Minä en voi hyväksyä sitä, että eläisin loputtomiin avoliitossa. Miten tässä käy, jos odotan ja odotan.. ja lopulta petyn. Katkeroidun ja tulen vihaiseksi, ja lopetan suhteen. En voi antaa kaikkea rakkauttani, koska senkään antaminen ei takaa, että mieheni kosisi minua. Olen kuullut sanottavan, että mies ei kosi, koska mies kokee saavansa naiselta jo nyt kaiken tarvitsemansa.
Huomaan seksuaalisten halujeni vähentyneen tämän asian myötä. Hellyyttä ja läheisyytä on, mutta seksuaalisuuteni on alkanut sulkeutua. Miten pystyisin avautumaan ja antamaan kaikkeni, jos minua hän ei kuitenkaan rakasta minua täydestä sydämestään. Jos rakastaisi, niin tuskin antaisi minun enää odottaa. Kyllä mies on epävarma tunteistaan, jos hän ei kosi naista:(
Ps. Nimimerkille "Ei se ollut kokeilu" ... Minulle avioliitto on vakava asia. Jos se heitetään puoliksi huumorilla, kun ollaan vasta tutustuttu muutamia kuukausia, niin sitä on vaikea ottaa tosissaan.Sua käy kyllä sääliksi. Sinulle onnenhetket tässä maailmassa ovat harvassa, koskapa ne tulevat toisen ihmisen kautta.
Odotappas, kun olette naimisissa, ja käy ilmi, että isäntä onkin käynyt painamassa naapurin neitoa ikävissään muutaman kerran. Seksualisuutesi loppuu taas siihen paikkaan. Sitten avioliittoa on työläs purkaa.......
Opettele olemaan onnellinen itsesi tekemistä asioista. Älä anna toiselle noin suurta valtaa omaan onnellisuuteesi.
- .
Ei mies tuollaisia leikillään puhu. Tosissaan se oli, mutta niin epävarma asiastaan, ettei tohtinut kysyä vakavissaan. Ja sinä tyhmä heität märän rätin naamalle.
- Ujo Poika Maalta
Mies on vaan niin ujo ja arka ei uskalla enää kosia.
- Uudenaikaistako
Ota riski ja kosi häntä!
- pohjoisen akka
Täällä on samanlainen tilanne. Kun muutin avomieheni luokse n 6 vuotta sitten, hän oli menossa kanssani naimisiin ihan tuossa tuokiossa. Yhdyin ajatukseen. Kun olen asiaa ottanut puheeksi ja sanoille pyytänyt katetta, mies suuttuu ja huutaa että mikä se vihkimällä muuttuu. Olen tilanteessa - lähdenkö vain jäänkö! Tyhjä olo kaiken lupauksien jälkeen.
- pescadita
Ikävää, että te kaikki ihanat naiset ovat tälläisessä tilanteessa, mutta koen myös samalla jonkinlaista helpotuksen tunnetta, kun tiedän etten ole ajatusteni kanssa yksin.
Ihana suhteeni on kestänyt myös sen 3,5 vuotta ja olen haaveillut avioliitosta jo jonkin aikaa. Olemme keskustelleet miekkoseni kanssa asiasta ja hän on kertonut avioliiton myös kuuluvan tulevaisuuden suunnitelmiin. Kosintaa ei kuitenkaan ole kuulunut. Huomaan ajattelussani samanlaisia piirteitä kuin sinulla "Turhautunut33", uskon kasvatuksen ja perheen/suvun asenteiden vaikuttavan vahvasti tunteisiini, siihen että mielestäni olisi jo hyvä hetki ottaa seuraava askel kohti yhteistä tulevaisuutta.
En ole painostanut miestäni, mutta hän taitaa olla tietoinen "avioliittomyönteisyydestäni" ja sitoutumisestani häneen. Tulevaisuuden suunnitelmia olemme tehneet pitkälle ja meillä on paljon yhteisiä haaveita ja tavoitteita tulevaisuudessa. Mitä avioliitto muuttaisi? Tottakai olen miettinyt sitä itsekin. Ei varmasti mitään, tai sanotaanko että toivottavasti ei muuttaisi mitään :) Sisälläni on kuitenkin joku selittämätön alitajuntainen tarve sitoutua toiseen avioliiton muodossa. Ehkä se päivä vielä koittaa, toivottavasti pian ;)
Kaikista näistä asioista huolimatta olen joka päivä kiitollinen ihanasta suhteestani, en tästä luopuisi vaikka kosintaa ei kuuluisikaan! - Aviovaimo
Hmm... Onkohan alkuperäistä keskustelun aloittajaa jo kosittu?
Itse kysyisin suoraan, että aiotko joskus kosia minua ja jos, niin milloin suunnilleen? Kertoisin, että kihlaus ja avioliitto ovat minulle tärkeitä asoita jne.
Mielestäni ollaan heikolla pohjalla, jos ei suhteessa voida jutellaihan kaikista asioista.
Oma mieheni kosi minua - ehkä rakastumisen huumassa ja kihlauduimme vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Kysyin häneltä suoraan, haluaako hän olla kihloissa kauan vai vähän aikaa, tai haluaako avioitua ollenkaan.
Hänelle olisi sopinut vaikka loppuelämän kihloissa ja avoliitossa olo, mutta koska olin kertonut, että itse haluaisin olla avioliitossa, niin koska hän rakasti minua ja tiesi sen minulle merkitykselliseksi asiaksi, niin hän oli myös avioliittoon valmis ja yhdessä myöhemmin sovittiin hääpäivä ja nyt ollaan onnellisesti naimissa vajaan parin vuoden seurustelun jälkeen.
Avoimuus on kaiken a ja o - avoin ja suorapuheinen voi olla myös kauniisti ja lempeästi. Suosittelen sellaista tyyliä, että kertoo toiselle, että minulla olisi tärkeää asiaa, josta haluaisin jutella, milloin sulla olisi aikaa....Hyväksi havaittu konsti: On hyvä aloittaa vaikeat asiat siten, että perustelee ensin ja sitten sanoo asian ja sanoo vielä aluksi, että perustelen ensin ja sitten kerron sen pääasian - toinen ei ehdi hermostua, vaan ehtii orientoitua pääasiaan ja myös ymmärtää paremmin toista osapuolta.
Onnea ja avoimuutta kaikille parisuhteessa oleville! = ) - Turhautunut33
Tulinpas vilkaisemaan tätä palstaa ja päätin vastata. Vastaus kosinta asiaan on se, että minua ei olla vielä kosittu. Oma näkökulmani on muuttunut tilanteeseen nähden. Olemme puhuneet mieheni kanssa asiasta paljonkin ja olen ymmärtänyt, että miksi tilanne on ainakin vielä toistaiseksi näin. Olen vasta ymmärtänyt, että mitkä syyt vaikuttavat tilanteeseen. Olen itse ollut vaikuttamassa siihen, ettei mies ole uskaltanut kosia. Riitojen ja erimielisyyksien tullessa, olen aina pelännyt suhteen loppumista ja tokaissut ääneen aika lapsellisia kommentteja "Hommaa sitten itsellesi parempi nainen, jos en kelpaa", "sua ei yhtään haittaa vaikka saman tien tästä lähtisin", "Sä haluat potkaista mut ulos".. Olen ollut draamakuningatar, joka on halunnut hakea vahvistusta rakkaudelle tällaisellä käänteisellä käyttäytymisellä.
Mies on kokenut nämä mun kommentit niin, että olen epävarma rakkaudestani häneen ja että saatan oikeasti lähteä vaikean tilanteen tullen. Mies ei ole missään tilanteessa uhannut jättää mua, eikä ole tehnyt mitään, jotta mun olisi syytä kokea noin. Nämä asiat juontaa juurensa syvemmältä eli lapsuudesta ja aiemmista suhteista. Lapsuudessa en muista koskaan olleeni vanhempieni sylissä, joten minussa on suuri hylätyksi tulemisen pelko. Äiti ja isäni suhde ei ollut hyvä. Äiti haukkui aina isääni ja miehinä, jonka vuoksi alitajuisesti etsin vahvistusta sisäiselle vääristymälleni, että kaikki miehet ovat pahoja ja hyväksikäyttäjiä.
Olen syyttänyt miestäni, ettei halua naimisiin kanssani. Todellisuudessa minä pelkään avioliittoa. Tämä pelko juontaa juurensa vanhempien avioliitosta. Tiedän, ettei oma suhteeni tulisi olemaan sellaista, mutta siltikin tämä alitajuinen vanhempien malli avioliitosta on syvällä minussa.
Tämän suhteen aikana olen todella paljon eheytynyt ja tunnen oloni onnelliseksi. Kun olen käsitellyt tätä avioliitto asiaa mieni ja parin ystäväni kanssa, niin ymmärrän, että itse olen luonut sen todellisuuden etten ole vielä naimisissa. En ole ihan vielä valmis siihen ja nyt kun ymmärrän sen, niin kaikki epätoivo ja ahdistus ovat poissa asian suhteen:)
Mieheni on sanonut, että suhteemme etenee ja näkee, että olemme yhdessä lopun elämän. Mieheni suunnitelmaan kuuluu avioliitto. Minulla on luottavainen olo sisälläni siitä, että kaikki tapahtuu ajallaan ja juuri niin kuin on tarkoitettu. Juuri nyt tuntuu oikealta, että asiat ovat juuri näin :)- lemmy
Olen seurustellut reilu 4, 5v. Kaikki nämä vuodet mieheni on puhunut avioliitosta ja lapsista. Nyt järkytykseksi itselleni tuli että tämä on muuttunut. Kokoajan olen odottanut kosintaa ja järkytyin kun mieheni sanoi haluavansa "loppuelämän" kanssani muttei tiedä haluaako koskaan avioliittoa tai lapsia. En nyt käsitä mitä on tapahtunut ja olenko epäonnistunut naisena. Vastaavia kokemuksia?
- lemmy
Olen seurustellut reilu 4, 5v. Kaikki nämä vuodet mieheni on puhunut avioliitosta ja lapsista. Nyt järkytykseksi itselleni tuli että tämä on muuttunut. Kokoajan olen odottanut kosintaa ja järkytyin kun mieheni sanoi haluavansa "loppuelämän" kanssani muttei tiedä haluaako koskaan avioliittoa tai lapsia. En nyt käsitä mitä on tapahtunut ja olenko epäonnistunut naisena. Vastaavia kokemuksia?
- tyghnjghnjygu
lemmy kirjoitti:
Olen seurustellut reilu 4, 5v. Kaikki nämä vuodet mieheni on puhunut avioliitosta ja lapsista. Nyt järkytykseksi itselleni tuli että tämä on muuttunut. Kokoajan olen odottanut kosintaa ja järkytyin kun mieheni sanoi haluavansa "loppuelämän" kanssani muttei tiedä haluaako koskaan avioliittoa tai lapsia. En nyt käsitä mitä on tapahtunut ja olenko epäonnistunut naisena. Vastaavia kokemuksia?
On aivan vastaava kokemus, sillä erolla, että olen ollut puoli vuotta kihloissa (sovittiin vaan epämääräisesti, mies ei kosinut) ja nyt mies ilmoittikin, ettei olekaan varma haluaako naimisiin. Ei ole kuulemma "valmis". Vaihtoehdoiksi antoi, että jatketaan näin ja ehkä joskus mennään naimisiin tai sitten erotaan nyt.
Olen sanaton.
- sinkku1
MIESTÄ ei kannata kosia, jättäkää mies joka ei halua sitoutua ja olkaa viisaampia seuraavala kerralla, eli tutustuminen toiseen ja ei kiitos avoliitolle.
- n grthtrh
Minä kosin miestä ja olemme kihloissa nyt. Kyllä nainenkin voi kosia.
- tää vaan
Minäkin odottelen kosintaa. Koska sitä ei ole kuulunut eikä näkynyt, olen miettinyt onko kyse siitä ettei hän luota, siitä ettei hän ole valmis, tai etten ole oikea vai mistä. Tulee tunne, etten ole riittävän hyvä. Vai onko vika juuri siinä, etten luota itseeni? Siis en ole missään kohtaa valmis pettämään luottamusta, en mitenkään. Ja sisimmissäni tiedän, että hän luottaa minuun, silti se, ettei suhde etene hämmentää.
Olen toivonut, että voitaisi yrittää lasta puolen vuoden päästä.... ja mies haluaa että ennen lapsia oltaisi naimisissa. Hän on sanonut haluavansa lapsia.
Kosintaa ei ole näkynyt eikä kuulunut. Ja joitain päiviä muistutin asiasta. Hän kysyi "etkö luota muhun?"
Jäin miettimään, mitä tuo tarkoitti. Siis tottakai luotan... Mutta täh?- 16+1
jos keskustelu meni niin, että
sinä: milloin kosit
mies: etkö luota?
niin siitä voipi päätellä, että mies kysyi "etkö luota minun kosivan" eli aikoo kosia. ole kärsivällinen ja lopeta jankutus asiasta.
- Lucy
Vanha ketju on näköjään tänä keväänä vielä jatkunut. Olisi kiva tietää mitä aiemmin kirjoittaneille (kuten aloittaja) kuuluu :)
Minäkin kosintaa odotan. Olen 32-vuotias, en ole ollut naimisissa koskaan enkä kihloissakaan. Minulla on 7-vuotias lapsi. Puolisoni kanssa olemme olleet yhdessä reilut 3 vuotta. Hän on 40, ei myöskään ole ollut naimisissa aiemmin. Meillä menee minusta hyvin. Lapsista on ollut puhetta ja mies haluaisi lapsia, minä myös. MUTTA. Seurustelun alkuvaiheessa sanoin, että jos minä vielä saan lapsia niin he syntyvät avioliittoon. 1. lapseni syntyi silloisen miehen vahvasta painostuksesta, mutta siitä huolimatta tietenkin rakastan häntä, hän on parasta mitä minulla on vaikka aluksi pelotti ihan valtavasti. Onneksi olen kasvanut mielestäni varsin hyväksi äidiksi.
Nykyisen mieheni kanssa pystyn näkemään meidät kaikki perheenä. Nyt hän on useamman kerran sitä kysynyt että onko minullakin vielä niitä lapsihaaveita, antaa ymmärtää että hänellä on.
Mutta jonnekin tuntuu unohtuneen, että minä en halua lapsia enää avoliittoon. En voi ymmärtää sitä, jos ajatellaan että lapsi olisi jotenkin pienempi juttu kuin naimisiin meno. Lapsi/lapsethan ovat suurin vastuu mitä ihmisellä on kantaa.
Pitänee ottaa miehen kanssa asiaa vielä puheeksi. Mutta rehellisesti sanottuna, se pelottaa. Pelottaa ettei hän haluakaan kanssani naimisiin ja sitten taas on mietittävä elämän järjestykset ihan uudelleen. - Avioliitto on out!
Älkää menkö naimisiin! Heti kun pappi on aamenen sanonut, mies muuttuu määräileväksi, omistavaksi, ihan toiseksi mitä on tähän asti ollut. Naimisiinmenon jälkeen olet miehen omaisuutta jota voi kohdella ihan miten vain. Lähteminen on huomattavasti vaikeampaa vaikka ero onkin helppo asia nykyään.
ÄLKÄÄ SIIS MENKÖ NAIMISIIN, ONNELLINEN PARISUHDE VOI OLLA ILMAN AVIOLIITTOAKIN!! - Anonyymi
Sama tilanne. Mies ollut kerran avioliitossa ja toisen kerran kihloissa.
Minua kosi ennen yhteenmuuttoa.
Asumme yhdessä. Vähitellen minusta ei tunnu miltään. Pian tulee neljä vuotta yhteensä, josta kaksi vuotta yhdessäasumista.
Olen pettynyt. Asiasta nousee riita, jos puheeksi otan. En tunne juuri mitään enää. - Anonyymi
Miehille naimisiin meno ei ole niin tärkeä asia, että välttämättä edes tajuaisivat kosia.
Nimimerkillä 10 vuotta yhdessä enkä hoksannut koko asiaa ennenkuin vaimoke asiasta mainitsi. - Anonyymi
Se ei rakasta tarpeeksi. Odottaa vielä josko parempi ilmestyy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61247Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän181231Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11159- 41154
Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01134Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,01133Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin01118Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411114Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21105Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11100