En pysty unohtaa...

Tapasin netissä miehen, joka oli mielestäni maailman suloisin jo valokuvassa. Kun tapasimme, häkellyin koska hän oli vieläkin komeampi/söpömpi. Rakastuin heti, välillämme leiskui sellainen kemia mitä en tiennyt maailmassa olevankaan! Tapailimme muutaman kuukauden ja aloimme seurustellakkin, sänkyyn asti emme ehtineet mutta kauas se ei jäänyt. Hän katosi mitään sanomatta jättäen jälkeensä vieläkin surevan neitosen. En usko että esitti voimakkaan ihastumisensa, ei sellainen vain ole mahdollista... Miksi siis kadota sanomatta mitään... Itse kai valehtelit mulle että olen sun sielunkumppani, toin voimaa ja kestohymyn. Tää ettei voi unohtaa on niin repivää kun on tunne siitä, että elämäni rakkaus piti pilkkanaan.