Hei. Olen reilusti yli parikymppinen mies ja hakemassa tulevassa yhteishaussa ammatillista perustutkintoa opiskelemaan. Minulla ei ole aiempia tutkintoja joten vaihtoehtoni rajoittuvat siksi juuri ammattiopistoihin. Motivaationa ammattikoulutuksen suorittamiselle on myös jatko-opiskelukelpoisuuden parantaminen.
Olen suht sosiaalinen ja mukava mutta en ollenkaan äänekäs ryhmätyöskentelijä enkä myöskään koe soveltuvani hyvin puhtaalle hoitoalalle joka sisältää runsaasti ihmisten koskettelua. Harkitsin (ja hain) aiemmin nuoriso-ohjaajan uraa ja kokeilin myös tätä ammattia. En kokenut itselleni sopivaksi runsaan lasten kanssa työskentelyn ja osittain työn 'vartijamaisen' luonteen takia johon ei konkreettista tekemistä hirveästi sisältynyt, vaikka tämä saattoi heijastella vain ko.työpaikkaa.
Olen nyt miettinyt seuraavia aloja:
Viittomakielen ohjaaja: Kuulostaa paperilla hyvin mielenkiintoiselta ja työkuva voinee olla melko laaja. Hyviä puolia on se että olen yleensä ottaen kielellisesti motivoitunut ja lahjakkaaksi kehuttu (opiskelen sivutoimisesti useita kieliä) ja viittomakielen oppiminen olisi hienoa. Hyvää on myös se että kyse on ohjaustyöstä eli ihmisiä ei tarvitse kosketella eikä 'ronkkia'. Huonoja puolia tässä näen sen että saattaa joutua työskentelemään kehitysvammaisten tai lapsiryhmien kanssa (yksittäisen lapsen avustaminen minulle vielä sopisi) ja en ole hirveän motivoitunut näihin tehtäviin. Toisena pelkonani on ammattitaidon hukkaan meneminen eli työllistyminen tapahtuu suurempaa ammattitaitoa vaativattomalla työpaikalla muiden alojen osaajien (erilaiset hoitajat, epäpätevät jne.) kanssa. Joittenkin kuulemieni työharjoittelukokemusten perusteella olen tämän näkemyksen muodostanut.
Lähihoitaja:
Olen ymmärtänyt että tällä alalla voi koulutuksessa erikoistua haluamalleen alalle ja minua näistä eniten kiinnostaa mielenterveys- ja päihdepuolen hommat, vaikka saattaakin olla henkisesti raskasta. Tämä vaikuttaisi olevan ainoa suuntautumisvaihtoehto joka ei sisällä varsinaista ihmisten hoitamista/koskettelua ja sisältäisi työskentelyä yksinomaan tai lähes yksinomaan älyllisesti normaalien mutta ongelmaisten aikuisten tai nuorten kanssa. Haluaisin tietää tarjoavatko kaikki opistot tasapuolisesti tätä erikoistumismuotoa ja onko käsitykseni työkuvasta oikea? Ymmärtääkseni harjoitteluun kuuluisi silti useampi viikko lasten kanssa mellastamista ja hoitoteoriaa mutta voisin kestää ne pienenä osana koulutusta jos tie niiden läpi voisi mennä vaikka jonkinlaisen henkilökohtaisen avustajan työhön minkä kokisin sopivan minulle erittäin hyvin.
Jos minulta on jäänyt huomaamatta joitakin samankaltaisia ammatteja/koulutuksia niin olisin kiinnostunut kuulemaan. Ennen kaikkea olen kiinnostunut kuulemaan mitä ajattelette näistä vaihtoehdoista ja mihin minun kannattaisi eniten panostaa?
Valitsemassa toisen asteen koulutusta?
Studente85
0
130
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741933Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1471217
- 59688
- 198662
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636- 54557
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462