Ohittaessa syöksähtely

Kokeilehan päästää jokin erikoinen ääni. Juuri oikealla hetkellä kun sen teet, olet harhauttanut sitä. Kun tilanne on ohi ja koira puhisee, tyydyt vain toteamaan "anna olla vain, ei mitiä hätiä" tmv.

Voit myös puhua koiralle rauhallisella äänensävyllä koko ohituksen ajan.

Muuten, eihän tuo ärähdyksen jälkeinen katsekontakti ole sitä että odottaa kiitosta hyvin häädetystä uhasta? Onhan koira saanut myös sinut reagoimaan tilanteeseen...

"Kun huomaan, että koirani havaitsee vastaantulevan koiran, sanon sille EI,"

"tilanne on ohi, koirani saattaa vielä "puhista" hetken jälkeenpäin eli se siis on vähän kiihtynyt tapahtuneesta. "...Huomaatko, että tässä on hiukan ristiriitaa.

Kiellät jostain mitä ei ole vielä tapahtunut tai pyrit keskeyttämään.
Koira voi siis tilanteen tulkita ja tulkitseekin tilanteen hieman eri tavalla.
Käytös kertoo tämän.

Se mitä voisit kokeilla on: ennakoint i-> kontakti. -> ohitus. Tähän siis pitäisi pyrkiä.

"EI, jolloin se laittaa korvansa taakse luimuun ja katsoo minua alistuvasti"
Jos ei kontakti (silmiin katsominen) onnistu pitempään, niin voit pitää esim. pientä esinettä kuten palloa tai vastaavaa ja herätät koiran sillä, ennen kohtaamista ja annat sen juuri ennen sitä hetkeä milloin tekee normaalisti "sukelluksen". Onnistuu tosi helposti, kun hieman "säätää" omaan tilanteeseen sopivaksi. Jatkossa se voi hoitua sillä, että hyvissä ajoin ennen kohtaamista antaa pallon kantoon ja ohituksen jälkeen pois kannustavasti.
Muistaa vain oikean aikaisen kehun ja kannustuksenkaikessa ja riitävästi, mitä tekee oikein.

Jokin muu käsky EIn tilalle.

Jokin ohje, neuvo, joka kertoo koiralle mitä pitää tehdä, Ei-sanahan ei kerro koiralle yhtään mitään. Yksi käytetyimmistä on varmaan JÄTÄ-käsky, joka opetetaan ikävä kyllä niillä nameilla. Nami maahan, koira kiinnostuu sittä, annetaan käsky JÄTÄ ja kun koira katsoo pois namista, sille annetaan uusi nami kädestä. Eli opettaa koiralle, että huomio kiinnitetään muuhun kohteeseen kuin siihen mihin sen huomio on sillä hetkellä kiinnittynyt. Jos ne makupalat pelottavat ihan kauheasti, niin myös leluilla toimii. Lelu maahan, koira kiinnostuu siitä, sana JÄTÄ ja toinen lelu esiin taskustasi palkkaamaan.

Perheen isän kanssa samoilla linjoilla.Eli opetusta vaan kehiin...

En nyt oikein napannut,mitä on opetettu ja miten.Koska minusta homma on ei ole kondiksessa,jos siihen kuuluu (yhä edelleen) se kielto.
Jos on opetettu ja oikein,niin ei siinä kieltoja pahemmin tarvi,jos ollenkaan tarvi.
Kun joku homma myös toimii(osaa ja on sisäistänyt),niin koira tekee sen pääasiassa mielellään ja luonnollisesti.
Tästä nyt ei tuo ihan paista.Vaan pikemmin,että koira on vaan pakotteilla saatu ruotuun,ei viimekädessä opetettu toimintaa kunnolla. Siitä kertoo jo "korvien laitto ym.",kuin myös se,että koira on alkanut loikkia ohituksen jälkeen.

Perusjuttuja muuten noit.
Tuputan tai en,niin ensin mietitään miten kukin haluaa tehdä...
Minusta taas on ihan simppeli OPETTAA tietty toiminta,jolloin se tulee varmaksi.Eli ohituksiin opetetaan toimintamalli,joka lyhyesti ,että opetetaan kontakti (ruoka,tai lelu.Jos pelkät kehut riittää,niin mikäs siinä.Harvemmin vaan riittää ihan loppupeleihin),sitten sitä harjoitellaan.Tarpeessa vaaditaankin,mutta pointti,että se olisi niin mieluista,että koira siihen itse pyrkisi. Tosi toimissa sitten muistetaan aina se ennakointi,eli ei odoteta niitä virheitä rankaistavaksi,vaan toimitaan itse aktiivisemmin,ettei niitä tule.
Siinä vaiheessa kun koira osaa hyvin hommat,kontaktin oton voi vaikka halutessa liuttaa pois.Meillä esim.aikuisena koirat ei enää hae,eikä tarvi ottaa ohituksissa kontaktia,kun hommat jo osataan eli tiedetään,että ohi vaan mennään ilman muitten "ihmettelyä",hyppii ne vaikka päällänsä. Jossain tilanteissa,kuten ahtaissa paikoissa,jossa vastaantuleva räyhää,tosin saatan käyttää vielä jotain kontaktintapaista joskus,tosin lähinnä enemmän ohi-käskyä,joka on opetettu alkuhomman siivellä.

Niin,eikä se namikoulutus ole yhtään sen enempää uskon asia,kun muukaan :D.Puhdasta vietin käyttöä,osana kokonaisuuten pyrkimistä,siinä missä muukin.Ehkä vähemmän katu-uskottavan näköistä korkeintaan ,ja jos se egoon ottaa,niin sitten hankalampi juttu :D.
Oikein tehtynä hyvä homma,vääri cacca homma.Ihan kuin muukin koiran käsittely tai koulutus.

...ja taas rähinöivä ja arka, pelkopurija-saku ! Huoh !! Näitä on ! Onkohan AJOISSA pentuna sosiaalisesttu ja miten ? Käyty pentukoulua ? Vai onko takaraivossa syntymässä tämä ongelma ?

Voi olla, että on käyty pentukoulua tosiaan, joka on saanut koiran puolustamaan isäntäänsä - pentu"koulut" pitäisi lailla kieltää! (Suomessa yhden käden sormilla laskettavissa kunnon pentukoulut)

Onko tosiaan niin, että ohittamisia ei pystytä hoitamaan ilman mitään ohi-käskyjä? Miksi koiranne osaa ohittaa ihmiset ja autot ilman mitään ohi-käskyä, mutta koirien kohtaamiseen pitää luoda jokin ihme toimintamalli? Eikö koiralle pyritä OPETTAMAAN, että koirat ovat yhtä luonnollisia asioita kuin ihmiset ja autotkin?

Aloittajalle minun ohjeeni on se, että ole jämäkämpi. Puhina on pientä haistattelua sinulle, koira selkeästi koittelee rajojaan. Jos nyt alat leikkimään (=kiihdyttämään) koiraasi (joka sanojesi mukaan jo muutenkin kiihtynyt) niin teet ohittamisista vaan isomman numeron. Väittäisin, että et osaa hoitaa ohituksia tarpeeksi itsevarmasti ja määrätietoisesti.

Huomioi: koira siis aikaisemmin toiminut ohituksissa hienosti, nyt ei -> OLET MUUTTANUT KÄYTÖSTÄSI. Mieti mikä sinussa on erilaista.

En tiedä mitä tapahtui. Koirani veti ja rähisi vastaan tuleville aivan sairaasti ja yritti päälle , ei koirien vaan ihmisten, jolloi aloin pelkäämään, pysähdyin ja aloin kiskomaan koiraani aina luokseni kun joku tuli vastaan. koira rähisi kahta kauheammin eikä kuunnellut kieltojani.
Rauhoituin itse , annoin koiralle kepin suuhun ja uskaltauduin päästämään koiran irti ja heitin keppiä sopivassa paikassa kunnes koira väsyi ja niin paluu matka sujuu tätä nykyä hienosti, koira ei vedä (paitsi meno matkalla) eikä rähjää.
Rähiseminen väheni pikkuhiljaa ja sitä mukaa minä tulin rennommaksi ja aloin luottaa koiraan enkä kisko enää lähelleni kohtaamisten aikana ja se ei enää syöksy muita päin , haukahtaa saattaa muttei sen kummempaa.
Joskus se kiipeää lumikinoksen päälle ja kun tulee joku niin ensin se tuijottaa sitä hetken , katsoo kysyvästi minua ja minä sanon EI niin se saattaa mennä ihan silleen ohi tai sitten se pari kertaa haukahtaa. ei edes hyppää alas sieltä kinoksen päältä. Kyseessä sakemanni.

Koirakoulussa neuvotaan hoitamaan ohitutilanteet aina mahdollisimman nopsasti alta pois. Eli jos koirasi kerran aluksi tekee hienosti, niin lisää tahtia. Pistä vaikka juoksuksi niin eipä ehdi puhista. Luonnossa sudet eivät kohtaa, vaan kiertävät toisen lauman kaukaa. Jos mahdollista niin kaarra puoliympyrän muodossa ohitettava kohde. Itselläni auttaa myös, jos selkeästi käännän yläruumistani vastaantulijoista poispäin, siis omaa koiraani kohti. Koiralle täytyy antaa elekielellä mahdollisimman selkeät ohjeet siitä, että kohde ohitetaan. Myös katse on pidettävä visusti poissa kohdattavista, sillä katsekontakti tarkoittaa koirille kohtaamishaastetta - tiedäthän sen ilmiön, kun koira ensin tuijottaa, sitten pysähtyy, röyhistää itseään, ottaa etukenoisen tuijotuskilpailun ja sitten hyökkää.

"Miksi koirat ovat muuttuneet niin aggressiiviseksi nykyään, että eivät voi edes tutustua kulmakunnan toisiin koiriin."
Ei koirat mitenkään ole muuttunut agressiivisiksi. Koiralta vain estetään pakeneminen eikä opeteta uutta toimintamallia, jolloin se kokee ainoaksi mahdollisuudeksi puolustautua.
Ei kukaan ole sanonut, ettei voisi tutustua. Se vain ettei tutustumista kannata tehdä hihnassa. Silloin koira oppisi taas uuden käyttäytymismallin ja aloittaa kiskomaan toisia koiria kohti taas eri syistä. Tutustumiset kannattaa hoitaa vaikka omalla pihalla tai koirapuistossa.

Hyvä neuvo jos vain olisi se piha tai koirapuisto. Ei ole ennenkään ollut, mutta eivät koirat hyökänneet toistensa kimppuun. Minulla on ollut koiria 50 vuotta, mutta ei koskaan vielä tuollaista hyökääjää. Pitäisiköhän Suomeenkin tulla laki, jossa ison koiran omistajaksi haluava joutuisi menemään psykologin testeihin ja sen jälkeen lääkäri päättää onko ihmisestä koiran omistajaksi. Samoin Espanjassa määrätyn rotuiset koirat on pidettävä kuonokopalla varustettu. Että kyllä kai jotain kehitystä on tapahtunut koirissakin huonompaan suuntaan.

Mikäli ohittaminen on haasteellista, kuten nuoren ja/tai kouluttamattoman saksanpaimenkoiran kanssa usein on (kun ovat energinen, utelias ja rohkea) rotu, kannattaa muistaa seuraavat asiat ennen kuin alkaa pelihousujaan repiä. Koira toimii kouluttamattomana 100 %:sesti viettiensä varassa ja hyvän koulutuksen tarkoituksena on koiran viettejä hyväksi käyttäen opettaa sille haluttu käytös. Koiralta ei voi odottaa jotain toivottua käytöstä, niin kauan kuin vastaantulevan koiran kanssa ärhentely tm. turha aktiviteetti toteuttaa koiran viettipäämäärän paremmin kuin omistajan käsky.

Onko yleinen kieltokäsky "EI" tai mikä muu tahansa, on aivan yhdentekevää, koska koiralle nuo sanat eivät oletusarvoisesti merkitse yhtään mitään. Tärkeintä on se, että tällä käskyllä koira lopettaa senhetkisen tekemisen, oli se tekeminen sitten mitä tahansa eli käsky on ehdoton. “EI” on käsky, joka koiralle mielestäni tulisi opettaa jokaiselle koiralle. On kuitenkin helpompikin tapa.

Kun koiralle sanotaan sen oma nimi, sen tulee ottaa kontakti ohjaajaan aina nimen kuultuaan - ei päästää irti, ei tulla luokse tai muuta - vaan ottaa kontakti. Tämä on siis eri asia kuin kielto, mutta ehdottomasti helpoin tapa lähteä rakentamaan toimivaa kontaktia koiraan positiivisen vahvistamisen kautta ehdoton toimintamalli, joka pikkuhiljaa (koirasta riippuen) iskostuu niin ehdottomaksi, että se ajaa koiran viettipäämäärän tavoittelun yli. Mutta tämä ei tapahdu heti vaan satojen ja tuhansien toistojen jälkeen. Aina kun koiran nimen sanoo ja koira ottaa kontaktin -> palkinto. Palkinto voi ja kannattaakin olla aluksi nami, jotta toistoja saa paljon, mutta saksanpaimenkoiralle useimmiten paras palkinto on lelu/pallo/keppi ja sen kanssa tehty leikki. Oman nimen tunnistaminen on myös ensimmäinen askel seuraamiseen.

Kontaktin ottamista ja pitämistä tulisi harjoitella pikkuhiljaa aina enemmän ärsykkeitä sisältävässä ympäristössä ja toinen koira on useimmiten se “äärimmäinen” ärsyke, jonka huomiotta jättäminen on kaikista vaikeinta. Noita listoja siitä, mitä ohitustilanteessa tulisi tehdä, on tullut jo useampaan otteeseen kirjoiteltua tännekin enkä jaksa kaivella niitä noista vanhoista posteista enää uudelleen (on niin ei-käyttäjäystävällinen systeemi tämä suomi24.fi:n foorumi). Perusperiaate kuitenkin on, että jos on pahoja vaikeuksia ohittamisessa, niin

0. Aina ensin ota kontakti koiraasi
1. Käänny pois - jos ei mahdollista
2. Kierrä kaukaa - jos ei mahdollista
3. Koira istumaan/maahan - jos ei mahdollista
4. Ohita ripeästi kävi miten kävi

Kaikissa tärkeintä on se, että ensin pyrit pitämään kontaktin koiraasi mahdollisimman pitkään ja pääsemään tilanteeseen, jossa voit palkita koiran onnistuneesta suorituksesta vaikkapa palloleikillä. Siksi kannattaa aluksi kierrellä ja kaarrella, jopa kääntyä pois vastaantulijoiden tieltä, kun opettaa koiralle kontaktin pitämisen ja siitä seuraavan palkinnon.

Valitettavasti tämä kaikki ei tapahdu yleensä kuin elokuvissa, vaan treenaamaan joutuu useammankin päivän, viikon tai kuukauden. Tärkeintä on kuitenkin se, että toimitaan AINA samalla tavoin.

Kukkis toi oli kiva kommentti. Tai siis voisin yrittää oman Holskuni kanssa, jolla menee putkinäkö päälle toisia koiria kohdatessa (vaanii, käy makaamaan) ja rähisee kun toinen koira on kohdalla. Ikää pojallani on jo melkein 2v, joten pitäisi osata käyttäytyä myös remmissä. Nuorempana taidettiin tehdä virhe siinä, että se sai tervehtiä muita koiria :/ Eli oma vika oma syy. Ja eka oma koira (perheessäni on kyllä aina ollut koiria, mutta en ole niitä ollut kouluttamassa ja ne on olleet aika kouluttamattomia) Muutoin lenkillä tuo käyttäytyy siivosti, ei vedä sen jälkeen kun on kakkinut, ei hyökkäile ihmisiä päin (paitsi pimeässä vastaantulevia juoksijoita ja niitäkin harvoin). Monet kehuu että on ihanan sosiaalinen ja ihmisystävällinen muutenkin. Ainoa ongelma siis tuo remmiräyhy.

Mukava kuitenkin, että muuten lenkkeily sujuu hyvin eikä koira vedä jatkuvasti. Kaikki (ainakin lähes kaikki) käyttäytymismallit ovat korjattavissa, mutta aikaa siihen kuluu sitä enemmän, mitä pidempään toimintamallit ovat olleet väärät.

Toisten koirien kanssa tutustuminen ei millään muotoa pilaa koiraa, jos se tehdään oikein. Jos koira saa päättää, milloin tutustutaan ja kehen, niin silloin on aikalailla turha pohtia sen syvällisemmin mistä remmiräyhä johtuu.

Annan omien koirieni tutustua toisiin koiriin kahdella ehdolla ja aina ilman remmiä. Tällä hetkellä meillä on neljä vierasta koirakkoa, jonka kanssa leikit ja painit sallitaan.

1. Tunnen toisen koiran omistajan ja tiedän, että hän pystyy tarvittaessa ohjaamaan omaa koiraansa
2. Oma tai vieras koira, kumpikaan ei saa olla aggressivinen tai hyökkäävä eikä minkäänlaista repimistä sallita. Poislukien vieraat pennut, jotka saavat hyöriä ja pyöriä, mikäli tuo kohta (1.) toteutuu.

Voi kuulostaa aikalailla nuivalta, mutta eipähän ole ollut ainakaan ongelmia toisten koirien kanssa toimimisessa. Jos leikki tai tutustuminen alkaa yltyä liian rajuksi tai aletaan dominoimaan toisia koiria, niin sitten koira pois ja matka jatkuu. Erityisesti, jos oma koira on kovaluontoinen ja dominoiva, näiden koiratuttavuuksien kanssa saa olla todella tarkkana.

Tämänhetkinen nuorempi sakemanniurokseni (11 kk) on luonteeltaan kivikova ja jo nyt meidän kohta 3 v täyttävä narttu, joka sekään ei toden totta ole mikään pehmeyden perikuva, on suosiolla jo antanut koiraporukan kärkipaikan juniorille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että leikit ja painit vieraiden koirien kanssa sujuu muuten mainiosti, mutta jos toinen koira käyttäytyy yhtään aggressiivisesti, se ei odottele uutta tanssiinkutsua, vaan käy heti tosissaan päälle ja alistaa. Se ei ole tietenkään toivottavaa kenenkään kannalta, että näin tapahtuu ja siksi haluankin aina varmistaa, että myös toinen osapuoli ymmärtää sen, että korien tulee ennen tutustumista/leikkiä olla ei-aggressivisia ja ohjaajan hallinnassa.

Minun mielestäni - tästä on toki täysin päinvastaisiakin näkemyksiä - saksanpaimenkoira voi tutustua toisiin koiriin ilman että sen palvelukoiraominaisuudet siitä kärsivät millään tavoin.

Onnea ja menestystä ohitusharjoituksiin.