Nuorten mielenterveysongelmista johtuva työkyvyttömyys kasvaa

Kuka tänki lystin maksaa?

Kalliiksihan tämä alkaa tulla, miksi niitä ongelmia alkaa olla nyt jatkuvasti jokaisella?

Mikä täällä mättää?

Yhteiskunta ja asenteet mättää! Kuka tämmöisessä jaksaa? Toisten vain pakko!

Itse yritän päästä eläkkeelle mutta olen 31-vuotias ja fyysinen krooninen sairaus.

Toivottavasti pääsen koska en saa elätettyä itseäni osa-aikaisella työllä.

Työ on nykyään niin terveellistä että siitä ei haluta edes maksaa jos olet vajaakuntoinen.

Joo tuohan on ajanilmiö kun töitä ei haluta tehdä.
Etuudet minimiin niin alkaa se työntekokin kiinnostaa.
Vituttaa elättää näitä loisia ja työssä käyvillä verotus nousee koko ajan. No sillehän ei voi mitään jos kuuppa oikeasti pehmiää,
mutta joukossa on suurin osa pummeja.

Masennus on keino mennä siitä, mistä aita on matalin. Häpeäisivät, että noin kylmästi vaan jäävät muiden elätettäväksi. On sitä ennenkin masennuksen lääkkeenä tehty työtä ja paiskittu kahta enemmän. Nämä "masentuneet" ovat useimmiten niitä WoWinpelaajia, jotka eivät malta erota tietokoneestaan. Hoitoon he kuuluisivat eivätkä työttömyyeläkkeelle.

Ärsyttää tämä itsesääli ja voivottelu. Ja vielä vanhemmat, jotka ensin omat pilttinsä kasvattavat kieroon..

Toisaalta osansa on työnantajillakin. Minulle on viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtynyt neljän muun ihmisen työnkuva kokonaisuudessaan. Ja palkka on vain indeksikorotuksilla höystetty. Monesti on tullut mieleen että heittäisin hanskat tiskiin mutta sitten aina muistaa, että toisten elätettäväksi en rupea.

No, röyhkeimmät tässä maassa pärjäävätkin. Niin ja tunnen yhden pojan, joka on masentunut vain silloin kun pitäisi jotain tehdä. Työttömyyseläke juoksee ja jätkä vain istuu kotona pelaamassa. Meille kavereilleen kehuu kuinka helppoa oli päästä elätiksi.

Kuinka paljon tuollanen työttömyyseläke on nuorilla?

Eihän nykyään enää työkyvyttömyys eläkkeelle pääse helpolla, vaan täytyy olla mielenterveys ongelmia ja masennusta. Fyysistä vaivoista ei työkyvyttömyys eläkkelle taida päästä kovin helposti.
Itse en ole työnhakijana kortistossa, enkä eläkkellä, enkä työkyvyttömyys eläkkeellä.
Työkyvyttömyys eläke asiaa en ole jaksanut lähteä ajamaan, koska se on uuvuttava ja pitkä prosessi, kun ei ole suurempia mielenterveys ongelmia.
Työharjoittelussa olen ollut ja harjoittelun aikan itselleni selvisi, etten pärjää normaalissa työelämässä, koska työharjoittelu ei ole läheskään yhtä rasittavaa ja kiireistä, kuin normaali työelämä.
Viranomaisten mielestähän ihminen on aina työkykyinen.
Viimeksi olin kurssilla ja sen jälkeen en enää mennyt ilmottautumaan uudelleen työnhakijaksi, koska olisi joutunut suurella toden näköisyydellä jollekin uudelle kurssille tai työharjoitteluun, joihin olen jo väsynyt.

Eivät taida riittää työkyvyttömyyteen, että on selkävaivoja, jalkaterät kipeytyy alle kilometrin kävelemisen jälkeen, kroonista väsymystä, siitepöly allergiaa, sormien kylmänarkuutta, korkeanpaikankammoa ja sosiaalista jännittämistä.
Työnhakijana en voi olla, koska en ole työkykyinen.
Nyt on vain pärjättävä niillä säästöillä, joita on saanut säästettyä.

Sosiaalista arkuutta?

Menet siivoomaan öisin tehtaita päältäajettavalla pesuvehkeellä. Mikä siinä voi olla ongelmana? Tekisit edes jotain, vaikka tietokoneellasi piirrät kuvia siinä pelauksen ohessa?

Asenteessa vikaa kun ei työ kiinostan kun joku vaatii jotain ja niin edelleen. Siihen nämä eläkerahat menee kun sellaiset saavat eläkettä kellä ei ole kertymääkään ja se ei ole oikein niitä kohtaan jotka maksavat nekin eläkekertymärähät. Kyllä jotain töitä aina löytyy kun yrittää ja lääkitys kohdallaan.

Ihmekös tuo kun ei nuorilla ole enää koteja.On vain "tankkauspaikka" ja netti. Ulkoilu, urheilu ja ruumiinkultturi rajoittuu edellisen lisäksi kaljotteluun, tupakointiin ja kavereiden kanssa hengailuun.
Suomessa on euroopanennätysmäärä nuoria työttömiä eikä ihme. Suomessa nuoret välittävät tai tietävät politiikasta Euroopan maista vähiten. Lisäksi Suomessa juodaan maailmanennätysmäärä siideriä ja kaljaa, nuoret polttavat röökiä asukaslukun nähden eniten Euroopassa??
Lisäksi suomalaiset vanhemmat tietävät euroopan huonoimmin mitä lapsensa tekevät, keiden kanssa ja missä. Suomessa perheet syövät yhdessä eurooppalaisista harvimmin ja suomalaiset nuoret ovat euroopan laiskimpia ja lihavimpia. Käyvät Euroopan useimmin yksin jääkaapilla!

Sosiaalitantat eivät seuraa tilastoja eivätkä ymmärrä tosiasioita,
puhumattakaan että osaisivat epäkohtiin puuttua. Poliitikoista ei edes kannata puhua. He ovat jo ajat sitten kadottaneet todellisuudentajunsa arkielämään. Heille Libya, kalliit Afrikanmatkat, Euroopan rahanjako, Afganistan ja omien etujensa ajaminen ovat tärkeimpiä asioita kuiin arkipäivän todellisuus Suomessa, nuorten työttömyys tai hyvinvointi!
Ei siis mikään ihme, että suomalaiset nuoret lopettavat koulunsa, armeijan ja opintonsa Euroopan maista useimmin ja tekevät itsemurhia, polttavat paikkoja, puukottavat, ampuvat, vetävät huumeita, kaljaa ja ovat niin sairaita "sossukeinottelijoita", että lähtevät "työkyvyttömyyseläkkeelle" jo lapsena. Sosiaalitantat ja maamme hallitus ei kuitenkaan puutu millään tavalla tähän sairaaseen yhteiskunnan mädännäisyyteen. Eivät ymmärrä.

Seuraavissa vaaleissa nuoret eivät taaskaan äänestä. Eivät he ymmärrä politiikasta mitään! Jos äänestävät niin silloinkin julkkista, missiä, urheilijaa tai idols-tuomaria ilman, että tietävät politiikan olevan täälläkin kaikkialla!
Isofaija

Huh mitä viestejä. Oletteko Kelan vai työkkärin tanttoja?

Kyllä säännöllinen ulkoilu auttaa moneen vaivaan! Jo pari kertaa päivässä puoli tuntia kävelyä pitää virkeämä!

se että joutuu eläkkeelle syyn takia, mutta monet yrittävät sitä väen väkisin.
Enkä ihmettele, työn teko kun ei ole enäää järkevää/tuottavaa kiitos päättäjien... puhun duunari paikoista!

Hinnat on niin korkealla laskuineen että kk tili kestää viikon laskujen jälkeen, sitten vielä pitäisi elämä uhrata ja antaa jonku muun täyttää kalenterisi ja aamu heräämesesi, arvostus on nollassa, ihmiset viisastuu eikä thdo olla "työkoneita" läpi elämän, vailla arvoa ja palkkiota.

Kyllä luulen että se työttömyys tämänkin lieveilmiön aiheuttaa! Ei oo helppoa nuoren aloittaa työuraa kun pitäs heti olla ammattilainen kun koulun penkiltä valmistutaan! Vaatimustaso on tänäpäivänä niin kova monella alalla jos homma ei heti luista niin monoo ja uus tilalle! Kyllä siitä moni masentuu kun ei töitä löydy vaikka kuinka yrittäis ettiä

Onneksi ei tarvitse jäädä työkyvyttömyys eläkkeelle. Eläke on niin pieni ettei sillä elä. En ymmärrä kaiken mahdollisen kadehtijoita.. halutaan viedä vähäinenkin leipä toisen suusta.

KYLLÄ SE NIIN ON LIIAN vapaa kasvatus ,nyt alkaa näkyä. YHTEISKUNTA apuun ,jokainen peruskoulun jälkeen ,jos pidemmälle itsellä ei kiinnostusta. Ohjataan ammatti taitoisen työn tekijän kanssa ,johonkin vaikka palvelu työhön.Paljon on työtä ,esimerkiksi vammaisia,tai vanhuksia hoitamaan ,siellä ei ole liikaa koskaan työn tekijöitä ..HERÄTYS PÄÄTTÄJÄT.

Nykypennut on oppineet liian helpolle, kaikki on vanhemmat hommanneet valmiikisi? Vanhemmat sanoo: No, minä ostan sen sulle, mulla ei ollut varaa tällaista silloin ostaa kun olin sinun iässäsi, ja vanhempani oli köyhiä! Näin se menee! Itse ei tarvitse osallistua mihinkään, hyvä ettei syötetä kouluunlähtiessä!
Rahaa tulee kotoa, työpaikkaa ei tarvitse kysellä, mutta mitenkäs sitten kun vanhemmat sattuu kuolemaan? Eikun sossuun! Ja masennus on niin oiva tekosyy päästä eläkkeelle kun mikään oma aloitteellinen ei kiinnosta, pääasia on notkuminen jossain kaupungilla!
Pakkotyölaitos olisi monelle syrjäytyneelle ja holistille sopiva hoitomuoto jossa katsottaisiin löytyykö niitä työhaluja vai ei!

Surullista, mutta mitä näitä lukuja mietitään. Hoidetaan homma kuntoon. Mietitään paljon isompaa ongelmaa: Montako Somalia, Ryssää, Viron eläjää etc... tulee meidän eläkeputkeen päivittäin. Siinä iso probleemi.

Niitähän noista 80% onkin.

Itse olen sitä mieltä että suurempi osa ihmisistä alkaa tajuta miten helvetin tyhmää on elää työmuurahaisena, mitä taas vanhempi/jumiutunut sukupolvi ei halua ymmärtää.

Onko siinä mitään järkeä että raadetaan parhaat vuodet tekemässä mahdollisesti jotain paskaduunia, josta ei edes tykkää vain sen takia että "töitä pitää tehdä!"?

mitä jos ihmistä ei motivoi raha ja maallinen mammona, silti pitäisi tehdä henkisesti köyhää hommaa hymy huulilla?

Mitä jos maallinen mammona motivoi, mutta sitähän ei oikeasti työtä tekemällä koskaan tarpeeksi saa, kun sijoittajat/pomot/herrat vetää välistä minkä kehtaavat?

Työpaikkoja vähennetään ja ennen 4 hengen homman tekee 1 henkilö, koska LIIKEVOITTO! typerää alistumista.

Ei siinä ole mitään hävettävää jos ei tahdo alistua kulutusyhteiskunnan hurmokseen.

KUN EI ANNETA VAIHTOEHTOJA! Koittakaapa löytää duunia jota voi tehdä vaikka 6 tuntia päivässä, saatikka sitten 2-3päivää viikossa josta saa sen verran rahaa että siinä on mitään järkeä suhteessa tukilaiskotteluun.

Se kun on että kaikki tai ei mitään ja siltikkin saa moni kituuttaa naurettavan huonolla palkalla.

Menkää itse niitä vammaisten/vanhusten perseitä pyyhkimään, tekemään paskaa asiakaspalvelutyötä/siivoamaan sotkuja erittäin huonolla palkalla, turha on huudella että jonkunhan ne on tehtävä, maksaisivat suhteessa reilun palkankin.

Kyllähän kurjaa työtä tekevän pitäisi vähintään saman verran tienata kuin jonkun facebookissa notkuvan toimistorotan jne.

lyhyesti: IHMISET EI KAIKKI ENÄÄ ALISTU TEKEMÄÄN PASKAA DUUNIA VAIN KOSKA ON PAKKO, EIKÄ VAIHTOEHTOJA AINA OLE MUUHUN KUIN LOISIMISEEN.

Ei voi mittää ei voi mittää. Nostellaan olkapäitä. Työkkärin täti otakkona taas ilmaisduunia vastaan vai haluakkona karenssia ja sossuun miinus 40% perustuesta?

Kun olet ollut yli 30 vuotta työelämässä ja pääset eri remppojen takia työkyvyttömyyseläkkeelle, niin ei siinä olisi kellään nokan koputtamista!!

No onhan se noinkin! Jos työnteko ei kiinnosta, niin vaihtoehto on loisia? eipä ihme jos kokoomus haluaakin ettei sosiaaliapukulut nouse! Mitäpäs sitä tyhjästä maksamaan! Nuoret sahaa oksaa jolla ne istuu!
Toisaalta avustukset joutaisikin loisijoilta katkaista, olipahan he minkämaalaisia tahansa!

heikot sortuu elon tiellä!!!

Tämä taas kaatuu kunnollisten veronmaksajien niskaan, että nuoriso laiskuuttaan on tekemättä töitä. Noista kolmesta tuhannesta yli puolella ei varmastikaan ole oikeaa syytä jäädä pois työelämästä. Samoilla verukkeilla kuin armeijakin jätetään väliin, passataan perään työelämä. Sitten on kiva kaljan kanssa istua loppuelämä ja vaikka kuluttaa aikaa pelien kanssa.

Mielenterveyssyistä eläke nuorelle tulee itse asiassa halvemmaksi kuin muut toimenpiteet. Ainakin jos asiaa katsoo lyhyellä aikajänteellä. Nykyään hieman vajaakuntoisille on vaikeaa löytää työllisyyskurssien aikana edes ilmaista harjoittelupaikkaa. Se johtaa pahimmassa tapauksessa kurssin keskeytymiseen. Työnantajat kokevat helposti, ettei heillä ole aikaa heidän neuvomiseensa/ ohjaamiseensa. Tämä on nimenomaan yksi tärkeä ryhmä, jota varten harjoittelujärjestelmä on luotu. Harjoittelujärjestelmää käytetään väärin. Halutaan mielummin jo homman osaava henkilö. Kenellä on hommaan kokemusta, koulutusta jne. Tulee kurssikeskeytyksiä ja pitäisi käydä kuntouttamaan. Sossukaan ei kauan halua pitää vajaakuntoista ihmistä listoillaan. Kuntoutuspalvelut taas laskevat, että eläke tulee heille halvemmaksi.

hei kaikille! olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että suurin osa nuorista on täysiä luusereita nykyään. tää sukupolvi on niin työtävieroksuvaa, että ihan hävettää näiden luusereitten puolesta. on tietysti velvollisuutensa kantavia normaaleja nuoria ja he ovat tässä keskustelussa nyt asia erikseen. tiedän omakohtaisesti monen nuoren, jotka jakavat tietoa "hyvistä" oireista, mitä jankuttamalla lääkäreille aikansa, eläkepaperit aikanaan irtoo. itse olen 48v nainen ja heti koulun jälkeen kylän ompelimoon menin töihin. kun täytin 18 pääsin paikkakunnan b-mielisairaalaan töihin, "vippariksi" hoitopuolelle. siihen aikaan pääsi lomittamaan hoitajia ilman koulutusta, oli pula hoitajista. muutin helsinkiin ja 1987v olen ollut vakituisessa työssä ns. kunnallisella. tänä vuonna olisi tullut 30v täyteen. 1/2010 sain yht``äkkiä töihin lähtiessäni kotona aivoverenvuodon. suoni ratkesi, ei tulppaa, ihme henkiinjääminen,halvaannuin hetkessä vas. puolelta täysin. oireet niin pahat, että laakista alkoi työkyvyttömyyseläke. tulot putosi yli puolella ja vaihtaisin heti eläkkeeni työntekoon, mikä on kuitenkin mahdotonta. niin, se mistä tiedän näitten luusereiden vedätyksen, olen omin korvin kuunnellut heidän ohjeita, mikä oireisto on hyvä esittää. jouduin itse masennuksen takia mielialahäiriö vuodeosastolle toipumaan menetyksistäni ja vannon, että siellä suurin osa nuorista "oireili" päämääränään eläke. on asia erikseen oikeasti sairaat nuoret, mutta on varmasti vaikeuksia erottaa nämä näyttelijät, ovat hyvin tietoa keskenään jakaneet ja milläs todistat nämä oireet, kun ne ei näy niinku kuppa eritteestään. voi aikoja, voi tapoja.....inhottaa nähdä noita teeskentelijä luusereita!!

Hyvä, että joku pääsee eläkkeelle, jos on täysin kykenemäton tyontekoon, mutta eiko eläke tarkoita sitä ettei enää ole tarkoitus tyoelamaan laittaa? Jos nuori on 25 vuotiaana pahasti masentunut ja mielenterveysongelmainen ja pääsee eläkkeelle, tarkoittaako se, ettei ole tarkoitus koskaan enää mennä tyoelamaan? Jonkin aikaa sairaslomaa ja toipumista kyllä ymmärrän, mutta jos mielenterveysongelmainen jää loppu iäkseen kotiin peukaloita pyorittelemään niin voin kuvitella, ettei ne ongelmat siitä ainakaan parane! Missa kunnossa on henkisesti 40 vuoden jouten olon jälkeen? Mun pää ei ainakaan kestäis...

Näkemyksiäni numerojärjestyksessä ja sönköttämättä:

1) Yksinkertaisia töitä ei pysty tekemään kuka tahansa. Ihminen, jonka parhaat avut ovat tuolla vinttikamarissa, tylsistyy, menettää kiinnostuksensa ja toimintakykynsä.

2) Joittenkin on pakko jaksaa. Sitten on niitä, jotka eivät jaksa vaikka on pakko.

3) Ulkoilu ja liikunta auttaa moneen asiaan, mutta ei sekään kaikkea ratkaise.

4) Uskoakseni harva masentunut itse on niin tyhmä, että näkisi oman tilanteensa vain yhden seikan seurauksena ja vain yhdellä tavalla ilmenevänä. Käytännössä esimerkiksi työelämässä alkaa tulla monenmoisia ongelmia, kuten väsymistä, sosiaalisia ongelmia, työtehon laskua vaikka jaksaisikin olla työpaikalla, keskittymiskyvyttömyyttä jne.

5) Kaikenkarvaisesta asiantuntemuksesta huolimatta minusta näyttää, että työelämän vaatimukset yhdenmukaistuvat alasta riippumatta. Pitää olla hyvä tyyppi ja näyttää sopivalta. Itsensä pitää "myydä" töihin, vaikka myyvyyttä tarvitaan lähinnä myyntitöissä. Jostain syystä, jota minun ehkä pitäisi itsekin pohtia, ajattelen, että ennen siedettiin erilaisuutta paremmin kuin nykyään. Ennen oli helpompi vaihtaa työpaikkaa, jos alkoi ilmetä tarvetta. Nykyään on roikuttava kynsin hampain työssä, joka aiheuttaa tekijälleen haittaa. Näyttäisi siltä, että pitkäjänteisyyttä vaaditaan niiltä, joilla siihen ei ole varaa, eli vähätuloisilta, mielenterveysongelmien kanssa painivilta jne. Lyhytjänteisyys on täysin sallittua hyväosaisille, eli kvartaalitalouteen hassahtaneille bisnesidiooteille ja koroillaeläjille.

6) Eikö teitä veroista marisijoita ja ryhtiliikkeiden saarnamiehiä yhtään hävetä? Ettekö ymmärrä, että jokainen nuorena eläkkeelle siirtyvä aiheuttaa yhteiskunnalle suuremmankin haitan kuin taloudelliset menot. Itse tunnen monta erittäin älykästä nuorta eläkeläistä. Eräs heistä on poikkeuksellisen älykäs. Minä näkisin niin, että suopeammassa yhteiskunnassa hänen kyvyistään olisi valtavasti hyötyä. Miksi muiden ihmisten on vaikea tajuta, että jotkut huomattavan terävät ihmiset eivät ole samanlaisia kuin muut muutoinkaan? Koska hän ei jaksa tehdä kahdeksan tunnin työpäiviä, hänen viiden tunnin panostaan ei kelpuutettu. Ei muuta kuin nainen kirjastoon kärryjä lykkimään ilman palkkaa, vaikka kapasiteetti riittäisi esimerkiksi koko kirjastojärjestelmän kehittämiseen.

7) Eläkkeelle joudutaan. Useimmat näistä nuorista joutuvat hautaamaan monenlaisia haaveita jäädessään sivuun työelämästä. Ei omistusasuntoa, ei kalliita tai oikeastaan juuri minkäänlaista rahaa vaativia harrastuksia jne. Vaikka tietenkin varmasti monelle se eläkkeelle siirtyminen on eläkkeelle pääsemistä siinä mielessä, että osa välittömistä ongelmista lievenee.

8) Jos pännii, että jotkut jäävät eläkkeelle, olisi syytä pohtia, mitä teki tilanteen helpottamiseksi. Suunsoitto, leuhkiminen ja oman erinomaisuuden julistaminen eivät muuta mitään hyväksi.

9) Erilaisia ei kelpuuteta työelämään, koska kukaan ei halua joustaa. Sitten hiukan soitetaan suuta, alistetaan ja väheksytään. Ja sen jälkeen passitetaan johonkin nollaharjoitteluun tekemään työtä ilmaiseksi. Ihan mahdottoman reilua, eikö? Verorahamarmattajat, sattuisiko olemaan kaikkein parasta, että ongelmissaan kamppailevat tekisivät ilmaista työtä juuri teille? Teidän ei tarvitsisi palkaksi tehdä muuta kuin lupailla, että jos teet työsi hyvin, voit ehkä saada tehdä samaa työtä jossain muualla joskus tulevaisuudessa. En ole vielä kuullut, että nuo roskaharjoittelut ja työkokeilut johtaisivat työllistymiseen. Asia näyttää olevan niin, että syrjäytetyt pidetään syrjässä tieten tahtoen.

10) Työelämä on menossa jonkinlaiseksi muotivirtausten pelleilyksi. Joitakin vuosia sitten piti kaikista tehdä it-insinöörejä. Sitä riemua ei kestänyt sen vertaa, että nuori olisi kunnolla ehtinyt suorittaa amk:n. Tällä hetkellä koulutetaan kaikista mahdollisista lähihoitajia, koska kohta meillä on raihnaisia mummoja ja vaareja ennätysmäärä. Mitä he tekevät sen jälkeen, kun suuret ikäluokat ovat haudassa? Kulttuurialalle koulutetaan väkeä moninkertaisesti yli työelämän tarpeen. Kymmenkunta vuotta sitten, kun vielä opiskelin, maan hallitus laskeskeli, että 2/3 nuorista korkeakoulutettaisiin. Virallinen ideologia oli, että Suomesta tehdään jokin ylenpalttisen älykkyyden ja lahjakkuuden tyyssija, joka vie nerokkaita ideoita köyhiin maihin toteutavvaksi. Ei mennyt viittä vuotta, ja putkimiehiä ei saanut mistään... Elinkeinoelämän ja valtionhallinnon johto osoitti siis olevansa pesunkestäviä idiootteja, joita voi höynäyttää muutamalla yksinkertaisella idealla. Nokia, johon uskottiin kuin pyhään sanaan muutamia vuosia, on oiva esimerkki tästä. Viime vuosina se firma on kunnostautunut lähinnä työväkensä kyykyttämisessä. Ja mitä tekee kansakuntamme kerma? Yrittää vissiin keksiä uusia matopelejä...

Nykyajan asettamat paineet ovat liian kovat nuorille.Oletpa sitten opiskelija tai työelämään tuleva ihminen, kaikki lyö kasvoille. pitäisi olla heti valmis kaikkeen tehotalouden käyttöön ja kyetä tekemään huipputulosta: Työtä ei ole kaikille, ja työn antajilla ei ole mitään yhteiskunnallista velvoitteita nuoria , ottaa oppimaan ja harjaantumaan tulevaan työhönsä: Eikö jo pitäisi asettaa LAELLA velvoite työn antajille ottamalla määrätty KIINTIÖ nuoria töihin,nehän ovat paras sijoitus tulevaisuuteen. Onhan meillä EU:n määräämät kiintiöpakolaisetkin!! Eivät takuulla ole halpoja elätettäviä eikä heissä ole meidän tulevaisuus! JÄRKI KÄTEEN PERKELE!!

Näyttää olevan trendi ajatus,kyseessä on monen kohdalla työn vieroksunta.Ihmettelen suuresti tätä "epidemiaa".Taloutemme ei kestä näitä työn vieroksuja.Töihin vaan kaikki,niin kyllä "masennukset" lähtee.

Ihmiset ajetaan loppuun jo kouluajoista lähtien.
Pitää olla aina vaan parempi,koulutetumpi,tehokkaampi,
kauniimpi ym.

Työelämää kiristetään ikäänkuin huomaamattomasti.
Esim.siivoojan työt mitoitetaan äärimmilleen,tunne niskassa
kerkeenkö kaikki tehdä kunnolla.

Tässä alkua.

Yksi syy miksi nuorten aikuisten mielenterveys ongelmat ovat kasvaneet, niin on kannabiksen polttelun yleistyminen. Se on ollut hyvin helppoa todeta, kun työskentelee psykiatrisessa sairaalassa.

Tuolla joku äitl muistaakseni kertoi että työkyvyttömyyseläke nuorelle on noin 600 euroa.
Se on enemmän kuin minun 69 vuotiaan eläke, josta maksan yhtiövastikkeen, sähköt ym. menot
600 on aivan liikaa nuorelle, sillä pystyy elämään ja jos vielä kotona asuu niin se on kuin käsirahaa ja tottuu elämään toisten elätiksi.

Ottakaahan te vanhemmat huomioon että maailman nykyään aivan eri paikka kuin 30 vuotta sitten.

Itse olen 27v ja tosiaan aina on työt maistunut koska en tiedä pahempaa kuin olla kotona tekemättä mitään.

Ihmettelen kyllä itsekin kun niin moni jaa nuorena eläkkeelle...töiden saaminen on todella hankalaa nuorelle ja jopa nuorelle koulutetulle. Kun ei pitkään aikaa saa töitä alkaa ns. syrjäytyminen ja masennus. Kun oot vuodenkin vaan ollu joka päivä neljän seinän sisällä niin kyllä siinä alkaa nuppi tutisemaan. Kokemusta on.

Juuri 20-30 vuotiaiden työllistymiseen tulisi panostaa eniten. ITse olen 27v, en ole koskaan ollut vakituisesa työsuhteessa. Ja töitä olen tehnyt 18-vuotiaasta asti. Niin eiköhän se kerro myös jotain tästä maasta. Niin ja kyllä minulla ihan koulutuskin löytyy ja muutenkin olen fiksu työntekijä. Mutta pätkätöitä pätkätöiden perään.

Eikä uudelleenkoulutus voi olla ainoa vaihtoehto. KOhtahan tässä on jokainen ihminen putkimies, autokorjaaja, kaupankassa, varastomies, kokki ja insinööri.

Esim siskoni omaa paljon työkokemusta eri aloilta, on työharjoittelut käyty omalta alalta ja niin pois päin, vaan ei löydy valmistuvalle insinöörille hommia. Ei muuta kuin takaisin koulunpenkille. Siskoni on 31.

Tunnen monia ihmisiä joilla on parikin eri ammattia, vaan silti työtön. Tuntuu että nykyään pääsee vain suhteilla hommiin.

Jokaiselle pitäisi löytää mielekästä tekemistä. Itse vihaan orjana olemista ja haluaisin perustaa oman firman, mutta tiedän että se ei kestä kuin pari kuukautta ja on nurin. Mutta se olisi sitä mitä haluaisin joka päivä tehdä.

Itse en menisi viälä mistään hinnasta eläkkeelle. Olen 33vuotias, ja eläke olisi niin pieni ettei sillä pärjäisi, jos haluaa jotain isompia hankintoja tehdä ja elämästä nauttia matkustellen, sekä talonmaksut ja muut.

Ymmärrän kyllä, jos tilanne on niin paha, että sairaus pakottaa.

Itse en antanut periksi kun poltin itseni loppuun työllä ja koululla samanaikaisesti. Seurauksena paha ahdistus masennus tauti. Se muutti luonnettani ehkä pysyvästi huonompaan...Lisäksi minä olen yksi Suomen pahimmista uniapneaa sairastavista.

Älkää antako periksi, vaikka hammasta purren eteenpäin elämässä.

No juu, olen pelannut lasten ja nuorten kanssa, ja mm. opastanut työpaikoihin. Niin kehitys tänne alkoi 80luvulla, että kokojan huonompaan suuntaan mennään.
Ja sellainen on vaikka miten asiaa koittas ymmärtää, niin kunnon nuoria jo silloin tuli vain maaseututaustaisesta. Huonolta se näyttää, ennen nuorista n. 8% oli kaiken ulkopuolella, nyt pääkaupunkiseudulla 18% ja sieltä se on aina ennenkin tullut muuhun osaan Suomea. Tähän porukkaan kuuluu siis pelkkä peruskoulu ei mitään ammattia, ei töissä.
Ei ihme, että vanhempien halutaan jatkavan, toisaalta suuri osa nuorista on työttömänä, jokin mättää ja pahasti.
Tämä ei ratkea jos kaikki tummat ja muut laitetaan pois, yksinkertaisesti sanottuna, kohta nuo tekevät kaikki työt.
Tilastoja reippaasti kehiin, ilman ennakkosensuuria, niin ainakin se selvii, onko jokin kansanryhmä alttiinpi kuin muut, mustatuntuu periaate kertoo vain mitä jokainen näkee, tai kuulee.
Sensuuri tilastoissa esim. tästä lisää vain ennakkoluuloja.
Oma mutu sanoo, tilanne huononee, nuorten kiinnostukset ovat muuttuneet , ennen noin 3v sitten harrastuskerhoihin, jotka ovat ns. perinteisiä tuli nuoria. Keväällä tiedusteltiin nuorilta mikä kiinnostaa niin, ir galleria, naamakirja sekä rokkikonsertit. Ja ihonvärillä ei ole mitään osuutta. Perinteisiin kerhoihin ei ole tullut enää kuin ihan muutama.
Koti on suurin syyllinen, ja koulu seuraava. Nyt on pientä heräämistä kouluista ollut ainakin täälläpäin, kun koulussa pärjäämättömät ohjataan harrastuskerhoihin.

Tervehdys Anja
Luin aiheeseen liittyvän kirjoituksen Hämeen Sanomista (28.3.2011).

Lehdessä oli tiivistelmä, jossa oli käytetty Kelan teemakatsausta .

---------------
Tästä on kysymys

-Nuorten mielenterveyspalveluissa on pula matalan kynnyksen paikoista.

-Peruskouluikäisten tyttöjen keskivaikea ja vaikea masennusoireilu on lisääntynyt 2000-luvulla.

-Masennuslääkkeiden kokonaiskulutus lähes yhdeksänkertaistui vuosien 1990 ja 2007 välillä.

-Etenkin nuorten naisten masennuslääkkeiden käyttö kasvoi 2000-luvulla suhteellisesti muita ryhmiä enemmän.

-Mielenterveyshäiriöiden vuoksi eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden osuus on yli kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa.

-Mielenterveyshäiriöt tulivat maksamaan vuonna 2007 yhteiskunnalle pelkästään työkyvyttömyyseläkkeinä, sairauspäivärahoina ja psyyken lääkkeistä maksettuina Kela-korvauksina yhteensä 1,6 miljardia euroa.

-Asiantuntijat selittävät kehitystä turvaverkoston rapautumisella.



Artikkelin yhteydessä on myös osio, jossa kerrottiin nuorten avunsaanti mahdollisuuksista Hämeenlinnan seudulla. Palvelut ovat maksuttomia.

-Nuorten terveysneuvontapiste pääterveysasemalla palvelee 14-25 vuotiaita nuoria terveyteen liittyvissä asioissa maksuttomasti, esim mielenterveys-ja ehkäisyasiat sekä terveystarkastukset.

-Hämeenlinnan perheneuvola palvelee lapsiperheitä. Palvelut ovat luottamuksellisia maksuttomia ja vapaaehtoisia, lähetettä ei tarvita. Henkilökuntaan kuuluu kasvatus-ja perheneuvonnan psykologeja, perheneuvojia sekä tarvittaessa lastenpsykiatri.

-Kouluissa oppilaat voivat kääntyä kouluterveydenhoitajan tai koululääkärin puoleen. Apua voi kysyä myös omalta terveysasemalta.

-Perheasiain neuvottelukeskus antaa keskusteluapua parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyvissä kysymyksissä.Nämäkin palvelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia.

-Hämeenlinnan Mielenterveysyhdistys Hämi ry toimii potilasetujärjestönä mielenterveysongelmaisten puolesta.



Uskoakseni pitkälti samoja ilmaispalveluja on saatavana myös muista kaupungeista.


Kaikkea hyvää jatkossa.
ter. R.R.

Turhautuminen voi johtaa masennukseen. Audit ja iPodit ja kaikki saa velaksi, mitään ei tarvihe tehä. Kytkykaupalla loput rensselit. Lainaa ja velkaa saa aina, tekstarilla bilerahat jne. Helposta elämästä turhautuminen. Si ku se helppo elämä loppuu nii maailma romahtaa. Ainoo ratkasu mitä tarjotaan on vastuu omista tekemisistään.

Vapaa-kasvatus!

Sitähän te kylvätte. Pappa betalar! Sitten, kun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omista tekemisistään niin OHO, sormi meni suuhun!

Minä olen varmasti yksi näistä laiskoista nykyajan nuorista.

Kotona kasvatettiin olemaan kiitollinen kaikesta työstä, olemaan valittamatta, olemaan ahkera, kiltti ja piti muistaa että työ on tärkeintä.

Opiskelin ja tein työtä samaan aikaan putkeen 10 vuotta. Ilman lomia. Luulin että se on normaalia. Että näin tässä yhteiskunnassa kaikki tekee ja kaikki vaan jaksaa. Että on pakko jaksaa. Olin kiitollisuuden velassa työnantajalle, vastuussa opintojen etenemisestä koululle. Opintolaina vanhempien mielestä oli huonoin mahdollinen idea. En kyseenalaistanut sitä.

10 vuotta jaksoin sitten olin täysin lopussa, sanoin etten jaksa, minulle sanottiin että työ parantaa, koita vaan jaksaa vielä. Menin aina töihin vaikka, työmatkalla toivoin että tulisi rekka ja ajaisi ylitseni, ettei tarvitsisi mennä töihin.

Viime syksynä en enää jaksanut muuta kuin itkeä, silti olisin mennyt töihin ellei poikaystäväni olisi vienyt minua lääkärille. Fyysinen- ja varsinkin psyykkinen kuntoni romahti, vaikka luulin tekeväni kaiken oikein. Juuri niinkuin minulta odotetaan.

Sairaslomalla ollessani podin hirveää syyllisyyttä että olen vain laiska ja nyt muut joutuvat tekemään työni. Nyt on mennyt puoli vuotta sairaslomalla ja vihdoinkin alan tajuta, että eihän tässä yhteiskunnassa ole mitään järkeä!!

Pliis, miettikää ihmiset ennen kuin haukutte laiskoiksi ja sanotte että työ parantaa!

Omistakin frendeistä aika iso osa elelee valtion kustannuksella. Osa on ottanut satunnaisia työkeikkoja, osalle ei tunnu kelpaavan mikään. Itse olen aina tehnyt sitä hommaa mitä on tarjolla, vaikka olisi paskaakin. Siitä sitä on sitten työkokemuksella noustu aina vaan parempiin asemiin ja palkkoihin. Ja tuota masennusta tuntuu olevan meillä kaikilla vähän eri mittakaavoissa. Oma asennemuutos auttaa, samoin päihteiden jättäminen ja liikunta. Ihmiset on vaan niin juntturia etteivät usko tällaista potaskaa. Ja miksi uskoisivat, onhan se rankkaa ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla tehdä elämänmuutos.

Ja juu, pahasti masentuneet ja fyysisistä sairauksista kärsivät tapaukset on erikseen, ei tarvitse nillittää.

Eiköhän tää markkinatalous ala jo riittää. Nuoriso on just sellasta, minkä tää järjestelmä haluu niitten olevan. Kova skaba koko ajan, markkinatalous, tulosta ,voittoo, ihmisestä ihmisenä ei ole välii. Toi juttu alkaa jo lapsuudesta. Himassa tarttee olla kaikkee krääsää ja snygit kämpät, sit viel hirveet velat. Vanhemmilla menee koko aika nappulantekoon, lapset jää skabassa vähemmälle huomiolle. Koulussa hirvee vauhti, jos et kestä mukana putoot, sit alkaa mollaaminen.Jutun seurauksena näkyy jo ekat merkit masennus ja ajatukset mä olen niin huono. Sit jos koulusta otetaan himaan yhteyttä, nuorenhäiriköinnistä, sielt tulee äkkii sinäh dorka olet ,ei se ihme ole jos lapsi ei menesty ku maikka on hölmö, meidän muksu vaihtaa kouluu. Asian todellisiin syihin ei perehdytä, osa pelkää et tulee himasta julki sellasta mikä ei sais. Ei ihme jos ongelmia on tulossa. Osa noista ei selviä kun ei asioita ruvettu hoitaa,säästösyistä. Sitte on sellasia ,jotka valmistuu kouluista työelämään. Juttu muuttuu taas, vaikka ois just valmistunut ammattikoulusta, heitää työnantaja et otetaa sut tänne harjoitteliaks pienellä palkalla,kun harjoitusaika päättyy tulee kavioo, et voitas ottaa uus harjoitteluun. Mitäköhänvarten noi ammikset on jos niistä ei valmistu ammattiin, vaan joutuu harjoitteliaks moneen firmaan. Ei ihme jos rupee ottaa päähän ja lyödään kaikki läskiks. Ruvetaan käyttäätyy agressiivisesti ja häiriköimään sen seurauksena tulee paljon muutakin, sit lyödään joku diagnoosi ja pieni eläke et päästään eroon jutusta. On myös sellasia perheitä ,jossa vanhemmat on pudonnu sosiaaliluukuille työttömyyden ja sairauden takia. Kaikissa jutuissa ei ole kysymyksessä päihteet. Tälläsissä kodeissa joutuu nuori tahtomattaan eriarvoiseen asemaan, seurauksena masennus. Pahinta on että nuori tuntee itsensä huonoksi ja musta ei ole eläjäksi, sitte vielä solvataan , ei tuu mitään ,et osaa mitään. Tolla mollaamisella saadaan nuori asennoitumaan niin ,että hän ajattelee myöskin et eihän tästä tule mitään. Pelkojen seurauksena homma menee sudeksi kun ei luota itseensä. Missä vika. Järjestelmässä. Tää yhteiskunta ei lupaa mitään hyvää kuin koville ja toisistaan piittaamattomille ihmisille.Menkää itteenne Johtajat ja kattokaa peiliin. Tartisko tehdä jotain muutakin kun Tarjoo Hernekeittoo näin vaalien alla. Saatanan Pellet.

Me molemmat vanhemmat olimme työelämässä. Todellisia uraihmisiä ja lapset jäivät ns. heitteille jo pienestä pitäen. Rakkauttamme näytimme lähinnä rahan keinoin, kun ei koskaan ollut aikaa. Oli kyllä hienot lelut, mutta kun lapset tulivat tarhasta tai koulun alaluokilta kotiin, ei ollut äitiä laittamassa välipalaa, kysymässä miten päivä on mennyt.
Tietokoneet ja pelit saivat viihdyttää iltaisin. Kun tulimme joskus iltaseitsemältä töistä kotiin, eihän sitä enää lapsia jaksanut viihdyttää. Tärkeämpää oli saada heti levätä seuraavaa työpäivää varten, joten parempi vaan jos lapset olivat poissa silmistä.

Niin, sitä sitten saa mitä tilaa.

Työelämä on nykyisellään hanurista. Työntekijästä otetaan kaikki irti. Työntekijän pitää nykyään omata melkoiset kyvyt: olla supersosiaalinen, huippunopea, uusi tieto pitää omaksua nanosekunnissa ja tietyillä aloilla pitää olla vielä myös teräsmiehen voimat. Jollain aloilla ohjelmat muuttuvat vähän väliä. Muutoksia muutosten takia.
Jollain aloilla vakituista henkilökunta on minimimiehitys ja tämä vakituinen henkilökunta on valjastettu ohjaamaan ja opettamaan alati vaihtuvaa varamieshenkilöstöä. Ymmerrettävästi jossain vaiheessa vakituinen väki tympääntyy ja kuka siitä ensiksi kärsii: tietysti se varamieshenkilöstö.

Kaukana on ne ajat jolloin työpaikalle meni mielellään. Siellä viihtyi.
Pitäiskö tässä ajassa, missä on sekä työttömiä että työvoimapulaa (jollain aloilla), tehdä kädenojennus työviihtyvyyteen siten, että työaikaa alennttaisiin, vaikka 6 tuntiin, mutta niin, että kyseisellä tuntimäärällä tulee toimeen, ilman sos.tukia.
Jos ei päästä kuitenkaan koskaan siihen ideaalitilanteeseen, että paikka jossa joudut viettämään n. 8 tuntia päivässä, sinulla olisi ympärillä mukavia, tavallisia työkavereita, niin tuolal 6 tunnin työpäivällä voisit ehkä nippanappa henkisesti selvitä työpäivästäsi, niiden "ei niin kivojen työkavereiden" kanssa.

Yksi syy voisi olla, että ihmisiä pakotetaan liikaa samaan muottiin. Ne ketkä eivät millään siihen muottiin väänny, kovasta vääntämisestä huolimatta, murtuvat ja sairastuvat.

On se kumma kun ollaan niin kateellisia sairaille ihmiselle joiden tulo on vaivaiset 600e/kk. Oletteko te eläneet 600e/kk tuloilla? Ymmärrättekö millaista kituuttamista se on ja kuinka suuri osa ajasta menee vain sen ajattelemiseen että mihin on varaa?Häpeäisitte oikeasti!

Autoverotus tekee sen, etteivät nuoret suomessa saa ostattua turvallista ensiautoa.

ESP:n olemassaolo pelastaisi useita henkiä vuodessa, mutta verottaja rahastaa lisävarusteistakin.

Nuoria stjtinään syrjitään ja Verottaja voi hyvin
- 124562768799

Kokoomuksen järjestämä työ 9:n euron päiväpalkalla niin kyllä se saattaa masentaa niin paljon että eläke houkuttelee paljon enemmän.

Eihän pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle pitäisi päästää mielenterveyden takia. Onhan tämäkin hoidettavissa ja paluu työelämään mahdollista. Kyllä vähän tuntuu siltä, että yleistä eläkeikää joudutaan nostamaan sen takia, koska lääkärit päästävät nuoria liian helposti työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläke pitäisi myöntää vain fyysisen vamman takia.

En yhtään ihmettele ettei työt kiinnostaa, töitä pitää tehdä niskaa liimassa..
Töistä maksetaan sen verran vähä,n että työttömäkin jää enemmän käteen..
Jos käyt töissä joudut syömään siellä jotain että jaksaa edes tehdää raskaita hommia, töihin on kuljettava jollakin siihenkin menee rahaa ja sit kun saat palkan maksat sitä puolet vuokraan ja toisen puoleen laskuihin, niin kannattako enää työnteko? Sisullahan ei kauan elää edes sillä sisu lakritsillä..
Joko palkat ylös tai hinnat alas, kumpakaan ei kuitenkaan tehdään, joten turha on valitta ettei nuoria kiinnostaa tehdää töitä..

En yleensä pahemmin keskusteluja kommentoi, mutta nyt ajattelin muutaman lauseen kirjoittaa.

Täytyy tunnustaa, että tämän keskustelun kommentit alkoivat hieman ärsyttää, koska jotenkin suuri osa niistä tuntuivat kovin tuomitsevilta.

Olen itse alle parikymppinen nuori nainen, ja sairastanut vakavaa masennusta ja siihen liittyviä ongelmia jo reilut viisi vuotta. Minulla on ollut masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä, vakavaa itsetuhoisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, psykoosia ym, ja olen ollut todella pitkiä aikoja sairaaloissa sekä omasta tahdostani että pakkohoidossa. Olen syönyt lääkkeitä monta vuotta ja olen viimeinkin aloittamassa varsinaisen terapian. Minulle on tapahtunut paljon pahoja asioita (mm. raiskattu ja hyväksikäytetty pikkulapsena, väkivaltaa ym ), joita en toivoisi kenenkään kokevan. Nämä ovat kuitenkin varsin yleisiä mielenterveysongelmien aiheuttajia.

Itse keskustelun aiheeseen, myönnän itsekin nähneeni useita tapauksia joilla tavoitteena on ollut päästä vain työkyvyttömyyseläkkeelle (ovat siis minulle suoraan ääneen sen myöntäneet). Toivoisin kuitenkin ettei sitä pidettäisi oletuksena kaikkien mielenterveysongelmista kärsivien kohdalla. Itselleni tuli postissa työkyvyttömyyseläkkeen hakemuspaperit heti sen jälkeen kun täytin 18, ja se oli järkytys. En todellakaan halua eläkkeelle, vaikka voisin kuinka huonosti. Haluaisin kouluttautua, mennä töihin ja elää täysin normaalia elämää. Yritän ja yritän, mutta silti vaan tuntuu että voimat eivät riitä. Olen peruskoulun jälkeen käynyt valmentavia koulutuksia, kuntoutuskursseja ja olen yritttänyt aloittaa niin ammattikoulun kuin lukionkin, mutta toistaiseksi en ole pystynyt ammatillista koulutusta tai työtä aloittamaan. Vaikka todellakin haluaisin, ja tiedän että joskus siihen vielä pystynkin.

En siis itse ole työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, mutta se on usein ollut aika todennäköinen vaihtoehto, ja minut on yritetty sille saada. Olen vain ollut niin nuori että olen asunut vielä kotona, että vaikka on suoraan sanottu että minä asiaan myöntävän päätöksen saisin, en ole sitä halunnut. Edelleen nykyäänkin se on minun kohdallani vaihtoehto, mutta yritän mieluummin pienen pienin askelin kohti opiskelua.

Ymmärrän melko hyvin niitä jotka eläkkeelle jäävät, on äärimmäisen turhauttavaa kun haluaisi ainakin jossain määrin tehdä asioita mutta voimavarat eivät ole riittävät ja tulee romahduksia. Mielestäni kuitenkin nuoren ihmisen pitäisi ajatella se vain väliaikaisena ratkaisuna. Asiat voivat muuttua ja mennä eteenpäin. Itse olen hyvinkin usein ajatellut tilanteeni ja tulevaisuuteni täysin toivottomana, mutta viimeinkin alkaa tuntua että ajan kanssa minäkin toivun ja olen alkanut haaveilla opiskelusta ja paremmasta elämästä. Olen jo pidemmän aikaa myös tehnyt kovasti itseni kanssa töitä asioiden eteen. Se kuitenkin vaatii aikaa. Jos minulla on mennyt yli 13 vuotta sairauden ja ongelmien kehittymiseen pahojen kokemusten takia, ei siitä viikossa päästä pois. Se voi viedä vuosia, jopa koko elämän ajan. Mutta minä yritän, ihan tosissani yritän.

Tahtoisin siis muistuttaa, että iso osa esim. masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävistä nuorista ei ole vain muiden elätettäväksi haluavia, ilman työtä rahaa haluavia hemmoteltuja laiskoja nuoria. Suuri osa on oikeasti sairaita, ja eläkettä vain väliaikaisena vaihtoehtona pitäviä ja normaalia tulevaisuutta tahtovia ihmisiä, jotka eivät toistaiseksi siihen syystä tai toisesta pysty. Ulkopuolelta tulevat laiskaksi ja hemmotelluksi haukkuvat kommentit eivät tilannetta mitenkään helpota ja tuntuvat oikeasti pahalta, jos taustalla on vakavia huonoja kokemuksia jotka ovat pitkän ajan kuluessa sairastumiseen johtaneet. Ihmisten on vain niin helppo tuomita ja yleistää, mutta tosiasia on että kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä ja kaikilla on omat taustansa ja syitä on monia. Mutta en siis kiistä etteikö ihmisiä turhaankin eläkkeelle jäisi, mutta useimmilla on pätevät syynsä siihen.

Tämä on vain minun näkemykseni ja toivon ettei se aiheuta kenellekään mielipahaa.

Hyvää kevättä ja jaksamisia kaikille!

En ihmettele ollenkaan tuota määrää ja luulen että todellisuus olisi vielä karumpi, jos jokainen tarvitseva pääsisi eläkkeelle. Minäkin (42v), kauhulla ajattelen, että töissä pitäisi jaksaa vielä .25 vuotta.
Olen loppuun kulunut, mutta yritän lasteni takia jaksaa vielä huomiseen.
En sitten tiedä, kun lapseni aikuistuvat, mikä saa minut sitten vielä jaksamaan.

Yhteiskunnassa on jokin pahasti pielessä, Raadamme itsemme kuoliaaksi saamatta elämällemme vastinetta.

Katsomme tveestä glamouria ja loistetta, menestystä. Mutta elämme velkavankeudessa. synkkää on.

Masennuslääkkeet ovat monen kohdalla alku vaivojen pitkittymiselle ja kroonistumiselle. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa lääkkeet ovat tehottomia.

Valitettavasti kunnolliseen terapiaan pääsyä joutuu odottamaan aivan liian pitkään, mikäli sinne ylipäätään pääsee.

Valitettavan harva lääkäri/hoitaja tai varsinkaan masennuspotilas itse ymmärtää, mistä masennuksessa on kyse. Masennustilaan johtavat syyt ovat tietysti hyvin erilaisia ja mutkikkaita. Kuitenkin varsinainen masennustila on aina sama: elimistö reagoi sillä tavalla äärimmäiseen emotionaaliseen uupumukseen. Siksi pelkkä terapia ei aina riitä, vaan ihmiselle pitäisi yksinkertaisesti kirjoittaa kunnon pitkä sairasloma, jotta sekä keho että mieli voivat kunnolla levätä. Nyky-yhteiskunnassa tämä on harvoin mahdollista ja siksi ihmiset eivät parane.

Lääkkeet saattavat useissa tapauksissa estää spontaanin paranemisen ja jopa estää terapian onnistumista.

Sepä se on, kun työpaikkailmoituksissa haetaan vaan niitä huippuosaajia, erikoistaitajia näöltään sorjia ja nuoria kokeneita asiantuntijoita. Kaikki tavallinen työ on halpamaissa ja rakennusurakatkin teetetään entisillä itäblokin ihmisillä.

Mihin ovat kadonneet ne yhteiskunnan nuorille suunnatut tukipalvelut - ei kai vaan valtaapitävien palkankorotuksiin tai edustuskuluihin?

Ja oikeasti, miten on perheen laita? Vanhemmat ovat tosi tiukoilla työpaikkojensa suhteen, lapsiperheiden köyhyys ja surkeus on ihan oikeasti lisääntynyt.

Ja onko Suomi ikinä ollut esim lapsiystävällinen maa? Tai yleensä elämänmyönteinen ja ei-rasistinen maa?

Itsekkyys ja oma etu näkyy olevan vallalla eduskunnassa politiikassa, Esim kansanedustajan säännöllinen palkankorotuskin on suurempi kuin jonkun eläke tai minimipalkka kuukaudessa. - Monen suomalaisen kuukausipalkka on niin pieni, että sillä ei kertakaikkiaan tule toimeen.

Että jotain tarvis tehdä; tässä Suomenmaassa on jotain aika pahasti vialla!

Tämä aihe turhauttaa minua niin paljon. Onko tosiaan joku iso joukko ihmisiä, jotka teeskentelevät olevansa masentuneita. Ehkä joku jossain, mutta jos on terve ihminen niin luulisi olevan parempi olla ansiotyössä, kuin kitkutella eläkkeellä. Ja luulisi asiantuntijan osaavan erottaa, kuka on oikeasti masentunut.

Järkevintähän olisi tarkastella että mikä on muuttunut vuosikymmenten aikana jos kerran eläköityminen on lisääntynyt. Miten yhteiskunta on muuttunut? Entäpä elintavat?

Ennen kun opiskeli edes ylioppilaaksi oli heti jotain työtä tarjolla. Nykyään nuorille toitotetaan, kuinka koulut on käytävä ja sitten valmistuttuaan ovatkin ylikoulutettuja duunarihommiin mutta liian kokematon koulutusta vastaavaan työhön. Työpaikkoihin haetaan kunnianhimoista, kokenutta, hyvinkoulutetua ja ulospäinsuuntautunutta "highflyeria". Ja töitä on sitten erittäin vähän vielä tarjolla. Ei ole kovin häävit lähtökohdat. Mitä siis valita? Hirveät opintolainat vain olla kuuntelematta vanhempia ja opettajia ja jättää koulut käymättä ja ruveta siivoojaksi? Duunariammatteja ei siis tosiaan mainosteta missään opintoohjauksessa, joten ei ihme että ne eivät kiinnosta. Asenteet tulevat kyllä jostain ihan muualta kuin nuorilta itseltään.

Mitä muuta on muuttunut? AInakin perheet. Perheet hajoavat jatkuvasti ja kaikki yhtenäisyys häviää nuorten elämästä. Kun tämän on niin yleinen ilmiö se ei näytä heilauttavan ketään, mutta voin kertoa että perheen hajoaminen on lapselle erittäin raskasta. 13-vuotiaalle ei ole kovin helppoa se että joutuu alkamaan itsenäistä elämää, kun vanhemmat ensin riepottelevat läpi oman eroprosessinsa. Ja sen jälkeen alkavat elää uutta nuoruutta ja teini jää yksin.

Itse roikun työelämässä kiinni vielä vaikka muutama kuukausi sitten jouduin ottamaan masennukseen ja ahdistukseen sairaslomaa. Nyt olen takaisin töissä ja huonommaksi on menossa. Koko ajan pelottaa että en enää jaksa ja sitten syrjäydyn kaikesta. Eläke ei todellakaan ole mikään unelmavaihtoehto, vaan se viimeinen vaihtoehto.

Ja ainoa apu mitä tarjotaan on lääkkeet ja terapiat, joista ei ole mitään hyötyä ainakaan omaan pitkäaikaismasennukseen. Itse haluaisin uudelleen kouluttautua johonkin sellaiseen työhön, jossa stressitaso olisi hiukan matalampi, niin jaksaisin. En voi kuitenkaan kun minulla on vielä työ ja minulla ei ole varaa alkaa uudelleen opiskelemaan.

Masennus on jatkuva ylämäki, missä energiatasot on ihan eri luokkaa kuin ei masentuneella. En toivo mitään niin paljon, että voisin elää normaalia elämää ilman tätä ja ettei minun tarvitsisi ikinä turvautua eläkkeeseen.

Ei se luottamusta herätä työnantajassakaan jos joku nuori tulee työtä kysymään, niin on kuin lapamato, yhtä vetelä, otappa semmoinen ruumiilliseen työhön johonkin varastoon!
Meikkiä jätkillä naamassa, korvakoruja ja lävistyksiä huulet täys? Eihän elintarviekala voi tuollaisia työllistää jo hygieniasyistä!
On tää maailma mallissaan, täällä vingutaan kun masentaa? Työaika pitäis olla 2-3 tuntia päivässä ja palkka ruhtinaallinen?
Nykypennut valvoo yöt ja nukkuu päivät? Ei tarvii ihmetellä jos heille ei eläkettä kerry? Kaikki haluaa vaan idolsiin määkimään, tai televisioon bb taloon, sinne voi jonottaa vaikka yön pakkasessa, siihen on työhaluja

Niin minkälaisen elintason sillä duunarin palkalla tänäpäivänä rakentaa 30-vuotta sitten oli eri asia sillä duunarin palkalla elätettiin koko perhe vaimokin pysty oleen kotona ja silti ei ollu puutetta mistään! yritäppä nyky liksoilla menee yli puolet palkasta asumiskuluihin! En ymmärrä miten joku viittii edes tehdä alle 12 euron tuntipalkalla yhtään mitään tänäpäivänä! koska se ei yksinkertaisesti riitä mihinkään orjatyötä sanon minä! Ite teen ainakin niin paljon pimeitä töitä kun mahdollistaja ei se eläkkeellekään pyrkiminen ole pois suljettu vaihtoehto

Äänestetään vaan jatkossakin porvareita hallitukseen, niin meno eikun yltyy!!!

Tilannetta ei kauheasti paranna se, että suurinosa meistä nuorista ei saa tarpeeksi apua eikä meitä edes yritetä työllistää.

Itse sairastuin 14vuotiaana sosiaalisten tilanteiden pelkoon mutta mitään apua tähän ongelmaan en ole saanut.
Parin viikon välein olen käynyt puhumassa terapeutille eikä tästä ole ollut mitään hyötyä ja minulle on myös tuputettu lääkkeitä mutta ne vain aiheutti lisää ahdistusta, masennusta ja ikäviä vieroitusoireita, joten niitä en enää suostu ottamaan.
Masennuksesta olen onneksi päässyt eroon mutta vielä pitäisi jotenkin koittaa päästä eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Kiusaaminen ja yksinäisyys taitavat olla yleisimpiä asioita, jotka aiheuttavat nuorilla mielenterveysongelmia ja sitä kautta työkyvyttömyyttä.
Niin ehkä näihin asioihin pitäisi puuttua enemmän ja näin ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Minä näkisin asian näin, että pitkittynyt työttömyys aiheuttaa masennusta, työkyvyttömyyttä ja yleensäkin kyvyttömyyttä tehdä töitä (hankittu ammattitaito rapistuu yms.) Ja onko tuo ihme kun koulusta valmistutaan nykyään suoraan kortistoon - on siis kortistopätevyys. Ei pääse tekemään niitä töitä...Sitten jos onnistut pääsemään kuin ihmeenkaupalla työhaastatteluun, niin eiköhän rupea haastattelija tekemään tikusta asiaa tivatakseen miksi et ole työllistynyt (sinussa on varmaan jotain vikaa...?) ja miten oletkaan onnistunut välttämään työteon? Minulla on tästä kokemusta, joten tiedän mistä puhun. Ikääkin on jo kertynyt hieman yli 40v, joten ikärasisimi alkaa jo haittaamaan työnsaantia erittäin paljon.

tämä ongelma johtuu suomen rajusta koulukiusaamisesta kuten myös koulusurmat.Ratkaisu olisi että koulukiusaajat joutuisivat viikonlopuksi vankilaan niin alkaisi koulukiusaaminen loppumaan.

Parikymmentä vuotta sitten näitä nimitettiin uusavuttomiksi.

Nyt niitä nimitetään työkyvyttömiksi.

Kun olin nuori, viitisenkymmentä vuotta sitten, niitä nimitettiin laiskoiksi.

Ero on vain siinä, että viitisenkymmentä vuotta sitten veronmaksajat eivät joutuneet maksamaan näiden elämistä.

Nyt joutuvat.

Onneksi ovat vaalit tulossa.

todennäköisesti ne nuoret ovat:
-alkoholistiperheen pahoinpideltyjä lapsia, joita kukaan ei tullut pelastamaan
-pedofiilin uhreja
-syrjääntyneitä ja heitteellejätettyjä

Voisiko joku jo tajuta vetää yhtäläisyysmerkit nuorisotyöttömyyteen. Ihmiset eivät pääse kiinni töihin - eli normaaliin elämään. Kauanko sitä jaksaa moista paskaa katsella masentumatta ja heittämättä toivoa että asiat siitä miksikään muuttuisi?

Yhteisömme on mielenvikainen. Vika ei ole nuorissa vaan koko yhteisössä - koska yhteisö toimii kokonaisuutena jossa jokainen osa vaikuttaa jotenkin toisiinsa. Nuoret eivät voi yksin esim. muuttua pärjäämiseksi tai asiallisiksi työpaikoiksi.

Olen hiukan yli-ikäinen tilastoituakseni nuoreksi työkyvyttömyyseläkeläiseksi jos ottaisin sen vastaan psykologilta. Kun olen juossut työkokeiluissa (joissa en juokse enää, ilmainen työ haisee ja olen meriittini ja työkykyni näyttänyt) on parin viime vuoden aikana alkanyt tulla ihan uusi asenne. Asenteen nimi on HAISTAKAA PASKA EI KIINNOSTA. Jos tämä maailmamme pystyy vääntämään aikuisen liki 10 vuoden työkokemuksen omaavan kahden alan ammattilaisenkin passiiiviseen toivottomuuteen ja kaiken turhaksi ja hyödyttömäksi kokemiseen en ihmettele alkuunkaan miksi nuorten mielet ottavat asian vielä pahemmin - heidänhän tulisi olla tilanteessa jossa he kehittävät elämäänsä, työtänsä (edes jotain stabiilia tulevaisuutta), perustavat perhettä ja alkavat elää normaalia kansalaisuutta. Tämä nuorilta evätään täysin - ja tilalle myydään kapitalistien halpaa makkaraa.

Kysymys ei ole vanhempien epäonnistumisesta (tuntemani työttömät nuoret omaavat terveet perusarvot, he kunnioittavat ihmisiä ja toivovat hyvää - vaikka olisivat ongelmissa). Vaan kyse on siitä että yhteisömme ei ole rakenteeltaan alkuunkaan onnistunut. Yhteisön hyödyttäminen on unohtunut, ja kilpailussa harvat ottavat monien kollektiivisen hyödyn. Tässä tilanteessa itseasiassa lopettaminen, passivoituminen, turhautuminen, pysähtyminen on normaalia ja tervettä - tai tervehdyttävää. Nämä masentujat ovat yhteiskuntamme negatiivisia voimia ilmentävä mittari joka tulisi ottaa tosissaan eikä syyttää heitä siitä mikä tulee yhteisöstä itsestään.

Nuorten mielet ovat avoimet. He havaitsevat esim. valehtelemisen ja yhteisön mielisairaat piirteet huomattavasti paremmin kuin uskottekaan. Onko ihme että he eivät kestä elää maailmassa ja yhteisössä joka on väkivaltainen, oikeudeton, itsetuhoinen ja monessa suhteessa pelkkää kulissia? Miksi nuoret pärjäisivät, eiväthän täällä pärjää monet aikuisetkaan mielet terveiden kirjoissa?

Itse olen alkanut tervehtyä masennuksestani kasvamalla vinoon. En enää niele paskaa, vaan koen että asiani on vaikka sitten heittää poliitikkoa tai jotain parhaaksi katsomaani kohdetta kirjaimellisesti kivellä päähän ja koen että se on tehtäväni maailmassa. Tämä antaa minulle uskomattomasti energiaa ja pelottomuutta josta nykyisin nautin. Uskon että monet nuoret tulevat seuraamaan tätä.

Kai te tiedätte mitä Englannissa on viimepäivinä tapahtunut? Ellette tiedä on media painanut tapahtumat pois tietoudesta.... Jolloin teille valehdellaan edelleen. :)

millä kukaa voi jaksaa tehdä mitää jos puolet firmasta lyödää pakkolomalle tai saa potkut. ja sit vastuu ja työmäärä kasvaa jäljellä olevilla ni se on henkisesti ku fyysisestikki raskasta.

Ei hätää kuulin tänään radiosta, suomi kotouttaa kaikki romanikerjäläiset tarjoamalla heille työtä. On kiva asua suomessa, tänne rekrytoidaan tietotaitoa oiken ulkomailta. Me kaikki suomalaiset voidaan jäädä huoletta eläkkelle.

Voi voi, jopa toivon, että ne työkyvyttömyydestä inisevät ihmiset oikeasti sairastuisivat todella vakavasti psyykkiseen tai psyykkisiin sairauksiin. Ehkä muuttuisi ääni kellossa? En tiedä, enkä todellisuudessa toivoisi kenellekään mitään psyykkistä sairautta, sillä eivät todellakaan ole kivoja kavereita.

Itse opiskelen kelan päivärahan avustuksella toisen asteen koulussa, jokaista päivää kuormittamassa on syömishäiriö, vakava masennus, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Teille ehkä se on pari hassua diagnoosia, niin minullekin olisi, ellen joutuisi joka päivä elämään kaikkien niiden kanssa... ja ellen jatkuvasti taistelisi ja olisi menossa osastolta toiselle hoitoon - hoitopaikasta kolmanteen saamaan apua. Lääkkeet ei auttaneet.

Näen toivottomana sen, että jaksaisin edes käydä nykyistä koulua loppuun. Päivästä toiseen silti yritän parhaani ja jo pari vuotta olen jaksanut. Se on vaatinut oikeasti PALJON voimaa, enkä ilman ylimääräistä avustusta (kela) olisi pärjännyt. En tiedä tulenko koskaan pääsemään työelämään, sillä koen olevani nyt jo poikki, enkä pysty täysin voimin edes sitoutumaan koulussakäyntiinkään. Mieluiten jopa kuolisin, kuin haluaisin elää nykyistä elämää oikeaan eläkeikään asti. Ellen saa mieltäni parantumaan, ehkä sitten oikeasti kuolen?

ENKÄ HALUAISI TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE TAI KUNTOUTUSTUEN VARAAN. Tekisin mitä vain, että olisin TERVE ja saisin käydä töissä. Antaisin oikeasti vaikka oikean käteni, jotta olisin työ- ja opiskelukykyinen! Helppo on sanoa terveellä, että ei kun töihin vain... todellisuus "moniongelmaisella" vaan voi olla toinen.

Nuoret voivat syyttää vain itseään omasta saamattomuudestaan. Potentiaalia olisi vaikka mihin, mutta kun nuoria ei kiinnosta työnteko eikä yhteiskuntavastuun kantaminen koska bilettäminen ja ryyppääminen on paljon mukavampaa! Menkää viikonloppuiltaisin/öisin kaupungille, niin huomaatte asian. Jo 13-vuotiaana opitaan asenne "kännissä 24/7" ja täysi-ikään mennessä kun pitäisi työtä tai jatko-opiskelupaikkaa etsiä niin ollaankin jo täysin alkoholisoituneita luusereita. Jos sixpäkkien kantaminen kaupasta ulos laskettaisiin työksi, niin nuoriso olisi täysityöllisestty aikoja sitten.

Minä ainakin ehdin suunnitella elämäni niin, että käyn töissä. Opiskelin ammatin sain vakituisen työn josta pidin/pidän. Ostimme asunnon yms. Sitten sairauteni paheni ja nyt olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja se tulee tod.näk. muuttumaan pysyväksi. Ei kuulkaa paljon naurata kuin omat tulot tippuivat puoleen ja elämä on helvettiä. Joka toinen päivä miettii, että olisiko helpompaa vain olla kuollut. Että aika naurettavaa tulla tänne puhumaan luusureista...Saatte koska tahansa minun masennukseni, ahdistuneisuushäiriöni ja persoonallisuushäiröini voitte sitten miettiä, että onko se elämä kivaa.

Töitä on mahdotonta saada nykypäivän työelämässä jos on vähänkään masentunut. Ja masennus johtua niin monesta syystä. Vaikka joku masentunut saattaisi halutakin työskennellä osa-aikaisesti ja pikku hiljaa kuntoutua. Tämä yhteiskunta ei anna siihen mitään mahdollisuutta. Olet ulkona heti työelämästä, jos sinussa on jotakin poikkeavaa. Joten ei ole muuta mahdollisuutta kuin hakeutua eläkkeelle, jos mielit säilyä hengissä.

Elämä on sairaus :(

Voi jumalauta ihmiset! Missä todellisuudentaju?

1. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse helposti. Olen itse joutunut fyysisistä syistä eläkkeelle jo nuorena, ja vaikka näyttö oli täysin kiistaton, prosessi kesti kolme vuotta.

2. Eläkeläinen ei elä kovin hyvin. Itselleni jää vuokranmaksun jälkeen käteen 512 euroa kuussa. Siitä maksetaan kaikki, siis kaikki, myös terveydenhuolto (ja muistakaa että työkyvyttömät ovat terveyspalvelujen suurkuluttajia).

3. Pystytkö esittämään sairasta niin hyvin että pääset eläkkeelle ja sen jälkeen elelemään onnellisina alle 900 euron kuukausituloilla? Aika poikkeus olet jos pystyt.

Pullamössö nuoret eivät vaan kestä elämän realiteettia ja sitä mitä elämä on ja miten pitäisi elää ja olla.Se johtuu vaan siitä kun vanhemmat on paaponut pienestä pitäen pilalle antamalla kaiken rahan,autot,asunnot ja kun sitten joutuvat itse elätään itsensä niin tottakait niillä nuppi pehmenee,

Miksi pitäs mennä töihin? Varsinkin jos on käynyt vain toisen asteen koulutuksen. Ollappa sitten siinä, kun kaikki korkeasti koulutetut kattoo ylimielisesti, pahalla ja miettii, että ton täytyy olla aika köyhä tai tyhmä, kun se on tavallinen duunari, vähemmästäkin masentuu.

Yhteiskunta on ajautunut väärille raiteille. 10 vuotta tai 20 vuotta sitten lapset saivat sitä huomiota kotona, perusturvasta saadulla rahalla pärjäsi hyvin sekä ylioppilaslakkia arvostettiin...

Nykyään? Vanhemmat painavat pitkää päivää tai sitten on yksinhuoltajana. Mahdollisesti myös vanhemmilla on harrastuksia, joten ei sen lapsen kanssa aina ehdi olla. Lapsi kasvaa huonosti, vaikka olisikin se pleikkari tai xboxi. Virtuaalitodellisuus ei korvaa oikeata kasvatusta, jonka vain kunnollinen vanhempi voi antaa. Sitten ihmetellään, kun nuorilla on psyyke aivan päin honkia.

Perusturvan rahalla ei pitkälle pötkitä sekä nuorille keksitään kokoajan uusia asioita, joilla yritetään pakottaa päähän ja perseeseen potkimalla "takaisin työelämään". Kun siitä 417 eurosta otetaan pois 20% tai 40% niin mitäs sitten? Nuorelle työttömälle jää vielä vähemmän rahaa käteen. Oppii siinä vihaamaan yhteiskuntaa, eduskuntaa, valtakuntaa ja kaikkea muuta. Viha muuttuu vähitellen pahemmaksi, kunnes nuorta ei enää kiinnosta mikään. Mikään ei ole pahempaa kuin passivoitunut ja agressiivinen nuori, joka on epästabiili yksilö.

Lukiosta on hienoa hommata valkolakki. TE-toimistossa sanotaan, että painele sossuun. Työpaikat haluavat ihmisiä, joilla on ammatillinen koulutus eli ns. pätevyyttä. Lukion suorittaneella on sivistystä. Ei sillä sivistyksellä töitä tehdä. Niin ja jos työpaikka ei halua kouluttautunutta, parempaa palkkaa vaatiivaa suomalaista niin palkataan ulkomailta muuttanut kurdi, joka tyytyy puoleen palkkaan.

Firmat muuttavat ulkomaille, suomalaisia lomautetaan tai potkitaan satapäin ulos firmoista, ulkomailta rahdataan työvoimaa... Tähän päälle vielä inflaatio. Mitä vielä?

"Jos pää on tyhmä, on jaloillakin vaikeaa." Näin se menee. Taidankin jäädä suosiolla kesälomalla työttömäksi, koska aina löytyy joku korkeammin koulutettu tai sitten töihin otetaan suhteilla. Paska systeemi, oravanpyörä voi haistaa ison metaaniläjän.

Miksi sitä oikein eläkeläiseksi pitää alkaa, eikö vain voi lopettaa työskentelyä pariksi vuodeksi jos ei kiinnosta, ja mennä vanhempien, nurkille norkoilemaan, tai perustaa pikku kommuunin kavereidenkanssa. Miksi sitä pitää oikein alkaa eläkettä nostelemaan ja siten tuntemattomien ihmisten siivellä elämään.

Ilmeisesti Sosiaalipsykopaattien uusi keino generoida vaalikarjaa,

Niin kuin lapsilisätkin olivat ja ovat yhä edelleen, niillä kannustetaan tyhmiä ihmisiä lisääntymään katsokaas uusia ääniä 18:toista vuoden kuluttua. Sitten kun yhteiskunta ei enään kestä riippuvankansan osan painetta niin mitä sitten, sitten kaikilla menee huonosti.

Rahajärjestelmä on saatana ja raha on piru.

Opetelkaa siitä tytöt ja pojat kenen kanssa olette tehneet sopimuksen. Ette te ainakaan luonnon kanssa ole sopimuksissa. No senpä takia elätte kaikki helvetissä.

Se joka pirulle pikkusormen antaa, se vie myös koko käden.

Ettei vielä 70-80 luvulla ollut sairausnimekettä masennus,vaan sitä siihen aikaan kutsuttiin sanalla laiskuus. Velttoilu/laiskuus lähti.kun isä voiteli remmillä persuuksille ja sen jälkeen ei ole ollutkaan"masennusta" Masennuksen määritelmänä on väsymys ja mikään ei oikein kiinnosta jne.

pitää saada terapeutteja, eläkettä ja vertaistukea kuntoutuksesta puhumattakaan jos tötteröhattuun sataa grillijuhlilla.

Ei saatana vanha ja raihnainen pääse eläkkeelle ja ikää senkun nostetaan mutta nuoret ja riskit pannaan makoilemaan laiskana.

EI PERKELE!

Minulla on sellainen käsitys, että noita eläkkeitä jaetaan mielenterveyssyistä vähän turhankin helposti ja väärille ihmisille. Se on vähän niinkuin työhaastattelussa, että se joka osaa puhua, esiintyä ja vetää oikeista naruista saa paikan ja tässä tapauksessa eläkkeen. Tiedän näitä tyyppejä, jotka puhelevat lääkkeistään ja diagnooseistaan ja kun ne kertovat tarkemmin elämästään, niin huomaan, että nehän on paljon normaalimpia kuin minä. Tuntuu, ettei niillä usein ole mitään oikeita ongelmia. No, ehkä joillain.

Nykyajan nuoret kasvatetaan, niin ettei niillä ole mitään vastuuta elämässään. Sukulaisnuorille vanhemmat jakavat vielä rahaa vaikka ovat täysikäisiä ja töissä. Töissä tienatut rahat voi törsätä juhlimiseen ja kavereihin. Omaa taloutta eivät ymmärrä hoitaa. Lainat jää maksamatta. Vanhemmat ottavat ja järjestävät töihin suhteilla. Vanhemmat antavat asua kotona ja riehua kuinka tykkäävät. Mitään rajoja ei alaikäisille edes aseteta. Ei niillä ole mitään velvollisuuksia. Nuoret eivät tajua, että joku asia voi olla liian kallis. Kaikki on saatava ja kaikkeen on varaa. Kyllä pappa betalar.
Itse kun olin nuori, niin joka pennin sain itse tienata. Kotona piti tehdä kaikenlaista ja omat asiat piti osata hoitaa itse. Oli minullakin miljoona syytä syrjäytyä ja masentua. Se vaihe vaan meni ohi jossain vaiheessa.

Jos kansalaiset äänestävät nykyisiä eliittipuolueita eli kok ,sdp,vihr,kesk..
suomen laskuksi EU:lle tulee 80 miljardia euroa ja
miten käy silloin suomen terveydenhuollon...?? minä vaan kysyn...

siksi äänestän perussuomalaisia tulevissa vaaleissa

katso:
http://www.varkaudenseudunps.net/tapahtumavideot.php

Tässä on yksi näkökulma.
Kun nuori katsoo omia työssäkäyviä vanhempiaan,jotka ovat väsyneitä,kärttyisiä ja tympääntyneitä työelämään niin en yhtään ihmettele,että joitakin nuoria pelottaa työelämä ja sen paineet,kun omat vanhemmatkin ovat kuilun reunalla oman jaksamisensa suhteen!Osa nuorista varmasti kysyy,että tuollaistako se työelämä on?pelkkää vitutusta?Miksi hakisin sinne?Tuleeko minustakin 30 vuoden päästä kärttyinen ja kyyninen?

Itse katsoin omaa äitiäni,joka teki yli 30 vuoden työuran ja jäi nyt tammikuussa eläkkeelle.Hyvä niin.Työuran viimeisinä vuosina äitini oli jo niin tympääntynyt työhönsä,että siitä väsymyksestä ja kiukusta saatiin koko perhe kärsiä.

Saa nyt sitten nähdä,että kuinka kauan jaksan itse työelämässä.Olen 25-vuotias vastavalmistunut ja elämäni ensimmäisessä työpaikassa.Toki toivon,että minut määräaikaisen pestin jälkeen vakinaistettaisiin,mutta en uskalla toivoa liikoja.Se kun ei nykyään edes kannata,kun kaikki on epävarmaa,vaikka olisit miten supersosiaalinen, aktiviinen ja ahkera.

Olen yksi tämän kevään ylioppilaista ja haluaisin sanoa tähän keskusteluun oman osani, sen verran tietämättömiä ihmisiä tuntee täälläkin olevan.

Olen 18, pian 19 ja olen jo kokenut hermoromahduksen, kärsin tälläkin hetkellä keskivakavasta masennuksesta ja harkitsen viikoittain itsemurhaa. Tätä on jatkunut siitä lähtien kun täytin 17. Kuvitelkaa vain näenkö maailman iloisena ja mahdollisuuksien keitaana. Ja onko syy olooni se, että olen sukupolveni kanssa "pullamössöä" kuten jotkut tietämättömät täällä tuntuvat kuvittelevan? Ei. Syy on siinä että ihmiset eivät yksinkertaisesti enää olee tarpeeks inhimillisiä ja välitä toisistaan. Hermoromahdukseni syynä oli erään tytön suunnaton isku minua itseäni vastaan puolen vuoden ajan, joka ajoi minut toimettomuuteen ja masennukseen josta en koskaan tule toipumaan. Aiemmin minua oli koulukiusattu. Joka vuosi oloni vain pahenee mutta en voi sille mitään. Ystäviä minulla on kyllä, mutta jos kukaan ei ymmärrä sinua ja mitä käyt läpi, onko heistä apua. Tulevaisuus masentaa minua koska heti opiskelusta päästyäni sitä pitäisi taas jaksaa opiskella ja opiskella, ilman mitään varmuutta siitä että saa edes työpaikkaa. Ja ilman työpaikkaahan tunnetusti status ja mieliala on aika heikoilla.

Jotkut sanoisivat tähän että hakisin apua. Mutta ongelmana on että jos haen apua, en pääse töihin kaikkiin työpaikkoihin ja koska työpaikat ovat muutenkin vähissä, se ei ole sen arvoista. Ja yhteiskuntamme on näissä asioissa kuin koulu koska jos haet apua, se tarkoittaa ettet ole niin hyvä kuin muut, eli olet huono tai tässä tapauksessa hullu. Nuo kaksi seikkaa eivät ainakaan paranna mielialaa.

Muutama kirjoittaja täällä on ottanut hyvin huomioon sen että lapset näkevät miten uupuneita ja ärtyneitä vanhemmat ovat työhönsä ja ovat tästä saaneet omanlaisensa kuvan työelämästä. Silti osa täällä olevista muistelee "vanhoja hyviä aikoja" vaikka todellisuudessa ne mitään hyviä olivat. Aika on vain kuultanut muistot. Äitini sentään on sen verran järkevä että näkee nuoret tulevaisuutena joista pitäisi välittää ja pitää vanhojen sukupolvien heittämää pilkkaa ala-arvoisena ja säälittävänä koska silloin ajat olivat kovempia ja silloin ku se kaikki tapahtui, toivoitte tekin että asiat olisivat paremmin. Turha yrittää, se on itsestään selvää.

Joten herranjumala ihmiset, ymmärtäkää ja sisäistäkää että tilanne ei syyttämällä parane vaan miettikää rakentavasti mistä hitosta tämä johtuu. Mikä yhteiskunnassamme tätä ilmiötä aiheuttaa ja miksi? SItten kun keksitte, tehkää sille asialle jotain. Syyttely ja vanhojen muistelu on aivan turhaa ja aiheuttaa pahimmillaan vain lisää masennusta ja pahaa mieltä. Käyttäkää järkeänne. Itse olen aina pyrkinyt ajattelemaan muita ihmisiä ja kuuntelemaan heidän ongelmansa ennen kuin ajattelen omiani koska se on sellaista mitä nykymaailmassa ei usein näy. Valitettavasti olen olettanut samanlaista käytöstä myös muilta, karvain ja tuskallisin pettymyksin. Joten, käyttäkää sitä inhimillistä järkeänne ja miettikää mitä asialle voitaisiin tehdä

Ja poliitikot jaksaa puhua "hyvinvointiyhteiskunnan" säilyttämisen puolesta, vaikka se mitä poliitikot ovat tehneet on juuri aiheuttanut tämän... MYÖS perus-suomalaiset, sillä he ovat tässä asiassa jopa ns."niskalaukaus" hoitomuotojen kannattajia... huoh, voimia!

joo, kyllä sen näkee nykyteineistä jo, et ei oo ihme, jos heti koulun jälkeen on mieleterv.ongelmia. jo 12-13v. aloitetaan ryyppääminen ym "mielihyvien" käyttö. aivan varmasti on aivot pilattu, kun noin nuorena eivät ole vielä täysin kehittyneetkään... nämä "tulevaisuuden toivot" itse aiheuttavat urakseen työkyvyttömyyseläkkeen aikanaan. onneksi on vielä niitä nuoria, jotka ymmärtävät välttää altistumista tälle tuhon tielle. kiitos heille! vanhempien velvollisuus on ohjata lapsensa tulevaisuus, ennen kuin veronmaksajat hoitavat eläke ym. kustannukset.

ja itse et ole kokeillut alkoholia nuorena?

Ikävän tuntuista kun nuoria aikuisia haukutaan laiskoiksi ja työtä vieroksuviksi. Yleistetään ihan liikaa aivan kuin ihmiset olisivat yhtä ja samaa massaa. Minustakaan ei päällepäin näy että olen ollut ja yhä nykyisinkin masentunut ja ahdistuneisuushäiriön kanssa kamppaileva. Tuo tietämättömyys johtuu osittain itsestänikin sillä en ole halunnut kertoa vaivoistani nykyisille työkavereilleni sillä koen että mielenterveyden asiat ovat hyvin henkilökohtaisia. En koe työkavereita parhaimmiksi ystävikseni joiden kanssa jakaisin näin arkaluonteisia yksityisiä asioita, eikä kaikki työssä varmaan ymmärtäisikään tai hyväksyisi minua enää kertomisen jälkeen. Olisin siis tämän palstan mielipiteen mukaan laiska ja vapaan kasvatuksen tulos. Joudun todella päivittäin taistelemaan iteseni kanssa että pysyn kelkan kyydissä mukana. Tulevaisuuteni ei näytä kovin hääppöiseltä, sillä minulla ei ole paljoa kavereita eikä miesystävää joka välittäisi.

Joka aamu ennen töihin menoa otan lääkkeet, jotta pystyn olemaan työssä oireineni ja sietämään kaikkea ikävää mitä saan kuulla ja nähdä. Yhden lääkkeen otan korkeaan sykkeeseen. Olen hyvin tunnollinen ja ajatteleva. Minulla nämä mielialaoireet on alkaneet jo lapsena. Olin yökastelija ja vatsalla jännittäjä. Olin kiusattu ylä-asteella ja en muutenkaan kovin suosittu kaveri tyttöporukoissa. Ylä-asteella istuin jossain penkillä tai seisoin nurkassa yksin kun muut nauroivat porukoissa viikonlopun siideri sekoiluilleen. Kukaan ei todella välittänyt ja itse en jaksanut tapella suurta joukkoa vastaan.

Yksi asia joka täytyisi muistaa on että masennuslääkkeet eivät ole lääkkeitä jotka parantavat masennuksesta ja muusta vaan helpottavat oireita. Ei voi mennä apteekkiin ja pyytää reseptiä ssri-lääkkeistä niinkuin antibioottikuurin korvatulehdukseen. Minua surettaa se että vanhempani joutuvat stressaamaan puolestani koettaessaan tukea parhaansa mukaan. En tahtoisi olla heille pettymys jonka masennukseni heille aina uudelleen aiheuttaa.

Tekis kyllä mieli heittää kivellä pää halki tollasilta idiooteilta jotka haukkuu nuoria jotka ei ole opiskelemassa tai joilla ei ole työtä laiskoiksi. Itse olen ollut pahasti masentunut ja hakenut myös apua ongelmiini. Ne jotka arvostelee ei tiedä minkälaista helvettiä on elää joka päivä kamalan ahdistuksen kanssa. Varmaan olisitte jo tappanu ittenne jos olisitte kokenu saman.

Minäpä kerron teille miksi maksatan elämiseni teillä. Koska aina kun yritän tehdä jotain, opiskella tai tehdä työtä, te, rakkaat lajitoverini, syydätte mulle paskaa niskaan niin etten kroonisesti masentuneena jaksa sitä sietää. Joku vois varmaan tutkia kuinka suuri osa työkyvyttömyyseläkkeelle jäävistä nuorista on ollut jossain vaiheessa kiusattuja...

Liittyypä taas aiheeseen mutta minusta ainakin on todella "mukava" kun jonkun nimimerkki on "epäonnistunut isä". Itse etsin muunlaisia keskusteluja ja sitten näin tämän joten päätin lukea tätä ja olo paheni heti! Itse olen vaikeasti masentunut,vaaraksi itselleni,itsetuhoinen,minulla on vakavia fobioita,olen maanisdepressiivinen,minulla on psykoosi ja ahdistushäiriö, niin on todella mukava lukea ja tietää mitä vanhemmat oikeasti ajattelevat meistä nuorista joilla on mielenterveys ongelmia. Ilmeisesti siis kukaan vanhemmista ei välitä mielisairaasta lapsestaan! siinä saattaa olla syy heidän masennukseeen.

Yhteiskunta toimii rahan ahneiden idioottien ohjauksessa, jossa ainoa arvo on raha. Tästä arvosta pidetään kiinni mihin hintaan hyvänsä, eikä siitä aiheutuvia kustannuksia osata laskea. Kun varallisuus on kasaantunut yhä harvempiin käsiin jätetään heikoimmat tietoisesti heitteille. Näillä rahapyramidin huipulla oleskelevilla menee näennäisesti hyvin, eivätkä siten pysty ymmärtämään yhä kasvavan köyhälistön ongelmia. Heidän päässään olevan arvotyhjiön täyttävät ajatukset, jotka liittyvät voiton maksimointiin moraalista ja eettisistä arvoista piittaamatta. Suomella olisi varaa taata kohtuullinen toimeentulo jokaiselle kansalaiselle, jos tahtoa vain löytyisi. Se mihin tämänkaltainen politiikka johtaa on havaittavissa lähi-idässä ja historiaa lukemalla voi ennustaa vastaavaa jokaiselle epäoikeudenmukaiselle alistavalle yhteiskunnalle, kun köyhillä ei ole mitään menetettävää oikeuksia hakiessaan.

Väärin otsikoitu. Pitäisi olla: Nuorisotyöttömyydestä johtuen mielenterveysongelmat kasvavat.

Mutta näinhän yhteiskunta sen haluaakin nähdä. Kaikki ongelmat ovat aina yksilön oma syy.

Hei, olen 18-vuotias nuori, joka tässä kirjoittelen, ja oma tilanteeni vaikuttiaisi kovasti olevan menossa tuohon suuntaan, minulla ei ole minkäänlaista diagnoosia mistään, mutta en näe tulevaisuudessani mahdollisuuksia kouluttautumiseen, saati sitten työn saantiin. Olen silti sitä mieltä, että vanhempani ovat jo parhaansa tehneet yrittäessään tukea minua, mutta jos ihmisestä ei ole mihinkään, ei hänestä vain ole mihinkään. Jokin tässä tosiaan mättää, ketä voi syyttää...

Eihän kansaa muuten voida vaihtaa. Kantikset todetaan mielisairaiksi ja tuodaan uutta väkeä tilalle. That´s it: the new world order. Its here today.

Ihmisten pitäisi oppia kyseenalaistamaan tämä psyakiatrian ja ns. "masennus" uskonto. Masennusta ei todeta tieteellisesti missään, ei ole testejä mittaamaan tätä "serotoniini" vajetta. Ihmiset uskovat silmät kirkkaina kun joku tuntematon ihminen kertoo heille 10 minuutin keskustelun jälkeen että heillä on vikaa aivoisa vaikkei asiaa mitenkään tieteellisesti todeta! Vika on yhteiskunnassa, paha olo tulee tästä systeemistä! Viha täytyy tuntea systeemiä kohtaan, ei itseään kohtaan!

Onkohan tutkittu kuinka moni näistä nuorista on elänyt lastensuojelulaitoksessa?

äänestäkää lisää näitä pelle pelottomia ja kimmo saseja eduskuntaan vetämään suomalaisen yhteiskunnan pahoinvointi viivoja, muuratkaa se olkiluodon uus ydinpommi valmiiksi ja jatkakaa naapurien panettelua ym.
kyllä kait nää nuoret sen hiffaa että päin vit..a tässä suomibootti ajaa,
sulkekaa silmänne, vetäkää se ketopiriini nappi ja antakaa sen katkaista tuntokeskus... hip hip hurraa.

Niin.. äiti kohta 60v ja isä jo yli. Koko elämänsä tehny töitä pienellä palkalla. Mitä on siitä nyt näyttää: korvia myöten veloissa, fyysisiä sairauksia vuosien työn jäljiltä, tienaavat molemmat alle 2000e/kk kokopäivätyöstä yli 40v työuraa. Eivät omista asuntojaan, autot on 80-90 luvulta, ovat siis jotain köyhän ja alemman keskituloluokan väliltä.

Sitten katson ylen dokkareita missä yritysjohtajat tienaavat erinimisiä (palkka,pääoma jne korvaukset) tulojaan samoilla veroasteilla vanhempieni kanssa mutta miljoonia vuodessa. Vanhempani ovat tuhonneet terveytensä ja antaneet kaikkensa -itsensä- jotta yritysjohtajat saavat voittonsa. Ja jäävät tarpeeksi miljoonia taskutettuaan eläkkeelle.

Sitten työvoimatoimisto pakottaa minua samalle tielle: Mene paskaduunii ja anna itsesi ja terveytesi että saat sun yrityksen omistavalle taholle lisävoittoja ja veroja valtiolle joka ei käytä verotulojaan niin että ainakaan minä en saa esim.julkisen terv huollon palveluita vaan joudun käymään yksityisellä. Julkisella on joskus diagnosoitu mm.masennus (vaikea), sos.phob. ja gad ja ties mitä. Silti joudun käymään yksityisellä. Sitten vaaditaan että mene niitä verotuloja kasvattaan että julkiset palvelut toimii. hyvä.. pari itsemurhayritystä on takana myös joten eivät kovin pahasti enää painosta mutta että vittu ku on absurdi ja farssimainen tämä tilanne.

Monet tekstit yllä kertovat samanlaisista/-kaltaisista kohtaloista ja se on kaikilla tiedossa että ku voittojen on oltava kasvussa jatkuvasti ja tehokkuus on maksimalisoitava heti lapsesta lähtien että mitä muuta voi tapahtua ku että alkaa päitä hajota. Ja ku päitä hajoaa tarpeeksi, aletaan katsoa ympärille mistä se johtuu ja jossain vaiheessa alkaa päitä tippua. Omia ja muiden.

Huumeita, alkoholia, lääkkeitä, mitä vaan että kestäis kun ei uskalla kuolla oman käden kautta. Ehkä jos ois pistooli.. Ja ehkä jollain on. Ja se haluaa viedä mukanaan muitakin jotka katsoo osasyyllisiksi tilanteeseen.

Jos on kokoomus ja muut tällaisen yhteiskunnan rakentanu tai ainaki sitä ylläpitää nii varmasti ovat sen verran älykkäitä että tajuavat kun ihmisiä painaa vasten seinää ne murtuu. Tuhannesta yksi saattaa kuitenkin potkaista takaisin ja sitten ihmetellään miksi kouluampumisia ja muuta ääri-ilmiötä tapahtuu. Ja sellainen käytös ei tällä menolla tule vähentymään niin kuin kaikki tietävät.

Ihmiset jäävät eläkkeelle, tappavat itsensä, alkoholisoituvat, huumeita, väkivaltaa, ahneutta.. eikö tätä jo nyt saatana tajuta.

Ei motivoi tuhota itseään että joku saa ne miljoonansa ja 1000 muuta ihmistä elää painajaismaista inhorealismia leipäjonossa ja näpistää kaupasta shampoon ku ei oo sairauspäivärahoista varaa kahta euroa maksaa.

Kaikki me synnytään tänne, syödään, pannaan, nukutaan ja kuollaan. Kaikki on ihan samanlaisia ihmislajin edustajia niin miksi joku saa elää yltäkylläisyydessä ja toinen kerjää että saa palan viikon vanhaa leipää. Ja ennenkaikkea miksi vaaditaan että minunkin pitäisi tukea tuollaista toimintaa menemällä mukaan oravanpyörään.

Mun mielestä tää ja moni muu yhteiskunta on niin pahassa tilanteessa ja niin moni sairauden ja kuoleman ovea kolkuttamassa että ei tää voi pahentua jos kaikki vaan lopetetaan tää. Siinä on ministereillä jne sitten laitettava homma kuntoon ku ihmiset ei enää kerta kaikkiaan tue tällaista systeemiä.

Nytkin sen protestin tekee moni, koko ajan useampi. Ei enää tueta sitä että ihmisen pitää palvella taloutta, vaan talouden ja kaiken hallinnollisen toiminnan tavoitteen PITÄÄ olla ihmistä palvelevaa.

Asiat järjestykseen.

Itse ajattelen, että nykyajan nuorison masennus/muut mielenterveyshäiriöt ovat perintöä 90-luvun lamasta.

Omalla kohdallani ainakin sain kokea kaiken...sanoisinko...paskimman kautta.
Minua ja sisariani piestiin, siksi että vanhempieni hermot olivat riekaleina ruoan ja muun tarpeellisen vähyydestä. Sossun luukulla aina. Äiti siinä sitten päättí päivänsä ja sain tilalle oikeasti ilkeän äitipuolen. Koulukiusaamista, hyväksikäyttöä ja narsistinen miesystävä jne.

Itselläni on kokoajan paineet menestymisestä. Pitäisi kouluttautua hyvin ja saada hyvää palkkaa, että menestyisi muiden silmissä nyky-yhteiskunnassa. Aina vaaditaan nopeampaa ja parempaa suoritusta. Siinä sivussa sitten pitäisi hoitaa perhe ja kotiasiat kunnolla ja saada levätyksi. Mahdoton tehtävä...ainakin minulle näillä henkisillä antimilla.

Mietitäänpä sitten tuotannon siirtämistä Aasian maihin. Monestiko sieltä on kuultu, että työntekijät olisivat voineet hyvin. Monessakin firmassa on massoittain työntekijöitä, jotka tekevät itsemurhan. Miksikö? Tai muita ongelmia. Halpaa työvoimaa, jotta tulosta voidaan tehdä odotetusti tai mieluummin vielä sen yli. Ihmishenki ei siinä paljon paina, kunhan vaan rahaa tulee.

Raha ja materia ovat asioita, joihin ihmisten tulee pyrkiä keinoilla, millä hyvänsä. Sekö takaa onnellisuuden?! Sekö on ihmisolennon pääasiallinen päämäärä?!

Nuorten masennus ja työperäinen burn out ovat nyt pinnalla (itsekin omaan kokemusta masennuksesta). Nuo aiheet ovat myös hyvin mediaseksikkäitä. Tämä mediaseksikkyys aiheuttaa valitettavasti sen, että mielenterveysongelmista keskusteltaessa jumahdetaan helposti keskustelemaan nimenomaan masennuksesta, vaikka puhuttaessa "synnynnäisestä, varhaisessa lapsuudessa ilmenevästä vakavasta sairaudesta" sekä tilanteesta, joka vaatii "koko loppuelämän jatkuvaa hoitoa ja sitä tukevaa kuntoutusta ilman työelämään siirtymistä", tarkoitetaan usein jotakin aivan muuta kuin masennusta. Suhteellisuudentajukin on koetuksella tällaisia juttuja lukiessa...

Tutustumalla kys. artikkeliin hiukankin syvällisemmin voidaan kuitenkin huomata:

-Vuonna 2009 2612 nuorta alle 30-vuotiasta aikuista siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle.
-Heistä 1954 eli 75 % oli mielenterveysongelmia.
-Masentuneiden osuus näissä mt-ongelmissa oli 500 henkilöä, eli siis 26 %. (kaikista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvistä nuorista aikusista siis 19 % joutui eläkkeelle masennuksen takia).

Hiukka säälittävää (toki inhimillistä), että ihmiset tulkitsevat jutun niin vahvasti omista lähtökohdistaan. Tällä keskustelupalstalla esitetyt kokemukset kettumaisesta työelämästä ja opiskelustressistä ovat toki arvokkaita sinänsä. Pyytäisin keskustelijoita kuitenkin huomioimaan, että se mikä auttaisi juuri sinun elämääsi, ei välttämättä auta sitä skitsofreniasta tai muusta vakavasta psykiatrisesta sairaudesta kärsivää ihmistä (jolla tuskin on edes kovin pitkää kokemusta työelämästä). Omaan napaan tuijottelua, pinnallista ajattelua ja itsekyyttä haukutaan, vaan eipä näytä suurin osa palstalaisista pystyvän sen parempaan:)

sä, MUTTA VARSINAINEN VIKA SEINIEN VÄLISSÄ!

....................jatkuu.
2. Haisematon homeiden-cocktail. Tämä ryhmä on valtaosa kaikista kv-homeiden kohteista!
- Tällaisen homeiden-cocktailin pystyy haistamaan ainoastaan jo pitemmän aikaa(vuosia) kv-homeiden toksiinille altistunut henkilö, tai koulutettu homekoira.
Tuon salakavalan haisemattomuuden vuoksi kehitin tämän oiretestin, joka sittemmin on osoittautunut varmimmaksi yksittäiseksi kotikonstiksi todeta kosteusvaurio-homeen olemassa olo ja se voidaan tehdä joka kodissa. Elimistömme on tarkempi kuin yksikään sähköinen mittari. Kv-homeen toteaminen varmuudella ja ilmaiseksi:
Huomaa testin *-kohdat koska tästä löytyy syy "outoon" käyttäytymiseen.

Tässä toisenlainen lähestymistapa masennukseen.
Masentaa - ainakin sitten, kun kärsit allaolevista oireista ja kerrot näistä lääkärille, joka tekee pahimman mahdollisen virheen: Syyllistää potilasta lisää kertomalla että "vika on korvien välissä", vaikka todellisuudessa oireet ovat korvien välissä, mutta varsinainen vika onkin seinien välissä!
Kun kokosin tätä kvht-testiä hermostollisten oireiden osalta, niin itselleni tuli "outoja oireita":
- Olin selittämässä eräälle ystävälleni erästä asiaa ja yhtäkkiä kesken lauseen "Ding"-en muistanut edes aihetta, mistä olin kertomassa (14). Tällainen jos mikä masentaisi, mutta onneksi tajusin heti mistä on kysymys.
- Toinen tosi inhottava oire on kun esimerkiksi tulitikku tippuu kädestä lattialle ja "pinna palaa" heti ja aloitat helvetillisen raivoamisen (6) asiasta johon normaalisti et reagoisi mitenkään!
Se, miksi tuon tämän esille, johtuu siitä, että nämä ovat turhankin yleisiä ongelmia ja jatkuvasti saan (onneksi!) kuunnella potilaiden helpotuksen huokauksia, että "Ei minulla olekaan vikaa korvien välissä, vaan vika onkin seinien välissä!"
Jos satut törmäämään näihin oireisiin, niin tiedät jo ennakolta mistä on kyse!

Tämä oiretesti perustuu satojen KosteusVaurioHomeToksiinille(KVHT) altistuneiden eri henkilöiden saamiin oireisiin ja sairastumisiin.
Ohje a, b, c, d, e, f, g, h sarakkeiden täyttöön:
Merkkaa a-sarakkeen laatikkoon a sen oireen kohdalle joka täsmää. Laske a-sarakkeen osumat yhteen alas a-yhteenvedon kohdalle.
3-4 viikon päästä merkkaa b-sarakkeen laatikkoon b sen oireen kohdalle joka täsmää. Laske b-sarakkeen osumat yhteen alas b-yhteenvedon kohdalle.
Jne.

a|b|c|d|e|f'|g|h|
_|_|_|_|_|_|_|_|* 1. Unettomuutta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 2. Väsymys, joka ei mene ohi lepäämällä.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 3. Unelias/sekava olo levosta huolimatta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 4. Huimausta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 5. Pahoinvointia ja oksentelua.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 6. >>>>>>Kiukkuinen, raivareita, ärtyisyyttä ja masennusta.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 7. Vapina.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 8. Viiltää päässä-salamana leikkaavaa päänsärkyä.
_|_|_|_|_|_|_|_|* 9. Tavallista päänsärkyä.
_|_|_|_|_|_|_|_|*10. Keskittymisvaikeuksia.
_|_|_|_|_|_|_|_|*11. Aloitekyvyttömyyttä.
_|_|_|_|_|_|_|_|*12. Lähimuisti pätkii, sanoja katoaa mielestä hetkellisesti.
_|_|_|_|_|_|_|_|*13. Sinun on vaikea muistaa sanoja, hyvin tuntemasi naapurin nimeä et muista.
_|_|_|_|_|_|_|_|*14. >>>>>>Kun alat kertomaan jostakin asiasta ja saman tien unohdat mitä piti sanoa.
_|_|_|_|_|_|_|_|*15. Nielemisvaikeudet.
_|_|_|_|_|_|_|_|*16. Kasvojen ja raajojen tunnottomuus.
jatkuu..........
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Oiretesti.html

Seurauksena myöskään 46 -vuotiasta ei päästetä eläkkeelle, vaikka on liian sairas työelämään eli työmarkkinatuella pakotettu elämään ja sossusta saa vain suolarahat.
KELA on vihoviimeinen suojatyöpaikka diktaattoreille.

Sairaalan lääkärin kanssa keskustelin tyttären eläkkeelle siirtämisestä ,vastaus ei nyt vielä kuukauden kuluttua teki itsemurhan lääkkeillään ja viinalla.

Pientä analysiä

1. Työelämä on koventunut, sitä ei tahdo kestää kovin moni enää. 1 tekee nykyisin sen työn, mitä 1980-luvulla teki 3 ihmistä. Ja sen lisäksi meillä on käytännössä ainakin 500.000 työtöntä ja töihin on vaikeaa päästä.

2. Osa nuorista putoaa kelkasta jo peruskoulun ala-asteelta. Kotona ongelmia työttömyyyttä, alkoholismia, huumeita jne. Laman lasku näkyy lapsissa ja nuorissa.

3. Osalla vanhemmista on vanhemmuus ihan hukassa, lapset on täysin psyykkisesti heitteillä, puuhaavat mitä haluavat.

4. Koulussa ei nykyisin vaadita oikeasti kunnollista oppimista eli ponnistelua Koulussa pitää olla kivaa ja siksi ei saisi olla paljoa läksyjä jne, Ja sitten tulevat vanhemmat vaatimimaan ettei meidän lapsilta saa vaatia mitään.

5. Kun lapsukaiset ovat tottuneet helppoon elämään ja selityksiin, niin jatkopintoihin menee aivan liikaa sellaisia nuoria, joiden pohjakoulutus/osaaminen ei riitä, kyllä kai sitä alkaa latva kiehua, kun joutuu hirveästi pinnistämään, eikä ymmärrä mitään.

6. Sama helpon elämän ongelma tulee vastaan työelämässä, kun ei ole osaamista eikä oppimisen edellytyksiä. Osa nuorista ei edes osaa käyttäytyä työpaikalla, kun ovat olleet ainoita lapsi, prinssejä ja prinsessoja kotona.

7. Nuorten arvomaailma on täysin kulutuskeskeinen ja naristinen sekä ns. helppoon elämään pyrkimistä. Idolsiin ja BB:hen jne. Ei tuolla asenteella oikeassa elämässä pärjää. Elämä on kovaa. Siinä käy kuin Julia Tukiaiselle, vaikka kuin olisi julkkis.

8. Mielenterveyshuolto on PC:sta ja siitä leikattiin 30 % viime laman aikana.

9. Masennuksen hoidossa ei ole mitään järkeä. Lääkkeet ovat keskushermosto lumepillereitä. Tarvittaisiin kokonaisvaltaista psykososiaalista hoitoa ja kuntoutusta.

10. Yhteiskunnan ilmapiiri nyleensä pitäisi parantua. Tässäkin ketjussa ollaan kateellisia työkyvyttömille Kelan eläketta saaville nuorille tai maahanmuuttajille tai romaneille. Ei kannattaisi. Ei vajaakuntoiset kelpaa työantajille, kun ns. terveitä työttömiäkin on pilvin pimein.

Solidaarisuudella, yhteisellä tekemisellä, yhteisöllisyydellä, naapureihin tutustumalla jne. saadaan aikaan sellainen ilmapiiri, jossa ihmisten on hyvä olla.

Kaikkien sota kaikkia vastaan on poliittisen eliitin mieleen, kun heidän toimiaan ei arvostella, mutta se myrkyttää koko yhteiskunnan ilmapiirin.

Mä olen täysi-ikää kovasti lähestyvä nuori ihminen ja mulla on jo nyt ihan loppuun ajettu olo, en vaan pysty käsittämään näitä systeemejä. Peruskoulu puristi viimeisetkin opikelumotivaation rippeet ja sitten sulle kerrotaan että nyt pitäiskin ihan oikeasti alkaa opiskelemaan. Vaihdoin jo kahdesti koulua, ei se siitä alastakaan ole kiinni, en vain jaksa uskoa että kaikille ihmisille kävisi sama 8-15 rytmi, se vaan tuntuu niin helvetin typerältä ajatukselta. Nyt mua halutaan vaan lääkitä normaaliin rytmiin.

Kylllä me nuoret yritetään, mutta se ei aina vaan riitä. Tottakai olis hienoa jos jaksai opiskella ja löytää oman alan. Niin hevetin monta kertaa olen kävellyt koululle asti ihan vain todetakseni etten pysty siihen ja kääntynyt ovella ympäri.
Minusta ei ole edes ihme kuinka täällä mielenterveys hajoaa, tää jatkuva suorittaminen kyllä syö heikommassa jamassa olevaa ihan helvetisti.


Pahoinvointikansa hyvinvointivaltiossa, niin se vaan on.

Siinähän se fakta lyhyesti ja ytimekkäästi tuli!

"Pahoinvointikansa hyvinvointivaltiossa, niin se vaan on."

Tähänkin tulevat varmasti monet isokenkäiset huutamaan vastaan, että hommatkaa pummit töitä. Ei minulle tässä hyvinvointivaltiossa suoda edes siivoustyötä vaikka sitä kuinka nöyrästi tai tarmokkaasti koittaa hakea. Saa vain tottua siihen, että sossusta tulee ilkeileviä päätöksiä ja syytöksiä kaikesta mitä on tehnyt.

Ja hyvät ihmiset nämä asiat eivät täällä netissä valittamalla muutu! Jotain näkyvää pitäisi huonosti toimeentulevien ja kärsivien järjestää. Esimerkiksi "Töitä kaikille marssi" vähän isommassa mittakaavassa saisi varmasti poliitikkojen ja median huomion. Täällä netissä näiden asioiden vatvominen on sama kuin puille puhuisi.

Miten ihmeessä te luulette että eläkkeelle noin vaan JÄÄDÄÄN?! Kyllä sitä saa hitto soikoon hakea ja kerjätä vaikka olisi 3 eri psyykkistä sairautta ja diagnoosia. Nykyään on tosi paljon kiristetty eläkkeelläpääsyä.

Ja onko uutisoinnissa otettu huomioon, onko kyseessä toistaiseksi voimassa oleva eli ns. pysyvä eläke vai MÄÄRÄAIKAINEN eläke eli kuntoutustuki? Pelkällä masennusdiagnoosilla ei nykyään todellakaan saa edes kuntoutustukea saati pysyvää eläkettä!

Ja työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja, joten eiköhän ne työnantajat poimi sieltä joukosta ne työkykyiset super-yksilöt ja me vajaakuntoiset jäädään työkkäriin pyörimään pilleripurkki takataskussa.

Olen yli 30 ja tosiaan toivon saavani pysyvän eläkkeen. Repikää siitä.

Masennus voi alkaa lapsuus tai nuoruusiässä. Mitä suosittelette 13v. nuorelle lääkkeeksi, siis oikeaksi tabletti lääkkeeksi alkuvaiheen masennukseen?? terapia ja muutoin tsemppaaminen on jo yritetty. Lääkitys on, mutta epäilen sen olevan vääränlainen.

Saisinko asiallisia vastauksia lääkkeen nimestä, jotta sitä voisin kysellä lapsen lääkäriltä. lääkäri ei valitettavasti ole jaksanut panostaa lapsen hoitoasioihin.

Onko se terapia oikeasti psykoterapiaa, eikä vaan "keskusteluapua". Kauanko on yritetty?

Ns. tsemppaaminen, niin kuin minä ymmärrän sen on vain haitallista.

Valittevasti kaikki ns. masennuslääkkeet ovat hakuammuntahommia ja pääosin lumevaikuteisia keskushermostolääkkeitä.

Ahdistukseen tehoa bentsot, mutta niitä ei saa käyttää kauaa, koska syntyy riippuvuus.

Monien masennuslääkkeiden vaikutus nuoriin (kehityvät aivot ) saattaa olla jopa vaarallista (mm. itsemurhavaara).

Kyllä nuorilla psykoterapia ja muu psykososiaalinen apu on ensisijaista.

Lääkäreille tiedoksi!

Lopettakaa psyykenlääkkeiden kirjoittaminen nuorille. Masennuslääkkeitä kirjoitatte aivan liian helpolla. Yksi valitus niin pari kappaletta erilaisia lääkevalmisteita olette kirjoittaneet nuorelle.

Nuoren elämään kuuluu vaikeuksia ja ne ovat nuoren normaaliin elämään kuuluvia asioita.

Vanhemmat tukekaa nuoria aikuistumisvaiheessa.

Nuoret tarvitsevat rakkautta, ei viinaa , ei lääkkeitä.

Ennenvanhaan lapset ja nuoret kuolivat mielialanvaihteluihin ja masennukseen kun lääkkeitä ei ollut.

Sanoisin suurimman syyn olevan näissä psyykelääkkeissä edelleenkin.. oma elämä meni pilalle sen takia.. oispa joku sillon tullut kertomaan, että älä helvetti alota! oon niin helvetin katkera, että olen menettänyt monta vuotta elämästä vaan näiden mömmöjen takia ja niillä se ongelmavyyhti vain kasvoi ja kasvoi. Eikö tosissaan ole mitään muuta apua kuin näitä hermostomyrkkyjä.

Mikäköhän osa eläköitymiskehityksessä on sillä että yhteiskunnan ongelmiakin nähdään yksilön ongelmina yhteiskunnassamme. Kun ihminen tarvitsisi jossain vaiheessa apua, emotionaalista tukea ja ehkä selviytymiskeinojen opettelua, niin lyödään diagnoosi ja aletaan tunkea psykoaktiivisia pillereitä. Psykoaktiivisista pillereistä ja biologisista hoidoista on tullut hoidon keskiö ja yleislääketieteen puolellakin lääkkeitä kylvetään iso määrä. Erilaisista henkisen kärsimyksen tiloista, vastoinkäymisistä ja yhtään isommista tunnemyllerryksestä on yhä korostuneemmin alettu puhumaan sairaus-käsitteen kautta ja medikalisaation kautta joita hoitaa lääkäri. Vain sairaaksi leimaamalla ja pillerien syönnillä tuntuu olevan auki jonkinlainen mahdollisuus tukeen ja apuun.. On jotenkin ihan järjetöntä kuinka lääkekeskeiseksi ihmisten hoito on muuttunut. Pillereitä on tutkittu lyhyeen käyttöön mutta niitä määrätään vuosiksi. Ihmisiä vaan unohdetaan pillereille. Purkaminen voi olla hankalaa ja aiheuttaa liikaa tuskaa vieroitusoireineen ja kun pitää opetella yhtäkkiä vuosien lamaannutuksen jälkeen käsittelemään tunteita ilman. Lopetus voi olla hyvin piinaavaa ja hermosto ja tunteet on yliherkässä tilassa hetkellisesti. Moni päättää jatkaa lääkitystä.
Vieroitusoireita on pitkiä aikoja vähätelty mikä on todennäköisesti johtanut useiden ihmisten turhan pitkän ajan pillerin syöntiin ja lisääntyneisiin harmeihin. Kun ihmiset kokee ongelmia lopetuksessa he luulee että kappas vain tarvitsevat lääkkeitään. Siitä voi tulla haitallinen kehä jossa pillerien harmit vaan kasvaa vuosien mittaan. Siinä missä lääke saattoi joskus olla hyödyllinen alussa, se on ongelmia kroonistava tulevaisuudessa ja yhä uusia ongelmia luova. Yhden pillerin ongelmat voi johtaa toiseen pilleriin ja lukuisiin pillereihin päällekäin.
Pillerien aiheuttamiin ongelmiinkin voi reagoida emotionaalisesti. Jos esim. seksuaalinen toiminta on lamaannutettu ja se ei palaudu lääkkeiden jälkeen niin mitenköhän tuo vaikuttaa vaikka nuorten ihmisten psyykkeeseen? Varmasti lääkkeet voi myös tehdä sellaista että laittavat ihmisen välinpitämättömään tilaan. Ja pillerit voi lisätä pahaa oloa ja jopa itsemurha-ajatuksia.

Hyvä,että luvan haku makaamiseen edes käy työstä!

Hyvä,että luvan haku makaamiseen käy edes työstä!

Oman nuoruuteni pilasi kyllä se etten saanut tarvitsemaani kliinistä hoitoa vaan kaiken maailman lässytystä ja terapiaa. No se terapia ei ole loppu vieläkään, eikä varmaan lopukkaan.

Syyllinen on Sanoma Oy.