Pyynnöistä johtuen järjestän historian ensimmäisen Ufo-runokilpailun täällä S24:llä.
-kilpailuaika 07.04.2011 - 30.05.2011
-aihealue ufot
-runotyyli vapaa
-kanavointi sallittu
-runojen määrää / osallistuja ei ole rajoitettu
-uforunot tulee kirjoittaa tähän threadiin, muualle kirjoitettuja runoja ei hyväksytä kilpailuun
-kolme parasta uforunoa palkitaan
-palkinnot: mainetta ja kunniaa sekä vuoden S24 Uforunoilijan arvonimi
Nyt kaikki joukolla osallistumaan!
Oletko juuri sinä vuoden 2011 S24 Uforunoilija?
-kilpailuaika 07.04.2011 - 30.05.2011
-aihealue ufot
-runotyyli vapaa
-kanavointi sallittu
-runojen määrää / osallistuja ei ole rajoitettu
-uforunot tulee kirjoittaa tähän threadiin, muualle kirjoitettuja runoja ei hyväksytä kilpailuun
-kolme parasta uforunoa palkitaan
-palkinnot: mainetta ja kunniaa sekä vuoden S24 Uforunoilijan arvonimi
Nyt kaikki joukolla osallistumaan!
Oletko juuri sinä vuoden 2011 S24 Uforunoilija?
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaka vanha ufo, laski laulellen taivaita...
Olipa poika nimeltä Matti.
Kaikku luuli.. se on vitun hattitatti.
Matilla mielessä shakki
Tuli inttäjille pakki.
Missä lie on matti
Ohi ajoi musta...
Paketti.
Missä on matti on viimeinen havainto...
auto beigamustaa paketti.
Kerran kesäyönä mä kalaan läksin.
Söi siika, söi särki, oli kohta venhon saavi täynnä kalaa.
Kun mä rantaan viimein päätin lähtee, nousin venhon alta kuplaa suurta.
Mä ihmeissäin tartuin vehon laitaa, ei tässä mitään laitaa, kun venho veestä nousee päällä kiiltävän vasken.
Se suuri oli ja mut ilmaan nosti kohti pilvien harjaa, kauhu mieleni täytti kunnes ääni kuin enkelten päässäni soi .
Hei sä Maan mies, ystävänä tässä tullaan, emme sun kalaa tai venhoo halluu, sulle vain lahjan annan.
Koht venhoni tervainen laskeutui syvälle pimeään ja taivas kokonaan katosi.
Yksin istuin venhossani nyt pimeässä, kalat saavissa loiski.
Koht valoa käytävän päässä ja hahmo hoikka mua kohti käy, kalat saavissa loiski.
Se puhuu mulle kielellä jota kuule en, mutta kaiken mä ymärrän, mies sanoo joka tähdistä tullut on, hei Antti on sulle laitettava nyt pieni implantti.
Kalat saavissa loiski, mä mietin mikä hiton implantti, sitä ennen en kuullut oo, mä aattelin se tärkee on.
Mä kohta uneen syvään vaivuin, unta kummaa näin, ilman vaatteita mä makasin kun kun suuret silmät, kapeat kädet, suuret silmät kapeat kädet, mua silitti ja tutki.
Mä muuta muista en, kun sitten heräsin venhostani, oli venho keskellä metsää ikitammen juurella.
Ei kalat saavissa enää polski, vaan haju kaamea sieltä nouski.
Oli käteni kipeä ja päätä vihlo, miks taivaan laiva mut tänne jätti.
Ei kalat saavissa polski, vaan haju kaamea sieltä nouski.
Mä metsän tunsin ja jo kotii kohti, ei kalaa kotiin kosk ei kalat saavissa polski ,kun sieltä kauhia haju nouski.
On mulla tuliaisaki, vaan implantti, vaan kelle kerro en, edes vaimolle, vaan vain ittelein runon siitä teen.
Ei kalat saavissa polski, oon jo vanha ukko, ei kalas käyty sen koomin, vaan kumaa kutinaa käres laihas.
UFON SYNTY:
Galaktisen liiton väki
Kerran hyväksi tän tuuman näki
Nyt kulkuneuvo rakennetaan
Halk´ avaruuden kulkemaan
Se Ufoksi näin ristittiin
Ja oli laite uljas niin
Se vauhdis´ valonkin voi voittaa
Kun tähtimatkain aika koittaa
Niin saapui alus päälle maan
Ja pääsin sitä tutkimaan
Ol´ tekniikka sen outoa
En saanut siitä tolkkua
Kun eron hetki koitti niin
Viel´ kossupullo kumottiin
Olipa kerran ufo
jonka tavoite oli
maailman tuho
Humikset ne laserilla tellusta tähtää
eikä välitä ihmisistä sitä vähhää
Tulta vaan munille
ei armoa nuijille
Kuolkoot kaikki
myös facebook saitti
Ufohihhulit homman huomas
ja kysyivät että kuka on se syyllinen Tuomas
joka tähän jamaan, ajoi maailman hätään ja lamaan
Double wee Busshi se teidät tähän jamaan nussi,
vastas humikset lautaseltaan, jolla olivat aamiaisellaan
Jos me Busshi hirtetään, päästättekö meidät menemään,
kysyivät ufohihhulit tyyninä kuin pienet kikkelit.
Samapa se, tuumasivat alienit
Sillä Anunnakit kohta tullee ja antaa teille pakit
Siihen loppuu Telluksen touhut, nakkien jälkeen paikalla on vaan sauhut
Housuun pääsi hihhuleilta paskat
joutuu anunnakit käsiinsä vetämään hanskat
Kun alkavat planeetalta ihmisiä kerräämään
ja tähänpä sitä alko skepotkin herräämään
Anunnakit sitten tuli ja skepojen suussa suli
Söi skepot nakit ja välttivät näin pakit
Keralla perunamuussin jonka jälkeen kävi ovi huussin
Sinne meni todisteet, ne skepot jälleen on roiskineet
Näin harmitteli hihhulit, joilla on pienet pippelit
Kylmä on pakkasyö
Kirkas tähtien vyö
Ufoalus maiseman valaisee
Yllä puiden latvojen liitelee
Metsän reunaan alus laskeutuu
Ovi aluksen reunassa avautuu
Maan asukki siit´ sisään livahtaa
Ja alus taas ylös kimmahtaa
Ken mukaan näin matkaan otettiin?
Kas, kontaktihenkilö tietenkin !
Mä joku vuosi sitten Plejadeille liftasin,
ja komentaja Ptaah mut varakommaksi
Galaktiseen laivastoon heti määräsi.
Vapailla mä sitten ufo-myymälään kerran
astelin.Mä kauan siellä pyörin ja kahden
hengen rautaufon viimein ostinkin.
Vaan valinta se siinä tuskin kauan
vienyt ois,kas syy on toinen,hennonut
en millään mennä pois,kun kerran katsoin
myyjätär Semjasenin silmiin sinisiin,mä kohta
kaikki ufot ostanut oisin niin.
Niin kului aikaa Semjasenin vuoksi tosiaan,
ja romanssi niin kaunis kohta alkoi kukkimaan.
Ja joka viikonloppu kun kello tuli kuus,me Semjasenin
kanssa avaruuteen kahden hengen ufolla niin lennettiin.
Lähes aina myöskin Kuussa käytihin,ja täyttä Maata
sieltä aina ihailtiin sekä Plejadeitten liput Kuun pintaan iskettiin.
Maasskin me käytiin ja Meier sekä muutkin kontaktit
me tavattiin ja heille nippu viestejä me annettiin,ja heti
kohta Marsiin lennettiin ja siellä koko viikonloppu sitten
bailattiin.
Vaan Ptaah,tuo Semjasenin isä katala,hällä mieli oli tosi
matala,hän suhdettani Semjaseniin hyväksynyt ei lain,ja
niinpä minut Siriukselle siirrettiin.
Nyt pölyisessä kanavointitoimistossa Siriuksen touhuan mä vain
ja kanavointeja maahan välittelen vain,ja joka päivä Semjasenia
muistelen mä niin...sniif..
Ufo yllä viljapellon
Yöllä hiljaa leijailee
Merkkejänsä pellon pintaan
Hiljallensa piirtelee
Kas paperi ei laisinkaan
Se kuulu teknologiaan
Siks tekstit täytyy kirjoittaa
Pellon pintaan kosteaan
Kerran, keskiyöllä
Saapui muukalainen sädease vyöllä.
Muukalainen vihamielinen
aikomuksenaan valloittaa Pielinen.
Vaan kävipä sitten niin
Vanha Isäntä tarttui ufon riveliin.
"Et saatana laskeudu mun peltoon!"
Mies huusi ja ufo lähti uuteen lentoon.
Nyt muukalainen matkustaa.
Pitkin kylmää linnunrataa.
Etsii omaa kotiaan.
Jotain mitä pitää omanaan.
Sattui paha haaveri
Ufolta sammui moottori.
Kampiakseli kilahti
Ja ufo mustaan aukkoon muljahti.
Siellä ufo ollut vuosisatoja.
Etsinyt reikää, matoja.
Jotka pois aukosta veisi.
Mustasta montusta pelastaisi.
Vaan ei auta
Aukosta tuli ufon hauta.
Siis taivaalle nyt katsokaa
ja yksinäistä muukalaista muistakaa
Kevään ensi perhonen, se oli enne hipimisestä, silloin ma kauhistuin.
UFO UFO taivaalla lenteli
maahan syöksyi
alas tuli
Ulos astui vihreät miehet
paikalle ryntäsi mustissa miehet
Voi sitä salailua
sitä kesti ikuisuuden
(Runon ollessa kyseessä, otin vapaudeksi käyttää harmaiden sijasta klassista vihreää)
Kas yölläpä ma heräsin outoon ääneeseen ja ihan aivan yllättäin näin uhvon.
"Hey Baby, pannaaks menemään vai ..?", se loihi lausumaan.
Vastalausetta yritin, mut punapallo koristi suutain ja kahleet ranteitain.
Olin ihan et WTF, kun laser ruoska alkoi tanssin ja kipunat silmissäin transsin.
Kaikkosi tajuntani hämärään ja syöksyin matkalle aukkoon mustaan.
Aamusella kun lattialta heräsin, poissa oli uhvosein ja vain lakana seuranain.
Horisontissa sarastus auringon
tuuli lämmin hivelee
kaislikon saaden huojumaan
aamu ihanan kesäinen
asentoani vaihdan,
nurmella pehmeällä
katselen ja kuuntelen,
mieleni täyttää
tämä täydellisyys
perhonen,
korento,
lokki -
hopeinen kiekko -
kirkas säde
ah niin autuasta tämä olo
leijailen
mielessänikö?
näen jo Saturnuksen renkaatkin!
ja hei! keitäs ovat nämä ystäväiseni?
suuret tuulet, muutoksen juuret, tulevaisuuden näen, menneisyyden ymmärrän. kaikki he minulle kertovat, mieleni valaisevat
olen valittu, mikä kunnia!
aika kiitää,
aika hyvästien haikeiden,
näemme taas, ystäväiseni
lopettaen näin
olivat sanat viimeiset
onnellinen ja niin rentoutunut
silmäni aukaisen
perhonen kädelleni laskeutuu,
päivääni jatkan hymyillen
Ufo-runokilpailu on ratkennut.
Voittajaksi valittiin nimimerkki 33 x 33:m runo "Olipa kerran ufo".
Runo on hyvin ajankohtainen ja ajatuksia herättelevä, runossa kulminoituu myös erittäin hyvin palstan kahden eri osapuolen, skeptikoiden ja ufouskovaisten vääntö ufoaiheesta. Lyyrisesti runo on hersyvällä otteella toteutettu ja sen runomitta omaperäinen.
Toiseksi runokisassa tuli nimimerkki merkkimarkku runollaan "Ufo yllä viljapellon".
Klassiseen runomittaan lyrikoitu teksti on iskevää ja sen sisältöön on hienosti imeytetty teknisen kehityksen nurja puoli.
Kolmanneksi runokilpailussa valittiin nimimerkki G.Kontakt:in runo "Kontaktihenkilö".
Runoon on kiteytetty eräs ufoilmiön perusasia, abduktio. Sarjassa 'lyhyestä virsi (runo) kaunis", eräs koskettavimmista lukemistani runoista.
Onnea voittajille ja lämmintä kesää toivotellen.
AlienMuusa
Ufo se lensi taivaalla
Skeptikko sen näki
Epäilys hänet voitti