Minua on jo muutamia vuosia ihmetyttänyt nykyinen kristillinen käsitys avioliitosta. En ymmärrä, mistä se tulee. Raamatusta saa sellaisen käsityksen, että naimisiin mennään aloittamalla yhteinen elämä saman katon alla ja lupauksia annetaan enintään puolisolle. Raamatun valossa minusta tuntuu, että avoliitot ovat vähintään yhtä autenttisia avioliittoja raamatullisessa mielessä kuin nykyavioliitot. Milloin tuli mukaan kolmas osapuoli, joka julistaa parin aviopuolisoiksi? Onko Raamatussa jokin kohta, jonka mukaan avioliittoon meneminen sisältää jonkinlaisen julkisen toimituksen? Itse en ole löytänyt? Raamatussa puhutaan puolison ottamisesta, vanhemistaan eroamisesta, naimisiin menemisestä. Mutta en ole huomannut, että mikään maallinen tai hengellinen taho olisi kolmantena osapuolena. Käsitykseni mukaan avioliitto Raamatussa tarkoittaa yhdessä elämistä ja seksuaalista suhdetta.
Myötäilläänkö tässä mahdollisesti yhä katolisen kirkon sakramenttikäsityksiä? Tiedetäänkö milloin mahdollisesti katolinen kirkko on alkanut vihkimään avioliittoon?
Maallisen avioliiton ymmärrän, se on osa nykykulttuuria ja siihen liittyy myös paljon lainsäädäntöä, mutta en kristittyjen vaatimusta julkisesti solmitusta avioliitosta.
Paljon kiitoksia vastauksesta!
Myötäilläänkö tässä mahdollisesti yhä katolisen kirkon sakramenttikäsityksiä? Tiedetäänkö milloin mahdollisesti katolinen kirkko on alkanut vihkimään avioliittoon?
Maallisen avioliiton ymmärrän, se on osa nykykulttuuria ja siihen liittyy myös paljon lainsäädäntöä, mutta en kristittyjen vaatimusta julkisesti solmitusta avioliitosta.
Paljon kiitoksia vastauksesta!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hyvä kysymys! Itseänikin alkoi kiinnostaa aihe ja tutkailinkin asiaa eri lähteistä.
On totta, että varhaiskristillisenä aikana avioliitto oli yksityisasia ilman uskonnollista seremoniaa. Tosin Piispa Ignatius antiokialainen kirjoitti kirjeessään (n.110 jKr), että mikäli avioliitto solmitaan piispan luvalla, se tapahtuu Jumalan mukaan eikä heidän himonsa mukaan. 1100-luvulta alettiin vaatia naisilta miehen sukunimen ottamista ja 1500-luvun puolivälistö alkaen vanhempien ja kirkon lupaa. Joitain paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin 1. molemminpuolisesta suostumuksesta, 2. julistamalla aie naida, ja 3. suorittamalla tämän jälkeen keskinäinen yhdyntä, eli pappia ei tarvittu.
Vastauskonpuhdistuksen osana vuonna 1563 Trentin neuvosto määräsi, että roomalaiskatolinen avioliitto tunnustettiin vain, jos se oli solmittu papin ja kahden muun todistajan läsnäollessa. Neuvosto myös auktorisoi vuonna 1566 julkaistun katekismuksen, jonka mukaan avioliitto velvoitti "elinikäiseen yhteiselämään".
Kirkon ja kaupungin artikkelissa löytyy myös paljon tietoa avioliiton solmimisen historiasta:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kirkko/kokonaiseksi-jalleen-1
Mielenkiintoinen kysymys, johon olisi kiva saada lisää keskustelua....
Riina- teologi
Alussa oli näin:
"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi."
Vaikka häissä Raamatun jakeiden mukaan miestä nimenomaisesti kehotetaan eroamaan lapsuuden perheestään, niin kerrotko Riina, miksi niin ei tehdä. Miksi jopa nainen nimetään ja liitetään miehen sukuun (ja viedään miehen suvun maataloon tekemään miehen suvulle töitä, Suomalainen perinne), kun kuitenkin juuri miehen pitäisi ensin erota vanhemmistaan ja vasta sitten liittyä vaimoonsa.
Mistä tällainen luomiskertomuksen hengen vastainen käytäntö.
Kiitos vastauksesta!
Vähän eri näkökulmasta tuo alkuperäinen kysymyksenasetteluni,kuin toisen ihmettelijän aatokset, mutta sanoisin, että tuskin on tasa-arvoasiat tuolloin Raamatun aikaan olleet sen paremmin kuin nykyään. Vahvemman oikeudella kai sitä on menty maailman sivu, ja niin on yhä jopa tässä edistyksellisessä Suomen maassa, siihen ei edes Raamattu auta.
Samahan se oli lähi-idässä israelilaisten keskuudessa , nainen liittyi miehen perheeseen mies osti hänet omakseen.Mies ei jättänyt omaa sukuaan vain toi perintömaalleen ja suvulleen lasten synnyttäjän . naisiin ei patriarkaateissa panostettu koska hän toi lisäarvoa toiselle suvulle, rahaa hänestä tosin saatiin, mutta kertasuorituksena.
Onkin outoa miksi alkukertomuksessa on yhtäkkiä tuollainen matriarkaatillinen jae, kun kertomukset ja käytäntö ovat patriarkaalisen yhteisön ja alueen tuotetta.
Olen yksioikoinen ja totean, avioliitto on avioliitto kun kaksi aikuista päättävät elää elämänsä yhdessä ja siihen ei mitään muuta tarvita,
Ollakseen juridisesti pätevä, liitto tulee vahvistaa joko kirkossa tai Maistraatissa.
Liiton pitää suurimmalta osin koossa rakkaus, ei mitkään seremoniat, liturgiat tai siunaukset.
Lisäyksenä:
kirkon ulkopuolella olevissa seurakunnissa on vallalla opetus että pari ei saisi harrastaa seksiä ennekuin papin aamenen jälkeen.
Itse sanon että kun pari on päättänyt elää elämänsä yhdessä, se on jo liitto ja seksi kuuluu siihen luonnollisena osana.
Ei siihen papin aamenta tarvita.
Kyllä ajattelen body jokseenkin samalla tavalla kanssasi, kun ihmiset rakastuvat toisiinsa ja päättävät muuttaa yhteen, silloin puhutaan sitoutumisesta, joka on myös vastuunottamista toisistaan.
Hyvä body ja Shrink. Minä ja mieheni olemme huolehtineet toisistamme parhaan kykymme mukaan, jos esim. taloudellinen tilanne on ollut toisella parempi. Koen sen sitoutumiseksi, vastuuksi ja rakkaudeksi. Ei siihen tarvitse olla "mies ja nainen". Eikä pappiakaan.
Taitaa olla niin että avioliitolla on kaksi puolta. On se maallinen puoli johon liittyy omaisuus sekä se uskonnollinen puoli, johon liittyy tunnesuhde.
Olen itse näin ymmärtänyt että seksuaalisuus ei sinällään ollut kielteistä mutta tuohon aikaan se oli varsin vapaata. Jokainen tietää että nämä vahvat vaistot voivat viedä mukanaan ja joskus johtaa huonoihin päätöksiin.
Avioliittoon tuolloin kuului olennaisesti myös jälkikasvu. Jos lapsia on liikaa, se vie huomion hengellisyydeltä siihen arjen pärjäämiseen, eli maalliseen. Tuolloin ainoa keino oli pidättäytyä seksistä. Sitä suositeltiin jopa avioliitossa oleville, mieluummin piti olla ilman puolisoa. Koska vietti on voimakas, avioliittoa tavallaan suositeltiin ”heikoille” joille seksi oli tärkeää. On kuin Jumala olisi jo tuolloin tiennyt, että ihmisten seksitarpeet ovat kovin erilaisia?
Avioliittoon liittyy myös yhteiskunnallisia yhteyksiä. Yksi niistä on että elatusvelvollisuus on vanhemmilla ja täytyy siksi tietää kuka on kenenkin lapsi. Toinen on väestönlaskennan aloittaminen. Kun ihmiskunta paisui, ei enää riittänyt suullinen tai muistinvarainen tieto.
Vanhaan perinteeseen liittyi omaisuus, joka periytyi isältä pojalle. Tämän takia oli tärkeää tietää lapsen isä. Maa ja rakennukset siirtyivät naisen kautta mieheltä toiselle (isältä aviomiehelle – isältä pojalle). Jotta lakiriidoilta olisi vältytty, tehtiin lakeja avioliittoja varten.
Kansa, jolla ei ollut omaisuuden rasitetta, todellekin solmi parisuhteen ilman muodollisuuksia, koska niitä ei tarvittu. Suomessa se oli tavallista aina 1800 luvun loppupuolelle saakka. Kirkon oppien mukaan silloin oli jo päätetty että seksi on saastaista ilman viranomaisen lupaa. Esiaviollisen seksin kielto taisi kuitenkin olla vain yksi tapa säädellä syntyvyyttä?
"Taitaa olla niin että avioliitolla on kaksi puolta. On se maallinen puoli johon liittyy omaisuus sekä se uskonnollinen puoli, johon liittyy tunnesuhde."
En kyllä laskisi tunnesidettä uskonnolliseen puoleen. Eivät ne maalliset avioliitot mitään kauppasopimuksia yleensä ole.
Jos solmit ns. virallisen liiton, siihen kuuluu automaattisesti ”kauppasopimus”. Sen voi toki yrittää estää tekemällä erillisen sopimuksen eli avioehdon. Perinteisesti mm. maalla on ollut tapana naida ”maata” eli lähinnä varakkailla on ollut tapana naida varakkaita. Historia tuntee myös monta liittoa, joita ei ole solmittu tunnepohjalta. Olipa aika jolloin moista pidettiin jopa syntinä (eli liitto solmittiin lihanhimosta) .
Ja pointtinihan ei ollut taas tuo, vaan sanan 'tunnesuhde' liittäminen ainoastaan 'uskonnolliseen puoleen'.
Minä kyllä laskisin tunnesiteen uskonnolliseksi.
Olen nimittäin huomannut että maallisest avioliitot ovat nykyään tunteettomia parittelusuhteita. Siinä ei ole mitään rakkautta ei mitään raamatun opetusta tai sanaa. Ja tämmöinen suhde melko varmasti päättyy.
Voinen myös todeta että kun tämä lihalliseen nautintoon perustuva suhde jätetään taka-alalle ja otetaan mukaan tunteet ja asetetaan ilta suukko ja sana: 2Minä rakastan sinua. Hyvää yötä." Etusijalle on siinä mahdollisuus että se jatkuu ikuisesti, läpi kuoleman. Mutta tämmösiä suhteita ja suhdekumppaneita kutsutaan nimellä sielunkumppani. :)
Jokainen, joka on solminut lakisääteisen avioliiton, on maallisessa avioliitossa.
Nykyään taitaa olla enemmän tuo tunnepuoli, eli rakastuminen se syy, miksi avioliitto solmitaan. Näin on päästy lähemmäksi kristillistä liittoa. Parisuhteeseen vain liittyy paljon muutakin ja rakastuminen ei ole samaa kuin rakastaminen.
Hmm. parittelusuhde… Juu, eiköhän se ole juuri sitä eniten silloin, kun ei saa muuten ”paritella”?
Kun todella saavuttaa tuon kuvaamasi liiton, se on ihanan asia. Kun on saanut kohdata todellakin sen kumppanin, jonka kanssa voi kokea myös sielunyhteyttä, se on ”jytky”. Ikävä vain että noin 30 % avioliitoista onnistuu tuossa. Ennen se oli vielä harvinaisempaa.
Raamatussa on oivat ohjeet, se lähtee siitä kuinka miehen tulee rakkaudella kohdella vaimoaan ja päinvastoin.
Ihmettelijä1234
Israelilainen hääjuhla - esikuva Karitsan häistä
_____________________________________
Raamattu ja vallankin Uusi Testamentti puhuu melko runsaasti ns. Karitsan häistä, joilla tarkoitetaan taivaallisen Yljän, Jeshuan, ja maan päällä elävän ns. morsiusseura kun nan hengellistä yhtymistä iankaikkiseen liittoon lopullisesti ylöstempauksen yhteydes sä, Herran tulemuksessa (Ps.45; Mat.22:1-14; 2.Kor.11:1-2; Efes.5:25-32; Ilm.19:6-9; Vanhassa Testamentissa Israel on Jumalan kihlattu morsian ja vaimo; Hoos.2:19; Jes.54:1-7; Uudessa liitossa Jumalan Israel eli seurakunta (uskovat juutalaiset ja uskovat pakanat) on morsian ja vaimo; Efes.2:11-22; Room.11:17-29; 3:1-3). Esikuvana näille taivaallisille Karitsan häille ovat itämaiset juutalaiset häät, joiden tapahtumien kulku noudatti suurimpiirtein seuraavaa järjestystä :
Ensimmäinen askel oli kihlaus, joka käsitti avioliittosopimuksen vahvistamisen (5.Moos.20:7). Jeshuan päivinä oli tavallista, että kihlaussopimus vahvistettiin sulhasen aloitteesta. Hän matkusti isänsä talosta tulevan morsiamensa kotiin ja neuvotteli nuoren naisen isän kanssa, määritelläkseen hinnan, joka hänen oli maksettava morsiamestaan (1.Moos.34:12; 2.Moos.22:16-17; 1.Sam.18:25). Heti kun sulhanen oli maksanut morsiamenhinnan, avioliittosopimus oli voimassa ja nuorta miestä ja naista pidettiin miehenä ja vaimona (5.Moos.22:23-29). Siitä hetkestä lähtien morsian oli erotettu ja pyhitetty miestänsä varten. Vahvistetun kihlaussopimuksen merkkinä morsian ja sulhanen joivat viiniastiasta, joka oli siunattu. Avioliittosopimuksen vahvistamisen jälkeen sulhanen lähti morsiamen isän kodista takaisin isänsä taloon, jossa hän vietti normaalisti kaksitoista kuukautta erossa morsiamestaan. Eron aikana morsian valmistautui tulevaa avioelämää varten ja valmisti kapioita (Ester.2:12). Sulhanen puolestaan valmisteli isänsä taloon asuinsijoja, jotta hän voisi tuoda sinne morsiamensa.
Eroajan kuluttua umpeen sulhanen lähti hakemaan morsiantaan. Hakeminen tapahtui tavallisesti öiseen aikaan (Mat.25:1-13). Sulhanen, sulhaspojat ja muut miespuoliset seuralaiset muodostivat öisen soihtukulkueen matkatessaan sulhasen kodista morsiamen kotiin (Tuom.14). Vaikka morsian tiesi odottaa sulhastaan tulevaksi, hän ei kuitenkaan tiennyt aivan tarkkaa aikaa ja siksi sulhasen tulo ennakoitiin huudolla, että morsian voisi valmistautua sulhasen saapumiseen. Kun sulhanen oli ottanut vastaan morsiamen morsiusneitoineen (vertaa 10 neitsyttä; Mat.25:1-13) ja palvelijattarineen, palasi hääjoukko sulhasen isän taloon, jossa häävieraat jo olivat kokoontuneet odottamaan.
Hääjuhlan uskonnollinen seremonia suoritettiin sulhasen kotitalon pihalla. Rukoiltiin, luettiin kirjallinen avioliittosopimus (jossa oli määritelty morsiamenhinta) ja lausuttiin siunaus. Vihkiseremonia tapahtui (myös nykyään) pienen katoksen, "chupan", alla. Kun morsiuspari oli juonut yhteisestä viinimaljasta (nyky-Israelissa sulhanen lopuksi murskaa viinimaljan lattialla kantapäällään, joka symbolisoi sitä surua, joka juutalaisilla on suurimmankin hääjuhlailon keskellä temppelin hävityksen tähden), lausuttiin Psalmin sanat: "Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudes sa synnytetyt pojat" (Ps.127:4). (Vihkimistapahtuma suoritetaan yleensä viikon kolmantena päivänä, sillä se juutalaisuudessa on parempi viikon muita päiviä, koska ns. luomiskerto muksen yhteydessä Jumala kolmantena päivänä sanoi kaksi kertaa: "se oli hyvä"; 1.Moo s.1:9-13; vertaa Kaanaan häät, Joh.2:1-2).
Varsinainen hääjuhla alkoi juhla-aterialla, jonka yljän ystävä johti (Joh.3:27-30). Laululla ja musiikilla oli keskeinen asema hääjuhlassa ja yhdessä ololle antoi leimansa ilo ja riemu. Lopuksi morsiamen vanhemmat tai morsiusneidot johtivat paksuun huntuun käärityn morsiamen morsiuskammioon (Jooel.2:16). Tämän jälkeen sulhanen tuli ystäviensä saatta mana. Siellä, morsiuskammiossa, he saattoivat ensimmäisen kerran täydelliseksi avioliiton, josta kerran oli sovittu. Kun avioliitto kaikkineen oli saatettu täytäntöön, sulha nen ilmoitti siitä ulkopuolella odottaville häävieraille. Kuultuaan hyvät uutiset, häävieraat juhlivat ja viettivät iloa hääviikon ajan (1.Moos.29:20-28).
Tämä israelilainen hääjuhla, joka on pitkälti samankaltainen nykyäänkin, on esikuva taivaallisille Karitsan häille, jotka Isä Jumala on valmistanut Pojalleen Jeshualle (Mat.22:1-14). Sulhanen, Jeshua, lähti noin kaksituhatta vuotta sitten Isänsä kodista maan päälle, kihlatakseen itsellensä morsiusseurakunnan, jonka kanssa hän hallitsisi iankaikkisesti (2.Kor.11:1-2). Jeshua maksoi kalliin morsiamenhinnan, kun Hän omalla sovintoverellään ja ristinkuolemallaan lunasti morsiusseurakuntansa synnin vallasta (Ap.t.20:28; 1.Piet.1:17-21). Tämä kihlaus myös vahvistettiin uuden liiton viinimaljalla (Luuk.22:14-20). Maksettuaan "morsiamenhinnan" ristillä ja noustuaan kuolleista, Jeshua palasi taivaallisen Isänsä kotiin, valmistamaan sijaa omilleen, morsiusseurakun nalleen (Joh.14:1-6). Morsiusseurakunta maan päällä valmistelee itseään sulhasen paluuta ja hääjuhlaa varten (Efes.5:25-32; Ilm.19:6-9). Mukana valmisteluissa on myöskin Yljän ystävä, Elian hengessä toimiva uskovien joukko, joka julistaen ennal leenasettamisen sanomaa, valmistelee seurakunnan ennalleenasettamista apostoliseen tilaan ja rakkauteen, todelliseen yksisydämiseen morsiamen odotukseen (Mal.4:4-6; Luuk.1:17; Mat.17 :11; Efes.5:25-27; Joh.10:16; 13:35; Ap.t.4:31). Messiaan tulemuksessa valvova ja odottava morsiusseurakunta, yhdessä valmiina olevien morsiusneitojen kanssa, viedään taivaallisen Isän kotiin suureen hääjuhlaan, jossa morsiusseurakunta yhtyy lopullisesti Herraansa, iankaikkista elämää varten (KV.6:8-9; Ps.45:11-16; Mat.25:1-13; Koko Messiaan tuhatvuotinen valtakunta on hääjuhlan aikaa).
Yksi asia ihmetyttää...tai parikin. Mikäli taivaassa ei ole miestä ja vaimoa, niin miksi siellä sitten järjestää karitsan hääjuhla? Miksi järjestää hääjuhla Israelin ja Jeesuksen välillä, jos he on jo muutenkin yhdessä...taivaassa. Eikö koko tapahtuma ole miehen ja naisen välinen, ainakin Raamatun mukaan, niin miksi käyttää vertauksena hääjuhlaa? Mikäli häillä tai nykyään avioliitolla on noin väljät määritelmät, jossa voidaan käyttää avioliittoa ja vihkimistä symbolisoimaan sopimusta, niin silloinhan ei voi olla mitään estettä homojen parisuhteen kirkolliselle vihkimiselle, sillä sekin olisi vain sopimuksen sinetöiminen...
kerrot tuossa jo rabbinistisen eli myöhemmän ajan käytäntöä ja tapoja ja liität niihin joitakin vanhempia käytäntöjä . Avioliitto kuitenkin tuolloin ja nyt juutalaisuudessa on maallinen sopimus, ei siihen pidä sekoittaaa kristinuskon taivaallisia häitä tai muuta vastaavaa .Liitto, jos se ei sujunut, voitiin muitta mutkitta purkaa, ei se ollut elinkautisrangaistus paitsi ehkä naisille jotka eivät itse saaneet tehdä aloitetta liiton purkamiseen.
Myös kirjoittaja on unohtanut että Jeesuksen aikaan miehet voivat vielä perustaa haaremin ,vaikka useimmilla miehillä jo oli vain yksi vaimo niin joillakin oli edelleen useampia ja haaremi oli ok.Samoin oli yhä orjuutta kaikkine omistajille kuuluvine oikeuksineen.
mave sanoi :
Mikäli taivaassa ei ole miestä ja vaimoa, niin miksi siellä sitten järjestää karitsan hääjuhla?
__________
Avioliitto oletusarvoisesti on vain miehen ja naisen välinen ja siksi homojen tai
lesbojen avioliitto on mahdottomuus.
Se mitä kirkko tekee olisi muuten yks hailee taivaallisesta näkövinkkelistä,mutta
kun he tekemisillään herjaavat Jumalaa ,niin sillä on jo merkitystä.
Tuo hääjuhlajuttu esiintyy ilmestyskirjassa ja myös muualla Raamatussa ja se on
symboliikkaa joka liittyy lopunajan todellisiin tapahtumiin.
Tuossa oli yhdistetty juutalaista perinteitä, Raamattua ja rakentanut niille teorian. Siinä ei ole mitään väärää, mutta nyt pitäisi sitten miettiä onko teoria uskottava. Miksi Jumalan pitäisi vihkiä itsensä Juutalaisen kansan kanssa, kun hän on jo valinnut heidät aiemmin valituksi kansaksi? Mitä se enää muuttaisi? Mikäli he on ensin, niin he on ensin....Mikä taas tekee mielenkiintoiseksi taivaan, jos siellä ei ole vaimoa, eikä miestä, mutta eriarvoisuutta on...mutta se on taas toinen ongelma.
Mave, Jeesus taitaa sanoa että "siellä"ei mennä miehelle, enkä usko eriarvoisuuteen "siellä", siis taivaassa, näin on kirjoitettu.
Miksi Jeesus nimitti opetuslapsensa juutalaisten heimojen johtajiksi taivaassa? Miksi tarvitaan taivaassa johtajia, jos kaikki on tasavertaisia?
Hyviä kysymyksiä molemmat, emme tiedä taivaallisista, joskus tuntuu, että näissä maallisissakin on tekemistä ihan riittävästi.
Arvuutteluksi menee, Jumala on järjestyksen Jumala, ei epäjärjestyksen, olisiko vastaus tuohon suuntaan ?
Ihan hyvin menee minulla avioliitossa en valita kaikki hyvin.Mitenkä sinulla menee toivottavasti hyvin.
Mitkäs ne oli ne Kaanaan häät, missä Jeesuskin muutti veden viiniksi.