Painin kotimainen kisakalenteri kaipaa kehittämistä

Liiton toiminnanjohtaja kutsui minut Painiliiton kevätkokouksessa työryhmään, jossa ruvetaan karsimaan painikilpailujen järjestäjiä. Koska olin kuulevinani hänen äänestä sarkasmia, eikä toisaalta kokouskutsuakaan ole sähköpostiin ilmaantunut, niin esitänpä tässä muutamia ajatuksia siitä, millä tavalla minä lähtisin lajimme kilpailukalenteriamme kehittämään.

1) Kalenterin laadinta aikaisemmaksi. FILA:n kalenterin valmistuminen säätelee varmasti kalenterin tekoa, mutta kyllä kisoja voidaan anoa ja myöntää nykyistä nopeammassa aikataulussa. Jo tänäkin keväänä olisi voitu olla helposti pari kuukautta nopeampia. Jopa ruotsalaiset saavat kalenterinsa aiemmin valmiiksi. Ja tähän huudetaan liiton toimiston taholta välittömästi, että ne joutuvat siellä monesti muuttamaan kalenteria. Näin voivat joutua, mutta eikö silloin ole useimmiten kyse parin viikonlopun kisojen vaihtamisesta päikseen? Tuskinpa EM-kisojen ajankohdan muuttumisella on merkitystä Kouvolan, Vaajakosken tai Ylivieskan ikäkausipaineihin.

2) Kilpailukalenteri ja leiritysohjelmat paremmin tukemaan toisiaan. On suotta yrittää järjestää kovatasoisia kisoja ajankohtana, jolloin parhaat ovat leirillä. Tämän saimme seinäjokisten kanssa huomata tässä huhtikuun alkupuolella, kun onnistuivat lätkäisemään alueidemme haastaja-leirityksen yhtä aikaa muutenkin ruuhkaiseen viikonloppuun. Sama koskee myös miehiä. Tämän vuoden kalenterin yksi kukkanen oli Varkauden miesten Suomi Cup, jolloin samaan aikaan oli Himberg-Teamin leiri Kuortaneella. Lisäksi samana viikonloppuna oli miesten sarjoja painittavana myös Turussa. Eikö voitaisi ajatella, että esimerkiksi miesten sarjoja annettaisiin painittavaksi vain yhteen paikkaan yhtenä viikonloppuna? Silloin voisi painijoitakin riittää?


3) Kadeteille krekossa oma Suomi Cup. 4-5 huippukisan (SM, Veikko Rantanen 2-3 muuta kisaa) Suomi Cup, jossa kolmelle parhaalle kunnon stipendin ja paras seura palkitaan. Nämä Suomi CUP-viikonloput ”rauhoitetaan” muulta kisatoiminnalta. Järjestää saisi samaan aikaan ainoastaan kisoja, joissa sarjoja aloittelijoille ja alle 13 vee painijoille. Järjestelyllä varmistettaisiin se, että kauempaankin kannattaisi kovempien painijoiden reissuun lähteä, kun matseja olisi tiedossa. Katsokaapa kuinka vähän tänä vuonna tavallisissa paineissa ollut kisailemassa alle 17 vee sarjoissa? Ja suurin syy vähään kilpailemiseen on poikien mukaan se, kun ei sinne tule vastusta..

4) Parhaat vieköön parhaat päältä. Suomessa rankataan painiseurat järjestykseen painijamäärän, SM-pisteiden, tuomareiden lukumäärän ja järjestettyjen kilpailujen perusteella. Annetaan suurimmalle etuoikeus; mitä enemmän seuraluokittelupisteitä on, sitä aiemmin seura saa kisaviikonloppunsa kalenterista ottaa. Tämä aktivoisi seuroja laittamaan lisenssijärjestelmän piiriin kaikki painijat.


5) Onko kaikkien pakko saada? Kisajärjestämiseen tulee harkita jonkinmoisia reunaehtoja. Ne voisivat olla ihan minimaalisia, mutta samalla seuroja aktivoivia. Olisiko liikaa vaadittu, että kansallisia paineja hakevalla seuralla olisi yksi aktiivinen painituomari ja vaikkapa viisi kilpailulisenssin lunastanutta painijaa?

6) Perinteet romukoppaan. ”Se on meidän perinteinen päivä”-miehet vietäköön saunan taakse.. Tai ei nyt sentään. Onhan meidänkin seuralla perinteisesti kisat huhtikuussa. Ehkä hieman voitaisiin kaikki perinteistä luopua, jos yhteinen etu vaatii?

7) Huomioidaan kansainvälistyminen myös nuorilla painijoilla. Ei tungeta itsepäisesti perinteisiä junnujen vapaan SM-kisoja Ruotsin Lilla Mälarenin kanssa samaan viikonloppuun. Annetaan nuorille urheilijoille mahdollisuus osallistua molempiin tapahtumiin. Tänä vuonna Teuva painii junnujen (siis myös alle 20 vee naiset) SM-kisoja yhtä aikaa Lilla Mälarenin kanssa. Ensi vuonna onneaan yrittää samalla yhdistelmä Varkaus. Voittajasta ei liene epäilystäkään tässä ottelussa ja häviäjänä ovat painijat. Mutta toisaalta voisivathan ne ruoåttalaiset kisansa vaihtaa johonkin toiseen ajankohtaan. Perkeles.


Ja huomautettakoon nyt vielä lopuksi, etten minä ole esittämässä, että tässä ruvettaisiin Painiliiton tulopohjaa nakertamaan (kansallisten painien kilpailulupa 95,-), vaan minusta meidän kilpailukalenterimme ja kilpailutapahtumat kaipaavat uudistamista. Pelkällä peräpeiliin katsomisella ei edes painissa pärjää.
Paini tarvitsee lisää kunnollisia PAINITAPAHTUMIA. Siis sellaisia kisoja, joihin voi kauempaakin lähteä varmana siitä, että matseja tulee. Kisoja, joissa ottelijoiden määrä alkaa vähintään kakkosella. Näitä tavallisia puolivillaisia ikäkausipaineja Kajaanin tapaan meillä on ihan tarpeeksi. Annetaan mahdollisuus hyvillä paikoilla oleville, hyville kisajärjestäjille mahdollisuus luoda uusia tuotteita hienolle lajillemme.