Isänpäivät, syntymäpäivät, nimipäivät.
En ole koskaan tuntenut saavani rakkautta vanhemmiltani, mutta silti tunnen velvollisuutta viedä heille kukkia tai lahjoja.
Tunteeko kukaan samoin ja haluaisi lopettaa tämän, mielestäni tekopyhän toiminnan.
Kyllästyttää kaikki äitienpäivät
en rakasta
27
810
Vastaukset
- 0239842
No lopeta. Itse en ole tuntenut ikinä velvollisuutta muistaa tai antaa lahjoja vanhempieni merkkipäivinä, vaikka meillä onkin hyvät välit ja äitini on minulle rakas. Vanhemmat ovat meille lapsille sanoneet, ettei tarvitse ostaa lahjoja. Jos haluaa ostaa jotain, niin se on sitten itsestä kiinni. Muttei pakoteta, eikä loukkaannuta jos ei saa lahjoja lapsiltaan.
- Tirlittantan
Tuo on niin tuttua!
Koko ikäni minäkin, velvollisuudesta, ja koska niin
"kuuluu"tehdä, olen kantanut kukkia ja lahjoja
vanhemmilleni aina merkkipäivinä.
Suhteemme eivät koskaan ole olleet mitenkään läheiset,
syyllistämällä on saatu tottelemaan.
Mutta ei rakastamaan.
Pojalleni olenkin sanonut, että kiva kun tulet, jos ehdit,
mutta ei tarvitse mitään "pakollista" seremoniaa suorittaa.
Hän kyllä ymmärsi, mitä tarkoitin.=)
Teeskentely ja suorittaminen eivät ole hyväksi sitten niin kenellekään,
pitemmän päälle.
Mitähän jos muuttaisit itse tapojasi, enemmän luontevammaksi ja
vähemmän pakonomaisiksi.
Välittämättä mahdollisesta paheksunnasta.
Sitä kun voi tulla kaikesta yrittämisestä huolimatta.
Tsemppiä!- Kyynisyyskö parasta?
Miten sen määrittää, onko saanut rakkautta. Itsekeskeisiltä jälkeläisiltä jää rakkauden teot helposti huomaamatta. Ihmiset osoittavat rakkauttaan niin monin eri tavoin. Huolenpito lapsesta on jo rakkautta ja välittämistä. Kukaan ei kaipaa pakollisia seremonioita. Osaatteko edes olla kiitollisia hyvistä asioista mitä vanhempanne on eteenne tehnyt? Kukaan ei ole täydellinen, vaikka lapsiaan rakastaakin. Säälittävää luettavaa, että omien vanhempien merkkipäivien muistaminen tuntuu pakkopullalta.
- no prices
Minäkin jäin teininä ihan yksin, kun tunsin olevani kolmas pyörä äitini uudessa suhteessa.
Kun vanhempani erosivat menetin molemmat vanhemmat. kotoa lähdin heti kun se oli mahdollista, enkä pitänyt yhteyttä isään moneen vuoteen äitiin suhteet palautuivat vähitellen. En kuitenkaan koskaan ole unohtanut miten jäin ihan yksin, kun olisin tarvinnut kotia ja rakkautta...
Ostan äidille yleensä puutarhaan liittyviä lahjoja, mutta sisimmässäni en osaa vieläkään tuntea mitään rakkautta. Tänään ei menty edes käymään. Olen yksin kotona, kun tytär on leirillä. Ja mies puutalkoissa. Jotain se teininä koettu hylkääminen minussa rikkoi. Omaa lastani rakastan, enkä koskaan hylkäisi häntä!
Oli ihanaa saada tekstiviesti lapselta ja jossain on se lahjakin piilossa. Saan sen kun tulee iltapäivällä kotiin. Omatekemä kortti, lahja tai kukka.. Lahjoja ei ole pakko ostaa. Miehen ei tarvitse varsinkaan lahjoja ostaa, koska en ole hänen äitinsä :)
Hyvää äitienpäivää "silti" kaikille ♥ - townes van zandt
tärkeintä että olet rehellinen. muista se!
"What about my mother
I can’t just leave her there to mourn
You don’t have to think about her
Just forget you were ever born" - Äitienpäivä my ass!
En ole kahteen vuoteen viettänyt äitien- enkä isänpäiviä. Se on ollut suuri helpotus. Kaduttaa ainoastaan että pakotin itseni näihin perheensisäisiin teatteriesityksiin niin monta vuotta.
Jokainen äitien- isänpäivä, sekä myös esim. joulu oli yhtä sisäistä helvettiä, johon piti itsensä pakottaa. Oli pakko laittaa hymy naamalle, olla mielin kielin, ostaa ne hemmetin kukat ja lahjat vaikka todelliset tuntemukset olivat aivan jotain muuta. Oli kuitenkin pakko esittää ja elää valheellisesti. Kun erään äitienpäivän jälkeen viikon kuluttua huomasin oman kukkapuskani pystyyn kuolleena täsmälleen samassa kohdassa mihin itse olin sen jättänyt, tajusin ettei lahjoillani ole äidille mitään merkitystä. Tein johtopäätökset, ja vapautin itseni näistä idioottiteattereista jotka eivät lopulta palvele ketään. Sen jälkeen olen lähinnä miettinyt että mikä äitien- ja isänpäivien tarkoitus ylipäänsä on? Miksi tällaisia päiviä on alunperin keksitty?
En osaa ajatella itseäni äitinä joka tarvitsisi kerran vuodessa palvontamenoja ja lepyttelyä lapsiltaan. Jos minulla olisi lapsia, en viettäisi äitienpäivää. Äiti on äiti vuoden jokaisena päivänä. Miksi vain kerran vuodessa pitää yhtäkkiä muistaa että tosiaan äitikin on olemassa? Tai isänpäivänä isä. Äitien- ja isänpäiviin liittyy lapsiin kohdistettua syyllistämistä heidän olemassaolostaan. Se on perua jostai autoritääriseltä kivikaudelta jolloin vanhemmat olivat jumalan asemassa lapsiin nähden. Nämä päivät pohjautuvat syyllisyyteen ja niistä on aito juhlinta ja ilo kaukana. Äitien- ja isänpäivät ovat juhlia jolloin lasten vanhemmilleen aiheuttamia taakkoja pitää lepytellä kerran vuodessa, ja muistaa miten raskasta sillä äidilläkin on joka vuodenpäivä rasittavien lastensa takia. Ehkä se syyllisyystaakka näin hiukan edes vähenee. Eikä se koskaan oikeasti vähentynyt.
Inhoan näitä ruusunpunaisia äitienpäivähömpötyksiä joilta ei pääse pakoon missään aina äitienpäivän lähestyessä. Ruusuja, sinivuokkoja, hemmottelua ja äitiyden ihailua... Hyi. Vanhemmuus on maailman luonnollisin asia. Siksi onkin naurettavaa että ihmiskunta kaipaa tällaista vanhemmuuden idealisointia edelleenkin. - OrpoPoika66
Jep; mulla on aikasen sama juttu: kiitosta tai tukea ei tule. Kerran kun voitin erään kirjoituskilpailun, faija sanoi hönelle tulleen paha olo eli tuollaista.
Äiti on kyllä kiltti ja kaunis, mutta ylivarovainen so. kaikki pitäisi tehdä niin, etteivät "muut ajattele pahaa". Itse lähetin tekstarin , jossa luki "Onnea!" ja nimeni. Se minusta lisäten "Onnea" -toivotukseni olleen pieni piruilu(vähän hävettää, mutta jos lähes vihaa, ei voi tykätä.
Et ole velvollinen mihinkään vanhempiesi suhteen. Sinä et tilannut elämää heiltä.- Tuhkimotarina.
Tosi tarina Tuhkimo. Yle 15.7.2010.
Katso ja lue linkissä.
Lue myös kommentit, joissa viitataan psykiatri Martti Paloheimon kirjaan Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta on lainauksia, mm. Äitivammaisuus.
Tosi tarina Tuhkimo.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/tosi-tarina-tuhkimo
---- - Äitienpäivä my ass!
Tuhkimotarina. kirjoitti:
Tosi tarina Tuhkimo. Yle 15.7.2010.
Katso ja lue linkissä.
Lue myös kommentit, joissa viitataan psykiatri Martti Paloheimon kirjaan Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta on lainauksia, mm. Äitivammaisuus.
Tosi tarina Tuhkimo.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/tosi-tarina-tuhkimo
----Kyllä sitä nyt ollaan sit taas niin vammaisia ja haavoittuneita että. Itse en todennäköisesti viettäisi näitä päiviä edes tilanteessa jossa välit olisivat kunnossa. Ihan vain siksi koska en ymmärrä äitien ja isienpäivien funktiota.
En kuitenkaan tajua tota traagista tuhkimomentaliteettia.
- Ddddddddlllllllll
Samma här. Ihan turhaa hömpötystä nämä juhlapäivöt.
- Äitienpäivä my ass!
Tarja Halonen on palkinnut 37 äitiä kasvatustyöstä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/presidentti-palkitsi-37-aitia/art-1288387568562.html
Jaetaanko isille samanlaisia ansiomitaleita?
Ja nämä "maailman paras äiti"- klisheet hyi hitto.
Tämä äitien ympärillä hohkaava tunteilla mässäily vaikuttaisi olevan jotain naisellisesta narsismista kumpuavaa keinotekoista omanarvon pönkitystä. Naisten itsensä kehittelemää itsekehua!
En ole havainnut että viattomien lasten päivää vietetään kestiten lapsia samanlaisin menoin kuin vanhempia.- arvostan äitiä
Ymmärrän hyvin äitienpäivätradition. Monet ja useimmat äidit hoitavat ja kasvattavat lapsiaan sydämmellä. Naisten työtä äitinä pidetään liian usein itsestäänselvyytenä. Äitiytyteen puututaan vain, jos siinä ilmenee epäkohtia.
Äideiltä vaaditaan pyhimysmäisiä ominaisuuksia. Katkerat lapset, jotka todellisuudessa ovat saaneet parasta, mihin äiti on kyennyt, ovat vielä aikuisinakin kiittämättömiä. Joskus tuntuu, että nykyajan ihmiset ovat vailla empatiakykyä ja ymmärrystä siitä, mitä ponnisteluja vanhemmat ovat heidän vuokseen tehneet.
Useimmat äideistä ovat valittamatta ja ilman suurta numeroa uhrautuneet perheidensä vuoksi. Ja muistaa sopii, että synnyttäminen yksistään on naisen elämän vaarallisin hetki!
Itse olen elämästäni kiitollinen. Lapset muistivat myös äitienpäivänä. Muistakaa; kiitollisuuden ilmaiseminen ei tee hyvää vain kiitollisuuden kohteelle, vaan myös sille, joka kiitollisuutta osoittaa. Kiitollisuus on tunteena tärkeä ja mielenterveyden kannalta ehdoton. Näitä juhlia, joissa muistamme ja kiittämme läheisiämme, ei pitäisi aliarvioida.
On tietysti surullista, jos ei kykene aidosti tuntemaan kiitollisuutta läheisitään. Ehkä katkera ja kylmä suhtautuminen on heijastus nykyisestä yhteiskunnan ilmapiiristä?
Kilpailuhenkisyys, narsismi, kovuus, empatiakyvyttömyys? Tässäkö perimmäisiä syitä juhlien vierastamiseen? - Äitienpäivä my ass!
arvostan äitiä kirjoitti:
Ymmärrän hyvin äitienpäivätradition. Monet ja useimmat äidit hoitavat ja kasvattavat lapsiaan sydämmellä. Naisten työtä äitinä pidetään liian usein itsestäänselvyytenä. Äitiytyteen puututaan vain, jos siinä ilmenee epäkohtia.
Äideiltä vaaditaan pyhimysmäisiä ominaisuuksia. Katkerat lapset, jotka todellisuudessa ovat saaneet parasta, mihin äiti on kyennyt, ovat vielä aikuisinakin kiittämättömiä. Joskus tuntuu, että nykyajan ihmiset ovat vailla empatiakykyä ja ymmärrystä siitä, mitä ponnisteluja vanhemmat ovat heidän vuokseen tehneet.
Useimmat äideistä ovat valittamatta ja ilman suurta numeroa uhrautuneet perheidensä vuoksi. Ja muistaa sopii, että synnyttäminen yksistään on naisen elämän vaarallisin hetki!
Itse olen elämästäni kiitollinen. Lapset muistivat myös äitienpäivänä. Muistakaa; kiitollisuuden ilmaiseminen ei tee hyvää vain kiitollisuuden kohteelle, vaan myös sille, joka kiitollisuutta osoittaa. Kiitollisuus on tunteena tärkeä ja mielenterveyden kannalta ehdoton. Näitä juhlia, joissa muistamme ja kiittämme läheisiämme, ei pitäisi aliarvioida.
On tietysti surullista, jos ei kykene aidosti tuntemaan kiitollisuutta läheisitään. Ehkä katkera ja kylmä suhtautuminen on heijastus nykyisestä yhteiskunnan ilmapiiristä?
Kilpailuhenkisyys, narsismi, kovuus, empatiakyvyttömyys? Tässäkö perimmäisiä syitä juhlien vierastamiseen?Empatia sitä ja narsismi tätä. Höpöhöpö. Jos sinulla on aidosti hyvä suhde äitiisi saat todellakin olla kiitollinen. Ei tarvita kovin kummoisia aivoja ymmärtämään ettei kaikkien kohdalla toki ole niin.
"Katkerat lapset, jotka todellisuudessa ovat saaneet parasta, mihin äiti on kyennyt, ovat vielä aikuisinakin kiittämättömiä."
Mikä on syy mielestäsi kiittämättömien lasten katkeruudelle jos he ovat saaneet parasta? Ihminen ei katkeroidu ilman syytä. Ihminen ei myöskään synny maailmaan valmiiksi katkerana vanhemmilleen. Jostain katkeruus syntyy, eikä kukaan halua vapaaehtoisesti olla kylmissä väleissä vanhempiinsa mikäli on toinen vaihtoehto.
Koko kirjoituksesi loistaa perinteistä uhrautuvan pyhimysäidin ihailua samaan aikaan kun valitat että äideltä muka odotetaan pyhimysmäisiä ominaisuuksia. Kuka sellaista odottaa? Asetelmasi on vanhanaikainen pahat lapset, pyhät vanhemmat, eikä muita totuuksia saisi ottaa esille?
Jos siitä jää kiitollisuudenvelkoja, että vanhemmat ovat pitäneet huolta lapsistaan jotka he ovat tähän maailmaan tehneet, on joku pahasti pielessä. Lapsi ei ole kiitollisuudenveloissa vanhemmilleen yhtään mistään.
Näin äitienpäivänä saa ja pitää voida ottaa myös vaikeat äitisuhteet esille.
Ihan tosissasi olet sitä mieltä että lapsi on syyllinen siihen että nainen joutuu synnyttämään? Pitäisikö vauvan parkaista ensimmäisenä synnytyslaitoksella anteeksipyyntö äidille kun aiheutti moisen vaaratilanteen? - jgjdjögdgöj
arvostan äitiä kirjoitti:
Ymmärrän hyvin äitienpäivätradition. Monet ja useimmat äidit hoitavat ja kasvattavat lapsiaan sydämmellä. Naisten työtä äitinä pidetään liian usein itsestäänselvyytenä. Äitiytyteen puututaan vain, jos siinä ilmenee epäkohtia.
Äideiltä vaaditaan pyhimysmäisiä ominaisuuksia. Katkerat lapset, jotka todellisuudessa ovat saaneet parasta, mihin äiti on kyennyt, ovat vielä aikuisinakin kiittämättömiä. Joskus tuntuu, että nykyajan ihmiset ovat vailla empatiakykyä ja ymmärrystä siitä, mitä ponnisteluja vanhemmat ovat heidän vuokseen tehneet.
Useimmat äideistä ovat valittamatta ja ilman suurta numeroa uhrautuneet perheidensä vuoksi. Ja muistaa sopii, että synnyttäminen yksistään on naisen elämän vaarallisin hetki!
Itse olen elämästäni kiitollinen. Lapset muistivat myös äitienpäivänä. Muistakaa; kiitollisuuden ilmaiseminen ei tee hyvää vain kiitollisuuden kohteelle, vaan myös sille, joka kiitollisuutta osoittaa. Kiitollisuus on tunteena tärkeä ja mielenterveyden kannalta ehdoton. Näitä juhlia, joissa muistamme ja kiittämme läheisiämme, ei pitäisi aliarvioida.
On tietysti surullista, jos ei kykene aidosti tuntemaan kiitollisuutta läheisitään. Ehkä katkera ja kylmä suhtautuminen on heijastus nykyisestä yhteiskunnan ilmapiiristä?
Kilpailuhenkisyys, narsismi, kovuus, empatiakyvyttömyys? Tässäkö perimmäisiä syitä juhlien vierastamiseen?Uhrautuminen ei ole rakkautta. SE on marttyrismi- nimistä narsismia.
Ihan vain mielenkiinnosta haluaisin vähän täsmennystä että millaisista uhrauksista puhut? Mitä äidit ovat uhranneet, ja kuka käski?
Jos äiti päättää ihan itse vaikkapa valita äitiyden oman uransa ohi, on se aikuisen naisen ihan ikioma valinta josta aikuinen nainen on ihan itse vastuussa. Lapsi ei jää minkäänlaiseen kiitollisuudenvelkaan vanhempiensa omista valinnoista.
On äärimmäisen narsistista vaatia lapselta kiitollisuutta siitä mitä äiti itse on valinnut. - hiukan edes armoa
jgjdjögdgöj kirjoitti:
Uhrautuminen ei ole rakkautta. SE on marttyrismi- nimistä narsismia.
Ihan vain mielenkiinnosta haluaisin vähän täsmennystä että millaisista uhrauksista puhut? Mitä äidit ovat uhranneet, ja kuka käski?
Jos äiti päättää ihan itse vaikkapa valita äitiyden oman uransa ohi, on se aikuisen naisen ihan ikioma valinta josta aikuinen nainen on ihan itse vastuussa. Lapsi ei jää minkäänlaiseen kiitollisuudenvelkaan vanhempiensa omista valinnoista.
On äärimmäisen narsistista vaatia lapselta kiitollisuutta siitä mitä äiti itse on valinnut.En puhu vaaditusta kiitollisuudesta, vaan tunteesta nimeltä kiitollisuus. Sen tunteen kokeminen tekee useimmille ihmisille hyvää. Nykyään on enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka eivät voi tuntea tällaista tunnetta. Ihmisiä, jotka elävät kaikkivoipaisuuden harhassaan, johon muiden apua tai hoivaa ei tarvita. Se on surullista.
Äitiys on jossain määrin naisen oma valinta, ei ihan ikioma valinta. On myös paljon asioita, joita äitinainen ei voi valita; koliikki, korvatulehdukset, tapaturmat, työttömyys, yms, jotka voivat kohdata perhettä ja kuormittaa äitiä. Äiti ei elä missään lasipallossa suojassa maailman menolta. Suurin osa äideistä on työelämässä. Jotkut harrastavat ja toimivat vapaaehtoistyössä
Kaikki ihmissuhteet eivät ole mutkattomia. On hienoa, jos pystyisimme olemaan armollisempia toisillemme. Ei äitienkään tehtävä ole aina helppo, virheitä sattuu myös heille.
Kokemuksesta tiedän, että usein vaativat aikuiset lapset ovat olleet vaativia jo lapsuudessa. Vaativa luonne on vaativa luonne ja se tulee ilmi myös lapsi-vanhempi suhteessa. Kaltoinkohdellut lapset eivät välttämättä ole niitä vaativia. Todella väkivaltaisesti kasvatetut lapset voivat olla nöyriä, kun taas "piloille hemmotellut" eivät aikuisenakaan siedä poikkeavuutta. Empatiakyky kasvaa vastoinkäymisten myötä. Kun tunnistamme omat puutteemme, on helpompi suvaita lähimmäistä, joka ei ole täydellinen.
Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Aikuinen ihminen on pohjimmiltaan itse vastuussa omista tunteistaan. Jos on katkera ja kokee, että siihen on syytä, on myös syytä tiedostaa vastuunsa tästäkin asiasta. Kukaan ei katkeruuteen pakota! - dfgfgdfdfg
hiukan edes armoa kirjoitti:
En puhu vaaditusta kiitollisuudesta, vaan tunteesta nimeltä kiitollisuus. Sen tunteen kokeminen tekee useimmille ihmisille hyvää. Nykyään on enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka eivät voi tuntea tällaista tunnetta. Ihmisiä, jotka elävät kaikkivoipaisuuden harhassaan, johon muiden apua tai hoivaa ei tarvita. Se on surullista.
Äitiys on jossain määrin naisen oma valinta, ei ihan ikioma valinta. On myös paljon asioita, joita äitinainen ei voi valita; koliikki, korvatulehdukset, tapaturmat, työttömyys, yms, jotka voivat kohdata perhettä ja kuormittaa äitiä. Äiti ei elä missään lasipallossa suojassa maailman menolta. Suurin osa äideistä on työelämässä. Jotkut harrastavat ja toimivat vapaaehtoistyössä
Kaikki ihmissuhteet eivät ole mutkattomia. On hienoa, jos pystyisimme olemaan armollisempia toisillemme. Ei äitienkään tehtävä ole aina helppo, virheitä sattuu myös heille.
Kokemuksesta tiedän, että usein vaativat aikuiset lapset ovat olleet vaativia jo lapsuudessa. Vaativa luonne on vaativa luonne ja se tulee ilmi myös lapsi-vanhempi suhteessa. Kaltoinkohdellut lapset eivät välttämättä ole niitä vaativia. Todella väkivaltaisesti kasvatetut lapset voivat olla nöyriä, kun taas "piloille hemmotellut" eivät aikuisenakaan siedä poikkeavuutta. Empatiakyky kasvaa vastoinkäymisten myötä. Kun tunnistamme omat puutteemme, on helpompi suvaita lähimmäistä, joka ei ole täydellinen.
Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Aikuinen ihminen on pohjimmiltaan itse vastuussa omista tunteistaan. Jos on katkera ja kokee, että siihen on syytä, on myös syytä tiedostaa vastuunsa tästäkin asiasta. Kukaan ei katkeruuteen pakota!Tyhmä ämmä.
- Friend`s Day
Tänään jonotettiin Helsingin rautatieaseman kukkakaupoissa. Onhan se hyvää bisnistä kauppiaille.
En enää osta kukkia äitien tai isien päivinä.
Romanttisesta Valentine päivästä Suomessa saatiin korttien osto ja postimerkkien menekki päivä ja nimi muutettiin ystävän päiväksi.
Englannissa kasvaneena en koskaan tahdo muistaa nimipäiviä, koska siellä niitä ei merkitä kalenteriin eikä juhlita - hmmmhy
Sama täällä. Mun äidin osalta tilanne ollut jo noin kymmenen vuotta se, että kun me hänen lapsensa (olemme yli nelikymppisiä) käymme kyläilemässä, ja kun olemme lähdössä, niin alkaa syyllistäminen ja itkeminen, että kun "jätätte yksin eikä kukaan jää asumaan". Meistä kukaan ei ole asunut hänen kattonsa alla yli kahteenkymmeneen vuoteen. Itkukohtausten alettua kuvaan on alkanut tulla kaikenlaista muuta huomionkipeyttä, jota on todella vaikeaa ymmärtää. Lapsena en tietysti ymmärtänyt huomionkipeyttä, mutta aikuisena yritin ensin ymmärtää sitä, pikkuhiljaa tosin olen jättäytynyt kokonaan äitini elämän ulkopuolelle. Se voi kuulostaa raalta ja pahalta, mutta oman henkisen hyvinvointini kannalta niin on paras. Meidän lasten puolesta napanuora on katkennut, mutta äitimme onkin kiinni omassa päässään. Koen siis ihan samoin; en ole saanut lapsena kaipaamaani rakkautta, ja olen käynyt kovan koulun itseni kanssa, jotta eheydyn. Siksi en pysty enkä halua olla äitini kanssa tekemisissä. En ole muistanut häntä tänä äitienpäivänä millään tavalla, viime vuonna pakotin itseni lähettämään kortin (en tajua miksi). Eräänä äitienpäivänä vuosia sitten kirjoitin kirjeen, jossa kai olin esittänyt hänet omasta puolestani positiivisessa valossa, koska hän sillä ylpeili. Olen katunut sitä kirjettä todella paljon ja syvästi.
Kaikkea hyvää, luota vaistoosi ja tee niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu!- Äitienpäivä my ass!
Samaa mieltä. Ihmiset luottakoot omaan vaistoonsa ja kuunnelkoot sisäistä ääntään mieluummin kuin perinteisiä normeja ja ihanteita. Jos äitienpäiväkukkien, lahjojen ja korttien antaminen tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä velvollisuudelta, johon pitää vuosi toisensa jälkeen pakottaa itsensä, kannattaa miettiä onko valheessa eläminen se ainoa vaihtoehto. Totuus tekee kipeää ja totuudellisesti eläminen vaatii rohkeutta. Mutta jokainen hetki jonka uhraat valheelle on omaan jalkaan ampumista. Teeskentelyllä suojellaan vain valhetta itseään.
- pakana?
On paljon naisia ja miehiä joilla ei ole lapsia tai lapset ovat kuolleet, joille tälläiset juhlapäivät ovat kidutusta.
Suomi kun on niin tylsä maa niin on keksittävä vaikka mitä korvaamaan olematon historia.
Minua eniten syttää nuo ainaiset uskonnolliset "pyhäpäivät"- wha...
"Suomi kun on niin tylsä maa niin on keksittävä vaikka mitä korvaamaan olematon historia."
Anteecf mitä? - orvokkeja äidille
wha... kirjoitti:
"Suomi kun on niin tylsä maa niin on keksittävä vaikka mitä korvaamaan olematon historia."
Anteecf mitä?Ei se äiti itseasiassa vaadi mitään. Mutta yksi kukka ja hymy saavat ihmeitä aikaan.
Ja tuota rituaalia voi suorittaa muunakin päivänä kuin äitien päivänä. - ...
orvokkeja äidille kirjoitti:
Ei se äiti itseasiassa vaadi mitään. Mutta yksi kukka ja hymy saavat ihmeitä aikaan.
Ja tuota rituaalia voi suorittaa muunakin päivänä kuin äitien päivänä.ääliö
- eestään löytää
orvokkeja äidille kirjoitti:
Ei se äiti itseasiassa vaadi mitään. Mutta yksi kukka ja hymy saavat ihmeitä aikaan.
Ja tuota rituaalia voi suorittaa muunakin päivänä kuin äitien päivänä.olen mummo ja äiti kolmelle,sanon aina en tarvii mitään ja oon vaivautunu,olkaa oloissanne!oma äitini 70v odottaa kortteja ym !Eipä tuokaan ommaansa pahemmin muistellut!
mitäs ootte mielipuolta
Tekopyhyyttä ja omantunnon pesua mokomat päivät!
Eikö ajatus, että yhden päivän hymistelyllä putsataan pöydältä vuoden roskat, ole sairas?
Kyllä kai vanhempien velvollisuuksiin kuuluu hoitaa penskansa kunnolla ja vastaavasti penskat voivat osoittaa arvostuksensa kalenteriakaan sitotumatta.
Juhlapyhät ovat vapaapäiviä joten lienee luonnollista että silloin sukua kokoon tuu johonkin mutta jotkut hemmetin äitien- tms päivät! Pyh!
Samaa mieltä olen synttäreiden suhteen.
Omaan syntymäämme ovat ansiomme niukahkot!
Joskus 5- tai 6- kymppisenä voi porukalla arvioda mitä ihminen on elämälleen tahnyt, haukkumatta!
Itse en ole koskaan ostellut lahjuksia.
Eri tilanteissa olen antanut huomionosoituksia ilman kalenteria.
Myös vieraille, tilanteen enkä kalenterin mukaan.
Omien vanhempieni kohdalla kyse oli käytännön avusta tarpeeseen, työn muodossa.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi!
Jotkut kemut eri tarpeisiin on eri juttu.- Näitä nähneenä
Vanhempia on kaikenlaisia ja surullista kuultavaa ne kertomukset mitä täällä kuulee.Minun mielestäni lapsia ei pidä tehdä ollenkaan jos vanhemmuus on niin hukassa ettei lapsetkaan voi kunnioittaa. Toisessa naapurissa taasen vanhemmat raatavat töitä loppuun asti kun lapsilleen pitää hankkia kaikki valmiina. Omia vanhempiani koko ajan kerjätään lapsien ja lasten lapsisn vahdeksi kun itseään ei kiinnosta eikä jaksa. Me jo sanottiinkin ettei tarvitse niitä riesoja enään mutta mikään ei auttanut. Rahan takia tehtiin jotta ei tarvitse liikkua ja autoa pitää. Vähä- älyinen ja sosiaalisilta taidoiltaan kehittymätön tekee kakaroita eikä vähät välitä missä ne kulkee. Jotkut varmaankin toivoo että ne riesat menisivät jokiin tai kaivoihin hukkuen.
- suruisat silmät
Onko yhtään tullut mieleen että vanhemmatkin voivat olla samalla tavalla - ehkä paljon pahemmin - tunnevammaisia kuin tänne kirjoitelleet kolmekymppiset jotka pyyhkivät äitien- ja isänpäivillä persustaan? Nämä 70-80-luvuilla syntyneet, jotka ovat elämässään suunnilleen "saaneet kaiken", aivan toisin kuin vanhempansa.
Jos ei ole saanut esim. kattavaa huomiota vanhemmiltaan, koskaan, niin kuinka osaisi vaistomaisesti oikealla (vaaditulla, mikä se sitten onkaan) tavalla osoittaa huomiotaan ja rakkauttaan omille lapsilleen? Ja lapsetkin on erilaisia. Jos vauvana otin oman lapseni syliin, niin heti kun oli konttaamaan oppinut niin väänsi selkänsä kaarelle ja halusi sylistä pois. Ei kai lasta voi väkisin sylissäänkään pitää? Tämä siis yksi esimerkki vain.
Mutta voisivat lapsetkin katsoa peiliin. Olin hirveän huolissani ja ikävissäni kun lapsi oli muuttanut toiselle paikkakunnalle eikä ottanut yhteyttä eikä käynyt moneen kuukauteen. Syntymäpäivänään olin itku kurkussa kun en uskaltanut ottaa yhteyttä enkä varsinkaan mennä käymään; tiesin että yllätysvierailuja ei odoteta ja jos soitan niin voin saada hyvinkin ynseän vastauksen. Sitten joskus jälkeenpäin sain häneltä haukut muistamattomuudesta ;-I ja kylläpä tuntui "mukavalta".
Jokainen vanhempi tekee parhaansa. Ainakin minä olen yrittänyt, ja mielestäni meillä perheenä oli oikein mukavaa lasten ollessa pieniä. Sitten kuitenkin ollaan hirmu kriittisiä aikuisina, ja haukutaan vanhemmat mennen tullen, tutuille ja tuntemattomillekin niinkuin nyt täälläkin. Isän ja äidinkin olisi pitänyt olla juuri sellaisia kuin HE halusivat - tai paremminkin haluavat nyt jälkeenpäin. Millaisiakohan?
Olisi syytä miettiä asiaa puolelta ja toiselta ennenkuin tuomitsee.
Eikä mitään pakkomuistamisia, kiitos! Ei niitä kukaan isä tai äiti halua. Nykyisin häviänkin aina toisiin maisemiin kun jokin juhla- tai muu muistamispäivä lähestyy. Tulisi itsellekin vain vaivautunut olo kun tuollaisen pakkomuistamisen kyllä tunnistaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi912650On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole522607Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732559Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä792468Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl421966Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu641935Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma1391839Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve291392Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko301361Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?171216