Muita, jotka pohtivat eroa?

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Eivät lapset oireile, kunhan asiat osataan hoitaa heitä mahd paljon ajatellen ilman mitään repivää draamaa. Enemmän kuin pelkät sanat, lapsille merkitsevät eleet ja fiilikset... Vaikkeivat vanhemmat esim riitelisi lasten aikana, vaan oltaisiin "asiallisesti", lapset silti miettivät mielessään, että mikä on homman nimi. Mieti siis sitäkin, onko lapsille hyvä parisuhteen malli se, että vanhemmat kommunikoivat hyvin korrektisti keskenään heidän aikanaan - mutta ilma vanhempien välillä kalisee jäitä. Sellaisenko esimerkin haluat lapsillesi antaa parisuhteesta?
En yllytä ketään eroamaan - mutta en myöskään kynsi hampain pysymään lasten vuoksi yhdessä. Lasten paras on kaksi onnellista ja elämäänsä tyytyväistä vanhempaa ja josseivat vanhemmat sitä yhdessä voi olla, parempi lähteä eri teille.

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

ASIOILLA ON TAIPUMUS JÄRJESTYÄ.

Mietihän vaan taaksepäin, eikö olekin niin?

:)

earaewteat kirjoitti:

Eivät lapset oireile, kunhan asiat osataan hoitaa heitä mahd paljon ajatellen ilman mitään repivää draamaa. Enemmän kuin pelkät sanat, lapsille merkitsevät eleet ja fiilikset... Vaikkeivat vanhemmat esim riitelisi lasten aikana, vaan oltaisiin "asiallisesti", lapset silti miettivät mielessään, että mikä on homman nimi. Mieti siis sitäkin, onko lapsille hyvä parisuhteen malli se, että vanhemmat kommunikoivat hyvin korrektisti keskenään heidän aikanaan - mutta ilma vanhempien välillä kalisee jäitä. Sellaisenko esimerkin haluat lapsillesi antaa parisuhteesta?
En yllytä ketään eroamaan - mutta en myöskään kynsi hampain pysymään lasten vuoksi yhdessä. Lasten paras on kaksi onnellista ja elämäänsä tyytyväistä vanhempaa ja josseivat vanhemmat sitä yhdessä voi olla, parempi lähteä eri teille.

Lue lisää

Sivusta olen seurannut yhdentällaisen "tylsästä" parisuhteesta eronneen äidin kamppailua uuden parisuhteen löytämiseksi.
Kolmen vuoden kuluessa on nyt sitten ollut Timo, Pekka ja ruotsinkielinen Erik.

Jo-o. Kaikki nämä uudet yritykset ovat päättyneet myrskyisään eroon ja 12-vuotias lapsi on saanut sitten toimia äitinsä lohduttajana, kun itkut on itketty.

Ihmettelen, jos tästä lapsesta ei itsestään tule aikuisena eronnutta.

bhjuio kirjoitti:

Sivusta olen seurannut yhdentällaisen "tylsästä" parisuhteesta eronneen äidin kamppailua uuden parisuhteen löytämiseksi.
Kolmen vuoden kuluessa on nyt sitten ollut Timo, Pekka ja ruotsinkielinen Erik.

Jo-o. Kaikki nämä uudet yritykset ovat päättyneet myrskyisään eroon ja 12-vuotias lapsi on saanut sitten toimia äitinsä lohduttajana, kun itkut on itketty.

Ihmettelen, jos tästä lapsesta ei itsestään tule aikuisena eronnutta.

Lue lisää

Miksi kenenkään pitäisi väkisin pysyä liitossa? Miksi eronnut ei saisi aloittaa uutta suhdetta sen vuoksi, että myös se voi päättyä? Miksi äitejä erityisesti varoitetaan/halveksitaan uusista suhteista, vaikka jopa lapsen isä olisi lähtenyt toisen naisen perään? Onko äiti vielä pyhä Madonna?

Miksi jotkut ihmiset yrittävät kaikin keinoin estää toisia elämästä? Puuttuuko heidän elämästään kenties jotain hyvin oleellista...? Kuten onnellisuus? Jos on itse onnellinen, haluaa toistenkin olevan eikä estää toisia tavoittelemasta heidän onneaan. Jokaisen onni kun on omassa taskussa. Yhden onni on täysin erilainen kuin toisen.

Lapset tietävät hyvinkin mitä heidän vanhempansa haluaa. Jos esim äiti haluaa paljon uutta parisuhdetta, niin lapsi toivoo äitinsä löytävän sen. Aivan kuten äiti toivoo lapsensa olevan onnellinen omassa elämässään. Näin normaalisti.

----- kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi väkisin pysyä liitossa? Miksi eronnut ei saisi aloittaa uutta suhdetta sen vuoksi, että myös se voi päättyä? Miksi äitejä erityisesti varoitetaan/halveksitaan uusista suhteista, vaikka jopa lapsen isä olisi lähtenyt toisen naisen perään? Onko äiti vielä pyhä Madonna?

Miksi jotkut ihmiset yrittävät kaikin keinoin estää toisia elämästä? Puuttuuko heidän elämästään kenties jotain hyvin oleellista...? Kuten onnellisuus? Jos on itse onnellinen, haluaa toistenkin olevan eikä estää toisia tavoittelemasta heidän onneaan. Jokaisen onni kun on omassa taskussa. Yhden onni on täysin erilainen kuin toisen.

Lapset tietävät hyvinkin mitä heidän vanhempansa haluaa. Jos esim äiti haluaa paljon uutta parisuhdetta, niin lapsi toivoo äitinsä löytävän sen. Aivan kuten äiti toivoo lapsensa olevan onnellinen omassa elämässään. Näin normaalisti.

Lue lisää

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

asiat asioina. kirjoitti:

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

Lue lisää

Surkeassa liitossa äidin energia menee täysin (eikä edes riitä) lasten isän "huoltamiseen" ja keskittymiseen lasten isän ja parisuhteen ongelmiin. Siinä lapset jäävät kaikkein eniten yksin.

Lasten suurimmat ongelmat syntyvät vanhempien huonon liiton aikana. Ne tulevat esiin usein vasta vanhempien eron jälkeen eikä silloin kun vanhemmilla on "tilanne päällä". Lapsi (ja aikuinenkin) reagoi vasta sitten, kun tuntee olonsa edes jotenkin turvalliseksi.

Lapset voivat tietysti jäädä uusioperheessäkin sivuun, mutta siihen he ovat jo tottuneet. Kun järjellä miettii, niin lasten on myös helpompi ymmärtää äidin uuden kumppanin pelkkä neutraali suhtautuminen lapsiin perheessä kuin oman isänsä ainainen välinpitämättömyys tai jopa vinoilu ja kiusaaminen.

Yleensä kyllä äidit eivät eron jälkeen innostu miehestä, josta tulee hänelle vain uusi suurin huollettava ja taakka. Tiedän monta perhettä, jossa isäpuoli hoitaa lapsia ja ottaa osaa perhe-elämään huomattavasti suuremmalla panoksella kuin lasten biologinen isä koskaan ja ikinä. Nämä lapset pitävät
aikuisenakin isäpuoltaan enemmän isänä kuin biologista isää.

----------- kirjoitti:

Surkeassa liitossa äidin energia menee täysin (eikä edes riitä) lasten isän "huoltamiseen" ja keskittymiseen lasten isän ja parisuhteen ongelmiin. Siinä lapset jäävät kaikkein eniten yksin.

Lasten suurimmat ongelmat syntyvät vanhempien huonon liiton aikana. Ne tulevat esiin usein vasta vanhempien eron jälkeen eikä silloin kun vanhemmilla on "tilanne päällä". Lapsi (ja aikuinenkin) reagoi vasta sitten, kun tuntee olonsa edes jotenkin turvalliseksi.

Lapset voivat tietysti jäädä uusioperheessäkin sivuun, mutta siihen he ovat jo tottuneet. Kun järjellä miettii, niin lasten on myös helpompi ymmärtää äidin uuden kumppanin pelkkä neutraali suhtautuminen lapsiin perheessä kuin oman isänsä ainainen välinpitämättömyys tai jopa vinoilu ja kiusaaminen.

Yleensä kyllä äidit eivät eron jälkeen innostu miehestä, josta tulee hänelle vain uusi suurin huollettava ja taakka. Tiedän monta perhettä, jossa isäpuoli hoitaa lapsia ja ottaa osaa perhe-elämään huomattavasti suuremmalla panoksella kuin lasten biologinen isä koskaan ja ikinä. Nämä lapset pitävät
aikuisenakin isäpuoltaan enemmän isänä kuin biologista isää.

Lue lisää

Ihme selittelyä taas..
Mikä ihmeen "huollettava"?
Ystäväpiirissäni ei ole yhtään aikuista aviomiestä, joka olisi jotenkin "huollettava", joten oletko ottanut ukoksesi aikanaan jonkun vammaisen tai muuten rajoittuneen miehen?
Juopot on tieten vielä erikseen, mutta yleensä miehet kyllä huoltavat itsensä,
jotkut naiset vaan tekevät senkin asian melkein mahdottomaksi vaatimuksillaan.
Harvinaista on tuokin, että ne isukkipuolet muka toisten jälkeläisiä niin hyyssäisivät, näilläkin sivustoilla saa lukea jatkuvasti marinoita uusioperheistä..
Taidat vain puolustella omaa eroasi keinolla millä hyvänsä..

isäpuolet... heh! kirjoitti:

Ihme selittelyä taas..
Mikä ihmeen "huollettava"?
Ystäväpiirissäni ei ole yhtään aikuista aviomiestä, joka olisi jotenkin "huollettava", joten oletko ottanut ukoksesi aikanaan jonkun vammaisen tai muuten rajoittuneen miehen?
Juopot on tieten vielä erikseen, mutta yleensä miehet kyllä huoltavat itsensä,
jotkut naiset vaan tekevät senkin asian melkein mahdottomaksi vaatimuksillaan.
Harvinaista on tuokin, että ne isukkipuolet muka toisten jälkeläisiä niin hyyssäisivät, näilläkin sivustoilla saa lukea jatkuvasti marinoita uusioperheistä..
Taidat vain puolustella omaa eroasi keinolla millä hyvänsä..

Lue lisää

Kyllä on miehiä, jotka ovat "lapsia" eikä tarvitse olla edes juoppo saati vammainen tai muutenkaan rajoittunut. Mies vain haluaa olla ainoa keskipiste naisen elämässä eikä voi käsittää, että lapset menevät aikuisen edelle huolehtimisessa. Kyllä kai jokainen äiti lapsistaan mieluummin huolehtii kuin aikuisesta miehestä? Kun aikansa elää ja kokee, huomaa myös tälläisia miehiä olevan olemassa. Tuo piirre tulee aika pian esille, ja monet suhteet olenkin lopettanut heti alkuunsa kun mies ei ole ymmärtänyt, että lapsista huolehditaan ja aikuisen tulee huolehtia itse itsestään sekä ymmärtää, ettei äiti-ihminen voi hyppiä miehen halujen mukaan silloin kun mies jotain keksii ja hoksaa.

On myös oikeasti miehiä ja naisia, jotka huolehtivat uusioperheessä myös puolisonsa lapsista kuin omistaan. Ei mitenkään harvinaista edes. Tai sitten minun tuttavapiirissä on normaalia enemmän suvaitsevaisia ja lapsirakkaita ihmisiä.

On ihan aikuisista kiinni millainen uusioperheestä muodostuu. Keskinäisen rakkauden ja oikean aidon halun pysyä yhdessä avittamana isolla työllä uusioperhe onnistuu. Siinä missä ydinperhekkin.
Että älä tuomitse noin isäpuolia ja uusioperheitä, et ilmiselvästi tiedä asiasta mitään.

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Erosin juuri vaimosta, nyt voidaan keskustella keskenämme. Asuimme pitkään erillämme, ratkaisu oli ainoastaan lasten takia. Jos olisin jatkanut niin lopulta oltaisiin vaimon kanssa käyty toisiimme käsiksi (muussakin mielessä kuin siinä positiivisessa "aviollisessa"). Lapsia hoidamme ns yhteishuoltajuudella. Sovitaan keskenämme kumpi vie lapset kouluun ym. kumman luona lapset asuu milloinkin ym.ym. ja on toiminut toistaiseksi.

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Moikka,

asioilla on aina tapana järjestyä. Yhdessä pysymiseen on monta hyvää syytä, mutta mikäli asioita ei saa kuntoon ja jokainen päivä ahdistaa kannattaa myös eron mahdollisuutta harkita. Itse mietin asiaa pitkään, eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia, mutta nyt erosta 1,5 v ja olen onnellisempi kuin aikoihin ollut pitkään. Itsensä kanssa tasapainossa oleminen takaa onnen ja mikäli puoliso vain tätä tasapainoa horjuttaa ei suhde ole kunnossa.
Pitkään mietin, että löydänköhän koskaan uutta kumppania josta pitäisin, siltikään en hetkeäkään epäillyt päätöstäni tai kaivannut takaisin. Ja nyt elämääni astui mies jollaisen olemassaolosta on voinut vain haaveilla. Mukava kuitenkin aloittaa uusi suhde kun on itse toipunut erosta ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä. :)

asiat asioina. kirjoitti:

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

Lue lisää

Pakko ottaa kantaa koska itse olin huonossa suhteessa kunnes lapset olivat täysi-ikäisiä ja omillaan. Tuntui tosi autuaalle elää vain itselleen. Kysynkin, luuletko onnistuvasi seuraavassa suhteessa? Mitä haet onnellisuudella? Ehkä olet vain kateellinen jollekkin koska luulet niillä olevan kaikki paremmin? Olet kuitenkin mennyt naimisiin ja tehnyt lapsia rakastamasi miehen kanssa, mikä meni vikaan jos ei riidellä tai alkoholi ja väkivalta ei ole mukana?? Mieti kuitenkin mitä haluat ja voitko sen saavuttaa? Käy perheneuvolassa vaikka yksin keskustelemassa. Lapsilla kuitenkin olis tärkeää yhteinen ehjä koti. Helpompaa taloudellisesti maksaa kaikkia kaksin kuin yksin. Olen vielä reilusti alle neljäkymmentä ja elämä edessä. Ja hyvilläni kun kestin sen lasten tähden. Tsemppiä sulle kuitenkin ja mukavaa kesää.

15+16 kirjoitti:

Kyllä on miehiä, jotka ovat "lapsia" eikä tarvitse olla edes juoppo saati vammainen tai muutenkaan rajoittunut. Mies vain haluaa olla ainoa keskipiste naisen elämässä eikä voi käsittää, että lapset menevät aikuisen edelle huolehtimisessa. Kyllä kai jokainen äiti lapsistaan mieluummin huolehtii kuin aikuisesta miehestä? Kun aikansa elää ja kokee, huomaa myös tälläisia miehiä olevan olemassa. Tuo piirre tulee aika pian esille, ja monet suhteet olenkin lopettanut heti alkuunsa kun mies ei ole ymmärtänyt, että lapsista huolehditaan ja aikuisen tulee huolehtia itse itsestään sekä ymmärtää, ettei äiti-ihminen voi hyppiä miehen halujen mukaan silloin kun mies jotain keksii ja hoksaa.

On myös oikeasti miehiä ja naisia, jotka huolehtivat uusioperheessä myös puolisonsa lapsista kuin omistaan. Ei mitenkään harvinaista edes. Tai sitten minun tuttavapiirissä on normaalia enemmän suvaitsevaisia ja lapsirakkaita ihmisiä.

On ihan aikuisista kiinni millainen uusioperheestä muodostuu. Keskinäisen rakkauden ja oikean aidon halun pysyä yhdessä avittamana isolla työllä uusioperhe onnistuu. Siinä missä ydinperhekkin.
Että älä tuomitse noin isäpuolia ja uusioperheitä, et ilmiselvästi tiedä asiasta mitään.

Lue lisää

Kolme eronnutta miestä ollaan, ja kaikki tapasimme uudet naiset, jotka eivät hyväksyneet edellisen suhteen lapsia. Yksi tiuski koko ajan lapsille, toinen antoi tappouhkaukset lapsille, ja kolmas ei suostunut asumaan saman katon alla edellisen suhteen lapsen kanssa. Totesimme että naiset pitää exää sen verran uhkaavana ja kauheena, ettei voi sietää edes heidän lapsiaan. Joo, erotkaa vaan kaikki, helpointa niin teille, mutei lapsille.. Parempi olisi osata keskustella suhde kuntoon, onko sellanen vaihtoehto unohtunut, vai onko mahdotonta näin itsekkyyden ja ahneuden aikakautena? .

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Minä olen kahdesti eronnut avoliitosta . Ensimmäisetä suhteesta syntyi tytär joka oli vasta 1-vuotias kun erosin . Olin tosi onnellinen kun sain oman asunnon ja hankittua kaikki huonekalut itse . Tytär oli niin pieni silloin että hän ei paljon kysellyt miksi muutimme . Onneksi minulla oli työpaikka että pystyin elättämään lapseni ja itseni . No sitten tytär oli 12 vuotias kun löysin uuden miehen . Saimme pojan ja vaikeudet alkoi . Tytär sanoi minulle että muutetaan omaan asuntoon pärjättiinhän me ennenkin kahdestaan hyvin . Poika oli 2 vuotias niin otin molemmat lapset ja muutin omaan asuntoon . Hyvin ollaan pärjätty . Nyt molemmat lapset on ylioppilaita . Tytär on opettaja ja poika opiskelee .

15+16 kirjoitti:

Kyllä on miehiä, jotka ovat "lapsia" eikä tarvitse olla edes juoppo saati vammainen tai muutenkaan rajoittunut. Mies vain haluaa olla ainoa keskipiste naisen elämässä eikä voi käsittää, että lapset menevät aikuisen edelle huolehtimisessa. Kyllä kai jokainen äiti lapsistaan mieluummin huolehtii kuin aikuisesta miehestä? Kun aikansa elää ja kokee, huomaa myös tälläisia miehiä olevan olemassa. Tuo piirre tulee aika pian esille, ja monet suhteet olenkin lopettanut heti alkuunsa kun mies ei ole ymmärtänyt, että lapsista huolehditaan ja aikuisen tulee huolehtia itse itsestään sekä ymmärtää, ettei äiti-ihminen voi hyppiä miehen halujen mukaan silloin kun mies jotain keksii ja hoksaa.

On myös oikeasti miehiä ja naisia, jotka huolehtivat uusioperheessä myös puolisonsa lapsista kuin omistaan. Ei mitenkään harvinaista edes. Tai sitten minun tuttavapiirissä on normaalia enemmän suvaitsevaisia ja lapsirakkaita ihmisiä.

On ihan aikuisista kiinni millainen uusioperheestä muodostuu. Keskinäisen rakkauden ja oikean aidon halun pysyä yhdessä avittamana isolla työllä uusioperhe onnistuu. Siinä missä ydinperhekkin.
Että älä tuomitse noin isäpuolia ja uusioperheitä, et ilmiselvästi tiedä asiasta mitään.

Lue lisää

;D No täälläpä yksi isäpuoli, jota vituttaa olla aina se lapsenvahti ja rahapussi,
kun rouvalla alkaa menojalka vipattamaan!
Tuo on helvetin väärin, että siihen exien kanssa tehtyyn pentulaumaan otetaan uusi mies mielistelemällä ja valehtelemalla ja sitten kun on liian myöhäistä (eli tehty se uusi lapsonen siihen) huomaakin mies olevansa koko lauman huoltaja, elättäjä ja lapsenvahti!

Rouva on sotkenyt käytöksellään välit lastensa ja isien välillä, joten sieltä ei ole apuja tulossa ja alkaa kyllä jo itseäkin tämä touhu vituttaan niin paljon,
että mietin päivittäin tästä sirkuksesta muksun kanssa lähtöä.
Tuo uusioperhehörhöily ei ole kuin juuri tuollaisten eroja harrastavan tollon akan toiveajattelua, jolla ei lapsia tarttis syntyä ollenkaan!

15+16 kirjoitti:

Kyllä on miehiä, jotka ovat "lapsia" eikä tarvitse olla edes juoppo saati vammainen tai muutenkaan rajoittunut. Mies vain haluaa olla ainoa keskipiste naisen elämässä eikä voi käsittää, että lapset menevät aikuisen edelle huolehtimisessa. Kyllä kai jokainen äiti lapsistaan mieluummin huolehtii kuin aikuisesta miehestä? Kun aikansa elää ja kokee, huomaa myös tälläisia miehiä olevan olemassa. Tuo piirre tulee aika pian esille, ja monet suhteet olenkin lopettanut heti alkuunsa kun mies ei ole ymmärtänyt, että lapsista huolehditaan ja aikuisen tulee huolehtia itse itsestään sekä ymmärtää, ettei äiti-ihminen voi hyppiä miehen halujen mukaan silloin kun mies jotain keksii ja hoksaa.

On myös oikeasti miehiä ja naisia, jotka huolehtivat uusioperheessä myös puolisonsa lapsista kuin omistaan. Ei mitenkään harvinaista edes. Tai sitten minun tuttavapiirissä on normaalia enemmän suvaitsevaisia ja lapsirakkaita ihmisiä.

On ihan aikuisista kiinni millainen uusioperheestä muodostuu. Keskinäisen rakkauden ja oikean aidon halun pysyä yhdessä avittamana isolla työllä uusioperhe onnistuu. Siinä missä ydinperhekkin.
Että älä tuomitse noin isäpuolia ja uusioperheitä, et ilmiselvästi tiedä asiasta mitään.

Lue lisää

"tuttavapiirissä....?" ;))))
Heh! 15 16 siinä arvostelee muita tietämättömyyksistään, vaikka ITSELLÄ
ei ole edes kokemusta hyvästä uusioperheestä...heh heh!
Vaikutat niin naiivilta naisihmiseltä, että tuskin koskaan tulet sitä kokemaankaan.
Hoidappas tosiaankin ihan itse ne vekarasi, se ei ole todellakaan toisten miesten hartioille heitettävä homma...

Äiti vaan kirjoitti:

Minä olen kahdesti eronnut avoliitosta . Ensimmäisetä suhteesta syntyi tytär joka oli vasta 1-vuotias kun erosin . Olin tosi onnellinen kun sain oman asunnon ja hankittua kaikki huonekalut itse . Tytär oli niin pieni silloin että hän ei paljon kysellyt miksi muutimme . Onneksi minulla oli työpaikka että pystyin elättämään lapseni ja itseni . No sitten tytär oli 12 vuotias kun löysin uuden miehen . Saimme pojan ja vaikeudet alkoi . Tytär sanoi minulle että muutetaan omaan asuntoon pärjättiinhän me ennenkin kahdestaan hyvin . Poika oli 2 vuotias niin otin molemmat lapset ja muutin omaan asuntoon . Hyvin ollaan pärjätty . Nyt molemmat lapset on ylioppilaita . Tytär on opettaja ja poika opiskelee .

Lue lisää

Niin, kaikki naiset ei ole tarkoitettu parisuhteeseen..
Älä ryssi enää kolmatta kertaa, unohda miehet ja kasvata vaikka kukkia! ;)

onnellinen vaimo kirjoitti:

Niin, kaikki naiset ei ole tarkoitettu parisuhteeseen..
Älä ryssi enää kolmatta kertaa, unohda miehet ja kasvata vaikka kukkia! ;)

EI OLE KAIKKI MIEHETKÄÄN TARKOITETTU PARISUHTEESEEN HUOMAAN.

onnellinen vaimo kirjoitti:

Niin, kaikki naiset ei ole tarkoitettu parisuhteeseen..
Älä ryssi enää kolmatta kertaa, unohda miehet ja kasvata vaikka kukkia! ;)

Varo onnellinen vaimo , sulla voi olla juuri se mies jonka tuo Äiti vaan jätti .

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Riippuen lasten iästä mutta kyllä lapset toipuu yleensä erosta
hyvin. Jos heillä on kysyttävää kerro lapsen iälle sopivalla tavalla miksi
äiti ja isi asuu nykyään eri kodeissa.

onnellinen vaimo kirjoitti:

Niin, kaikki naiset ei ole tarkoitettu parisuhteeseen..
Älä ryssi enää kolmatta kertaa, unohda miehet ja kasvata vaikka kukkia! ;)

Varo vaan ettei sinullakin onnellinen vaimo ole sama paska mutta eri paketissa. Tarkoitan miestäsi . Et voi sanoa kuinka kauan olet se onnellinen vaimo . Kaikki naiset on aluksi onnellisia vaimoja suhteessaan . Jostain syystä vaan onni ei kestä ja ero on edessä . Ethän sinä edes tiedä syytä miksi tuo äiti vaan nimimerkki on eronnut ja kehtaat kuitenkin vastata hänelle noin . Muista sitten tulevaisuudessa kun sinäkin eroat miehestäsi niin ÄLÄ ETSI UUTTA MIESTÄ VAAN KASVATA NIITÄ KUKKIASI . Jaa että mistä tiedän että eroat . Se on tilastoissa laskettu että melkein kaikki avioliitot loppuu eroon . Joten ois ihme että sinä säästyisit etkä joutuis eroamaan joskus . Muistele sitten mitä tuli tänne kirjoitettua .

vaikutat lapselta... kirjoitti:

"tuttavapiirissä....?" ;))))
Heh! 15 16 siinä arvostelee muita tietämättömyyksistään, vaikka ITSELLÄ
ei ole edes kokemusta hyvästä uusioperheestä...heh heh!
Vaikutat niin naiivilta naisihmiseltä, että tuskin koskaan tulet sitä kokemaankaan.
Hoidappas tosiaankin ihan itse ne vekarasi, se ei ole todellakaan toisten miesten hartioille heitettävä homma...

Lue lisää

Hauskoja nämä "tuttavapiirien tuttavat", jotka luulee tietävänsä "tuttavien" perhe-asiat niin hyvin. ;)
Eiköhän ne "tuttavaperheitten" erotkin tule aina aivan yllätyksenä muille,
joten ei kannata aina uskoa sitä, mitä näkee...
Totuus voi olla aivan muuta!

nainen vaan kirjoitti:

Varo onnellinen vaimo , sulla voi olla juuri se mies jonka tuo Äiti vaan jätti .

Niin, onhan tuo tuossa ollut jo 20 vuotta, joten eiköhän se ole tapansa jo näyttänyt.. ;))
Olen ehkä osannut valita oikean miehen aikanani, enkä mitään lapsenasteella olevaa holhottavaa, niinkuin jotkut täällä kirjoittavat tehneensä.
Sitähän voisi aikanaan valita oikein, eikä tyytyä vain johonkin...
Yleensäkkin tunnen vain hyviä miehiä, jopa naimisissa oleviakin! ;D

Vihainen Pia kirjoitti:

Varo vaan ettei sinullakin onnellinen vaimo ole sama paska mutta eri paketissa. Tarkoitan miestäsi . Et voi sanoa kuinka kauan olet se onnellinen vaimo . Kaikki naiset on aluksi onnellisia vaimoja suhteessaan . Jostain syystä vaan onni ei kestä ja ero on edessä . Ethän sinä edes tiedä syytä miksi tuo äiti vaan nimimerkki on eronnut ja kehtaat kuitenkin vastata hänelle noin . Muista sitten tulevaisuudessa kun sinäkin eroat miehestäsi niin ÄLÄ ETSI UUTTA MIESTÄ VAAN KASVATA NIITÄ KUKKIASI . Jaa että mistä tiedän että eroat . Se on tilastoissa laskettu että melkein kaikki avioliitot loppuu eroon . Joten ois ihme että sinä säästyisit etkä joutuis eroamaan joskus . Muistele sitten mitä tuli tänne kirjoitettua .

Lue lisää

No, älä nyt tukehdu siihen sylkyysi sentään! ;))
Joo, tuskinpa eroan, olemme edelleen 20 vuoden jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme ja jos sinun elämäsi menikin eron myötä perseelleen ja kiukkuilet nyt siellä ehkä lopun elämääsi ilman miestä, se ei suinkaan tarkoita, että kaikille niin kävisi, höh!
Tiedän paljon onnellisia liittoja ja ne ovat onnellisia juuri siksi, että yhdessä pyritään pitämään liitto kunnossa, eikä lähdetä tuolle tielle, että oikein urakalla aletaan miehet haukkua maan rakoon, eikä suostuta katsomaan niitä omia vikoja sitten millään.
Tylsyys ei ole mikään syy erolle, se kertoo vain tylsästä ihmisestä, joka ei osaa tehdä elämälleen mitään mukavaa, vaan olettaa toisen sen tekevän hänen puolestaan...
Ja todellakin, kasvatan myös kukkia..mikään ei ole niin kaunista kuin hyvin hoidettu piha, missä kukat kukkii ja isäntä grillaa itse tekemässään huvimajassa ja hymyilee tälläkin hetkellä minulle..
Pitääkin mennä antamaan hänelle pusu...heippa vaan!

onnellinen vaimo kirjoitti:

Niin, onhan tuo tuossa ollut jo 20 vuotta, joten eiköhän se ole tapansa jo näyttänyt.. ;))
Olen ehkä osannut valita oikean miehen aikanani, enkä mitään lapsenasteella olevaa holhottavaa, niinkuin jotkut täällä kirjoittavat tehneensä.
Sitähän voisi aikanaan valita oikein, eikä tyytyä vain johonkin...
Yleensäkkin tunnen vain hyviä miehiä, jopa naimisissa oleviakin! ;D

Lue lisää

Rakas, olet varmaan minun vaimoni, vaikutat yhtä ihanalta ja täysin erinlaiselta, kuin täällä exiään haukkuvat kiukkuperseet.

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Muistele, mieti ja pohdi seuraavia asioita:

1. Miten kauan olette olleet yhdessä? Jos esim. olet elänyt hänen kanssaan onnellisen vuoden, miksi ette voisi elää toistakin?

2. Miksi menit naimisiin juuri hänen kanssaan?

3. Mitä hyviä muistoja sinulle tulee mieleen suhteenne menneisyydestä? Mitä olette tehneet yhdessä?

4. Mistä asioista olet pitänyt puolisossasi?

5. Onko jokin muuttunut hänessä niin, että se häiritsisi jollakin tapaa suhdettanne?

6. Voisiko päätöksentekoon auttaa keskustelu ja yhdessä pohtiminen hänen kanssaan? Jos et voi keskustella avoimesti hänen kanssaan asiasta, miksi?

7. Miltä sinusta tuntuisi olla lapsi perheessä, jossa äiti ja isä asuvat erillään? Entä miltä tuntuisi, jos koko perhe asuisi samassa talossa, mutta vanhempien välillä ei olisi rakkautta?

15+16 kirjoitti:

Kyllä on miehiä, jotka ovat "lapsia" eikä tarvitse olla edes juoppo saati vammainen tai muutenkaan rajoittunut. Mies vain haluaa olla ainoa keskipiste naisen elämässä eikä voi käsittää, että lapset menevät aikuisen edelle huolehtimisessa. Kyllä kai jokainen äiti lapsistaan mieluummin huolehtii kuin aikuisesta miehestä? Kun aikansa elää ja kokee, huomaa myös tälläisia miehiä olevan olemassa. Tuo piirre tulee aika pian esille, ja monet suhteet olenkin lopettanut heti alkuunsa kun mies ei ole ymmärtänyt, että lapsista huolehditaan ja aikuisen tulee huolehtia itse itsestään sekä ymmärtää, ettei äiti-ihminen voi hyppiä miehen halujen mukaan silloin kun mies jotain keksii ja hoksaa.

On myös oikeasti miehiä ja naisia, jotka huolehtivat uusioperheessä myös puolisonsa lapsista kuin omistaan. Ei mitenkään harvinaista edes. Tai sitten minun tuttavapiirissä on normaalia enemmän suvaitsevaisia ja lapsirakkaita ihmisiä.

On ihan aikuisista kiinni millainen uusioperheestä muodostuu. Keskinäisen rakkauden ja oikean aidon halun pysyä yhdessä avittamana isolla työllä uusioperhe onnistuu. Siinä missä ydinperhekkin.
Että älä tuomitse noin isäpuolia ja uusioperheitä, et ilmiselvästi tiedä asiasta mitään.

Lue lisää

Aivan näin. Mies heittäytyy täysin huollettavaksi vasta sitten, kun lapset on hankittu. Ennen lapsia saa olla naisen huomioin keskipiste. Lasten syntymään asti voi luvata taivaalta kuun ja tähdet, mutta tosipaikan tullen tehdään aina mitä halutaan.

Lasten syntymän jälkeen mies alkaa oirehtia. Mies ei voi ymmärtää, että naisen on hoidettava lapset. Kuka muukaan heitä hoitaisi kuin lasten äiti, ellei isä pistä tikkua ristiin edes lastenhoidossa, saati sitten kotitalouden pyörityksessä. Mitkään puheet eivät auta. Huollettava mies on sitäpaitsi aina oikeassa. Hän ei koskaan huomioi toisia, ellei siitä satu olemaan hänelle jotain erityistä hyötyä.

Yhden kerran eronnut kirjoitti:

Pakko ottaa kantaa koska itse olin huonossa suhteessa kunnes lapset olivat täysi-ikäisiä ja omillaan. Tuntui tosi autuaalle elää vain itselleen. Kysynkin, luuletko onnistuvasi seuraavassa suhteessa? Mitä haet onnellisuudella? Ehkä olet vain kateellinen jollekkin koska luulet niillä olevan kaikki paremmin? Olet kuitenkin mennyt naimisiin ja tehnyt lapsia rakastamasi miehen kanssa, mikä meni vikaan jos ei riidellä tai alkoholi ja väkivalta ei ole mukana?? Mieti kuitenkin mitä haluat ja voitko sen saavuttaa? Käy perheneuvolassa vaikka yksin keskustelemassa. Lapsilla kuitenkin olis tärkeää yhteinen ehjä koti. Helpompaa taloudellisesti maksaa kaikkia kaksin kuin yksin. Olen vielä reilusti alle neljäkymmentä ja elämä edessä. Ja hyvilläni kun kestin sen lasten tähden. Tsemppiä sulle kuitenkin ja mukavaa kesää.

Lue lisää

Oletko koskaan kuullut, että ihmiset muuttuvat? Ei kai kukaan nainen synnytä lapsia miehelle, jota inhoaa ja vihaa. Ajan myötä - eikä suinkaan vähiten miehen omien tekojen ja valintojen kautta tähän kuitenkin tullaan.

Kateellisia ovat ne, jotka eivät millään suo toisille uutta suhdetta eron jälkeen. Etenkin naiselle ja etenkin, jos on lapsia.

Kärsin ja yritin yksin hoitaa ex-suhdettani. Harmittaa ainoastaan, etten eronnut jo aiemmin.

onnellinen vaimo ;) kirjoitti:

No, älä nyt tukehdu siihen sylkyysi sentään! ;))
Joo, tuskinpa eroan, olemme edelleen 20 vuoden jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme ja jos sinun elämäsi menikin eron myötä perseelleen ja kiukkuilet nyt siellä ehkä lopun elämääsi ilman miestä, se ei suinkaan tarkoita, että kaikille niin kävisi, höh!
Tiedän paljon onnellisia liittoja ja ne ovat onnellisia juuri siksi, että yhdessä pyritään pitämään liitto kunnossa, eikä lähdetä tuolle tielle, että oikein urakalla aletaan miehet haukkua maan rakoon, eikä suostuta katsomaan niitä omia vikoja sitten millään.
Tylsyys ei ole mikään syy erolle, se kertoo vain tylsästä ihmisestä, joka ei osaa tehdä elämälleen mitään mukavaa, vaan olettaa toisen sen tekevän hänen puolestaan...
Ja todellakin, kasvatan myös kukkia..mikään ei ole niin kaunista kuin hyvin hoidettu piha, missä kukat kukkii ja isäntä grillaa itse tekemässään huvimajassa ja hymyilee tälläkin hetkellä minulle..
Pitääkin mennä antamaan hänelle pusu...heippa vaan!

Lue lisää

En minä ole eronnut . Mistähän sait sellaisen käsityksen . Eikä ole tapana tukehtua sylkyyn .

onnellinen vaimo kirjoitti:

Niin, kaikki naiset ei ole tarkoitettu parisuhteeseen..
Älä ryssi enää kolmatta kertaa, unohda miehet ja kasvata vaikka kukkia! ;)

Tarkoitit varmaan, ettei kaikki naiset ole tarkoitettu yhteen ja ainoaan parisuhteeseen :). Suhde voi olla ollut vaikka miten ihana ja onnellinen, vaikka se joskus päättyisikin.

Itse olen saanut nykyiseltä suhteeltani 2,5 v enemmän kuin entisestä 25 vuoteen. Jos tämä suhde päättyy, en todellakaan jää kasvattamaan kukkia.

15+16 kirjoitti:

Kyllä on miehiä, jotka ovat "lapsia" eikä tarvitse olla edes juoppo saati vammainen tai muutenkaan rajoittunut. Mies vain haluaa olla ainoa keskipiste naisen elämässä eikä voi käsittää, että lapset menevät aikuisen edelle huolehtimisessa. Kyllä kai jokainen äiti lapsistaan mieluummin huolehtii kuin aikuisesta miehestä? Kun aikansa elää ja kokee, huomaa myös tälläisia miehiä olevan olemassa. Tuo piirre tulee aika pian esille, ja monet suhteet olenkin lopettanut heti alkuunsa kun mies ei ole ymmärtänyt, että lapsista huolehditaan ja aikuisen tulee huolehtia itse itsestään sekä ymmärtää, ettei äiti-ihminen voi hyppiä miehen halujen mukaan silloin kun mies jotain keksii ja hoksaa.

On myös oikeasti miehiä ja naisia, jotka huolehtivat uusioperheessä myös puolisonsa lapsista kuin omistaan. Ei mitenkään harvinaista edes. Tai sitten minun tuttavapiirissä on normaalia enemmän suvaitsevaisia ja lapsirakkaita ihmisiä.

On ihan aikuisista kiinni millainen uusioperheestä muodostuu. Keskinäisen rakkauden ja oikean aidon halun pysyä yhdessä avittamana isolla työllä uusioperhe onnistuu. Siinä missä ydinperhekkin.
Että älä tuomitse noin isäpuolia ja uusioperheitä, et ilmiselvästi tiedä asiasta mitään.

Lue lisää

täyttä asiaa kirjoituksesi! lisäyksenä vain se että osat voivat olla toisinkin päin, elikkäs se joka ei käsitä ettei ole kaiken keskipiste voi olla yhtä hyvin äitipuoli kuin isäpuolikin.

asiat asioina. kirjoitti:

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

Lue lisää

Ei pidä yleistää, näin ei suinkaan aina ole.

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Asiat eivät koskaan järjesty itsestään.

Tee sen avio-onnen eteen jotakin.

AVIOLIITTO on vastuun kantamis sopimus kahden eri sukupuolen välisen yhdessäolon seurauksista, eli LAPSISTA.

Intohimo loppuu jokaisessa suhteessa ja onni on etsittävä toisella tavalla.

Perheessä vastuu on sitä että saatetaan asiat loppuun. Poliittinen vastuu on eroamista. Jos ei ole yhteisiä lapsia, niin silloin vastuun kantamissopimuksella ei ole merkitystä, kun ei ole ketään mistä sitä vastuuta kantaisi.

hoija ite penskas! kirjoitti:

;D No täälläpä yksi isäpuoli, jota vituttaa olla aina se lapsenvahti ja rahapussi,
kun rouvalla alkaa menojalka vipattamaan!
Tuo on helvetin väärin, että siihen exien kanssa tehtyyn pentulaumaan otetaan uusi mies mielistelemällä ja valehtelemalla ja sitten kun on liian myöhäistä (eli tehty se uusi lapsonen siihen) huomaakin mies olevansa koko lauman huoltaja, elättäjä ja lapsenvahti!

Rouva on sotkenyt käytöksellään välit lastensa ja isien välillä, joten sieltä ei ole apuja tulossa ja alkaa kyllä jo itseäkin tämä touhu vituttaan niin paljon,
että mietin päivittäin tästä sirkuksesta muksun kanssa lähtöä.
Tuo uusioperhehörhöily ei ole kuin juuri tuollaisten eroja harrastavan tollon akan toiveajattelua, jolla ei lapsia tarttis syntyä ollenkaan!

Lue lisää

Ei se nainen yksin niitä lapsia aikaan saa ja p...u menee päähän miehellä niin voi voi

Suhteen PEA (Phenylethylamine, fenyylietyyliamiini, tämä kemikaali toimii amfetamiinin tavoin) vaihe menee aina ohi 2-7 vuodessa. Tämän jälkeen pitää pötkiä eteenpäin endorfiinien (endrogeeninen morfiini) avulla. Eli rakkaus-amfetamiini, rakastuneena olemisen vaihe, menee aina ohi. Tämän jälkeen kumppanuus/rakastaminen vaiheessa tulee selvitä eteenpäin rakkaus-morfiinilla. Eli kannattaa opetella nauttimaan siitä kumppanuudesta, opetella rakastamaan eikä vain passiivisesti velloa rakastuneena olemisessa, eikä haikailla sen rakkaus-amfetamiinin perään, jollei halua vaihtaa jatkossakin kumppania 2-7 vuoden välein.

Abraham Lincoln sanoi että ihminen on niin onnellinen kuin hän päättää. olevansa. Teoista seuraa motivaatio, vain toisin päin. Rakkaus, rakastaminen on valinta.

hoija ite penskas! kirjoitti:

;D No täälläpä yksi isäpuoli, jota vituttaa olla aina se lapsenvahti ja rahapussi,
kun rouvalla alkaa menojalka vipattamaan!
Tuo on helvetin väärin, että siihen exien kanssa tehtyyn pentulaumaan otetaan uusi mies mielistelemällä ja valehtelemalla ja sitten kun on liian myöhäistä (eli tehty se uusi lapsonen siihen) huomaakin mies olevansa koko lauman huoltaja, elättäjä ja lapsenvahti!

Rouva on sotkenyt käytöksellään välit lastensa ja isien välillä, joten sieltä ei ole apuja tulossa ja alkaa kyllä jo itseäkin tämä touhu vituttaan niin paljon,
että mietin päivittäin tästä sirkuksesta muksun kanssa lähtöä.
Tuo uusioperhehörhöily ei ole kuin juuri tuollaisten eroja harrastavan tollon akan toiveajattelua, jolla ei lapsia tarttis syntyä ollenkaan!

Lue lisää

Puhut asiaa. Itselläni samanlainen kokemus. Ensin oltiin mielinkielin ja sovittiin sitä sun tätä. Kun sitten yhteinen lapsi syntyi niin ääni muuttui kellossa ja kaikki mielipiteet heittivät volttia. Rahaa yritettiin vedättää, lapsenvahtina istuin emännän risteilyt yms menot ja henkistä väkivaltaa tuli melkein joka päivä.

Eroonhan se homma päättyi ja nyt toimin lapseni viikonloppuisänä. Eihän sen näin pitänyt mennä, mutta eihän sille mitään voinu.

---------- kirjoitti:

Aivan näin. Mies heittäytyy täysin huollettavaksi vasta sitten, kun lapset on hankittu. Ennen lapsia saa olla naisen huomioin keskipiste. Lasten syntymään asti voi luvata taivaalta kuun ja tähdet, mutta tosipaikan tullen tehdään aina mitä halutaan.

Lasten syntymän jälkeen mies alkaa oirehtia. Mies ei voi ymmärtää, että naisen on hoidettava lapset. Kuka muukaan heitä hoitaisi kuin lasten äiti, ellei isä pistä tikkua ristiin edes lastenhoidossa, saati sitten kotitalouden pyörityksessä. Mitkään puheet eivät auta. Huollettava mies on sitäpaitsi aina oikeassa. Hän ei koskaan huomioi toisia, ellei siitä satu olemaan hänelle jotain erityistä hyötyä.

Lue lisää

Juu, itselläni meni kyllä täysin päinvastoin. Nainen muuttui täysin synnyttämisen jälkeen ja teki elämästä täysin helvetin. Hoidin oman lapseni ja myös hänen edellisestä suhteesta saaman. Vaatimuksia tuli kokoajan lisää (rahaa, kotitöitä yms.) ja lisäksi vielä haistateltiin ja itse lähdettiin risteilylle yms. menoihin.

Ehkä tää ei ole sukupuolesta kiinni vaan paskoja ihmisiä vaan löytyy sekä miehistä, että naisista.

asiat asioina. kirjoitti:

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

Lue lisää

Avioero on yleensä itsekään ihmisen tapa hoitaa asiansa ja pettää sanansa. Viina ja kalja, viinit eivät kuulu avioliittoon.

Väärin ymmärretty rakkaus, voi miten monta turhaa eroa se tuo?!! Rakkaus on tahtovalinta, mikä luvataan avioliiton vihkikaavassa ja mikä johtaa hoidettuna oikeaan rakkauteen, rakastumiset on vain vaahtoa, mikä tulee ja menee.

Niin avioero ei saa koskaan kuulua asioiden piiriin, mitä edes mietitään tai millä kiristetään toista. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen yhdessä anteeksiantamuksen ja täydellisen luottamuksen kanssa ovat asiat, miltä luovat onnellisen avioliiton, mistä tulee onnellisia lapsia, ja kunnon kansalaisia.

Suomi on liian täynnä särkyneitä sydämiä, älä tee niitä enää lisää!

LISSU P. kirjoitti:

EI OLE KAIKKI MIEHETKÄÄN TARKOITETTU PARISUHTEESEEN HUOMAAN.

Hei Lissu...minä olen juuri sellainen mies. En pysty enää mihinkään sellaiseen parisuhteeseen jossa pitäisi jollain tavoin sitoutua. Liki koko elämäni ovat naiset rikkoneet tunne-elämäni niin pahoin että mistään pysyvästä suhteesta ei tule mitään ja nämä mokomat nuoret naiset eivät juuri muuta halua minulta kuin seksiä. Tunnen olevani jokin kiertopalkinto ja jokin naisten ravintoloiden ja kaiken maailman taulu-ym näyttelyiden ns. seurustelu-upseeri. Jos pyydän että antaisivat minun olla rauhassa niin naiset vain naureskelevat ja innostuvat kiusaamaan lisää. Olen usein herännyt aamuisin ties minkä akan luota ja katoan sitten häpeillen äkkiä pois. Joten parisuhteeseen minusta ei ole vaikka kuinka haluaisitte! Että sellaisia naisia siellä mantereella, kiitos ei!

onnellinen vaimo ;) kirjoitti:

No, älä nyt tukehdu siihen sylkyysi sentään! ;))
Joo, tuskinpa eroan, olemme edelleen 20 vuoden jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme ja jos sinun elämäsi menikin eron myötä perseelleen ja kiukkuilet nyt siellä ehkä lopun elämääsi ilman miestä, se ei suinkaan tarkoita, että kaikille niin kävisi, höh!
Tiedän paljon onnellisia liittoja ja ne ovat onnellisia juuri siksi, että yhdessä pyritään pitämään liitto kunnossa, eikä lähdetä tuolle tielle, että oikein urakalla aletaan miehet haukkua maan rakoon, eikä suostuta katsomaan niitä omia vikoja sitten millään.
Tylsyys ei ole mikään syy erolle, se kertoo vain tylsästä ihmisestä, joka ei osaa tehdä elämälleen mitään mukavaa, vaan olettaa toisen sen tekevän hänen puolestaan...
Ja todellakin, kasvatan myös kukkia..mikään ei ole niin kaunista kuin hyvin hoidettu piha, missä kukat kukkii ja isäntä grillaa itse tekemässään huvimajassa ja hymyilee tälläkin hetkellä minulle..
Pitääkin mennä antamaan hänelle pusu...heippa vaan!

Lue lisää

utskimpa eroat..no eroat kuolema kun rakkaasi vie...siskoltani 30v ihana hääpäivä ja seur viikolla ilmoitus etä muuttaa uuden kullan luo...ei voi sanoa kuinka käy...niimonta onnellista nähnyt..itseni mukaan lukien..itse opiskelin ja olen tyytyväinen siitä kun lpasei menestyy ja hoidan minä kukkiakin..miehet vain ystävinä ja mielstäni se oma valinta...en mene toisia neuvomaan...enkä kehu onnellakaan se kahden kauppaa..

onnellinen vaimo kirjoitti:

Niin, kaikki naiset ei ole tarkoitettu parisuhteeseen..
Älä ryssi enää kolmatta kertaa, unohda miehet ja kasvata vaikka kukkia! ;)

onnelinen vaimo ?kuolema rakkaasi vie...sisarelta 30v onnelisen liiton jälk toinen nainen..höh

alataltta kirjoitti:

Ei se nainen yksin niitä lapsia aikaan saa ja p...u menee päähän miehellä niin voi voi

Joo, kännissä tulee survastua mulkku monesti sellaiseen huoraan, että sitä saa katua koko elämänsä, perkele..

Mustatuntuu kirjoitti:

Puhut asiaa. Itselläni samanlainen kokemus. Ensin oltiin mielinkielin ja sovittiin sitä sun tätä. Kun sitten yhteinen lapsi syntyi niin ääni muuttui kellossa ja kaikki mielipiteet heittivät volttia. Rahaa yritettiin vedättää, lapsenvahtina istuin emännän risteilyt yms menot ja henkistä väkivaltaa tuli melkein joka päivä.

Eroonhan se homma päättyi ja nyt toimin lapseni viikonloppuisänä. Eihän sen näin pitänyt mennä, mutta eihän sille mitään voinu.

Lue lisää

No onneksi se henkinen väkivalta loppui kuitenkin nyt?
Ole sinäkin jatkossa viisaampi, ettet enää samanlaiseen haukkaan sorru. ;)

Kokemusta on... kirjoitti:

täyttä asiaa kirjoituksesi! lisäyksenä vain se että osat voivat olla toisinkin päin, elikkäs se joka ei käsitä ettei ole kaiken keskipiste voi olla yhtä hyvin äitipuoli kuin isäpuolikin.

Lue lisää

Niin, turha siis täällä yleistää, että ne uusioperheitten isit ja äidit olis niin ihgui! ;))

bhjuio kirjoitti:

Sivusta olen seurannut yhdentällaisen "tylsästä" parisuhteesta eronneen äidin kamppailua uuden parisuhteen löytämiseksi.
Kolmen vuoden kuluessa on nyt sitten ollut Timo, Pekka ja ruotsinkielinen Erik.

Jo-o. Kaikki nämä uudet yritykset ovat päättyneet myrskyisään eroon ja 12-vuotias lapsi on saanut sitten toimia äitinsä lohduttajana, kun itkut on itketty.

Ihmettelen, jos tästä lapsesta ei itsestään tule aikuisena eronnutta.

Lue lisää

huono suhde kannattaa lopettaa ajoissa ettei tule pysyviä vaurioita kenellekään se että ero täytyy käsitellä yksin , itselläni siihen meni 2 vuotta tuona aikana mulla ei ollut suhdetta, enkä ois siihen ollut valmiskaan - nyt kun pöytä on oikeasti puhdas, on aika kokeilla josko löytyis ihminen jonka kanssa alkais katsomaan elämää eteenpäin, lapsia tietenkään unohtamatta

---------- kirjoitti:

Oletko koskaan kuullut, että ihmiset muuttuvat? Ei kai kukaan nainen synnytä lapsia miehelle, jota inhoaa ja vihaa. Ajan myötä - eikä suinkaan vähiten miehen omien tekojen ja valintojen kautta tähän kuitenkin tullaan.

Kateellisia ovat ne, jotka eivät millään suo toisille uutta suhdetta eron jälkeen. Etenkin naiselle ja etenkin, jos on lapsia.

Kärsin ja yritin yksin hoitaa ex-suhdettani. Harmittaa ainoastaan, etten eronnut jo aiemmin.

Lue lisää

Kateellisia...?
Kuules, KAIKKI muuttuvat vanhetessaan ja aikuistuessaan.
Pitää vain osata itsekkin muuttua, eikä jäädä sinne lapsen asteelle murehtimaan
kadonnutta nuoruuttaan ja niitä teinirakkausaikoja..
AIKUISTEN rakkaus on jotain ihan muuta kuin nurkissa pussailua ja tirskuntaa ikuisista rakkauksista.
Toista pitää opetella ymmärtämään ja tukemaan ja ottaa selville, mikä siinä mättää, ettei suhde toimi, eikä haaveilla aina vain siitä uudesta mahtavasta onnesta, joka varmasti kuolee siinä kuin entinenkin, jos ei ole itse aikuistunut.
Itse olin läpikäynyt kaksi avioliittoa, ennekuin ymmärsin, että MINUN tässä täytyy muuttua ja oppia jotakin antamaan, eikä aina vaatia toiselta muuttumista.
Nyt sen tajuan, että ensimmäinenkin liittoni olisi onnistunut, jos olisi tämä järki ollut silloin.
Miehet on aikalailla samanlailla ajattelevia keskenään, sen voi täältäkin kirjoituksista huomata.

n. 30 v kokemus kirjoitti:

Avioero on yleensä itsekään ihmisen tapa hoitaa asiansa ja pettää sanansa. Viina ja kalja, viinit eivät kuulu avioliittoon.

Väärin ymmärretty rakkaus, voi miten monta turhaa eroa se tuo?!! Rakkaus on tahtovalinta, mikä luvataan avioliiton vihkikaavassa ja mikä johtaa hoidettuna oikeaan rakkauteen, rakastumiset on vain vaahtoa, mikä tulee ja menee.

Niin avioero ei saa koskaan kuulua asioiden piiriin, mitä edes mietitään tai millä kiristetään toista. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen yhdessä anteeksiantamuksen ja täydellisen luottamuksen kanssa ovat asiat, miltä luovat onnellisen avioliiton, mistä tulee onnellisia lapsia, ja kunnon kansalaisia.

Suomi on liian täynnä särkyneitä sydämiä, älä tee niitä enää lisää!

Lue lisää

Niin, täälläkin sen huomaa, että toista vain syytellään vielä eroamisenkin jälkeen, mikä on kummallista.
Luusisi, että jos niin kauheasta puolisosta on jo kerran päässyt eroon, olisi onnellinen ja hiljaa, mutta ei...
Täällä vain haukutaan edelleen ja morkataan vuosikaudet eronkin jälkeen, joten eipä kovin onnellisia ole ainakaan nämä eronneet täällä, vaikka siitä kumppanista ovatkin eroon päässeet..
Varmaan enempi haukkuvat nyt exiään, kuin liitoissaan ollessaan ikinä...?

saariston mies kirjoitti:

Hei Lissu...minä olen juuri sellainen mies. En pysty enää mihinkään sellaiseen parisuhteeseen jossa pitäisi jollain tavoin sitoutua. Liki koko elämäni ovat naiset rikkoneet tunne-elämäni niin pahoin että mistään pysyvästä suhteesta ei tule mitään ja nämä mokomat nuoret naiset eivät juuri muuta halua minulta kuin seksiä. Tunnen olevani jokin kiertopalkinto ja jokin naisten ravintoloiden ja kaiken maailman taulu-ym näyttelyiden ns. seurustelu-upseeri. Jos pyydän että antaisivat minun olla rauhassa niin naiset vain naureskelevat ja innostuvat kiusaamaan lisää. Olen usein herännyt aamuisin ties minkä akan luota ja katoan sitten häpeillen äkkiä pois. Joten parisuhteeseen minusta ei ole vaikka kuinka haluaisitte! Että sellaisia naisia siellä mantereella, kiitos ei!

Lue lisää

hmm...sinä saariston mies...mentäiskös vähän sekstailemaan? ;)))

bhjuio kirjoitti:

Sivusta olen seurannut yhdentällaisen "tylsästä" parisuhteesta eronneen äidin kamppailua uuden parisuhteen löytämiseksi.
Kolmen vuoden kuluessa on nyt sitten ollut Timo, Pekka ja ruotsinkielinen Erik.

Jo-o. Kaikki nämä uudet yritykset ovat päättyneet myrskyisään eroon ja 12-vuotias lapsi on saanut sitten toimia äitinsä lohduttajana, kun itkut on itketty.

Ihmettelen, jos tästä lapsesta ei itsestään tule aikuisena eronnutta.

Lue lisää

Minulla sattuu olemaan juuri "samanlainen" elämäntarina 9 vuotiaasta lähtien.

Äiti vakuutti aina kaiken olevan hyvin vaikka itki ja riiteli puhelimessa joka päivä! Kesti n.2 vuotta ennen kun hän sai netin kautta uusia herroja, ja ehkä liiankin monta. 10 vuoden sisällä isäpuolia on ollut ainakin 5tyyppiä, joista pisin suhde kesti petturin kanssa 5 vuotta. Joten lasten takia pitäisin ainakin matalaa profiilia uuden kumppanin löytämiseen.

Nyt olen 23 vuotias ja muutin avoliittoon jo 2kk:n seurustelun jälkeen 600km välimatkan takia. Miehiä on tullut ja mennyt lähinnä sen takia, kun luottamus katosi lähes kokonaan esikuvan (äitini) parisuhteita seuratessa. Epäröin "kokoajan" onko hän tosissaan vai ei!

Vihainen Pia kirjoitti:

En minä ole eronnut . Mistähän sait sellaisen käsityksen . Eikä ole tapana tukehtua sylkyyn .

Äläpäs ole kateellinen "vihainen pia" naisille, jotka ovat saaneet liittonsa toimimaan ja luulenpa ettei siellä liitoissa pääasia olekkaan miesten haukkuminen.
Miksi ihmeessä olet itse liitossasi, kun kerran kaikki mielestäsi eroavat? ;D

ex-vaimo,ope kirjoitti:

utskimpa eroat..no eroat kuolema kun rakkaasi vie...siskoltani 30v ihana hääpäivä ja seur viikolla ilmoitus etä muuttaa uuden kullan luo...ei voi sanoa kuinka käy...niimonta onnellista nähnyt..itseni mukaan lukien..itse opiskelin ja olen tyytyväinen siitä kun lpasei menestyy ja hoidan minä kukkiakin..miehet vain ystävinä ja mielstäni se oma valinta...en mene toisia neuvomaan...enkä kehu onnellakaan se kahden kauppaa..

Lue lisää

Kaikki me kuule täällä aikanaan kuollaan, eikä kannata polttaa päreitään, jos joillakin on yhdessä halua onnistua liitossaan.
SE kai pitäisi kuitenkin olla sen liiton tarkoitus, vai mitä?
Miksi muuten edes mennä naimisiin, jos asenne on tuo, ettei se onnistu kuitenkaan?

minä vaan kirjoitti:

onnelinen vaimo ?kuolema rakkaasi vie...sisarelta 30v onnelisen liiton jälk toinen nainen..höh

joo...on tainnu opella mennä ihan juopottelun puolelle...
Monelle yksinäiselle vanhemmalle naiselle käy just noin, valitettavasti.

---------- kirjoitti:

Tarkoitit varmaan, ettei kaikki naiset ole tarkoitettu yhteen ja ainoaan parisuhteeseen :). Suhde voi olla ollut vaikka miten ihana ja onnellinen, vaikka se joskus päättyisikin.

Itse olen saanut nykyiseltä suhteeltani 2,5 v enemmän kuin entisestä 25 vuoteen. Jos tämä suhde päättyy, en todellakaan jää kasvattamaan kukkia.

Lue lisää

Mitä vikaa kukkien kasvattamisessa on?
Parasta terapiaa se on ja jo vanha kiinalainen viisauskin sanoo, että ihmisen pitää elämänsä aikana kasvattaa ainakin yksi puu...

kaikkienkukkienkukka kirjoitti:

Mitä vikaa kukkien kasvattamisessa on?
Parasta terapiaa se on ja jo vanha kiinalainen viisauskin sanoo, että ihmisen pitää elämänsä aikana kasvattaa ainakin yksi puu...

Lue lisää

"Kaikki muu paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole niin kovin tärkeää."

isäpuolet... heh! kirjoitti:

Ihme selittelyä taas..
Mikä ihmeen "huollettava"?
Ystäväpiirissäni ei ole yhtään aikuista aviomiestä, joka olisi jotenkin "huollettava", joten oletko ottanut ukoksesi aikanaan jonkun vammaisen tai muuten rajoittuneen miehen?
Juopot on tieten vielä erikseen, mutta yleensä miehet kyllä huoltavat itsensä,
jotkut naiset vaan tekevät senkin asian melkein mahdottomaksi vaatimuksillaan.
Harvinaista on tuokin, että ne isukkipuolet muka toisten jälkeläisiä niin hyyssäisivät, näilläkin sivustoilla saa lukea jatkuvasti marinoita uusioperheistä..
Taidat vain puolustella omaa eroasi keinolla millä hyvänsä..

Lue lisää

Isukkeja on liikaakin erilaisia!

Mun isäpuoli oli omia lapsiaan kohtaan vaativa ja suojeleva, mutta multa ja mun biologiselta veljeltä hän ei vaatinut mitään esim. vaikka lintsattiin koulusta, kotitöistä tai oltiin muuten noudattamatta kodin sääntöjä! Ei edes sillon kun äiti pyysi tukea riitelyn aikana: äiti yritti siis ns. uusioperheen yksinhuoltajana kaikki 5vuotta kunnes menetti pikkuhiljaa voimansa ja kiukutteli viinan vallassa uusioPERHEEN isän laiskuudesta, joka on tietääksemme perheen toinen pomo!

Oma biologinen isäni karkas uuden lapsia vihaavan vaimonsa luo ja oli poissa liiankin kauan! Peräti 7vuotta. Ja just mun murkkuiässä.

RM kirjoitti:

Isukkeja on liikaakin erilaisia!

Mun isäpuoli oli omia lapsiaan kohtaan vaativa ja suojeleva, mutta multa ja mun biologiselta veljeltä hän ei vaatinut mitään esim. vaikka lintsattiin koulusta, kotitöistä tai oltiin muuten noudattamatta kodin sääntöjä! Ei edes sillon kun äiti pyysi tukea riitelyn aikana: äiti yritti siis ns. uusioperheen yksinhuoltajana kaikki 5vuotta kunnes menetti pikkuhiljaa voimansa ja kiukutteli viinan vallassa uusioPERHEEN isän laiskuudesta, joka on tietääksemme perheen toinen pomo!

Oma biologinen isäni karkas uuden lapsia vihaavan vaimonsa luo ja oli poissa liiankin kauan! Peräti 7vuotta. Ja just mun murkkuiässä.

Lue lisää

Kyllä joskus tuntuu, että nämä aikuiset on oikeesti niitä lapsia ja lapsien on pakko aikuistua liian nuorina.. :(
Ei ihme, että nuoret oireilee nykyään niin kamalasti, ei ole yhtään turvallista aikuista tukena välittämässä, kun omat vanhemmat on ruvennu juokseen tukka putkella sen uuden onnen perässä, joka sitten paljastuu aikojen saatossa taas pettymykseksi..

yks petetty kirjoitti:

huono suhde kannattaa lopettaa ajoissa ettei tule pysyviä vaurioita kenellekään se että ero täytyy käsitellä yksin , itselläni siihen meni 2 vuotta tuona aikana mulla ei ollut suhdetta, enkä ois siihen ollut valmiskaan - nyt kun pöytä on oikeasti puhdas, on aika kokeilla josko löytyis ihminen jonka kanssa alkais katsomaan elämää eteenpäin, lapsia tietenkään unohtamatta

Lue lisää

Oletkos kuullut, että sen huononkin suhteen voi korjata, jos haluja vaan löytyy..
Pitää oppia vain kuuntelemaan toisenkin mielipiteitä, niin helppoa se on.

Tunteiden orja <3 kirjoitti:

Minulla sattuu olemaan juuri "samanlainen" elämäntarina 9 vuotiaasta lähtien.

Äiti vakuutti aina kaiken olevan hyvin vaikka itki ja riiteli puhelimessa joka päivä! Kesti n.2 vuotta ennen kun hän sai netin kautta uusia herroja, ja ehkä liiankin monta. 10 vuoden sisällä isäpuolia on ollut ainakin 5tyyppiä, joista pisin suhde kesti petturin kanssa 5 vuotta. Joten lasten takia pitäisin ainakin matalaa profiilia uuden kumppanin löytämiseen.

Nyt olen 23 vuotias ja muutin avoliittoon jo 2kk:n seurustelun jälkeen 600km välimatkan takia. Miehiä on tullut ja mennyt lähinnä sen takia, kun luottamus katosi lähes kokonaan esikuvan (äitini) parisuhteita seuratessa. Epäröin "kokoajan" onko hän tosissaan vai ei!

Lue lisää

Voi sua.. :(
Toivottavasti kuitenkin löydät oikean suunnan elämällesi ja uskallat joskus luottaa mieheenkin..
Juuri tuon takia itse ponnistelen omassa liitossani, vaikka se työtä teetättääkin.
Että omat lapseni saisivat normaalin lapsuuden ja isä pysyisi heitä lähellä aina.
Sitten kun lapset ovat lentäneet tiehensä omiin elämiinsä, mietin, jatkanko elämääni tässä, vai muualla..

elämän tarkoitusko kirjoitti:

"Kaikki muu paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole niin kovin tärkeää."

"Elämällä ei ole joillekkin tarjottavana mitään hyvää, ihan sama on vetää naru kaulaan ja mennä oksalle kiikkumaan, kuin tehdä toisten elämästä vinkumalla yhtä helvettiä..."

cvdgheyt kirjoitti:

Riippuen lasten iästä mutta kyllä lapset toipuu yleensä erosta
hyvin. Jos heillä on kysyttävää kerro lapsen iälle sopivalla tavalla miksi
äiti ja isi asuu nykyään eri kodeissa.

Lue lisää

Ne mitään toivu hyvin..?
Sinne se jää niskavilloihin ikuisena arpena äidin ja isän ryssimä liitto, missä ei lapsista välitetty..
ittees vaan puolustelet tuollaisella paskalla.

----- kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi väkisin pysyä liitossa? Miksi eronnut ei saisi aloittaa uutta suhdetta sen vuoksi, että myös se voi päättyä? Miksi äitejä erityisesti varoitetaan/halveksitaan uusista suhteista, vaikka jopa lapsen isä olisi lähtenyt toisen naisen perään? Onko äiti vielä pyhä Madonna?

Miksi jotkut ihmiset yrittävät kaikin keinoin estää toisia elämästä? Puuttuuko heidän elämästään kenties jotain hyvin oleellista...? Kuten onnellisuus? Jos on itse onnellinen, haluaa toistenkin olevan eikä estää toisia tavoittelemasta heidän onneaan. Jokaisen onni kun on omassa taskussa. Yhden onni on täysin erilainen kuin toisen.

Lapset tietävät hyvinkin mitä heidän vanhempansa haluaa. Jos esim äiti haluaa paljon uutta parisuhdetta, niin lapsi toivoo äitinsä löytävän sen. Aivan kuten äiti toivoo lapsensa olevan onnellinen omassa elämässään. Näin normaalisti.

Lue lisää

Niinpä! Monen on todella vaikea ymmärtää, ettei huonossa liitossa kitkuttamisessa ole mitään mieltä. Eikä siinäkään, että kun on kerran eronnut, ei uudesta puolisosta saisi edes haaveilla - puhumattakaan, että sen oikeasti solmisi.

Duke.of.America kirjoitti:

Asiat eivät koskaan järjesty itsestään.

Tee sen avio-onnen eteen jotakin.

AVIOLIITTO on vastuun kantamis sopimus kahden eri sukupuolen välisen yhdessäolon seurauksista, eli LAPSISTA.

Intohimo loppuu jokaisessa suhteessa ja onni on etsittävä toisella tavalla.

Perheessä vastuu on sitä että saatetaan asiat loppuun. Poliittinen vastuu on eroamista. Jos ei ole yhteisiä lapsia, niin silloin vastuun kantamissopimuksella ei ole merkitystä, kun ei ole ketään mistä sitä vastuuta kantaisi.

Lue lisää

Avioliitto ei kanna vastuuta eikä huolehdi lapsista yhtään. Lapsen vanhemmat ainoastaan. Usein niistäkin vain toinen sen minkä jaksaa.

onnellinen mies kirjoitti:

Äläpäs ole kateellinen "vihainen pia" naisille, jotka ovat saaneet liittonsa toimimaan ja luulenpa ettei siellä liitoissa pääasia olekkaan miesten haukkuminen.
Miksi ihmeessä olet itse liitossasi, kun kerran kaikki mielestäsi eroavat? ;D

Lue lisää

Yksin ei kukaan saa liittoa toimimaan. Yksinkin voi olla onnellinen. Mutta toimimaton liitto on uhka paitsi onnellisuudelle niin myös mielenterveydelle - sekä omalle, että lasten kuin myös tätä kautta puolisolle. Toimimaton liitto johtaa lähes aina pitkittyneeseen stressitilaan (johon liittyy kaikenlaiset ikävät ilmiöt kuten miesten/naisten haukkuminen, hermostuneisuus, vihaisuus, unihäiriöt, keskittymiskyvyn puute, masennus... ). Se jatkuu niin kauan kunnes ihmisen olo on sietämätön ja hän tajuaa erota. Sen jälkeen alkaa toipuminen ja uusi elämä.

Yllättävän harva ymmärtää, että aluksi liitto on aina mukava ja kiva. Kun eletään pidemmälle, ilmaantuu uusia kurjempia asioita. Joita varmasti yritetään korjata suuntaan ja toiseenkin siinä kuitenkaan onnistumatta.

Koskaan ei voi tietää varmasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja vie mennessään.

isäpuolet... heh! kirjoitti:

Ihme selittelyä taas..
Mikä ihmeen "huollettava"?
Ystäväpiirissäni ei ole yhtään aikuista aviomiestä, joka olisi jotenkin "huollettava", joten oletko ottanut ukoksesi aikanaan jonkun vammaisen tai muuten rajoittuneen miehen?
Juopot on tieten vielä erikseen, mutta yleensä miehet kyllä huoltavat itsensä,
jotkut naiset vaan tekevät senkin asian melkein mahdottomaksi vaatimuksillaan.
Harvinaista on tuokin, että ne isukkipuolet muka toisten jälkeläisiä niin hyyssäisivät, näilläkin sivustoilla saa lukea jatkuvasti marinoita uusioperheistä..
Taidat vain puolustella omaa eroasi keinolla millä hyvänsä..

Lue lisää

olin 7-vuotta alkoholistin kanssa avoliitossa ja todellakaan ko.henkilö ei huolehtinut kuin minun lompakon varastamisesta saadakseen lisää viinaa kun omat rahat loppu!kyllä minun energia kului lompakon vartioimiseen ym."hänen"parhaaksi arjen pyörittämiseen.MINÄ olin siinä suhteessa täysin yksin ja aikani kului 2työhön(perheen elättämiseksi)koska hän ei töissä käynyt!minä olin se joka hoiti lapset,valehtelin tarhaan jotta pystyin käymään kahdessa työssä!tein talossa remonttia,siivosin,tein ruokaa,maksoin laskut,kävin kaupassa ja joskus yritin saada 2-4tunnin unet.missä välissä se lapsi oli?saiko meiltä aikaa ja huomiota?!tunsiko olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi kodissamme?lapseni on nyt niiiin paljon onnellisempi ja rauhallisempi kun olemme eronneet ja on saanut isäpuolen(työssäkäyvän,raittiin ym)hän saa meiltä normaalit kotiolot,rakkautta,turvaa...tasapainoisen elämän!Että siinä sinulle ISÄPUOLET...HEH!

Kummallista...? kirjoitti:

Niin, täälläkin sen huomaa, että toista vain syytellään vielä eroamisenkin jälkeen, mikä on kummallista.
Luusisi, että jos niin kauheasta puolisosta on jo kerran päässyt eroon, olisi onnellinen ja hiljaa, mutta ei...
Täällä vain haukutaan edelleen ja morkataan vuosikaudet eronkin jälkeen, joten eipä kovin onnellisia ole ainakaan nämä eronneet täällä, vaikka siitä kumppanista ovatkin eroon päässeet..
Varmaan enempi haukkuvat nyt exiään, kuin liitoissaan ollessaan ikinä...?

Lue lisää

Mikä sen ihanan ihmisen kauheaksi teki? Niin jokaisella voi olla huonompia aikoja ja kriisejä ja juuri silloin sitä ymmärrystä tarvitaan ja rakkautta, rinnalla oloa, tukea, jne. eikö ne ole juuri niitä vastoinkäymisiä?

Toisen tarpeiden laiminlyöminen voi usein johtaa suhteen ongelmiin. Onni voisi kuitenkin olla aivan yhdestä hyvästä sanasta tai hymystä kiinni, Luottamus on ansaittava ja kasvattaa sitä molemmin puolista rakkautta, Tuki ja laupeus juuri näissä elämän koettelemuksissa tulevat kasvamaan yhteiseksi rakkaudeksi, kun elämässä näytämme, että olemme sanojemme mittaisia. Rakkaus ei ole vain höpinää, vaan tekoja ja sanoja, mitkä lähtevät sydämestä.

Moni itkee yksinään omia itsekkäitä ja kylmiä tekojaan ...,liian myöhään... ja katkeroituneena, koska ei hyvät neuvot ja parisuhde kurssit kelvanneet, silloin kun suhteen olisi voinut yksinkin pelastaa. Jokainen avioliittoon menijä pitäisi laittaa vuoden välien oppimaan yhteistä elämää. Nykyään on vain paljon vääriä neuvonantajia, ja lapsia, joiden elämän on väärät neuvot pilanneet, kun koti on turhan tähden hajotettu. Itsekäs ihminen etsii helppoa tietä, mutta ei itse tahdo tuoda omaa panostaan suhteeseen. Olkaamme todellisia rakastajia avioliitossa.

postitanko narun? kirjoitti:

"Elämällä ei ole joillekkin tarjottavana mitään hyvää, ihan sama on vetää naru kaulaan ja mennä oksalle kiikkumaan, kuin tehdä toisten elämästä vinkumalla yhtä helvettiä..."

Lue lisää

Miksi vihaat puutarhan hoitoa?

ex oli huora kirjoitti:

Joo, kännissä tulee survastua mulkku monesti sellaiseen huoraan, että sitä saa katua koko elämänsä, perkele..

Tuossa alkuperäisessä viestissä sanot "voiko oman onnen pistää ehjän perheen edelle".

Eihän se perhe nimenomaan ole "ehjä" enää. Sanoisin noin 98.5%n varmuudella, että "ehjän" kulissiperheen väkisin pystyssä pitäminen on lapsille pitkässä juoksussa huomattavati traumaattisempaa, kuin toimimattoman liiton lopettaminen. Lapset nimittäin aivan varmasti ymmärtävät, että asiat on tosiasiassa jotain aivan muuta kuin mitä esitetään.

Täältä http://bit.ly/seuranhaku voit käydä katsastamassa itsellesi uutta puolisoa.

asiat asioina. kirjoitti:

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

Lue lisää

Hmm. aika jämäriä mielipiteitä sulla

Kuinka niin äiti on paljon vartiana, missäs on perheen isä. Minä naisena katson vinoon yhtälailla isää joka hylkää perheen tarpeet.

Ei terve ihminen (uusi mies) ole mustasukkainen lapsista, se on vain niin että elämäntilanne voi olla vielä erilainen, tahtoo mennä eikä olla lasten kanssa..Harvoin se mitään sairauden kriteereitä täyttää. Aika mustavalkoista tekstiä sanoisinko...Vaikeaahan sen uuden löytäminen yhtälailla on kenelle tahansa kun ikää alkaa tulla, ihminen ei enää ole yhtä joustava, se haluaa elää täysillä (mitä se sitten tarkoittaakaan kenellekin) loppuaikansa...

Ongelmalapsia/häiriölapsia on myös perheissä joissa ongelmat on tapetilla jokapäiväisessä arjessa esim. henkisenä väkivaltana, valtataisteluina, mököttämisenä, lasetn käyttämisenä taistelukapuloina ja lohduttajana samalla tavalla kuin eroperheissä.

Eiköhän nämä asiat ole ihmisestä enemmän kiinni kuin aktuaalisesta erosta. Sehän riippuu miten eron hoitaa että miten ero traumatisoi vai traumatisoiko se perhettä.

saariston mies kirjoitti:

Hei Lissu...minä olen juuri sellainen mies. En pysty enää mihinkään sellaiseen parisuhteeseen jossa pitäisi jollain tavoin sitoutua. Liki koko elämäni ovat naiset rikkoneet tunne-elämäni niin pahoin että mistään pysyvästä suhteesta ei tule mitään ja nämä mokomat nuoret naiset eivät juuri muuta halua minulta kuin seksiä. Tunnen olevani jokin kiertopalkinto ja jokin naisten ravintoloiden ja kaiken maailman taulu-ym näyttelyiden ns. seurustelu-upseeri. Jos pyydän että antaisivat minun olla rauhassa niin naiset vain naureskelevat ja innostuvat kiusaamaan lisää. Olen usein herännyt aamuisin ties minkä akan luota ja katoan sitten häpeillen äkkiä pois. Joten parisuhteeseen minusta ei ole vaikka kuinka haluaisitte! Että sellaisia naisia siellä mantereella, kiitos ei!

Lue lisää

tän on pakko olla provo!

asiat asioina. kirjoitti:

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

Lue lisää

Sama on kyllä nähty isän uuden "onnen" ympärillä!! Kyllä omat lapset on jäänyt kakkostilalle uuden naisen ja tämän tyttärin teiltä!

akkoissa hirviöitä kirjoitti:

No onneksi se henkinen väkivalta loppui kuitenkin nyt?
Ole sinäkin jatkossa viisaampi, ettet enää samanlaiseen haukkaan sorru. ;)

Isän systemaattinen henkinen väkivalta on riitelyä ja jopa fyysistä väkivaltaa pahempaa. ei voi todistaa.. Ennen kuin joku perheessä romahtaa, Onneksi se olin minä eikä poikamme, josta kyllä vieläkin huomaa jälkiä jääneen, ja joka muistaa järkyttävän paljon menneisyydestä. erosta on 9v ja poika nyt 21v.

Nykyinen aviomieheni on kokenut samaa ex-vaimonsa taholta ja systeemi suosi äitiä, vaikka isä olisi ollut parempi lapsista huolehtimaan. Vasta vanhemman lapsen täytettyä 12: tuli muutto isänsä luo ja toinen lapsi seuraavana vuonna.
sitten äitipuolena oleminen olikin hankalaa, kun oikean äidin luona ei ollut : ollut mitään sääntöjä.. nyt on poikaset pesästä maailmalla

Ahistaa kirjoitti:

Pelottaa vaan se, että miten lapset mahdollisesti oireilee, eron hetkellä ja mahdollisesti myöhemmin.

Mut ehkä multa vaaditaan nyt vaan selkärankaa ja rohkeutta ja sitä luottamusta itseensä ja siihen, että asiat järjestyy.

Lue lisää

Kadun että en eronnut kymmenen vuotta aikaisemmin.
Itse eroperheestä, enkä halunnut lapselle samaa.

Lapselle jäi pahat traumat jotka näkyvät hänestä vieläkin (kohta 22v)
Erosta on 9v.

Vihainen Pia kirjoitti:

Varo vaan ettei sinullakin onnellinen vaimo ole sama paska mutta eri paketissa. Tarkoitan miestäsi . Et voi sanoa kuinka kauan olet se onnellinen vaimo . Kaikki naiset on aluksi onnellisia vaimoja suhteessaan . Jostain syystä vaan onni ei kestä ja ero on edessä . Ethän sinä edes tiedä syytä miksi tuo äiti vaan nimimerkki on eronnut ja kehtaat kuitenkin vastata hänelle noin . Muista sitten tulevaisuudessa kun sinäkin eroat miehestäsi niin ÄLÄ ETSI UUTTA MIESTÄ VAAN KASVATA NIITÄ KUKKIASI . Jaa että mistä tiedän että eroat . Se on tilastoissa laskettu että melkein kaikki avioliitot loppuu eroon . Joten ois ihme että sinä säästyisit etkä joutuis eroamaan joskus . Muistele sitten mitä tuli tänne kirjoitettua .

Lue lisää

Oho, puolet avioliitoista päättyy eroon. Ollaan onnellisia, jos joku on vielä 20 vuoden jälkeen aviossa. Sehän antaa meille kaikille toivoa että sielunkumppanin voi löytää ja vaikka ihmiset vanhenevat ja muuttuvat, niin yhdessä pysymiseen riittää vielä monta hyvää syytä.

15+16 kirjoitti:

Kyllä on miehiä, jotka ovat "lapsia" eikä tarvitse olla edes juoppo saati vammainen tai muutenkaan rajoittunut. Mies vain haluaa olla ainoa keskipiste naisen elämässä eikä voi käsittää, että lapset menevät aikuisen edelle huolehtimisessa. Kyllä kai jokainen äiti lapsistaan mieluummin huolehtii kuin aikuisesta miehestä? Kun aikansa elää ja kokee, huomaa myös tälläisia miehiä olevan olemassa. Tuo piirre tulee aika pian esille, ja monet suhteet olenkin lopettanut heti alkuunsa kun mies ei ole ymmärtänyt, että lapsista huolehditaan ja aikuisen tulee huolehtia itse itsestään sekä ymmärtää, ettei äiti-ihminen voi hyppiä miehen halujen mukaan silloin kun mies jotain keksii ja hoksaa.

On myös oikeasti miehiä ja naisia, jotka huolehtivat uusioperheessä myös puolisonsa lapsista kuin omistaan. Ei mitenkään harvinaista edes. Tai sitten minun tuttavapiirissä on normaalia enemmän suvaitsevaisia ja lapsirakkaita ihmisiä.

On ihan aikuisista kiinni millainen uusioperheestä muodostuu. Keskinäisen rakkauden ja oikean aidon halun pysyä yhdessä avittamana isolla työllä uusioperhe onnistuu. Siinä missä ydinperhekkin.
Että älä tuomitse noin isäpuolia ja uusioperheitä, et ilmiselvästi tiedä asiasta mitään.

Lue lisää

olen uusioperheessä joutunut elämään lapsena..äitini muutti uuden miehensä kanssa saman katon alle asumaan.. noh.. alku meni hyvin tämän miehen kanssa.. olimme parhaita ystävyksiä ja teimme yhdessä paljon kaikkea.. mutta sitten syntyi ensimmäinen äitini ja tämän miehen mukelo.. mun ja tämän miehen välit alko viilenemään.. en tajunnut miksi.. olinhan vasta 10 vuotias.. sitten vuoden päästä syntyi toinen muksu.. sen jälkeen mun elämäni muuttui täydelliseksi helvetiksi..
mies kohteli mua kuin piikaa.. milloin jouduin hoitamaan pikkusisaruksiani vaikkakin mulla ois ollu tentti mihin lukea ja muita kouluhommia.. jouduin monesti kuumeessa siivoamaan, kesällä kitkemään kasvimaan etc etc.. äitini yritti auttaa mua mutta ei onnistunut.. kun täytin 16 niin elämäni parani.. muutin pois kotoota..
jouduin 6 vuotta elämään helvetissä.. en vieläkään tiedä miksi miehen mielipide musta muuttui niin radikaalisti.. en kuulunut hänen perheeseensä enää.. olen katkera hänelle siitä että hän kohteli mua huonosti.. jos olisi kohdellut paremmin niin olisin parempi isosisko nuoremmille sisaruksilleni.. mutta en voi olla.. ja se mua harmittaa aivan helvetisti..

en sano sitä että kaikille näin kävisi.. mutta halusin vain tuoda oman tarinani julki lapsen näkökannalta mitä se elämä voi myös pahimmillaan olla uusioperheessä.. jouduin tuon 6 vuoden aikana kokemaan myös miehen taholta paljon väkivaltaa.. niin henkistä kuin fyysistäkin.. se kasvatti mua toisaalta erilaisemmaksi maailmaa kohtaa.. en uskalla luottaa miehiin.. enkä todellakaan usko miehiä jotka sanovat etteivät naista lyö.. en vain usko.. en enää..

uusioperhe-elämä on hankalaa.. mutta aloittajalle sanon et tekipä hän ratkaisun minkä hyvänsä niin pitää aina lastensa puolta asioissa!!! jos päätyy eroon ja aloittaa uuden elämän toisen ihmisen kanssa niin ei käännä selkäänsä lapsilleen vaikka uusia syntyisi!!!! ite sain kokea sen miten oma äitinikin käänti selkänsä mulle siinä vaiheessa kun uudet lapset syntyi..

Tässä juttua ikävästä ilmiöstä, joka nyt on alkanut vallita uusioperheiden myötä enemmän. Lapsia annetaan huostaan uuden perheen tieltä. Ajatelkaas ennen kuin toimitte itsekkäästi, ja alatte syrjimään lapsianne. Mielestäni uusioperheet tulisi lailla kieltää, ennen kuin lapsi on 17v. Lapsissa on tulevaisuus, ja jos niitä kampittaa tuollai, ne kampittavat yhteiskuntaamme aikuisina. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.

Lainaus YLE Uutiset Kotimaa:

"Osa uusperheiden vanhemmista on valmiita luopumaan aiemmasta liitosta syntyneistä lapsistaan vapaaehtoisesti keskittyäkseen uuteen perheeseen. Lastensuojeluviranomaisten mukaan yksi syy nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että osa uusperheiden vanhemmista tarjoaa itse omaa murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi. "


"Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä Suomessa on kaksinkertaistunut 90-luvun alusta lähtien ja on nyt lähes 18 000. Erityisesti nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet merkittävästi ja tahti on kiihtynyt viime vuosina erityisesti 16-17-vuotiaiden sijoituksissa. "

Linkki:


http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2011/04/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta_2540933.html?defaultArticleId=2540933&sort=first&wireframe=text&browserArticleId=2540933&pageNumber=22

no ei todellakaan! kirjoitti:

Kateellisia...?
Kuules, KAIKKI muuttuvat vanhetessaan ja aikuistuessaan.
Pitää vain osata itsekkin muuttua, eikä jäädä sinne lapsen asteelle murehtimaan
kadonnutta nuoruuttaan ja niitä teinirakkausaikoja..
AIKUISTEN rakkaus on jotain ihan muuta kuin nurkissa pussailua ja tirskuntaa ikuisista rakkauksista.
Toista pitää opetella ymmärtämään ja tukemaan ja ottaa selville, mikä siinä mättää, ettei suhde toimi, eikä haaveilla aina vain siitä uudesta mahtavasta onnesta, joka varmasti kuolee siinä kuin entinenkin, jos ei ole itse aikuistunut.
Itse olin läpikäynyt kaksi avioliittoa, ennekuin ymmärsin, että MINUN tässä täytyy muuttua ja oppia jotakin antamaan, eikä aina vaatia toiselta muuttumista.
Nyt sen tajuan, että ensimmäinenkin liittoni olisi onnistunut, jos olisi tämä järki ollut silloin.
Miehet on aikalailla samanlailla ajattelevia keskenään, sen voi täältäkin kirjoituksista huomata.

Lue lisää

Ihmisen perusluonne ei muutu, ainoastaan jos sattuu sairastumaan
vakavasti. Ja tämä, että miehet ovat aikalailla samanlaisia ajatusmaa-
ilmaltaan, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Itse olen erittäin antelias, mutta
en kiltti..(

kuura-ukko8000 kirjoitti:

Tuossa alkuperäisessä viestissä sanot "voiko oman onnen pistää ehjän perheen edelle".

Eihän se perhe nimenomaan ole "ehjä" enää. Sanoisin noin 98.5%n varmuudella, että "ehjän" kulissiperheen väkisin pystyssä pitäminen on lapsille pitkässä juoksussa huomattavati traumaattisempaa, kuin toimimattoman liiton lopettaminen. Lapset nimittäin aivan varmasti ymmärtävät, että asiat on tosiasiassa jotain aivan muuta kuin mitä esitetään.

Täältä http://bit.ly/seuranhaku voit käydä katsastamassa itsellesi uutta puolisoa.

Lue lisää

Itse jouduin elämäån lapsuuteni vanhempien kanssa, jotka vihasivat toisiaan ja joko riitelivät tai eivät puhuneet toisilleen ollenkaan. Ja eron äiti otti heti kun me lapset olimme muuttaneet. Itse muutin pois jo teini-iässä, kun en kestänyt tilannetta, olin myös mahdollisimman usein yöt poissa. Vituttaa suorastaan lukea näitä viestejä joissa pitäisi väkisin olla yhdessä lasten takia.
Aina jankutetaan sitä kuinka lapset kärsivät avioerosta, mutta en ole kuullut puhuttavan siitä kuinka lapset kärsivät kun vanhemmat eivät tajua erota. Aihe on tabu.

Kumma kyllä isäni ennen kuolemaansa oli sitä mieltä että ihan turhaan erosivat.

Hei cmon kirjoitti:

Kolme eronnutta miestä ollaan, ja kaikki tapasimme uudet naiset, jotka eivät hyväksyneet edellisen suhteen lapsia. Yksi tiuski koko ajan lapsille, toinen antoi tappouhkaukset lapsille, ja kolmas ei suostunut asumaan saman katon alla edellisen suhteen lapsen kanssa. Totesimme että naiset pitää exää sen verran uhkaavana ja kauheena, ettei voi sietää edes heidän lapsiaan. Joo, erotkaa vaan kaikki, helpointa niin teille, mutei lapsille.. Parempi olisi osata keskustella suhde kuntoon, onko sellanen vaihtoehto unohtunut, vai onko mahdotonta näin itsekkyyden ja ahneuden aikakautena? .

Lue lisää

Millähän perusteella valitsitte nämä naiset?

---------- kirjoitti:

Aivan näin. Mies heittäytyy täysin huollettavaksi vasta sitten, kun lapset on hankittu. Ennen lapsia saa olla naisen huomioin keskipiste. Lasten syntymään asti voi luvata taivaalta kuun ja tähdet, mutta tosipaikan tullen tehdään aina mitä halutaan.

Lasten syntymän jälkeen mies alkaa oirehtia. Mies ei voi ymmärtää, että naisen on hoidettava lapset. Kuka muukaan heitä hoitaisi kuin lasten äiti, ellei isä pistä tikkua ristiin edes lastenhoidossa, saati sitten kotitalouden pyörityksessä. Mitkään puheet eivät auta. Huollettava mies on sitäpaitsi aina oikeassa. Hän ei koskaan huomioi toisia, ellei siitä satu olemaan hänelle jotain erityistä hyötyä.

Lue lisää

Sinäkin törmäsit sitten narsistiin.

Ex kirjoitti:

Millähän perusteella valitsitte nämä naiset?

Millä perusteella? No rakastumalla johonkin ihanaan.. Kuten tod.näk kaikki muutkin pidemmissä suhteissa. Ja sit huomas vuosien kuluessa olevan vähemmän ihana. Mitenköhän se on mahdollista että sellaiset jotka itsekin on äiskiä, voivat vihata toisen äiskän lapsia?
Ja miten niin mies valitsee? Ei meillä ole juuri valinnanvaraa kuten ehkä naisilla. Naisethan valitsee miehen.. ja sit ku nainen päättänyt että haluaa miehen niin kyllä keinot keksii, varsinkin jos mies on vapaa. Olen kyllä kuullut että naiset myös ottavat minkä haluavat varatuistakin. Teistä naisista tää nykymeno on kiinni, kun hyväksytte varattuja.. Miestä vedätte ku pukkia narussa ;) Mut kaikki on aina vaan sen pukin vika..

yks petetty kirjoitti:

huono suhde kannattaa lopettaa ajoissa ettei tule pysyviä vaurioita kenellekään se että ero täytyy käsitellä yksin , itselläni siihen meni 2 vuotta tuona aikana mulla ei ollut suhdetta, enkä ois siihen ollut valmiskaan - nyt kun pöytä on oikeasti puhdas, on aika kokeilla josko löytyis ihminen jonka kanssa alkais katsomaan elämää eteenpäin, lapsia tietenkään unohtamatta

Lue lisää

Noin, ja minulla ,meni pettämisen jälkeen myös kaksi vuotta että edes jotenkin pystyin unohtamaan, annoin anteeksi. Ja mitä tapahtui, saimme lapsen, ja tuli tietoonettä miehellä jo raskauden aikana toinen nainen sekä muita yksittäisiä tätä enne. Älkää ikinä luottako enää kerran pettävään. Olen eronnut, olisi pitänyt tehdä jo silloin heti, kaduttaa hölmöyteni.

Aikaa on.. kirjoitti:

Voi sua.. :(
Toivottavasti kuitenkin löydät oikean suunnan elämällesi ja uskallat joskus luottaa mieheenkin..
Juuri tuon takia itse ponnistelen omassa liitossani, vaikka se työtä teetättääkin.
Että omat lapseni saisivat normaalin lapsuuden ja isä pysyisi heitä lähellä aina.
Sitten kun lapset ovat lentäneet tiehensä omiin elämiinsä, mietin, jatkanko elämääni tässä, vai muualla..

Lue lisää

Ai normaalin lapsuuden rikotussa liitossa?Isä voi asua lähellä, ja pitää huolta lapsista jos olette järkeviä. Sinä ja hän voitte elää erillään kuin huonossa liitossa. Et usko miten vapauttavaa se on kun ei ole huonoa fiilistä jonka laspetkin huomaa, eivät ole tyhmiä. En voi käsittää, että nykyaikana eivät aikusietr ihmiset osaa erota järkevästi ja pitää yhdessä huolta lapsista ilman katetutta ja katkeruutta. MInä ja mieheni osasimme, ja lapsemme ovat tasapainoisia ja ymmärtäneet, että jos ei rakasta toista oikeien, ja jos pettää puolisoa, sitä ei tarvitse sietää kenenkään, vaan avioliitossa tulee olla uskollinen. Emme halunneet viedä lapsille eteenpäin huonoa esimerkkiä.

onnellinen vaimo ;) kirjoitti:

No, älä nyt tukehdu siihen sylkyysi sentään! ;))
Joo, tuskinpa eroan, olemme edelleen 20 vuoden jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme ja jos sinun elämäsi menikin eron myötä perseelleen ja kiukkuilet nyt siellä ehkä lopun elämääsi ilman miestä, se ei suinkaan tarkoita, että kaikille niin kävisi, höh!
Tiedän paljon onnellisia liittoja ja ne ovat onnellisia juuri siksi, että yhdessä pyritään pitämään liitto kunnossa, eikä lähdetä tuolle tielle, että oikein urakalla aletaan miehet haukkua maan rakoon, eikä suostuta katsomaan niitä omia vikoja sitten millään.
Tylsyys ei ole mikään syy erolle, se kertoo vain tylsästä ihmisestä, joka ei osaa tehdä elämälleen mitään mukavaa, vaan olettaa toisen sen tekevän hänen puolestaan...
Ja todellakin, kasvatan myös kukkia..mikään ei ole niin kaunista kuin hyvin hoidettu piha, missä kukat kukkii ja isäntä grillaa itse tekemässään huvimajassa ja hymyilee tälläkin hetkellä minulle..
Pitääkin mennä antamaan hänelle pusu...heippa vaan!

Lue lisää

Ja sinun mies pettää sua selän takana, ja sinä vsaan hymyilet nätisti ja haluat pitää rouvatitteliä, on näitä nähty. Odota vielä vähän niin simmut aukeaa.
Etkö osaa etsiä itsellesi omaa ystäväpiiriä ja elämää? Kaikki miehen kautta? Etkä pärjää ilman häntä? Tiedän juuri tällaisen tapauksen läheltä. Mies juoksee naisissa, vaimo ei muka tiedä, palvoo miestään joka kelpaa muillekkin, ja ei halua erota. Mies on myöntänyt että liitto on vain järkiliitto, aina tyytynyt vaimon tahtoon, on tossukka. Kun kotona ei uskalla laittaa vastaan, hakee naista, rajua seksiä, muualta. Sitä se tossun alla oleminen teettää.
Ja sinä vain hymyilet kun mies tyydytettynä kotiin tulee,,,,ja tottakai on hyvällä tuulella kun vasta sai rajua seksiä naapurissa. Hömppä.

onnellinen vaimo ;) kirjoitti:

No, älä nyt tukehdu siihen sylkyysi sentään! ;))
Joo, tuskinpa eroan, olemme edelleen 20 vuoden jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme ja jos sinun elämäsi menikin eron myötä perseelleen ja kiukkuilet nyt siellä ehkä lopun elämääsi ilman miestä, se ei suinkaan tarkoita, että kaikille niin kävisi, höh!
Tiedän paljon onnellisia liittoja ja ne ovat onnellisia juuri siksi, että yhdessä pyritään pitämään liitto kunnossa, eikä lähdetä tuolle tielle, että oikein urakalla aletaan miehet haukkua maan rakoon, eikä suostuta katsomaan niitä omia vikoja sitten millään.
Tylsyys ei ole mikään syy erolle, se kertoo vain tylsästä ihmisestä, joka ei osaa tehdä elämälleen mitään mukavaa, vaan olettaa toisen sen tekevän hänen puolestaan...
Ja todellakin, kasvatan myös kukkia..mikään ei ole niin kaunista kuin hyvin hoidettu piha, missä kukat kukkii ja isäntä grillaa itse tekemässään huvimajassa ja hymyilee tälläkin hetkellä minulle..
Pitääkin mennä antamaan hänelle pusu...heippa vaan!

Lue lisää

Olen ollu jo 16 v sellaisessa avioliitossa, mutta tämä viimme vuosi on ollut... nyt tuntuu, että tulee ero :( kaikki on helvetin paskaa :(

Erotkaa ajoissa. kirjoitti:

Itse jouduin elämäån lapsuuteni vanhempien kanssa, jotka vihasivat toisiaan ja joko riitelivät tai eivät puhuneet toisilleen ollenkaan. Ja eron äiti otti heti kun me lapset olimme muuttaneet. Itse muutin pois jo teini-iässä, kun en kestänyt tilannetta, olin myös mahdollisimman usein yöt poissa. Vituttaa suorastaan lukea näitä viestejä joissa pitäisi väkisin olla yhdessä lasten takia.
Aina jankutetaan sitä kuinka lapset kärsivät avioerosta, mutta en ole kuullut puhuttavan siitä kuinka lapset kärsivät kun vanhemmat eivät tajua erota. Aihe on tabu.

Kumma kyllä isäni ennen kuolemaansa oli sitä mieltä että ihan turhaan erosivat.

Lue lisää

hmm..
Toiset aikuiset osaa kyllä käyttäytyä fiksusti liitoissaan, eikä noin lapsellisesti, kuin sinun kotona.
Kaikki liitot päätyisivät eroihin, jos tuollainen harha olisi kaikkien päässä, että "elämä se on kuin silkkiä vaan.."
Valitettavasti elämässä on niitä alamäkiäkin, kuten pappi niistä vihkikaavassakin varoittelee olevan.
Fiksu pariskunta elää fiksusti jälikasvunsa kanssa, vaikka se suuri rakkaus alkaakin laimentua, niinkuin nyt kaikilla jossain vaiheessa käy.

lapsen näkökulma kirjoitti:

olen uusioperheessä joutunut elämään lapsena..äitini muutti uuden miehensä kanssa saman katon alle asumaan.. noh.. alku meni hyvin tämän miehen kanssa.. olimme parhaita ystävyksiä ja teimme yhdessä paljon kaikkea.. mutta sitten syntyi ensimmäinen äitini ja tämän miehen mukelo.. mun ja tämän miehen välit alko viilenemään.. en tajunnut miksi.. olinhan vasta 10 vuotias.. sitten vuoden päästä syntyi toinen muksu.. sen jälkeen mun elämäni muuttui täydelliseksi helvetiksi..
mies kohteli mua kuin piikaa.. milloin jouduin hoitamaan pikkusisaruksiani vaikkakin mulla ois ollu tentti mihin lukea ja muita kouluhommia.. jouduin monesti kuumeessa siivoamaan, kesällä kitkemään kasvimaan etc etc.. äitini yritti auttaa mua mutta ei onnistunut.. kun täytin 16 niin elämäni parani.. muutin pois kotoota..
jouduin 6 vuotta elämään helvetissä.. en vieläkään tiedä miksi miehen mielipide musta muuttui niin radikaalisti.. en kuulunut hänen perheeseensä enää.. olen katkera hänelle siitä että hän kohteli mua huonosti.. jos olisi kohdellut paremmin niin olisin parempi isosisko nuoremmille sisaruksilleni.. mutta en voi olla.. ja se mua harmittaa aivan helvetisti..

en sano sitä että kaikille näin kävisi.. mutta halusin vain tuoda oman tarinani julki lapsen näkökannalta mitä se elämä voi myös pahimmillaan olla uusioperheessä.. jouduin tuon 6 vuoden aikana kokemaan myös miehen taholta paljon väkivaltaa.. niin henkistä kuin fyysistäkin.. se kasvatti mua toisaalta erilaisemmaksi maailmaa kohtaa.. en uskalla luottaa miehiin.. enkä todellakaan usko miehiä jotka sanovat etteivät naista lyö.. en vain usko.. en enää..

uusioperhe-elämä on hankalaa.. mutta aloittajalle sanon et tekipä hän ratkaisun minkä hyvänsä niin pitää aina lastensa puolta asioissa!!! jos päätyy eroon ja aloittaa uuden elämän toisen ihmisen kanssa niin ei käännä selkäänsä lapsilleen vaikka uusia syntyisi!!!! ite sain kokea sen miten oma äitinikin käänti selkänsä mulle siinä vaiheessa kun uudet lapset syntyi..

Lue lisää

Juuri näin!
Itsekkin pidin pääni eron jälkeen uuteen mieheen tutustuessani, että lastani et sitten jyrää!
Vaikka tuli riitojakin, pysyin aina oman lapseni puolella ja se onkin sitten monesti
se liian kova pala uusille kumppaneille.
He kun haluaisivat olla se tärkein, mutta valitettavasti se paikka on jo täytetty!
Itse olen kuitenkin edelleen uuden mieheni kanssa yhdessä, kaksi yhteistäkin muksua on tehty, mutta aina olen pysynyt ekan lapseni tukena joka asiassa.
Hyvät välit ovat kaikilla keskenään ja se johtuu paljolti siitä, että en ole edes antanut koskaan nykyiselle miehelleni mahdollisuutta mollata tai arvostella lastani, olen puuttunut siihen heti.
Lapsi on kuitenkin lapsi ja aikuinen on aikuinen ja siinä on vissi ero!

ylpeä eronnut äiti kirjoitti:

olin 7-vuotta alkoholistin kanssa avoliitossa ja todellakaan ko.henkilö ei huolehtinut kuin minun lompakon varastamisesta saadakseen lisää viinaa kun omat rahat loppu!kyllä minun energia kului lompakon vartioimiseen ym."hänen"parhaaksi arjen pyörittämiseen.MINÄ olin siinä suhteessa täysin yksin ja aikani kului 2työhön(perheen elättämiseksi)koska hän ei töissä käynyt!minä olin se joka hoiti lapset,valehtelin tarhaan jotta pystyin käymään kahdessa työssä!tein talossa remonttia,siivosin,tein ruokaa,maksoin laskut,kävin kaupassa ja joskus yritin saada 2-4tunnin unet.missä välissä se lapsi oli?saiko meiltä aikaa ja huomiota?!tunsiko olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi kodissamme?lapseni on nyt niiiin paljon onnellisempi ja rauhallisempi kun olemme eronneet ja on saanut isäpuolen(työssäkäyvän,raittiin ym)hän saa meiltä normaalit kotiolot,rakkautta,turvaa...tasapainoisen elämän!Että siinä sinulle ISÄPUOLET...HEH!

Lue lisää

Kukas käski perustaa perheen juopon kanssa ja tehdä vielä siihen helvettiin lapsiakin?
Omat valinnat seuraa koko elämän, valitettavasti!

pullat pystyyn beibi kirjoitti:

Ihmisen perusluonne ei muutu, ainoastaan jos sattuu sairastumaan
vakavasti. Ja tämä, että miehet ovat aikalailla samanlaisia ajatusmaa-
ilmaltaan, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Itse olen erittäin antelias, mutta
en kiltti..(

Lue lisää

tyypillinen tollo

n. 30 vuoden kokemus kirjoitti:

Mikä sen ihanan ihmisen kauheaksi teki? Niin jokaisella voi olla huonompia aikoja ja kriisejä ja juuri silloin sitä ymmärrystä tarvitaan ja rakkautta, rinnalla oloa, tukea, jne. eikö ne ole juuri niitä vastoinkäymisiä?

Toisen tarpeiden laiminlyöminen voi usein johtaa suhteen ongelmiin. Onni voisi kuitenkin olla aivan yhdestä hyvästä sanasta tai hymystä kiinni, Luottamus on ansaittava ja kasvattaa sitä molemmin puolista rakkautta, Tuki ja laupeus juuri näissä elämän koettelemuksissa tulevat kasvamaan yhteiseksi rakkaudeksi, kun elämässä näytämme, että olemme sanojemme mittaisia. Rakkaus ei ole vain höpinää, vaan tekoja ja sanoja, mitkä lähtevät sydämestä.

Moni itkee yksinään omia itsekkäitä ja kylmiä tekojaan ...,liian myöhään... ja katkeroituneena, koska ei hyvät neuvot ja parisuhde kurssit kelvanneet, silloin kun suhteen olisi voinut yksinkin pelastaa. Jokainen avioliittoon menijä pitäisi laittaa vuoden välien oppimaan yhteistä elämää. Nykyään on vain paljon vääriä neuvonantajia, ja lapsia, joiden elämän on väärät neuvot pilanneet, kun koti on turhan tähden hajotettu. Itsekäs ihminen etsii helppoa tietä, mutta ei itse tahdo tuoda omaa panostaan suhteeseen. Olkaamme todellisia rakastajia avioliitossa.

Lue lisää

Puhutpa viisaita.. ;)

mustavalkoiselle! kirjoitti:

Hmm. aika jämäriä mielipiteitä sulla

Kuinka niin äiti on paljon vartiana, missäs on perheen isä. Minä naisena katson vinoon yhtälailla isää joka hylkää perheen tarpeet.

Ei terve ihminen (uusi mies) ole mustasukkainen lapsista, se on vain niin että elämäntilanne voi olla vielä erilainen, tahtoo mennä eikä olla lasten kanssa..Harvoin se mitään sairauden kriteereitä täyttää. Aika mustavalkoista tekstiä sanoisinko...Vaikeaahan sen uuden löytäminen yhtälailla on kenelle tahansa kun ikää alkaa tulla, ihminen ei enää ole yhtä joustava, se haluaa elää täysillä (mitä se sitten tarkoittaakaan kenellekin) loppuaikansa...

Ongelmalapsia/häiriölapsia on myös perheissä joissa ongelmat on tapetilla jokapäiväisessä arjessa esim. henkisenä väkivaltana, valtataisteluina, mököttämisenä, lasetn käyttämisenä taistelukapuloina ja lohduttajana samalla tavalla kuin eroperheissä.

Eiköhän nämä asiat ole ihmisestä enemmän kiinni kuin aktuaalisesta erosta. Sehän riippuu miten eron hoitaa että miten ero traumatisoi vai traumatisoiko se perhettä.

Lue lisää

Minä kyllä ymmärsin täysin "mustavalkoisen" pointin..
Ehkä sinäkin sitten joku päivä.
Oli viisaan ja kokeneen naisen kirjoitus, kiitos siitä!

lapset ymmärtää kirjoitti:

Ai normaalin lapsuuden rikotussa liitossa?Isä voi asua lähellä, ja pitää huolta lapsista jos olette järkeviä. Sinä ja hän voitte elää erillään kuin huonossa liitossa. Et usko miten vapauttavaa se on kun ei ole huonoa fiilistä jonka laspetkin huomaa, eivät ole tyhmiä. En voi käsittää, että nykyaikana eivät aikusietr ihmiset osaa erota järkevästi ja pitää yhdessä huolta lapsista ilman katetutta ja katkeruutta. MInä ja mieheni osasimme, ja lapsemme ovat tasapainoisia ja ymmärtäneet, että jos ei rakasta toista oikeien, ja jos pettää puolisoa, sitä ei tarvitse sietää kenenkään, vaan avioliitossa tulee olla uskollinen. Emme halunneet viedä lapsille eteenpäin huonoa esimerkkiä.

Lue lisää

Kuinkahan onnettomia ne teidänkin lapset oikisuudessa ovat erostanne.
Eihän ne sulle kerro, tietävät, ettet halua edes kuulla, muutakuin suitsutusta
erostanne, höh!

irina* kirjoitti:

Yksin ei kukaan saa liittoa toimimaan. Yksinkin voi olla onnellinen. Mutta toimimaton liitto on uhka paitsi onnellisuudelle niin myös mielenterveydelle - sekä omalle, että lasten kuin myös tätä kautta puolisolle. Toimimaton liitto johtaa lähes aina pitkittyneeseen stressitilaan (johon liittyy kaikenlaiset ikävät ilmiöt kuten miesten/naisten haukkuminen, hermostuneisuus, vihaisuus, unihäiriöt, keskittymiskyvyn puute, masennus... ). Se jatkuu niin kauan kunnes ihmisen olo on sietämätön ja hän tajuaa erota. Sen jälkeen alkaa toipuminen ja uusi elämä.

Yllättävän harva ymmärtää, että aluksi liitto on aina mukava ja kiva. Kun eletään pidemmälle, ilmaantuu uusia kurjempia asioita. Joita varmasti yritetään korjata suuntaan ja toiseenkin siinä kuitenkaan onnistumatta.

Koskaan ei voi tietää varmasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja vie mennessään.

Lue lisää

Liittoa voi yrittää ihan itse tehdä paremmaksi.
Mitään ei tuoda valmiina nokan eteen, valitettavasti..

kukat kukkii joo kirjoitti:

Ja sinun mies pettää sua selän takana, ja sinä vsaan hymyilet nätisti ja haluat pitää rouvatitteliä, on näitä nähty. Odota vielä vähän niin simmut aukeaa.
Etkö osaa etsiä itsellesi omaa ystäväpiiriä ja elämää? Kaikki miehen kautta? Etkä pärjää ilman häntä? Tiedän juuri tällaisen tapauksen läheltä. Mies juoksee naisissa, vaimo ei muka tiedä, palvoo miestään joka kelpaa muillekkin, ja ei halua erota. Mies on myöntänyt että liitto on vain järkiliitto, aina tyytynyt vaimon tahtoon, on tossukka. Kun kotona ei uskalla laittaa vastaan, hakee naista, rajua seksiä, muualta. Sitä se tossun alla oleminen teettää.
Ja sinä vain hymyilet kun mies tyydytettynä kotiin tulee,,,,ja tottakai on hyvällä tuulella kun vasta sai rajua seksiä naapurissa. Hömppä.

Lue lisää

Voi sua yksinäistä, katkeraa hapannaamaa, jolla ei vain flaksi käy? ;))
Harmittaako, kun exäsi viettää onnellista perhe-elämää uuden kauniin naisensa kanssa ja sinä vain täällä koko kesän rääyt katkeraa sappeasi, voi voi..
Kohta on elämäsi parhaat vuodet jo takanasi ja katkerammaksi naamasi vain käy..kelpaatkohan enää kenellekkään puliukollekkaan mäkättämään, epäilenpä..

??? kirjoitti:

Miksi vihaat puutarhan hoitoa?

saatana, mun ukko pani kaiikia akkoja ja mua vaan niin vituttaa!!
Läskejä on tullut 30 kiloa ja peräpukamat vaivaa, vittu haisee pahalle ja mulla ei oo kavereita!

asiat asioina. kirjoitti:

Hmm...kun se on niin, että äiti on "paljon vartijana"..
Aviossa ollessaan malttaa huoltaa lapsensa ja tukea heitä,
mutta erotessa alkavat puhaltaa uudet tuulet ja äidin huomio menee useinkin uudelle miehelle, joka on monesti vielä mustasukkainen huomiosta, minkä lapset äidiltään saa..
Joten kyllä ne lapset aikaa myöten jää aika yksin, kun uusioperhe alkaa muodostua uuden miehen kanssa.
Liitostahan lähdetään monesti juuri sen vuosi, että tunteilu ei enää maistu oman miehen kanssa, joten miten se uusi elämä sitten erinlaista olisi, jos ei mielessä olisi se uusi kainalo?
Joten niin se menee, että lapset unohtuu sivusta katsojiksi äidin uuden onnen tiellä.
Kyllähän siitä saa jatkuvasti lukea, miten nämä nuoret oireilevat erojen jälkeen.
Ongelmalapsi on monesti juuri ero-lapsi.

Lue lisää

Voi että ärsyttää että joku voikin kirjoittaa noin, että ongelma lapsi on erolapsi! Kyllä se riippuu ihmisten älykkyysosamäärästä, miten asiat erossa ja jälkeen hoidetaan. Omani eivät todella ole ongelmalapsia, vaikka olemmekin erossa, HOidamme heitä silti yhdessä, isä oli muutenkin paljon ennen reissutöissä, joten tottuivat nopaeasti. Pääasia on, että on edes yksi ihminen, joka lapsia rakastaa ja antaa aikaansa. Itse en ottanut ketään uutta miestä, vaan keskityin lapsiin muutaman vuoden, sen he ovat ansainneet. Mutta jos joku ihana mies , niinkuin sitten rakastuinkin myöhemmin, olisi tullut eteeni, olisin halunnut kyllä' seurustella. Mutta poikani olivat minulle ykkösmiehiä.
Tiedän niin monta perhjettä, on rahaa, on pettämistä. silti jatketaan yhdessä vaikka väkisin , ja näistä lapsista on aivan yhtä monta ongelmalasta kuin yh-perheistä, ehkä enemmänkin jos vielä kotona riidellään.
Muitan itse laspena kun isä ja äiti riitlei paljon toivoneeni hartaasti että isä ja äiti eroaisisvat, koska minua pelotti,.en voinut lukea kokeisiin siinä riitamölyssä. Äiti vain aina sanoi, että minä kannan ristini hautaan asti, eikä eronnut, antoi läydäkkin itseään, me tyttäret päätimme, ei ikinä mietä lyödä!
Ja tämä on pätenyt. Oma liittooni oli todellinen pitkä rakkausliitto, ja olen onnellinen että olen valinnut lapsilleni viisaan herrasmies isän, joka ei petä eikä juo.´...eikä lyö.

Aikaa on.. kirjoitti:

Voi sua.. :(
Toivottavasti kuitenkin löydät oikean suunnan elämällesi ja uskallat joskus luottaa mieheenkin..
Juuri tuon takia itse ponnistelen omassa liitossani, vaikka se työtä teetättääkin.
Että omat lapseni saisivat normaalin lapsuuden ja isä pysyisi heitä lähellä aina.
Sitten kun lapset ovat lentäneet tiehensä omiin elämiinsä, mietin, jatkanko elämääni tässä, vai muualla..

Lue lisää

Siinähän sinä jatkat vaikka ukkosi pettäisi, kunhan vaan mies tuo rahaa kotiin,olet jo myöhemmin niin ryppyinen ja lättäperse ettei miehet enää perääsi katsele.

vaikutat lapselta... kirjoitti:

"tuttavapiirissä....?" ;))))
Heh! 15 16 siinä arvostelee muita tietämättömyyksistään, vaikka ITSELLÄ
ei ole edes kokemusta hyvästä uusioperheestä...heh heh!
Vaikutat niin naiivilta naisihmiseltä, että tuskin koskaan tulet sitä kokemaankaan.
Hoidappas tosiaankin ihan itse ne vekarasi, se ei ole todellakaan toisten miesten hartioille heitettävä homma...

Lue lisää

Hänhän kertoi suhteiden päättyneen siihen kun mies ei ymmärrä mitä lapset merkitsevät. Ehkäpä siksi ei ole "omaa kokemusta uusioperheestä". Olisiko parempi, että hän olisi mennyt sellaisen miehen kanssa yhteen, joka ei hyväksy hänen lapsia? Eikö ole parempi yrittää löytää mies, joka hyväksyy myös hänen lapset eikä vain omia? Kun tuttavapiirissä kuitenkin on uusioperheitä, jossa ongelmaksi ei koeta sitä, että on "sinun, minun ja meidän lapset"? Antaa uskoa ja toivoa, että sellainen mies osuu joskus omallekin kohdalle. Kaikki naiset kun eivät halua syöksyä suhteeseen vain sen vuoksi, että on joku mies vekaroista huolehtimassa.

Itsekin olen nainen, joka mieluummin hoitaa yksin omat lapset kuin alkaa suhteeseen vain sen vuoksi, että mies olisi elämässä. Uusioperheessä kun tarvittaisiin molempien puolisoiden sataprosenttinen panos, jotta perhe toimisi. Onko se niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä?

Toiveajattelua vain kirjoitti:

Niin, turha siis täällä yleistää, että ne uusioperheitten isit ja äidit olis niin ihgui! ;))

Eipä varmaan. Eivät vain ole ydinperheidenkään isit ja äidit aina niin ihgui.

no ei todellakaan! kirjoitti:

Kateellisia...?
Kuules, KAIKKI muuttuvat vanhetessaan ja aikuistuessaan.
Pitää vain osata itsekkin muuttua, eikä jäädä sinne lapsen asteelle murehtimaan
kadonnutta nuoruuttaan ja niitä teinirakkausaikoja..
AIKUISTEN rakkaus on jotain ihan muuta kuin nurkissa pussailua ja tirskuntaa ikuisista rakkauksista.
Toista pitää opetella ymmärtämään ja tukemaan ja ottaa selville, mikä siinä mättää, ettei suhde toimi, eikä haaveilla aina vain siitä uudesta mahtavasta onnesta, joka varmasti kuolee siinä kuin entinenkin, jos ei ole itse aikuistunut.
Itse olin läpikäynyt kaksi avioliittoa, ennekuin ymmärsin, että MINUN tässä täytyy muuttua ja oppia jotakin antamaan, eikä aina vaatia toiselta muuttumista.
Nyt sen tajuan, että ensimmäinenkin liittoni olisi onnistunut, jos olisi tämä järki ollut silloin.
Miehet on aikalailla samanlailla ajattelevia keskenään, sen voi täältäkin kirjoituksista huomata.

Lue lisää

Ei pelkkä muuttuminen riitä. Muutoksen täytyy olla molemminpuolin hyväksytty ja toivottu. Liitossa on aina kaksi, omine ajatuksineen, tunteineen jne.

Kannoin lopulta kaiken vastuun perheestä, ex olla möllötti yksin toisten siivellä ei osallistunut mihinkään eikä huomioinut ketään. Minä ymmärsin lopultakin antaa periksi ja erota. Se oli hyvä ratkaisu, suorastaan erinomainen.

täytyy olla halua. kirjoitti:

Oletkos kuullut, että sen huononkin suhteen voi korjata, jos haluja vaan löytyy..
Pitää oppia vain kuuntelemaan toisenkin mielipiteitä, niin helppoa se on.

Ootkos kuullut, että huonoa suhdetta ei voi yksin korjata? Usein vaikka molemmilta löytyisi tahtoa, niin sittenkään ei suhteesta saa toimivaa.

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Kuten sen, ettei suhde toimi tyydyttävästi, vaikka mitä on yritetty/on yrittänyt.

??? kirjoitti:

Miksi vihaat puutarhan hoitoa?

Miksi puutarhanhoitoa pitäisi rakastaa?

Mustatuntuu kirjoitti:

Juu, itselläni meni kyllä täysin päinvastoin. Nainen muuttui täysin synnyttämisen jälkeen ja teki elämästä täysin helvetin. Hoidin oman lapseni ja myös hänen edellisestä suhteesta saaman. Vaatimuksia tuli kokoajan lisää (rahaa, kotitöitä yms.) ja lisäksi vielä haistateltiin ja itse lähdettiin risteilylle yms. menoihin.

Ehkä tää ei ole sukupuolesta kiinni vaan paskoja ihmisiä vaan löytyy sekä miehistä, että naisista.

Lue lisää

Kyllä niitä on molemmissa näitä ongelma tapauksia. Itse olen uusioperheen jäsen ja puolison lapset on asuneet meidän kanssamme kuin myös omani. Ongelmia on ollut kuten kaikissa perheissä. Mies ei vain koskaan kunnolla hyväksynyt omia saati minun lapsiani, heille annettu huomio oli häneltä pois. Nyt lapset maailmalla ja miehellä suhde toiseen naiseen joka naimisissa. Ihmettelee miksi haen eroa. Olisiko narsisti

lapsen tukena aina! kirjoitti:

Juuri näin!
Itsekkin pidin pääni eron jälkeen uuteen mieheen tutustuessani, että lastani et sitten jyrää!
Vaikka tuli riitojakin, pysyin aina oman lapseni puolella ja se onkin sitten monesti
se liian kova pala uusille kumppaneille.
He kun haluaisivat olla se tärkein, mutta valitettavasti se paikka on jo täytetty!
Itse olen kuitenkin edelleen uuden mieheni kanssa yhdessä, kaksi yhteistäkin muksua on tehty, mutta aina olen pysynyt ekan lapseni tukena joka asiassa.
Hyvät välit ovat kaikilla keskenään ja se johtuu paljolti siitä, että en ole edes antanut koskaan nykyiselle miehelleni mahdollisuutta mollata tai arvostella lastani, olen puuttunut siihen heti.
Lapsi on kuitenkin lapsi ja aikuinen on aikuinen ja siinä on vissi ero!

Lue lisää

Hyvä, että välit on kunnossa.

Minun mielestäni kuitenkin myös isäpuolella pitäisi olla sanottavaa lasten asioissa. Jos kerran isäpuolelta vaaditaan rahaa, taxi-palveluita yms hoitopalveluita.

Näistä kuvioista yleensä uusioperheiden ongelmat syntyvät, mutta hyvä jos teillä toimii.

bhjuio kirjoitti:

Sivusta olen seurannut yhdentällaisen "tylsästä" parisuhteesta eronneen äidin kamppailua uuden parisuhteen löytämiseksi.
Kolmen vuoden kuluessa on nyt sitten ollut Timo, Pekka ja ruotsinkielinen Erik.

Jo-o. Kaikki nämä uudet yritykset ovat päättyneet myrskyisään eroon ja 12-vuotias lapsi on saanut sitten toimia äitinsä lohduttajana, kun itkut on itketty.

Ihmettelen, jos tästä lapsesta ei itsestään tule aikuisena eronnutta.

Lue lisää

No onko sen äidin heti pakko yrittää joku mies saada, kyllä sitä ihminen voi olla yksinkin jonkin aikaa tai tapailla miestä ilman että lapselle esitellään. En ymmärrä näitä MONACAN Stephanie tai Tanja Kasrpel tyyppejä, että joka pano pitää lapsille tulevana mahdollisena isänä esitellä. Kyllä äidiltä vaaditaan hieman hienovaraisuutta tällaisissa asioissa hitto.
Itse olien ollut vuosia ilman miestä, toki seksiä on joskus ollut ja rakastuinkin, mutta esim. omaa kotiini en varmasti tuo kuin sellaisen miehen, jonka tiedän todella rakastavan minua ja minä häntä ja olevan tosissaan. Ja tässäkin tein virheen, luotin varattuun ja hänen vannomiseen rakkaudesta ja eroamisesta, kun lapset sain sänkyyn tuli mies luokseni. En olisi ikinä antanut tapahtua näin jos olisin tiennyt että tuo mies sitten lopussa ei pysynytkään sanoissaan erota, harmittaa. Vaikka hetket ja päivät hänen kanssaan olivat ihania...olin onnellinen...mitä sä luulit:Nyyh.

Tuttu tilanne.
Ollessani opettajana tein havainnon, että lapset joiden vanhemmat olivat yhdessä, olivat tasapainoisempia kuin eronneiden vanhempien lapset. Enkä todellakaan tiennyt, millaisia nuo liitot olivat.
En silti mene kenellekään sanomaan että eroa tai ole eroamatta.
Onneksi oma avioliittoni on pysynyt kasassa eikä mitään pahoja asioita, kuten alkoholismia tai väkivaltaa ole ollut. En olisi kestänyt minäkään sitä että lapset ovat viikon isällään. Muuten kyllä, mutta oma ikävä olisi niin suurta.
Uskon että sillä on lapselle hyvä vaikutus, jos on yksi koti.
Uusperhekuvioista ei minulla ole kokemusta, mutta joten ajattelen, että uuden kumppanin lapset ovat vaan hyväksyttävä ja tehtävä lujasti töitä, että voisi saavuttaa luottamuksen.
Olen kuullut monien haukkuvan todella rumasti uuden puolison lapsia.
Mitä on onni? Entä jos löydätte vielä yhteisen sävelen miehesi kanssa? Toivon sitä. Puhukaa, hakekaa ammattiapua!

samat terveiset täältäkin tuolle luuskaukolle..
kumma, kun pitää roikkua akkojen helmoissa täälläkin????
eikö äitis helmat riitä, ääliö...

mene leikkimään! kirjoitti:

samat terveiset täältäkin tuolle luuskaukolle..
kumma, kun pitää roikkua akkojen helmoissa täälläkin????
eikö äitis helmat riitä, ääliö...

Onhan tekstiä, hävetkää...............................................................
Kumma kyllä minkäläisiä nartut ovat, heh , heh potut pottuina alle kaksimetriset.

AlfMelmac kirjoitti:

Onhan tekstiä, hävetkää...............................................................
Kumma kyllä minkäläisiä nartut ovat, heh , heh potut pottuina alle kaksimetriset.

Lue lisää

hmm..luitkos väärin?
Kukas se aloitti luuskoilla nimittelyn?
Onko sulla muuten pieni kikkeli?
Minkäkokoinen?
varmaan aika pieni?

Ja myös sen halusin lisätä, että lapsemme eivät ole kummemmin oireilleet. Vaikka olen ollut välillä tolkuttoman väsynyt, masennuksestakin johtuen, olen pitänyt huolen siitä, että olen aina käytettävissä ja kuuntelen heitä.
Nyt ajatellen mielestäni onnistuimme hoitamaan tilanteen aika hyvin ja pitämään lasten edun aina ensimmäisenä mielessä. Olen myös ollut valmis ottamaan ulkopuolista apua vastaan, esikoisen kanssa kävin kerran perheneuvolassa, mutta jatkoon ei ollut tarvetta.

Ajatus siitä, että olisin jäänyt siihen samaan tilanteeseen, tuntuu tällä hetkellä todella ahdistavalta. Silloin ajattelinkin, että vuoden päästä en halua enää olla siinä tilanteessa.

Kylläpä hyvin kirjoitit. Olet läksysi oppinut - ihan asiantuntijan tekstiltä kuulostaa.
Itse olen jo muuttanut pois yhteisestä kodista. Lapset ovat aikuisia, elävät omillaan, lastenlapsiakin on jo.
Liian kiltti olen ollut ikäni - muita ajatellut itseäni enemmän. Siitä raskain taakka on omilla hartioillani. Henkisellä tasolla.
Päätin, että nyt yli 6-kymppisenä minulla on lupa ajatella omaa parastani.
Otan huomioon omat tunteeni.

Toivon voimia jokaiselle eroamassa olevalle. Kerran se kirpaisee.
Äidin henkinen tasapaino ja hyvinvointi on lapsillekin paras poha elämälle.

Mutta muista se että tuo ylenpalttinen kehuminen ja mielistely voi olla narsistin keino saada sut pauloihinsa, sellaiset iskee juuri heikkoihin kärsineisiin. Tarkistapa miehesi liikkeitä ettet pettyessäs sekoa...

liian hyvää ollaksee kirjoitti:

Mutta muista se että tuo ylenpalttinen kehuminen ja mielistely voi olla narsistin keino saada sut pauloihinsa, sellaiset iskee juuri heikkoihin kärsineisiin. Tarkistapa miehesi liikkeitä ettet pettyessäs sekoa...

Lue lisää

Onneksi n. 8 vuoden terapiassa kulkemisen ansiosta näen aika selvästi ihmisten läpi, ja uskon tunnistavani jos sellainen kohdalle sattuu. Isäni on myös narsisti.
Ei miesystävänikään ole täydellinen, mutta kunnioitan häntä sellaisenaan.

liian hyvää ollaksee kirjoitti:

Mutta muista se että tuo ylenpalttinen kehuminen ja mielistely voi olla narsistin keino saada sut pauloihinsa, sellaiset iskee juuri heikkoihin kärsineisiin. Tarkistapa miehesi liikkeitä ettet pettyessäs sekoa...

Lue lisää

Tosi on. Narsisti kehuu, huomioi ja nostaa jalustalle aluksi, mutta kun/jos pappi aamenen sanoo muuttuu tilanne täysin toiseksi. Saat kaiken huomion mutta käänteisenä. Kokemusta 11 vuotta asiasta.

Kyllä ne lapset kärsii eläessään keskellä vanhempien huonoa liittoakin. Jopa paljon enemmän, kun vanhempien erotessa. Mikään ei syö ihmistä niin paljon kuin huono suhde puolisoon. Siihen menee kaikki energiat - lapset jäävät taustalle, vaille sitä huomioita mitä he tarvitsisivat.

rouva 47 kirjoitti:

Kyllä ne lapset kärsii eläessään keskellä vanhempien huonoa liittoakin. Jopa paljon enemmän, kun vanhempien erotessa. Mikään ei syö ihmistä niin paljon kuin huono suhde puolisoon. Siihen menee kaikki energiat - lapset jäävät taustalle, vaille sitä huomioita mitä he tarvitsisivat.

Lue lisää

Tuo on totta ja ainakin äidistä tulee se kävelevä zombie huonossa liitossa..

PUHUKAA?????
Kuules, kun juurikaan se mies ei ala PUHUUN!!!
puhu siinä sitten ittekses, vaikka maailman tappiin....

siitä tuli mykkä kirjoitti:

PUHUKAA?????
Kuules, kun juurikaan se mies ei ala PUHUUN!!!
puhu siinä sitten ittekses, vaikka maailman tappiin....

Naiset ne vaan rääkyvät. Turha siinä on sano mitään, hermot menee ja kannattaisiko miettiä ennen kuin duunaa kakaroita vain sen takia, kun muillakin on.

AlfMelmac kirjoitti:

Naiset ne vaan rääkyvät. Turha siinä on sano mitään, hermot menee ja kannattaisiko miettiä ennen kuin duunaa kakaroita vain sen takia, kun muillakin on.

Mitä sä penskojen tekemisestä muka ymmärrät?
Tuollaisella olemattomalla munalla ei saa kunnon kusisuihkuakaan aikaiseksi!

Höh! kirjoitti:

Mitä sä penskojen tekemisestä muka ymmärrät?
Tuollaisella olemattomalla munalla ei saa kunnon kusisuihkuakaan aikaiseksi!

;D

Höh! kirjoitti:

Mitä sä penskojen tekemisestä muka ymmärrät?
Tuollaisella olemattomalla munalla ei saa kunnon kusisuihkuakaan aikaiseksi!

Väestöliitto sai spermani, kesti typen kylmyyden. On noita naisia ollut sängyssä ja eihän minun tarvitse synnyttää. Jäykkänä 18,5 cvm eli kyllä sillä saa naiset tyydytetyksi. Taidat itse olla vanhapiika eli tyydytät sauvalla. Virtsakin lentää eikä nouse päähän. Rupuakat ne kirjoittelee olemattomia, kun ei ole edes nähnyt toista. Sopii kokeilla.

AlfMelmac kirjoitti:

Väestöliitto sai spermani, kesti typen kylmyyden. On noita naisia ollut sängyssä ja eihän minun tarvitse synnyttää. Jäykkänä 18,5 cvm eli kyllä sillä saa naiset tyydytetyksi. Taidat itse olla vanhapiika eli tyydytät sauvalla. Virtsakin lentää eikä nouse päähän. Rupuakat ne kirjoittelee olemattomia, kun ei ole edes nähnyt toista. Sopii kokeilla.

Lue lisää

Hmm..epäilenpä, ettei naisia ole sulla lainkaan ja runkkarihan tunnustitkin jo olevasi, kun kerran vierailet siellä luovutusvessoissa moloasi vatkaten..
Kylläpä nyt erillälailla katselenkin lesbojen penskoja, kun tiedän sun siittiöittesi jonkun lesbo tai homoparin jälkeläisissä olevan...
Huonostippa tunnet naisia, jos et sitä tiedä, että se sauva kuuluu jokaisen nyky-naisen varustuksiin, halutaanhan mekin leikkiä ja todella, vanhaksi piiaksi voi minua tituleeerata, vaikka nykyaikana taitaa olla puumanainen se sopivampi nimike...miehet ovat nimittäin vaihtuneet vuosien myötä aina nuorempiin... ;D

Kun alat tosissasi puhua miehelle terapiasta ja perheneuvolasta hän "herää". Vaikka lopulta menisittekin saamaan apua, niin huomaat sen olevan aivan liian myöhäistä. Miehet tekevät tuossa tilanteessa kaikkensa jarruttaakseen eropäätöstä. Tästä kärsii lopulta kaikki. Etenkin lapset. Sinä myös.

Sinä itse olet jo tehnyt päätöksen erota. Vaatii vain aikaa kypsytellä ja toteuttaa se.

Jos mies on itse sanonut, että mieluummin eroaa kuin menee terapiaan, niin eiköhän tuo jo kerro, ettei asia aivan hirveä järkytys hänelle ole?

Minä aloin pohtia ääneen exälle suhteemme tilaa ja kyselin hänen ajatuksiaan. Huomasin, että olimme lähes ääripäissä: exän mielestä suhde oli aivan hyvä, minun mielestäni ei. Itseasiassa olin odotellut yli 10v, että ex panostaisi edes hieman minuun ja lapsiin. Vasta kun lapset alkoivat olla teinejä, aloin ymmärtää, ettei siitä mitään tule. Ex puuhasteli työnsä parissa - se oli ja on yhä hänen elämänsä. Onhan siinä kieltämättä haastetta vielä 50:senä olla täydellä provisiopalkalla ilman palkallisia kesälomia ym.

No meillä oli myös sama juttu, että miehellä ei ollut erityisen suuret tulot, itse hoidin lapsia suht pitkään kotona kun koimme sen tärkeäksi, ja myöhemminkin minun tuloni olivat vain työttömän/opiskelijan. Pienillä tuloilla saa vanhempana kuitenkin mielestäni niin hyvin etuuksia, että käteen taitaa jäädä suunnilleen samoja summia kuin mitä miehelläkin jää lainanlyhennyksien ym. jälkeen. Ja kun ei tosiaan ole tottunutkaan siihen, että sitä ylimääräistä kauheasti olisi. Minusta meillä on asiat riittävän hyvin, enkä kaipaa nyt enempää.

Joku siellä sanoi, että yrittäkää ja lapset kärsii - johonkin asti lasten vuoksi pitää tietysti yrittää, mutta se on täysi mahdottomuus yksin, siihen tarvittaisin kaksi. Näin ainakaan meillä ei ollut. Varsinkin kun lapsemme ovat poikia, aloin olla todella huolissani siitä, millaisen mallin he saavat kohdella omia tulevia kumppaneitaan. Onko todella hyvä esimerkki pienille pojille nähdä jatkuvasti sitä, miten äiti yrittää ja miten paha hänellä on olla, ja isä vain on kuin ei huomaisikaan? Ei vastaa jos äiti kysyy jotain, ei edes katso kohti. Ja kyllä lapset kärsivät siitä kodin ilmapiiristä. Minulla on siitä itselläni ikävä kyllä aivan liikaa kokemusta. Ja juuri näistä puhumattomista asioista ja tunneilmastosta kotona lapsille jää se tiedostamaton paha olo sisälle, jonka purkamiseen heillä ei ole sanoja eikä keinoja. Niitä olisimme hoitaneet sitten 10-15 vuoden päästä.

Mies kyllä aina sanoi, että aikoo "tehdä jotain", ja kerran kun asetin tietyn rajan, että ellet siihen päivään mennessä soita esim. terapiaan aikaa tai muuta konkreettista tapahdu, niin minä alan saman tien etsiä asuntoa. Sillä kerralla hän kyllä soitti, mutta koska tämä tietty miespuolinen työntekijä, jolle hän sitten olisi suostunut menemään, olikin jo lähtenyt töistä, hän ei yrittänyt enää uudelleen. Tiedän ja ymmärrän täysin miten vaikeaa se kaikki hänelle oli, tiedän mistä se kaikki johtuu, mutta hänen olisi pitänyt silti ottaa niistä asioista vastuu itse - meillä se kaikki oli minun ja lasten kannettavana. Hän on kyllä muuten käytännön asioiden suhteen pitänyt meistä aivan esimerkillisesti huolta. Terapiassa käydessämme ( 2 kertaa) hän otti aivan kaiken itseensä ja koki sen niin, että häntä syytetään - jopa kerran aiemmin kun pyysin hänet mukaan omaan terapiaani, että hän sitten voisi ymmärtää masennustani paremmin. En osaa edes kuvitella, miten vähän hänen täytyi arvostaa itseään, että hän onnistui niitä asioita jotenkin ottamaan itseensä. Toivoin ja pyysin, että saisin näyttää miten niitä asioita voi hoitaa, mutta minulla loppuivat voimat kesken.

Kertominen nyt meni niin, että jo silloin n. 3 v. ennen lähtöä kun odotin nuorimmaista, kysyin, että pitäisikö minun muuttaa pois, vai mitä teen, kun se tilanne oli kestänyt joitakin kuukausia. Hän oli yhtäkkiä jotenkin täysin etääntynyt. Enkä saanut mihinkään minkäänlaista vastausta. Myöhemmin sitten vain totuin siihen. Varmaan muutaman kerran annoin kihlasormukseni tai uhkasin lähteä ellei mitään tapahdu. Eli asia oli kyllä jotenkin esillä jo aiemmin. Aina vain sitten jäin odottamaan, kun hän kerran aikoi jotain tehdä. Lopullisen päätöksen sain tehtyä ihan puhtaasti vihan avulla, kun ymmärsin, että minulla todellakin on lupa olla vihainen siitä, miten minua on kohdeltu. Koskaan en silti ole sortunut arvostelemaan toisen persoonaa, ainoastaan käytöstä. Sen pettämisen jälkeen jotenkin sain voimia, tajusin etten halua elää sellaista elämää. Siihen en toki kannusta mitenkään, minulla tilanne oli vain silloin se, etten edes kokenut olevani parisuhteessa.
Olin siis jo usein aiemmin todennut, että jossakin vaiheessa lähtöni tulee eteen, ellei asioille aleta tehdä mitään. Meillä se ei mennyt niin, että olisin sitten sen vain kerralla sanonut.

st26 kirjoitti:

No meillä oli myös sama juttu, että miehellä ei ollut erityisen suuret tulot, itse hoidin lapsia suht pitkään kotona kun koimme sen tärkeäksi, ja myöhemminkin minun tuloni olivat vain työttömän/opiskelijan. Pienillä tuloilla saa vanhempana kuitenkin mielestäni niin hyvin etuuksia, että käteen taitaa jäädä suunnilleen samoja summia kuin mitä miehelläkin jää lainanlyhennyksien ym. jälkeen. Ja kun ei tosiaan ole tottunutkaan siihen, että sitä ylimääräistä kauheasti olisi. Minusta meillä on asiat riittävän hyvin, enkä kaipaa nyt enempää.

Joku siellä sanoi, että yrittäkää ja lapset kärsii - johonkin asti lasten vuoksi pitää tietysti yrittää, mutta se on täysi mahdottomuus yksin, siihen tarvittaisin kaksi. Näin ainakaan meillä ei ollut. Varsinkin kun lapsemme ovat poikia, aloin olla todella huolissani siitä, millaisen mallin he saavat kohdella omia tulevia kumppaneitaan. Onko todella hyvä esimerkki pienille pojille nähdä jatkuvasti sitä, miten äiti yrittää ja miten paha hänellä on olla, ja isä vain on kuin ei huomaisikaan? Ei vastaa jos äiti kysyy jotain, ei edes katso kohti. Ja kyllä lapset kärsivät siitä kodin ilmapiiristä. Minulla on siitä itselläni ikävä kyllä aivan liikaa kokemusta. Ja juuri näistä puhumattomista asioista ja tunneilmastosta kotona lapsille jää se tiedostamaton paha olo sisälle, jonka purkamiseen heillä ei ole sanoja eikä keinoja. Niitä olisimme hoitaneet sitten 10-15 vuoden päästä.

Mies kyllä aina sanoi, että aikoo "tehdä jotain", ja kerran kun asetin tietyn rajan, että ellet siihen päivään mennessä soita esim. terapiaan aikaa tai muuta konkreettista tapahdu, niin minä alan saman tien etsiä asuntoa. Sillä kerralla hän kyllä soitti, mutta koska tämä tietty miespuolinen työntekijä, jolle hän sitten olisi suostunut menemään, olikin jo lähtenyt töistä, hän ei yrittänyt enää uudelleen. Tiedän ja ymmärrän täysin miten vaikeaa se kaikki hänelle oli, tiedän mistä se kaikki johtuu, mutta hänen olisi pitänyt silti ottaa niistä asioista vastuu itse - meillä se kaikki oli minun ja lasten kannettavana. Hän on kyllä muuten käytännön asioiden suhteen pitänyt meistä aivan esimerkillisesti huolta. Terapiassa käydessämme ( 2 kertaa) hän otti aivan kaiken itseensä ja koki sen niin, että häntä syytetään - jopa kerran aiemmin kun pyysin hänet mukaan omaan terapiaani, että hän sitten voisi ymmärtää masennustani paremmin. En osaa edes kuvitella, miten vähän hänen täytyi arvostaa itseään, että hän onnistui niitä asioita jotenkin ottamaan itseensä. Toivoin ja pyysin, että saisin näyttää miten niitä asioita voi hoitaa, mutta minulla loppuivat voimat kesken.

Kertominen nyt meni niin, että jo silloin n. 3 v. ennen lähtöä kun odotin nuorimmaista, kysyin, että pitäisikö minun muuttaa pois, vai mitä teen, kun se tilanne oli kestänyt joitakin kuukausia. Hän oli yhtäkkiä jotenkin täysin etääntynyt. Enkä saanut mihinkään minkäänlaista vastausta. Myöhemmin sitten vain totuin siihen. Varmaan muutaman kerran annoin kihlasormukseni tai uhkasin lähteä ellei mitään tapahdu. Eli asia oli kyllä jotenkin esillä jo aiemmin. Aina vain sitten jäin odottamaan, kun hän kerran aikoi jotain tehdä. Lopullisen päätöksen sain tehtyä ihan puhtaasti vihan avulla, kun ymmärsin, että minulla todellakin on lupa olla vihainen siitä, miten minua on kohdeltu. Koskaan en silti ole sortunut arvostelemaan toisen persoonaa, ainoastaan käytöstä. Sen pettämisen jälkeen jotenkin sain voimia, tajusin etten halua elää sellaista elämää. Siihen en toki kannusta mitenkään, minulla tilanne oli vain silloin se, etten edes kokenut olevani parisuhteessa.
Olin siis jo usein aiemmin todennut, että jossakin vaiheessa lähtöni tulee eteen, ellei asioille aleta tehdä mitään. Meillä se ei mennyt niin, että olisin sitten sen vain kerralla sanonut.

Lue lisää

Niin ja, siihenkin vielä, kun joku sanoi, että lapset kärsivät erosta vaikka se hoidettaisiinkin hyvin: väistämättä lasten ja yleensäkin ihmisten elämässä tulee muutoksia, jotka elämään vaikuttavat. Olen aika varma, etteivät lapseni ole itse erosta kärsineet. He kärsivät ajasta ennen sitä. Lapsiin voi monikin asia elämässä sattua - silloin on vanhempien tehtävä olla lähellä ja läsnä. Ja kun lapset tietävät tämän, he kyllä selviytyvät. Ei heitä voi lasipurkkiin laittaa, vaikka tietenkään heitä ei saa tietoisestikaan satuttaa.
Ja meillä myös, kuten kerroinkin, olemme tehneet asioita yhdessä senkin jälkeen. Mieheni on myös silloin tällöin esim. syönyt meillä, kun on tullut poikia hakemaan ja he ovat olleet syömässä, on laittanut minulle lamppua kattoon, ja minä pullia heille mukaan. Joskus pyydän viemään minut jonnekin, ja nytkin olemme menossa yhteisten ystävien lapsen synttäreille yhdessä. Lapset siis näkevät, kuinka aikuiset voivat toimia yhdessä, vaikka emme suhteessa pystyneet yhdessä olemaan. Uskon, että se tuo heille valtavasti turvallisuutta. Että olemme edelleen yhdessä vanhempia. Toki sellainen ei kaikilla onnistu, ja olen muistanut usein kiittääkin siitä, että asiat ovat jokseenkin toimineet, alussa oli tietysti hankalampaa.

rouva 47 kirjoitti:

Jos mies on itse sanonut, että mieluummin eroaa kuin menee terapiaan, niin eiköhän tuo jo kerro, ettei asia aivan hirveä järkytys hänelle ole?

Minä aloin pohtia ääneen exälle suhteemme tilaa ja kyselin hänen ajatuksiaan. Huomasin, että olimme lähes ääripäissä: exän mielestä suhde oli aivan hyvä, minun mielestäni ei. Itseasiassa olin odotellut yli 10v, että ex panostaisi edes hieman minuun ja lapsiin. Vasta kun lapset alkoivat olla teinejä, aloin ymmärtää, ettei siitä mitään tule. Ex puuhasteli työnsä parissa - se oli ja on yhä hänen elämänsä. Onhan siinä kieltämättä haastetta vielä 50:senä olla täydellä provisiopalkalla ilman palkallisia kesälomia ym.

Lue lisää

Tuo on niin tuttua!!

Raha-asiat on erossa kyllä vaikeita. Kahden asunnon pito on älyttömän kallista ja jos lapset on vuorotellen molemmilla vanhemmilla ei voi asua missään pienessä luukussa.

sun-own kirjoitti:

Raha-asiat on erossa kyllä vaikeita. Kahden asunnon pito on älyttömän kallista ja jos lapset on vuorotellen molemmilla vanhemmilla ei voi asua missään pienessä luukussa.

Rahan takia minä ainakin riudun tässä liiitossa..
lapset joutuis muuten köyhän yh.n ansioiden varassa kituutteleen.

sun-own kirjoitti:

Raha-asiat on erossa kyllä vaikeita. Kahden asunnon pito on älyttömän kallista ja jos lapset on vuorotellen molemmilla vanhemmilla ei voi asua missään pienessä luukussa.

Kahden perheasunnon pito on älyttömän kallista. Mahdotonta vuoroasuminen on, jos vanhempien välit eivät ole tavallista paremmat.

En kannata kyllä vuoroasumista muutenkaan. Se on etenkin tietynlaisille lapsille todellinen stressi. Jos vanhemmilta kysyttäisiin, haluavatko asua yhdessä vain kahdessa paikassa, niin moni varmaankin haluaisi asua vain yhdessä.

---- kirjoitti:

Kahden perheasunnon pito on älyttömän kallista. Mahdotonta vuoroasuminen on, jos vanhempien välit eivät ole tavallista paremmat.

En kannata kyllä vuoroasumista muutenkaan. Se on etenkin tietynlaisille lapsille todellinen stressi. Jos vanhemmilta kysyttäisiin, haluavatko asua yhdessä vain kahdessa paikassa, niin moni varmaankin haluaisi asua vain yhdessä.

Lue lisää

Tuo on ihan totta. Juuri noin sanoin itsekin ex-miehelleni, että haluaisitko itse vaihtaa paikkaa viikon välein. Hän ei siihen mitään kantaa yllättäen alkanut ottaa. Itse olen sitä mieltä, että lasten pitäisi olla yhdessä paikassa enemmän. Kaikki vaikutukset eivät ole heti nähtävillä kuitenkaan, vaikka heistä ei nyt huomaakaan mitään. Ajattelin palata asiaan kun syksyllä esikoinen lähtee kouluun.

En tiedä onko se nyt erityisen kallista sitten, ainakin me olemme ihan hyvin pärjänneet. Mies jäi omakotitaloon ja minä muutin rivitaloon vuokralle. Raha ei voisi ainakaan minulle olla ikinä syy pitää lapsia sellaisessa kodissa.

st26 kirjoitti:

Tuo on ihan totta. Juuri noin sanoin itsekin ex-miehelleni, että haluaisitko itse vaihtaa paikkaa viikon välein. Hän ei siihen mitään kantaa yllättäen alkanut ottaa. Itse olen sitä mieltä, että lasten pitäisi olla yhdessä paikassa enemmän. Kaikki vaikutukset eivät ole heti nähtävillä kuitenkaan, vaikka heistä ei nyt huomaakaan mitään. Ajattelin palata asiaan kun syksyllä esikoinen lähtee kouluun.

En tiedä onko se nyt erityisen kallista sitten, ainakin me olemme ihan hyvin pärjänneet. Mies jäi omakotitaloon ja minä muutin rivitaloon vuokralle. Raha ei voisi ainakaan minulle olla ikinä syy pitää lapsia sellaisessa kodissa.

Lue lisää

Kallista. On se.

Minun ja exän nettotulot ovat molemmat 1800e/kk. Ex jäi asumaan entiseen asuntoomme - asumiskulut 1300e. Minä muutin lasten kanssa pienempään asuntoon. Asumiskulut 900e. Koska asumiskulut exällä olivat tuon 1300e/kk hän olisi halunnut luistaa elatusmaksuista kokonaan. Se ei käynyt. Ei ollut lasten edun mukaista: sitä ex ei varmaan tajua vieläkään. Jokatapauksessa elatusmaksuiksi tuli 300e/kk (kahdesta lapsesta), vaikka hänen tulojen mukaan olisi ollut maksuvaraa paljon enemmän. Asumiskulujen ja elatusmaksujen jälkeen hänelle siis jäi 200e/kk, josta siis piti hoitaa eläminen sähköinen, nettimaksu, auto... No ei onnistunut. Muutti sitten vihdoin viimein halvempaan ja pienempään asuntoon, jonka vuokra on 700e/kk, kaksio. On sanomattakin selvää, ettei siellä voisi asua kaksi teini-ikäistä lasta joka toista viikkoa.
Eikä minun ja lasten käyttöön jää vuokran,työ- ja koulumatkakulujen, sähkön
jälkeen kuin 650 300e 149 (yksi lapsi on 17v).= 1099e
Ei ole paljon se. Toisaalta eipä jäänyt ennen eroa juurikaan enempää. Ainakaan minulle. Oikeastaan vähemmän, kun piti "vipata" tyhjätasku exälle milloin mihinkin.

Lapset eivät ole käyneet kertaakaan isällään eromme jälkeen. Sitä en yhtään ihmettele, eikä ole onneksi ihmetellyt kukaan mukaan.

-------- kirjoitti:

Kallista. On se.

Minun ja exän nettotulot ovat molemmat 1800e/kk. Ex jäi asumaan entiseen asuntoomme - asumiskulut 1300e. Minä muutin lasten kanssa pienempään asuntoon. Asumiskulut 900e. Koska asumiskulut exällä olivat tuon 1300e/kk hän olisi halunnut luistaa elatusmaksuista kokonaan. Se ei käynyt. Ei ollut lasten edun mukaista: sitä ex ei varmaan tajua vieläkään. Jokatapauksessa elatusmaksuiksi tuli 300e/kk (kahdesta lapsesta), vaikka hänen tulojen mukaan olisi ollut maksuvaraa paljon enemmän. Asumiskulujen ja elatusmaksujen jälkeen hänelle siis jäi 200e/kk, josta siis piti hoitaa eläminen sähköinen, nettimaksu, auto... No ei onnistunut. Muutti sitten vihdoin viimein halvempaan ja pienempään asuntoon, jonka vuokra on 700e/kk, kaksio. On sanomattakin selvää, ettei siellä voisi asua kaksi teini-ikäistä lasta joka toista viikkoa.
Eikä minun ja lasten käyttöön jää vuokran,työ- ja koulumatkakulujen, sähkön
jälkeen kuin 650 300e 149 (yksi lapsi on 17v).= 1099e
Ei ole paljon se. Toisaalta eipä jäänyt ennen eroa juurikaan enempää. Ainakaan minulle. Oikeastaan vähemmän, kun piti "vipata" tyhjätasku exälle milloin mihinkin.

Lapset eivät ole käyneet kertaakaan isällään eromme jälkeen. Sitä en yhtään ihmettele, eikä ole onneksi ihmetellyt kukaan mukaan.

Lue lisää

Teinit nyt ei menoistaan kerro.. ;D
Sun suhtautuminen exääs on sitä luokkaa, etteivät varmaan edes uskalla sulle
kertoa vaikka isällään kävisivätkin, eikä se edes sulle kuulukkaan..

-------- kirjoitti:

Kallista. On se.

Minun ja exän nettotulot ovat molemmat 1800e/kk. Ex jäi asumaan entiseen asuntoomme - asumiskulut 1300e. Minä muutin lasten kanssa pienempään asuntoon. Asumiskulut 900e. Koska asumiskulut exällä olivat tuon 1300e/kk hän olisi halunnut luistaa elatusmaksuista kokonaan. Se ei käynyt. Ei ollut lasten edun mukaista: sitä ex ei varmaan tajua vieläkään. Jokatapauksessa elatusmaksuiksi tuli 300e/kk (kahdesta lapsesta), vaikka hänen tulojen mukaan olisi ollut maksuvaraa paljon enemmän. Asumiskulujen ja elatusmaksujen jälkeen hänelle siis jäi 200e/kk, josta siis piti hoitaa eläminen sähköinen, nettimaksu, auto... No ei onnistunut. Muutti sitten vihdoin viimein halvempaan ja pienempään asuntoon, jonka vuokra on 700e/kk, kaksio. On sanomattakin selvää, ettei siellä voisi asua kaksi teini-ikäistä lasta joka toista viikkoa.
Eikä minun ja lasten käyttöön jää vuokran,työ- ja koulumatkakulujen, sähkön
jälkeen kuin 650 300e 149 (yksi lapsi on 17v).= 1099e
Ei ole paljon se. Toisaalta eipä jäänyt ennen eroa juurikaan enempää. Ainakaan minulle. Oikeastaan vähemmän, kun piti "vipata" tyhjätasku exälle milloin mihinkin.

Lapset eivät ole käyneet kertaakaan isällään eromme jälkeen. Sitä en yhtään ihmettele, eikä ole onneksi ihmetellyt kukaan mukaan.

Lue lisää

Miks ei ollut lasten edun mukaista, että elatusmaksuja ei olisi maksettu?! Loppupeleissä teillä jää "normaalia enemmän" käteen kulujen jälkeen. Mulla nettotulot 1100 lapsilisät 2 lapsesta, ja kyllä niistä maksan vuokran ja muutkin kulut, enkä todellakaan ala kinuamaan exälta mitään elatusmaksuja. Mina kun en lapsia tehnyt rahan takia. Tietenkin jostain täytyy tinkiä, mutta perusasiat meillä on hyvin ja se riittää meille. Ja jokainen meistä on onnellinen :)

Onnellinen äiti kirjoitti:

Miks ei ollut lasten edun mukaista, että elatusmaksuja ei olisi maksettu?! Loppupeleissä teillä jää "normaalia enemmän" käteen kulujen jälkeen. Mulla nettotulot 1100 lapsilisät 2 lapsesta, ja kyllä niistä maksan vuokran ja muutkin kulut, enkä todellakaan ala kinuamaan exälta mitään elatusmaksuja. Mina kun en lapsia tehnyt rahan takia. Tietenkin jostain täytyy tinkiä, mutta perusasiat meillä on hyvin ja se riittää meille. Ja jokainen meistä on onnellinen :)

Lue lisää

joo..siinä taas oikea marttyyri...

niisk! kirjoitti:

joo..siinä taas oikea marttyyri...

No mikähän siinä on vikana, että toiset on tyytyväisiä vähempään? Ei kaikkien tarvi juosta entisien rahojen perässä.

.l.l.l kirjoitti:

No mikähän siinä on vikana, että toiset on tyytyväisiä vähempään? Ei kaikkien tarvi juosta entisien rahojen perässä.

Niin, että lapset rääsyissä, kun asenne on tuo, että "ei me isän rahoja tarvita!!"

Onnellinen äiti kirjoitti:

Miks ei ollut lasten edun mukaista, että elatusmaksuja ei olisi maksettu?! Loppupeleissä teillä jää "normaalia enemmän" käteen kulujen jälkeen. Mulla nettotulot 1100 lapsilisät 2 lapsesta, ja kyllä niistä maksan vuokran ja muutkin kulut, enkä todellakaan ala kinuamaan exälta mitään elatusmaksuja. Mina kun en lapsia tehnyt rahan takia. Tietenkin jostain täytyy tinkiä, mutta perusasiat meillä on hyvin ja se riittää meille. Ja jokainen meistä on onnellinen :)

Lue lisää

Öh, eiköhän molemmat vanhemmista ole velvoitettu oman osuutensa lasten kuluista maksamaan kun yhdessä tuumin ne muksut on (yleensä) tähän maailmaan pykättykin! Kyllä minusta nyt on perin kummallista jos isän ei ollenkaan tarvitsisi kuluihin osallistua. Tai äidin, jos lapset pääosin vaikka isällään. Ja sitäpaitsi jos nettotulot on 1800 euroa ja asunnosta kulut 1300 euroa niin johan melko selkeästi on liian kallis asunto tuolla tulotasolla. Tokihan se on oma asia laittaako kaikki rahansa asumiseen, mutta ei sillä voi perustella sitä että jättää lapsien kuluihin osallistumatta.

.l.l.l kirjoitti:

No mikähän siinä on vikana, että toiset on tyytyväisiä vähempään? Ei kaikkien tarvi juosta entisien rahojen perässä.

Voisit isältä saadut elarit pistää lasten tilille, että ne vois kuule ihan itse päättää
isompana, tarviiko ne niitä rahoja vai ei..
Mistäs se poikakin sen mopon sitten aikanaan muka kustantaa ja kortin?
Entäs tyttö?
Eikö saa koko asiaa, kun äiti niin päätti!
Entäs lukiokirjat sun muut?
jääkö lapset amiksen varaan, kun ei ole rahaa...?

xoxxu kirjoitti:

Öh, eiköhän molemmat vanhemmista ole velvoitettu oman osuutensa lasten kuluista maksamaan kun yhdessä tuumin ne muksut on (yleensä) tähän maailmaan pykättykin! Kyllä minusta nyt on perin kummallista jos isän ei ollenkaan tarvitsisi kuluihin osallistua. Tai äidin, jos lapset pääosin vaikka isällään. Ja sitäpaitsi jos nettotulot on 1800 euroa ja asunnosta kulut 1300 euroa niin johan melko selkeästi on liian kallis asunto tuolla tulotasolla. Tokihan se on oma asia laittaako kaikki rahansa asumiseen, mutta ei sillä voi perustella sitä että jättää lapsien kuluihin osallistumatta.

Lue lisää

Ja ihan samaa mieltä!
Jotkut naiset nyt on tommoisia isän avun väheksyjiä, jotka ei aattele ollenkaan, että ne rahat kuuluu sille lapselle, ei äidille, eikä äidin päätettäväksi.
Meillä on pääsääntöisesti isältä tulleilla rahoilla ostettu lapsille tietokoneet ja urheiluvälineet, joihin minulla ei yksinäni olisi ollut varaa osallistua.
Isä on myös käyttänyt lapsia matkoilla, mikä sekin on ollut tosi mukava osoitus lapsia kohtaan isältä.
Kyllä lapsien mielipidettäkin pitää kuunnella.

-------- kirjoitti:

Kallista. On se.

Minun ja exän nettotulot ovat molemmat 1800e/kk. Ex jäi asumaan entiseen asuntoomme - asumiskulut 1300e. Minä muutin lasten kanssa pienempään asuntoon. Asumiskulut 900e. Koska asumiskulut exällä olivat tuon 1300e/kk hän olisi halunnut luistaa elatusmaksuista kokonaan. Se ei käynyt. Ei ollut lasten edun mukaista: sitä ex ei varmaan tajua vieläkään. Jokatapauksessa elatusmaksuiksi tuli 300e/kk (kahdesta lapsesta), vaikka hänen tulojen mukaan olisi ollut maksuvaraa paljon enemmän. Asumiskulujen ja elatusmaksujen jälkeen hänelle siis jäi 200e/kk, josta siis piti hoitaa eläminen sähköinen, nettimaksu, auto... No ei onnistunut. Muutti sitten vihdoin viimein halvempaan ja pienempään asuntoon, jonka vuokra on 700e/kk, kaksio. On sanomattakin selvää, ettei siellä voisi asua kaksi teini-ikäistä lasta joka toista viikkoa.
Eikä minun ja lasten käyttöön jää vuokran,työ- ja koulumatkakulujen, sähkön
jälkeen kuin 650 300e 149 (yksi lapsi on 17v).= 1099e
Ei ole paljon se. Toisaalta eipä jäänyt ennen eroa juurikaan enempää. Ainakaan minulle. Oikeastaan vähemmän, kun piti "vipata" tyhjätasku exälle milloin mihinkin.

Lapset eivät ole käyneet kertaakaan isällään eromme jälkeen. Sitä en yhtään ihmettele, eikä ole onneksi ihmetellyt kukaan mukaan.

Lue lisää

Huono asia jos lapset eivät käy isällään. Älä puhu isästä pahaa, vaikka olis kuin ikävä ihminen. Lapsi kumminkin haluaa rakastaa isäänsä.

Tijania kirjoitti:

Huono asia jos lapset eivät käy isällään. Älä puhu isästä pahaa, vaikka olis kuin ikävä ihminen. Lapsi kumminkin haluaa rakastaa isäänsä.

Lapset kun eivät rakasta isäänsä. Enkä yhtään ihmettele vaikka eivät edes haluaisi. Isä ei koskaan hoitanut heitä, ei toiminut heidän parhaakseen, ajatteli aina itseään ja sitä miten läheisiä voi parhaiten käyttää hyväksi. Kohteli lapsiaan kaltoin, oli väkivaltainen, puhui heille rumasti, oli mielivaltainen. Eron jälkeen pyrki tekemään kaikkensa, että emme voisi muuttaa. Muuton jälkeen tekee kiusaa. Onneksi on avuliaita sukulaisia. Ja onneksi myös exän sukulaiset ovat ymmärtäväisiä ihmisiä. Heihin pidämme yhteyttä, sekä minä että lapset. He ovat myös saaneet lasten isää edes hiukkasen järjestykseen ja ojennukseen.

Lasten isästä en keksi mitään hyvää sanottavaa. Muuttunut mies, suorastaan tuntematon verrattuna siihen mieheen, jonka kanssa menin aikoinaan naimisiin. Todettakoon myös, että vaikka yleensä on huono asia, ettei lapset käy isällään, niin tässä tapauksessa ei ole. Isänsä tapaamisesta olisi lapsille pelkästään haittaa. Kuka aikuinenkaan viitsisi käydä kylässä ystävällään, jos tämä vain puuhailisi omiaan, ei kiinnittäisi toiseen mitään huomiota, ja sitten kun vaihtaisi pari lausetta, niin käyttäisi nekin vi*'uiluun? Kuka voisi sanoa, että haluaisi rakastaa tällaista ystäväänsä?

Vain ex pystyisi ainakin vähän paikkaamaan tilannetta. Se edellyttäisi, että hän huomaisi ja myöntäisi ääneen toimineensa todella väärin. Pyytäisi anteeksi, olisi pahoillaan. Muuttaisi suhtautumistaan ja toimintamallejaan. Epäilen kuitenkin, ettei hän ikinä muutu. Hänestä tulee vain entistä eristäytyneempi, ellei löydä itselleen edes yhtä ihmistä, jota voisi käyttää hyväksi.

ei SUN isäs.. kirjoitti:

Teinit nyt ei menoistaan kerro.. ;D
Sun suhtautuminen exääs on sitä luokkaa, etteivät varmaan edes uskalla sulle
kertoa vaikka isällään kävisivätkin, eikä se edes sulle kuulukkaan..

Lue lisää

Lapset kyllä uskaltavat kertoa minulle aivan kaikesta. Joskus vähän liiankin kanssa. Isällään he eivät käy, koska ovat aina kotona. Jos sinua yhtään "lohduttaa" niin kukaan muukaan, lasten isän sukulaiset mukaanlukien eivät yhtään ihmettele sitä miksei lapset käy isällään.

Onnellinen äiti kirjoitti:

Miks ei ollut lasten edun mukaista, että elatusmaksuja ei olisi maksettu?! Loppupeleissä teillä jää "normaalia enemmän" käteen kulujen jälkeen. Mulla nettotulot 1100 lapsilisät 2 lapsesta, ja kyllä niistä maksan vuokran ja muutkin kulut, enkä todellakaan ala kinuamaan exälta mitään elatusmaksuja. Mina kun en lapsia tehnyt rahan takia. Tietenkin jostain täytyy tinkiä, mutta perusasiat meillä on hyvin ja se riittää meille. Ja jokainen meistä on onnellinen :)

Lue lisää

Elatusmaksu eivät ole kinuamista. Ne kuuluvat lapsen elatukseen, ovat lakisääteisiä. Elatusmaksut ovat tarkoitettu ennenkaikkea asumiseen ja ruokaan. Niistä kuuluu lapsen molemman vanhemman vasta kykynsä mukaan. Se nyt vaan tyhmää yrittää maksaa kaikki yksin...

-------- kirjoitti:

Kallista. On se.

Minun ja exän nettotulot ovat molemmat 1800e/kk. Ex jäi asumaan entiseen asuntoomme - asumiskulut 1300e. Minä muutin lasten kanssa pienempään asuntoon. Asumiskulut 900e. Koska asumiskulut exällä olivat tuon 1300e/kk hän olisi halunnut luistaa elatusmaksuista kokonaan. Se ei käynyt. Ei ollut lasten edun mukaista: sitä ex ei varmaan tajua vieläkään. Jokatapauksessa elatusmaksuiksi tuli 300e/kk (kahdesta lapsesta), vaikka hänen tulojen mukaan olisi ollut maksuvaraa paljon enemmän. Asumiskulujen ja elatusmaksujen jälkeen hänelle siis jäi 200e/kk, josta siis piti hoitaa eläminen sähköinen, nettimaksu, auto... No ei onnistunut. Muutti sitten vihdoin viimein halvempaan ja pienempään asuntoon, jonka vuokra on 700e/kk, kaksio. On sanomattakin selvää, ettei siellä voisi asua kaksi teini-ikäistä lasta joka toista viikkoa.
Eikä minun ja lasten käyttöön jää vuokran,työ- ja koulumatkakulujen, sähkön
jälkeen kuin 650 300e 149 (yksi lapsi on 17v).= 1099e
Ei ole paljon se. Toisaalta eipä jäänyt ennen eroa juurikaan enempää. Ainakaan minulle. Oikeastaan vähemmän, kun piti "vipata" tyhjätasku exälle milloin mihinkin.

Lapset eivät ole käyneet kertaakaan isällään eromme jälkeen. Sitä en yhtään ihmettele, eikä ole onneksi ihmetellyt kukaan mukaan.

Lue lisää

Minä en edes saa kuukaudessa tuon vertaa tuloja kuin sinulla jää käteen. Toki saan opiskelijana asumistukea, vuokraan ei kauheasti mene. Miehenkin asumismenot ovat n. 700 e kuukaudessa. Omakotitalossa, lapsilla omat huoneet. Kaipa se vähän riippuu missä asuu.
Olemme pärjänneet kyllä riittävän hyvin näin. Mikä on sitten kenellekin tärkeää.

oot itsekäs kirjoitti:

Voisit isältä saadut elarit pistää lasten tilille, että ne vois kuule ihan itse päättää
isompana, tarviiko ne niitä rahoja vai ei..
Mistäs se poikakin sen mopon sitten aikanaan muka kustantaa ja kortin?
Entäs tyttö?
Eikö saa koko asiaa, kun äiti niin päätti!
Entäs lukiokirjat sun muut?
jääkö lapset amiksen varaan, kun ei ole rahaa...?

Lue lisää

Tosiaan kyllä voisinkin, mutta yhdessä ollaan lapsille hankittu isommat tavarat. Joten en todellakaan näe yhtään syytä miks sen pitäis maksaa. Lukiokirjat??? Mitä ihmettä? Mun mielipidehän on se, ettei lukio pelkästään ole parempi kun ammattikoulu. Ei se valkoinen lakki tee ihmmisestä yhtään parempaa!!

katkeria lapsia, joo kirjoitti:

Niin, että lapset rääsyissä, kun asenne on tuo, että "ei me isän rahoja tarvita!!"

Tarkoittaako se jokaisen kohdalla tuota, et jos ei elatusmaksuja kinua, niin täytyy rääsyissä kulkea? Eli siis jos meillä ei ole varaa ostaa esim. burperryn vaatteita, ni niiden on sitten vähintään oltava rääsyjä? No jokaisellahan oon omat mielipiteensä.

Onnellinen äiti kirjoitti:

Tosiaan kyllä voisinkin, mutta yhdessä ollaan lapsille hankittu isommat tavarat. Joten en todellakaan näe yhtään syytä miks sen pitäis maksaa. Lukiokirjat??? Mitä ihmettä? Mun mielipidehän on se, ettei lukio pelkästään ole parempi kun ammattikoulu. Ei se valkoinen lakki tee ihmmisestä yhtään parempaa!!

Lue lisää

Ai, sä päätät tuollaisetkin asiat lastesi puolesta??
No, se kertookin kaikki sinusta, jokos olet katsellut niille puolisotkin
ja talonpaikat?? ;)))))))

Onnellinen äiti kirjoitti:

Tarkoittaako se jokaisen kohdalla tuota, et jos ei elatusmaksuja kinua, niin täytyy rääsyissä kulkea? Eli siis jos meillä ei ole varaa ostaa esim. burperryn vaatteita, ni niiden on sitten vähintään oltava rääsyjä? No jokaisellahan oon omat mielipiteensä.

Lue lisää

No kun olis edes ehjät vaatteet penskoillasi, mitä epäilen..
Toivottavasti isällä on järkeä pistää rahojaan lasten opiskeluun tulevaisuudessa..

Hullu ämmä olet.. kirjoitti:

Ai, sä päätät tuollaisetkin asiat lastesi puolesta??
No, se kertookin kaikki sinusta, jokos olet katsellut niille puolisotkin
ja talonpaikat?? ;)))))))

Siel taitaa huutaa sellanen ämmä joka nyhtää miehestään tai exästään kaiken irti mitä vaan pystyy, jollei jopa enempääkin!!

Pah ja pyh kirjoitti:

Siel taitaa huutaa sellanen ämmä joka nyhtää miehestään tai exästään kaiken irti mitä vaan pystyy, jollei jopa enempääkin!!

tai sitte semmone mikä ei saa mitää, vaikka kunka yrittää. :buahahahah :D

------------- kirjoitti:

Elatusmaksu eivät ole kinuamista. Ne kuuluvat lapsen elatukseen, ovat lakisääteisiä. Elatusmaksut ovat tarkoitettu ennenkaikkea asumiseen ja ruokaan. Niistä kuuluu lapsen molemman vanhemman vasta kykynsä mukaan. Se nyt vaan tyhmää yrittää maksaa kaikki yksin...

Lue lisää

Eikö isä sitten huolehdi niistä lasten ollessa hänellä?

Tilannekohtaista. Jos lapset ovat jo varsin isoja, niin silloin kannattaa kyllä tuoda näkemyksensä esiin. Vaikka ne liittyisivät suoraan lapsen toiseen vanhempaan. Koska yhden "törppöily" vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen.

En voinut sanoa lapsille , että isänsä tapa hoitaa raha-asiansa olisi ollut missään mielessä kohtuullinen lapsia ja minua kohtaan. Ei lapsille pidä valehdellekaan asioissa,jotka koskevat heitä.. Tai esittää, että jokin asiaa toimii, ellei se toimi ollenkaan. Lapsille on kyllä on muutenkin vaikeaa feikata. Ei onnistu. Lapset myöskin vaistoavat vanhempien tunteet herkästi. Jos sanoo, että jokin asia on kunnossa, vaikka se ei ole, niin lapset oppivat vain salaamaan tunteensa ja ajatuksensa. Kieltämään ja pelkäämään niitä.

..niin taas vähän aikaa, ennen kuin arki tulee siihenkin suhteeseen ja alkaa ne karvat vituttamaan rouvaa.....
Aina vain uutta munaa putkeen ja maailma pelastuu! ;D

Itsekkin uskon tuohon ja pysyn siksi "tylsässä" liitossani.

Kuten aiemmin laitoinkin, niin mulla on sama kokemus opettajan työssäni, että lapset joiden vanhemmat ovat yhdessä ovat tasapainoisempia. En todellakaan tiennyt kuinka onnellisia tai onnettomia he olivat, siis avioliitot.

En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos en laittaisi lasten etua omani edelle. Jollekin se tarkoittaa avioeroa, jollekin pysymistä tylsässä tai toimivassa liitossa.
Jokainen tekee ratkaisunsa itse.

Voimia vain, teitpä niin tai näin..
Itse olen kituuttanut viimeiset 10 vuotta huonossa liitossa, missä mies on "mykkä" ja viihtyy paremmin työpaikallaan, kuin kotona.
Mutta en ole halunnut rikkoa lasten kotia ja häiritä koulun käyntiään ja se on sillä lailla kannattanut, että nyt viimeinenkin kirjoittaa hyvin arvosanoin ja lähtee ulkomaille opiskelemaan.
Itse olen täyttänyt elämääni monenlaisilla harrastuksilla ja ystävillä ja olen sortunut hellyydenkaipuussani muutaman kerran pettämiseenkin..luulen miehellänikin olleen omat juttunsa työkomennuksillaan.
Itse olen kuitenkin tehnyt elämälläni näin ja nyt aion sitten itsekkin pistää syksyllä eropaperin eteenpäin.
En ole vielä vanha ja kerkiän tehdä vieläkin vaikka mitä, muut lapseni ovat nyt kuitenkin onnellisesti maailmalla ja viimeinenkin lähtee..
En koe menettäneeni niinkään mitään, suhteet tulee ja menee, enkä usko pysyvään onnellisuuteen kenenkään kanssa.
Arki tulee jokaiseen liittoon ja tylsyys,niin se menee.
Mutta jokainen tekee itse ratkaisunsa, älä sinäkään tee mitään hätiköidysti, mieti asioita ja miten voisit itse tehdä omasta elämästäsi elämisen arvoista, liitossa ollen tai eroten..

Ei varmasti ole lapsen tunteille helppoa, jos isä enää vain käy kylässä ja varsinkin jos isä on ollut hyvin läheinen lapsille.

sun-own kirjoitti:

Ei varmasti ole lapsen tunteille helppoa, jos isä enää vain käy kylässä ja varsinkin jos isä on ollut hyvin läheinen lapsille.

Juuri tuosta onkin kyse..
Jos isä on uraohjus, joka käy vain lapset laskemassa, pyykit pesettämässä ja varvit vetäisemässä muijaansa, ei ero ole varmaan lapsillekkaan kummoisempi asia...eihän se muutenkaan isukki kotona viihtynyt..
MUTTA! Jos isä onkin se kotona viihtyvä, lasten kanssa touhuileva pullan paistaja, on lapsille kovaa, kun ei enää turvallinen isukki siinä vierellä hyörikkään...ja näkemisethän harvenee radikaalisti erossa, vaikka kuinka fifty-fifty menis tapaamiset.
On niin erinlaisia vanhempia jokaisessa meissä..
Meillä erossa katosi mies kokonaan maisemista, ei kyllä paljon näkynyt aviossa ollessaankaan. Ihmettelen, miten saatiin edes lapset siitettyä. ;D
Onneksi oli vanhempani suurena tukena koko lasten lapsuuden.

Kaikkein huonoin paikka isän tapaamiselle on lasten äidin luona. Etenkin jos isä vielä jää sohvalle yöksi. Todella hämmentävää lasten kannalta, ja epäkäytännöllistä tulevaisuutta ajatellen. Loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun jommalla kummalla on uusi suhde.

Miehen uusi asunto tulee kuosiin sitä hitaammin mitä enemmän vaihtoehtoja lasten tapaamiseen järjestetään.

------- kirjoitti:

Kaikkein huonoin paikka isän tapaamiselle on lasten äidin luona. Etenkin jos isä vielä jää sohvalle yöksi. Todella hämmentävää lasten kannalta, ja epäkäytännöllistä tulevaisuutta ajatellen. Loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun jommalla kummalla on uusi suhde.

Miehen uusi asunto tulee kuosiin sitä hitaammin mitä enemmän vaihtoehtoja lasten tapaamiseen järjestetään.

Lue lisää

Harva mies varmaan edes suostuu tuollaiseen "sohvalla yöpymisiin ja satujen lukemisiin."
Kyllä meillä ainakin mies löysi heti " lohduttajan" eikä eron jälkeen
paljoa ole lapsiin yhteyttä pitänyt.

mieti tarkkaan! kirjoitti:

Voimia vain, teitpä niin tai näin..
Itse olen kituuttanut viimeiset 10 vuotta huonossa liitossa, missä mies on "mykkä" ja viihtyy paremmin työpaikallaan, kuin kotona.
Mutta en ole halunnut rikkoa lasten kotia ja häiritä koulun käyntiään ja se on sillä lailla kannattanut, että nyt viimeinenkin kirjoittaa hyvin arvosanoin ja lähtee ulkomaille opiskelemaan.
Itse olen täyttänyt elämääni monenlaisilla harrastuksilla ja ystävillä ja olen sortunut hellyydenkaipuussani muutaman kerran pettämiseenkin..luulen miehellänikin olleen omat juttunsa työkomennuksillaan.
Itse olen kuitenkin tehnyt elämälläni näin ja nyt aion sitten itsekkin pistää syksyllä eropaperin eteenpäin.
En ole vielä vanha ja kerkiän tehdä vieläkin vaikka mitä, muut lapseni ovat nyt kuitenkin onnellisesti maailmalla ja viimeinenkin lähtee..
En koe menettäneeni niinkään mitään, suhteet tulee ja menee, enkä usko pysyvään onnellisuuteen kenenkään kanssa.
Arki tulee jokaiseen liittoon ja tylsyys,niin se menee.
Mutta jokainen tekee itse ratkaisunsa, älä sinäkään tee mitään hätiköidysti, mieti asioita ja miten voisit itse tehdä omasta elämästäsi elämisen arvoista, liitossa ollen tai eroten..

Lue lisää

Onnistuu se yh-äidinkin kasvattaa lapset, jotka kirjoittavat hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Kodin voi pitää rauhallisena ja koulunkäyntiin kannustavana ilman sitä mykkää työssä tai vieraissa viihtyvää miestäkin. Eikä tarvinnut itsenkään pettämässä juosta hellyydenkaipuussa.

Eroa kyllä kannattaa ja pitää miettiä tarkkaan. Mutta näin yksinhuoltajana pakko kommentoida tähän teksiin, ettei niitä ylioppilaita vain ydinperheistä tule!

näin... kirjoitti:

Onnistuu se yh-äidinkin kasvattaa lapset, jotka kirjoittavat hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Kodin voi pitää rauhallisena ja koulunkäyntiin kannustavana ilman sitä mykkää työssä tai vieraissa viihtyvää miestäkin. Eikä tarvinnut itsenkään pettämässä juosta hellyydenkaipuussa.

Eroa kyllä kannattaa ja pitää miettiä tarkkaan. Mutta näin yksinhuoltajana pakko kommentoida tähän teksiin, ettei niitä ylioppilaita vain ydinperheistä tule!

Lue lisää

Hyvin harvoin niitä yo tulee yh.perheistä.
On tilastollista faktaa.
Mitäs se sitten sulle kuuluu, jos joku haluaa kasvattaa lapsensa
kuitenkin miehensä kanssa?
Miksi ei muka saisi?
Oletko kuitenkin jotenkin kateellinen?
Oletko koskaan ajatellut, että lapsiesi avioliitotkaan eivät tule ehkä onnistumaan, kun eivät ole nähneet siitä kotona minkäänlaista mallia?

omat ratkaisut kirjoitti:

Hyvin harvoin niitä yo tulee yh.perheistä.
On tilastollista faktaa.
Mitäs se sitten sulle kuuluu, jos joku haluaa kasvattaa lapsensa
kuitenkin miehensä kanssa?
Miksi ei muka saisi?
Oletko kuitenkin jotenkin kateellinen?
Oletko koskaan ajatellut, että lapsiesi avioliitotkaan eivät tule ehkä onnistumaan, kun eivät ole nähneet siitä kotona minkäänlaista mallia?

Lue lisää

Jep!
Kyllä lapsilla pitää miehen malli olla, muuten oireilevat tulevissa seurustelusuhteissaan ja omissa liitoissaan isän puutetta.

omat ratkaisut kirjoitti:

Hyvin harvoin niitä yo tulee yh.perheistä.
On tilastollista faktaa.
Mitäs se sitten sulle kuuluu, jos joku haluaa kasvattaa lapsensa
kuitenkin miehensä kanssa?
Miksi ei muka saisi?
Oletko kuitenkin jotenkin kateellinen?
Oletko koskaan ajatellut, että lapsiesi avioliitotkaan eivät tule ehkä onnistumaan, kun eivät ole nähneet siitä kotona minkäänlaista mallia?

Lue lisää

Pakko tuottaa sinulle pettymys. Sun tilastolliset faktat on pelkkiä tilastoja. Juuri juhlittiin meidän perheessä uutta ylioppilasta ja toiset juhlat tulossa parin vuoden kuluttua. Uusi ylioppilas menee yliopistoon jatkamaan opintojaan. Ja eroperhe ollaan.

Vielä sulle järkytystä kehiin, molemmat vanhemmat olemme myös suorittaneet ylioppilastutkinnon ja myös yliopistotutkinnot. Ja silti ollaan erottu. Voi kamalaa!

Sitä en osaa sanoa, vaikuttaako meidän ero heidän parisuhteisiin tulevaisuudessa. Aika näyttää.

jokainen tyylillään kirjoitti:

Pakko tuottaa sinulle pettymys. Sun tilastolliset faktat on pelkkiä tilastoja. Juuri juhlittiin meidän perheessä uutta ylioppilasta ja toiset juhlat tulossa parin vuoden kuluttua. Uusi ylioppilas menee yliopistoon jatkamaan opintojaan. Ja eroperhe ollaan.

Vielä sulle järkytystä kehiin, molemmat vanhemmat olemme myös suorittaneet ylioppilastutkinnon ja myös yliopistotutkinnot. Ja silti ollaan erottu. Voi kamalaa!

Sitä en osaa sanoa, vaikuttaako meidän ero heidän parisuhteisiin tulevaisuudessa. Aika näyttää.

Lue lisää

Vai menee yliopistoon, heh!
Kuules, kun ne tiedot tulee vasta heinäkuun puolella, kuka pääsee mihinkin, niin etttä taisi olla tuo koko ylioppilashehkutuskin ihan vain katkeran eronneen ämmän keksittyä tarinaa siellä hikisessä yksiössä pyöriessäsi tyhjänpanttina..
Taitaa olla enempi amis-ainesta muksujes taso nykytuloillasi ja kahden vuoden päästä juhla hehkutuksesi voi päättyä nykytilastoilla pikemminkin lapsesi ei toivottuun raskauteen ja siivoja-ammattiin sen jälkeen..

minulle kävi niin kirjoitti:

Jep!
Kyllä lapsilla pitää miehen malli olla, muuten oireilevat tulevissa seurustelusuhteissaan ja omissa liitoissaan isän puutetta.

Miehen mallin voi saada muualtakin kuin siltä biologiselta isältä! Harrastuksissa on miesohjaajia, suvussa on isoisiä ja setiä ja enoja, siskojen miehiä... voivat monesti olla paljon parempia "miehen malleja" kuin lapsen oma biologinen isä.

tilastonikkari.. kirjoitti:

Vai menee yliopistoon, heh!
Kuules, kun ne tiedot tulee vasta heinäkuun puolella, kuka pääsee mihinkin, niin etttä taisi olla tuo koko ylioppilashehkutuskin ihan vain katkeran eronneen ämmän keksittyä tarinaa siellä hikisessä yksiössä pyöriessäsi tyhjänpanttina..
Taitaa olla enempi amis-ainesta muksujes taso nykytuloillasi ja kahden vuoden päästä juhla hehkutuksesi voi päättyä nykytilastoilla pikemminkin lapsesi ei toivottuun raskauteen ja siivoja-ammattiin sen jälkeen..

Lue lisää

Joihinkin yliopistoihin joillekkin opintosuuntauksille valitaan pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Ja näistä tulee tieto jopa jo touko-kesäkuussa. Joten tämä viittaisi vielä kaikenlisäksi todella fiksuun kevään ylioppilaaseen, vaikka onkin eroperheen lapsi!

Niin, näyttää olevan vain niin, ettei sitä oikeaa halua kuitenkaan löydy pitemmän päälle..
Pari viikkoa kunnon eropuinnin jälkeen jaksetaan yrittää, nainen puhuu ja mies nussii.. sitten alkaa miestä naisen puhe tympiä ja naista miehen jatkuva pillun tonkiminen ärsyttää!!

Mitä ihmettä erossa pelkäät? Miehesi on välinpitämätön sinua ja lapsia kohtaan. Mitä menetät erossa?

---------- kirjoitti:

Mitä ihmettä erossa pelkäät? Miehesi on välinpitämätön sinua ja lapsia kohtaan. Mitä menetät erossa?

Saattaapi isukki kadota kokonaan lasten elämästä, olisihan se menetys...

eronnut nainen kirjoitti:

Saattaapi isukki kadota kokonaan lasten elämästä, olisihan se menetys...

Se on isän vastuulla, ei äidin, että hänen tulisi sen takia jäädä suhteeseen tai häntä pitäisi siitä syyllistää!

st26 kirjoitti:

Se on isän vastuulla, ei äidin, että hänen tulisi sen takia jäädä suhteeseen tai häntä pitäisi siitä syyllistää!

No sinähän täällä patistat kaikkia nyt eroamaan hanakasti...!
Kyllä jotkut haluaa miettiä kaikessa rauhassa muitakin vaihtoehtoja ja joillakin on sinniä enempi yrittää kuin toisilla, joten en menisi itse koskaan kehoittamaan muita eroamaan. Omalla elämällään saa tieten tehdä, mitä haluaa.
Avioliitoissa olot on myötä ja vastamäkejä, näyttää valitettavasti jotkut haluavan vain pelkkää helppoa elämää..sitä vaan ei ole kuin saduissa.

erojen parasiitti kirjoitti:

No sinähän täällä patistat kaikkia nyt eroamaan hanakasti...!
Kyllä jotkut haluaa miettiä kaikessa rauhassa muitakin vaihtoehtoja ja joillakin on sinniä enempi yrittää kuin toisilla, joten en menisi itse koskaan kehoittamaan muita eroamaan. Omalla elämällään saa tieten tehdä, mitä haluaa.
Avioliitoissa olot on myötä ja vastamäkejä, näyttää valitettavasti jotkut haluavan vain pelkkää helppoa elämää..sitä vaan ei ole kuin saduissa.

Lue lisää

Väitätkö, ettei vastuu lasten tapaamisesta olisi isällä? Itse olen äiti, joka erossa teki kaikkensa, että isä tapaisi lapsiaan kun nämä tätä kaipasivat. Eipä isää kiinnostanut kuin oma uusi elämä.

Kun lapset tulivat teini-ikään eivätkä enään itsekkään halunneet tavata isää, lopetin itsekin patistamisen tapaamisiin. Siitähän ex innostui sitten huutelemaan kylillä, etten anna lasten tulla hänen luo. Teki niin tai näin, väärin menee kun vastapuolena on itsekäs mies, jolle lapset ovat vain "taisteluväline". Jos mies ei välitä avioliitossa ollessaan lapsistaan, ei hän välitä niistä eron jälkeenkään. Rankkaa äitinä olla olkapäänä lapsille, jotka itkevät isän perään. Mutta siitä selviytyy kyllä. Mutta jos epäilet ettet jaksa yksin lasten kanssa eikä sinulla ole vankkaa tukiverkkoa, älä eroa.

oma kokemus kirjoitti:

Väitätkö, ettei vastuu lasten tapaamisesta olisi isällä? Itse olen äiti, joka erossa teki kaikkensa, että isä tapaisi lapsiaan kun nämä tätä kaipasivat. Eipä isää kiinnostanut kuin oma uusi elämä.

Kun lapset tulivat teini-ikään eivätkä enään itsekkään halunneet tavata isää, lopetin itsekin patistamisen tapaamisiin. Siitähän ex innostui sitten huutelemaan kylillä, etten anna lasten tulla hänen luo. Teki niin tai näin, väärin menee kun vastapuolena on itsekäs mies, jolle lapset ovat vain "taisteluväline". Jos mies ei välitä avioliitossa ollessaan lapsistaan, ei hän välitä niistä eron jälkeenkään. Rankkaa äitinä olla olkapäänä lapsille, jotka itkevät isän perään. Mutta siitä selviytyy kyllä. Mutta jos epäilet ettet jaksa yksin lasten kanssa eikä sinulla ole vankkaa tukiverkkoa, älä eroa.

Lue lisää

No ainakin sitä pitäisi pyrkiä kaikilla tavoilla välttämään, ettei tule itsestä eron jälkeen kaltaistasi katkeraa naista, etkö itse huomaa sitä?
Tuota juuri tarkoitan, että täälläkin jotkut suunnittelevat eroa ja että isä sitten katsoo ja lukee satuja ja sitä rataa, mutta sen eron jälkeen voi se isä kadota tyystin, niinkuin sulla kävi.
Ei siis kannata maalailla mitään harhoja ja luuloja eroa suunnitellessa...
Liitossa ollessa se isä on kuitenkin vielä olemassa.
Kyllä siihen "tylsyyteen" pitäisi ensin miettiä muita keinoja eikä heti erota,niinkuin jotkut täällä kehoittavat.
Menkää ihmiset parisuhdeleireille, jos omat keinot on lopussa.
Yh elämä ei ole helppoa sekään.

Asiat asioina kirjoitti:

No ainakin sitä pitäisi pyrkiä kaikilla tavoilla välttämään, ettei tule itsestä eron jälkeen kaltaistasi katkeraa naista, etkö itse huomaa sitä?
Tuota juuri tarkoitan, että täälläkin jotkut suunnittelevat eroa ja että isä sitten katsoo ja lukee satuja ja sitä rataa, mutta sen eron jälkeen voi se isä kadota tyystin, niinkuin sulla kävi.
Ei siis kannata maalailla mitään harhoja ja luuloja eroa suunnitellessa...
Liitossa ollessa se isä on kuitenkin vielä olemassa.
Kyllä siihen "tylsyyteen" pitäisi ensin miettiä muita keinoja eikä heti erota,niinkuin jotkut täällä kehoittavat.
Menkää ihmiset parisuhdeleireille, jos omat keinot on lopussa.
Yh elämä ei ole helppoa sekään.

Lue lisää

Tuo on totta.
Itse kärsin vieläkin 20 vuoden jälkeen siitä, että erosin liian heppoisasti, mies loukkaantui ja lähti ulkomaille, eikä pitänyt poikaansa mitään yhteyttä.
Oli sanonut vanhemmilleen, että parempi olla sitten pois kokonaan silmistä, että kestää eron..
Poika on jo aikuinen, mutta selvästi kärsii isän puutetta edelleen.

oma kokemus kirjoitti:

Väitätkö, ettei vastuu lasten tapaamisesta olisi isällä? Itse olen äiti, joka erossa teki kaikkensa, että isä tapaisi lapsiaan kun nämä tätä kaipasivat. Eipä isää kiinnostanut kuin oma uusi elämä.

Kun lapset tulivat teini-ikään eivätkä enään itsekkään halunneet tavata isää, lopetin itsekin patistamisen tapaamisiin. Siitähän ex innostui sitten huutelemaan kylillä, etten anna lasten tulla hänen luo. Teki niin tai näin, väärin menee kun vastapuolena on itsekäs mies, jolle lapset ovat vain "taisteluväline". Jos mies ei välitä avioliitossa ollessaan lapsistaan, ei hän välitä niistä eron jälkeenkään. Rankkaa äitinä olla olkapäänä lapsille, jotka itkevät isän perään. Mutta siitä selviytyy kyllä. Mutta jos epäilet ettet jaksa yksin lasten kanssa eikä sinulla ole vankkaa tukiverkkoa, älä eroa.

Lue lisää

Hei, annan tähän neuvon pienten lasten äideille.
Isä, jolla on oma suhde lapseensa, ei käytä häntä "taisteluvälineenä".
Kotiutuessani esikoisen kanssa synnäriltä minä vain syötin vauvan, isä hoiti pojan muuten kokonaan.
Kun mies joutui toisen lapsen ollessa 2v. työttömäksi, tyttö jäi isän hoteisiin, kun isoveli paineli eskariin ja minä töihin.
Nyt lapset ovat teini-ikäisiä, mutta kummallakin on oma suhde isään.
Isään luotetaan, isän vaatemakua ja saituutta "pannaan halvalla", mutta isi on molemmille todella tärkeä.
Isä, joka on pienestä pitäen ollut lapsensa kanssa ihan itsekseen, eikä vain äidin pikkuapulaisena, ei jätä tapaamatta lapsiaan.
Mutta suhteen pitäis muodostua jo heti synnytyksen jälkeen, niin kuin meillä.

erojen parasiitti kirjoitti:

No sinähän täällä patistat kaikkia nyt eroamaan hanakasti...!
Kyllä jotkut haluaa miettiä kaikessa rauhassa muitakin vaihtoehtoja ja joillakin on sinniä enempi yrittää kuin toisilla, joten en menisi itse koskaan kehoittamaan muita eroamaan. Omalla elämällään saa tieten tehdä, mitä haluaa.
Avioliitoissa olot on myötä ja vastamäkejä, näyttää valitettavasti jotkut haluavan vain pelkkää helppoa elämää..sitä vaan ei ole kuin saduissa.

Lue lisää

En ole käsittääkseni yhtään missään kehottanut ketään eroamaan, ja uskallan väittää ettei moni olisi siinä tilanteessa, missä elin, yrittänyt puoliakaan. Ja niin ovat myös sanoneet.
Mistä kukaan luulee tietävänsä, millaista toisten elämä todellisuudessa on? Aina ollaan vaan sanomassa, että helposti erotaan.

tijania kirjoitti:

Hei, annan tähän neuvon pienten lasten äideille.
Isä, jolla on oma suhde lapseensa, ei käytä häntä "taisteluvälineenä".
Kotiutuessani esikoisen kanssa synnäriltä minä vain syötin vauvan, isä hoiti pojan muuten kokonaan.
Kun mies joutui toisen lapsen ollessa 2v. työttömäksi, tyttö jäi isän hoteisiin, kun isoveli paineli eskariin ja minä töihin.
Nyt lapset ovat teini-ikäisiä, mutta kummallakin on oma suhde isään.
Isään luotetaan, isän vaatemakua ja saituutta "pannaan halvalla", mutta isi on molemmille todella tärkeä.
Isä, joka on pienestä pitäen ollut lapsensa kanssa ihan itsekseen, eikä vain äidin pikkuapulaisena, ei jätä tapaamatta lapsiaan.
Mutta suhteen pitäis muodostua jo heti synnytyksen jälkeen, niin kuin meillä.

Lue lisää

No, kumpi ne sitten saa, kun teillä tulee ero?
Mieskö, kun on enempi niitä hoitanut?
Onko sulla oikein minkäänlaista suhdetta lapsiin?

st26 kirjoitti:

En ole käsittääkseni yhtään missään kehottanut ketään eroamaan, ja uskallan väittää ettei moni olisi siinä tilanteessa, missä elin, yrittänyt puoliakaan. Ja niin ovat myös sanoneet.
Mistä kukaan luulee tietävänsä, millaista toisten elämä todellisuudessa on? Aina ollaan vaan sanomassa, että helposti erotaan.

Lue lisää

Sinähän se itse tunnut niin hyvin tietävän muittenkin liittojen tilat täällä.... ;)

se kalikka kalahtaa. kirjoitti:

Sinähän se itse tunnut niin hyvin tietävän muittenkin liittojen tilat täällä.... ;)

En muistaakseni ole kommentoinut kenenkään suhteita mitenkään. Kerro, missä olen niin tehnyt, niin voin varmaan selittää asian, koska mielestäni siihen ei vain kukaan pysty.

Tuo on nimenomaan läheisriippuvuutta.

Kuulostaa niin samalta kuin millaista minullakin oli. Ehkä se vain ottaa aikansa, että tosiaan on mitta täynnä. Epäröin jollakin tasolla muuttaessanikin, mutta liikkeelle sai se, että lopultakin uskalsin olla vihainen. Minun ei todellakaan tarvinnut kestää sellaista kohtelua, eikä myöskään lasteni nähdä sellaista esimerkkiä.
Tunnistan itsessäni olleen läheisriippuvuuden, mistä syystä myös kituuttelin siinä kauan, ja tunnistan sen myös miehestäni, mutta terapiassa sekin on lieventynyt. Ja kun siihen vain tottuu. Joskus pitää ymmärtää, että näin tämä ei tule muuttumaan. Jos muutosta ei ole tapahtunut vuosiin, niin on hyvin epätodennäköistä, että sitä tapahtuukaan.

Uusi suhteeni oli heti alussa jo aivan täysin erilainen, ja huomasin päivittäin, miten erilainen itse olen.

...itse olen eroa miettinyt myös kauan, ja tämä kirjoituksesi olisi voinut olla minun, paitsi että mieheni on pettänyt minua nyt toisen kerran, saman naisen kanssa kuin 12 vuotta sitten. Minä olen aina ollut "veturina" ja vastuunkantajana perheessämme ja tuntuu että mieheni (vaikka on jo 60) ei aikuistu ikinä, tekee vain aina miten hänelle parhaiten sopii ja mikä tuntuu hänestä kivalta. Hänellä oli suhde toiseen naiseen 10 vuotta sitten (3 vuoden suhde) ja nyt taas 2 vuotta,molemmilla kerroilla minä olen asian saanut selville eli hän ei ole sitä minulle tunnustanut. Ja nytkin hän sanoo, ettei halua erota. En tiedä mitä tehdä,
toisena päivänä haluan erota, toisena en. Miksi se on niin vaikeaa. Niinkuin kirjoitit, läheisriippuvuus? Olen niin vihainen itselleni ja miehelleni joka leikkii ihmisillä. Ja olen niin väsynyt pohtimaan näitä asioita...

hmm..no sulla kävi hyvin, ex-miehelläsi kuitenkin sen verran selkärankaa eronkin jälkeen, että voi käydä iltasadut lukemassa, eli KUMPIKIN halusitte eroa.
Siskoni erosi ja mies käy vain silloin kuin itseä huvittaan lapsia katsomassa, haukkuu siskoani lasten kuullen huoraksi, vaikka mitään toista miestä ei edelleenkään ole kuvioissa, eikä lupauksistaan huolimatta hae lapsia sovitusti..
Eli ei kannata olla noin omahyväinen ja syytellä vaimoja, kyllä ne vaimot pelkää juuri sitä, että isä katoaa eron myötä LASTEN elämästä, ei heidän..

sulla kävi tuuri kirjoitti:

hmm..no sulla kävi hyvin, ex-miehelläsi kuitenkin sen verran selkärankaa eronkin jälkeen, että voi käydä iltasadut lukemassa, eli KUMPIKIN halusitte eroa.
Siskoni erosi ja mies käy vain silloin kuin itseä huvittaan lapsia katsomassa, haukkuu siskoani lasten kuullen huoraksi, vaikka mitään toista miestä ei edelleenkään ole kuvioissa, eikä lupauksistaan huolimatta hae lapsia sovitusti..
Eli ei kannata olla noin omahyväinen ja syytellä vaimoja, kyllä ne vaimot pelkää juuri sitä, että isä katoaa eron myötä LASTEN elämästä, ei heidän..

Lue lisää

Eikö siskollasi ole järkeä eikä minkäänlaista ylpeyttä? Minä en antaisi exän jalallakaan astua kotiini eron jälkeen.

On kaikkien kannalta parasta, jos tuollainen isä katoaa lapsen elämästä, kokonaan. Miksi sitä pitäisi pelätä???!!!

--------- kirjoitti:

Eikö siskollasi ole järkeä eikä minkäänlaista ylpeyttä? Minä en antaisi exän jalallakaan astua kotiini eron jälkeen.

On kaikkien kannalta parasta, jos tuollainen isä katoaa lapsen elämästä, kokonaan. Miksi sitä pitäisi pelätä???!!!

Lue lisää

Ei todellakaan ole hyvä, jos isä katoaa lasten elämästä, jos ei sitten ole täysi juoppo tai mielisairas..
Mitähän sunkin päässäs oikein liikkuu?
On isilläkin oikeudet, hei haloo!
TUO on todellakin itsekästä ajattelua.

eräs isä kirjoitti:

Ei todellakaan ole hyvä, jos isä katoaa lasten elämästä, jos ei sitten ole täysi juoppo tai mielisairas..
Mitähän sunkin päässäs oikein liikkuu?
On isilläkin oikeudet, hei haloo!
TUO on todellakin itsekästä ajattelua.

Lue lisää

Jep!
Ihme akka, kun luulee päättävänsä itse tuollaisista asioista!
Kyllä lapsella pitää isäkin olla, vaikka tuollaiset akat haluaisikin pitää muksut itsellään, lapsistaan tulee varmaan aivan epänormaaleja tuollaisella asenteella.
Kyllä on näilläkin sivuilla ollut valituksia lapsilta aikuisina, kun isä ei ole pitänyt yhteyttä ja miksikähän ei, ei tartte kyllä miettiä, jos tuollaisen akan kanssa on penskat siittänyt.

sulla kävi tuuri kirjoitti:

hmm..no sulla kävi hyvin, ex-miehelläsi kuitenkin sen verran selkärankaa eronkin jälkeen, että voi käydä iltasadut lukemassa, eli KUMPIKIN halusitte eroa.
Siskoni erosi ja mies käy vain silloin kuin itseä huvittaan lapsia katsomassa, haukkuu siskoani lasten kuullen huoraksi, vaikka mitään toista miestä ei edelleenkään ole kuvioissa, eikä lupauksistaan huolimatta hae lapsia sovitusti..
Eli ei kannata olla noin omahyväinen ja syytellä vaimoja, kyllä ne vaimot pelkää juuri sitä, että isä katoaa eron myötä LASTEN elämästä, ei heidän..

Lue lisää

Siskosi tulisi antaa lapset ovelta isälleen, eikä antautua haukuttavaksi. Itsellä oli samankaltainen tilanne. Joten ilmoitin exälle, että kun ei voi asiallisesti keskustella kanssani lasten kuultenkaan meidän ei tule tavata. Vaan lasten tapaamiseen lapset hoidetaan keskenämme kohtaamatta. Hyvin onnistui ja onnistuu edelleen. En muutenkaan ymmärrä, miksi ex pitäisi päästää omaan kotiin? Onhan hänelläkin koti missä olla lastensa kanssa. Ero on ero, jos välit on asialliset eron jälkeenkin se on vain hyvä, mutta jos eripuraa on, niin ei tarvitse lastenkaan vuoksi omaan kotiin päästää ilkeilemään.

Miksi käytöskin on sitten niin ylimielistä ja hällä väli asenne?

Sanakirjasta löytyy sanat...

Itse olen elämäni aikana saanut paljon kokemuksia puhuvista ja mikä tärkeitnä: kuuntelevista miehistä. Ex ei ollut sellainen. Nykyinen mies on. Vaihtamalla paranee.

----- kirjoitti:

Sanakirjasta löytyy sanat...

Itse olen elämäni aikana saanut paljon kokemuksia puhuvista ja mikä tärkeitnä: kuuntelevista miehistä. Ex ei ollut sellainen. Nykyinen mies on. Vaihtamalla paranee.

Lue lisää

Kyllähän ne alkuvuodet kuuntelee, tuskinpa olisit itsekkään aikanasi mitään mykkää exää rinnallesi huolinut.
Sanat vain loppuvat vuosien myötä, kun vaimot alkaa päättämään ja tietämään, mitä mies ajattelee ja miettii.
Turhaanpa siihen on mitään vastaan väittää, kun ei mies saa edes puheenvuoroa ja lopulta menee halutkin siihen.
Vaihtamalla paranee vain vähäksi aikaa, samat ongelmat sulla on käsiteltävinä edessä päin, jos et itse opi puhumaan rakentavasti ja kuuntelemaan tajuttavasti miestä.

Silloin on asialle tehtävä jotain, eikä vain kaataa sitä puolison ja lasten hartioille. Minäkään en suhteeni alussa osannut puhua, ja siksi kai meillä niin helppoa aluksi olikin. Sitten opettelin. Perheeni takia.

taitaapi olla yleistys osaltasi.

Jos ei löydy sanoja, voi osoittaa tunteitaan teoilla.
En ole vielä tavannut niin kivisydämistä ihmistä, joka ei olisi heltynyt hyvän teon edessä.
Tsemppiä! :)

No, ettekö voisi lopettaa sen "äänen korotuksen"?

Niin just! Halata voi ja paistaa lettuja, leipoa pullaa. Ihmiset ajatelkaa toisistanne hyviä asioita! Ja tehkää hyviä tekoja!

Lapsille ei kyllä koskaan haluaisi tuottaa pettymyksiä. Hyvin ymmärrettäviä nuo sun tunteet tuossa vaikeassa tilanteessa.

Voimia sinulle! Todella paljon voimia!

...ei ne herää, vasta kun ovat asuneet yksinään jonkin kuukauden omassa hikisessä kämpässään, missä ei huolto enää pelaakkaan ja puhtaat kalsarit loppuu..kännätäkkään ei jaksa joka ilta ja ne ravintolan iltaruusutkin on jo läpikäyty ja huonoiksi havaittu...

"haluun kotio!" kirjoitti:

...ei ne herää, vasta kun ovat asuneet yksinään jonkin kuukauden omassa hikisessä kämpässään, missä ei huolto enää pelaakkaan ja puhtaat kalsarit loppuu..kännätäkkään ei jaksa joka ilta ja ne ravintolan iltaruusutkin on jo läpikäyty ja huonoiksi havaittu...

Lue lisää

Juuri näin :)..

"haluun kotio!" kirjoitti:

...ei ne herää, vasta kun ovat asuneet yksinään jonkin kuukauden omassa hikisessä kämpässään, missä ei huolto enää pelaakkaan ja puhtaat kalsarit loppuu..kännätäkkään ei jaksa joka ilta ja ne ravintolan iltaruusutkin on jo läpikäyty ja huonoiksi havaittu...

Lue lisää

Voi voi. Kyllähän mies itse osaa pyykkinsä pestä! Ei kai nyt kukaan aikuista ihmistä passaa...
Hahahah, mun mies olis varmaan ikionnellinen siellä hikisessä kämpässä, missä olis vaan omat pyykit pestävänä, vaimo kun sais tahollaan huolehtia omista vaatteistaan.
(Ei, ei ole yhtään kivaa kuunnella miehen nalkutusta.)

No, ainakin miehelläsi on vielä tunteita, kun itkee.
Meillä sanoi vain, että "aivan sama, erotaan vaan", vaikka vain kokeilin kepillä jäätä.
Nyt sitten on asunnon haku, vaikka olisin halunnut vielä yrittää..

Mutta kyllä molempien vanhempien on oltava mukana täysillä siinä projektissa.

joo ja kun kaikkea ei voi ennustaa! eikä siksi voi jättää elämää elämättäkään ettäkö jos käykin huonosti.... ite oon 4v nyt yrittänyt viä ja toivonut ja katellut muuttuuko parempaan, kaikki ei ole aina yksinkertaista. tiän et moni ois munki tilantees jo lähtenyt aikaa sitten.. enkä ole voinut sillekään asialle mitään että ensin mies oli mahtava ja mukava ja hommat toimi 3 vuotta,sitten tuli täys muutos ja on kuin eri ihminen!!1

ölölöööööö kirjoitti:

joo ja kun kaikkea ei voi ennustaa! eikä siksi voi jättää elämää elämättäkään ettäkö jos käykin huonosti.... ite oon 4v nyt yrittänyt viä ja toivonut ja katellut muuttuuko parempaan, kaikki ei ole aina yksinkertaista. tiän et moni ois munki tilantees jo lähtenyt aikaa sitten.. enkä ole voinut sillekään asialle mitään että ensin mies oli mahtava ja mukava ja hommat toimi 3 vuotta,sitten tuli täys muutos ja on kuin eri ihminen!!1

Lue lisää

Tuo on vähän kummalllista, että vaimot täällä odottaa jotain ihmettä ja sitä, että
asiat muuttuisivat itsestään paremmiksi??
Mitäs sinäkin olet sitten ITSE tehnyt suhteenne parantamiseksi?
Voisiko alkaa ajattelemaan, että myös SINÄ olet vastuussa parisuhteenne tilasta ja muuttuisit ITSE takaisin siksi viehättäväksi olennoksi, johon miehesi aikanaan rakastui?
Kyllä te naiset olette yksiä perkeleitä niitten lasten taka mennessänne ja niillä miehiä kiristäessänne..
Tyyliin:"MINÄ lähden tästä lapsien kanssa, JOS mies ei tee minua onnelliseksi.."
ITSE siinä pitää pyrkiä tekemään liitto toimivaksi, liian suuren vastuun yritätte pukata miehen niskoille.

Täällä aika moni on varmaan yrittänyt ja haluaisi yrittää, mutta parisuhteeseen tarvitaan kaksi, ellei ole tiedossa.
Se ei ole äidin vastuulla voida huonosti vuosikausia jos toinen ei kykene muuttamaan mitään.

oikeita prinsessoja kirjoitti:

Tuo on vähän kummalllista, että vaimot täällä odottaa jotain ihmettä ja sitä, että
asiat muuttuisivat itsestään paremmiksi??
Mitäs sinäkin olet sitten ITSE tehnyt suhteenne parantamiseksi?
Voisiko alkaa ajattelemaan, että myös SINÄ olet vastuussa parisuhteenne tilasta ja muuttuisit ITSE takaisin siksi viehättäväksi olennoksi, johon miehesi aikanaan rakastui?
Kyllä te naiset olette yksiä perkeleitä niitten lasten taka mennessänne ja niillä miehiä kiristäessänne..
Tyyliin:"MINÄ lähden tästä lapsien kanssa, JOS mies ei tee minua onnelliseksi.."
ITSE siinä pitää pyrkiä tekemään liitto toimivaksi, liian suuren vastuun yritätte pukata miehen niskoille.

Lue lisää

Minä voin ainakin omasta puolestani sanoa, että monta vuotta yritin yksin, aivan täysin yksin, ex-mies ei tehnyt suhteemme eteen yhtään mitään. Viehättävyyteni ei myöskään ole kärsinyt millään tavalla, kaikki on pysynyt samoin kuin ennen lapsia. Miehelle tainnut tulla vähän lisää.. Joka ilta monen vuoden ajan menin henkisesti yksin ja itkien nukkumaan, ja joka ikinen aamu jaksoin silti aloittaa alusta. Sanoipa ex-mies uudesta suhteestani, että toivoo todella, että minulla on hyvä olla, olen sen todellakin ansainnut.

En yleensäkään vaatinut, vaan yritin saada hänen jonkinlaista yhteyttä ja puhua yhdessä. Tiesin, mistä hänenkin ongelmansa johtuivat ja yritin auttaa niissä, että päästäisiin yhdessä eteenpäin. Minulla ei voimat riittäneet niiden aukaisemiseen, eikä se myöskään olisi pitänyt minun vastuullani olla.

Täällä varmaan odotetaan sitä ihmettä siinä vaiheessa, kun oma takki on tyhjä ja kaikki annettu, eikä miehessä ole yhtään mikään liikahtanut?

Ehkäpä se joillain on näin. Kyllä iso osa silti käy töissä eikä viitsi vaivata isovanhempiakaan ellei ole ihan pakko. Ja varmasti itsessäkin vikaa monessa mutta yhtä monesti ON siinä toisessa puolessakin. Peiliä ei tarvitse vaihtaa, kun itse erosin niin en uutta miestä ollutkaan hakemassa, uusiosinkkuna on todella mukavaa!!!!! Mies näkee lasta päivittäin yms. No meillä ei erottu tylsyyden vuoksi vaan siksi, että oli vähän vakavampaa häppeninkiä ja piti ihan lapsen rauhaisan lapsuuden vuoksi erota ja että oma päänuppi pysyisi jotenkuten kasassa. Ja nyt näin on.

sun-own kirjoitti:

Mutta kyllä molempien vanhempien on oltava mukana täysillä siinä projektissa.

Olen niiiiiin samaa mieltä!

oikeita prinsessoja kirjoitti:

Tuo on vähän kummalllista, että vaimot täällä odottaa jotain ihmettä ja sitä, että
asiat muuttuisivat itsestään paremmiksi??
Mitäs sinäkin olet sitten ITSE tehnyt suhteenne parantamiseksi?
Voisiko alkaa ajattelemaan, että myös SINÄ olet vastuussa parisuhteenne tilasta ja muuttuisit ITSE takaisin siksi viehättäväksi olennoksi, johon miehesi aikanaan rakastui?
Kyllä te naiset olette yksiä perkeleitä niitten lasten taka mennessänne ja niillä miehiä kiristäessänne..
Tyyliin:"MINÄ lähden tästä lapsien kanssa, JOS mies ei tee minua onnelliseksi.."
ITSE siinä pitää pyrkiä tekemään liitto toimivaksi, liian suuren vastuun yritätte pukata miehen niskoille.

Lue lisää

Äläpäs yleistä. Mutta kahden kauppa se on. Ja muuttaa voi oikeesti vain itseään, se on totuus.

Pussailisit sinäkin, "ahistaa" sitä omaa ukkoasi, etkä lutkailisi täällä ventovieraille itseäsi jaellen...
Noin helposti sitä lähdetään kukasta kukkaan...

pusupa pusu, joo.. kirjoitti:

Pussailisit sinäkin, "ahistaa" sitä omaa ukkoasi, etkä lutkailisi täällä ventovieraille itseäsi jaellen...
Noin helposti sitä lähdetään kukasta kukkaan...

Pipo kireällä vai?

no huhhuh kirjoitti:

Pipo kireällä vai?

ei vaan pillu levällään..

pussaa pilluakin! kirjoitti:

ei vaan pillu levällään..

Kenes pillu oli levällään ku noi katkera olet?

no huhhuh kirjoitti:

Kenes pillu oli levällään ku noi katkera olet?

Mitäs katkeruutta se on, jos tympäisee tuollaiset flirtit, heti kun vaan on mahdollisuuss siihen, kuin että pistäisi sen oman parisuhteensa kuntoon?

tsemppiä, voimia! toivottavasti itekkin pystyn joku pvä tohon ihan OIKEASTI.

Kyllä se siitä!

Toivottavasti miehesi yritää oikeasti tehdä parhaansa ja jos vaikka löydätte vielä yhteyden toisiinne ja saatte homman toimimaan.

Koeta kaikesta huolimatta nauttia kesästä:)

Moni nainen taitaa tehdä samoin. Tekee liikaa kotitöitä, kantaa liikaa vastuuta ja itse asiassa omii iteleen kaikki tehtvät ja vallan perheessä. Jossain vaiheessa sitten herää siihen että ei enää jaksia ja ottaa eron. Oliko se sittenkään miehen vika?!?

Pitäisiköhän avioliitot määrät määräaikaisiksi? Eli jos ei muuta sovita niin se loppuu 10 vuoden kuluttua ja sillä siisti.

hohoijakkaa kirjoitti:

Moni nainen taitaa tehdä samoin. Tekee liikaa kotitöitä, kantaa liikaa vastuuta ja itse asiassa omii iteleen kaikki tehtvät ja vallan perheessä. Jossain vaiheessa sitten herää siihen että ei enää jaksia ja ottaa eron. Oliko se sittenkään miehen vika?!?

Pitäisiköhän avioliitot määrät määräaikaisiksi? Eli jos ei muuta sovita niin se loppuu 10 vuoden kuluttua ja sillä siisti.

Lue lisää

Hyvä idea Sinulla. Silloin ei minunkaan olisi tarvinnut taapertaa 43-vuotta avioliitossa.

Minulla vain oli se vanhanaikainen käsitys, että lapsille on ehjä koti parempi, kuin eronnut. Kauanhan minä jaksoin lasten lennettyä pesästä, mutta sitten, kun mitta tuli täyteen, niin lähtökin oli nopea.

Välttämättömät tavarat autoon(taloa en puolittanut) ja menoksi, eikä paluuta ole. On sitä mieheni yrittänyt houkutella, mutta minä en enää anteeksi anna, enkä kadu. Uutta suhdetta ei ole kumpikaan löytänyt. Itseni siis tiedän, mutta lapset vierailevat isänsä luona, eikä siellä emäntiä ole ollut.

Koska aloittajan lapsien ikää en tiedä en viitsi edes arvailla, kuinka ero heihin vaikuttaisi. Parempi kuitenkin lienee terve äiti, joka ei heti alistuisi jokaisen panopuuksi ja kutsuisi kotiinsa näitä uusia isäkokelaita.

Järkyttävää lukea tätä ketjua siitä kuinka mies on naimisissa työnsä kanssa, ei ole henkisesti läsnä, ei halua vaimoa ja on muutenki paha. Ihankuin kaikki olisi miesten syytä... Meillä tilanne, että vaimo naimisissa työnsä ja opiskelujen kanssa, kotona ei oikeastaan koskaa henkisesti läsnä, ei halua seksiä jne. Minä hoidan ruuat ja lapset ja kiroilen suhteen huonoa tilaa...ei vaan jaksa enää kauaa...mietin onko vaimolla mitään, siis mitään annettavaa minulle ja tälle liitolle. HArmittaa vielä kun taloudellisesti omat tulot n. 2x vaimon tulot ja minulle ei jää mitään säästöön (vaimo kyllä ostelee itselleen tavaroita ja lihottaa pankkitiliä)

Aivan. Juuri noin asia menee. Minä en puhu omista tunteistani oikeastaan lainkaan. Jo suhteen alkupuolella tajusin että kerrotut henkilökohtaiset asiat kaivetaan aina riidessä esille, joten niistä on parasta pitää turpansa kiinni, niin ei anna niistä toiselle lyömäaseita.

Vaimo on yrittänyt joskus palkita seksillä, mutta ei ole lunastanut lupauksiaa. Ei toimi enää. Pihtaaminenkaan ei toimi, minähän siinä ole muutenkin antava ja aktiivinen osapuoli, passivisen vaimon korvaa helposti vaikka vasemmalla kädellä, oikeasta nyt puhumattakaan.

Mutta ei silti, en minä eroa halu vaikka puuttteita on. Keskustelut voi käydä näin netissä ja seksi on mitä on, mutta muuten menee ihan kivasti. En usko että puoliso vaihtamalla paranee, kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolet.

näillä mennään kirjoitti:

Aivan. Juuri noin asia menee. Minä en puhu omista tunteistani oikeastaan lainkaan. Jo suhteen alkupuolella tajusin että kerrotut henkilökohtaiset asiat kaivetaan aina riidessä esille, joten niistä on parasta pitää turpansa kiinni, niin ei anna niistä toiselle lyömäaseita.

Vaimo on yrittänyt joskus palkita seksillä, mutta ei ole lunastanut lupauksiaa. Ei toimi enää. Pihtaaminenkaan ei toimi, minähän siinä ole muutenkin antava ja aktiivinen osapuoli, passivisen vaimon korvaa helposti vaikka vasemmalla kädellä, oikeasta nyt puhumattakaan.

Mutta ei silti, en minä eroa halu vaikka puuttteita on. Keskustelut voi käydä näin netissä ja seksi on mitä on, mutta muuten menee ihan kivasti. En usko että puoliso vaihtamalla paranee, kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolet.

Lue lisää

kokonaisasiakkuus kannattaa tässäkin tilanteessa kilpailuttaa. kestotilauksen vaihtaminen irtonumeroihin poistaa monet ongelmat. ja niin hämmästyttävää kuin se onkin seksinkin määrä ja laatu paranee!

älkää miehet alistuko nykynaisten kotkotuksiin vaan olkaa miehiä! iso kello kumahtamaan heti kun siltä tuntuu!

lisää miesnäkökulmaa kirjoitti:

kokonaisasiakkuus kannattaa tässäkin tilanteessa kilpailuttaa. kestotilauksen vaihtaminen irtonumeroihin poistaa monet ongelmat. ja niin hämmästyttävää kuin se onkin seksinkin määrä ja laatu paranee!

älkää miehet alistuko nykynaisten kotkotuksiin vaan olkaa miehiä! iso kello kumahtamaan heti kun siltä tuntuu!

Lue lisää

No, no pojat, eipä nyt innostuta liikaa! ;)))
Kyllä totta on, että vaimot voisi oppia pitämään sen ilkeän turpansa kiinni ja opetella keskustelemisen taidon asiapohjalta.
Sen olen itsekkin huomannut, että miesten kanssa pystyy kyllä puhumaan, kun jättää ne kaikenmaailman teatraalisuudet pois ja äänen korottamisen.
Mutta tuosta seksistä..
Taitaapi olla poijat niin, että kun alkaa miehillä jäädä ne esileikit pois, niin
ei oikein maistu seksi pelkän alapään rappaamisen kera...
Kyllä se nainen, olipa sitten nuori tai vanha, kuitenkin lämpenee aina ensin sieltä yläpäästä, nuorempana muistitte senkin paremmin.

naisen näkökantaakin kirjoitti:

No, no pojat, eipä nyt innostuta liikaa! ;)))
Kyllä totta on, että vaimot voisi oppia pitämään sen ilkeän turpansa kiinni ja opetella keskustelemisen taidon asiapohjalta.
Sen olen itsekkin huomannut, että miesten kanssa pystyy kyllä puhumaan, kun jättää ne kaikenmaailman teatraalisuudet pois ja äänen korottamisen.
Mutta tuosta seksistä..
Taitaapi olla poijat niin, että kun alkaa miehillä jäädä ne esileikit pois, niin
ei oikein maistu seksi pelkän alapään rappaamisen kera...
Kyllä se nainen, olipa sitten nuori tai vanha, kuitenkin lämpenee aina ensin sieltä yläpäästä, nuorempana muistitte senkin paremmin.

Lue lisää

Heh!
Joo, on tainnu joillakin miehillä tuo alapääoppi jäädä paremmin kaaliin...
Hauska kirjoitus! ;D

Joo, tottapa puhut..
Ei se kuitenkaan haittaa, vaikka asioista kuulee muitakin mielipiteitä, monestihan nämä täällä ovat vain heittoja, tuskin monikaan täällä purkautuva sitten tosissaan eroaa, miettiipähän vain sitäkin vaihtoehtoa..
Itselläni on alkanut mennä mieheni kanssa paljon paremmin, kun olen täällä kuullut miehiltä asioista, joita oma mieheni ei osaa tuoda julki.
Olen alkanut ymmärtämään keski-ikäistä miestäni paljon paremmin ja huomannut senkin, kuinka hyvä mies minulla onkaan, täällä ovat jotkut miehet tosi järkyttäviä otuksia ilkeilyissään, niinkuin jotkut naisetkin!
Anonyyminä ei kuitenkaan loukkaa ketään henk.kohtaisesti ja olethan sinä itsekkin täällä kirjoittelemassa ajatuksiasi?

Eiköhän se kerro enempi siitä, että omistaa selkärangan..

Muista kuitenkin, että kaikki naiset eivät ole exäsi kaltaisia!
Normaali rauhallinen perhe-elämä riittää esim. minulle aivan hyvin! ;)

Kuulostaa tyypilliseltä prinsessalta tämä sinun esittämäsi näkemys naisesta. Nämä prinsessat ovat tottuneet kuvittelemaan olevansa maailman keskipisteitä joita tulee palvoa ja palvella eikä heille kuulu mitään vastuuta yhtään mistään. Kun tyttöä kasvatetaan siihen että hän on maailman paras tyttö, teki hän mitä hyvänsä, alkaa hän uskoa että hän on maailman paras tyttö ja että hän saa tehdä mitä hän haluaa. Jos mies ei kykene lastenhoitoon, kotitaloustöihin ja antamaan omakotitaloa, kesämökkihuvilaa ja kahta autoa naiselle, ei hän ole naisen arvoinen mies.

Sitten myöhemmin aikuisena petytään ja katkeroidutaan kun fantasiamaailma ei täyttynytkään jota vanhemmat olivat tytölle syöttäneet.

- kirjoitti:

Kuulostaa tyypilliseltä prinsessalta tämä sinun esittämäsi näkemys naisesta. Nämä prinsessat ovat tottuneet kuvittelemaan olevansa maailman keskipisteitä joita tulee palvoa ja palvella eikä heille kuulu mitään vastuuta yhtään mistään. Kun tyttöä kasvatetaan siihen että hän on maailman paras tyttö, teki hän mitä hyvänsä, alkaa hän uskoa että hän on maailman paras tyttö ja että hän saa tehdä mitä hän haluaa. Jos mies ei kykene lastenhoitoon, kotitaloustöihin ja antamaan omakotitaloa, kesämökkihuvilaa ja kahta autoa naiselle, ei hän ole naisen arvoinen mies.

Sitten myöhemmin aikuisena petytään ja katkeroidutaan kun fantasiamaailma ei täyttynytkään jota vanhemmat olivat tytölle syöttäneet.

Lue lisää

...kylläkai se monesti on kuitenkin niin, että se mies jättää sen naisen lapsineen kotiin ja aloittaa itse sen työuran luomisen sen naisen ja lasten kustannuksella?
Aika tekosyy on sekin, että rahaa tuo enempi kotiin, kyllä vähemmälläkin rahalla pärjää.
Paremmin näyttää ainakin menevän niillä pareilla, jotka YHDESSÄ puuhailevat
lasten kanssa ja askareitaan jakaen, kuin näillä vähemmän kotona ja enemmän siellä työputkessa viihdykeilloissaan viihtyen..?
Kyllä täälläkin saa lukea eroa miettivien naisten olevan aika yksin, miehen ollessa omissa menoissaan vähät välittäen yhteisistä tekemisistä?
Se on totta, että liian nuorena ei kannata niitä perheitä perustaa, kyllä nuoruus kannattaa opiskella ja elää, kotista ehtii leikkiä sitten, kun on ensin maailmaa vähän katsellut yksinäänkin.
Tuo oli kummallista, että tyttöjä ei saisi mielestäsi kehua?
Tottakai niin tyttöjä kuin poikiakin pitää pienestä pitäen kannustaa, kehua ja tukea, tuo oli aivan ihmeellinen lausahdus sinulta..?

- kirjoitti:

Kuulostaa tyypilliseltä prinsessalta tämä sinun esittämäsi näkemys naisesta. Nämä prinsessat ovat tottuneet kuvittelemaan olevansa maailman keskipisteitä joita tulee palvoa ja palvella eikä heille kuulu mitään vastuuta yhtään mistään. Kun tyttöä kasvatetaan siihen että hän on maailman paras tyttö, teki hän mitä hyvänsä, alkaa hän uskoa että hän on maailman paras tyttö ja että hän saa tehdä mitä hän haluaa. Jos mies ei kykene lastenhoitoon, kotitaloustöihin ja antamaan omakotitaloa, kesämökkihuvilaa ja kahta autoa naiselle, ei hän ole naisen arvoinen mies.

Sitten myöhemmin aikuisena petytään ja katkeroidutaan kun fantasiamaailma ei täyttynytkään jota vanhemmat olivat tytölle syöttäneet.

Lue lisää

Voi hyvänen aika,
Mitä lukua nyt eletään? jotain 50-lukua vai? Itse ainakin tienaan saman minkä mies, en oleta että mies antaa mulle omakotitaloa tai huvilaa!!! Ne on, mutta yhteisesti hankittu.
Totuushan on, hyvät miehet, se,että nykynainen voi ostaa siivouksen, lastenhoidon ym. ym. ulkopuolelta eikä kukaan enää (toivottavasti!!!!) pidä häntä huonona naisena. Sen sijaan teitä miehiä tarvittaisiin siihen, että pitäisitte vaimoa hyvänä. Kokeilkaapa kuinka paljon nalkutus vähenee kun vaimo saa suukkoja pitkin päivää.

Täällä joku kirjoitti myös pihtaamisesta! No voi hyvää päivää, mies osaa pihdata yhtä hyvin.

Kasvatamme omaa tyttöämme kuin maailman parasta tyttöä, koska hän on sellainen. Mutta se ei tarkoita sitä, että miehen pitäisi häntä palvella.

Tasapainoisessa, onnellisessa kodissa kasvanut tytär ei varmasti näe syytä riistää itseltään henkeä, ei missään oloissa, varsinkaan jos on kristitty. Vaimon syöpäkään ei kehity hetkessä eron takia. Kaikki kunnia muistolleen mutta siinä perheessä ehkä on ollut paha olla avioliiton aikana yhdellä jos toisellakin? Eli ero on ollut seuraus pahasta olosta, ei pahan olon syy.
Hienoa, kun jotkut saavat vaikeatkin ongelmat korjattua avioliittoleireillä ja pariterapiassa. Jos aitoa rakkautta ja kunnioitusta löytyy, kaikki on mahdollista.
Joskus se esimerkiksi miehen ylimielisyydestä/pakenevuudesta/vastustuksesta johtuen ei onnistu mitenkään, jolloin ainoa lääke naisväen pahaan oloon on ero.
Ja tällöin ero tulisi läpiviedä urheasti ajoissa, ennen kuin esim. lapsille tulee mielenterveysongelmia kodin ilmapiirin vuoksi.

Muista kuitenkin sinäkin, että toiset täällä vain mietiskelevät eroa, mutta
eivät toteuta sitä..
Jokainen miettii eroa varmaan jossain vaiheessa elämässään, mutta esim. minä en ole ainakaan sitä toteuttamassa, kunhan vain keskustelen siitä.
Harmi, että vaimosi on tuuliajolla, vaikutat tosi symppikseltä ja siitä harvinaiselta mieheltä, että haluat yrittää liittosi eteen!
Oletko ajatellut mennä vaimosi kanssa tuollaiselle avioliittoleirille?

yksi nainen vain.. kirjoitti:

Muista kuitenkin sinäkin, että toiset täällä vain mietiskelevät eroa, mutta
eivät toteuta sitä..
Jokainen miettii eroa varmaan jossain vaiheessa elämässään, mutta esim. minä en ole ainakaan sitä toteuttamassa, kunhan vain keskustelen siitä.
Harmi, että vaimosi on tuuliajolla, vaikutat tosi symppikseltä ja siitä harvinaiselta mieheltä, että haluat yrittää liittosi eteen!
Oletko ajatellut mennä vaimosi kanssa tuollaiselle avioliittoleirille?

Lue lisää

Ei olla vielä ulkopuolista apua tähän tilanteeseen mietitty. Tosin on kyllä omassa mielessä sellainenkin käynyt. Niin kuin sanoin... "valmis melkein mihin vaan", vaikka olen ko leirejä aiemmin pitänyt lähinnä huvittavina. Jonkinlaiseen pariterapiaan voisin kuitenkin tällä hetkellä itseni kuvitella. Kiitos kommentistasi.

En haluaisi erota... kirjoitti:

Ei olla vielä ulkopuolista apua tähän tilanteeseen mietitty. Tosin on kyllä omassa mielessä sellainenkin käynyt. Niin kuin sanoin... "valmis melkein mihin vaan", vaikka olen ko leirejä aiemmin pitänyt lähinnä huvittavina. Jonkinlaiseen pariterapiaan voisin kuitenkin tällä hetkellä itseni kuvitella. Kiitos kommentistasi.

Lue lisää

Veljeni oli ollut tällaisella avioliittoleirillä Oulussa ja kehoitti meitäkin sellaiselle menemään, jos liitossamme menee asiat umpisolmuun.
Siellä on kuulemma helpompaa käsitellä suhteen sotkuja ammatti-ihmisen kanssa.
Ovat olleet jo kaksi kertaa ja todellakin vaikuttavat onnellisilta, ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta..

niin ne sanoo.. kirjoitti:

Veljeni oli ollut tällaisella avioliittoleirillä Oulussa ja kehoitti meitäkin sellaiselle menemään, jos liitossamme menee asiat umpisolmuun.
Siellä on kuulemma helpompaa käsitellä suhteen sotkuja ammatti-ihmisen kanssa.
Ovat olleet jo kaksi kertaa ja todellakin vaikuttavat onnellisilta, ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta..

Lue lisää

No pitää miettiä tätäkin vaihtoehtoa tarkemmin. Pahoin pelkään että ongelma on siinä että toinen meistä ei enää ole välttämättä halukkas tällaistakaan vaihtoehtoa miettimään.

Minun pitäisi nyt tässä jotenkin ilmeisesti hyväksyä esim. vaimon meneminen treffeille pitkäaikaisen asiakkaansa kanssa. Itse en pysty nyt miettimään minkäänlaisia kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Tuntuu juuri nyt siltä kuin odottaisin "hidasta kuolemaa". Miten voimme ylipäätään elää saman katon alla, vaikka se pitäisi tehdä käytännön syistä eli lapsen kouluun menemisen ja juuri hankitun asunnon vuoksi.

Aika raskaaksi tämä alkaa käydä...

En haluaisi erota... kirjoitti:

No pitää miettiä tätäkin vaihtoehtoa tarkemmin. Pahoin pelkään että ongelma on siinä että toinen meistä ei enää ole välttämättä halukkas tällaistakaan vaihtoehtoa miettimään.

Minun pitäisi nyt tässä jotenkin ilmeisesti hyväksyä esim. vaimon meneminen treffeille pitkäaikaisen asiakkaansa kanssa. Itse en pysty nyt miettimään minkäänlaisia kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Tuntuu juuri nyt siltä kuin odottaisin "hidasta kuolemaa". Miten voimme ylipäätään elää saman katon alla, vaikka se pitäisi tehdä käytännön syistä eli lapsen kouluun menemisen ja juuri hankitun asunnon vuoksi.

Aika raskaaksi tämä alkaa käydä...

Lue lisää

Kuule, kerronpa sulle lyhykäisesti yhden oman juttuni. ;)
Meilläkin oli kriisi mieheni työjuttuihin liittyen ja tein tärskyt nuoruuden ihastukseni kanssa mieheni ollessa omissa menoissaan...
No ensin puhelimessa kuherreltiin ja sitten nähtiin ja ilta yhdessä vietettiin ja yksi pusu vaihdettiin, mutta pitemmälle en halunnutkaan ykskaks mennä, jotenkin olikin ollut vain päässäni koko hömppä juttu ja kun olisi sitten ollut mahdollisuus enempäänkin, ei se tuntunutkaan oikealta.

Jutussa oli vain se hyvä puoli, että mieheni kiinnitti minuun tämän jälkeen ( tiesi menostani) erinlailla huomiota ja itse huomasin haaveiluni olleen vain lapsellista kuvitelmaa ja ikävä tuli omaa miestäni.
Luulenpa, että sinäkin kaipaisit vain hieman tuuletusta vieraan naisen kanssa ajatuksia vaihdellen, se antaisi jotenkin oikeaa perspektiiviä suhteeseenne ja ehkä sinunkin vaimosi silmät avautuisivat..

Usko vaan, kriisejä on kaikilla ja meilläkin on ollut joskus tosi lähellä ero,
mutta yhdessä ollaan edelleen ja nyt on alkanut vaihe, ettei ero puheita enää jakseta, vaan ollaan löydetty tasapaino ja se rauhaisa jakso on tullut, toivottavasti jäädäkseen.
Käy sinäkin läpi ajatuksiasi muiden ihmisten kanssa, huomaat, että et ole yksin ajatuksinesi ja tuo oli ihanasti sanottu, että olisit valmis uudelle tasolle suhteessanne, juuri tuosta on kyse!
Toivotaan, että vaimosikin herää ja huomaa, että olet oikea aarre! ;)

Älä vielä hellitä! kirjoitti:

Kuule, kerronpa sulle lyhykäisesti yhden oman juttuni. ;)
Meilläkin oli kriisi mieheni työjuttuihin liittyen ja tein tärskyt nuoruuden ihastukseni kanssa mieheni ollessa omissa menoissaan...
No ensin puhelimessa kuherreltiin ja sitten nähtiin ja ilta yhdessä vietettiin ja yksi pusu vaihdettiin, mutta pitemmälle en halunnutkaan ykskaks mennä, jotenkin olikin ollut vain päässäni koko hömppä juttu ja kun olisi sitten ollut mahdollisuus enempäänkin, ei se tuntunutkaan oikealta.

Jutussa oli vain se hyvä puoli, että mieheni kiinnitti minuun tämän jälkeen ( tiesi menostani) erinlailla huomiota ja itse huomasin haaveiluni olleen vain lapsellista kuvitelmaa ja ikävä tuli omaa miestäni.
Luulenpa, että sinäkin kaipaisit vain hieman tuuletusta vieraan naisen kanssa ajatuksia vaihdellen, se antaisi jotenkin oikeaa perspektiiviä suhteeseenne ja ehkä sinunkin vaimosi silmät avautuisivat..

Usko vaan, kriisejä on kaikilla ja meilläkin on ollut joskus tosi lähellä ero,
mutta yhdessä ollaan edelleen ja nyt on alkanut vaihe, ettei ero puheita enää jakseta, vaan ollaan löydetty tasapaino ja se rauhaisa jakso on tullut, toivottavasti jäädäkseen.
Käy sinäkin läpi ajatuksiasi muiden ihmisten kanssa, huomaat, että et ole yksin ajatuksinesi ja tuo oli ihanasti sanottu, että olisit valmis uudelle tasolle suhteessanne, juuri tuosta on kyse!
Toivotaan, että vaimosikin herää ja huomaa, että olet oikea aarre! ;)

Lue lisää

Kiitos näistä kommenteistasi. Alunperin olen minäkin syyllistynyt muiden naisten tapaamiseen ja jopa pettämiseen niin että vaimollani ei ole niistä silloin ollut mitään tietoa. Minulla ei ole kuitenkaan todelisuudessa koskaan ollut kehenkään toiseen minkäänlaisia tunteita. Nyt vaimoni kuitenkin tietää kaikesta mitä minulla on vähääkään ollut suhteemme ulkopuolella. Vaimollakin ainakin toinen ihan oikea ihastuminen mieheen muutama vuosi sitten mistä minä olen tietoinen. Näistä aiemmista on päästy yli. Enkä suinkaan väitä tässä olevani mitenkään hienompi ihminen.. Molemmat ovat suunnanneet katseensa toisaalle antaen vieraalle suhteelle mahdollisuuden. Kuitenkin jollain tasolla tuntuu että molemmat ymmärtävät mistä nämä lipsahdukset johtuvat.
Luulen että vaimoni tunteet minua kohtaan ovat muutenkin kuihtuneet niin paljon, että hän ei senkään vuoksi haluaisi jatkaa. Arvelisin, että tilanne juuri nyt niin, että hän todella haluaa eron ja hän ei ole vielä löytänyt rohkeutta sanoa sitä niin, että se on lopullista. Olen moneen otteeseen hänelle sanonut haluavani oikeasti yrittää vielä. Hänen ajatuksensa tietäen en halua enää "painostaa" häntä suuntaan enkä toiseen ja pahimmalta tuntuu juuri nyt tällainen kelluva tilanne. En jaksa enää edes pohtia sitä miten poikamme selviää kun tässä yrittää pahasta olosta oirelevan vatsan kanssa itse pärjillä.

En epäile ettenkö erosta selviäisi, mutta kokonaisuudessaan minulla ja meillä koko pereheellä on juuri nyt niin paljon hävittävää, että yritän vielä nähdä sen auringon paistavan tähän risukasaan suuren pettymyksen uhallakin.

Ei se pettäminenkään pitkässä suhteessa mikään tabu enään ole,
moni liitto on juuri sentakia pelastunut, kun haluton ei enää välitä seksistä ja haluava on käynyt sitten tarpeillaan muualla..
Miksi muuten hyvä liitto pitäisi tuollaisen tarpeen takia muka lopettaa?
Vanhanaikainen ajattelumalli..
Seksillä ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

tarpeet jokaisella kirjoitti:

Ei se pettäminenkään pitkässä suhteessa mikään tabu enään ole,
moni liitto on juuri sentakia pelastunut, kun haluton ei enää välitä seksistä ja haluava on käynyt sitten tarpeillaan muualla..
Miksi muuten hyvä liitto pitäisi tuollaisen tarpeen takia muka lopettaa?
Vanhanaikainen ajattelumalli..
Seksillä ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Lue lisää

Niin, miksi pitäisi muuten toimiva liitto lopettaa, jos vaikka nainen ei enää halua ja mies haluaa seksiä?
Pitäisikö toisen vaan kärvistellä ja vedellä käteen, vaikka se on ollut yksi syy naimisiin menoon, että saa turvallista seksiä naiselta?
Kyllä seksi kuuluu normaaliin elämään ja jos toinen ei enää halua, on oikeus käydä vieraissa, liiton siitä kaatumatta.
Varsinkin jos on jo lapsetkin tehtynä ja omaisuus yhteistä..
Homman voi tehdä niin hienotunteisesti, ettei siitä kumppanikaan kärsi.
Itselläni on niin fiksu salapano, ettei ole mitään muuta minusta vailla, kun yöpymistä silloin tällöin.
Häntä en rakasta, mutta kunnioitan ja himoitsen.
Vaimoani taas rakastan ja palvon.

seksi on tarve. kirjoitti:

Niin, miksi pitäisi muuten toimiva liitto lopettaa, jos vaikka nainen ei enää halua ja mies haluaa seksiä?
Pitäisikö toisen vaan kärvistellä ja vedellä käteen, vaikka se on ollut yksi syy naimisiin menoon, että saa turvallista seksiä naiselta?
Kyllä seksi kuuluu normaaliin elämään ja jos toinen ei enää halua, on oikeus käydä vieraissa, liiton siitä kaatumatta.
Varsinkin jos on jo lapsetkin tehtynä ja omaisuus yhteistä..
Homman voi tehdä niin hienotunteisesti, ettei siitä kumppanikaan kärsi.
Itselläni on niin fiksu salapano, ettei ole mitään muuta minusta vailla, kun yöpymistä silloin tällöin.
Häntä en rakasta, mutta kunnioitan ja himoitsen.
Vaimoani taas rakastan ja palvon.

Lue lisää

...Ja tässä syy miksi minä en enää miehiin päin sylkäisekään.

Uudet kuviot kirjoitti:

...Ja tässä syy miksi minä en enää miehiin päin sylkäisekään.

Tahdon siis seksiä vain naisten kanssa, siinä syy.

Uudet kuviot kirjoitti:

Tahdon siis seksiä vain naisten kanssa, siinä syy.

No pää-asia että lopetit viimein sen limppimisen miesten päälle.. ;D
Jo kolmas takki rään peitossa, perskele......

Olen pahoillani puolestasi..
Onhan tuo väärin tuollainen.
Voimia sulle kuitenkin lasten parissa, sitä tarviit!

Jos noin, silloin parempi tieten erota tai jos viina on ongelmana.
Mutta tuo, että on rouvilla tylsäääääää!!!!!!
Mikä helvetin ero peruste se muka on?
Tuollaiset akat kovaan risusavotta työhön tuonne metsiin, niin kyllä tylsyydet unohtuu!
Suomalaiset valittajarouvat on niin pilalle hemmoteltuja, ettei ne tiedä kovasta työnteosta mitään!
Mies tuo rahat kotiin ja akat vaan suunnittelee, mihin nekin tuhlaisi, huoh!

Taitaa nämä tylsyyttään valittavat rouvat täällä olla juuri noita nippanappa 30v täyttäneitä, jotka ovat liian helposti kaiken saaneet ja nyt ei näy edessä päin mitään haaveita oman kumppanin kanssa...

Muistan itsekkin nuorempana joskus pienten lasten uuvuttamana miettineeni eroa, kun miehestä ei tuntunut tarpeeksi tukea olevan, mutta kun sen "ikäkriisin" ohitin ja lapsetkin kasvoi ja älysin alkaa hommaamaan omaakin elämää harrastuksineen, ero ajatukset kaikkosivat.

Miehillä varmaan tällainen vastaava eron miettiminen tulee joskus 50v, joten eiköhän ne ole enempi juuri tällaisia tuulihattuja nämäkin mietteet...
Viina on se vittumaisin erojen alkuunpanija ja se, jos mikä on hyvä syy eroon, siinä syödään kumppani niin henkisesti loppuun, että sitä ei tarvitse kenenkään kestää! Voimia sulle kuitenkin jatkoonkin!