PARISUHDE-MUKA-"YKSINÄISET" ÄRSYTTÄÄ

tarkennus edelliseen: "Laita sen ruman tavismiehes karvainen kikkeli suuhun.."

""onhan sil sentään äiti ja isä!!! ja sisko ja velikin!! ja naapuri!! joten miten se kehtaa valitaa yksinäisyyttään!!!!11111""

Parisuhde on täysin eri asia kuin naapurit ja muu perhe. Silloin joku on sinut hyväksynyt ja sinä hänet.

Yksinäisyyden tunne ei ole sama asia, kuin yksinäisyys. Nälän tunnettakin voi tuntea, vaikka söisikin jatkuvasti, mutta se on vaan tunne, ei oikeata nälkää.

................ kirjoitti:

Yksinäisyyden tunne ei ole sama asia, kuin yksinäisyys. Nälän tunnettakin voi tuntea, vaikka söisikin jatkuvasti, mutta se on vaan tunne, ei oikeata nälkää.

Höpsis.
Sama asia. Molemmat tuntevat olevansa yksin tässä maailmassa.
Eri elämäntilanne, mut muuten ei eroa.

Ja miksi edes pitää laittaa toinen edelle toista?
Ainahan jokainen tuntee että "juuri minä olen maailman yksinäisin ihminen" ja se on silloin kyseiselle ihmiselle absoluuttinen totuus. Kukaan muu ei sitä vähättelemällä saa pois.

kylläjoo... kirjoitti:

Höpsis.
Sama asia. Molemmat tuntevat olevansa yksin tässä maailmassa.
Eri elämäntilanne, mut muuten ei eroa.

Ja miksi edes pitää laittaa toinen edelle toista?
Ainahan jokainen tuntee että "juuri minä olen maailman yksinäisin ihminen" ja se on silloin kyseiselle ihmiselle absoluuttinen totuus. Kukaan muu ei sitä vähättelemällä saa pois.

Lue lisää

Eihän siinä todellakaan ole mitään eroa, jos toinen on yksin joka hetki, juttukumppaninaan oma itsensä ja seinät, ja toisella on kavereita ja oma kultsi, joiden kanssa voi keskustella, joilta saa hellyyttä, joilta saa seksiä, jotka ovat aina valmiina jeesaamaan ja tukemaan ja jotka ovat läsnä. Se, joka on yksin ei voi, kuin kuvitella ja unelmoida, mutta unelmat eivät anna fyysistä kosketusta, ne eivät anna apua, eikä tukea, eikä niiden kanssa voi keskustella.

Tällainen seurapiiri-ihminen, joka tuntee itsensä niin saatanan yksinäiseksi, voisi kokeilla olla muutaman vuoden ihan oikeasti yksin, niin eiköhän rupea tekemään mieli palata oman kultsin kainaloon ja kamujen luo jauhamaan paskaa, kun tuollainen "yksinäisyys" saattaakin yllättäen tuntua huomattavasti miellyttävämmältä.

Tämä itselleen seuraa pitävä ei ainoastaan tunne oloaan yksinäiseksi, vaan hän todellakin on sitä, kun taas tämä toinen vain tuntee olevansa sitä, vaikkei olekaan. En usko, että rullatuolissa istuva jalatonkaan osaisi antaa paljoakaan sympatiaa vieressä seisovalle ihmiselle, joka valittaa, kun tuntuu vähän jalattomalta. Itse asiassa hän ottaisi sen hyvin herkästi vittuiluna.

................ kirjoitti:

Eihän siinä todellakaan ole mitään eroa, jos toinen on yksin joka hetki, juttukumppaninaan oma itsensä ja seinät, ja toisella on kavereita ja oma kultsi, joiden kanssa voi keskustella, joilta saa hellyyttä, joilta saa seksiä, jotka ovat aina valmiina jeesaamaan ja tukemaan ja jotka ovat läsnä. Se, joka on yksin ei voi, kuin kuvitella ja unelmoida, mutta unelmat eivät anna fyysistä kosketusta, ne eivät anna apua, eikä tukea, eikä niiden kanssa voi keskustella.

Tällainen seurapiiri-ihminen, joka tuntee itsensä niin saatanan yksinäiseksi, voisi kokeilla olla muutaman vuoden ihan oikeasti yksin, niin eiköhän rupea tekemään mieli palata oman kultsin kainaloon ja kamujen luo jauhamaan paskaa, kun tuollainen "yksinäisyys" saattaakin yllättäen tuntua huomattavasti miellyttävämmältä.

Tämä itselleen seuraa pitävä ei ainoastaan tunne oloaan yksinäiseksi, vaan hän todellakin on sitä, kun taas tämä toinen vain tuntee olevansa sitä, vaikkei olekaan. En usko, että rullatuolissa istuva jalatonkaan osaisi antaa paljoakaan sympatiaa vieressä seisovalle ihmiselle, joka valittaa, kun tuntuu vähän jalattomalta. Itse asiassa hän ottaisi sen hyvin herkästi vittuiluna.

Lue lisää

"Eihän siinä todellakaan ole mitään eroa, jos toinen on yksin joka hetki, juttukumppaninaan oma itsensä ja seinät, ja toisella on kavereita ja oma kultsi, joiden kanssa voi keskustella, joilta saa hellyyttä, joilta saa seksiä, jotka ovat aina valmiina jeesaamaan ja tukemaan ja jotka ovat läsnä. Se, joka on yksin ei voi, kuin kuvitella ja unelmoida, mutta unelmat eivät anna fyysistä kosketusta, ne eivät anna apua, eikä tukea, eikä niiden kanssa voi keskustella. "


Siinä on vielä sekin puoli että yhteiskunnan taholta olet paljon hyväksytympi jos olet suhteessa kuin jos et olisi.

Yksinäiset ihmiset (siis ne täysin yksin olevat) eivät kerää kiitosta missään piireissä paitsi ehkä tämmöisillä palstoilla. Muuten ihmiset katsovat aika pahansuopaisestikin ja tuossa on vaarana entistä vahvempaan syrjäytymiseen.

Erottaisin siis "parisuhdeyksinäisyyden" totaaliyksinäisyydestä täysin. Toiseen voi kuolla, toisesta nyt voi "vähän kärsiä".

34543543534 kirjoitti:

"Eihän siinä todellakaan ole mitään eroa, jos toinen on yksin joka hetki, juttukumppaninaan oma itsensä ja seinät, ja toisella on kavereita ja oma kultsi, joiden kanssa voi keskustella, joilta saa hellyyttä, joilta saa seksiä, jotka ovat aina valmiina jeesaamaan ja tukemaan ja jotka ovat läsnä. Se, joka on yksin ei voi, kuin kuvitella ja unelmoida, mutta unelmat eivät anna fyysistä kosketusta, ne eivät anna apua, eikä tukea, eikä niiden kanssa voi keskustella. "


Siinä on vielä sekin puoli että yhteiskunnan taholta olet paljon hyväksytympi jos olet suhteessa kuin jos et olisi.

Yksinäiset ihmiset (siis ne täysin yksin olevat) eivät kerää kiitosta missään piireissä paitsi ehkä tämmöisillä palstoilla. Muuten ihmiset katsovat aika pahansuopaisestikin ja tuossa on vaarana entistä vahvempaan syrjäytymiseen.

Erottaisin siis "parisuhdeyksinäisyyden" totaaliyksinäisyydestä täysin. Toiseen voi kuolla, toisesta nyt voi "vähän kärsiä".

Lue lisää

Joo, yhteiskunta tosiaan ihan syrjii yksinäisiä. Kesälomaakaan et välttämättä saa pitää kesällä, kun perheellisten täytyy saada pitää lomat penskojen kanssa samaan aikaan. Ne ovat ne yksinäiset, jotka joutuvat aina myötäilemään näitä, joilla muutenkin on se onni löytynyt. Joskus oli joku juttu lehdessä, kuinka yksinäisten lomamatkatkin voivat tulla kalliimmaksi, kun pariskunnat saavat alennuksia esim. hotellihuoneistaan ja ties mistä muusta, kun yksinäiset joutuvat maksamaan täyden hinnan. Eikö se nyt hitto jo riitä, että pääsee oman kultsin kanssa läyhäämään paratiisiin? Eikö juuri yksinäisten kohdalla voisi vähän kompensoida hinnasta?

Se on tässä yhteiskunnassa sellainen juttu, että mitä helpompaa ihmisellä on(rahat, kaverit jne.), niin sitä helpommaksi heidän olonsa tehdään. Hyvä esimerkki on juuri pankkien palvelumaksut, joista joutuu maksamaan täyden hinnan juuri ne köyhimmät, kun taas rikkaiden ei tarvitse maksaa niistä juuri mitään. En edes ymmärrä, mikä pointti tuossa hintojen alentamisessa on? Eihän nyt kukaan porho sen takia rahojaan pankkiin syydä, kun saa vähän helpotusta palvelumaksuihin. Taitaa olla vaan ihan puhdasta vittuilua. Sama juttu on kaikenmaailman kaverialennuksien kanssa. Porukalla on aina hauskempaa ja he saavat siitäkin helpotusta, kun taas yksinäisten mieltä kohottaa taas täysi maksu siitä, ettei ole kavereita.

34543543534 kirjoitti:

"Eihän siinä todellakaan ole mitään eroa, jos toinen on yksin joka hetki, juttukumppaninaan oma itsensä ja seinät, ja toisella on kavereita ja oma kultsi, joiden kanssa voi keskustella, joilta saa hellyyttä, joilta saa seksiä, jotka ovat aina valmiina jeesaamaan ja tukemaan ja jotka ovat läsnä. Se, joka on yksin ei voi, kuin kuvitella ja unelmoida, mutta unelmat eivät anna fyysistä kosketusta, ne eivät anna apua, eikä tukea, eikä niiden kanssa voi keskustella. "


Siinä on vielä sekin puoli että yhteiskunnan taholta olet paljon hyväksytympi jos olet suhteessa kuin jos et olisi.

Yksinäiset ihmiset (siis ne täysin yksin olevat) eivät kerää kiitosta missään piireissä paitsi ehkä tämmöisillä palstoilla. Muuten ihmiset katsovat aika pahansuopaisestikin ja tuossa on vaarana entistä vahvempaan syrjäytymiseen.

Erottaisin siis "parisuhdeyksinäisyyden" totaaliyksinäisyydestä täysin. Toiseen voi kuolla, toisesta nyt voi "vähän kärsiä".

Lue lisää

"Erottaisin siis "parisuhdeyksinäisyyden" totaaliyksinäisyydestä täysin. Toiseen voi kuolla, toisesta nyt voi "vähän kärsiä". "

Molempiin voi kuolla.
Valitettavasti.

Turha puhua asioista joista et tiedä.

"Yksinäisten pitäisi pitää yhtä. Olla toistensa puolella. Ajaa yksinäisten asiaa.
Onko sillä nyt oikeasti mitään väliä onko toisella äiti, isä, sisko, veli, kaveri, ystävä, tyttöystävä, vaimo, aviomies, tuttavia, naapureita... Jos on yksinäinen, on yksinäinen. Pitääkö siinä alkaa tuttavia ja sukulaisia laskemaan, ja se jolla on vähiten, voittaa? Mitä hyötyä siitä on? "


Yksinäisyys ei toimi yhdistävänä tekijänä erilaisten ihmisten kanssa. Jos näin olisi kohta kaikki ihmiset olisivat ystäviä toistensa kanssa.


Tuota hyvin voisi kuvata vaikka sillä että parisuhdeyksinäinen sanoisi toiselle tyypille "Voitaisko me tavata viikon päästä kun mä oon kultsin kanssa koko viikon kahdestaan...". Totaaliyksinäinen sanoisi: "Me voidaan tavata ihan minä viikonpäivänä tahansa mulla ei oo muita suunnitelmia".

34543543 kirjoitti:

"Yksinäisten pitäisi pitää yhtä. Olla toistensa puolella. Ajaa yksinäisten asiaa.
Onko sillä nyt oikeasti mitään väliä onko toisella äiti, isä, sisko, veli, kaveri, ystävä, tyttöystävä, vaimo, aviomies, tuttavia, naapureita... Jos on yksinäinen, on yksinäinen. Pitääkö siinä alkaa tuttavia ja sukulaisia laskemaan, ja se jolla on vähiten, voittaa? Mitä hyötyä siitä on? "


Yksinäisyys ei toimi yhdistävänä tekijänä erilaisten ihmisten kanssa. Jos näin olisi kohta kaikki ihmiset olisivat ystäviä toistensa kanssa.


Tuota hyvin voisi kuvata vaikka sillä että parisuhdeyksinäinen sanoisi toiselle tyypille "Voitaisko me tavata viikon päästä kun mä oon kultsin kanssa koko viikon kahdestaan...". Totaaliyksinäinen sanoisi: "Me voidaan tavata ihan minä viikonpäivänä tahansa mulla ei oo muita suunnitelmia".

Lue lisää

Jaa-a....
Olen parisuhteessa. Ja mä sanoisin kuten totaaliyksinäinen: "Me voidaan tavata han minä viikonpäivänä tahansa mulle ei oo muita suunnitelmia".

Olen parisuhteessa ja yksinäinen.

Vaimoni sairauden takia olen henkisesti todella yksin.

Tilanteita on hyvin erilaisia, ei koskaan saisi niputtaa esim. kaikkia "parisuhdeyksinäisiä" yhteen nippuun.

Olen käynyt läpi helvetin, käyn sitä läpi yhä. Mielenterveys lujilla.
Olen yksin. Aivan sama mitä jotkut ns. "totaaliyksinäiset" sanovat tai vähättelevät, olen kärsinyt yksinäisyydesta enemmän kuin useimmat yksin asuvat.

"Syytä itseäsi yksinäisyydestäsi, kun kerran mikään ei riitä tai kelpaa! Ratkaisu yksinäisyyteesi on lähempänä kuin tajuatkaan, mutta ei ehei, istut vaan yksin koneella haukkumassa muita. Se jos mikä on sairasta. "


Kyllä syy usein löytyy ainakin osittain peilistä. Tosin jos ei ole ihminen joka sopeutuu yhteiskuntaan kuin muut jää lähes takuulla yksin. Parisuhteenkin löytyminen joillekin voi olla työn takana. Miesten kohdalla ongelma yleensä on paljon pahempi.