Veikkaus saanut nuhteita..

Valtion asettamat tulotavoitteet ovat ristiriidassa rajoitusten perusteena olevan yleisen tavoitteen kanssa, jonka mukaan yksityistä tai taloudellista voitontavoittelua estämällä pelaajia suojellaan liiallisesta pelaamisesta aiheutuvista haitoista.

Rajoituksilla ei myöskään voida johdonmukaisella tavalla saavuttaa yksityisen voiton estämisen tavoitetta, sillä Veikkauksen jälleenmyyjäverkosto perustuu yksityisyrityksiin, joille urheiluvedonlyöntipalveluiden myynti on yksi toimeentulon lähde. Yksityiset jälleenmyyjät hyötyvät myös Veikkaukselle asetetuista tulotavoitteista sekä myynnin kasvusta.

Nämä seikat estävät komission mukaan sen, että yksityisen voitontavoittelun estämistä ja pelaajien suojelun tavoitetta käytetään palveluiden tarjoamisen vapauden rajoittamisperusteina.

B. Kuluttajien suojeleminen ja pelaamisesta aiheutuvien ongelmien ehkäisy

Kuluttajien suojelemisen ja pelaamisesta aiheutuvien ongelmien ehkäisemisen osalta komissio viittasi Gambelli-tuomiosta (asia C-243/01) ilmenevään EY-tuomioistuimen kantaan, jonka mukaan monopoliaseman perusteluina ei voi käyttää pelimahdollisuuksien vähentämistä yhteiskuntajärjestyksen vuoksi, jos monopoliyhtiön sallitaan samanaikaisesti houkuttelevan ja rohkaisevan kuluttajia osallistumaan rahapeleihin.

Komissio arvioi Veikkauksen kaupallisen tiedottamisen johdonmukaisuutta kokonaisstrategian perusteella. Komission mukaan Veikkaus käyttää kaupalliseen tiedottamiseen järjestelmällisesti ja aktiivisesti useita kanavia kuten tuotemainontaa, sponsorointia ja jakeluinvestointeja. Yhtiön kaikki markkinointitoimenpiteet tähtäävät liiketoiminnan edistämiseen.

Vaikka urheiluvedonlyönti- ja veikkauspelien markkinointikustannuksia Veikkauksen tarjoamien muiden rahapelien markkinointikustannuksista ei varmuudella pystytä erottelemaan, edistävät investoinnit myös urheiluvedonlyönti- ja veikkauspelejä.

Komissio tulkitsi kaupallisen viestinnän menoja laajasti, ja sen mukaisesti suhdetoimintaan, brändin kehittämiseen ja muihin vastaaviin toimintoihin liittyvät menot tulisi huomioida arvioitaessa urheiluvedonlyönti- ja veikkauspelien markkinointia.

Pelaamisesta aiheutuvien haittojen osalta komissio kiinnitti huomiota siihen, että vaikka Suomen lainsäädännössä selkeästi säädetään tavoitteiksi väärinkäytösten estäminen ja pelaamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen, ei Suomen virallisessa ilmoituksessa ollut lainkaan viitattu valtion sellaisiin menoihin tai toimiin, joilla kuluttajia pyrittäisiin suojelemaan tai ehkäisemään peliriippuvuutta.

Nämä seikat huomioiden komissio päätyi katsomaan, ettei arpajaislain rajoituksia voi perustella kuluttajien suojelemisella ja tarpeella estää peliriippuvuuden yleistyminen.

C. Pelitoiminnan asianmukaisuuden turvaaminen ja rikosten torjunta

Komissio ei Suomen vastauksen perusteella löytänyt yhtäkään perustetta kaikkien rajat ylittävien rahapelipalveluiden rajoituksille, varsinkin jos palveluita tarjoaa valtuutettu tarjoaja, joka on laillisesti sijoittautunut johonkin toiseen jäsenvaltioon, ja jossa häntä valvotaan asianmukaisesti.

Vaikka EY-tuomioistuin on antamissaan rahapeliratkaisuissaan vahvistanut, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta uhkapelialalla taattavan suojan tason ja keinojen suhteen, tulee toimilupaharkinnassa ottaa huomioon myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden laillisiin rahapelitoimijoihin kohdistetut valvontatoimet sekä muiden jäsenvaltioiden saman alan lainsäädännön tavoitteet.

Näin ollen jos tiettyjen rahapelien tarjonta on sallittu sekä kohde- että kotijäsenvaltiossa, ja molemmat jäsenvaltiot pyrkivät tosiasiallisesti samoihin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin ja samantasoiseen suojaan, ei palveluidentarjoajaa saa kieltää tarjoamasta palveluitaan kohdejäsenvaltiossa.

Komissio katsoi, ettei arpajaislain rahapeli- ja vedonlyöntitoiminnan järjestämisen ja edistämisen rajoitukset ole rikollisen toiminnan estämiseksi ilmoitettuun pakottavaan syyhyn nähden tarpeellisia eivätkä oikeasuhteisia, eivätkä ne täten ole yhdenmukaisia EY:n 49 artiklan kanssa.

Näillä perusteilla komissio antoi Suomelle perustellun lausunnon, jonka mukaan Suomi on jättänyt täyttämättä EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan mukaiset velvollisuutensa, koska Suomen arpajaislaissa asetetaan rajoituksia urheiluvedonlyöntipalveluiden järjestämiselle siten, että toisesta jäsenvaltiosta ei voi tarjota urheiluvedonlyöntipalveluita etäpalveluna (esim. internetissä) Suomeen sijoittautumatta tänne.

Komission mukaan Suomen viranomaiset eivät myöskään tarkastele, säännelläänkö yleiseen etuun liittyviä kysymyksiä jo ulkomaisen rahapelipalveluiden tarjoajan kotijäsenvaltiossa. Lisäksi arpajaislain kielto mainostaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden urheiluvedonlyöntipalveluiden tarjoajien toimintaa rajoittaa sekä heidän että suomalaisten ja myös ulkomaisten media- ja mainosalan toimijoiden mahdollisuuksia tarjota palveluitaan EU:n alueella.