Hei tuore äiti!

Itse ainakin halusin ne ekat viikot olla rauhassa isän kanssa ja tutustua uuteen tulokkaaseen. Sen jälkeen ehkä eniten olisin kaivannut siivousapua. Imetys oli meillä tosi aikaavievää/sitovaa ja hankala tehdä juoksuimettäen mitään kotitöitä.

Tuo vauvan ulosvienti on hyvä idea :)

Voi, miten ihana ystävä oletkaan! On tosi mukava ajatus tarjota apuaan. :) Sinuna kysyisin kyllä ihan suoraan äidiltä minkälaista apua hän kaipaa. Varmaankin sen isyysloman ajan perhe haluaa oleskella keskenään, mutta sen jälkeen apu on varmastikin äidille kullanarvoista. On kuitenkin hyvin perhekohtaista, mitä apua kukin kaipaa. Vaunulenkki on varmasti monille sopiva juttu, koska sillä aikaa äiti voi hengähtää ja tehdä ihan, mitä haluaa. Nukkua, siivota, mitä vain. Voit toki myös tarjoutua auttamaan kotitöissä. Tai sitten voit leipoa jotain ja mennä kahvittelemaan seuraksi, jos äiti ei kaipaa sen kummempaa apua. Kysy rohkeasti ja esittele vaikka eri vaihtoehtoja (juuri tuo vaunulenkki, siivous yms.), niin äiti uskaltaa kursailematta kertoa mikä olisi hänen mieleensä. :)

Voi kun mullakin ois ollu tuollainen ystävä kun pikkunen syntyi (ja nyt isompanakin jo).
Itse olisin toivonut seuraa vauvan kanssa kun oltiin kahdestaan helposti se 14h päivässä :< Vauvan Isä teki (ja tekee..) pitkiä työpäiviä niin joskus oli todella tylsää olla vauvan kanssa kaksistaan kotona. Nytkin olisi kiva kun joku tulisi joskus kahvittelemaan ihan vaan huvin vuoksi niin olisi seuraa. Jos haluan seuraa niin joudun lähtemään niiden kavereiden luokse itse kylään ja kun en halua tuota poikaa kaupungilla kuljettaa. Eikä tuo 7kuinen enää edes viihdy pitkiä aikoja rattaissa,kun pitäs päästä ryömimään...

Itse en antanut vauvaa kenenkään mukaan vaunulenkille,kun vasta 2,5kk vanhana Mummin kanssa. Olin niin kiinni vauvassa ja ne ensimmäiset 4vkoa elettiin semmosessa symbioosissa :D
Mutta tämä on ihan äitikohtaista :) Uni on yleensä tervetullutta joka äidille ja se että joku muu pitää vauvaa hetken sylissä ja viihdyttää! Meillä ainakin niin paljon virikettä vaativa tyyppi, että on ihanaa kun joku muu jaksaa leikkiä hänen kanssaan :)

Meillä anoppi auttoi sillä että kun tultiin sairaalasta kotiin, niin oli tehnyt meille ison kipon pastasalaattia mikä oli tosi hyvä apu, koska ei tarvinnut heti lähteä kauppaan ja alkaa kokata. Siivousapu olis kanssa kelvannut :) Me ei "uskallettu"/haluttu antaa vauvaa edes pieneksi aikaa hoitoon vaikka anoppi kovaa tarjoutui, mutta tietysti riippuu henkilöstä. Jollekkin se että pääsee pieneksi aikaa kävelylle tai saunaan voi olla tosi tärkeää jaksamisen kannalta.

Itse en ehkä ihan heti haluasi antaa vauvaa muille hoitoon,on itse niin kiinni vielä vauvassa että ehkä muutaman kuukauden päästä vaunulenkit jne olisi kiva,mutta kun vauva on vielä pieni niin ehkä juuri seuraa olisin kaivannut että ei tarvisi kokoajan olla kaksin vauvan kanssa..eikä ruokaa jaksaisi aina laittaa niin voithan viedä vaikka jtn syömistä...:p

Oletpa ihana ystävä!

Itse olisin ainakin ilahtunut jos joku olisi tehnyt ruokaa ja tuonut sen mukanaan. Ihan pienen vauvan kanssa imetykset kestivät ja kestivät, joten oma syöminen meinasi vähän jäädä.

Hei, olet ihan mahtava ystävä! Itse esikoisen 8 vk sitten saatuani olin niin "järkyttynyt" elämän mullistumisesta että vaikka rakastin vauvaa hurjasti, koin todella tärkeäksi kahdenkeskiset hetket mieheni kanssa. Kaipasin jotain tuttua ja turvallista ja minulle nuo hetket olivat juuri sitä. Voimaa antoi uskomattoman paljon se kun pääsin kauppaan kahdestaan tai niinkin yksinkertainen juttu kuin päästä kahdestaan kaikessa rauhassa saunaan! Ei tarvinnut olla vauvasta kauaa erossa mutta sai kuitenkin hiukan etäisyyttä äitiyden tuomaan ajatus ja tunne myllerrykseen joka helpotti kovasti orastavan baby bluesin torjumista. Eli vaikka isi onkin vapaalla, ei minusta ole yhtään hölmöä tarjoutua olemaan vauvan kaverina hetken jotta äiti ja isä pääsevät ihan hetkeksi nauttimaan toistensa seurasta, ihan vaikka sinne saunaan, ilman että tarvitsee olla toisen silmän ja korvan pinnasängyn reunalla koko ajan :)

Itse olen reilun 3 viikkoa vanhan tytön tuore äiti, enkä antaisi lastani kenenkään hoitoon. En edes, vaikka tuntisin henkilön kuinka tahansa hyvin. Vastasyntynyt tarvitsee hoitajakseen omaa äitiänsä, ei ulkopuolinen pysty edes ruokkimaan lasta mikäli lapsi on täysimetyksellä. Mutta siivousapu varmasti voisi kelvata, ja ruuanlaitto on aikamoista askartelua kun pitäisi samaan aikaan huolehtia kaiken etusijalle menevistä lapsen tarpeista (imetys,vaipanvaihdot,seurustelu lapsen kanssa jne...). Kysy suoraan ystävältäsi tarvitseeko hän apua ja jos niin minkälaista apua hän haluaisi. Varmasti osaa arvostaa, kunhan et liian tiukasti tuppaudu :)

Mä en kaipaisi niinkään hoitoapua, mutta aikuista seuraa kyllä! Miehen kanssa ei tuu kauheen paljoa iltaisin juteltua ja äitikavereita ei juurikaan ole. Itse arvoistaisin tosi paljon sitä, että joku tulisi kyläilemään/kahvittelemaan mun luo kun vauvan ja taaperon kanssa ei niin helposti tuu lähdettyä kaupungille tapaamaan kavereita. Mut kaikki on niin erilaisia, että kannattaa tietysti kysyä siltä omalta kaverilta!