Itsensä hylkääminen!

Keissa

Yksinäisin ja onnettomin kaikista on se ihminen, joka on hyljännyt itsensä.

Sain tämän oivalluksen lukiessani Irja Kilpeläisen kirjaa: Ajatuksia yksinäisyydestä, v. 1980

Hän on hyljännyt itsenä ulkopuolelle kaiken avun, hän on lukinnut itsensä huoneeseen , jonka jokainen ovi ja ikkuna on suljettu, hän ei haluakkaan raottaa mitään niistä.

15

528

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • '-'

      keksihirmu

    • lottamari<3

      Onko hän silti yksinäinen, jos itse on valinnut ja halunnut olla yksin? Minusta yksinäinen on sellainen, joka haluaisi muiden seuraa, mutta ei saa. Yksinäisyys voi olla valittu tai valitsematon osa,.näiden kahden välillä on ero ja siihen väliinkin mahtuu vielä monenlaista muuta yksinäisyyttä...

      Ihmisistä voi tulla tai olla jollekin enemmän haittaa kuin hyötyä ja silloin sitä voi päätyä ja valita mielummin yksinäisyyden kuin kuunnella Jobin kaltaisten ystävien vaatimuksia siitä miten sinun tulisi olla ja elää.

      Mitä on itsensä hylkääminen? Hylkäämmekö silloin itsemme, kun kiellämme muut? Eikö ihminen voi elää onnellisena erakkona? Kuka päättää siitä olenko onnellinen yksin vai kaksin, omassa maailmassani, toisten tekemässä maailmassa,....MINÄ itse päätän..vain MINUN kokemuksellani on merkitystä minulle itselleni.

      • mieluummin itsekseen

        Niin maailmassa on liikaa ihmisiä jotka tietävät että miten he itse tarvitsevat ja ajattelevat kaikkien tarvitsevan samoja asioita tältä pojalta.

        Tälläiselle ihmiselle esim. vammainen ei voi koskaan olla täysin onnellinen, koska vammainen on aina tietyllä lailla "epäkelpo" ihminen saavuttamaan sen onnellisuuden mikä tälläiselle henkilölle itselleen toisi onnellisuutta.

        Usein ihmiset ajattelevat että ne ns. lähimmäiset ihmiset ovat onnellisuuden tae monille itselleen ja varsinkin niille joilla ei välttämättä ole muita. Mutta nämä toiset henkilöt voivat ajatella että nuo lähimmäiset ihmiset ovat juuri yksi syy joka tuottaa lisää ärsytystä ja ahdistusta eli mieluummin ollaankin itsekseen kuin väkisin toisten kanssa.


    • sitä kai tarkoittaa

      Kirjoittaja tarkoittaa hekilöä joka on käpertynyt omaan kuoreensa simpukan tavoin ja eristänyt itsensä valtavan torjuntamuurinsa sisään. Hän on onneton ja yksinäisyydensa vanki: hän vihaa, halveksii itseään, kuvittelee että hänet on hylätty, mutta tavallaan on itse kadottanut oman minuutensa ja arvonsa: ei kelpaa toisille kuin ei kelpaa itselleenkään.
      Omavalintainen erakko on onnellinen, mutta yksinäisyydestä kärsivä kärsii mutta ei päästä ketään lähelleen. Ei ymmärrä sitäkään, että sinne kerrostalon ovelle ei tule kukaan muu kuin joku jehovantodistaja tai kaupustelija. Jos jää pyörimään omaan itsesääliin ja katkeruuteen niin ei ole kovin haluttua seuraa.

      • kaksi puolta

        "Kirjoittaja tarkoittaa hekilöä joka on käpertynyt omaan kuoreensa simpukan tavoin ja eristänyt itsensä valtavan torjuntamuurinsa sisään. Hän on onneton ja yksinäisyydensa vanki: hän vihaa, halveksii itseään, kuvittelee että hänet on hylätty, mutta tavallaan on itse kadottanut oman minuutensa ja arvonsa: ei kelpaa toisille kuin ei kelpaa itselleenkään."


        Tuon asian voi tulkita monella tavalla eli
        - a.) tarkoitetaan henkilöä joka vastentahtoisesti toimii noin mutta yleisempi mukaelma on
        - b.) eli muut ihmiset määrittelevät tämän toisen henkilön "yksinäisyyden" ja sen miten kyseisen henkilön pitäisi olla ja elää ollakseen "onnellinen".

        Omaan hyvin vastaavanlaisia kokemuksia eli käytännössä muiden ihmisten vihanpito on vaikuttanut niin että on käynyt vähän edellä mainitulla tavalla. Mutta samalla nämä henkilöt "kaikessa vihassaan" ovat olevinaan olleet niitä "hyväntekijöitä".

        -----

        "Omavalintainen erakko on onnellinen, mutta yksinäisyydestä kärsivä kärsii mutta ei päästä ketään lähelleen. Ei ymmärrä sitäkään, että sinne kerrostalon ovelle ei tule kukaan muu kuin joku jehovantodistaja tai kaupustelija. Jos jää pyörimään omaan itsesääliin ja katkeruuteen niin ei ole kovin haluttua seuraa."


        Omavalintainen erakko voi periaatteessa olla ihan minkänlainen henkilö tahansa, jos vain pitää tilanteessaan olemisestaan. Harva on tietysti kovinkaan iloinen täysin ilman kontakteja, mutta pitää yrittää löytää sellaisia kontakteja joiden kanssa tulee toimeen ja haluaa tulla toimeen eikä mitään väkinäisiä kaverisuhteita sellaisten henkilöiden kanssa joiden kanssa ei haluakkaan tulla toimeen tai jotka eivät tule toimeen kyseisen henkilön kanssa.

        Käytän termiä että "mieluummin yksin kuin huonossa seurassa".

        Mutta on totta että vaatii se omaakin halua tutustua muihin ihmisiin.


    • lottamari<3

      Yksinäisiä ollaan todellakin siis monesta syystä. En tiedä voiko yksinäisyyden kokemuksia verrata. Masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät kokevat valtavaa yksinäisyyttä juuri aloittajan kertomalla tavalla. Heidän oma minä on heidät hylännyt ja kun ei löydä itseään ja on hukassa itseltään ei voi nähdä ja ymmärtää toisiakaan vaikka he yrittäisivät kuinka auttaa.

    • 676

      Se, että ihminen hylkää lopulta "itsensä", on seurausta siitä, että hänet on ensin tarpeeksi moni muu hylännyt. Ennen pitkää ulkoisesta torjunnasta tulee sisäistä.

      Syyllistämme yksinäisen, jotta pääsisimme vastuusta ja osallisuudesta. Hän on yksinäinen syystään ja mielestämme sillä, ettemme itsekään häntä mukaamme huoli, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kun sanomme, että yksinäinen torjuu muut, pääsemme syyllisyydestä ja oma itsekäs, välinpitämätön ja ehkä tietoisesti satuttamaan pyrkiväkin torjuntamme tulee oikeutetuksi.

      Kun ihminen torjuu maailman, on alkusyy aina meissä muissa. Mutta harva kykenee näkemään oikeasti ketään muuta itsensä lävitse. Monen elämän voisi pelastaa hyvinkin pienillä teoilla - tapaamisella kerran vuodessa. Näin yksinkertaiseen tekoon tai sitoutumiseen kuitenkin harva kykenee. Näitä "joo, piti kirjoittaa... oon aatellut kyllä... unohtui vaan... on maailma täynnä. On ymmärrettävää, että ihmisistä ja heidän sanoistaan tulee ennen pitkää monille merkityksettömiä ja tyhjiä. Aina pitäisi ymmärtää ja heittäytyä yhä uudelleen hyväksikäytettäväksi, olla valmiina muiden tarpeille ja torjunnalle (joka sekin palvelee usein torjujan epäkypsiä henkisiä tarpeita). Tällaisessa maailmassa torjunta ja sisäänpäin kääntyminen on herkän ihmisen terve reaktio ja viimeinen yritys suojata sadasti rikottua uskoa hyvään.

      • Keissa

        Tuo pitää paikkansa, että se itsensä hylkääjä on jäänyt usein jo lapi-äitisuhteessaan vaille kiintymystä ja molemminpuolista yhteyttä. Tällaisen hekilön perusturvallsiuus ontuu ja hän kokee itsensä ulkopuoliseksi, muukalaiseksi, erilaiseksi ja että häntä ei hyväksytä joukkoon. Hän voi olla seurallinen ja olla porukoissa, mutta ei vain ystävysty ja koe olevansa samalla aaltopituudella kenenkään kanssa. Metsä kyllä vastaa niin kuin sille huudetaan. Pitää olla sitten ihan tietoinen sinnikäs ystävystyjä jos jaksaa alkaa aukaisemaan tuollaista simpukkaa. Yleensä kantti lopahtaa muutaman yrityksen jälkeen ja passiivinen osapuoli uhohtuu ja on helppo uhri kiusaaamisen kautta statustaan pönittävälle valtataistelijalle ryhmässä.
        Kyllä ihmisellä on myös se oma osuus ja vastuu mennä elämässä eteenpäin. Pitää vain ottaa itsekkin niitä ensimmäisiä ja ainakin toisia ja kolmansia askeleita kasvaa ja kehittyä ihmisenä vaikka kolhuja on tullut ja ei ole saanut syntyä kultalusikka kädessä.


      • 454
        Keissa kirjoitti:

        Tuo pitää paikkansa, että se itsensä hylkääjä on jäänyt usein jo lapi-äitisuhteessaan vaille kiintymystä ja molemminpuolista yhteyttä. Tällaisen hekilön perusturvallsiuus ontuu ja hän kokee itsensä ulkopuoliseksi, muukalaiseksi, erilaiseksi ja että häntä ei hyväksytä joukkoon. Hän voi olla seurallinen ja olla porukoissa, mutta ei vain ystävysty ja koe olevansa samalla aaltopituudella kenenkään kanssa. Metsä kyllä vastaa niin kuin sille huudetaan. Pitää olla sitten ihan tietoinen sinnikäs ystävystyjä jos jaksaa alkaa aukaisemaan tuollaista simpukkaa. Yleensä kantti lopahtaa muutaman yrityksen jälkeen ja passiivinen osapuoli uhohtuu ja on helppo uhri kiusaaamisen kautta statustaan pönittävälle valtataistelijalle ryhmässä.
        Kyllä ihmisellä on myös se oma osuus ja vastuu mennä elämässä eteenpäin. Pitää vain ottaa itsekkin niitä ensimmäisiä ja ainakin toisia ja kolmansia askeleita kasvaa ja kehittyä ihmisenä vaikka kolhuja on tullut ja ei ole saanut syntyä kultalusikka kädessä.

        En puhunut alkuunkaan mistään freudilaisista äiti-lapsi-suhteista, vaan meistä. Sinusta ja minusta, arkisista teoista. Nämä perusturvallisuudet ja äiti-lapsi-suhteet ovat sitä samaa sitä samaa syyn syöstämistä muualle siitä, mikä on tässä ja nyt, mikä on sinussa ja minussa ja niissä teoissa, jotka välillämme ovat.

        Metsä ei vastaa niin kuin siihen huudetaan. Nainen kävelee kadulla ja tulee raiskatuksi. Poika leikkii Gazassa ja tulee ammutuksi. Tyttö menee kouluun täynnä unelmia ja me pikkusielut kiusaamme hänet hengiltä. Töissä simputetaan ja alistetaan. Nauretaan ja pilkataan muita kahvihuoneessa, suljetaan porukan ulkopuolelle - tietenkin ihan vain siksi kun näiden naurettavien perusturvallisuus on niin heikko. Syy on heissä. Kutsun yksinäisen kylään kerran vuodessa ja lähdenkin siitä sitten viikottaiseen harrastukseen muiden kanssa, ihan vain koska hänen äitisuhteensa oli huono eikä hän ole tietoinen sinnikäs ystävystyjä.

        Ihmisellä on myös se oma osuus. Useat näkevät sen muiden syyllisen osan, mutta eivät omaansa.


      • kaksi puolta

        "Syyllistämme yksinäisen, jotta pääsisimme vastuusta ja osallisuudesta. Hän on yksinäinen syystään ja mielestämme sillä, ettemme itsekään häntä mukaamme huoli, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kun sanomme, että yksinäinen torjuu muut, pääsemme syyllisyydestä ja oma itsekäs, välinpitämätön ja ehkä tietoisesti satuttamaan pyrkiväkin torjuntamme tulee oikeutetuksi."


        Ihmisethän ajattelevat vastuun olevan yleensä aina jokaisella itsellään, mutta he itse voivat käyttäytyä miten tahansa.

        Maailma onkin siitä vähän sairas paikka että jos sinä vaikka tapat jonkun ihmisen niin aina voit aloittaa alusta ja sinua jopa kannustetaan siihen (saati sitten pienemmissä rikkeissä), mutta tämä kuollut ihminen ei koskaan pääse aloittamaan alusta.


        "Tällaisessa maailmassa torjunta ja sisäänpäin kääntyminen on herkän ihmisen terve reaktio ja viimeinen yritys suojata sadasti rikottua uskoa hyvään."


        Olet ihan mielenkiintoisesti ilmaissut asian. Onhan tuo aivan tottakin että usein käy juuri edellä mainitulla tavalla.

        Mutta totuus tietysti on että pitäisi löytää niitä "hyviä asioita/ihmisiä" muualtakin koska pidemmän päälle ei tuokaan konsti toimi.


      • toinen puoli
        454 kirjoitti:

        En puhunut alkuunkaan mistään freudilaisista äiti-lapsi-suhteista, vaan meistä. Sinusta ja minusta, arkisista teoista. Nämä perusturvallisuudet ja äiti-lapsi-suhteet ovat sitä samaa sitä samaa syyn syöstämistä muualle siitä, mikä on tässä ja nyt, mikä on sinussa ja minussa ja niissä teoissa, jotka välillämme ovat.

        Metsä ei vastaa niin kuin siihen huudetaan. Nainen kävelee kadulla ja tulee raiskatuksi. Poika leikkii Gazassa ja tulee ammutuksi. Tyttö menee kouluun täynnä unelmia ja me pikkusielut kiusaamme hänet hengiltä. Töissä simputetaan ja alistetaan. Nauretaan ja pilkataan muita kahvihuoneessa, suljetaan porukan ulkopuolelle - tietenkin ihan vain siksi kun näiden naurettavien perusturvallisuus on niin heikko. Syy on heissä. Kutsun yksinäisen kylään kerran vuodessa ja lähdenkin siitä sitten viikottaiseen harrastukseen muiden kanssa, ihan vain koska hänen äitisuhteensa oli huono eikä hän ole tietoinen sinnikäs ystävystyjä.

        Ihmisellä on myös se oma osuus. Useat näkevät sen muiden syyllisen osan, mutta eivät omaansa.

        "Metsä ei vastaa niin kuin siihen huudetaan. Nainen kävelee kadulla ja tulee raiskatuksi. Poika leikkii Gazassa ja tulee ammutuksi. Tyttö menee kouluun täynnä unelmia ja me pikkusielut kiusaamme hänet hengiltä. "


        Tuli mieleen että Keissa on "psykologi". Yleensä psykologiassa tuntuu lähtevän ongelmiin vastaus aina omasta itsestään - ei muista tai ns. ympäröivästä sairaastakin maailmasta.

        Kuten mainittua niin kyseinen vanha sanonta ei usein pidä kuin osittain paikkaansa. Jos ihminen käyttäytyy pahalla tavalla niin palkkio on usein jopa parempi kuin jos ihminen käyttäytyy vain hyvällä tavalla - aina voi tehdä "parannuksen". Siltikään ihmisen ei tarvitse usein katua huonoja tekojaan (= niistä ei seuraa mitään todellista rangaistusta).

        Mainituissa tilanteissa esim. työpaikalla, koulussa jne. tuollainen käytös toimii siten että itsellä on turvatumpi asema siinä yhteisössä. Yhden ottaminen syntipukiksi ratkaisee sen ongelman ettei itse joudu siihen rooliin.

        Useimmat vain näkevät että tämä pienen yhteisön hampaisiin joutunut henkilö on itse aiheuttanut ongelmansa. Käytännössä vastuu ulkoistetaan täysin itsestä pois muille tahoille.

        Siinä mielessä tuo voi tietysti pitää paikkaansa ettei kyseinen henkilö itsekin alkanut ottamaan jotakin toista syntipukin rooliin tai lyönyt niin hanakasti kyseisiä henkilöitä vastaan etteivät hekään olisi ilkkumassa tai olemassakaan.


        "Ihmisellä on myös se oma osuus. Useat näkevät sen muiden syyllisen osan, mutta eivät omaansa."

        Tuo on totta että usein ongelmat ulkoistetaan henkilölle itselleen ja siirretään vastuu omista / yhteisön toimista muualle.


    • pazka jezzuz

      Tätä se tämä vuosikymmeniä ja vuosisatoja jatkunut
      sukurutsaisuus teetättää. Näitä ihmisen irvikuvia jotka pyrkivät
      jatkuvasti luokittelemaan toisia, löytämään heistä jotakin vikaa,
      korjattavaa, että voisivat tuntea jonkinmoista ylemmyyden
      tunnetta, olemaan jollain tapaa ikäänkuin parempia.

      Uskonlahkokuntaisuus, opit ja mantrat nykäistään siihen monesti
      mukaan pönkittämään sitä omaa kiesustelua.
      Niin se täällä mennee, jokainen tämmöinen kehittää nuppiinsa
      elämänsä aikana omanlaisensa mantran mitä se sitten hokee
      lopun ikänsä, se on sen "punainen lanka", sen sielun elämän tuki,
      turva minkä varassa se sitten hoipertelee.
      Se on näiden sielussa tämmöinen käyttäytymiskaava, se mitä
      se semmoinen eläjä on. Nää on myös äärimmäisen vallanjanoisia,
      ne janoaa valtaa.
      Toisiin ihmisiin täällä ja ylipäätänsä kaikkeen.

      Kyllä elukka toisen tunnistaa, on yks mun mantroistani mitä
      hoen koko loppuelämäni, aina kun näen, tunnistan näitä
      sukurutsataustaisia syyllistäjiä, itsensä ylentäjiä.

      Jokainen sen taustan omaava kykenee tunnistamaan toisen
      samanlaisen, ainakin semmoinen joka on jonkin verran
      asioitaan käynyt läpi. En kaipaa itse toisien samanlaisten seuraa
      oikeastaan ollenkaan, olen sen oppinut - nää on vahingollisia
      ihmisen irvikuvia kaikille riittävän heikoille.
      Ne todellakin kääntää kuin piru raamattua, tai mitä tahansa
      muutakin opusta sen oman viurahtaneen sielunsa tarpeisiin.
      Lisäksi nämäkin pyrkivät muodostamaan sen oman laisensa
      laumakunnan, missä sitten voivat "toteuttaa" itseään.

      Hokemalla laumassaan jotakin päähänsä kehittyneitä mantrojaan,
      vahvistavat "henkeään", sisustaan ja sitten sitä tuotosta saadaan
      nauttia mm. tällaisillakin "keskustelusivuilla".

      Tämmöisellä sukurutsataustaisella, sillä on sisäsyntyinen,
      sisäsiittoinen tarve saada jonkinlainen ote toisesta, se alitajuntaisesti
      koko ajan hakee sitä, tämä luonteenpiirre löytyy molemmilta
      sukupuolilta.

      Oi p.erhana, nythän mä aloin itsekin taas luokittelemaan,
      pyrkimään siihen otteen saamiseen, nostamaan itseni sillä
      tavalla ylemmäksi, toista alentamalla.
      Niin kuin jo aiemmmin kirjoitin, kyllä elukka toisen tunnistaa.

      • Keissa

        No annetaan sinulle anteeksi! Siinpä se kyllä me sorrumme! Usein on lähempänä se oma suu kuin kontinsuu!


    • s-aamari

      Jaa-a. Olin ennen tosi yksinäinen, mutta sitten opettelin pitämään itsestäni, samalla myös suurin osa yksinäisyydestäni katosi. Nykyään satunnaisesti käy mielessä, että olisi ihan mukavaa, jos olisi yksikin melko samanhenkinen ihminen kaverina.

      • ymmyrkäisenä

        Minä taas ihmettelen, miksi ihmiset eivät pidä minusta, kun minä kuitenkin pidän itsestäni. Sitten on ikään kuin pakko olla yksin, koska en minä mitään tuppautujatyyppiä ole. Ainakin meillä suomalaisilla näyttää olevan jokin sellainen torjuvuus, että kyllä minä ymmärrän, että ahaa- paras olla lähestymättä. Sitten työpaikoilla käy usein juuri näin, puhuu jotain, toinen näyttää hapanta naamaa, sitten kun et enää itse viitsi jutella, sinua aletaan pitämään leuhkana tai jopa ilkeänä. Se on minusta erittäin omituista. Ensin ollaan kaikin puolin annettu merkit, että ei, nyt ei sovi, ei ainakaan sinä jne.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet

      Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.
      Sinkut
      79
      9025
    2. Oliko pakko olla taas tyly?

      Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli
      Ikävä
      66
      2845
    3. Nyt tajusin mitä haet takaa

      En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä
      Ikävä
      18
      2098
    4. Mitä haluaisit tänään sanoa kaivatullesi?

      Onko sydämelläsi jotain?
      Ikävä
      157
      2021
    5. Kemijärven festarit 2025

      Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️
      Kemijärvi
      21
      1983
    6. Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!

      Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h
      Kotimaiset julkkisjuorut
      138
      1891
    7. Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?

      En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?
      Suomussalmi
      30
      1740
    8. Kaksi tyttöä putosi

      Minkä takia ne tytöt katolle oli kiivenny?
      Helsinki
      47
      1597
    9. Tekikö mieli laittaa viesti?

      Miten on? 😌
      Ikävä
      103
      1502
    10. Salilla oli toissapäivänä söpö tumma

      Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen
      Ikävä
      41
      1256
    Aihe