Yksinäisin ja onnettomin kaikista on se ihminen, joka on hyljännyt itsensä.
Sain tämän oivalluksen lukiessani Irja Kilpeläisen kirjaa: Ajatuksia yksinäisyydestä, v. 1980
Hän on hyljännyt itsenä ulkopuolelle kaiken avun, hän on lukinnut itsensä huoneeseen , jonka jokainen ovi ja ikkuna on suljettu, hän ei haluakkaan raottaa mitään niistä.
Itsensä hylkääminen!
15
528
Vastaukset
- '-'
keksihirmu
- lottamari<3
Onko hän silti yksinäinen, jos itse on valinnut ja halunnut olla yksin? Minusta yksinäinen on sellainen, joka haluaisi muiden seuraa, mutta ei saa. Yksinäisyys voi olla valittu tai valitsematon osa,.näiden kahden välillä on ero ja siihen väliinkin mahtuu vielä monenlaista muuta yksinäisyyttä...
Ihmisistä voi tulla tai olla jollekin enemmän haittaa kuin hyötyä ja silloin sitä voi päätyä ja valita mielummin yksinäisyyden kuin kuunnella Jobin kaltaisten ystävien vaatimuksia siitä miten sinun tulisi olla ja elää.
Mitä on itsensä hylkääminen? Hylkäämmekö silloin itsemme, kun kiellämme muut? Eikö ihminen voi elää onnellisena erakkona? Kuka päättää siitä olenko onnellinen yksin vai kaksin, omassa maailmassani, toisten tekemässä maailmassa,....MINÄ itse päätän..vain MINUN kokemuksellani on merkitystä minulle itselleni.- mieluummin itsekseen
Niin maailmassa on liikaa ihmisiä jotka tietävät että miten he itse tarvitsevat ja ajattelevat kaikkien tarvitsevan samoja asioita tältä pojalta.
Tälläiselle ihmiselle esim. vammainen ei voi koskaan olla täysin onnellinen, koska vammainen on aina tietyllä lailla "epäkelpo" ihminen saavuttamaan sen onnellisuuden mikä tälläiselle henkilölle itselleen toisi onnellisuutta.
Usein ihmiset ajattelevat että ne ns. lähimmäiset ihmiset ovat onnellisuuden tae monille itselleen ja varsinkin niille joilla ei välttämättä ole muita. Mutta nämä toiset henkilöt voivat ajatella että nuo lähimmäiset ihmiset ovat juuri yksi syy joka tuottaa lisää ärsytystä ja ahdistusta eli mieluummin ollaankin itsekseen kuin väkisin toisten kanssa.
- sitä kai tarkoittaa
Kirjoittaja tarkoittaa hekilöä joka on käpertynyt omaan kuoreensa simpukan tavoin ja eristänyt itsensä valtavan torjuntamuurinsa sisään. Hän on onneton ja yksinäisyydensa vanki: hän vihaa, halveksii itseään, kuvittelee että hänet on hylätty, mutta tavallaan on itse kadottanut oman minuutensa ja arvonsa: ei kelpaa toisille kuin ei kelpaa itselleenkään.
Omavalintainen erakko on onnellinen, mutta yksinäisyydestä kärsivä kärsii mutta ei päästä ketään lähelleen. Ei ymmärrä sitäkään, että sinne kerrostalon ovelle ei tule kukaan muu kuin joku jehovantodistaja tai kaupustelija. Jos jää pyörimään omaan itsesääliin ja katkeruuteen niin ei ole kovin haluttua seuraa.- kaksi puolta
"Kirjoittaja tarkoittaa hekilöä joka on käpertynyt omaan kuoreensa simpukan tavoin ja eristänyt itsensä valtavan torjuntamuurinsa sisään. Hän on onneton ja yksinäisyydensa vanki: hän vihaa, halveksii itseään, kuvittelee että hänet on hylätty, mutta tavallaan on itse kadottanut oman minuutensa ja arvonsa: ei kelpaa toisille kuin ei kelpaa itselleenkään."
Tuon asian voi tulkita monella tavalla eli
- a.) tarkoitetaan henkilöä joka vastentahtoisesti toimii noin mutta yleisempi mukaelma on
- b.) eli muut ihmiset määrittelevät tämän toisen henkilön "yksinäisyyden" ja sen miten kyseisen henkilön pitäisi olla ja elää ollakseen "onnellinen".
Omaan hyvin vastaavanlaisia kokemuksia eli käytännössä muiden ihmisten vihanpito on vaikuttanut niin että on käynyt vähän edellä mainitulla tavalla. Mutta samalla nämä henkilöt "kaikessa vihassaan" ovat olevinaan olleet niitä "hyväntekijöitä".
-----
"Omavalintainen erakko on onnellinen, mutta yksinäisyydestä kärsivä kärsii mutta ei päästä ketään lähelleen. Ei ymmärrä sitäkään, että sinne kerrostalon ovelle ei tule kukaan muu kuin joku jehovantodistaja tai kaupustelija. Jos jää pyörimään omaan itsesääliin ja katkeruuteen niin ei ole kovin haluttua seuraa."
Omavalintainen erakko voi periaatteessa olla ihan minkänlainen henkilö tahansa, jos vain pitää tilanteessaan olemisestaan. Harva on tietysti kovinkaan iloinen täysin ilman kontakteja, mutta pitää yrittää löytää sellaisia kontakteja joiden kanssa tulee toimeen ja haluaa tulla toimeen eikä mitään väkinäisiä kaverisuhteita sellaisten henkilöiden kanssa joiden kanssa ei haluakkaan tulla toimeen tai jotka eivät tule toimeen kyseisen henkilön kanssa.
Käytän termiä että "mieluummin yksin kuin huonossa seurassa".
Mutta on totta että vaatii se omaakin halua tutustua muihin ihmisiin.
- lottamari<3
Yksinäisiä ollaan todellakin siis monesta syystä. En tiedä voiko yksinäisyyden kokemuksia verrata. Masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät kokevat valtavaa yksinäisyyttä juuri aloittajan kertomalla tavalla. Heidän oma minä on heidät hylännyt ja kun ei löydä itseään ja on hukassa itseltään ei voi nähdä ja ymmärtää toisiakaan vaikka he yrittäisivät kuinka auttaa.
- 676
Se, että ihminen hylkää lopulta "itsensä", on seurausta siitä, että hänet on ensin tarpeeksi moni muu hylännyt. Ennen pitkää ulkoisesta torjunnasta tulee sisäistä.
Syyllistämme yksinäisen, jotta pääsisimme vastuusta ja osallisuudesta. Hän on yksinäinen syystään ja mielestämme sillä, ettemme itsekään häntä mukaamme huoli, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kun sanomme, että yksinäinen torjuu muut, pääsemme syyllisyydestä ja oma itsekäs, välinpitämätön ja ehkä tietoisesti satuttamaan pyrkiväkin torjuntamme tulee oikeutetuksi.
Kun ihminen torjuu maailman, on alkusyy aina meissä muissa. Mutta harva kykenee näkemään oikeasti ketään muuta itsensä lävitse. Monen elämän voisi pelastaa hyvinkin pienillä teoilla - tapaamisella kerran vuodessa. Näin yksinkertaiseen tekoon tai sitoutumiseen kuitenkin harva kykenee. Näitä "joo, piti kirjoittaa... oon aatellut kyllä... unohtui vaan... on maailma täynnä. On ymmärrettävää, että ihmisistä ja heidän sanoistaan tulee ennen pitkää monille merkityksettömiä ja tyhjiä. Aina pitäisi ymmärtää ja heittäytyä yhä uudelleen hyväksikäytettäväksi, olla valmiina muiden tarpeille ja torjunnalle (joka sekin palvelee usein torjujan epäkypsiä henkisiä tarpeita). Tällaisessa maailmassa torjunta ja sisäänpäin kääntyminen on herkän ihmisen terve reaktio ja viimeinen yritys suojata sadasti rikottua uskoa hyvään.- Keissa
Tuo pitää paikkansa, että se itsensä hylkääjä on jäänyt usein jo lapi-äitisuhteessaan vaille kiintymystä ja molemminpuolista yhteyttä. Tällaisen hekilön perusturvallsiuus ontuu ja hän kokee itsensä ulkopuoliseksi, muukalaiseksi, erilaiseksi ja että häntä ei hyväksytä joukkoon. Hän voi olla seurallinen ja olla porukoissa, mutta ei vain ystävysty ja koe olevansa samalla aaltopituudella kenenkään kanssa. Metsä kyllä vastaa niin kuin sille huudetaan. Pitää olla sitten ihan tietoinen sinnikäs ystävystyjä jos jaksaa alkaa aukaisemaan tuollaista simpukkaa. Yleensä kantti lopahtaa muutaman yrityksen jälkeen ja passiivinen osapuoli uhohtuu ja on helppo uhri kiusaaamisen kautta statustaan pönittävälle valtataistelijalle ryhmässä.
Kyllä ihmisellä on myös se oma osuus ja vastuu mennä elämässä eteenpäin. Pitää vain ottaa itsekkin niitä ensimmäisiä ja ainakin toisia ja kolmansia askeleita kasvaa ja kehittyä ihmisenä vaikka kolhuja on tullut ja ei ole saanut syntyä kultalusikka kädessä. - 454
Keissa kirjoitti:
Tuo pitää paikkansa, että se itsensä hylkääjä on jäänyt usein jo lapi-äitisuhteessaan vaille kiintymystä ja molemminpuolista yhteyttä. Tällaisen hekilön perusturvallsiuus ontuu ja hän kokee itsensä ulkopuoliseksi, muukalaiseksi, erilaiseksi ja että häntä ei hyväksytä joukkoon. Hän voi olla seurallinen ja olla porukoissa, mutta ei vain ystävysty ja koe olevansa samalla aaltopituudella kenenkään kanssa. Metsä kyllä vastaa niin kuin sille huudetaan. Pitää olla sitten ihan tietoinen sinnikäs ystävystyjä jos jaksaa alkaa aukaisemaan tuollaista simpukkaa. Yleensä kantti lopahtaa muutaman yrityksen jälkeen ja passiivinen osapuoli uhohtuu ja on helppo uhri kiusaaamisen kautta statustaan pönittävälle valtataistelijalle ryhmässä.
Kyllä ihmisellä on myös se oma osuus ja vastuu mennä elämässä eteenpäin. Pitää vain ottaa itsekkin niitä ensimmäisiä ja ainakin toisia ja kolmansia askeleita kasvaa ja kehittyä ihmisenä vaikka kolhuja on tullut ja ei ole saanut syntyä kultalusikka kädessä.En puhunut alkuunkaan mistään freudilaisista äiti-lapsi-suhteista, vaan meistä. Sinusta ja minusta, arkisista teoista. Nämä perusturvallisuudet ja äiti-lapsi-suhteet ovat sitä samaa sitä samaa syyn syöstämistä muualle siitä, mikä on tässä ja nyt, mikä on sinussa ja minussa ja niissä teoissa, jotka välillämme ovat.
Metsä ei vastaa niin kuin siihen huudetaan. Nainen kävelee kadulla ja tulee raiskatuksi. Poika leikkii Gazassa ja tulee ammutuksi. Tyttö menee kouluun täynnä unelmia ja me pikkusielut kiusaamme hänet hengiltä. Töissä simputetaan ja alistetaan. Nauretaan ja pilkataan muita kahvihuoneessa, suljetaan porukan ulkopuolelle - tietenkin ihan vain siksi kun näiden naurettavien perusturvallisuus on niin heikko. Syy on heissä. Kutsun yksinäisen kylään kerran vuodessa ja lähdenkin siitä sitten viikottaiseen harrastukseen muiden kanssa, ihan vain koska hänen äitisuhteensa oli huono eikä hän ole tietoinen sinnikäs ystävystyjä.
Ihmisellä on myös se oma osuus. Useat näkevät sen muiden syyllisen osan, mutta eivät omaansa. - kaksi puolta
"Syyllistämme yksinäisen, jotta pääsisimme vastuusta ja osallisuudesta. Hän on yksinäinen syystään ja mielestämme sillä, ettemme itsekään häntä mukaamme huoli, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kun sanomme, että yksinäinen torjuu muut, pääsemme syyllisyydestä ja oma itsekäs, välinpitämätön ja ehkä tietoisesti satuttamaan pyrkiväkin torjuntamme tulee oikeutetuksi."
Ihmisethän ajattelevat vastuun olevan yleensä aina jokaisella itsellään, mutta he itse voivat käyttäytyä miten tahansa.
Maailma onkin siitä vähän sairas paikka että jos sinä vaikka tapat jonkun ihmisen niin aina voit aloittaa alusta ja sinua jopa kannustetaan siihen (saati sitten pienemmissä rikkeissä), mutta tämä kuollut ihminen ei koskaan pääse aloittamaan alusta.
"Tällaisessa maailmassa torjunta ja sisäänpäin kääntyminen on herkän ihmisen terve reaktio ja viimeinen yritys suojata sadasti rikottua uskoa hyvään."
Olet ihan mielenkiintoisesti ilmaissut asian. Onhan tuo aivan tottakin että usein käy juuri edellä mainitulla tavalla.
Mutta totuus tietysti on että pitäisi löytää niitä "hyviä asioita/ihmisiä" muualtakin koska pidemmän päälle ei tuokaan konsti toimi. - toinen puoli
454 kirjoitti:
En puhunut alkuunkaan mistään freudilaisista äiti-lapsi-suhteista, vaan meistä. Sinusta ja minusta, arkisista teoista. Nämä perusturvallisuudet ja äiti-lapsi-suhteet ovat sitä samaa sitä samaa syyn syöstämistä muualle siitä, mikä on tässä ja nyt, mikä on sinussa ja minussa ja niissä teoissa, jotka välillämme ovat.
Metsä ei vastaa niin kuin siihen huudetaan. Nainen kävelee kadulla ja tulee raiskatuksi. Poika leikkii Gazassa ja tulee ammutuksi. Tyttö menee kouluun täynnä unelmia ja me pikkusielut kiusaamme hänet hengiltä. Töissä simputetaan ja alistetaan. Nauretaan ja pilkataan muita kahvihuoneessa, suljetaan porukan ulkopuolelle - tietenkin ihan vain siksi kun näiden naurettavien perusturvallisuus on niin heikko. Syy on heissä. Kutsun yksinäisen kylään kerran vuodessa ja lähdenkin siitä sitten viikottaiseen harrastukseen muiden kanssa, ihan vain koska hänen äitisuhteensa oli huono eikä hän ole tietoinen sinnikäs ystävystyjä.
Ihmisellä on myös se oma osuus. Useat näkevät sen muiden syyllisen osan, mutta eivät omaansa."Metsä ei vastaa niin kuin siihen huudetaan. Nainen kävelee kadulla ja tulee raiskatuksi. Poika leikkii Gazassa ja tulee ammutuksi. Tyttö menee kouluun täynnä unelmia ja me pikkusielut kiusaamme hänet hengiltä. "
Tuli mieleen että Keissa on "psykologi". Yleensä psykologiassa tuntuu lähtevän ongelmiin vastaus aina omasta itsestään - ei muista tai ns. ympäröivästä sairaastakin maailmasta.
Kuten mainittua niin kyseinen vanha sanonta ei usein pidä kuin osittain paikkaansa. Jos ihminen käyttäytyy pahalla tavalla niin palkkio on usein jopa parempi kuin jos ihminen käyttäytyy vain hyvällä tavalla - aina voi tehdä "parannuksen". Siltikään ihmisen ei tarvitse usein katua huonoja tekojaan (= niistä ei seuraa mitään todellista rangaistusta).
Mainituissa tilanteissa esim. työpaikalla, koulussa jne. tuollainen käytös toimii siten että itsellä on turvatumpi asema siinä yhteisössä. Yhden ottaminen syntipukiksi ratkaisee sen ongelman ettei itse joudu siihen rooliin.
Useimmat vain näkevät että tämä pienen yhteisön hampaisiin joutunut henkilö on itse aiheuttanut ongelmansa. Käytännössä vastuu ulkoistetaan täysin itsestä pois muille tahoille.
Siinä mielessä tuo voi tietysti pitää paikkaansa ettei kyseinen henkilö itsekin alkanut ottamaan jotakin toista syntipukin rooliin tai lyönyt niin hanakasti kyseisiä henkilöitä vastaan etteivät hekään olisi ilkkumassa tai olemassakaan.
"Ihmisellä on myös se oma osuus. Useat näkevät sen muiden syyllisen osan, mutta eivät omaansa."
Tuo on totta että usein ongelmat ulkoistetaan henkilölle itselleen ja siirretään vastuu omista / yhteisön toimista muualle.
- pazka jezzuz
Tätä se tämä vuosikymmeniä ja vuosisatoja jatkunut
sukurutsaisuus teetättää. Näitä ihmisen irvikuvia jotka pyrkivät
jatkuvasti luokittelemaan toisia, löytämään heistä jotakin vikaa,
korjattavaa, että voisivat tuntea jonkinmoista ylemmyyden
tunnetta, olemaan jollain tapaa ikäänkuin parempia.
Uskonlahkokuntaisuus, opit ja mantrat nykäistään siihen monesti
mukaan pönkittämään sitä omaa kiesustelua.
Niin se täällä mennee, jokainen tämmöinen kehittää nuppiinsa
elämänsä aikana omanlaisensa mantran mitä se sitten hokee
lopun ikänsä, se on sen "punainen lanka", sen sielun elämän tuki,
turva minkä varassa se sitten hoipertelee.
Se on näiden sielussa tämmöinen käyttäytymiskaava, se mitä
se semmoinen eläjä on. Nää on myös äärimmäisen vallanjanoisia,
ne janoaa valtaa.
Toisiin ihmisiin täällä ja ylipäätänsä kaikkeen.
Kyllä elukka toisen tunnistaa, on yks mun mantroistani mitä
hoen koko loppuelämäni, aina kun näen, tunnistan näitä
sukurutsataustaisia syyllistäjiä, itsensä ylentäjiä.
Jokainen sen taustan omaava kykenee tunnistamaan toisen
samanlaisen, ainakin semmoinen joka on jonkin verran
asioitaan käynyt läpi. En kaipaa itse toisien samanlaisten seuraa
oikeastaan ollenkaan, olen sen oppinut - nää on vahingollisia
ihmisen irvikuvia kaikille riittävän heikoille.
Ne todellakin kääntää kuin piru raamattua, tai mitä tahansa
muutakin opusta sen oman viurahtaneen sielunsa tarpeisiin.
Lisäksi nämäkin pyrkivät muodostamaan sen oman laisensa
laumakunnan, missä sitten voivat "toteuttaa" itseään.
Hokemalla laumassaan jotakin päähänsä kehittyneitä mantrojaan,
vahvistavat "henkeään", sisustaan ja sitten sitä tuotosta saadaan
nauttia mm. tällaisillakin "keskustelusivuilla".
Tämmöisellä sukurutsataustaisella, sillä on sisäsyntyinen,
sisäsiittoinen tarve saada jonkinlainen ote toisesta, se alitajuntaisesti
koko ajan hakee sitä, tämä luonteenpiirre löytyy molemmilta
sukupuolilta.
Oi p.erhana, nythän mä aloin itsekin taas luokittelemaan,
pyrkimään siihen otteen saamiseen, nostamaan itseni sillä
tavalla ylemmäksi, toista alentamalla.
Niin kuin jo aiemmmin kirjoitin, kyllä elukka toisen tunnistaa.- Keissa
No annetaan sinulle anteeksi! Siinpä se kyllä me sorrumme! Usein on lähempänä se oma suu kuin kontinsuu!
- s-aamari
Jaa-a. Olin ennen tosi yksinäinen, mutta sitten opettelin pitämään itsestäni, samalla myös suurin osa yksinäisyydestäni katosi. Nykyään satunnaisesti käy mielessä, että olisi ihan mukavaa, jos olisi yksikin melko samanhenkinen ihminen kaverina.
- ymmyrkäisenä
Minä taas ihmettelen, miksi ihmiset eivät pidä minusta, kun minä kuitenkin pidän itsestäni. Sitten on ikään kuin pakko olla yksin, koska en minä mitään tuppautujatyyppiä ole. Ainakin meillä suomalaisilla näyttää olevan jokin sellainen torjuvuus, että kyllä minä ymmärrän, että ahaa- paras olla lähestymättä. Sitten työpaikoilla käy usein juuri näin, puhuu jotain, toinen näyttää hapanta naamaa, sitten kun et enää itse viitsi jutella, sinua aletaan pitämään leuhkana tai jopa ilkeänä. Se on minusta erittäin omituista. Ensin ollaan kaikin puolin annettu merkit, että ei, nyt ei sovi, ei ainakaan sinä jne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet
Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.799025Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli662845Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä182098- 1572021
Kemijärven festarit 2025
Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️211983Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!
Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h1381891Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?301740- 471597
- 1031502
Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411256