Miksi hyvin pärjäävä ja kaunis yksinhuoltajaäiti ei kelpaa

Kerron hieman omasta kokemuksesta. Olin kuin sinä: akateeminen, hyvännäköinen, ei-köyhä, kaksi ihastuttavaa pikkutyttöä ja talo. Vastasin deitti-ilmoitukseen ja bongasin sieltä yh-iskän.

Ollaan nyt oltu etäsuhteessa 7 vuotta, mutta en suosittele tätä. Mies puhuu outoja kuinka "tuollainen nainen" ei olisi häneen nuorena vilkaissutkaan. Ja kuinka hän ei voi hyväksyä entisiä suhteitani -olen ollut "kevytkenkäinen" (14 vuoden liitossa).

Johtopäätökseni on se, että hänen reppana itsetuntonsa ei kestä hyvännäköistä ja fiksua naista ja hänen pitää koko ajan lyödä naista alas ja vähätellä. Nyt hän on alkanut huomautella vaatteistani. Aion jättää hänet.

Arvoisat Ursala5 ja Elina2 ruolla kakkosmarkkinoilla on hyvin vähän kelvollista porukkaa.

Jokaisen meistä tulee ymmärtää, että kakkomarkkinoilla olevat ihmiset ovat jo kokeillet ykkösmarkkinoita ja asiat eivät ole miellyttäneet heitä, joten kakkosmarkkinoiden joukkio on hyvin sekalaista joukkoa. On juuri noita itsetunto-ongelmaisia, juoppoja, siivellä eläjiä, narsisteja ym.

No mikä sai teidät nuoret akateemiset rouvat eroamaan ja lähtemään noille kakkosmarkkinoille.

Olen kyllä selvillä kuinka vaikeaa kahden akateemisen työtä tekevän on perustaa perhe. Nämä korkeasti oppineet joutuvat panostamaan omasta ajastaan myös paljon työnantajilleen, on paljon tilaisuuksia, matkaoja ym.
Kun niitä on vielä kumpaisellakin on suuri riski etääntyä tavallisesta elämästä ja ennen kaikkea erottaa koti ja työ.
Kotona ei voi olla jalustalla, vaan siellä ollaan tasa-arvoisina ihmisinä, se että työelämässä loistaa ja arvostetaan ei todellakaan tarkoita että kotonakin niiataan tai kumarretaan saa tehdä kaikki omien halujensa mukaan.

Tähän särkyy niin moni akateeminen perhe. Itse pidän työelämän täysin kotioveni ulkopuolella, naapureille en ole koskaan kertonut mitä teen tai mitä olen opiskellut.
Enkä tapaa työelämän ihmisiä vapaa-ajalla, se aika on aina kuulunut perheelleni täysin.

Koen tämän olevan ehdoton edellytys elää myös hyvää perhe-elämää, kun ei sotke asioita.
Kuten on vaikea elää myös sellaisen henkilön kanssa, jonka elämänarvot ja koulutus ovat ihan toisenlaiset.

Jokainen koulutettu ihminen haluaa myös samoja asioita yksityiselämässä, kuten kaikki muutkin, olemme aivan samalla tavalla tähän maailmaan tulleet ja aikanaan myös lähdemme.
Täällä hetken tallustamme, kukin tehden omaa sarkaansa, mutta kun osaisimme antaa arvon sille omalle ajalle ja perheelle.

Eikä se pissa nousisi päähän.
Varsinkin miehille on hyvin vaikeaa kestää, että vaimo tekee uraa ja saa enemmän arvostusta työssään kuin mies ja tietenkin jos saa vielä enemmän palkkaa, se vasta risookin.

Kiinnostaa miksi liittonne rikkoontui, millainen miehenne asema oli omaan asemaanne.

Juu sama tunne mulla. Kauheesti on miehiä jotka haluaisi seurustella ja ihailevat minua, mutta katson tarkkaan ketä edes katson. Olen lukenut, korkeakouluja käynyt, fisku ja kaunis nainen, kaikki kunnossa ja rahaa on, ja siksi on varaa valita, hui hai, heitän mieheille, jotka eivät omaa fiksuutta eikä mitään misksi alkaisin seukkaa hänen kanssan.

Kyllä meitä on. Pitkä parisuhde on vaan sen verran vakavaa joten en sellaiseen ihan kevyesti heittäydy. Mutta jos vastaan tulee nainen jonka kanssa kemiat pelaa joka tasolla. Niin silloin on kaikki mahdollista :)

Olkaa me kauniit naiset onnellisia, kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Miheiä tulee ja menee, mutta itse on tärkein. Kun oikea komistus osuu kohdalle, niin se on siinä. Itse en kaikenmaailman kuttiaisia edes katsele, tasokasta pitää olla, jos ei löydy olen sitten yksin niin kauan kunnes löytyy.
Kateellisia on toki aina, niistä viis, miehet pelkää että jäävät varjoon, kun on oikein kaunis nainen. Sitä se vaan on.

Tuo sana valmiit lapset vähän kalskahti korvaan.

On hyvä jos on miehiä, jotka eivät lähde yksinhuoltajan perheeseen, kun olisi naisiakin jotka eivät lähde miehen mukaan , joka on jättänyt jälkeensä jo monta liittoa ja liudan lapsia.
Nämä miehet eivät lapsistaan välitä, joten nainen sinun lapsesi joutuvat tämän mielivallan alle. Lapsesi panet suorastaan teuraaksi alttarille tuolle miehelle.

Nämä ihmissuhdevaihdot ovat hirveitä asioita, kun eronneet aina pystyisivät siihen, että uuden kanssa asutaan eri osoitteissa ja omissa asunnoissa, tavataan silloin kun lapset ovat toisen vanhempansa luona,
Kumpikin tapaisi lapsiaan ilman uusia suhteita, silloin lapset sentään saisivat olla sen vanhempansa kanssa, eikä kukaan muu tulisi väliin.

Taasen teillä olisi aikaa toisillenne ainakin parin viikon päästä ihan varmasti riittävästi, mitään muuta yhteistä ei pidäkään rakentaa, kaikki raha-asiat ja omaisuus ovat erillään suhteesta ja niin tarkoin, että uudella suhteella ei ole edes tietoa niistä.

No siinähän olet sitten kyllästynyt.

Johtuisiko siitä, että rentut samaistuvat yksinhuoltajaäiteihin ja ajattelevat olevansa "samalla viivalla", vaikka yyhoo olisi kuinka "ulkoisesti kunnossa, fiksu, työssä käyvä, kouluja käynyt, kommunikointitaitoinen ja vielä suht hyvän näköinenkin".

Tasokkaat miehet taas etsivät pääsääntöisesti jotain muita kuin yksinhuoltajaäitejä. Vain romanttisissa elokuvissa komea, rikas ja menestyvä mies rakastuu päätäpahkaa...

Ei se kyllästyminen sitä asiaa enään muuta ettet kuulu ykkösluokkaan kun teitä on kaksi.

Sitten kun kuulut siihen kolmosluokkaan niin renttuakin viedään jo jalat ilmassa kaljakuppilasta :D

Miehet pelkää kauniita naisia, koska niille on ottajia. Itse kuulun myös kauniisiin joille vislataan ja satelee treffiseuraa, en kuitenkaan välitä, nauran vaan että voi voi polosia.
Itse minä seurani valitsen kun on siihen varaa. Mutta tosi on että rumat saa hyvin miehen kuin miehen mutta kauniit jää sitten rannalle odottamaan prinssiä.. mutta se on se pelko ja kateus monesti.

Minun kauneus on sitä luokkaa, että mies on taattu kun vaan oikea osuu joka ei pelkää vaan jolla on vahva itsetunto. Kiva kun on vara karsia, ja vaatia vain paras.

Annat itsellesi sellaisia attribuutteja kuin hyvin pärjäävä, fiksu ja kaunis. Uskot siis, että nämä ovat ne oleelliset kriteerit puolisoa valittaessa.

Minä puolestani luulen, että paljon suurempi merkitys on sellaisella vaikeasti selitettävällä asialla kuin toisesta pitäminen, parhaissa tapauksissa jopa toisen rakastaminen. Näissä asioissa eivät yllä mainitut ominaisuudet välttämättä ole merkitseviä.

Kun on naisena yksin lapsen kanssa, niin ympäristö syyllistää tietysti erosta. Miehessä kun ei ole mitään vikaa. Minunkin elämässä lähes kymmenen vuoden liitto ja kun lapsi syntyi, niin mies ei kestänyt vaan alkoi heilastella salaa ja yksi päivä lähti sitten teilleen. Mutta se on tietenkin minun syyni, koska olen nainen. Siltä istumalta, kun mies lähti ovesta ulos, vajosin oudosti naisten alakastiin. Ei siinä ole enää merkitystä tuloilla tai koulutuksella tms. Itse ymmärsin yskän, enkä vuosien saatossa enää haaveillut koulutetusta tai edes suomalaisesta miehestä. Ja nykyisin aviomieheni on syntyjään ulkomaalainen ja ainoat (mies)henkilöt jotka ovat tarjoutuneet olemaan tarvittaessa tukenani ja apunani ovat syntyjään ulkomaalaisia.

Minulla ei ainakaan olut aikoinaan yh:na mitään ongelmia miesten suhteen. Miehiä riitti jonoksikin asti. Kukaan ei koskaan sanonut yksinhuoltajuudestani, että se olisi este.

Uskon, että tämä johtui siitä kun olin niin avoin ja rehellinen ja ystävällinen aina ja mikä tärkeintä, vastaanottavainen. Tutustuin moniin miehiin ja suurin osa heistä oli ihan ok-tyyppejä. Tiesin, että jos alan valikoimaan tietyillä kriteereillä miehiä, tulen jäämään seinäruusuksi. Halusin tutustua komeisiin, rumiin, seksikkäisiin ja epäseksikkäisiin miehiin, kaikenlaisiin. Halusin seurustella kevyesti ilman sitoutumispakkoa ja annoin toiselle paljon tilaa. Halusin tilaa itsekin. Mikään näistä suhteista ei päättynyt millään tavalla traagisesti, ne vain kuivuivat kokoon ajan myötä ja päätyivät kaveruuteen.

Löysin sitten kuitenkin lopulta sellaisen miehen joka jäi pysyvästi. Oltiin uusioperheenä 12 vuotta. Lapset ovat nyt jo muuttaneet pois kotoa. Nyt tarina jatkuu kahdestaan :)

Olen huomannut että miehet todella pelkää kauniita naisia. Itse jäävät varjoon. Miehet katselevat rumia naisia, kun voivat itse loistaa ja ruman voi määrätä siivoomaan herkemmin kuin kauniin naisen, sillä kynnet katkee ja muutenkin ihminen pölyttyy,. rumilla ei niin väliä.

Unohdit määräilevä ja itse riittoinen POMO !!!

Aika moni nainen näyttää luulevan itsestään liikoja. Kun sitä täydellistä miestä ei löydy ja biologinen kello alkaa suorastaan paukkua, kelpaakin sitten jo lähes kuka tahansa. Nähty monta kertaa.

Komea mies, siis tosi hyvännäköinen, unelma-ammatissaan kertoi olevansa,
eronnut.
Joka toinen viikko perheenisä. Huoltohommia perheen eteen kaikki vapaa-ajat,
siis " isäviikolla ". Silloin myös tervehdyskäynnit isovanhemmilla ja lasten ser-
kuilla. Lasten äidin kanssa paljon yhteydenpitoa lasten tarveharkinnoista ja
yhteisiä ostosreissuja lasketteluharrastusta varten.

Mitä ihmettä olisin tehnyt perheen ulkojäsenenä, heillähän meni mielestäni
hyvin. Mies ei ymmärtänyt lähtöäni. Hän halusi naimisiin, ja saada uusia
pikkusisaria edellisen avioliiton lapsille. Ex- vaimo uuden miehensä ja heidän
lapsensa kanssa vierailee suht usein ex- miehen luona. Ovat kuulema
hyviä ystäviä. Niin no, ei se ulkonäkö ja lompakko sittenkään merkise kaikkea.

Eiks me kaikki ihmiset olla samanlaisia? Turha kattella et tuo on mua alempana ja tuo on huonompi. Jos ulkonäkö miellyttää niin millään muulla ei ole väliä.

Ymmärrän että siihen ylemmyyden tunteeseen kasvaa hiljalleen kun yhteiskunta toimii miten toimii. Mut järjetöntä pitää nykyaikana noita luokkarajoja kynnyksenä et kuka on hyvä tai huono. Tutustuu siihen ihmiseen niin pääsee syvemmälle, et minkä henkinen hän oikeasti on.

Ei tarvi matkia muita, voit olla oma ittes. Paljon on valikoimaa kunhan ei välitä muiden mielipiteistä.

Ei kun kyllä siis nimenomaan tuo yh-äitiys karkottaa ne miehet. Siinä on nimittäin se "jos otat minut, otat meidät pakettina". Se on omiaan ajamaan pois rohkeammankin kaverin ;). Sitten tulee aina lapsen nähdessä mieleen, että akka on käytetty ja tavallaan jo aikansa palvellut.

Kyllä sä Ursula mulle hyvinkin kelpaisit, oli lapsia tai ei... Ota yhteyttä!

Tällaisia vastaavia kirjoituksia tulee aina toisinaan vastaan täällä netissä, mutta en ymmärrä näitä... Itsekin olen kahden lapsen yh, kouluttettu ja kuulema hyvin nättikin 30 nainen. Osaan keskustella, olen huumorintajuinen ja ystävällinen.

Vientiä olisi ollut vaikka kuinka paljon! Ja en tarkoita, että vain renttuja. "Tyrkyllä" on ollut oikein mukavia, fiksuja, korkeasti koulutettuja, työuralla edenneitä, niin sinkkuja kuin jo lapsia itsekin saaneita, siistin näköisiä, arvomaailma kohdallaan... Kyllä tässä on saanut ihan valita, että kenen kanssa haluaa suhdetta jatkaa vakavammalle tasolle. Vajaan 2 vuoden sinkkukauden jälkeen nyt sitouduinkin aivan ihanaan mieheen, jonka kanssa nyt suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta.

Minulla on myös hyvä ystävä, joka on fiksu ja viehättävä kahden lapsen yh, lapsilla on eri isät. Hänelläkin oli aikoinaan sinkkukaudellaan tosi ihastuttavia ja fiksuja miehiä tarjolla paljon. Ehkä jopa enemmän kuin minulla (hän on todeollakin hyvin sievä nainen, ja kenties vaikuttaa asiaan.:)). Hän on nyt jo ollut uudessa suhteessa muutaman vuoden.

Sen sijaan minua neljä vuotta nuorempi iloinen ja lapseton sinkkunainen valittaa vähän väliä, että kukaan ei kirjoita hänelle esim deittipalstalla, miehet joita hän tapaa ovat suunnilleen sikoja yms.

Äkkiseltään sanoisin, että toisella tai ties kuinka monennella olevat naiset ja miehet eivät ole kakkosluokkaa. Kenties ovat paremmin oppineet mitä etsivät, mihin pystyvät jne.

Täälläkin palstalla joku joskus kirjotti, että 4. avioliitto kestää paremmin kuin mikään aiemmista, eli kyllä sitä sitoutumishalua niin naisilta kuin miehiltäkin tuntuu löytyvät etenkin kokemusten jälkeen.:)

Ursula5, sulla on siis todella huonoa tuuria, tai sitten jotenkin omalla ilmaisullasi ajat pois ne kunnolliset miehet?

Olen fiksu ja kaunis nainen, joka meni naimisiin juurikin tällaisen "vastaavanlaisen", hyvin koulutetun ja älykkään miehen kanssa. Molemmat siis ns kakkoskierroksella. Mutta kuinkas vuosien saatossa kävikään; tämä kivannäköinen unelmien mies etsi seuraa nettipalstoilta ollessaan avioliitossa kanssani (myös seksiseuraa). Äitienpäivänä hän ei edes kahveja vaivautunut kattamaan minulle. Jaan tämän kanssanne vain siksi, että mies, joka alkuun vaikuttaa fiksulta, akateemisesti koulutetulta ja kaikin puolin hyvältä - saattaa ollakin välinpitämätön narsisti, joka etsii oman egonsa jatkeeksi kaunista ja älykästä puolisoa. Parisuhteessa hän kuitenkin on valitettavan epäluotettava ja uskomattoman ailahtelevainen - mutta se selviää usein vasta ajan kanssa.

Minäkin olen pitkät koulut käynyt ja korkeatuloinen. Kasvoiltani ihan nätti luullakseni...tai ulkonäköni ei ole ainkaan yleensä ollut ongelma miesten mielestä. Mutta eronneena ja yksinhuoltajana ei todellakaan ole helppo löytää miestä. Osa miehistä kaikkoaa ihan sen takia, että heillä itsellään on ollut epäonnistunut avioliitto, ja uuteen sitoutuminen vielä hankalampaa. Suurin osa miehistä luullakseni sitten kuitenkin pelkää uusioperheen kuvioita ja isäpuolen roolia jne. Mieluummin valitsevat lapsettoman naisen, jonka kanssa on helpompi esim harrastaa ja matkustella kuin naisen, jolla pienet lapset tavallaan "rajoittavat" elämää ja sitovat kotiin. Tässä tilanteessa itse avioiduin ulkomaalaisen miehen kanssa. Uskon, että hän rakastaa minua oikeasti, vaikka tiedän, että toisenlaisessa tilanteessa hän tuskin olisi valinnut yh-äitiä puolisokseen. Yksin ollessani ja puolisoa etsiessäni oikeastaan vain ja ainoastaan maahanmuuttajamiehet laittoivat viestejä tositarkoituksella. Muiltakin miehiltä saattoi tulla joskus viestejä, mutta ne olivat yleensä kyllä törkyviestejä. Tietty toinen asia, joka saattoi vaikuttaa yksinhuoltajuuden lisäksi, oli se, että en käytä alkoholia lainkaan. Omasta tahdostani en aikoinaan eronnut, vaan ex-mieheni tahdosta. Hän oli löytänyt "paremman".

Se on ihan eri asia, kun joku mies "tavoittelee" yh-äitiä kuin että se perustaisi jonkinnäkösen perheenkuvatuksen tämän kanssa. Tavoittelu on yleensä sitä, että kun akka on kellistetty mahdollisimman monta kertaa, sitten voi taas vaihtaa maisemaa. Avainsanat: Ei sormuksia, ei yhteisiä vauvoja, ei yhteistä osoitetta.

Itse oon nähnyt ihan läheltä tilanteita, että uusi "mies" ei anna edes ruokaa naisensa entisten suhteiden lapsille äidin poissaollessa. Eikä edes puhu niille mitään satunnaisia murahduksia lukuun ottamatta. Kaikki laskut jaetaan piirun tarkkuudella, ettei vaan mikään vieras kakara pääse hyötymään uudesta miehestä millään tavalla. Brr. Itse en jäisi lämmittämään tollasten äijien sänkyjä. Ei mitään sydäntä.

Tässä olis uusioperheissä kasvanut (hakattu, potkittu, haukuttu), ihan nätti ja lapseton nainen. Koluja on puolikuolleena käyty ja töitä tehty, kunnes sairastuin masennukseen. Nyt odottelen työkyvyttömyyseläkettä. Eipä näytä olevan mitään asiaa pariutumismarkkinoille tai markkinoille ylipäätään. Ei miestä, ei lapsia, ei uraa, ei työtä, ei ystäviä, ei rahaa, ei vaatteita, ei kampaamokäyntejä, ei kosmetologipalveluja... onneksi kirjasto on vielä ilmainen.

Ja jos joku nyt vielä luulee saavansa musta ilmaisen lapsenpiian (armollisesti suovansa minulle miehistä huomiota) niin ilmoitettakoon, että yh-etä-iskät älkööt todellakaan vaivautuko. Mieluummin yksin ja lapsettomana koko loppuelämä.

Uusioperheet onnistuvat aniharvoin olemaan murskaamatta jotain lapsista.

Taitaa uusperheissä tikittää hiljainen aikapommi.

Äitipuolet ne vasta kamalia on. Häätävät isän lapsen ulos pesästä ja teetättävät itsellään tilalle uuden. Nähty, koettu, kuultu monta kertaa. Lopettakaa se kakaroiden tehtailu kun ei siihen rahkeet riitä.

". Fiksu, työssä käyvä, kouluja käynyt, kommunikointitaitoinen ja vielä suht hyvän näköinenkin. Miksi vastaavanlaiset miehet eivät ole kiinnostuneita pitkäkestoisesta parisuhteesta?"

Eli etsit alfaurosta joka tahtoo alkaa leikkiä kanssasi perhettä? No mikseihän onnistu?

Pieni korjaus otsikkoon:

"Miksi hyvin pärjäävä ja kaunis yksinhuoltajaäiti ei kelpaa ALFAUROKSILLE"

Minä en ole koskaan ajatellut, saati sanonut itseäni kauniiksi.

Kerään kylläkin katseita kulkiessani.

Olen pitkä, normaalivartaloinen, liikunnallinen, reipas, hymyileväinen, puhtaat siistit hiukset, eikä mikään meikkihirviö.

Voisiko olla kiinnostavampi ihminen, jollei se näy, että pitää itseään kauniina? Jos silloin on vähän ylimielinen helposti.

Minä olen vain rento, enkä mieti ulkonäköäni. Olen varmaan itsevarma, sitä se varmaan on.

Minä taas en halua parisuhdetta,kaunis yh olen. Yhteishuoltaja siis. Olen kuullut olevani nirppanokka,kun annan rukkaset.