Äidistäni on tullut koko ajan teräväkielisempi, ilkeämpi, röyhkeämpi, agressiivinenkin ja sellainen että ei voi olla varma mitä seuraavaksi suusta tulee, lähes pääosin on kuitenkin aika normaalikin. Mutta muulloin saattaa puhua tosi pahasti kenestä milloinkin. Ja avun tarpeessa on ei yksin pärjää omillaan.
Miten jaksatte omaisenne ilkeiden puhumisen ja moittimisen ja takanapäin moittimisen ja jatkuvan pessimismin?
Sanotteko vastaan? Vai otatteko kaiken vastaan ja ette sano mitään, koitatte vain kestää? saako vanhemmalleen sanoa vastaan koskaan, tässäkään ikävässä tilanteessa?
Miten jaksatte omaisenne ilkeiden puhumisen ja moittimisen ja takanapäin moittimisen ja jatkuvan pessimismin?
Sanotteko vastaan? Vai otatteko kaiken vastaan ja ette sano mitään, koitatte vain kestää? saako vanhemmalleen sanoa vastaan koskaan, tässäkään ikävässä tilanteessa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vanhaa tai varsinkaan sairasta ihmistä en lähtisi enää oikomaan, kun on selvää, ettei siitä hyötyä ole. Jossain sairauden vaiheessa myös omaisten on ymmärrettävä, että nyt sairaus puhuu, eikä oma vanhempi. Ehkä olisi hyvä ottaa mallia hoitoalan empaattisimmista ammattilaisista, vaikka tottahan tunneside omaan vanhempaan on aina ainutkertainen.
Nii ja sit vielä lainsäätäjät suunnittelee et näiden moititttujen ja vanhempansa haukkumine lasten pitää elättää nää vanhempansa.
Kyllä on kamalaa se elämä kun vanhempi haukkuu ja pitäs hoitaa silti tätä.
tällastakin on.
Tietysti saa, vaikkei siitä välttämättä muuta apua ole kuin omien paineiden purkaminen.
Muistisairas ei kykene kontrolloimaan käytöstään samoin kuin terve, mutta voi ajoittain pystyä ottamaan ohjeita vastaan.
Itse toimin niin, että poissaolevia jos haukkuu, annan mennä läpi korvien. Turhauttava tauti se on potilaalle, saapahan pahaa mieltään paukuttaa.
Läsnäolevien mollaamiseen puutun ensin vaihtamalla puheenaihetta, jos ei auta niin sanon napakasti, ettei tommonen kuulu hyviin tapoihin- joskus toimii, joskus ei.
Minua kun alkaa haukkua, teen tarpeellisen ja lähden pois sanoen, etten jaksa tommosta kuunnella ja että tulen takasin jahka hän on rauhottunut.
Suuttumuksensa voi ihan hyvin näyttää, ihminen se on omainenkin.
vaikein keskusteluaihe lähes täällä. tosi vaikee asia oikeessa elämässä, selviytyä tollasessa tilanteeessa, kun pitää olla ystävä ja läheinen omaiselleen joka moittii.ei tollasest voi etes puhua.
Minunkin äitini on juuri tuollainen...mutta sanoo loukkaavasti usein huomaamattaan,kun ei vaan löydä oikeaa sanaa!Toisinaan moitin häntä,ja sanon jos ei ole itse tietäkseekään mitä on möläyttynyt juuri suustaan.Esim,hän rupesi puhumaan että olen yrittänyt polttaa hänet saunassa,tarkoitti kun heitin kiukaalle puoli kauhallista vettä,tokihan se sihahtaa kuumasti,ja tulee polttava tunne lauteilla istuvalle!Näkyy ymmärtävän,ei esim.enää utele henkilökohtaisia asioitani,sillä olen tehnyt selväksi missä menee raja,sillä hän puhuu hyvin mielellään miuitten asioita eteenpäin,ja kohdistaa näin huomion pois itsestään,ja huonosta kunnostaan.On vaikea sulattaa sitä että joutuu ottamaan apua vastaan ulkopuolisilta,kun on pärjännyt pitkään itsekseen.
Alunperin autismi diagnosoitiin lapsuuden demetiaksi. Onkohan vanhuuden demtiakin sukua autismille?
Yleensä puheenaiheen vaihto toimii parhaiten. Minulla kokemus, että, dementikoilla ja pikkulapsilla on yhteisiä piirteitä. Kiukuttelu voi pahentua, jos on väsynyt tai nälkäinen.
Voisin kuvitella kyseessä olevan alzheimerin taudinkuva. Menkää muistiklinikalle testaamaan muisti. Siihen on lääkitystä. Moneen muuhun dementiaan ei ole.
tärkeä keskusteluaihe!
https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/v/t1.0-9/12391053_10205045026836627_2739981588012918456_n.jpg?oh=0575c22d94c97b128b4a45c2f10249a3&oe=571EE63D
Jos vanhempi on niin katkera ja kamala et moittii ja haukkaa muillekin ihmisille syyttä omiaan, kuinka pystyy hoitaa.
vaikee asia.
moi.hoitoalan ihmisenä törmään päivittäin tällaisiin asioihin,kun se mummo tai pappa "keuhkoo"niitä juttujaan niin minä ainakin muutan puheenaihetta ja heitän jopa läppää.useimmiten on tehonnut.mummu tai pappa nauraa ja unohtaa asiansa.
Äidilläni oli muistisairaus ,hän ei puhunut moneen vuoteen enään mitään.Hän kuoli äskettäin.
Kannattaa käydä lääkärissä jos on epäilys muistisairadesta,itse sairaus ei tee kenestäkään sen huonompaa ,ei vaikuta kyllä luonteeseen mitenkään.Jokin syy voi löytyä ,ehkä kipu tai muu voi tehdä kiukkuseksi tai äreäksi.
Älä puhu potaskaa! Kyllä se on taivahan tosi, että jotkut muistisairaudet (esim. frontaalidementia) muuttaa sairastuneen persoonaa. On törkeää tulla väittämään toisin, vastoin kaikkia tutkimuksia ja kokemuksia.
Kaikki me vanhenemme,eikä koskaan voi tietää miten asiat etenee omalla kohdalla,sinusta voi tulla samanlainen tai sitten ei.Tämäkin kuuluu elämään !
No mikäs se oli tämän neron postauksen sanoma? Onko täällä joku väittänyt olevansa ikinuori?