Pyöreän pöydän ympärillä

Eikös kaikki ketjut ole kaikille avoimia, miksi joku olisi siihen valtuutettu antamaan luvan !!

Vapaan juttelun merkeissä ymmärsin aloituksen olevan. Mitä vähemmän esitämme mitätöivää arvostelua, sitä hauskempaa voi näissä pöydissä olla!

Aamukahvit täälläkin on juotu, ja ennen kotoa pakoa ehdin hetken vielä osallistua, tänään kun on näyttö jälleen.

Juuri asettelin soman kannun kukkineen olkkarin pöydälle, ja keittiössä pitää vielä aamun askareiden jäljet selvittää.

Juuri luin miten Kemijärvellä (ja muuallakin Suomessa) saisi omakotitalon 159 neliötä 79,000 € ja vielä paljon halvemmallakin.

Näinköhän päädyn vielä johonkin pikkukaupungin kerrostaloon tai periferiaan, aivan uusiin ympäristöihin:D terve

Minä sain keräilypuuskan eilisestä kirpputoripuheista, jo muutama laatikko käännetty ympäri ja paljon on käyttötavaraa jota en enää tarvitse, niin luulen.
Olen kyllä ollut tietoinen että liikaa on tullut säilytettyä mutta en ihan jätteisiin niitä halunnut ja kirpputorit ei mieleeni tullut.
Näin se keskustelu auttaa muistamaan niidenkin tarpeellisuuden, sinne sitten joku päivä suuntaan kassien kanssa.

toin tähän kahvitermoksen että voi kirjoitellessa tai lukiessa siemailla sen pootoorin.

;-D

Keittiönpöytäni on ovaalin muotoinen ja mahdollista jatkaa kahdellakin jatkolevyllä. Tulppaanikimppuja saa nyt marketeista hyvin edullisesti ja vanha soppapilkkumi toimittaa tämän asetelman alustan virkaa. Hyödän talvella mustikanvarpuja, ja nyt niissä on herkät kukat ja pienenpienet hennonvihreät lehdet. Leikin muutenkin floristia ja myöhemmin kevättalvella otan koivun ja sireenin oksia hyötymään pääsiäisasetelmiin. Omenapuun oksiin saa aika helposti kukatkin ilmestymään maljakossa.

Siivosin kuiva-ainevarastoani ja löytyi glögiin käytettyä rusina-manteliseosta. Siitä saivat rakkaat mustarastaani sunnuntaiaterian, aronian marjat ovatkin jo loppuneet, samoin nahistuneet talviomenat varastosta. Keitettyä suolatonta riisiäkin saisi linnuille tarjoilla, seurailen lintusivuja ja sieltä saa hyviä vinkkejä ruokintaankin.

Häissä on tapana heittää riisiä hääparin tullessa ulos , mutta monessa kirkossa se on kielletty. Joittenkin mielestä riisi turpoaa lintujen vatsassa, mutta viime kesänä häävieraana ollessani kuulin, että se on myös hygieniakysymys, kun linnut parveilevat sitten kirkon oven edessä. Niissä häissä heitettiin värikkäitä syksyn lehtiä, jotka oli edellisenä syksynä poimittu ja kuivatettu.
Opin Hesarista tänään senkin, että käyttämättä jäänyt ehtoollisviini kaadetaan kirkon kivijalan juureen.

Talvilinnut ovat täpinöissään. Ruokapaikkoja niille on harvakseltaan. Kun ovat saaneet nokittavaa, istua nököttävät aloillaan.
Fasaaneilla on jossakin ollut suojaisa pesimispaikka, kun peräti 8 kanaa oli lumien tullessa laumassa. Urokset jo ovat etsineet itselleen oman reviirinsä.

Tiesin, että kanahaukka verottaa niistä yhden viikossa. Nyt laumassa enää on 4 kanaa. Lumella niillä ei ole mitään suojaväriä. Ankaraa on elämä luonnossa.

Tintit nyt ovat jokapihan eläjiä. Keltasirkkuja on sellainen 25-30 laumassa. Ne eivät tule meidän pihaan muuten kuin näln pakottamana.
Mukava on ilma parhaillaan. Näyttää -2 astetta olevan mittarissa.

Paavot ja Paulit tänään nimipäiväsankareina. Me muutkin sankarit olemme edenneet tasan kuukauden joulupäivästä. Mukavaa sunnuntakii kaikille.

Tänään avasin aamupöpperössä pitkään ensin nukuttuani ja sitten vielä aamuvoimistelut tehtyäni television nauttiakseni myöhäiset aamiaiseni sen seurassa.
Siellä oli naisten pitkien housujen käyttämisen historiaa, ja se toi mieleeni omaakin housuhistoriaani.
Kyllä housuja jo käytettiin kouluissakin aivan kuten nykyisinkin, mutta sen muistan, että muoti saneli aivan kategoriset ohjeet esim. kenkien käytölle housujen kanssa: ei korkeita korkoja, jos oli pitkiin housuihin sonnustautunut.

Tuo soppapilkkumi taas veti verhon lapsuuden ruokapöydän edestä, miten se pilkkumi olikin niin tuttu sana ja kuitenkin täysin käyttämättä jo aikoja ollut. Kulho on vallannut alaa siltä.

Pyöreä pöytä jossa kaikkien jalat ovat saman pöydän alla, ja aivan sama vaikka olisi muunkin muotoinen pöytä, se on parasta mitä tiedän.
Todella hyvä aloitus, jatketaan!

Terveiset lähijärven rannalta, muutamia pilkkijöitä seurasin toimissaan, ykstoikkoista oli se varttitunti jonka katselin rannalta ei noussut minkäänlaista saalista, olisin sen erottanut olivat niin lähellä rantaa.
Sää on leuto -1.5 mutta ilman kosteus tekee siitä pienenkin tuulenvireen kanssa melko raa'an, poskissa tuntui viima epämiellyttävänä.

Minullakin pyöreä pöytä johon 2 lisälevyä, niitä on vähemmän käytetty vain silloin kun on vieraita ja ehkä jotain tarjottavaa?
On vaan niin raskasta puuta etten enää yksin saa levennettyä enkä kasattua.

Näyttää olevan kaupoilla asiakkaita sunnuntaisinkin tulin City-marketin ja S-marketin ohi ja parkkipaikoilla oli kussakin useita kymmeniä autoja.
Muistan kun tuli tämä sunnuntain aukiolo kaikille kaupoille oli kovaa polemiikkia että ihmisten vapaat viimeisetkin tunnit teetätetään töitä, hyvän vastaanoton se kuitenkin lopulta sai ja ovet aukeaa joka päivä.
Piti minunkin asiaa kannattaa hain hedelmiä.

No ensin obligatorinen maininta keittiön pöydästä...soikea on, sekin jostain tavaranvaihtotorilta aikoinaan hilattu. Juuri istuimme aamukahvilla siinä, ja sitten ajoin Matin uuelleen nukkumaan pariks tunniks. Ei suurempi probleemi ole kuitenkaan tää nukkuminen, kun toinen on illanvirkku ja toinen illantorkku.

Kevättä ootamme kyllä kovasti, lisääntyy kävely, ja kyl se jonkinlainen kesäauto on hankittava. Kelpaisi ihan jonkinlainen kottero. Olihan Matilla auto, mutta sumpli sen Espoossa pois, ei talvella autoa tarvita, jäisi liikunta liian vähiin.

Jännä kokeilukin meneillään, opinko pelaamaan shakkia, jota en ole koskaan kuvitellutkaan oppivani. Matti aikamoinen mestari ja kärsivällinen opettaja. Nappuloitten nimet on jo muistissa, hyvää kärsivällisyyden ja keskittymisen oppimista shakki minulle. Järjetön järjestelmättömyydessäni.

Pyöreäpöytäisten kerhoon lukeudun minäkin, vaikka se tosin soikeana mahduttaa useamman ruokailijan.

Enpä juuri muulloin siinä istukkaan, aamiaiseni tuon työpöydälle. Kylläpä nukuinkin pitkään, vasta heräsin ja kahvin laitoin valumaan ja sämpylän leivänpaahtimeen.

Taisi tulla liikuntaa eilen normaalia enemmän, kun Myyrmannissa ravasin aikani ostoksilla. Pitänee nyt saada aamukahvit, ja uutiset kuunneltua.

Hyvä hetki edessä, samoin toivotan muillekin !

PS.
Huomenna saan tikit pois jalastani ja pääsen saunaan, se on juhlaa se:D

Oli pitkät unet aamusta, heräsin keskiyöllä en tiedä mihin ja valvoin jonkin aikaa kunnes taas uni vei mennessään hyvä niin koska tarvitsen pitkät unet.

Minulla ei ole muuta käsitystä shakista kuin kello pitää olla ja miettiäkin täytyy paljon! :-))
Muita lautapelejä pelattiin paljon ne olivat pelastus huonoilla keleillä pysyivät joten kuten paikoillaan, Tammi, Domino, Mylly ja Yatzy tulivat mieleen.

Vilkaisu mittariin kertoo 0-säästä ja päivän ennuste jatkuu iltaan saakka 0-linjalla, viikon mittaan voi lumisadettakin esiintyä talvella pitää ollakin lunta ja pikupakkaset sopisi myös kuviin.
Parasta kaikessa olisi hyvä pysyä ehjänä, "lankeilematta", hyvin on muistissa kun eräänä keväänä kävi huonosti ja sain varpaista reiteen saakka yltävän kipsin.
Onhan tämä elämä ollut melkoista kompurointia tänne on selvitty suhteellisen hyvässä kunnossa vaikka sen itse sanonkin, sairauksia on ollut ja tullut jäädäkseen niiden kanssa on tultu kohtuudella toimeen.

Nyt olen taas valmiina päivän mittelöihin. Aamupala nykyisin niistä uusista
Alku kokojyvä kaurahiutaleista keitetty puuro ei mitään lisukkeita, ainoastaan aitoja hiutaleita. Tästä puurosta sitä vatsakin pitää. Sitten kahvikupponen kaiken päälle.

Olen lopettanut hiilihapollisten juomien käytön, ainoastaan harvoin käytän, muutenkin vuosi on tullut tsekattua aterioiden kannalta uudeksi.

Onneksi mennyttä on takavuoden -13 kompuroimiset, hyvin parantui 6kk ortoosi jalassa.Käytössä ovat todella hyvät Ice-Buckit liukkailla teillä. Ostin Nanocrip- pohjustetut sukset koska pitää saada itsensä liikkeelle ulkoilmaan, jäällä ovat hyvät tasaiset ladut jotka estävät pyllähdykset.

Ip:llä sitten naisten kerhoon jossa aiheena karjalaiset perinneruuat. Itseasiassa
leivoin posiolaisia kampanisuja vaihteeksi. Tosin Posio paikkakuntana on paremminkin Lapin aluetta. Aamun lehdessä joku liike mainosti HK Sinen lenkki vain 0,99€ / kpl. Eipä taida lenkki kovin lihaisa olla, mitähän muovisukassa oleva
täyte on ?

Nautitaan keskitalven raikkaista päivistä, hauska on seurata Kurre Oravaisten vierailuja lintulaudoilla puhumattakaan pikkulinnuista punatulkut, tiaiset, mustarastaat ym joiden laji jää usein tunnistmatta. Huomenna päivä uusi ja uudet kujeet näillä mennään.

Musiikkia pöytään.

https://www.youtube.com/watch?v=ZmBBSEMjow4

Yhtään punatulkkuhavaintoa en ole tehnyt moneen talveen. Keväällä kuulemma katoavat havumetsiin pesimään. Lienevätkö vähentyneet?

Kulmikkaan keittiöpöydän ääressä päiväkahviani litkin. Olisi mukava saatteeksi mutustella vaikka täytekeksejä, mutta heti ne näkyisivät aamulla vaakalukemissa.

Toki valmiiksi laiska ja saamaton olo. On se lähdettävä aluksi vaikka lattiapintoja imuroimaan.

Punatulkut ovat musikaalista lahkoa, samalla äänellä laulavat kai emot ja urokset kuunnelkaa vaikka.....http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/pyrpyr/

En ole nähnyt ainuttakaan tulkkua, tänä talvena, löytävät eineensä metsistä, kyllä neilmaantuu pakkasilla.
Pikkuvarpusia on ollut pyrähtelemässä, naapurilla on tiheä tuija-aita sieltä pöllähtävät lintulaudalle, kovasti auttavat metsäkyyhkysten ruokinnassa, en ole seurannut mitä ne sieltä lintulaudalta eivät hyväksy ja kyyhkyt syövät auringonkukan kuoretkin.

Oletko cc dietillä kun joka aamu punnitset?
Ihan näin ohimennen kerron että olen ollut jaloistani kivulias erään lääkkeen vaikutuksesta (allergia) enkä aina mene jääkaapille kun jotain tekee mieli, tuloksena vuodessa -4kg, "ei huono"!

Talletan nämä *Kukkahameen* sivut kirjanmerkkeihin. Ovat sen arvoiset.

Eikös ne ole Birdlifen sivut.

ONKO SIITÄ JO NIIN KAUAN

Moottorilla varustetuista kulkuvälineistä näin ensimmäiseksi lentokoneen tai oikeastaan kaksi yhdellä kertaa. Lensivät matalalla mökkimme ylitse. Varmasti saksalaisia, suomalaiskoneita ei todennäköisesti riittänyt yhtä enempää samanaikaisesti Lapin partiolennoille kevätkesällä 1943 tai -44. Kevätkesää se oli, koska maassa oli vielä lumipälviä eikä minulla ollut kenkiä. Me lapset huiskutimme niille ja äiti torui myöhemmin. Olisi kuulemma pitänyt mennä piiloon, jos vaikka venäläisiä ne koneet. Seuraavaksi näin kuorma-autoja. Heräsin kai evakkomatkalla Kitisen rannalla jossain Moskuvaaran kohdalla. Ainakin kartan perusteella tuntuu luonnolliselta aloittaa matka auton lavalla Rovaniemeä kohti. Itse olin ilmeisesti nukahtanut velipojan kantaessa minua kotirannassa odottaneeseen veneeseen. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä matkasta ennen nostamistani auton lavalle. Kuin unen lävitse muistikuva; joku aikuinen sanoo höökivaunu ja erotan rungosta kasvavan ison oksan, tietysti tykinpiipun. Ohitamme paikan pysähtymättä, nukahdan udelleen mutta herään aikuisten työntäessä kovasti huojuvaa autoamme. Äänekkäitä sanoja, joita me källit emme saaneet sanoa. Kolme saksalaista sotilasta papattavilla pyörillä, päässään ihmeelliset lakit, kasvoilla silmien peittona jotain, jonka tarkoitus selvisi minulle paljon myöhemmin, suojalasit, ja kaikilla selässä pyssy.
Rovaniemi, joku nostaa minut alas. Harmaapukuiset tädit jakavat isoista kattiloista keittoa, minäkin saan lautasellisen ja palasen tummaa leipää. Huomioni kiinnittyy uhkaavasti puhisevaan hirviöön, sen takaosassa on kasa pilkottuja puita ja se niistää nokkansa, niin että valkoista höyryä suihkuaa hetken sen sieraimista. Sitten näen, että sillä on monta pyörää ja vasta sitten tajuan, että sen katolta nousee savua ja hirviön takana on taloja, joissa on paljon ikkunoita.
Äiti selittää jotain, en vain pysty muistamaan mitään siitä. Jossain vaiheessa ahtaudumme monen muun evakkomatkalaisen tavoin yhteen näistä suurista taloista. Siellä ei ole yhtään pöytää, keskellä tupaa vain käytävä ja sen molemmilla puolilla puutuoleja. Niiden yläpuolella jonkinlaisia verkkotelineitä. Telineitä on vähemmän kuin lapsia tässä tuvassa, niinpä minä joudun monen muun lapsen tavoin nukkumaan tuolien alla olevien matkatavaroiden joukossa. En ole selvittänyt evakkomatkani ensivaiheita koskaan, jossain taustalla pyörii sana Kannus ja hevoskyyti. Oletan kuitenkin, että Kannus oli ensietappi ja sieltä junalla tai autolla Kalajoelle . Loppumatka sitten hevoskyydillä evakkopaikkaamme Lohtajalle. Kamiina, sähkölamppu ja katkaisija. Huone kahdelle aikuiselle ja seitsemälle lapselle, kolme sisaruksistani Ruotsissa.
Oma evakkomatkani vielä hetken kesken.

Ensimmäisestä evakkomatkasta en muista mitään, kerrottu on että nyyttinä kantoi kukin vuorollaan juna-asemalle.
Ei saanut ottaa mitään mukaan voi oliko niin ettei ehditty ottaa vaan pakoon oli päästävä, jälkeenpäin kuulin että oli niin kiire pois ettei jääty sodan jalkoihin, oli siinä varmaan muutakin.

Toisesta lähdöstä on pätkittäin muistikuvia.
Muistan lämpimän kesäisen päivän veljeni syötti lampaille jotain ruohoa rinteessä. Kuin tyhjästä ilmestyi lentokone lentäen matalalla muistan vieläkin sen äänen joka vihloi korvia, kone tuli järven suunnalta ja jatkoi matkaa ammuttuaan pari kertaa, niin minulle kerrottiin että niitä ne pamaukset olivat.

Seuraava muistikuva jostain pienestä mökistä jossa oli naisia ja me lapset olimme naisten sylissä, ahdasta oli ja kaikki itkivät ja voivottelivat ääneen, selvisi että myöhemmin että se tila oli asemamiehen joku mökki.
Desantteja oli pudotettu rautatielle ja sotilaat sulloivat meidät "turvaan".

Olimme yhtäpäätä junassa kai useamman viikon, mukana kaikki tavarat mitä matkaan otettiin mukaan, karjaa kultettivat vapaaehtoiset maanteillä pois sodan jaloista.
Usein oli poistuttava junasta kun oli pommivaara, niistä jotain kauhukuvia vieläkin joskus tulee kuin taustapeilistä mieleen, sisareni kanssa joskus muistelemme sitä loputtoman pitkää ja pelkoa täynnä olevaa matkan tekoa.

Asuimme Kauhavalla eräällä koululla meitä oli useampi perhe sinne majoitettu,
istuin joka päivä ja odotin isää kotiin, jopa söinkin ison kiven päällä ettei isä vain sillä aikaa olisi tullut salaa.
Isä oli sodassa oman hevosen kanssa kuljettamassa auttamassa haavoittuneita, ja siellä jossain kentällä liikkuessa haavoittui jalkaan, ja tulihan hän sieltä pitkin tietä ajallaan omalla Pekka-ruunallaan, mutta se tie olikin aivan muualla kuin Pohjanmaalla.

Kun nyt tulee Ukrainan tilanteesta kuvina, uutisina ja artikkeleina ei voi välttyä muistamasta omia kokemuksia.

Marraskuun 30 päivä 1939 alkoivat pommitukset Helsingissä. Ensimmäiset pommit osuivat Hietaniemeen ja Kampin alueelle, muutaman korttelin päästä kotiani. Niistä en muista mitään, mutta evakkoon lähdimme seuraavana päivänä Lohjan saareen myöhään illalla.
Oli hirveä pakkanen istuessamme siskon kanssa tupaten täyteen ahdetun kuorma-auton lavalla täkki ympärillämme.

Muistan iltataivaan loimunneen tulipunaisena, ja ihmisten paniikissa huutavan katujen varrella päästäkseen kyytiin. Joku mies kiroili ja ampui laukauksen jälkeemme, kaikki tuo herätti meissä siskon kanssa kauhua.

Helsingin asukasluku oli silloin n. 250.000, ja kaupunkiin jäi vain 64.000 ihmistä. Itse Lohjansaaren ajasta jäi vain hyviä muistoja tolppakelkka lasketteluista, ja joulunvietto yläkerran hellahuoneessa.

Myöhemmin oli edessä pitkä evakkomatka junalla Tornion kautta Ruotsiin, Gotlantiin saakka. Vanerikyltti roikkui kaulassa yötä päivää metalliketjulla, isosisko oli silloin pienen maailmani ainoa lohtu ja turva.

Vasta maalaiselämä Ruotsissa tuotantoeläimineen, kissoineen ja koirineen, sai nopeasti sopeutumaan, varsinkin Bessie ajokoira otti heti minut "hoiviinsa" seuraten minua kaikkialle, jopa sänkyni jalkopäähän.

Kummasti nuo edelliset muistelot, nostivat mieleen tuon ajan vaiheet, vaikka vasta tammikuussa täytin 4 vuotta.

PS. Ei onnistu nyt kirjautuminen, systeemi nikottelee vielä, hyvää huomenta kuitenkin:D
terveisin sini-sirkku

Plus asteellinen mittarissa, pieni vesisade herätti ropinallaan jo ajoissa, kahvit ja voileivät nautittu, siispä Hyvää Huomenta!
Jos mitään parempaa ei mieleeni juolahda saavat toisen lapseni perhe nauttia lettukekkereistä, silloin tällöin pitää yllättää iloisesti.
Hillolla kermavaahdolla ja kahvin kera, aidossa voissapaistetut letut tekee kauppansa, vaihdilla vati tyhjenee mukavalta tuntuu seurata herkuttelua, itse noistaherkuista en erikoisemmin pidä.
Tänään on Waltterin nimipäivä ja torstai luvassa ohutrta lumisadetta mutta vedeltä tuo vaikuttaa.

Vielä ehdin kutoa erästä syntymäpäivälahjaksi tarkoitettua kudelmaa, tein jo yhden joulun alla ja nyt toinenkin kauppakamu saa omansa, hän ilmaisi sumeilematta halusta saada samanlainen hartian lämmitin, sen hän saa muutaman päivän päästä yllätyksenä.
Onneksi sormen toimii onhan aamuisin kirjoittaminen hyvää verryttelyä, vaikka
tarkkana on oltava ettei tekstistä tulee sekavaa kun olen saanut aikaiseksi näillä samoilla sormilla vahinkoakin, olen hukannut oikolukuohjelman ja enpä ole muistanut pyytää apua, no joku päivä koska tämä vika kyllä saadaan korjattua.

Tällaisilla ajatuksilla aloitan aamuni, luja tahto on toteuttaa kertomani...!

Piti poistaa tähtöset ;-(((

Kävin lukasemassa kirjoituksenne.
Mukavaa ja mielenkiintoista muistelut jokainen siitä minkä halusi antaa sivulle jaettavaksi toisten kirjoittajien kesken, mielenkiintoinen ja sopuisa kirjoitelmamokonaisuus.

Onhan tässä vielä kynän nysä ja paperiakin jos mieliin juolahtaa.

Kyllä me ollaan hyviä kun toimeen tartutaan.....Kiitokset!

Ei ole täällä ilima heleää, räntää tulee tasaiseen tahtiin, käväsin lapioimassa auraus vallin oli melkosen painavaa tavaraa lumi on kovasti vesipitoista.

Linnuista on aina juttua tuossa olen seurannut mustarastaita ja kun herra syö, emännät odottavat vuoroaa!

SM-hiihdon pariin, ja sienikeittoa lautaselle hmmmmm, nam.

Turun seutu lie maamme vähälumisin ja leudoinkin alue, siihen tulokseen tulee kun ilmatieteen laitoksen meteorologien raportteja kuuntelee ja katselee. Pitemmän aikaa lämpömittarikin on näyttänyt suojakelejä. Viime yönä lunta on tullut sen verran että viimeiset auton jäljet vaan olivat aamulla näkyvissä.
Ja kuten tavallista uusi lumi aiheuttaa ilman jäähtymisen. Maisemat olivat muuttuneet kauniiksi, kun pieni pakkanen oli huurrutanut puut ja pensaat valkoisiksi. Ikkunasta sai katsella päivän vaaletessa satumaisemaa. Ja oli niin hiljaista.

Tämä aamu ei sujunut ihan entisen kaavan mukaan, sillä Turun Sanomat ei ollutkaan oven välissä vaikka kello ol jo puoli kuusi. Yleensä jo neljältä tulee.
Laittelin viivytellen aamukahvia tulemaan ja rakentelin ruisviipaleen maistuvin päällystein. Kun ei vieläkään lehti kolahtanut, soitin jakelupäivystykseen. Sinne olikin jakaja ottanut yhteyttä ja kertonut vakituisen sairastumisesta. Sanoi saavansa lehdet jaetuksi kahdeksaan mennessä.
Ristisanatehtävä sai olla aamukahvin kylkiäisenä, mutta yhden kupillisen säästin lehteä varten, joka tulikin puoli kahdeksan aikaan.

TV kakkoselta on tullut mieliohjelmaa,talviurheilua hiihtoa ja taitoluistelua. Loppunäytöksen tallennan myöhempää katselua varten.
Saksalaisen poliisisarjan Stolbergin tietysti katson ja myöhäisillassa tulee nyt kolmas kaksiosainen Arne Dahlin rikossarja Vuoren huipulle. Kaksi edellistä olen katsonut, ne ovat olleet sopivan monimutkaisia juttuja, jossa saa todella päätänsä vaivata syyllisiä arvuutellakseen. Tämän jälkeen esitetään vielä neljäs rikostarina.

ps. Minun keittiön pöytäni on ovaali, jos pöydän molemmat klaffipäät on ylös tuettuina. Sitäkin pöydän kokoa välillä tarvitaan. Minulle yksin riittää puoliovaali, kun ikkunapuolen klaffiosa on alhaalla.

Tunti sitten menin ulos ja siellä satoi silkkaa vettä, pesin auton niillä sadepisaroilla, en tiedä miltä huomenna päivänvalossa pinta näyttää, pyhätyö jne,,, tarkoitus oli kyllä hyvä.
Siihen sitten muutama koirankusettajakin ilmestyi meillä oli rattosa tuokio, ihmettelin kuinka kyväkäytöksisiä koiria talossamme onkaan, ei haukkumista ei vasten hyppimistä, kilttiä nuuskimista ja hännän heilutusta.
Vaan eipä siinä kauan hyvää tunnelmaa kestänyt kun yksi matalajalkanen tuli kuvioihin ja alotti sen päiväsen räksytyksen, onneksi oli yksi miehistä joka otti talutushihnan ja vei roskakatoksen aitaan mokoman kiinni, loppui räksytys ja alkoi uikutus.

Nyt lupailtiin sateen jälkeen yhdessä tehdä lumityöt se on antoisaa henkisestikin, ja ruumiillisesta kunnosta puhumattakaan, hienoa sanon minä.
Siinä joku lupailu järjestää kevätkahvikekkerit se tuntui hienolta idealta on meillä joskus talkoiden yhteydessä istuttu yhteiseen kahvipäytään, ja istuttukin kauan juttelemassa vaan kevätillan viileys pistää siirtymään lämpimään sisätiloihin kukin omiin tiloihin.

Voi että tuntui hyvältä tuo ulkoilma sateen puhdistama ja leuto sää, yksi uusi asukaskin tuli tavattua, mieli on virkeä ja pian Nukku-Matti kaataa lakanoihin!

Kuten Jussi Jurkka aikoinaan toivotteli, teen sen nytt minäkin

Hyvää Ötyä!

Sama häirintä jatkuu se on varmaa, ala-arvoisilla huomautuksilla ja poistoilla
olisiko MITÄÄN TEHTÄVISSÄ

Tuolla se kukkahameen aamullinen kirjoitus on cc ja jakolaskun naakkajuttujen jälkeen. Siinä kerrotaan miten on huono olo ja alhaiset sieriarvot. Eikö pitäisi lääkäriin jo olla yhteydessä ei kä palstalla valittaa.

Kävin ikuistamassa lähimetsän lumiset satupuun oksat, luonto on kuitenkin se joka tekee jäljentämätöntä taidetta.
Hunnutetut puhtaan valkeat puut ja pensaat ovat yön aikana muuttaneet ulkonäköä reilusti,
orava tutkaili oksistossa ja kuin leikki lumenpudotusta.
Naapurin tuija-aita oudon näköinen kun nuoret tuijat ovat vinossa joka suuntaan.

Yöllä istahdin ikkunan viereen seuraamaan tuulettomassa säässä lumisadetta oli runsasta ja rauhallista, autojen katoilla n 15 cm eilisen klo 15 jälkeen satanutta.