Viikonlopun piristys

Oli kylmä ja luminen yö Pöytyällä. Kustaa Sahlberg oli kävelemässä kohti sukukartanoaan, hän oli juuri käynyt Pöytyän ABC:llä ostamassa lisää kaljaa ja laastaria, sillä Ernesti oli juonut itsensä kaatokänniin, hoippuroidessaan kompastunut portaissa kokoomusnuorten kuukausilehteä lukeneeseen Konstantinukseen, ja lentänyt sitten portaat alas ainoastaan iso nenä jarruttamassa vauhtia.

Kustaan hengitys höyrysi, kun hän kääntyi pimeälle metsätielle, jonka päässä sukukartano sijaitsi. Hän inhosi kyseistä tien pätkää. Reitillä ei ollut lainkaan katulamppuja. Kustaa tarpoi lumihangessa ähisten. Puolessa välissä häntä vastaan juoksi naapurin tyttö Ingrid, joka oli ilmeisesti ollut Matildan luona iltakahvilla.
"Se oli tuli taas! Se tuli taas!" Igrid parkui.

Kustaa huokaisi ja pinkaisi juoksuun. Sukukartanon ovi oli raollaan ja lumia kegistään kopistellen Kustaa luikki sisään. Sisällä haisi vanha viina ja Erno-sedän varpaat, sekä jokin, vielä paljon pahempi haju. Nettikummitus.
Kustaa nappasi pesäpallomailan eteisen nurkasta, vaikka tiesikin, että ainoat keinot kummituksen hätistämiseen olivat suola ja kolmos olut.

Kauaksi ei kuitenkaan Kustaa ehtinyt, kun paistinpannu lensi hänen ohimonsa ohi.
"Jävla fittan!" Kustaalta pääsi ja hän yllättyi nähdessään Ulla-tädin tuijottavan häntä järkyttyneenä.
"Olen pahoillai, luulin että se Nettikummitus siellä kolistelee." Ulla-täti sanoi pahoitellen. "Se huligaani pilasi taas sienisoppani." Ulla-täti oli Pöytyällä tunnettu mainiosta sienisopastaan, jota hän valmisti kahvipannussa. Kustaa puisti hämmentyneenä päätään höperölle tädilleen.
"Missä se on?" hän kysyi.
"Yläkerrassa." Ulla-täti sanoi. "Serkkusi Horatius meni jo sen perään."

Kustaa nyökkäsi ja kaivoi ABC:n kassiaan, kunnes löysi kaljapullon. Tämän jälkeen hän ryntäsi yläkertaan. Nettikummitus olikin siellä ja ilkeästi virnistellen, Koskenkorva-pullo toisessa kädessään, tanssi ripaskaa Haroldin, Kustaan isän, tammisella kirjoituspöydällä. Tuhon parantamiseksi se oli laittanut Esterin viisitoista senttiset piikkikorot jalkaan. Välillä se loikkasi kirjahyllylle ja tiputti alas muutamia Annan kristalliastioita.
"Hei halluu kossua ja kaljaa, hölökyn kölökyn." Nettikummitus hoilasi ja otti ryypyn pullostaan. "Nooostetaan maaa-aaa-aaljaaaaa!" Sitten se virnisti typerästi ja otti selfien Ingridin älypuhelimella.

Horatius makasi kirjoituspöydän vieressä sidottuna Margaretin pikkuhousuilla. Toivottavasti puhtailla. Hän näytti ilahtuneelta nähdessään Kustaan, mutta suukapulasta (jonka virkaa toimitti nitoja) takia oli vaikea sanoa.

Kustaa pidätti hengitystään ja koitti pysyä rauhallisena. Nettikummitus ei ollut vielä huomannut häntä. Jos hän hiipisi tarpeeksi hiljaa, kummitus ei ehkä huomaisi häntä ja sitten hän voisi kalauttaa sitä pesäpallomailalla.

"Syyttömänä syntymään, sattui hän...." Nettikummitus mutisi ja kaivoi kirjoituspöydän ylimmästä lokerosta Haroldin kortsut ja alkoi järjestelmällisesti pistelemään niihin reikiä. "....en koskaan osta kirvestä. Enkä koskaan, viinaa juo." Kaiken lisäksi se hoilasi pahasti nuotin vierestä.

Kustaa hiipi kummituksen selän taakse. Hän kohotti pesäpallomailan. Nettikummitus ei ehtisi huomata mikä siihen iski.
"Onko joku selkäni takana?" Nettikummitus kysyi. "Täällä haisee avaamaton kalja. Ei mahdollista, ei mahdollista, kun minä olen talossa."
Kustaa heilautti mailaa.

Hän ei osunut. Hän ei osunut Nettikummitukseen. Kummitus luikahti sekuntia ennen osumaa pois mailan liikeradalta. Sen sijaan Kustaa osui kristalliastiastoon.
"Jävla fittan!" hän kirosi taas. Nettikummitus tuijotti hävitystä ja virnisti sitten ilkeästi.
"Kustaa hajotti kristallit!" se huusi kadotessaan käytävään. Kustaa tuijotti hajonneita astioita tietämättä, mitä tehdä, sillä ylhäistösuvussa ei opeteta siivoamaan. Kuitenkin hänen mieleensä pälkähti, että hän voisi auttaa Horatiuksen irti.

Horatius oli kiitollinen päästessään irti.
"Perkeleen Nettikummitus." hän mutisi. "Viime viikolla hän hajotti Steven huoneen seinän ja nukuttuaan kylmässä huoneessaan Steve sai flunssan. Hän ei voinut edes konjakkia kurkkukipuun ottaa, kun tiedät-kyllä-kuka oli juonut senkin."
"Nettikummitus on kyllä melkoinen juoppo. Eivätkä ne pysty siellä A-klinikalla sitä kauaa pitelemään."
"Jassoo." Horatius sanoi. "Onhan se Nettikummitus melko juoppo, mutta nyt minä puhuin siitä Slendermanista. Näyttää kyseinen hoikka mies päässeen pontikan ja konjakin makuun. Nettikummitukselle kelpaa parhaiten kalja."
Kustaa nyökkäsi. "Miten me tällä kertaa pääsemme siitä eroon?"
"En minä tiedä. En todellakaan halua viime sukukokouksen tapahtumia toistaa." Horatius sanoi ja kumpikin värähti muistaessaan viime sukukokouksen järeitä keinoja. Eräs nuori ohikulkija, Pastorin pojaksi oli itsensä esitellyt, oli mainostanut blogiaan ja kertonut epätoivoisille Sahlbergeille, että heidän tulisi polttaa Margaritan alushousut laulaen Enkeli taivaan -laulua takaperin samalla kun Pastorin poika itse heitti ämpärillä pyhää vettä kaivosta.

Jatkuu