Mikä koirarotu sopisi meille?

No pitkäkarvainen collie on ihana rotu. Bordercollie on myös hyvä rotu. Mutta jos se ei saa tarpeeksi aktiviteettejä niin siitä tulee agressiivinen

No meillä kyllä on tarjota paljon aktiviteetteja ja liikuntaa koiralle, ja siksi aikaa kun olen koulussa, voin sille järjestää kaikenlaista tehtävää kotona. Vielä jos olisi jotain ehdotuksia?

Bortsu on tosi aktiivinen ja mulla itelläni on vähän inho niitä kohtaan, koska kaikki agilitysta ja tokosta haaveilevat ottaa bortsun ja kyseiset lajit ovat (arvokisatasolla) sen vuoksi aika tylsää katsottavaa.

Sä olet myös vielä nuori ja seuraavat kymmenen vuotta elämästäsi tulevat olemaan ne elämäsi tärkeimmät ja hurjimmat. Tulee ammatinvalinta, opiskelu, työpaikka, omaan kotiin muutto ja sellaista. Pystytkö oikeasti huolehtimaan erittäin aktiivisesta koirasta siinä pyörityksessä? Entä pärjäävätkö vanhempasi koiran kanssa? Toisaalta bortsu on kai todella vaihteleva rotu ja sieltä voit löytää vähän kaikkea miellyttämisenhaluisen ja kohtuullisen vilkkaan harrastelupullan ja raudanlujan väsymättömän työkoiran väliltä.

Mä lisäisin listalle lyhytkarvaisen collien, sheltin ja islanninlammaskoiran. Mulla on itellä pitkäkarvainen collie ja se sopii kaikenlaisten lajien kokeilemiseen, vaikka belgin jälkeen tuntui, että kattelen hidastettua elokuvaa. Koira on patalaiska, miellyttämisenhaluinen, ahne, leikkisä ja joskus jästipää. Sen lonkkavika on aika pahasti torpedoinut mun harrastusmotivaatiota, voi olla, että jos se olisi terve ja osaavampi ohjaaja, se esiintyisi paremmin edukseen. Kotikoirana ihana, harrastuskentillä kelvollinen. Tässä rodussa saa kyllä katsoa, mistä sen harrastuskaverinsa ottaa.

Lopettakaa nyt hyvät ihmiset se rotusuosiminen! Ei ole enää tervettä! Miksei voi hankkia sekaroutuista??

Siis vastuun ottmista yli kymmeneksi vuodeksi, Sitähän se koiran ottaminen on. Kannattaa kokeilla sitä osa vastuun ottamista vaikka sellainen kuukausi jostain kodin työstä, jota joutuu parikertaa päivässä tekemään, vaikka se puoli tuntia kerralla. Esim panttitölkin vieminen 2km päähän olevaan kaupan palautuspisteeseen. aamuin illoin kuukuden ajan ja pantti kuittia pystyy näyttämään näyttönä myös itselle.
Jos jaksaa ottaa vastuuta "tyhmältä" kuullostavista tehtävistä, niin silloin on kyllä kypsä ottamaan osavastuuta eläimestä.

Aijai, koiran ottaminen lapselle... Ei hyvältä kuulosta. Tuossa iässä kun koiraa (tai muuta eläintä) harkitaan kotiin, se tulisi ottaa koko perheelle. Jos siitä sitten tulee jossain vaiheessa sen lapsen koira (=kiintyy eniten lapseen, jomman kumman vanhemman sijaan), niin se on asia erikseen.

Mutta tosiaan. Ovatko vanhemmat myös aktiivisia liikkujia, ovatko koiratietoisia ihmisiä eli lukeneet paljon koirista, onko heillä kokemusta eläimistä ylipäätään (jommalla kummalla ollut eläimiä joskus)? Sillä sitten kun 13-v. lapsi kasvaa ja kiinnostuu muista asioista / olosuhteiden pakosta ei ehdi/jaksa/pysty huolehtimaan koirasta täysipainoisesti - onhan hänellä koulu, jatko-opiskelut, ammatinvalinta, muutto pois kotoa niiden opiskeluiden ja/tai työn perässä - niin vanhempien on pystyttävä tarjoamaan koiralle edelleen hyvä elämä. Luonnollisesti nuori ei välttämättä UNOHDA koiraansa, mutta niiden ottaminen esim. opiskelijakämppään ei yleensä onnistu, sillä opiskelija-asuntojen tarjoamat tahot eivät normaalisti hyväksy niihin eläimiä. :( Itselläni kaatuivat kaikki opiskelut siihen, kun en suostunut hylkäämään koiraani, eikä sitä olisi saanut ottaa mukaan opiskelijakämppään, eikä ollut rahaa vuokrata omaa asuntoa, jonne koiran olisi voinut ottaa.

Niin että iso vastuu kyseessä..

Mutta roduista. Sekarotuinen on ihan kiva vaihtoehto, kunhan katsoo, millaisesta yhdistelmästä se on tullut (eli ovatko vanhemmat sellaista rotua, että koira todennäköisesti ilmentää toivottuja ominaisuuksia eli tässä tapauksessa soveltuvuutta agiin tai tokoon, helppo kouluttaa jne.). Varsinaisia rotuja taas on satoja. Mutta paimensukuiset ovat yleisesti ottaen kivoja kouluttaa sekä vaihtelevasti aktiivisia.

Suomenlapinkoirasta on moneksi, miellyttävä seurakoira, lempeä, liikkuvainen muttei sekoa jos lenkki jää joku päivä väliin. Ehkä aavistuksen itsepäinen.

Sheltti on kiva ja käytännöllinen, mutta varauksellinen vieraita kohtaan (sheltti EI saa olla ARKA, vaan pidättyväinen). Todellinen aktiivipakkaus, helppo kouluttaa, sopiva koko vähän kaikkeen.

Colliet (pitkä sekä lyhyt karva) ovat mukavia vaihtoehtoja.

Bordercolliekin on tyypillinen paimensukuinen koira, mutta se on tosiaan hyvin, hyvin aktiivinen, eikä kuulemani mukaan sovellu ensimmäiseksi koiraksi, juurikin tuon hyperaktiivisuutensa vuoksi. Tosin poikkeuksia varmasti löytyy. Olen tavannut hyvin mukavia bordereita omistajilla, jotka eivät ole liiemmälti aktiiviharrastajia. Tutuillakin on.

Noutajakoirat ovat niin ikään käytännöllisiä ja oppivaisia, kuten labradori tai novascotiannoutaja. Novascotia on sellainen keskikokoinen (midi/semi-midi), sopii harrastuksiin. Agilityryhmässä oli tällainen ja koira oli melko hauska tapaus, sellainen iloisen virkeä.

Eli kyllä rotuja löytyy, vaikea tähän luetella kaikkia, mitkä olisivat ihan hyviä aloituskoiria. Rotuominaisuuksia on hyvä lukea eri lähteistä, jotta tietää, mihin rotua on käytetty ja osaa näin ollen tarjota sille suurin piirtein rodun käyttötarkoituksen mukaista aktiviteettia, mutta ei niitä piirteitä aivan orjallisesti tarvitse noudattaa. Esim. jossakin keskustelussa täällä luki, että "labradori kituu ellei pääse uimaan!" mikä ei siis pidä paikkaansa (tuo on juuri sitä äärimmilleen vietyä ajattelua, labbis on kova vesipeto, muttei tosiaan kidu ellei pääse viikoittain uimaan....)

Tsemppiä koiran hankintaan koko perheelle!

Kiitos kaikki vastauksista, mietitään vielä. Laittakaa vaan lisää mielipiteitä, haluaisin kuulla monelta tästä asiasta.

Mulla ja mun perheellä on kolme koiraa ja ne on sekarotunen, seefferi ja welsh Gorki... Se sekarotuinen on aika iso ja arka mut mä suosittelisin ehkä ekaksi koiraksi kultaista noutajaa koska se on yleensä hyvin kiltti ja ystävällinen myös sekarotuiset koirat ovat hienoja ne voivat itse asiassa oppia enemmän kun niissä on montaa rotua ja niin pois päin... Mutta muista että kaikki koirat ovat yksilöllisiä! Ja oon kuullut et koira valitsee omistajansa mutta ihminen koiransa rodun ( joo en tiedä mitä järkee tos oli mutta toivottavasti auttoi)♥