Kansa velkaantuu.

luovu metsästäsi ajoissa, vältä vuosikymmenten riidat.


Iäkkään metsänomistajan kannattaisi hyvissä ajoin miettiä, mitä tehdä omistamalleen metsälle. Hajallaan oleva perikunta alkaa turhan usein riidellä, jolloin metsä jää vaille hoitoa.

Varsin usea suomalainen huomaa yllättäen olevansa metsänomistaja. Vanhempien omistama kymmenien, jopa satojen hehtaarien metsä siirtyy perinnössä jälkeläisille.

– Monesti lapsille tulee yllätyksenä, että metsän mukana tulee kymmenien jopa satojen tuhansien eurojen omaisuus, kertoo Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan toiminnanjohtaja Markku Vaario.

Vaario toivoo, että tuleva sukupolvi olisi hyvissä ajoin mukana verosuunnittelussa ja hankkimassa kokemusta siitä, mitä metsäomaisuudella tehdään.
Lahjoitus, perintö vai metsän myyminen

Lasten olisi hyvä olla hyvissä ajoin tietoisia, että heistä on kenties tulossa metsänomistajia. Jos metsäomaisuuden jako tapahtuu vasta perinnönjaossa, saattaa edessä olla ikävyyksiä. Harmittavan usein perikunta jää riitelemään metsän kohtalosta.

– Jopa vuosikymmenten riitoja on ollut. Sisarukset eivät ole enää ole puheväleissä ja keskusteluja käydään asianajajien välityksellä, kertoo Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan toiminnanjohtaja Markku Vaario.

Metsänomistaja voi toki testamentilla määrätä myös metsäomaisuuden kohtalosta. Parempi kuitenkin olisi, jos tuleva metsänomistaja olisi tietoinen mitä tuleman pitää.

Vaario suosittelee metsäomaisuuden siirtämistä seuraavalle sukupolvelle suurin piirtein siinä vaiheessa, kun metsä ei enää ole itselle välttämättömyys ja lapset ovat jo aikuisiässä suurten hankintojen kynnyksellä.

– Lapset saavat pienen pääoman kodin perustamista varten ja ovat hyvässä iässä harjoittamaan metsätaloutta.

Mikäli sisaruksista on vain yksi, joka haluaa metsän itselleen, kannattaa metsä jättää hänelle. Tuolloin tulee tietysti ottaa huomioon, että omaisuus kaikkineen tulee jaettua tasapuolisesti.

– Huono tapa on lahjoittaa kaikille lapsille metsä. Kannattaa miettiä rauhassa koko omaisuuden jaosta, kertoo Markku Vaario.

Kun lasten kanssa on päästy sopimukseen, arvioidaan ensin metsätilan rahallinen arvo ja sen jälkeen tehdään lahjakirja, jolla sovitaan mitä jaetaan ja mihin hintaan.

– Lahjakirjalla on esimerkiksi mahdollisuus jakaa omaisuutta kokonaan tai osissa, määrätä hallintaoikeudesta tai sulkea aviopuoliso pois lahjasta.

Kun metsän lahjoittaa jälkeläisille, määrää verottaja silloin lahjaveron.

– Lahjavero tulee yleensä 10–15 prosenttia kalliimmaksi kuin perintövero, sanoo Vaario.

Vaario kuitenkin muistuttaa, että lahjoituksella tuleva metsänomistaja pääsee aiemmin kiinni metsäomaisuuteen, ja voi olla parempi ratkaisu maksaa enemmän lahjaveroa kuin odottaa kuolemaa ja perintöveron maksua.

– Mikäli metsänomistajalle joudutaan esimerkiksi vakavan sairauden takia määräämään edunvalvoja, niin lahjoitusta ei silloin enää voi tehdä, kertoo Vaario.

Vaario muistuttaa, että metsäomaisuuden tuotto otetaan huomioon myös määriteltäessä laitoshoitopaikan maksua.
Perinnön jälkeen nopeasti jako

Kuoleman jälkeen tapahtuu perunkirjoitus ja tehdään tila-arvio eli arvioidaan metsäomaisuuden arvo. Markku Vaarion mielestä metsän kannalta metsäomaisuus olisi hyvä saada jaettua mahdollisimman nopeasti.

– Yhteisomistuksessa perikunnan omistamien metsäomaisuuksien hallinta on kokemuksen perusteella osoittautunut yllättävän hankalaksi. Sisarusten välillä tulee monesti hankaluuksia.

Jos perikunta omistaa vuosikausia metsää, tulee sen hallinta entistä hankalammaksi.

– Joskus perikunta omistaa metsätilan kymmeniäkin vuosia. Osakkaita saattaa olla parikymmentä, kun mukana on jo kuolleitten sisarusten jälkeläisiä.

Markku Vaarion mielestä perikunnan pitäisi antaa jollekin osakkaista valtuutus, jolla hän voi hoitaa puukauppoja ja metsän hoitoa.

– Tällaista ei yleensä tehdä tai saada aikaiseksi.

Nykyisin sisarukset saattavat asua kaukanakin omistamistaan metsistä. Mitä kauempana asuu, sitä vähemmän yleensä tuntee mielenkiintoa metsää kohtaan.

– Lähellä asuva sisarus haluaisi tehdä metsänhoitotöitä, mutta kauempana asuva haluaa säästää metsää. Sitten on riita valmis, toteaa Vaario.
Entä jos myisi metsän pois?

Metsää on turha antaa lapsille, jos heitä ei metsän hoito tai metsän omistus kiinnosta. Silloin metsä kannattaa myydä.

– Siinä on se hyvä vaihtoehto, että usein metsä jää paikallisen metsänomistajan haltuun, joka pitää siitä myös hyvää huolta.

Myyntitulot ikääntyvä pariskunta voi käyttää vaikka oman itsensä hyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Mikäli metsänomistaja haluaa, että metsälle ei enää mitään tapahtu, on se tai osa siitä myös mahdollista suojella vapaaehtoisen Metso-ohjelman avulla. Siinä metsänomistaja saa korvauksen suojeltavasta metsästä.

>>luovu metsästäsi ajoissa, vältä vuosikymmenten riidat.

Täälähän ladellaan totuuksia, tosin liikkeellä on jallittajat.

Oikeisto-ylessä "tutkija" tiesi kertoa "tutkimuksena" sen minkä vanha kansa on iät ajat tiennyt:
Kun metsä kaadetaan kokonaan, puolukka valtaa alaa ja mustikka katoaa.

Onhan se hyvä, että uussuomettuneille pehmoaivoille kerrotaan edes osatotuuksia, kun viimevuosina on pääsääntöisesti keskitytty VALEHTELEMAAN, "kasvusta", "työvoimapulista" ja"kilpailukyvyistä"
http://www.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=1170968